Juhlan valmisteluja

Ylihuomisesta alkaa jälleen meidän helmikuinen synttäriputki, kun Nooalla on 4-vuotisjuhlat ensin kavereille ja heti perään sukulaisille. Tykkään suunnitella ja järjestää juhlia, mutta ihan parasta se on silloin kun valmisteluihin on reilusti aikaa käytettävänä. Niinpä aloitan yleensä ajoissa suunnittelemaan lasten kanssa teemaa, tarjottavia ja koristeluita. Teema auttaa mielestäni siinä, että värejä, koristeluita ja leikkejäkin on helpompi suunnitella kun mielessä on jokin selkeä ajatus kokonaisuudesta. Sen ei tietenkään tarvitse olla mitään suurta, vaan teema voi näkyä vain pienessä osassa juhlia.

Nooan synttäreitä juhlitaan tänä vuonna siis ritari-lohikäärme-teemalla ja meillä se tulee näkymään hopeisina yksityiskohtina, kutsuissa ja kakuissa. Mitään erityistä en ole juhlia varten hankkinut, vain muutamia ilmapalloja, lautasia, mukeja, pillejä, strösseleitä ja tietenkin ne tarjottavat. Osa koristeista löytyi jo valmiina ja tarjoamiset teen kaikki itse, mikä säästää kuluissa huomattavasti.

Yksi osa synttäreistä minulla on vielä täysin auki, ja se on ohjelma! Jostain syystä sen keksiminen jää aina viime tippaan eikä siihen tule panostettua juurikaan, vaikka lasten mielestä kiva tekeminen on aina juhlien ykkösjuttuja. Jos teiltä löytyy hyviä vinkkejä noin 4-5-vuotiaiden vieraiden viihdyttämiseksi, niin laittakaahan niitä tulemaan. Ensin olin ajatellut hankkia lohikäärmeen pinataksi, mutta se suunnitelma kaatui lopulta liian kalliiseen hintaan. Jotain ritarimaista se kuitenkin voisi ehkä olla, tai mitä tahansa mikä toimii takuuvarmasti lapsilla kuin lapsilla.

Uusi minä?

En kuvitellut olevani niitä ihmisiä, jotka lupaavat uuden vuoden tienoilla parantaa elintapansa, laihtua, jättää herkut ja aloittaa tipattoman. Ehdottomuus ei yleensä kuulu sanavarastooni, mutta kuinka sitten on mahdollista että yhtäkkiä löydän itseni totaalisesta sokerilakosta ja treenaamasta salilta useamman kerran viikossa? Luulen että selitys on siinä, että taisin vain yksinkertaisesti kyllästyä omaan peilikuvaani ja etenkin siihen ajatukseen, että joskus vielä olen takaisin niissä mitoissa, joissa olin pari vuotta sitten.

En ole koskaan ajatellut olevani ylipainoinen, mutta kuitenkaan en ihan täysin ole viihtynyt tässä nykyisessä kropassanikaan. Ihanteeni olisi olla hoikka ja samalla aavistuksen urheilullinen, isoin muutos on kuitenkin ehkä tapahtunut pään sisällä sitä mukaa kun liikkuminen on vähentynyt. Aktiivisena ihmisenä saan virtaa arkeen ja tyytyväisen mielen jo pelkästään siitä tunteesta, että teen oman hyvinvointini eteen joka viikko jotain fyysistä – samaa osoittavat jo masennustilastotkin, urheileva ihminen kun masentuu harvemmin. Toinen syy tyytymättömyyteen itselläni on ollut se, että herkkujen syönti karkasi niin pahasti käsistä, että söin herkkuja vaikka aina ei niin kovasti edes tehnyt mieli.

Olen aiemminkin ollut sokerilakossa, jopa kahteen kertaan, ja suurin voitto lakon jälkeen oli se, ettei herkkuja enää tullut syötyä yhtä pakonomaisesti ja säännöllisesti. Tälläkin kertaa tavoitteeni on se, että herkuttelu silloin tällöin riittäisi eikä aina tarvitsisi syödä niin paljon kuin mitä mieli tekisi. Muutenkin olen pyrkinyt säännöllistämään ruokarytmiäni, sillä useimmiten en syö kuin kahteen tai kolmeen otteeseen koko päivän aikana, muut ateriat olen korvannut herkuilla.

Miten lähdin muutoksen kanssa sitten liikkeelle? Tiesin jo ennestään, ettei minusta olisi vähentämään herkuttelua, koska silloin antaisin itselleni mahdollisuuden huijata. Jo ensimmäisellä viikolla olisin uskotellut itselleni, että nyt voin vielä syödä vähän tätä kakkua ja sitten heti ensi viikolla syön hieman vähemmän. Ja muutaman viikon päästä olisin ollut ihan samassa pisteessä kuin aloittaessani. Ainoastaan totaalinen kieltäytyminen toimisi omalla kohdallani, sen olen todennut jo useaan kertaan nyt tässä lakon aikanakin.

Nyt takana on neljä viikkoa ruokavalion noudattamista ja vajaa kolme viikkoa salitreenejä (ostin netistä näihin ohjelmat itselleni). Sokerilakkoa on ollut yllättävän helppo nodattaa ja salitreenitkin ovat tuntuneet huippukivoilta. Ohjelmaani kuuluu neljä salipäivää viikossa sekä siihen päälle kolme aerobista treeniä – usein yhdistän salin ja aerobisen niin että yhteensä salilla tulee vietettyä 2-3 tuntia. Tämä onkin se haastavin osa elämänmuutoksesta, sillä jatkuva treenaaminen on vaatinut muulta perheeltä valtavasti joustamista. Kovin kauaa en pystyisi ylläpitämään samanlaista treenimäärää, mutta ajattelin mennä ensin kuukauden tiiviimmällä treenaamisella ja siitä vähitellen siirtyä kahteen tai kolmeen treenipäivään viikossa.

Sokerittomuuden en ole huomannut vaikuttavan olooni tai jaksamiseeni millään tavalla, mutta kokonaisuus näyttää toimivan ainakin niin, että kaikki turvotus on poissa. Ylimääräiset nesteet on lähteneet liikkeelle, vatsa ei iltaisinkaan pömpötä ja vaikkei painossa ole juurikaan tapahtunut mitään, on kroppa selkeästi kiinteytynyt. Oma tavoitteeni on säilyttää motivaatio yhtä korkeana kevään loppuun saakka ja saada pidettyä herkuttelu mahdollisimman vähäisenä. Uskon, että siinä vaiheessa kun olen saavuttanut tavoitteeni, on motivaatio ylläpitää hyvää kuntoa ja parempia elintapoja helpompaa. Olin etukäteen päättänyt, että sokerilakkoni loppuu ystävänpäivään, mutta saapa nähdä, juuri nyt tuntuu siltä, ettei hyvin alkanutta lakkoa haluaisikaan katkaista ihan vielä.

Viime päivinä

Tänään on ollut oikein hyvä päivä, ensin töistä kotiin, siihen päälle energinen parituntinen treeni ja loppuilta rennosti kotona. Ilmakin on tänään tuntunut melkein lämpimältä, kun pakkasasteet laskivat noin kymmeneen. Ehdin jo innostua suunnittelemaan viikonlopulle lasten kanssa pulkkaretkeä eväineen kunnes muistin, että meidän stigathan juuri varastettiin! Olimme vasta jouluna ostaneet toisen stigan jotta molemmilla lapsilla olisi omansa, mutta nyt niitä ei sitten olekaan enää yhtäkään.

Olen jatkanut sokerilakkoa ja ihme kyllä, lakkoilu on ollut jopa yllättävän helppoa. Kuvittelin tässä vaiheessa jo kiemurtelevani tuskissani, ja niin olisi varmaan tapahtunutkin ellen olisi samalla laittanut ruokavaliotani kokonaan uusiksi. Yleensä tähän aikaan vuodesta herkuttelu on lähes pahimmillaan, kun kovien pakkasten vuoksi ei pääse lenkille ja työpäivien jälkeen väsyttää, joten lakkoilu tuli täydelliseen saumaan näin vuodenvaihteen jälkeen. Kiinnostaisiko teitä lukea tarkemmin ruokavaliostani ja treenaamisesta?

Helmikuusta on tulossa meidän perheelle melko hektinen kuukausi, sillä oman treenaamisen ja Minean harkkojen lisäksi saman kuukauden sisään tulisi mahduttaa joitakin työiltoja, yhdet synttärit Helsingissä ja molempien meidän lasten kaveri- ja sukulaissynttärit. Kaikki tämä on sopivasti ohi juuri hiihtoloman alkuun mennessä, joten lomaviikko voidaan lasten kanssa käyttää ihan vain olemiseen. Itse ainakin huomaan kaipaavani viikkoihini niitä iltoja, jolloin kellään ei ole mihinkään menoa eikä omia tekemisiään tarvitse aikatauluttaa.

Nooan synttärivalmistelut on jo aloitettu tekemällä kutsut, itse asiassa kaverijuhliin ei enää olekaan aikaa kuin noin viikko. Nooan toive oli pokemon-ninjago-lohikäärme-ritari-synttärit, mutta lyhyiden neuvottelujen jälkeen pääsimme yhteisymmärrykseen siitä, ettei neljää eri teemaa ole kovin helppo yhdistää toisiinsa. Niinpä lopputuloksen meillä tullaan juhlimaan lohikäärme-ritari-synttäreitä. Vinkkejä järjestämiseen otetaan ilolla vastaan!

Esimerkki instagram-kuvan muokkaamisesta

Välillä saan instagramissa kyselyitä siitä, millä laitteella / kameralla kuvaan ja millaisia muokkauksia teen kuvilleni. Etenkin näin talvella, ja vielä enemmän syksyllä, kuvausolosuhteet on haastavat työssäkäyville, kun kuvia ei ehdi ottamaan valoisan aikaan keskipäivän paikkeilla. Kuvat on otettava silloin kun ehtii, ja loppu hoidetaan kuvan jälkikäsittelyssä.

Viimeisimmän instagram-julkaisuni kuva on loistava esimerkki siitä, kuinka huonostakin kuvasta voi pienen käsittelyn jälkeen tulla julkaisukelpoinen. Blogia varten kuvaan lähes yksinomaan järjestelmäkamerallani, koska tällöin kuvan muokkausmahdollisuudet ovat huomattavasti paremmat, mutta suurin osa instagramissani näkyvistä kuvista on otettu iPhone x:llä – niin myös tämä nyt tarkasteltava kuva yläkerran aulastamme.Otin kuvan sitten kameralla tai puhelimella, käytän kuvanmuokkaukseen Lightroomia. Puhelimella otettuja kuvia varten olen ladannut Lightroomin sovelluksen puhelimelleni, ja sitä käytänkin itse asiassa lähes aina julkaistessani jotain instagramiin. Tämän kuvan kohdalla tein samat muokkaukset kuin yleensä eli muutin rajausta (crop), valoisuutta (light), väriä (color) ja tarkkuutta (detail).

Ensimmäisenä muutin kuvan värilämpötilaa, koska iltapäivällä noin klo 16 aikaan otettu kuva näytti voimakkaasti siniseltä. Kesällä taas vastaavasti kuviin saa lisätä aavistuksen sinisyyttä, etenkin iltapäivän auringossa kuvatessa.

Lämpötilan lisäksi toinen suurimmista muutoksista ennen ja jälkeen -kuvien välillä on valoisuuden lisääminen. Puhelimella otettuihin kuviin saa useimmiten lisätä hieman kirkkautta, koska valotusaikaa ei voi säätää samoin kuin järjestelmäkameralla. Kirkkauden säätö on varmaankin se yleisimmin ihmisillä käytössä oleva nappula kuvien muokkauksessa, välillä instagramissa törmää nimittäin niihinkin kuviin joissa asioiden ääriviivat hämärtyvät, kun kirkkautta lisätään liikaa.

Viimeisenä poimintana vielä saturaatio eli kuvan värikylläisyys. Itse tykkään hieman värittömämmistä, ehkä aavistuksen harmahtavista kuvista, joten useimmiten siirrän saturaatiota jonkin verran miinuksen puolelle. Ihmisiä kuvatessa en tätä juurikaan tee, eikä muutenkaan värejä kannata mielestäni häivyttää liikaa, mikäli haluaa jakaa seuraajilleen mahdollisimman totuudenmukaista inspiraatiota. Instagramissa kysellään paljon tyynyjen, huonekalujen, mattojen ja maalien tarkempia tietoja, joten kovin muokatut kuvat eivät anna ihan sitä mitä seuraajat ehkä odottavat.

Tässä vielä lopuksi kaikki tekemäni muutokset, mitään kovin suurta näiden kolmen edellä mainitun lisäksi en siis tehnyt. Omasta mielestäni kuvaamisen pahin vihollinen on harmaus ja kohina, joita kuvaan kuin kuvaan saa varsinkin syksyllä. Talven sinisyys on helppo häivyttää ja kunhan kuva on tarkka, on sen muokkausmahdollisuudet yleensä hyvät.

Kysykää mikäli jokin asia jäi vielä ihmetyttämään. Tällä postauksella tarkoitukseni ei ole väittää että olisin ollenkaan taitava kuvien muokkaaja, vaan päinvastoin halusin osoittaa kuinka yksinkertaisilla säädöillä kuvista voidaan tehdä siedettäviä. Kuvanmuokkauksen mahdollisuudet ovat taitavissa käsissä rajattomat, ja tiedän itsellänikin olevan paljon opeteltavaa, mutta ehkä näilläkin noviisin neuvoilla joku muukin teistä voi päästä alkuun. Eikun vaan kuvailemaan ja kokeilemaan!

Uusi matto lastenhuoneeseen

Heippa taas hieman pitkäksi venyneen tauon jälkeen! Täytyy myöntää että elämässä on pitänyt kiirettä niin ettei iltaisinkaan ole ehtinyt enää blogin pariin. Olen monenlaisessa touhussa mukana, ja näin vuoden alkuun on kasautunut paljon erilaisia palavereja ja pakollisia hoidettavia asioita. Itse asiassa juuri nytkin pitäisi vielä huomista varten tarkistaa muutama työasia, mutta päätin sen sijaan tulla tänne moikkaamaan – joskus on ihan ok siirtää velvollisuuksia ja keskittyä mieluisampiin asioihin.

Yksi hyvin mieluisa asia on esimerkiksi ollut katsella uutta mattoa Minean huoneeseen. Huone on ollut ilman mattoa jo pidemmän aikaa kun edellinen meni pilalle, mutta nyt olen ottanut asiakseni löytää sen perfect matchin. Entinen matto sopi huoneeseen todella kivasti, ja harkitsinkin samanlaisen ostamista, mutta toisaalta olisi kiva pitää huoneen tunnelma yhtä pehmeänä kuin mitä sw nyt on. Edellinen matto kun siis oli puhtaanvalkoinen mustilla salmiakkikuvioilla.

Yhdellä kauppareissulla mukaani jo tarttui Finarten luonnonvaalea villamatto sovitukseen, sillä se sattui olemaan käsittämättömän hyvässä alennuksessa. Matto oli kuitenkin liian pieni, mutta mielestäni se tyyliltään sopisi ihanasti huoneen sävymaailmaan? Harmillista tässä toki on se, että laadukkaat 2×3 metriä isot villamatot tuppaavat usein olemaan järjettömän kalliita, joskus voi jopa olla huomattavasti edullisempaa ostaa kaksi pienempää mattoa ja yhdistää ne yhdeksi isoksi.

Pohdinnat maton suhteen siis vielä jatkuvat, vapaa-ajan ongelmat toivottavasti eivät niinkään sillä joskus on ihan kiva viettää koko päivä kotonakin. Jos mieleesi tulee kaunis luonnonvalkoinen ja riittävän iso matto (mielellään tietenkin myös edullinen), joka voisi sopia tähän huoneeseen, niin vinkkaathan siitä minulle – olisi ainakin yksi hoidettava asia vähemmän.

Ei lupauksia mutta yksi lakko kuitenkin

En ole yleensä tehnyt uuden vuoden lupauksia, ehkä siksi että ne muutamat kerrat kun olen jotain luvannut, eivät ole onnistuneet niin kovin hyvin. Yhdenkin kerran päätin olla tammikuun ostamatta mitään, mutta sorruin jo päivän päästä ostamaan nahkasaappaat, jotka olivat liian hyvässä alennuksessa jättääkseni ne kauppaan. Vähintään kymmenen kertaa olen myös päättänyt lenkkeillä säännöllisesti läpi vuoden, mutta joka talvi viimeistään kovien pakkasten koittaessa sekin lupaus on tullut rikottua. Silti uusi vuosi tuntuu aina jollain tapaa uudelta alulta, ja sitä alkaa pohtia, missä asioissa voisi itsekin hieman petrata.

Tänäkin vuonna voisin keksiä vaikka kuinka monia arkisia asioita, joihin kiinnittää huomiota. Voisin olla ekologisempi, harrastaa enemmän hyötyliikuntaa, vähentää ruutuaikaa, syödä monipuolisemmin, liikkua enemmän, vähentää sokeria, olla parempi ystävä, panostaa työtehokkuuteen ja niin edelleen. Sen sijaan että kiinnittäisin huomiota kaikkeen siihen, mitä voisin tehdä paremmin, olen päättänyt keskittyä niihin elämän osa-alueisiin, jotka jo ovat hyvin. Panostan täysillä siihen, mitä osaan ja missä suoriudun jo valmiiksi hyvin, jotta saan arkeen vieläkin enemmän sitä sisältöä josta todella nautin. On turha lupailla asioita, joita ei kuitenkaan tule toteuttamaan – matkan varrella kokee itsensä vain epäonnistuneeksi ja pahimmassa tapauksessa lähtötilannettakin huonommaksi.

Ihan täysin ilman elämäntapamuutoksia en kuitenkaan tänäkään vuonna selviä, sillä jonkinlainen hetkellinen sokerilakko on välttämätön. Siihen ryhdyn vain siksi, että jaksaisin paremmin jälleen lenkkeillä eli harrastaa arkena sitä, mistä nautin. Totaalikieltäytymiset ei yleensä kuulu tapoihini, mutta sokerin kohdalla vain joko-tai toimii omassa tapauksessani. Myös sen tiedän kokemuksesta.

Uusi vuosi

Voisin tässä kohtaa vuotta kliseisesti taas ihmetellä, että miten tämä aika taas menikin niin nopeasti. Samaa ihmettelen myös lomastani, jota ihan vasta äsken lasten kanssa odotettiin ja suunniteltiin ja nyt se on jo melkein ohi. Pian olen itsekin vuoden vanhempi, Minea aloittaa koulun, kohta on taas kesä ja ennen kuin huomaankaan molemmat lapset muuttaa jo pois kotoa. Tuo meidän kuivunut joulukuusikin varisti viikossa lähes kaikki neulasensa lattialle, vaikka en millään muotoa ollut vielä valmis siirtämään kuusta olohuoneesta roskakatoksen seinän vierustalle. Mihin tämä kaikki aika katoaa?

