Sohvapöytä kalanruotokuviolla

Miten mahtavaa, että huomenna on taas jo perjantai! Kuten olen sanonutkin, viikot kuluvat käsittämättömällä vauhdilla, mikä on toisaalta hyvä, mutta myös niin haikeaa. Lapset kasvavat liian nopeasti, työt kasaantuvat aina seuraavalle viikolle ja pimeä syksy tuntuu joka päivä todellisemmalta. Itsensä kasassa pitämiseksi ja positiivisen ajattelun ylläpitämiseksi on kuitenkin pakko keskittyä niihin hyviin asioihin, joita elämässä onneksi on niin paljon huonoja enemmän. Suoraan sanottuna en aina ihan edes tiedä, haluanko omalla kohdallani puhua ruuhkavuosista, koska paljon paremmalta tuntuu se ajatus, että elän elämäni parhaita aikoja. Joka hetkessä sitä ei ehkä aina muista (kuten tänään lasten kahden tunnin mittaisen huuto-kiukku-maratoonin aikana), mutta kokonaiskuvaan keskittyessään ymmärtää olevansa onnekas ja onnellinen.

Onnea on myös se, että pieni askel kerrallaan saamme kodin keskeneräisiä asioita eteenpäin. Piha taitaa saada mullat vielä tänä syksynä, syyslomalla viimeistellään alakerran lattiaa ja talven tullessa siirrytään kokonaan sisätilojen laittamiseen. Puuttuvat huonekalut, eli lähinnä olohuoneen pöytä ja nojatuolit, ovat nekin ottaneet edistysaskelia, sillä tällä viikolla olen testaillut yhtä sohvapöytää ja samalla selaillut Torista nojatuolivalikoimaa. Sohvapöydän kävin hakemassa Muotocomin Pekalta, jonka verstaalla on valmistunut toinen toistaan hienompia huonekaluja ja pienesineitä – ja vieläpä ihan tuossa naapurissa Palokassa. Tämä kaunis kalanruotokuvioitu yksilö on ehkä kuitenkin aavistuksen pieni meidän olohuoneeseen, mutta Pekalla oli jo mielessä jotain muuta vastaavalla runkoidealla ja kulmikkaammalla pöytälevyllä. Suunnitelmia odotellessa siis!

Muistakaahan nauttia viikonlopusta! Ottakaa omaa aikaa, herkutelkaa ja unohtakaa työt – maanantai tulee nopeammin kuin uskottekaan, ja silloin ehtii jälleen kiristellä hermoja ja olla tehokas oma itsensä.

Syksyn väreissä

Tämä syksy on sisustuksen osalta kolahtanut meikäläiseen jostain syystä kovemmin kuin yleensä. Saattaa toki johtua jo siitäkin, että saamme viettää ensimmäistä syksyä uudessa kodissamme, mutta on tässä vallitsevassa trendissä jotain ihanaa myös värien ja materiaalienkin puolesta. Murretut, neutraalit sävyt ja tunnelmalliset, ehkä jopa aavistuksen hotellimaiset sametit ja pellavat on vieneet sydämeni niin, että meillekin on alkanut ilmestyä ruskeaa, beigeä ja makuuhuoneeseen jopa verhotanko harmaita verhoja odottamaan. Viime päivät olen selvitellyt tummien peilien ja lasien saatavuutta ja käynyt hakemassa parikin eri mattoa sovitukseen, joten syksy on todellakin tuonut uutta intoa sisustamiseen.

Olohuone on sisalmaton kanssa tuntunut jo jonkin aikaa liian kesäiseltä ja lämpimältä tunnelmaltaan, joten uusi matto on parhaillaan etsinnässä. Alunperin tarkoitus oli siirtää Elloksen ryijymatto tv-huoneesta olohuoneeseen, mutta tv-huoneessa tuntuu nyt olevan asiat kohdallaan enkä halua ainakaan vielä muuttaa siellä mitään suurempaa. Iskusta nappasin tämän beigeen taittavan matonpalan testiin, ja se menee mielestäni niin hyvin yksiin kylmän harmaan Ht Collectionin sohvan ja harmaan mikrosementin kanssa, että taidan vielä pyöräyttää meillä sovitettavana saman maton isona pintana.

Myöskin Iskusta löysin yläkertaan ison luonnonvalkoisen villatyynyn ja beigen villaisen viltin, molemmat puolen hinnan hyllystä! Hennesistä ostin vielä rusehtavan samettityynyn, ja tähän aulatilaankin meillä olisi valmiina verhotankoja odottamassa valkoiset harsomaiset verhot. Instagramin kautta olen saanut useita kyselyitä kuvassa näkyvästä kaappikolmikosta, ja se tosiaan on Ikean beståta pystyyn asennettuna. Ovet avautuvat ylöspäin ja pienellä sahauksella hyllytkin saatiin sopimaan kaappien sisään.

Löytyykö teiltä tämän syksyn lempivärejä? Yleensä meillä ei vaihdu mikään muu kuin korkeintaan tyynyt ja viltit ja toisaalta, kun perus väripaletti kotona on hillitty, niin se sopii niin talveen kuin kesäänkin. Yritän sisustuksessa välttää sellaisia hankintoja, jotka eivät sovi mihin tahansa huoneeseen tai mihin tahansa vuodenaikaan, koska silloin tiedän huonekalun tai esineen olevan pitkäikäinen. Trendejäkin tulee tietenkin seurattua, mutta kun oma väripaletti on vuodesta toiseen pysynyt suht samana (eli ”värittömänä”), niin uudet hankinnat on aina yhdisteltävissä vanhoihin.

Porukalla lenkille

Tuntuupa vähän jopa uskomattomalta, että vierähtikö tässä tosiaan näin monta päivää kirjoittamatta blogiin ollenkaan! Viikonloppukaan ei ole ollut mitenkään kiireinen, mutta tänään flunssainen olo on saanut meikäläisen pysymään aika pitkälti sohvan nurkassa, ja eilen taas, taisin vain olla koko päivän totaalisen yliväsynyt.

Tämä viikko on kokonaisuudessaan ollut melko rento, ja vaikka edessä on vielä neljä täyttä työviikkoa, niin mielessä on alkanut jo pyöriä syysloman suunnitelmat. Aiomme nimittäin pitää jonkinlaisen syysloman koko perhe, mutta Nikolla on suunnitelmissa tehdä pieniä remonttihommia täällä kotona ja me lasten kanssa ollaan ne päivät jossain ihan toisessa kaupungissa, mahtavassa seurassa sielläkin.

Loistavalla porukalla oltiin perjantainakin liikkeellä, kun käytiin naapuriporukalla juoksemassa paikallisessa tapahtumassa kympin lenkki. Arvoin koko viikon uskaltaisinko jalkani takia lähteä koko tapahtumaan, mutta luonne ei antanut periksi luovuttaakaan, joten otin pari särkylääkettä ja lähdimme hyvällä fiiliksellä hölkkäilemään. Kaikilla oli tavoitteena päästä maaliin saakka juoksemalla (en ollut porukan ainut puolikuntoinen), ja aika lailla tunnissa se lopulta onnistuikin. Itseäni jäi jopa harmittamaan se, etten uskaltanut revitellä enemmän, sillä nyt lenkin jälkeen jalka ei yllättäen olekaan ollut normaalia kipeämpi. Ehkä viikon tauot lenkkien välillä on alkanut toimia, ja kohta pääsen taas täysipainoisesti lenkkiporukkaamme mukaan. Sitä kiittelimme kaikki, että onneksi on tällainen mahtava naapurusto, josta löytyy iso kasa samanhenkisiä naisia.

Lenkki oli itselleni rohkaiseva kokemus näiden viime viikkojen tuskastelujen jälkeen, ja huomasinkin miten paljon vähemmän lenkin jälkeen on turhauttanut. Kävin toiveikkaana jopa ostamassa lauantaina uudet asicsit perjantaina rikki menneiden tilalle, ja aikomuksena on päästä testaamaan ne pariin kertaan ensi viikon aikana. Kiitos vielä teille kaikille vinkkinne jakaneille postaukseen, jossa etsiskelin kadonnutta motivaatiotani! Luulen, että se alkaa löytyä nyt jalan paranemisen myötä, ja olen päättänyt kokeilla myös pienimuotoista ruokavalion muutosta. Herkkuja vain kerran päivässä, ei ruokaa seitsemän jälkeen ja enemmän terveellisiä välipaloja. Josko se näistä lähtisi liikkeelle!

Totuus blogikuvien takana

Eikö niin että blogien lukijoina me olemme tottuneet siihen, että blogeissa kuvat ovat kauniin harmoonisia, ehkä jopa seesteisiä otoksia pysähtyneistä kahvihetkistä, silmiä hivelevistä sisustuksista lampaantaljoineen ja pehmeine viltteineen? Muotiblogeissa bloggaaja astelee rennon rempseästi mukulakivikaduilla pastellisten kivitalojen keskellä ja tietenkin pukeutuneena viimeisimmän trendin mukaan. Ruokabloggaajan lautasella on aina vihreää, nätisti aseteltuna annoksen päälle tai ruoan ympärillä näkyy kokkailun jäljiltä hallitusti ympäriinsä sirotellut raaka-aineet. Kaikki tämä saattaa välillä tuntua epäaidolta ja lukijalle syötetyltä kiiltokuvalta, mutta onko asia todella näin? Tekeekö some arjesta kauniimpaa vai erottuuko luonnostaan kaunis somessa?

Näin seesteisessä tunnelmassa meillä juotiin aamukahvit viime sunnuntaina. Minna bakesilta haettu täydellisen kaunis ja herkullinen cupcake väreihin sointuvan maitokahvin seurana, muutama kukkamaljakko pöydällä.

Mutta jätin sanomatta, että kiireettömyys ja seesteisyys näkyivät sillä hetkellä vain keittiön pöydän läheisyydessä. Muualla kodissamme näytti hyvinkin tavalliselta – leluja, tyynyjä, pihalta kantautunutta hiekkaa, pölyä, koirankarvoja ja ilmapalloja (!) sikin sokin sulassa sovussa kaikki samassa kasassa. Erityisen siistiltä ei näyttänyt muissakaan huoneissa, sillä se nyt vain tuntuu menevän niin, että varsinkin viikonloppuisin, koko perheen ollessa kotona ja jokaisen touhutessa omiaan ympäri taloa, tavarat leviävät ja sotkua syntyy nopeammin kuin ehtii siivota. Tuttua varmaan muillekin?

Silti, vaikka jättäisin joitain asioita blogin ulkopuolelle ja valitsisin olla kertomatta ihan kaikkea, ei se mielestäni tarkoita sitä, että sisältö blogeissa olisi epäaitoa. Kuvaan omaa kotiani, kuvissa näkyy meidän huonekalut (verrattuna aikakausilehtien lainatuilla tavaroilla stailattuihin tiloihin) ja meidän lapset. Jos kerron olevani onnellinen, en välttämättä samaan hengenvetoon mainitse, että paljon suruakin tähän elämään on mahtunut tai jos kuvaan itseäni, valitsen useimmiten sellaisen päivän, jolloin olen saanut edes hiukset harjattua ja koen olevani itselleni tyypillisessä vaatetuksessa (eli kotihousuissa hah!). Löytyy varmasti paljon niitäkin blogeja, joiden sisältöä tuotetaan pääasiassa stailaten, suunnitellen ja toteuttaen kuvia, jotka eivät ole osa kenenkään oikeaa elämää, mutta tällaiset mediat on lähinnä inspiraation jakamiseen – itse toivon tavoittavani teidät syvemmälläkin tasolla, sillä välillä kirjoitan laajemminkin itsestäni ja toisaalta, blogissa näkyvät kuvani ovat aina omasta elämästäni. Ne voivat olla tiukkaan rajattuja, mutta koskaan ei ole kahvikuppi päässyt kylmenemään kuvaamista odotellessa.

Olisi mielenkiintoista kuulla, millaisia asioita te tulette blogistani katsomaan ja lukemaan. Haluatteko nähdä arjen realismin vai kuulla elämän positiivisemmasta puolesta? Osaatteko nähdä tavallisen, keskivertoelämän kuvien takana? Kaipaatteko enemmän asiaa vai kuvia?

Faktoja minusta

– Puhun suomen lisäksi sujuvasti englantia, ruotsia ja jonkun verran saksaa. Olen myös jossain elämänvaiheessani opetellut ranskaa, tanskaa ja latinaa, mutta arvaatte ehkä, ettei keskustelu näillä kielillä sujuisi nykypäivänä.

– Kirjoitan kaikki postaukset kännykällä. Tiedän olevani tässä asiassa melko yksin, mutta en jostain syystä osaa inspiroitua läppärillä.

– Minulla on vahvat mielipiteet tietyistä asioista, ja niistä puhuttaessa tuon ne yleensä melko selkeästi esiin. Kuten nyt vaikka lasten vieminen hoitoon äidin ollessa kuopuksen kanssa kotona tai piraattitavaroiden ostaminen.

– Olen huono, ei vaan toivottoman surkea raha-asioissa siinä mielessä, että maksan kaikki laskuni aina myöhässä. Nettipankin avaaminen, laskutietojen näpytteleminen ja avainkortin esille ottaminen ovat niitä asioita, jotka teen vain pakon sanelemana – eli yleensä siinä vaiheessa, kun saan ensimmäisen muistutuskirjeen jostain laskusta.

– Nykyisen koulutukseni lisäksi olen gradua vaille valmis ekonomi. Tätä ei ehkä uskoisi ottaen huomioon edellisen kohdan.

– Pienenä olen harrastanut balettia, street dancea, showtanssia, steppiä, ratsastusta, uintia, koripalloa, yleisurheilua, kuvataidekoulua.. Tulikohan siinä vielä edes kaikki?!

– Leivon useammin kuin kukaan muu tuntemani – ja myös syön enemmän herkkuja kuin kukaan. Tämä ei varmaan yllättänyt ketään.

– Olemme Nikon kanssa tutustuneet 15-vuotiaina ja olleet siitä asti yhdessä. Hitonmoinen poikkeus nykyajan parisuhdetilastoissa, sanoisin!

Vauvakutsut yllärinä ystävälle

Tuossa ihan naapurissa, melkein seinän takana asuu yksi hyvä ystäväni Katja, jonka opin joskus aikoinaan tuntemaan keskisuomalaisten bloggaajien tapaamisessa. Itse asiassa tutustuin samaan aikaan myös nykyään läheisiin ystäviini Kerttuun ja Piiaan. Lähdin ennakkoluulottomasti koko päivän mittaiselle bloggaajareissulle tuntematta oikeastaan yhtään ketään, mutta käteen tuosta päivästä jäi enemmän kuin olisin koskaan voinut uskoakaan. Olin hyvin vaatimaton itseäni kokeneempien bloggaajien seurassa, mutta luonteelleni tyypillisesti en varmaan osannut ensimmäistä paria minuuttia kauempaa olla hiljainen sivustaseuraaja, ja siitä se kaikki varmaan lähtikin, yhteisestä huumorintajusta, ennakkoluulottomuudesta ja tietynlaisesta avoimuudesta.

Oli täysin sattumaa, että Katja perheineen sai meidän kanssa samaan aikaan tontin, vieläpä niin että nykyään todella asumme ihan vierekkäisissä taloissa. Katja on viimeisellä kuulla raskaana, odottaen jo toista lastaan, joten yhdessä Katjan muiden ystävien kanssa ideoimme viime viikonlopulle vauvakutsut. Teimme parhaamme, jotta kutsujen järjestäminen olisi kaikkien kiireisessä arjessa mahdollisimman stressitöntä, ja mielestäni tämä onnistuikin hyvin kun kaikki toivat tullessaan jotain yhteiseen kahvipöytään. Lopulta tarjoamiset oli paremmat kuin meillä koskaan, ja taitavan kotileipuri-Annan loihtima sitruuna-vadelmakakku oli suorastaan taivaallisen hyvää ja kaunis! 

Ensimmäiset kymmenen minuuttia kutsujen järjestelyistä kului tämän kakun ihailuun, eikä ihme! Muita herkkuja meillä oli tomaatti-mozzarellapiirakka, feta-pinaattipiirakka, syksyinen luumu-vuohenjuustosalaatti, vuohenjuustoleivät ja makealla puolella pavlovaa, rocky roadia ja macaronseja.

Itse kutsujen päätähti ei osannut etukäteen aavistaa mitään, koska olin selvitellyt vieraslistaa Katjan mieheltä ja sopinut, että sunnuntaina Katjan on pysyttävä kotona ilman kummempia suunnitelmia. Kävin varttia ennen varoittamassa Katjaa, että nyt olisi hyvä aika vaihtaa siistimpää vaatetta päälle ja kammata hiukset, sillä jotain erityistä oli tiedossa naapurissa. Kun Katja tuli ovesta sisään, tulivat vieraat esiin huutaen yllätys – päätimme toteuttaa tämän silläkin uhalla, että synnytys olisi käynnistynyt siinä meidän eteisessä pelkästä järkytyksestä. Onneksi vältyttiin suuremmilta äksidenteiltä ja saatiin viettää rento iltapäivä syöden ja jutellen vauvoista ja synnytyksistä – mistäpä muustakaan.

Ainut niin sanottu ohjelmanumero kutsuilla oli kirjoittaa suljettavaan kirjekuoreen nimiveikkauksia sekä pieneen vauvavihkoon arvauksemme syntymäpäivästä, painosta ja pituudesta. Ehkä Katja muistaa lähimmäs arvannutta jollain pienellä eleellä tai vielä parempaa, ehkä lähimmäs arvannut tarjoaa auttavaa kättään Katjalle joskus tarpeen tullen.

Ohjelmaksi riitti oikein hyvin pelkkä yhdessäolo, mutta halusimme vielä muistaa tulevaa äitiä pienillä tarpeellisilla lahjoilla. Vaippakakku taitaa melko tiiviisti kuulua vauvakutsuihin, ja äitille oli keksittävä jotain hemmottelevaa, joten haimme lahjakortin raskaushierontaan ja jalkahoitoon. Koska Katjan esikoinen on jo 7-vuotias ja eri sukupuolta tulevan lapsen kanssa, ajattelimme uusilla pienillä vauvatarvikkeilla olevan myös käyttöä. Kaikkein välttämättömimmän perhe on jo aika lailla ehtinyt hankkia, mutta saimme Jollyroomilta* valita joitakin hyödyllisiä vauvatavaroita kutsuilla annettavaksi, ja pakettiimme valikoitui Alice & Foxin puuvillaiset vauvalakanat, Teddykompanietin helistin, Petite Cherien fleecehaalari, pehmoiset neulotut viltit sekä BabyDanin harmaa unipesä. Unipesä, tai babynest kuten tuo maailmalla tunnetaan, on jotain sellaista arjen tarpeellista luxusta, jota jokaisen odottajan ei välttämättä tule ensimmäisenä hankittua, mutta josta olen kuullut paljon hyviä kokemuksia. Vauvan voi laittaa unipesään pötköttelemään sohvalle tai lattialle sillä välin kun itse tekee jotain muuta, ja sängyssä se taas tuo lisäturvallisuuden tunnetta pienelle vastasyntyneelle. Varmasti unipesä toimii aluksi hyvänä matkasänkynäkin, ja lisävarusteena myytävä kantoalusta muuttaa unipesän kantokopaksi.

Kaiken kaikkiaan vauvakutsut oli onnistuneet, ja paras mittari siinä on tietenkin se, että Katja oli onnellinen ja otettu yllätyksestämme. En tiedä tulisiko tällä iällä enää järjestettyä ihan niitä kaikkein perinteisemmänlaisia baby showereita kaikkine ohjelmineen ja vauvamahan mittailuineen, mutta tällaisena rentona yhteiskahvitteluna kutsut oli täydellinen viikonlopun lopetus.

*yhteistyössä Jollyroomin kanssa

Paras pavlova

Vaatimattomasti nimesin tämän parhaaksi pavlovaksi, mutta koska resepti on ystävältä saatu ja tämän valehtelematta on parasta pavlovaa, jota olen koskaan syönyt, niin nimi taitaa olla vähintäänkin oikeutettu. Pavlova ei ole koskaan lukeutunut omiin lempiherkkuihini, koska usein niissä maistuu kananmuna ja täytteenä pelkkä kerma ei vain toimi. Tämä ystävällä ensimmäistä kertaa maistamani pavlova kuitenkin muutti tilanteen niin että tänä kesänä meidänkin kahvipöydässä on tarjottu pavlovaa huolestuttavan usein. Koostumus on täydellinen, pinnalta rapea, keskeltä pehmeä ja ulkoreunoilta paikoittain jopa sitkeä. Testatkaa, ette varmasti tule pettymään.

PAVLOVA

5 kananmunan valkuaista

2 dl sokeria

2 tl maissijauhoja

1 tl vaniljasokeria

1 tl leivinjauhetta

1 tl valkoviinietikkaa

1 prk kuohukermaa

1 prk maustettua rahkaa sitruuna

marjoja

Vatkaa valkuaisia täysin kuivassa metalli- tai lasikulhossa. Kun valkuaiset ovat vaahtoa, ala lisätä 1,5 dl sokeria vähitellen, koko ajan vatkaten. Kun vaahto on lähes valmista eli kunnolla kiinteää, sekoita ensin keskenään loput 0,5 dl sokeria, maissijauho, vaniljasokeri ja leivinjauhe, ja lisää vaahtoon. Lopuksi sekoita joukkoon valkoviinietikka.

