Mitä viimeksi?

Kaikki blogeja pidempään lukeneet varmasti muistavat, miten bloggaajilla oli ennen vanhaan tapana laittaa liikkeelle erilaisia haasteita toistensa vastattaviksi ja eteenpäin jaettaviksi. Haasteita on ollut aina kiva lukea, sillä ne yleensä paljastavat bloggaajista jotain sellaista, josta blogiin ei muuten tulisi kirjoitettua.

Ehkä jotain uutta paljastaa myös tämä haaste, jonka Modernisti kodikas-blogin Kerttu ja Valkoisen harmajan Suvi laittoivat minulle. Mitä kaikkea olen viimeksi tehnyt?

Viimeisin ruoka: Poikkeuksellisesti olen tällä viikolla laiskotellut ruoan tekemisen kanssa, ja Niko on tehnyt viimeiset pari ruokaa. Itse kokkasin viimeksi ehkä maanantaina, silloin pekonipastaa. Tänään söin pelkästään take awayna täytettyä leipää.

Viimeisin viesti: Mammaporukallemme (eli Evelle, Essille, Katriinalle ja Lauralle) liittyen huomisiin halloween-partyihin. Varmistin: Eli vain lapsille asut?

Viimeisin itku: Kun huomasin, että pian on rintasyöpäpäivä ja ajattelin nuorena kuollutta tätiäni, jonka kanssa käydyt viimeisimmät puhelinkeskustelut koskivat niin arkun ja kukkien väriä kuin sitä, että kuoleminen on niin epäreilua.

Viimeisin nauru: Tänään ystävän kanssa jumppaesitysten katsomossa. Taidettiin nauraa muun muassa sille ajatukselle, että me kaksi aloitettaisi aikuisten joukkuevoimistelu.

Viimeisin hermostuminen: Olen aika huono pitämään hermojani kasassa lasten kanssa. Viimeksi hermo meni Nooan perinteiseen säätämiseen maanantaina.

Viimeisin ostos: Kävin Nooan kanssa ostamassa hama-helmiä, koska niillä askartelu (sanotaanko sitä askarteluksi?) rentouttaa ja nollaa ajatukset tehokkaasti. Meillä on parin viikon päästä naapuruston halloweenit ja sinne olemme lasten kanssa tehneet joitakin kummituksia, lepakoita ja pääkalloja.

Viimeisin muutos sisustuksessa: Minean huoneen maalaaminen. Se oli ollut tehtävälistalla jo ikuisuuden, ja nyt kun lopulta sain huoneen maalattua, olen ihmetellyt miksen tehnyt sitä jo aiemmin, koska lopputulos on erityisen hyvä.

Viimeisin lukemani blogiteksti: Kertun teksti syksystä. Vaikka kaikki kohdat ei itseeni ihan sopineetkaan, kuten se että yhtään jaksaisin kiinnostua siitä kuinka reippaina muut ihmiset ovat joululahjojen kanssa olleet, niin teksti oli yksi parhaita blogijuttuja vähään aikaan! Käy lukemassa juttu täällä.

Viimeisin suunnitelma: Suunnitelma siitä, kuinka aion selvitä kaikista työhommista ennen kuin maanantaina alkaa viikon loma lasten kanssa. Yritin myös keksiä tekemistä lomaviikolle, kyselin lapsilta mitä toiveita heillä on ja viestittelin kavereiden kanssa, mutta lopputuloksena en siltikään tehnyt mitään suunnitelmia.

Kotionni syntyy pienistä asioista

Kaupallinen yhteistyö Avalon siivouspalveluiden kanssa

Arki on ihmisen parasta aikaa, sen taisin todeta jo viime postauksessa sanoessani, että käytännössä elän omaa unelmaani ihan joka päivä. Vaikka arki kuluttaa, voi se olla ihan yhtä vapaata ja tapahtumarikasta kuin mikä tahansa päivä, jos vain osaa priorisoida omaa aikaansa. Tykkään että arjen pitää olla rentoa, mikä tarkoittaa sitä, ettei kovin korkeiden vaatimustasojen ylläpitäminen ole mahdollista, tai edes tavoiteltavaa meidän perheessä. En jaksa viikolla stressaantua siitä, olenko joka päivä hoitanut pyykkirumbaa tai suunnitellut ruokalistalle juurikaan mitään kovin ihmeellistä, vaan ennemminkin tingin kaikesta mahdollisesta ja nautin rennon arjen tuomasta vapaudesta tehdä muutakin kuin kotitöitä. Yleensä myös viikonloput kuluu samalla mentaliteetillä, ja siksi onkin hyvin tavallista, että meidän kodinhoitohuoneesta löytyy pyykkikasoja ja eteisen matolta enemmän hiekkaa kuin etupihalta yhteensä.

Vaikka yleisesti ottaen arkemme pyöriikin mielestäni hyvin omalla painollaan, on yksi asia johon olen jo jonkun aikaa toivonut muutosta. Nimittäin siivoaminen. En halua tuhlata viikonloppuani siivoten, mutta toisaalta arki-illatkaan ei oikein tahdo riittää siihen, että ehtisi tehdä kokonaisvaltaisen, koko kodin siivouksen. Tuntuu melkein siltä, että siivoamisesta on tullut jatkuva prosessi, jota tehdään vähän joka välissä, mutta koskaan ei kuitenkaan saada täysin valmista. Olemme yrittäneet pitää torstaita koko perheen siivouspäivänä, mutta käytännössä homma menee kuitenkin niin, että keskiviikkona alkaa tavaroiden järjesteleminen paikoilleen, torstaina imuroidaan ja luututaan ja perjantaina siivous vielä viimeistellään pyyhkimällä viimeiset pinnat. Lopputulos on siis se, että noin kolmena päivänä viikossa käytän aikaani siihen, että saan tavallisen viikkosiivouksen tehtyä.

NIinpä olen alkanut ihan tosissani miettimään, miten meillä toimisi se, että käyttäisinkin ulkopuolista apua siivouksessa kahdesti kuukaudessa. Viime maanantaina lähdin lasten kanssa normaaliin tapaan päiväkotiin ja töihin, mutta päivän aikana jännitti hyvällä tavalla, koska tiesin, että samaan aikaan kotonamme on siivooja, joka tekisi yhdellä kertaa niin kokonaisvaltaisen siivouksen, että itse voisi kerrankin olla kokonaan miettimättä siivoamista. Pidimme Avalon siivouspalveluiden Lotan kanssa etukäteen alkupalaverin, jossa kävimme läpi kaiken, mitä siivoukselta toivoimme. Siivouksen kattavuuden kun voi räätälöidä juuri omiin tarpeisiin ja omalle lompakolle sopivaksi.

Meidän kodin kohdalla päädyimme siihen, että ensimmäinen kerta olisi lähes kaikenkattava – juuri siksi että pääsisimme kerrankin niin sanotusti nollatilanteeseen, jossa koti on kerralla täysin siisti. Siivousta edeltävänä päivänä käytin vajaa tunnin tavaroiden järjestelemiseen (mikä ei ole edellytys siivoukselle, mutta tein sen silti jotta iltapäivällä kotioven avattuani voisin nauttia täysin puhtaasta näkymästä), ja parin edellisen siivouskokeilun pohjalta olin varautunut siihen, että myös jälkikäteen saattaisi mennä hieman aikaa siihen, että vielä viimeistelisin seiniä ja hankalampia pintoja puhtaaksi. Kun iltapäivällä tulin lasten kanssa kotiin ja kiersin kaikki huoneet innoissani läpi, olin rehellisesti sanottuna enemmän kuin yllättynyt. Lattia tuntui jälleen uuden samettiselta, yhdelläkään seinällä tai yhdessäkään listassa ei ollut koiran kuolajälkiä, keittiön alasokkelit oli puhdistettu kaikista roiskeista, saunan lasiseinän kalkkijäljet olivat nekin poissa ensimmäistä kertaa muuton jälkeen ja jopa keittiön altaan takana oleva pikkuikkuna oli pyyhitty!

Avalonin palveluihin kuuluu erikoisuutena Rainbow-puhdistuslaitteisto, jolla Lotta kävi läpi meidänkin olohuoneen maton. Matto oli vasta käynyt kalliissa pesussa mattopesulassa, mutta silti ehtinyt jo likaantua Pablon suosikkimakoilupaikkana. Rainbown syväpuhdistuksen jälkeen matto oli jälleen kirkas, ja päätin heti että seuraavalla kerralla sama käsittely tehdään myös meidän jenkkisängyn runkopatjalle. Rainbow-imuri sopii hyvin myös allergikoille, sillä kaikki pöly ja lika jäävät vesiastiaan ja vain puhdas ilma palautuu takaisin huoneilmaan.

Viikkosiivouksella ei ehkä yleisesti ottaen ratkaista maailmanluokan ongelmia, mutta omalla kohdallani se ihan oikeasti oli merkittävä asia. Olen jo pidemmän aikaa harmitellut sitä, ettei meillä keskeneräiset hommat oikein etene mihinkään, ja koti tuntuu kuluvan ennen kuin se edes kunnolla on ehtinyt valmistua. Maanantaina kun tulin kotiin, huokailin pitkään itsekseni miettien, että oikeastihan meillä on tosi kiva koti, joka siistinä ja puhtaana pääsee kunnolla oikeuksiinsa. Pinnat, joiden kanssa olin itse jo lähes luovuttanut (kuten mattapintaiset valkoiset eteisen kaapit), olivatkin ammattilaisen tehokkailla aineilla muuttuneet kuin uusiksi ja siivouskohteet, jotka ajattelin tehdä sitten joskus, olikin kaikki hoidettu kuntoon. Tämä tyytyväisyys omaa kotia kohtaan oli tunne, jota en olisi koskaan uskonut saavani ihan vain kokonaisvaltaisen siivouksen avulla, mutta jos näin helpolla päästään, niin luulen meidän hyödyntävän samaa palvelua uudelleenkin. Ja sen vielä haluan todeta, että laatu ei ole itsestäänselvyys – Avalon siivouspalveluilla se oli enemmän kuin osasin odottaa.

Pullatorstai

Ihan vain koska tänään oli kansainvälinen korvapuustipäivä, oli minunkin leivottava pullaa. Leivoin kyllä viime viikollakin, mutta pulla jos mikä on leivonnainen, joita ei kannata laskea. Sitä paitsi kerran eräs hyvinvointivalmentajakin totesi, että leivonnaisista pulla on yksi terveellisin – tosin en usko, että samaan lauseeseen olisi sopinut korvapuusti, jonka sisuksiin kätkeytyy niin paljon voita ja sokeria, ettei ne oikein edes tahdo pysyä uunissa yhtenä kappaleena.

Siinä pöydän ääressä istuessani ja pullaa syödessäni tajusin yhtäkkiä, kuinka onnekas olen kun voin kokea pienen pullahetken perheen kanssa arjen onneksi. Töissä keskustelimme lounastauolla eläkeiästä, osa meistä oli vielä tyytyväisinä jatkamassa työuriaan vuosien ajan, osa oli sitä mieltä että työ rajoittaa kaikkein eniten elämän elämistä haluamallaan tavalla. Tottahan se on, että uhraamme työlle kohtuuttoman ison siivun päivästämme, mutta en silti ole koskaan ajatellut, että oikeastaan yhtään mikään estäisi minua elämästä. Joskus töiden jälkeen väsyttää niin ettei iltapäivästä jaksa muuta kuin odottaa iltaa ja lasten nukkumaanmenoa, mutta suurimmaksi osaksi meidän arki on juuri sellaista elämää kuin olen aina haaveillutkin eläväni. Päivästä toiseen toistuvia, jopa pitkästyttäviäkin rutiineja, värityshetkiä keittiön pöydän ääressä, lenkkejä naapuriporukalla, lasten leikkien seuraamista, puistossa seisomista ja niitä pullahetkiäkin. Samoja tavallisen ihania asioita kuin viikonloppuisinkin enkä mitään muuta juuri nyt haluaisikaan.

Pullakin maistui tänään erityisen hyvälle, vaikka edellisestä kerrasta ei ollutkaan niin kovin kauaa. On helppo haaveilla jostain sellaisesta, mikä ei kuulu omaan arkeen, mutta kuinka nopeasti niistä unelmistakin tulisi tavallisia, arkisia, jos ne toteutuisivat tai toistuisivat liian usein? Ehkä silloin palaisimme kaipaamaan sitä, mitä oli ennen.

Jotta myös huominen päivä olisi erityinen, aion aloittaa sen mikron kautta lämmitetyllä korvapuustilla ja päättää lasten kanssa hama-helmillä askarrellen. Nooan kanssa suunnittelimme tekevämme pääkalloja ja Minea halusi askarrella kummitusviirin. Ihan pian on nimittäin halloween, ja silloin rikotaan arjen rutiineja juhlimalla lasten naamiaisia!

Olenko ekologinen?

Törmäsin facebookissa muutaman ystäväni feedissä ympäristötestiin, jonka päätin itsekin lopulta tehdä. Testissä ilmoitettiin keskivertoihmisen hiilijalanjäljen suuruus, ja tähän lukuun verrattiin omaa lukua sen jälkeen, kun ensin oli vastannut joukkoon kysymyksiä eri aihepiireistä. En ole koskaan ajatellut olevani mitenkään erityisen ekologinen, ei sillä etten tahtoisi vaan siksi etten ole juurikaan perehtynyt asiaan.

Yllätyksekseni sain testistä tulokseksi luvun, joka kertoi minun ole an jonkin verran keskivertoihmistä ympäristötietoisempi. Testin mukaan olin nimittäin säästeliäs pesänrakentaja, joka kodin hengettärenä toimii tasapainoisesti vaikkakin voisi harkita eri liikennevälineiden käyttöä. Diesel-autolla ajavana, maalämmöllä lämmittävänä ja harvoin matkustavana ihmisenä olen siis mittarin mukaan jollain tasolla ekologinen, sillä loppujen lopuksi ne ovat juuri ne isot linjat, jotka ovat niitä merkittävimpiä tekijöitä, ei niinkään se ostatko lähituottajien ruokaa tai heitätkö ruokaa kompostiin silloin tällöin. Useimmiten se riittää lähes asiassa kuin asiassa, kun tekee oman parhaansa.

Testistä innostuneena päätin listata viisi asiaa, joissa mielestäni toimin oikein sekä viisi, joita pystyisin melko pienellä vaivalla parantamaan. Tarttukaa muutkin haasteeseen, jos yllä olevan testin tulos yllättää!

5 arkista asiaa ympäristön puolesta:

  • Kierrätän lähes kaikki lasten vaatteet ja ostan suurimmaksi osaksi ekologisesti tuotettuja vaatteita.
  • Syömme lähes aina edelliseltä päivältä jääneet ruoat, ja kompostiin menee ruokaa lähinnä vain lasten lautasilta tai silloin kun viikonloppu on ollut yhtä hulinaa paiksta toiseen.
  • En matkusta juurikaan. Perheemme lentomatkailee noin joka toinen vuosi.
  • En osta tavaraa tai vaatteita, jotka eivät tule käyttöön. Jos huomaan tehneeni virheostoksen, palautan tavaran, mutta juuri koskaan mikään ei ole niin turha tai fiilispohjalta tehty ostos, että se päätyisi kirppikselle tai kaapin pohjalle samantien.
  • Suljen lähes pakonomaisesti muiden perässä turhia valoja ja päälle jääneitä laitteita. En voi sietää yksin huutavaa televisiota enkä myöskään pidä kirkkaista valoista huoneissa, joissa ei ole ketään.

5 asiaa, joissa voisin parantaa:

  • Asun noin neljän kilometrin päässä keskustasta, joten voisin liikkua julkisilla sekä urheillen huomattavasti useammin.
  • Syön liian usein liharuokia.
  • Rakastan pitkiä, kuumia suihkuja, samoin kuin meidän lapsetkin. Suihku on arjen luksusta, josta en ole ollut valmis luopumaan, mutta nyt kun veden vähenemisestä on ollut puhetta, olen yrittänyt parantaa tapani.
  • Haluaisin ostaa vähemmän. Vaikka esineet ja vaatteet aina tulevatkin käyttöön, olisin onnellinen jos pystyisin paremmin pohtimaan ostamisen todellista tarpeellisuutta.
  • Olen aina viluinen, joten kotimme keskilämpötila on melko korkea. Toisaalta, ei kait maalämpö ole ihan sieltä pahimmasta päästä talon lämmittäjänä?

Siistissäkin kodissa voi asua rento tyyppi

Olen edellisten parin päivän aikana pohtinut kodin ja ihmisen yhteyttä ehkä enemmän kuin koskaan. Seuraamissani blogeissa kun on ollut keskustelua muun muassa siitä, kertooko ihmisten tekemät sisustus- tai vaatevalinnat jotakin luonteesta sekä siitä, tulisiko meidän kaikkien suhtautua rennommin omaan kotiimme ja etenkin sen siisteyteen. Ennen tätä olin ehtinyt myös sopivasti avautua instagramissa siitä, miten paljon kodin sotku voikaan stressata – lauantaina oli melkein mahdotonta saada ajatukset pois siivoamisesta, kun kotona oli kahden laiskottelupäivän jäljiltä järkyttävä kaaos.

