Huvipuisto Jyväskylässä

Tai oikeastaan Laukaassa. Mutta siltikin on jotenkin tietyllä tapaa vähän liikuttavaakin, että täältä kotihoodeilta löytyy tällainen pieni huvipuisto kaikenmaailman Särkkien ja Lintsien tyyliin. Ei se ole lähellekään samanlainen kuin isommat serkkunsa, mutta onpahan silti jotain. On nimittäin oikein jees, ettei aina ole pakko ajaa paria sataa kilometriä päästäkseen tekemään kivoja, erityisiä juttuja lasten kanssa, vaan vaihtoehtoisesti voi päivän suunnitelmat tehdä vasta aamupalalla ja kuitenkin olla perillä ennen lounasaikaa. (Tähän tekisi mieli todeta, että on hyvä kun pienistäkin kaupungeista löytyy palveluita, mutta eihän Jyväskylä mikään pieni paikka ole, täällä vain joskus joutuu yllättymään siitä, kuinka suppeasti mitään on tarjolla.)

Alunperin olin lupaillut lapsille Särkän reissua tähän loppukesälle, mutta viikot tuntuvat loppuvan kesken, eikä itsellä ehkä juuri nyt olisi ollutkaan energiaa suunnitella sen isompia matkoja Jyväskylän ulkopuolelle. Niinpä otimme Kertun ja lasten kanssa suunnaksi Nokkakiven puiston ja vietimme siellä nelisen tuntia laitteita kiertäen ja jäätelöä syöden. Meidän lapset ei ehkä olleet ihan niitä puiston hurjapäisimpiä, joten Nokkakiven lapsille sopivat laitteet sopivat loistavasti rauhallisempaan menoon. Pariin laitteeseen olisi aikuinen päässyt ilmaiseksi pienemmän lapsen seurassa, mutta Nooa ja Kertun samanikäinen poika viihtyivät hyvin kaikkein iiseimmissä laitteissa, jopa niin hyvin että karusellissa pojat taisivat istua viisi kertaa putkeen.

Itseltäni jäi kaikki laitteet tällä kertaa kokematta, eikä kameraakaan oikein ehtinyt pitää esillä juostessa kahden lapsen perässä – ehkä sekin kertoo onnistuneesta päivästä? Noin kymmenen kilometrin päästä Nokkakiven puistosta löytyy myös kotieläinpiha Ysitien lemmikki, jossa mekin ollaan yleensä käyty lasten kanssa joka vuosi ja aina tykätty paikan kotikutoisesta tunnelmasta. Muita vierailemisen arvoisia lasten kohteita Keski-Suomesta on ainakin Tarhalehdon kotieläinpiha ja Veijaripuisto Saarijärvellä, ja Jyväskylästä löytyy tietenkin myös perinteiset sisäleikkipaikat HopLop, tramppamaailma ja nyt uutena SuperPark. Ilmaisen tekemisen paras vinkki on mielestäni Mäki-Matin puisto, jossa on näin kesäisin tarjolla myös paljon järjestettyä ohjelmaa pienille puistoilijoille. Vieläköhän unohdin listalta jotain tärkeää? Lisäilkää jos keksitte kivoja vierailemisen arvoisia paikkoja Jyvässeudulta, ja saa jättää myös omia kokemuksia mainituista paikoista kommenttiboksiin!

Suunnitelmia yläkerran aulaan

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, totesin tänään, ja niin siinä melkein taisi sitten lopulta käydäkin, että yksi hyvin keskeneräinen huone eteni vauhdilla kohti valmiimpaa. Yläkerran aula nimittäin.

Joskus yli vuosi sitten kun suunnittelimme tämän kodin pohjapiirrosta, jäi meille kuin pakosta yläkertaan noin parinkymmenen neliön aulatila kaikkien makuuhuoneiden keskelle. Me ei haluttu luopua ikkunapinta-alasta, ei myöskään tarvittu viidettä makkaria eikä uskottu tarvitsevan lisää säilytystilaakaan, joten aika surutta annettiin ”hukkatilan” jäädä sellaisekseen. Muuton jälkeenkin se on ollut se kaikkein vähimmälle huomiolle jäänyt tila, huoneeksi sitä ei edes voi kutsua ja näppärästi se on toimittanut varaston virkaa. Parisen viikkoa sitten sain kuitenkin vihdoin ja viimein myytyä Nooan vanhan pinniksen pois, ja aula tuntui tyhjenevän siinä samalla. Innostus sen sisustamiseen yllättäen kasvoi, ja keskiviikkoisella Ikea-käynnillä satuin lepuuttamaan väsyneitä jalkojani kivankokoisen divaanin päällä makoillen. Siitä se ajatus sitten lähti, kotiin päästyäni kyhäilin kasaan pienen kollaasin inspiraatioksi ja tänään oltiin jo maalikaupassa – ja uudelleen Ikeassa.

Maanläheisiä sävyjä, luonnonvalkoista, beigeä, ruskeaa ja harmaata. Niin sanottuja pakollisia toimintoja kun aulaan ei tarvitse saada, niin suunnittelun suhteen kaikki oli avoinna. Lopulta päädyimme siihen, että aula voisi olla lapsille telkan katselua varten, ehkä leikit voi jatkua omista huoneista aulan puolella ja joskus myöhemmin siihen voisi ajatella hankkivansa pienen työpisteen tai kirjakaapin. Muissa huoneissa meillä ei ole verhoja (sälekaihtimia ja pimentäviä rullaverhoja lukuun ottamatta), mutta tämä tila saa olla aavistuksen hämyisempi, ja ajattelin testata ohuita vaaleita verhoja. Päätyseinä maalataan Tikkurilan sävyllä Mulperi, ja sekä sohva että matto saa uhkarohkeasti olla valkoista. Huomenna kasaillaan huonekaluja ja maalaillaan seiniä, joten jos haluat pysyä menossa mukana, niin seuraa @minishowblogi instastorya!

Entäs loman jälkeen?

Lomaa ollessa jäljellä käytännössä enää viikko sitä alkaa jo miettiä, miten ikinä sopeudun taas työssäkäymiseen? Ajatukset on heitetty täysin nollatilaan heti kesän alussa, mutta silti odotan yhä edelleen kesän alkamista ja sitä että kotona ehtisi tulla tylsää, kun ei ole mitään tekemistä ja on oltu useampi päivä kotona, siis ihan vaan oltu. Tänään totesin, että ehkä on jo aika hyväksyä se, ettei Suomessa nykyään ole kesää siinä mielessä kuin itse toivoisi, koska en muista, milloin viimeksi olisi ollut oikea kesäilta. Kesäillalla tarkoitan iltaa, jolloin on edelleen niin lämmin, että voi helposti istuskella pitkälle yöhön ulkona ilman takkia ja ilmassa tuoksuu ja väreilee kesä. Jos on sattunutkin olemaan pari kuumaa kesäpäivää, niin iltaan mennessä sää on ehtinyt viilentyä niin että vaatekerroksia on saanut lisäillä enemmänkin, ja keskustelut on saanut siirtää terassilta sisätiloihin. Mitä ihmettä, oikeasti! Saanko jatkaa kesälomaa vielä kuukaudella, tiedä vaikka elokuu yllättäisi ja toisi Suomeenkin lämpöaaltoja ja sitä myötä uimakelejä ja lämpimiä iltoja.

Kaikesta huolimatta täytyy yrittää muistaa, että kesällä silti pääsee niin paljon helpommalla, kun ei tarvitse kerrospukeutua niin kuin talvella, vaan ulos lähteminen on lähes yhtä nopeaa kuin oven avaaminen. Me ollaan pyöritty lasten kanssa lähimetsässä jonkun verran nyt aamupäivisin, ja kaikki muu aika on tainnut mennä pyöräillessä pieniä lenkkejä Nooan kanssa – Mineaa tuskin näkyy kotona nykyään, kun tyttö viettää päivät kavereiden kanssa pihoilla. Useimmiten meikäläinen tykkää kävellä perässä Nooan potkupyöräillessä, mutta tiistaina sain fysioterapeutilla käydessäni aika tiukan juoksukiellon, ja kun kävelyäkin tulisi kuulema vältellä, niin kait se on itsekin noustava useammin pyörän satulaan. Jotenkin vain juoksu ja kävely on aina olleet enemmän oma juttuni, joten olen parin päivän ajan yrittänyt pohdiskella, uskaltaisinko uhmata juoksukieltoa ja toivoa että lihastreenin ja hieronnan avulla saan kipeän jalan kuntoon. Toisaalta tilanne voi pian olla se, ettei jalalla enää edes kävele, mutta loistavasti alkanutta lenkkeilyintoa ei haluaisi tappaa heti alkuunsa. Ehtii sitä kotona istuskella sittenkin, kun taivaalta sataa lunta ja räntää.

Kesässä parasta on ollut huolettomuus, se ettei tarvitse tehdä mitään, jos ei huvita. Voi olla yöpaidassa pitkälle aamuun, hakea take awayta lounaaksi ja nukkua päiväunet. Ja arvaatteko, mikä tulee töiden alettua olemaan kaikkein vaikeinta niin mulle kuin lapsillekin? Se että ehditään aamuisin ajoissa yhtään mihinkään, että lapset jaksaa herätä aamulla ja saavat unta aikaisin illalla, että itse osaan mennä nukkumaan ennen puoltayötä ja että pystyn luopumaan aamun kahvihetkistäni. Vaikka lomallakin rauhallinen ja hidas aamupala tarkoittaa vähän väliä pöydästä nousemista ja lasten auttamista omissa toimissaan, niin silti se aamun pieni hetki on yksi tärkeimmistä. Istut kahvikuppi edessäsi selaten suosikkilehteäsi tai katsoen netflixiä, syöt aamupalan vasta pari tuntia heräämisen jälkeen ja annat itsellesi aikaa miettiä täysin turhanpäiväisiä asioita. Hitaat aamut, niiden takia voisin tehdä jatkuvaa iltavuoroa jos se olisi työssäni mahdollista. Aamun aikana yleensä ratkeaa se, millä mielellä päiväni aloitan, ja aamusta riippuen olen joko tehokas tai en saa koko päivänä mitään aikaan. Miten ihmeessä sitä voi taas sopeutua hoitoon viemisiin, kamalaan kiireen tunteeseen ja siihen, että päivästä noin puolet on minuuttiaikataulutettua ja loppuajan lapset on väsyneitä ja kiukkuisia.

Asuntomessujen mustat suosikit

Asuntomessukohteita kierrellessä sitä väkisinkin tuli laittaneeksi merkille, kuinka monessa kohteessa näkyi tummia maalisävyjä, harmahtavia luonnonmateriaaleja, betonipintaa ja kaikkein vaaleimpien puulajien sijaan paljon tammea. Täysin mustat talot ihastuttivat luonnollisesti myös allekirjoittanutta, ja synkänsävyiset sisustukset jäivät erityisesti mieleen. Näissä kolmessa ennakkosuosikkitalossa on jokaisessa omat ihastumisen kohteensa – upea piha-alue, taitavasti koottu sisustus, huokauksia aiheuttava keittiö ja suorastaan ylellinen yleistunnelma, siinä muutama syy rakastua seuraaviin koteihin.

Kotikontti

Mammuttikodin tyylikäs Kotikontti yllätti positiivisesti minimalistisella, laatikkomaisella ulkoasullaan sekä jättimäisellä patiolla, joka näppärästi yhdisti kolme erillistä piharakennusta yhdeksi toimivaksi kokonaisuudeksi. Suorastaan rakastuin pieneen vierasmajaan, patiolle aukeavaan lasiliukuoveen sekä tammisiin keittiökomeroihin. Keittiö toi hyvällä tavalla mieleen 70-luvun, ja vierasmajasta löytyi useampi designesine, jotka ottaisin omaankin kotiini milloin tahansa.

Kotikontti on vain 108-neliöinen pikkuomakotitalo, mutta mitä sitä kaksihenkinen perhe enempää tarvitsisikaan. Pohjaratkaisu tuntui toimivalta avonaisine keittiöineen, ja ajatus siitä, että tilat olivat sopivan kokoisia eikä mässäilevän suuria, hukkaneliöillä täytettyjä, oli ehdottomasti plussaa. Kotikontista huokui samaan aikaan trendikkyys, ajattomuus ja viihtyvyys, aika lailla siis ne ominaisuudet, jotka varmasti monella sisustajalla on tavoitteena.

Designtalo Pala

Musta-valkoisuus on jo pidemmän aikaa ollut sisustajien suosikkina, mutta Designtalo Palassa näkyi mielestäni hyvin se, kuinka trendi on muuttanut aavistuksen muotoaan. Enää ei sisusteta täysin valkoista kotia pienillä mustilla yksityiskohdilla, vaan trendikkäämpää on tehdä laajempia tummia pintoja, valita kokonaan mustia huonekaluja ja yhden tehosteseinän sijasta maalata koko huone. Palan viehätystä lisää entisestään se, että kohteen sisustussuunnittelijana on toiminut ihana Mikko Toppala, jonka omakin kotin on nykytrendien taidonnäyte.

Pala on innovatiivinen uusi konsepti, sillä sen ajatuksena on rohkaista sinkkuja, pariskuntia ja perheitä hankkimaan omakotitalo, vaikka lopullinen perhekoko ei vielä olisikaan tiedossa. Palan voi nimittäin rakentaa huone tai pala kerrallaan, ensin voi ostaa vain ne tärkeimmät osat ja myöhemmin täydentää kotia perheen kasvaessa tai taloudellisen tilanteen parantuessa. Ajatus sopii hyvin nykyiseen maailmanmenoon, sillä enää ihmiset eivät ajattele ostavansa loppuelämän koteja. Muuttuvissa elämäntilanteissa muunneltavuus on iso etu.

Honka Ink

Ulkoapäin Honka Ink sopisi hyvin tanskalaisiin maisemiin, joissa mustia harjakattoisia puutaloja on nähty paljon pidempään kuin täällä meillä. Myös sisältä Ink on pelkkää modernia trendikkyyttä eli betonipintoja, rottinkituoleja, paimentolaismattoja, marmoria ja mustaa metallia. Honka Inkin sisustus on taitavan Jonna Kivilahden käsialaa ja juuri sellainen koti, johon takuuvarmasti rakastuu kaikki nykytrendejä seuraavat sisustajat. Itselleni jäi erityisesti mieleen karut tummat mikrosementtiseinät, olohuoneen i-h-a-n-a sohva ja ulkoterassin säkkituolit. Itse asiassa säkkituolit oli googletettava heti kotiin päästyäni, koska olen jo jonkin aikaa etsinyt kauniita ja kompaktin kokoisia säkkituoleja yläkerran aulaan. Kun nämä yksilöt vielä sattuivat olemaan ihan järkevän hintaisetkin, niin luulen niiden olevan aika vahvoilla aulaa sisustaessani.

Taidan jo vähän toistaa itseäni, mutta sanonpa silti että nämä kolme kohdetta kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa paikan päällä, jos käytte asuntomessuilla. En ole osannut valita vain yhtä suosikkiani, vaan pidin kuudesta eri kohteesta, joita yhdistelemällä rakentuisi unelmieni talo – kunhan ensin voittaisin lotossa. Tulossa on siis vielä ainakin muutama helmi asuntomessuilta, ja lisäksi ajattelin esitellä teille messukohteiden lastenhuoneita. Siitäkin huolimatta että ne tuntuivat tänä vuonna olevan hieman aliedustettuina. Mutta ennen sitä, kertokaahan mikä on näistä kolmesta teidän suosikki?

Kaksi sarjasuosikkia

Aika harvakseltaan tulee nykyään telkkaria katseltua, ja silloinkin kun sille löytyy aikaa, on elokuvan tai sarjan oltava katsottavissa samantien – aikataulutettu tarjonta ei vain toimi, kun kaikki katsomisen arvoinen tulee lasten nukuttamisen aikaan. Niinpä olen aika pahasti koukuttunut Areenan ja Netflixin ohjelmistoon, joista molemmista löytyy läjäpäin huippusarjoja. Viimeisimpänä on tullut katsottua Skamin teinidraaman lisäksi myös jännittävämpää draamaa rikossarjojen muodossa. Kaksi koukuttavinta on olleet jo muutaman vuoden takaiset The Fall ja Isänmaan puolesta (Homeland).

The Fall on brittiläinen rikossarja, siinä mielessä hyvin epätavanomainen että tutkittavien rikosten tekijä on alusta asti selvillä, ja sarja seuraa yhtä tiiviisti niin murhaajaa kuin murhien tutkijaakin. Irlantilaiseen kaupunkiin sijoittuvat tapahtumat etenevät siihen tahtiin, että sarjan tahtoisi katsoa alusta loppuun yhdellä kertaa, ja loppuratkaisu yllättää vaikka katsojana sitä luuleekin arvaavansa, miten tarina päättyy. The Fallin naispääosa tuo etäisesti mieleen huippusuositun Silta-sarjan Saga Norenin, ja onhan sarjan pääosan esittäjät niinkin nimekkäitä kuin Gillian Anderson ja Jamie Dornan.

Myöskin nimekkäillä näyttelijöillä roolitettu Isänmaan puolesta (Claire Danes, Damian Lewis) on rikossarja, joka vangitsee katsojan päiväkausiksi television ääreen. Itse vasta kahlaan läpi 2. tuotantokautta, mutta lohduttavaa on se, että katsottavana on vielä ainakin viisi kautta, ei tarvitse siis pelätä että jännitysnäytelmä olisi ihan heti ohi. Sarjassa seurataan CIA-etsivää, joka tutkii sotavankina kahdeksan vuotta olleen, Amerikkaan palanneen sotilaan tekemisiä. CIA-etsivä Carrie uskoo sotavangin olevan käännytetty, nykyinen Al Qaidan terroristi, jonka suunnitelmat ovat osa isompaa Amerikkaan kohdistuvaa terroristitekoa. Asioita hankaloittaa Carrien omat ongelmat mielenterveyden kanssa.

Sekä The fall että Isänmaan puolesta on varmoja sarjasuosikkeja niille, jotka muutenkin tykkäävät rikossarjoista. Ennen kuin aloitat katsomisen kannattaa varata riittävästi aikaa telkkarin ääressä istumiselle, ensimmäisten jaksojen jälkeen on nimittäin vaikea enää lopettaa ennen kuin on päässyt tuotantokausien loppuun asti.

Heipat asuntomessuilta!

Tänään on herätty paljon tavallista lomarytmiä aiemmin, pakattu kahvia ja evästä mukaan ja lastattu auto täyteen naisia matkalla Mikkelin asuntomessuille. Kävimme jo nyt pressipäivänä katsomassa kohteet läpi pahimpia ruuhkia välttääksemme, ja olihan tuo kuvaaminenkin aika paljon helpompaa väljemmässä tunnelmassa. Kuljin kohteet suurimmaksi osaksi kamera kaulassa roikkuen, ja vasta kotona tulin huomanneeksi, että monet sisustuksen pienet yksityiskohdat menivät itseltäni täysin ohi, kun katselin talot linssin läpi. Ehkä olisi myös ollut parempi valita 10-15 suosikkia etukäteen ja kiertää ne tarkemmin, sen sijaan että yritimme jaksaa käydä kaikki kohteet läpi, osa suorastaan juoksemalla.

Joka vuosi itseäni eniten asuntomessuilla hämmästyttää se, kuinka älyttömästi ihmiset panostavat resursseja pihoihin. Lähes jokaisen talon pihalta löytyi tavallista huomattavasti isompi terassi, useilla oli poreamme tai uima-allaskin ja myös erilaiset piharakennukset tuntuivat ennemmin olevan sääntö kuin poikkeus. Näiden lisäksi löytyi kesäkeittiöitä, pieniä kasvihuoneita ja hulppeita piharakennuksia saunoineen ja kylpyhuoneineen, Sunhousen kohteeseen oli rakennettu etupihalle oma pieni golfkenttä. Viime vuoden messuilta lähdin haaveillen pihasaunasta (joita tuntui nytkin olevan yllättävän paljon), nyt katse kohdistui enemmän porealtaisiin.

Päällimmäisenä fiiliksenä messuilla käynti herätti jälleen innokkuuden miettiä oman kodin tilojen toimivuutta ja sisustuksen viimeisteleviä yksityiskohtia, mutta noin muuten käteen ei jäänyt kovin paljoa mitään uutta ja ihmeellistä. Olen seurannut sosiaalisessa mediassa messujen rakentumista melko aktiivisesti, joten useimmat kohteet tuntuivat jo valmiiksi tutuilta, vielä senkin kautta että joitakin kohteita on ehditty esitellä myös lehtien sivuilla. Oli joka tapauksessa hienoa päästä näkemään omia suosikkeja paikan päällä, ihailla tunnelmaa ja kokea tilan tuntu sekä nähdä monia suosikkihuonekalujani ihan oikeissa kodeissa osana muuta sisustusta.

Yhdistävinä tekijöinä isolle osalle messukohteista oli suuret rakennetut piha-alueet, keittiöseinät, joiden keskelle on tehty syvennys eri toiminnoille sekä isot ikkunat huikeiden järvimaisemien suuntaan – pihojen materiaaleina näkyi lähes yksinomaan kivetystä, puuta, betonia ja kunttaa. Pellavalakanat oli edustettuna lähes joka toisessa kodissa, ja monet talot olivat sisältä joko hyvinkin tummia (mustia) kokonaisuuksia tai sitten täysin valkoisia. Erivärisiä puulajeja näkyi todella paljon, ja muutenkin pehmeämpi sävymaailma on selkeästi nyt pinnalla.

Oletteko suuntaamassa asuntomessuilla ja joko olette löytäneet oman ennakkosuosikkinne?

Lomapäivät vähenee, paniikki iskee?

Onko teistä suurin osa tällä hetkellä lomalla? Omista kavereistani on melkein jokainen jäänyt lomille juhannukselta, tai viimeistään nyt heinäkuun alusta, ja veikkaanpa muutenkin tämän olevan sitä parasta lomasesonkia. Meikäläinen kun pitää lasten kanssa parin kuukauden lomaa, niin sitä voisi luulla ehtivänsä tehdä yhtä jos toistakin, mutta arvatkaa kuinka lopulta aina käy? Alkulomasta uskottelen aikaa olevan vielä niin paljon, ettei mitään kannata nyt ihan vielä aloittaa, ja nyt kun viikkoja on jäljellä enää vain muutama, tulee sellainen olo, että loma meni jo, kuka tässä enää ehtii mitään tehdä. Toisin sanoen osaan siis oikein taitavasti vältellä kaikkia velvollisuuksia ja soljua sellaiseen lomamoodiin, jossa aika kuluu nopeammin kuin koskaan, mutta mitään et oikeastaan tee. Kuinka kätevää!