Nostele vaahto leivinpaperilla vuoratulle pellille haluamaasi muotoon ja paista 125-asteisessa uunissa 1-1,5h. Sulje uuni ja anna pavlovan vielä jäädä uunin jälkilämpöön vajaa puoleksi tunniksi.

Vatkaa kerma ja sekoita rahkan ja sokerin kanssa. Lisää seos jäähtyneen pohjan päälle ja kaada päälle marjoja. Pavlova on parhaimmillaan samana päivänä syötynä.

Sunnuntain ajatuksia

Onnistuneen viikon kunniaksi päätin tänään sunnuntaina hieman irroitella ja kaadoin itselleni puoli lasia viiniä lasten mentyä nukkumaan. Ajattelin palkita itseäni siitä, että olin selvinnyt kunnialla sekä työviikosta että yhdistä vaatekutsuista ja tänään vielä ystävän baby showereista. Toimitin yhden kuvapaketin eteenpäin, siivosin, tein useammankin kerran ruokaa, kävin kahdesti juoksemassa, leivoin neljänä päivänä, pesin pyykkiä ja kaiken sen lomassa ehdin katsoa ties kuinka monta jaksoa Jälkiä jättämättä -sarjaa Netflixistä (iso suositus muuten sille!). Kun omia viikon tai päivän saavutuksiaan listaa ylös, näyttää jokainen päivä väistämättäkin toimeliaalta – itseään voi siis onnitella hyvin onnistuneesta arjesta, vaikka ei todellisuudessa olisikaan saanut aikaan mitään sen kummempia. Itse voi päättää, haluaako nähdä lasin puoliksi tyhjänä vai täynnä.

Lapset olivat viikonloppuna yhden yön yökylässä vanhempieni luona, ja vaikka tilaisuuden olisi voinut käyttää hyväksi tehden vihdoin sen suursiivouksen, jota olen jo kuukauden päivät suunnitellut tai maalaten pikkuvessan seinän loppuun (sekin kun on odottanut tekemistä jo useamman viikon), niin päätin kaikesta huolimatta olla tekemättä oikeastaan yhtään mitään. Neuloin, istuin tv-huoneessa, pyörin kaupungilla ja kävin lenkillä. Tein sitä, mikä sillä hetkellä sattui huvittamaan ja onnittelin itseäni siitä, että osaan tarvittaessa vain olla. Tärkeä taito sekin tässä kiireisessä maailmassa, vai mitä?

Tuleva viikko tulee jälleen olemaan työntäyteinen, mutta viikot menevät nykyään niin nopeasti että viikonloppu on ennen kuin ehdin huomatakaan. Kalenteri on onneksi viikonloppujen osalta suurimmaksi osaksi tyhjää täynnä seuraavaan kesälomaan saakka, joten olen päättänyt jatkossakin tehdä enemmän asioita, joista itse tykkään ja joista lapset tykkäävät, ehkä laittaa vielä pihaa ennen talven tuloa ja varmasti fiilistellä joulua hyvissä ajoin, noin muutaman esimerkin mainitakseni. Naapuruston lenkkiporukan kanssa päätimme juosta kympin matkan tulevassa Finlandia maratonissa, ja toiveena olisi alkaa aktiivisemmin tekemään myös lihasjumppaa kotona niin että saisin kipeytyneen jalan takaisin kuntoon. Fiksua olisi varmasti myös vähentää sokerin käyttöä, mutta liian monen tavoitteen asettaminen yhdellä kertaa ei tule johtamaan mihinkään muuhun kuin luovuttamiseen. Ja jos nyt voin todeta, että asiat saavat edetä omalla painollaan jaksamisen mukaan, niin syksyn pimeillä joudun varmasti henkisesti potkimaan itseäni eteenpäin, jotta jaksan edes puolia siitä, mihin vielä nyt on energiaa.

Iloa uuteen viikkoon!

NOSH vaatekutsut

Eilen meillä tosiaan pidettiin NOSH vaatekutsut ison kaveriporukan kanssa, ja hyvä niin, sillä ystäviä näkee arjen kiireessä aivan liian harvoin. Meillä kun molemmat lapset viettää synttäreitään helmikuussa, niin yleensä syksyisin on ollut kiva järjestää vaatekutsuja – jo pelkästään siitäkin syystä, että pääsee leipomaan ja kutsumaan kerralla enemmän kahvittelijoita kylään. Muistatteko viime syksynä kun olin juuri vannonut, etten varmasti pitäisi mitään kekkereitä väliaikaisasunnossamme, mutta lopulta pidin kuitenkin NOSH kutsut juurikin näihin samoihin aikoihin?

Nyt oli loistava tilaisuus muutenkin pitää kutsut, sillä NOSHilta oli päivää aikaisemmin julkaistu uusi lastenmallisto ja naisten uutuudet olivat olleet myynnissä noin kuukauden verran. Luottoesittelijänäni on jo pidemmän aikaa toiminut kaunis ja positiivinen Reetta, jonka oman NOSH-ryhmän löydät facebookista. NOSHin vaatteita voisi ihan yhtä hyvin tilata itse netistäkin, mutta itselleni nämä kutsut on aina ollut se juttu, kun vaatteita pääsee sovittelemaan ja näkemään livenä. Monet omista suosikeistani eivät välttämättä niinkään säväyttäneet tuotekuvissa, mutta sovittelijoiden päällä niihin ihastui. Lisäksi Reetan kautta tilaamalla tukee Reetan työtä yrittäjänä. 

Tarjoiluja sain tällä kertaa varata reilusti, ja osan tein gluteenittomana ja laktoosittomana sekä kasvisversiona. Suolaisella puolella oli tarjolla kinkku-voileipäkakkua gluteenittomalla vuokaleivällä, lohi-ruisnappeja, salaattia ja italialaista piirakkaa gluteenittomalla pohjalla. Piirakkapohjan tein Mamma rimpuilee -blogin loistavalla ohjeella ja täytteeksi laitoin 3dl ruokakermaa, 2 kananmunaa, 150g emmentalraastetta, pinaatinlehtiä, fetajuustoa, aurinkokuivattua tomaattia, pinjansiemeniä ja suolaa sekä pippuria. Piirakka hupeni hetkessä myös tavallista ruokavaliota noudattavien lautasilta, ja väittäisinkin tämän olevan paras gluteeniton piirakka, jonka olen koskaan tehnyt!

Makeissa tarjottavissa meillä oli cake popseja, sitruunamuffinsseja ja daim-kakkua. Daim-kakun tein kolminkertaisella taikinalla ja gluteenittomana, ja siitä jäikin sen verran syömistä vielä seuraavillekin päiville että viikonloppuna on ehkä tehtävä muutama extralenkki siitä hyvästä. Makeat herkut taisivat nekin maistua vieraille hyvin, vaikka itse tuskastelen joka kerta erityisruokavalioiden kanssa, koska ensin tuntuu siltä, ettei keksi mitään leivottavaa ja lopulta teen kaiken vanhoilla tutuilla ohjeilla, korvaten vain maitotuotteet laktoosittomilla ja jauhot gluteenittomilla. Mietin myös eilen pöytää kattaessani, että olisin jonkinlaisen leivonnaisten koristelukurssin tarpeessa – tai ehkä suurin syy sille, että kaikki kakkuni ja muut leipomukset ovat lähes syömäkelvottoman näköisiä on se, että koristeluvaiheessa yleensä aika loppuu ja jätän homman puolitiehen. Siitäkin huolimatta, että joka kerta lupaan seuraavalla kerralla panostaa myös ulkonäköön – ja ihan joka kerta tilanne on lopulta sama viime hetken paniikki.

NOSHilta tilasin vaatteita sekä itselleni että lapsille. Minea ihastui lilaan joutsenmekkoon, ja itse tykkäsin pupukuosista leggareissa ja yksivärisistä taskumekoista. Nooalle otin peruskäyttövaatetta pitkähihaisten paitojen puolelta, ja molemmilla lapsilla oli tarvetta tuubihuiveille. Naisten puolella suosikkejani oli ainakin Hippu tunika sekä valkoinen ja musta poolo. NOSHin toimitus on aina ollut supernopea, joten jo ensi viikolla minulla on varmasti näyttää teille sovituskuvia meidän hankinnoista.

Joko te olette ehtineet katsoa NOSHin uutuudet ja löytää omat suosikkinne? Vinkkinä jyväskyläläisille, että Reetalta kannattaa kysellä avoimia ovia, jos tahtoo päästä näkemään malliston livenä. Aina voi tietenkin myös varata omat kutsut, jos syksyn aikataulut antaa periksi!

Viikonloppuvinkki: Kukkuluuruu

Jonkinasteinen kotiseutuylpeys (tai ehkä ennemmin asuinseutu?) iskee joka kerta, kun tänne Jyväskylään saadaan jokin uusi kauppa, kahvila tai tapahtuma. On aina niin hienoa päästä hypistelemään tavaroita paikan päällä tai saada nautiskella kahvit jossain aavistuksen erikoisemmassa paikassa. Silloin kun vielä elettiin yhden lapsen arkea, osallistuin ihan jokaiseen pienempäänkin lastentapahtumaan Minean kanssa – ihan pelkästään jo senkin takia, että olin innoissani siitä, että Jyväskylässä tapahtuu!

Lastenvaatteiden ja lelujen osalta tilanne on Jyväskylässä ollut todella huono ellei jopa olematon, sillä Sokoksen lastenosasto sulki ovensa aika lailla samoihin aikoihin kun Br Lelut lopetti ja Toys R Us muutti puolta pienempiin tiloihin. Viimeisen puolen vuoden ajan tarjolla on siis ollut lähinnä vain automarkettien leluvalikoima ja ketjuliikkeiden vaateosastot. Niinpä oli enemmän kuin kiva juttu, kun kuulin keskustan Forumiin ovensa avanneesta lasten pop up -myymälä Kukkuluuruusta. Kukkuluuruu löytyy Forumin 1. kerroksesta 4.9. asti, ja myymälä on avoinna viikon jokaisena päivänä. Facebookista löydät aina ajankohtaisen tiedon myymälän tapahtumista, mutta esimerkiksi nyt viikonloppuna luvassa on kasvomaalausta ja piirustuskisaa. Myytävänä on ihania pieniä sisustusjuttuja, joitakin leluja ja enimmäkseen lastenvaatteita mm Reimalta, Moilta, Story of Roolta, Aarrekidiltä ja Yo zeniltä. Minea suostuu todella huonosti pitämään mitään kollarivaatteita, mutta Kukkuluuruusta löydettiin työlle erityisen mieluinen Aarrekidin huppari söpöllä tupsuhupulla*. Samalla ostin meille myös Oot niin ihanan kortteja ja saman merkin ”use your superpowers” julisteen. Käykäähän tekin pyörähtämässä paikan päällä tukemassa paikallista pienyrittäjyyttä, lapset viihtyy leikkipaikalla ja vanhemmille on varmasti ihmeteltävää myymälän puolella. Ja vinkkinä myös, että kaikki Reiman tuotteet on pop upin loppuajan 30% alennuksessa!

*huppari saatu Kukkuluuruusta bloginäkyvyyttä vastaan

Uutta Minean huoneessa

Kuinka mahtavaa, että ollaan tämänkin viikon osalta jo selätetty viikon pahin päivä, maanantai, koska kaikki sen jälkeen tuleva on pelkästään kotiin päin. Huomenna mennään jo puolessa välissä työviikkoa, ja vaikken eilen olisikaan tätä mieltä ollut, niin kyllä vaan viikot kuluvat liian nopeasti. Jokaisen viikon loppuminen kun tarkoittaa myös sitä, että lapset kasvaa koko ajan isommiksi ja ihme kyllä, taidan itsekin vanheta siinä samalla. En ehkä liputa ikuisesti 25-vuotissynttäreitään juhlivien puolesta, mutta en voi kieltää, ettenkö mielelläni olisi kolmekymppinen vielä seuraavat parikymmentä vuotta.

Tarkoitus ei ollut tänään kuitenkaan tulla avautumaan teille ikäkriisistä (enkä itse asiassa voi sanoa sellaista edes potevani!), vaan vihdoin esittelemään Minean huonetta muutamalla kuvalla. Kaikki on vielä todella keskeneräistä, mutta yhtenä isona muutoksena saimme viime kuussa valmiiksi Minean toivoman parvisängyn. Kaupoista ei tuntunut löytyvän sopivaa puista, siroa sänkyä meidän budjetilla, joten Niko päätti loppujen lopuksi tehdä sängyn Minealle itse. Kovin kauaa sängyn rakentelussa ei edes mennyt, vaikka lopputuloksesta tuli jotain näinkin täydellistä.

Itse tilaajansakin eli Minea on ollut erityisen onnellinen uudesta sängystään, ja vaikka alkuun pelkäsin ettei Minea kuitenkaan nukkuisi korkeassa sängyssään, on lähes kaikki yöt mennyt yläsängyssä. Sängyn alapuolelle laitettiin vanhan sängyn patja ja kasa tyynyjä, jotta Minea voi pötkötellä ”alasängyssään”, tai halutessaan myös nukkua öitään joskus siellä. Tulevana viikonloppuna meille taitaa olla tulossa Minean kaveri yökylään, joten alasänky toimii hyvin myös vieraspatjana aina tilanteen vaatiessa.

Huoneesta löytyy jotain muutakin uutta, nimittäin Mr Marian kaunis LIA sydänvalaisin*, jonka saimme Jollyroomilta. Minea halusi huoneeseensa hempeää turkoosin sävyä, ja siihen ja vaaleaan puuhun yhdistettynä kokonaisuus sydänlampun kanssa on mielestäni ihanan tyttömäinen. Valaisimessa on kätevästi himmennin, joten sitä on käytetty ahkerasti iltasatuhetkien valaisijana alasängyn vieressä.

Mitäs tykkäätte, niin lampusta kuin huoneesta yleensäkin?

*kaupallinen yhteistyö Jollyroomin kanssa

Syksyä kohti

Onko teistäkin alkanut tuntua, että ihan yhtäkkiä iltapäivät on muuttumassa pimeämmiksi ja ajatukset kääntyy syksyyn? Virallisesti lasken vielä elokuun kuuluvan kesään, mutta kesältä ei ole tuntunut enää vähään aikaan, siitäkään huolimatta että vastahan tässä on palailtu kesälomilta töihin ja vielä totutellaan uudenlaiseen arkeen. En yhtään tiedä, miten tulemme selviämään tulevista sysipimeistä aamuista, tai niistä kello neljän iltapäivistä, jolloin kotiin tullessa on ihan yhtä pimeää kuin kotoa lähtiessä – kait siihenkin vielä tottuu?

Samalla kun alkaa koko ajan tuntua enemmän syksyltä, alkaa myös kaivata tummempia sävyjä kotiin. Yläkerran aulaan halusin beigeä ja ruskeaa, tv-huone on täyttynyt tummanharmaalla ja mustalla, ja kesäaikaa tuntuu enää elävän vain meidän keittiö-olohuone-kokonaisuus, joka on melko valkoinen kaiken kaikkiaan. Huomaan tykkääväni tv-huoneen tunnelmasta jopa paljon enemmän kuin muiden tilojen, sillä liian valkoinen pinta ei tunnu tällä hetkellä säväyttävän yhtään – vaikkakin myönnän sen olevan ajaton ja sitä kautta varma ratkaisu. Ehkä ihan niin ajatonta ei ole kokonaisen huoneen vuoraaminen vanerilevyillä, mutta niin ne vaan tällä hetkellä (ja toivottavasti vielä muutaman vuodenkin päästä) miellyttää silmää kovastikin. Vanereista tulee muuten tasaisesti kyselyjä, joten todettakoon nyt vielä tässä yhteisestikin, että meidän kaikki vaneripinnat on kahteen-kolmeen kertaan käsitelty värittömällä täyshimmeällä lakalla. Lakka ei muuta vanerin väriä käytännössä lainkaan ja suojaa kellastumiselta.

Sisätiloissa meillä tuntuu sisustusasiat toistaiseksi pysähtyneen, vaikka Minean huone kaipaisi kovasti laittamista. Uusien hankintojen sijaan olen enemmänkin pyöritellyt samoja huonekaluja ja kukkaruukkuja huoneesta toiseen, sillä jotkut huonekalut (kuten tämä Jyskin musta pikkupöytä) sopisivat kaikkialle ja mihin tahansa. Olen yrittänyt löytää sellaisille esineille sen parhaan mahdollisen paikan, jotta voisin toiseen tilaan keksiä jotain muuta tilalle, mutta joka päivä keksin jonkun uuden idean, ja kaikki alkaa taas alusta. Varmasti eniten kaipaisin tällä hetkellä paria sohvapöytää ja ehkä muutamaa uutta viherkasvia. Jos vielä muistatte, miltä meidän olohuoneessa näyttää, niin saa laittaa vinkkejä sopivista pöydistä! Eikä haittaa vaikka samalla jakaisitte parhaat neuvonne pimeän syksyn selättämiseen, etenkin niiden aamujen.

Energiaa kaikille uuteen viikkoon, perjantai tulee taas sieltä nopeammin kuin uskottekaan!

Sittenkin viherpeukalo?

Enpä olisi vielä vuosi sitten osannut arvata, että tänä kesänä meidän pihalla kasvaa jotain näin kaunista!

Ei sillä etteikö meidän piha olisi voinut jo tässä vaiheessa olla valmis, vaan siksi että olen varmasti vähiten viherpeukalo kaikista tuntemistani ihmisistä. Olen kuitenkin alkanut huomata, kuinka kotimme on täyttynyt erilaisista viherkasveista ja perjantaipuskista, ja mikä ihmeellisintä, ne myös säilyvät hengissä – ainakin suurin osa.

Viime kesän vietimme melkein kokonaan väliaikaiskodissamme, mutta ennen sitä olen testannut ties mitä kukkaistutuksia rivarimme pihalle. En muista selvisikö yksikään niistä hengissä paria viikkoa pidempään, saattoi ehkä selvitäkin jos vanhempani olivat käyneet kylässä ja muistaneet kastella kukat. Muuten jokakesäinen taktiikkani oli keväällä ostaa mahdollisimman edullisia pihakukkia etupihalle ja ostaa joka kuukausi uudet tilalle, kun entiset kuihtuivat. Aina lupasin itselleni panostaa kukkien hoitamiseen, mutta silti se unohtui tai jäi muiden asioiden jalkoihin. Olin kavereideni keskuudessa tunnettu kukkien tappaja. Eikä ihme, muistan kerran ostaneeni oliivipuun, joka taisi kestää makuuhuoneessamme tasan viikon ennen kuin 80% lehdistä oli tipahdellut lattialle.

En tiedä, ehkä se on uuden kotimme ilma tai tähtien suotuisa asento (jotain tekemistä saattaa olla silläkin, että nykyään muistan antaa kasveilleni vettä jopa kerran viikossa..), mutta nykyään kasvit melkein jopa viihtyvät meillä. Kävin tänään leikkaamassa terassin ruukkuneilikasta kaksi vaaleanpunaisena kukkivaa oksaa, ja luulen että ensi viikolla niitä on kokonainen kimppu. Myös yläkerrassa huomasin yhden viherkasvin kukkivan, eikä Minean huoneen Ikeasta saakka raahattu orkideakaan näytä vielä kuihtumisen merkkejä. Eikös viherkasvit vaikuta suotuisasti huoneilmaankin, joten ehkä ne isompana joukkona luovat toinen toisilleen hyvän kasvuympäristön?

Nykyisenä kasvikuiskaajana aion ottaa seuraavan askeleen ja ajattelin huomenna hankkia kukilleni lannoitteita. Voisin jopa selvittää nykyisten kasviemme nimiä, ehkä käydä ostamassa yhden jättimäisen lyyraviikunan tai oliivipuun (!) yläkerran aulaan. Jos ennen suhteeni kasveihin oli vähintäänkin tragikoominen, niin luulen että tältä osin olen kääntänyt uuden sivun elämässäni.

Yläkerran aulassa

Tiedättekös, että hoitokuviot on lähteneet sujumaan jo ihan aavistuksen paremmin! Se on ehdottomasti ollut eilisen ja tämän päivän paras juttu, ja olen täysin vakuuttunut, että parin viikon päästä näitä alun hankaluuksia ei enää edes muisteta. Niin se vaan arki vie mukanaan, hyvässä ja pahassa.

Kuka vielä muistaa (instatarinoiden seuraajat nyt ainakin?), kun suunnittelin yläkerran aulaan hankintoja pienellä budjetilla? Hurautettiin melkein samantien maalikauppaan ja Ikeaan ja laitettiin sinä viikonloppuna aula täysin uuteen kuosiin, koska olin niin kyllästynyt siihen, että se oli kodin virallinen varastohuone. Kaikki ylimääräinen oli liian helppo jättää tyhjään tilaan lojumaan, vaikka toisaalta taas aula on se, mitä ensimmäisenä katsoo kun saapuu yläkertaan. Ihmiset varmaan jo ehtivät luulla, että meille on tulossa perheenlisäystä, kun Nooan vanha pinnasänky majaili aulassa useamman kuukauden!