Toisaalta taas, voisinhan katsoa asiaa toisestakin näkökulmasta. Olemme loman aikana ehtineet tehdä monia älyttömän hauskoja asioita, nähdä paljon ystäviä ja viettää täysin kiireettömiä päiviä perheen kesken. Kun tätä vuotta miettii taaksepäin, on vuoteen mahtunut paljon erilaisia tapahtumia eikä yhtään enempää olisi ehtinytkään. Taidan huomenna aloitta uuden tavan kokoamalla vuoden 2018 yhteen valokuva-albumiin, jotta vielä vuosienkin päästä muistaisin, kuinka paljon olemme saaneet yhdessä kokea ja kuinka onnistunut vuosi kokonaisuudessaan oli. Ja mitä tulee siihen joulukuuseen, saimme nauttia sen luomasta tunnelmasta viikon ajan – ja se maksoi vain alle kolmekymppiä.

Hyvää uutta vuotta!

Joulun jälkeen

Joulu oli ihana, ihan niin kuin edellisinäkin vuosina riippumatta siitä, missä sitä ollaan vietetty. Olemme yrittäneet nyt ottaa tavaksi olla aattona kotona, koska oman kodin joulu on parasta mitä tiedän, mutta toisaalta kaipaan ympärilleni myös paljon elämää ja sukua. Niinpä suuntasimme aattoaamuna Espooseen ja vietimme siellä kokonaiset kaksi yötä kyläillen Nikon kahdella veljellä. Autossa istumista tuli aatolle ja eiliselle kotimatkalle luvattoman paljon, mutta niin hienosti lapset jaksoivat, että eilen illalla piti hieman joustaa nukkumaanmenoissa ja pelata myöhään iltaan joululahjaksi saatuja pelejä.

Vaikka yleensä emme Nikon kanssa niitä lahjoja toisillemme ostele, tällä kertaa oli molemmat kuitenkin päättäneet yllättää. Niko oli hankkinut koko perheelle Tukholman risteilyn ensi kuulle ja minä pidennetyn viikonlopun Köpiksessä kesäkuussa meille kahdelle. Ehkä tämä yllättävä reissuinnostus kertoo siitä, että syksyllä olemme tehneet melko vähän mitään oman perheen kesken. Arkipäivät on usein menneet harrastaessa tai jossain muissa menoissa, mutta sitä perinteistä yhdessäoloa on ollut ehkä tavallista vähemmän. Nikon kanssa taas kahdestaan olemme viimeksi olleet treffeillä tai missään muuallakaan varmaankin vuosi tai kaksi sitten. Nyt taitaa siis olla jo korkea aikakin?

Lahjojen osalta oma saldoni melkeinpä olikin siinä, plus muutamat kynttilät ja ihanat pinkit karvatossut. Lapsilla taas oli hieman eri meininki, sillä lahjoja tuli paljon ja kaikki oli jälleen tarpeellisia ja tosi kivoja juttuja. Minea sai esimerkiksi jumppamaton, joka ehti jo tänäänkin olla kovassa käytössä ja yhteiseksi lapsille tuli sarjakortti Leon leikkimaahan. Paljon toivottu lahja Minealle oli jättimäinen Lol-yllätyspallo, ja Nooa taas on tänään touhunnut uudella Lego Ninjago rakennelmallaan ja unileluna kainalossa oli Lego-auto. Tänään alkoi jo tuntua siltä, että oma pääni oli täysin pyörryksissä kun molemmat lapset halusivat vuorotellen leikkiä jokaisella joululahjaksi saamallaan tavaralla – äitin kanssa tottakai.

Huomenna meillä taitaa olla edessä joulukuusen siirtäminen pihalle, sillä se taisi kuolla pystyyn jo ekoina päivinä ja nyt varistaa järjettömän paljon neulasia jo pelkästä hipaisusta. Kuusen hävittämisen jälkeen alan pikkuhiljaa kääntämään katsetta kohti uutta vuotta, jolloin meille tulee ystäväperhe kylään. Vielä en ole ehtinyt kyllästyä jouluruokiinkaan, joten niitäkin tulee ehkä tällä viikolla tehtyä, kun jääkaappiin jouluksi varaamilleni ruuillle ei kaikille ollutkaan käyttöä aattona.

Miten teidän joulu meni?

Helppo bambikakku

Se alkaa olla viimeiset hetket käsillä ennen kuin onkin jo jouluaatto ja kaikki se huipentuu, mitä tässä on suunniteltu parisen viikkoa. Aaton suunnitelmat meni meillä eilen kokonaan uusiksi kun päätimme, ettei joulua sittenkään vietetä tänä vuonna kotona, mutta olen täysin varma että joulusta tulee hyvä, oli niin tai näin. Tykkään siitä että ympärillä on ihmisiä, kotona olisimmeki olleet ihan oman perheen kesken, joten lähdemme aattoaamuna ajelemaan Nikon suvun luokse. Onneksi en ehtinyt vielä tehdä ruokiakaan valmiiksi, ja vasta tänään hoidettiin ensimmäisiä kauppareissujakin.

Meillä kaikilla on ajatukset olleet jo vähintään viikon ajan aatossa, minkä huomaa esim siitä että Nooalla meno on ollut entistäkin villimpää. Lähes tunnin välein huomaan uhkailevani tontuilla tai sillä ettei joulukalenterissa ole seuraavana päivänä mitään, mutta uhkaukset tai lahjontakaan ei ole auttanut – odotan siis jo senkin takia jouluaattoa, että voidaan jälleen palata ihan tavallisen villiin menoon.

Samalla kun katseet on käännetty maanantaihin, on myös juhlittu vuoden viimeiset pikkujoulut. Minealla oli voimistelujoukkueen omat pikkujoulut nyyttäriajatuksella, ja minä leivoin tarjolle helpon suklaisen bambikakun. Kakun tein moneen kertaan hyväksi todetulla ja helpolla Fazerin suklaakakkuohjeella ja koristelut hoitui nekin melko nopeasti edellisenä iltana. Ostin paketin vaahtokarkkimassaa, siitä leikkasin bambille posket, otsaan täpliä ja nenän. Nenään lisäsin aavistuksen pinkkiä pastaväriä, poskissa, silmissä ja täplissä on jauhemaista kultaväriä pinnalla. Sitten vain kukkien varsien ympärille kelmua ja kukat kakun päälle peittmään päällisosan. Lopuksi askartelin vielä pahvista sarvet, jotka tökkäsin hammastikuilla kakkuun. Yllättävän helppo peojekti kokonaisuudessaan siihen nähden, että näin kakusta sai kivan talviteemaan sopivan.

Huomisesta tulee todennäköisesti meillä vähän kiireisempi, kun taas saan olla tekemässä kakkua sekä muita ruokia ja herkkuja aattopöytään mukana vietäväksi. Haluaisin kokeilla erilaisia tahnoja syötäväksi ruislastujen kanssa, mutta en ole vielä törmännyt mihinkään superhyvään ohjeeseen. Olisiko teillä vinkata mitään? Tai jotain muuta hyvää syötävää joulupöytään?

Kohta on joulu

Nyt on jo todettava, että näin viisi yötä ennen joulua alkaa pikkuhiljaa tuntumaan jo jouluisalta. Yksi suurimmista syistä siihen on varmastikin se, että viikonloppuna kävimme ostamassa kuusen ja tällä hetkellä se jo komeilee tuossa olohuoneessa kaikessa upeudessaan. Itselleni olisi hyvin riittänyt pelkkä vihreä kuusi valoineen, mutta en raaski viedä lapsilta sitä iloa etteivät he pääsisikään koristelemaan kuusta joulupalloilla – niinpä meidän kuuseen lopulta päätyi lähes jokainen joulukoriste, joka talostamme löytyy.

Nämä viikot ennen joulua on olleet sen verran täynnä kaikenlaista ohjelmaa, etten ole ehtinyt vieläkään suunnitella aaton ruokailua ollenkaan. Lupasin huomenna aloittaa laatikoiden tekemisen, mutta toisaalta olen sen verran huoleton luonteeltani, että ajattelin tehdä juuri sen verran kuin jaksan eikä mitään ole pakko tehdä. Todennäköisesti lähdemme jo heti joulupäivänä sukulaisten luokse toiselle paikkakunnalle, joten ruokaa olisi muutenkin hyvä tehdä vain aaton tarpeisiin. Onko teillä omat suosikkinne joulupöydässä? Meille yleensä parhaiten maistuu alkupalat, ja omia lemppareitani pääruoista on bataatti-, lanttu- ja punajuurilaatikko. Kaikki tietenkin itse tehtynä niin saa juuri sellaista kuin toivookin.

Joulussa kaikkein vähiten nykyään kiinnostaa lahjat. Toki on kiva antaa lapsille heidän toivomiaan leluja ja nähdä kuinka onnellisia he niistä ovat, mutta itselleni en ole pitkään aikaan odottanut mitään enkä rehellisesti sanottuna ole kovin innostunut hankkimaan muistamisia muillekaan aikuisille. Tykkään ilahduttaa läheisiäni, mutta ennemmin ostan ystävälle aina silloin jotain kivaa kun sellaista tulee kaupassa vastaan – joulun aikaan kymmenien lahjojen ostaminen yhdellä kertaa, ja etenkin lahjojen väkisin keksiminen, ei vain tunnu omalta jutulta.

Vielä ennen joulua olisi edessä kaksi työpäivää ja Minean jumpparyhmän pikkujoulut. Viikonlopulle voisi hyvin suunnitella lasten kanssa tehtävän elokuvareissun, tai ehkä parempi laittaa Niko lasten kanssa kotoa pois niin saan itse puuhailla rauhassa ruokien kanssa. Ihanaa joka tapauksessa, että pian alkaa loma ja ihan kohta se joulukin sieltä tulee! Ruokien lisäksi nautin siitä, että saa tavata sukulaisia ja istua myöhäisiä iltoja glögin äärellä vaihtaen kuulumisia. Mitä suunnitelmia teillä on loppuvuodelle?

Pikkujoulut

Viime perjantaina vietin tälle vuodelle viimeisiä, mutta varmaankin parhaita pikkujouluja. Yleensä en koe kaipaavani tyttöjen illanistujaisiin mitään sen ihmeempää ohjelmaa, vaan se riittää että saa olla ja jutella rauhassa, mutta eilinen oli ehdoton poikkeus! Meillä oli hauskempaa kuin aikoihin, ja huikeista elämyksistä mieleen jäi muistoja, joiden voimalla eletään vielä pitkään.

Ilta aloitettiin ensin Jyväskylän Mysteeristä*, jossa saimme ratkottavaksemme Suomen Helmen arvoituksen – kenelle Helmi Kallion perintö kuuluu? Emme ehkä olleet talon nokkelin pikkujouluporukka, mutta matkan varrella saimme nauraa vedet silmissä ja mysteerin ratkaiseminen jäi vain viimeisen kaapin avaamisesta kiinni. Koukuttuminen Mysteeriin oli joka tapauksessa tapahtunut samantien, sillä jokainen meistä nyökytteli lähtiessään varmana siitä, että tänne palattaisiin vielä lähiaikoina. Miten mahtavaa tekemistä esimerkiksi joulun pyhäpäiville, jos sukulaisten kanssa on jo ehditty kyllästyä kotoiluun villasukat jalassa.

Mysteeristä ilta jatkui Amarilloon, jossa meitä odotti seuraava huikea elämys The Table*. The table tarjoillaan minimissään kuudelle hengelle, mutta varauksen voi tehdä vaikka vain itselleenkin, jos uskaltaa hypätä syömään samaan porukkaan tuntemattomien kanssa. Tämän ruokaelämyksen kuvaileminen sanoin on vaikeaa, mutta voin täysin suositella sitä ystäväporukoille illan istumiseen pidemmän kaavan mukaan. Noin kolmen tunnin aikana pöytään kannetaan niin ruokaa, juomaa kuin ohjelmaakin – joimme muun muassa liekitettyjä juomia ja saimme hauskan keskustelutehtävän. Ruokaa pöydässä oli enemmän kuin riittävästi ja kaikki maistui loistavasti meidän porukalle.

Vielä syömisenkään jälkeen emme ottaneet suunnaksi taksitolppaa, vaan kävimme kuuntelemassa Jannaa sekä Pete Parkkosta. Huikea ilta kokonaisuudessaan, juuri sellainen jota muistellaan pitkään. Vain yksi asia jäi harmittamaan jälkikäteen – miksei vastaavia iltoja saa järjestettyä useamminkin!

*Mysteeri ja The table saatu

Hillittyä joulun tunnelmaa

*kaupallinen yhteistyö Keskimaan kanssa

Vähitellen joulu on alkanut näkyä kotimme sisustuksessa niin, että sinne tänne on ilmestynyt paperitähtiä, kynttilöitä, havuja, paperisia koristeita, taljoja ja koreja. Vaikka minusta ei mitään sesonkisisustajaa saisikaan, näkyy vuodenajat meidän kotona pieninä sävymaailman muutoksina ja talvisin etenkin kerroksellisuuden lisäyksenä. Talvella huomaan kaipaavani hieman lämpimämpää tunnelmaa ja tähän taljat, viltit ja materiaalina kori sopivat mitä parhaiten.

Tänä vuonna meidän joulun värejä ovat ruskea, viininpunainen, kulta ja beige. Punaista lukuun ottamatta samat värit löytyvät kotoamme jo ennestäänkin, joten kovin moni joulun esineistä ei ole sellainen etteikö se saisi jäädä paikalleen vielä tammikuusta eteenpäinkin – ekologista ja estää turhan tavaran kertymisen kaappeihin. Yksi tämän hetken lemppareistani meidän talvisisustuksessa on tuo kuvissa näkyvä punosrahi Finnmarin valikoimasta. Se sopii tyyliltään niin monenlaiseen tilaan olohuoneesta makuuhuoneeseen, ja kaiken lisäksi hintakin on enemmän kuin kohtuullinen (alle 40€!).

Omaan makuuni täydellisiä joulukoristeita ovat myös nämä yllä olevat. Maljakkoon kävin taittamassa lähimetsästä kuukausia hyvänä kestävän risun ja kuuseen hankitut paperikoristeet pääsivät oksille odottelemaan oikeaa kuusta. Maljakon ja rahin lisäksi myös sarvipää sekä marmorijalkainen kynttilänpidike löytyi Finnmarin valikoimasta, Palokan ABC:n myymälästä.

Puiselle Woodnotesin pikkupöydälle löysi tiensä upea Finnmarin pallomaljakko ja yllätys yllätys, pikkuruinen punottu kori. Taidan olla vähän hulluna Finnmarilta löytämiini koreihin, sillä tälläkin hetkellä niitä on meillä esillä yhteensä kolme. Jouluksi aion täyttää korit itse tehdyillä pipareilla ja erilaisilla kotikeittiössä valmistuvilla helpoilla herkuilla, ehkä maljakkokin saa jonkun jouluisen leikkokukkakimpun täytteekseen. Myös viimevuotisessa kimpussa oli tummia sävyjä yhdistettynä kultaan, joten taidan pysytellä melko samoilla linjoilla tänäkin vuonna. Mitä sitä turhaan vaihtamaan hyväksi todettua, sisustuksessa yleensäkin ajaton ja kestävä on useimmiten se paras vaihtoehto.

Vinkkinä kaikille Keskimaan alueella asuville, että omasta S-mobiilistanne löydätte Finnmarin myymälään alennuskupongin, jota ei kannata jättää käyttämättä! Kuponkia näyttämällä saa 5€:n alennuksen ostaessaan 20€:lla aina tämän vuoden loppuun saakka. Oma lähin Finnmarin myymäläni on Palokan ABC:n myymälä, jonka valikoimasta löytyy muun muassa kaikki nämä postauksen ihanuudet sekä paljon muuta kaunista kodin sisustukseen. Muut myymälät löydät Finnmarin netistä.

Joskus väsyttää enemmän

Ja lähes aina sen aika on loppusyksystä. Tämä syksy ei onneksi ole ollut mikään erityisen pitkä ja pimeä, mutta jotenkin syksy tuppaa aina olemaan se vuoden kiireisin. Tulee muutama projekti liikaa, jotain yllättävää johon ei osannut varautua tai sitten itse keksii jotain, vaikka todellisuudessa aikaa ei juurikaan olisi mihinkään ylimääräiseen. Tänä syksynä on ollut Minean jumppaesityksiä, talkoohommia, parit työpaikan kekkerit, pikkujouluja, työprojekteja, joista en osannut kieltäytyä, vanhempaintoimikunta ja tonttudisco, yksi kranssin askarteluilta ja vireillä oleva hyväntekeväisyysprojekti.

Ystäväni Kerttu kuvaili elämääni hyvin sanoilla ”aina sata palloa ilmassa, joskus joku saattaa tippua”. Tottahan se on, innostun helposti kaikesta ja tekisin enemmänkin, jos vuorokauden tunnit riittäisivät. Itse asiassa haaveilen salaa yrittäjänä toimimisesta, mutta samaan aikaan tiedän, että se olisi viimeisin minulle sopivista ammateista, sillä heikkouteni on raha-asioiden hoitaminen ajallaan. Silti en voi olla ajattelematta, mihin kaikki johtaisi, jos keskittäisin kaiken innostuneisuuteni ja energiani johonkin yhteen intohimon kohteeseen sen sijaan että sinkoilen sinne tänne tehden kaikenlaista vähän kaikkialle.

Tänään on jo joulukuun ensimmäinen ja tiedän, että vähitellen onneksi kiireet alkavat helpottamaan ja voin keskittyä joulun suunnittelemiseen ja valmisteluihin. Jouluaaton aiomme viettää kotona, ja vaikka se tarkoittaa hommaa ruokien suhteen, on se sellaista tekemistä joka enemmän rentouttaa kuin stressaa. Ne muutamat lahjat, jotka omille lapsille annamme, on jo ostettuina, joten joulua kohti mennään rennolla otteella.

Joulukalenteri

Tällä kertaa hoidan lasten joulukalenterit jo hyvissä ajoin valmiiksi, totesin syksyllä. Sitten tuli poikkeuksellisen kiireinen marraskuu, ja yhtäkkiä huomasin joulukuun olevan alle viikon päässä. Marraskuu sai aikaan sen, että käsite ajoissa muuttui muotoon viime tipassa ja vaikka kuinka kuvittelin jo tässä vaiheessa olevani hyvällä mallilla joulun suhteen, en olekaan vielä edes aloittanut suunnitelmia.

Joululahjoista meillä ei ole stressattu koskaan. Ostamme sukulaisille ja läheisille jotain pientä, jos keksimme, lapsille yleensä hankimme vain pari tärkeintä lahjaa, sillä niitä tulee varmasti aivan riittävästi joka tapauksessa. Lasten synttäritkin on jo heti perään helmikuussa, joten molempien huoneet tulee täyttymään tavarasta ilman meidän vanhemien panostakin. Muutamana edellisenä vuonna olen salaa jättänyt joitakin joululahjoja odottamaan synttäreitä, jos tilanne on näyttänyt siltä, että lahjoja tulee muuten kerralla liikaa.