Samanlaisessa mitään tekemättömyyden kiireessä taisin elellä silloin kun vielä olin lasten kanssa kotona, treffailtiin vaan kavereita, leivottiin mutakakkuja ja pyörittiin pihoilla. Aina välillä tulee ikävä sitä joutilaisuuden aikaa, vaikka samaan aikaan mieleen muistuu, miten myös kaipasi jotain omaa tekemistä poissa kotiympyröistä. Olenkin miettinyt, että osa-aikainen työnteko olisi varmasti loistava ratkaisu tähän elämäntilanteeseen, mutta toisaalta taas monet sanovat, että se helposti tarkoittaa sitä, että edelleen teet saman työmäärän mutta pienemmässä ajassa – ja tuntuvasti pienemmällä palkalla.

Luulen, että syksystä tulee vielä ihan erityisen hyvä kunhan ensin ehdin saada ajatukset kasaan, hommat valmiiksi kotona ja syksyn kalenterin pysymään tyhjänä kaikesta ylimääräisestä. Olen aika hyvin saanut toteutettua downshiftaamista, ainakin siinä mielessä että usein voin vastata ei meillä mitään ole, kun ystävät kyselevät ehdittäisikö kuluvalla viikolla nähdä. Myös useammat juhlat saavat tänä kesänä jäädä, ihan vain siksi etten juuri nyt tunnu innostuvan ajatuksesta reissata joka viikko lasten kanssa (tai ilman) ympäri Suomea. Enemmän arjen tekemistä, vähemmän kalenteriin merkittyä menemistä – tähän taitaa melko hyvin kiteytyä tämän vuoden ohjenuorani.

Vaikka olen pitänyt kalenterin vielä tiukasti poissa näköpiiristä, kaivoin silti kauneimman kynärasiani* esille ja kirjoitin paperille listan asioista, jotka haluan ehtiä tehdä tällä viikolla. Maalaan vessan saumat loppuun, varaan lapsille ajat hammastarkastukseen, hoidan virastoasioita, kiinnitän seinille pari kaapissa odottavaa taulua ja esinettä ja selaan sisustuslehtiä, jotka ovat viime kuukausina tipahdelleet postilaatikkooni, mutta jääneet lukematta. Torstaina ajelen hyvässä seurassa asuntomessuille Mikkeliin ja viikonlopun aloitan Minna bakesin herkuilla. Kuulostaa yllättävän hyvältä vai mitä? Pienistä puroista syntyy joki, ja niin ajattelin minäkin aloittaa, pieni homma kerrallaan ja turhia stressaamatta, todennäköisesti kuun lopussa huomaan tehtävälistani tyhjentyneen kokonaan.

*Ihana metallinen säilytysrasia on saatu Sisustus Orvokista. Rasia on merkiltään Lehtorinne design studio, samalta merkiltä löytyy mm upeita metallijaloilla varustettuja penkkejä ja metallihyllyjä.

Kodinhoitohuone

Just nyt mielessä pyörii kaikenlaisia asioita, enimmäkseen erilaisia uusia alkuja, sillä usein pidemmän reissun jälkeen haluaa keskittyä kotiasioihin ihan uudella tavalla – ja ehkä jopa tehdä niitä rästiin jääneitä hommia pois. Sen ainakin tiedän, että tämä viikonloppu vietetään hyvin tiiviisti kotona, enimmäkseen kodinhoitohuoneessa reissun jälkeisiä pyykkejä pesten. Vaikka kuinka ihana loma meillä olikin, niin ihan yhtä ihanaa on myös tulla kotiin, saada puhdasta vaatetta päälle ja purkaa matkalaukut. Lapsetkin hyppivät riemusta portaita edestakaisin heti kun saatiin ulko-ovi auki!

Yksi arkea helpottavia asioita, joka hommattiin tänne uuteen kotiin, on ollut kuivausrumpu. Meillä ei ole koskaan aiemmin ollut sellaista, mutta nyt en enää osaisi ajatella pärjääväni ilman. Ensin harkittiin kuivaavaa pyykinpesukonetta, mutta perheellisenä tämä on kätevämpi, kun voi pyörittää molempia koneita samaan aikaan ja pestä jopa neljä koneellista pyykkiä yhden päivän aikana. Usein pidänkin viikonloppuisin pyykkipäivän, jolloin pestään sekä narulla kuivattavaa että kuivausrumpuun heitettävää pyykkiä. Ostoslistalla on vielä joskus hankkia kuivauskaappi, se olisi nimittäin kätevä lasten kosteiden ulkovaatteiden kuivatukselle – aika lailla ympäri vuoden siis.

Kodinhoitohuone on meillä vielä todella keskeneräinen, sillä katossa on muutama aukko, joille pitäisi tehdä jotain, ja lattiasta puuttuu listat. Tämä on ainut huone, johon meillä tulee jalkalistat, ja nekin vain sen takia, että saatiin roiskia mikrosementti lattiaan vähän huolettomammin, ja nopeammin. Toinen vaihtoehto olisi ollut rajata mikrosementillä seinälle nouseva vesieristeen raja, mutta lopussa kun alkoi tulla kiire saada lattiat valmiiksi, ei niin pikkutarkka homma enää sopinut aikatauluihin. Toisesta päästä kodinhoitohuonetta pääsee kylpyhuoneeseen ja saunaan, toisessa päässä on ovi etuterassille sekä samassa yhteydessä kuraeteinen. Vielä toistaiseksi seinät näyttävät kovin tyhjiltä, mutta ongelma on se, että huone on niin kapea, ettei kaappeja voi olla vastakkain molemmin puolin, ja nyt kun yhdellä seinällä jo on naulakkoja, en tiedä mitä toiselle seinälle enää laittaisi. Liukuovikaappien takaa löytyy talon tekninen tila ja muutamat vetokorit lasten käyttöulkovaatteille ja Nikon puolipuhtaille vaatteille.

Kodinhoitohuone on siitä ongelmainen, että näkymä kylpyhuoneeseen päin on seesteinen ja kodikas, mutta kuraeteisen puoli on täysin laiminlyöty. En pidä siitä, että ulko-ovi on listavalkoinen ja seinät kaikkialla puhtaanvalkoista, ja luulin tilanneeni kiinteiden kalusteiden toimittajaltamme liukuovet valkoisilla kehyksillä – ne kuitenkin tulivat hopeisilla. Asiasta kannattaisi tietenkin reklamoida, mutta myyjä, jonka kanssa olemme kaupat tehneet, ei ole yrityksessä enää töissä, ja loppujen lopuksi kyse on todennäköisesti siitä, että sopimukseen on kirjattu väärä kehys, enkä ole asiaa huomannut tilatessa. Rakentamisen aikana näitä vain tuppaa väkisinkin tulemaan, sillä satoja valintoja tehdessä sitä itsekin alkaa katsoa asioita läpi sormien, enkä loppuvaiheessa enää syynännyt jokaista paperia niin tarkasti.

Kunhan jälleen löydän energiaa pohtia kodinhoitohuonetta, ja kunhan ensin saamme siellä viimeiset hommat valmiiksi, tulee lopputuloksesta varmasti mieluinen ja viihtyisä. Estetiikkaan huomiota kiinnittävänä luonteena on vain vaikea sietää keskeneräisyyttä, kaikki pitäisi olla samantien viimeisteltyä ja valmista sisustamiselle. Tuleeko teille jotain mieleen, miten saisin tätä huonetta vähän valmiimman näköiseksi? Tavaraa ei tarvitse olla paljon, mutta jotenkin olisi kiva yhtenäistää kuraeteisen puoli muuhun tilaan, en vain tunnu keksivän millä keinoin.

Palma Aquarium

Eilinen päivä oli ehdottomasti yksi lemppareitani koko tällä Mallorcan matkalla, kävimme nimittäin Palma Aquariumissa eli yhdessä paikallisista akvaarioista. Oltiin päätetty, että viikon aikana käydään saaren pääkaupungissa Palmassa ja sen lisäksi tehtäisi jokin lapsille mieluinen reissu. Lopulta meillä oli kaksi vaihtoehtoa, vesipuisto tai akvaario. Molempia löytyy tästä alle 30km säteellä Palmanovasta useampia, ja ihan Palmanovan vieressä Magalufissa on myös Katmandu-puisto, jossa on yhdistettynä vesileikkipaikka, kiipeilypuisto sekä muutamia erilaisia 4D-aktiviteetteja. Kaikki vaihtoehdot olisi varmasti olleet hyviä, mutta koska meidän molemmat lapset on aavistuksen arkoja riehumaan vedessä, ajattelimme että tällä kertaa meri ja hotellin allas saavat riittää siltä osin.

Googletimme eri akvaarioita lähistöltä, skippasimme delfiinishowt ja ostimme liput hieman kauemmaksi Palma Aquariumiin. Liput kannatti ostaa netistä etukäteen, sillä siinä säästi jokusen euron kun otti valmiiksi ehdotettuja yhdistelmäpaketteja. Alle 3-vuotiaasta ei mennyt maksua ollenkaan, mutta peruslipun lisäksi tarjolla oli vielä kolme maksullista aktiviteettia, joista ostimme liput haiveneretkelle. Minean kanssa käytiin kahdestaan istumassa lasipohjaisessa veneessä, josta näki haiden lipuvan hiljaa ohi aivan jalkojen alapuolella. Melkein alkoi jännittämään siinä matalalaitaisessa pikkuveneessä istuessa, mutta järkeilin ettei akvaarion haita ehkä kiinnosta veneessä olijat, jos ympärillä uiskentelevat sadat kalatkin saivat olla kaikessa rauhassa.

Palma Aquarium oli kaikessa upeudessaan niin vaikuttava, että lasten kanssa selailtiin kuvia puhelimesta pitkälle iltaan asti vielä hotellillakin. Muuten täällä Espanjassa tuntuu talot ja kasvisto olevan melko väritöntä, mutta veden alla on ihan oma maailmansa – meri tarjoaa käsittämättömän hienoja väriyhdistelmiä pastellisävyistä neonväreihin, ja monet kalalajit olivat niin omituisia, ettei niitä edes uskoisi kaloiksi. Puolienkaan nimiä en oppinut tuntemaan, mutta vaihtoehtona esim perinteisille museokierroksille akvaariovisiitti toimisi ihan kenelle tahansa. Ikkunoiden taakse olisi voinut jäädä tuntikausiksi tuijottamaan ihmeellisiä vedeneläviä, ja jokaisen kalan, meduusan, korallin ja alkueläimen olisi halunnut tallentaa kameran muistikortille.

Meidän lapset tykkäsivät molemmat kierrellä katselemassa akvaarioita, mutta lisäksi alueella oli pari muutakin aktiviteettia lapsille. Sisältä löytyi minikokoinen hoplop ja ulkona oli merirosvolaiva, jota pääsi tutkimaan sekä pomppulinna. Lapset myös juoksentelivat uikkarit päällä aukiolla, jonka lattiasta tuli vesisuihkuja, ja eurolla sai ostaa kalanruokaa, jota nälkäiset kalat haukkoivat kiduksiinsa ulkolammessa. Sisääntulon luona lapsille maalatiin meriaiheisia kasvomaalauksia, ja tiettyinä kellonaikoina pääsi osallistumaan merirosvojen vesi-ilmapallosotaan. Ihan superkiva paikka siis kokonaisuudessaan, eikä noin 50€ maksaneet liput meidän perheeltä mikään mahdoton summa ollut. Kannattaa siis ehdottomasti käydä, jos lomailette Mallorcan saarella, meikäläinen ei nimittäin taida nyt keksiä mitään huonoa sanottavaa koko paikasta.

Täydellinen kesäolohuone

*Kaupallinen yhteistyö Jyskin kanssa

Olen ihan yhtäkkiä huomannut, kuinka meidän arjen touhut on nyt kesän tullen siirtyneet enemmän ja enemmän sisältä ulos. Heti aamupalan jälkeen Minea ryntää hakemaan kavereita ulos (ja Nooa tietenkin perässä), yhä useammin ruoanlaitto hoidetaan pienessä hiiligrillissämme ja ystäviä kylään kutsuttaessa kahvit nautitaan terassilla säästä riippuen joko t-paidassa tai takissa. Ensin ajattelin, ettei meidän pihasta saada tänä kesänä niin viihtyisää, että siellä tulisi vietettyä aikaa muuten kuin ehkä mullan levityshommissa ja myöhemmin nurmikon siementen kastelemisessa. Suurimmaksi osaksi kun kaikki energia on vielä tämänkin vuoden puolella käytetty sisätilojen suunnitteluun ja kuntoon saamiseen, ja piha on koko ajan ollut prioriteetti numero kaksi.

Kevään mittaan aloimme kyllä vähitellen jo suunnitella pihan toimintoja. Heti oli selvää, että sisääntulo tehtäisi kivetyksellä lähes koko pihan osalta, talon ympärystö vuorattaisi pienillä kivillä ja terassi laitettaisi kiertämään etupihalta takapihalle. Takapihalle tulee joitain toimintoja lapsille kun taas talon sivupiha täytettäisiin ensi kesänä erilaisilla istutuslaatikoilla, joissa voisi myöhemmin kasvattaa muutamia hyötykasveja. Suunnitelmat alkoivat hahmottua, kesäkin tuli, mutta mikään ei edennyt pihallamme. Koska Nikon lomatkin alkoivat olemaan ihan nurkan takana, oli tehtävä päätös – joko keskittyisimme tämän kesän ajan pihan laittamiseen tai sitten siirtäisimme urakkaa ja päättäisimme tehdä jotain ihan muuta. Lopulta päädyimme kompromissiin, joka ei itse asiassa olekaan tuntunut yhtään siltä, että olisimme kuitenkaan joutuneet luopumaan mistään. Panostimme perheen yhteiseen aikaan, varasimme lomamatkan lämpimään ja päätimme laittaa kuntoon vain sen tärkeimmän eli terassin.

Nyt meillä on täydellinen olohuoneen jatke, jossa viihtyy lapset ja aikuiset, muuta en tällä hetkellä pihalta osaa edes kaivata. On paikka, johon kattaa aamukahvit tai kutsua ystäviä istumaan iltaa auringonlaskun aikaan, viherkasvejakin on ympärillä niin ettei nurmikon puuttumista melkeinpä enää edes huomaa. Tässä se on, terassi jollaista toivoin mutten uskaltanut aikaisemmin ääneen sanoa ennen kuin vasta nyt kun kaikki on lähes valmista. Mitäs tykkäätte, kelpaisiko tuolla istuskella?

Itse terassin Niko rakensi meille paksuista harmahtavista lankuista, ja kaikki loput löytyikin Jyskistä. Etsin ilmavia mustarunkoisia ulkosohvia, jotta sisätilojen tunnelma jatkuisi myös ulkona, ja kuin tilauksesta Jyskin verkkokaupassa tuli vastaan tämä kaunis pelkistetty LEVANGER sohvaryhmä tummanharmailla kankailla. Kauaa ei tarvinnut miettiä, vaan sohvat lähtivät tilaukseen näkemättä, laadunkin kun osasin olettaa olevan hyvää (edellinen Jyskin sohvaryhmämme on edelleen kuuden käyttövuoden jälkeen loistavassa kunnossa!). LEVANGER sohvaryhmä myydään paketissa niin että mukaan tulee yksi sohva, sohvaan kuuluva pieni sivupöytä sekä neliön mallinen isompi pöytä. Meille sohvia tuli kaksi, ja sijoitimme ne kulmasohvaksi niin että väliin laitoimme toisen isoista pöydistä ja toisen keskelle. Järjestystä ja sivupöytien kätisyyttä voi nopeasti muuttaa, joten jos joskus haluammekin sijoittaa sohvat vaikka vastakkain toisiaan, onnistuu se hetkessä. Vaikka pöytätilaa on jo itse sohvaryhmässä ihan riittävästi, halusin terassille vielä UHRE sivupöydän, jota on helppo liikutella tarpeen mukaan paikasta toiseen.

Vehreyttä terassille kaivattiin, joten suuret HVEPS polystone ruukut täytin aurinkoa kestävillä viherkasveilla, ja ruukut löysivät paikkansa sohvaryhmää vastapäätä. Polystone on materiaalina mukavan huoleton, sillä se ei pala, se hylkii likaa, on kevyttä ja kestää jopa pakkasta. Kaiken lisäksi ruukut näyttäisivät juuri nyt olevan tuntuvassa alennuksessa, joten kannattaa käydä Jyskissä katsomassa, vaikka jo ensi kesää silmällä pitäen.

Myös kodikkuutta terassille kaivattiin niin tyynyjen kuin viltinkin muodossa, ja viimeisen silauksen teki KAARE valoketju, joita kiinnitin kaksi ensin toisiinsa kiinni ja sitten pienillä nauloilla seiniin. Valot toimivat pattereilla, joten ne voi sijoittaa mihin tahansa välittämättä pistokepaikoista, ainut vain että ne tulee huonommilla ilmoilla muistaa nostaa sisälle. Lopuksi laitoin vielä tummanharmaan STILKEG räsymaton terassin ovelle pehmentämään tunnelmaa. Matto ei sinänsä ole mikään ulkomatto vaan tarkoitettu sisätiloihin, mutta meillä terassia suojaa talon korkea uloke niin ettei vesi pääse tuonne ovelle asti. Myöhemmin aiomme vielä rakentaa koko terassin pituudelta yläpuolelle pergolaa, ja kiinnitämme siihen tällaisen valkoisen HOLD-AN purjeen suojaamaan terassin ulointa reunaa pahimmilta sateilta. Ostoslistallani on myös toinen UHRE sivupöytä, sillä sovittelin sitä meidän tv-huoneeseen, ja se sopi sinnekin ihan yhtä täydellisesti kuin ulkosohviemme pariksi.

Aika monet mutakakut olemme jo ehtineet terassilla syödä, sillä nyt kun löhönurkkaus on kutsuva ja kodikas, tulee takapihalla vietettyä paljon enemmän aikaa. Omaa modernin pelkistettyä sisustussilmää sohvaryhmä miellyttää ihan erityisesti, vaikka toki ulkoterassilla saa myös olla ripaus lämmintä ja kodikasta tunnelmaa luomassa viihtyisyyttä. Millainen on teidän unelmien terassi, tietenkin toimiva ja viihtyisä sen olla pitää, mutta sisustatteko ulos omaa tunnelmaa vai sisätiloja mukaillen?

Aurinkorasvan tuoksua ja hiekkaisia varpaita

Kun ei kerta Suomi anna muuta kuin vuorotellen räntää ja vettä, niin takuuvarmoja lämpöasteita on etsittävä jostain muualta. Niin se vaan tänään starttasi meidän perheen Mallorcan matka aivan liian aikaisin aamusta, ja tällä nimenomaisella hetkellä makoilen hotellin sängyssä valmiina nukkumaan (eikä kello näytä olevan vielä edes kymmentä paikallista aikaa).

Eilinen päivä meni kokonaan pakkaillessa, tai ainakin olisi pitänyt, mutta keksin aamun ensimmäiset tunnit kaikkea muuta tekemistä. Tiedätte varmasti kaikki sen, miten yllättäen iskee tarve siivota kaappeja, jos to do -listalla on seuraavana jotain, mitä ei oikein huvittaisi tehdä? Itselleni iski lähes maailmanlopun fiilis, sillä tuntui että ennen matkaa olisi pitänyt saada kaikki rästihommat tehtyä ja mielellään heti samantien. No eihän ne hommat valmistuneet, ei ensimmäinenkään, ja tuskin tilanne muuttuu sen katastrofaalisemmaksi tämän lyhyen lomaviikon aikana, jos hommat on roikkuneet viimeiset kolme kuukautta. Ovea takanaan sulkiessa hieman kirpaisi, mutta nyt ei enää tekemättömät tehtävät voisi vähempää mieltä vaivata.

Kaikenlaista pakkaamisen sijaispuuhaa keksiessäni ystäväni katsoi vierestä ja totesi, että olisi vastaavassa tilanteessa varmaan jo täysi hermoraunio. Ihmettelin, että niin missä tilanteessa. Koitin selittää, että luonteeni nyt vain sattuu olemaan niin kovin boheemi – vaikka todellisuudessa se boheemius on pelkistetysti sanottuna useimmiten viime tipassa metodin toteuttamista, eikä aina mitenkään niin toivottu ominaisuus ihmisessä.

Yhden asian tämä neiti viimetippa oli kuitenkin saanut hoidettua hyvissä ajoin, sain nimittäin pakata lapsille mukaan mitä parhaimmat aurinkovoiteet. Olen etsinyt hyvää fysikaalista aurinkorasvaa jo pidemmän tovin, mutta etsintä loppui siihen kun löysin nämä Biosoliksen tuotteet. Voiteita voi huoletta käyttää myös pienemmillä lapsilla ilman että tarvitsee huolehtia aurinkosuojan haittavaikutuksista. Toinen vaihtoehto olisi kemiallinen aurinkosuoja, joka suodattaa uv-säteen iholta, kuitenkin samalla imeytyen jopa verenkiertoon saakka ja näin kasvattaen syöpäriskiä. Yleensä kemiallisia suojia suositaan niiden hyvän levittyvyyden vuoksi sekä siksi, että fysikaaliset aurinkosuojat jättävät ihon hieman valkoiseksi levityksen jälkeen. Meille tuli testailtavaksi niin 30 kuin 50 suojakertoimella varustettuja Biosoliksen fysikaalisia suojavoiteita sekä muita aurinkotuotteita, ja näin parin viikon kokemuksen jälkeen voin suositella voiteita hyvin lämpimästi! Tuntuma ei ole tahmea ollenkaan eikä lopputulos lähellekään niin valkoinen kuin mihin fysikaalisten suojien käyttäjät ovat tottuneet. Näitä kannattaa kokeilla, jos nyt ne lämpösäteet tänä kesänä sinne Suomeenkin saakka yltäisivät..

*aurinkotuotteet saatu

Juhannus kaupungissa

Enpä muista olenko kovinkaan usein viettänyt kaupunkijuhannusta, siitäkään huolimatta etten ole mitään perinteisiä mökki-ihmisiä. Olen saattanut useammallekin ystävälleni ihmetellä, miksi suomalainen haluaa lomalla tehdä koko ajan jotain? Tuntuu melkein kuin meidän olisi liian vaikea vain olla, ottamatta stressiä siitä, kuinka paljon olisi tehtävää ja heittää työhanskat totaalisesti nurkkaan. Mökille lähdetään jotta päästään siivoamaan, kitkemään, kasvattamaan, kantamaan, putsaamaan, lämmittämään, pesemään, kokkaamaan ja mitä näitä  nyt on. Lomalla pitää osata myös lomailla, onhan sekin taito että pystyy totaalisesti tyhjentämään kalenterinsa ihan kaikesta.

