Flow 2018

Tämän vuoden Flow festival oli älytön, super, kreisi ja yksinkertaisesti vaan mahtava! Kaksi rakasta ystävää ulkomailta, meitsi ja muutamat poikaystävät, upeita esiintyjiä ja niiin hyvää ruokaa. Yhtään hullumpaa ei ollut sekään, että saatiin nukkua kaksi yötä hotellin valkoisissa lakanoissa ja syödä jonkun muun laittamaa aamupalaa – tai no ainakin lauantaina, jolloin vielä jaksettiin pirteänä nousta kympiltä aamupalapöytään.

Pari ennakkoon odotettua esiintyjää oli hieman pettymyksiä, niistä pahin Lauryn Hill, jonka sovitukset oli niin sekavia etten aina tunnistanut lauluja. Itseäni harmitti eniten se, että jouduin lähteä ajamaan kohti kotia jo sunnuntaina päivällä, ja näin ollen Kendrick Lamarin keikka jäi kokonaan välistä. Ja kuinkas muutenkaan, Kendrick oli kuuleman mukaan monen mielestä koko Flown paras keikka. Onneksi oltiin ehditty nähdä niinkin huikeita esiintyjiä kuin Arctic Monkeys, Alma ja Vesta, joten harmitus ei missään nimessä jäänyt päällimmäiseksi fiilikseksi Flow-viikonlopulta.

Flow oli täydellinen päätös jo muutenkin täydelliselle kesälle, enkä oikein keksi mitä olisin voinut toivoa enempää. Ensi vuonna nähdään varmasti taas uudelleen, toivottavasti samalla porukalla ja yhtä hyvällä meiningillä!

Jätskibileet

Lapsilla on ollut aika ihana muistorikas viikonloppu takana, oli Lintsiä ja sitä ennen perjantaina ystäville järjestetyt pinkit jätskibileet. Huomenna meilläkin alkaa arki reilu kahden kuukauden lomailun jälkeen, ja se tuntuu jälleen aika ristiriitaiselta. Tiedän, että työelämä vie pian mennessään, mutta juuri nyt fiilikset on vielä ihan täysin lomalla ja lasten kanssa kotoilussa, enkä voi kuvitellakaan olevani päiviä erossa noista kahdesta. Niin paljon kaikkea voisi vielä tehdä, aamuheräämiset ja väsyneet iltapäivät eivät kuulu ollenkaan sanavarastooni juuri nyt.

Jätskibileiden ajatus lähti siitä, kun löysin Tigerista muutamia kivoja juhlatarvikkeita ja Minea sitten keksi, että voisi järjestää jotain kesän loppumisen teemalla. Koko kesän tytöt on touhunneet yhdessä pitkin pihoja, mutta alkavalla viikolla on kaikkien aika palata arkisiin rytmeihin, ja kavereita tulee nähtyä vähän harvemmin. Kaivoimme vielä joitakin vanhoja koristeita esiin, haimme jätskiä ja poppareita ja pystytimme lasten puisen kioskin takapihalle. Minea tarjoili kioskissa jätskiä vieraiden toivomilla lisukkeilla samalla kun minä pyörittelin jätskipalloja keittiössä. Syömisen lisäksi ohjelmassa oli muutama kisa, joista kaikille jaettiin pisteitä ja lopuksi palkinnot.

Kilpailuina oli limbo, hyppynaruilla hyppiminen, hulavanteen pyöritys ja vesipallojen heittäminen ämpäriin. Parituntinen vierähti nopeasti ja tytöt tuntuivat viihtyvän – Nooa tietenkin mukana myös!

Vaikka viikonloppuna onkin ilmassa leijaillut kesän viimeisen tuntua, niin pitäisi muistaa ettei elämä tähän lopu. Arki väsyttää ainakin aluksi, mutta aurinkoiset ilmat jatkuu vielä ja aina tulee viikonloppu, jolloin suunnitelmat voivat taas elää vapaammin. Ja onneksi pian voi jo alkaa fiilistelemään joulua, se jos mikä pelastaa talven.

 

Päivä Lintsillä

Laitoimme eilen herätyskellot soimaan tälle aamulle kahdeksaksi, aamulla pakkasimme evästä autoon ja lapsille puuhailtavaa ja ajaa hurautimme noin 300:n kilometrin päähän Lintsille. Ystäväni hurautti sinne lastensa kanssa vähän kauempaa, nimittäin Kanadasta saakka. Ei nyt ehkä ihan vain Lintsiä varten, mutta olimme jo etukäteen sopineet, että tänä viikonloppuna tehtäisi jotain lasten kanssa yhdessä, ja aikaerosta kärsiville ”lähipuisto” oli helpoin ratkaisu.

Linnanmäki oli ihan yhtä ihana kuin muistinkin. Taisin laskea, että Nooalle löytyi seitsemän ilmaista laitetta, joihin tuollainen 104-senttinen pääsi joko yksin tai aikuisen seurassa. Minea totesi heti alkuun, ettei aio käydä pelkästään vauvojen laitteissa, mikä oli aika yllätys kun yleensä ne ihan pienimmätkin possujunat ja karusellit on kierretty moneen kertaan molempien kanssa. Minealle ja Nikolle sitten ostettiin rannekkeet, ja kaksikko kierteli omaan tahtiin vähän hurjempia laitteita – muun muassa viiteen kertaan erilaisissa vuoristoradoissa.

Oma pääni ei kestä minkäänlaista pyörivää liikettä, joten tyydyin vilkuttelemaan lapsille sivummalta. Houkuttelin ystäväni kummitusjunaan, mutta jälkikäteen totesimme hevoskisa Derbyn olevan niin paljon jännittävämpi! Mitä ihmettä on tapahtunut vanhalle kunnon kummitusjunalle, kun kierros sai aikaan enemmän naurua kuin kiljahduksia?

Lintsillä meni koko päivä myöhäiseen iltaan saakka, eikä vielä silloinkaan olisi malttanut lähteä kotimatkalle. Seuraavan päivän rannekkeen olisi voinut lunastaa vain kympillä, joten hetken aikaa jo harkitsin hotellin buukkaamista ja huvittelun jatkamista sunnuntain puolelle. Lopulta kuitenkin järkevä minä voitti, maanantaina nimittäin kutsuu työt ja tavallinen arki.

Myynnissä moderni koti Palokasta

Sattuisiko juuri teidän perheellä olemaan kiikarissa uusi koti Jyväskylästä? Jos lapsiystävällinen alue lähellä koulua, marketteja ja järveä kuulostaa hyvältä, niin kannattaa katsoa nämä kuvat ja jatkaa lukemista. Uudenkarhea, moderni omakotitalo alle kymmenen minuutin ajomatkan päässä Jyväskylän keskustasta ei nimittäin ole ollenkaan hullumpi ajatus, etenkin kun tähän taloon on helppo ihastua!

Kävin tänään ottamassa myyntikuvat tästä upeasta kaksi vuotta vanhasta Palokan Jokelassa sijaitsevasta omakotitalosta, ja tykkäsin sisustuksesta niin että halusin jakaa fiilistelykuvia myös teille. Talon isäntä on rakennusalan ammattilainen, ja näin ollen hän on rakentanut talon arkkitehdin kuvien perusteella itse lähes alusta loppuun. Ammattitaidon huomaa myös ihanissa vanerikalusteissa ja pinnoissa, joita löytyy lähes joka huoneesta. Tässä kodissa puuta on käytetty muutenkin tuomaan lämpöä, ja talon ehdottomasti upein juttu on korotettu puurimakatto.

Talon 121:een neliöön mahtuu kolme makuuhuonetta, kodinhoitohuone, vaatehuone, arkieteinen liukuoven takana, iso yhtenäinen keittiö-ruokatila-olohuone sekä terassilla taloon yhdistyvä saunarakennus, josta löytyy talon toinen kylpyhuone, sauna ja takkahuone. Meidän taloa rakennettaessa yritimme useampaan otteeseen vielä jälkikäteen saada erillisen saunarakennuksen mahtumaan suunnitelmiin, sillä se toimisi loistavasti vierasmajana ja myöhemmin pienenä yksiönä lapsille.

Talon tarkat tiedot sekä esittelyajankohta tulee löytymään vielä tällä viikolla Etuovesta, sen verran kuitenkin tiedän että hinta tulee olemaan aavistuksen alle 350 000. Palokka on etenkin lapsiperheiden suosiossa, ja näin kaunis ja hyväkuntoinen talo varmasti vaihtaa nopeasti omistajaa, joten olkaahan skarppina jos ajatuksena on mennä katsomaan koti paikan päälle.

Back to school

Kaupallinen yhteistyö Jollyroomin kanssa

Meillä ei vielä tänä vuonna ala koulu, mutta arki joka tapauksessa häämöttää jo viikon päässä. Ja onhan tiedossa hieman erilainen arki kuitenkin, sillä Minea menee eskariin ja Nooallakin vaihtuu päiväkodissa ryhmä isompien puolelle. En olisi vielä ollenkaan valmis aamuheräämisiin, perusrutiineihin ja ennen kaikkea siihen, että töissä saa juosta kilpaa kellon kanssa. Ihan paras juttu koko kesänä on ollut kiireettömyys ja se ettei aamulla ole yleensä tarvinnut tietää, mitä iltapäivällä aikoo tehdä.

Syksyn lähestyessä olen vähän yrittänyt ennakoida tulevaa arkea, miettiä mitä kaikkea uutta tarvitaan ja mitä vanhaa voi laittaa kiertoon. Tämä loppukesä ja alkusyksy aiotaan lasten kanssa kulkea päiväkotimatkoja mahdollisimman paljon pyörillä, ja siihen Minealle tulikin Jollyroomista uusi 20-tuumainen Impulsen polkupyörä. Tykkään pyörästä erityisesti siksi, että se tuntuu laadukkaalta ja näyttää kivan neutraalilta, useimmiten kun kaupat tuntuvat olevan täynnä pelkkää kukkakuvioitua tyttöjen pyörää. Tuskin tämäkään pyörä tulee aikanaan siirtymään Nooan käyttöön, mutta ainakin Minea sai mitä toivoikin – jotain kivaa tyttöväriä, ei kuvioita ja kolme vaihdetta.

Molemmat lapset saivat myös omat mustat Impulsen Trick-potkulaudat, jolla Nooa on harjoitellut tosi ahkerasti nyt viime päivinä. Olen jopa itsekin pyöräillyt tänä kesänä enemmän kuin ikuisuuksiin, ja ajattelin että ehkä voisin innostua pyöräilemään töihin aina silloin tällöin. En tosin käsitä miten kukaan voi selvitä pyörämatkoista ilman suihkussa käyntiä jälkikäteen? Itse kun kiskon ylämäkiä yleensä siihen tahtiin, että matka menee enemmänkin urheilusuorituksesta kuin rennosta hyötyliikunnasta.

Samalla kun lasten menopelit laitettiin kuntoon, saatiin myös Minean huonetta enemmän sille mallille, että se vastaa eskarilaisen tarpeita. Väliaikainen pöytälevy vaihtui Alice and Foxin kirjoituspöytään ja tuoliin, ja koko huone muuttui kertaheitolla valoisamman ja avaramman oloiseksi. Pöytälevyn kanssa meillä oli ennen raskas laatikosto, jonka sisuksiin kertyi ties minkälaista tarpeetonta pikkusälää eikä tarvittaessa kuitenkaan mikään löytynyt koskaan helposti. Tässä uudessa kirjoituspöydässä on vain yksi laatikko, ja sovimme Minean kanssa että siellä säilytetään paria piirustusvihkoa ja muutamia kyniä. Kaikki muu tavara pidetään ikkunaseinän kaapeissa, jotka nekin on vielä tarkoitus vaihtaa johonkin käytännöllisempään ratkaisuun.

Jollyroomilla on vielä tänään menossa huikea Back to school -kampanja, josta löytyy muun muassa kaikki nämä meidänkin lasten syysuutuudet. Söpö mustavalkoinen Petite Cherien reppu on esim melkein puoleen hintaan, ja Minean polkupyöräkin oli -70%. Jos vielä muistatte nämä sadeasut, joista kirjoitin vähän aikaa sitten, niin myös niistä saa alennusta, ja ties kuinka monesta muusta tuotteesta. Kannattaa siis ehdottomasti käydä kurkkaamassa kampanja ja Jollyroomin alet muutenkin, jos syksylle on vielä hankkimatta jotain lastenkampetta.

Parasta matkaseuraa

Melkein viimeiset kuusi vuotta meidän matkustaminen yhtään lähikauppaa pidemmälle on ollut sellaista, ettei pitkiä matkoja ole halunnut kovin mielellään tehdä. Ensin oli Minean vauva-aika, jolloin kaikki autossa oleminen tarkoitti jatkuvaa huutamista, joskus emme jaksaneet edes lähteä kymmenen minuutin päähän ruokakauppaan. Kaukalosta siirtyminen istuvampaan asentoon paranti tilannetta huomattavasti, mutta viihdyttämistä tarvittiin silti – mahdollisimman vaihtelevaa sellaista. Heti kun mahdollista, otettiin meillä käyttöön padi automatkoilla, koska lievästi matkapahoinvoivana (ja huonohermoisena) en vain yksinkertaisesti pystynyt enää istumaan keskipenkillä sirkusviihdyttäjänä.

Onneksi Nooan kanssa pääsimme niin paljon helpommalla. Vain ensimmäinen vuosi oli vaikeampaa automatkailun aikaa, eikä tilanne ollut ollenkaan paha verrattuna niihin aikoihin, joita esikoisen kanssa sai käydä läpi. Itse asiassa siitä oli paljon hyötyä, että vieressä oli isosisko jonka touhuja sai seurailla, sillä Minea toimi ikään kuin viihdykkeenä Nooalle. Samaan tapaan viihdytystoiminto pelasti monta tilannetta myös kotona.

Nyt Viroon matkustaessamme autossa istumista tuli noin viisi tuntia per suunta, sen lisäksi pari tuntia laivassa. En tiedä mitä odotin (koska matkustaminen on jo pidemmän aikaa ollut suht vaivatonta tällä kokoonpanolla), mutta tänään viimeisiä kilometrejä ajaessamme heitimme autossa ylävitosia ihan sen kunniaksi, että matkat ja reissu kokonaisuudessaan oli sujunut niin hyvin. Muutenkin tuntuu, että nämä kaksi on loistavassa isässä matkustamaan mihin tahansa, sillä ravintolassa istuminen menee sekin jo melko lailla ongelmitta, etenkin Minea on jo siinä iässä, että kaikki on ihanan helppoa. Yleensä olen ollut sitä ajatusta vastaan, että lasten kanssa lähtisimme mihinkään pidemmälle kaupunkilomalle, mutta ehkä ensi vuonna sitäkin jo voisi harkita vaihtoehtona rantalomalle? Toki silloin voi unohtaa ”koe koko kaupunki kolmessa päivässä” ajatukset, mutta noin niinkuin rennosti kierrellen ja ihmetellen lasten ehdoilla saattaisi siitäkin saada oikein onnistuneen loman.

Onko teillä kokemuksia kaupunkilomista pienempien lasten kanssa? 

Terveisiä Haapsalusta

Niin sitä vaan pyörähti käyntiin uusi viikko, ja tiedättekös mistä meidän perheen löytää just nyt? No about näistä maisemista!

Kolmen yön ajan meikäläiset majailee anoppilassa Haapsalussa, ja tähän astisella kokemuksella paikka vaikuttaa ihanalta kesäkaupungilta. Myöhemmin kirjoitan vielä kunnon raporttia Haapsalusta, mutta nämä muutamat kännykkäkuvat jo ehkä välittävät sitä rentoa fiilistä mikä meillä on täällä ollut loman ajan. Lapsillakin on ollut tekemistä eikä me aikuisetkaan varsinaisesti olla tylsistytty pieniä katuja kävellessä ja kuppiloissa istuskellessa, ennemminkin on nautittu jokaisesta toimettomasta hetkestä. Jollain tapaa tuntuu siltä kuin olisi matkustanut Suomessa johonkin idylliseen vanhaan kaupunkiin, ja silti samaan aikaan tuntee olevansa ulkomailla.

Laivamatka Helsingistä Tallinnaan ja edelleen automatka Haapsaluun ovat sopivan matkustamisen päässä lasten kanssa, mutta toki täällä viettäisi useammankin yön nyt kun vihdoin saimme aikaiseksi lähteä reissuun. Ensi kerralla aiomme varata aikaa niin että samalla kertaa ehditään viettää yö Tallinnassa ja tästä reilu tunnin ajomatkan päässä sijaitsevassa Pärnussa (jota on kehuttu erityisesti pitkien hiekkarantojensa ansiosta).

Sadekamppeet esiin!

Kaupallinen yhteistyö Jollyroomin kanssa

Ehdinpäs juuri hehkuttaa sitä kuinka mahtava ja odottamattoman lämmin tämä kesä on ollut, niin eilen jo tuli vettä oikein kunnolla ja saatiinkin saapastella sadetakeissa pihalla. Luonto kiittää, samoin monet ystävät jotka ovat istuttaneet nurmikoita pihoilleen ja tuskastelleet sitä kuinka kastelemisesta aiheutuneet vesilaskut tuntuu kohtuuttoman suurilta. Yllättäen kyllä lapsetkin sanoivat olevansa iloisia kun pääsivät pitkästä aikaa leikkimään lätäköihin.