Viime vuonna Minealla oli itse tehty joulukalenteri ja tänä vuonna Nooakin toivoi samanlaista itselleen. Ensin olin ajatellut neuloa tai ommella jonkinlaiset kierrätettävät versiot, mutta kiireisen äidin pelasti sittenkin Clas Ohlsonin valmis paperipussisetti numeroineen*. Laitan noin viisi pussia kerrallaan kummallekin lapselle huoneen seinälle roikkumaan ja täydennän pusseja päivittäin. Näin pääsen itse vieläkin helpommalla, kun kaikkia tavaroita ei tarvitse hankkia yhdellä kertaa, vaan voin muuttaa suunnitelmia tarpeen mukaan matkan varrella. Ja tietenkin sekin on plussaa, ettei Nooa pääse salaa availemaan kaikkia pusseja jo ennen joulukuun ensimmäistä päivää.

Instassa kyselin hyviä vinkkejä pussien sisältöihin ja ainakin seuraavanlaista olen jo nyt saanut hankittua. Pikkuautoja, Lolin vaatteita, pastilleja, lakuja, slimeä, hamahelmiä, suklaapukit ja askartelutarvikkeet joulukortteja varten. Hyviä aineettomia lahjoja oli piparien tai joulutorttujen leipominen, pulkkamäki, luisteleminen, lautapelit perheen kesken, elokuvailta ja yhteiset legoleikit. Loistavia ideoita oli myös tarrat, korut, kaikenlaiset hiusjutut, kirje joulupukilta sekä pari kuusenkoristetta sille päivälle, kun on tarkoituksena koristella kuusi. Myös uimahallireissua ehdotettiin sekä hoploppia, kaverilla kyläilyä, äiti-lapsi hemmotteluja ja lapsen toivepäivää. Itse sain niin paljon hyviä vinkkejä näistä, että viikonloppujen kalenteripussit täyttyivät kaikki aineettomilla, kivoilla tekemisillä. Etuna myöskin se, ettei lapsille tarvinnut erikseen keksiä kummallekin jotain omaa, vaan molempien pusseista tulee löytymään täsmälleen sama tekeminen.

Millaisiin kalenteriratkaisuihin te olette päätyneet tänä jouluna? Joskus olen kuullut kummien ja isovanhempienkin keksineet täytettä lasten kalentereihin, mikä on tosi hauska idea sekin!

*kalenteri saatu insta-yhteistyön kautta Clas Ohlsonilta

Talvista tunnelmaa

Kaupallinen yhteistyö Keskimaan kanssa

Ensi viikolle on lupailtu jo pientä pakkasta, joten toive talvesta ei välttämättä olekaan enää niin kaukana. Vuodenajat ei meillä yleensä näy sisustuksessa sen ihmeemmin, tai ei ainakaan siinä mittakaavassa kuin omassa lapsuuskodissani, jossa vaihdettiin vuodenaikojen mukaan verhot, koristetyynyt ja asetelmat kaappien tasoilla. Talven myötä olen lähinnä lisäillyt kotiin taljoja, vilttejä ja kynttilöitä sekä muuttanut värimaailmaa aavistuksen pehmeämmäksi. Myös jouluvalot asennan useimmiten marraskuun aikana ja isot lyhdyt etupihalla toimivat nekin kivasti yhdessä oveen ripustetun kranssin kanssa.

Olen tänä talvena erityisen viehättynyt maanläheisistä ruskean, beigen ja kitin sävyistä, ja samoilla väreillä ajattelin koristaa tänä vuonna myös joulun. Kävin hakemassa inspiraatiota talviseen kotiin Palokan ABC:n yhteydessä olevasta Finnmarin myymälästä, jonka valikoimista löysin paljon ihania kippoja, koreja, maljakoita, tekstiilejä, astioita ja vaikka mitä muuta kodintavaraa. Palokan myymälä on vielä melko uusi, avattu vasta kesällä, mutta brändi on meille  suomalaisille varmasti tuttu jo monen vuoden takaa. Osalle ihmisistä Finnmari tuo ensimmäisenä mieleen kynttilät, mutta valikoimasta tosiaan löytyy laajasti tuotteita kodin sisistusesineistä pienhuonekaluihin ja joitakin kylpyhuoneen kosmetiikkatuotteitakin. Keski-Suomen alueelta myymälöitä sekä kumppanuusmyymälöitä löytyy Jyväskylän lisäksi esim Viitasaarelta ja Äänekoskelta.

Meidän kodin talveen valitsin Finnmarilta kauniita punottuja koreja eri kooissa ja sävyissä, olohuoneeseen rahin ja valkoisen karvatyynyn sekä valkoisen pelkistetyn maljakon keittiön pöydälle. Myös pöydällä näkyvä posliininen kannu on Finnmarin valikoimaa, sen tosin ostin jo kesällä mehukannuksi ja nyt se palvelee glögin kaatimena. Instagramia seuraavat huomasivatkin ehkä myös suuren jalallisen kukkaruukun, josta haaveilin stoorin puolella pihaistutuksiin ja mieleeni jäi pieni valkoinen kipsipatsaskin, jotka ovat nyt niin kovin muodikkaita koriste-esineinä.

Toinen erityisen suosittu trendi tämän hetken sisustajilla on korit! Niitä näkyy kaikkialla, niin lehtien sivuilla kuin somessakin, ja täytyy myöntää itsenikin hurahtaneen koreilla sisustamiseen. Ne tuovat juuri sopivasti lämpöä ja kerroksellisuutta meidän muuten niin pelkistettyyn ja hillittyyn kotiin, samoin kuin tuo karvatyynykin. Entä mitäs tykkäätte rahista? Meillä oli aikoinaan sisalmattokin, mutta sen jälkeen kun sain sen pilattua ulkona sateessa olen haaveillut jostain kivasta punosistuimesta, jonka paikkaa voisi vaihdella sisälle ja ulos parvekkeelle. Näitä kaksi pienen metallipöydän kaveriksi, paljon viherkasveja ja tunnelmavalot yläpuolelle – täydellisen parvekkeen sisustus!

Samalla reissulla valitsin Finnmarin myymälästä myös joitakin suosikkejani joulukoristeiden puolelta. Viime viikon kiireiden jälkeen olen yrittänyt vähitellen kääntää ajatuksia jouluun, sen suunnitteluun ja tunnelman luomiseen kotona. Piakkoin tiedossa on siis vielä inspiraatiota jouluun, teidän toivepostauksienne innoittamana.

Kiireisen pelastus

Kaupallinen yhteistyö Avalon siivouspalveluiden kanssa

Marraskuu, väsymys ja pimeys on ihan yhtäkkiä saaneet minutkin otteeseensa, vaikka viime kuussa vielä vakuuttelin, että tänä vuonna päästään vähän helpommalla. Aurinko paistoi niin pitkälle syksyyn, että olin ihan varma ettei kaamos ehtisi vaikuttaa ollenkaan, jos lumet tulisi tällä kertaa jo marraskuussa. Siis jos tulisivat.

Aamuisin heräämiset on alkaneet tuntua vaikeilta, ja perinteinen syksyn arkikiire meinaa vyöryä täälläkin päälle. Vielä ei ole ehtinyt tunnelmoida joulua, vaan on ollut pakko priorisoida ja valita, mihin energiansa haluaa käyttää, kun kaikkea ei yksinkertaisesti ehdi tehdä. Yksi parhaista avuista tämän kaiken keskellä on ollut Avalon siivouspalvelut, joka kävi meillä jo toistamiseen hoitamassa viikkosiivouksen. Kotiintulo tuntui ihan yhtä hohdokkaalta kuin ensimmäiselläkin kertaa, ja nyt oman lisänsä toi se, että puhdas ja siisti koti oli ihan oikea pelastus aikataulujen kaaoksen keskellä.

Ensimmäisellä siivouskerralla tehtiin kokonaisvaltainen siivous, jonka jäljet näkyy meidän kodissa edelleen noin puolentoista kuukauden jälkeen. Kylpyhuoneen lasipinnat, keittiö ja eteinen ovat kaikki yhä siistinä, ja yleisen siisteyden ylläpitäminen on ollut huomattavasti helpompaa. Ei ole tarvinnut juurikaan pyyhkiä pölyjä, seinien puhdistamista en ole tehnyt ollenkaan ja eteinenkin on pysynyt siistinä, kun ilmatkin on helpottaneet pölyävän hiekan kantautumista sisälle. NIinpä nyt päädyimme tekemään perinteinen viikkosiivouksen, joka meidän 162m2 kokoisessa kodissa tarkoitti noin kolmen tunnin siivousta. Tähän kuului imurointi, lattioiden pesu, vessojen pesu sekä erikoisuutena myös tv-huoneen sohvan siistiminen.

Avalon siivouspalveluiden ammattivälineistöön kuuluu myös Rainbow vesi-imuria, jolla kerroin viimeksi puhdistettavan meidän olohuoneen maton. Matto sai heti paljon raikkaamman ilmeen ja tuntui melkein kuin pesulassa käyneeltä. NIinpä tällä siivouskerralla imurilla käsiteltiin meidän tv-huoneen sohva, joka on etenkin Nooan jäljiltä jatkuvasti sottaisena. Se myös sattuu olemaan yksi Pablon lempipaikkoja, ja ongelma on se, ettei sohvassa ole irroitettavia päällisiä. Olemme yrittäneet pitää sitä mahdollisimman siistinä pyyhkimällä kostealla liinalla ja välttämällä esim juomien viemistä tv-huoneeseen, mutta elämän jäljet kyllä näkyvät sohvan pinnassa tummentuneina läikkinä. Avalon siivouspalveluiden Lotta käsitteli sohvan kauttaaltaan Rainbow-imurin kuivasuulakkeella, jolla saatiin jo huomattava ero aikaan lähtötilanteeseen. Sohvan pinta on nyt tasaisempi eikä se enää näytä kenenkään ruoka-alustalta. Toisena Avalonin tarjoamana vaihtoehtona olisi tätäkin käsittelyä tehokkaampi tekstiilipesu, mutta toistaiseksi saimme halutun lopputuloksen jo tuolla kuivakäsittelyllä.

Parhaillaan Avalon siivouspalvelut täyttävät kalenteria joulun osalta, joten nyt kannattaa olla yhteydessä, jos aikeissa on helpottaa omaa joulustressiä ulkoistamalla siivoaminen ammattilaiselle. En taida keksiä parempaa joululahjaa itsellenikään kuin kokonaisvaltainen kotisiivous juuri siinä viikkoa tai muutamaa päivää ennen joulua. Joulua rakastavana ihmisenä aion nimittäin keskittyä olennaiseen, glögin juomiseen, perheen yhteisiin peli-iltoihin ja jouluherkkujen leipomiseen.

Pieni ele oikeaan aikaan

Olen pohtinut paljon ystävyyttä, sitä mikä erottaa kaveruuden ystävyydestä ja millaista on yleensäkin hyvä ystävyys. Sosiaalisena ihmisenä kaipaan seuraa ympärilleni, kutsun usein ystäviä kylään ja järjestän paljon juhlia. Nautin kaikenlaisista illanistujaisista, lenkkeileminen seurassa on parasta ja harvoin osaan sanoa ei jos ystäväni ehdottaa jotakin. En myöskään sano ei, jos ystäväni pyytää palvelusta tai apua, vaan ajattelen sen olevan minulle kehu, jos jonkun mielestä olen luottamuksen arvoinen.

Samaan aikaan olen ystävänä suorasanainen, usein jopa liiankin, en välttämättä osaa lukea tilanteita oikein ja voin helposti vaatia läheisiltäni liikaa olettamalla, että kaikki ihmiset kokisivat asiat yhtä suoraviivaisesti kuin minä itse. En osaa kysyä kuulumisia enkä osaa kysyttäessä myöskään niihin vastata, koska avoimena ihmisenä kuvittelen että kyllä ne kuulumiset keskustelun aikana tulee selville ilman kysymistäkin. Tunnistan itsessäni monia heikkouksia ystävänä, mutta silti niitä on kovin vaikea muuttaa, kun on tottunut toimimaan aina jollain tietyllä tavalla, tiedätte varmasti kaikki mistä puhun.

Joskus kuitenkin tulee vastaan tilanteita, jolloin en koe ystävyyden olevan kovin vastavuoroista, yllättäen viime aikoina näin on tapahtunut useammin kuin koskaan aikaisemmin. Tällöin olen miettinyt, onko kyse siitä ettei toinen ehkä koe samanlaista sosiaalisuuden tarvetta vai enkö ole osannut olla riittävän hyvä ystävä. Viimeksi eilen pyörittelin asiaa mielessäni, aina siihen asti kunnes yksi ystävistäni teki pienen mutta merkittävän eleen, joka sai jälleen kääntämään ajatukset positiiviselle puolelle.

Ystävyyden vastavuoroisuus on siksi merkityksellistä, että sen voimalla ystävyyden eteen jaksaa tehdä kaikkensa. En tarkoita vaihtokauppoja, joissa molempien pitäisi saada yhtä paljon, mutta on tärkeää että kummatkin ovat samalla lailla läsnä ja jakavat yhtä paljon itsestään. Jos toinen kutsuu jatkuvasti luokseen kylään ja ainut mitä saa vastaukseksi on tänään en ehdi, ei ystävyys ehkä ole kovin aitoa. Mielestäni on molempien velvollisuus raivata arkeen aikaa, tehdä joskus myös jotain sellaista joka on toiselle tärkeämpää kuin itselle ja muistaa myös se, ettei ystävyys tule pakottamalla mutta kohteliasta on edes antaa mahdollisuus.

Itse pohdin näitä asioita vain yleisellä tasolla, ilman että taustalla on kuitenkaan mitään suurempia epäonnistumisia ystävyydessä, mutta huomasin väkisinkin alkavani ajattelemaan, onko ihan kaikki ystävyyssuhteeni sellaisia kuin toivoisin niiden olevan. Huomasin olevani yllättävän usein se, joka ehdottaa, kutsuu ja ideoi, mutta ei ehkä aina saa vastakaikua niin kuin toivoisi. Onnea on kuitenkin se, että suurin osa kaverisuhteistani on täysipainoisia ja voimaannuttavia, usein jopa positiivisesti yllättäviä.

Eilen kauppareissulta kotiin tullessani ovellani odotti pino porkkanakakkua, ihana Katriina oli ajatellut tuoda meille leivonnaiset, jotka jäivät kahvihetkestä ylimääräiseksi. Vaikka en koskaan voisi odottaa ystävän tekevän mitään vastaavaa, en voi sanoa etteikö tämä pieni ele olisi juuri silloin lämmittänyt kovasti mieltäni Voisin hyvin ajatella tekeväni jotain vastaavaa ystävilleni, mutta se että joku on päättänyt ilahduttaa niin juuri minua – se on enemmän kuin olisin voinut toivoa.

Viikko käyntiin

Miten nämä maanantait ovatkin yhtäkkiä alkaneet tuntua aavistuksen raskailta ja kuluttavilta? Vaikka viikonloppuisin yritänkin pitää suunnilleen samaa rytmiä kuin työpäivinä, on töihin herääminen syksyn edetessä koko ajan vaikeampaa. Minun ja lasten rytmiin yleensä kuuluu melko myöhäiset aamut, joten voisiko siinä jopa olla syy siihen, että joskus tuntuu olevan vaikeaa saada päivästä kiinni? Olen myös luonteeltani iltaihminen sillä aamuisin ja aamupäivisin en viikonloppuisinkaan saa mitään aikaiseksi, vasta illemmalla alan touhuamaan ja voin helposti tehdä koko päivän hommat iltakuuden jälkeen parissa tunnissa.

Tänään oli kaikesta käynnistymisen vaikeudesta huolimatta erityisen mahtava maanantai, sillä päivää piristi kaksi huippujuttua. Heti aamusta meillä jälleen kävi Avalon siivouspalvelut hoitamassa viikkosiivouksen (kaupallinen yhteistyö) ja töiden jälkeen sain ihastella täysin puhdasta kotia. Tästä tuli niin hyvä mieli, että iltapäivä meni kutakuinkin hymyillessä ja ehkä vähän myös suunnitellessa paria sisustushankintaa. Sain inspiraatiota joulunkin suunnitteluun ja päätin, että tänä vuonna meidän joulussa näkyy ruskean ja okran sävyt yhdistettynä tummaan vihreään. Ei siihenkään niin kovin pitkä aika enää ole, joten ihan hyvin voi jo vähitellen fiilistellä glögin äärellä.

Toinen päivän parhaista oli parvekekaiteiden saapuminen. Meillä on yläkerrassa noin puolen talon mittainen parveke, johon kaiteet suunniteltiin ja tilattiin joskus loppukesästä, ja nyt ne vihdoin odottavat takapihalla asentamista. Kaiteisiin haluttiin samaa fiilistä kuin sisäportaidemme kaiteissa, joten tilasimme mattamustat metalliset pinnakaiteet. Lopputulos yllätti. Kaiteet näyttävät jopa paljon paremmilta kuin olisin koskaan osannut haaveilla – enää pitäisi jaksaa odottaa viikonloppuun jotta parveke saadaan kokonaan valmiiksi.

Näinköhän viikko voi jatkua yhtä loistavasti tästä eteenpäin? Kalenteri onneksi näyttää suht tyhjältä, mikä tarkoittaa sitä että saatan löytää aikaa kaikelle syksyyn kuuluvalle hyggeilylle. Suklaata, glögiä, neulomista, netflixiä, sisustamista ja villasukissa hiippailua. Ja viikon lopussa juhlitaan isänpäivää, jolloin viimeistään kuvioihin mukaan tulee hyvä ruoka (toivottavasti jonkun muun kuin itseni laittama).

Energistä viikkoa! 

Tuoli, joka vielä etsii paikkaansa

Tuleekohan koskaan sitä päivää, jolloin tyytyväisenä katselen kotiamme ja totean, että no nyt tuli valmista. Sisustus olisi niin valmis, ettei haavelistalla enää olisi yhtään huonekalua tai valaisinta, ja kaikki ikään kuin loksahtaisi paikoilleen. Tyyli olisi kaikissa huoneissa yhteneväinen, sävymaailma päätetty vuosiksi eteenpäin ja tavaraa olisi juuri sopivasti niin ettei mitään olisi tulossa sisään enkä myöskään kokisi tarvetta kantaa mitään ulos.

Sisustusta harrastavana ihmisenä voi olla mahdotona olla kokonaan ostamatta mitään uutta, mutta huomaan vähitellen kaipaavani jonkinlaista pysyvyytä kotimme ilmeeseen. Yleensä sanotaan, ettei sisustusta tulisi tehdä liian valmiiksi liian nopeasti, mutta puolitoista vuotta tässä kodissa asuneena toivoisin, että voisin jo vähitellen saada ne hankinnat tehtyä, joiden tiedän olevan edessä jossain vaiheessa joka tapauksessa. Takka, yläkertaan muutama matto, keittiön seinälle hyllyt ja valaisimet, olohuoneeseen sohvapöydät.. Nämä kävisin kaupasta ihan ensimmäisenä hakemassa, jos vain voisin.