Voi olla että kymmenen vuoden päästä olen mökkeilystä jotain ihan muuta mieltä, mutta nyt tekemistä tuntuu olevan kotonakin jo niin paljon sekä sisällä että ulkona, että itselleni paras loma on juuri sellainen, joka muutaman yön päässä häämöttää. Suoralla lennolla takuuvarmoihin lämpöasteisiin, all inclusive ja meri vieressä – jos tällä yhdistelmällä ei saa ajatuksia nollattua, niin tuskin millään. Ja sitä lomalta oikeastaan enimmäkseen odotankin, rentoutumista ja perheen yhteistä aikaa ilman velvollisuuksia.

Koska lomamatka on niin lähellä, päätimme olla lähtemättä tänä juhannuksena mihinkään kotia kauemmas. Saimme ystäväperheen pariksi yöksi meille kylään, itse asiassa saman porukan kanssa vietimme myös viime juhannuksen, silloin vain Turussa ja Naantalissa. Tänä vuonna keskityttiin olennaiseen eli hyvään syötävään ja lenkkeiltiin aina välissä, että jaksettiin taas syödä vähän lisää. Lapset oli selkeästi onnellisia siitä, että saivat vapaasti leikkiä toistensa kanssa pidemmän aikaa tai kuten Eemeli totesi ”kerrankin sai olla ulkona ihan rauhassa”. Kokkoa ei tällä kertaa päästy katsomaan, mutta Niko sytytti lapsille ulkotakan ja sitä siinä sitten tuijoteltiin ikkunan läpi kaikki samassa rivissä istuen. Tuskin kukaan lapsista olisi enempää osannut pyytääkään, lasten yksi parhaimpia piirteitä kun on se, miten aidosti kaikki eteen tuleva otetaan vastaan.

Onneksi juhannusta kesti kokonaiset kaksi päivää, sillä sekin tuntui menevän yllättävän nopeasti. Tuli istuttua leikkipuistossa, ihailtua auringonlaskuja ja ehkä pariin otteeseen myös selviteltyä poikien kinasteluja. Kaikkea sellaista tavallisen ihanaa, mitä tehtäisi ihan tavallisenakin kesäpäivänä, ja niinhän se vain tuntuu olevan, ettei juhlapyhät lapsiperheissä kovinkaan paljoa eroa arjesta. Juhannus kaupungissa oli siis kokonaisuudessaan erittäin jees enkä olisi itsekään osannut enempää odottaa. Entäs siellä, miten vietitte juhannusta tänä vuonna?

Juuttimatto olohuoneeseen

Eilisen saamattomuuden jälkeen haluaisin kovasti pystyä sanomaan, kuinka tehokas päivä tänään on ollut ja miten olen saanut asioita jopa normaalia enemmän aikaan, mutta valitettavasti olen jatkanut samalla laiskottelun hyväksi todetulla linjalla. Aamulla skipattiin ulkoilut ja ajettiin lasten kanssa Prisman leikkipaikalle kuluttamaan aikaa, lounaskin syötiin samassa osoitteessa ja Nooan päiväunien ajan en tehnyt juurikaan muuta kuin tuijottelin olohuonetta pohtien hyvää järjestystä huonekaluille. Mietin, että varmaan niillä ihmisillä täytyy olla sisustus täydellisessä harmoniassa, joilla on paljon vapaa-aikaa. Kokeilemalla, pitkään pohtimalla, tuntikausia pinterestiä selailemalla ja sisustuslehtiin tutustumalla saa aika paljon aikaan, ainakin huomattavasti enemmän kuin omilla resursseillani yleensä. Kesäloma on onneksi siinä mielessä maagista aikaa, että kokonaisen päivän todella voi viettää tekemättä yhtään mitään hyödyllistä.

Syy olohuoneen järjestyksen pohtimiseen tänään oli se, että viikonlopun jälkeen sain kotiin juuttimaton, joka oli jo jokusen viikon odotellut Helsingissä. Instan stooreja (@minishowblogi) seuraavat jo näkivätkin matosta muutaman vilahduksen, ja osa ehti kysellä maton perään ja tosiaan, Ikeastahan tämäkin ihanuus löytyi. Lohals-juuttimatto on omalla ostoslistallani ollut jo hyvän aikaa, mutta matto on ollut koko ajan loppuunmyyty suomenlaajuisesti. Tutun kautta sain vinkkiä siitä, että muutama matto oli ilmestynyt Vantaan muymälään, joten onneksi ihana ystävä kävi sen sieltä nopeasti nappaamassa samalla kun osti itselleen kaksi samanlaista. Matto sai nyt joksikin aikaa jäädä olohuoneeseen, mutta viimeistään syksyllä se siirtyy tv-huoneeseen ja olohuoneeseen palaa Elloksen ryijymatto.

Sohvapöytäähän tuo meidän olohuone melko kipeästi kaipailee, sekä kahta kunnon nojatuolia. Uusi lamppukin olisi ihan jees, takan kohtalo tulisi päättää ennen lopputarkastusta ja valkoinen tyhjä seinä näyttää autiolta ilman isokokoista taideteosta. Eikä tämä tietenkään ole ainut huone, joka kaipaisi sitä sun tätä, vaan lähes joka huoneesta puuttuu olellisia huonekaluja. Ainut este on tietenkin vain raha. Lupaan että heti lotossa voitettuani (en ole koskaan elämässäni lotonnut!) pistän kaiken kertaheitolla kuntoon, mutta nyt on pärjättävä näillä ja muistettava, että noin niinkuin kokonaisuudessaan meillä on asuinpuitteet kutakuinkin enemmän kuin kunnossa.

Tuplasuklaa-mukikakkua maanantaitunnelmiin

Oli tänään mikä päivä tahansa, se on tuntunut niin maanantailta, että aloin iltapäivästä jo uskoa päivien todella menneen sekaisin. Kun on viettänyt edelliset päivät reissussa syöden muiden tekemää ruokaa, istunut muiden kattamissa pöydissä ja nukkunut muiden siivoamissa kodeissa, niin paluu arkeen on aina raadollinen – siinä ei katsota kalenterista sen tarkemmin, missä kohtaa viikkoa mennään, vaan yleinen mieliala ja väsymys on se, mikä sanelee päivän onnistumisen. Kirjattakoon itselleni siis muistiin, että tästä eteenpäin, aina reissun jälkeiselle päivälle, varaan joko kaapin täyteen suklaata tai keksin koko päiväksi jotain erityisen kivaa tekemistä. Lounastreffit ystävän kanssa, se on vähintä mitä kotiäiti voi lomailun jälkeen vaatia.

Aloin heti aamusta luonnostelemaan postausta otsikolla näitä vihaan, sillä mitä muutakaan olisin itsestäni saanut irti kuin pari riviä ärsyyntymisen aiheita. Yksi inhoamistani asioista on muuten suomen kielen yhdyssanat! Ei siksi että ne olisi niin hankalia, vaan siksi etten voi sietää ylipitkiä sanoja kuten tuplasuklaamukikakku. Siksi usein sovellankin omia sääntöjäni yhdyssanoihin, lisäilen väliviivoja tai puhelimella viestittäessä kirjoitan sanat erikseen, vaikka ne kuuluisi yhteen. Joku saa kirjoituksistani varmasti enemmänkin kuin harmaita hiuksia, mutta onneksi elämä ei ole muutamasta yhdyssanasta kiinni, eikä myöskään näistä kymmenistä pilkuista, joita teksteihini lisäilen. Ei se taida myöskään olla kiinni siitä, kuinka paljon suklaata yhdessä päivässä voi syödä tai siitä, onko järkevää mennä pizzalle keskellä viikkoa.

Valittamisesta on aina luontevaa siirtyä suklaaseen eli siihen, mikä helpoiten muuttaa huonommankin päivän aurinkoiseksi. Aamukahvilla mieleni teki jotain hyvää, joten turvauduin mikrossa paistettavaan mukikakkuun, joka valmistuu muutamassa minuutissa. Ainekset yleensä löytyy jo valmiiksi kaapista, joten laittakaa ohje itsellennekin talteen, eihän sitä tiedä vaikka tulisi tarve leipoa jotain pikaista juhannusvieraille.

Suklaamukikakku

2 rkl voita tai margariinia

3 rkl vehnäjauhoja

3 rkl sokeria

1,5 rkl kaakaojauhetta

1/4 tl leivinjauhetta

1/2 muna

1 1/2 rkl maitoa tai vettä

6 palaa suklaata

Sulata voi mukissa ja lisää muut ainekset (suklaa paloiteltuna). Sekoita tasaiseksi ja paista mikron täydellä teholla (600-800) minuutti-puolitoista. Koristele ja nauti!

Onneksi allekirjoittaneellakin päivä parani iltaa kohden, ja sain jopa käytyä lenkillä. Suunnittelimme hyvää vauhtia valmistuvaa terassia, ensi viikon Mallorcan matkaa ja ihmettelimme, mihin puolet kesästä on kohta jo mennyt. Nyt katson vielä loppuun yhden ihanimmista elokuvista, Meet Joe Black, ja huomenna aion herätä huomattavasti pirteämpänä ja hyväntuulisempana.

Yhden suloisen 4-vuotiaan synttäreillä

Olenhan joskus teillekin kertonut olevani kotoisin Lahden seudulta? Jyväskylään muutin aikoinaan (en kehtaa sanoa, kuinka monta vuotta sitten – apua!) opiskelemaan, kun Lahdessa ei ollut yliopistoa, ja toisaalta taas Helsinki tuntui omaan makuuni aavistuksen liian hektiseltä kaupungilta. Myös suurin osa lapsuudenaikaisista ystävistäni ovat muuttaneet pois Lahdesta, mutta yksi hyvin läheinen ja tärkeä ihminen on joidenkin Helsinki-vuosien jälkeen palannut ainakin toistaiseksi Lahteen. Monien sukulaisten lisäksi tämä ystävä on yksi niistä syistä, miksi edelleen Lahdessa tulee meidänkin käytyä tasaisin väliajoin. Eikä sitä varmasti muutenkaan osaisi kotiseutujaan ihan kokonaan unohtaa.

Juuri tälläkin hetkellä ollaan heittämässä Lahden keikkaa, tai paremminkin nyt jo Hollolassa, sillä ystäväni Sapen vanhempi poika täytti pari päivää sitten neljä. Tuo ehkä maailman suloisin 4-vuotias skeittipoika oli toivonut kakkuun skeittiramppia, synttärilahjaksi toivottiin uutta potkulautaa, joka taipuisi paremmin temppuiluun ja juhlat juhlittiin Robinin tyyliin eriparikengillä. Aika nopeasti taisi äitin valitsema juhla-asukin vaihtua omiin lemppareihin eli farkkuihin, t-paitaan ja lippikseen ihan vain siksi, että samoissa vaatteissa ei kuulema mitenkään voi olla koko päivää. Synttäriaamunaan tuo sama pieni poika oli pohtinut, näinköhän enää mahtuu vanhoihin vaatteisiinsa kun yön aikana on varmaan kasvanut niistä kaikista ulos.

Tällä kertaa meikäläinenkin ylitti itsensä siinä, etten vienyt lahjaksi legoja, niin kuin melkein aina! Legot on helpoin lahja ikinä, sillä niistä tykkää kaikki ja jatkuvasti kauppoihin puskee uutuuksia sitä tahtia, että aina on helppo keksiä joku sellainen legosetti, jota lahjan saajalla ei vielä ole. Nyt olin kuitenkin etukäteen kysellyt lahjatoiveita, koska kahden pojan perheessä autoja, legoja ja muita vempaimia helposti kertyy ihan jo omastakin takaa. Sankari toivoi ensisijaisesti hinausautoa, mutta koska en sellaista löytänyt (edes kierrettyäni puolet Jyväskylän kaupoista läpi), niin lopulta vein Mauri Kunnaksen kirjan ja päältä istuttavan metallisen kaivurin – tiedättehän niitä, joita on myyty jo varmasti omien vanhempieni lapsuudesta saakka. 

Juhlat jatkui meidän osalta seuraavaan päivään saakka, koska jäimme Sapen perheen luokse vielä yöksi. Ihan parasta on mielestäni se, miten joidenkin kavereiden kanssa voi keskustella hyvinkin avoimesti, vaikka näkisi harvoinkin, juttu kun vain jatkuu siitä, mihin se viime kerralla on jäänyt. Joskus taas jonkun kanssa näkee usein eikä silti koskaan pääse arkisia aiheita pidemmälle, koska hetki ei vain ikinä tunnu oikealta. Se on varmasti sitä, kuinka toisten kanssa kemiat kohtaa paremmin ja ehkä siihen vaaditaan myös jonkinasteista samankaltaisuutta, hengenheimolaisuutta tiedättehän. Ja se suurin rikkaus on tietenkin omistaa molemmanlaisia ystäviä, sillä ystäviä tuskin koskaan voi olla liikaa, vaikka sitä sanotaankin että laatu korvaa määrän.

Se olisi taas uusi viikko edessä, koittakaahan työssäkävijät jaksaa ja lomalaiset, muistattehan ottaa rennosti!

Vierailulla ensi- ja turvakodissa

Eilen se päivä lopulta koitti, kun pakkasimme Kertun ja Essin kanssa tavarat autoihimme ja ajoimme Keski-Suomen ensi- ja turvakodille. Olimme samaan aikaan sekä jännittyneitä että kovin innoissamme, sillä emme yhtään tienneet mikä meitä paikan päällä odottaisi. Tapaisimmeko ensi- ja turvakodin asukkaita, kuinka tunteikas vierailusta tulisi ja toisaalta, miten meidät otettaisi vastaan? On jo itsessään harvinaista, että ensi- ja turvakotiin marssitaan sisään vain katselukierrokselle, mutta vielä se, että meillä kaikilla roikkui kamerat kaulassa ja tilaisuus oli siinä mielessä julkinen, että siitä kirjoitettaisi useampaankin blogiin.

Saavuttuamme paikalle ja ensin työntekijöitä tavattuamme mieli rentoutui, vaikka edelleen tietynlainen haikeus ja liikutus oli läsnä. Kerroimme, kuinka olemme pyrkineet vuosittain jakamaan iloa ja hyvää mieltä eri tahoille näiden isompien projektien kautta, ja että tänä vuonna kohteeksi valikoitui ensi- ja turvakoti yksinkertaisesti siitä syystä, että jokainen meistä on itsekin äiti ja pienlapsiaikana tasapainoillut oman jaksamisensa rajalla. Välillä mieleni olisi tehnyt huutaa, kuinka minäkin voin omalla tasollani samaistua ensi- ja turvakodin vanhempiin ja heidän avuntarpeeseensa, vaikka edellytykseni selvitä vauva-arjesta ehkä ovatkin olleet erilaiset. Ensi- ja turvakodin avun piirissä on monia päihdevanhempia, väkivallan uhreja, kovin nuoria äitejä tai sellaisia, joiden omilta vanhemmilta ei ole ollut mahdollista oppia sitä, kuinka välillä raskastakin perhearkea pyöritetään. Samaan aikaan ensi- ja turvakodissa on myös niitä aivan perinteisen ydinperheen vanhempia, jotka tarvitsevat neuvoja lapsen uniasioissa tai ovat väsyneet kaiken vastuun uuvuttamina. Se vierailussa varmasti olikin liikuttavinta, että asiakkaana voisi olla ihan yhtä lailla sinä tai minä, koskaan ei tiedä mitä elämä tuo eteen ja milloin ulkopuolisen avun tarve herää.

Keski-Suomen ensi- ja turvakodissa tunnelma oli lämmin ja kodikas. Työntekijät vaikuttivat sympaattisilta ja ymmärtäviltä eli siltä että olivat paikalla auttaakseen, ei vain palkkaa tienatakseen. Lahjakassien lisäksi toimme mukanamme herkullisia Minna bakesin kuppikakkuja kahdessa maussa, Raikastamon luomuvirvoitusjuomia, Confetin lahjoittamat mintunväriset kertakäyttöastiat sekä pienemmille herkuttelijoille Ella’s kitchenin luomusoseita. Pääsimme mukaan yhteiseen kahvihetkeen, jonka lomassa saimme jutella asukkaiden kanssa ja näimme, kuinka kodinomaisesti ja tuttavallisesti asukkaat lapsineen suhtautuivat ensikodin työntekijöihin. Useaan kertaan totesimme, miten käsittämättömän tärkeää ja arvokasta työtä ensi- ja turvakodissa tehdään. Turvallinen ja rakastava alku luo lapsen elämään pohjan kaikelle tulevalle, ja pienikin perille mennyt apu voi myöhemmin olla merkittävässä roolissa.

Olimme kasanneet valmiiksi yhteensä lähes 30 lahjakassia, joiden sisältä löytyi mm vauvanvaatteita, pyyhkeitä, pipoja, unipupuja, tuttinauhoja, leluja, vilttejä, lakanoita, vauvanhoitotuotteita ja kauniit By Nina Only -kortit. Galleria Patina oli kehystänyt meille isomman version By Nina Onlyn piirtämästä herkästä kuvasta, ja sen me jätimme ensi- ja turvakodille ripustettavaksi yleisiin tiloihin, ilahduttamaan asukkaita pitkäksi aikaa. Lahjakassit asukkaat saavat lähtiessään jatkamaan arkea omissa kodeissa, sillä on mielestäni ihana ajatus, että työntekijöillä on nyt jotain mukaanannettavaa muistoksi ajasta ensi- ja turvakodissa. Monelle siellä vietetty aika on hyvinkin arvokasta, ja he tulevat sen varmasti muistamaan aina.

Me saimme projektista Kertun ja Essin kanssa paljon hyvää mieltä pitkäksi aikaa eteenpäinkin, ja olen onnellinen että niin moni yritys lähti mielellään mukaan. Ilman lahjoituksia emme olisi pystyneet tähän, joten mitä lämpimimmät kiitokset vielä teille:

Kiddex

Kiddex Oy on vuonna 2008 perustettu laadukkaiden ja vastuullisesti tuotettujen lastentarvikkeiden maahantuontiyritys. Kiddexin tavoitteena on tuoda lapsiperheisiin iloa ja yhteisiä hetkiä tuotteidensa avulla.

Pono Design

Pono Design on syntynyt kahden pienen lapsen äidin intohimosta, suunnitella ja valmistaa tyylikkäitä ja käytännöllisiä vaatteita. Tuotteet ovat pelkistettyjä ja lapsellisen suloisia, ja istuvat myös aikuisille.

Herttala

Uusi ihana lifestyle-myymälä Jyväskylän Vaajakoskella. Palveluihin kuuluu myös second hand-kauppa, erilaiset kurssit ja stailaus- ja somistuspalvelut.

Babyshop

Lastenvaatteiden ja tarvikkeiden verkkokauppa. Babyshop inspiroi tarjoamalla eksklusiivisen ostoskokemuksen, parasta asiakaspalvelua ja hyvän sekoituksen laadukkaita tavaramerkkejä.

Raskauskeiju

Raskauskeiju.fi on äitiyden-, odotusajan- ja lastentarvikkeiden erikoisliike netissä. Se on suomalainen perheyritys, ja toimitukset tapahtuvat suomesta käsin.

Sugar Helsinki

Sugar on vastuullisiin lifestyletuotteisiin sekä -palveluihin keskittynyt uuden sukupolven PR-toimisto.

Pilkkeitä-blogi

Rakkaudesta sisustamiseen, hyvään ruokaan ja leivonnaisiin, käsitöihin ja kaikkeen kauniiseen. Piia teki vauvoille villasukkia ja pipoja.

Minna Bakes

Minna bakes syntyi rakkaudesta käsillä tekemiseen, visuaaliseen suunnitteluun ja makeaan. Minna bakesin tuotteissa yhdistyvätkin kaunis ulkonäkö, herkullinen maku sekä parhaat mahdolliset raaka-aineet luomuvaniljasta belgialaiseen suklaaseen.

Pienikamari

Pienikamari on persoonallinen ja kodikas leluihin ja sisustamiseen keskittynyt kulmakauppa Jyväskylän keskustassa. Jyväskylän helmiä.

Finlayson

Kodin tekstiileihin erikoistuneen Finlaysonin arvot kertovat kaiken oleellisen: ajattelemme itsenäisesti, olemme suvaitsevaisia, olemme rohkeita, olemme maailmasta ja asioista kiinnostuneita.

Raikastamo

Raikastamonluomujuomat voi bongata parhaista kahviloista ja kaupoista maanlaajuisesti.

By Nina Only

Jyväskyläläisen taiteilija Nina Steffanssonin upeita taidekuvia.

Confetti Palokka

Kotileipurin ja juhlien järjestäjän aarreaitta.

Kehystämö-Galleria Patina

Kehystämö-Galleria Patina on kehystysalan yritys, joka harjoittaa ammattitaitoista kehystämistä, galleriatoimintaa ja taidemyyntiä. Galleria Patina on valoisa, avara yli 40-neliöinen näyttelytila Kehystämö Galleria Patinan yhteydessä.

 

 Jos sinullakin heräsi halu auttaa lapsiperheitä tukemalla ensi- ja turvakodin toimintaa, niin lähde rohkeasti mukaan! Auttaa voit sillä tavalla ja sellaisella panoksella kuin itse haluat, erilaisia tapoja on monia ja niistä esimerkkejä näet Keski-Suomen ensi- ja turvakodin laatimasta ehdotuksien listasta. Apusi voi olla kertaluontoista tai jatkuvaa, rahalahjoitus, leluja, vaatteita tai vauvantarvikkeita, läsnäoloa, remontointiapua tai kakun leipomista. Jos olet taitava käsistäsi, voit tiedustella voisiko vauvoille ehkä neuloa jotain tai loistava idea on myös toimia varamummona jollekin pienelle taaperolle. Vastineeksi saat hyvän mielen auttavan käden ojentamisesta.

Huomenna on jännä päivä!

Huominen on varmasti yksi jännittävimmistä sekä tunteikkaimmista päivistä hetkeen, sillä olemme Kertun ja Essin kanssa omalta osaltamme päättämässä projektia, joka on ollut jo jonkin aikaa täällä kulissien takana vireillä. Jokaiselle meille on lapsiperhearki tuttua, myös se kuinka raskasta ja yllättävääkin se välillä voi olla, ja siksi olemme tänäkin vuonna halunneet keksiä keinon, jolla viedä hyvää mieltä jonkun paikallisen järjestön kautta. Halusimme nimenomaan huomioida lapsia ja äitejä, ja Kerttu keksi idean Keski-Suomen ensi- ja turvakodin toiminnan tukemisesta – näin apu menisi varmasti oikeaan osoitteeseen, sillä ensi- ja turvakoti on tukemassa perheiden elämää monessa eri elämänvaiheessa.