Meillä on jälleen ollut aika päivittää sadeasuja syksyä varten, kun edelliset puvut on kaikki jääneet pieniksi. Päiväkotiaikana käytössä on oltava kahdet sadesetit molemmilla lapsilla, sillä yhdet roikkuu arkisin päiväkodin naulakossa ja toiset on löydyttävä kotoa. Viime vuonna testasimme ensimmäistä kertaa Jollyroomista saatuja Nordbjörnin sadeasuja, ja ne hyväksi todettuamme otin tänä vuonna Nooalle täysin saman raitasetin isommassa koossa. Minea halusi itselleen tuon malliltaan tyttömäisemmän mustapallollisen puvun, joka on Petite Cherie -merkiltä. Varmasti ihan yhtä laadukas sekin, sillä ominaisuudet on kunnossa ja ystäviltä olen kuullut pelkästään hyviä käyttökokemuksia kyseisen merkin tuotteista.

Aika söpöjä nämä molemmat asut (ja tyypit!) vai mitä? Sadevaatteet on siitä hassuja, että itse tykkään niitä kyllä käyttää vaikka usein ulkopuvuissakin ominaisuudet riittäisivät myös vesileikkeihin. Ne kuitenkin suojaavat pahimmilta kuraroiskeilta niin ettei välikausi- ja toppapukuja tarvitse ihan koko aikaa olla pesemässä tai huuhtelemassa. Sadetakkeja taas voi käyttää mielestäni ihan muutenkin kuin pelkästään ulkoleikeissä, varsinkin jos ne on tyyliltään jotain vähän siistimpää kuten tämä Minean valitsema Petite Cherien takki.

Tällä kertaa osasin poikkeuksellisesti olla ajoissa sadevaatteiden kanssa, vaikka yleensä meillä tilanne on ulkovaatteiden kanssa se, että ne käydään ostamassa sillä viikolla, kun niitä jo tarvitsisi. Jos teiltä vielä puuttuu jotain olennaista hoidon tai koulun aloitukseen liittyvää, niin suosittelen ensi viikon ajan (23.-29.7.) seuraamaan Jollyroomissa pyörivää back to school -kampanjaa. Sieltä voit tehdä hyviä löytöjä, esim alennetuista sadevaatteista tai miksei pyöristä ja koulupöydistäkin!

On pitänyt kiirettä

Taidan jälleen olla tutun tilanteen edessä, blogi on yllättäen pitänyt omaa taukoaan ja tuntuu siltä, että pitäisi selitellä jotain. En vain oikein tiedä mitä sanoa. Tiedän ainoastaan sen, ettei tämä ole lopun alkua eikä jututkaan ole kaikki niin läpikoluttuja ettei olisi yhtään mitään sanottavaa. On vain yksinkertaisesti pitänyt niin kiirettä.

Kiireellä tarkoitan kaikkia niitä ihania lomajuttuja, joita yleensä on tapana tehdä. Nukkua pitkään, käydä ulkona syömässä, herkutella, istua iltaa ystävien kanssa, nauttia kesäilloista terassilla, uida ja valvoa myöhään – tiedätte varmasti mistä puhun. Olen antanut itselleni luvan olla laiska, ensin olla tekemättä mitään ja sen jälkeen levätä. Suoraan sanottuna olen nauttinut kesästä tänä vuonna älyttömän paljon jo senkin takia että ilmat on olleet näin huikeat, mutta myös siksi että meidän naapurusto on yksi parhaimmista. Aina on seuraa niin lenkille, kahville kuin viinillekin ja parasta kaikista, myös lapsilla on ystäviä joiden kanssa olla ja touhuta. Mitä enempää voisin edes toivoa?

Ensi viikolle meillä on tiedossa vähän enemmän ohjelmaa, sillä starttaamme ensin kohti Viroa ja siitä sitten ystävien tupareihin, ralleihin ja naapurin terassin avajaisiin. Alkuviikosta ehdimme jo käydä Puuhamaassakin, mikä yllätti positiivisesti koko porukan. Olen viimeksi käynyt siellä joskus pienenä koululaisena, mutta nyt viime aikoina kuullut paljon huhua paikan rähjäisistä laitteista ja elähtäneistä liukumäistä. Olihan siellä paljon remontin tarvetta ja ruoka hyvinkin kehnoa, mutta loppujen lopuksi vain lasten viihtyminen on se mikä ratkaisee. Vesiliukumäet oli huippujuttu Minean mielestä, ja Nooakin keksi vaikka kuinka monta paikkaa, joihin oli päästävä – Puuhamaa siis toimii etenkin vähän pienempien lasten kanssa.

Toivotaan että helteet vielä jatkuu, sillä en ole vielä valmis luopumaan tästä kesästä. Vaikka haikeus meinaa jo ajoittain iskeä, niin aion keskittyä panikoimisen sijasta nauttimiseen ja todeta, että onneksi kesä on joka vuosi.

Terassikasvit

Yksi meikäläiselle harmaita hiuksia aiheuttava asia on kukat, viherkasvit ja kaikki kasvit ylipäänsä, niin pihalla kuin sisälläkin. Tykkään etenkin viherkasveista ja leikkokukista, mutta ongelma on se, etten ole ollenkaan hyvä hoitamaan niitä. Ruukkukasvien lisäksi pihalle tulisi valita joitakin istutettavia puita, pensaita tai muita kasveja, ja omien taitojeni perusteella olenkin kääntymässä helppohoitoisten havujen ja heinien puoleen.

Tällä hetkellä meidän terassilta löytyy kahta erilaista heinää, koristebataattia, basilika ja etupihalta laventeli. Olen parhaani mukaan yrittänyt kastella kasveja, mutta pahasti näyttää siltä että jokaikinen näistä vetelee viimeisiään. En tiedä johtuuko se vain siitä, että takapihamme on niin kuuman paahteinen vai olenko tapojeni vastaisesti onnistunut kastelemaan näitä liian innokkaasti?

Jos teillä on hyviä vinkkejä aurinkoisen pihan ruukkukasveiksi, niin vinkkejä otetaan ilolla vastaan – onhan tässä kesää ja terassikelejäkin vielä vaikka kuinka paljon jäljellä. Mielellään ei mitään kukkivaa, vaan ennemmin pelkistettyä ja suht väritöntä,ehkä jopa karuakin. Niin ja tietenkin se tärkein, helppohoitoista!

Kodin paras hankinta

Kaupallinen yhteistyö Suomen voimistelutuotteen kanssa

Kesän ollessa juuri nyt parhaimmillaan olemme lasten kanssa viettäneet käytännössä lähes kaiken ajan ulkona. Eilen Niko haki terassille puhallettavan altaan, joka on ollut näiden päivien paras juttu, vaikka tänään kävimme rannassakin uimassa. Tällaista sen kesän pitäisi aina olla, riittävästi aurinkoa ja päiviä, jolloin ei ole mitään suunnitelmia.

Aina välillä lapsetkin on kuitenkin paenneet hellettä ilmastoituihin sisätiloihin niin että joinain päivinä Minean huoneessa voi olla yhtäaikaa jopa kuusi tyttöä leikkimässä plus Nooalla omat kaverit. Silloin touhutaan petseillä, shopkinseillä ja legoilla tai leikitään koulua tai kotia, välillä tanssitaan ja ratsastetaan keppareilla, pojilla leikit pyörii pitkälti autojen, junien, ninjojen ja robottien ympärillä. Kaikkia lapsia kuitenkin yhdistää yksi asia, kaikki nimittäin rakastavat Minean huoneen renkaita ja puolapuita. Jopa niinkin kovasti, että joskus kaikki muut leikit on järkevintä järjestää samantien aulaan, kun joku on kuitenkin kohta siirtämässä patjaa keskelle huonetta tehdäkseen temppuja renkaissa.

Suomen voimistelutuotteen kotimaiset voimistelurenkaat ja puolapuut oli meillä niitä hankintoja, jotka tiesimme haluavamme jo siinä vaiheessa kun taloa alettiin suunnitella. Ennen kuin juuri mitään muuta olimme päättäneet, kuvittelin mielessäni Minealle ison leikkihuoneen, jonka yhdelle seinälle tulisi puolapuut, lattialle paljon tilaa erilaisille leikeille ja ehkä itse tehty parvi- tai talosänky. Voimistelurenkaat olimme aluksi ajatelleet laittaa ulos, mutta onneksi nekin lopulta löysivät paikkansa lastenhuoneesta, jossa ne ovat ympärivuotisessa käytössä.

Noin vuoden käyttökokemuksen perusteella sanoisin voimistelurenkaiden ja puolapuiden olevan kotimme järkevin hankinta. Lapset ei tunnu ollenkaan kyllästyvän niihin, vaan haastetta ja uuden oppimista riittää kaikenikäisille. Jo parivuotias lapsi voi aloittaa renkaissa temppuilun roikkumalla, ja kiipeileminen se vasta pienempien lasten lempihommaa onkin. Jos pohditte näiden kahden välillä, niin siinä tapauksessa ehkä neuvoisin ensin aloittamaan renkaista jo pelkästään siksi että niiden sijoittaminen kotiin kuin kotiin käy helposti. Toisaalta, puolapuissa on aikuisenkin helppo keksiä erilaisia jumppaliikkeitä, joten samalla voi heivata kuntosalikortin roskiin. (Rehellisyyden nimissä todettakoon, ettei allekirjoittanut ole itse ymmärtänyt hyödyntää puolapuita niin monipuolisesti kuin olisi mahdollista, mutta tämän innoittamana lupaan aloittaa heti huomenna!)

On ollut mahtavaa huomata tässä vuoden mittaan, kuinka lapset ovat kehittyneet erilaisten liikkeiden kanssa. Minea osaa tehdä renkaissa jo vaikka mitä, ja Nooakin on hieman arempana ja pienempänä oppinut muutamia liikkeitä. Kunhan piha valmistuu ja saamme sinne jonkinlaisen keinutelineen, hankitaan meille toiset voimistelurenkaat ulos, sillä käyttämättä ne eivät varmasti jää, vaikka sisältä jo löytyisikin yhdet. Nyt renkaista saa Suomen voimistelutuotteen sivuilla vielä hyvän alenkin, ja samalla kannattaa myös katsoa läpi muut liikunnallisuutta edistävät tuotteet.

Heinolassa

Olipa taas viikonloppu, sellainen josta riittää lapsille muisteltavaa viikoiksi eteenpäin! Oli nimittäin ystäviä, nauramista, yöhön venyneitä iltoja, veneilyä, vesipyssyjä, polskimista, vohveleita ja ties mitä muuta kivaa. Tänään kotimatkalla lapset olivat yksimielisesti sitä mieltä, että uudestaan on päästävä pian ja olisi aika jees jos meilläkin olisi vene. No olisihan se, etenkin jos siinä veneessä mahtuisi kyyditsemään isompaakin porukkaa ja veneranta olisi kivenheiton päässä kotoa.

Joka kerta reissatessamme Etelä-Suomeen tulee ajettua Heinolan ohi. Harvemmin siellä kuitenkaan tulee pysähdyttyä tai tutustuttua kaupunkiin sen tarkemmin, vaikka Heinola vaikuttaa oikein kivalta kesäkaupungilta. Rannasta löytyy mitä upeimpia taloja (joista yksi näytti olevan hieman alle miljoonalla myynnissäkin..) ja sataman alue on viihtyisä hengailupaikka kesäisin. Me käytiin testaamassa Harjupaviljongin vohvelit, jotka oli ihan jees muttei ehkä kuitenkaan riittävän övereitä omaan makuuni.

Tämä viikonloppu Heinolassa taisi olla meidän ihan ensimmäinen kesäreissu, sillä vielä ei olla ehditty muuta kun Nikolla lomatkin alkaa vasta viikon päästä. Nyt kun ei ulkomaan lomia ole suunnitteillakaan, niin sitähän voisi enemmänkin tutustua kotimaan kohteisiin, niihinkin joihin ei ihan ensimmäisenä osaisi ajatella lähtevänsä. Mitä sellaisia paikkoja Suomesta löytyy, jotka sun mielestä on ehdottomasti nähtävä (järkevän välimatkan päässä tietenkin)? Onko sun kotipaikkakunnalla jotain kivaa puuhaa lapsille tai mikä loma on teille jäänyt mieleen?

Kokemuksia valkoisesta keittiöstä

Tiesimme jo rakentamisen alusta asti, että uuteenkin kotiimme tulee valkoinen keittiö. Toivoimme keittiötä, joka ikään kuin sulautuisi seiniin eikä erottuisi perinteisenä keittiönä muusta sisustuksesta. Kaksitasoisessa kodissa joutuu keittiön leveydestä usein tinkimään, etenkin jos talon kokonaisneliöt halutaan pitää suht kompaktina. Yksitasoiseen kotiin olisin puolestaan tehnyt puusta ison, kalustemaisen keittiön, mutta näin pienessä keittiönurkkauksessa kuin meillä on, valkoinen toimii loistavasti.

Koska keittiö aukeaa yleistiloihin, oli valkoisiin kaapinoviin paras yhdistelmä valkoiset kodinkoneet, jotka integroitiin kalusteovilla mahdollisuuksien mukaan. Uunia emme saaneet järkevästi mahtumaan niemekkeeseen, joten lopulta se nostettiin seinälle, ja samalla lisäsimme integroidun mikron kokonaisuuteen. Monessa muussakin kohtaa jouduimme luopumaan alkuperäisestä ajatuksesta, esimerkiksi kattotuuletinta emme enää talon välikaton valmistuttua saaneetkaan kokonaan upotettua ja siksi kattoon jäi ruma kotelointi, ja keittiön allaskin jäi upottamatta kun taso ja allas tulivat eri paikoista. Rakentamisessa on niin paljon huomioon otettavia asioita, että aikaa selvittelyyn kuluisi valtavasti, jos kaikessa pyrkisi täydellisyyteen. Sen lisäksi kannattaa muistaa, että kaikenlaiset pienetkin valinnat tuntuvat tärkeiltä rakentamisen aikana, mutta menettävät kummasti merkitystään, kun talo on valmis ja siinä asutaan – toteamus pätee ainakin hektistä lapsiperhearkea elävän näkökulmasta.

Meidän keittiö on Domuksen Muoto-keittiö täysmattapintaisella Liitu-ovella. Muoto-keittiön idea on vetimettömyys, joka on toteutettu metalliurilla pystysuorina linjoina ovien välissä. Näin toteutettu keittiö on kestävämpi ja pitkäikäisempi kuin perinteinen vetimetön ovi, joka avautuu oven yläreunan urasta. Hana on Tapwellin, allas Franken, kaikki kodinkoneet Boschin ja taso ohutta 12mm täyslaminaattia.

Kuinka helppoa valkoista keittiötä sitten on pitää puhtaana? Edellisen kotimme kiiltäväpintaiseen laminaattioveen verrattuna mattapinta vaatii enemmän pyyhkimistä, mutta ei puhtaanapito muuta vaadi kuin rätillä pyyhkimisen tasojen siistimisen yhteydessä. Joitakin kertoja olen tummempia sormenjälkiä saanut hinkata ihmesienellä tai jynssätä valkoisesta liedestä kattilanjälkiä, toistaiseksi kaikki lika on kuitenkin lähtenyt ja keittiö on edelleen valkoinen. Laminaattitaso on ollut meille sopivan huoleton, sillä sen kanssa ei ole tarvinnut olla ollenkaan tarkka, tahrat irtoaa pyyhkimällä vielä pidemmänkin ajan kuluttua. Myös musta allas on tuntunut huolettomalta valinnalta, ja samalla helppojen ratkaisujen linjalla jatkaa musta hanakin.

Muutama pieni homma meillä on vielä viimeistelyä vaille valmis (kuten yläsokkelin asentaminen ja aamiaiskaapin puisen taustalevyn kiinnittäminen), mutta keittiö on ollut kokonaisuutena toimiva ja helppohoitoinen. Vaikka se välillä tuntuukin hieman pieneltä, mahtuu kaappien sisuksiin juuri tarvittava määrä astioita ja ruokatarvikkeita – tuleepahan pidettyä paikat järjestyksessä, kun turhaa tilaa ei ole.

Jälleen tuolia vaille

Taas hetkeksi saa siirtää katseen pihatöistä sisätilojen suunnitteluun, sillä seuraaville päiville on säätiedotukset luvanneet pelkkää vesisadetta ja kylmää. Itse asiassa pieni ilmojen viileneminen vähäksi aikaa ei meitä niin kovasti haittaakaan, sillä lapset on jo odotelleet kesälle luvattuja Leon leikkimaan käyntiä, elokuviin menemistä ja uimahallivierailuja. Myös kaikenlaiset lautapelit on meillä kovassa suosiossa, joten taitaa tulla niitäkin pelattua nyt viikonloppuna (Rummikub on tällä hetkellä niin Minean kuin munkin suosikki!).

Olohuoneessamme tilanne elää sen verran että olen alkanut etsiä meille toista nojatuolia. Ihana Kerttu on lainannut meille Vitran valkoista keinutuolia jo vuoden päivät, mutta vähitellen tuolin olisi ehkä aika palata takaisin oikealle omistajalleen ja meidän etsiä jotain muuta tilalle. By Lassenin Saxe-tuolihan meiltä löytyy olohuoneesta, joten uuden tuolin tulisi sopia sen pariksi. Sain naapurista sovitukseen metallisen Bertoian Diamond-tuolin, ja alkuihmetyksen jälkeen se tuntui istuvan kokonaisuuteen yllättävän hyvin.