Aulasta tehtiin löhöilytila, joten divaani, sävyihin sopivat kukat ja kannettava kaiutin sopivat kaikki hyvin teemaan. Käden ulottuville kaapinovien taakse piilotin erilaisia pelejä ja kirjoja, ja taisi sinne sujahtaa pari kynttiläpakettiakin syksyn pimeiden iltojen varalle. Ennestään meiltä löytyi kaikki ruukut ja kynttelikkö, sekä peili ja Normann Copenhagenin pyörillä kulkeva kärry siirtyivät muista huoneista tähän aulaan. Ikeasta ostettiin valkoinen puuvillamatto, Söderhamn divaani valkoisella kankaalla ja kolme tammikuvioitua Bestå kaappia. Beståt asennettiin pystyyn niin että ovet aukeavat ylöspäin, minkä vuoksi sisähyllyjen kanssa joutui aavistuksen nikkaroida ylimääräistä – valmiina Beståta ei kuitenkaan olisi saanut näin kapeana, emmekä olleet valmiita sijoittamaan mittatilauskaappeihin. Myöskin jossain vaiheessa ajatuksissa pyörinyt daybed vaihtui Söderhamn sohvaan, koska niin hinta, käyttömukavuus kuin ulkonäkökin kaikki puhuivat järkevän ratkaisun puolesta.

Musiikkia rakastavana ihmisenä aulan erikoisuutena on uusi Jollyroomista saatu IOluxin PIC.Sound valaisin*, joka samalla toimii myös kaiuttimena. Tai oikeastaan en osaa vielä sanoa, kumpi tuo enemmän on, valaisin vai kaiutin, sillä meillä se on toiminut yhtä ahkerasti molemmissa tehtävissä. Maanantaina syötiin terassilla suklaakakkua samalla kun kaiuttimesta soi Bruno Mars, ja tänään illalla sytytin valaisimen tunnelmavaloksi lasten iltapuuhien aikaan. IOluxin PIC.Sound on erityisen kätevä, sillä ladattu akku kestää 8h käyttöä, ja mikäli valkoinen valo kyllästyttää, voi kaukosäätimestä vaihtaa muita värejä tai musiikin mukana vaihtuvan ”discovalon”. Musiikin saa soimaan yhdistämällä PIC.Soundin esimerkiksi kännykän bluetoothiin.

Meidän oli tarkoitus laittaa PIC.Sound valaisin (vai kaiutin) Minean huoneeseen, mutta lopulta taisinkin omia sen itselleni! PIC.Sound on seilannut meillä huoneesta toiseen, käyttäjältä toiselle, välillä siinä huudatetaan musiikkia lapsille ja joskus se taas toimii arkitouhujeni taustamusiikkina. Kumma juttu, mutta niin se vaan ruoanlaittokin tuntuu paljon helpommalta kun taustalla soi oma lempimusiikki – ja kun kaiuttimen voi tuoda pöydälle viereen, niin koko talon ei tarvitse kuunnella samaa musiikkia. Taidankin tietää, millä aloitan tänä perjantaina viikonloppuni. Perinteisellä Minna bakesin kuppikakulla yhdistettynä tuohon yläkerran divaaniin ja omaan tämän hetken lempimusiikkiin.

*toteutettu yhteistyössä Jollyroomin kanssa

Maanantaina

Tämä Flown jälkeinen maanantai ei ehkä ole ollut työurani energisin päivä, mutta positiivista siinä on se, että pahin on jo takana ja ennen kuin ehdin huomatakaan, on jälleen viikonloppu. Olin Flowssa ensimmäistä kertaa, koska aiempina vuosina olen jättänyt (kaikesta houkutuksesta huolimatta) menemättä lasten takia, ja pakkohan se on todeta, että suht huikea tuo festari on! Ensi vuonna mennään varmasti uudelleen, ei väliä ketä on esiintymässä.Meillä oli tänään edessä pieniä logistisia ongelmia, kun yritimme Nikon kanssa molemmat tehdä töitä osittain kotoa käsin. Minean osalta hoidon aloittaminen uudessa paikassa onkin kuitenkin osoittautunut huomattavasti hankalammaksi kuin olin osannut ajatella, joten lupasimme tytölle yhden vapaapäivän heti tähän viikon alkuun. Niinpä minä olin aamupäivällä läppärin kanssa kotisohvalla, ja Niko jatkoi keskipäivästä eteenpäin kunhan ensin oli hakenut Nooan. Hassua kyllä, mutta tuo pienempi meidän murusista jää hoitoon innokkaana kunhan ensin on saanut halit ja pusut eteisessä.

Itselleni tämä kaikki on vähän hankalaa myös siinä mielessä, että nyt syksyllä paine olla tavallista enemmän töissä on suurempi – tähän saakka olen pystynyt tekemään asiat melko rennolla otteella ja lapset etusijalla. Aikaisemmin olen lyhentänyt työpäiviäni molemmista päistä sillä seurauksella, että suuri osa hommista on täytynyt tehdä yöaikaan, ja nyt kun oma jaksaminen ei siihen venyisi, tuntuu se jälleen ainoalta vaihtoehdolta tähän tilanteeseen. Välillä ihan toivon, ettei työni mahdollistaisi tällaista systeemiä, niin voisin hyvällä omatunnolla pitää perinteistä kahdeksasta neljään rytmiä. Itseään kun ei voisi syyttää sellaisesta, mihin ei voi vaikuttaa.

Kaikesta huolimatta olen aika luottavaisin mielin ja uskon, että Mineankin tilanne pian helpottaa, ja siinä samalla myös omani. Ehkä tämä nyt vain vaatii vähän enemmän totuttelua, kun takana on muutenkin isoja muutoksia, kuten muutto, ja pitkä kesäloma on saanut meidät kaikki unohtamaan, miten sitä arkea taas pyöritettiinkään. Miten teillä muilla on lähtenyt hoidon alku sujumaan? Olisi kiva kuulla, etenkin jos jollain on hoitopaikan vaihdoksia tmv takanapäin.

P.S. Kiitos kaikista kommenteista edelliseen postaukseen! Se selkeästi herätti ajatuksia molempiin suuntiin, mutta muistattehan että meillä kaikilla on oma tyylimme ja makumme, lapsi kuin lapsi on ihan yhtä onnellinen oli huone sitten millainen tahansa 🙂

Päivityksiä Nooan huoneessa

Nooan huoneessa on tapahtunut joitakin muutoksia sitten viime näkemän. Osa on jo instassa ehtinyt vilahtaa, vaikka toisaalta tykkään joitain asioita myös rajata pois instan puolelta, jotta niin blogissa kuin instassakin olisi kiinnostavaa sisältöä teille luettavaksi ja katseltavaksi. Oletteko muuten jo Minishown instaseuraajia? Jos ette, niin meidät löytää halutessaan nimellä @minishowblogi.

Nooan huoneeseen hankittiin pieni työpiste jo aikoja sitten, mutta se pääsi vasta äskettäin seinälle, kun ensin saimme hieman vaihdettua liukuoven paikkaa. Työpisteen lisäksi uutta on betoniruukku yöpöytänä ja joitain pieniä juttuja seinillä. Oikeastaan muuta huone ei toistaiseksi kaipaakaan, kun kaikki tarpeellinen eli sänky, säilytyskalusteet ja piirustuspöytä ovat paikoillaan. Nyt huone tuntuu toimivalta 2-vuotiaan leikeissä.

Minea on selkeästi äitinsä tyttö. Laitoin pari Nooan vauvakuvaa tuohon betoniraudoitusverkkoon klipseillä kiinni, ja Minea meni samantien viereen huokailemaan: en kestä, miten ihana Nooa on vauvana, meinaa tulla itku!

String-hyllykokonaisuus asennettiin sellaiselle korkeudelle, että se toimii kasvavalla lapsella pitkään. Piirtely pöydän ääressä onnistuu jo nyt loistavasti, mutta tuolilla voi yhtä hyvin istua vähän isompikin koululainen, ja tarpeen vaatiessa hyllyä voi jatkaa lisäosilla kohti kattoa.

Ikesta löytyi uutuutena kahdenlaisia nahkaisia vetimiä, ja Nooan bestå-kaappeihin hankittiin nämä pienemmät versiot. Metalliset kiinnikkeet näissä oli alunperin hopean väriset, mutta Niko maalasi ne mustiksi kätevällä spraymaalilla. Myös takaseinällä roikkuva lamppusarja on Ikean löytöjä, niin myös suurin osa säilytystavaroista työtasolla.

Siinä se pieni poika nyt reippaana piirtelee! On ollut jotenkin niin hellyyttävää, kuinka Nooa säilyttelee omia tärkeitä juttujaan työpisteen rasioissa ja hakee niitä sieltä tarvittaessa. Taidan välillä unohtaa, miten iso Nooa jo on, koska niin usein huomaan yllättyväni siitä, mitä kaikkea se jo osaa. Ja osaahan se, joskus jopa liian paljon ja liian omatoimisesti, kun matkan varrella sattuu ja tapahtuu.

Ensimmäisestä päivästä selvitty

Yksi kokonainen työ- ja hoitopäivä takana, ja kaikki selvittiin kiitettävän hyvin, vaikkakin tavallista väsyneempinä! Taputan itseäni olalle etenkin siitä, että en soittanut töihin olevani sairas, vaikka vielä eilen illalla mietin, kuinka luonnottomalta tuntuu jättää kaulaasi takertuva, äitiä huutava lapsi hoitoon. Olisihan se ihan mahtavaa voida olla kotona siihen saakka, että lapset on isompia, mutta nyt kun tähän taloprojektiin on lähdetty, niin valitettavasti vaihtoehdot on hyvin vähissä – tai käytännössä niitä ei ole. Ja onneksi, onneksi, tänään meni päiväkodin ovella niin paljon paremmin kuin perjantaina, ja hoitoon sai jättää kaksi iloisesti vilkuttelevaa lasta.

Minea on jo niin iso tyttö, ettei hoidon aloittaminen nyt kesäloman jälkeen ollut mikään kovin iso juttu, mutta toisaalta on myös suloista huomata, miten herkkä Minea on, ja miten äärettömän tärkeä Nooa on siskolleen. Nooaa oli hoidossa itkettänyt vain päiväunille mennessä, ja sekin oli pian helpottanut, kun Nooa oli nukahtanut viereiseen sänkyyn puristaen tiukasti Minean kädestä. Siinä ne kaksi olivat kuulema pötköttäneet vieretysten, ja illalla Minea sanoi kyynelehtineensä ihan vain koska Nooa oli ollut niin hellyyttävä ja suloinen hakiessaan turvaa isosiskosta. Ihan niin kuin eilen jo totesinkin, onnea on sisarus, sillä niin monesti Minea on rohkaissut ja ollut hyvänä esimerkkinä Nooalle.

Lupasin itselleni että tänä vuonna olisin paremmin asioiden tasalla, mutta huomasin jo nyt olevani edelleen sen verran lomamoodilla, että lasten ulkovaatteet olivat lähes kaikki pesemättä. Omakin olo oli töissä vähintäänkin rähjääntynyt vai miltä kuulostaa ylipitkä otsatukka, kauan sitten pois kulunut hiusväri, muutama kesäkilo, leikkaamattomat ja lakkaamattomat kynnet ja mustat pussit silmien alla. On suorastaan ihme, miten nopeasti silmäpussit palaavat väsyneille kasvoille, vaikka kesällä sait nukkua vähintään kuukauden ajan hyviä yöunia ennen kuin edellisistä pusseista pääsit eroon. Ehkä lupauksiini voisi kuulua myös paremmat yöunet, vaikka en kyllä ole täysin vakuuttunut siitä, että olisin valmis luopumaan yön pikkutuntien Netflix-ajastani. Menossa on nimittäin Homelandin viimeinen kausi, ja seuraavaksi voisin aloittaa Game of Thrones -maratoonin. Taidan kuulua hyvin pieneen vähemmistöön, sillä en ole vielä koskaan katsonut yhtäkään jaksoa GoTia! Sanokaa, kannattaako edes aloittaa vai onko loppusyksyn yöunet auttamattomasti pilalla, jos katson ensimmäisen jakson?

Iltakävelyllä

Ihan kohta on kesäloma kokonaan ohi, on aika aloittaa tavallisen arjen pyörittäminen aikatauluineen, kiireineen ja väsymyksineen. Jo nyt huomaa kuinka illat on ihan yhtäkkiä muuttuneet pimeiksi ja omat ajatukset on kääntyneet syksyyn. Enää ei tule suunniteltua kesäisiä juttuja viikonlopuille, vaikka monta asiaa jäi tänä vuonna tekemättä (Lintsi, Särkkä, piknikit ja uimareissut noin muutaman mainitakseni..). Toisaalta luulen, etten ihan täysin ole vielä sisäistänyt ajatusta töihin menemisestä, tai ainakaan siitä että pian vietän kaiken aikana välillä 8-16 työpaikalla, toisin kuin viime vuonna, jolloin oli aikaa hitaille aamuille.

Aika usein ollaan kesän aikana pyöräilty lasten kanssa lähialueilla pieni iltalenkki, mutta viimeisin niistä tuntui erilaiselta. Havahduin ajattelemaan, että tämä hetki pitäisi tallentaa ikuisiksi ajoiksi, ja tähän voisin palata sitten kun lapset on jo niin isoja, etteivät asu kotona tai halua lähteä pyöräilemään vanhempiensa kanssa iltalenkille. Ihan kuin tämä olisi ollut viimeinen mahdollisuus säilöä pala lapsuutta, ja jo ensi viikolla kaikki olisi menetettyä, vaikka todellisuudessa kaikki jatkuu lähes samanlaisena. Luopumisen tuska, ne on kesäloman viimeiset päivät jotka saavat herkistyen ajattelemaan jo elettyä aikaa. Vietinkö tarpeeksi aikaa lasten kanssa? Olinko riittävästi aidosti läsnä ja saatavilla vai veikö kaikki muut velvollisuudet liikaa huomiotani? Muistaako lapset tämän kesän perheen yhteisenä aikana vai ystävien kanssa vietettynä lomana? Kauheaa ajatella, mutta Nooa on nyt viimeistä kertaa hassuja höpöttelevä taapero. Ensi vuonna meillä on jo yli 3-vuotias, kaiken osaava poika, joka ei ehkä enää pussailekaan vanhempiaan yhtä paljon tai joka ei hipsi yöllä viereen ja aamulla sano ihana äiti. Mihin tämä aika ihan oikeasti katoaa?

Viime iltalenkillämme Mineaa mietitytti, mitä sitten tapahtuu kun molemmat etuylähampaat on tippuneet. Kyllä, tuo tyttökin on jo niin iso, että suussa on kolme rautahammasta ja seuraava maitohammas on jo tippumaisillaan. Nooa oli tietenkin ihan varma, että myös hänellä heiluu pari hammasta, ja ensimmäinen on kuulema irronnut jo. Toisinaan nuo kaksi osaavat ihan kunnolla kinastella todella turhanpäiväisistäkin asioista, mutta onneksi suurimmaksi osaksi leikitkin sujuu yhdessä ja molemmat on toisilleen enemmän kuin tärkeitä. Tänäänkin Minea piti Nooa sylissään telkkaa katsoessaan ja Nooa antoi Minean haukata ihan ensimmäisenä yhteisestä lakusta – pieniä asioita, mutta silti jotenkin niin äärettömän tärkeitä. Minea ja Nooa pitävät toistensa puolia lähes tilanteessa kuin tilanteessa, ja haaverin sattuessa juoksee toinen ensimmäisenä paikalle lohduttamaan. Siinä on äitin helppo hymyillä vieressä ja todeta, että onnea on sisarus.

Huomisesta, lasten viimeisestä kesälomapäivästä, on tehtävä jollain tapaa erityinen. Ehkä niin että vietämme mahdollisimman paljon aikaa yhdessä, lapset saavat toivoa lempijuttujaan ja me toteutetaan parhaamme mukaan. Onneksi viikonloppu on edessä ensi viikollakin, ja jos tämä loppukesä tuntuu haikealta, niin ensi vuonna se vasta onkin sitä, kun Mineasta tulee eskarilainen. Tietynlainen elämän etappi sekin.

Vuohenjuustoleivät

Uusi suosikkini pikkusuolaisista tarjottavista on vuohenjuustoleivät, jotka aika lailla vievät kielen mennessään. Idea lähti siitä, kun suosittelin ystävälleni Jyväskylän Espressohousen ciabattaa, ja ystäväni myös ihastuttua siihen ehdotti josko kokeiltaisi tehdä vastaavia itse. Niinpä näitä on nyt tehty lähes liukuhihnalla, välillä vuohenjuustolla ja välillä lapsiystävällisemmällä halloumilla. Halloumi toimii myös, mutta ei silti ole vuohenjuuston voittanutta. Kokeilkaa ja ihastukaa!

tarvitset:

ciabattaa tai muuta vastaavaa leipää

vuohenjuustoa

  voita

sinappia

viikunahilloa

saksanpähkinöitä

yrttejä tai herneenversoa

Sivele ensin leivälle voita, sitten hyvin ohuelti sinappia ja vielä kerros viikunahilloa. Paista vuohenjuustokiekot (oma vinkkini on paistaa juusto leivinpaperin päällä pannulla, melko kovalla teholla) ja lisää ne leivälle. Viimeistele murskatulla pähkinällä ja yrteillä.

Käynnistymisvaikeuksia

Olo on kuin kuihtuneella ruusulla. 

Tai tässä tapauksessa pionilla. Olen ihan tosissani ihmetellyt, että tässäkö tämä kesä nyt oli. Yleensä en kestä säästä puhumista, ja vielä vähemmän sen ennustamisesta puhumista, koska en vain voi käsittää, miksi keskustella tulevasta säätilasta, kun sitä ei kuitenkaan voi ennustaa. On suoraan sanottuna ihan sama, mitä luvataan ensi viikolle. Ensi viikko on ensi viikolla, ja vasta silloin näkee sataako vai paistaako. Vielä yksi asia, jota en voi sietää, on se että itse todella puhun säästä, juuri nyt, viime viikolla, blogissa ja livenä kaikille vastaantulijoille, ehkä jopa vielä ensi viikollakin.

Säästä huolimatta on meidän perheellä alkanut tällä viikolla totuttelu tuttuihin arkikuvioihin. Lapset on parina päivänä käyneet pyörähtämässä uudessa päiväkodissa leikkimässä, ja me Nikon kanssa ollaan pyörähdelty vuorotellen töissä. Hoitopaikka vaikuttaa onneksi tosi kivalta, mikä helpottaa sitä tuskaa, että Nooa ei mielestäni vieläkään ole päiväkoti-iässä. Jos raha kasvaisi puussa, jäisin syksyksi kotiin lasten kanssa, jatkaisimme kesälomaa, liian myöhään valvottuja iltoja ja hitaita aamuja vielä vähän aikaa. Toisaalta kyllä tiedän, että aloittamisen tuska on se kaikkein pahin tällä hetkellä, ja kunhan viikko tai pari on kulunut, huomaan navigoivani työelämässä taas kuin ennenkin. Sama se on lapsillakin. Kesäloma on tehnyt tehtävänsä eikä aamuheräämiset tunnu yhtään houkuttelevilta. Minea on jo niin iso tyttö, että tulee varmasti pärjäämään hienosti, mutta Nooasta huomasi koti-ikävän jo tänään hoitoon viedessä. Onhan se inhottavaa jättää lapsi päiväkodin pihaan kun toinen huutaa perään kyyneleet poskilla, mutta silloin kun tietää, ettei vaihtoehtoja ole, on vaan pärjättävä hammasta purren. Niin äidin kuin pojankin.

Eniten tavallisessa arjessa kaipaan juurikin sitä tavallisuutta ja ehkä jopa tylsyyttä. Parasta on löytää toimiva arkirytmi, toivottavasti myös järkevämmät nukkumaanmenoajat lapsille ja yhden asian olen päättänyt, tänä vuonna aion pysyä asioiden tasalla niin että lapsilla on oikeat tavarat hoidossa mukana oikeana päivänä, laskuni on maksettu ajallaan ja töissä olen skarppina joka päivä. Ja vaikken onnistuisikaan ihan kaikessa, niin pyrin ainakin siihen, että voin sanoa tehneeni parhaani käytössä olevilla resursseilla – joskus takana voi olla surkeasti nukuttu yö, toisinaan taas päivä alkaa ihan erityisen energisesti, mutta pääasia on että sopiva tasapaino säilyy ja arjessa jää aikaa muullekin kuin työlle, ruoan laittamiselle ja kiireen voivottelulle. Jos nyt tuntuu hankalalta saada itseään otettua niskasta kiinni, niin luulen että seuraavan kesäloman alkaessa jälleen ihmettelen, mihin yksi vuosi taas oikein vierähtikään.

Asuntomessut 2017: yllättäjät

Joka vuosi jo ennen asuntomessuilla vierailua on itselleni muodostunut jonkinlainen lista omista ennakkosuosikeistani. Toisia taloja ja sisustuksia hehkutetaan etukäteen enemmän, kun taas joistain kohteista ei ennakkoon näe minkäänlaisia kuvia. Ennakkosuosikille yleensä lataa korkeimmat odotukset, mutta samalla huomaa positiivisesti yllättyvänsä sellaisista kohteista, joita ei messuluetteloiden perusteella ollut juurikaan huomioinut, mutta jotka viehättävät paikan päällä nähtynä. Mustien suosikkien perään esittelen teille tämän vuoden asuntomessujen kolme hurmaavaa kohdetta, joiden aavistelin nousevan suosituimpien joukkoon, ja niinhän siinä lopulta ainakin omalla kohdallani kävikin.