Keski-Suomen ensi- ja turvakoti on tekemässä todella tärkeää työtä auttaen vanhempia selviämään pienlapsiarjen haasteista tai parisuhdeväkivallasta. Vauvan uniongelmat, lapsen ensikuukaudet tai raskausaika voivat olla niitä vaiheita elämässä, jolloin apua tarvitsee eniten, ja mikäli tukiverkosto ei ole riittävä tai oman jaksamisen kanssa on haasteita, on ensi- ja turvakoti se taho, joka ojentaa auttavan kätensä ja ottaa perheet avosylin vastaan. Kahden lapsen äitinä todella voin sanoa tietäväni, mitä arki vaativan vauvan kanssa voi pahimmillaan olla, ja näin kaikki sympatiani ovat apua tarvitsevien perheiden puolella. Toivon sydämestäni, että jokainen ensi- ja turvakodistakin elämäänsä omillaan jatkava äiti saa vielä jossain vaiheessa nauttia tavallisesta lapsiarjesta, sellaisesta jossa esteet on ylitettävissä ja arjesta voi iloita.

Meidän pieni panoksemme auttamisessa on se, että olemme keränneet lapsiperheille paketteja, joita ensi- ja turvakoti voi jakaa äideille mukaan kotiin lähtiessä tai saapuessaan avun piiriin. Paljon on tarkoitus antaa eteenpäin, mutta osa tavaroista jää ensikodin tulevaisuuden käyttöä varten ja toivottavasti jakaa iloa eteenpäin usean vuoden ajan. On ollut todella ilo huomata, kuinka sydämellisesti yritykset ovat jälleen lähteneet tukemaan projektiamme lahjoittamalla valtavat määrät kaikenlaista lapsiarkea helpottavaa tavaraa, kuten lastenhoitotuotteita, ammeita, hoitoalustoja, leluja, vaatteita ja tarvikkeita, mitä tahansa mitä ensitaipaleella voisi tarvita.

Haluan vielä lämpimästi kiittää yrityksiä projektimme ja Keski-Suomen ensi- ja turvakodin toiminnan tukemisesta, huomisesta tulee takuulla hyvä päivä! Kiitos:

Herttala

Pienikamari

By Nina Only

Pilkkeitä-blogin Piia

Minna bakes

Finlayson

Raikastamo

Kiddex

Pono design

Raskauskeiju

Confetti

Babyshop

Galleria Patina

Sugar / Weleda, Urtekram ja Ella’s kitchen

Mustat kylpyhuoneen saippuat

Niin se vaan naisen mieli muuttuu, omalla kohdallani enimmäkseen silloin kun puhutaan mistä tahansa sisustukseen liittyvästä. Tai ehkä oma makuni jalostuu, tai vielä paremmin, olen vasta etsimässä sitä, mikä todella on se oma tyylini kodin suhteen. Pidän niin monenlaisesta, silmääni voi miellyttää täysin pelkistetty tehdasmainen tyyli mutta samaan aikaan ihailen toisten kokovalkoisia raikkaita koteja ja niin edelleen – lähes mikä tahansa toimii, jos sisustus on taitavasti tehty. Kun remontoimme edellistä kotiamme, olin aivan vannoutunut mannermaisen, runsaan jenkkityylisen sisustuksen puolestapuhuja, mutta nyt en voisi kuvitellakaan sisustavani runsailla kerroksilla, massiivisella valkoisella puulla ja silkkiverhoilla. Itse asiassa, juuri nyt en ihan täysin tiedä miten tyyliäni kuvailisin ylipäätään.

Kun olimme Nikon kanssa molemmat kyllästyneet edellisen kotimme tyyliin, vaihdoimme huonekalut pelkistetympiin, ja kuvioihin tuli mustavalkoisuus ja Ikea. Ja hyvin se sopikin 2010-luvun alkuun, mutta nyt olen viettänyt monta tovia pohtien, kuinka tehdä tästä nykyisestä sisustuksesta jotain muuta kuin sitä ihan perinteisintä musta-valkoista vastakkainasettelua. Molemmat värit on toki edelleen hyvin paljon mieleeni, mutta kaipaan niiden lisäksi jotain vähän enemmän, lisää värisävyjä ja lämmintä puuta rinnalle. Rakastan kaikkia tummia sävyjä, joten tummanharmaa, tummansininen tai tumma beigekään eivät ole huonoja vaihtoehtoja yhdisteltäväksi mustaan ja puuhun. Onneksi laitoimme vaneria seiniin ja kattoihin näinkin paljon, sillä ne lämmittävät yleisilmettä kivasti melko kovan lattian ja valkoisten seinien vastaparina.

Olen vihdoin saanut pikkuvessankin projektin etenemään (muistatteko vielä kun kirjoitin sen ongelmista tässä postauksessa), ja tänään ajelin paikalliseen puupinnoitteita valmistavaan firmaan nimeltä Siparila ja tilasin vessaan puukaton. Muutenhan tuo alakerran wc on hyvinkin mustavalkoinen, joten luulen ettei pieni lämpö ole yhtään pahitteeksi siinä tilassa. Nyt jälkikäteen olisin voinut valita vaikka tammisen kaapistonkin tai laatoituksen sijaan paneloida koko takaseinän puulla, sillä paneli jonka Siparilalta löysin, ansaitsisi päästä vähän isommallekin pinnalle.

Mustavalkoisuutta korostamaan meiltä löytyy molemmista kylpyhuoneista ja tuolta alakerran vessasta samat Dermosilin käsisaippuat, käsirasvat ja suihkusaippua. Vessoihin tilasin myös Menun saippuapullot, mutta ne eivät ole ihan parhaimmasta päästä käyttömekanismiltaan, joten olen täyttänyt näitä Dermosilin pulloja uudelleen ja pitänyt ne ennemmin lavuaarin reunalla. Samalla tilasin shampoon ja hoitoaineenkin niin että alakerran kylpyhuoneessa näyttää nyt melko yhtenäiseltä – lukuunottamatta lasten muumishampoota ja Nikon hienoa suomalaista shampoota (huom kuvien tarkka rajaus!). Lopulta mustat pullot levisivät myös keittiöön, ja sinnekin olen ostanut astianpesuaineet ja käsisaippuat kauniissa paketeissa niin niitä on kiva pitää pöydällä esillä. Saattaahan tämä olla vähän turhanpäiväistäkin saivartelua, mutta eräs tuttavani totesi, että nykyään kaikesta on saatavilla myös se astetta kauniimpi versio, joten miksi ihmeessä ei valitsisi sitä, jos tuote on yhtä hyvä. Tottahan se on, ennemmin valitsen sekä että kuin joko tai!

Mitä mieltä on raati, onko sillä väliä miten saippuat ja shampoot on pakattu vai onko sisältö ainut, jolla on merkitystä?

*kaikki kuvissa näkyvät kiinteät kalusteet ja laatat on Jyväskylän Laatta Leeviltä

Uusilla pyörillä

Jos kesälle pitäisi nimetä yksi ykköstekeminen, olisi se meidän lasten kohdalla ehdottomasti pyöräily. Sen jälkeen kun pyörät kaivettiin tänä keväänä esille, ei taida olla kulunut päivääkään etteikö Minea olisi pyöräillyt johonkin. Joko lähdetään puistoon, katselemaan lähialueen keskeneräisiä raksaprojekteja tai sitten Minea pyöräilee kavereidensa kanssa ympäri omaa korttelia. Voitte ehkä uskoa, että pariin kertaan olemme saaneet käydä reviirin rajoja läpi Minean kanssa, pyörällä kun niin nopeasti ehtisi vähän pidemmällekin.

Minean pyöräilyura alkoi 2-vuotiaana potkupyörästä, ihan niin kuin nyt Nooallakin. Sillä mentiin kaksi kesää, kunnes viime keväänä hankittiin 12″ jopo. Tavallisella pyörällä ajaminen lähti kymmenessä minuutissa sujumaan, koska potkupyörän jälkeen tasapaino oli kunnossa ja 4-vuotias jo hyvin jaksaa itse polkea. Nyt Nooankin kanssa ollaan kuukauden verran ehditty harjoitella potkupyöräilyä, ja perjantaina poika vetäisi noin viiden kilometrin lenkin alusta loppuun potkutellen, huh mikä suoritus. Potkupyörä siis vähintäänkin helpottaa vanhemman roolia pyörälläajon opettelussa, kun vanhempi säästyy pyörän työntämiseltä aputangon kanssa, ja parasta on se, että lapsi on itsekin niin paljon innokkaampi pyöräilemään, kun huomaa pääsevänsä eteenpäin suht vaivattomasti ja melko kovaakin vauhtia.

Minean viimevuotinen jopo alkoi tulla tänä kesänä tiensä päähän, satula oli nostettuna äärimmilleen, mutta tyttö silti polki jalat viuhtoen eteenpäin liian pienillä renkailla (Minea on noin 118cm pitkä). Muutaman kerran Minea testaili naapurin tytön isompaa pyörää, ja lopulta päädyimme siihen, että hankimme tälle kesälle 16″ pyörän, vaikka 20″ olisi sekin jo juuri ja juuri mennyt. Minea itse sanoi 16-tuumaisen tuntuvan paremmalta, ja niin mekin ajattelimme, että olisi parempi ajaa sopivalla pyörällä ennemmin kuin kaatuilla joka mutkassa vähän kömpelön tuntuisella menopelillä. Toki näin päätettyämme joudumme jälleen ensi vuonna ostamaan seuraavan tuumakoon pyörän, mutta onneksi käytetyt pyörät liikkuvat hyvin eteenpäin jo ihan omankin kaveripiirin sisällä.

Minealle sopiva pyörä löydettiin yhteistyön kautta Jollyroomilta, ja samalla saimme Nooallekin testailtavaksi 12-tuumaisen pyörän appareilla. Nooa oli kovin onnellinen uudesta pyörästään, kun siinä on polkimet ihan niin kuin siskollakin, mutta onhan tuo vielä aavistuksen iso Nooalle. Pyörällä on käyty pariin otteeseen ajamassa ja hakemassa tuntumaa polkimiin, ja Nooa kyllä tykkää ihmetellä pyörän päällä, vaikkei jalat kunnolla yltä maahan saakka eikä polkeminen suju kovin hyvin. Päätimmekin, että Nooa saa tämän kesän pääasiassa potkutella pienemmällä pyörällään, ja ensi keväänä kaivetaan jälleen tämä musta Pinepeakin cruiseri esiin. Ja silloin jätetään apparit samalla jo pois, koska tämän kesän potkuttelun jälkeen tasapaino on varmasti jo löytynyt.

Minean pyörä on hyvin samanlainen kuin Nooankin eli musta Pinepeakin 16-tuumainen cruiseri. Pyörä on mielestäni hyvällä tavalla vähän erilainen, pelkistetympi kuin kauppojen perus lastenpyörät ja malliltaan tuollainen tavallista rennompi. Musta on väriltään siinä mielessä hyvä, että pyörän voi kierrättää lapselta toiselle ilman että tarvitsee miettiä väriä, eikä sillä, voi se pinkki tai vaaleanpunainen olla pojankin lempiväri mutta varmempaa on luottaa mustaan. Minea liimasi runkoon muutaman tarran, ja totesi nykyään mustan lukeutuvan yhdeksi tytön lempivärejä, mikä ei tietenkään allekirjoittanutta haittaa yhtään, sillä sopiihan nuo kaksi mustaa pyörää aika hyvin talomme kuistille.

Uusi pyörä on tuntunut jämäkältä ja mieluisalta myös Minealle, sillä kutakuinkin puolet istuma-ajastaan tyttö käyttää pyörän päällä. Pinepeakin lastenpyöriä oli Jollyroomilla myös valkoisena ja vaaleanpunaisena, ja jos teidänkin perheessä tuskaillaan liian pienen pyörän kanssa, niin nyt jos koskaan kannattaa vaihtaa isompaan. Jollyroomilla on Pinepeakin hintaa laskettu kesäalessa yli puolet, ja nyt isomman pyörän saa selkeästi alle satasella ja pienemmän myös. Kurkkaa samalla kaikki Jollyroomin polkupyörät, sillä Pinepeakilta on valikoimassa valkoista ja vaaleanpunaistakin pyörää, nekin samassa tuntuvassa alessa.

Ajatuksia lapsista

Jotenkin kummasti kaveripiiriini on sattunut todellinen vauvabuumi, kuusi ystävää on parhaillaan raskaana ja muutenkin tuntuu, että vauvauutisia tipahtelee puolituttujenkin somekanaviin vähän väliä. Ihan vasta ehdin todeta, että nyt alan olla jo siinä iässä, että kaveripiirissä on lapset tehty ja seuraavana vuorossa on työpaikan vaihdot, avioerot ja sairaudet sun muut vaivat, mutta eipä mitään, ihanaa että saadaan ympärille vauva-arkea! Yllättävän usein vastailen itsekin kysymykseen siitä, onko meidän lapsiluku tässä vai vieläkö ollaan ajateltu tehdä kolmas lapsi. Tiedän toki, ettei lapsia tehdä, mutta jonkinlainen päätös lasten toivominenkin on, ja luulen kyllä että me Nikon kanssa ollaan varmoja sen suhteen, mitä me haluamme – ja molemmat samoilla linjoilla asian suhteen.

Vaikeinta pienlapsiarjessa on ehdottomasti mielestäni ollut itkevä, tyytymätön ja vain pienissä pätkissä nukkuva vauva, jollaisen mekin olemme aikanaan kokeneet. Kaikki sen ajan jälkeen on tuntunut melkein jopa helpolta, vaikka monesti kuulin vakuutteluja siitä, kuinka liikkeelle lähtenyt, joka paikkaan ehtivä taapero se vasta hankala olisikin. Edelleen olen sitä mieltä, että lasten kanssa henkisesti raskas aika on minulle ollut huomattavasti pahempi kuin fyysisesti raskas, väsyneenä äitinä olisin voinut vaihtaa lohduttomasti itkevän vauvan kaatuilevaan, täystuhotaaperoon milloin tahansa, jos olisi ollut mahdollista valita.

Nykyään meidän perusarki on hyvin mutkatonta ja helppoa, eikä oikeastaan mikään vaadi erityisiä ponnisteluja onnistuakseen, kun lapset on jo sen verran isoja ja omatoimisia. Minea on aina ollut aavistuksen pikkuvanha ja aikaansa edellä siinä, että tyttö haluaa osata tehdä mahdollisimman paljon itse ja onkin todella taitava ja fiksu – näin varmaan kaikki äidit näkevät omat lapsensa. Meidän lapsilla on kolmen vuoden ikäero, ja se on toiminut paremmin kuin hyvin ajatellen sitä, kuinka hienosti Minea suhtautuu Nooaan. Minealle Nooa on selkeästi pienempi, pikkuveli, jota autetaan ja huomioidaan aina kun mahdollista. Edelleenkin Minea pitää Nooaa sylissä päivittäin, suukottaa tilanteen tullen, auttaa, ottaa mukaan leikkeihin, opastaa ja antaa paljon anteeksi ihan vain siksi, että tietää toisen olevan pienempi. Eikä ikäeroa silti ole liikaa, etteikö sisarussuhde olisi läheinen ja yhteisiä leikkejä löytyisi.

Nooa puolestaan on mitä parhaassa iässä, osaa jo paljon mutta on kuitenkin vielä niin äitin poika, ettei ihan hetkeen ole kasvamassa sylistä pois. Tuo pieni poika haluaa jakaa kaiken siskonsa kanssa, tutkii lapsen mielenkiinnolla kaikkea eteen tulevaa ja kyselee kaikesta kysymyksiä, joihin aina en osaa vastata. Eilen tutkittiin metsässä erilaisia ötököitä, tänään seisottiin ihastelemassa kaivinkonetta ja joskus ihmetyksen voi herättää niinkin pieni asia kuin sammal kiven päällä tai taivaalla kiitävä lentokone. Melkein uskaltaisin väittää, että elämme parhaita aikoja juuri nyt – vaikka toisaalta, niin on Mineankin kanssa jokainen vuosi tuntunut parhaalta vuodelta siihen mennessä.

Juhlien jälkeen

Juhlien jälkeen tunnelmat saattavat usein olla hieman noh, väsähtäneet, mutta väliäkö sillä jos juhla itsessään on onnistunut ja vieraatkin on viihtyneet. Meillä rullattiin lauantaina matot sivuun, ripustettiin kattoon viirejä ja ilmapalloja ja talo täyttyi kaksikymmenpäisestä juhlijaporukasta. Ensin vähän jännitin, miten me kaikki mahduttaisi meille, mutta onneksi (!) säät näytti paranemisen merkkejä iltapäivästä, ja lopulta saatiin osa porukasta istuskella terassin puolella auringon paistaessa. Tiesittekö muuten, että Niko on viime päivät nikkaroinut meille terassia ja etupihalle pientä kuistia? Päätettiin tehdä väliaikaisratkaisu leveästä lankusta, ja myöhemmin, ehkä vuoden tai parin päästä rakennellaan lopullinen terassi betonista.

Muuten en olisi näihin bileisiin laittanut mitään erityisiä koristeluja, mutta meillä sattui paria päivää ennen olemaan töissä juhlat, ja kätevästi sain sieltä valmiit viirinauhat ja ilmapallot. Ihan uutena juttuna tajusin myös että jätesäkistäkin saa tehtyä kivoja tasseleita kun vain rullailee säkin haitarille, leikkaa ja sitoo narulla. Ohjeita löytyy netistä vaikka kuinka, esimerkiksi täältä.

Juhlakoristeiden poisottaminen on usein se vaikein osuus juhlista, ja varsinkin tällä viikolla olen päättänyt olla ottamatta paineita yhtään mistään – ensimmäisen lomaviikon kun haluan viettää mahdollisimman rennosti, niin että ensi maanantaina jo voi sanoa olevansa täysin lomatunnelmissa. Itse asiassa, sen verran rennosti on menty tässä muutenkin, että olen unohtanut hoitaa lasten (ja omani) passiasiat kuntoon. Reissuun pitäisi lähteä noin kolmen viikon päästä, eikä kolmella neljästä ole passia. On se ihme, etten tähän ikään mennessä ole oppinut hoitamaan asioita hyvissä ajoin, luulen nimittäin että sillä saattaisi olla jotain vaikutusta siihen ettei 5-vuotias tyttöni lähes joka kerta autoon istahtaessaan kysyisi ”äiti ollaanko me tänään myöhäsaä”!

Lasten kanssa me lomaillaan seuraavat kaksi kuukautta, ja vasta elokuun alusta alkaa arki uudessa päiväkodissa, uusien hoitajien ja uusien kavereiden kanssa. Mallorcaa lukuunottamatta emme ole suunnitelleet oikeastaan yhtään mitään tekemistä tälle lomalle, vaan yritämme olla aikatauluttamatta liikaa ja elää viikko, tai jopa päivä kerrallaan. Olen etenkin tänä vuonna pelännyt jonain päivänä löytäväni itseni tilanteesta, jossa viikkoni on niin täynnä ohjelmaa, että ystävien kanssa yhteisen ajan löytäminen käy lähes mahdottomaksi. En usko, että kukaan toivoo päätyvänsä ruuhkavuosien suorittajaksi, mutta jossain vaiheessa se saattaa olla väistämättömästi edessä, jos perheessä on pieniä lapsia, harrastuksia, työssäkäyviä vanhempia ja vanhempien harrastuksia. Silloin jos joskus on hetkessä elämisen taito tarpeen, ja samaa mentaliteettiä aion soveltaa nytkin.

Tv-huoneessa (sisältää alekoodin)

*yhteistyössä Hifi Studio

Vielä ihan äskettäin meidän tv-huone oli hyvinkin keskeneräinen, tavaraa lojui lattioilla eikä ollut mitään säilytyskalustetta mihin piilottaa niitä, ja tv:kin keräsi pölyä kaiken muun seassa. Jotkut pienetkin projektit kun vain tuntuvat jäävän pidemmäksikin aikaa roikkumaan, jos inspiraatiota ei yksinkertaisesti ole. Muutenkin, meille tv-huoneen tärkeimmät kalusteet olivat sohva, tv ja hyvä äänentoisto, joten näihin keskityttiin ensin ja kaikki muu sai rauhassa odotella. Tärkeintä oli, että on huone jossa rauhassa katsoa telkkaa ja tarvittaessa majoittaa ystäviä.

Lopulta inspiraatio huoneen sisustamiseen löytyi, kun hankimme huoneeseen uutta äänentoistoa – näyttävät laitteet suorastaan vaativat arvoisensa ympäristön. Aikaisempi kotiteatterijärjestelmämme ei enää ollut toiminut muutamaan vuoteen, ja tällä kertaa olimme päättäneet hankkia jotain laadukkaampaa, monipuoliset kaiuttimet, jotka sopisivat niin elokuvien katseluun kuin musiikin kuunteluun. Kriteereinä oli erinomainen äänenlaatu, tyylikäs ulkonäkö sekä se, että järjestelmä on helppokäyttöinen ja yhteensopiva esimerkiksi puhelimen Spotifyn kanssa. Voin kertoa, että kumpikaan meistä ei ollut niin perehtynyt nykyajan tarjontaan, että olisimme itse osanneet lähteä kartoittamaan vaihtoehtoja kovin pitkälle. Niinpä meille helpoin ratkaisu oli kävellä Jyväskylän Hifi Studioon, kysyä neuvoa myyjältä ja luottaa täysin myyjän asiantuntemukseen siinä, mikä meidän tarpeisiimme olisi se kannattavin vaihtoehto.

Kun aloimme selvitellä eri vaihtoehtoja, huomasin heti alkuun, että saatavilla on mitä upeimpia ratkaisuja kevyemmistä järjestelmistä kokonaisvaltaisiin äänentoistolaitteistoihin, joilla erinomaista äänenlaatua saa niin sisä- kuin ulkotiloihinkin. Voisi sanoa, että vain taivas on rajana, ja useimmiten budjetti on se, minkä perusteella viimeinen päätös tehdään. Erityisen kovassa huudossa tällä hetkellä tuntuu olevan Bang & Olufsenin Beoplay-sarja, jonka mobiilikaiuttimet ovat niin tyylikkäitä, ettei niitä uskoisi kaiuttimiksi ollenkaan – todellinen sisustajan unelma siis! Voisin hyvin kuvitella itsekin nappaavani tällaisen minikaiuttimen mukaani kesäpiknikille eikä tämäkään nahkahihnalla varustettu Beolit 17 kaiutin olisi yhtään hullumpi esimerkiksi keittiöntasolla tai miksei lastenhuoneessakin soittamassa lasten suosikkeja. Toisaalta olisi tehnyt mieli myös päivittää kuulokevalikoimaani näillä valkoisilla Kefin M400 kuulokkeilla, sillä siivoaminen, lenkkeily tai koiran ulkoiluttaminen hoituvat kaikki astetta kivuttomammin musiikkia kuunnellessa.