Budjetin sanellessa hankintojen tahdin ja ajankohdan on kuitenkin ollut pakko tyytyä odottamaan ja toisaalta keksiä muita keinoja saada sisustus valmiimmaksi. Maanläheiset, melko kylmät sävyt tulevat varmasti aina olemaan meidän kodin punainen lanka, mutta mustan, harmaan ja valkoisen rinnalle olen jo pidemmän aikaa kaivannut myös beigeä ja ruskeaa. Niinpä olen vähitellen lisännyt beigen eri sävyjä ympäri kotia, sopiihan se hyvin yhteen myös vaneripintojen kanssa, joita meiltä löytyy useammastakin huoneesta.

Olohuoneen ilme on pysynyt melko entisellään muuten paitsi että viime viikolla sinne kannettiin Ikean Råane-tuoli. Bongasin tuolin jo aikaa sitten Ikean pressikirjeestä ja päätin että yksi tuollainen on minunkin saatava – ellei se sopisi sisälle, sijoittaisin sen ensi keväänä yläkertaan parvekkeelle. Nyt tuoli on saanut ainakin toistaiseksi jäädä sisätiloihin, vaikkakin se saattaa vielä siirtyä alhaalta yläkerran aulaan, mikäli joku päivä törmään edulliseen mustaan ruokapöytään.

Mitäs sanotte tuosta nojatuolista? Tuskin 59:llä eurolla parempaakaan voisi löytyä, ja tuoli on juuri siksi monikäyttöinen, että se soveltuu myös ulkokäyttöön. Pysyvyyteen yritän nimittäin kiinnittää huomiota myös siinä mielessä, että aikomukseni on tehdä vain sellaisia hankintoja, joiden uskon olevan ajattomia ja näin kestävän käytössä vuodesta toiseen. Olen ennemmin ollut ostamatta ollenkaan kuin ostanut mitään sellaista, jonka tiedän jo lähtökohtaisesti olevan vain väliaikaista. Toki hutejakin tulee (kuten keittiön valaisimet), mutta pääasiassa on helppo onnistua, jos vain tuntee oman tyylinsä. En ehkä voi sanoa olevani tässä vielä kovinkaan taitava, mutta hyvä alku on parempi sekin kuin ei mitään!

Halloween 2018

Heti alkuun on sanottava kiitos! Sydämellinen, aito kiitos siitä että jätitte niin paljon ja niin mahtavia ideoita viime postaukseen. Aion tarttua niistä niin moneen kuin mahdollista, ehkä jopa kaikkiin jos saan jonkun suostuteltua silloin tällöin asukuvaajakseni.

Sitten halloweeniin! Tänä vuonna meidän juhlat oli juuri niin kivat kuin olin toivonutkin. Oli ystäviä, paljon lapsia, kasoittain herkkuja ja karmivia halloween-asuja. Valmistelut hoidettiin yhdessä naapurin Katjan kanssa, ja tarjoilut meni näppärästi nyyttäriperiaatteella. Vieraita oli kaiken kaikkiaan lähes 20, joten yksin tuolle määrälle ruokien tekeminen olisi ollut ihan eri juttu. Onneksi naapurustosta löytyy kekseliästä porukkaa, joilta kaikilta tuli älyttömän hauskoja ideoita halloween-tarjoiluihin.

Meillä on tullut pidettyä niin monet juhlat tässä vuosien aikana, että omasta juhlatarvikelaatikostani alkaa jo löytymään teemaan kuin teemaan jonkinlaista koristetta. Useimmiten jokin sama väri toistuu useammissa juhlissa, kuten halloweeneissä musta, joten uutta ei juurikaan tarvitse ostaa lautasia, pillejä, servettejä ja mukeja lukuunottamatta. Kävin Tigerista hakemassa vähän hämähäkin seittiä ja ilmapalloja ja Confetista löysin isot lepakkopallot. Lepakkopallot on superkätevät, sillä ne puhalletaan pillillä täyteen ilmaa ja käytön jälkeen ne voi tyhjentää ja pakata takaisin odottamaan seuraavaa käyttökertaa.

Herkkupöytä oli tänä vuonnakin ihan erityisen monipuolinen, mitä muutakaan sitä toisaalta voi odottaa jos kaikki yhdeksän aikuista toivat jotain tullessaan. Juustoja, suolakeksejä, hedelmiä, kakkua, mutakakkukeksejä, nakkisormia, hodareita, karjalanpiirakoita, sipsejä, popparia, leivoksia, erilaisia keksiviritelmiä jne – eipä sitä oikein koskaan pääse tällaiseen juhlapöytään herkuttelemaan. Syömistä jäikin juhlista niin paljon että jokainen vei lautasellisen herkkuja mennessään, ja silti itsekin söin viimeisiä kakun jämiä vielä tänään.

Juhlissa ei ollut mitään erityistä ohjelmaa, vaan lapset söivät ja tanssivat discopallon pyöriessä katossa. Mineaa se vähän harmitti, ettei ollut viime vuoden tapaan aarteen etsimistä tai vierailevaa kummitusta, mutta me oltiin äitien kanssa ajateltu, että lapset haluavat vain vapaasti touhuilla. Ehkä tästä voi ottaa opiksi lasten synttäreitä ajatellen ja keksiä sinne sitten jotain pientä. Tästä yhdestä harmituksesta ja parista tapaturmasta huolimatta kokonaisuus oli ihanan onnistunut ja teema erityisen kiva suunnitella. Ensi vuonna varmasti jälleen uudelleen!

Miksei ole sanottavaa?

Lomaviikko tuli ja meni, viikko on ehditty olla jo töissäkin ja uusi viikko olisi jälleen alkamaisillaan. Yleensä olen loma-aikoina kerännyt uusiin postauksiin kuvia jemmaan ja päivittänyt blogia tavallista ahkerammin, mutta tällä kertaa ei olekaan ollut mitään sanottavaa. Kamera on pysynyt kaapissa suurimmaksi osaksi, ja on tuntunut että kaikki inspiraatio on kadoksissa. Olen selaillut vanhoja kuvia miettien, kuinka olen joskus voinutkin olla noin idearikas. Miksi nyt ote tuntuu olevan hukassa, miksi en saa tekstejä kirjoitettua edes niistä aiheista, joita olen valmiiksi listannut muistiin?

Ehkä kyse on rytmin puuttumisesta. Ehkä olen kadottamassa otetta siksi, että olen antanut säännöllisen postaustahdin muuttua koko ajan epäsäännöllisemmäksi. Mitä enemmän ajattelen blogia ja mitä useammin julkaisen jotain, sen helpompi on kirjoittaa ja sen helpompi on keksiä uusia aiheita. Kun viikon tauon jälkeen yrittää jälleen kääntää ajatukset kirjoittamiseen, on se yllättävän vaikeaa jo siksi, ettei oikein tiedä mistä aloittaisi. Kertoisiko viime aikojen kuulumiset, pyytäisikö ehkä taukoa anteeksi tai jatkaisiko vain kirjoittamista kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan? Olisin varmaan valinnut viimeisen vaihtoehdoista, jos olisin keksinyt jonkin järkevän aiheen josta kirjoittaa.

Meillä juhlittiin eilen lasten halloweenia isolla porukalla naapureiden kanssa. Käytin paljon aikaa juhlien suunnitteluun ja valmisteluun, joten uskoisin myös sen osaltaan vaikuttaneen siihen, ettei viime päivinä ole riittänyt ideoita muualle. Tälläkin viikolla oli monena päivänä jotain ohjelmaa, ja silloin taas kun ei ollut pakko tehdä mitään, olen ihan hyvällä mielellä nauttinut tekemättömyydestä ja laiskottelusta. Olen varmaan joskus sanonutkin olevani on-off-ihminen, joka joko saa paljon aikaan yhdellä kertaa tai sitten ei mikään ei etene ollenkaan. Hyvänä esimerkkinä tämä sunnuntai, olen käynyt kahdella lenkillä, pessyt kaksi koneellista pyykkiä, imuroinut, pessyt lattiat, tiskannut, kahvitellut ystävän kanssa ja nyt vielä illan päätteeksi avasin blogin. En tainnut saada yhtä paljon aikaan edes koko lomaviikkona!

Nyt ajattelin kääntyä teidän puoleen blogini kanssa ja kysyä, mistä te haluaisitte lukea. Auttakaa minua löytämään jälleen rytmi kirjoittamiseen kertomalla, millaiset aiheet teitä kiinnostaa ja mistä haluaisitte minun kirjoittavan seuraavan kuukauden sisään. Lupaan tarttua haasteeseen ja palata toiveisiinne jo heti tulevalla viikolla, nyt säätkin on niin kauniit ettei valokuvaamisenkaan esteenä ole valon puute!

Lapset vastaa

Nappasin jälleen facebookista hauskan kyselyn, tällä kertaa vain itseni sijasta vastaajan rooliin pääsivät molemmat lapset. Lasten selitykset vaikeisiin asioihin ja pohdinnat elämän suurista linjoista yleensäkin ovat aina niin hellyyttäviä ja samaan aikaan huvittavia. Minea on jo niin iso tyttö, että osaa antaa fiksuja vastauksia tämäntyylisiin kysymyksiin, mutta Nooan höpötyksille saatiin Minean kanssa yhdessä nauraa ihan kunnolla. Ihan parasta on se, että Nooan jutuille saa muutenkin vielä nauraa päivittäin, kun toinen niin tosissaan selittää jotain, mistä ei oikeasti tiedä yhtään mitään. Eilen esimerkiksi sitä, kuinka aurinko seurailee joka paikkaan mihin Nooa ikinä meneekin eikä missään saa hetken rauhaa.

No mutta, tässä nämä lasten vastaukset, kopsatkaa kysymykset itsellenne ja kysykää omiltakin lapsiltanne!

Minea 6v

1. Mitä äitisi aina sanoo sinulle?
– Tuu syömään.

2. Mikä tekee äitisi onnelliseksi?
– Kun on kiltisti.

3. Mikä tekee äidin surulliseksi?
– Jos Nooa on tuhma.

4. Miten äiti saa sinut nauramaan?
– Kun äiti tekee hassuja juttuja tai kertoo hassuja asioita.

5. Millainen äitisi oli lapsena?
– Sellanen että se teki Jarnon (isoveljen) koulukirjoja, oli hyvä tekemään matikan laskuja ja tykkäs olla kavereitten kanssa. Se pelasi yksin kimbleä.

6. Kuinka vanha äitisi on?
– 34 vuotta.

7.Kuinka pitkä äitisi on?
– Niin pitkä että mä oon äitiä tisseihin asti.

8. Mikä on äitisi lempipuuhaa?
– Siivoominen.

9. Mitä äitisi tekee, kun et ole itse paikalla?
– Siivoaa tai tekee työhommia.

10. Jos äidistäsi tulisi kuuluisa, niin miksiköhän?
– Koska äiti on niin hyvä töissä ja kaikki lapset aina tykkää äitistä.

11. Missä äitisi on tosi hyvä?
– Saamaan lapset voittamaan omat pelkonsa.

12. Missä äitisi ei ole kovin hyvä lainkaan?
– Lihapullien tekemisessä.

13. Mitä äitisi tekee työkseen?
– Opettaa.

14. Mikä on äitisi lempiruokaa?
– Avokadopasta.

15. Miksi olet ylpeä äidistäsi?
– Koska äiti on niin ihana ja kiva.

16. Jos äitisi olisi joku sarjakuvahahmo, kuka hän olisi?
– Voimanainen.

17. Mitä sinä ja äitisi teette yhdessä?
– Kastellaan kukkia, käydään kaupungilla, leivotaan ja mennään yhdessä nukkumaan.

18. Mitä samaa on sinussa ja äidissäsi?
– Molemmilla on lyhyt tukka, samanväriset silmät ja tykätään leipoa.

19. Mitä eroa teissä on?
– Mulla on leluja, äitillä ei. Mulla on myös oma huone.

20. Mistä tiedät, että äitisi rakastaa sinua?
– Siitä että mä oon niin ihana ja äiti sanoo mua muruksi.

21. Mikä on äitisi lempipaikka, minne mennä?
– Koti.

Nooa 3v

1. Mitä äitisi aina sanoo sinulle?
– Että mennään nukkumaan.

2. Mikä tekee äitisi onnelliseksi?
– Jos ei juokse kaverille ilman lupaa.

3. Mikä tekee äidin surulliseksi?
– Jos joku ottaa salaa namia.

4. Miten äiti saa sinut nauramaan?
– Jos tulee mukaan puistoon.

5. Millainen äitisi oli lapsena?
– Leikki transformersilla.

6. Kuinka vanha äitisi on?
– 7 vuotta.

7.Kuinka pitkä äitisi on?
–  Suuri.

8. Mikä on äitisi lempipuuhaa?
– Leikkiä mun leluilla.

9. Mitä äitisi tekee, kun et ole itse paikalla?
– Ei mitään.

10. Jos äidistäsi tulisi kuuluisa, niin miksiköhän?
– En tiiä.

11. Missä äitisi on tosi hyvä?
– Uimisessa.

12. Missä äitisi ei ole kovin hyvä lainkaan?
– Kokkaamisessa.

13. Mitä äitisi tekee työkseen?
– Samassa missä isi on.

14. Mikä on äitisi lempiruokaa?
– Chili.

15. Miksi olet ylpeä äidistäsi?
– Kun se leikkii mun kanssa.

16. Jos äitisi olisi joku sarjakuvahahmo, kuka hän olisi?
– Äiti olis Ninjagossa tuli.

17. Mitä sinä ja äitisi teette yhdessä?
– Siivotaan lelut.

18. Mitä samaa on sinussa ja äidissäsi?
– En tiiä.

19. Mitä eroa teissä on?
– Ei katota paljon piirrettyjä.

20. Mistä tiedät, että äitisi rakastaa sinua?
– Kun se pussailee mua koko ajan.

21. Mikä on äitisi lempipaikka, minne mennä?
– Suihkuun.

Ihmissuhteita

Olen lomaviikon aikana ehtinyt istua ystävien kanssa iltaa useammin kuin edellisen kuukauden aikana yhteensä. Vaikka myönnettäköön, että Nikon toteamus ”joka viikonloppuhan te istutte jonkun luona” ei jää kovin kauas totuudesta. Meillä on mahtava naapurusto, se on yksi niistä asioista jotka sitovat meitä tälle asuinalueelle varmasti vuosiksi eteenpäin.

Sen lisäksi että tämä ympärillä asuva porukka on tullut tärkeäksi, niin myös meidän yhdessä käymät keskustelut ovat antaneet paljon. Itse koen, että asioista on hyvä puhua mahdollisimman paljon ja avoimesti, ja joskus oma avoimuuteni on ollut ongelmallista, kun en aina osaa tulkita toisista ihmisistä sitä, kuinka rehelliseen keskusteluun he ovat valmiita, mutta jotenkin näiden tyyppien kanssa ajatukset tuntuvat menevän helposti yksiin. Olemme keskustelleet ties millaisista aiheista, arjesta, perheestä, lapsista, parisuhteista, ystävyydestä, rehellisyydestä, sisustuksesta, työstä jne jne. Lista on jo nyt lähes loputon, ja uusia syviä keskusteluja syntyy aina kun tapaamme.

Kerran jäimme pidemmän kaavan kautta pohtimaan huolehtimista. Millaisista asioista kukakin yleensä kantaa huolta ja mitkä asiat saavat ajatukset niin sekaisin, ettei niistä meinaa helpolla päästä yli. Erityisherkkä ihminen voi velloa erilaisten asioiden parissa hyvinkin pitkään, kun taas enemmän itseni kaltainen tyyppi yleensä kuittaa asian parilla olan kohautuksella ja jatkaa seuraavana päivänä elämäänsä. En murehdi asioita, en maalaile mitä jos -kauhukuvia mielessäni enkä oikein hätkähdä siitäkään, vaikka töissä tapahtuisi jotain sellaista, joka helposti voisi jäädä ajatuksiin pyörimään.

Mutta sitten kuitenkin samaan aikaan olen ihminen, joka haluaa miellyttää muita, onnistua kaikessa mahdollisimman hyvin eikä osaa sanoa koskaan ei siksi ettei halua tuottaa pettymystä. Olen joutunut tietoisesti opettelemaan ymmärrystä niitä ihmisiä kohtaan, jotka omanarvontuntoisina osaavat valita, kieltäytyä ja myös ottaa etäisyyttä, sillä itselleni on joskus kovin vaikeaa ymmärtää, miksi toiset murehtivat jotain mielestäni täysin vähäpätöisiä asioita tai miksi joku vastaa ettei ehdi, vaikka todellisuudessa juuri sille päivälle ei ole mitään pakollista tehtävää. En varmastikaan ole se ystäväpiirin empaattisin ihminen siksi, että en vain yksinkertaisesti osaa ajatella, miten suuria asioita itselle pienet huolet voivat jollekin toiselle olla.

Ajattelen, että silloin kun jonkin ongelman tiedostaa, sen kanssa on jo paljon helpompi elää. Olen opetellut kysymään ihmisiltä mitä kuuluu vaikka se itsestäni useimmiten tuntuisikin hieman hölmöltä. Joskus kuvittelin, että kyllä ne kuulumiset tulee toisen kanssa keskustellessa ilmi, mutta nykyään ymmärrän että kaikkien kanssa ei koskaan pääse small talkia pidemmälle eikä siinä mitään, on hyvä olla erilaisia ja eritasoisia ihmissuhteita. Seuraavaksi olen päättänyt lukea kirjan Idiootit ympärilläni, sillä olen kuullut sen olevan hyödyllinen opas ymmärtämään paremmin itseä ja muita. Onneksi näin aikuisiällä ystävyyssuhteet tuntuvat olevan seesteisiä ja melko mutkattomia, mutta tuskin koskaan voi itseään tuntea liian hyvin.

Tarpeeksi spessu lomaviikko

Tänään on mun ja lasten toinen lomapäivä. Mietin koko viime viikon jotain kivaa ohjelmaa lapsille syyslomaksi, mutta en lopulta saanut mitään suunnitelmia enempää aikaiseksi. Lauantaina alkoi sitten jo ahdistamaan, että näin ne lomapäivät vain kuluvat huomaamatta ja pian viikko on jo ohi, vaikka emme ole ehtineet tehdä juuri mitään. Alkoi tuntua siltä, että jotain on keksittävä, ihan jo senkin takia että lapsilla olisi lomasta jotain kerrottavaa ja muisteltavaa.

Kuinka naurettava ajatus onkaan se, ettei lapsille tavallinen arki, kavereiden kanssa vietetty aika ja kotona puuhastelu olisi merkittävää. Kahdessa päivässä olimme sitä paitsi jo ehtineet puistoilla, saada isovanhemmat kylään, syödä take away -ruokaa, käydä Leon leikkimaassa, leipoa suklaakakkua ja käydä Minean kanssa Laajavuoren seikkailupuistossa kiipeilemässä. Olemme ihan varmasti ehtineet tehdä monia mieleenpainuvia asioita jo nyt, mutta minusta aikuisena edelleen tuntuu vähän siltä, että loman pitäisi olla jotain erikoisempaa. Ehkä jotain enemmän sen kaltaista kuin ystävieni facebookkiin postaamat lomakuvat, joissa koko perhe kiertää Eurooppaa omatoimisesti autolla tai patikoi jossain vielä kauempana. Jostain syystä tuntuu siltä kuin kaikki muut olisivat jossain ja vain me kotona. Miltä syysloma tai mikä tahansa loma mahtaa tuntua sen mielestä, joka ihan oikeasti on vain kotona ja jonka vaihtoehtoihin ei kuulu edes se Leon leikkimaa, uimahalli tai välttämättä kavereidenkaan näkeminen?