Juuri nyt en keksi oikein muitakaan tuoleja, jotka voisivat käydä tähän kokonaisuuteen, mutta jos teille tulee jokin hyvä vaihtoehto mieleen, niin vinkatkaa kommentteihin! Toki voisin myös hankkia meille samanlaisen keinutuolin kuin mikä olohuoneessa on nytkin ollut, mutta ehkä vaihtelukin voisi virkistää.

Perinteinen juhannus

Juhannus alkaa olla suurimmalta osin ohi, huominen on varattu pelkästään palautumiselle ja ehkä joillekin pienille kotihommille tai enintään pihan suunnittelulle. Meille ei oikeastaan ole muodostunut mitään tiettyjä juhannusperinteitä, mutta silti sanoisin tämän vuoden menneen samalla kaavalla kuin aiemmatkin. Ilman ihmeempiä suunnitelmia, yhdessä ystävien kanssa, kokkaillen hyvää ruokaa ja ottaen rennosti. Tänä vuonna(kaan) ei jaksettu lähteä etsimään kokkoa lähiseuduilta, koska jos jokin oli perinteistä niin se, että vettä satoi juhannusaattona.

Tänään kotiuduttuamme parin päivän reissaamisen jälkeen kävimme kuitenkin vielä lasten kanssa poimimassa terassille juhannuskimpun ja leivoin huomiselle maailman parasta pavlovaa odottamaan terassikahveja. Olin suunnitellut käyttäväni illan lenkkeilyyn, mutta jotenkin kummasti se vaihtuikin grilliruokaan ja leipomiseen – ehtiihän sitä kuntoilla vielä juhannuksen jälkeenkin.

Entäs teidän juhannus? Vietittekö sen perinteisesti mökillä ja kokon äärellä vai onko juhannus teille jotain ihan muuta?

4 x Lontoo

Vaikka en voikaan kutsua itseäni kovin kummoiseksi Englannin matkaajaksi, niin ajattelin jakaa teille ensikertalaisen vinkit Lontooseen. Lähes jokainen turisti kiertää perinteiset nähtävyydet kuten Buckinghamin palatsi (ei mitenkään sykähdyttävä rakennuksena, paikalle kannattaa saapua vahdinvaihdon aikaan), Madame Tussauds, Big Ben (remontissa, vain itse kellotaulu näkyy pienestä aukosta), London Eye tai Tower bridge, joten tähän keräsin 4+1 kohdetta, jotka itselleni jäi matkasta mieleen.

Chinatown

Muutaman kadun mittainen kortteli täynnä kiinalaisia ravintoloita ja pieniä kauppoja. Illemmalla Chinatownin kaduilla oli valtava ihmisvilinä, ja muutenkin pienellä omalaatuisella kaupunginosalla tuntui vallitsevan aivan oma tunnelmansa. Aasialaiset dumplingsit eli pienet täytetyt taikinanyytit taisivat olla alueen kovin hitti, sillä erään ravintolan jono kiemurteli pitkälle kadulle saakka.

Notting Hill & Portobello road market

Pastelliset söpöt pikkutalot, aavistuksen boheemi tunnelma ja paljon turisteja räpsimässä kuvia kukkapaljouden keskellä. Me suuntasimme Notting Hilliin tarkoituksella lauantaina, sillä silloin Portobello roadilta löytää valtavan määrän erilaisia markkinakojuja. Tarjolla oli vaatteita, tuoreita hedelmiä, antiikkia, ruokaa, herkkuja, mehuja ja vaikka mitä! Vaikka emme juuri mitään ostaneetkaan, katseltavaa riitti pariksi tunniksi.

The British Museum

Yleisesti ottaen en ole museoihmisiä, mutta usein valitsen uudesta kaupungista jonkun näkemisen arvoisen museon ja vierailen näin edes yhdessä museossa per kaupunki. Lontoon The British Museum oli niin vaikuttava jo rakennuksena, että menisin vierailulle milloin tahansa uudelleenkin, ihan vaan vaikka ihastelemaan kivirakennuksen upeutta. Jos mahdollista, sisätilat oli jopa julkisivua näyttävämmät, ja toki näyttelyidenkin osalta sisällä riitti katsottavaa.

Regent street

Valtava shoppailukatu Oxford streetin jatkeena. Nykyään jokaisessa suurkaupungissa on samat ketjuliikkeet eikä niihin juurikaan jaksa turistina eksyä, mutta Regent streetiltä löytyi myös muutama omalaatuinen helmi, joissa vierailu oli pienimuotoinen elämys itsessään. Vanha Libertyn tavaratalo oli niin perinteistä englantilaista natisevine lautalattioineen ja kukallisine printteineen, että huokailuilta ei voinut välttyä. Hamleysin lelukauppa taas tempasi mukaansa lasten maailmaan niin että pari tuntia vierähti kuin hetkessä erilaisia leluja, herkkuja ja esittelyjä ihmetellen.

Lontoosta puhuttaessa taitaa olla mahdotonta olla mainitsematta Harrodsin tavarataloa. Emme suunnanneet paikalle ostosmielessä, eikä tavaratalosta olisi löytynytkään juuri mitään meidän matkabudjetille sopivaa, mutta tämä maamerkki oli käymisen arvoinen kauniin rakennuksen ja hienostuneen ilmapiirinsä vuoksi.

Meidän neljän yön mittaisella matkalla ehdimme nähdä ja kokea paljon, mutta silti moni asia jäi vielä tekemättä ja odottamaan seuraavaa kertaa. Lontoo on niin valtava kaupunki, ja joka kaupunginosalla on oma tunnelmansa ja omat kokemisen arvoiset paikkansa, ettei kaupunkia voi mitenkään ottaa haltuun yhdellä kertaa. Itselleni jäi sellainen olo että ensimmäisellä kerralla tuli juostua niin sanottujen pakollisten nähtävyyksien perässä melko paljon ja tulevilla kerroille pääsee sitten tutustumaan itse kaupunkiin ja sen erityispiirteisiin paremmin.

Kesän ekat synttärit

On niin huippua, että yhä edelleen kaveripiiristäni löytyy muutamia sellaisia ystäviä, joiden kanssa ollaan tunnettu jo ala-asteikäisistä saakka. Vaikka välillä on ehkä ollut vähän viileämpää, niin aikuisiällä välit on jälleen lähentyneet, ja viimeistään lasten myötä ollaan löydetty toisemme uudelleen. Aikuisena olen yllättäen pohtinut ystävyyttä jopa enemmän kuin nuorempana, jolloin en ehkä aina ymmärtänyt kuinka tärkeää on pitää hyvistä ystävistä kiinni. Nykyään en enää yritä olla kaikkien kanssa koko ajan, vaan olen ymmärtänyt ettei määrä korvaa laatua ja toisaalta myös sen, että joskus ystävyydestä on luovuttava, jos se ei ilahduta molempia osapuolia.

Viikonloppuna kävimme nopean pyörähdyksen Lahdessa ystäväni (juurikin sellaisen, jonka olen tuntenut jo ties mistä saakka ja jonka ystävyys on sellaista, josta pitää kiinni) pojan 5-vuotissyntyäreillä. Menimme jo edellisenä päivänä, koska olin luvannut auttaa kakun tekemisessä ja muissa järjestelyissä. Yritimme tehdä jonkinlaisen ruusukultaisen karkkikakun porkkanakakun pohjalla, mutta niin moni asia meni matkan varrella pieleen, ettei lopputuloksesta tullut lähellekään sellainen kuin olin kuvitellut. Sankari itse oli kuitenkin tyytyväinen ja koko kakku hävisi vieraiden lautasilta, joten päätin olla välittämättä asiasta. Vinkkinä kuitenkin mainittakoon, että etukäteen suunnitteleminen on se salaisuus, joka yleensä takaa hyvän lopputuloksen – niin olisi varmaan meillekin, jos olisimme tajunneet!

Synttäreille oli tilattu Pikku Vaniljasta ruusukultainen synttärisetti, johon kuului mukit, lautaset, servetit, ilmapalloja, onnentoivotusviiri ja kartonkisia juhlahattuja. Setti oli älyttömän kiva (ja yllättävän edullinen!), ja sattui olemaan suht samaa sävyä kakun kuorrutteen kanssa. Lauantai oli niin nätti päivä, että synttäreitä juhlittiin pääasiassa ulkona, joten keksimme tehdä juhlahatuista hauskan popcorn-puun pihalle. Täytimme kartonkihatut poppareilla, ripustimme ne pihan pensaaseen ja vieraat saivat sieltä käydä hakemassa omansa – ja tietenkin laittaa hatun päähänsä kun popparit oli syöty.

Kesän ekat lastenjuhlat on nyt juhlittu, ehkä tässä vielä ehtii jotkut järjestää itsekin. Minealla oli tänään parin kaverin kanssa pihakioski, jonne Niko oli nikkaroinut helpon kioskin jämälaudoista. Luulen että se on testattava ainakin jäätelöbaarina eikä smoothiekiska kuulosta sekään yhtään huonommalta..

Terassilla juuri nyt

Kaupallinen yhteistyö Keskimaan kanssa

Terassi on ihan varmasti jäänyt tässä viime aikoina kaikkein vähimmälle huomiolle kaikenlaisen sisustamisen suhteen. Sisustaminen on itse asiassa ollut enemmän ja vähemmän tauolla ihan kokonaisuudessaan, sillä ensin piti hoitaa pois alta viimeiset työt ennen kesälomaa, ja nyt taas lomalla on ollut kiva mennä fiiliksellä puuhaillen mitä milloinkin sattuu. Aikaa kyllä olisi vaikka mihin, mutta kummasti sitä saa päivän vierähtämään lasten kanssa pihalla tai kotitöitä tehdessäkin – ja niinhän se lomalla saa mennäkin.

Terassin sisustaminen on jäänyt vähälle myös siksi, että pihan suunnitteleminen on toistaiseksi ollut päällimmäisenä mielessä,  ja tämänhetkisen hiekkapihan kanssa inspiraatio terassinkaan suhteen ei ole huipussaan. Jotain pientä on kuitenkin ollut kiva laittaa, jotta viime kesänä hankittu sohvaryhmä tuntuisi kotoisalta ja kutsuvalta. Finnmarilta löytyi juuri oikean sävyiset harmaat tyynynpäälliset, kauniita erilaisia lasisia maljakoita ja muutamalla eurolla täydelliset teemukit ja kannu. Ihastuin myös metalliseen, jalalliseen kukkaruukkuun, joka sopii yhtä hyvin niin ulos kuin sisällekin.

sohvaryhmä ja pöytä // Jysk (*saatu)

astiat, jalallinen ruukku, maljakko, tyynyt ja torkkupeitto // Finnmari (*osa yhteistyötä)

matto ja valonauha // Ikea

Terassilankkumme on sen verran harmahtavaa, että sohvaryhmän ruskeat yksityiskohdat ja juuttimatto tuovat juuri kivasti lämpöä kokonaisuuteen, vai mitä tykkäätte? Parasta olisi, jos terassille saisi lasituksen, jolloin sen käyttöikä jatkuisi pitkälle syksyyn eikä kesälläkään tarvitsisi huolehtia tekstiilien sääsopivuudesta. Juuttimatto ja koristetyynyt kun eivät esim kestä vettä, vaan ne täytyy aina sateen yllättäessä rullata sivuun. Sohvaryhmän istuintyynyt meillä puolestaan on armotta olleet sään alla eikä ne ole onneksi menneet miksikään, niissä siis vedenkestävyys näyttäisi olevan riittävän hyvä. Taidan yleensäkin olla melko laiska huoltamaan ja puunaamaan paikkoja, joten kaikki vaivattomat ja elämää kestävät ratkaisut toimivat meillä.

Loppuun vielä haluan muistuttaa teille, että huomenna sunnuntaina ehtii hyödyntämään Palokan ABC:n uudessa Finnmarin myymälässä 20%:n alennuksen kaikista normaalihintaisista tuotteista, kun mainitsee kassalla koodin ”minishow”. Ostosten päälle saa tietenkin S-bonusta!

Vaikea palata

Kun taukoa kirjoittamisessa on ehtinyt huomaamatta kulua useampi päivä (vai yli viikko jo?), tuntuu yllättävän vaikealta aloittaa. Useampana iltana olen jo päättänyt kirjoittaa Lontoosta, jakaa pari reseptiä, kertoa pihasuunnitelmistamme ja listata Jyväskylän parhaita ruokapaikkoja, mutta blogin avattuani en ole saanut kirjoitettua sanaakaan. Myöskään väkisin kirjoittamalla en ole halunnut palata, sillä blogaamisen kuuluu lähteä halusta jakaa ajatuksia ja ideoita.

Aloittaminen on aina vaikeaa, oli kyse sitten mieluisasta asiasta tai jostakin sellaisesta, jonka tekemistä on lykännyt jo pidemmän aikaa. Pitäisi pestä ikkunat, olisi aloitettava kuntoilukausi ja herkkujakin olisi vähennettävä heti kunhan päivät asettuisivat normaaliarkeen. Tahtoisin suunnitella pihan valmiiksi, löytää kotiin muutaman uuden maton ja ehkä suunnitella jonkun pienen kesälomareissunkin perheen kanssa. Vaikka tekemistä ja suunniteltavaa riittäisi, sitä huomaa joka ilta viettäneensä päivän tehden ei-oikeastaan-mitään-erikoista, ja niinhän se lomalla saakin olla.

Nyt kuitenkin sanon teille kaikille jälleen hei, sillä olen takaisin ja heti huomisesta eteenpäin saatte lukea postauksia Lontoosta, lapsista, vaatteista, pihasta, rakentamisesta, asumisesta valkoisessa kodissa, rahasta ja ties mistä muusta. Nähdään!

 

Täydellinen loman aloitus

Ensimmäinen lomapäivä, juuri niin hyvä kuin olisin voinut toivoakin. Aamu alkoi rennosti kotona, ja vaikka ulkona onkin ollut kylmä ja järkyttävä tuuli, uskaltautuivat lapset pihalle niin että sain jopa syödä aamupalaa täysin omassa rauhassa. Ja se jos mikä pelastaa päivän kuin päivän!

Aamun hyvässä fiiliksessä päätin tehdä pitkästä aikaa mukikakkua. Olen aika monesti tehnyt näitä suklaisena versiona, etenkin silloin kun vielä olin äitiyslomalla ja tarvitsin valvotun yön jälkeen jotain kahviherkkua. Nyt testasin marjaversion, jätin taikinan vaaleaksi mutta maustoin sen fariinisokerilla ja sekoittelin mukaan vielä vadelmia ja valkosuklaan paloja. Kakusta tuli lopulta niin hyvää, että on ihme jos pystyn välttämään kiusauksen huomenaamulla.

Meikäläisen mukikakku olisi kelvannut jollekin muullekin meidän perheessä.. Iltapäivästä pakkasin lapset autoon ja lähdimme naapurin kanssa lounastamaan vasta avattuun Naughty burgeriin. Hampurilainen ei pettänyt tälläkään kertaa vaan lunasti kaikki lupauksensa, ja mietin jo siinä syödessäni että kesäloma tulisi helposti vietettyä erilaisissa lounaspaikoissa istuskellen, jos meidän lapsetkin viihtyisi paremmin ravintoloissa.

Keskiviikkona tiedossa on jotain aivan erityistä, kun kauan odotettu Lontoon matka koittaa. Tiedän että matkasta tulee varmasti mahtava, vaikka rodennäköisesti ikävöin samaan aikaan kotona odottavia lapsia. Olisi ollut huippua tehdä joku matka koko perheen kanssa, mutta tänä kesänä siihen ei vain yksinkertaisesti ole mitään saumaa ja toisaalta, oma-aika ei ehkä sekään tee kovin huonoa allekirjoittaneelle?

 

Kattaus kesän juhliin

Kaupallinen yhteistyö Keskimaan kanssa

Kesään kuuluu kaikenlaiset juhlat, ihan yhtä varmasti kuin siihen kuuluu grillaaminen, mökkeily, mansikat tai hyttysetkin. Joskus on niitä kesiä, kun lähes jokaiselle viikonlopulle sattuu jotain juhlittavaa ja toisaalta on taas näitä tämän kesän kaltaisia vuosia, jolloin kukaan meidän lähipiirissä ei mene naimisiin, pääse ylioppilaaksi tai täytä pyöreitä vuosia. Silloin voi itse tehdä arjesta aavistuksen juhlavampaa, kutsua ystävän lounaalle ja kattaa pöydän tavallista kauniimmin tai pitää pienet grillijuhlat naapureiden kanssa.

Meillä harvemmin kiinnitetään kattauksiin sen enempää huomiota, mutta tykkään tallentaa puhelimen muistiin kauniita kattauksia ja hyviä juhlaideoita aina kun sellaisia tulee vastaan. Sieltä on sitten helppo löytää inspiraatiota nopeasti silloin, kun juhlat on edessä eikä itsellä ole selkeää ajatusta juhlien väreistä tai teemasta. Samalla ajatuksella tein teille vinkiksi tämän ilmavan ja vaalean kattauksen Finnmarin tuotteilla – kattaus sopii arjen spesiaaleihin hetkiin, mutta ihan yhtä hyvin vaikka huomisiin ylioppilasjuhliin tai kesän tuleviin häihinkin. Väriä on halutessaan helppo lisätä vaihtamalla servettien sävyä ja lisäämällä värikkäitä kukkia, tunnelmasta voi myös tehdä juhlavamman laittamalla pöydän peitoksi pöytäliinan.