Mihin ratkaisuun me sitten lopulta kuitenkin päädyttiin? Meille hankimme Genelec G2 aktiivikaiuttimet mustana ja niiden pariksi ääntä vahvistamaan F1 aktiivisubwooferin. Lisäksi ostimme vielä Heosin Link HS2 etuvahvistimen, johon yhdistettynä koko järjestelmä on hyvin helposti ohjattavissa kännykästä. ”Genelec sopii vaativammankin hifistelijän makuun, sillä sen toisto on erittäin puhdas, neutraali ja tarkka”, näin luvattiin näistä valitsemistamme kaiuttimista, ja nyt muutaman elokuvan ja useamman musiikin kuuntelutunnin jälkeen voin sanoa olevani täysin samaa mieltä. Kaiuttimet sopivat täydellisesti uuteen mustaan String-hyllyymme ja niiden sointi on parempi kuin mitä osasin etukäteen edes odottaa. Saattaa kuulostaa hölmöltä, mutta olen alkanut kuunnella musiikkia huomattavasti enemmän myös arkena nyt kun meillä on kaiuttimet, joita on yksinkertaista käyttää ja joiden ääni on kirkas ja aito mutta myös riittävän pehmeä, ettei se häiritsevästi blokkaa keskustelemista ja muuta arkista elämää ympärillä. Aktiivikaiuttimet ovat yleensä kompaktin kokoisia ja heti käyttövalmiita (eivät vaadi vahvistinta), mutta meille tosiaan tuli vielä tuo Heosin etuvahvistin, jotta järjestelmä toimii myös mobiilisti, yhdessä Applen laitteiden kanssa.

Valinta valkoisen ja mustan värin välillä oli meille helppo, koska tv-huoneeseen olemme halunneet selkeästi tummempaa yleisilmettä. Päätimme kuitenkin jo nyt, tyytyväisen testailun jälkeen, että myöhemmin tänä vuonna hankimme vielä lisää Genelecin kaiuttimia valkoisena ja sijoitamme niitä yhden tai kaksi per huone. Monihuonejärjestelmän myötä saamme kännykän sovelluksella hallita koko talon äänentoistoa, päättää kotisohvalta käsin kuinka kovalla voimakkuudella musiikkia kuunnellaan, missä huoneissa ja se tärkein, mitä kuunnellaan. Tämän tulee myös tulevaisuudessa hoitamaan jo nyt hankittu Heos Link HS2, laite joka meillä on huomaamattomasti String-hyllyllä, piilossa muratin oksien takana. Vaikka laitteiston laadukkuus ja sointi on kriteeri numero ykkönen, niin en voi sanoa ettenkö olisi enemmän kuin tyytyväinen siihen, että kaiuttimet ja muut järjestelmän osat voi huoletta olla näkyvillä ja osa sisustusta.

Lopuksi vielä erityisen kiva asia, sain nimittäin teillekin jaettavaksi huikean edun Hifi Studion nettikauppaan. Tämän tasoisesta elektroniikasta harvoin saa alennuksia, mutta nyt teille olisi tarjolla alekoodi, jolla saatte jokaista ostettua tuotetta kohden kaupan päälle 10%:n arvoisen lahjakortin. Edun saa kirjoittamalla tilausvaiheessa lisätietoja-kenttään koodin melina. Jos olette esim ostamassa kaiutinjärjestelmää, kannattaa muut osat ostaa ensin ja sitten myöhemmin lahjakortilla vahvistin, tai jos toiveissa on näppärä Beoplayn mobiilikaiutin, voi lahjakortin käyttää vaikka tyylikkäisiin kuulokkeisiin. Lahjakortti on voimassa 12kk ostopäivästä eteenpäin ja se lähetetään tilauksen jälkeen sähköpostiin.

Kahvin voimalla

Huh mikä viikonloppu takana! On ollut pientä äksöniä perjantaista sunnuntai-iltaan ensin vähän isompien kekkereiden muodossa ja tänään puolestaan on saanut tehdä niitä arkisempia hommia eli perus kotityöt ja joitain työjuttuja, joita ei huomenna ehdi. Eilen pyörähdin Minean ja hyvän ystäväni kanssa Tampereella päiväreissun mittaisella käynnillä, niin että ehdittiin sopivasti juosta Ikea ja Ideapark läpi, ja lapset pääsi toivomiinsa paikkoihin. Alunperin suunnitelmana oli mennä Koiramäkeen, mutta kun koko päivän satoi vettä, muutettiin me suunnitelmat lennosta ja mentiin ensin Ikean leikkipaikkaan (Minean toive!) ja siitä Fun parkkiin. Ideaparkissa ollaan lasten kanssa käyty monestikin, mutta Fun parkissa tämä oli ihan ensimmäinen kerta. En ole täysin varma tykkäsinkö vai en, olihan siellä muutamia tosi kivoja laitteita ja paikka oli monipuolinen, mutta laitteisiin pääsi vain tiettyinä kellonaikoina, ja loppujen lopuksi lapsetkaan ei jaksaneet tarkistella koko ajan kelloja, vaan viihtyivät ennemminkin Hop Lopin puolella. Fun parkista siis löytyy myös Hop lop pienemmässä mittakaavassa.

Kun on koko viikonloppu mennyt myöhään valvoessa ja aikaisin herätessä, jatkuvasti jotain touhutessa, on pelastavana elementtinä toiminut kahvi. Sanoin torstaina ihan ääneenkin, että kahvilla meidänkin avioliitto on selvinnyt monesta, ja niin se kyllä osittain varmasti onkin, vaikka sanoinkin sen pieni pilke silmäkulmassa. Itselleni kuitenkin oli pienlapsiaikana kaikkein tärkeintä vertaistukea se ymmärrys, jota jaettiin ystävien kanssa kahden kesken kahvipöydässä, enkä voi sanoa ettenkö nykyäänkin nauttisi siitä, kun voi hyvällä syyllä leipoa vähän mutakakkua ja jakaa sen jonkun kanssa samalla päivän kuulumisia läpikäyden. Luin aika pysäyttävän artikkelin pienten lasten äitien väsymyksestä, etenkin siitä kuinka peruuttamattomiin tekoihin se voi johtaa ellei äidit saa riittävästi apua, ja mietin että miksen tuossa voisi ihan hyvin olla minäkin, jos ympärilläni ei olisi aina ollut niin hyvää joukkoa ymmärtäviä ihmisiä. Aina löytyy joku, jonka kanssa jakaa pulla tai keksi, jos jutustelulle on tarvetta, ja se jos mikä parantaa maailmaa.

Joskus olen miettinyt, kuinka harmi on ettei miehillä ole samanlaista tapaa istua kahvin ääreen silloin kun joku painaa mielessä, tai päinvastoin, kun asiat on hyvin ja sen haluaa jakaa läheisten kanssa. Jos meikäläinen asuisi ihan kaupungin keskustassa, aloittaisin jokaisen aamuni yhdellä take-away-kahvilla tai kutsuisin jonkun ystäväni pikatreffeille kahvilaan ennen lasten hakemista hoidosta. Ihan jo siitäkin syystä, että Jyväskylään juuri aukesi uusi kahvila, Espresso House, jonka kahvit ja tarjoilut oli sen verran taivaallisia, että koukuttumista on vaikea estää. Seuraavat kolme päivää on lasten viimeiset hoitopäivät ennen kesälomaa, joten taidan pitää loman alkamista hyvänä tekosyynä aloittaa tuleva viikko yhdellä energiaa antavalla kahvilahetkellä, tai miksei sitä voisi loman ajaksi ottaa jopa tavaksi!

Elämäni tärkein tehtävä

Mä tykkään susta niin paljon, että en tunne ketään muuta, kuka on noin ihana. Rakastan sinua eniten.

Nämä sanat kannettiin tänään aamulla itsetehdyn kortin muodossa sänkyyni, halausten ja suukkojen saattelemana. Mietin hetken aikaa, kuinka voisin koskaan riittävästi ilmaista sitä, kuinka suurta oma rakkauteni lapsiani kohtaan on, mutta ehkä minun ei tarvitsekaan ajatella sitä, vaan rakkautta ja onnea on joka hetkessä. Joskus pinna palaa liiankin herkästi, aina ei jaksaisi kymmenettä kertaa lukea samaa iltasatua tai taistella nukkumaanmenosta, väsyneenä sitä vain toivoo että lapset leikkisivät keskenään ja aika ajoin kaipaa omaa aikaa. Tärkein tehtäväni kuitenkin on olla äiti, sellainen joka rakastaa ja on läsnä. Noille kahdelle pienelle ihmisenalulle me vanhemmat olemme kaikki kaikessa, ja se on se syy, miksi niin kovasti tahtoisin olla hyvä äiti, en pelkästään riittävän hyvä. Toivon, että äitinä olemisen onni ja kiitollisuus muistuu mieleeni ihan joka päivä, sillä oikeastihan millään muulla ei ole niin väliä, kunhan minulla on perheeni.

Ihanat sisustuskutsut

Tämä postaus ansaitsee läjäpäin kuvia, koska olen niiiin fiiliksissä tästä koko jutusta. Järjestin keskiviikkona meillä ensimmäistä kertaa ikinä sisustuskutsut – ensimmäistä kertaa siksi että vastaavia ei ole ennen ollut missään tarjolla. Senja otti yhteyttä yhteisen tutun suosittelemana, kysäisi josko olisin innostunut järjestämään kutsut tässä keväällä, ja olinhan minä, aika tosi innoissani! Keräsin kaverit kasaan melko lyhyellä varoitusajalla, jotta en itsekään ehtisi sen kummempia stressailla tarjottavista tai muusta. Onneksi suurimmalla osalla oli kalentereissa tilaa, ja paikalle pääsi kymmenen ystävää. Nykyään nimittäin ihan oikeasti tuntuu, että monilla ystävillä on niin kiireiset viikot, että hyvä jos saadaan treffejä mihinkään väliin sovittua. Harmi juttu, mutta sitä ne ruuhkavuodet on, pienten lasten kanssa tai ilman.

Sisustuskutsut löydät instasta nimellä @sisustus_orvokki ja facebookista Orvokki. Ideana on se, että emäntä kutsuu ystäviä kylään, Senja tulee esittelemään mitä ihanimpia sisustustavaroita, vieraat saavat kaikessa rauhassa katsella tuotteita samalla kun hörppivät kahvia ja lopuksi voi halutessaan ostaa omat suosikkinsa heti kotiin viemisiksi. Ainoastaan matot on tilaustavaraa, muuten tuotteen saa mukaansa korttimaksulla.

Ehdottomasti parasta näissä kutsuissa on mielestäni tuotteet, joita Senja on valikoimiinsa ottanut. Olisin halunnut hankkia niin monia ihania pieniä sisustusesineitä, kuten vanerisia lastenhuoneen koristeita, keraamisia astioita, keittiötarvikkeita, koruja, kattaustuotteita, vihkoja, vaaseja… Jouduin ihan tosissani miettimään mitä kaikkea voin ostaa ja mitä jätän tulevaisuuden hankinnoiksi, sillä lähes koko valikoima olisi sopinut meidän kodin tyyliin. Yleensä kutsujen tavaroita saa odottaa vähintäänkin muutamia päiviä, mutta sekin oli mielestäni toivottua vaihtelua, että ostamasi esineen sait samantien asetella omalle paikalleen, ja ihan kaikkea pääsi hypistelemään livenä, ei vain tiettyjä värejä tai kokoja. Ja vaikka toistaiseksi kutsut hoituu yhden naisen voimin, Sisustus Orvokin perustajan Senjan toimesta, niin kutsuja voi instan tai facebookin kautta varailla mihin tahansa päin Suomessa – Senja nimittäin reissailee ympäriinsä pitämässä kutsuja.

Mitä meikäläinen sitten päätyi lopulta kutsuilta hankkimaan? Lapsille ostin jotain pientä ja suloista, itselleni keittiöön Cilla’sin tuotteita ja pitihän sitä pari mattoakin saada. Matoista vielä lisää myöhemmin, mutta sen verran voin jo paljastaa, että Sisustus Orvokin instasta löytyy todella nättejä yksivärisiä käsintehtyjä mattoja hyvinkin huokeaan hintaan, ja vieläpä eettisellä ajatuksella! Jos olin jo ennen kutsuja innoissani, niin kutsujen jälkeen olin vieläkin enemmän – ihanaa löytää jotain inspiroivaa, uutta ja täysin omannäköistä.

Säilytysvinkki

Nämä on niitä todellisia first world problems mutta eipä tässä blogissa ole ennenkään niin kovin syvällisellä, maailmankaikkeutta syleilevällä tasolla liikuttukaan – itselleni blogi on oman arjen kauniimpien asioiden taltioimista, kun realismia kaikkine ahdistuksineen ja epävarmuuksineen löytyy riittävästi siitä tosielämästä. Oikeaa elämää toki blogissanikin on, ja todella toivon sen näkyvän teillekin saakka, että täällä kirjoitetaan ja kuvataan autenttisia asioita, ei sen enempää tai vähempää. Muistan muuten jostain lukeneeni kuinka bloggaajia itsejään on nykyään alkanut ahdistaa blogien korkea, jopa ammattimainen taso jota heidän on ylläpidettävä, mutta minä en tuota lausetta allekirjoita, koska bloggaaminen ei itselleni ole ahdistavaa ollut oikein missään vaiheessa. Onhan se kiva mikäli blogi voi vuodesta toiseen vastata lukijoiden odotuksiin, mutta en osaa kuvitella, että jättäisin jonkun itseäni inspiroivan postauksen siksi julkaisematta, etten ajattelisi sen vastaavan jotain kuvitteellista laatustandardia. Itse minä ne standardini luon ja blogini on juuri sen näköinen kuin olen itsekin – tässä tapauksessa joskus huoliteltu, useimmiten hyvinkin hetkessä elävä ja konstailematon.

Mutta sitten takaisin päivän ajatukseen eli säilytysvinkkiin, jonka halusin teille jakaa. Uudessa kodissa olen koittanut etsiä mahdollisimman tehokkaita tavaransäilytystapoja, jotta kaikella olisi oma tietty paikkansa, ja näin paikat ehkä pysyisivät siistinä pienemmällä vaivalla. Yksi askel siisteyteen oli hankkia kaappeihin mahdollisimman paljon kannellisia laatikoita, sillä kaappien sisukset on yksi pahimmista siivottavista mitä tiedän. Pientä tavaraa kertyy joka paikkaan, etkä koskaan löydä tarvitsemaasi esinettä sillä hetkellä kun sitä etsit. Laitoin laatikoita niin keittiöön kuin kodinhoitohuoneeseenkin, ja myös lasten kaapit ovat kaikki täynnä erikokoisia pienempiä laatikoita, joihin lelut on lajiteltu jonkinlaisella logiikalla. Usein se olen edelleenkin minä, joka lelut iltaisin siivoaa, mutta onpahan ainakin helpompi saada ne siististi ja nopeasti omille paikoilleen.

Makuuhuoneessa yksi yleisimpiä ongelmia on keksiä paikka päiväpeitolle, tyynyille ja vilteille, joita sängyn päällä saattaa päivisin olla. Jotkut tykkäävät sängynpäätyraheista, mutta meille ei sellainen ole edes vaihtoehto kapean tilan vuoksi. Olin jo laittamassa myyntiin Hayn naulakkoa, joka oli lojunut meillä toimettomana pidemmän aikaa, mutta yhtenä päivänä päätin nostaa sen meidän makuuhuoneeseen ja luontevasti satuin siivotessa heittämään kaikki viltit ja peitot naulakon päälle. Siihen ne jäivät, ja niin jäi naulakkokin. Koristetyynyt lojuvat edelleen lattialla naulakon vieressä aina yöaikaan, mutta huoneeseen on tarkoitus vielä joskus hankkia puunvärinen y-tuoli, jonka päälle voisi aina heittää tavaraa väliaikaiseen säilytykseen. 

 Mitäs tykkäätte tästä systeemistä? Olin ensin ajatellut nikkaroida peitoille pitkistä puukepeistä sisustustikkaat, mutta onpahan nyt yksi projekti vähemmän toteutettavana. Finnish design shopissa myös törmäsin melko näppärään peiliin (taisi olla Menun tai Muuton?) jonka seinäkiinnike toimii samalla tankona vaatteille tai miksei juurikin peitoille ja vilteille. Vaihtoehtoja siis varmasti löytyy kunhan vain vähän etsiskelee ja käyttää mielikuvitusta. Luulen että aika monilla on ongelmana vaatteet, jotka eivät ole puhtaita muttei vielä pesuakaan vaille, koska on hankala päättää, missä tällaisia voisi oikein säilyttää. Hayn naulakko toimii mielestäni loistavasti tähänkin tarkoitukseen, ja yhtä hyvin menisi ne sisustustikkaatkin. Miten teillä säilytetään näitä, lattialla paras vai ehdottomasti joku oma säilytysratkaisu?

Sunnuntain extempore synttärit

No nyt on kakkua maha täynnä, Niko vuotta vanhempi ja yksi loistava viikonloppu takana. Parasta on varmasti se, että ehtii tehdä asioita, joita ei tarvitsisi mutta haluaa silti. Leivottiin lasten kanssa kakkua, puhallettiin parit ilmapallotkin ja kutsuttiin ihan vain muutama ystävä kylään, jotta kaikkea kakkua ei tulisi syötyä yksin. Tiedän, että monille synttärit on enimmäkseen stressin aiheuttaja, mutta itse olen täysin päinvastaisella linjalla, ja olen useasti harmitellut sitä, kuinka molemmilla lapsilla ja mulla itselläni on kaikilla synttärit helmikuussa – minkä takia niitä ei ihan jokaista viitsi juhlia siinä mittakaavassa kuin ehkä tulisi juhlittua, jos ne olisi eri vuodenaikoina. Sen jälkeen kun Minea syntyi, en ole enää omia synttäreitäni juhlinut ollenkaan, nimpparit sain kalenteriin vasta muutama vuosi sitten, ja nekin sattuu lähes samalle viikonlopulle äitienpäivän ja Nikon synttäreiden kanssa, ja niin ne on muuten Mineankin nimpparit kevättalvella. Varmaan juuri tästä syystä olen usein pitänyt vaatekutsuja syksyisin, että olisi edes joku syy kutsua kerralla enemmän kavereita kylään.

Kakku leivottiin Kinuskikissan ohjeella, ja siihen laitettiin täytteeksi lakkahilloa ja kinuskia. Olihan se suht makeaa, mutta omaan makuuni juuri sopiva, ja hyvää vaihtelua siinä mielessä että en ole koskaan ennen käyttänyt lakkahilloa. Suolaisena tarjottavana tarjosin helppoja tonnikalawrappeja eli tortillalevyn sisään salaattia, tonnikala-tuorejuustotäyte, tomaattia, kurkkua ja avokadoa. Toimii millä täytteillä tahansa ja maistuu yleensä kaikille. Tonnikalawrapit on yksi niitä tarjottavia, joita teen usein jos en ole ehtinyt suunnitella sen kummempaa leivottavaa tai jos aika ei riitä leipomiseen. Toinen vastaava on kanapiirakka tai herkkupuolelta banoffee tai pannari.

Ensi viikolla pääsen taas suunnittelemaan jotain tarjottavaa kun emännöin kutsuja täällä meillä. Tällä kertaa kyseessä ei olekaan vaatekutsut vaan jotain ihan muuta, jotain josta kerron lisää sitten jälkikäteen. Ajattelin tehdä useampaa erilaista suolaista ja makeaa, mutta jotenkin nyt tuntuu että ideat on täysin hukassa! Siispä, jos teillä on vinkata jotain nopeaa mutta hyvää leivottavaa, niin laittakaahan kommenttia tai sähköpostia tähän suuntaan. Ihan jo senkin takia olisi kiva kuulla teidän suosikkeja, jotta aina ei tulisi leivottua samoja herkkuja, ehkä vieraatkin kaipaavat jotain vaihtelua kanapiirakasta, hehe.

Pirteää alkavaa viikkoa! Pidetään peukkuja että lupaukset takatalvesta eivät ainakaan ihan sellaisenaan toteutuisi, en nimittäin taida kestää enää yhtäkään lumisadetta tälle keväälle.

Uusi inspiroiva kauppa Vaajakoskella!

Pienen tauon jälkeen meikäläinen näyttäisi jälleen olevan kohtalaisen innokas bloggaaja, kun postauksia tulee kuin liukuhihnalta. Tai ehkä pitkä vapaa vain teki tehtävänsä ja ylimääräinen oma aika tuottaa niin sanotusti hedelmää. Sillä välin kun mä makasin kotona sohvalla ehti Niko pyörähtää lasten kanssa tivolissa, joten siltäkin osin vappu on nyt taputeltuna. Illalla siivosin jo kaikki koristeet pois, sillä katosta roikkuvat serpentiinit eivät oikein inspiroi enää viikko vapun jälkeen, ja Minealla oli kuulema ensi viikolle jo muita juhlasuunnitelmia. Jep jep, taas ollaan leipomassa ja kutsumassa kavereita kylään, vuorossa olisi nimittäin Minean huoneen tuparit! 