Villa Saimaanhelmi

Villa Saimaanhelmi on hulppea, lähes 200-neliöinen vaaleasävyinen koti, jonka rakentamisessa oli ehkä parhaiten huomioitu edessä aukeava maisema. Yläkerran päämakuuhuoneesta aukesi suora näkymä Saimaalle olohuoneen jättimäisen lasiseinän läpi. Raikkaita, vaaleita pintoja, sisään tulvivaa luonnonvaloa, avarat tilat, upeat terassit ja ajattomat materiaalivalinnat. Näkymien lisäksi ihastuin ihan erityisesti kekseliääseen kylpyhuone-sauna-ratkaisuun ja puusepän tekemiin vanerisiin kiintokalusteisiin.

Talo Vahvaselkä

Sunhousen upea laatikkomainen, pelkistetty ulkokuori antoi olettaa hyvin minimalistista sisäpuolta, mutta sisältä Talo Vahvaselkä oli mielestäni joiltain osin hieman jopa yllättävä. Rakastuin takkaan, ulkoa löytyvään kotimaiseen Drop-porealtaaseen sekä toimivanoloiseen pohjaratkaisuun. Piharakennuksessa ei oltu säästelty neliöitä, eikä pihan kanssa oltu muutenkaan säästelty, sillä etupihalla komeili minimuotoinen golfkenttä! Kohteen keittiö oli kekseliäästi jatkettu kaapistoilla kattoon asti – siinäpä loistava idea etenkin ahtaisiin tiloihin.

Kontio Toive

Kontio Toive oli varma ihastuttaja siinä mielessä, että se on sisustuksen osalta taitavan Pia Kalliomäen käsialaa. Melko romanttisiin kiintokalusteisiin oli upeasti saatu yhdistettyä kodikkuutta ja tämän hetken trendejä, kuitenkin niin taitavalla silmällä että sisustuksen tietää olevan ajaton ja kestävän aikaa ihan sellaisenaan. Tästä kohteesta sisustusharrastaja voi bongata monta haaveilemisen arvoista designesinettä, ja ehdottoman upea on yläkerran tilava makuuhuone, johon yhdistyy marmorilla laatoitettu kylpyhuone ammeella ja kultaisella kattokruunulla.

Kaikki kolme positiivista yllättäjää olivat kukin hyvin omanlaisiaan kohteita, mutta yhdistävänä tekijänä niissä oli vaaleiden sävyjen hallitsevuus sisustuksessa. Messuilla tuntuikin olevan melko vahvasti joko hyvin tummia tai täysin vaaleita sisustuksia, ihan niin kuin trendeissä tällä hetkellä näkyykin. Puulattia tuntuu tehneen uuden tulemisen trendien aallonharjalle, ja näissäkin kaikissa oli lattioiksi valittu parkettia. Laminaattia, korkkia, vinyylia tai yleensäkään muita materiaaleja kuin puuta, betonia ja laattaa ei juurikaan asuntomessuilla näkynyt, mikä kertoo vahvasti siitä, että nykyään rakentajat toivovat aitoja materiaaleja. Samaa ajatusta viestii pellavaiset petivaatteet ja villaiset torkkupeitot.

Mikä näistä kolmesta on suosikkisi? Viehättääkö enemmän vaalea sisustus vai tummia sävyjä yhdistelevät kokonaisuudet?

Mustat aterimet

Jos joku asia on tässä talossa arkisen tärkeää, niin hyvä ruoka – ja tietenkin myös jälkiruoka! Niinpä ihan itseoikeutetusti menin viime Ikean käynnilläni ostamaan meille setin uusia aterimia, siitäkin huolimatta ettei todellista tarvetta niille ollut. Kyllä, ostin täysin turhan tavaran vain ja ainoastaan sen ulkonäön vuoksi, mutta joskus sekin on varmaan sallittua, näin ainakin itselleni uskottelin.

Tulin löytöni kanssa kotiin jopa niin innostuneena, että ihan ääneen ihmettelin, miten sitä ihminen pärjäisi ilman Ikeaa. Kyllähän sitä oikeasti pärjäisi, mutta aina näin uuteen kotiin muuttaessa tuntuu erityisen hienolta, kun on kauppa josta edullisesti hankkia suurin osa tarvittavista tavaroista, kuten nyt vaikka matot, silityslauta tai keittiön säilytyspurkit. Mielelläni tukisin kotimaisia, ekologisia ja eettisiä yrityksiä arjessani enemmänkin, mutta valitettavasti annetuilla resursseilla on valittava ne tärkeimmät kohteet, panostettava niihin ja tingittävä jostain muualta. Tässä kuussa jätin esimerkiksi viidenkympin juoksutakin ostamatta, koska Nooa tuntuu kasvaneen ulos monista pitkistä housuistaan ja tarvitsi muutamat uudet tilalle, niistä valitsin niin kotimaista kuin ympäristön tiedostavaa. Kultainen keskitie, se pätee varmasti niin kuluttamisessa kuin elämässä yleensäkin.

Jokainen rakentaja tietää, mitä tarkoittaa ostoähky eli se, kuinka jossain vaiheessa projektia valintojen tekeminen ja tarvikkeiden hankkiminen alkaa väkisinkin tuntua puuduttavalta, pakko-hommalta. Sama tunne herää ajoittain vieläkin, kun joka huoneesta puuttuu kaikenlaista tarpeellista, remonttihommat on pahasti kesken ja niinkin yksinkertaisia asioita pitäisi ostaa kuin listoja, valokatkaisijoita ja peitelevyjä. Rajattomalla budjetilla tämäkin olisi huomattavasti helpompaa, mutta toisaalta taas juuri tämän ostoähkyn vuoksi olen alkanut entistä vahvemmin ajatella, että tyytyminen on yksi tärkeimmistä opeteltavista taidoista, koska aina ei voi haluta jotain muuta, enemmän tai parempaa. Ei tulisi liikaa vertailla, olla tyytymätön siihen mitä itsellä on ja vaikka haaveilu on hyvästä, niin ikuinen haaveiden tavoittelu ei sekään kaunista ihmistä, ennemminkin tekee vain rauhattomaksi. Ihmisillä tuntuu olevan taipumusta jatkuvasti kehittää ympärilleen uusia projekteja ja tavoitteita, kuten itsekin huomaan nyt rakentamisen päätyttyä ajattelevani seuraavien vuosien ajan panostaa työelämään. Entä jos ei erityisesti panostaisi mihinkään, ei tekisi mitään maininnan arvoista eikä kurkottelisi pilviin millään elämän osa-alueella? Entä jos ei myöskään asettaisi tavoitteita sen suhteen, mikä on järkevää ja mikä ei? Voisi hyvällä omatunnolla halutessaan ostaa tarpeettomia aterimia Ikeasta ja vielä sanoa sen ääneen.

Huvipuisto Jyväskylässä

Tai oikeastaan Laukaassa. Mutta siltikin on jotenkin tietyllä tapaa vähän liikuttavaakin, että täältä kotihoodeilta löytyy tällainen pieni huvipuisto kaikenmaailman Särkkien ja Lintsien tyyliin. Ei se ole lähellekään samanlainen kuin isommat serkkunsa, mutta onpahan silti jotain. On nimittäin oikein jees, ettei aina ole pakko ajaa paria sataa kilometriä päästäkseen tekemään kivoja, erityisiä juttuja lasten kanssa, vaan vaihtoehtoisesti voi päivän suunnitelmat tehdä vasta aamupalalla ja kuitenkin olla perillä ennen lounasaikaa. (Tähän tekisi mieli todeta, että on hyvä kun pienistäkin kaupungeista löytyy palveluita, mutta eihän Jyväskylä mikään pieni paikka ole, täällä vain joskus joutuu yllättymään siitä, kuinka suppeasti mitään on tarjolla.)

Alunperin olin lupaillut lapsille Särkän reissua tähän loppukesälle, mutta viikot tuntuvat loppuvan kesken, eikä itsellä ehkä juuri nyt olisi ollutkaan energiaa suunnitella sen isompia matkoja Jyväskylän ulkopuolelle. Niinpä otimme Kertun ja lasten kanssa suunnaksi Nokkakiven puiston ja vietimme siellä nelisen tuntia laitteita kiertäen ja jäätelöä syöden. Meidän lapset ei ehkä olleet ihan niitä puiston hurjapäisimpiä, joten Nokkakiven lapsille sopivat laitteet sopivat loistavasti rauhallisempaan menoon. Pariin laitteeseen olisi aikuinen päässyt ilmaiseksi pienemmän lapsen seurassa, mutta Nooa ja Kertun samanikäinen poika viihtyivät hyvin kaikkein iiseimmissä laitteissa, jopa niin hyvin että karusellissa pojat taisivat istua viisi kertaa putkeen.

Itseltäni jäi kaikki laitteet tällä kertaa kokematta, eikä kameraakaan oikein ehtinyt pitää esillä juostessa kahden lapsen perässä – ehkä sekin kertoo onnistuneesta päivästä? Noin kymmenen kilometrin päästä Nokkakiven puistosta löytyy myös kotieläinpiha Ysitien lemmikki, jossa mekin ollaan yleensä käyty lasten kanssa joka vuosi ja aina tykätty paikan kotikutoisesta tunnelmasta. Muita vierailemisen arvoisia lasten kohteita Keski-Suomesta on ainakin Tarhalehdon kotieläinpiha ja Veijaripuisto Saarijärvellä, ja Jyväskylästä löytyy tietenkin myös perinteiset sisäleikkipaikat HopLop, tramppamaailma ja nyt uutena SuperPark. Ilmaisen tekemisen paras vinkki on mielestäni Mäki-Matin puisto, jossa on näin kesäisin tarjolla myös paljon järjestettyä ohjelmaa pienille puistoilijoille. Vieläköhän unohdin listalta jotain tärkeää? Lisäilkää jos keksitte kivoja vierailemisen arvoisia paikkoja Jyvässeudulta, ja saa jättää myös omia kokemuksia mainituista paikoista kommenttiboksiin!

Suunnitelmia yläkerran aulaan

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, totesin tänään, ja niin siinä melkein taisi sitten lopulta käydäkin, että yksi hyvin keskeneräinen huone eteni vauhdilla kohti valmiimpaa. Yläkerran aula nimittäin.

Joskus yli vuosi sitten kun suunnittelimme tämän kodin pohjapiirrosta, jäi meille kuin pakosta yläkertaan noin parinkymmenen neliön aulatila kaikkien makuuhuoneiden keskelle. Me ei haluttu luopua ikkunapinta-alasta, ei myöskään tarvittu viidettä makkaria eikä uskottu tarvitsevan lisää säilytystilaakaan, joten aika surutta annettiin ”hukkatilan” jäädä sellaisekseen. Muuton jälkeenkin se on ollut se kaikkein vähimmälle huomiolle jäänyt tila, huoneeksi sitä ei edes voi kutsua ja näppärästi se on toimittanut varaston virkaa. Parisen viikkoa sitten sain kuitenkin vihdoin ja viimein myytyä Nooan vanhan pinniksen pois, ja aula tuntui tyhjenevän siinä samalla. Innostus sen sisustamiseen yllättäen kasvoi, ja keskiviikkoisella Ikea-käynnillä satuin lepuuttamaan väsyneitä jalkojani kivankokoisen divaanin päällä makoillen. Siitä se ajatus sitten lähti, kotiin päästyäni kyhäilin kasaan pienen kollaasin inspiraatioksi ja tänään oltiin jo maalikaupassa – ja uudelleen Ikeassa.

Maanläheisiä sävyjä, luonnonvalkoista, beigeä, ruskeaa ja harmaata. Niin sanottuja pakollisia toimintoja kun aulaan ei tarvitse saada, niin suunnittelun suhteen kaikki oli avoinna. Lopulta päädyimme siihen, että aula voisi olla lapsille telkan katselua varten, ehkä leikit voi jatkua omista huoneista aulan puolella ja joskus myöhemmin siihen voisi ajatella hankkivansa pienen työpisteen tai kirjakaapin. Muissa huoneissa meillä ei ole verhoja (sälekaihtimia ja pimentäviä rullaverhoja lukuun ottamatta), mutta tämä tila saa olla aavistuksen hämyisempi, ja ajattelin testata ohuita vaaleita verhoja. Päätyseinä maalataan Tikkurilan sävyllä Mulperi, ja sekä sohva että matto saa uhkarohkeasti olla valkoista. Huomenna kasaillaan huonekaluja ja maalaillaan seiniä, joten jos haluat pysyä menossa mukana, niin seuraa @minishowblogi instastorya!

Entäs loman jälkeen?

Lomaa ollessa jäljellä käytännössä enää viikko sitä alkaa jo miettiä, miten ikinä sopeudun taas työssäkäymiseen? Ajatukset on heitetty täysin nollatilaan heti kesän alussa, mutta silti odotan yhä edelleen kesän alkamista ja sitä että kotona ehtisi tulla tylsää, kun ei ole mitään tekemistä ja on oltu useampi päivä kotona, siis ihan vaan oltu. Tänään totesin, että ehkä on jo aika hyväksyä se, ettei Suomessa nykyään ole kesää siinä mielessä kuin itse toivoisi, koska en muista, milloin viimeksi olisi ollut oikea kesäilta. Kesäillalla tarkoitan iltaa, jolloin on edelleen niin lämmin, että voi helposti istuskella pitkälle yöhön ulkona ilman takkia ja ilmassa tuoksuu ja väreilee kesä. Jos on sattunutkin olemaan pari kuumaa kesäpäivää, niin iltaan mennessä sää on ehtinyt viilentyä niin että vaatekerroksia on saanut lisäillä enemmänkin, ja keskustelut on saanut siirtää terassilta sisätiloihin. Mitä ihmettä, oikeasti! Saanko jatkaa kesälomaa vielä kuukaudella, tiedä vaikka elokuu yllättäisi ja toisi Suomeenkin lämpöaaltoja ja sitä myötä uimakelejä ja lämpimiä iltoja.

Kaikesta huolimatta täytyy yrittää muistaa, että kesällä silti pääsee niin paljon helpommalla, kun ei tarvitse kerrospukeutua niin kuin talvella, vaan ulos lähteminen on lähes yhtä nopeaa kuin oven avaaminen. Me ollaan pyöritty lasten kanssa lähimetsässä jonkun verran nyt aamupäivisin, ja kaikki muu aika on tainnut mennä pyöräillessä pieniä lenkkejä Nooan kanssa – Mineaa tuskin näkyy kotona nykyään, kun tyttö viettää päivät kavereiden kanssa pihoilla. Useimmiten meikäläinen tykkää kävellä perässä Nooan potkupyöräillessä, mutta tiistaina sain fysioterapeutilla käydessäni aika tiukan juoksukiellon, ja kun kävelyäkin tulisi kuulema vältellä, niin kait se on itsekin noustava useammin pyörän satulaan. Jotenkin vain juoksu ja kävely on aina olleet enemmän oma juttuni, joten olen parin päivän ajan yrittänyt pohdiskella, uskaltaisinko uhmata juoksukieltoa ja toivoa että lihastreenin ja hieronnan avulla saan kipeän jalan kuntoon. Toisaalta tilanne voi pian olla se, ettei jalalla enää edes kävele, mutta loistavasti alkanutta lenkkeilyintoa ei haluaisi tappaa heti alkuunsa. Ehtii sitä kotona istuskella sittenkin, kun taivaalta sataa lunta ja räntää.

Kesässä parasta on ollut huolettomuus, se ettei tarvitse tehdä mitään, jos ei huvita. Voi olla yöpaidassa pitkälle aamuun, hakea take awayta lounaaksi ja nukkua päiväunet. Ja arvaatteko, mikä tulee töiden alettua olemaan kaikkein vaikeinta niin mulle kuin lapsillekin? Se että ehditään aamuisin ajoissa yhtään mihinkään, että lapset jaksaa herätä aamulla ja saavat unta aikaisin illalla, että itse osaan mennä nukkumaan ennen puoltayötä ja että pystyn luopumaan aamun kahvihetkistäni. Vaikka lomallakin rauhallinen ja hidas aamupala tarkoittaa vähän väliä pöydästä nousemista ja lasten auttamista omissa toimissaan, niin silti se aamun pieni hetki on yksi tärkeimmistä. Istut kahvikuppi edessäsi selaten suosikkilehteäsi tai katsoen netflixiä, syöt aamupalan vasta pari tuntia heräämisen jälkeen ja annat itsellesi aikaa miettiä täysin turhanpäiväisiä asioita. Hitaat aamut, niiden takia voisin tehdä jatkuvaa iltavuoroa jos se olisi työssäni mahdollista. Aamun aikana yleensä ratkeaa se, millä mielellä päiväni aloitan, ja aamusta riippuen olen joko tehokas tai en saa koko päivänä mitään aikaan. Miten ihmeessä sitä voi taas sopeutua hoitoon viemisiin, kamalaan kiireen tunteeseen ja siihen, että päivästä noin puolet on minuuttiaikataulutettua ja loppuajan lapset on väsyneitä ja kiukkuisia.

Asuntomessut 2017: mustat suosikit

Asuntomessukohteita kierrellessä sitä väkisinkin tuli laittaneeksi merkille, kuinka monessa kohteessa näkyi tummia maalisävyjä, harmahtavia luonnonmateriaaleja, betonipintaa ja kaikkein vaaleimpien puulajien sijaan paljon tammea. Täysin mustat talot ihastuttivat luonnollisesti myös allekirjoittanutta, ja synkänsävyiset sisustukset jäivät erityisesti mieleen. Näissä kolmessa ennakkosuosikkitalossa on jokaisessa omat ihastumisen kohteensa – upea piha-alue, taitavasti koottu sisustus, huokauksia aiheuttava keittiö ja suorastaan ylellinen yleistunnelma, siinä muutama syy rakastua seuraaviin koteihin.

Kotikontti

Mammuttikodin tyylikäs Kotikontti yllätti positiivisesti minimalistisella, laatikkomaisella ulkoasullaan sekä jättimäisellä patiolla, joka näppärästi yhdisti kolme erillistä piharakennusta yhdeksi toimivaksi kokonaisuudeksi. Suorastaan rakastuin pieneen vierasmajaan, patiolle aukeavaan lasiliukuoveen sekä tammisiin keittiökomeroihin. Keittiö toi hyvällä tavalla mieleen 70-luvun, ja vierasmajasta löytyi useampi designesine, jotka ottaisin omaankin kotiini milloin tahansa.

Kotikontti on vain 108-neliöinen pikkuomakotitalo, mutta mitä sitä kaksihenkinen perhe enempää tarvitsisikaan. Pohjaratkaisu tuntui toimivalta avonaisine keittiöineen, ja ajatus siitä, että tilat olivat sopivan kokoisia eikä mässäilevän suuria, hukkaneliöillä täytettyjä, oli ehdottomasti plussaa. Kotikontista huokui samaan aikaan trendikkyys, ajattomuus ja viihtyvyys, aika lailla siis ne ominaisuudet, jotka varmasti monella sisustajalla on tavoitteena.

Designtalo Pala

Musta-valkoisuus on jo pidemmän aikaa ollut sisustajien suosikkina, mutta Designtalo Palassa näkyi mielestäni hyvin se, kuinka trendi on muuttanut aavistuksen muotoaan. Enää ei sisusteta täysin valkoista kotia pienillä mustilla yksityiskohdilla, vaan trendikkäämpää on tehdä laajempia tummia pintoja, valita kokonaan mustia huonekaluja ja yhden tehosteseinän sijasta maalata koko huone. Palan viehätystä lisää entisestään se, että kohteen sisustussuunnittelijana on toiminut ihana Mikko Toppala, jonka omakin kotin on nykytrendien taidonnäyte.

Pala on innovatiivinen uusi konsepti, sillä sen ajatuksena on rohkaista sinkkuja, pariskuntia ja perheitä hankkimaan omakotitalo, vaikka lopullinen perhekoko ei vielä olisikaan tiedossa. Palan voi nimittäin rakentaa huone tai pala kerrallaan, ensin voi ostaa vain ne tärkeimmät osat ja myöhemmin täydentää kotia perheen kasvaessa tai taloudellisen tilanteen parantuessa. Ajatus sopii hyvin nykyiseen maailmanmenoon, sillä enää ihmiset eivät ajattele ostavansa loppuelämän koteja. Muuttuvissa elämäntilanteissa muunneltavuus on iso etu.

Honka Ink

Ulkoapäin Honka Ink sopisi hyvin tanskalaisiin maisemiin, joissa mustia harjakattoisia puutaloja on nähty paljon pidempään kuin täällä meillä. Myös sisältä Ink on pelkkää modernia trendikkyyttä eli betonipintoja, rottinkituoleja, paimentolaismattoja, marmoria ja mustaa metallia. Honka Inkin sisustus on taitavan Jonna Kivilahden käsialaa ja juuri sellainen koti, johon takuuvarmasti rakastuu kaikki nykytrendejä seuraavat sisustajat. Itselleni jäi erityisesti mieleen karut tummat mikrosementtiseinät, olohuoneen i-h-a-n-a sohva ja ulkoterassin säkkituolit. Itse asiassa säkkituolit oli googletettava heti kotiin päästyäni, koska olen jo jonkin aikaa etsinyt kauniita ja kompaktin kokoisia säkkituoleja yläkerran aulaan. Kun nämä yksilöt vielä sattuivat olemaan ihan järkevän hintaisetkin, niin luulen niiden olevan aika vahvoilla aulaa sisustaessani.