Kattauksesta löytyy monia sellaisia Finnmarin tuotteita, jotka ovat hyvin monikäyttöisiä ja siten sopivat juhlaan mutta myös jokapäiväiseen käyttöön. Valkoiset isot puutarjottimet, kauniit ja edulliset juomalasit, kätevät tarjoiluastiat ja lähes kaikille kukille sopivat pyöreät maljakot kahdessa eri koossa. Itse asiassa, pallomaljakko on meillä ollut ehdottomasti käytetyin maljakko kautta aikojen, koska kukat asettuvat pyöreässä maljakossa erityisen kauniisti.

Meille jyväskyläläisille on hyviä uutisia, sillä uusi Finnmarin myymälä on vasta avattu Palokkaan. Myymälä löytyy Palokan ABC:n yhteydestä samoista tiloista, ja valikoimaa on niin moderniin kuin romanttisempaankin makuun. Itse ihastuin etenkin tarjoilu- ja kattausastioihin, betonisiin ruukkuihin, lasimaljakoihin, erilaisiin peileihin sekä kylpyhuoneen sisustukseen. Jotkut teistä ehkä muistaakin instatililläni nähneensä pelkistetyn käsisaippua- ja käsirasvapullon? Samaan sarjaan Finnmarilta löytyy myös miellyttävän tuoksuisia huonetuoksuja, jotka toimivat samalla sisustusesineinä esimerkiksi kylpyhuoneessa tai vaatehuoneessa.

Mikäli Finnmari on teille yrityksenä uusi, niin kerrottakoon ainakin se, että yritys on suomalainen, jo useamman kymmenen vuoden ajan toiminut perheyritys. Osalle Finnmari saattaa olla tuttu kynttilöistään, ja toki niitäkin edelleen omalla kynttilätehtaalla valmistuu Lahdessa, mutta nykyään valikoima on hyvin laaja kylpyhuonetarvikkeista kukkaruukkuihin ja kodin tekstiileihin. Parasta Finnmarissa on monipuolisuus – tuotteita on moneen makuun ja ne ovat vähintäänkin edullisen hintansa puolesta kaikkien saatavilla.

Lopuksi pääsen vielä iloisesti yllättämään jyväskyläläiset sisustajat sekä kaikki, jotka seuraavan parin viikon aikana sattuvat ajelemaan Keski-Suomessa. Uusi Palokan ABC:n Finnmarin myymälä tarjoaa kaikista normaalihintaisista tuotteista -20% alennusta kun mainitset kassalla koodin Minishow (ei voi yhdistää muihin alennuksiin ja tarjouksiin). Alennus on voimassa 17.6. saakka, sen saa koko ostoskerran loppusummasta ja päälle tietenkin vielä S-etukorttia näyttämällä bonusta. Nyt kannattaa ostaa koko kesän lahjat jo jemmaan, ja miksei samalla itsellekin jotain pientä kivaa!

Hymyilyttää

Tähän aikaan vuodesta on helppo hymyillä, mille tahansa ja ihan ilman syytäkin. Lapset on huomenna viimeistä päivää hoidossa ja heti perjantaina starttaa parin kuukauden mittainen kesäloma. Kelpaa!

Vaikka sanoin, ettei tänä kesänä tehdä mitään kovin ihmeitä, niin jotain ihan pieniä suunnitelmia toki löytyy. Minealla on heti ensi maanantaista eteenpäin parin viikon uimakoulu, voimistelutreenit jatkuu koko kesäkuun ja Minea on toivonut pääsevänsä Ähtäriin. Rakastan Turkua ja jos mahdollista niin haluaisin tehdä sinnekin edes pikaisen visiitin, mutta hassua kyllä, kotimaassa matkailusta saat usein maksaa vähintään yhtä paljon kuin ulkomaan matkasta.

Tämä ja edellinen viikko on töissä olleet suht kiireistä meininkiä (lomalle jäämisen paniikki!), ja sen kyllä huomaa kotonakin, kun kaikki paikat huutaa siivousta. Olen kuitenkin yrittänyt ottaa vapaa-ajan rennosti, koska töitä ei kuitenkaan voi tehdä lasten kanssa ja asioista, joille ei ole mitään tehtävissä, on turha stressata. Jos jotain olen oppinut iän myötä, niin sen että useimmiten hyvä riittää. On turha pyrkiä kaikessa parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen ja toisaalta, on turha valittaa kiirettä ja stressiä, jos itse ei osaa priorisoida ja valita niitä asioita, jotka ovat panostamisen arvoisia. Omassa työssäni kukaan ei tule taputtamaan selkääni vaikka tekisin ylimääräistä väsymiseen asti, vaan ainoastaan minä voin päättää, kuinka paljon olen valmis tekemään.

Enää muutama hassu päivä ennen Lontoon matkaani, joten myös se taitaa saada hymyn huulille. Luulen että pienen breikin pitäminen heti loman alkuun on mitä parhain ajatus, sillä se saa takuuvarmasti unohtamaan työt samantien ja virittää lomamoodin päälle. Jos siihen nyt mitään apuja tarvitsee, sillä olen henkisesti tainnut olla lomalla jo useamman viikon – siitäkin huolimatta, että vasta tässä alkaa nyt olla työhommat jonkinlaisessa hoidossa.

Millaiset kesäpäivät teillä on juuri nyt menossa? Onko kesälle suunnitelmia kalenteri täyteen ladattuna vai nautitteko tavallisesta arjesta?

Jäätelökakku

Jäätelökakku, tuo kesän must herkku joka valmistuu lähes hetkessä ja maistuu melkein jokaiselle! Jos muuten ei leipominen oikein nappaa, niin jäätelökakkua suosittelen silti kokeilemaan jo pelkästään sen helppouden vuoksi. Ladot vain aineksia toinen toisensa päälle, laitat kakun hetkeksi pakkaseen ja koristelet – niin vaivatonta ja silti niin hyvää, että kakku häviää herkkupöydästä taatusti viimeistä murua myöten.

Tarvitset:

suklaakakkupohjan (joko valmiin tai itse tehdyn)

1 pkt suklaajäätelöä

1 pkt vaniljajäätelöä

1/2 pkt marjajäätelöä (itse käytän S-ryhmän marjaraitaa)

marenkeja

kinuskikastiketta

nonparelleja

Vuoraa irtopohjavuoan (20cm) pohja leivinpaperilla, ja jos sinulta löytyy reunakalvoja, niin asettele ne vuoan reunoille. Painele aavistuksen sulanut suklaakakkupohja (tai jos teet itse, niin kokeile esim Annin uunissa -blogin suklaakakun pohjaa) irtopohjavuoan pohjalle. Nosta jäätelöt pöydälle ja paloittele ensin suklaajäätelö pohjan päälle. Kaada päälle noin 1/2 prk kinuskikastiketta sekä murustele päälle marenkia. Pilko seuraavaksi päälle vaniljajäätelö ja odota että pinta sulaa sen verran, että saat sen taputeltua sileäksi. Voit myös kastella lusikkaa kuumassa vedessä ja sivellä pintaa sen avulla. Pakasta kakkua hetki. Koristele pyörittelemällä palloja marjahäätelöstä sekä ripottelemalla päälle vielä nonparelleja ja marenkeja.

Lontooseen!

Tämä kesä vietetään aika tiiviisti kotona pihaa suunnitellen ja tehden, mutta yksi ulkomaan matka häämöttää reilu viikon päässä. Lähden ystävän kanssa kaksin Lontoseen neljäksi päiväksi ihan vain rentoutumaan ja viettämään aikuisten kaupunkilomaa. Toisaalta olisimme voineet matkustaa minne tahansa, myös kotimaassa, sillä eniten kumpikin odotamme lomalta keskeytymättömiä keskusteluja, pitkiä lounaita ja ehkä muutamaa pikakierrosta vaatekaupoilla. Joitakin nähtävyyksiäkin olemme suunnitelleet käyvämme katsomassa, mutta missään nimessä tarkoitus ei ole aikatauluttaa päiviämme Lontoossa.

Ne perinteisimmät nähtävyydet ja kaupat on meille tuttuja, mutta kaikki vähän spesiaalimpi kiinnostaa myös. Jos tiedät jonkun loistavan ruokapaikan tai vaateliikkeen, jota ehdottomasti suosittelisit, niin vinkkaa kommentteihin. Tai jos joku puisto on mielestäsi käymisen arvoinen, tiedät kaupungin parhaan kahvilan tai osaat kertoa, mistä löytyy ihanimmat aamupalat ja brunssit, niin niistäkin kuulisin mielelläni. Toki voit myös kertoa pettymyksistäsi, niin osaamme ystäväni kanssa välttää niitä paikkoja.

Näissä fiiliksissä kohti uutta, viimeistä työviikkoa! Tuntuu kuin olisi jo lomalla, vaikka ensi viikko tuleekin vielä olemaan täynnä kaikenlaista. Saa nähdä kuinka vaikeaa on jättää lapset neljäksi päiväksi kotiin mutta onneksi loma jatkuu yhteisillä vapaapäivillä heti Lontoon matkasta alkaen

Rimoitus terassilla

Jo viime kesänä mies alkoi suunnitella meidän etukuistille rimaseinää sillä ajatuksella, että se hieman suojaisi ja viimeistelisi näkymää etuovelle. Samalla rimoitus rajaisi kodinhoitohuoneeseen johtavan oven pois julkisivusta, ja vain etuovi jäisi kutsuvasti näkyviin. Projekti eteni silloin vain suunnitteluasteelle, mutta toissaviikonloppuna vihdoin saimme suunnitelmat toteutettua. Lopputuloksesta tuli jopa parempi kuin osasin odottaa, rimaseinä viimeisteli talon etuosaa niin merkittävästi, että koko etupiha tuntuu astetta siedettävämmältä näin keskeneräisenäkin.

Rimoitus toteutettiin perinteisellä ykköskakkosella, jonka maalasimme pätkimisen jälkeen pariin kertaan peittävällä mustalla ulkomaalilla. Vaikka talossa meillä on kuultomaali sävyltään piki, ei rimojen peittävämpi pinta erotu ollenkaan pahasti muusta talosta. Rimat kiinnitettiin pustysuoraan ja kapeampi puoli ulospäin, jotta siitä saatiin mahdollisimman korkean ja siron näköinen – tämä onnistui mielestäni aika hyvin, vai mitä? Jotta rimat ei aivan kauheasti lähtisi vääntymään, laitettiin keskikohtaan yksi tukipuu. Myöhemmin on lisättävä vielä toinenkin samanlainen tuki, mikäli ajan myötä rimaseinä alkaa enemmänkin elämään.

Takapihan puolella näyttää melko erilaiselta, sillä syvennys meillä on valkoinen. En voi sanoa juurikaan tykkääväni talon kaksivärisyydestä, mutta kokovalkoinen talo ei olisi tullut kysymykseen kaavan vuoksi emmekä myöskään uskaltaneet valita takapihalle mustaa koska aurinko paistaa juuri tälle seinustalle suurimman osan päivästä. Takaterassille on ollut ajatuksena rakennella jonkinlaista katetta, tehdä parveke valmiiksi ja hankkia ruokaryhmä, aurinkovarjo sekä joitakin kasveja. Piha kokonaisuudessaan on sekin tulevana kesänä suunniteltava, mutta onneksi lomat on vasta aluillaan eikä kaikkea tarvitse tai voikaan tehdä samantien.

Kauniit ja käytännölliset lastenvaatteet

Kaupallinen yhteistyö Polarn o Pyretin kanssa

Polarn O. Pyret, tai tutummin POP, on lastenvaatemerkki joka löytyy monen suomalaisen lapsen vaatekaapista. Se on meille tuttu jo yli kymmenen vuoden takaa, ja nykyään Polarn O. Pyret onkin Suomen suurin lastenvaateketju myymälämäärältään. Yrityksen juuret ovat vahvasti Ruotsissa, mutta POPin vaatteiden korkea laatu, persoonallinen tyyli ja vaatteen toimivuus ovat selkeästi vieneet myös meidät mennessään nostaen POPin tasaiseen kasvuun lastenvaatemarkkinoilla. ”Haluamme tehdä maailman parhaita lastenvaatteita, jotka kestävät käyttöä ja kulutusta, ja säilyvät hyvänä lapselta toiselle.” Melko paljon sanottu nykyaikana, mutta Polarn O. Pyretin kohdalla väite on yllättävän helppo allekirjoittaa.

Meidän perheessä Polarn O. Pyret on kulkenut mukana esikoisen syntymästä aina tähän päivään saakka. POPin minikokoiset 44-senttiset bodyt ja housut olivat ensimmäisiä vaatteita, joita vastasyntyneellemme puimme, ja myöhemmin olen saanut todeta, että paras sijoitus lastenvaatteisiin on ollut hankkia lapsille Polarn O. Pyretin ulkovaatteita. Kestävyys, pelkistetty ulkonäkö, ekologisuus ja loistavat tekniset ominaisuudet on saaneet meidät valitsemaan POPin aina uudelleen eikä koskaan ole tarvinnut pettyä.

Polarn O. Pyretin kesävaatteet on itselleni uudempi tuttavuus, vaikka toki niitäkin meiltä on muutamia löytynyt jo aiemminkin. Noin vuosi sitten POP freesasi tyyliään ja värejään sopimaan tämänhetkiseen lasten muotiin, mutta kuitenkaan unohtamatta perinteisiä POPin raitoja. Meihin tämä uusi tyyli iskee täysillä, ja suosikkeja kesämallistosta ovat esimerkiksi tyttöjen pilkullinen mekko ja roosa pitsimekko tai poikien puolelta liukuvärjätyt farkkushortsit ja harmaa collegehuppari.

Raitoja on mahdoton unohtaa puhuttaessa Polarn O. Pyretistä. Niihin liittyy meilläkin paljon rakkaita muistoja niiltä ajoilta kun Nooa oli vasta muutaman viikon ikäinen vauva ja tuntui hukkuvan lähes kaikkiin ostamiimme vauvanvaatteisiin. Ainoastaan POPin luomupuuvillaiset sinivalkoiset raidat oli kovassa päivittäisessä käytössä, sillä valikoimasta löytyy vastasyntyneiden mallisto pienille vauvoille. Ehkä juuri siksi onkin niin hellyttävää, että edelleen tuolta meidän pieneltä pojalta löytyy kaapista näitä samoja tuttuja raitoja, jotka olivat mukana jo elämän ensimmäisinä hetkinä.

Yhä edelleen Polarn O. Pyret edustaa minulle niin käytännöllisyyttä kuin mukavuutta ja kestävyyttäkin. Polarn O. Pyret ei ole ainoastaan helppo, vaan ennemminkin varma, sillä sieltä löydän joka kerta etsimäni eikä istuvuuden tai laadun kanssa tarvitse arpoa koska hyvien kokemusten perusteella tiedän saavani vastinetta rahalleni. Tällä kertaa löysin hoikalle Nooalle täydellisesti istuvan farkkupaidan, baggymaiset collegehousut sekä mustat super slim -farkut. Etenkin farkkuja on ollut aiemmin vaikea löytää Nooalle kun juuri mitkään ei tahdo olla riittävän slimmit mutta kuitenkin lahkeista sopivat, lisäksi kun lasten farkkujen on oltava ihan erityisen joustavaa materiaalia, jotta ne varmasti ovat mukavat päällä.

Täällä Jyväskylässä Polarn O. Pyret on ihan vasta muuttanut uusiin, valoisiin tiloihin ja liike löytyy nykyään Sokkarin 2.kerroksesta. Lapset harvoin pitävät vaatekaupoilla pyörimisestä, mutta meidän POPin pieni puuhapiste ja iloiset, aina lapset huomioivat myyjät ovat hienosti saaneet luotua lapsiystävällisen ilmapiirin. Viime vierailullamme lapset kotiutuivat liikkeeseen jopa niin hyvin, että heidän juoksenneltuaan ympäriinsä sovittelemassa vaatteita ja kyselemässä kaikenlaista lähdimme kotiin huudellen ovelta vielä viimeiset anteeksipyynnöt. Uskaltautukaa tekin rohkeasti käymään yhdessä lasten kanssa Sokkarin uudessa POPin liikkeessä! Nyt POPilla on pyörinyt viikottaisia kanta-asiakasalennuksia, jotka löytyy myös netistä, joten suosittelen samalla liittymään kanta-asiakkaaksi.

Aina joku projekti päällä

Miksi niin moni meistä on sitä ihmistyyppiä, joilla on koko ajan oltava meneillään jokin projekti tai pari? Miltähän se tuntuisi, jos sitä ihan vaan olisi ilman että lähitulevaisuudessa on tiedossa mitään sen ihmeempää? Jos ajattelen omaa elämääni viimeisen kymmenen vuoden ajalta, on elämässä tapahtunut melkein joka vuosi jotakin isoa ja uutta. Ensimmäinen oma koti, häät, Minea, työ, Nooa, talon rakentaminen ja nyt talon kanssa riittää tekemistä ainakin seuraavalle parille vuodelle. Tänä kesänä olemme ottaneet tavoitteeksi saada pihat etenemään edes siihen, että nurmikko olisi maassa ja ehkä joitakin istutuksia ja puitakin. Onpa sitä projektia ihan kerrakseen siinäkin.