On aika karua ajatella, että moni meistä on tyytyväinen omaan elämäänsä juuri niin kauan kunnes vertaa sitä johonkin toiseen. Oikeasti minullekin riittää tylsistyminen kotona, kavereiden näkeminen ja lasten kanssa puuhastelu, mutta kaiken tämänkin kyseenalaistaa se ajatus, että kaikki muutkin tekevät jotain erityistä, ja aina ennenkin myös meillä on ollut edes jotain suunnitelmia – viime syyslomalla vietettiin huikeat kolme päivää Tampereella. En pidä vertailusta enkä yleensä jaksa sitä tehdäkään, mutta sitten toisaalta kun kyse on omien lasten lapsuusmuistojen luomisesta, olenkin yllättävän epävarma ja jonkinlainen varman päälle pelaaja. Parempi tehdä liian paljon kuin liian vähän -ajatus nousee pintaan, vaikka loppujen lopuksi tärkeintä on varmasti se, että lapset muistavat lomiltaan rennot, stressittömät hetket perheen kanssa, olivat ne sitten kotona tai missä vain.

Nyt loppuloman ajaksi aion lopettaa pakkosuunnittelun, keskittyä vain niihin asioihin joita koko perhe haluamme lomallamme tehdä. Retki luontopolulle, vierailu kirjastoon, kahvit ystävän kanssa ja pari lautapeliä. Kaikki sellaisia asioita, jotka kuka tahansa meistä voisi toteuttaa täysin ilmaiseksi ja etukäteen suunnittelematta. Joskus meinaa nimittäin unohtua se, että lapset yleensä arvostavat niin paljon pienempiä ja yksinkertaisempia asioita kuin me aikuiset osaamme ajatellakaan.

Mitä viimeksi?

Kaikki blogeja pidempään lukeneet varmasti muistavat, miten bloggaajilla oli ennen vanhaan tapana laittaa liikkeelle erilaisia haasteita toistensa vastattaviksi ja eteenpäin jaettaviksi. Haasteita on ollut aina kiva lukea, sillä ne yleensä paljastavat bloggaajista jotain sellaista, josta blogiin ei muuten tulisi kirjoitettua.

Ehkä jotain uutta paljastaa myös tämä haaste, jonka Modernisti kodikas-blogin Kerttu ja Valkoisen harmajan Suvi laittoivat minulle. Mitä kaikkea olen viimeksi tehnyt?

Viimeisin ruoka: Poikkeuksellisesti olen tällä viikolla laiskotellut ruoan tekemisen kanssa, ja Niko on tehnyt viimeiset pari ruokaa. Itse kokkasin viimeksi ehkä maanantaina, silloin pekonipastaa. Tänään söin pelkästään take awayna täytettyä leipää.

Viimeisin viesti: Mammaporukallemme (eli Evelle, Essille, Katriinalle ja Lauralle) liittyen huomisiin halloween-partyihin. Varmistin: Eli vain lapsille asut?

Viimeisin itku: Kun huomasin, että pian on rintasyöpäpäivä ja ajattelin nuorena kuollutta tätiäni, jonka kanssa käydyt viimeisimmät puhelinkeskustelut koskivat niin arkun ja kukkien väriä kuin sitä, että kuoleminen on niin epäreilua.

Viimeisin nauru: Tänään ystävän kanssa jumppaesitysten katsomossa. Taidettiin nauraa muun muassa sille ajatukselle, että me kaksi aloitettaisi aikuisten joukkuevoimistelu.

Viimeisin hermostuminen: Olen aika huono pitämään hermojani kasassa lasten kanssa. Viimeksi hermo meni Nooan perinteiseen säätämiseen maanantaina.

Viimeisin ostos: Kävin Nooan kanssa ostamassa hama-helmiä, koska niillä askartelu (sanotaanko sitä askarteluksi?) rentouttaa ja nollaa ajatukset tehokkaasti. Meillä on parin viikon päästä naapuruston halloweenit ja sinne olemme lasten kanssa tehneet joitakin kummituksia, lepakoita ja pääkalloja.

Viimeisin muutos sisustuksessa: Minean huoneen maalaaminen. Se oli ollut tehtävälistalla jo ikuisuuden, ja nyt kun lopulta sain huoneen maalattua, olen ihmetellyt miksen tehnyt sitä jo aiemmin, koska lopputulos on erityisen hyvä.

Viimeisin lukemani blogiteksti: Kertun teksti syksystä. Vaikka kaikki kohdat ei itseeni ihan sopineetkaan, kuten se että yhtään jaksaisin kiinnostua siitä kuinka reippaina muut ihmiset ovat joululahjojen kanssa olleet, niin teksti oli yksi parhaita blogijuttuja vähään aikaan! Käy lukemassa juttu täällä.

Viimeisin suunnitelma: Suunnitelma siitä, kuinka aion selvitä kaikista työhommista ennen kuin maanantaina alkaa viikon loma lasten kanssa. Yritin myös keksiä tekemistä lomaviikolle, kyselin lapsilta mitä toiveita heillä on ja viestittelin kavereiden kanssa, mutta lopputuloksena en siltikään tehnyt mitään suunnitelmia.

Kotionni syntyy pienistä asioista

Kaupallinen yhteistyö Avalon siivouspalveluiden kanssa

Arki on ihmisen parasta aikaa, sen taisin todeta jo viime postauksessa sanoessani, että käytännössä elän omaa unelmaani ihan joka päivä. Vaikka arki kuluttaa, voi se olla ihan yhtä vapaata ja tapahtumarikasta kuin mikä tahansa päivä, jos vain osaa priorisoida omaa aikaansa. Tykkään että arjen pitää olla rentoa, mikä tarkoittaa sitä, ettei kovin korkeiden vaatimustasojen ylläpitäminen ole mahdollista, tai edes tavoiteltavaa meidän perheessä. En jaksa viikolla stressaantua siitä, olenko joka päivä hoitanut pyykkirumbaa tai suunnitellut ruokalistalle juurikaan mitään kovin ihmeellistä, vaan ennemminkin tingin kaikesta mahdollisesta ja nautin rennon arjen tuomasta vapaudesta tehdä muutakin kuin kotitöitä. Yleensä myös viikonloput kuluu samalla mentaliteetillä, ja siksi onkin hyvin tavallista, että meidän kodinhoitohuoneesta löytyy pyykkikasoja ja eteisen matolta enemmän hiekkaa kuin etupihalta yhteensä.

Vaikka yleisesti ottaen arkemme pyöriikin mielestäni hyvin omalla painollaan, on yksi asia johon olen jo jonkun aikaa toivonut muutosta. Nimittäin siivoaminen. En halua tuhlata viikonloppuani siivoten, mutta toisaalta arki-illatkaan ei oikein tahdo riittää siihen, että ehtisi tehdä kokonaisvaltaisen, koko kodin siivouksen. Tuntuu melkein siltä, että siivoamisesta on tullut jatkuva prosessi, jota tehdään vähän joka välissä, mutta koskaan ei kuitenkaan saada täysin valmista. Olemme yrittäneet pitää torstaita koko perheen siivouspäivänä, mutta käytännössä homma menee kuitenkin niin, että keskiviikkona alkaa tavaroiden järjesteleminen paikoilleen, torstaina imuroidaan ja luututaan ja perjantaina siivous vielä viimeistellään pyyhkimällä viimeiset pinnat. Lopputulos on siis se, että noin kolmena päivänä viikossa käytän aikaani siihen, että saan tavallisen viikkosiivouksen tehtyä.

NIinpä olen alkanut ihan tosissani miettimään, miten meillä toimisi se, että käyttäisinkin ulkopuolista apua siivouksessa kahdesti kuukaudessa. Viime maanantaina lähdin lasten kanssa normaaliin tapaan päiväkotiin ja töihin, mutta päivän aikana jännitti hyvällä tavalla, koska tiesin, että samaan aikaan kotonamme on siivooja, joka tekisi yhdellä kertaa niin kokonaisvaltaisen siivouksen, että itse voisi kerrankin olla kokonaan miettimättä siivoamista. Pidimme Avalon siivouspalveluiden Lotan kanssa etukäteen alkupalaverin, jossa kävimme läpi kaiken, mitä siivoukselta toivoimme. Siivouksen kattavuuden kun voi räätälöidä juuri omiin tarpeisiin ja omalle lompakolle sopivaksi.

Meidän kodin kohdalla päädyimme siihen, että ensimmäinen kerta olisi lähes kaikenkattava – juuri siksi että pääsisimme kerrankin niin sanotusti nollatilanteeseen, jossa koti on kerralla täysin siisti. Siivousta edeltävänä päivänä käytin vajaa tunnin tavaroiden järjestelemiseen (mikä ei ole edellytys siivoukselle, mutta tein sen silti jotta iltapäivällä kotioven avattuani voisin nauttia täysin puhtaasta näkymästä), ja parin edellisen siivouskokeilun pohjalta olin varautunut siihen, että myös jälkikäteen saattaisi mennä hieman aikaa siihen, että vielä viimeistelisin seiniä ja hankalampia pintoja puhtaaksi. Kun iltapäivällä tulin lasten kanssa kotiin ja kiersin kaikki huoneet innoissani läpi, olin rehellisesti sanottuna enemmän kuin yllättynyt. Lattia tuntui jälleen uuden samettiselta, yhdelläkään seinällä tai yhdessäkään listassa ei ollut koiran kuolajälkiä, keittiön alasokkelit oli puhdistettu kaikista roiskeista, saunan lasiseinän kalkkijäljet olivat nekin poissa ensimmäistä kertaa muuton jälkeen ja jopa keittiön altaan takana oleva pikkuikkuna oli pyyhitty!

Avalonin palveluihin kuuluu erikoisuutena Rainbow-puhdistuslaitteisto, jolla Lotta kävi läpi meidänkin olohuoneen maton. Matto oli vasta käynyt kalliissa pesussa mattopesulassa, mutta silti ehtinyt jo likaantua Pablon suosikkimakoilupaikkana. Rainbown syväpuhdistuksen jälkeen matto oli jälleen kirkas, ja päätin heti että seuraavalla kerralla sama käsittely tehdään myös meidän jenkkisängyn runkopatjalle. Rainbow-imuri sopii hyvin myös allergikoille, sillä kaikki pöly ja lika jäävät vesiastiaan ja vain puhdas ilma palautuu takaisin huoneilmaan.

Viikkosiivouksella ei ehkä yleisesti ottaen ratkaista maailmanluokan ongelmia, mutta omalla kohdallani se ihan oikeasti oli merkittävä asia. Olen jo pidemmän aikaa harmitellut sitä, ettei meillä keskeneräiset hommat oikein etene mihinkään, ja koti tuntuu kuluvan ennen kuin se edes kunnolla on ehtinyt valmistua. Maanantaina kun tulin kotiin, huokailin pitkään itsekseni miettien, että oikeastihan meillä on tosi kiva koti, joka siistinä ja puhtaana pääsee kunnolla oikeuksiinsa. Pinnat, joiden kanssa olin itse jo lähes luovuttanut (kuten mattapintaiset valkoiset eteisen kaapit), olivatkin ammattilaisen tehokkailla aineilla muuttuneet kuin uusiksi ja siivouskohteet, jotka ajattelin tehdä sitten joskus, olikin kaikki hoidettu kuntoon. Tämä tyytyväisyys omaa kotia kohtaan oli tunne, jota en olisi koskaan uskonut saavani ihan vain kokonaisvaltaisen siivouksen avulla, mutta jos näin helpolla päästään, niin luulen meidän hyödyntävän samaa palvelua uudelleenkin. Ja sen vielä haluan todeta, että laatu ei ole itsestäänselvyys – Avalon siivouspalveluilla se oli enemmän kuin osasin odottaa.

Pullatorstai

Ihan vain koska tänään oli kansainvälinen korvapuustipäivä, oli minunkin leivottava pullaa. Leivoin kyllä viime viikollakin, mutta pulla jos mikä on leivonnainen, joita ei kannata laskea. Sitä paitsi kerran eräs hyvinvointivalmentajakin totesi, että leivonnaisista pulla on yksi terveellisin – tosin en usko, että samaan lauseeseen olisi sopinut korvapuusti, jonka sisuksiin kätkeytyy niin paljon voita ja sokeria, ettei ne oikein edes tahdo pysyä uunissa yhtenä kappaleena.

Siinä pöydän ääressä istuessani ja pullaa syödessäni tajusin yhtäkkiä, kuinka onnekas olen kun voin kokea pienen pullahetken perheen kanssa arjen onneksi. Töissä keskustelimme lounastauolla eläkeiästä, osa meistä oli vielä tyytyväisinä jatkamassa työuriaan vuosien ajan, osa oli sitä mieltä että työ rajoittaa kaikkein eniten elämän elämistä haluamallaan tavalla. Tottahan se on, että uhraamme työlle kohtuuttoman ison siivun päivästämme, mutta en silti ole koskaan ajatellut, että oikeastaan yhtään mikään estäisi minua elämästä. Joskus töiden jälkeen väsyttää niin ettei iltapäivästä jaksa muuta kuin odottaa iltaa ja lasten nukkumaanmenoa, mutta suurimmaksi osaksi meidän arki on juuri sellaista elämää kuin olen aina haaveillutkin eläväni. Päivästä toiseen toistuvia, jopa pitkästyttäviäkin rutiineja, värityshetkiä keittiön pöydän ääressä, lenkkejä naapuriporukalla, lasten leikkien seuraamista, puistossa seisomista ja niitä pullahetkiäkin. Samoja tavallisen ihania asioita kuin viikonloppuisinkin enkä mitään muuta juuri nyt haluaisikaan.

Pullakin maistui tänään erityisen hyvälle, vaikka edellisestä kerrasta ei ollutkaan niin kovin kauaa. On helppo haaveilla jostain sellaisesta, mikä ei kuulu omaan arkeen, mutta kuinka nopeasti niistä unelmistakin tulisi tavallisia, arkisia, jos ne toteutuisivat tai toistuisivat liian usein? Ehkä silloin palaisimme kaipaamaan sitä, mitä oli ennen.

Jotta myös huominen päivä olisi erityinen, aion aloittaa sen mikron kautta lämmitetyllä korvapuustilla ja päättää lasten kanssa hama-helmillä askarrellen. Nooan kanssa suunnittelimme tekevämme pääkalloja ja Minea halusi askarrella kummitusviirin. Ihan pian on nimittäin halloween, ja silloin rikotaan arjen rutiineja juhlimalla lasten naamiaisia!

Olenko ekologinen?

Törmäsin facebookissa muutaman ystäväni feedissä ympäristötestiin, jonka päätin itsekin lopulta tehdä. Testissä ilmoitettiin keskivertoihmisen hiilijalanjäljen suuruus, ja tähän lukuun verrattiin omaa lukua sen jälkeen, kun ensin oli vastannut joukkoon kysymyksiä eri aihepiireistä. En ole koskaan ajatellut olevani mitenkään erityisen ekologinen, ei sillä etten tahtoisi vaan siksi etten ole juurikaan perehtynyt asiaan.

Yllätyksekseni sain testistä tulokseksi luvun, joka kertoi minun ole an jonkin verran keskivertoihmistä ympäristötietoisempi. Testin mukaan olin nimittäin säästeliäs pesänrakentaja, joka kodin hengettärenä toimii tasapainoisesti vaikkakin voisi harkita eri liikennevälineiden käyttöä. Diesel-autolla ajavana, maalämmöllä lämmittävänä ja harvoin matkustavana ihmisenä olen siis mittarin mukaan jollain tasolla ekologinen, sillä loppujen lopuksi ne ovat juuri ne isot linjat, jotka ovat niitä merkittävimpiä tekijöitä, ei niinkään se ostatko lähituottajien ruokaa tai heitätkö ruokaa kompostiin silloin tällöin. Useimmiten se riittää lähes asiassa kuin asiassa, kun tekee oman parhaansa.

Testistä innostuneena päätin listata viisi asiaa, joissa mielestäni toimin oikein sekä viisi, joita pystyisin melko pienellä vaivalla parantamaan. Tarttukaa muutkin haasteeseen, jos yllä olevan testin tulos yllättää!

5 arkista asiaa ympäristön puolesta:

  • Kierrätän lähes kaikki lasten vaatteet ja ostan suurimmaksi osaksi ekologisesti tuotettuja vaatteita.
  • Syömme lähes aina edelliseltä päivältä jääneet ruoat, ja kompostiin menee ruokaa lähinnä vain lasten lautasilta tai silloin kun viikonloppu on ollut yhtä hulinaa paiksta toiseen.
  • En matkusta juurikaan. Perheemme lentomatkailee noin joka toinen vuosi.
  • En osta tavaraa tai vaatteita, jotka eivät tule käyttöön. Jos huomaan tehneeni virheostoksen, palautan tavaran, mutta juuri koskaan mikään ei ole niin turha tai fiilispohjalta tehty ostos, että se päätyisi kirppikselle tai kaapin pohjalle samantien.
  • Suljen lähes pakonomaisesti muiden perässä turhia valoja ja päälle jääneitä laitteita. En voi sietää yksin huutavaa televisiota enkä myöskään pidä kirkkaista valoista huoneissa, joissa ei ole ketään.

5 asiaa, joissa voisin parantaa:

  • Asun noin neljän kilometrin päässä keskustasta, joten voisin liikkua julkisilla sekä urheillen huomattavasti useammin.
  • Syön liian usein liharuokia.
  • Rakastan pitkiä, kuumia suihkuja, samoin kuin meidän lapsetkin. Suihku on arjen luksusta, josta en ole ollut valmis luopumaan, mutta nyt kun veden vähenemisestä on ollut puhetta, olen yrittänyt parantaa tapani.
  • Haluaisin ostaa vähemmän. Vaikka esineet ja vaatteet aina tulevatkin käyttöön, olisin onnellinen jos pystyisin paremmin pohtimaan ostamisen todellista tarpeellisuutta.
  • Olen aina viluinen, joten kotimme keskilämpötila on melko korkea. Toisaalta, ei kait maalämpö ole ihan sieltä pahimmasta päästä talon lämmittäjänä?

Siistissäkin kodissa voi asua rento tyyppi

Olen edellisten parin päivän aikana pohtinut kodin ja ihmisen yhteyttä ehkä enemmän kuin koskaan. Seuraamissani blogeissa kun on ollut keskustelua muun muassa siitä, kertooko ihmisten tekemät sisustus- tai vaatevalinnat jotakin luonteesta sekä siitä, tulisiko meidän kaikkien suhtautua rennommin omaan kotiimme ja etenkin sen siisteyteen. Ennen tätä olin ehtinyt myös sopivasti avautua instagramissa siitä, miten paljon kodin sotku voikaan stressata – lauantaina oli melkein mahdotonta saada ajatukset pois siivoamisesta, kun kotona oli kahden laiskottelupäivän jäljiltä järkyttävä kaaos.