Niin kuin on monenlaisia koteja niin on myös tapoja sisustaa ja asua. Minua ei haittaa lasten lelut, jotka väkisinkin leviävät yläkerrasta alakertaan eikä aamupalan siivoamattomat jäljet ruokapöydässä, edes kasaantuvat pyykkivuoret eivät yksinään saa ahdistumaan. Kamelin selkä katkeaa vasta siinä vaiheessa kun lattiat odottavat imurointia, vessat pesemistä, tavarat paikoilleen viemistä, keittiö siistimistä, sohvat pesua, sänky petaamista JA pyykit niin pesemistä, silittämistä kuin viikkaamistakin. Kun kukaan ei ole viikkoon tehnyt mitään ja asioita alkaa kertyä niin pitkäksi listaksi asti, ettei sen selättämisestä selviä yksi ihminen yhdessä päivässä. Yleensä epätoivo iskee silloin kun tietää joutuvansa tinkimään ihan kaikesta muusta siksi, että jonkin yleensä helpon ja vaivattoman asian on päästänyt kasvamaan kohtuuttomiin mittoihin.

Sain sotkuja päivitellessäni ihania tsemppaavia viestejä, joissa monissa korostettiin sitä, kuinka turhaa on murehtia sotkua, sillä se kertoo vain eletystä elämästä. Tottahan tämäkin on, mutta vaikka kuinka yrittäisin, en voi muuttaa luonnettani ja alkaa yhtäkkiä viihtymään ympäristössä, johon en vain yksinkertaisesti ole tottunut (enkä ehkä haluakaan tottua). Ei äänille herkkä ihminen juurikaan opettelemalla muutu melua rakastavaksi tai boheemi tavarapaljoudessa elävä sisustaja minimalistiksi. Temperamentti määrittää hyvin paljon sitä, millaisessa ympäristössä parhaiten viihdymme, ja tästä syystä meidän tulisikin paremmin ymmärtää toistemme erilaisuutta. Vaikka tykkään pitää kodin mahdollisimman siistinä, ei se tarkoita että olisin jatkuvasti siivoamassa tai että joutuisin tinkimään jostakin muusta asiasta (lasten kanssa olemisesta esimerkiksi) arjessa. Kun johonkin on vuosien kuluessa tottunut, tulee siitä niin rutiinia ettei sen olemassaoloa juurikaan huomaa – tätä tarkoittaa meillä esim se, että kotona liikkuessani siirtelen samalla tavaroita oikeille paikoilleen ja näin vähennän varsinaiseen siivoamiseen käyttämääni aikaa.

Millään tavalla neuroottinen en siisteyden suhteen ole, kuten monet ystävät tietävätkin. Meillä on aina tavaroita väärillä paikoilla ja pyykkejä kodinhoitohuoneen tasolla, ystävät ovat minä hetkenä tahansa tervetulleita kylään eikä lasten leikkejä rajoiteta siisteyden ehdoilla. Siltikin huomaan illalla nauttivani hiljaisuudesta ja yön tuomasta omasta ajasta huomattavasti enemmän, jos ensin koti on järjestelty aamua varten jälleen siistiksi. Tällä hetkellä yläkerran aulaan on siirretty kaikki tavarat Minean huoneesta maalauksen edestä pois, mutta alakerrassa vallitsee riittävä siisteys, jotta tunnen oloni kotoisaksi.

Nippelitietoa minusta

👰 Avioliittoja: viimeiset seitsemän vuotta naimisissa
💍 Kihloissa: Kihloihin mentiin noin vuotta ennen häitä.
🍼 Lapsia: 2
🐰 Lemmikkejä tällä hetkellä: Pablo-ranskis, joka muuten kävi tänään lääkärissä..
🚑 Leikkauksia: noup!
✒ Tatuointeja: löytyy
📌 Lävistyksiä: korvissa kyllä, nuorena myös navassa
🔫 Ampunut aseella: en
🏝Ollut saaressa: useastikin, niin kotimaassa kuin ulkomaillakin
🚗 Auto: BMW
✈️ Ollut lentokoneessa: kyllä, ensimmäistä kertaa tosin vasta 16-vuotiaana, koska äitilläni on ahtaanpaikankammo eikä pienenä matkusteltu kuin asuntoautolla
🚙 Törmännyt peuraan: en, ainoastaan oravaan ja toiseen autoon 🙁
😭 Onko joku itkenyt vuoksesi: jees
❤ Ollut rakastunut: oh yes!
🚑 Ollut ambulanssissa: en onneksi
⛸ Luistellut: muutaman vuoden tauon jälkeen luistelin viime talvena ja huh, miten vaikealta se tuntui!
💿 Surffaillut: olisi kiva kokeilla
🚢 Ollut risteilyllä: omassa lapsuudessa about kerran vuodessa, koska kaikki kesälomat vietettiin Ruotsissa, nykyään myös noin kerran vuodessa omien lasten kanssa (miten helppo ja suht edullinen tapa saada irtiotto arjesta!)
🏍 Ajanut moottoripyörällä: en, mutta skootterilla kyllä ajoin heti 15-vuotiaana vaikken ymmärtänyt liikennesäännöistä yhtään mitään
🐎 Ratsastanut hevosella: pienenä kävin talleillakin, mutta viimeksi olen ratsastanut issikalla joskus ennen lapsia
😲 Lähes kuollut: en 🙏🏽 Alle kouluikäisenä kaaduin pahasti pyörällä ja toinen puoli naamastani oli lähes tunnistamaton, mutta onneksi ei ole käynyt pahemmin
🏥 Ollut sairaalassa: kolmesti, kaksi kertaa synnyttämässä ja pari yötä vauvana tutkittavana, kun kieltäydyin kaikesta maidosta
🍑 Suosikkihedelmä: omena, koska rakastan omenapaistosta
🌚 Aamu vai ilta: ilta
🌈 Lempiväri: musta ja valkoinen
📲 Viimeisin puhelu: äiti soitti, niinkuin joka viikko pariin kertaan 💕
📱Viimeisin viesti: entisen niin sanotun blogimammajengin whatsappissa
💀Nähnyt jonkun kuolevan: en, mutta seurannut läheltä rakkaan tädin sairastamista, joka hyvin nopeasti johti kuolemaan
☕️Kahvi vai tee: kahvi, koska suklaa ja kakut maistuu sen kanssa paremmalta
🥧 Paras piirakka: suklaakakku
🐱 Kissa vai koira: no koira!
🌞 Paras vuodenaika: kesä ☀️

Kinuskinen kaurapiirakka

Tätä ohjetta ehdittiin kysellä paljon instan puolella, ehkä siksikin että olen leiponut tätä yhtä ja samaa piirakkaa lähiaikoina niin monta kertaa. En kuitenkaan voi sanoa kyllästymiseen asti, sillä tähän ei voi kyllästyä – marjoja on helppo vaihdella, piirakka on vähän liiankin helppo tehdä ja lopputulos todella toimii. Reseptin sain ihanalta naapuriltani, ja taitaa piirakkaa olla leiponut melko moni muukin lähipiirissäni sen jälkeen kun kerran on maistanut.

Kinuskinen kaurapiirakka

240 g voita

3 dl fariinisokeria

5 dl kaurahiutaleita

4 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

1/2 tl suolaa

1 prk kondensoitua maitoa (valkoista, ei kinuskiksi keitettyä)

marjoja

Sekoita sulatettu voi fariinisokerin kanssa. Lisää joukkoon kaurahiutaleet, vehnäjauho, leivinjauhe ja suola. Painele taikinasta 3/4 pienelle leivinpaperilla vuoratulle uunipellille tai vuokaan. Levitä päälle kondensoitu maito, haluamasi marjat (esim. mustikka tai punaviinimarja) sekä murustele vielä loput taikinasta. Paista 175 asteessa noin 25 min. Täysin tummaksi piirakkaa ei kannata paistaa, jotta koostumus jää aavistuksen tahmaiseksi.

Lukijailta Polarn O. Pyretillä

Kaupallinen yhteistyö Polarn O. Pyretin kanssa

Syksy tarkoittaa paitsi vesisateita ja pimeneviä iltoja niin myös lasten vaatekaapin läpikäymistä ja päivittämistä. Kuten jo aiemmin kerroinkin, aloitin tämän homman tänä vuonna hyvissä ajoin ja kuvittelin saaneeni kaiken jo kuntoon, mutta niin vain koko ajan löytyy uutta hankittavaa. Kurahanskoja puuttui yksi pari, yhdet kumisaappaat hajosivat ja Minealle tarvittiin vielä toinen setti talveksi. Talveen toki on vielä jonkin verran matkaa, mutta niin se vain talvisesonki näkyy kaupoissa. On parempi olla varautunut kuin ryntäillä paniikissa kauppaan siinä vaiheessa kun ensimmäiset pakkaset iskevät päälle.

Nooalla päällä kevyttoppatakki (104cm) // windfleece-takki (104cm) // pipo (52/54)

Minealla päällä toppatakki (128cm) // windfleece-takki (128cm) // pipo (54/56)

Lasten ulkovaatteita valitessa hankin meille aina vain teknisiä vaatteita, jotta ulkona leikkiessä lasten ei tarvitse huolehtia muusta kuin hauskan pitämisestä. Tässä Polarn O. Pyret on ollut luottomerkkini jo usean vuoden ajan, sillä vaatteiden voi luottaa kestävän rymyämistä ja kovaa kulutusta. PO.Pin tekniset vaatteet on täysin vedenpitäviä, mutta eivät sisällä PFC-yhdisteitä, jolloin ne myös ovat täysin turvallisia käyttää.

Polarn O. Pyretin windfleece-takkeja olemme käyttäneet alkusyksystä ihan sellaisenaan ulkohousujen kanssa, ja kylmemmillä ilmoilla kuoritakin alla. Näin syksyisin PO.Pilta löytyy myös kuorivaatteita, joissa on irroitettava fleece jo valmiina, ja useimpiin takkeihin esimerkiksi saa halutessaan windfleecen napeilla kiinni.

PO.Pille on saapunut nyt myös paljon uutuuksia sisävaatepuolella. Minea ihastui vaaleanpunaiseen röyhelöpaitaan, ja Nooalle tarvittiin rennot farkut, joilla voisi tarvittaessa ulkoillakin. Flanellipaidan sisus on paksua, pehmeää karvaa, joten se menee hyvin ulkokäytössäkin mikäli sää ei ole kovin tuulinen.

Lopuksi vielä kivoja uutisia teille kaikille, jotka kaipaatte mukavaa tekemistä ensi viikolle! Torstaina 20.9. klo 18-20 pääsette nimittäin tekin tutustumaan Jyväskylän Sokkarin Polarn O. Pyretin tarjontaan leppoisan lukijaillan merkeissä. Paikalla olen minä lapsineni sekä ihana Piece by piece -blogia pitävä ystäväni Essi, tietenkin myös PO.Pin väki on mukana illassa kertomassa teille hieman syksyn ja talven ulkoilusta. Tapahtuman aikana saatte kaikista tekemistänne ostoksista -15%, ja tarjolla on myös hyvää naposteltavaa ja kivaa puuhasteltavaa lapsille. Napatkaa kaveri kainaloon, laittakaa ilmoittautuminen osoitteeseen info@polarnopyret.fi ja nähdään torstaina!

Tavarat joita on kaikilla

Muistan kuinka rakentamisen aikoihin pohdiskelin meille hankittavia huonekaluja sekä muita sisustusjuttuja monienkin ystävieni kanssa, ja joskus keskustellessa törmäsin yhteen melko yleiseenkin ajatukseen. Älä osta ainakaan sitä, koska niitä on nykyään kaikilla! Ne on jo niin nähty, kannattaako niitä ostaa omaan kotiin.. Noita löytyy varmasti jokaikisestä blogikodista!

Tottahan se on, lehtien ja etenkin sosiaalisen median ansiosta trendit leviävät nykyään nopeammin kuin koskaan aiemmin, ja sisustamisesta on tullut niin sanotusti kaikenkansan huvia. Enää ei tarvitse erityisesti panostaa löytääkseen hyviä ideoita sisustukseen, ja on helpompi seurata niiden perässä, jotka osaa, kuin tehdä itse yrityksen ja erehdyksen kautta. Totta on myös se, että meiltäkin löytyy monia sellaisia huonekaluja ja ratkaisuja, jotka on jo moneen kertaan nähty tai niitä blogihittejä, joita saa katsella instafeedissä lähes joka kuvassa. Onhan meillä esimerkiksi string-hyllyjä, Eamesin tuoleja, Menun suolasirottimet, voimistelurenkaat, Söderhamn-sohvaa ja niin edelleen.

Kuitenkin kaikesta huolimatta nämä ärsyttävyyteenkin asti näkyneet tavarat on meillekin päätyneet, koska loppujen lopuksi kysymys on siitä, ketä varten kodin ratkaisuja tehdään. Onko tarkoitus löytää omalle perheelle sopivat ratkaisut, muiden silmiä hivelevät kokonaisuudet vai sisustuslehtiin sopivat yhdistelmät. Toki nämä kaikki voivat yhdistyä yhdessä ja samassa sisustuksessa, mutta samalla täytyy muistaa ettei trendien seuraamisessa ole siinäkään mitään pahaa. Vaikka joskus tuntuisikin, että kaikilta löytyy samat tavarat kuin omasta kodista, niin väittäisin jokaisen kodin kuitenkin olevan viime kädessä asujiensa näköinen. Sama huonekalu voi saada eri ympäristöissä täysin uusia näkökulmia ja olla omistajiensa tyylin mukaan joko moderni, romanttinen tai mitä tahansa siltä väliltä, eikä yhdenkään sisustajan tavoitteena varmaankaan ole luoda kopiokotia jostain toisesta.

Näin jälkikäteen on helppo todeta, ettei ostopäätökset ole ainakaan meitä kaduttanut sillä ajatuksella, että kaikilla muillakin on. Me somea seuraavat ihmiset emme kuitenkaan ole yhtä kuin kaikki, joten vaikka jokin näkyisi julkisuudessa paljon, ei se tarkoita sitä että naapurustossa talot olisivat pelkkiä toistensa kopioita. Itse asiassa on aika ihanaa, että voi bongata muilta niitä moneen kotiin sopivia trendijuttuja ja yhdistellä niitä esineisiin ja tyyleihin, jotka ovat omaa makua kaikkein lähimpänä. Kaikkea ei tarvitse keksiä ja selvittää itse, ideoita voi poimia vähän sieltä täältä ja lopputuloksena saa täysin omanlaisensa kokonaisuuden.

Kotona lasten kanssa

Viikonloppu oli jälleen ihana, parasta on nimittäin se ettei kotoa tarvitse lähteä paria kilometriä kauemmas. Taidan olla aika vahvasti koti-ihmisiä. Minulla ei koskaan ole ollut samanlaista kroonista matkustamisen kaipuuta kuin suurimmalla osalla ystävistäni, vaan jo kotimaassakin lomailu on riittävä elämys. Myöskin kiva ilta kotona ystävien tai perheen kesken on jotain odottamisen arvoista ja sekin, ettei ole muita suunnitelmia kuin leffailta lasten kanssa, on yksi parhaista asioista mitä tiedän.

Pelkkä oleminen on ihanaa, mutta toisaalta olen myös ihminen joka usein tekee jatkuvasti jotain. Tekemisellä en niinkään tarkoita sovittuja menoja kodin ulkopuolella, vaan sitä kuinka vaikeaa on olla kotona ilman että samalla vähän laittaa tiskejä, pesee koneellisen pyykkiä, pyyhkii vähän sotkuja, nopeasti imuroi ja äkkiä vain katsoo sähköpostit. Loppujen lopuksi on aika harvoin niitä päiviä ja tunteja, jolloin pystyisi pidemmän hetken keskittyä pelkästään leikkimiseen, makoiluun tai edes aamupalan syömiseen. Ystävänkin kanssa ehkä täysin rauhassa juttelee ainoastaan silloin kun samalla vie lapset lähipuistoon leikkimään. Vaikka sitä kuvittelee olevansa tekemättä mitään, niin päivän päätteeksi huomaa tehneensäkin yllättävän paljon.

Enimmäkseen voin sanoa nauttivani kotona olemisesta, nämä toimettomat viikonloput on ehdottomasti viikon parasta aikaa eikä kesälomakaan tuntunut yhtään liian pitkältä. Joskus kuitenkin lasten kanssa on niitäkin päiviä, jolloin kaikki tuntuu olevan hankalaa eikä kenenkään hermo kestäisi yhtään ylimääräistä kinastelua. Omalta osaltani se aika kuukaudesta varmasti vaikuttaa siihen, kuinka herkästi reagoin lasten hölmöilyihin, mutta kyllä lapsillakin tuntuu olevan omat paremmat ja huonommat päivänsä. Esimerkiksi eilen olin iltapäivällä jo täysin valmis luovuttamaan kaiken suhteen, kun Nooan kanssa koko päivä oli ollut yhtä taistelua – ihan vain jotta se voisi huipentua kimalleliimoilla sohvan sotkemiseen.

Jo äitiysloma-ajoilta muistan ristiriidan sen välillä, kuinka kiva toisaalta olisi olla kotona vaikka joka päivä, mutta kuinka paljon sitä myös tarvitsee sovittuja menoja ja jossain vaiheessa sitä työtäkin. Tasapaino on tässäkin asiassa varmasti se paras ratkaisu, ja onneksi tulevalle viikolle on tiedossa kaikkea tätä – sovittuja menoja, töitä, tavallista arkea, viikonloppu ja paljon aikaa kotona.

Pari sarjavinkkiä

Mihin te yleensä käytätte omaa aikaanne? Perheissä, joissa on pieniä lapsia, ei omaa aikaa useinkaan ole päivisin ollenkaan, ja illallakin siinä vaiheessa kun lapset on saatu yöunille, tulee nukkumatti monille vanhemmillekin melkein samantien. Kuulostaako tutulta?