Oli minulla ihan oikeaakin asiaa, tulin nimittäin vinkkaamaan Jyväskylään rantautuneesta uudesta kaupasta. Täällä päin Suomea kivijalkaliikkeet ovat nykyään harvinaista herkkua, ja täytyy myöntää että itsekin ostan lähes kaiken netistä, koska valikoima on yksinkertaisesti niin suppea. Lastenvaatteita ei ole myyty muualla kuin perus ketjuliikkeissä kuten H&M, Lindex, Pop, sisustuksen osalta joutuu turvautumaan lähinnä Prismaan, Clasuun tai Minimaniin. Onneksi muutama poikkeuskin löytyy, ja Harjun paperi sekä Pienikamari on aina olleet Jyväskylän ylpeys tarjonnan osalta. Nyt joukkoon voi lisätä Vaajakoskella vastikään ovensa avanneen Herttalan, tuon ehdottomasti omaperäisimmän ja herttaisimman pikkuliikkeen pitkiin aikoihin. Parasta Herttalassa on konseptin monipuolisuus, kyse kun ei ole mistään tavallisesta kaupasta vaan Herttala on lifestyle-myymälä. Herttalassa myydään muun muassa Metsolan vaatteita lapsille ja naisille, Sophie la Girafen leluja ja ihohoitotuotteita, ekokosmetiikkaa, paikallisten taiteilijoiden tuotteita ja lisäksi myymälässä on second hand -nurkkaus, josta voi tehdä laadukkaita, uudenveroisia löytöjä. Myymälätoiminnan lisäksi Herttalassa järjestetään ajankohtaisia luentoja ja erilaisia kursseja, näistä parhaiten pysyy kartalla seuraamalla Herttalan Facebook-sivuja. Meiltä puuttui lapsilta siistimmät pipot näille keleille (mitä ne tämän ajan kelit nyt sitten ikinä sattuvat olemaankaan?!), ja ensimmäistä kertaa Herttalassa pyörähtäessäni tarttui mukaani nämä ihanat Metsolan puuvillapipot*. Nooalle otin vaaleanharmaan ja Minea itse valitsi vaaleanpunaisen, melko täydelliset parit rodinin picojen kanssa vai mitä! Herttalan valikoimassa muistan ainakin nähneeni söpöjä frillahousuja vauvoille ja ihanaa Metsolan harmaata pisarakuosia vähän isommille lapsille, myös second hand puolella oli kaikenlaista kivaa. Kannattaa poiketa paikan päällä, vai joko liike oli teille ennestään tuttu?

*saatu bloginäkyvyyttä vastaan

Päivän tunnelmat

Terveiset sängynpohjalta! Niinhän siinä kuitenkin kävi, että yön aikana nousi kuume ja tämä päivä on mennyt kokonaan maatessa ja leffoja katsoessa. Kuitenkin koska on vappu, koin tarpeelliseksi aloittaa päivän munkilla ja teellä (muuta en tänään olekaan saanut syötyä), ihan vain hyvitelläkseni itselleni sitä, etten päässyt lasten kanssa tivoliin tai vapputorille. Onneksi tivoli viipyy Jyväskylässä vielä koko tämän viikon, joten taidan tulevalle lauantaille varata pari paikkaa possujunasta. Hyvää vappua ja parempia oloja kaikille sinne ruudun toiselle puolelle!

P.S. Iso suositus Liittoutuneet-elokuvalle! Täällä mennään ihan elokuvan loppusuoralla ja aika jännäksi käy..

Vappua

Munkit

50 g hiivaa

5 dl maitoa

1 1/2 tl suolaa

1 1/2 rkl kardemummaa

1 1/2 dl sokeria

14-15 dl vehnäjauhoja

100 g voita

Sekoita hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Lisää joukkoon suola, kardemumma, sokeri ja suurin osa jauhoista. Loppuvaiheessa lisää pehmeä voi ja loput jauhot. Anna kohota liinan alla tunti.

Pyörittele taikinasta palloja, tee keskelle reikä ja paista kookos- tai rypsiöljyssä. Pyörittele munkit lopuksi sokerissa.

Yllättäen tässä vierähtikin useampi päivä siitä kun viimeksi postasin mitään. Lapset nukahtavat nykyään iltaisin niin myöhään, että jos päivä on töissä ollut yhtään normaalia väsyttävämpi, en saa illalla enää mitään ihmeempiä aikaan, hyvä jos pysyn hereillä siihenkään saakka että lapset nukkuvat. Niinpä tämä pidennetty viikonloppu tuli hyvinkin tarpeeseen, siitäkin huolimatta että sain itselleni pienen lomaflunssan ja ulkona on satanut lunta niin ettei ulkoilu ole juurikaan inspiroinut.

Eilen ehdin leipoa munkkeja, samalla ohjeella jolla on munkit tullut tehtyä jo useamman vuoden ajan. Tuore pulla ja munkit on aina olleet lemppareitani, ja nämäkin pari päivää olen käytännössä elänyt pelkällä munkilla. Munkit, sima (tänä vuonna kaupan valmissima) ja tivoli kuuluvat vappuun, valitettavasti myös kylmä ilma on melko perinteisesti ollut osa vappuperinteitä ainakin täällä Jyväskylässä. Huomenna meillä oli suunnitelmissa lähteä tivoliin iltapäiväksi, mutta mikäli aamullakin maa on valkoisena tai allekirjoittaneen olo huonompi, taidetaan laitteissa kiertelyt jättää odottamaan kesän Särkänniemeä ja Lintsiä. Sinänsä ei ole yhtään huono vaihtoehto sekään, sillä itselleni on tehnyt ihan hyvää vain olla nämä muutamat päivät kotona. Vielä ei ole ehtinyt tuntua siltä, että olisi tehtävä jotain, vaan taidan olla noin yleensäkin luopunut ajatuksesta saada mahdollisimman paljon aikaan viikonloppuisin. Ihan riittävästi on tekemistä siinäkin, että saa lasten ulkoilut ja ruokailut hoidettua, eikä tämä jatkuva munkin syöminenkään ihan kevyttä hommaa ole!

Mitä kuuluu teidän vappuun? Tuntuu jopa hieman hassulta heti pääsiäisen perään olla jälleen pidennettyä viikonloppua kotona, ja kesälomatkin on jo ihan kulman takana (vaikkei ulkona ehkä juuri nyt siltä näytäkään). Huomasin eilen että vapaa-aika kotona lorvaillen voi myös olla riskialtista aikaa siinä mielessä, että todella on aikaa tuijotella kodin nurkkia ja keksiä kaikenlaista uutta ostoslistalle – vaikka moni vanhakin haave on vielä toteuttamatta. Mutta niinhän se usein menee äitiyslomallakin, vai mitä? Silloin ehtii keksiä uusia elämäämullistavia ideoita, pieniä pintaremontteja tai muuten vaan haaveilla erilaisista hankinnoista. Nimimerkillä hoitovapaalla yritystoiminnan aloittanut ja talon rakennuttanut.

Tunnelmia olohuoneesta

Ehkä olisi jo aika kurkistaa hieman laajemmasta perspektiivistä meidän olohuoneeseen, täällä blogissa kun ei taida olla vielä näkynyt juurikaan muuta tuon mustan hyllyn lisäksi. Olohuone on toistaiseksi hyvin keskeneräinen, sohva on ajatuksella valittu ja hyllykin tulee jäämään, mutta kaikki muu niiden ympäriltä puuttuu. Matosta ei ole vielä tietoakaan, tuoli on lainassa Kertulta (kiitos ihana!), seinät on tyhjillään ja sohvapöytäkin olisi kiva – listaa voisi varmasti jatkaa loputtomiin, mutta realismin rajoissa kaikkea ei ole mahdollista hankkia yhdellä kertaa. Ja ehkä hyväkin niin, sillä näin asioita joutuu pureskelemaan hieman pidempään ja valinnat tulevat todennäköisesti täten olemaan harkitumpia.

Viimeiset pääsiäiskoristeet sain siivottua pois olohuoneesta ja lasten huoneista vasta tänä viikonloppuna (jo oli aikakin!), vaikka ajatukset alkaa jo vähitellen kääntyä kohti vappua. En tiedä johtuuko se juurikin vapusta, mutta huomaan kaipaavani koko kotiin enemmän sävyjä, en niinkään kirkkaita värejä mutta jotain syvyyttä vaaleanharmaan pariksi. Tykkään kyllä siitä, että lattia ja sohva ovat lähes samaa väriä, sillä ne kaksi on kotimme ehkä eniten harkitut yksityiskohdat. Sohvan valinnasta kirjoitinkin jo aiemmin täällä, ja näissä kuvissa näkyy tuo mainitsemani HT Collectionin Como-sohva*, jonka ostimme paikallisesta Iskusta. Parin kuukauden kokemuksella en vielä osaa sanoa sen ihmeempiä sohvasta kuin että ainakin ensifiilikset on olleet vähintäänkin positiiviset, jämäköiden untuvatyynyjen ansiosta istumamukavuus on huipussaan, ja omaa silmääni erityisesti miellyttää ryhdikäs ja linjakas ulkonäkö, vaikka samaan aikaan sohva on pehmeä istua ja löhötä.

Uskalsimme valita sohvaan näinkin vaalean värin, vaikka kokemuksesta osasimme sanoa, ettei sohvatyynyt tulisi pysymään puhtaina kuukauttakaan, etenkin kun Pablolla on tapana makoilla sohvalla salaa meidän ollessa töissä. Kaikki kankaat on helposti vetoketjuilla irrotettavissa ja ne voi heittää pesukoneeseen, joten aika pienellä vaivalla saamme sohvan aina palautettua uudenveroiseksi. Vaaleiden sohvien hankkimista pelätään yleensäkin turhaan, sillä nykyään suoja-aineet ovat niin tehokkaita ja suurin osa kankaista kestää konepesun.

Como-sohvaan on valittavissa joko nämä meidänkin sohvassa näkyvät putkijalat tai kelkkajalat, hopeisena tai mustana. Meille värien valitseminen oli helppoa, mutta paljon pidempään jouduimme miettiä, millaisen sohvakokonaisuuden kasaisimme. Comoa saa eri pituuksilla, valikoimassa on myös vuodesohvaa tai halutessaan paloista voi kasata kulmasohvan. Koska meidän edellinen sohva oli kulmasohva, ja tv-huoneeseen ostimme levitettävän, löhöilyyn hyvin sopivan sohvan, päädyimme olohuoneessa kompaktiin 211cm leveään sohvaan. Nyt seuraavaksi olohuoneeseen etsitään pari nojatuolia ja matto, niin ehkä sitten on aikaa pohtia muitakin huoneita – tai jos vaikka siirtyisi kesän myötä pihan puolelle sisustamaan.

*sohvasta saatu alennusta bloginäkyvyyttä vastaan

Rennosti pääsiäiseen

 

On se vaan aika kumma juttu, että ihminen osaa asettaa itselleen pieniä paineita niinkin stressittömästä asiasta kuin loma! En ole ollenkaan stressaantuvaa tyyppiä, kaikki kun aina kuitenkin järjestyy (joskus paremmin ja toisinaan ei niin kovin hyvin) eikä murehtimalla asiat muutu ainakaan yhtään helpommiksi, päinvastoin. Kaikki, mitä ei ole pakko tehdä juuri nyt, ehtii tehdä sitten joskus myöhemminkin, ja jos joku on varmaa niin se, ettei ylimääräisestä suorittamisesta ja stressaamisesta tule kukaan taputtamaan minua olkapäälle. Lähipiirini varmasti allekirjoittaa sen, ettei meillä juurikaan stressata tai eletä turhan tarkasti – ei oikeastaan millään elämän osa-alueella. Mutta, mutta. Kolikon kääntöpuoli on siinä, että usein kuvittelen vähän vasemmalla kädellä tekeväni kaikenlaista siinä sivussa, kun tekemistä olisi muutenkin ihan riittävästi. Nytkin kun pääsiäisloma eilen alkoi, oli meillä sovittuna neljästä yöstä kolme ystävien kanssa ja silti olin suunnitellut tekeväni muutamat neulotut puput, pääsiäistervehdyksiä kaukana asuville ystäville, keväisiä kukka-asetelmia kotiin ja jos vielä äkkiä leipoisi kolme eri jälkiruokaa ja ostaisi koristeita pääsiäiskattaukseen. Missään vaiheessa ei mieleeni juolahtanut, etten varmaan millään ehdi tehdä näitä kaikkia, koska kuka nyt lomalla kelloa katsoisi.

Tällä hetkellä meidän porukka matkaa autolla jossain Lahden ja Jyväskylän välillä. Aloitimme loman mitä rentouttavimmalla tavalla, yökyläilimme rakkaan lapsuudenystäväni kotona, jossa meitä odotti valmis pöytä ja seuraa jokaiselle perheenjäsenelle. Kotona vastassa on siivousta vaille oleva talo, mutta sain kuin sainkin joitain pääsiäiskoristeita laitettua esille. Kovin värikäs ei pääsiäinen meillä ole, vaikka löytyy meiltäkin ne perinteiset vitsat, rairuohot ja munat lastenhuoneista ja keittiöstä. Ystävän tuomat keltaiset narsissit antavat sopivasti väriä yhtenäiseen olohuone-ruokatilaan, johon muuten ostin lähimarketista ruskeita, mustia, harmaita ja valkoisia sulkia ja koristemunia. Kaksi posliinipupua nappasin mukaani käydessäni Plantagenissa jälleen kerran ihastelemassa viherkasveja. Mielestäni pääsiäisen, joulun tai minkään muunkaan juhlapyhän ei tarvitse täyttää koko kotia, vaan maltillinen määrä koristeita riittää, ja on sitä paitsi paljon mukavampi säilyttääkin seuraavaa vuotta ajatellen. 

Arvatkaa muuten mikä on pääsiäisessä tärkeintä? Ei kinderit eikä virpominenkaan, ei myöskään tiput vaikka niin kovasti koitinkin pienempänä vanhemmilleni väittää pyytäessäni oikeaa pääsiäistipua lemmikiksi. Kaikkein eniten merkitsee se, että kaikilla on runsaasti aikaa toisilleen, ehtii tavata ystäviä ja perhettä ja on mahdollisuus ihan vaan olla. Turha kait siitä on stressiä ottaa? Oli ne puput askarreltu tai ei.

Kevättennarit check!

Joitain tiettyjä vaatekappaleita tuntuu olevan älyttömän vaikea, ellei jopa mahdoton, löytää kun taas esim tennarit ja takit on molemmat meikäläisen heikko kohta. Lähes joka kauppareissulla ihastelen jotain takkia, ja mikäli edes avaan minkä tahansa nettikaupan etusivun, olen klikkaillut ostoskoriini parit kengät. Muuten ostan itselleni melko vähän vaatteita (en edes muista milloin olisin ostanut uudet housut?!), mutta jostain syystä järkevä kuluttaminen unohtuu täysin sovittaessani takkeja ja kenkiä, ja tänäänkin häpeäkseni löysin varastosta yhden bomberin, jossa oli vielä hintalaput jäljellä. Olin ostanut sen puoleen hintaan joskus vähän ennen muuttoa, pakannut sen muiden tavaroiden joukkoon ja unohtanut muuttolaatikkopinoon. Takkia sovitellessa se ei enää tuntunutkaan ihan niin hyvältä kuin silloin ostaessa – aika tyypillinen aleostos siis.

Entäs ne kengät sitten? Kenkien suhteen olen sen verran suunnitelmallisempi, että jokaista ostamaani paria olen myös käyttänyt ahkerasti. Tietenkin joistain tulee mieluisampia kuin toisista, mutta kaikki on kuitenkin päässeet käyttöön, eikä pareja todellisuudessa ole sen enempää kuin vaatehuoneeseemme mahtuu. Kengät on ainut kuluva ”vaate”, joten niitä on uusittava jo siitäkin syystä, että vanhat menevät huonoon kuntoon, tai lapsilla jää pieneksi. Usein ostan useamman parin kerralla kun bongaan jostain hyvän aleprosentin, ja vanhat laitan joko kiertoon tai otan käyttöön pihakenkinä. Nooalle joutuu vielä toistaiseksi ostamaan joka kausi uudet kengät ja ulkoilupuvut, kun poika kasvaa niin huimaa vauhtia, ja Minealla taas kenkien kulutus on melko kovaa, joten jo yhdessä kaudessa kenkäpari voi mennä käyttökelvottomiksi. Niin kävi juuri viime syksyn välikausikengille ja Adidaksen tennareille. Luulin säästäväni ostaessani ulkoilukengät marketista, mutta jo muutaman viikon puistotestailun jälkeen sain todeta, että todellista säästöä olisi ostaa laadukkaat ulkokengät, jotka kestäisivät käyttöä ihan eri tavalla. Siitä syystä tänä keväänä tilattiin Lekmeriltä molemmille vedenpitävät Reimat.

Tennaripuoli alkaa sekin olla hoidossa ainakin meidän tyttöjen osalta, sillä tilasin sekä Minealle että itselleni parit lenkkarit odottelemaan kuivia katuja. Minea halusi hopeiset Niket kaupunkikäyttöön, ja ulkoiluun otettiin Adidakset ja Vansit. Itselleni ostin kauan himoitsemani klassiset Reebokit ja vähän kesäisemmät Adidaksen kangaskengät, joilla ajattelin korvata ei-niin-mieluisat valkoiset conssini. En tiedä, miten niin moni tykkää Converseista, mutta omaan jalkaani ne ei tunnu istuvan millään!

Olen luvannut itselleni olla jatkossa järkevämpi etenkin takkiostosten kanssa, sillä olen harmittavan usein ostanut jonkun parin kympin aletakin ja todennut jälkikäteen, että laatu on ollut todella huonoa. Villakangastakki nyppyyntyy, kangastakista sojottaa lankoja tai takin vuori repeilee – jos takki on parissa kuukaudessa epäsiistin näköinen, tulee se lopulta paljon kalliimmaksi kuin pari laadukkaampaa takkia. Sama on tullut huomattua muissakin vaatteissa etenkin nyt kun meillä on kuivausrumpu, ja vaatteen tulisi kestää kuivattamista. Yhdessä pesussa reikääntyvä paita ei saa aikaan muuta kuin turhaa kuormitusta ympäristölle, kun se ei kelpaa kierrätykseenkään käyttäjältä toiselle.

Millaisia kuluttajia te olette, panostatteko laatuun vai valitsetteko vaatteet hinnan perusteella (toki aina nämä ei ole vastakohtia!)?

Pääsiäishommia

Vieläkö muistatte, kuinka joulun alla harmittelin sitä, ettei meillä ollut joulutunnelmaa kotona ollenkaan, koko joulu tuntui aavistuksen laimealta siksi ettei sitä päässyt viikkotolkulla fiilistelemään etukäteen ja omassa kodissa? No tänään havahduin yhtäkkiä ajattelemaan, että niin se menee kohta pääsiäinenkin meiltä ohi kun arki on aina omalla tavallaan kiireistä, vaikkei työ- ja hoitopäivät meillä mahdottoman pitkiä olekaan. Jotenkin vain nykyään tuntuu hankalalta pysähtyä olemaan ja fiilistelemään, koska koko ajan olisi jotain hommaa tehtävänä jossain päin taloa, tai jos hetkeksi ehtii istua alas, sitä liiankin helposti alkaa selailemaan puhelinta. Tulevalla viikolla pidennetty viikonloppu antaa varmasti vähän saumaa laiskotteluunkin, mutta entä jos vain päättäisin koko viikon ajan tehdä joka päivä jotain kivaa pääsiäiseen liittyvää lasten kanssa? Ehkä askartelua, pääsiäiskortteja ystäville, leipomista, muutama pupukoriste olohuoneeseen ja suklaamunia jälkkäriksi?

Lapset sai eilen molemmat koristella pajunkissoja, ja tänään aamulla oltiin jo seiskan aikaan hereillä, kun kaksi malttamatonta lasta kyseli, milloin pääsee virpomaan. Nooakin veteli viimevuotista norsupukuaan päälle ennen kuin ehti muuta vaatetta laittaa, ja jos Minea olisi saanut päättää, olisi meidän kadun ekat virpojat lähteneet liikkeelle vähän ennen yhdeksää. Lopulta kun tuo kaksikko saatiin ovesta ulos valmiina virpomaan, ei auttanut muu kuin kyynel silmäkulmassa miettiä, kuinka omatoimisesti tuo noidaksi pukeutunut, jo kaksi alahammastaan pudottanut tyttö kaiken nykyään jo tekee – ja toisaalta, miten toinen taas tuntuu vielä niin pieneltä (mukamas!) ja silti se tänäänkin kulki tomerana siskonsa perässä munakoria kantaen ja ihmisten ovikelloja pimpotellen. Mineakin totesi päivän lopuksi, että en kestä, miten suloinen pieni norsu toinen olikaan siinä seisoessaan vieressä posket punaisena ja pisamilla, eikä yhtään jännittänyt vaan tohkeissaan lompsi perässä. En kyllä kestä minäkään.

Meidän vitsat oli tänä(kin) vuonna kaikissa mahdollisissa väreissä, ja äitin makuun sopivia sulkia ostettiin kirsikanoksiin, jotka nappasin viimeviikkoisella kauppareissulla mukaani. Illemmalla vielä istutettiin rairuohoa muutamaan purkkiin, ja jos ne ehtii pääsiäiseksi ihan ruohoksi asti, niin luulen että meillä on vielä munanmaalaushommia tiedossa. Ehkä näillä eväillä vielä päästään kohti rennompaa pääsiäisviikkoa, tai lähinnä meikäläinen, sillä lapsilta se tuntuu luonnistuvan ihan ilman yrittämistäkin.

Seuraavaa remonttia suunnitellessa?

Tämä saattaa kuulostaa vähintäänkin järjettömältä, mutta meidän alakerran pikkuvessa odottelee pientä pintaremonttia. Mieli ei ole ehtinyt muuttua materiaalivalintojen suhteen, mutta rakentamisen aikana ehti pari asiaa mennä aavistuksen pieleen, ja joiltain osin vessan tekeminen jäi tarkoituksellakin kesken. Osa talon viimeistelytöistä, sekä lisätyöt jotka keksimme ihan rakentamisen viime metreillä, kuului meille itsellemme, ja nyt muuton jälkeen moni asia on vain jäänyt hoitamatta ajanpuutteen ja jaksamisen takia. Päätimme edetä huone kerrallaan niin että tilat ehtisivät valmistua ennen kesää ja piharemonttia, mutta kuitenkin riittävän rennosti, ettei rästihommista tule liian iso taakka työpäivien päälle.

Pikkuvessaan emme aluksi olleet suunnitelleet laatoitusta ollenkaan, vain valkoista maalia seiniin ja lattia mikrosementillä. Jossain vaiheessa kuitenkin innostuin tiililadonnasta, ja ystävä kävikin laatoittamassa päätyseinän valkoisella laatalla. Tilasimme tasoksi valkoista marmoria, kaapit teetettiin mittatilauksena ja allas, peili, pönttö sekä hana tilattiin Laatta Leeviltä (josta muuten ostettiin kaikki meidän kosteiden tilojen tarvikkeet). Olimme Nikon kanssa puhuneet harmaasta saumauksesta valkoisiin laattoihin, mutta jonkun ajatuskatkoksen aiheuttamana Niko vahingossa hakikin meille luonnonvalkoista sauma-ainetta, ja saumoista tuli lopulta hieman likaisen näköiset kun laattojen puhdas valkoinen ei oikein käynyt yksiin saumojen kanssa. Niinpä meillä nyt on edessä saumojen värjäys harmaaksi sekä ehkä myöskin yhden seinän laatoittaminen tason värisellä marmorilaatalla. Marmorilaattaa olimme ajatelleet tiililadonnan kaveriksi, mutta rakennusvaiheessa emme enää ehtineet toteuttaa kokonaisuutta valmiiksi.