Niin kuin on monenlaisia koteja niin on myös tapoja sisustaa ja asua. Minua ei haittaa lasten lelut, jotka väkisinkin leviävät yläkerrasta alakertaan eikä aamupalan siivoamattomat jäljet ruokapöydässä, edes kasaantuvat pyykkivuoret eivät yksinään saa ahdistumaan. Kamelin selkä katkeaa vasta siinä vaiheessa kun lattiat odottavat imurointia, vessat pesemistä, tavarat paikoilleen viemistä, keittiö siistimistä, sohvat pesua, sänky petaamista JA pyykit niin pesemistä, silittämistä kuin viikkaamistakin. Kun kukaan ei ole viikkoon tehnyt mitään ja asioita alkaa kertyä niin pitkäksi listaksi asti, ettei sen selättämisestä selviä yksi ihminen yhdessä päivässä. Yleensä epätoivo iskee silloin kun tietää joutuvansa tinkimään ihan kaikesta muusta siksi, että jonkin yleensä helpon ja vaivattoman asian on päästänyt kasvamaan kohtuuttomiin mittoihin.

Sain sotkuja päivitellessäni ihania tsemppaavia viestejä, joissa monissa korostettiin sitä, kuinka turhaa on murehtia sotkua, sillä se kertoo vain eletystä elämästä. Tottahan tämäkin on, mutta vaikka kuinka yrittäisin, en voi muuttaa luonnettani ja alkaa yhtäkkiä viihtymään ympäristössä, johon en vain yksinkertaisesti ole tottunut (enkä ehkä haluakaan tottua). Ei äänille herkkä ihminen juurikaan opettelemalla muutu melua rakastavaksi tai boheemi tavarapaljoudessa elävä sisustaja minimalistiksi. Temperamentti määrittää hyvin paljon sitä, millaisessa ympäristössä parhaiten viihdymme, ja tästä syystä meidän tulisikin paremmin ymmärtää toistemme erilaisuutta. Vaikka tykkään pitää kodin mahdollisimman siistinä, ei se tarkoita että olisin jatkuvasti siivoamassa tai että joutuisin tinkimään jostakin muusta asiasta (lasten kanssa olemisesta esimerkiksi) arjessa. Kun johonkin on vuosien kuluessa tottunut, tulee siitä niin rutiinia ettei sen olemassaoloa juurikaan huomaa – tätä tarkoittaa meillä esim se, että kotona liikkuessani siirtelen samalla tavaroita oikeille paikoilleen ja näin vähennän varsinaiseen siivoamiseen käyttämääni aikaa.

Millään tavalla neuroottinen en siisteyden suhteen ole, kuten monet ystävät tietävätkin. Meillä on aina tavaroita väärillä paikoilla ja pyykkejä kodinhoitohuoneen tasolla, ystävät ovat minä hetkenä tahansa tervetulleita kylään eikä lasten leikkejä rajoiteta siisteyden ehdoilla. Siltikin huomaan illalla nauttivani hiljaisuudesta ja yön tuomasta omasta ajasta huomattavasti enemmän, jos ensin koti on järjestelty aamua varten jälleen siistiksi. Tällä hetkellä yläkerran aulaan on siirretty kaikki tavarat Minean huoneesta maalauksen edestä pois, mutta alakerrassa vallitsee riittävä siisteys, jotta tunnen oloni kotoisaksi.

Nippelitietoa minusta

👰 Avioliittoja: viimeiset seitsemän vuotta naimisissa
💍 Kihloissa: Kihloihin mentiin noin vuotta ennen häitä.
🍼 Lapsia: 2
🐰 Lemmikkejä tällä hetkellä: Pablo-ranskis, joka muuten kävi tänään lääkärissä..
🚑 Leikkauksia: noup!
✒ Tatuointeja: löytyy
📌 Lävistyksiä: korvissa kyllä, nuorena myös navassa
🔫 Ampunut aseella: en
🏝Ollut saaressa: useastikin, niin kotimaassa kuin ulkomaillakin
🚗 Auto: BMW
✈️ Ollut lentokoneessa: kyllä, ensimmäistä kertaa tosin vasta 16-vuotiaana, koska äitilläni on ahtaanpaikankammo eikä pienenä matkusteltu kuin asuntoautolla
🚙 Törmännyt peuraan: en, ainoastaan oravaan ja toiseen autoon 🙁
😭 Onko joku itkenyt vuoksesi: jees
❤ Ollut rakastunut: oh yes!
🚑 Ollut ambulanssissa: en onneksi
⛸ Luistellut: muutaman vuoden tauon jälkeen luistelin viime talvena ja huh, miten vaikealta se tuntui!
💿 Surffaillut: olisi kiva kokeilla
🚢 Ollut risteilyllä: omassa lapsuudessa about kerran vuodessa, koska kaikki kesälomat vietettiin Ruotsissa, nykyään myös noin kerran vuodessa omien lasten kanssa (miten helppo ja suht edullinen tapa saada irtiotto arjesta!)
🏍 Ajanut moottoripyörällä: en, mutta skootterilla kyllä ajoin heti 15-vuotiaana vaikken ymmärtänyt liikennesäännöistä yhtään mitään
🐎 Ratsastanut hevosella: pienenä kävin talleillakin, mutta viimeksi olen ratsastanut issikalla joskus ennen lapsia
😲 Lähes kuollut: en 🙏🏽 Alle kouluikäisenä kaaduin pahasti pyörällä ja toinen puoli naamastani oli lähes tunnistamaton, mutta onneksi ei ole käynyt pahemmin
🏥 Ollut sairaalassa: kolmesti, kaksi kertaa synnyttämässä ja pari yötä vauvana tutkittavana, kun kieltäydyin kaikesta maidosta
🍑 Suosikkihedelmä: omena, koska rakastan omenapaistosta
🌚 Aamu vai ilta: ilta
🌈 Lempiväri: musta ja valkoinen
📲 Viimeisin puhelu: äiti soitti, niinkuin joka viikko pariin kertaan 💕
📱Viimeisin viesti: entisen niin sanotun blogimammajengin whatsappissa
💀Nähnyt jonkun kuolevan: en, mutta seurannut läheltä rakkaan tädin sairastamista, joka hyvin nopeasti johti kuolemaan
☕️Kahvi vai tee: kahvi, koska suklaa ja kakut maistuu sen kanssa paremmalta
🥧 Paras piirakka: suklaakakku
🐱 Kissa vai koira: no koira!
🌞 Paras vuodenaika: kesä ☀️

Kinuskinen kaurapiirakka

Tätä ohjetta ehdittiin kysellä paljon instan puolella, ehkä siksikin että olen leiponut tätä yhtä ja samaa piirakkaa lähiaikoina niin monta kertaa. En kuitenkaan voi sanoa kyllästymiseen asti, sillä tähän ei voi kyllästyä – marjoja on helppo vaihdella, piirakka on vähän liiankin helppo tehdä ja lopputulos todella toimii. Reseptin sain ihanalta naapuriltani, ja taitaa piirakkaa olla leiponut melko moni muukin lähipiirissäni sen jälkeen kun kerran on maistanut.

Kinuskinen kaurapiirakka

240 g voita

3 dl fariinisokeria

5 dl kaurahiutaleita

4 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

1/2 tl suolaa

1 prk kondensoitua maitoa (valkoista, ei kinuskiksi keitettyä)

marjoja

Sekoita sulatettu voi fariinisokerin kanssa. Lisää joukkoon kaurahiutaleet, vehnäjauho, leivinjauhe ja suola. Painele taikinasta 3/4 pienelle leivinpaperilla vuoratulle uunipellille tai vuokaan. Levitä päälle kondensoitu maito, haluamasi marjat (esim. mustikka tai punaviinimarja) sekä murustele vielä loput taikinasta. Paista 175 asteessa noin 25 min. Täysin tummaksi piirakkaa ei kannata paistaa, jotta koostumus jää aavistuksen tahmaiseksi.

Lukijailta Polarn O. Pyretillä

Kaupallinen yhteistyö Polarn O. Pyretin kanssa

Syksy tarkoittaa paitsi vesisateita ja pimeneviä iltoja niin myös lasten vaatekaapin läpikäymistä ja päivittämistä. Kuten jo aiemmin kerroinkin, aloitin tämän homman tänä vuonna hyvissä ajoin ja kuvittelin saaneeni kaiken jo kuntoon, mutta niin vain koko ajan löytyy uutta hankittavaa. Kurahanskoja puuttui yksi pari, yhdet kumisaappaat hajosivat ja Minealle tarvittiin vielä toinen setti talveksi. Talveen toki on vielä jonkin verran matkaa, mutta niin se vain talvisesonki näkyy kaupoissa. On parempi olla varautunut kuin ryntäillä paniikissa kauppaan siinä vaiheessa kun ensimmäiset pakkaset iskevät päälle.

Nooalla päällä kevyttoppatakki (104cm) // windfleece-takki (104cm) // pipo (52/54)

Minealla päällä toppatakki (128cm) // windfleece-takki (128cm) // pipo (54/56)

Lasten ulkovaatteita valitessa hankin meille aina vain teknisiä vaatteita, jotta ulkona leikkiessä lasten ei tarvitse huolehtia muusta kuin hauskan pitämisestä. Tässä Polarn O. Pyret on ollut luottomerkkini jo usean vuoden ajan, sillä vaatteiden voi luottaa kestävän rymyämistä ja kovaa kulutusta. PO.Pin tekniset vaatteet on täysin vedenpitäviä, mutta eivät sisällä PFC-yhdisteitä, jolloin ne myös ovat täysin turvallisia käyttää.

Polarn O. Pyretin windfleece-takkeja olemme käyttäneet alkusyksystä ihan sellaisenaan ulkohousujen kanssa, ja kylmemmillä ilmoilla kuoritakin alla. Näin syksyisin PO.Pilta löytyy myös kuorivaatteita, joissa on irroitettava fleece jo valmiina, ja useimpiin takkeihin esimerkiksi saa halutessaan windfleecen napeilla kiinni.

PO.Pille on saapunut nyt myös paljon uutuuksia sisävaatepuolella. Minea ihastui vaaleanpunaiseen röyhelöpaitaan, ja Nooalle tarvittiin rennot farkut, joilla voisi tarvittaessa ulkoillakin. Flanellipaidan sisus on paksua, pehmeää karvaa, joten se menee hyvin ulkokäytössäkin mikäli sää ei ole kovin tuulinen.

Lopuksi vielä kivoja uutisia teille kaikille, jotka kaipaatte mukavaa tekemistä ensi viikolle! Torstaina 20.9. klo 18-20 pääsette nimittäin tekin tutustumaan Jyväskylän Sokkarin Polarn O. Pyretin tarjontaan leppoisan lukijaillan merkeissä. Paikalla olen minä lapsineni sekä ihana Piece by piece -blogia pitävä ystäväni Essi, tietenkin myös PO.Pin väki on mukana illassa kertomassa teille hieman syksyn ja talven ulkoilusta. Tapahtuman aikana saatte kaikista tekemistänne ostoksista -15%, ja tarjolla on myös hyvää naposteltavaa ja kivaa puuhasteltavaa lapsille. Napatkaa kaveri kainaloon, laittakaa ilmoittautuminen osoitteeseen info@polarnopyret.fi ja nähdään torstaina!

Tavarat joita on kaikilla

Muistan kuinka rakentamisen aikoihin pohdiskelin meille hankittavia huonekaluja sekä muita sisustusjuttuja monienkin ystävieni kanssa, ja joskus keskustellessa törmäsin yhteen melko yleiseenkin ajatukseen. Älä osta ainakaan sitä, koska niitä on nykyään kaikilla! Ne on jo niin nähty, kannattaako niitä ostaa omaan kotiin.. Noita löytyy varmasti jokaikisestä blogikodista!

Tottahan se on, lehtien ja etenkin sosiaalisen median ansiosta trendit leviävät nykyään nopeammin kuin koskaan aiemmin, ja sisustamisesta on tullut niin sanotusti kaikenkansan huvia. Enää ei tarvitse erityisesti panostaa löytääkseen hyviä ideoita sisustukseen, ja on helpompi seurata niiden perässä, jotka osaa, kuin tehdä itse yrityksen ja erehdyksen kautta. Totta on myös se, että meiltäkin löytyy monia sellaisia huonekaluja ja ratkaisuja, jotka on jo moneen kertaan nähty tai niitä blogihittejä, joita saa katsella instafeedissä lähes joka kuvassa. Onhan meillä esimerkiksi string-hyllyjä, Eamesin tuoleja, Menun suolasirottimet, voimistelurenkaat, Söderhamn-sohvaa ja niin edelleen.

Kuitenkin kaikesta huolimatta nämä ärsyttävyyteenkin asti näkyneet tavarat on meillekin päätyneet, koska loppujen lopuksi kysymys on siitä, ketä varten kodin ratkaisuja tehdään. Onko tarkoitus löytää omalle perheelle sopivat ratkaisut, muiden silmiä hivelevät kokonaisuudet vai sisustuslehtiin sopivat yhdistelmät. Toki nämä kaikki voivat yhdistyä yhdessä ja samassa sisustuksessa, mutta samalla täytyy muistaa ettei trendien seuraamisessa ole siinäkään mitään pahaa. Vaikka joskus tuntuisikin, että kaikilta löytyy samat tavarat kuin omasta kodista, niin väittäisin jokaisen kodin kuitenkin olevan viime kädessä asujiensa näköinen. Sama huonekalu voi saada eri ympäristöissä täysin uusia näkökulmia ja olla omistajiensa tyylin mukaan joko moderni, romanttinen tai mitä tahansa siltä väliltä, eikä yhdenkään sisustajan tavoitteena varmaankaan ole luoda kopiokotia jostain toisesta.

Näin jälkikäteen on helppo todeta, ettei ostopäätökset ole ainakaan meitä kaduttanut sillä ajatuksella, että kaikilla muillakin on. Me somea seuraavat ihmiset emme kuitenkaan ole yhtä kuin kaikki, joten vaikka jokin näkyisi julkisuudessa paljon, ei se tarkoita sitä että naapurustossa talot olisivat pelkkiä toistensa kopioita. Itse asiassa on aika ihanaa, että voi bongata muilta niitä moneen kotiin sopivia trendijuttuja ja yhdistellä niitä esineisiin ja tyyleihin, jotka ovat omaa makua kaikkein lähimpänä. Kaikkea ei tarvitse keksiä ja selvittää itse, ideoita voi poimia vähän sieltä täältä ja lopputuloksena saa täysin omanlaisensa kokonaisuuden.

Kotona lasten kanssa

Viikonloppu oli jälleen ihana, parasta on nimittäin se ettei kotoa tarvitse lähteä paria kilometriä kauemmas. Taidan olla aika vahvasti koti-ihmisiä. Minulla ei koskaan ole ollut samanlaista kroonista matkustamisen kaipuuta kuin suurimmalla osalla ystävistäni, vaan jo kotimaassakin lomailu on riittävä elämys. Myöskin kiva ilta kotona ystävien tai perheen kesken on jotain odottamisen arvoista ja sekin, ettei ole muita suunnitelmia kuin leffailta lasten kanssa, on yksi parhaista asioista mitä tiedän.

Pelkkä oleminen on ihanaa, mutta toisaalta olen myös ihminen joka usein tekee jatkuvasti jotain. Tekemisellä en niinkään tarkoita sovittuja menoja kodin ulkopuolella, vaan sitä kuinka vaikeaa on olla kotona ilman että samalla vähän laittaa tiskejä, pesee koneellisen pyykkiä, pyyhkii vähän sotkuja, nopeasti imuroi ja äkkiä vain katsoo sähköpostit. Loppujen lopuksi on aika harvoin niitä päiviä ja tunteja, jolloin pystyisi pidemmän hetken keskittyä pelkästään leikkimiseen, makoiluun tai edes aamupalan syömiseen. Ystävänkin kanssa ehkä täysin rauhassa juttelee ainoastaan silloin kun samalla vie lapset lähipuistoon leikkimään. Vaikka sitä kuvittelee olevansa tekemättä mitään, niin päivän päätteeksi huomaa tehneensäkin yllättävän paljon.

Enimmäkseen voin sanoa nauttivani kotona olemisesta, nämä toimettomat viikonloput on ehdottomasti viikon parasta aikaa eikä kesälomakaan tuntunut yhtään liian pitkältä. Joskus kuitenkin lasten kanssa on niitäkin päiviä, jolloin kaikki tuntuu olevan hankalaa eikä kenenkään hermo kestäisi yhtään ylimääräistä kinastelua. Omalta osaltani se aika kuukaudesta varmasti vaikuttaa siihen, kuinka herkästi reagoin lasten hölmöilyihin, mutta kyllä lapsillakin tuntuu olevan omat paremmat ja huonommat päivänsä. Esimerkiksi eilen olin iltapäivällä jo täysin valmis luovuttamaan kaiken suhteen, kun Nooan kanssa koko päivä oli ollut yhtä taistelua – ihan vain jotta se voisi huipentua kimalleliimoilla sohvan sotkemiseen.

Jo äitiysloma-ajoilta muistan ristiriidan sen välillä, kuinka kiva toisaalta olisi olla kotona vaikka joka päivä, mutta kuinka paljon sitä myös tarvitsee sovittuja menoja ja jossain vaiheessa sitä työtäkin. Tasapaino on tässäkin asiassa varmasti se paras ratkaisu, ja onneksi tulevalle viikolle on tiedossa kaikkea tätä – sovittuja menoja, töitä, tavallista arkea, viikonloppu ja paljon aikaa kotona.

Pari sarjavinkkiä

Mihin te yleensä käytätte omaa aikaanne? Perheissä, joissa on pieniä lapsia, ei omaa aikaa useinkaan ole päivisin ollenkaan, ja illallakin siinä vaiheessa kun lapset on saatu yöunille, tulee nukkumatti monille vanhemmillekin melkein samantien. Kuulostaako tutulta?

Meillä lapset nukahtaa sen verran myöhään, että oma aika tarkoittaa tinkimistä omista yöunista. Kirjan lukemista ei enää niihin kellonaikoihin voi ajatella, koska olisi mahdotonta yrittää pysyä hereillä, joten olen jo jonkin aikaa käyttänyt iltoja erilaisten sarjojen katsomiseen. Ensin aloitin Netflixistä, mutta nyt olen huomannut avaavani yhä useammin HBO:n, Netflixistä kun tuntuu jo olevan suurin osa suosikkisarjoista ja -elokuvista katsottuna.

HBO:n tarjonnasta löytyy sellaisia megasuosikkeja kuten Game of thrones ja Handmaid’s tale, mutta itse olen viimeisimpänä katsonut kaksi uudehkoa minisarjaa. Sharp objects oli yllättävä loppuratkaisussaan, vaikka jossain vaiheessa katsoja luulee jo arvaavansa kuinka kaikki tulee päättymään. Sarjassa toimittajanainen palaa lapsuuden kotikaupunkiinsa tekemään juttua nuorten tyttöjen murhista, mutta lopulta toimittaja joutuukin kohtaamaan omia nuoruuden traumojaan. Matkan varrella tietenkin tulee ihastumisia ja sydänsurua, mutta tarina pysyy koko ajan sopivan synkkänä ja uskottavana.