Meillä lapset nukahtaa sen verran myöhään, että oma aika tarkoittaa tinkimistä omista yöunista. Kirjan lukemista ei enää niihin kellonaikoihin voi ajatella, koska olisi mahdotonta yrittää pysyä hereillä, joten olen jo jonkin aikaa käyttänyt iltoja erilaisten sarjojen katsomiseen. Ensin aloitin Netflixistä, mutta nyt olen huomannut avaavani yhä useammin HBO:n, Netflixistä kun tuntuu jo olevan suurin osa suosikkisarjoista ja -elokuvista katsottuna.

HBO:n tarjonnasta löytyy sellaisia megasuosikkeja kuten Game of thrones ja Handmaid’s tale, mutta itse olen viimeisimpänä katsonut kaksi uudehkoa minisarjaa. Sharp objects oli yllättävä loppuratkaisussaan, vaikka jossain vaiheessa katsoja luulee jo arvaavansa kuinka kaikki tulee päättymään. Sarjassa toimittajanainen palaa lapsuuden kotikaupunkiinsa tekemään juttua nuorten tyttöjen murhista, mutta lopulta toimittaja joutuukin kohtaamaan omia nuoruuden traumojaan. Matkan varrella tietenkin tulee ihastumisia ja sydänsurua, mutta tarina pysyy koko ajan sopivan synkkänä ja uskottavana.

Toinen ehdottomasti katsomisen arvoinen sarja on Big little lies. Sarjassa seurataan pienen kaupungin äitien perhe-elämää kaikkine hyvine ja huonoine puolineen. Jokaisella päähenkilöllä on salaisuuksia, jotka he pitävät kulissin avulla taustalla, mutta loppua kohden kaikki alkaa hajota käsiin ja päättyy huonosti. Sarja koukutti niin että katsoin sen melkein kertaheitolla, onneksi toista kautta on vielä luvassa joskus ensi vuoden puolella.

Onko teillä vinkata hyviä sarjoja katsottavaksi joko Netflixistä tai HBO:lta?

kuvat: HBO

Maapähkinä-kinuskineliöt

Nämä ihanat suolaisen makeat maapähkinä-kinuskipalat jäivät mieleeni kummittelemaan ystävän kahvipöydästä, joten testasin reseptiä myös itse viikonloppuna. Salaisuus piilee siinä, että näihin herkkuihin mahtuu sekä suolaista että makeaa, ja juuri sen vuoksi niihin on aivan liian helppo koukuttua. Kun otat yhden, otat toisenkin – ja loput varmaan arvaattekin!

Alkuperäinen resepti soppa365.fi-sivustolta.

Maapähkinä-kinuskineliöt

150 g voita

3 1/2 dl vehnäjauhoja

1/2 dl muscovadosokeria

2 tl vaniljasokeria

 Väliin:

1 prk (=noin 3 dl) maapähkinävoita (crunchy)

Täyte:

3 dl kuohukermaa

175 g voita

2 dl fariinisokeria

1/2 dl tummaa siirappia

Päälle:

ripaus sormisuolaa

Sekoita pehmeä voi vehnäjauhon, muscovadosokerin ja vaniljasokerin kanssa tasaiseksi. Painele taikina vuokaan (noin 20x30cm) ja paista 175 asteessa 20-25 minuuttia.

Levitä jäähtyneen pohjan päälle maapähkinävoi.

Mittaa kattilaan täytteen eli kinuskin ainekset. Keitä noin keskilämmöllä (niin että kinuski kuplii) noin 20-30 minuuttia. Kinuskin tulee olla niin paksua, että se pysyy levitettäessä hyvin pohjan päällä.

Laita levy vielä lopuksi jääkaappiin noin puoleksi tunniksi jähmettymään ja leikkaa neliöiksi. Ripottele päälle sormisuolaa.

Täydellistä arkea

Olisipa aina kolme päivää lomaa ja vain neljä töitä! Auringon paistaessa tänään lähes yhtä lämpimästi kuin kesäkuukausina huomasin haikailevani pidemmän viikonlopun perään, kun seisoin pihalla juttelemassa ystäväni kanssa. Olimme koko viikonlopun kotona ilman minkäänlaista ihmeempää ohjelmaa, ja sain hyvin kaikenlaisia kotitöitä tehtyä, suunniteltua pieniä muutosprojekteja sisustukseen ja Niko aloitti multienkin levittämisen pihalla. Kaikesta tehokkuudesta huolimatta sunnuntai tuli jälleen liian nopeasti. Illalla tuntui siltä kuin hyvä tekemisen meininki olisi katkennut liian lyhyeen, ihan kuin arkena kaikki pysähtyisi eikä mitään enää saisi tehtyä ja seuraava mahdollisuus olisi vasta viikon päästä.

Viikonlopuissa ehdottomasti parasta on kiireettömyys, mutta todellisuudessa rakastan myös arkea. Arkiset, tavalliset asiat on loppujen lopuksi paljon kivempia kuin jatkuva meneminen enkä oikeasti koe työnikään olevan liian raskasta. Olen seurannut sivusta monen ystäväni haasteellista arjen ja vapaa-ajan sovittamista yhteen, ja samalla ymmärtänyt kuinka onnellinen saan olla siitä, että arkeni on kevyttä, vaikka joskus aikatauluja löytyy meiltäkin enemmän kuin riittävästi. Toistaiseksi kuitenkin vain Minealla on tiettyyn aikaan sidottu harrastus, ja senkin ajan käytän yleensä itse hyödyksi tekemällä odotushuoneessa töitä. Oma harrastukseni onneksi ei vaadi aikataulutusta, ja vaikka lenkkeilisin joinain viikkoina kolmekin kertaa viikossa, ei sen mahduttaminen arki-iltoihin vaadi ponnisteluja, kun meitä on kaksi vahnempaa huolehtimassa lasten menoista ja muista pakollisista kuvioista. Luulenkin, että avain kiireettömämpään arkeen on juurikin tehtävien jakamisessa. Jos kaiken yrittää hoitaa itse (mikä on monesti meidän äitien heikkous), voi arki helposti tuntua tavallista raskaammalta.

Delegoinnin lisäksi tärkein juttu on tietenkin myös asenne! Itse näen asian niin että lähes jokainen arjen meno on jollain tavalla vapaaehtoista, ja jos olet valinnut panostaa johonkin, tulee se myös nähdä kivana arjen lisänä eikä yhtenä aikatauluongelmista. Lapsella voi olla tasan niin monta harrastusta kuin mihin vanhemmat jaksavat sitoutua, ruoassa saa ja pitää oikoa aina silloin tällöin ja töissä riittää, jos antaa lähes parastaan. Aina pitää olla sen verran ylimääräistä aikaa, että ehtii vaikka istua ystävän kanssa kahvilla tai lukea kotona kirjaa sohvalla maaten. Ehkä itselleni riittäisi vähän vähempikin aika tuohon kahvilla istumiseen, jottei kesällä hyvin alkanut lenkkikausi kaadu siihen mutta joka tapauksessa, tärkeintä on osata ottaa rennosti ja luottaa siihen, että asiat hoituvat. Itse opin tämän viimeistään saatuani lapsia, nykyään taidan jo olla mestari lykkäämään asioita tulevaisuuteen sillä ajatuksella että ehtiihän sitä huomennakin.

 

Vaatetta eskarilaiselle

Nyt viimeistään on myönnettävä, että syksy on todella täällä. Yleensä lasken elokuun vielä kesäkuukausiin, mutta tämänvuotisen huikean kesän jälkeen tämä elokuun loppu on jo tuntunut kylmältä. Vaikka vielä ulkonakin tarkenee suurimmalta osin pelkällä pitkähihaisella, niin pimeät illat saa ajattelemaan syksyä.

Syksyn myötä ajankohtaiseksi tulee tsekata lasten vaatekaapit läpi, jotta saa pienet pois alta ja uutta tilalle. Kuvittelin olevani hyvin varustautunut kun hommasin välikausivaatetta jo keväällä, mutta samalla olin unohtanut katsoa läpi sisävaatteet. Joka syksy saan muuten kyselyitä instan puolella siitä, mistä meille hankitaan välikausivaatteet ja mikä merkki on kestävä ja luotettava. Tästä voisin tehdä postauksen ihan lähipäivinä, olen nimittäin aika merkkiuskollinen tässä asiassa ja löytänyt hyvät vaatteet lapsille, jotka varmasti kestävät.

Nooalle on ainakin vielä toistaiseksi helppo ostaa vaatetta, kun melkein kaikki kelpaa, mutta Minea on melko tarkka siitä mitä päälleen pukee. Alaosiksi käy melkein pelkästään leggarit ja niidenkin lahkeiden tulee ennemmin olla nilkkamittaisia (kuten kuulema äitinkin kaikki housut..) kuin kasvuvaralla. Paidoissa Minea ei tykkää teksteistä tai isoista kuvioista, tämä kuvissa näkyvä Acnen kollari taitaa olla tytön ainoita collegepaitoja, koska ne ovat kuulema liian paksuja. Jossain vaiheessa meinasin jo luovuttaa Minean vaatteiden kanssa, mutta onneksi nyt 6-vuotias osaa jo itse sanoa suht tarkasti mitä ostetaan ja mitä ei. Myös se on hyvä juttu, että lähes kaikki värit käy, eikä ne vaatteet sen ostamisen prosessin jälkeen tunnu enää ollenkaan tärkeiltä.

pipo: Makia // kollari: Acne kids // leggarit: Vimma // kengät: Minna Parikka

Talven ulkoiluun meiltä jo löytyy lasten vaatteet valmiiksi toppahousuja lukuunottamatta. Välillä naureskelen kavereiden kanssa sille, miten tarkasti sitä miettii lasten vaatteet kuntoon, mutta itse kulkee vuosia vanhoissa takeissa, eikä kaapista löydy kunnon ulkohousuja ollenkaan! Olen useammankin kerran lähtenyt kaupoille ajatuksena laittaa omat ulkovaatteet kerralla kuntoon, mutta lopulta tullut kotiin tyhjin käsin, koska en vain yksinkertaisesti ole raaskinut laittaa housuihin yli sataa euroa tai takkiin jopa kolminkertaista summaa. Luulen etten ole ihan yksin tämän ongelman kanssa? Ehkä tähänkin vielä tulee muutos sitten joskus kun lapsille ei enää tarvitse joka vuosi ostaa uutta pieneksi jääneiden tilalle vai oppiikohan sitä koskaan?

Ihanaa että huomenna on jo perjantai, rentoa viikonloppua kaikille!

Rapea omenapaistos

Tähän aikaan vuodesta on enemmän kuin paikallaan puhua erilaisista omenaherkuista, joten tässäpä teille olisi tarjolla sitä perinteisistä resepteistä kaikkein perinteisin – omenapaistos! Itse olen monta vuotta tehnyt paistoksen ihan vaan niin että olen sekoitellut omenaa, kaurahiutaleita, voita, sokeria ja kanelia, mutta tämä syksy on menty uudella kotiliesi.fi reseptillä, josta ystäväni osasi vinkata. Tässä erona on siis se, että mukaan lisätään myös vehnäjauhoja ja näin paistoksesta tulee rapeaa kuin mikä. Ja sisältä herkku jää tietenkin ihanan tahmaisen pehmeäksi – täydellistä!

Omenapaistos

noin 1/2 kg omenaa

100 g voita tai margariinia

1,5 dl fariinisokeria

2 dl kaurahiutaleita

0,75 dl – 1 dl sokeria

1 dl vehnäjauhoja

2 tl kanelia

Kuori ja pilko omenat, laita omenanpalat vuokaan. Sulata voi ja lisää loput ainekset joukkoon. Ripottele seos omenoiden sekaan ja paista 200 asteessa 25-30 minuuttia. Mitä pidempi paistoaika, sen rapeampi kauraseoksesta tulee.

Tavallisia päiviä

Huomaa että arki on painanut todella päälle, kun blogi on hetkeksi hiljentynyt, ei siksi ettei olisi aikaa vaan enemmänkin siksi etten ole saanut aikaan kuvailla oikeastaan mitään. Vielä onneksi saa iltapäivisinkin otettua hyviä valoisia kuvia, mutta ei tästä ole enää pitkä aika siihen kun aamulla töihin lähtiessä ja illalla töistä tullessa on lähes yhtä pimeää kuin yöllä. Silloin on aloitettava kynttilöiden polttaminen, löydettävä tunnelmaa pineydestä ja ehkä vähitellen lokakuussa voi jo vähän fiilistellä jouluakin (saako sitä sanaa vielä tässä vaiheessa syksyä sanoa ääneen?).

Meillä oli erikoisen kiva viikonloppu, sellainen että ehdimme juhlia ja nähdä ystäviä mutta myös olla rennosti kotona. Ajoimme eilen Porvooseen päiväreissun siskoni grillijuhliin ja yöllä palasimme vielä kotiinkin. Lapset nukkuivat automatkalla jo yöuniaan, mutta Nooalla autossa nukkuminen on aina aavistuksen levotonta ja osa matkasta menee heräillen ja itkien. Taidetaan jatkossa skipata nämä yöajamiset, sillä vauva-aikoina on tullut ihan tarpeeksi istuttua autossa lasten itkiessä..

En tiedä onko kotona mikään oikein edennyt mihinkään suuntaan, mutta tunnelma on vähintäänkin odottavainen. Ensi viikolla Kylätimpurit tulevat tekemään vuosikorjauksiaan ja samalla saimme idean, että ehkä sen jälkeen voisi olla aika järjestää tuparit. Se jos mikä saa loputkin hommat valmistumaan, jos ei muuten niin ehkä tupareita edeltävänä iltana?

Ensi viikolle meillä ei ole onneksi muita kalenterimerkintöjä kuin Minean jumpat kahtena päivänä. Itse asiassa tajusin olevani onnellisessa asemassa siinä mielessä, ettei meidän arki ole oikein koskaan ollut paikasta toiseen juoksemista. Arjen kiire kun tuntuu useimmilla olevan näin syksyisin suurin stressitekijä, eikä ihme jos ajattelee miten paljon jo pelkkä töissä käyminen voi kuluttaa. Maanantain kunniaksi ajattelin leipoa omenapaistosta, kiinnostaisiko teitä saada ohjetta tänne bloginkin puolelle?

Arjen hallintaa

Miten on arki lähtenyt rullaamaan, kaikki varmaan jo olette kuitenkin palanneet töihin? Täällä oltiin erityisen onnellisia viikonlopusta, koska meidän pihaan saapui kolme isoa kasaa multaa ja niihin liittyen hommaa riittää. Toinen projekti, joka on lähtenyt vihdoin etenemään, on parveke, johon asennettiin viikonloppuna pohjamateriaaleja (materiaaleja, koska itselläni ei ole hajuakaan, mitä ne oikealta nimeltään ovat!). Parveke on jo niin pitkään ollut keskeneräinen, että sen valmistuminen lähitulevaisuudessa tuntuu todella isolta edistysaskeleelta.

Edistysaskelista ei voida puhua arjen rytmin hakemisessa, sillä jälleen tänään havahduin vasta illalla siihen että huomenna olisi taas hoito- ja työpäivä. En ole vielä löytänyt minkäänlaista rytmiä siihen, kuinka toimia – hoitoreput on melkein joka aamu pakkaamatta ja lopulta saavumme päiväkodille noin varttia myöhemmin kuin olin suunnitellut. Päätin tänään, että alan heti huomisesta eteenpäin tekemään listoja ihan kaikista muistettavista asioista, jotta oma arki helpottuisi. Muista ostaa Minealle toiset kurahousut, käy läpi lasten ulkovaatevarastot, tilaa molemmille uudet lenkkarit, laita kiertoon vanhoja vaatteita, osta pipoja ja pese vanhoja kenkiä.. Listaa voisi jatkaa loputtomiin, mutta onneksi kaiken ei tarvitse olla valmista heti, ainakin niin olen yrittänyt itselleni vakuutella stressin välttääkseni.

Tekemisen paljoutta harmitellessani olen joskus pohtinut, millaisen kuvan annan itsestäni blogissa. Vaikutanko stressaantuneelta, perfektionistilta tai kireältä? Yleensä kun totuus on se, että tehtävälistani kasvaa juuri siitä syystä että elämässä aina löytyy jotain paljon mielenkiintoisempaa tekemistä kuin ne arkiset velvollisuudet ja to-do-listat, enkä loppujen lopuksi ihan kauheasti jaksa murehtia niitä töitä, joita voi siirtää tulevaisuuteen. Paljon tärkeämpää on tehdä kivoja asioita, jotka tapahtuvat juuri siinä hetkessä ja saattavat jopa olla ainutlaatuisia, se kun todella on niin että kerran tässä vaan eletään.

Onko teillä hyviä vinkkejä siihen, kuinka hallita omaa tehtävälistaa mutta silti viettää stressitöntä arkea? Itse yritin joskus noudattaa periaatetta ”jos homma vie alle vartin, tee se heti”, mutta loppujen lopuksi epämiellyttävämmät hommat vain kasaantuvat kuitenkin kun niiden tekemistä välttelee viimeiseen asti. Listojen laatiminen kyllä jo itsessään auttaa, mutta siinäkin on omana ongelmanaan se, että listoilla on yleensä tapana kasvaa samaa tahtia kun niitä saa lyhennettyä alkupäästä. Toisaalta voisin jatkaa myös vanhalla hyväksi havaitulla tekniikalla ”tee listoja, mutta älä aikatauluja niiden suorittamisesta”. Ei ehkä toimi eteenpäin työntävänä voimana, mutta on varma tapa välttää turha stressi!