Voi olla että olen projekti-ihmisiä siinä mielessä, että asioiden konkretisoiminen yhdeksi toteutettavaksi kokonaisuudeksi, sen suunnitteleminen ja toteuttaminen, tuntuu niin paljon helpommalta kuin elää monen erinäisen, keskeneräisen tehtävän keskellä. Ja varmaan samasta syystä joskus kodin kaoottinen sotku yhdistettynä pintojen keskeneräisyyteen saa stressaantumaan äärimmäisen helposti, kun tilanne tuntuu enemmänkin toivottomalta kuin selvitettävissä olevalta projektilta. Toisaalta, luulen ratkaisun piilevän juurikin siinä, että on osattava pilkkoa homma kuin homma pieniksi to do -listan kohdiksi, jolloin tehtävä tuntuu ehkä jopa helpommalta kuin todellisuudessa onkaan.

Meillä kotona tilanne oli juurikin kaaos vielä tänään päivällä, mutta tein päähäni pienen tehtävälista, jota noudatin, ja illalla lähes kaikki olikin jo valmiina – ja mikä tärkeintä, ilman stressiä. Huomenna on ihanaa aloittaa viikonloppu puhtaalta pöydältä (myös kirjaimellisesti) ja leikkokukat auttavat aina!

Pihahommat aluille

Eilen oli äitienpäivä, omalla mittapuullani suht täydellinen sellainen juuri tässä tilanteessa, sillä päivä otettiin rennosti kotona pihahommissa. En saanut valmiiksi katettuja aamiaispöytiä tai ostettuja lahjoja, mutta sain maailman söpöimmät kortit lapsilta, itse istutettuja kukkia ja erityisen hyvän mielen siitä ajatuksesta, että meillä on ihan kaikki ja vähän enemmänkin kuin mitä olen koskaan osannut toivoa! Kaikista maailman lausahduksista ja sloganeista itseeni on ehkä eniten kolahtanutkin lause, jonka sanoma on kutakuinkin se, että meistä jokaisen tulisi muistaa kuinka vasta äsken unelmoimme siitä elämästä, jota nyt parhaillaan elämme.

Pidimme koko perhe helatorstain jälkeisen perjantain vapaata, mikä saattoi osittain olla ehkä jopa huono idea. Töihin ja hoitoon palaaminen ihanan aurinkoisen pidennetyn viikonlopun jälkeen tuntui harvinaisen vaikealta, ja kun kesäloman tietää alkavan jo kolmen viikon päästä, on työmotivaatio hieman hukassa. Heti loman alettua tiedossa on yksi ulkomaan matka ystävän kanssa, mutta muuten tämä kesä vietetään kotimaan rajojen sisäpuolella, panostaen talon viimeistely- ja pihatöihin.

Ja pihatöistä puheenollen, saimme viikonloppuna valtavasti kaikkea tehtyä pihalla, kun sunnuntaina vanhempani katsoivat lasten perään ja muuten lapset on olleet suht omatoimisesti trampalla ja kavereiden kanssa pihalla. Niko maalasi talon sokkelin ja viimeisteli terassin laudoituksia ja yhdessä rakentelimme etuoven syvennykseen rimoitusta. Seuraavaksi vuorossa olisi erilaisten kivien hankkimista pihaan sekä kiertämään talon seinustaa, ja jossain välissä pitäisi tilata jättimäiset määrät multaa ja kylvää nurmikon siemenet. Tekemistä varmasti riittää, kunhan ensin saadaan suunnitelmat selviksi ja tarjoukset vertailuun. Pian saan blogiinkin kuvia uudesta rimaseinästä, ja jos mielessänne on jotain erityistä pihan suhteen niin laittakaa postaustoiveita tulemaan!

Pitkästä aikaa

Suurin osa teistä varmasti muistaa muutaman vuoden takaa sen, kuinka tiiviisti treffailimme omalla äitiporukallamme? Kaikki (eli minä, Essi, Eve, Paula ja Laura) kirjoitimme perhepainotteisia blogeja eikä kukaan meistä ollut kokoaikaisissa päivätöissä, ehdimme nähdä tosi usein ihan koko porukallakin, ja pienemmillä kokoonpanoilla vieläkin tiheämpään tahtiin. Nykyään kaikki meistä ei  asu Jyväskylässä, ja näkemiset on muutenkin jääneet aika vähäiselle kun aina jollain meistä on jotain eikä yhteistä aikaa meinaa löytyä.

Olenkohan muuten koskaan kertonut, miten olemme tutustuneet toisiimme silloin joskus noin viisi vuotta sitten? Minä, Evelina ja Laura oltiin jo aiemmin käyty muutamilla puistotreffeillä, ja olin Eveä tavannut paristi muutenkin, mutta vasta Tampereen blogikirppiksellä näimme Katriinan ja Essin ja päätimme perustaa facebookiin oman ryhmän, jossa voisimme vaihtaa kuulumisia. Lopulta tulimmekin niin hyvin toimeen, että lähempi ystävyys tuntui luonnolliselta, ja lähes samalla kokoonpanolla juttelemme whatsappissa nykyäänkin vähintään joka viikko.

Eilen me sitten nähtiin jälleen pitkästä aikaa Even ja Essin kanssa, ja jotenkin itselleni tuli ikävä niitä aikoja kun kaikki vielä oltiin kotona, ja järjestettiin vuorotellen aina jonkun luona lounastreffit. Se kun kuusi lasta sai kunnolla leikit käyntiin ja melutaso alkoi aina olla niin kova, että useimmiten ei auttanut kuin nauraa sille ajatukselle, kuinka seesteiseltä tunnelma voikaan kuvissa näyttää vaikka todellisuus on jotain ihan muuta.

Oletteko te löytäneet lasten myötä paljon uusia kavereita? Itse olen useampaankin kertaan kiittänyt niin lapsia kuin blogiakin siitä, miten niiden avulla onkin löytynyt niin tärkeitä ja kestäviä ystävyyssuhteita.

Vaneriseinät ja -katto

Meidän koti saattaa monen värejä rakastavan silmään näyttää pääosin valkoiselta, mutta tosiasiassa meiltäkin löytää monenlaisia sävyjä ihan kaikkialta. Itseäni jopa huvittaa joka kerta kun joku tuttava kommentoi kuvien perusteella, kuinka kokonaan valkoinen meidän koti on. Vaaleaa toki on paljon, mutta valkoisen parina meillä on varmasti yhtä paljon beigeä sekä ripaus vaaleaa harmaata ja ruskeaa.

Beigeä meillä näkyy eniten vaaleassa puussa eri huonekaluissa sekä vanerilevyissä, joita olemme laittaneet niin kattoon kuin seiniinkin. Yläkerran katossa vanerilevyt toimivat samalla äänieristeinä, samoin kuin tv-huoneessakin. Tv-huone on kauttaaltaan päällystetty vanerilla niin että isojen levyjen jatkoksi seiniin ja kattoon on sommiteltu juuri oikeankokoisia pieniä mittaan leikattuja paloja ja vanerilistoja, näin kokonaisuus on melkein kuin yhtenäinen puupinta. Onneksi timpurillamme oli riittävästi taitoa moiseen palapelin kokoamiseen, sillä itse tehtynä lopputulos ei varmasti olisi ollut noin istuva ja saumaton!

Yhtenä suosituimmista kysymyksistä minulta kysytään, mistä olemme hankkineet vaneritlevyt ja kuinka ne kannattaa käsitellä ja kiinnittää. Yläkerran katon isot neliöt löysimme Virosta enkä tiedä löytyykö vastaavia Suomesta lainkaan, mutta tv-huoneen sekä molempien lastenhuoneiden vaneriseinien vanerit on tilattu mittaan leikattuina paikallisesta Starkista. Hioimme kaikki levyt kevyesti hiomapaperilla, jonka jälkeen pölyt putsataan pyyhkimällä pinnasta pois. Lopuksi laitoimme kaksi kerrosta täyshimmeää väritöntä lakkaa pensselillä sutien. Lakkaa siksi että se säilyttää puupinnan alkuperäisessä värissään kun taas vaha helposti tummentaa pintaa ellei sekaan halua laittaa valkoista väriä. Meillä vanerit eivät ole lainkaan ehtineet kellastua tässä reilu vuoden aikana, eikä niin kyllä käynyt aikoinaan Minean pari vuotta vanhalle itse tehdylle vanerisängyllekään. Mikäli joskus levyt kuitenkin alkaisivat taittaa keltaiseen, on ne melko nopea sutia valkosävytetyllä lakalla.

Lakkapinnan ansiosta vanerit on helppo pyyhkiä kostealla rätillä, joten vaneria uskaltaa suositella myös lapsiperheeseen. Itse asiassa en ole vielä keksinyt yhtään huonoa ominaisuutta vanerista seinissä tai katossa, sillä materiaalina se on helppo ja edullisempi kuin valmiit seiniin tarkoitetut erikoispuupaneelit. Kiinnityksen hoidimme ripauksella liimaa seinässä ja vaneri päälle naulaamalla, ja vaikka kahteen kohtaan olemme saaneet jälkikäteen lisätä yhdet naulat levyn elämisen vuoksi, ei naulat näy niin että ne pistäisivät silmään seinää katsoessa. Kattolevyt kiinnitettiin ruuveilla, mutta niissä vanerikin on hieman paksumpaa.

Mikäli teillä vielä herää lisäkysymyksiä, niin vastaan niihin mielelläni. Voitte myös jakaa kommenttiboksissa omia kokemuksianne vanerista sisustuskäytössä, jos teillä sattuu löytymään vaneria kotoa.

Ajatuksia lastenvaatteista

Olen tällä viikolla tehnyt ihan valtavan urakan laittaessani lasten pieneksi jääneitä vaatteita myyntiin facen kirppariryhmään. Homma oli pakko saada pois alta, koska kaapissa lojui vielä pari kassillista sellaista vaatetta, jonka olin siirtänyt odottelemaan myyntiä jo viime muuton aikaan. Osa vaatteista oli siis melkeinpä Nooan ensimmäiseltä vuodelta ja Minealta noin kahden vuoden takaa.

Kaikkein vaivattomin tapa myydä vaatteita on livekirpputorilla, jossa olet itse paikalla eikä vaatteita tarvitse välttämättä hinnoitella etukäteen. Facebookin kirpputorit ovat myös melko käteviä, ja melkeinpä välttämättömiä jos vaatteet ovat yhtään arvokkaampia, ja toivot saavasi niistä mahdollisimman hyvän hinnan. Ainut miinus on se, että koko prosessi vie paljon aikaa. Ensin inventoit vaatteet, sitten tarvittaessa peset ne, otat jokaisesta yksitellen valokuvat, lataat kuvat nettiin ja lisäät niihin koko-, kunto- ja hintatiedot. Myymisen jälkeen vaihdat yksityisviestit, jaat tilinumeron, paketoit vaatteen, odotat että raha näkyy tililläsi ja lopuksi viet paketin postiin. Kohteliasta olisi vielä tässä vaiheessa ilmoittaa, että olet postittanut vaatteen, ja jos ostaja ilmoittaa paketin tulleen perille, vaihdetaan vielä yhdet viestit. Voitte ehkä kuvitella, ettei pari tuntia ole ihan riittänyt tähän hommaan kun myytävänä oli noin yhden ikeakassin verran vaatteita.

Se, miksi koko prosessi on kaiken vaivan arvoinen, on se että tiedät vaatteen pääsevän käyttöön vielä seuraavallekin lapselle, ja tottakai samalla saat hieman omiasi pois tuoton kilahtaessa tilille. Olen koittanut olla siinä mielessä ekologinen, että mahdollisimman moni vaate on kiertänyt Minealta Nooalle, enkä myöskään ostele vaatteita vain siksi että voisin pukea lapseni niihin, ottaa muutaman sovituskuvan ja julkaista ne somessa. Niin harmittavan paljon nykyään näkee niitä, jotka hamstraavat uusia vaatteita lapsilleen viikottain, ja jo heti seuraavassa kuussa vaatteet ovat myynnissä facebookin kirpputoriryhmissä. Meille ostetaan vaatetta vain käyttöön, ja varmistan aina ensin monta kertaa, että vaate varmasti kelpaa Minealle tai Nooalle. Hyvä keino testata tämä, on ehdottaa uuden vaatteen pukemista heti seuraavana aamuna hoitoon ja mikäli lapsi ei suostu, voi vaatteen laittaa palautuspussissa takaisin kaupalle. Toisaalta taas, jos lapsi sanoo haluavansa jonkun asian, on hänelle myös opetettava ettei mieltä voi muuttaa hetken ja päivän mukaan, vaan sanojensa takana on seisottava.

Nyt kun tuo iso urakka alkaa olla takana päin, olen aika tyytyväinen huomatessani ettei vanhoja vaatteita enää roiku kassikaupalla missään odottamassa, ja lasten käyttövaatteet ovat aika hyvässä jamassa. Jotain uutta on vielä hankittava (esim uudet sadevaatteet) pieneksi jääneiden tilalle, mutta luotan siihen, että laatu korvaa määrän ja nykyiset pari laatikollista vaatetta per lapsi riittävät.

Millainen ostopolitiikka teillä on, kymmenen samanlaista mekkoa vai ainoastaan tarpeeseen?

Iisi vappu

Kaikkien viimeaikaisten bileiden jälkeen vappuna tuntui pitkästä aikaa siltä, että nyt mennään mahdollisimman helpolla ja mitään järjestämättä. Vielä parisen viikkoa sitten mieleni teki ostaa kasa koristeita ja leipoa kaksi kakkua munkkeineen, olisin voinut kasata olohuoneeseemme jättimäisiä ilmapalloasetelmia ja kutsua Minean ja Nooan kavereita vappujuhliin. Mutta sitten tuli oksennustauti ja samalla päätin luovuttaa suunnitelmien suhteen. Varmasti ihan hyvä niin, tulevana sunnuntaina kun todennäköisesti leivotaan taas, ja ensi viikolla olisi vuorossa Nikon synttärit.

Tunnelman latistajana vappuna kaiken lisäksi satoi vettä, joten jätimme myös perinteisen vapputivolin väliin. Paistettiin kotona kasa munkkeja, syötiin brunssia vanhempieni kanssa ja lapset pitivät koko päivän naamiaisasujaan, Nooa batmanin pukua ja Minea kissanaamaansa. Aikaisemmin viikolla lapset saivat kaupasta valita itselleen vappupallot, joista Nooan pallo ei kestänyt hyvänä edes kahta päivää!

Millainen vappu teillä oli? Lapsiperheellisillä juhlapyhät eivät ehkä niin kovin suuresti eroa tavallisista vapaapäivistä, mutta juuri ne pienet asiat ja perheen omat perinteet on lapsille ja itsellenikin se tärkein juttu. Itse asiassa ainut juhla, johon ei meillä liity sen enempää perinteitä kuin juhlintaakaan, on juhannus, mutta muuten tuntuu että etenkin Minea jo osaa odottaa tiettyjä asioita tiettyinä juhlapyhinä. Ehkä niillä muistoilla paikataan vielä myöhemminkin sitä, että tämä äiti ei ole enää vuosiin saanut aikaiseksi kasata lapsille vauvakirjoja tai valokuva-albumeita.

Tästä on hyvä vähitellen aloitella viikonlopun viettoa, ottaa vähän aikaa ystävien näkemiseen ja harrastaa niin sanotusti leivontaterapiaa. Vaikka en tykkää juhlia itseäni, niin kevät inspiroi suunnittelemaan ja koristelemaan kakkuja, ja ihan siksi taidan viikonloppuna käyttää pari tuntia juuri siihen.

 

Uusi kaappi

Täällä on meneillään harvinainen tilanne siinä mielessä, että elämä on ollut kiireistä töiden takia. Yleensä tuon töitä mahdollisimman vähän kotiin, mutta nyt on ollut pakko, ja pahoin pelkään että sama kiire tulee jatkumaan seuraavat kolmisen viikkoa. Toisaalta tämä on myös positiivista kiirettä, sillä asiat joita olen järjestellyt, on pelkästään kivoja juttuja, ja loppujen lopuksi tämäkin hektisempi kausi päättyy kesäloman alkamiseen. Siihen ei tosiaan enää ole kovin pitkä aika!

Jos kiire on uutta tässä osoitteessa, niin sitä on myöskin olohuoneeseen ilmestynyt vanha kaappi. Kaappi on ennen ollut appivanhemmillani, mutta heidän muuttaessa pariksi vuodeksi ulkomaille tuli ihailemani kaappi meille. Olin jo etukäteen suunnitellut sille paikan olohuoneesta, vaikka kaappi menisi varmasti loistavasti myös muissa huoneissa. Esim Minean huoneessa se toimisi hienosti lelujen säilytyksessä, mutta luulen että sinne on kuitenkin hankittava enemmän säilytystilaa. Yksi kaappi tuskin pelastaisi tilannetta, ja siivousta helpottaakseni olen Minealle ajatellut vetolaatikollista kaapistoa.

Kaappi löysi paikkansa portaiden alta, kohdasta jossa ennen oli musta Ikean Vittsjö-hylly. Kaappi sopii olohuoneeseen kuin nenä päähän (etenkin kun tuon tv-huoneen oven saisi joskus maalattua valkoiseksi niin kuin on ollut jo pitkään tarkoitus), mutta nyt olen alkanut miettiä, tekisinkö kaapin värille jotain. Kaappi on joka tapauksessa hiottava ja lakattava uudelleen, joten samalla sn voisi sävyttää tummemmaksi tai vaaleammaksi. Toisaalta, uskon hionnan vaalentavan kaappia jo itsessään niin että siitä todennäköisesti tulee melko lähelle samanvärinen kuin nojatuolimme puuosat, näin se istuisi mielestäni vieläkin paremmin muun kodin tyyliin.