Taidan jo vähän toistaa itseäni, mutta sanonpa silti että nämä kolme kohdetta kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa paikan päällä, jos käytte asuntomessuilla. En ole osannut valita vain yhtä suosikkiani, vaan pidin kuudesta eri kohteesta, joita yhdistelemällä rakentuisi unelmieni talo – kunhan ensin voittaisin lotossa. Tulossa on siis vielä ainakin muutama helmi asuntomessuilta, ja lisäksi ajattelin esitellä teille messukohteiden lastenhuoneita. Siitäkin huolimatta että ne tuntuivat tänä vuonna olevan hieman aliedustettuina. Mutta ennen sitä, kertokaahan mikä on näistä kolmesta teidän suosikki?

Kaksi sarjasuosikkia

Aika harvakseltaan tulee nykyään telkkaria katseltua, ja silloinkin kun sille löytyy aikaa, on elokuvan tai sarjan oltava katsottavissa samantien – aikataulutettu tarjonta ei vain toimi, kun kaikki katsomisen arvoinen tulee lasten nukuttamisen aikaan. Niinpä olen aika pahasti koukuttunut Areenan ja Netflixin ohjelmistoon, joista molemmista löytyy läjäpäin huippusarjoja. Viimeisimpänä on tullut katsottua Skamin teinidraaman lisäksi myös jännittävämpää draamaa rikossarjojen muodossa. Kaksi koukuttavinta on olleet jo muutaman vuoden takaiset The Fall ja Isänmaan puolesta (Homeland).

The Fall on brittiläinen rikossarja, siinä mielessä hyvin epätavanomainen että tutkittavien rikosten tekijä on alusta asti selvillä, ja sarja seuraa yhtä tiiviisti niin murhaajaa kuin murhien tutkijaakin. Irlantilaiseen kaupunkiin sijoittuvat tapahtumat etenevät siihen tahtiin, että sarjan tahtoisi katsoa alusta loppuun yhdellä kertaa, ja loppuratkaisu yllättää vaikka katsojana sitä luuleekin arvaavansa, miten tarina päättyy. The Fallin naispääosa tuo etäisesti mieleen huippusuositun Silta-sarjan Saga Norenin, ja onhan sarjan pääosan esittäjät niinkin nimekkäitä kuin Gillian Anderson ja Jamie Dornan.

Myöskin nimekkäillä näyttelijöillä roolitettu Isänmaan puolesta (Claire Danes, Damian Lewis) on rikossarja, joka vangitsee katsojan päiväkausiksi television ääreen. Itse vasta kahlaan läpi 2. tuotantokautta, mutta lohduttavaa on se, että katsottavana on vielä ainakin viisi kautta, ei tarvitse siis pelätä että jännitysnäytelmä olisi ihan heti ohi. Sarjassa seurataan CIA-etsivää, joka tutkii sotavankina kahdeksan vuotta olleen, Amerikkaan palanneen sotilaan tekemisiä. CIA-etsivä Carrie uskoo sotavangin olevan käännytetty, nykyinen Al Qaidan terroristi, jonka suunnitelmat ovat osa isompaa Amerikkaan kohdistuvaa terroristitekoa. Asioita hankaloittaa Carrien omat ongelmat mielenterveyden kanssa.

Sekä The fall että Isänmaan puolesta on varmoja sarjasuosikkeja niille, jotka muutenkin tykkäävät rikossarjoista. Ennen kuin aloitat katsomisen kannattaa varata riittävästi aikaa telkkarin ääressä istumiselle, ensimmäisten jaksojen jälkeen on nimittäin vaikea enää lopettaa ennen kuin on päässyt tuotantokausien loppuun asti.

Heipat asuntomessuilta!

Tänään on herätty paljon tavallista lomarytmiä aiemmin, pakattu kahvia ja evästä mukaan ja lastattu auto täyteen naisia matkalla Mikkelin asuntomessuille. Kävimme jo nyt pressipäivänä katsomassa kohteet läpi pahimpia ruuhkia välttääksemme, ja olihan tuo kuvaaminenkin aika paljon helpompaa väljemmässä tunnelmassa. Kuljin kohteet suurimmaksi osaksi kamera kaulassa roikkuen, ja vasta kotona tulin huomanneeksi, että monet sisustuksen pienet yksityiskohdat menivät itseltäni täysin ohi, kun katselin talot linssin läpi. Ehkä olisi myös ollut parempi valita 10-15 suosikkia etukäteen ja kiertää ne tarkemmin, sen sijaan että yritimme jaksaa käydä kaikki kohteet läpi, osa suorastaan juoksemalla.

Joka vuosi itseäni eniten asuntomessuilla hämmästyttää se, kuinka älyttömästi ihmiset panostavat resursseja pihoihin. Lähes jokaisen talon pihalta löytyi tavallista huomattavasti isompi terassi, useilla oli poreamme tai uima-allaskin ja myös erilaiset piharakennukset tuntuivat ennemmin olevan sääntö kuin poikkeus. Näiden lisäksi löytyi kesäkeittiöitä, pieniä kasvihuoneita ja hulppeita piharakennuksia saunoineen ja kylpyhuoneineen, Sunhousen kohteeseen oli rakennettu etupihalle oma pieni golfkenttä. Viime vuoden messuilta lähdin haaveillen pihasaunasta (joita tuntui nytkin olevan yllättävän paljon), nyt katse kohdistui enemmän porealtaisiin.

Päällimmäisenä fiiliksenä messuilla käynti herätti jälleen innokkuuden miettiä oman kodin tilojen toimivuutta ja sisustuksen viimeisteleviä yksityiskohtia, mutta noin muuten käteen ei jäänyt kovin paljoa mitään uutta ja ihmeellistä. Olen seurannut sosiaalisessa mediassa messujen rakentumista melko aktiivisesti, joten useimmat kohteet tuntuivat jo valmiiksi tutuilta, vielä senkin kautta että joitakin kohteita on ehditty esitellä myös lehtien sivuilla. Oli joka tapauksessa hienoa päästä näkemään omia suosikkeja paikan päällä, ihailla tunnelmaa ja kokea tilan tuntu sekä nähdä monia suosikkihuonekalujani ihan oikeissa kodeissa osana muuta sisustusta.

Yhdistävinä tekijöinä isolle osalle messukohteista oli suuret rakennetut piha-alueet, keittiöseinät, joiden keskelle on tehty syvennys eri toiminnoille sekä isot ikkunat huikeiden järvimaisemien suuntaan – pihojen materiaaleina näkyi lähes yksinomaan kivetystä, puuta, betonia ja kunttaa. Pellavalakanat oli edustettuna lähes joka toisessa kodissa, ja monet talot olivat sisältä joko hyvinkin tummia (mustia) kokonaisuuksia tai sitten täysin valkoisia. Erivärisiä puulajeja näkyi todella paljon, ja muutenkin pehmeämpi sävymaailma on selkeästi nyt pinnalla.

Oletteko suuntaamassa asuntomessuilla ja joko olette löytäneet oman ennakkosuosikkinne?

Lomapäivät vähenee, paniikki iskee?

Onko teistä suurin osa tällä hetkellä lomalla? Omista kavereistani on melkein jokainen jäänyt lomille juhannukselta, tai viimeistään nyt heinäkuun alusta, ja veikkaanpa muutenkin tämän olevan sitä parasta lomasesonkia. Meikäläinen kun pitää lasten kanssa parin kuukauden lomaa, niin sitä voisi luulla ehtivänsä tehdä yhtä jos toistakin, mutta arvatkaa kuinka lopulta aina käy? Alkulomasta uskottelen aikaa olevan vielä niin paljon, ettei mitään kannata nyt ihan vielä aloittaa, ja nyt kun viikkoja on jäljellä enää vain muutama, tulee sellainen olo, että loma meni jo, kuka tässä enää ehtii mitään tehdä. Toisin sanoen osaan siis oikein taitavasti vältellä kaikkia velvollisuuksia ja soljua sellaiseen lomamoodiin, jossa aika kuluu nopeammin kuin koskaan, mutta mitään et oikeastaan tee. Kuinka kätevää!

Samanlaisessa mitään tekemättömyyden kiireessä taisin elellä silloin kun vielä olin lasten kanssa kotona, treffailtiin vaan kavereita, leivottiin mutakakkuja ja pyörittiin pihoilla. Aina välillä tulee ikävä sitä joutilaisuuden aikaa, vaikka samaan aikaan mieleen muistuu, miten myös kaipasi jotain omaa tekemistä poissa kotiympyröistä. Olenkin miettinyt, että osa-aikainen työnteko olisi varmasti loistava ratkaisu tähän elämäntilanteeseen, mutta toisaalta taas monet sanovat, että se helposti tarkoittaa sitä, että edelleen teet saman työmäärän mutta pienemmässä ajassa – ja tuntuvasti pienemmällä palkalla.

Luulen, että syksystä tulee vielä ihan erityisen hyvä kunhan ensin ehdin saada ajatukset kasaan, hommat valmiiksi kotona ja syksyn kalenterin pysymään tyhjänä kaikesta ylimääräisestä. Olen aika hyvin saanut toteutettua downshiftaamista, ainakin siinä mielessä että usein voin vastata ei meillä mitään ole, kun ystävät kyselevät ehdittäisikö kuluvalla viikolla nähdä. Myös useammat juhlat saavat tänä kesänä jäädä, ihan vain siksi etten juuri nyt tunnu innostuvan ajatuksesta reissata joka viikko lasten kanssa (tai ilman) ympäri Suomea. Enemmän arjen tekemistä, vähemmän kalenteriin merkittyä menemistä – tähän taitaa melko hyvin kiteytyä tämän vuoden ohjenuorani.

Vaikka olen pitänyt kalenterin vielä tiukasti poissa näköpiiristä, kaivoin silti kauneimman kynärasiani* esille ja kirjoitin paperille listan asioista, jotka haluan ehtiä tehdä tällä viikolla. Maalaan vessan saumat loppuun, varaan lapsille ajat hammastarkastukseen, hoidan virastoasioita, kiinnitän seinille pari kaapissa odottavaa taulua ja esinettä ja selaan sisustuslehtiä, jotka ovat viime kuukausina tipahdelleet postilaatikkooni, mutta jääneet lukematta. Torstaina ajelen hyvässä seurassa asuntomessuille Mikkeliin ja viikonlopun aloitan Minna bakesin herkuilla. Kuulostaa yllättävän hyvältä vai mitä? Pienistä puroista syntyy joki, ja niin ajattelin minäkin aloittaa, pieni homma kerrallaan ja turhia stressaamatta, todennäköisesti kuun lopussa huomaan tehtävälistani tyhjentyneen kokonaan.

*Ihana metallinen säilytysrasia on saatu Sisustus Orvokista. Rasia on merkiltään Lehtorinne design studio, samalta merkiltä löytyy mm upeita metallijaloilla varustettuja penkkejä ja metallihyllyjä.

Kodinhoitohuone

Just nyt mielessä pyörii kaikenlaisia asioita, enimmäkseen erilaisia uusia alkuja, sillä usein pidemmän reissun jälkeen haluaa keskittyä kotiasioihin ihan uudella tavalla – ja ehkä jopa tehdä niitä rästiin jääneitä hommia pois. Sen ainakin tiedän, että tämä viikonloppu vietetään hyvin tiiviisti kotona, enimmäkseen kodinhoitohuoneessa reissun jälkeisiä pyykkejä pesten. Vaikka kuinka ihana loma meillä olikin, niin ihan yhtä ihanaa on myös tulla kotiin, saada puhdasta vaatetta päälle ja purkaa matkalaukut. Lapsetkin hyppivät riemusta portaita edestakaisin heti kun saatiin ulko-ovi auki!

Yksi arkea helpottavia asioita, joka hommattiin tänne uuteen kotiin, on ollut kuivausrumpu. Meillä ei ole koskaan aiemmin ollut sellaista, mutta nyt en enää osaisi ajatella pärjääväni ilman. Ensin harkittiin kuivaavaa pyykinpesukonetta, mutta perheellisenä tämä on kätevämpi, kun voi pyörittää molempia koneita samaan aikaan ja pestä jopa neljä koneellista pyykkiä yhden päivän aikana. Usein pidänkin viikonloppuisin pyykkipäivän, jolloin pestään sekä narulla kuivattavaa että kuivausrumpuun heitettävää pyykkiä. Ostoslistalla on vielä joskus hankkia kuivauskaappi, se olisi nimittäin kätevä lasten kosteiden ulkovaatteiden kuivatukselle – aika lailla ympäri vuoden siis.

Kodinhoitohuone on meillä vielä todella keskeneräinen, sillä katossa on muutama aukko, joille pitäisi tehdä jotain, ja lattiasta puuttuu listat. Tämä on ainut huone, johon meillä tulee jalkalistat, ja nekin vain sen takia, että saatiin roiskia mikrosementti lattiaan vähän huolettomammin, ja nopeammin. Toinen vaihtoehto olisi ollut rajata mikrosementillä seinälle nouseva vesieristeen raja, mutta lopussa kun alkoi tulla kiire saada lattiat valmiiksi, ei niin pikkutarkka homma enää sopinut aikatauluihin. Toisesta päästä kodinhoitohuonetta pääsee kylpyhuoneeseen ja saunaan, toisessa päässä on ovi etuterassille sekä samassa yhteydessä kuraeteinen. Vielä toistaiseksi seinät näyttävät kovin tyhjiltä, mutta ongelma on se, että huone on niin kapea, ettei kaappeja voi olla vastakkain molemmin puolin, ja nyt kun yhdellä seinällä jo on naulakkoja, en tiedä mitä toiselle seinälle enää laittaisi. Liukuovikaappien takaa löytyy talon tekninen tila ja muutamat vetokorit lasten käyttöulkovaatteille ja Nikon puolipuhtaille vaatteille.

Kodinhoitohuone on siitä ongelmainen, että näkymä kylpyhuoneeseen päin on seesteinen ja kodikas, mutta kuraeteisen puoli on täysin laiminlyöty. En pidä siitä, että ulko-ovi on listavalkoinen ja seinät kaikkialla puhtaanvalkoista, ja luulin tilanneeni kiinteiden kalusteiden toimittajaltamme liukuovet valkoisilla kehyksillä – ne kuitenkin tulivat hopeisilla. Asiasta kannattaisi tietenkin reklamoida, mutta myyjä, jonka kanssa olemme kaupat tehneet, ei ole yrityksessä enää töissä, ja loppujen lopuksi kyse on todennäköisesti siitä, että sopimukseen on kirjattu väärä kehys, enkä ole asiaa huomannut tilatessa. Rakentamisen aikana näitä vain tuppaa väkisinkin tulemaan, sillä satoja valintoja tehdessä sitä itsekin alkaa katsoa asioita läpi sormien, enkä loppuvaiheessa enää syynännyt jokaista paperia niin tarkasti.

Kunhan jälleen löydän energiaa pohtia kodinhoitohuonetta, ja kunhan ensin saamme siellä viimeiset hommat valmiiksi, tulee lopputuloksesta varmasti mieluinen ja viihtyisä. Estetiikkaan huomiota kiinnittävänä luonteena on vain vaikea sietää keskeneräisyyttä, kaikki pitäisi olla samantien viimeisteltyä ja valmista sisustamiselle. Tuleeko teille jotain mieleen, miten saisin tätä huonetta vähän valmiimman näköiseksi? Tavaraa ei tarvitse olla paljon, mutta jotenkin olisi kiva yhtenäistää kuraeteisen puoli muuhun tilaan, en vain tunnu keksivän millä keinoin.

Palma Aquarium

Eilinen päivä oli ehdottomasti yksi lemppareitani koko tällä Mallorcan matkalla, kävimme nimittäin Palma Aquariumissa eli yhdessä paikallisista akvaarioista. Oltiin päätetty, että viikon aikana käydään saaren pääkaupungissa Palmassa ja sen lisäksi tehtäisi jokin lapsille mieluinen reissu. Lopulta meillä oli kaksi vaihtoehtoa, vesipuisto tai akvaario. Molempia löytyy tästä alle 30km säteellä Palmanovasta useampia, ja ihan Palmanovan vieressä Magalufissa on myös Katmandu-puisto, jossa on yhdistettynä vesileikkipaikka, kiipeilypuisto sekä muutamia erilaisia 4D-aktiviteetteja. Kaikki vaihtoehdot olisi varmasti olleet hyviä, mutta koska meidän molemmat lapset on aavistuksen arkoja riehumaan vedessä, ajattelimme että tällä kertaa meri ja hotellin allas saavat riittää siltä osin.

Googletimme eri akvaarioita lähistöltä, skippasimme delfiinishowt ja ostimme liput hieman kauemmaksi Palma Aquariumiin. Liput kannatti ostaa netistä etukäteen, sillä siinä säästi jokusen euron kun otti valmiiksi ehdotettuja yhdistelmäpaketteja. Alle 3-vuotiaasta ei mennyt maksua ollenkaan, mutta peruslipun lisäksi tarjolla oli vielä kolme maksullista aktiviteettia, joista ostimme liput haiveneretkelle. Minean kanssa käytiin kahdestaan istumassa lasipohjaisessa veneessä, josta näki haiden lipuvan hiljaa ohi aivan jalkojen alapuolella. Melkein alkoi jännittämään siinä matalalaitaisessa pikkuveneessä istuessa, mutta järkeilin ettei akvaarion haita ehkä kiinnosta veneessä olijat, jos ympärillä uiskentelevat sadat kalatkin saivat olla kaikessa rauhassa.

Palma Aquarium oli kaikessa upeudessaan niin vaikuttava, että lasten kanssa selailtiin kuvia puhelimesta pitkälle iltaan asti vielä hotellillakin. Muuten täällä Espanjassa tuntuu talot ja kasvisto olevan melko väritöntä, mutta veden alla on ihan oma maailmansa – meri tarjoaa käsittämättömän hienoja väriyhdistelmiä pastellisävyistä neonväreihin, ja monet kalalajit olivat niin omituisia, ettei niitä edes uskoisi kaloiksi. Puolienkaan nimiä en oppinut tuntemaan, mutta vaihtoehtona esim perinteisille museokierroksille akvaariovisiitti toimisi ihan kenelle tahansa. Ikkunoiden taakse olisi voinut jäädä tuntikausiksi tuijottamaan ihmeellisiä vedeneläviä, ja jokaisen kalan, meduusan, korallin ja alkueläimen olisi halunnut tallentaa kameran muistikortille.

Meidän lapset tykkäsivät molemmat kierrellä katselemassa akvaarioita, mutta lisäksi alueella oli pari muutakin aktiviteettia lapsille. Sisältä löytyi minikokoinen hoplop ja ulkona oli merirosvolaiva, jota pääsi tutkimaan sekä pomppulinna. Lapset myös juoksentelivat uikkarit päällä aukiolla, jonka lattiasta tuli vesisuihkuja, ja eurolla sai ostaa kalanruokaa, jota nälkäiset kalat haukkoivat kiduksiinsa ulkolammessa. Sisääntulon luona lapsille maalatiin meriaiheisia kasvomaalauksia, ja tiettyinä kellonaikoina pääsi osallistumaan merirosvojen vesi-ilmapallosotaan. Ihan superkiva paikka siis kokonaisuudessaan, eikä noin 50€ maksaneet liput meidän perheeltä mikään mahdoton summa ollut. Kannattaa siis ehdottomasti käydä, jos lomailette Mallorcan saarella, meikäläinen ei nimittäin taida nyt keksiä mitään huonoa sanottavaa koko paikasta.

Täydellinen kesäolohuone

*Kaupallinen yhteistyö Jyskin kanssa

Olen ihan yhtäkkiä huomannut, kuinka meidän arjen touhut on nyt kesän tullen siirtyneet enemmän ja enemmän sisältä ulos. Heti aamupalan jälkeen Minea ryntää hakemaan kavereita ulos (ja Nooa tietenkin perässä), yhä useammin ruoanlaitto hoidetaan pienessä hiiligrillissämme ja ystäviä kylään kutsuttaessa kahvit nautitaan terassilla säästä riippuen joko t-paidassa tai takissa. Ensin ajattelin, ettei meidän pihasta saada tänä kesänä niin viihtyisää, että siellä tulisi vietettyä aikaa muuten kuin ehkä mullan levityshommissa ja myöhemmin nurmikon siementen kastelemisessa. Suurimmaksi osaksi kun kaikki energia on vielä tämänkin vuoden puolella käytetty sisätilojen suunnitteluun ja kuntoon saamiseen, ja piha on koko ajan ollut prioriteetti numero kaksi.

Kevään mittaan aloimme kyllä vähitellen jo suunnitella pihan toimintoja. Heti oli selvää, että sisääntulo tehtäisi kivetyksellä lähes koko pihan osalta, talon ympärystö vuorattaisi pienillä kivillä ja terassi laitettaisi kiertämään etupihalta takapihalle. Takapihalle tulee joitain toimintoja lapsille kun taas talon sivupiha täytettäisiin ensi kesänä erilaisilla istutuslaatikoilla, joissa voisi myöhemmin kasvattaa muutamia hyötykasveja. Suunnitelmat alkoivat hahmottua, kesäkin tuli, mutta mikään ei edennyt pihallamme. Koska Nikon lomatkin alkoivat olemaan ihan nurkan takana, oli tehtävä päätös – joko keskittyisimme tämän kesän ajan pihan laittamiseen tai sitten siirtäisimme urakkaa ja päättäisimme tehdä jotain ihan muuta. Lopulta päädyimme kompromissiin, joka ei itse asiassa olekaan tuntunut yhtään siltä, että olisimme kuitenkaan joutuneet luopumaan mistään. Panostimme perheen yhteiseen aikaan, varasimme lomamatkan lämpimään ja päätimme laittaa kuntoon vain sen tärkeimmän eli terassin.