HM homen uutuus

Jokunen aika sitten sain pressipostina kuvia uudesta HM home kotimallistosta, joka sisälsi mm piensisustusta mutta myös muutamia huonekaluja. Monet tuotteista olivat sopivan pelkistettyjä juuri omaan sisustusmakuuni, ja ajattelinkin olla skarppina heti julkaisun aikaan, jotta ehtisin napata omat suosikkini. Valikoimasta löytyi esimerkiksi erilaisia mustia sekä musta-kultaisia valaisimia, metallisia sivu- ja sohvapöytiä ja muutamia jakkaroitakin. Ei kuulosta ihan siltä perinteiseltä HM:ltä, mutta valikoiman laajentaminen huonekaluihin on vaikuttanut tähän mennessä erittäin hyvältä.

Uuden malliston sanottiin olevan kaupoissa kesän lopulla, mutta suureksi harmikseni tuotteita ei julkaistukaan kertaheitolla kaikkia, eikä tarkkaa julkaisupäivää löytynyt mistään. Niinpä suurin osa ostoslistani tuotteista ehtivät loppua ennen kuin edes löysin niitä verkkokaupasta! En sinänsä ole yllättynyt, että tyylikkäät, pelkistetyt ja vieläpä edulliset huonekalut menevät niin nopeasti kaupaksi, mutta eniten harmittaa se, ettei ollut edes mahdollisuutta yrittää saada ostoskoriin omia suosikkeja. Metallirunkoinen nahkapenkki, musta hyllykkö ja metallipöytä olohuoneeseen jäivät pelkäksi haaveeksi.

Lohdutukseksi pettymystä paikkaamaan ostin tämän pienen mustan valaisimen – joka taisi sekin samantien loppua verkkokaupasta. Vielä en ole ehtinyt saamaan lamppua valaisimen sisuksiin, mutta voisin kuvitella sen seinälle heittämän kuvion olevan vähintäänkin upea syksyn pimeinä iltoina. Pidetään myös peukkuja pystyssä että noina syksyn iltoina HM:n verkkokauppa vielä täydentyy ja tämä uutuustuotteiden valikoima täydentyy.

Flow 2018

Tämän vuoden Flow festival oli älytön, super, kreisi ja yksinkertaisesti vaan mahtava! Kaksi rakasta ystävää ulkomailta, meitsi ja muutamat poikaystävät, upeita esiintyjiä ja niiin hyvää ruokaa. Yhtään hullumpaa ei ollut sekään, että saatiin nukkua kaksi yötä hotellin valkoisissa lakanoissa ja syödä jonkun muun laittamaa aamupalaa – tai no ainakin lauantaina, jolloin vielä jaksettiin pirteänä nousta kympiltä aamupalapöytään.

Pari ennakkoon odotettua esiintyjää oli hieman pettymyksiä, niistä pahin Lauryn Hill, jonka sovitukset oli niin sekavia etten aina tunnistanut lauluja. Itseäni harmitti eniten se, että jouduin lähteä ajamaan kohti kotia jo sunnuntaina päivällä, ja näin ollen Kendrick Lamarin keikka jäi kokonaan välistä. Ja kuinkas muutenkaan, Kendrick oli kuuleman mukaan monen mielestä koko Flown paras keikka. Onneksi oltiin ehditty nähdä niinkin huikeita esiintyjiä kuin Arctic Monkeys, Alma ja Vesta, joten harmitus ei missään nimessä jäänyt päällimmäiseksi fiilikseksi Flow-viikonlopulta.

Flow oli täydellinen päätös jo muutenkin täydelliselle kesälle, enkä oikein keksi mitä olisin voinut toivoa enempää. Ensi vuonna nähdään varmasti taas uudelleen, toivottavasti samalla porukalla ja yhtä hyvällä meiningillä!

Jätskibileet

Lapsilla on ollut aika ihana muistorikas viikonloppu takana, oli Lintsiä ja sitä ennen perjantaina ystäville järjestetyt pinkit jätskibileet. Huomenna meilläkin alkaa arki reilu kahden kuukauden lomailun jälkeen, ja se tuntuu jälleen aika ristiriitaiselta. Tiedän, että työelämä vie pian mennessään, mutta juuri nyt fiilikset on vielä ihan täysin lomalla ja lasten kanssa kotoilussa, enkä voi kuvitellakaan olevani päiviä erossa noista kahdesta. Niin paljon kaikkea voisi vielä tehdä, aamuheräämiset ja väsyneet iltapäivät eivät kuulu ollenkaan sanavarastooni juuri nyt.

Jätskibileiden ajatus lähti siitä, kun löysin Tigerista muutamia kivoja juhlatarvikkeita ja Minea sitten keksi, että voisi järjestää jotain kesän loppumisen teemalla. Koko kesän tytöt on touhunneet yhdessä pitkin pihoja, mutta alkavalla viikolla on kaikkien aika palata arkisiin rytmeihin, ja kavereita tulee nähtyä vähän harvemmin. Kaivoimme vielä joitakin vanhoja koristeita esiin, haimme jätskiä ja poppareita ja pystytimme lasten puisen kioskin takapihalle. Minea tarjoili kioskissa jätskiä vieraiden toivomilla lisukkeilla samalla kun minä pyörittelin jätskipalloja keittiössä. Syömisen lisäksi ohjelmassa oli muutama kisa, joista kaikille jaettiin pisteitä ja lopuksi palkinnot.

Kilpailuina oli limbo, hyppynaruilla hyppiminen, hulavanteen pyöritys ja vesipallojen heittäminen ämpäriin. Parituntinen vierähti nopeasti ja tytöt tuntuivat viihtyvän – Nooa tietenkin mukana myös!

Vaikka viikonloppuna onkin ilmassa leijaillut kesän viimeisen tuntua, niin pitäisi muistaa ettei elämä tähän lopu. Arki väsyttää ainakin aluksi, mutta aurinkoiset ilmat jatkuu vielä ja aina tulee viikonloppu, jolloin suunnitelmat voivat taas elää vapaammin. Ja onneksi pian voi jo alkaa fiilistelemään joulua, se jos mikä pelastaa talven.

 

Päivä Lintsillä

Laitoimme eilen herätyskellot soimaan tälle aamulle kahdeksaksi, aamulla pakkasimme evästä autoon ja lapsille puuhailtavaa ja ajaa hurautimme noin 300:n kilometrin päähän Lintsille. Ystäväni hurautti sinne lastensa kanssa vähän kauempaa, nimittäin Kanadasta saakka. Ei nyt ehkä ihan vain Lintsiä varten, mutta olimme jo etukäteen sopineet, että tänä viikonloppuna tehtäisi jotain lasten kanssa yhdessä, ja aikaerosta kärsiville ”lähipuisto” oli helpoin ratkaisu.

Linnanmäki oli ihan yhtä ihana kuin muistinkin. Taisin laskea, että Nooalle löytyi seitsemän ilmaista laitetta, joihin tuollainen 104-senttinen pääsi joko yksin tai aikuisen seurassa. Minea totesi heti alkuun, ettei aio käydä pelkästään vauvojen laitteissa, mikä oli aika yllätys kun yleensä ne ihan pienimmätkin possujunat ja karusellit on kierretty moneen kertaan molempien kanssa. Minealle ja Nikolle sitten ostettiin rannekkeet, ja kaksikko kierteli omaan tahtiin vähän hurjempia laitteita – muun muassa viiteen kertaan erilaisissa vuoristoradoissa.

Oma pääni ei kestä minkäänlaista pyörivää liikettä, joten tyydyin vilkuttelemaan lapsille sivummalta. Houkuttelin ystäväni kummitusjunaan, mutta jälkikäteen totesimme hevoskisa Derbyn olevan niin paljon jännittävämpi! Mitä ihmettä on tapahtunut vanhalle kunnon kummitusjunalle, kun kierros sai aikaan enemmän naurua kuin kiljahduksia?

Lintsillä meni koko päivä myöhäiseen iltaan saakka, eikä vielä silloinkaan olisi malttanut lähteä kotimatkalle. Seuraavan päivän rannekkeen olisi voinut lunastaa vain kympillä, joten hetken aikaa jo harkitsin hotellin buukkaamista ja huvittelun jatkamista sunnuntain puolelle. Lopulta kuitenkin järkevä minä voitti, maanantaina nimittäin kutsuu työt ja tavallinen arki.

Myynnissä moderni koti Palokasta

Sattuisiko juuri teidän perheellä olemaan kiikarissa uusi koti Jyväskylästä? Jos lapsiystävällinen alue lähellä koulua, marketteja ja järveä kuulostaa hyvältä, niin kannattaa katsoa nämä kuvat ja jatkaa lukemista. Uudenkarhea, moderni omakotitalo alle kymmenen minuutin ajomatkan päässä Jyväskylän keskustasta ei nimittäin ole ollenkaan hullumpi ajatus, etenkin kun tähän taloon on helppo ihastua!

Kävin tänään ottamassa myyntikuvat tästä upeasta kaksi vuotta vanhasta Palokan Jokelassa sijaitsevasta omakotitalosta, ja tykkäsin sisustuksesta niin että halusin jakaa fiilistelykuvia myös teille. Talon isäntä on rakennusalan ammattilainen, ja näin ollen hän on rakentanut talon arkkitehdin kuvien perusteella itse lähes alusta loppuun. Ammattitaidon huomaa myös ihanissa vanerikalusteissa ja pinnoissa, joita löytyy lähes joka huoneesta. Tässä kodissa puuta on käytetty muutenkin tuomaan lämpöä, ja talon ehdottomasti upein juttu on korotettu puurimakatto.

Talon 121:een neliöön mahtuu kolme makuuhuonetta, kodinhoitohuone, vaatehuone, arkieteinen liukuoven takana, iso yhtenäinen keittiö-ruokatila-olohuone sekä terassilla taloon yhdistyvä saunarakennus, josta löytyy talon toinen kylpyhuone, sauna ja takkahuone. Meidän taloa rakennettaessa yritimme useampaan otteeseen vielä jälkikäteen saada erillisen saunarakennuksen mahtumaan suunnitelmiin, sillä se toimisi loistavasti vierasmajana ja myöhemmin pienenä yksiönä lapsille.

Talon tarkat tiedot sekä esittelyajankohta tulee löytymään vielä tällä viikolla Etuovesta, sen verran kuitenkin tiedän että hinta tulee olemaan aavistuksen alle 350 000. Palokka on etenkin lapsiperheiden suosiossa, ja näin kaunis ja hyväkuntoinen talo varmasti vaihtaa nopeasti omistajaa, joten olkaahan skarppina jos ajatuksena on mennä katsomaan koti paikan päälle.

Back to school

Kaupallinen yhteistyö Jollyroomin kanssa

Meillä ei vielä tänä vuonna ala koulu, mutta arki joka tapauksessa häämöttää jo viikon päässä. Ja onhan tiedossa hieman erilainen arki kuitenkin, sillä Minea menee eskariin ja Nooallakin vaihtuu päiväkodissa ryhmä isompien puolelle. En olisi vielä ollenkaan valmis aamuheräämisiin, perusrutiineihin ja ennen kaikkea siihen, että töissä saa juosta kilpaa kellon kanssa. Ihan paras juttu koko kesänä on ollut kiireettömyys ja se ettei aamulla ole yleensä tarvinnut tietää, mitä iltapäivällä aikoo tehdä.

Syksyn lähestyessä olen vähän yrittänyt ennakoida tulevaa arkea, miettiä mitä kaikkea uutta tarvitaan ja mitä vanhaa voi laittaa kiertoon. Tämä loppukesä ja alkusyksy aiotaan lasten kanssa kulkea päiväkotimatkoja mahdollisimman paljon pyörillä, ja siihen Minealle tulikin Jollyroomista uusi 20-tuumainen Impulsen polkupyörä. Tykkään pyörästä erityisesti siksi, että se tuntuu laadukkaalta ja näyttää kivan neutraalilta, useimmiten kun kaupat tuntuvat olevan täynnä pelkkää kukkakuvioitua tyttöjen pyörää. Tuskin tämäkään pyörä tulee aikanaan siirtymään Nooan käyttöön, mutta ainakin Minea sai mitä toivoikin – jotain kivaa ”tyttöväriä”, ei kuvioita ja isompi tuumakoko kuin edellinen.

Molemmat lapset saivat myös omat mustat Impulsen Trick-potkulaudat, jolla Nooa on harjoitellut tosi ahkerasti nyt viime päivinä. Olen jopa itsekin pyöräillyt tänä kesänä enemmän kuin ikuisuuksiin, ja ajattelin että ehkä voisin innostua pyöräilemään töihin aina silloin tällöin. En tosin käsitä miten kukaan voi selvitä pyörämatkoista ilman suihkussa käyntiä jälkikäteen? Itse kun kiskon ylämäkiä yleensä siihen tahtiin, että matka menee enemmänkin urheilusuorituksesta kuin rennosta hyötyliikunnasta.

Samalla kun lasten menopelit laitettiin kuntoon, saatiin myös Minean huonetta enemmän sille mallille, että se vastaa eskarilaisen tarpeita. Väliaikainen pöytälevy vaihtui Alice and Foxin kirjoituspöytään ja tuoliin, ja koko huone muuttui kertaheitolla valoisamman ja avaramman oloiseksi. Pöytälevyn kanssa meillä oli ennen raskas laatikosto, jonka sisuksiin kertyi ties minkälaista tarpeetonta pikkusälää eikä tarvittaessa kuitenkaan mikään löytynyt koskaan helposti. Tässä uudessa kirjoituspöydässä on vain yksi laatikko, ja sovimme Minean kanssa että siellä säilytetään paria piirustusvihkoa ja muutamia kyniä. Kaikki muu tavara pidetään ikkunaseinän kaapeissa, jotka nekin on vielä tarkoitus vaihtaa johonkin käytännöllisempään ratkaisuun.

Jollyroomilla on vielä tänään menossa huikea Back to school -kampanja, josta löytyy muun muassa kaikki nämä meidänkin lasten syysuutuudet. Söpö mustavalkoinen Petite Cherien reppu on esim melkein puoleen hintaan, ja Minean polkupyöräkin oli -70%. Jos vielä muistatte nämä sadeasut, joista kirjoitin vähän aikaa sitten, niin myös niistä saa alennusta, ja ties kuinka monesta muusta tuotteesta. Kannattaa siis ehdottomasti käydä kurkkaamassa kampanja ja Jollyroomin alet muutenkin, jos syksylle on vielä hankkimatta jotain lastenkampetta.

Parasta matkaseuraa

Melkein viimeiset kuusi vuotta meidän matkustaminen yhtään lähikauppaa pidemmälle on ollut sellaista, ettei pitkiä matkoja ole halunnut kovin mielellään tehdä. Ensin oli Minean vauva-aika, jolloin kaikki autossa oleminen tarkoitti jatkuvaa huutamista, joskus emme jaksaneet edes lähteä kymmenen minuutin päähän ruokakauppaan. Kaukalosta siirtyminen istuvampaan asentoon paranti tilannetta huomattavasti, mutta viihdyttämistä tarvittiin silti – mahdollisimman vaihtelevaa sellaista. Heti kun mahdollista, otettiin meillä käyttöön padi automatkoilla, koska lievästi matkapahoinvoivana (ja huonohermoisena) en vain yksinkertaisesti pystynyt enää istumaan keskipenkillä sirkusviihdyttäjänä.

Onneksi Nooan kanssa pääsimme niin paljon helpommalla. Vain ensimmäinen vuosi oli vaikeampaa automatkailun aikaa, eikä tilanne ollut ollenkaan paha verrattuna niihin aikoihin, joita esikoisen kanssa sai käydä läpi. Itse asiassa siitä oli paljon hyötyä, että vieressä oli isosisko jonka touhuja sai seurailla, sillä Minea toimi ikään kuin viihdykkeenä Nooalle. Samaan tapaan viihdytystoiminto pelasti monta tilannetta myös kotona.

Nyt Viroon matkustaessamme autossa istumista tuli noin viisi tuntia per suunta, sen lisäksi pari tuntia laivassa. En tiedä mitä odotin (koska matkustaminen on jo pidemmän aikaa ollut suht vaivatonta tällä kokoonpanolla), mutta tänään viimeisiä kilometrejä ajaessamme heitimme autossa ylävitosia ihan sen kunniaksi, että matkat ja reissu kokonaisuudessaan oli sujunut niin hyvin. Muutenkin tuntuu, että nämä kaksi on loistavassa isässä matkustamaan mihin tahansa, sillä ravintolassa istuminen menee sekin jo melko lailla ongelmitta, etenkin Minea on jo siinä iässä, että kaikki on ihanan helppoa. Yleensä olen ollut sitä ajatusta vastaan, että lasten kanssa lähtisimme mihinkään pidemmälle kaupunkilomalle, mutta ehkä ensi vuonna sitäkin jo voisi harkita vaihtoehtona rantalomalle? Toki silloin voi unohtaa ”koe koko kaupunki kolmessa päivässä” ajatukset, mutta noin niinkuin rennosti kierrellen ja ihmetellen lasten ehdoilla saattaisi siitäkin saada oikein onnistuneen loman.

Onko teillä kokemuksia kaupunkilomista pienempien lasten kanssa? 

Terveisiä Haapsalusta

Niin sitä vaan pyörähti käyntiin uusi viikko, ja tiedättekös mistä meidän perheen löytää just nyt? No about näistä maisemista!