Huominen menee osittain töitä tehdessä, mutta sunnuntain olen varannut ihan kokonaan kotihommille. Aion pestä sohvatyynyjä, ehkä jo aloittaa kaapin hiomisen ja en tiedä, kaipa sitä täytyisi vähitellen alkaa suunnittelemaan myös niitä piharatkaisuja. Vai osaako pihasuunnitelmia tehdä itse? Joissain asioissa olisi varmasti hyvä luottaa ammattilaiseen, etenkin silloin jos oma näkemys asiasta ei ole kovin vahva (jos sellaista on ollenkaan).

Kotimme ongelmallisin tila

Arvatkaa mikä on mielestäni aika ihana ajatus? Ensinnäkin se, että kotimme pienet ja isommatkin remppahommat olisivat vielä joskus ihan kokonaan valmiita, eikä enää tuntuisi siltä kuin asuisit jonkinasteisella työmaalla. Toiseksi, olisi mahtavaa mikäli koko kodin sisustus olisi niin valmis, että tulevaisuudessa sisustaminen tarkoittaisi vain uusien sohvatyynyjen hankkimista, perjantaikimpun ostamista tai pieniä muutoksia huonekalujen järjestyksessä. Tiedän sisustamisen olevan prosessi, joka elää jatkuvasti, mutta suuret linjat on sellaisia, joiden toivoisin löytävän paikkansa ja pysyvän sellaisenaan vuodesta toiseen. Samalla ajatuksella olen valmis panostamaan ajattomiin klassikkohuonekaluihin, mutta kaikkea ei voi ostaa kerralla, ja siksi keskeneräisyys vähän väliä alkaakin vaivaamaan.

Tämän hetken varmasti keskeneräisin sekä myöskin ongelmallisin tila meillä on yläkerran aula. Aulassa on vain hyvin pieni pätkä ehjää seinää, muualta sitä reunustaa porraskaiteet ja isot ikkunat. Tilassa oli aiemmin valkoinen matto, mutta se on toistaiseksi likaisena odottamassa pesulaan pääsyä, ja samalla olen alkanut pohtia uudelleen koko huonetta. Toistaiseksi sieltä ei löydy kuin Ikean Söderhamn divaani valkoisena, muutama kaappi sekä Normann Copenhagenin vaunu. Jo viime kesänä ostin aulaa varten valkoista valoverhoa, jota oli tarkoitus rypyttää roikkumaan katosta metritolkulla, mutta ainakaan vielä ne ei ole saamattomuuden ansiosta päässeet seinälle. Olen katsellut uutta mattoa ja miettinyt pitäisikö tilasta rajata oma seurustelutilansa hankkimalla pari rahia ja niiden keskelle pieni pöytä vai jätänkö aulan läpikulkutilaksi, jolla ei juurikaan ole muuta fuktiota kuin lastenhuoneiden jatkeena toimiminen. Miten te ratkaisisitte aulan sisustuksen?

Samalla kun olen yrittänyt ratkoa aulan kohtaloa mielessäni, olen miettinyt yläkerran lattiaa. Siellähän siis on vielä vanha lakkapinta, joka ei enää oikein miellytä silmää nyt kun alhaalla on vertailukohtana uusi, paljon paremman värinen ja tuntuinen mikrosementti ja lakka. Olen jopa pyöritellyt yhtenä ideana koko yläkerran lattiamateriaalin vaihtamista vaaleaan puuhun, mutta siinä tapauksessa meidän tulisi ensin ratkaista joitakin ongelmia, joita pinnan tason nouseminen saisi aikaan joissain paikoin. En tiedä, tulisiko ylä- ja alakerrasta liian eriparisia mikäli ylhäällä olisi puulattia yhdessä vanerikaton ja lastenhuoneiden vaneriseinien kanssa? Hyviä vinkkejä ja mielipiteitä otetaan ilolla vastaan, sillä haaveileminen ja suunnitteleminen onneksi on vielä ilmaista. Kesän osalta kun meidän aika ja raha taitaa enemmän suuntautua tuonne täysin tekemättömien pihojen suuntaan.

Miten meni messut?

Viikonloppuna siis järjestettiin Helsingin messukeskuksessa Lapsimessut, jonne mekin suunnattiin lauantaina. Viimeksi olen ollut messuilemassa ehkäpä kolme vuotta sitten, enkä silloin ottanut lapsia mukaan vaan kiertelin kaveriporukalla kojuja kaikessa rauhassa. Viime kerrasta jäi sellainen kuva, ettei messuilla olisi paria puuhapistettä enempää ollutkaan tekemistä lapsille, sillä muistan miettineeni ettei Minea juurikaan menettänyt mitään kotiin jäädessään.

Tänä vuonna messut tuntui tuohon edelliskertaan verrattuna kasvaneen paljon, paikalla oli kaikki tämän hetken suosituimmat kotimaiset (sekä joitain ulkomaisiakin) vaatemerkit, lapsille oli paljon erilaista tekemistä ja samaan aikaan messuhallissa oli kaksi muutakin kiinnostavaa näyttelyä. Onneksi olimme liikenteessä koko perheellä, koska yksin kahden lapsen kanssa liikkuessa ei ostosten tekemisestä olisi tullut suoraan sanottuna mitään. Osastoilla oli sen verran paljon ihmisiä (ja monilla mukana vaunut tai rattaat), että Nooankin kaltainen nopea pieni poika olisi hukkunut silmistäni samantien, jos olisin keskittynyt katselemaan vaatteita. Suosittelenkin, että Lapsimessuille kannattaa lähteä joko itsekseen ostoksia tekemään, lasten kanssa pelkästään leikkimään tai yhdessä koko perheellä, jolloin vanhemmat voivat tilanteen vaatiessa jakaantua.

Nooalla on päällään messuilta hankitut Mainion paita sekä Gugguun lippis ja trikoopantsit.

Kuinka kannattava reissu Lapsimessuilla käyminen loppujen lopuksi sitten oli? Lapset viihtyivät puuhapisteillä paremmin kuin hyvin, messuosastoilla oli hyviä tarjouksia sekä uutuuksia ja sain hankittua lähes kaiken tarvitsemani (plus paljon ei-niin-välttämätöntä vaatetta), joten oman kokemukseni mukaan Lapsimessut on erityisen onnistunut tapahtuma. Alennukset eivät ehkä olleet päätä huimaavia, ja yllätyksekseni löysin itseni Gugguun kassajonosta kädessäni pino vaatetta, joista vain murto-osa ylipäätään oli alennuksessa. Kuitenkin jo se, että pääset paikan päällä katselemaan ja sovittelemaan vaatteita ainaisen nettikaupoista tilaamisen sijaan, oli mielestäni messuvierailun arvoista, ja kaupan päällisenä useat valmistajat myivät vaatteitaan 20% alennuksella. Vielä kun lapsillakin oli niin hauskaa omissa touhuissaan, niin voin kyllä vannoa että meidät löytää messuilta myös ensi vuonna, tosin tarkemman ostoslistan ja budjetin kanssa!

Täällä on ollut aika kiireisiä päiviä tällä viikolla, ja somen puolella se on näkynyt hiljaisempana kautena. Kiire on onneksi ollut pelkästään positiivista ja suurelta osin itse hankittua kiirettä. Tiistaina pääsin mukaan Minean jumppaan, eilen käytiin pitkän kaavan kauppakierroksella naapurin rouvan kanssa ja muuten iltapäivät on tainneet kulua pyöräillessä pitkin pihoja. Tai siis lapset pyöräilevät ja minä lenkkeilen vieressä. Ehkä voisin jopa harkita tänä keväänä ostavani ihan omankin pyörän.

Viikonloppu tulee jatkumaan yhtä aikataulutettuna, kun lauantaina suuntana on Lapsimessut. Minea teki jo etukäteen pitkän ostoslistan kaikenlaista itselleen, mutta maltillahan sinne on lähdettävä ettei huomaamatta tule tyhjennettyä koko tiliä lastenvaatteisiin. Meillä on onneksi ihan oikeaa tarvetta monille jutuille, sillä harvemmin molemmat lapset vaihtaa vaatekokoa samoihin aikoihin. Kuinka moni teistä on ajatellut lähteä messuilemaan ja millaisen hankintalistan kanssa?

Huomaan oman jaksamiseni riittävän aina yhteen isompaan kokonaisuuten kerrallaan, ja nyt kun on ollut pakko pohtia lasten välikautta kurahousuista lähtien, on kaikki muut osa-alueet unohtuneet. En ole saanut Minean huonetta etenemään mihinkään, ja viimeisin hankintani sisustuspuolella taitaa olla nämä lähijärvestä kiskotut heinät. Toisaalta, ei ollenkaan huonompi hankinta nämäkään, sillä heinät on tuoneet enemmän iloa kuin monikaan muu kasvi tai pienesine, joita meiltä löytyy. Mietin jo sitäkin, mikä määrä heinää on liikaa. Voiko heiniä olla tv-huoneessa, olohuoneessa ja makuuhuoneessa? Tai ehkä ei kuitenkaan ihan kaikkialla, mutta mitä muitakaan kasveja enää uskaltaisin meille tuoda, kun lähes kaikki kuolevat niin nopeasti?

Lippuarvonta

 

Sitäpä vaan tässä tulin huutelemaan, että instagramista löytyy tililtä @minishowblogi arvonta, josta voit voittaa kaksi lippua tulevan viikonlopun Lapsimessuille*. Itse olen messuillut viimeksi pari vuotta sitten, ja tällä viikolla on tarkoitus jälleen mennä katsomaan, mitä ihania uutuuksia eri merkeillä on tarjolla. Ostoslista on pitkä, sillä lapsilta puuttuu vielä kaikenlaista keväältä ja kesältä, ja luulen että joukkoon mahtuu myös jokunen heräteostos. Eniten odotan juuri nyt Gugguun printtivaatteita, lippiksiä ja uusia harmaita, Kaikon printtejä ja mekkoja, Metsolan asusteita ja samalla toivon että osastoilta löytyisi myös Makiaa, Hugo loves tikiä, Tinycottonsia ja vaikka mitä muuta. Parasta on se, että lähes kaikilla kojuilla on jotain alennuksia, joten lauantaina mut löytää (todennäköisesti lasten kanssa) Messukeskuksesta säntäilemästä osastolta toiselle!

*yhteistyössä Messukeskus

Nimipäivätyttö

Minealla oli tällä viikolla nimpparit, ja pakkohan niitä oli juhlistaa edes ihan pienesti. Yöllä pikana väsätty porkkanakakku ja kaksi kaveria kylässä, eipä siihen sen kummempia vaadittu että Minea sai toivomansa ”nimipäiväjuhlat”. Jotenkin itseäni meinaa huvittaa Minean innokkuus suunnitella kaikenlaista, sillä voisin aika varmasti sanoa tämän piirteen periytyneen meikäläiseltä. Heti muuton jälkeen olisi pitänyt järjestää oman huoneen tuparit, sitten kesäjuhlat, seuraavaksi jäätelöbaari ja metsäpiknik, syksyllä halloweenit ja joulun aikoihin toivottiin lasten pikkujouluja. Muutamat näistä saatiinkin toteutettua, mutta saattaisin olla suoraan sanottuna pienessä pulassa, jos meillä pidettäisi juhlia joka kerta kun joko minä tai Minea ideoidaan jotain.

Minea sai nimipäivälahjaksi nämä kuvissa näkyvät housut sekä valita noin kymmenellä eurolla jonkun lelun. Valinta osui sitten lopulta LOL-palloon, mutta huonolla tuurilla pallosta tuli juuri se sama hahmo, joka Minealla oli jo ennestään. Sanoin heti, että uutta ei valitettavasti voida käydä noin vaan ostamassa, mutta vaikka se tyttöä harmittikin, olin aika ylpeä siitä, ettei tilanne kärjistynyt kiukutteluun. Lopulta Minea antoi toisen nukeistaan kaverille, koska oli itse sitä mieltä ettei tarvitse kahta samanlaista – siitäkin huolimatta ettei saanut uutta tilalle. Kaiken lisäksi tämä taisi olla ihan ensimmäinen kerta kun Minea ylipäätään saa nimpparilahjaa, yleensä kun emme ole nimipäiviä oikein osanneet juhliakaan.

paita: Kaiko

housut: Lindex

Kun lelujen suhteen Minea on aina ollut todella vaatimaton, niin vaatteet onkin sitten ihan toinen juttu! Nykyään en voi ostaa mitään Minealle ennen kuin hän itse hyväksyy vaatteen. Ei saa olla liian löysät housut, ei käy myöskään liian tiukat koska silloin sukat on hankala saada hyvin lahkeiden alle, liian pitkät lahkeet tai hihat on ehdoton ei (minkä takia ei voi ostaa vaatteita kasvuvaralla) ja nykyään myös hameet ja kuviolliset paidat tuntuvat jäävän käyttämättöminä kaappiin odottelemaan parempaa päivää. Hiukset pitäisi olla aina auki, ja ulkona voisi kuulema jo ihan hyvin liikkua t-paidassa. Aika omapäinen tyttö, ja tainnut siinäkin tulla äitiinsä jos totta puhutaan.

Mutta mitäs tykkäätte näistä Minean uusista lempparihousuista? Itseltäni löytyy lähes samanlaiset mustana, joten tänä keväänä me taidetaan Minean kanssa samistella. En ehkä näe itseäni kulkemassa lasteni kanssa samanlaisissa kuvioleggareissa, mutta jotain pientä voi tietenkin olla, kuten kenkiä, huppareita tai muuta vastaavaa sellaista, mitä nyt näkyy niin lasten kuin aikuistenkin muodissa. Entäs teillä, samistelua vai ei?

Arkirytmejä

Olen jälleen huomannut vähitellen liusuvani lyhyempiin ja lyhyempiin yöuniin, samalla kun lapsetkin nukkuvat huonommin ja herättelevät lähes joka yö. Jossain vaiheessa sain jo otettua itseäni niskasta kiinni niin että olin sängyssä useimpina iltoina jo siinä puoli yhdentoista aikaan, mutta sitä mukaa kun tekeminen lisääntyy, pitenee illat.

Meidän arki on onneksi aika rentoa, ei tarvitse säntäillä paikasta toiseen ja lähes joka päivä kalenteri näyttää tyhjää. Raskainta on varmasti se, että lapset nukahtavat vasta kymmeneltä, pahimmassa tapauksessa voi mennä vielä puoli tuntia pidempäänkin, jolloin iltaisin jää niin vähän omaa aikaa, että yöunista on ihan pakko tinkiä, jos illalla aikoo saada jotain aikaiseksi. Olemme yrittäneet aikaistaa lasten nukahtamista, mutta kun molemmat nukkuvat päiväkodissa päiväunia, on rytmit vähän kuin itsestään muodostuneet tällaisiksi. Ja itse asiassa, meidän lapset on aina olleet iltakukkujia ja melko vähäunisia kaiken kaikkiaan.

Vaikka tässä allekirjoittaneen tummat silmänaluset sen kuin kasvaa, on tällä viikolla energiaa riittänyt upeiden aurinkoisten päivien ansiosta. En muistanutkaan kuinka nopeasti kevät sitten lopulta tulee kun hetken aikaa aurinko on sulattanut lumia pois. Ihan vasta seisoin omalla pihalla miettien, voiko nämä lumimäärät tästä sulaa mihinkään ennen kesäloman alkua, mutta jo seuraavana päivänä oli kadut puhdistuneet loskasta ja alta oli paljastunut niin kovin tutut hiekkapölyiset kevätkadut. Uskalsin jopa ottaa käyttöön nahkatakin, sillä iltapäivällä töistä tullessa alkoi jo hieman hävettää liikkua tuolla plus kymmenessä asteessa pitkä toppatakki päällä. Heti huomasin myös suunnittelevani parin asukuvan ottamista viikonloppuna, joten taidatte saada niitäkin lähiaikoina.

Kaikkein varmin kevään merkki itselläni on jo jokusen vuoden ajan ollut se, että yhtäkkiä löydän itseni kaupoilta etsimästä uusia huulipunaaävyjä. Kevät ja huulipunat ikään kuin kuuluu yhteen, ihan samalla tavalla kuin sisustusintokin heräilee taas henkiin juuri näihin aikoihin. Onko teillä ehkä sama juttu? Kotiin alkaa ilmestyä enemmän leikkokukkia, uusia tyynynpäällisiä ja ehkä pari viherkasviakin? Tosiaan, mikseipä sitä hakisi viikonlopun kunniaksi itselleen jotain kivaa viherkasvia, tai kait sitä voisi jotain jo pihallekin laittaa?

(Kuvissa näkyvät julisteet on saatu Deseniolta osana instayhteistyötä. Niistä ja lähes kaikista muistakin Desenion julisteista saa vielä tänään -25% alen koodilla minishowblogi. Lue halutessasi lisää @minishowblogi instagramin viimeisimmästä kuvasta!)

Mielessä juuri nyt

Kohta on jo kesä! Niin hullulta kuin se kuulostaakin, niin kesä on ainakin kalenterin mukaan vain muutamien hassujen viikkojen päässä. Nyt kun katsoo ulos, tuntuu käsittämättömältä että joskus on ollut hellettä jo toukokuun alkupuolella. Kesän tulo on odotettua, mutta samaan aikaan hirvittää kaikki se työmäärä, joka pihallamme lumen alta paljastuu.

Niinkin arkinen asia kuin lasten kuravaatteet. Välikausivaatteet alkaa kenkiä lukuunottamatta olemaan muuten aika hyvässä jamassa, mutta yllätyksekseni lapset olivat kasvaneet ulos toisista kuravaatteistaan. Nooalle ajattelin hakea uuden setin Popilta, mutta mistä tyttömäisen kiva asu Minealle?