Nyt meillä on täydellinen olohuoneen jatke, jossa viihtyy lapset ja aikuiset, muuta en tällä hetkellä pihalta osaa edes kaivata. On paikka, johon kattaa aamukahvit tai kutsua ystäviä istumaan iltaa auringonlaskun aikaan, viherkasvejakin on ympärillä niin ettei nurmikon puuttumista melkeinpä enää edes huomaa. Tässä se on, terassi jollaista toivoin mutten uskaltanut aikaisemmin ääneen sanoa ennen kuin vasta nyt kun kaikki on lähes valmista. Mitäs tykkäätte, kelpaisiko tuolla istuskella?

Itse terassin Niko rakensi meille paksuista harmahtavista lankuista, ja kaikki loput löytyikin Jyskistä. Etsin ilmavia mustarunkoisia ulkosohvia, jotta sisätilojen tunnelma jatkuisi myös ulkona, ja kuin tilauksesta Jyskin verkkokaupassa tuli vastaan tämä kaunis pelkistetty LEVANGER sohvaryhmä tummanharmailla kankailla. Kauaa ei tarvinnut miettiä, vaan sohvat lähtivät tilaukseen näkemättä, laadunkin kun osasin olettaa olevan hyvää (edellinen Jyskin sohvaryhmämme on edelleen kuuden käyttövuoden jälkeen loistavassa kunnossa!). LEVANGER sohvaryhmä myydään paketissa niin että mukaan tulee yksi sohva, sohvaan kuuluva pieni sivupöytä sekä neliön mallinen isompi pöytä. Meille sohvia tuli kaksi, ja sijoitimme ne kulmasohvaksi niin että väliin laitoimme toisen isoista pöydistä ja toisen keskelle. Järjestystä ja sivupöytien kätisyyttä voi nopeasti muuttaa, joten jos joskus haluammekin sijoittaa sohvat vaikka vastakkain toisiaan, onnistuu se hetkessä. Vaikka pöytätilaa on jo itse sohvaryhmässä ihan riittävästi, halusin terassille vielä UHRE sivupöydän, jota on helppo liikutella tarpeen mukaan paikasta toiseen.

Vehreyttä terassille kaivattiin, joten suuret HVEPS polystone ruukut täytin aurinkoa kestävillä viherkasveilla, ja ruukut löysivät paikkansa sohvaryhmää vastapäätä. Polystone on materiaalina mukavan huoleton, sillä se ei pala, se hylkii likaa, on kevyttä ja kestää jopa pakkasta. Kaiken lisäksi ruukut näyttäisivät juuri nyt olevan tuntuvassa alennuksessa, joten kannattaa käydä Jyskissä katsomassa, vaikka jo ensi kesää silmällä pitäen.

Myös kodikkuutta terassille kaivattiin niin tyynyjen kuin viltinkin muodossa, ja viimeisen silauksen teki KAARE valoketju, joita kiinnitin kaksi ensin toisiinsa kiinni ja sitten pienillä nauloilla seiniin. Valot toimivat pattereilla, joten ne voi sijoittaa mihin tahansa välittämättä pistokepaikoista, ainut vain että ne tulee huonommilla ilmoilla muistaa nostaa sisälle. Lopuksi laitoin vielä tummanharmaan STILKEG räsymaton terassin ovelle pehmentämään tunnelmaa. Matto ei sinänsä ole mikään ulkomatto vaan tarkoitettu sisätiloihin, mutta meillä terassia suojaa talon korkea uloke niin ettei vesi pääse tuonne ovelle asti. Myöhemmin aiomme vielä rakentaa koko terassin pituudelta yläpuolelle pergolaa, ja kiinnitämme siihen tällaisen valkoisen HOLD-AN purjeen suojaamaan terassin ulointa reunaa pahimmilta sateilta. Ostoslistallani on myös toinen UHRE sivupöytä, sillä sovittelin sitä meidän tv-huoneeseen, ja se sopi sinnekin ihan yhtä täydellisesti kuin ulkosohviemme pariksi.

Aika monet mutakakut olemme jo ehtineet terassilla syödä, sillä nyt kun löhönurkkaus on kutsuva ja kodikas, tulee takapihalla vietettyä paljon enemmän aikaa. Omaa modernin pelkistettyä sisustussilmää sohvaryhmä miellyttää ihan erityisesti, vaikka toki ulkoterassilla saa myös olla ripaus lämmintä ja kodikasta tunnelmaa luomassa viihtyisyyttä. Millainen on teidän unelmien terassi, tietenkin toimiva ja viihtyisä sen olla pitää, mutta sisustatteko ulos omaa tunnelmaa vai sisätiloja mukaillen?

Aurinkorasvan tuoksua ja hiekkaisia varpaita

Kun ei kerta Suomi anna muuta kuin vuorotellen räntää ja vettä, niin takuuvarmoja lämpöasteita on etsittävä jostain muualta. Niin se vaan tänään starttasi meidän perheen Mallorcan matka aivan liian aikaisin aamusta, ja tällä nimenomaisella hetkellä makoilen hotellin sängyssä valmiina nukkumaan (eikä kello näytä olevan vielä edes kymmentä paikallista aikaa).

Eilinen päivä meni kokonaan pakkaillessa, tai ainakin olisi pitänyt, mutta keksin aamun ensimmäiset tunnit kaikkea muuta tekemistä. Tiedätte varmasti kaikki sen, miten yllättäen iskee tarve siivota kaappeja, jos to do -listalla on seuraavana jotain, mitä ei oikein huvittaisi tehdä? Itselleni iski lähes maailmanlopun fiilis, sillä tuntui että ennen matkaa olisi pitänyt saada kaikki rästihommat tehtyä ja mielellään heti samantien. No eihän ne hommat valmistuneet, ei ensimmäinenkään, ja tuskin tilanne muuttuu sen katastrofaalisemmaksi tämän lyhyen lomaviikon aikana, jos hommat on roikkuneet viimeiset kolme kuukautta. Ovea takanaan sulkiessa hieman kirpaisi, mutta nyt ei enää tekemättömät tehtävät voisi vähempää mieltä vaivata.

Kaikenlaista pakkaamisen sijaispuuhaa keksiessäni ystäväni katsoi vierestä ja totesi, että olisi vastaavassa tilanteessa varmaan jo täysi hermoraunio. Ihmettelin, että niin missä tilanteessa. Koitin selittää, että luonteeni nyt vain sattuu olemaan niin kovin boheemi – vaikka todellisuudessa se boheemius on pelkistetysti sanottuna useimmiten viime tipassa metodin toteuttamista, eikä aina mitenkään niin toivottu ominaisuus ihmisessä.

Yhden asian tämä neiti viimetippa oli kuitenkin saanut hoidettua hyvissä ajoin, sain nimittäin pakata lapsille mukaan mitä parhaimmat aurinkovoiteet. Olen etsinyt hyvää fysikaalista aurinkorasvaa jo pidemmän tovin, mutta etsintä loppui siihen kun löysin nämä Biosoliksen tuotteet. Voiteita voi huoletta käyttää myös pienemmillä lapsilla ilman että tarvitsee huolehtia aurinkosuojan haittavaikutuksista. Toinen vaihtoehto olisi kemiallinen aurinkosuoja, joka suodattaa uv-säteen iholta, kuitenkin samalla imeytyen jopa verenkiertoon saakka ja näin kasvattaen syöpäriskiä. Yleensä kemiallisia suojia suositaan niiden hyvän levittyvyyden vuoksi sekä siksi, että fysikaaliset aurinkosuojat jättävät ihon hieman valkoiseksi levityksen jälkeen. Meille tuli testailtavaksi niin 30 kuin 50 suojakertoimella varustettuja Biosoliksen fysikaalisia suojavoiteita sekä muita aurinkotuotteita, ja näin parin viikon kokemuksen jälkeen voin suositella voiteita hyvin lämpimästi! Tuntuma ei ole tahmea ollenkaan eikä lopputulos lähellekään niin valkoinen kuin mihin fysikaalisten suojien käyttäjät ovat tottuneet. Näitä kannattaa kokeilla, jos nyt ne lämpösäteet tänä kesänä sinne Suomeenkin saakka yltäisivät..

*aurinkotuotteet saatu

Juhannus kaupungissa

Enpä muista olenko kovinkaan usein viettänyt kaupunkijuhannusta, siitäkään huolimatta etten ole mitään perinteisiä mökki-ihmisiä. Olen saattanut useammallekin ystävälleni ihmetellä, miksi suomalainen haluaa lomalla tehdä koko ajan jotain? Tuntuu melkein kuin meidän olisi liian vaikea vain olla, ottamatta stressiä siitä, kuinka paljon olisi tehtävää ja heittää työhanskat totaalisesti nurkkaan. Mökille lähdetään jotta päästään siivoamaan, kitkemään, kasvattamaan, kantamaan, putsaamaan, lämmittämään, pesemään, kokkaamaan ja mitä näitä  nyt on. Lomalla pitää osata myös lomailla, onhan sekin taito että pystyy totaalisesti tyhjentämään kalenterinsa ihan kaikesta.

Voi olla että kymmenen vuoden päästä olen mökkeilystä jotain ihan muuta mieltä, mutta nyt tekemistä tuntuu olevan kotonakin jo niin paljon sekä sisällä että ulkona, että itselleni paras loma on juuri sellainen, joka muutaman yön päässä häämöttää. Suoralla lennolla takuuvarmoihin lämpöasteisiin, all inclusive ja meri vieressä – jos tällä yhdistelmällä ei saa ajatuksia nollattua, niin tuskin millään. Ja sitä lomalta oikeastaan enimmäkseen odotankin, rentoutumista ja perheen yhteistä aikaa ilman velvollisuuksia.

Koska lomamatka on niin lähellä, päätimme olla lähtemättä tänä juhannuksena mihinkään kotia kauemmas. Saimme ystäväperheen pariksi yöksi meille kylään, itse asiassa saman porukan kanssa vietimme myös viime juhannuksen, silloin vain Turussa ja Naantalissa. Tänä vuonna keskityttiin olennaiseen eli hyvään syötävään ja lenkkeiltiin aina välissä, että jaksettiin taas syödä vähän lisää. Lapset oli selkeästi onnellisia siitä, että saivat vapaasti leikkiä toistensa kanssa pidemmän aikaa tai kuten Eemeli totesi ”kerrankin sai olla ulkona ihan rauhassa”. Kokkoa ei tällä kertaa päästy katsomaan, mutta Niko sytytti lapsille ulkotakan ja sitä siinä sitten tuijoteltiin ikkunan läpi kaikki samassa rivissä istuen. Tuskin kukaan lapsista olisi enempää osannut pyytääkään, lasten yksi parhaimpia piirteitä kun on se, miten aidosti kaikki eteen tuleva otetaan vastaan.

Onneksi juhannusta kesti kokonaiset kaksi päivää, sillä sekin tuntui menevän yllättävän nopeasti. Tuli istuttua leikkipuistossa, ihailtua auringonlaskuja ja ehkä pariin otteeseen myös selviteltyä poikien kinasteluja. Kaikkea sellaista tavallisen ihanaa, mitä tehtäisi ihan tavallisenakin kesäpäivänä, ja niinhän se vain tuntuu olevan, ettei juhlapyhät lapsiperheissä kovinkaan paljoa eroa arjesta. Juhannus kaupungissa oli siis kokonaisuudessaan erittäin jees enkä olisi itsekään osannut enempää odottaa. Entäs siellä, miten vietitte juhannusta tänä vuonna?

Juuttimatto olohuoneeseen

Eilisen saamattomuuden jälkeen haluaisin kovasti pystyä sanomaan, kuinka tehokas päivä tänään on ollut ja miten olen saanut asioita jopa normaalia enemmän aikaan, mutta valitettavasti olen jatkanut samalla laiskottelun hyväksi todetulla linjalla. Aamulla skipattiin ulkoilut ja ajettiin lasten kanssa Prisman leikkipaikalle kuluttamaan aikaa, lounaskin syötiin samassa osoitteessa ja Nooan päiväunien ajan en tehnyt juurikaan muuta kuin tuijottelin olohuonetta pohtien hyvää järjestystä huonekaluille. Mietin, että varmaan niillä ihmisillä täytyy olla sisustus täydellisessä harmoniassa, joilla on paljon vapaa-aikaa. Kokeilemalla, pitkään pohtimalla, tuntikausia pinterestiä selailemalla ja sisustuslehtiin tutustumalla saa aika paljon aikaan, ainakin huomattavasti enemmän kuin omilla resursseillani yleensä. Kesäloma on onneksi siinä mielessä maagista aikaa, että kokonaisen päivän todella voi viettää tekemättä yhtään mitään hyödyllistä.

Syy olohuoneen järjestyksen pohtimiseen tänään oli se, että viikonlopun jälkeen sain kotiin juuttimaton, joka oli jo jokusen viikon odotellut Helsingissä. Instan stooreja (@minishowblogi) seuraavat jo näkivätkin matosta muutaman vilahduksen, ja osa ehti kysellä maton perään ja tosiaan, Ikeastahan tämäkin ihanuus löytyi. Lohals-juuttimatto on omalla ostoslistallani ollut jo hyvän aikaa, mutta matto on ollut koko ajan loppuunmyyty suomenlaajuisesti. Tutun kautta sain vinkkiä siitä, että muutama matto oli ilmestynyt Vantaan muymälään, joten onneksi ihana ystävä kävi sen sieltä nopeasti nappaamassa samalla kun osti itselleen kaksi samanlaista. Matto sai nyt joksikin aikaa jäädä olohuoneeseen, mutta viimeistään syksyllä se siirtyy tv-huoneeseen ja olohuoneeseen palaa Elloksen ryijymatto.

Sohvapöytäähän tuo meidän olohuone melko kipeästi kaipailee, sekä kahta kunnon nojatuolia. Uusi lamppukin olisi ihan jees, takan kohtalo tulisi päättää ennen lopputarkastusta ja valkoinen tyhjä seinä näyttää autiolta ilman isokokoista taideteosta. Eikä tämä tietenkään ole ainut huone, joka kaipaisi sitä sun tätä, vaan lähes joka huoneesta puuttuu olellisia huonekaluja. Ainut este on tietenkin vain raha. Lupaan että heti lotossa voitettuani (en ole koskaan elämässäni lotonnut!) pistän kaiken kertaheitolla kuntoon, mutta nyt on pärjättävä näillä ja muistettava, että noin niinkuin kokonaisuudessaan meillä on asuinpuitteet kutakuinkin enemmän kuin kunnossa.

Tuplasuklaa-mukikakkua maanantaitunnelmiin

Oli tänään mikä päivä tahansa, se on tuntunut niin maanantailta, että aloin iltapäivästä jo uskoa päivien todella menneen sekaisin. Kun on viettänyt edelliset päivät reissussa syöden muiden tekemää ruokaa, istunut muiden kattamissa pöydissä ja nukkunut muiden siivoamissa kodeissa, niin paluu arkeen on aina raadollinen – siinä ei katsota kalenterista sen tarkemmin, missä kohtaa viikkoa mennään, vaan yleinen mieliala ja väsymys on se, mikä sanelee päivän onnistumisen. Kirjattakoon itselleni siis muistiin, että tästä eteenpäin, aina reissun jälkeiselle päivälle, varaan joko kaapin täyteen suklaata tai keksin koko päiväksi jotain erityisen kivaa tekemistä. Lounastreffit ystävän kanssa, se on vähintä mitä kotiäiti voi lomailun jälkeen vaatia.

Aloin heti aamusta luonnostelemaan postausta otsikolla näitä vihaan, sillä mitä muutakaan olisin itsestäni saanut irti kuin pari riviä ärsyyntymisen aiheita. Yksi inhoamistani asioista on muuten suomen kielen yhdyssanat! Ei siksi että ne olisi niin hankalia, vaan siksi etten voi sietää ylipitkiä sanoja kuten tuplasuklaamukikakku. Siksi usein sovellankin omia sääntöjäni yhdyssanoihin, lisäilen väliviivoja tai puhelimella viestittäessä kirjoitan sanat erikseen, vaikka ne kuuluisi yhteen. Joku saa kirjoituksistani varmasti enemmänkin kuin harmaita hiuksia, mutta onneksi elämä ei ole muutamasta yhdyssanasta kiinni, eikä myöskään näistä kymmenistä pilkuista, joita teksteihini lisäilen. Ei se taida myöskään olla kiinni siitä, kuinka paljon suklaata yhdessä päivässä voi syödä tai siitä, onko järkevää mennä pizzalle keskellä viikkoa.

Valittamisesta on aina luontevaa siirtyä suklaaseen eli siihen, mikä helpoiten muuttaa huonommankin päivän aurinkoiseksi. Aamukahvilla mieleni teki jotain hyvää, joten turvauduin mikrossa paistettavaan mukikakkuun, joka valmistuu muutamassa minuutissa. Ainekset yleensä löytyy jo valmiiksi kaapista, joten laittakaa ohje itsellennekin talteen, eihän sitä tiedä vaikka tulisi tarve leipoa jotain pikaista juhannusvieraille.

Suklaamukikakku

2 rkl voita tai margariinia

3 rkl vehnäjauhoja

3 rkl sokeria

1,5 rkl kaakaojauhetta

1/4 tl leivinjauhetta

1/2 muna

1 1/2 rkl maitoa tai vettä

6 palaa suklaata

Sulata voi mukissa ja lisää muut ainekset (suklaa paloiteltuna). Sekoita tasaiseksi ja paista mikron täydellä teholla (600-800) minuutti-puolitoista. Koristele ja nauti!

Onneksi allekirjoittaneellakin päivä parani iltaa kohden, ja sain jopa käytyä lenkillä. Suunnittelimme hyvää vauhtia valmistuvaa terassia, ensi viikon Mallorcan matkaa ja ihmettelimme, mihin puolet kesästä on kohta jo mennyt. Nyt katson vielä loppuun yhden ihanimmista elokuvista, Meet Joe Black, ja huomenna aion herätä huomattavasti pirteämpänä ja hyväntuulisempana.

Yhden suloisen 4-vuotiaan synttäreillä

Olenhan joskus teillekin kertonut olevani kotoisin Lahden seudulta? Jyväskylään muutin aikoinaan (en kehtaa sanoa, kuinka monta vuotta sitten – apua!) opiskelemaan, kun Lahdessa ei ollut yliopistoa, ja toisaalta taas Helsinki tuntui omaan makuuni aavistuksen liian hektiseltä kaupungilta. Myös suurin osa lapsuudenaikaisista ystävistäni ovat muuttaneet pois Lahdesta, mutta yksi hyvin läheinen ja tärkeä ihminen on joidenkin Helsinki-vuosien jälkeen palannut ainakin toistaiseksi Lahteen. Monien sukulaisten lisäksi tämä ystävä on yksi niistä syistä, miksi edelleen Lahdessa tulee meidänkin käytyä tasaisin väliajoin. Eikä sitä varmasti muutenkaan osaisi kotiseutujaan ihan kokonaan unohtaa.

Juuri tälläkin hetkellä ollaan heittämässä Lahden keikkaa, tai paremminkin nyt jo Hollolassa, sillä ystäväni Sapen vanhempi poika täytti pari päivää sitten neljä. Tuo ehkä maailman suloisin 4-vuotias skeittipoika oli toivonut kakkuun skeittiramppia, synttärilahjaksi toivottiin uutta potkulautaa, joka taipuisi paremmin temppuiluun ja juhlat juhlittiin Robinin tyyliin eriparikengillä. Aika nopeasti taisi äitin valitsema juhla-asukin vaihtua omiin lemppareihin eli farkkuihin, t-paitaan ja lippikseen ihan vain siksi, että samoissa vaatteissa ei kuulema mitenkään voi olla koko päivää. Synttäriaamunaan tuo sama pieni poika oli pohtinut, näinköhän enää mahtuu vanhoihin vaatteisiinsa kun yön aikana on varmaan kasvanut niistä kaikista ulos.

Tällä kertaa meikäläinenkin ylitti itsensä siinä, etten vienyt lahjaksi legoja, niin kuin melkein aina! Legot on helpoin lahja ikinä, sillä niistä tykkää kaikki ja jatkuvasti kauppoihin puskee uutuuksia sitä tahtia, että aina on helppo keksiä joku sellainen legosetti, jota lahjan saajalla ei vielä ole. Nyt olin kuitenkin etukäteen kysellyt lahjatoiveita, koska kahden pojan perheessä autoja, legoja ja muita vempaimia helposti kertyy ihan jo omastakin takaa. Sankari toivoi ensisijaisesti hinausautoa, mutta koska en sellaista löytänyt (edes kierrettyäni puolet Jyväskylän kaupoista läpi), niin lopulta vein Mauri Kunnaksen kirjan ja päältä istuttavan metallisen kaivurin – tiedättehän niitä, joita on myyty jo varmasti omien vanhempieni lapsuudesta saakka. 