Jotta asia lähtisi vähitellen etenemään, kävin alkuviikosta hakemassa Laatta Leeviltä ensimmäisen testilaatan malliksi vessaan. Ihastuin niin kovasti Vehoniemen harmaaseen kivilaattaan, että ajattelin ensimmäisenä testata sitä, vaikkei se ollutkaan alkuperäisen suunnitelman mukainen. Harmikseni jouduin kuitenkin toteamaan, ettei harmaa laatta toimisi vain yhdellä seinällä (eikä allasseinää enää pääse laatoittamaan rikkomatta allasta), joten maanantaina saan hakea sovitukseen sen valkoisen laatan, jota alusta saakka tähän vessaan suunnittelimmekin. Ainut asia, joka laatassa mietityttää, on se kuinka hyvin marmorilaatan luonnonvalkoinen pohja sopii tiililadonnan puhtaan valkoisen kanssa yhteen. Toki seinien väliin tulisi silikoni, mutta myyjä varoitteli että eron laattojen välillä tulisi kyllä huomaamaan. Tässä vaiheessa sitä itse lähinnä toivoo, että keskeneräiset hommat saataisi päätöksen eikä asioita tarvitsisi enää pyöritellä, mutta sitten taas toisaalta, kaiken haluaisi tehdä kunnolla loppuun saakka. En tiedä, sanokaa te mitä vessan kanssa tekisitte, marmoria seinään vai listat lattiaan ja tilan toteaminen riittävän valmiiksi?

Uutta Jyväskylän ravintolarintamalla!

Jos jotain kaipaan ihan erityisesti tänne Jyväskylään, niin lisää vaihtoehtoja ravintolavalikoimaan. Perinteiset rossot ja amarillot on jo vähän liian nähty (vaikka toki nekin toimivat etenkin lasten kanssa), joten olin aika suht innoissani päästessäni tänään maistelemaan ennakkoon herkullista ruokaa huomenna aukeavaan Jyväskylän Fafa’siin. Fafa’s löytyy jo useammasta kaupungista pitkin Suomea, ja nyt se vihdoin rantautui meillekin – ei hullumpaa vai mitä! Fafa’sin ideana on tarjota maukkaita, sopivan kokoisia annoksia tuoreista raaka-aineista, hyvällä hinta-laatusuhteella, ja tämänpäiväisellä kokemuksella voin sanoa, että ainakin halloumipita ja bataattiranskalaiset toimii järjettömän hyvin. Ravintola löytyy Väinönkadun alapäästä, käykäähän kokeilemassa!

The crazy plant lady

Moni siellä varmasti nyt naureskelee partaansa kun sanon tämän ääneen, mutta silläkin uhalla: olen totaalisesti hulluna viherkasveihin! Kaikenlaista vihreää on alkanut vähitellen ilmaantua meille, ensin oli tämä Lidlistä hetken mielijohteena ostettu puu, sitten tuli leikkokukat ystäviltä ja lopulta löysin itseni niin Prisman, Cittarin kuin Plantageninkin viherkasviosastoilta pyörimästä ja pohtimasta, kuinka paljon kasveja voi kerralla ostaa. Yhtäkkiä huomasin miettiväni erilaisia kauppoja, joista voisi löytyä kivoja viherkasveja, saatoin tällä viikolla jopa harkita yhtä Ikea-reissua lähinnä edulliset kasviostokset mielessäni. Suorastaan järjetöntä, jo ihan noin muutenkin, mutta vielä se, että minunlaiseni mitään kasvien kasvattamisesta (eli tässä tapauksessa hengissä pitämisestä) tietävä menee ja ostaa kodin täyteen kasveja – jotain aavistuksen pysyvämpääkin olisi sillä rahalla varmasti saanut. Eilen oli jo hyvin lähellä etten kävellyt Plantagenista ulos mukanani jättimäinen kentiapalmu. Onneksi en ihan siltä seisomalta keksinyt lähes parimetriselle puulle meiltä paikkaa, koska olisihan se ehkä ihan hyvä nyt alkuun vähän tutkailla, kuinka meillä yhteiselo lähtee käyntiin näiden jo olemassaolevien yksilöiden kanssa. Kesäkukissa kun periaatteeni on yleensä ollut ostaa edullista, niin kukat voi sitten aina kuihduttuaan vaihtaa uusiin. Satasen palmupuita ei kuitenkaan kotiin ihan kerran viikossa kanneta.

Meillekään ei varmasti olisi koskaan muuttanut tällaista määrää (yhteensä ehkä kuusi kasvia, vielä en taida päästä mihinkään viherklubiin?!) kasveja ellei kaikki vihreä olisi sisustuksessa nyt todella in. Olen ihastellen katsonut muiden kuvia upeista tyrakeista, peikonlehdistä ja palmuista, ja näin kauan siinä kesti huomata, että viherkasveillakin voi sisustaa omannäköisellä otteella. Viherkasvin ei välttämättä tarvitse olla se ysärikasvi valkoisessa muoviruukussa, vaikka sellainenkin kyllä meiltä löytyy. Pääasiassa olen koittanut valita meille sopivia, melko simppeleitä kasveja, jotka selviäisivät myös mahdollisimman vähällä hoidolla. Viherkasveihin tuntuu meikäläiseltäkin löytyvän edes jonkinlainen potentiaali, mutta jokaikinen ruukkukukka, joka on meillä pyörähtänyt, on kuollut viikon sisään. Ennen syytin luonnonvalon puutetta, ilmankosteutta ja ties mitä milloinkin keksin, mutta jälleen kuihdutettuani Minean kukan parissa päivässä täällä uudessakin kodissa, taitaa olla aika myöntää, että kaktukset ja silkkikukat on enemmänkin mun heiniä.

Perjantaikukan sijasta taidan huomenna ostaakin itselleni jälleen yhden viherkasvin, peikonlehti on nimittäin vielä hankkimatta. Tai ehkä kuitenkin haen sen kentiapalmun, ihan vain siksi että alkaa viikonloppu ja meillä jälleen täyttyy talo vieraista.

Muita vihersisustamiseen hurahtaneita?

Mielekästä puuhaa lapsille ja aikuisille

Kaupallisessa yhteistyössä: Name It

Me ollaan nyt ehditty asua tässä uudessa naapurustossa suunnilleen kuukauden verran, ei siis kovin kauaa, mutta kuitenkin niin että paikat alkaa tuntua kotoisalta, ja lapsetkin taitavat olla jo aika hyvin tottuneet uusiin kuvioihin. Minea on saanut naapureiden lapsista useammankin uuden kaverin, ja kun viereisissä taloissa asuu vähintään viisi suunnilleen samanikäistä tyttöä (ja lisää muuttaa koko ajan), on sanomattakin selvää, että pihalta löytyy leikkiseuraa melkein milloin vaan. Kerrostalossa asumisen aikana meidän tuli jostain syystä nähtyä harvinaisen vähän kavereita, ja Mineastakin huomasi, että tyttöä kyllästytti olla koko ajan pyytämässä mua tai Nikoa puhuttamaan barbeja, rakentamaan Legoilla tai mitä milloinkin. Vaikka vanhemmat kuinka tärkeitä olisivatkin, syntyy ne parhaimmat leikkimuistot kuitenkin kavereiden kanssa – muistan omastakin lapsuudesta vielä aika elävästi, miten naapurin tytön kanssa leivottiin pannaria, joka tarttui leivinpaperiin kiinni tai millaiset samistelupenaalit käytiin toisen ystävän kanssa ostamassa yhdessä Tiimarista.

Se, mikä on ehkä eniten muuttunut omasta lapsuudestani, on ettei meidän aikana ollut teknisiä laitteita, jotka olisi toimineet ohjelmatoimistoina lapsille silloin kun ei ollut mitään tekemistä. Siihen aikaan ei ollut tapana laittaa videolta pyörimään lastenohjelmia tekemisen puutteessa, vaan ennemminkin rohkeasti lähdettiin pihoilta etsimään kavereita – tai ehkä satunnaisesti pelattiin Nintendoa jos sellainen sattui olemaan. Hauskimmat leikit ala-asteiässä oli koko pihapiirin poliisi&rosvo, kirkkis ja erilaiset hyppynaruloruttelut koulun pihalla. Siihen aikaan olin aika innoissani kaikesta kouluun liittyvästä ja tuhersin läksyvihkoja koristellen kotona monenmonta tuntia, tai joskus innostuin jopa tekemään tehtäviä kolme vuotta vanhemman veljeni kirjoista. Slämy, kaverikirjat, värikkäiden käsikorujen solmiminen tai Hugon seuraaminen telkasta ovat myös varmaan aika tuttuja ainakin 80-luvulla syntyneille?

Nyt kun Minealla on paljon kavereita ihan tässä kävelymatkan päässä, on ongelmaksi ennemminkin tullut se, että Minea olisi jatkuvasti menossa johonkin tai kutsumassa kavereita meille. Tylsistymisen sietämisestä on tullut entistäkin hankalampaa, ja jos kaverit ei olekaan aina saatavilla, on meidän Nikon kanssa keksittävä jotain mielekästä puuhaa. Aina ei itsekään jaksaisi istua puhuttamassa barbeja tai pikkaraisia, joten meille oli oikein tervetullutta vaihtelua kuvien ihanat värikkäät puuhakortit, jotka saimme Name Itiltä. Kortteihin on kerätty erilaisia leikki-, askartelu- ja leivontaideoita ajatuksella unplug & play eli elektroniikka sivuun ja luovien leikkien pariin! Usein tuntuu hankalalta keksiä kovinkaan kummoisia juttuja ihan tuosta noin vaan, mutta viimeisen kuukauden ajan olen antanut Nooan tai Minean silloin tällöin vetää pakasta yhden kortin, ja yhdessä olemme toteuttaneet siinä ehdotetun idean, jos kaikki tarvittava on löytynyt kotoa. Tähän mennessä olemme esim leiponeet muffinsseja, maalanneet vesiväreillä, tehneet mehujääpuikkoja, askarrelleet paperilaivoja ja leikkineet kimin peliä. Paperilaivoja yritimme uittaa Nooan kanssa ulkona sillä välin kun Minea oli leikkimässä naapurin tytön kanssa, mutta asfaltilla soljuvien pienten vesivanojen virtaukset oli vielä niin heikkoja, että lopulta laivat vietiin uimaan isoihin kuralätäköihin.

Näitä samoja ideakortteja voi käydä kuka tahansa hakemassa Name Itin omista myymälöistä (sinua lähimmän myymälän löydät täältä) vielä muutamien viikkojen ajan, ja vieläpä täysin ilmaiseksi. Kortteja on kaiken kaikkiaan 36 erilaista, ja niitä on ripotellen ilmestynyt myymälöihin 2.2. alkaen. Kolmena kampanjaviikkona mukaan tulee pieni lelu, meidän setissä lapset saivat suurennuslasin, jota on ahkerasti käytetty mm ruoan tutkimiseen ja ihmisten naamojen ihmettelyyn. Korteissa ehdotetut puuhat on juuri sopivan ”vaativia” niin että ne ei ole parissa minuutissa ohi, vaan saavat lapsen, ja aikuisen, innostumaan puolituntisenkin ajaksi. Ja kuten jo edellisessäkin postauksessa totesin, aika kuluu yllättävän nopeasti silloin kun on hauskaa!

Tervetuloa meille taloesittelyyn

Tulin vinkkaamaan teille, että huomenna laskiaissunnuntaina meillä on Kylätimpureiden järjestämä taloesittely klo 14-17 välillä. Jos siis huomiselle ei ole ihmeempiä suunnitelmia ja ajatuksissa on ehkä rakennuttaa joskus itselle taloa tai paritalon puolikasta, niin käykäähän pyörähtämässä paikan päällä kuuntelemassa, millaisia ratkaisuja Kylätimpureilla on tarjota (ja ei, tämä ei ole maksettu mainos). Meidän talosta ei olisi ollut mahdollista saada tällaista kuin se nyt on, jos olisimme valinneet jonkun talopakettifirmoista, sillä projektin edetessä joustavuus on ollut monessa paikkaa tärkeää – varsinkin niissä tilanteissa kun talon rouva päättää vielä kolmannenkin kerran muuttaa mieltään. Hinta, laatu, joustavuus, aikataulut ja työn jälki – koko pakettiin olemme olleet alusta loppuun oikein tyytyväisiä. Lisää infoa huomisen esittelystä löytyy Kylätimpureiden nettisivuilta ja instasta!

Synttärivalmisteluja

Ehkäpä ei ollut paras idea venyttää eilen työpäivää iltaan saakka (pakollinen!) tai tänään lähteä Even luokse Pompin kutsuille katsastamaan lastenvaateuutuuksia, kun ottaa huomioon että huomenna meillä alkaa Minean synttäreiden juhlinta. Fiksumpi, ja tunnollisempi, äiti olisi jo hyvissä ajoin alkanut kaivella koristeita laatikoista, leiponut pakkaseen, siivonnut kodin ja viettänyt illan ennen synttäreitä viinilasi kädessään katsellen Netflixiä. Vai hetkinen! Onko ihan oikeasti olemassakaan niitä vanhempia, jotka ihan oikeasti saavat kaikki synttärivalmistelut hyvissä ajoin hoidettua, ja jotka välttyvät siltä kuuluisalta viime hetken paniikilta tai tässä tapauksessa ehkä ennemminkin yömyöhään leipomiselta? Vaikka joskus olenkin aloittanut valmistelut ajoissa, en vielä kertaakaan ole edellisenä iltana mennyt ajoissa nukkumaan, koska tekemistä löytyy aina. Useimmiten seison keittiössä ”kaulin kädessä” vielä viisi minuuttia ennen vieraiden tuloa, ja hyvin todennäköisesti samalla tutulla kaavalla mennään myös tänä vuonna.

Kuitenkin jotain olen osannut tehdä toisin. Tämä vuosi on hyvinvoinnin ja downshiftaamisen vuosi, joten tässäkin tapauksessa menin joissain asioissa sieltä, missä aita on matalin. Kakku ja cupcaket on ostettu valmiina ja tänään meillä kävi siivooja, joten itselleni jää lähinnä kodin koristeleminen ja suolaisten herkkujen tekeminen. Tämä ratkaisu tuntui nyt rakentamisen ja muuton jälkeen mitä parhaimmalta, ja koska edelleenkin rakastan ihan kaikkia juhlia, halusin ajanpuutteesta huolimatta järjestää Minealle mahdollisimman ihanat juhlat. Tytön toive oli kukkakeijusynttärit, ja väreiksi valikoitui Minean toiveesta pinkki, vihreä ja vaaleanpunainen. Vielä en yhtään tiedä, millä tavalla teema kukkakeiju tulee synttäreillä näkymään, mutta onhan tässä vielä hyvin aikaa keksiä jotain ennen huomista kello viittä, jolloin kaverit pimpottelevat ulko-ovella. Asiasta on turha ottaa stressiä, sillä sekin on ihan yhtä hyvä vaihtoehto, jos en keksikään mitään teemaan kuuluvaa, vaan juhlat menevät pelkästään juhliessa ja kakkua syödessä. Luulen, että kovin juttu tulee joka tapauksessa olemaan se, että kaverit on saapuneet paikalle ja on pari tuntia aikaa höntsäillä kunnon sokeriövereissä. Wish me luck, sillä seuraavat kolme vai neljä päivää menee aika lailla näissä merkeissä!

 

Viherkasvivinkki

Aika keskeneräistä on i know, mutta uskalsinpa silti ottaa muutaman kuvan meidän makkarista, koska jotain lähes historiallista tapahtui. Mun makkarissani on viherkasvi. Ihan oikea kasteltava ja huolenpitoa vaativa viherkasvi. Elävä sellainen. Tai noh, ainakin vielä toistaiseksi elossa oleva, mutta ensi viikosta en voi mennä takuuseen, puhumattakaan että se vielä pidemmän ajan päästä tuossa seisoisi.

Nimenomaan siitä syystä ettei viherpeukalon taitoihini ole juurikaan (ollenkaan!) luottamista, on minulla ollut kesälläkin tapana uusia pihan kukat ehkä jopa kolmesti sen mukaan, miten entiset aina kuihtuvat. Ongelmani on se, etten yhtään muista kastella kukkia tai jaksa lannoittaa, vaihtaa ruukkua, nyppiä lehtiä tai yhtään mitään. Yleensä välttelen muiden kuin leikkokukkien ostamista, mutta nyt törmäsin aika ohittamattomaan tarjoukseen kauppareissulla – tälle kasville, jonka nimeä en todellakaan tiedä, oli Lidlissä lätkäisty hinnaksi hieman alle 20€. Nappasin kasvin kainalooni ja kiikutin sen alkajaisiksi makkarin tummanharmaan seinän kaveriksi, ajatuksena siirtää se vielä alakertaan kun ehdin ostaa uuden ruukun. Mutta se mitä tulin teille tänne sanomaan, on että kannattaa koukata Lidlin kautta, jos yksi nahkealehtinen kumppani voisi sopia teidänkin seinänvieruksia koristamaan.

Nooan huoneessa

Nooan huone on meidän kodin pienin makuuhuone, noin 9m2, ja itse asiassa jopa vaatehuoneesta tuli puolivahingossa isompi neliöiltään, sillä säilytystilalle oli tarvetta. Kaikkialta löytyy yhä edelleen pahvi- ja muuttolaatikoita sekä keskeneräisiä hommia, mutta olen vähitellen aloittanut pohtimaan sisustusta niin pitkälle kuin sitä nyt on mahdollista miettiä heti muuton jälkeen. Kummassakin lastenhuoneessa on yksi seinä päällystetty vanerilla, joten en ole osannut niihin ainakaan tässä vaiheessa ajatella mitään sen ihmeempiä tehosteseiniä tai teemajuttuja muutenkaan. Toiveissa olisi raikkaan skandinaaviset huoneet, joissa selkeästi näkyisi se, että kyse on lastenhuoneesta, mutta tavarat kuitenkin pysyisivät paremmin järjestyksessä (ja olisivat lasten itse helposti otettavissa) kuin entisessä kodissa, jossa jättimäisten sekatavaralaatikoiden uumenista oli lähes mahdotonta löytää etsimäänsä ilman että räjäytti koko laatikon lattialle. Väriä saa olla lasten omien toiveiden mukaan, pari maalipurkkia käytiinkin jo Minean kanssa viikonloppuna hakemassa muutamaa kaappia varten.

Huoneiden täyttäminen tuntui olevan kaikkein helpoin aloittaa juurikin tästä Nooan huoneesta. Ehkä siksi, että huone on sopivan pieni tila niin ettei sen sisustamisessa ole kovin monia vaihtoehtoja esim. kalusteiden sijoittelun suhteen, ja huoneeseen tarvittavat toiminnot määrittivät valintoja aika pitkälle. Täytyy olla sänky, pienelle pojalle sopiva työskentelytaso, sopivasti säilytystilaa leluille ja paljon tyhjää lattiapintaa, jolla ajella junaradalla ja autoilla. Kahdella seinällä on oviaukko ja kolmannella kaksi koko seinän peittävää ikkunaa, mikä tarkoittaa sitä että vaneriseinä on ainut ehkä seinä, ja sille oli mielestäni loogisinta sijoittaa sänky. Sängylle jää täydellinen paikka ennen vaatehuoneen oviaukkoa ja vaneriseinää vasten, jolloin vaneri samalla toimii kivasti tehosteena sängynpäädylle.

Tähän saakka Nooa on nukkunut vielä vauva-aikaisessa Stokken pinnasängyssään, mutta olin jo päättänyt, että muuton yhteydessä on aika hankkia kunnon sänky, josta poika voi turvallisesti kiivetä itse pois. Ehkä olin lykännyt sängyn vaihtoa turhankin pitkään, koska kuvittelin sen olevan isompikin projekti kun yhtäkkiä Nooa alkaa ramppaamaan sängystä pois ja takaisin, mutta kuinkas siinä kävikään, tyyppi on nukkunut yönsä ihan normaaliin tyyliin uudessa juniorisängyssään! Me valitsimme sängyksi Jollyroomin linjakkaan valkoisen JLY juniorisängyn* joka tuntui parhaalta vaihtoehdolta niin ulkonäkönsä kuin käytännöllisyytensä ansiosta. Kummallakin puolella olevat turvalaidat ovat riittävät pitämään lapsen sängyssä, niin ettei lattialle ole tarvinnut viritellä tyynykasoja edes varmuuden vuoksi. Tykkään ilmavasta ulkonäöstä ihan älyttömästi, ja sängyn saavuttua Nooan mielipiteen pystyi lukemaan suoraan siitä kiljumisen ja nauramisen määrästä. Onhan se nyt käsittämättömän hienoa saada isojen poikien sänky, ihan niin kuin siskollakin!

Nooa on viihtynyt uudessa, omassa huoneessaan yllättävän hyvin leikkimässä milloin milläkin autolla. Koska autot ja junat on kovimmalla käytöllä, on ne jätetty koriin heti oven viereen, ja vaatehuoneessa alimmassa laatikossa on läjä Duploja. Yöpöytinä toimivissa Legon säilytysrasioissa on mm Playmobileja, mutta kovin rakentavia leikkejä ei Nooa niillä vielä saa aikaiseksi. Enemmänkin leikkiminen on autoilla päristelyä pitkin lattioita tai Minean perässä juoksemista. Hellyyttävintä on se, kuinka toinen on edelleen vähän liian pieni isompien leikkeihin, mutta kuitenkin jo tarpeeksi iso tajutakseen leikin jujun ja yrittääkseen pysyä menossa mukana. Aina silti tuntuu, että Nooa on vähintään yhden askeleen perässä – paitsi sänky on pikkujäbällä nyt niin viimeisen päälle, että Mineaa tuntui vähän harmittavan nukkua vanhassa sängyssään. Niinpä tänäänkin tyttö muutti petivaatteidensa kanssa tv-huoneen sohvalle yöksi, ja jotain puhetta on ollut parvisängystä, mutta katsotaan nyt miten sen kanssa tehdään ja millä aikataululla. Jospa tästä Nooan sängystä löytyisi yhtä ilmavanoloinen parvisänkyversio, joka passaisi hyvin Minean huoneeseen..