Kolmen yön ajan meikäläiset majailee anoppilassa Haapsalussa, ja tähän astisella kokemuksella paikka vaikuttaa ihanalta kesäkaupungilta. Myöhemmin kirjoitan vielä kunnon raporttia Haapsalusta, mutta nämä muutamat kännykkäkuvat jo ehkä välittävät sitä rentoa fiilistä mikä meillä on täällä ollut loman ajan. Lapsillakin on ollut tekemistä eikä me aikuisetkaan varsinaisesti olla tylsistytty pieniä katuja kävellessä ja kuppiloissa istuskellessa, ennemminkin on nautittu jokaisesta toimettomasta hetkestä. Jollain tapaa tuntuu siltä kuin olisi matkustanut Suomessa johonkin idylliseen vanhaan kaupunkiin, ja silti samaan aikaan tuntee olevansa ulkomailla.

Laivamatka Helsingistä Tallinnaan ja edelleen automatka Haapsaluun ovat sopivan matkustamisen päässä lasten kanssa, mutta toki täällä viettäisi useammankin yön nyt kun vihdoin saimme aikaiseksi lähteä reissuun. Ensi kerralla aiomme varata aikaa niin että samalla kertaa ehditään viettää yö Tallinnassa ja tästä reilu tunnin ajomatkan päässä sijaitsevassa Pärnussa (jota on kehuttu erityisesti pitkien hiekkarantojensa ansiosta).

Sadekamppeet esiin!

Kaupallinen yhteistyö Jollyroomin kanssa

Ehdinpäs juuri hehkuttaa sitä kuinka mahtava ja odottamattoman lämmin tämä kesä on ollut, niin eilen jo tuli vettä oikein kunnolla ja saatiinkin saapastella sadetakeissa pihalla. Luonto kiittää, samoin monet ystävät jotka ovat istuttaneet nurmikoita pihoilleen ja tuskastelleet sitä kuinka kastelemisesta aiheutuneet vesilaskut tuntuu kohtuuttoman suurilta. Yllättäen kyllä lapsetkin sanoivat olevansa iloisia kun pääsivät pitkästä aikaa leikkimään lätäköihin.

Meillä on jälleen ollut aika päivittää sadeasuja syksyä varten, kun edelliset puvut on kaikki jääneet pieniksi. Päiväkotiaikana käytössä on oltava kahdet sadesetit molemmilla lapsilla, sillä yhdet roikkuu arkisin päiväkodin naulakossa ja toiset on löydyttävä kotoa. Viime vuonna testasimme ensimmäistä kertaa Jollyroomista saatuja Nordbjörnin sadeasuja, ja ne hyväksi todettuamme otin tänä vuonna Nooalle täysin saman raitasetin isommassa koossa. Minea halusi itselleen tuon malliltaan tyttömäisemmän mustapallollisen puvun, joka on Petite Cherie -merkiltä. Varmasti ihan yhtä laadukas sekin, sillä ominaisuudet on kunnossa ja ystäviltä olen kuullut pelkästään hyviä käyttökokemuksia kyseisen merkin tuotteista.

Aika söpöjä nämä molemmat asut (ja tyypit!) vai mitä? Sadevaatteet on siitä hassuja, että itse tykkään niitä kyllä käyttää vaikka usein ulkopuvuissakin ominaisuudet riittäisivät myös vesileikkeihin. Ne kuitenkin suojaavat pahimmilta kuraroiskeilta niin ettei välikausi- ja toppapukuja tarvitse ihan koko aikaa olla pesemässä tai huuhtelemassa. Sadetakkeja taas voi käyttää mielestäni ihan muutenkin kuin pelkästään ulkoleikeissä, varsinkin jos ne on tyyliltään jotain vähän siistimpää kuten tämä Minean valitsema Petite Cherien takki.

Tällä kertaa osasin poikkeuksellisesti olla ajoissa sadevaatteiden kanssa, vaikka yleensä meillä tilanne on ulkovaatteiden kanssa se, että ne käydään ostamassa sillä viikolla, kun niitä jo tarvitsisi. Jos teiltä vielä puuttuu jotain olennaista hoidon tai koulun aloitukseen liittyvää, niin suosittelen ensi viikon ajan (23.-29.7.) seuraamaan Jollyroomissa pyörivää back to school -kampanjaa. Sieltä voit tehdä hyviä löytöjä, esim alennetuista sadevaatteista tai miksei pyöristä ja koulupöydistäkin!

On pitänyt kiirettä

Taidan jälleen olla tutun tilanteen edessä, blogi on yllättäen pitänyt omaa taukoaan ja tuntuu siltä, että pitäisi selitellä jotain. En vain oikein tiedä mitä sanoa. Tiedän ainoastaan sen, ettei tämä ole lopun alkua eikä jututkaan ole kaikki niin läpikoluttuja ettei olisi yhtään mitään sanottavaa. On vain yksinkertaisesti pitänyt niin kiirettä.

Kiireellä tarkoitan kaikkia niitä ihania lomajuttuja, joita yleensä on tapana tehdä. Nukkua pitkään, käydä ulkona syömässä, herkutella, istua iltaa ystävien kanssa, nauttia kesäilloista terassilla, uida ja valvoa myöhään – tiedätte varmasti mistä puhun. Olen antanut itselleni luvan olla laiska, ensin olla tekemättä mitään ja sen jälkeen levätä. Suoraan sanottuna olen nauttinut kesästä tänä vuonna älyttömän paljon jo senkin takia että ilmat on olleet näin huikeat, mutta myös siksi että meidän naapurusto on yksi parhaimmista. Aina on seuraa niin lenkille, kahville kuin viinillekin ja parasta kaikista, myös lapsilla on ystäviä joiden kanssa olla ja touhuta. Mitä enempää voisin edes toivoa?

Ensi viikolle meillä on tiedossa vähän enemmän ohjelmaa, sillä starttaamme ensin kohti Viroa ja siitä sitten ystävien tupareihin, ralleihin ja naapurin terassin avajaisiin. Alkuviikosta ehdimme jo käydä Puuhamaassakin, mikä yllätti positiivisesti koko porukan. Olen viimeksi käynyt siellä joskus pienenä koululaisena, mutta nyt viime aikoina kuullut paljon huhua paikan rähjäisistä laitteista ja elähtäneistä liukumäistä. Olihan siellä paljon remontin tarvetta ja ruoka hyvinkin kehnoa, mutta loppujen lopuksi vain lasten viihtyminen on se mikä ratkaisee. Vesiliukumäet oli huippujuttu Minean mielestä, ja Nooakin keksi vaikka kuinka monta paikkaa, joihin oli päästävä – Puuhamaa siis toimii etenkin vähän pienempien lasten kanssa.

Toivotaan että helteet vielä jatkuu, sillä en ole vielä valmis luopumaan tästä kesästä. Vaikka haikeus meinaa jo ajoittain iskeä, niin aion keskittyä panikoimisen sijasta nauttimiseen ja todeta, että onneksi kesä on joka vuosi.

Terassikasvit

Yksi meikäläiselle harmaita hiuksia aiheuttava asia on kukat, viherkasvit ja kaikki kasvit ylipäänsä, niin pihalla kuin sisälläkin. Tykkään etenkin viherkasveista ja leikkokukista, mutta ongelma on se, etten ole ollenkaan hyvä hoitamaan niitä. Ruukkukasvien lisäksi pihalle tulisi valita joitakin istutettavia puita, pensaita tai muita kasveja, ja omien taitojeni perusteella olenkin kääntymässä helppohoitoisten havujen ja heinien puoleen.

Tällä hetkellä meidän terassilta löytyy kahta erilaista heinää, koristebataattia, basilika ja etupihalta laventeli. Olen parhaani mukaan yrittänyt kastella kasveja, mutta pahasti näyttää siltä että jokaikinen näistä vetelee viimeisiään. En tiedä johtuuko se vain siitä, että takapihamme on niin kuuman paahteinen vai olenko tapojeni vastaisesti onnistunut kastelemaan näitä liian innokkaasti?

Jos teillä on hyviä vinkkejä aurinkoisen pihan ruukkukasveiksi, niin vinkkejä otetaan ilolla vastaan – onhan tässä kesää ja terassikelejäkin vielä vaikka kuinka paljon jäljellä. Mielellään ei mitään kukkivaa, vaan ennemmin pelkistettyä ja suht väritöntä,ehkä jopa karuakin. Niin ja tietenkin se tärkein, helppohoitoista!

Kodin paras hankinta

Kaupallinen yhteistyö Suomen voimistelutuotteen kanssa

Kesän ollessa juuri nyt parhaimmillaan olemme lasten kanssa viettäneet käytännössä lähes kaiken ajan ulkona. Eilen Niko haki terassille puhallettavan altaan, joka on ollut näiden päivien paras juttu, vaikka tänään kävimme rannassakin uimassa. Tällaista sen kesän pitäisi aina olla, riittävästi aurinkoa ja päiviä, jolloin ei ole mitään suunnitelmia.

Aina välillä lapsetkin on kuitenkin paenneet hellettä ilmastoituihin sisätiloihin niin että joinain päivinä Minean huoneessa voi olla yhtäaikaa jopa kuusi tyttöä leikkimässä plus Nooalla omat kaverit. Silloin touhutaan petseillä, shopkinseillä ja legoilla tai leikitään koulua tai kotia, välillä tanssitaan ja ratsastetaan keppareilla, pojilla leikit pyörii pitkälti autojen, junien, ninjojen ja robottien ympärillä. Kaikkia lapsia kuitenkin yhdistää yksi asia, kaikki nimittäin rakastavat Minean huoneen renkaita ja puolapuita. Jopa niinkin kovasti, että joskus kaikki muut leikit on järkevintä järjestää samantien aulaan, kun joku on kuitenkin kohta siirtämässä patjaa keskelle huonetta tehdäkseen temppuja renkaissa.

Suomen voimistelutuotteen kotimaiset voimistelurenkaat ja puolapuut oli meillä niitä hankintoja, jotka tiesimme haluavamme jo siinä vaiheessa kun taloa alettiin suunnitella. Ennen kuin juuri mitään muuta olimme päättäneet, kuvittelin mielessäni Minealle ison leikkihuoneen, jonka yhdelle seinälle tulisi puolapuut, lattialle paljon tilaa erilaisille leikeille ja ehkä itse tehty parvi- tai talosänky. Voimistelurenkaat olimme aluksi ajatelleet laittaa ulos, mutta onneksi nekin lopulta löysivät paikkansa lastenhuoneesta, jossa ne ovat ympärivuotisessa käytössä.

Noin vuoden käyttökokemuksen perusteella sanoisin voimistelurenkaiden ja puolapuiden olevan kotimme järkevin hankinta. Lapset ei tunnu ollenkaan kyllästyvän niihin, vaan haastetta ja uuden oppimista riittää kaikenikäisille. Jo parivuotias lapsi voi aloittaa renkaissa temppuilun roikkumalla, ja kiipeileminen se vasta pienempien lasten lempihommaa onkin. Jos pohditte näiden kahden välillä, niin siinä tapauksessa ehkä neuvoisin ensin aloittamaan renkaista jo pelkästään siksi että niiden sijoittaminen kotiin kuin kotiin käy helposti. Toisaalta, puolapuissa on aikuisenkin helppo keksiä erilaisia jumppaliikkeitä, joten samalla voi heivata kuntosalikortin roskiin. (Rehellisyyden nimissä todettakoon, ettei allekirjoittanut ole itse ymmärtänyt hyödyntää puolapuita niin monipuolisesti kuin olisi mahdollista, mutta tämän innoittamana lupaan aloittaa heti huomenna!)

On ollut mahtavaa huomata tässä vuoden mittaan, kuinka lapset ovat kehittyneet erilaisten liikkeiden kanssa. Minea osaa tehdä renkaissa jo vaikka mitä, ja Nooakin on hieman arempana ja pienempänä oppinut muutamia liikkeitä. Kunhan piha valmistuu ja saamme sinne jonkinlaisen keinutelineen, hankitaan meille toiset voimistelurenkaat ulos, sillä käyttämättä ne eivät varmasti jää, vaikka sisältä jo löytyisikin yhdet. Nyt renkaista saa Suomen voimistelutuotteen sivuilla vielä hyvän alenkin, ja samalla kannattaa myös katsoa läpi muut liikunnallisuutta edistävät tuotteet.

Heinolassa

Olipa taas viikonloppu, sellainen josta riittää lapsille muisteltavaa viikoiksi eteenpäin! Oli nimittäin ystäviä, nauramista, yöhön venyneitä iltoja, veneilyä, vesipyssyjä, polskimista, vohveleita ja ties mitä muuta kivaa. Tänään kotimatkalla lapset olivat yksimielisesti sitä mieltä, että uudestaan on päästävä pian ja olisi aika jees jos meilläkin olisi vene. No olisihan se, etenkin jos siinä veneessä mahtuisi kyyditsemään isompaakin porukkaa ja veneranta olisi kivenheiton päässä kotoa.

Joka kerta reissatessamme Etelä-Suomeen tulee ajettua Heinolan ohi. Harvemmin siellä kuitenkaan tulee pysähdyttyä tai tutustuttua kaupunkiin sen tarkemmin, vaikka Heinola vaikuttaa oikein kivalta kesäkaupungilta. Rannasta löytyy mitä upeimpia taloja (joista yksi näytti olevan hieman alle miljoonalla myynnissäkin..) ja sataman alue on viihtyisä hengailupaikka kesäisin. Me käytiin testaamassa Harjupaviljongin vohvelit, jotka oli ihan jees muttei ehkä kuitenkaan riittävän övereitä omaan makuuni.

Tämä viikonloppu Heinolassa taisi olla meidän ihan ensimmäinen kesäreissu, sillä vielä ei olla ehditty muuta kun Nikolla lomatkin alkaa vasta viikon päästä. Nyt kun ei ulkomaan lomia ole suunnitteillakaan, niin sitähän voisi enemmänkin tutustua kotimaan kohteisiin, niihinkin joihin ei ihan ensimmäisenä osaisi ajatella lähtevänsä. Mitä sellaisia paikkoja Suomesta löytyy, jotka sun mielestä on ehdottomasti nähtävä (järkevän välimatkan päässä tietenkin)? Onko sun kotipaikkakunnalla jotain kivaa puuhaa lapsille tai mikä loma on teille jäänyt mieleen?

Kokemuksia valkoisesta keittiöstä

Tiesimme jo rakentamisen alusta asti, että uuteenkin kotiimme tulee valkoinen keittiö. Toivoimme keittiötä, joka ikään kuin sulautuisi seiniin eikä erottuisi perinteisenä keittiönä muusta sisustuksesta. Kaksitasoisessa kodissa joutuu keittiön leveydestä usein tinkimään, etenkin jos talon kokonaisneliöt halutaan pitää suht kompaktina. Yksitasoiseen kotiin olisin puolestaan tehnyt puusta ison, kalustemaisen keittiön, mutta näin pienessä keittiönurkkauksessa kuin meillä on, valkoinen toimii loistavasti.

Koska keittiö aukeaa yleistiloihin, oli valkoisiin kaapinoviin paras yhdistelmä valkoiset kodinkoneet, jotka integroitiin kalusteovilla mahdollisuuksien mukaan. Uunia emme saaneet järkevästi mahtumaan niemekkeeseen, joten lopulta se nostettiin seinälle, ja samalla lisäsimme integroidun mikron kokonaisuuteen. Monessa muussakin kohtaa jouduimme luopumaan alkuperäisestä ajatuksesta, esimerkiksi kattotuuletinta emme enää talon välikaton valmistuttua saaneetkaan kokonaan upotettua ja siksi kattoon jäi ruma kotelointi, ja keittiön allaskin jäi upottamatta kun taso ja allas tulivat eri paikoista. Rakentamisessa on niin paljon huomioon otettavia asioita, että aikaa selvittelyyn kuluisi valtavasti, jos kaikessa pyrkisi täydellisyyteen. Sen lisäksi kannattaa muistaa, että kaikenlaiset pienetkin valinnat tuntuvat tärkeiltä rakentamisen aikana, mutta menettävät kummasti merkitystään, kun talo on valmis ja siinä asutaan – toteamus pätee ainakin hektistä lapsiperhearkea elävän näkökulmasta.

Meidän keittiö on Domuksen Muoto-keittiö täysmattapintaisella Liitu-ovella. Muoto-keittiön idea on vetimettömyys, joka on toteutettu metalliurilla pystysuorina linjoina ovien välissä. Näin toteutettu keittiö on kestävämpi ja pitkäikäisempi kuin perinteinen vetimetön ovi, joka avautuu oven yläreunan urasta. Hana on Tapwellin, allas Franken, kaikki kodinkoneet Boschin ja taso ohutta 12mm täyslaminaattia.

Kuinka helppoa valkoista keittiötä sitten on pitää puhtaana? Edellisen kotimme kiiltäväpintaiseen laminaattioveen verrattuna mattapinta vaatii enemmän pyyhkimistä, mutta ei puhtaanapito muuta vaadi kuin rätillä pyyhkimisen tasojen siistimisen yhteydessä. Joitakin kertoja olen tummempia sormenjälkiä saanut hinkata ihmesienellä tai jynssätä valkoisesta liedestä kattilanjälkiä, toistaiseksi kaikki lika on kuitenkin lähtenyt ja keittiö on edelleen valkoinen. Laminaattitaso on ollut meille sopivan huoleton, sillä sen kanssa ei ole tarvinnut olla ollenkaan tarkka, tahrat irtoaa pyyhkimällä vielä pidemmänkin ajan kuluttua. Myös musta allas on tuntunut huolettomalta valinnalta, ja samalla helppojen ratkaisujen linjalla jatkaa musta hanakin.