Juhlat jatkui meidän osalta seuraavaan päivään saakka, koska jäimme Sapen perheen luokse vielä yöksi. Ihan parasta on mielestäni se, miten joidenkin kavereiden kanssa voi keskustella hyvinkin avoimesti, vaikka näkisi harvoinkin, juttu kun vain jatkuu siitä, mihin se viime kerralla on jäänyt. Joskus taas jonkun kanssa näkee usein eikä silti koskaan pääse arkisia aiheita pidemmälle, koska hetki ei vain ikinä tunnu oikealta. Se on varmasti sitä, kuinka toisten kanssa kemiat kohtaa paremmin ja ehkä siihen vaaditaan myös jonkinasteista samankaltaisuutta, hengenheimolaisuutta tiedättehän. Ja se suurin rikkaus on tietenkin omistaa molemmanlaisia ystäviä, sillä ystäviä tuskin koskaan voi olla liikaa, vaikka sitä sanotaankin että laatu korvaa määrän.

Se olisi taas uusi viikko edessä, koittakaahan työssäkävijät jaksaa ja lomalaiset, muistattehan ottaa rennosti!

Vierailulla ensi- ja turvakodissa

Eilen se päivä lopulta koitti, kun pakkasimme Kertun ja Essin kanssa tavarat autoihimme ja ajoimme Keski-Suomen ensi- ja turvakodille. Olimme samaan aikaan sekä jännittyneitä että kovin innoissamme, sillä emme yhtään tienneet mikä meitä paikan päällä odottaisi. Tapaisimmeko ensi- ja turvakodin asukkaita, kuinka tunteikas vierailusta tulisi ja toisaalta, miten meidät otettaisi vastaan? On jo itsessään harvinaista, että ensi- ja turvakotiin marssitaan sisään vain katselukierrokselle, mutta vielä se, että meillä kaikilla roikkui kamerat kaulassa ja tilaisuus oli siinä mielessä julkinen, että siitä kirjoitettaisi useampaankin blogiin.

Saavuttuamme paikalle ja ensin työntekijöitä tavattuamme mieli rentoutui, vaikka edelleen tietynlainen haikeus ja liikutus oli läsnä. Kerroimme, kuinka olemme pyrkineet vuosittain jakamaan iloa ja hyvää mieltä eri tahoille näiden isompien projektien kautta, ja että tänä vuonna kohteeksi valikoitui ensi- ja turvakoti yksinkertaisesti siitä syystä, että jokainen meistä on itsekin äiti ja pienlapsiaikana tasapainoillut oman jaksamisensa rajalla. Välillä mieleni olisi tehnyt huutaa, kuinka minäkin voin omalla tasollani samaistua ensi- ja turvakodin vanhempiin ja heidän avuntarpeeseensa, vaikka edellytykseni selvitä vauva-arjesta ehkä ovatkin olleet erilaiset. Ensi- ja turvakodin avun piirissä on monia päihdevanhempia, väkivallan uhreja, kovin nuoria äitejä tai sellaisia, joiden omilta vanhemmilta ei ole ollut mahdollista oppia sitä, kuinka välillä raskastakin perhearkea pyöritetään. Samaan aikaan ensi- ja turvakodissa on myös niitä aivan perinteisen ydinperheen vanhempia, jotka tarvitsevat neuvoja lapsen uniasioissa tai ovat väsyneet kaiken vastuun uuvuttamina. Se vierailussa varmasti olikin liikuttavinta, että asiakkaana voisi olla ihan yhtä lailla sinä tai minä, koskaan ei tiedä mitä elämä tuo eteen ja milloin ulkopuolisen avun tarve herää.

Keski-Suomen ensi- ja turvakodissa tunnelma oli lämmin ja kodikas. Työntekijät vaikuttivat sympaattisilta ja ymmärtäviltä eli siltä että olivat paikalla auttaakseen, ei vain palkkaa tienatakseen. Lahjakassien lisäksi toimme mukanamme herkullisia Minna bakesin kuppikakkuja kahdessa maussa, Raikastamon luomuvirvoitusjuomia, Confetin lahjoittamat mintunväriset kertakäyttöastiat sekä pienemmille herkuttelijoille Ella’s kitchenin luomusoseita. Pääsimme mukaan yhteiseen kahvihetkeen, jonka lomassa saimme jutella asukkaiden kanssa ja näimme, kuinka kodinomaisesti ja tuttavallisesti asukkaat lapsineen suhtautuivat ensikodin työntekijöihin. Useaan kertaan totesimme, miten käsittämättömän tärkeää ja arvokasta työtä ensi- ja turvakodissa tehdään. Turvallinen ja rakastava alku luo lapsen elämään pohjan kaikelle tulevalle, ja pienikin perille mennyt apu voi myöhemmin olla merkittävässä roolissa.

Olimme kasanneet valmiiksi yhteensä lähes 30 lahjakassia, joiden sisältä löytyi mm vauvanvaatteita, pyyhkeitä, pipoja, unipupuja, tuttinauhoja, leluja, vilttejä, lakanoita, vauvanhoitotuotteita ja kauniit By Nina Only -kortit. Galleria Patina oli kehystänyt meille isomman version By Nina Onlyn piirtämästä herkästä kuvasta, ja sen me jätimme ensi- ja turvakodille ripustettavaksi yleisiin tiloihin, ilahduttamaan asukkaita pitkäksi aikaa. Lahjakassit asukkaat saavat lähtiessään jatkamaan arkea omissa kodeissa, sillä on mielestäni ihana ajatus, että työntekijöillä on nyt jotain mukaanannettavaa muistoksi ajasta ensi- ja turvakodissa. Monelle siellä vietetty aika on hyvinkin arvokasta, ja he tulevat sen varmasti muistamaan aina.

Me saimme projektista Kertun ja Essin kanssa paljon hyvää mieltä pitkäksi aikaa eteenpäinkin, ja olen onnellinen että niin moni yritys lähti mielellään mukaan. Ilman lahjoituksia emme olisi pystyneet tähän, joten mitä lämpimimmät kiitokset vielä teille:

Kiddex

Kiddex Oy on vuonna 2008 perustettu laadukkaiden ja vastuullisesti tuotettujen lastentarvikkeiden maahantuontiyritys. Kiddexin tavoitteena on tuoda lapsiperheisiin iloa ja yhteisiä hetkiä tuotteidensa avulla.

Pono Design

Pono Design on syntynyt kahden pienen lapsen äidin intohimosta, suunnitella ja valmistaa tyylikkäitä ja käytännöllisiä vaatteita. Tuotteet ovat pelkistettyjä ja lapsellisen suloisia, ja istuvat myös aikuisille.

Herttala

Uusi ihana lifestyle-myymälä Jyväskylän Vaajakoskella. Palveluihin kuuluu myös second hand-kauppa, erilaiset kurssit ja stailaus- ja somistuspalvelut.

Babyshop

Lastenvaatteiden ja tarvikkeiden verkkokauppa. Babyshop inspiroi tarjoamalla eksklusiivisen ostoskokemuksen, parasta asiakaspalvelua ja hyvän sekoituksen laadukkaita tavaramerkkejä.

Raskauskeiju

Raskauskeiju.fi on äitiyden-, odotusajan- ja lastentarvikkeiden erikoisliike netissä. Se on suomalainen perheyritys, ja toimitukset tapahtuvat suomesta käsin.

Sugar Helsinki

Sugar on vastuullisiin lifestyletuotteisiin sekä -palveluihin keskittynyt uuden sukupolven PR-toimisto.

Pilkkeitä-blogi

Rakkaudesta sisustamiseen, hyvään ruokaan ja leivonnaisiin, käsitöihin ja kaikkeen kauniiseen. Piia teki vauvoille villasukkia ja pipoja.

Minna Bakes

Minna bakes syntyi rakkaudesta käsillä tekemiseen, visuaaliseen suunnitteluun ja makeaan. Minna bakesin tuotteissa yhdistyvätkin kaunis ulkonäkö, herkullinen maku sekä parhaat mahdolliset raaka-aineet luomuvaniljasta belgialaiseen suklaaseen.

Pienikamari

Pienikamari on persoonallinen ja kodikas leluihin ja sisustamiseen keskittynyt kulmakauppa Jyväskylän keskustassa. Jyväskylän helmiä.

Finlayson

Kodin tekstiileihin erikoistuneen Finlaysonin arvot kertovat kaiken oleellisen: ajattelemme itsenäisesti, olemme suvaitsevaisia, olemme rohkeita, olemme maailmasta ja asioista kiinnostuneita.

Raikastamo

Raikastamonluomujuomat voi bongata parhaista kahviloista ja kaupoista maanlaajuisesti.

By Nina Only

Jyväskyläläisen taiteilija Nina Steffanssonin upeita taidekuvia.

Confetti Palokka

Kotileipurin ja juhlien järjestäjän aarreaitta.

Kehystämö-Galleria Patina

Kehystämö-Galleria Patina on kehystysalan yritys, joka harjoittaa ammattitaitoista kehystämistä, galleriatoimintaa ja taidemyyntiä. Galleria Patina on valoisa, avara yli 40-neliöinen näyttelytila Kehystämö Galleria Patinan yhteydessä.

 

 Jos sinullakin heräsi halu auttaa lapsiperheitä tukemalla ensi- ja turvakodin toimintaa, niin lähde rohkeasti mukaan! Auttaa voit sillä tavalla ja sellaisella panoksella kuin itse haluat, erilaisia tapoja on monia ja niistä esimerkkejä näet Keski-Suomen ensi- ja turvakodin laatimasta ehdotuksien listasta. Apusi voi olla kertaluontoista tai jatkuvaa, rahalahjoitus, leluja, vaatteita tai vauvantarvikkeita, läsnäoloa, remontointiapua tai kakun leipomista. Jos olet taitava käsistäsi, voit tiedustella voisiko vauvoille ehkä neuloa jotain tai loistava idea on myös toimia varamummona jollekin pienelle taaperolle. Vastineeksi saat hyvän mielen auttavan käden ojentamisesta.

Huomenna on jännä päivä!

Huominen on varmasti yksi jännittävimmistä sekä tunteikkaimmista päivistä hetkeen, sillä olemme Kertun ja Essin kanssa omalta osaltamme päättämässä projektia, joka on ollut jo jonkin aikaa täällä kulissien takana vireillä. Jokaiselle meille on lapsiperhearki tuttua, myös se kuinka raskasta ja yllättävääkin se välillä voi olla, ja siksi olemme tänäkin vuonna halunneet keksiä keinon, jolla viedä hyvää mieltä jonkun paikallisen järjestön kautta. Halusimme nimenomaan huomioida lapsia ja äitejä, ja Kerttu keksi idean Keski-Suomen ensi- ja turvakodin toiminnan tukemisesta – näin apu menisi varmasti oikeaan osoitteeseen, sillä ensi- ja turvakoti on tukemassa perheiden elämää monessa eri elämänvaiheessa.

Keski-Suomen ensi- ja turvakoti on tekemässä todella tärkeää työtä auttaen vanhempia selviämään pienlapsiarjen haasteista tai parisuhdeväkivallasta. Vauvan uniongelmat, lapsen ensikuukaudet tai raskausaika voivat olla niitä vaiheita elämässä, jolloin apua tarvitsee eniten, ja mikäli tukiverkosto ei ole riittävä tai oman jaksamisen kanssa on haasteita, on ensi- ja turvakoti se taho, joka ojentaa auttavan kätensä ja ottaa perheet avosylin vastaan. Kahden lapsen äitinä todella voin sanoa tietäväni, mitä arki vaativan vauvan kanssa voi pahimmillaan olla, ja näin kaikki sympatiani ovat apua tarvitsevien perheiden puolella. Toivon sydämestäni, että jokainen ensi- ja turvakodistakin elämäänsä omillaan jatkava äiti saa vielä jossain vaiheessa nauttia tavallisesta lapsiarjesta, sellaisesta jossa esteet on ylitettävissä ja arjesta voi iloita.

Meidän pieni panoksemme auttamisessa on se, että olemme keränneet lapsiperheille paketteja, joita ensi- ja turvakoti voi jakaa äideille mukaan kotiin lähtiessä tai saapuessaan avun piiriin. Paljon on tarkoitus antaa eteenpäin, mutta osa tavaroista jää ensikodin tulevaisuuden käyttöä varten ja toivottavasti jakaa iloa eteenpäin usean vuoden ajan. On ollut todella ilo huomata, kuinka sydämellisesti yritykset ovat jälleen lähteneet tukemaan projektiamme lahjoittamalla valtavat määrät kaikenlaista lapsiarkea helpottavaa tavaraa, kuten lastenhoitotuotteita, ammeita, hoitoalustoja, leluja, vaatteita ja tarvikkeita, mitä tahansa mitä ensitaipaleella voisi tarvita.

Haluan vielä lämpimästi kiittää yrityksiä projektimme ja Keski-Suomen ensi- ja turvakodin toiminnan tukemisesta, huomisesta tulee takuulla hyvä päivä! Kiitos:

Herttala

Pienikamari

By Nina Only

Pilkkeitä-blogin Piia

Minna bakes

Finlayson

Raikastamo

Kiddex

Pono design

Raskauskeiju

Confetti

Babyshop

Galleria Patina

Sugar / Weleda, Urtekram ja Ella’s kitchen

Mustat kylpyhuoneen saippuat

Niin se vaan naisen mieli muuttuu, omalla kohdallani enimmäkseen silloin kun puhutaan mistä tahansa sisustukseen liittyvästä. Tai ehkä oma makuni jalostuu, tai vielä paremmin, olen vasta etsimässä sitä, mikä todella on se oma tyylini kodin suhteen. Pidän niin monenlaisesta, silmääni voi miellyttää täysin pelkistetty tehdasmainen tyyli mutta samaan aikaan ihailen toisten kokovalkoisia raikkaita koteja ja niin edelleen – lähes mikä tahansa toimii, jos sisustus on taitavasti tehty. Kun remontoimme edellistä kotiamme, olin aivan vannoutunut mannermaisen, runsaan jenkkityylisen sisustuksen puolestapuhuja, mutta nyt en voisi kuvitellakaan sisustavani runsailla kerroksilla, massiivisella valkoisella puulla ja silkkiverhoilla. Itse asiassa, juuri nyt en ihan täysin tiedä miten tyyliäni kuvailisin ylipäätään.

Kun olimme Nikon kanssa molemmat kyllästyneet edellisen kotimme tyyliin, vaihdoimme huonekalut pelkistetympiin, ja kuvioihin tuli mustavalkoisuus ja Ikea. Ja hyvin se sopikin 2010-luvun alkuun, mutta nyt olen viettänyt monta tovia pohtien, kuinka tehdä tästä nykyisestä sisustuksesta jotain muuta kuin sitä ihan perinteisintä musta-valkoista vastakkainasettelua. Molemmat värit on toki edelleen hyvin paljon mieleeni, mutta kaipaan niiden lisäksi jotain vähän enemmän, lisää värisävyjä ja lämmintä puuta rinnalle. Rakastan kaikkia tummia sävyjä, joten tummanharmaa, tummansininen tai tumma beigekään eivät ole huonoja vaihtoehtoja yhdisteltäväksi mustaan ja puuhun. Onneksi laitoimme vaneria seiniin ja kattoihin näinkin paljon, sillä ne lämmittävät yleisilmettä kivasti melko kovan lattian ja valkoisten seinien vastaparina.

Olen vihdoin saanut pikkuvessankin projektin etenemään (muistatteko vielä kun kirjoitin sen ongelmista tässä postauksessa), ja tänään ajelin paikalliseen puupinnoitteita valmistavaan firmaan nimeltä Siparila ja tilasin vessaan puukaton. Muutenhan tuo alakerran wc on hyvinkin mustavalkoinen, joten luulen ettei pieni lämpö ole yhtään pahitteeksi siinä tilassa. Nyt jälkikäteen olisin voinut valita vaikka tammisen kaapistonkin tai laatoituksen sijaan paneloida koko takaseinän puulla, sillä paneli jonka Siparilalta löysin, ansaitsisi päästä vähän isommallekin pinnalle.

Mustavalkoisuutta korostamaan meiltä löytyy molemmista kylpyhuoneista ja tuolta alakerran vessasta samat Dermosilin käsisaippuat, käsirasvat ja suihkusaippua. Vessoihin tilasin myös Menun saippuapullot, mutta ne eivät ole ihan parhaimmasta päästä käyttömekanismiltaan, joten olen täyttänyt näitä Dermosilin pulloja uudelleen ja pitänyt ne ennemmin lavuaarin reunalla. Samalla tilasin shampoon ja hoitoaineenkin niin että alakerran kylpyhuoneessa näyttää nyt melko yhtenäiseltä – lukuunottamatta lasten muumishampoota ja Nikon hienoa suomalaista shampoota (huom kuvien tarkka rajaus!). Lopulta mustat pullot levisivät myös keittiöön, ja sinnekin olen ostanut astianpesuaineet ja käsisaippuat kauniissa paketeissa niin niitä on kiva pitää pöydällä esillä. Saattaahan tämä olla vähän turhanpäiväistäkin saivartelua, mutta eräs tuttavani totesi, että nykyään kaikesta on saatavilla myös se astetta kauniimpi versio, joten miksi ihmeessä ei valitsisi sitä, jos tuote on yhtä hyvä. Tottahan se on, ennemmin valitsen sekä että kuin joko tai!

Mitä mieltä on raati, onko sillä väliä miten saippuat ja shampoot on pakattu vai onko sisältö ainut, jolla on merkitystä?

*kaikki kuvissa näkyvät kiinteät kalusteet ja laatat on Jyväskylän Laatta Leeviltä

Uusilla pyörillä

Jos kesälle pitäisi nimetä yksi ykköstekeminen, olisi se meidän lasten kohdalla ehdottomasti pyöräily. Sen jälkeen kun pyörät kaivettiin tänä keväänä esille, ei taida olla kulunut päivääkään etteikö Minea olisi pyöräillyt johonkin. Joko lähdetään puistoon, katselemaan lähialueen keskeneräisiä raksaprojekteja tai sitten Minea pyöräilee kavereidensa kanssa ympäri omaa korttelia. Voitte ehkä uskoa, että pariin kertaan olemme saaneet käydä reviirin rajoja läpi Minean kanssa, pyörällä kun niin nopeasti ehtisi vähän pidemmällekin.

Minean pyöräilyura alkoi 2-vuotiaana potkupyörästä, ihan niin kuin nyt Nooallakin. Sillä mentiin kaksi kesää, kunnes viime keväänä hankittiin 12″ jopo. Tavallisella pyörällä ajaminen lähti kymmenessä minuutissa sujumaan, koska potkupyörän jälkeen tasapaino oli kunnossa ja 4-vuotias jo hyvin jaksaa itse polkea. Nyt Nooankin kanssa ollaan kuukauden verran ehditty harjoitella potkupyöräilyä, ja perjantaina poika vetäisi noin viiden kilometrin lenkin alusta loppuun potkutellen, huh mikä suoritus. Potkupyörä siis vähintäänkin helpottaa vanhemman roolia pyörälläajon opettelussa, kun vanhempi säästyy pyörän työntämiseltä aputangon kanssa, ja parasta on se, että lapsi on itsekin niin paljon innokkaampi pyöräilemään, kun huomaa pääsevänsä eteenpäin suht vaivattomasti ja melko kovaakin vauhtia.

Minean viimevuotinen jopo alkoi tulla tänä kesänä tiensä päähän, satula oli nostettuna äärimmilleen, mutta tyttö silti polki jalat viuhtoen eteenpäin liian pienillä renkailla (Minea on noin 118cm pitkä). Muutaman kerran Minea testaili naapurin tytön isompaa pyörää, ja lopulta päädyimme siihen, että hankimme tälle kesälle 16″ pyörän, vaikka 20″ olisi sekin jo juuri ja juuri mennyt. Minea itse sanoi 16-tuumaisen tuntuvan paremmalta, ja niin mekin ajattelimme, että olisi parempi ajaa sopivalla pyörällä ennemmin kuin kaatuilla joka mutkassa vähän kömpelön tuntuisella menopelillä. Toki näin päätettyämme joudumme jälleen ensi vuonna ostamaan seuraavan tuumakoon pyörän, mutta onneksi käytetyt pyörät liikkuvat hyvin eteenpäin jo ihan omankin kaveripiirin sisällä.

Minealle sopiva pyörä löydettiin yhteistyön kautta Jollyroomilta, ja samalla saimme Nooallekin testailtavaksi 12-tuumaisen pyörän appareilla. Nooa oli kovin onnellinen uudesta pyörästään, kun siinä on polkimet ihan niin kuin siskollakin, mutta onhan tuo vielä aavistuksen iso Nooalle. Pyörällä on käyty pariin otteeseen ajamassa ja hakemassa tuntumaa polkimiin, ja Nooa kyllä tykkää ihmetellä pyörän päällä, vaikkei jalat kunnolla yltä maahan saakka eikä polkeminen suju kovin hyvin. Päätimmekin, että Nooa saa tämän kesän pääasiassa potkutella pienemmällä pyörällään, ja ensi keväänä kaivetaan jälleen tämä musta Pinepeakin cruiseri esiin. Ja silloin jätetään apparit samalla jo pois, koska tämän kesän potkuttelun jälkeen tasapaino on varmasti jo löytynyt.