Mitä sarjaa katsoa seuraavaksi? Viimeisimpänä katsoin ystävän suosituksesta Outlanderin Netflixistä, mutta enempää katsottavaa ei juuri nyt ole mielessä. HBO on tietenkin yksi vaihtoehto, sieltä kun varmasti löytyisi kaikenlaista.

Useampikin pienempi sisustusprojekti. Tekisi pienen horroksen jälkeen taas mieli sisustaa, mutta onneksi budjetti on sen suhteen tällä hetkellä niin nollilla, ettei mistään uudesta tai vanhastakaan tarvitse haaveilla. Muuten toteuttaisin pitkäaikaisen haaveeni y-tuolista (se on Hullujen päivien alessa!) ja saattaisin viettää myös jokusen tovin etsien eräänlaista senkkiä Torista.

Mitä teillä on pyörinyt mielessä juuri nyt? Olisi kiva kuulla mitä sinne puolelle kuuluu!

Ei mitään ihmeellistä

Viikonlopun meiningit on täällä olleet aika mitäänsanomattomat! Oli taas tarkoitus saada aikaan muutamia keväthommia kuten tsekata kaikki lasten välikausivaatteet, laittaa joitakin pieneksi jääneitä eteenpäin ja sitä rataa, mutta nyt lauantai-iltana kun mietin, mitä tässä on tehty, niin vastaus on ei sitten yhtään mitään. Tai no, sain jollain keinolla katsottua viisi jaksoa Outlanderia (tämänhetkinen hömppäkoukutukseni), mikä varmaan onkin saanut aikaan kaiken tämän saamattomuuteni. Huomaan aina uppoutuvani ihan täysillä kirjaan tai sarjaan, jota katson tai luen, ja se onkin haastavaa kun lasten kanssa se oma aika on niin vähäistä.

Eilen keksittiin ruoan jälkeen herkutella donitseja eli kaupan pikkumunkkeja, joita dipattiin suklaassa. Joskus on kiva tehdä juttuja sen enempää suunnittelematta, tai en tiedä voinko sanoa joskus kun meillä asiat useimmiten tapahtuu hetken mielijohteesta. Liian paljoa etukäteen suunnittelematta huomaa kalenterinkin jäävän kiitettävän tyhjäksi eikä arkeen tule valtavia suorittamisen paineita. Pystyyköhän samalla asenteella jatkamaan enää sitten jos molemmat lapset joskus harrastavat useamman kerran viikossa ja iltapäivät on pelkkää kuskaamista? Toisaalta, olen omia ystäviäni seuraamalla todennut että kiire, stressi ja arjen riittämättömyys tuntuvat useimmiten olevan enemmänkin asennekysymyksiä ja itse kehitettyjä ongelmia kuin todellisia sellaisia.

En tiedä mikä oman oloni on tänään vetänyt niin pohjalle, mutta aamulla en meinannut jaksaa sängystä nousta ylös, ja iso osa päivästäkin meni sohvalla maatessa. Käytiin lasten kanssa ulkoilemassakin, mutta sekään ei auttanut energiatasojen nostamiseksi. Lähes koko päivä menikin sitten toimettomana, syötiin ruuaksi pakastepizzaa ja illemmalla leivottiin pullaa. Voin tällä kertaa ihan rehellisesti todeta, että onneksi tämä päivä on vihdoin ohi ja voin loppuillan viettää Netflixin parissa, ehkä katsoa Outlanderin vihoviimeisetkin jaksot. Mistä tulikin mieleeni, jälleen olisin hyviä sarjasuosituksia vailla!

Kamalan sotkuista

Miltä näyttää bloggaajan kotona, jos viimeisen päälle stailattujen kuvien sijasta näkisittekin behind the scenes -kuvia, joissa näkyisi arki tavallisine sotkuineen kaikkineen? Onko blogeista tullut nykyään liian ammattimaisia ja sitä kautta siloteltuja kuvauksia elämästä, jollaista todellisuudessa kukaan ei voi elää? Luoko blogimaailma vääränlaisia ihanteita ja epärealistisia odotuksia vai osaavatko seuraajat nähdä oikean elämän kuvien takana?

Char and the city -blogin Carita haastoi meitä bloggaajia kuvaamaan kodistamme arkisia asioita, niitä sellaisia jotka yleensä siivotaan blogi- ja instakuvista pois tai rajataan jälkikäsittelyssä seuraajien näkymättömiin. Muistatte ehkä kuinka olen aiemminkin kirjoittanut siitä, kuinka helppoa kuvia on manipuloida? Minun päätettävissäni on se, näytänkö teille sohvannurkkaan rajatun kahvikupin ja viltin vai koko olohuoneen, jossa sohvatyynyt on miten sattuu, matto hieman vinossa ja lattialla siellä täällä lasten leluja. Toisin sanoen, blogin kirjoittaja yrittää arvioida sitä, mitä lukijat toivovat näkevänsä ja samaan aikaan molemmat kuitenkin tietävät mikä todellisuus kaiken takana on? Kuulostaa ehkä paradoksaaliselta, mutta näinhän se käytännössä menee.

Lähdin innolla mukaan Caritan haasteeseen ja kuvasin meilläkin monen muun bloggaajan tavoin arkea sellaisenaan kuin se meille päivittäin näyttäytyy. Portailla on lähes aina tavaraa odottamassa, että joku (eli minä) veisi ne yläkertaan. Tv-huone on pääasiassa lasten valtakuntaa ja siksi aina sotkuinen, vähintäänkin kaikki sohvatyynyt on heitelty ympäri huonetta ja metallinen pikkupöytä purettu osiin. Keittiö on kodinhoitohuoneen lisäksi kotimme heikoin lenkki ja sen siistinä pitämisen suhteen olen luovuttanut aikoja sitten. Sängyt jää joka aamu töihin lähtiessä petaamatta eikä niitä pedata ihan aina töistä tultuakaan. Entäs lastenhuoneet sitten? Niiden siisteys riippuu usein pelkästään siitä, kuinka paljon jaksan iltaisin käyttää aikaani siivoamiseen. Jos siis jokin on varmaa niin se, että myös meillä on sotkuista – ihan joka päivä.

Vaikka haaste tuntuikin tarpeelliselta, huomasin aika pian miettiväni, onko tässä sittenkään mitään järkeä. Selailin muiden bloggaajien haastepostauksia, kuvissa oli kyllä sotkua ja elämää mutta silti läpi paistoi jonkinlainen bloggaajan kosketus. Joku voisi kuvitella että tällaisten haasteiden myötä pinnan alta paljastuisi jotain ennalta odottamatonta, mutta totuushan on se ettei sisustusbloggaajan kodista koskaan saa kovin hätkähdyttävää kuvaa. Vaikka tavaraa lojuisikin ympäriinsä, on kuvat todennäköisesti otettu täydellisen valon aikaan (niin on nämä omanikin) koska bloggaaja on tottunut tekemään niin. Tai sitten kuvat on muokattu näyttämään hyviltä säätämällä kirkkautta, saturaatiota ja niin edelleen, myös kuvakulmat vaikuttavat merkittävästi. Toisaalta on myös ihan totta, että niitäkin somevaikuttajia löytyy pilvin pimein, jotka oikeastikin elävät lähes sellaista elämää kuin mitä somessa näyttävät. Jos arki on pelkkiä aamusmoothieita, kahvilalounaita ja asukuvia niin turha sieltä on olettaa löytävänsä mitään kovin shokeeraavaa, täysin toisenlaista todellisuutta.

Se, mitä yritän sanoa, on että kaikkea näkemäänsä ei tule uskoa sellaisenaan, mutta samalla voi myös muistaa, ettei blogit myöskään ole mikään valtava valheiden kupla. Edelleen on olemassa erilaisia elämäntyylejä, toiset kiinnittävät jatkuvasti huomiota arkensa estetiikkaan oli somea tai ei ja toiset stailaavat vain saadakseen sen yhden onnistuneen otoksen. Itse sijoitun varmastikin johonkin näiden kahden välimaastoon, ja sen on luultavasti jo osoittanut instan tarinatkin niille, jotka niitä seuraavat. Nämä meiltä otetut arkiset kuvat näyttäisivät astetta ”rumemmilta”, jos olisin ottanut ne hämärässä kuvakulmia yhtään miettimättä ja olisin julkaissut ne blogissa täysin muokkaamattomina. Miksi en tehnyt niin? Se johtuu ehkäpä juuri siitä opitusta tavasta säilyttää kaikesta huolimatta jonkinlainen yhdenmukaisuus jakamassaan sisällössä.

Pupujuhlat

Meillä pidettiin pääsiäisen aikaan hyvin pienimuotoiset pupujuhlat. Idea lähti siitä kun Minean kanssa löydettiin Tigerista nämä ihanat puputeemaiset tavarat, ostettiin ne sen kummempia suunnittelematta ja vieraatkin kutsuttiin vasta paria päivää ennen juhlia. Mentiin superrennolla asenteella, jopa niin rennolla että unohdettiin kokonaan antaa pienet pupupussukat vieraille. Ensin oli tarkoitus maalata sokerimaalaustekniikalla paperimunia, mutta lopulta luovuttiin siitäkin ajatuksesta, koska unohdin hankkia pensseleitä ja isoja papereita.

Juhlat pidettiin jo aamupäivästä, joten tarjolla oli vain pientä purtavaa päiväkahvityyliin. Tein pupukakun, poppareita sekä mozzarellapiirakkaa ja lisäksi pöydässä oli tipuvaahtokarkkeja ja suklaapatukoita. Lapset saivat jokainen etsiä itselleen piilotetun suklaamunan, mutta muuten juhlat vietettiin ihan vaan herkutellen ja leikkien, enkä usko että enempää olisi välttämättä tarvinnutkaan.

Kakun tein samalla idealla kuin supersuositut yksisarviskakut, joita on tuntunut viime aikoina näkyvän vähän kaikkialla. Muutin vain yksisarvisen pääsiäiseen sopivaksi pupuksi ja tein kaiken mahdollisimman helpolla. Kakun väliin sekoitin kuohukermaa, appelsiinin makuista tuorejuustoa ja purkillisen mangopilttiä. Täytteen päälle rouhin vielä valkosuklaata, mikä itse asiassa toimi raikkaan mangon kanssa älyttömän hyvin. Päälle laitoin pelkkää kuohukermaa, vaikka makeammalla voikreemillä lopputulos olisi varmasti ollut astetta tasaisempi ja puhtaamman valkoinen. Sokerimassasta muotoilin tassut, nenän ja korvat ja silmät tehtiin lakusta. Laitoin muutaman hammastikun avuksi pitämään sokerimassan paikoillaan, ja lopuksi vielä pursottelin kahdella eri tyllalla värjättyä kermavaahtoa kakun päälle. Loppujen lopuksi koko homma oli todella helppo tehdä, ja kuitenkin kakkuun sai näin pienellä vaivalla vähän pääsiäisteemaa.

Pupujuhlien lisäksi olemme pääsiäisenä ehtineet käydä elokuvissa lasten kanssa ja nähdä Nikon veljen perhettä. Tänään olisimme vielä lähteneet luistelemaan ellei ilma olisi ollut niin mahdoton kuin mitä se oli. Päätimme sitten olla koko päivän ihan rennosti kotona, pelattiin Minean kanssa aika monta erää Rummikubia (niin koukuttava peli!) ja tehtiin suklaalla täytettyjä banaaneja. Vähän ehdin samalla jo haaveilla kesälomastakin ja erityisesti siitä että on taas aikaa viettää tällaisia pitkiä viikonloppuja yhdessä oman perheen ja muiden tärkeiden ihmisten kanssa. Taidan nimittäin vähän olla järjestelijäluonne, joka useimmiten kaipaa elämää ympärilleen. Osaan ottaa totaalisen rennostikin aina kun siihen tulee mahdollisuus, mutta samalla huomaan vähän väliä suunnittelevani jotain häppeninkiä joko lapsille tai itselleni ja omille ystävilleni. Kaiken lisäksi kun Mineakin innostuu näistä aina ihan samalla tavalla, niin en usko että juhlat tulee meidän perheessä loppumaan ihan heti tulevaisuudessakaan.

Seuraavina viikkoina meidänkin perheessä tulee olemaan enemmän ruuhkavuosimeininkiä, kun Niko on normaalia enemmän työmatkoilla. Tämä pääsiäisen pidennetty viikonloppu oli varmasti juuri sopiva tähän saumaan, ja vaikka paljon tuli kaikenlaista tehtyäkin niin onneksi samalla on ehtinyt myös tylsistyä ja unohtaa sen että huomenna edessä on jälleen uusi työviikko.

Uudet Playmobilet

Kaupallinen yhteistyö Jollyroomin kanssa

Tein tässä ihan vasta loistavan oivalluksen lasten kanssa touhuillessa! Olen tuskaillut Nooan kanssa leikkiessä sitä, kuinka hankalaa on saada pikkulegoista tehdyt rakennelmat pysymään rajummissa leikeissä ehjänä, tuollainen juuri kolme vuotta täyttänyt poika kun ei ole leikkijänä ihan sieltä varovaisimmasta päästä. Poliisiautoja, veneitä ja työkoneita on kasailtu uudelleen ja uudelleen, sillä ne ovat hyvällä tuurilla kestäneet ehjinä maksimissaan parit leikit. Autoleikit ja transformersit ovat myös kovassa suosiossa Nooalla, mutta useimmiten on kuitenkin kiva leikkiä leluilla, joilla pienempikin poika saa helposti aikaan erilaisia tarinoita ja juonenkäänteitä. Huomaan itsekin jaksavani istua leikkimässä pidempään silloin kun leikissä on jokin muukin idea kuin pelkkä autojen kilpa-ajo tai junan puksuttaminen radallaan.

Meille tuli Jollyroomilta molemmille lapsille heidän valitsemansa Playmobil-setit, Nooalle paronin linna ja Minealle ostoskeskus. Nooan kanssa olen jo useampaan kertaan ehtinyt leikkiä linnalla, ja leikkien sujuessa älyttömän hyvin, jäinkin ihmettelemään miten olen voinutkin unohtaa Playmobilet loistavana vaihtoehtona. Jos pikkulegoja uudelleenkasaillessa menee jo puolet leikkiajasta, on Playmobil-linna odottanut aina valmiina leikkeihin. Linnan sivut sisäänpäin kääntämällä sen saa vieläpä niin kompaktiin muotoon, ettei säilyttäminenkään ole mikään ongelma – meillä linna on kylläkin aina jätetty pöydälle esille, koska se itsessään toimii aika hyvänä lastenhuoneen sisustuselementtinä.

Paronin linnasta löytyy paljon kaikkea sellaista, josta Nooa on ollut todella innoissaan. On hyvät ritarit ja pahis, joka havittelee linnan aarretta, arkullinen kultarahoja joita käyttää luovasti myös muissa leikeissä ja ehkäpä parhaimpana kaikista, pieni jousipyssy joka ihan oikeasti ampaisee nuolen muutaman metrin päähän ampujasta. Meillä on ollut havaittavissa jonkinlaista pyssyinnostusta, joten mikä tahansa ampuva esine on tällä hetkellä aika kova juttu. Parhaat leikit ollaankin saatu aikaan niin, että aarretta ryöstämään tullut ritari saa pakomatkallaan osuman linnasta ammutusta nuolesta, ja lopulta kultarahat palautetaan takaisin linnan muurien suojaan. Ja mitä tulee ampumisleikkeihin, niin ennemmin meillä pyssyt viuhtovat näissä ritaritarinoissa kuin vaahtomuovipanoksina päin oikeita ihmisiä.

Minean ostoskeskus taas on ollut mukana kaikenlaisissa touhuissa petsileikeistä barbeihin. Minea on käyttänyt ostoskeskusta pikkupetsien kauppana tai ottanut pelkät kaupan tavarat sylvaniaperheiden taloon, joskus myös pikkulegot on omine asumuksineen olleet osa kauppaleikkejä. Ostoskeskukseen kuuluu kolme eri osastoa, muoti, lemmikkikauppa ja urheilu, joita voi käyttää kaikkia yhdessä tai irrottaa leikkeihin vain sen osan, jolla kulloinkin haluaa leikkiä. Tavaroiden järjesteleminen hyllyille ja kaupan pöydille on vähintään yhtä kivaa kuin itse leikkiminen, sillä kaikenlaisia pieniä myytäviä on niin paljon, että asettelemisessa saa käyttää luovuuttaan ja mielikuvitustaan. Monesti me ollaan yhdistetty Nooan linnasta löytyvät pienet kolikot kauppaleikkeihin ja käytetty niitä maksuvälineinä ostoskeskuksessa asioidessa. Se onkin Playmobileissa loistavaa, että eri toimintoja voi leikeissä helposti yhdistellä toisiinsa.

Onko Playmobilet teille jo ennestään tuttuja? Isommille lapsille tuntuu leluissa olevan valtavasti valinnanvaraa, mutta juuri tuollaiselle Nooan ikäiselle nämä Playmobilet toimii mielestäni parhaiten. Aiheina on ritarit, poliisit, palomiehet, hepat, prinsessat, lääkärit jne joten kaikille löytyy jotain mieluista, ja leikit on aina valmiina aloitettavaksi. Mukana on paljon pieniä osia, jotka tekevät leikeistä mielenkiintoisemmat, mutta samalla kömpelömmätkin sormet pystyy touhuta ilman että linnakkeet ja muut rakennelmat ovat hetkessä palasina.