Muutama pieni homma meillä on vielä viimeistelyä vaille valmis (kuten yläsokkelin asentaminen ja aamiaiskaapin puisen taustalevyn kiinnittäminen), mutta keittiö on ollut kokonaisuutena toimiva ja helppohoitoinen. Vaikka se välillä tuntuukin hieman pieneltä, mahtuu kaappien sisuksiin juuri tarvittava määrä astioita ja ruokatarvikkeita – tuleepahan pidettyä paikat järjestyksessä, kun turhaa tilaa ei ole.

Jälleen tuolia vaille

Taas hetkeksi saa siirtää katseen pihatöistä sisätilojen suunnitteluun, sillä seuraaville päiville on säätiedotukset luvanneet pelkkää vesisadetta ja kylmää. Itse asiassa pieni ilmojen viileneminen vähäksi aikaa ei meitä niin kovasti haittaakaan, sillä lapset on jo odotelleet kesälle luvattuja Leon leikkimaan käyntiä, elokuviin menemistä ja uimahallivierailuja. Myös kaikenlaiset lautapelit on meillä kovassa suosiossa, joten taitaa tulla niitäkin pelattua nyt viikonloppuna (Rummikub on tällä hetkellä niin Minean kuin munkin suosikki!).

Olohuoneessamme tilanne elää sen verran että olen alkanut etsiä meille toista nojatuolia. Ihana Kerttu on lainannut meille Vitran valkoista keinutuolia jo vuoden päivät, mutta vähitellen tuolin olisi ehkä aika palata takaisin oikealle omistajalleen ja meidän etsiä jotain muuta tilalle. By Lassenin Saxe-tuolihan meiltä löytyy olohuoneesta, joten uuden tuolin tulisi sopia sen pariksi. Sain naapurista sovitukseen metallisen Bertoian Diamond-tuolin, ja alkuihmetyksen jälkeen se tuntui istuvan kokonaisuuteen yllättävän hyvin.

Juuri nyt en keksi oikein muitakaan tuoleja, jotka voisivat käydä tähän kokonaisuuteen, mutta jos teille tulee jokin hyvä vaihtoehto mieleen, niin vinkatkaa kommentteihin! Toki voisin myös hankkia meille samanlaisen keinutuolin kuin mikä olohuoneessa on nytkin ollut, mutta ehkä vaihtelukin voisi virkistää.

Perinteinen juhannus

Juhannus alkaa olla suurimmalta osin ohi, huominen on varattu pelkästään palautumiselle ja ehkä joillekin pienille kotihommille tai enintään pihan suunnittelulle. Meille ei oikeastaan ole muodostunut mitään tiettyjä juhannusperinteitä, mutta silti sanoisin tämän vuoden menneen samalla kaavalla kuin aiemmatkin. Ilman ihmeempiä suunnitelmia, yhdessä ystävien kanssa, kokkaillen hyvää ruokaa ja ottaen rennosti. Tänä vuonna(kaan) ei jaksettu lähteä etsimään kokkoa lähiseuduilta, koska jos jokin oli perinteistä niin se, että vettä satoi juhannusaattona.

Tänään kotiuduttuamme parin päivän reissaamisen jälkeen kävimme kuitenkin vielä lasten kanssa poimimassa terassille juhannuskimpun ja leivoin huomiselle maailman parasta pavlovaa odottamaan terassikahveja. Olin suunnitellut käyttäväni illan lenkkeilyyn, mutta jotenkin kummasti se vaihtuikin grilliruokaan ja leipomiseen – ehtiihän sitä kuntoilla vielä juhannuksen jälkeenkin.

Entäs teidän juhannus? Vietittekö sen perinteisesti mökillä ja kokon äärellä vai onko juhannus teille jotain ihan muuta?

4 x Lontoo

Vaikka en voikaan kutsua itseäni kovin kummoiseksi Englannin matkaajaksi, niin ajattelin jakaa teille ensikertalaisen vinkit Lontooseen. Lähes jokainen turisti kiertää perinteiset nähtävyydet kuten Buckinghamin palatsi (ei mitenkään sykähdyttävä rakennuksena, paikalle kannattaa saapua vahdinvaihdon aikaan), Madame Tussauds, Big Ben (remontissa, vain itse kellotaulu näkyy pienestä aukosta), London Eye tai Tower bridge, joten tähän keräsin 4+1 kohdetta, jotka itselleni jäi matkasta mieleen.

Chinatown

Muutaman kadun mittainen kortteli täynnä kiinalaisia ravintoloita ja pieniä kauppoja. Illemmalla Chinatownin kaduilla oli valtava ihmisvilinä, ja muutenkin pienellä omalaatuisella kaupunginosalla tuntui vallitsevan aivan oma tunnelmansa. Aasialaiset dumplingsit eli pienet täytetyt taikinanyytit taisivat olla alueen kovin hitti, sillä erään ravintolan jono kiemurteli pitkälle kadulle saakka.

Notting Hill & Portobello road market

Pastelliset söpöt pikkutalot, aavistuksen boheemi tunnelma ja paljon turisteja räpsimässä kuvia kukkapaljouden keskellä. Me suuntasimme Notting Hilliin tarkoituksella lauantaina, sillä silloin Portobello roadilta löytää valtavan määrän erilaisia markkinakojuja. Tarjolla oli vaatteita, tuoreita hedelmiä, antiikkia, ruokaa, herkkuja, mehuja ja vaikka mitä! Vaikka emme juuri mitään ostaneetkaan, katseltavaa riitti pariksi tunniksi.

The British Museum

Yleisesti ottaen en ole museoihmisiä, mutta usein valitsen uudesta kaupungista jonkun näkemisen arvoisen museon ja vierailen näin edes yhdessä museossa per kaupunki. Lontoon The British Museum oli niin vaikuttava jo rakennuksena, että menisin vierailulle milloin tahansa uudelleenkin, ihan vaan vaikka ihastelemaan kivirakennuksen upeutta. Jos mahdollista, sisätilat oli jopa julkisivua näyttävämmät, ja toki näyttelyidenkin osalta sisällä riitti katsottavaa.

Regent street

Valtava shoppailukatu Oxford streetin jatkeena. Nykyään jokaisessa suurkaupungissa on samat ketjuliikkeet eikä niihin juurikaan jaksa turistina eksyä, mutta Regent streetiltä löytyi myös muutama omalaatuinen helmi, joissa vierailu oli pienimuotoinen elämys itsessään. Vanha Libertyn tavaratalo oli niin perinteistä englantilaista natisevine lautalattioineen ja kukallisine printteineen, että huokailuilta ei voinut välttyä. Hamleysin lelukauppa taas tempasi mukaansa lasten maailmaan niin että pari tuntia vierähti kuin hetkessä erilaisia leluja, herkkuja ja esittelyjä ihmetellen.

Lontoosta puhuttaessa taitaa olla mahdotonta olla mainitsematta Harrodsin tavarataloa. Emme suunnanneet paikalle ostosmielessä, eikä tavaratalosta olisi löytynytkään juuri mitään meidän matkabudjetille sopivaa, mutta tämä maamerkki oli käymisen arvoinen kauniin rakennuksen ja hienostuneen ilmapiirinsä vuoksi.

Meidän neljän yön mittaisella matkalla ehdimme nähdä ja kokea paljon, mutta silti moni asia jäi vielä tekemättä ja odottamaan seuraavaa kertaa. Lontoo on niin valtava kaupunki, ja joka kaupunginosalla on oma tunnelmansa ja omat kokemisen arvoiset paikkansa, ettei kaupunkia voi mitenkään ottaa haltuun yhdellä kertaa. Itselleni jäi sellainen olo että ensimmäisellä kerralla tuli juostua niin sanottujen pakollisten nähtävyyksien perässä melko paljon ja tulevilla kerroille pääsee sitten tutustumaan itse kaupunkiin ja sen erityispiirteisiin paremmin.

Kesän ekat synttärit

On niin huippua, että yhä edelleen kaveripiiristäni löytyy muutamia sellaisia ystäviä, joiden kanssa ollaan tunnettu jo ala-asteikäisistä saakka. Vaikka välillä on ehkä ollut vähän viileämpää, niin aikuisiällä välit on jälleen lähentyneet, ja viimeistään lasten myötä ollaan löydetty toisemme uudelleen. Aikuisena olen yllättäen pohtinut ystävyyttä jopa enemmän kuin nuorempana, jolloin en ehkä aina ymmärtänyt kuinka tärkeää on pitää hyvistä ystävistä kiinni. Nykyään en enää yritä olla kaikkien kanssa koko ajan, vaan olen ymmärtänyt ettei määrä korvaa laatua ja toisaalta myös sen, että joskus ystävyydestä on luovuttava, jos se ei ilahduta molempia osapuolia.

Viikonloppuna kävimme nopean pyörähdyksen Lahdessa ystäväni (juurikin sellaisen, jonka olen tuntenut jo ties mistä saakka ja jonka ystävyys on sellaista, josta pitää kiinni) pojan 5-vuotissyntyäreillä. Menimme jo edellisenä päivänä, koska olin luvannut auttaa kakun tekemisessä ja muissa järjestelyissä. Yritimme tehdä jonkinlaisen ruusukultaisen karkkikakun porkkanakakun pohjalla, mutta niin moni asia meni matkan varrella pieleen, ettei lopputuloksesta tullut lähellekään sellainen kuin olin kuvitellut. Sankari itse oli kuitenkin tyytyväinen ja koko kakku hävisi vieraiden lautasilta, joten päätin olla välittämättä asiasta. Vinkkinä kuitenkin mainittakoon, että etukäteen suunnitteleminen on se salaisuus, joka yleensä takaa hyvän lopputuloksen – niin olisi varmaan meillekin, jos olisimme tajunneet!

Synttäreille oli tilattu Pikku Vaniljasta ruusukultainen synttärisetti, johon kuului mukit, lautaset, servetit, ilmapalloja, onnentoivotusviiri ja kartonkisia juhlahattuja. Setti oli älyttömän kiva (ja yllättävän edullinen!), ja sattui olemaan suht samaa sävyä kakun kuorrutteen kanssa. Lauantai oli niin nätti päivä, että synttäreitä juhlittiin pääasiassa ulkona, joten keksimme tehdä juhlahatuista hauskan popcorn-puun pihalle. Täytimme kartonkihatut poppareilla, ripustimme ne pihan pensaaseen ja vieraat saivat sieltä käydä hakemassa omansa – ja tietenkin laittaa hatun päähänsä kun popparit oli syöty.

Kesän ekat lastenjuhlat on nyt juhlittu, ehkä tässä vielä ehtii jotkut järjestää itsekin. Minealla oli tänään parin kaverin kanssa pihakioski, jonne Niko oli nikkaroinut helpon kioskin jämälaudoista. Luulen että se on testattava ainakin jäätelöbaarina eikä smoothiekiska kuulosta sekään yhtään huonommalta..

Terassilla juuri nyt

Kaupallinen yhteistyö Keskimaan kanssa

Terassi on ihan varmasti jäänyt tässä viime aikoina kaikkein vähimmälle huomiolle kaikenlaisen sisustamisen suhteen. Sisustaminen on itse asiassa ollut enemmän ja vähemmän tauolla ihan kokonaisuudessaan, sillä ensin piti hoitaa pois alta viimeiset työt ennen kesälomaa, ja nyt taas lomalla on ollut kiva mennä fiiliksellä puuhaillen mitä milloinkin sattuu. Aikaa kyllä olisi vaikka mihin, mutta kummasti sitä saa päivän vierähtämään lasten kanssa pihalla tai kotitöitä tehdessäkin – ja niinhän se lomalla saa mennäkin.

Terassin sisustaminen on jäänyt vähälle myös siksi, että pihan suunnitteleminen on toistaiseksi ollut päällimmäisenä mielessä,  ja tämänhetkisen hiekkapihan kanssa inspiraatio terassinkaan suhteen ei ole huipussaan. Jotain pientä on kuitenkin ollut kiva laittaa, jotta viime kesänä hankittu sohvaryhmä tuntuisi kotoisalta ja kutsuvalta. Finnmarilta löytyi juuri oikean sävyiset harmaat tyynynpäälliset, kauniita erilaisia lasisia maljakoita ja muutamalla eurolla täydelliset teemukit ja kannu. Ihastuin myös metalliseen, jalalliseen kukkaruukkuun, joka sopii yhtä hyvin niin ulos kuin sisällekin.

sohvaryhmä ja pöytä // Jysk (*saatu)

astiat, jalallinen ruukku, maljakko, tyynyt ja torkkupeitto // Finnmari (*osa yhteistyötä)

matto ja valonauha // Ikea

Terassilankkumme on sen verran harmahtavaa, että sohvaryhmän ruskeat yksityiskohdat ja juuttimatto tuovat juuri kivasti lämpöä kokonaisuuteen, vai mitä tykkäätte? Parasta olisi, jos terassille saisi lasituksen, jolloin sen käyttöikä jatkuisi pitkälle syksyyn eikä kesälläkään tarvitsisi huolehtia tekstiilien sääsopivuudesta. Juuttimatto ja koristetyynyt kun eivät esim kestä vettä, vaan ne täytyy aina sateen yllättäessä rullata sivuun. Sohvaryhmän istuintyynyt meillä puolestaan on armotta olleet sään alla eikä ne ole onneksi menneet miksikään, niissä siis vedenkestävyys näyttäisi olevan riittävän hyvä. Taidan yleensäkin olla melko laiska huoltamaan ja puunaamaan paikkoja, joten kaikki vaivattomat ja elämää kestävät ratkaisut toimivat meillä.

Loppuun vielä haluan muistuttaa teille, että huomenna sunnuntaina ehtii hyödyntämään Palokan ABC:n uudessa Finnmarin myymälässä 20%:n alennuksen kaikista normaalihintaisista tuotteista, kun mainitsee kassalla koodin ”minishow”. Ostosten päälle saa tietenkin S-bonusta!

Vaikea palata

Kun taukoa kirjoittamisessa on ehtinyt huomaamatta kulua useampi päivä (vai yli viikko jo?), tuntuu yllättävän vaikealta aloittaa. Useampana iltana olen jo päättänyt kirjoittaa Lontoosta, jakaa pari reseptiä, kertoa pihasuunnitelmistamme ja listata Jyväskylän parhaita ruokapaikkoja, mutta blogin avattuani en ole saanut kirjoitettua sanaakaan. Myöskään väkisin kirjoittamalla en ole halunnut palata, sillä blogaamisen kuuluu lähteä halusta jakaa ajatuksia ja ideoita.

Aloittaminen on aina vaikeaa, oli kyse sitten mieluisasta asiasta tai jostakin sellaisesta, jonka tekemistä on lykännyt jo pidemmän aikaa. Pitäisi pestä ikkunat, olisi aloitettava kuntoilukausi ja herkkujakin olisi vähennettävä heti kunhan päivät asettuisivat normaaliarkeen. Tahtoisin suunnitella pihan valmiiksi, löytää kotiin muutaman uuden maton ja ehkä suunnitella jonkun pienen kesälomareissunkin perheen kanssa. Vaikka tekemistä ja suunniteltavaa riittäisi, sitä huomaa joka ilta viettäneensä päivän tehden ei-oikeastaan-mitään-erikoista, ja niinhän se lomalla saakin olla.

Nyt kuitenkin sanon teille kaikille jälleen hei, sillä olen takaisin ja heti huomisesta eteenpäin saatte lukea postauksia Lontoosta, lapsista, vaatteista, pihasta, rakentamisesta, asumisesta valkoisessa kodissa, rahasta ja ties mistä muusta. Nähdään!

 

Täydellinen loman aloitus

Ensimmäinen lomapäivä, juuri niin hyvä kuin olisin voinut toivoakin. Aamu alkoi rennosti kotona, ja vaikka ulkona onkin ollut kylmä ja järkyttävä tuuli, uskaltautuivat lapset pihalle niin että sain jopa syödä aamupalaa täysin omassa rauhassa. Ja se jos mikä pelastaa päivän kuin päivän!

Aamun hyvässä fiiliksessä päätin tehdä pitkästä aikaa mukikakkua. Olen aika monesti tehnyt näitä suklaisena versiona, etenkin silloin kun vielä olin äitiyslomalla ja tarvitsin valvotun yön jälkeen jotain kahviherkkua. Nyt testasin marjaversion, jätin taikinan vaaleaksi mutta maustoin sen fariinisokerilla ja sekoittelin mukaan vielä vadelmia ja valkosuklaan paloja. Kakusta tuli lopulta niin hyvää, että on ihme jos pystyn välttämään kiusauksen huomenaamulla.

Meikäläisen mukikakku olisi kelvannut jollekin muullekin meidän perheessä.. Iltapäivästä pakkasin lapset autoon ja lähdimme naapurin kanssa lounastamaan vasta avattuun Naughty burgeriin. Hampurilainen ei pettänyt tälläkään kertaa vaan lunasti kaikki lupauksensa, ja mietin jo siinä syödessäni että kesäloma tulisi helposti vietettyä erilaisissa lounaspaikoissa istuskellen, jos meidän lapsetkin viihtyisi paremmin ravintoloissa.