Miten teillä parivuotiaat nukkuu? Ja joko teillä menee yöt heräämättä? Nooa yleensä herää kerran, kaksi yössä ja vaatii joko taputtelua tai syliä, mutta en ole stressannut asiasta sen enempää, koska meillä on nyt viime aikoina ollut niin paljon isoja muutoksia elämässä raksan ja muuttojen myötä. Jos teillä on jollain sängynvaihto edessäpäin, niin vinkkinä että tämä Nooan JLY juniorisänky on parhaillaan puoleen hintaan Jollyroomissa, ja muutenkin nettikaupasta löytyy laaja valikoima kaikenlaisia lastensänkyjä.

*sänky saatu blogin kautta

Viikonloppuvinkki: banoffee

Banoffee eli ihana banaanin ja kinuskin yhdistelmä on meillä ollut viime päivinä niin kova hitti, että kuluneella viikolla olen tehnyt banoffeeta jo neljästi. Kyllä, neljä kertaa viikon sisään! Tämä herkku on nimittäin yksi helpoimmista ja nopeimmista leivonnaisista valmistaa, ja vielä kun makukin hipoo täydellisyyttä, niin on ollut harvinaisen helppo turvautua banoffeehen nyt kun meillä on jo pariin otteeseen käynyt vieraita. Tästä kakusta harvoin jää mitään seuraaville päiville, ja voit olla varma että monet vieraista tulee kyselemään reseptiä itselleen. Kunnia leipomisesta kannattaa siinä tilanteessa toki ottaa itselleen, mutta samalla sitä joutuu myöntämään, kuinka hävettävän helpolla voi saada jotain näin syntisen hyvää aikaan!

Banoffee

13 Digestive-keksiä

vajaa 100g voita tai margariinia

1prk karamellisoitua maitotiivistettä eli kondensoitua maitoa (rusehtava tölkki)

2 banaania

2dl kuohukermaa

Murskaa keksit ja sekoita sulatetun voin kanssa. Painele seos vuokaan (halkaisija 20-22cm). Levitä päälle valmis kinuski eli karamelisoitu maitotiiviste sekä siivuiksi pilkotut banaanit. Vatkaa kerma ja levitä kakun päälle.

Lounasvinkki: Le Qulkuri

Silloin kun kolahtaa oikein kunnolla, on laitettava sana kiertämään! Niin että tiedoksi siis teillekin, Lutakosta löytyy yksi loistava ruokapaikka, joka on palvellut jo muutamana totstaina mun ja Kertun (voidaanko jo puhua perinteestä?) lounastreffimestana. Le Qulkuri on kivan mutkatonta ruokaa vähän paremmalla ulosannilla kuin kaikki perinteiset kotilounasruokalat noutopöytineen. Eihän niissäkään mitään vikaa toki ole, mutta jotenkin on extrarentoa istahtaa kivasti sisustettuun lounaspaikkaan, jossa annos tilataan tiskiltä ja pöytään aina kannetaan ravintolaruokatasoinen lautasellinen hyviä makuja. Olen maistellut ainakin possua, härkää ja nautaa, ja joka kerta miettinyt kuinka moni (ketju)ravintola ei yllä samalle tasolle edes a la carte -listansa ruoilla. Aika harmi juttu, sillä valitettavasti ne ketjupaikat tuntuu valikoituvan meidän perheen syöttölöiksi silloin kun lasten kanssa ollaan liikenteessä, vaikka kait sitä lapsiperheilläkin olisi oikeus kunnon ruokaan?

Le Qulkurissa rento seurustelu on enemmän sääntö kuin poikkeus, joten sinne uskaltaisin suunnata jopa kahden vähän meneväisemmänkin lapsen kanssa. Vaikka monta hyvää asiaa Le Qulkurin meriitteihin voidaan laskea, on yksi asia ylitse muiden – salaattipöydän leipä! Helposti yksi parhaista leivistä ikinä, joten jo se itsessään on oikein loistava syy käydä itse paikan päällä testaamassa Le Qulkuri. Tuskin siellä kovin moni joutuu pettymään tai lähtemään nälkäisenä kotiin.

Mitenkäs kaikki jyväskyläläiset, joko olette ehtineet testata?

Ystävät <3

”Onko näistä lampuista mihinkään?” ”Perjantaina leffaan?” ”Meille tulee toinen poika!!” ”Onnitteluhalaus” ”Milloin Helsinkiin?” ”Fresita viilenemässä!” ”Lenkille?”

Näitä viestejä on tänään vaihdettu ystävien kesken, ja jossain vaiheessa kun arjen kiireisimmällä hetkellä vielä pikaisesti näpyttelin yhden ystävänpäivän toivotuksen whattsappiin, tajusin, kuinka äärettömän onnellinen olenkaan. Onnellinen, koska minulla on ystävä, jolle viestittelyn vuoksi myöhästyin töistä tai koska minulla on ystävä, joka sanoo ettei haittaa, vaikken ole ehtinyt viime viikkoina kysyä kuulumisia. Koko viime vuosi on ystäviltäni vaatinut paljon ymmärrystä, kun tavatessa ajatukset on seilailleet muualla, tapaamiset on olleet harvassa ja soitot vielä sitäkin harvinaisempia. Ne harvat ystävät, joita olen säännöllisesti nähnyt, on saaneet kuulla tuntitolkulla raksajuttuja ja ehkä välillä on tuntunut siltä, ettei meikäläisellä pysy ihan kaikki langat käsissä koko arjen paletin kanssa. Ystävät on tarjonneet apuaan, ja olen sitä vastaanottanutkin, koska mielestäni on vahvuus osata sanoa kiitos kyllä silloin kun oikeasti on avun tarpeessa. Jossain vaiheessa salaa kyynelehdin itsekseni kotona aina kun joku ystävistäni kysyi, voisiko jollain tapaa olla avuksi. Koska arvostan ystäviäni ja sitä, että he todella ovat valmiita tekemään asioita meidän perheen puolesta, ja etenkin siksi, että ystävät ymmärtävät ja joustavat. Arvostan ihan jokaista puhelimeeni kilahtanutta viestiä, jossa kysytään kuulumisia, ehdotetaan näkemistä tai jaetaan pala omaa elämää kuvien, viestien tai puhelun välityksellä. Kiitos siis ihan kaikesta, siitä että olette.

Se, mikä on välillä omassa takaraivossa kolkutellut, on epäilys siitä olenko itse osannut olla yhtä hyvä ystävä. Kiitollinen varmasti, mutta mitä minulla on tarjota takaisin kaikille niille, jotka on omalla läsnäolollaan rikastuttaneet meidän arkea? Ehkä en aina osaa huomioida riittävästi tai ehkä minunkin pitäisi olla aktiivisempi yhteyden pitäjä, avun tarjoaja ja kuulumisten kyselijä? Koska jokainen ystäväni ansaitsee vain parasta ystävyyttä vastapainoksi omalle läsnäololleen, ja vain parasta toivoisin pystyväni tarjoamaan. Ehkä ystäväni ymmärtävät sen, että viime vuosi on ollut liian kiireinen ja ehkä he myös tietävät merkitsevänsä minulle enemmän kuin paljon, vaikka joka viikko tai edes kuukausi eivät saisikaan siitä muistutusta. Nyt kun talo on valmis ja työ tasapainoisempaa, on jälleen aika panostaa perheeseen ja ystävyyteen, ja sen voinkin luvata, että tästä vuodesta tulee rentojen viikonloppuiltojen ja yhteisen pöydän ääressä vietettyjen kahvihetkien vuosi. Jos joskus unohdan laittaa viestiä tai soittaa, niin muistakaa, että kutsu kylään on aina voimassa.

Uudessa kodissa!

 

Olipa harvinaisen vaikeaa tänään tulla kirjoittamaan blogiin yhtään mitään! Tuntui siltä, että jotain on kuitenkin tultava sanomaan, koska me ollaan muutettu (niinpä!!! monta huutomerkkiä saa laittaa?!), mutta toisaalta en osaa sanoa mitään järkevää, kun onnellisuuden taso ylittää sanat. En tiedä uskonko vielä itsekään, mutta perjantaina meidän perhe tavaroineen vaihtoi osoitetta, ja nyt olemme heränneet jo kahtena aamuna syömään aamupalaa omassa unelmakodissamme. Käsittämätöntä, niin käsittämätöntä!

Toistaiseksi kaikki tavarat on vielä hujan hajan, muuttolaatikoita on purkamatta useampia ja joka huoneesta puuttuu huonekaluja. Myös viimeistelyhommia on tiedossa seuraaville viikoille, sillä mietittävänä on vielä väliovet, eteisen kaapeista puuttuu sisuksia, parveke on kesken ja ties mitä muuta, mutta kaikessa keskeneräisyydessäänkin tämä tuntuu jo nyt kodilta. Ehkä rakennusaikana raksalla ravaaminen on edesauttanut siinä, että nurkat tuntuu tutuilta heti ensimmäisistä päivistä lähtien, vai olenko haaveillut täällä asumisesta niin useasti, että se on jo tuntunut todelta?

Muutto ja kahden kodin siivoaminen eivät kumpikaan olleet mikää ihan pikkujuttu, ja niinpä meidän olikin jälleen turvauduttava muiden apuihin – muuten emme varmasti olisi mitenkään selviytyneet koko urakasta. Koko viikonloppu ja enemmänkin meni pakatessa, siivotessa, kantaessa ja järjestellessä, vaikka meillä oli apuna molempien vanhemmat, Nikon töistä muutama apukäsi kantamassa painavampia tavaroita ja siivooja tekemässä muuttosiivousta täällä uudessa ja seuraavana päivänä loppusiivousta vanhassa asunnossa. Yhteensä täällä on siivottu useamman päivän urakan verran, kasattu vaatehuoneita monenmonta tuntia ja kuljeteltu tavaraa satojen kilojen edestä. Ja kaiken tämän lomassa on lasten kanssa eletty melko tavallista arkea, joten ainut asia jonka osaan juuri nyt sanoa on sydämellinen kiitos kaikille, jotka olitte apuna ja teitte meille mahdolliseksi olla täällä nyt. 

IKEA Stockholm

Harvoin tulee julkaistua varsinaisia inspiraatiokollaaseja blogissa, mutta tänään sähköpostiin tuli niin kauniita kuvia Ikean uudesta Stockholm-mallistosta, että ajattelin näiden ehkä inspiroivan teitäkin. Viime aikoina sisustus on ollut omassa arjessani enemmän läsnä kuin pitkiin aikoihin, ja onhan se ihan luonnollistakin, että tyyliään joutuu pohtimaan laajemmassa mittakaavassa, kun muuttaa 70 neliöstä 162:een neliöön. Uutta on hankittava, ja vaikka hyvinkin monenlaiset huonekalut kiinnostaisivat, on vain yritettävä muistaa pysyä suunnilleen siinä linjassa, joka on se kaikkein mieluisin meille.

Harmaan sävyjä, kylmiä pintoja ja materiaaleja, mustaa ja pelkistettyä – siinä tiivistetysti tyyli, joka hivelee esteettistä silmääni, mutta kaavaa rikkoakseni rakastan nyt pinnalla olevaa vaaleaa puuta. Yksi arvokkaammanpuoleisista sisustushaaveistani on wishbone-tuolit ruokatuoleiksi, mutta koska ne todennäköisesti vielä jäävät pelkäksi haaveeksi, niin olin enemmän kuin haltioissani Ikean 7.4. myyntiin tulevan malliston puisista huonekaluista. Vaalea pitkä penkki tulee saamaan paikkansa meidän kodinhoitohuoneesta ja kuvan liinavaatekaappi sopisi täydellisesti Minean huoneeseen vaneriseinän pariksi. Jos uudelle sohvalle olisi tarvetta, harkitsisin tosissani tummansinistä samettia tv-huoneeseen, mutta ehkä sininen samettipinta olisi yhtä osuva valinta olohuoneen mattoon? Nyt vaikein tehtävä on enää jaksaa odottaa huhtikuun julkaisupäivään saakka.

Entäs te, tykkäättekö?

Alle viikko muuttoon!

Tuntuu vähän oudolta mennä raksalle ja vetäistä kengät eteisessä pois jaloista, hiippailla suojaamattomilla pinnoilla sukkasillaan ja miettiä, että alle viikon päästä tätä samaa paikkaa voi raksan sijasta kutsua kodiksi. Ei enää päivittäistä ravaamista kahden asunnon välillä tai yömyöhään saakka venähtäneitä raksapäiviä, vaan koko perhe samassa paikassa ja sattumoisin vieläpä siinä unelmakodissamme. Vieläkin on joitakin hankintoja tekemättä, mutta pärjää sitä varmasti ensimmäiset viikot ilman väliovia tai kiusta, enkä usko että ehditään pakastintakaan juurikaan kaivata. Huonekaluja tulee alkuun olemaan hyvin vähän (minimalistinen sisustushan on mun mieleen hehe), mutta kunhan pääsemme testailemaan eri vaihtoehtoja paikan päällä, niin eiköhän tyhjät tilat ala nopeasti siitä täyttymään. Ehkä eniten tällä hetkellä harmittaa se, etten ole ehtinyt laittamaan vanhoja tavaroita myyntiin, vaan joudumme hyvin todennäköisesti keksimään niille jonkin väliaikaisen säilytysratkaisun. Ellei teillä jollain satu olemaan tarvetta esim sohvalle, keittiönpöydälle tai Stokken steps-tuolille? Löytyisi tuolta Ikean ruokapöydän tuolitkin, yksi työtaso ja Norm69 valaisin. Lastenvaatteista puhumattakaan.

Huomenna paikalle tulee muuttotarkastaja, joka toivottavasti antaa luvan alkaa tuoda tavaroita taloon. Maanantaihin mennessä tulisi olla tämä nykyinen asunto tyhjänä ja siivottuna, joten viikonlopun aikana on siivottava molemmat kodit ja saatava uusi koti asuttavaan kuntoon. On sanomattakin selvää, ettei tämä kaikki onnistuisi meiltä itseltämme lasten ollessa kotona, vaan turvaudumme sekä ulkopuoliseen apuun että sukulaisiin. Niko on tilannut siivoojan pesemään ikkunoita ja muita pintoja, mun vanhemmat on tulossa jo huomenna muuttoavuksi ja lauantaina saadaan Nikonkin vanhemmat siivoilemaan tähän aso-asuntoon. Melkoista säätämistä tämä kieltämättä on, mutta tavoitteena ei ole saada täydellistä kotia maanantaihin mennessä, vaan ennemminkin järjestellä tavaroita niin että ensi viikko saadaan edes jotenkin puskettua arkirutiinit läpi. Parin viikon päässä odottaa talviloma, jolloin on paremmin aikaa ”sisustaa” ja tehdä niitä hankintojakin tarpeen mukaan – paitsi että silloin on molempien lasten synttäribileitä pitkin viikkoa.

Nyt muuton lähestyessä olen huomannut, etten taida osata stressaantua kovinkaan helposti. Tykkään suunnitella asioita, ja toteuttaa niitä suunnitelman mukaan, mutta vaikka tänään voisi tuntua siltä, että kiire tässä vielä tulee kaiken kanssa, niin kummasti oma oloni on kovin luottavainen sen suhteen, että kyllä me saadaan kaikki ajoissa tehtyä ja sunnuntaina illalla jo huokaistaan helpotuksesta uudessa olohuoneessamme. Mitä sitä muutenkaan kannattaa etukäteen murehtia jotain sellaista, jonka toteutumisesta ei ole mitään takeita? Ja tuskin se tilannetta yhtään helpottaisi suuntaan tai toiseen, jos tälläkin hetkellä menettäisin yöuneni muuton vuoksi, ennemmin hoidan asiat rennolla asenteella tietäen että lopputulos on joka tapauksessa sama. Luulen että jos yöunet jostain syystä tulevina öinä jää huonoiksi, niin se johtuu pelkästään jännityksestä, joka meinaa hiipiä takaraivoon ajatellessa, kuinka lähellä muutto todella jo on!

Ikeassa

Saattanette otsikon perusteella arvata, missä meidän jengi on sunnuntaitaan viettänyt? Tai oikeastaan minä, Niko ja Minea lähdettiin aamusta ajamaan Kuopion Ikeaan tarkoituksena hakea molempiin vaatehuoneisiin kaappeja. Meiltähän löytyy täältä Jyväskälästä Ikean lähipiste, mutta koska se on aika vahvasti keskittynyt keittiöihin, ei siellä pääse livenä hypistelemään kovinkaan monia tuotteita. Halusin vaatekaappien lisäksi katsella muutakin tarpeellista, ja muutenkin tuntui, etten osannut etukäteen oikein sanoa, mitä kaikkea vaatekaapeiltakaan toivomme. Valkoista, liukuovet ja paljon laatikoita – näistä lähdimme liikkeelle, ja loput suunnittelimme yhdessä Ikean asiakaspalvelijan kanssa paikan päällä.

Nikon kanssa olimme ajatelleet lähteä Ikeaan kahdestaan ja jättää molemmat lapset mun vanhemmille meille kotiin, mutta Minea halusikin lähteä mukaan. Ensin ajattelin, että mitähän siitäkin oikein tulee, kun meillä kuitenkin menee useampi tunti kierrellessä, suunnitellessa ja kerätessä tavaroita kärryihin, mutta sitten muistin Ikean leikkipaikan ja muutenkin loistavasti suunnitellut tilat. Tavarataloon päästyämme veimme Minean tunniksi leikkimään valvottuun leikkipaikkaan (jossa tyttö olisi viihtynyt helposti toisenkin tunnin), ja sillä välin ehdimme itse kiertää yläkerrassa katselemassa huonekalunäyttelyt. Minea tuli mukaan suunnittelemaan vaatehuoneita, senkin pisteen yhteydessä oli pari lelua leikittäväksi, ja loppuaika hoidettiin kännykän lastenohjelmilla. Ikeasta löytyy pieni leikkipaikka myös ravintolan tiloista, siellä Mineakin touhusi sillä välin kun me vielä joimme lihapullien jälkeen kahvit ja istuimme miettimässä kaappiratkaisuja Nooan huoneeseen. Ja tiesittekö muuten, että Ikeassa voit 30€:lla tilata tavaran keräilyn, mikä helpottaa shoppailua etenkin näin lasten kanssa liikkeellä ollessa ja silloin kun kerättävää tavaraa on paljon? Meillä taisi olla yli 50 erillistä osaa, joten katsoimme parhaaksi ottaa keräyspalvelun ennen syömään menoa, ja vajaa kahden tunnin päästä kun olimme syöneet, kävelleet läpi alakerran erikoismyymälät ja maksaneet ostoksemme, odottivat meidän vaatekaappien osat meitä asiakaspalvelussa valmiina lastattuina kärryihin. Kuinka kätevää!

Vaatehuoneiden sisusten lisäksi mukaan tarttui paljon muutakin, itse asiassa niin paljon, että auto oli melkein ääriään myöten täynnä startatessamme takaisin kotiin päin. Olin aika onnellinen suunnittelemistamme vaatekaapeista, mutta ihan yhtä paljon taisin iloita löytämästäni porrasjakkarasta, kauniista lahjapapereista, koristevalonauhasta ja keittiöpurkeistakin. Lapsille ostettiin uudet ruokatuolit, kummallekin samanlaiset niin jatkossa säästytään tappeluilta, ja vaikka lopulta Nooan huoneen säilytysratkaisu jäi vielä hankkimatta, niin löysimme Minealle pöydänjalat ja erilaisia rasioita niin lasten käyttöön kuin keittiöönkin. En ole tainnut koskaan lähteä Ikeasta tyhjin käsin kotiin, enkä ole tainnut vielä kertaakaan päästä kassojen ohi tekemättä vähintään muutamia heräteostoja niiden suunniteltujen hankintojen lisäksi.

”Tapas”vinkki viikonlopulle

Vahingossa on saattanut käydä niin, että meillä ex-naapurin kanssa nykyään on lähestulkoon tapana avata viikonlopun kunniaksi yhdet happy joet ja ehkä jopa kokkailla jotain hyvää syötävää siihen sivuun. Harvemmin sitä nykyään tulee enää missään pubeissa pyörittyä, joten viikonloppufiilistä haetaan vähän eri tyylillä. Ruoka, ruoka se on minkä ympärillä melkein kaikki suunnitelmat jollain tavalla pyörii, sillä onhan se jo tullut selväksi, että mä rakastan hyvää ruokaa ja etenkin sitä herkkupuolta. Tai no, välillä kuvittelen alkavani ”ruokaharrastajaksi”, mutta loppujen lopuksi huomaan kaiken kaatuvan siihen, ettei mielikuvitus yksinkertaisesti riitä makaronilaatikkoa ja lihapullia pidemmälle.

Viime kerralla päätimme Miian kanssa suunnitella illan herkkuja vähän tarkemmin ja kokkailimme pientä purtavaa erilaisista juustoista. Tarjolla oli supersimppeleitä pieniä juttuja, joiden valmistukseen ei mennyt kahdelta käsiparilta kovin kauaa ja jotka kuitenkin oli arkiruokaa hieman spessumpia. Tomaattia ja mozzarellaa pestolla, paistettua vuohenjuustoa saksanpähkinällä, feta-punajuurileivät, avokado-parmesannäkkärit ja uunileipää emmentaljuustolla. Jälkiruoaksi vielä vartissa valmistuva banoffee digestive-kekseistä, valmiista kinuskista, banaaneista ja kermavaahdosta. Kieltämättä kokonaisuus oli sen verran onnistunut, että luulen palaavani tähän vielä useasti uudessa kodissa, kun ystäviä käy viikonloppuvieraina. Yleensä tarjoomisten keksiminen tuottaa päänvaivaa, mutta näistä saa loistavan iltapalan kyhättyä kasaan suht nopeasti, tai miksei vastaava tarjoilu toimisi isommankin porukan illanistujaisissa.

Taidan uuteen kotiin muuttamisessa odottaa melko paljon sitä, että tulee jälleen omassakin kotona istuttua ystävien kanssa viinilasillisilla kiireettöminä viikonloppuiltoina. Iso osa ystävistämme asuu muualla Suomessa, minkä takia (vai ansiosta!) näkeminen lähes aina tarkoittaa yökyläilyä ja yhteisiä ruokahetkiä, mikä ei itse asiassa ole näin perheellisenä kolmekymppisenä yhtään hullumpi vaihtoehto kaveritreffeille. Onko teillä tapana kokkailla yhdessä ystäväporukalla, ja mitä kuuluu lemppariherkkuihinne? Ehkä teillä olisi antaa jotain vinkkejä tähänkin suuntaan tulevia iltakekkereitä varten?

1 2 3 4 11