Pääsiäisen suunnitelmia

Onko kellään muulla mitta täynnä tätä kellojen siirtelyä? Kun kirjoitin joku aika sitten, että kevät on itselleni pahempaa väsymyksen aikaa kuin pimeä syksy, niin viikonlopun kellojen siirtäminen pahensi väsymystilaa entisestään, ja juuri kun olin jo pääsemässä siitä yli. Tänään torkahdin iltapäivällä ihan huomaamattani sohvalle, vaikka en normaalisti nuku koskaan päiväunia! Eikä ollut maanantaiaamunkaan herääminen kovin helppo, sillä torkutin herätyskelloa kahdesti, sekin jotain sellaista mitä minulla ei tavallisesti ole koskaan tapana tehdä.

Saman väsymyksen piikkiin laitan senkin, etten ole jaksanut olla blogin parissa lähiaikoina juuri lainkaan. Voisin yrittää vielä tällä viikolla kirjoittaa teille tavallisesta arkipäivästäni, niin ehkä saatte paremman kuvan siitä mitä omalla kohdallani blogin pitäminen tarkoittaa. Aika monella aktiivisesti bloggaavalla se on sitä, että omaa aikaansa tai joissain tapauksissa päivätyöaikaansa käyttää stailaamiseen, kuvaamiseen ja kirjoittamiseen, mutta itse yritän (välillä kovinkin epätoivoisesti) pyörittää tätä blogia lähestulkoon kokonaan yöaikaan. Ja sehän tietenkin tarkoittaa sitä, että niinä iltoina kun väsyttää oikein kovasti, blogikuvia ja -tekstejä ei varmasti tule väsäiltyä enää kymmenen jälkeen kun lapset ovat nukahtaneet. Toisaalta taas, olen tehnyt tietoisen valinnan hakea lapset joka päivä ajoissa hoidosta, joten en myöskään olisi valmis tinkimään siitä sen vuoksi, että voisin tehdä enemmän töitä.

Viime sunnuntain vietimme lasten kanssa virpomishommissa, ja huomaan jo odottavani seuraavaa viikonloppua jotta pääsee rentoilemaan pääsiäisen merkeissä. Meille on lauantaina tulossa Nikon veli perheineen, ja perjantaille lupailin pieniä lasten pääsiäisjuhlia. On suorastaan mahtavaa että edessä on neljän päivän vapaa, jolloin voi keskittyä suklaan syömiseen, ehkä jopa aloittaa lenkkikaudenkin. Mitä suunnitelmia teillä on pääsiäiselle? Sattuisiko joltain löytymään hyvää suolaisen ruoan reseptiä, joka taipuu myös kasvissyöjälle?

Lupaus keväästä

Onpa ollut pitkästä aikaa ihana viettää aikaa perheen kanssa, ilman että kukaan sairastaa. Olemme tänäänkin ehtineet tehdä kaikenlaista hyödyllistä ja hyödytöntä, yhtenä asiana mainittakoon että sain vihdoin ja viimein ostettua itselleni silmälasit. Sopivien lasien etsintä on jatkunut jo puolisen vuotta, mutta vasta tänään sain päätöksen tehtyä kun löysin riittävän edullisen lasipaketin Specsaversilta. Olen viimeksi pitänyt laseja kymmenisen vuotta sitten, joten en usko näiden uusienkaan tulevan päivittäiseen käyttöön, siitä johtuen en myöskään ollut valmis panostamaan niihin kovin paljoa. Mutta tiedättekö mitä? Tulevien uusien lasien ja lähestyvien tennarikelien fiiliksissä päätin tänään, että tästä lähtee panosta omaan pukeutumiseesi kausi. Ei enää jokapäiväisiä pelastajaneuleita vaan vaatteita joihin oikeasti haluaisin pukeutua ja jotka saavat oloni yhtä aikaa rennoksi sekä tyylikkääksi, sillä turha sitä kait on enää vain jäädä haikailemaan entisen minän perään, paljon helpompi on alkaa rakentaa uutta!

Täällä Keski-Suomessa on edelleen satanut lunta, viimeksi eilen, ja pakkasta on välillä ollut yli kymmenenkin astetta, joten ihan pian pääsen tuskin fiilistelemään kevättä uusissa lenkkareissa (jotka on kaiken lisäksi vielä hankkimatta). Siitäkin huolimatta omat ajatukset on alkaneet vahvasti siirtyä kevättä kohti, sillä lapsille on täytynyt hommata valtavat määrät kaikkea uutta. Molemmat on sopivasti kasvaneet ulos vanhoista vaatteistaan, ja kaiken lisäksi lasten päiväkodin lattia rikkoo ärsyttävyyteen saakka lasten housuja sillä tahdilla että Minealle saisi olla joka viikko ostamassa uusia leggareita rikkoutuneiden tilalle. En oikein tiedä mitä käyttöä keksisi kaikille noille housuille joissa on polvissa pienet reiät, onko teillä ideoita? Mitkään polvipaikat eivät tytölle varmastikaan kelpaa, mutta voisiko housuista keksiä jotain muuta, ehkä ommella pantoja tai pompuloita tai mitä tahansa helppoa ja hyödyllistä?

Huomenna lapset on lähdössä kavereiden kanssa virpomiskierrokselle, enkä voi sanoa sen juurikaan haittaavan että seuraava viikko on vain nelipäiväinen. Tuntuu toisaalta myös hassulta että jo parin kuukauden päästä mulla ja lapsilla alkaa kesälomat, Niko kun ei ole vielä ehtinyt pitää omaa talvilomaansakaan eikä kenestäkään meistä tunnu siltä että jaksisimme nyt aloittaa pihaprojektin suunnittelun ja heti perään itse urakan. Tänä vuonna on kuitenkin varmaa ettei meidän perhe tee yhtään aurinkolomaa mihinkään päin, vaan kaikki energia ja raha suunnataan pihan valmiiksi saamiseen niin ettei projekti veny monivuotiseksi.

Kinuskimuffinssit

Melkein unohtui julkaista tämä kinuskisen makea muffinssiohje, vaikka tätä jo kovasti kyselittekin Minean synttäreiden aikaan. Simppeli taikina ja kinuskia sekä sisällä että päällä, maistuu niin pienille kuin isoillekin herkkusuille! Valmistaminen kannattaa aloittaa kinuskin keittämisellä, jotta se ehtii rauhassa jäähtyä jääkaapissa.

KINUSKIMUFFINSSIT

2,5 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

1 rkl vaniljasokeria

1 dl sokeria

1 dl fariinisokeria

200 g voita tai margariinia

3 kananmunaa

Tee näin: Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää joukkoon sulatettu voi ja kananmunat. Sekoita tasaiseksi ja jaa taikina noin 12 muffinssivuokaan. Paista 200 asteessa 12-15 minuuttia.

täyte:

1 pussi Dr. Oetker Muffin center suolainen kinuski

1,5 dl kuohukermaa

1 dl fariinisokeria

1 dl kevytvispiä

Tee näin: Pursota muffinssien keskelle Dr. Oetkerin suolainen kinuski täytettä. Keitä kinuski eli laita kattilaan kuohukerma ja fariinisokeri ja anna poreilla 3-5 minuuttia. Kinuskista ei siis näin tule paksua vaan se ainoastaan saostuu. Laita kinuski jääkaappiin pariksi tunniksi jotta se varmasti ehtii kunnolla viiletä. Vatkaa kevytvispi vaahdoksi sekä vaahdota jääkaapissa täysin kylmettynyt kinuski. Yhdistä kinuskivaahto kevytvispiin ja pursota muffinssien päälle.

 

Suunnitelmien muutos

Meillä oli lauantaille huikeat etukäteissuunnitelmat, ensin syödään pieni aamupala kotona, sitten valutaan kaupungille suomalaisen designin popuppiin, käydään Popilla laittamassa lasten välikausihommat kondikseen, lounastetaan Minean toiveesta Rossossa ja lopuksi vielä kurvataan optikon kautta tilaamassa mulle silmälasit, joihin viikonloppuna oli puolen hinnan ale. Perheen yhteisen kaupunkipäivän jälkeen suunnattaisi takaisin kotiin, onnellisina siitä että siivooja olisi sillä välin käynyt siivoamassa koko kodin puhtaaksi – oltiinhan me säästelty siivoojaa varten ja hyvillä mielin skipattu isommat siivoamiset viimeisen kahden viikon aikana.

Se, miten viikonloppu sitten lopulta menikään, onkin ihan toinen juttu. En saanut silmälaseja, koska en kuumehouruisena yksinkertaisesti jaksanut edes istua kunnolla, Rossossa kävi vain Niko ja Minea ja nyt koti on siinä kunnossa että tekisi mieli muuttaa hotelliin. Minea sairasti alkuviikosta, Nooalle nousi kuume tiistaina ja itse sain taudin torstaina. Vielä tänään sunnuntainakin me ollaan Nooan kanssa kipeinä, joten huomenna ei taida olla töihin asiaa. On kyllä kumma juttu miten nämä taudit tuntuu nykyään kaikilla kestävän ikuisuuden, vai onko omassa kaveripiirissäni vain ollut niin huono tuuri? Itselleni sairastamisessa hankalinta on tietenkin ollut se, että samaan aikaan Nooa on kipeänä, Minea turhautuu kotona tekemisen puutteeseen kun kavereitakaan ei voi kutsua ja Niko on ollut vähän normaalia enemmän töissä.

Asiat kuitenkin onneksi aina järjestyvät ja itselläni on kova luotto siihen että huomenna ollaan jo paljon parempina. Ja jos jotain positiivista omasta näkökulmastani, niin tämä neljän päivän minimaalinen ruokavalio voisi olla hyvä alku keventämiselle. Pääsiäisenä saa herkutella mutta jospa siihen saakka yrittäisi pitää tiukempaa linjaa, koska urheilemaankaan tästä tuskin ihan heti pääsee. Nyt kun kuume on kestänyt särkylääkkeistä huolimatta normaalia kauemmin, aion ottaa rauhallisesti vähän pidempään jotta tauti varmasti on kunnolla ohi. Maailman parhaat naapurit kävivät tänään poimimassa meillekin pajunoksat ensi viikkoa varten, joten onpahan onneksi lapsillekin jotain tekemistä.

Lapset mukaan ravintolaan!

Tänä viikonloppuna Jyväskylässä tapahtuu muutakin lapsille suunnattua Middle and up there popupin lisäksi, sillä huomenna ravintolat toivottavat tervetulleeksi erityisesti lapsiperheet. Syömään-tapahtuma järjestetään tänä vuonna ensimmäistä kertaa, ja ajatus tempauksen takana on osoittaa lapsiperheiden olevan ravintoloille ihan yhtä tärkeitä kuin kuka tahansa muu asiakas. Mukana on toistakymmentä ravintolaa, kuten Green egg, Jalo kitchen & lounge, Ravintola Shalimar, Rosso ja Panza. Tapahtumapäivänä (osalla ravintoloista koko viikonlopun ajan) mukana olevat ravintolat tarjoavat lapsille ja perheille erityisiä tarjouksia, annoksia ja myös kivaa puuhastelua. Kahvila Muistossa tarjoillaan koko perheen brunssi, Green Eggissä koristellaan omia jälkiruokia, Panzasta löytyy jälkiruokabuffet sekä lapsille ongintaa ja Kirkkopuiston Rosso jakaa perheen pienimmille yllätyslahjoja.

Meidän perhe pääsi etukäteen herkuttelemaan Jalo kitchen & loungeen viime viikonloppuna. En muista milloin olisimme viimeksi käyneet koko perheellä ravintolassa, ehkä reissatessa enemmänkin mutta omassa kotikaupungissa ulkona tulee nykyään syötyä todella harvoin. Joskus lasten kanssa on ravintolassa syöminen tuntunut enemmänkin haasteelta kuin rentouttavalta yhdessäololta, mutta ehkä pitäisi itsekin muistaa että lapset oppivat hyviä käytöstapoja sitä paremmin mitä enemmän niitä harjoitellaan. Toki ravintolan valitseminenkin vaikuttaa paljon lasten viihtyvyyteen, mutta oman kokemukseni mukaan suurin osa ravintoloista huomioi nykyään lapset todella hienosti. Väittäisin myös ettei meidän porukka ole ravintolassa koskaan ollut sieltä hiljaisimmasta päästä, ja siitäkin huolimatta henkilökunta ja muut ravintolan asiakkaat ovat paheksunnan sijaan aina osoittaneet ymmärrystään.

Täytyy myöntää että etukäteen jännitin ravintolavierailumme sujumista, mutta onneksi täysin turhaan! Jalossa on juuri sopivan rento tunnelma, jotta lapsetkin viihtyvät ja ruokalista on monipuolinen sekä lapset huomioonottava. Erityisen hieno juttu on se, että mistä tahansa listan annoksesta voi tilata lasten version – näin lapsetkin pääsevät maistelemaan samoja makuja meidän aikuisten kanssa, ihan niin kuin kotonakin. Erillisinä lastenannoksina löytyy hampurilaista, kanaa sekä jauhelihapihviä, joita meidänkin lapset tällä kertaa valitsivat. Me aikuiset otimme possun kassleria ja ulkofilettä, jälkiruoaksi suklaakakkua sekä jäätelöä. Ja mitä tykkäsimme? Lautaset tyhjenivät hetkessä, ja niin lapset kuin aikuisetkin olivat valmiita tulemaan Jaloon joku päivä uudelleenkin.

Huomenna tapahtumapäivänä lapsia huomioidaan ihan erityisesti, mutta Jalossa lapset ovat osa ravintolan asiakaskuntaa jatkuvasti. Leikkipaikkaa ravintolassa ei ole, mutta Minea ja Nooa istuivat nätisti pöydässä koko odotusajan piirrellen ja väritellen puuhakirjoja, jotka tarjoilija toi pöytäämme. Meidän positiivisen kokemuksen perusteella voisin siis suositella niin Jaloa kuin lauantain Syömään-tapahtumaa ihan kaikille, nyt jos koskaan on hyvä lähteä koko perheellä ulos syömään. Kynnys omalta osaltani ainakin madaltuu, kun tiedän että huomenna liikkeellä on paljon muitakin lapsia, enpähän ainakaan ole yksin jos omat lapseni juoksevat pitkin ravintolan käytäviä.

Tsekkaa vielä tapahtuman lisätiedot Syömään-facebookista ja eikun pöytää varaamaan!

Pääsiäisjuhliin

Olen ihan tosissani yrittänyt tsempata itseäni hoitamaan asiat hyvissä ajoin kuntoon. Laskujen maksaminen (ne on aina myöhässä!), työasiat, nukkumaanmeno (tähän en vielä ole pystynyt) ja ehkä se kesäksi kuntoon -projektikin olisi voinut jo startata, jos miettii että kesä voi hyvällä tuurilla alkaa jo toukokuulta. Harrastan post it -lappuja siinä määrin että niille kirjoitan töissä kaikki päivän aikana ilmaantuneet hoidettavat asiat, mutta luulen että samanlainen systeemi voisi toimia myös omassa arjessä täällä kotonakin. Yksi ystävä kertoi viikonloppuna tyypistä, joka listaa kännykkäänsä joka päivälle ja viikolle oman to do -listan, ja jos jotain ei saakaan suunniteltuna ajankohtana hoidettua, voi sen näppärästi siirtää seuraavalle odottavalle listalle. Kokeilemisen arvoista? En tiedä menisikö itse listojen tekemiseen liikaa aikaa, mutta elämän organisoimisessa se varmasti auttaisi.

Viime viikolla pyörähdin Tigerissa – kaikki tietää tuon kaupan joka on kuin Ikea, menet ostamaan vain yhtä pientä juttua mutta tulet ulos mukanasi kassillinen kaikkea sellaista jota et aiemmin älynnyt tarvitsevasi. Lähdin hakemaan töihin uusia tusseja ja kansioita, mutta heti ovensuussa yllätin itseni tutkimasta pääsiäistavaraa. En ensinnäkään ollut ollenkaan huomannut että pääsiäinen tulisi jo parin viikon päästä, vaikka olin etukäteen ajatellut olla tällä kertaa hyvin varustautunut jo viikkoja etukäteen. Viimeksi munien etsiminen jäi melkein kokonaan toteuttamatta, koska en ollut muistanut hankkia suklaamunia ja toisekseen mitään aarrekarttoja tai muita vastaavia ei ollut niitäkään kyhäilty pääsiäisaamuksi. Nyt ajattelin panostaa suunnittelemalla piilopaikat, askartelemalla kunnon kartat ja ilahduttamalla lapsia erilaisilla pupun jättämillä viesteillä.

Suunnitelmat hieman pääsivät elämään matkan varrella kun Tigerista löytyikin söpöimmät mahdolliset pääsiäisaiheiset kerttikset, pillit, tarrat ja muffinssivuoat. Ostin kaikkia jemmaan ja lupasin lapsille että tänä vuonna pääsiäistä juhlitaankin muutaman kaverin kanssa pienten kekkereiden muodossa. Kumpikin saa kutsua kolme kaveria, jokaiselle piilotetaan yksi suklaamuna ja herkutellaan yhdessä helpoilla tarjoamisilla. Lapset innostuivat ajatuksesta, ja minähän tunnetusti tykkään leipoa, joten suunnitelmat pääsiäiselle taitaa aika lailla olla tässä!

Joko te olette ehtineet suunnitella pääsiäistä? Miten teillä on ollut tapana juhlia sitä vai juhlitteko ollenkaan?

1 2 3 4 14