Keskiviikkona tiedossa on jotain aivan erityistä, kun kauan odotettu Lontoon matka koittaa. Tiedän että matkasta tulee varmasti mahtava, vaikka rodennäköisesti ikävöin samaan aikaan kotona odottavia lapsia. Olisi ollut huippua tehdä joku matka koko perheen kanssa, mutta tänä kesänä siihen ei vain yksinkertaisesti ole mitään saumaa ja toisaalta, oma-aika ei ehkä sekään tee kovin huonoa allekirjoittaneelle?

 

Kattaus kesän juhliin

Kaupallinen yhteistyö Keskimaan kanssa

Kesään kuuluu kaikenlaiset juhlat, ihan yhtä varmasti kuin siihen kuuluu grillaaminen, mökkeily, mansikat tai hyttysetkin. Joskus on niitä kesiä, kun lähes jokaiselle viikonlopulle sattuu jotain juhlittavaa ja toisaalta on taas näitä tämän kesän kaltaisia vuosia, jolloin kukaan meidän lähipiirissä ei mene naimisiin, pääse ylioppilaaksi tai täytä pyöreitä vuosia. Silloin voi itse tehdä arjesta aavistuksen juhlavampaa, kutsua ystävän lounaalle ja kattaa pöydän tavallista kauniimmin tai pitää pienet grillijuhlat naapureiden kanssa.

Meillä harvemmin kiinnitetään kattauksiin sen enempää huomiota, mutta tykkään tallentaa puhelimen muistiin kauniita kattauksia ja hyviä juhlaideoita aina kun sellaisia tulee vastaan. Sieltä on sitten helppo löytää inspiraatiota nopeasti silloin, kun juhlat on edessä eikä itsellä ole selkeää ajatusta juhlien väreistä tai teemasta. Samalla ajatuksella tein teille vinkiksi tämän ilmavan ja vaalean kattauksen Finnmarin tuotteilla – kattaus sopii arjen spesiaaleihin hetkiin, mutta ihan yhtä hyvin vaikka huomisiin ylioppilasjuhliin tai kesän tuleviin häihinkin. Väriä on halutessaan helppo lisätä vaihtamalla servettien sävyä ja lisäämällä värikkäitä kukkia, tunnelmasta voi myös tehdä juhlavamman laittamalla pöydän peitoksi pöytäliinan.

Kattauksesta löytyy monia sellaisia Finnmarin tuotteita, jotka ovat hyvin monikäyttöisiä ja siten sopivat juhlaan mutta myös jokapäiväiseen käyttöön. Valkoiset isot puutarjottimet, kauniit ja edulliset juomalasit, kätevät tarjoiluastiat ja lähes kaikille kukille sopivat pyöreät maljakot kahdessa eri koossa. Itse asiassa, pallomaljakko on meillä ollut ehdottomasti käytetyin maljakko kautta aikojen, koska kukat asettuvat pyöreässä maljakossa erityisen kauniisti.

Meille jyväskyläläisille on hyviä uutisia, sillä uusi Finnmarin myymälä on vasta avattu Palokkaan. Myymälä löytyy Palokan ABC:n yhteydestä samoista tiloista, ja valikoimaa on niin moderniin kuin romanttisempaankin makuun. Itse ihastuin etenkin tarjoilu- ja kattausastioihin, betonisiin ruukkuihin, lasimaljakoihin, erilaisiin peileihin sekä kylpyhuoneen sisustukseen. Jotkut teistä ehkä muistaakin instatililläni nähneensä pelkistetyn käsisaippua- ja käsirasvapullon? Samaan sarjaan Finnmarilta löytyy myös miellyttävän tuoksuisia huonetuoksuja, jotka toimivat samalla sisustusesineinä esimerkiksi kylpyhuoneessa tai vaatehuoneessa.

Mikäli Finnmari on teille yrityksenä uusi, niin kerrottakoon ainakin se, että yritys on suomalainen, jo useamman kymmenen vuoden ajan toiminut perheyritys. Osalle Finnmari saattaa olla tuttu kynttilöistään, ja toki niitäkin edelleen omalla kynttilätehtaalla valmistuu Lahdessa, mutta nykyään valikoima on hyvin laaja kylpyhuonetarvikkeista kukkaruukkuihin ja kodin tekstiileihin. Parasta Finnmarissa on monipuolisuus – tuotteita on moneen makuun ja ne ovat vähintäänkin edullisen hintansa puolesta kaikkien saatavilla.

Lopuksi pääsen vielä iloisesti yllättämään jyväskyläläiset sisustajat sekä kaikki, jotka seuraavan parin viikon aikana sattuvat ajelemaan Keski-Suomessa. Uusi Palokan ABC:n Finnmarin myymälä tarjoaa kaikista normaalihintaisista tuotteista -20% alennusta kun mainitset kassalla koodin Minishow (ei voi yhdistää muihin alennuksiin ja tarjouksiin). Alennus on voimassa 17.6. saakka, sen saa koko ostoskerran loppusummasta ja päälle tietenkin vielä S-etukorttia näyttämällä bonusta. Nyt kannattaa ostaa koko kesän lahjat jo jemmaan, ja miksei samalla itsellekin jotain pientä kivaa!

Hymyilyttää

Tähän aikaan vuodesta on helppo hymyillä, mille tahansa ja ihan ilman syytäkin. Lapset on huomenna viimeistä päivää hoidossa ja heti perjantaina starttaa parin kuukauden mittainen kesäloma. Kelpaa!

Vaikka sanoin, ettei tänä kesänä tehdä mitään kovin ihmeitä, niin jotain ihan pieniä suunnitelmia toki löytyy. Minealla on heti ensi maanantaista eteenpäin parin viikon uimakoulu, voimistelutreenit jatkuu koko kesäkuun ja Minea on toivonut pääsevänsä Ähtäriin. Rakastan Turkua ja jos mahdollista niin haluaisin tehdä sinnekin edes pikaisen visiitin, mutta hassua kyllä, kotimaassa matkailusta saat usein maksaa vähintään yhtä paljon kuin ulkomaan matkasta.

Tämä ja edellinen viikko on töissä olleet suht kiireistä meininkiä (lomalle jäämisen paniikki!), ja sen kyllä huomaa kotonakin, kun kaikki paikat huutaa siivousta. Olen kuitenkin yrittänyt ottaa vapaa-ajan rennosti, koska töitä ei kuitenkaan voi tehdä lasten kanssa ja asioista, joille ei ole mitään tehtävissä, on turha stressata. Jos jotain olen oppinut iän myötä, niin sen että useimmiten hyvä riittää. On turha pyrkiä kaikessa parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen ja toisaalta, on turha valittaa kiirettä ja stressiä, jos itse ei osaa priorisoida ja valita niitä asioita, jotka ovat panostamisen arvoisia. Omassa työssäni kukaan ei tule taputtamaan selkääni vaikka tekisin ylimääräistä väsymiseen asti, vaan ainoastaan minä voin päättää, kuinka paljon olen valmis tekemään.

Enää muutama hassu päivä ennen Lontoon matkaani, joten myös se taitaa saada hymyn huulille. Luulen että pienen breikin pitäminen heti loman alkuun on mitä parhain ajatus, sillä se saa takuuvarmasti unohtamaan työt samantien ja virittää lomamoodin päälle. Jos siihen nyt mitään apuja tarvitsee, sillä olen henkisesti tainnut olla lomalla jo useamman viikon – siitäkin huolimatta, että vasta tässä alkaa nyt olla työhommat jonkinlaisessa hoidossa.

Millaiset kesäpäivät teillä on juuri nyt menossa? Onko kesälle suunnitelmia kalenteri täyteen ladattuna vai nautitteko tavallisesta arjesta?

Jäätelökakku

Jäätelökakku, tuo kesän must herkku joka valmistuu lähes hetkessä ja maistuu melkein jokaiselle! Jos muuten ei leipominen oikein nappaa, niin jäätelökakkua suosittelen silti kokeilemaan jo pelkästään sen helppouden vuoksi. Ladot vain aineksia toinen toisensa päälle, laitat kakun hetkeksi pakkaseen ja koristelet – niin vaivatonta ja silti niin hyvää, että kakku häviää herkkupöydästä taatusti viimeistä murua myöten.

Tarvitset:

suklaakakkupohjan (joko valmiin tai itse tehdyn)

1 pkt suklaajäätelöä

1 pkt vaniljajäätelöä

1/2 pkt marjajäätelöä (itse käytän S-ryhmän marjaraitaa)

marenkeja

kinuskikastiketta

nonparelleja

Vuoraa irtopohjavuoan (20cm) pohja leivinpaperilla, ja jos sinulta löytyy reunakalvoja, niin asettele ne vuoan reunoille. Painele aavistuksen sulanut suklaakakkupohja (tai jos teet itse, niin kokeile esim Annin uunissa -blogin suklaakakun pohjaa) irtopohjavuoan pohjalle. Nosta jäätelöt pöydälle ja paloittele ensin suklaajäätelö pohjan päälle. Kaada päälle noin 1/2 prk kinuskikastiketta sekä murustele päälle marenkia. Pilko seuraavaksi päälle vaniljajäätelö ja odota että pinta sulaa sen verran, että saat sen taputeltua sileäksi. Voit myös kastella lusikkaa kuumassa vedessä ja sivellä pintaa sen avulla. Pakasta kakkua hetki. Koristele pyörittelemällä palloja marjahäätelöstä sekä ripottelemalla päälle vielä nonparelleja ja marenkeja.

Lontooseen!

Tämä kesä vietetään aika tiiviisti kotona pihaa suunnitellen ja tehden, mutta yksi ulkomaan matka häämöttää reilu viikon päässä. Lähden ystävän kanssa kaksin Lontoseen neljäksi päiväksi ihan vain rentoutumaan ja viettämään aikuisten kaupunkilomaa. Toisaalta olisimme voineet matkustaa minne tahansa, myös kotimaassa, sillä eniten kumpikin odotamme lomalta keskeytymättömiä keskusteluja, pitkiä lounaita ja ehkä muutamaa pikakierrosta vaatekaupoilla. Joitakin nähtävyyksiäkin olemme suunnitelleet käyvämme katsomassa, mutta missään nimessä tarkoitus ei ole aikatauluttaa päiviämme Lontoossa.

Ne perinteisimmät nähtävyydet ja kaupat on meille tuttuja, mutta kaikki vähän spesiaalimpi kiinnostaa myös. Jos tiedät jonkun loistavan ruokapaikan tai vaateliikkeen, jota ehdottomasti suosittelisit, niin vinkkaa kommentteihin. Tai jos joku puisto on mielestäsi käymisen arvoinen, tiedät kaupungin parhaan kahvilan tai osaat kertoa, mistä löytyy ihanimmat aamupalat ja brunssit, niin niistäkin kuulisin mielelläni. Toki voit myös kertoa pettymyksistäsi, niin osaamme ystäväni kanssa välttää niitä paikkoja.

Näissä fiiliksissä kohti uutta, viimeistä työviikkoa! Tuntuu kuin olisi jo lomalla, vaikka ensi viikko tuleekin vielä olemaan täynnä kaikenlaista. Saa nähdä kuinka vaikeaa on jättää lapset neljäksi päiväksi kotiin mutta onneksi loma jatkuu yhteisillä vapaapäivillä heti Lontoon matkasta alkaen

Rimoitus terassilla

Jo viime kesänä mies alkoi suunnitella meidän etukuistille rimaseinää sillä ajatuksella, että se hieman suojaisi ja viimeistelisi näkymää etuovelle. Samalla rimoitus rajaisi kodinhoitohuoneeseen johtavan oven pois julkisivusta, ja vain etuovi jäisi kutsuvasti näkyviin. Projekti eteni silloin vain suunnitteluasteelle, mutta toissaviikonloppuna vihdoin saimme suunnitelmat toteutettua. Lopputuloksesta tuli jopa parempi kuin osasin odottaa, rimaseinä viimeisteli talon etuosaa niin merkittävästi, että koko etupiha tuntuu astetta siedettävämmältä näin keskeneräisenäkin.

Rimoitus toteutettiin perinteisellä ykköskakkosella, jonka maalasimme pätkimisen jälkeen pariin kertaan peittävällä mustalla ulkomaalilla. Vaikka talossa meillä on kuultomaali sävyltään piki, ei rimojen peittävämpi pinta erotu ollenkaan pahasti muusta talosta. Rimat kiinnitettiin pustysuoraan ja kapeampi puoli ulospäin, jotta siitä saatiin mahdollisimman korkean ja siron näköinen – tämä onnistui mielestäni aika hyvin, vai mitä? Jotta rimat ei aivan kauheasti lähtisi vääntymään, laitettiin keskikohtaan yksi tukipuu. Myöhemmin on lisättävä vielä toinenkin samanlainen tuki, mikäli ajan myötä rimaseinä alkaa enemmänkin elämään.

Takapihan puolella näyttää melko erilaiselta, sillä syvennys meillä on valkoinen. En voi sanoa juurikaan tykkääväni talon kaksivärisyydestä, mutta kokovalkoinen talo ei olisi tullut kysymykseen kaavan vuoksi emmekä myöskään uskaltaneet valita takapihalle mustaa koska aurinko paistaa juuri tälle seinustalle suurimman osan päivästä. Takaterassille on ollut ajatuksena rakennella jonkinlaista katetta, tehdä parveke valmiiksi ja hankkia ruokaryhmä, aurinkovarjo sekä joitakin kasveja. Piha kokonaisuudessaan on sekin tulevana kesänä suunniteltava, mutta onneksi lomat on vasta aluillaan eikä kaikkea tarvitse tai voikaan tehdä samantien.

Kauniit ja käytännölliset lastenvaatteet

Kaupallinen yhteistyö Polarn o Pyretin kanssa

Polarn O. Pyret, tai tutummin POP, on lastenvaatemerkki joka löytyy monen suomalaisen lapsen vaatekaapista. Se on meille tuttu jo yli kymmenen vuoden takaa, ja nykyään Polarn O. Pyret onkin Suomen suurin lastenvaateketju myymälämäärältään. Yrityksen juuret ovat vahvasti Ruotsissa, mutta POPin vaatteiden korkea laatu, persoonallinen tyyli ja vaatteen toimivuus ovat selkeästi vieneet myös meidät mennessään nostaen POPin tasaiseen kasvuun lastenvaatemarkkinoilla. ”Haluamme tehdä maailman parhaita lastenvaatteita, jotka kestävät käyttöä ja kulutusta, ja säilyvät hyvänä lapselta toiselle.” Melko paljon sanottu nykyaikana, mutta Polarn O. Pyretin kohdalla väite on yllättävän helppo allekirjoittaa.

Meidän perheessä Polarn O. Pyret on kulkenut mukana esikoisen syntymästä aina tähän päivään saakka. POPin minikokoiset 44-senttiset bodyt ja housut olivat ensimmäisiä vaatteita, joita vastasyntyneellemme puimme, ja myöhemmin olen saanut todeta, että paras sijoitus lastenvaatteisiin on ollut hankkia lapsille Polarn O. Pyretin ulkovaatteita. Kestävyys, pelkistetty ulkonäkö, ekologisuus ja loistavat tekniset ominaisuudet on saaneet meidät valitsemaan POPin aina uudelleen eikä koskaan ole tarvinnut pettyä.

Polarn O. Pyretin kesävaatteet on itselleni uudempi tuttavuus, vaikka toki niitäkin meiltä on muutamia löytynyt jo aiemminkin. Noin vuosi sitten POP freesasi tyyliään ja värejään sopimaan tämänhetkiseen lasten muotiin, mutta kuitenkaan unohtamatta perinteisiä POPin raitoja. Meihin tämä uusi tyyli iskee täysillä, ja suosikkeja kesämallistosta ovat esimerkiksi tyttöjen pilkullinen mekko ja roosa pitsimekko tai poikien puolelta liukuvärjätyt farkkushortsit ja harmaa collegehuppari.

Raitoja on mahdoton unohtaa puhuttaessa Polarn O. Pyretistä. Niihin liittyy meilläkin paljon rakkaita muistoja niiltä ajoilta kun Nooa oli vasta muutaman viikon ikäinen vauva ja tuntui hukkuvan lähes kaikkiin ostamiimme vauvanvaatteisiin. Ainoastaan POPin luomupuuvillaiset sinivalkoiset raidat oli kovassa päivittäisessä käytössä, sillä valikoimasta löytyy vastasyntyneiden mallisto pienille vauvoille. Ehkä juuri siksi onkin niin hellyttävää, että edelleen tuolta meidän pieneltä pojalta löytyy kaapista näitä samoja tuttuja raitoja, jotka olivat mukana jo elämän ensimmäisinä hetkinä.

Yhä edelleen Polarn O. Pyret edustaa minulle niin käytännöllisyyttä kuin mukavuutta ja kestävyyttäkin. Polarn O. Pyret ei ole ainoastaan helppo, vaan ennemminkin varma, sillä sieltä löydän joka kerta etsimäni eikä istuvuuden tai laadun kanssa tarvitse arpoa koska hyvien kokemusten perusteella tiedän saavani vastinetta rahalleni. Tällä kertaa löysin hoikalle Nooalle täydellisesti istuvan farkkupaidan, baggymaiset collegehousut sekä mustat super slim -farkut. Etenkin farkkuja on ollut aiemmin vaikea löytää Nooalle kun juuri mitkään ei tahdo olla riittävän slimmit mutta kuitenkin lahkeista sopivat, lisäksi kun lasten farkkujen on oltava ihan erityisen joustavaa materiaalia, jotta ne varmasti ovat mukavat päällä.