Toinen ehdottomasti katsomisen arvoinen sarja on Big little lies. Sarjassa seurataan pienen kaupungin äitien perhe-elämää kaikkine hyvine ja huonoine puolineen. Jokaisella päähenkilöllä on salaisuuksia, jotka he pitävät kulissin avulla taustalla, mutta loppua kohden kaikki alkaa hajota käsiin ja päättyy huonosti. Sarja koukutti niin että katsoin sen melkein kertaheitolla, onneksi toista kautta on vielä luvassa joskus ensi vuoden puolella.

Onko teillä vinkata hyviä sarjoja katsottavaksi joko Netflixistä tai HBO:lta?

kuvat: HBO

Maapähkinä-kinuskineliöt

Nämä ihanat suolaisen makeat maapähkinä-kinuskipalat jäivät mieleeni kummittelemaan ystävän kahvipöydästä, joten testasin reseptiä myös itse viikonloppuna. Salaisuus piilee siinä, että näihin herkkuihin mahtuu sekä suolaista että makeaa, ja juuri sen vuoksi niihin on aivan liian helppo koukuttua. Kun otat yhden, otat toisenkin – ja loput varmaan arvaattekin!

Alkuperäinen resepti soppa365.fi-sivustolta.

Maapähkinä-kinuskineliöt

150 g voita

3 1/2 dl vehnäjauhoja

1/2 dl muscovadosokeria

2 tl vaniljasokeria

 Väliin:

1 prk (=noin 3 dl) maapähkinävoita (crunchy)

Täyte:

3 dl kuohukermaa

175 g voita

2 dl fariinisokeria

1/2 dl tummaa siirappia

Päälle:

ripaus sormisuolaa

Sekoita pehmeä voi vehnäjauhon, muscovadosokerin ja vaniljasokerin kanssa tasaiseksi. Painele taikina vuokaan (noin 20x30cm) ja paista 175 asteessa 20-25 minuuttia.

Levitä jäähtyneen pohjan päälle maapähkinävoi.

Mittaa kattilaan täytteen eli kinuskin ainekset. Keitä noin keskilämmöllä (niin että kinuski kuplii) noin 20-30 minuuttia. Kinuskin tulee olla niin paksua, että se pysyy levitettäessä hyvin pohjan päällä.

Laita levy vielä lopuksi jääkaappiin noin puoleksi tunniksi jähmettymään ja leikkaa neliöiksi. Ripottele päälle sormisuolaa.

Täydellistä arkea

Olisipa aina kolme päivää lomaa ja vain neljä töitä! Auringon paistaessa tänään lähes yhtä lämpimästi kuin kesäkuukausina huomasin haikailevani pidemmän viikonlopun perään, kun seisoin pihalla juttelemassa ystäväni kanssa. Olimme koko viikonlopun kotona ilman minkäänlaista ihmeempää ohjelmaa, ja sain hyvin kaikenlaisia kotitöitä tehtyä, suunniteltua pieniä muutosprojekteja sisustukseen ja Niko aloitti multienkin levittämisen pihalla. Kaikesta tehokkuudesta huolimatta sunnuntai tuli jälleen liian nopeasti. Illalla tuntui siltä kuin hyvä tekemisen meininki olisi katkennut liian lyhyeen, ihan kuin arkena kaikki pysähtyisi eikä mitään enää saisi tehtyä ja seuraava mahdollisuus olisi vasta viikon päästä.

Viikonlopuissa ehdottomasti parasta on kiireettömyys, mutta todellisuudessa rakastan myös arkea. Arkiset, tavalliset asiat on loppujen lopuksi paljon kivempia kuin jatkuva meneminen enkä oikeasti koe työnikään olevan liian raskasta. Olen seurannut sivusta monen ystäväni haasteellista arjen ja vapaa-ajan sovittamista yhteen, ja samalla ymmärtänyt kuinka onnellinen saan olla siitä, että arkeni on kevyttä, vaikka joskus aikatauluja löytyy meiltäkin enemmän kuin riittävästi. Toistaiseksi kuitenkin vain Minealla on tiettyyn aikaan sidottu harrastus, ja senkin ajan käytän yleensä itse hyödyksi tekemällä odotushuoneessa töitä. Oma harrastukseni onneksi ei vaadi aikataulutusta, ja vaikka lenkkeilisin joinain viikkoina kolmekin kertaa viikossa, ei sen mahduttaminen arki-iltoihin vaadi ponnisteluja, kun meitä on kaksi vahnempaa huolehtimassa lasten menoista ja muista pakollisista kuvioista. Luulenkin, että avain kiireettömämpään arkeen on juurikin tehtävien jakamisessa. Jos kaiken yrittää hoitaa itse (mikä on monesti meidän äitien heikkous), voi arki helposti tuntua tavallista raskaammalta.

Delegoinnin lisäksi tärkein juttu on tietenkin myös asenne! Itse näen asian niin että lähes jokainen arjen meno on jollain tavalla vapaaehtoista, ja jos olet valinnut panostaa johonkin, tulee se myös nähdä kivana arjen lisänä eikä yhtenä aikatauluongelmista. Lapsella voi olla tasan niin monta harrastusta kuin mihin vanhemmat jaksavat sitoutua, ruoassa saa ja pitää oikoa aina silloin tällöin ja töissä riittää, jos antaa lähes parastaan. Aina pitää olla sen verran ylimääräistä aikaa, että ehtii vaikka istua ystävän kanssa kahvilla tai lukea kotona kirjaa sohvalla maaten. Ehkä itselleni riittäisi vähän vähempikin aika tuohon kahvilla istumiseen, jottei kesällä hyvin alkanut lenkkikausi kaadu siihen mutta joka tapauksessa, tärkeintä on osata ottaa rennosti ja luottaa siihen, että asiat hoituvat. Itse opin tämän viimeistään saatuani lapsia, nykyään taidan jo olla mestari lykkäämään asioita tulevaisuuteen sillä ajatuksella että ehtiihän sitä huomennakin.

 

Vaatetta eskarilaiselle

Nyt viimeistään on myönnettävä, että syksy on todella täällä. Yleensä lasken elokuun vielä kesäkuukausiin, mutta tämänvuotisen huikean kesän jälkeen tämä elokuun loppu on jo tuntunut kylmältä. Vaikka vielä ulkonakin tarkenee suurimmalta osin pelkällä pitkähihaisella, niin pimeät illat saa ajattelemaan syksyä.

Syksyn myötä ajankohtaiseksi tulee tsekata lasten vaatekaapit läpi, jotta saa pienet pois alta ja uutta tilalle. Kuvittelin olevani hyvin varustautunut kun hommasin välikausivaatetta jo keväällä, mutta samalla olin unohtanut katsoa läpi sisävaatteet. Joka syksy saan muuten kyselyitä instan puolella siitä, mistä meille hankitaan välikausivaatteet ja mikä merkki on kestävä ja luotettava. Tästä voisin tehdä postauksen ihan lähipäivinä, olen nimittäin aika merkkiuskollinen tässä asiassa ja löytänyt hyvät vaatteet lapsille, jotka varmasti kestävät.

Nooalle on ainakin vielä toistaiseksi helppo ostaa vaatetta, kun melkein kaikki kelpaa, mutta Minea on melko tarkka siitä mitä päälleen pukee. Alaosiksi käy melkein pelkästään leggarit ja niidenkin lahkeiden tulee ennemmin olla nilkkamittaisia (kuten kuulema äitinkin kaikki housut..) kuin kasvuvaralla. Paidoissa Minea ei tykkää teksteistä tai isoista kuvioista, tämä kuvissa näkyvä Acnen kollari taitaa olla tytön ainoita collegepaitoja, koska ne ovat kuulema liian paksuja. Jossain vaiheessa meinasin jo luovuttaa Minean vaatteiden kanssa, mutta onneksi nyt 6-vuotias osaa jo itse sanoa suht tarkasti mitä ostetaan ja mitä ei. Myös se on hyvä juttu, että lähes kaikki värit käy, eikä ne vaatteet sen ostamisen prosessin jälkeen tunnu enää ollenkaan tärkeiltä.

pipo: Makia // kollari: Acne kids // leggarit: Vimma // kengät: Minna Parikka

Talven ulkoiluun meiltä jo löytyy lasten vaatteet valmiiksi toppahousuja lukuunottamatta. Välillä naureskelen kavereiden kanssa sille, miten tarkasti sitä miettii lasten vaatteet kuntoon, mutta itse kulkee vuosia vanhoissa takeissa, eikä kaapista löydy kunnon ulkohousuja ollenkaan! Olen useammankin kerran lähtenyt kaupoille ajatuksena laittaa omat ulkovaatteet kerralla kuntoon, mutta lopulta tullut kotiin tyhjin käsin, koska en vain yksinkertaisesti ole raaskinut laittaa housuihin yli sataa euroa tai takkiin jopa kolminkertaista summaa. Luulen etten ole ihan yksin tämän ongelman kanssa? Ehkä tähänkin vielä tulee muutos sitten joskus kun lapsille ei enää tarvitse joka vuosi ostaa uutta pieneksi jääneiden tilalle vai oppiikohan sitä koskaan?

Ihanaa että huomenna on jo perjantai, rentoa viikonloppua kaikille!

Rapea omenapaistos

Tähän aikaan vuodesta on enemmän kuin paikallaan puhua erilaisista omenaherkuista, joten tässäpä teille olisi tarjolla sitä perinteisistä resepteistä kaikkein perinteisin – omenapaistos! Itse olen monta vuotta tehnyt paistoksen ihan vaan niin että olen sekoitellut omenaa, kaurahiutaleita, voita, sokeria ja kanelia, mutta tämä syksy on menty uudella kotiliesi.fi reseptillä, josta ystäväni osasi vinkata. Tässä erona on siis se, että mukaan lisätään myös vehnäjauhoja ja näin paistoksesta tulee rapeaa kuin mikä. Ja sisältä herkku jää tietenkin ihanan tahmaisen pehmeäksi – täydellistä!

Omenapaistos

noin 1/2 kg omenaa

100 g voita tai margariinia

1,5 dl fariinisokeria

2 dl kaurahiutaleita

0,75 dl – 1 dl sokeria

1 dl vehnäjauhoja

2 tl kanelia

Kuori ja pilko omenat, laita omenanpalat vuokaan. Sulata voi ja lisää loput ainekset joukkoon. Ripottele seos omenoiden sekaan ja paista 200 asteessa 25-30 minuuttia. Mitä pidempi paistoaika, sen rapeampi kauraseoksesta tulee.

Tavallisia päiviä

Huomaa että arki on painanut todella päälle, kun blogi on hetkeksi hiljentynyt, ei siksi ettei olisi aikaa vaan enemmänkin siksi etten ole saanut aikaan kuvailla oikeastaan mitään. Vielä onneksi saa iltapäivisinkin otettua hyviä valoisia kuvia, mutta ei tästä ole enää pitkä aika siihen kun aamulla töihin lähtiessä ja illalla töistä tullessa on lähes yhtä pimeää kuin yöllä. Silloin on aloitettava kynttilöiden polttaminen, löydettävä tunnelmaa pineydestä ja ehkä vähitellen lokakuussa voi jo vähän fiilistellä jouluakin (saako sitä sanaa vielä tässä vaiheessa syksyä sanoa ääneen?).

Meillä oli erikoisen kiva viikonloppu, sellainen että ehdimme juhlia ja nähdä ystäviä mutta myös olla rennosti kotona. Ajoimme eilen Porvooseen päiväreissun siskoni grillijuhliin ja yöllä palasimme vielä kotiinkin. Lapset nukkuivat automatkalla jo yöuniaan, mutta Nooalla autossa nukkuminen on aina aavistuksen levotonta ja osa matkasta menee heräillen ja itkien. Taidetaan jatkossa skipata nämä yöajamiset, sillä vauva-aikoina on tullut ihan tarpeeksi istuttua autossa lasten itkiessä..

En tiedä onko kotona mikään oikein edennyt mihinkään suuntaan, mutta tunnelma on vähintäänkin odottavainen. Ensi viikolla Kylätimpurit tulevat tekemään vuosikorjauksiaan ja samalla saimme idean, että ehkä sen jälkeen voisi olla aika järjestää tuparit. Se jos mikä saa loputkin hommat valmistumaan, jos ei muuten niin ehkä tupareita edeltävänä iltana?

Ensi viikolle meillä ei ole onneksi muita kalenterimerkintöjä kuin Minean jumpat kahtena päivänä. Itse asiassa tajusin olevani onnellisessa asemassa siinä mielessä, ettei meidän arki ole oikein koskaan ollut paikasta toiseen juoksemista. Arjen kiire kun tuntuu useimmilla olevan näin syksyisin suurin stressitekijä, eikä ihme jos ajattelee miten paljon jo pelkkä töissä käyminen voi kuluttaa. Maanantain kunniaksi ajattelin leipoa omenapaistosta, kiinnostaisiko teitä saada ohjetta tänne bloginkin puolelle?

Arjen hallintaa

Miten on arki lähtenyt rullaamaan, kaikki varmaan jo olette kuitenkin palanneet töihin? Täällä oltiin erityisen onnellisia viikonlopusta, koska meidän pihaan saapui kolme isoa kasaa multaa ja niihin liittyen hommaa riittää. Toinen projekti, joka on lähtenyt vihdoin etenemään, on parveke, johon asennettiin viikonloppuna pohjamateriaaleja (materiaaleja, koska itselläni ei ole hajuakaan, mitä ne oikealta nimeltään ovat!). Parveke on jo niin pitkään ollut keskeneräinen, että sen valmistuminen lähitulevaisuudessa tuntuu todella isolta edistysaskeleelta.

Edistysaskelista ei voida puhua arjen rytmin hakemisessa, sillä jälleen tänään havahduin vasta illalla siihen että huomenna olisi taas hoito- ja työpäivä. En ole vielä löytänyt minkäänlaista rytmiä siihen, kuinka toimia – hoitoreput on melkein joka aamu pakkaamatta ja lopulta saavumme päiväkodille noin varttia myöhemmin kuin olin suunnitellut. Päätin tänään, että alan heti huomisesta eteenpäin tekemään listoja ihan kaikista muistettavista asioista, jotta oma arki helpottuisi. Muista ostaa Minealle toiset kurahousut, käy läpi lasten ulkovaatevarastot, tilaa molemmille uudet lenkkarit, laita kiertoon vanhoja vaatteita, osta pipoja ja pese vanhoja kenkiä.. Listaa voisi jatkaa loputtomiin, mutta onneksi kaiken ei tarvitse olla valmista heti, ainakin niin olen yrittänyt itselleni vakuutella stressin välttääkseni.

Tekemisen paljoutta harmitellessani olen joskus pohtinut, millaisen kuvan annan itsestäni blogissa. Vaikutanko stressaantuneelta, perfektionistilta tai kireältä? Yleensä kun totuus on se, että tehtävälistani kasvaa juuri siitä syystä että elämässä aina löytyy jotain paljon mielenkiintoisempaa tekemistä kuin ne arkiset velvollisuudet ja to-do-listat, enkä loppujen lopuksi ihan kauheasti jaksa murehtia niitä töitä, joita voi siirtää tulevaisuuteen. Paljon tärkeämpää on tehdä kivoja asioita, jotka tapahtuvat juuri siinä hetkessä ja saattavat jopa olla ainutlaatuisia, se kun todella on niin että kerran tässä vaan eletään.

Onko teillä hyviä vinkkejä siihen, kuinka hallita omaa tehtävälistaa mutta silti viettää stressitöntä arkea? Itse yritin joskus noudattaa periaatetta ”jos homma vie alle vartin, tee se heti”, mutta loppujen lopuksi epämiellyttävämmät hommat vain kasaantuvat kuitenkin kun niiden tekemistä välttelee viimeiseen asti. Listojen laatiminen kyllä jo itsessään auttaa, mutta siinäkin on omana ongelmanaan se, että listoilla on yleensä tapana kasvaa samaa tahtia kun niitä saa lyhennettyä alkupäästä. Toisaalta voisin jatkaa myös vanhalla hyväksi havaitulla tekniikalla ”tee listoja, mutta älä aikatauluja niiden suorittamisesta”. Ei ehkä toimi eteenpäin työntävänä voimana, mutta on varma tapa välttää turha stressi!

HM homen uutuus

Jokunen aika sitten sain pressipostina kuvia uudesta HM home kotimallistosta, joka sisälsi mm piensisustusta mutta myös muutamia huonekaluja. Monet tuotteista olivat sopivan pelkistettyjä juuri omaan sisustusmakuuni, ja ajattelinkin olla skarppina heti julkaisun aikaan, jotta ehtisin napata omat suosikkini. Valikoimasta löytyi esimerkiksi erilaisia mustia sekä musta-kultaisia valaisimia, metallisia sivu- ja sohvapöytiä ja muutamia jakkaroitakin. Ei kuulosta ihan siltä perinteiseltä HM:ltä, mutta valikoiman laajentaminen huonekaluihin on vaikuttanut tähän mennessä erittäin hyvältä.

Uuden malliston sanottiin olevan kaupoissa kesän lopulla, mutta suureksi harmikseni tuotteita ei julkaistukaan kertaheitolla kaikkia, eikä tarkkaa julkaisupäivää löytynyt mistään. Niinpä suurin osa ostoslistani tuotteista ehtivät loppua ennen kuin edes löysin niitä verkkokaupasta! En sinänsä ole yllättynyt, että tyylikkäät, pelkistetyt ja vieläpä edulliset huonekalut menevät niin nopeasti kaupaksi, mutta eniten harmittaa se, ettei ollut edes mahdollisuutta yrittää saada ostoskoriin omia suosikkeja. Metallirunkoinen nahkapenkki, musta hyllykkö ja metallipöytä olohuoneeseen jäivät pelkäksi haaveeksi.

Lohdutukseksi pettymystä paikkaamaan ostin tämän pienen mustan valaisimen – joka taisi sekin samantien loppua verkkokaupasta. Vielä en ole ehtinyt saamaan lamppua valaisimen sisuksiin, mutta voisin kuvitella sen seinälle heittämän kuvion olevan vähintäänkin upea syksyn pimeinä iltoina. Pidetään myös peukkuja pystyssä että noina syksyn iltoina HM:n verkkokauppa vielä täydentyy ja tämä uutuustuotteiden valikoima täydentyy.

Flow 2018

Tämän vuoden Flow festival oli älytön, super, kreisi ja yksinkertaisesti vaan mahtava! Kaksi rakasta ystävää ulkomailta, meitsi ja muutamat poikaystävät, upeita esiintyjiä ja niiin hyvää ruokaa. Yhtään hullumpaa ei ollut sekään, että saatiin nukkua kaksi yötä hotellin valkoisissa lakanoissa ja syödä jonkun muun laittamaa aamupalaa – tai no ainakin lauantaina, jolloin vielä jaksettiin pirteänä nousta kympiltä aamupalapöytään.