Täällä Jyväskylässä Polarn O. Pyret on ihan vasta muuttanut uusiin, valoisiin tiloihin ja liike löytyy nykyään Sokkarin 2.kerroksesta. Lapset harvoin pitävät vaatekaupoilla pyörimisestä, mutta meidän POPin pieni puuhapiste ja iloiset, aina lapset huomioivat myyjät ovat hienosti saaneet luotua lapsiystävällisen ilmapiirin. Viime vierailullamme lapset kotiutuivat liikkeeseen jopa niin hyvin, että heidän juoksenneltuaan ympäriinsä sovittelemassa vaatteita ja kyselemässä kaikenlaista lähdimme kotiin huudellen ovelta vielä viimeiset anteeksipyynnöt. Uskaltautukaa tekin rohkeasti käymään yhdessä lasten kanssa Sokkarin uudessa POPin liikkeessä! Nyt POPilla on pyörinyt viikottaisia kanta-asiakasalennuksia, jotka löytyy myös netistä, joten suosittelen samalla liittymään kanta-asiakkaaksi.

Aina joku projekti päällä

Miksi niin moni meistä on sitä ihmistyyppiä, joilla on koko ajan oltava meneillään jokin projekti tai pari? Miltähän se tuntuisi, jos sitä ihan vaan olisi ilman että lähitulevaisuudessa on tiedossa mitään sen ihmeempää? Jos ajattelen omaa elämääni viimeisen kymmenen vuoden ajalta, on elämässä tapahtunut melkein joka vuosi jotakin isoa ja uutta. Ensimmäinen oma koti, häät, Minea, työ, Nooa, talon rakentaminen ja nyt talon kanssa riittää tekemistä ainakin seuraavalle parille vuodelle. Tänä kesänä olemme ottaneet tavoitteeksi saada pihat etenemään edes siihen, että nurmikko olisi maassa ja ehkä joitakin istutuksia ja puitakin. Onpa sitä projektia ihan kerrakseen siinäkin.

Voi olla että olen projekti-ihmisiä siinä mielessä, että asioiden konkretisoiminen yhdeksi toteutettavaksi kokonaisuudeksi, sen suunnitteleminen ja toteuttaminen, tuntuu niin paljon helpommalta kuin elää monen erinäisen, keskeneräisen tehtävän keskellä. Ja varmaan samasta syystä joskus kodin kaoottinen sotku yhdistettynä pintojen keskeneräisyyteen saa stressaantumaan äärimmäisen helposti, kun tilanne tuntuu enemmänkin toivottomalta kuin selvitettävissä olevalta projektilta. Toisaalta, luulen ratkaisun piilevän juurikin siinä, että on osattava pilkkoa homma kuin homma pieniksi to do -listan kohdiksi, jolloin tehtävä tuntuu ehkä jopa helpommalta kuin todellisuudessa onkaan.

Meillä kotona tilanne oli juurikin kaaos vielä tänään päivällä, mutta tein päähäni pienen tehtävälista, jota noudatin, ja illalla lähes kaikki olikin jo valmiina – ja mikä tärkeintä, ilman stressiä. Huomenna on ihanaa aloittaa viikonloppu puhtaalta pöydältä (myös kirjaimellisesti) ja leikkokukat auttavat aina!

Pihahommat aluille

Eilen oli äitienpäivä, omalla mittapuullani suht täydellinen sellainen juuri tässä tilanteessa, sillä päivä otettiin rennosti kotona pihahommissa. En saanut valmiiksi katettuja aamiaispöytiä tai ostettuja lahjoja, mutta sain maailman söpöimmät kortit lapsilta, itse istutettuja kukkia ja erityisen hyvän mielen siitä ajatuksesta, että meillä on ihan kaikki ja vähän enemmänkin kuin mitä olen koskaan osannut toivoa! Kaikista maailman lausahduksista ja sloganeista itseeni on ehkä eniten kolahtanutkin lause, jonka sanoma on kutakuinkin se, että meistä jokaisen tulisi muistaa kuinka vasta äsken unelmoimme siitä elämästä, jota nyt parhaillaan elämme.

Pidimme koko perhe helatorstain jälkeisen perjantain vapaata, mikä saattoi osittain olla ehkä jopa huono idea. Töihin ja hoitoon palaaminen ihanan aurinkoisen pidennetyn viikonlopun jälkeen tuntui harvinaisen vaikealta, ja kun kesäloman tietää alkavan jo kolmen viikon päästä, on työmotivaatio hieman hukassa. Heti loman alettua tiedossa on yksi ulkomaan matka ystävän kanssa, mutta muuten tämä kesä vietetään kotimaan rajojen sisäpuolella, panostaen talon viimeistely- ja pihatöihin.

Ja pihatöistä puheenollen, saimme viikonloppuna valtavasti kaikkea tehtyä pihalla, kun sunnuntaina vanhempani katsoivat lasten perään ja muuten lapset on olleet suht omatoimisesti trampalla ja kavereiden kanssa pihalla. Niko maalasi talon sokkelin ja viimeisteli terassin laudoituksia ja yhdessä rakentelimme etuoven syvennykseen rimoitusta. Seuraavaksi vuorossa olisi erilaisten kivien hankkimista pihaan sekä kiertämään talon seinustaa, ja jossain välissä pitäisi tilata jättimäiset määrät multaa ja kylvää nurmikon siemenet. Tekemistä varmasti riittää, kunhan ensin saadaan suunnitelmat selviksi ja tarjoukset vertailuun. Pian saan blogiinkin kuvia uudesta rimaseinästä, ja jos mielessänne on jotain erityistä pihan suhteen niin laittakaa postaustoiveita tulemaan!

Pitkästä aikaa

Suurin osa teistä varmasti muistaa muutaman vuoden takaa sen, kuinka tiiviisti treffailimme omalla äitiporukallamme? Kaikki (eli minä, Essi, Eve, Paula ja Laura) kirjoitimme perhepainotteisia blogeja eikä kukaan meistä ollut kokoaikaisissa päivätöissä, ehdimme nähdä tosi usein ihan koko porukallakin, ja pienemmillä kokoonpanoilla vieläkin tiheämpään tahtiin. Nykyään kaikki meistä ei  asu Jyväskylässä, ja näkemiset on muutenkin jääneet aika vähäiselle kun aina jollain meistä on jotain eikä yhteistä aikaa meinaa löytyä.

Olenkohan muuten koskaan kertonut, miten olemme tutustuneet toisiimme silloin joskus noin viisi vuotta sitten? Minä, Evelina ja Laura oltiin jo aiemmin käyty muutamilla puistotreffeillä, ja olin Eveä tavannut paristi muutenkin, mutta vasta Tampereen blogikirppiksellä näimme Katriinan ja Essin ja päätimme perustaa facebookiin oman ryhmän, jossa voisimme vaihtaa kuulumisia. Lopulta tulimmekin niin hyvin toimeen, että lähempi ystävyys tuntui luonnolliselta, ja lähes samalla kokoonpanolla juttelemme whatsappissa nykyäänkin vähintään joka viikko.

Eilen me sitten nähtiin jälleen pitkästä aikaa Even ja Essin kanssa, ja jotenkin itselleni tuli ikävä niitä aikoja kun kaikki vielä oltiin kotona, ja järjestettiin vuorotellen aina jonkun luona lounastreffit. Se kun kuusi lasta sai kunnolla leikit käyntiin ja melutaso alkoi aina olla niin kova, että useimmiten ei auttanut kuin nauraa sille ajatukselle, kuinka seesteiseltä tunnelma voikaan kuvissa näyttää vaikka todellisuus on jotain ihan muuta.

Oletteko te löytäneet lasten myötä paljon uusia kavereita? Itse olen useampaankin kertaan kiittänyt niin lapsia kuin blogiakin siitä, miten niiden avulla onkin löytynyt niin tärkeitä ja kestäviä ystävyyssuhteita.

Vaneriseinät ja -katto

Meidän koti saattaa monen värejä rakastavan silmään näyttää pääosin valkoiselta, mutta tosiasiassa meiltäkin löytää monenlaisia sävyjä ihan kaikkialta. Itseäni jopa huvittaa joka kerta kun joku tuttava kommentoi kuvien perusteella, kuinka kokonaan valkoinen meidän koti on. Vaaleaa toki on paljon, mutta valkoisen parina meillä on varmasti yhtä paljon beigeä sekä ripaus vaaleaa harmaata ja ruskeaa.

Beigeä meillä näkyy eniten vaaleassa puussa eri huonekaluissa sekä vanerilevyissä, joita olemme laittaneet niin kattoon kuin seiniinkin. Yläkerran katossa vanerilevyt toimivat samalla äänieristeinä, samoin kuin tv-huoneessakin. Tv-huone on kauttaaltaan päällystetty vanerilla niin että isojen levyjen jatkoksi seiniin ja kattoon on sommiteltu juuri oikeankokoisia pieniä mittaan leikattuja paloja ja vanerilistoja, näin kokonaisuus on melkein kuin yhtenäinen puupinta. Onneksi timpurillamme oli riittävästi taitoa moiseen palapelin kokoamiseen, sillä itse tehtynä lopputulos ei varmasti olisi ollut noin istuva ja saumaton!

Yhtenä suosituimmista kysymyksistä minulta kysytään, mistä olemme hankkineet vaneritlevyt ja kuinka ne kannattaa käsitellä ja kiinnittää. Yläkerran katon isot neliöt löysimme Virosta enkä tiedä löytyykö vastaavia Suomesta lainkaan, mutta tv-huoneen sekä molempien lastenhuoneiden vaneriseinien vanerit on tilattu mittaan leikattuina paikallisesta Starkista. Hioimme kaikki levyt kevyesti hiomapaperilla, jonka jälkeen pölyt putsataan pyyhkimällä pinnasta pois. Lopuksi laitoimme kaksi kerrosta täyshimmeää väritöntä lakkaa pensselillä sutien. Lakkaa siksi että se säilyttää puupinnan alkuperäisessä värissään kun taas vaha helposti tummentaa pintaa ellei sekaan halua laittaa valkoista väriä. Meillä vanerit eivät ole lainkaan ehtineet kellastua tässä reilu vuoden aikana, eikä niin kyllä käynyt aikoinaan Minean pari vuotta vanhalle itse tehdylle vanerisängyllekään. Mikäli joskus levyt kuitenkin alkaisivat taittaa keltaiseen, on ne melko nopea sutia valkosävytetyllä lakalla.

Lakkapinnan ansiosta vanerit on helppo pyyhkiä kostealla rätillä, joten vaneria uskaltaa suositella myös lapsiperheeseen. Itse asiassa en ole vielä keksinyt yhtään huonoa ominaisuutta vanerista seinissä tai katossa, sillä materiaalina se on helppo ja edullisempi kuin valmiit seiniin tarkoitetut erikoispuupaneelit. Kiinnityksen hoidimme ripauksella liimaa seinässä ja vaneri päälle naulaamalla, ja vaikka kahteen kohtaan olemme saaneet jälkikäteen lisätä yhdet naulat levyn elämisen vuoksi, ei naulat näy niin että ne pistäisivät silmään seinää katsoessa. Kattolevyt kiinnitettiin ruuveilla, mutta niissä vanerikin on hieman paksumpaa.

Mikäli teillä vielä herää lisäkysymyksiä, niin vastaan niihin mielelläni. Voitte myös jakaa kommenttiboksissa omia kokemuksianne vanerista sisustuskäytössä, jos teillä sattuu löytymään vaneria kotoa.

Ajatuksia lastenvaatteista

Olen tällä viikolla tehnyt ihan valtavan urakan laittaessani lasten pieneksi jääneitä vaatteita myyntiin facen kirppariryhmään. Homma oli pakko saada pois alta, koska kaapissa lojui vielä pari kassillista sellaista vaatetta, jonka olin siirtänyt odottelemaan myyntiä jo viime muuton aikaan. Osa vaatteista oli siis melkeinpä Nooan ensimmäiseltä vuodelta ja Minealta noin kahden vuoden takaa.

Kaikkein vaivattomin tapa myydä vaatteita on livekirpputorilla, jossa olet itse paikalla eikä vaatteita tarvitse välttämättä hinnoitella etukäteen. Facebookin kirpputorit ovat myös melko käteviä, ja melkeinpä välttämättömiä jos vaatteet ovat yhtään arvokkaampia, ja toivot saavasi niistä mahdollisimman hyvän hinnan. Ainut miinus on se, että koko prosessi vie paljon aikaa. Ensin inventoit vaatteet, sitten tarvittaessa peset ne, otat jokaisesta yksitellen valokuvat, lataat kuvat nettiin ja lisäät niihin koko-, kunto- ja hintatiedot. Myymisen jälkeen vaihdat yksityisviestit, jaat tilinumeron, paketoit vaatteen, odotat että raha näkyy tililläsi ja lopuksi viet paketin postiin. Kohteliasta olisi vielä tässä vaiheessa ilmoittaa, että olet postittanut vaatteen, ja jos ostaja ilmoittaa paketin tulleen perille, vaihdetaan vielä yhdet viestit. Voitte ehkä kuvitella, ettei pari tuntia ole ihan riittänyt tähän hommaan kun myytävänä oli noin yhden ikeakassin verran vaatteita.

Se, miksi koko prosessi on kaiken vaivan arvoinen, on se että tiedät vaatteen pääsevän käyttöön vielä seuraavallekin lapselle, ja tottakai samalla saat hieman omiasi pois tuoton kilahtaessa tilille. Olen koittanut olla siinä mielessä ekologinen, että mahdollisimman moni vaate on kiertänyt Minealta Nooalle, enkä myöskään ostele vaatteita vain siksi että voisin pukea lapseni niihin, ottaa muutaman sovituskuvan ja julkaista ne somessa. Niin harmittavan paljon nykyään näkee niitä, jotka hamstraavat uusia vaatteita lapsilleen viikottain, ja jo heti seuraavassa kuussa vaatteet ovat myynnissä facebookin kirpputoriryhmissä. Meille ostetaan vaatetta vain käyttöön, ja varmistan aina ensin monta kertaa, että vaate varmasti kelpaa Minealle tai Nooalle. Hyvä keino testata tämä, on ehdottaa uuden vaatteen pukemista heti seuraavana aamuna hoitoon ja mikäli lapsi ei suostu, voi vaatteen laittaa palautuspussissa takaisin kaupalle. Toisaalta taas, jos lapsi sanoo haluavansa jonkun asian, on hänelle myös opetettava ettei mieltä voi muuttaa hetken ja päivän mukaan, vaan sanojensa takana on seisottava.

Nyt kun tuo iso urakka alkaa olla takana päin, olen aika tyytyväinen huomatessani ettei vanhoja vaatteita enää roiku kassikaupalla missään odottamassa, ja lasten käyttövaatteet ovat aika hyvässä jamassa. Jotain uutta on vielä hankittava (esim uudet sadevaatteet) pieneksi jääneiden tilalle, mutta luotan siihen, että laatu korvaa määrän ja nykyiset pari laatikollista vaatetta per lapsi riittävät.

Millainen ostopolitiikka teillä on, kymmenen samanlaista mekkoa vai ainoastaan tarpeeseen?

Iisi vappu

Kaikkien viimeaikaisten bileiden jälkeen vappuna tuntui pitkästä aikaa siltä, että nyt mennään mahdollisimman helpolla ja mitään järjestämättä. Vielä parisen viikkoa sitten mieleni teki ostaa kasa koristeita ja leipoa kaksi kakkua munkkeineen, olisin voinut kasata olohuoneeseemme jättimäisiä ilmapalloasetelmia ja kutsua Minean ja Nooan kavereita vappujuhliin. Mutta sitten tuli oksennustauti ja samalla päätin luovuttaa suunnitelmien suhteen. Varmasti ihan hyvä niin, tulevana sunnuntaina kun todennäköisesti leivotaan taas, ja ensi viikolla olisi vuorossa Nikon synttärit.

Tunnelman latistajana vappuna kaiken lisäksi satoi vettä, joten jätimme myös perinteisen vapputivolin väliin. Paistettiin kotona kasa munkkeja, syötiin brunssia vanhempieni kanssa ja lapset pitivät koko päivän naamiaisasujaan, Nooa batmanin pukua ja Minea kissanaamaansa. Aikaisemmin viikolla lapset saivat kaupasta valita itselleen vappupallot, joista Nooan pallo ei kestänyt hyvänä edes kahta päivää!

Millainen vappu teillä oli? Lapsiperheellisillä juhlapyhät eivät ehkä niin kovin suuresti eroa tavallisista vapaapäivistä, mutta juuri ne pienet asiat ja perheen omat perinteet on lapsille ja itsellenikin se tärkein juttu. Itse asiassa ainut juhla, johon ei meillä liity sen enempää perinteitä kuin juhlintaakaan, on juhannus, mutta muuten tuntuu että etenkin Minea jo osaa odottaa tiettyjä asioita tiettyinä juhlapyhinä. Ehkä niillä muistoilla paikataan vielä myöhemminkin sitä, että tämä äiti ei ole enää vuosiin saanut aikaiseksi kasata lapsille vauvakirjoja tai valokuva-albumeita.

Tästä on hyvä vähitellen aloitella viikonlopun viettoa, ottaa vähän aikaa ystävien näkemiseen ja harrastaa niin sanotusti leivontaterapiaa. Vaikka en tykkää juhlia itseäni, niin kevät inspiroi suunnittelemaan ja koristelemaan kakkuja, ja ihan siksi taidan viikonloppuna käyttää pari tuntia juuri siihen.

 

1 2 3 4 14