Pari ennakkoon odotettua esiintyjää oli hieman pettymyksiä, niistä pahin Lauryn Hill, jonka sovitukset oli niin sekavia etten aina tunnistanut lauluja. Itseäni harmitti eniten se, että jouduin lähteä ajamaan kohti kotia jo sunnuntaina päivällä, ja näin ollen Kendrick Lamarin keikka jäi kokonaan välistä. Ja kuinkas muutenkaan, Kendrick oli kuuleman mukaan monen mielestä koko Flown paras keikka. Onneksi oltiin ehditty nähdä niinkin huikeita esiintyjiä kuin Arctic Monkeys, Alma ja Vesta, joten harmitus ei missään nimessä jäänyt päällimmäiseksi fiilikseksi Flow-viikonlopulta.

Flow oli täydellinen päätös jo muutenkin täydelliselle kesälle, enkä oikein keksi mitä olisin voinut toivoa enempää. Ensi vuonna nähdään varmasti taas uudelleen, toivottavasti samalla porukalla ja yhtä hyvällä meiningillä!

Jätskibileet

Lapsilla on ollut aika ihana muistorikas viikonloppu takana, oli Lintsiä ja sitä ennen perjantaina ystäville järjestetyt pinkit jätskibileet. Huomenna meilläkin alkaa arki reilu kahden kuukauden lomailun jälkeen, ja se tuntuu jälleen aika ristiriitaiselta. Tiedän, että työelämä vie pian mennessään, mutta juuri nyt fiilikset on vielä ihan täysin lomalla ja lasten kanssa kotoilussa, enkä voi kuvitellakaan olevani päiviä erossa noista kahdesta. Niin paljon kaikkea voisi vielä tehdä, aamuheräämiset ja väsyneet iltapäivät eivät kuulu ollenkaan sanavarastooni juuri nyt.

Jätskibileiden ajatus lähti siitä, kun löysin Tigerista muutamia kivoja juhlatarvikkeita ja Minea sitten keksi, että voisi järjestää jotain kesän loppumisen teemalla. Koko kesän tytöt on touhunneet yhdessä pitkin pihoja, mutta alkavalla viikolla on kaikkien aika palata arkisiin rytmeihin, ja kavereita tulee nähtyä vähän harvemmin. Kaivoimme vielä joitakin vanhoja koristeita esiin, haimme jätskiä ja poppareita ja pystytimme lasten puisen kioskin takapihalle. Minea tarjoili kioskissa jätskiä vieraiden toivomilla lisukkeilla samalla kun minä pyörittelin jätskipalloja keittiössä. Syömisen lisäksi ohjelmassa oli muutama kisa, joista kaikille jaettiin pisteitä ja lopuksi palkinnot.

Kilpailuina oli limbo, hyppynaruilla hyppiminen, hulavanteen pyöritys ja vesipallojen heittäminen ämpäriin. Parituntinen vierähti nopeasti ja tytöt tuntuivat viihtyvän – Nooa tietenkin mukana myös!

Vaikka viikonloppuna onkin ilmassa leijaillut kesän viimeisen tuntua, niin pitäisi muistaa ettei elämä tähän lopu. Arki väsyttää ainakin aluksi, mutta aurinkoiset ilmat jatkuu vielä ja aina tulee viikonloppu, jolloin suunnitelmat voivat taas elää vapaammin. Ja onneksi pian voi jo alkaa fiilistelemään joulua, se jos mikä pelastaa talven.

 

Päivä Lintsillä

Laitoimme eilen herätyskellot soimaan tälle aamulle kahdeksaksi, aamulla pakkasimme evästä autoon ja lapsille puuhailtavaa ja ajaa hurautimme noin 300:n kilometrin päähän Lintsille. Ystäväni hurautti sinne lastensa kanssa vähän kauempaa, nimittäin Kanadasta saakka. Ei nyt ehkä ihan vain Lintsiä varten, mutta olimme jo etukäteen sopineet, että tänä viikonloppuna tehtäisi jotain lasten kanssa yhdessä, ja aikaerosta kärsiville ”lähipuisto” oli helpoin ratkaisu.

Linnanmäki oli ihan yhtä ihana kuin muistinkin. Taisin laskea, että Nooalle löytyi seitsemän ilmaista laitetta, joihin tuollainen 104-senttinen pääsi joko yksin tai aikuisen seurassa. Minea totesi heti alkuun, ettei aio käydä pelkästään vauvojen laitteissa, mikä oli aika yllätys kun yleensä ne ihan pienimmätkin possujunat ja karusellit on kierretty moneen kertaan molempien kanssa. Minealle ja Nikolle sitten ostettiin rannekkeet, ja kaksikko kierteli omaan tahtiin vähän hurjempia laitteita – muun muassa viiteen kertaan erilaisissa vuoristoradoissa.

Oma pääni ei kestä minkäänlaista pyörivää liikettä, joten tyydyin vilkuttelemaan lapsille sivummalta. Houkuttelin ystäväni kummitusjunaan, mutta jälkikäteen totesimme hevoskisa Derbyn olevan niin paljon jännittävämpi! Mitä ihmettä on tapahtunut vanhalle kunnon kummitusjunalle, kun kierros sai aikaan enemmän naurua kuin kiljahduksia?

Lintsillä meni koko päivä myöhäiseen iltaan saakka, eikä vielä silloinkaan olisi malttanut lähteä kotimatkalle. Seuraavan päivän rannekkeen olisi voinut lunastaa vain kympillä, joten hetken aikaa jo harkitsin hotellin buukkaamista ja huvittelun jatkamista sunnuntain puolelle. Lopulta kuitenkin järkevä minä voitti, maanantaina nimittäin kutsuu työt ja tavallinen arki.

Myynnissä moderni koti Palokasta

Sattuisiko juuri teidän perheellä olemaan kiikarissa uusi koti Jyväskylästä? Jos lapsiystävällinen alue lähellä koulua, marketteja ja järveä kuulostaa hyvältä, niin kannattaa katsoa nämä kuvat ja jatkaa lukemista. Uudenkarhea, moderni omakotitalo alle kymmenen minuutin ajomatkan päässä Jyväskylän keskustasta ei nimittäin ole ollenkaan hullumpi ajatus, etenkin kun tähän taloon on helppo ihastua!

Kävin tänään ottamassa myyntikuvat tästä upeasta kaksi vuotta vanhasta Palokan Jokelassa sijaitsevasta omakotitalosta, ja tykkäsin sisustuksesta niin että halusin jakaa fiilistelykuvia myös teille. Talon isäntä on rakennusalan ammattilainen, ja näin ollen hän on rakentanut talon arkkitehdin kuvien perusteella itse lähes alusta loppuun. Ammattitaidon huomaa myös ihanissa vanerikalusteissa ja pinnoissa, joita löytyy lähes joka huoneesta. Tässä kodissa puuta on käytetty muutenkin tuomaan lämpöä, ja talon ehdottomasti upein juttu on korotettu puurimakatto.

Talon 121:een neliöön mahtuu kolme makuuhuonetta, kodinhoitohuone, vaatehuone, arkieteinen liukuoven takana, iso yhtenäinen keittiö-ruokatila-olohuone sekä terassilla taloon yhdistyvä saunarakennus, josta löytyy talon toinen kylpyhuone, sauna ja takkahuone. Meidän taloa rakennettaessa yritimme useampaan otteeseen vielä jälkikäteen saada erillisen saunarakennuksen mahtumaan suunnitelmiin, sillä se toimisi loistavasti vierasmajana ja myöhemmin pienenä yksiönä lapsille.

Talon tarkat tiedot sekä esittelyajankohta tulee löytymään vielä tällä viikolla Etuovesta, sen verran kuitenkin tiedän että hinta tulee olemaan aavistuksen alle 350 000. Palokka on etenkin lapsiperheiden suosiossa, ja näin kaunis ja hyväkuntoinen talo varmasti vaihtaa nopeasti omistajaa, joten olkaahan skarppina jos ajatuksena on mennä katsomaan koti paikan päälle.

Back to school

Kaupallinen yhteistyö Jollyroomin kanssa

Meillä ei vielä tänä vuonna ala koulu, mutta arki joka tapauksessa häämöttää jo viikon päässä. Ja onhan tiedossa hieman erilainen arki kuitenkin, sillä Minea menee eskariin ja Nooallakin vaihtuu päiväkodissa ryhmä isompien puolelle. En olisi vielä ollenkaan valmis aamuheräämisiin, perusrutiineihin ja ennen kaikkea siihen, että töissä saa juosta kilpaa kellon kanssa. Ihan paras juttu koko kesänä on ollut kiireettömyys ja se ettei aamulla ole yleensä tarvinnut tietää, mitä iltapäivällä aikoo tehdä.

Syksyn lähestyessä olen vähän yrittänyt ennakoida tulevaa arkea, miettiä mitä kaikkea uutta tarvitaan ja mitä vanhaa voi laittaa kiertoon. Tämä loppukesä ja alkusyksy aiotaan lasten kanssa kulkea päiväkotimatkoja mahdollisimman paljon pyörillä, ja siihen Minealle tulikin Jollyroomista uusi 20-tuumainen Impulsen polkupyörä. Tykkään pyörästä erityisesti siksi, että se tuntuu laadukkaalta ja näyttää kivan neutraalilta, useimmiten kun kaupat tuntuvat olevan täynnä pelkkää kukkakuvioitua tyttöjen pyörää. Tuskin tämäkään pyörä tulee aikanaan siirtymään Nooan käyttöön, mutta ainakin Minea sai mitä toivoikin – jotain kivaa ”tyttöväriä”, ei kuvioita ja isompi tuumakoko kuin edellinen.

Molemmat lapset saivat myös omat mustat Impulsen Trick-potkulaudat, jolla Nooa on harjoitellut tosi ahkerasti nyt viime päivinä. Olen jopa itsekin pyöräillyt tänä kesänä enemmän kuin ikuisuuksiin, ja ajattelin että ehkä voisin innostua pyöräilemään töihin aina silloin tällöin. En tosin käsitä miten kukaan voi selvitä pyörämatkoista ilman suihkussa käyntiä jälkikäteen? Itse kun kiskon ylämäkiä yleensä siihen tahtiin, että matka menee enemmänkin urheilusuorituksesta kuin rennosta hyötyliikunnasta.

Samalla kun lasten menopelit laitettiin kuntoon, saatiin myös Minean huonetta enemmän sille mallille, että se vastaa eskarilaisen tarpeita. Väliaikainen pöytälevy vaihtui Alice and Foxin kirjoituspöytään ja tuoliin, ja koko huone muuttui kertaheitolla valoisamman ja avaramman oloiseksi. Pöytälevyn kanssa meillä oli ennen raskas laatikosto, jonka sisuksiin kertyi ties minkälaista tarpeetonta pikkusälää eikä tarvittaessa kuitenkaan mikään löytynyt koskaan helposti. Tässä uudessa kirjoituspöydässä on vain yksi laatikko, ja sovimme Minean kanssa että siellä säilytetään paria piirustusvihkoa ja muutamia kyniä. Kaikki muu tavara pidetään ikkunaseinän kaapeissa, jotka nekin on vielä tarkoitus vaihtaa johonkin käytännöllisempään ratkaisuun.

Jollyroomilla on vielä tänään menossa huikea Back to school -kampanja, josta löytyy muun muassa kaikki nämä meidänkin lasten syysuutuudet. Söpö mustavalkoinen Petite Cherien reppu on esim melkein puoleen hintaan, ja Minean polkupyöräkin oli -70%. Jos vielä muistatte nämä sadeasut, joista kirjoitin vähän aikaa sitten, niin myös niistä saa alennusta, ja ties kuinka monesta muusta tuotteesta. Kannattaa siis ehdottomasti käydä kurkkaamassa kampanja ja Jollyroomin alet muutenkin, jos syksylle on vielä hankkimatta jotain lastenkampetta.

Parasta matkaseuraa

Melkein viimeiset kuusi vuotta meidän matkustaminen yhtään lähikauppaa pidemmälle on ollut sellaista, ettei pitkiä matkoja ole halunnut kovin mielellään tehdä. Ensin oli Minean vauva-aika, jolloin kaikki autossa oleminen tarkoitti jatkuvaa huutamista, joskus emme jaksaneet edes lähteä kymmenen minuutin päähän ruokakauppaan. Kaukalosta siirtyminen istuvampaan asentoon paranti tilannetta huomattavasti, mutta viihdyttämistä tarvittiin silti – mahdollisimman vaihtelevaa sellaista. Heti kun mahdollista, otettiin meillä käyttöön padi automatkoilla, koska lievästi matkapahoinvoivana (ja huonohermoisena) en vain yksinkertaisesti pystynyt enää istumaan keskipenkillä sirkusviihdyttäjänä.

Onneksi Nooan kanssa pääsimme niin paljon helpommalla. Vain ensimmäinen vuosi oli vaikeampaa automatkailun aikaa, eikä tilanne ollut ollenkaan paha verrattuna niihin aikoihin, joita esikoisen kanssa sai käydä läpi. Itse asiassa siitä oli paljon hyötyä, että vieressä oli isosisko jonka touhuja sai seurailla, sillä Minea toimi ikään kuin viihdykkeenä Nooalle. Samaan tapaan viihdytystoiminto pelasti monta tilannetta myös kotona.

Nyt Viroon matkustaessamme autossa istumista tuli noin viisi tuntia per suunta, sen lisäksi pari tuntia laivassa. En tiedä mitä odotin (koska matkustaminen on jo pidemmän aikaa ollut suht vaivatonta tällä kokoonpanolla), mutta tänään viimeisiä kilometrejä ajaessamme heitimme autossa ylävitosia ihan sen kunniaksi, että matkat ja reissu kokonaisuudessaan oli sujunut niin hyvin. Muutenkin tuntuu, että nämä kaksi on loistavassa isässä matkustamaan mihin tahansa, sillä ravintolassa istuminen menee sekin jo melko lailla ongelmitta, etenkin Minea on jo siinä iässä, että kaikki on ihanan helppoa. Yleensä olen ollut sitä ajatusta vastaan, että lasten kanssa lähtisimme mihinkään pidemmälle kaupunkilomalle, mutta ehkä ensi vuonna sitäkin jo voisi harkita vaihtoehtona rantalomalle? Toki silloin voi unohtaa ”koe koko kaupunki kolmessa päivässä” ajatukset, mutta noin niinkuin rennosti kierrellen ja ihmetellen lasten ehdoilla saattaisi siitäkin saada oikein onnistuneen loman.

Onko teillä kokemuksia kaupunkilomista pienempien lasten kanssa? 

Terveisiä Haapsalusta

Niin sitä vaan pyörähti käyntiin uusi viikko, ja tiedättekös mistä meidän perheen löytää just nyt? No about näistä maisemista!

Kolmen yön ajan meikäläiset majailee anoppilassa Haapsalussa, ja tähän astisella kokemuksella paikka vaikuttaa ihanalta kesäkaupungilta. Myöhemmin kirjoitan vielä kunnon raporttia Haapsalusta, mutta nämä muutamat kännykkäkuvat jo ehkä välittävät sitä rentoa fiilistä mikä meillä on täällä ollut loman ajan. Lapsillakin on ollut tekemistä eikä me aikuisetkaan varsinaisesti olla tylsistytty pieniä katuja kävellessä ja kuppiloissa istuskellessa, ennemminkin on nautittu jokaisesta toimettomasta hetkestä. Jollain tapaa tuntuu siltä kuin olisi matkustanut Suomessa johonkin idylliseen vanhaan kaupunkiin, ja silti samaan aikaan tuntee olevansa ulkomailla.

Laivamatka Helsingistä Tallinnaan ja edelleen automatka Haapsaluun ovat sopivan matkustamisen päässä lasten kanssa, mutta toki täällä viettäisi useammankin yön nyt kun vihdoin saimme aikaiseksi lähteä reissuun. Ensi kerralla aiomme varata aikaa niin että samalla kertaa ehditään viettää yö Tallinnassa ja tästä reilu tunnin ajomatkan päässä sijaitsevassa Pärnussa (jota on kehuttu erityisesti pitkien hiekkarantojensa ansiosta).

Sadekamppeet esiin!

Kaupallinen yhteistyö Jollyroomin kanssa

Ehdinpäs juuri hehkuttaa sitä kuinka mahtava ja odottamattoman lämmin tämä kesä on ollut, niin eilen jo tuli vettä oikein kunnolla ja saatiinkin saapastella sadetakeissa pihalla. Luonto kiittää, samoin monet ystävät jotka ovat istuttaneet nurmikoita pihoilleen ja tuskastelleet sitä kuinka kastelemisesta aiheutuneet vesilaskut tuntuu kohtuuttoman suurilta. Yllättäen kyllä lapsetkin sanoivat olevansa iloisia kun pääsivät pitkästä aikaa leikkimään lätäköihin.

Meillä on jälleen ollut aika päivittää sadeasuja syksyä varten, kun edelliset puvut on kaikki jääneet pieniksi. Päiväkotiaikana käytössä on oltava kahdet sadesetit molemmilla lapsilla, sillä yhdet roikkuu arkisin päiväkodin naulakossa ja toiset on löydyttävä kotoa. Viime vuonna testasimme ensimmäistä kertaa Jollyroomista saatuja Nordbjörnin sadeasuja, ja ne hyväksi todettuamme otin tänä vuonna Nooalle täysin saman raitasetin isommassa koossa. Minea halusi itselleen tuon malliltaan tyttömäisemmän mustapallollisen puvun, joka on Petite Cherie -merkiltä. Varmasti ihan yhtä laadukas sekin, sillä ominaisuudet on kunnossa ja ystäviltä olen kuullut pelkästään hyviä käyttökokemuksia kyseisen merkin tuotteista.

Aika söpöjä nämä molemmat asut (ja tyypit!) vai mitä? Sadevaatteet on siitä hassuja, että itse tykkään niitä kyllä käyttää vaikka usein ulkopuvuissakin ominaisuudet riittäisivät myös vesileikkeihin. Ne kuitenkin suojaavat pahimmilta kuraroiskeilta niin ettei välikausi- ja toppapukuja tarvitse ihan koko aikaa olla pesemässä tai huuhtelemassa. Sadetakkeja taas voi käyttää mielestäni ihan muutenkin kuin pelkästään ulkoleikeissä, varsinkin jos ne on tyyliltään jotain vähän siistimpää kuten tämä Minean valitsema Petite Cherien takki.

Tällä kertaa osasin poikkeuksellisesti olla ajoissa sadevaatteiden kanssa, vaikka yleensä meillä tilanne on ulkovaatteiden kanssa se, että ne käydään ostamassa sillä viikolla, kun niitä jo tarvitsisi. Jos teiltä vielä puuttuu jotain olennaista hoidon tai koulun aloitukseen liittyvää, niin suosittelen ensi viikon ajan (23.-29.7.) seuraamaan Jollyroomissa pyörivää back to school -kampanjaa. Sieltä voit tehdä hyviä löytöjä, esim alennetuista sadevaatteista tai miksei pyöristä ja koulupöydistäkin!

1 2 3 4 15