Minean pyörä on hyvin samanlainen kuin Nooankin eli musta Pinepeakin 16-tuumainen cruiseri. Pyörä on mielestäni hyvällä tavalla vähän erilainen, pelkistetympi kuin kauppojen perus lastenpyörät ja malliltaan tuollainen tavallista rennompi. Musta on väriltään siinä mielessä hyvä, että pyörän voi kierrättää lapselta toiselle ilman että tarvitsee miettiä väriä, eikä sillä, voi se pinkki tai vaaleanpunainen olla pojankin lempiväri mutta varmempaa on luottaa mustaan. Minea liimasi runkoon muutaman tarran, ja totesi nykyään mustan lukeutuvan yhdeksi tytön lempivärejä, mikä ei tietenkään allekirjoittanutta haittaa yhtään, sillä sopiihan nuo kaksi mustaa pyörää aika hyvin talomme kuistille.

Uusi pyörä on tuntunut jämäkältä ja mieluisalta myös Minealle, sillä kutakuinkin puolet istuma-ajastaan tyttö käyttää pyörän päällä. Pinepeakin lastenpyöriä oli Jollyroomilla myös valkoisena ja vaaleanpunaisena, ja jos teidänkin perheessä tuskaillaan liian pienen pyörän kanssa, niin nyt jos koskaan kannattaa vaihtaa isompaan. Jollyroomilla on Pinepeakin hintaa laskettu kesäalessa yli puolet, ja nyt isomman pyörän saa selkeästi alle satasella ja pienemmän myös. Kurkkaa samalla kaikki Jollyroomin polkupyörät, sillä Pinepeakilta on valikoimassa valkoista ja vaaleanpunaistakin pyörää, nekin samassa tuntuvassa alessa.

Ajatuksia lapsista

Jotenkin kummasti kaveripiiriini on sattunut todellinen vauvabuumi, kuusi ystävää on parhaillaan raskaana ja muutenkin tuntuu, että vauvauutisia tipahtelee puolituttujenkin somekanaviin vähän väliä. Ihan vasta ehdin todeta, että nyt alan olla jo siinä iässä, että kaveripiirissä on lapset tehty ja seuraavana vuorossa on työpaikan vaihdot, avioerot ja sairaudet sun muut vaivat, mutta eipä mitään, ihanaa että saadaan ympärille vauva-arkea! Yllättävän usein vastailen itsekin kysymykseen siitä, onko meidän lapsiluku tässä vai vieläkö ollaan ajateltu tehdä kolmas lapsi. Tiedän toki, ettei lapsia tehdä, mutta jonkinlainen päätös lasten toivominenkin on, ja luulen kyllä että me Nikon kanssa ollaan varmoja sen suhteen, mitä me haluamme – ja molemmat samoilla linjoilla asian suhteen.

Vaikeinta pienlapsiarjessa on ehdottomasti mielestäni ollut itkevä, tyytymätön ja vain pienissä pätkissä nukkuva vauva, jollaisen mekin olemme aikanaan kokeneet. Kaikki sen ajan jälkeen on tuntunut melkein jopa helpolta, vaikka monesti kuulin vakuutteluja siitä, kuinka liikkeelle lähtenyt, joka paikkaan ehtivä taapero se vasta hankala olisikin. Edelleen olen sitä mieltä, että lasten kanssa henkisesti raskas aika on minulle ollut huomattavasti pahempi kuin fyysisesti raskas, väsyneenä äitinä olisin voinut vaihtaa lohduttomasti itkevän vauvan kaatuilevaan, täystuhotaaperoon milloin tahansa, jos olisi ollut mahdollista valita.

Nykyään meidän perusarki on hyvin mutkatonta ja helppoa, eikä oikeastaan mikään vaadi erityisiä ponnisteluja onnistuakseen, kun lapset on jo sen verran isoja ja omatoimisia. Minea on aina ollut aavistuksen pikkuvanha ja aikaansa edellä siinä, että tyttö haluaa osata tehdä mahdollisimman paljon itse ja onkin todella taitava ja fiksu – näin varmaan kaikki äidit näkevät omat lapsensa. Meidän lapsilla on kolmen vuoden ikäero, ja se on toiminut paremmin kuin hyvin ajatellen sitä, kuinka hienosti Minea suhtautuu Nooaan. Minealle Nooa on selkeästi pienempi, pikkuveli, jota autetaan ja huomioidaan aina kun mahdollista. Edelleenkin Minea pitää Nooaa sylissä päivittäin, suukottaa tilanteen tullen, auttaa, ottaa mukaan leikkeihin, opastaa ja antaa paljon anteeksi ihan vain siksi, että tietää toisen olevan pienempi. Eikä ikäeroa silti ole liikaa, etteikö sisarussuhde olisi läheinen ja yhteisiä leikkejä löytyisi.

Nooa puolestaan on mitä parhaassa iässä, osaa jo paljon mutta on kuitenkin vielä niin äitin poika, ettei ihan hetkeen ole kasvamassa sylistä pois. Tuo pieni poika haluaa jakaa kaiken siskonsa kanssa, tutkii lapsen mielenkiinnolla kaikkea eteen tulevaa ja kyselee kaikesta kysymyksiä, joihin aina en osaa vastata. Eilen tutkittiin metsässä erilaisia ötököitä, tänään seisottiin ihastelemassa kaivinkonetta ja joskus ihmetyksen voi herättää niinkin pieni asia kuin sammal kiven päällä tai taivaalla kiitävä lentokone. Melkein uskaltaisin väittää, että elämme parhaita aikoja juuri nyt – vaikka toisaalta, niin on Mineankin kanssa jokainen vuosi tuntunut parhaalta vuodelta siihen mennessä.

Juhlien jälkeen

Juhlien jälkeen tunnelmat saattavat usein olla hieman noh, väsähtäneet, mutta väliäkö sillä jos juhla itsessään on onnistunut ja vieraatkin on viihtyneet. Meillä rullattiin lauantaina matot sivuun, ripustettiin kattoon viirejä ja ilmapalloja ja talo täyttyi kaksikymmenpäisestä juhlijaporukasta. Ensin vähän jännitin, miten me kaikki mahduttaisi meille, mutta onneksi (!) säät näytti paranemisen merkkejä iltapäivästä, ja lopulta saatiin osa porukasta istuskella terassin puolella auringon paistaessa. Tiesittekö muuten, että Niko on viime päivät nikkaroinut meille terassia ja etupihalle pientä kuistia? Päätettiin tehdä väliaikaisratkaisu leveästä lankusta, ja myöhemmin, ehkä vuoden tai parin päästä rakennellaan lopullinen terassi betonista.

Muuten en olisi näihin bileisiin laittanut mitään erityisiä koristeluja, mutta meillä sattui paria päivää ennen olemaan töissä juhlat, ja kätevästi sain sieltä valmiit viirinauhat ja ilmapallot. Ihan uutena juttuna tajusin myös että jätesäkistäkin saa tehtyä kivoja tasseleita kun vain rullailee säkin haitarille, leikkaa ja sitoo narulla. Ohjeita löytyy netistä vaikka kuinka, esimerkiksi täältä.

Juhlakoristeiden poisottaminen on usein se vaikein osuus juhlista, ja varsinkin tällä viikolla olen päättänyt olla ottamatta paineita yhtään mistään – ensimmäisen lomaviikon kun haluan viettää mahdollisimman rennosti, niin että ensi maanantaina jo voi sanoa olevansa täysin lomatunnelmissa. Itse asiassa, sen verran rennosti on menty tässä muutenkin, että olen unohtanut hoitaa lasten (ja omani) passiasiat kuntoon. Reissuun pitäisi lähteä noin kolmen viikon päästä, eikä kolmella neljästä ole passia. On se ihme, etten tähän ikään mennessä ole oppinut hoitamaan asioita hyvissä ajoin, luulen nimittäin että sillä saattaisi olla jotain vaikutusta siihen ettei 5-vuotias tyttöni lähes joka kerta autoon istahtaessaan kysyisi ”äiti ollaanko me tänään myöhäsaä”!

Lasten kanssa me lomaillaan seuraavat kaksi kuukautta, ja vasta elokuun alusta alkaa arki uudessa päiväkodissa, uusien hoitajien ja uusien kavereiden kanssa. Mallorcaa lukuunottamatta emme ole suunnitelleet oikeastaan yhtään mitään tekemistä tälle lomalle, vaan yritämme olla aikatauluttamatta liikaa ja elää viikko, tai jopa päivä kerrallaan. Olen etenkin tänä vuonna pelännyt jonain päivänä löytäväni itseni tilanteesta, jossa viikkoni on niin täynnä ohjelmaa, että ystävien kanssa yhteisen ajan löytäminen käy lähes mahdottomaksi. En usko, että kukaan toivoo päätyvänsä ruuhkavuosien suorittajaksi, mutta jossain vaiheessa se saattaa olla väistämättömästi edessä, jos perheessä on pieniä lapsia, harrastuksia, työssäkäyviä vanhempia ja vanhempien harrastuksia. Silloin jos joskus on hetkessä elämisen taito tarpeen, ja samaa mentaliteettiä aion soveltaa nytkin.

Tv-huoneessa (sisältää alekoodin)

*yhteistyössä Hifi Studio

Vielä ihan äskettäin meidän tv-huone oli hyvinkin keskeneräinen, tavaraa lojui lattioilla eikä ollut mitään säilytyskalustetta mihin piilottaa niitä, ja tv:kin keräsi pölyä kaiken muun seassa. Jotkut pienetkin projektit kun vain tuntuvat jäävän pidemmäksikin aikaa roikkumaan, jos inspiraatiota ei yksinkertaisesti ole. Muutenkin, meille tv-huoneen tärkeimmät kalusteet olivat sohva, tv ja hyvä äänentoisto, joten näihin keskityttiin ensin ja kaikki muu sai rauhassa odotella. Tärkeintä oli, että on huone jossa rauhassa katsoa telkkaa ja tarvittaessa majoittaa ystäviä.

Lopulta inspiraatio huoneen sisustamiseen löytyi, kun hankimme huoneeseen uutta äänentoistoa – näyttävät laitteet suorastaan vaativat arvoisensa ympäristön. Aikaisempi kotiteatterijärjestelmämme ei enää ollut toiminut muutamaan vuoteen, ja tällä kertaa olimme päättäneet hankkia jotain laadukkaampaa, monipuoliset kaiuttimet, jotka sopisivat niin elokuvien katseluun kuin musiikin kuunteluun. Kriteereinä oli erinomainen äänenlaatu, tyylikäs ulkonäkö sekä se, että järjestelmä on helppokäyttöinen ja yhteensopiva esimerkiksi puhelimen Spotifyn kanssa. Voin kertoa, että kumpikaan meistä ei ollut niin perehtynyt nykyajan tarjontaan, että olisimme itse osanneet lähteä kartoittamaan vaihtoehtoja kovin pitkälle. Niinpä meille helpoin ratkaisu oli kävellä Jyväskylän Hifi Studioon, kysyä neuvoa myyjältä ja luottaa täysin myyjän asiantuntemukseen siinä, mikä meidän tarpeisiimme olisi se kannattavin vaihtoehto.

Kun aloimme selvitellä eri vaihtoehtoja, huomasin heti alkuun, että saatavilla on mitä upeimpia ratkaisuja kevyemmistä järjestelmistä kokonaisvaltaisiin äänentoistolaitteistoihin, joilla erinomaista äänenlaatua saa niin sisä- kuin ulkotiloihinkin. Voisi sanoa, että vain taivas on rajana, ja useimmiten budjetti on se, minkä perusteella viimeinen päätös tehdään. Erityisen kovassa huudossa tällä hetkellä tuntuu olevan Bang & Olufsenin Beoplay-sarja, jonka mobiilikaiuttimet ovat niin tyylikkäitä, ettei niitä uskoisi kaiuttimiksi ollenkaan – todellinen sisustajan unelma siis! Voisin hyvin kuvitella itsekin nappaavani tällaisen minikaiuttimen mukaani kesäpiknikille eikä tämäkään nahkahihnalla varustettu Beolit 17 kaiutin olisi yhtään hullumpi esimerkiksi keittiöntasolla tai miksei lastenhuoneessakin soittamassa lasten suosikkeja. Toisaalta olisi tehnyt mieli myös päivittää kuulokevalikoimaani näillä valkoisilla Kefin M400 kuulokkeilla, sillä siivoaminen, lenkkeily tai koiran ulkoiluttaminen hoituvat kaikki astetta kivuttomammin musiikkia kuunnellessa.

Mihin ratkaisuun me sitten lopulta kuitenkin päädyttiin? Meille hankimme Genelec G2 aktiivikaiuttimet mustana ja niiden pariksi ääntä vahvistamaan F1 aktiivisubwooferin. Lisäksi ostimme vielä Heosin Link HS2 etuvahvistimen, johon yhdistettynä koko järjestelmä on hyvin helposti ohjattavissa kännykästä. ”Genelec sopii vaativammankin hifistelijän makuun, sillä sen toisto on erittäin puhdas, neutraali ja tarkka”, näin luvattiin näistä valitsemistamme kaiuttimista, ja nyt muutaman elokuvan ja useamman musiikin kuuntelutunnin jälkeen voin sanoa olevani täysin samaa mieltä. Kaiuttimet sopivat täydellisesti uuteen mustaan String-hyllyymme ja niiden sointi on parempi kuin mitä osasin etukäteen edes odottaa. Saattaa kuulostaa hölmöltä, mutta olen alkanut kuunnella musiikkia huomattavasti enemmän myös arkena nyt kun meillä on kaiuttimet, joita on yksinkertaista käyttää ja joiden ääni on kirkas ja aito mutta myös riittävän pehmeä, ettei se häiritsevästi blokkaa keskustelemista ja muuta arkista elämää ympärillä. Aktiivikaiuttimet ovat yleensä kompaktin kokoisia ja heti käyttövalmiita (eivät vaadi vahvistinta), mutta meille tosiaan tuli vielä tuo Heosin etuvahvistin, jotta järjestelmä toimii myös mobiilisti, yhdessä Applen laitteiden kanssa.

Valinta valkoisen ja mustan värin välillä oli meille helppo, koska tv-huoneeseen olemme halunneet selkeästi tummempaa yleisilmettä. Päätimme kuitenkin jo nyt, tyytyväisen testailun jälkeen, että myöhemmin tänä vuonna hankimme vielä lisää Genelecin kaiuttimia valkoisena ja sijoitamme niitä yhden tai kaksi per huone. Monihuonejärjestelmän myötä saamme kännykän sovelluksella hallita koko talon äänentoistoa, päättää kotisohvalta käsin kuinka kovalla voimakkuudella musiikkia kuunnellaan, missä huoneissa ja se tärkein, mitä kuunnellaan. Tämän tulee myös tulevaisuudessa hoitamaan jo nyt hankittu Heos Link HS2, laite joka meillä on huomaamattomasti String-hyllyllä, piilossa muratin oksien takana. Vaikka laitteiston laadukkuus ja sointi on kriteeri numero ykkönen, niin en voi sanoa ettenkö olisi enemmän kuin tyytyväinen siihen, että kaiuttimet ja muut järjestelmän osat voi huoletta olla näkyvillä ja osa sisustusta.

Lopuksi vielä erityisen kiva asia, sain nimittäin teillekin jaettavaksi huikean edun Hifi Studion nettikauppaan. Tämän tasoisesta elektroniikasta harvoin saa alennuksia, mutta nyt teille olisi tarjolla alekoodi, jolla saatte jokaista ostettua tuotetta kohden kaupan päälle 10%:n arvoisen lahjakortin. Edun saa kirjoittamalla tilausvaiheessa lisätietoja-kenttään koodin melina. Jos olette esim ostamassa kaiutinjärjestelmää, kannattaa muut osat ostaa ensin ja sitten myöhemmin lahjakortilla vahvistin, tai jos toiveissa on näppärä Beoplayn mobiilikaiutin, voi lahjakortin käyttää vaikka tyylikkäisiin kuulokkeisiin. Lahjakortti on voimassa 12kk ostopäivästä eteenpäin ja se lähetetään tilauksen jälkeen sähköpostiin.

Kahvin voimalla

Huh mikä viikonloppu takana! On ollut pientä äksöniä perjantaista sunnuntai-iltaan ensin vähän isompien kekkereiden muodossa ja tänään puolestaan on saanut tehdä niitä arkisempia hommia eli perus kotityöt ja joitain työjuttuja, joita ei huomenna ehdi. Eilen pyörähdin Minean ja hyvän ystäväni kanssa Tampereella päiväreissun mittaisella käynnillä, niin että ehdittiin sopivasti juosta Ikea ja Ideapark läpi, ja lapset pääsi toivomiinsa paikkoihin. Alunperin suunnitelmana oli mennä Koiramäkeen, mutta kun koko päivän satoi vettä, muutettiin me suunnitelmat lennosta ja mentiin ensin Ikean leikkipaikkaan (Minean toive!) ja siitä Fun parkkiin. Ideaparkissa ollaan lasten kanssa käyty monestikin, mutta Fun parkissa tämä oli ihan ensimmäinen kerta. En ole täysin varma tykkäsinkö vai en, olihan siellä muutamia tosi kivoja laitteita ja paikka oli monipuolinen, mutta laitteisiin pääsi vain tiettyinä kellonaikoina, ja loppujen lopuksi lapsetkaan ei jaksaneet tarkistella koko ajan kelloja, vaan viihtyivät ennemminkin Hop Lopin puolella. Fun parkista siis löytyy myös Hop lop pienemmässä mittakaavassa.

Kun on koko viikonloppu mennyt myöhään valvoessa ja aikaisin herätessä, jatkuvasti jotain touhutessa, on pelastavana elementtinä toiminut kahvi. Sanoin torstaina ihan ääneenkin, että kahvilla meidänkin avioliitto on selvinnyt monesta, ja niin se kyllä osittain varmasti onkin, vaikka sanoinkin sen pieni pilke silmäkulmassa. Itselleni kuitenkin oli pienlapsiaikana kaikkein tärkeintä vertaistukea se ymmärrys, jota jaettiin ystävien kanssa kahden kesken kahvipöydässä, enkä voi sanoa ettenkö nykyäänkin nauttisi siitä, kun voi hyvällä syyllä leipoa vähän mutakakkua ja jakaa sen jonkun kanssa samalla päivän kuulumisia läpikäyden. Luin aika pysäyttävän artikkelin pienten lasten äitien väsymyksestä, etenkin siitä kuinka peruuttamattomiin tekoihin se voi johtaa ellei äidit saa riittävästi apua, ja mietin että miksen tuossa voisi ihan hyvin olla minäkin, jos ympärilläni ei olisi aina ollut niin hyvää joukkoa ymmärtäviä ihmisiä. Aina löytyy joku, jonka kanssa jakaa pulla tai keksi, jos jutustelulle on tarvetta, ja se jos mikä parantaa maailmaa.

Joskus olen miettinyt, kuinka harmi on ettei miehillä ole samanlaista tapaa istua kahvin ääreen silloin kun joku painaa mielessä, tai päinvastoin, kun asiat on hyvin ja sen haluaa jakaa läheisten kanssa. Jos meikäläinen asuisi ihan kaupungin keskustassa, aloittaisin jokaisen aamuni yhdellä take-away-kahvilla tai kutsuisin jonkun ystäväni pikatreffeille kahvilaan ennen lasten hakemista hoidosta. Ihan jo siitäkin syystä, että Jyväskylään juuri aukesi uusi kahvila, Espresso House, jonka kahvit ja tarjoilut oli sen verran taivaallisia, että koukuttumista on vaikea estää. Seuraavat kolme päivää on lasten viimeiset hoitopäivät ennen kesälomaa, joten taidan pitää loman alkamista hyvänä tekosyynä aloittaa tuleva viikko yhdellä energiaa antavalla kahvilahetkellä, tai miksei sitä voisi loman ajaksi ottaa jopa tavaksi!

Elämäni tärkein tehtävä

Mä tykkään susta niin paljon, että en tunne ketään muuta, kuka on noin ihana. Rakastan sinua eniten.

Nämä sanat kannettiin tänään aamulla itsetehdyn kortin muodossa sänkyyni, halausten ja suukkojen saattelemana. Mietin hetken aikaa, kuinka voisin koskaan riittävästi ilmaista sitä, kuinka suurta oma rakkauteni lapsiani kohtaan on, mutta ehkä minun ei tarvitsekaan ajatella sitä, vaan rakkautta ja onnea on joka hetkessä. Joskus pinna palaa liiankin herkästi, aina ei jaksaisi kymmenettä kertaa lukea samaa iltasatua tai taistella nukkumaanmenosta, väsyneenä sitä vain toivoo että lapset leikkisivät keskenään ja aika ajoin kaipaa omaa aikaa. Tärkein tehtäväni kuitenkin on olla äiti, sellainen joka rakastaa ja on läsnä. Noille kahdelle pienelle ihmisenalulle me vanhemmat olemme kaikki kaikessa, ja se on se syy, miksi niin kovasti tahtoisin olla hyvä äiti, en pelkästään riittävän hyvä. Toivon, että äitinä olemisen onni ja kiitollisuus muistuu mieleeni ihan joka päivä, sillä oikeastihan millään muulla ei ole niin väliä, kunhan minulla on perheeni.

Ihanat sisustuskutsut

Tämä postaus ansaitsee läjäpäin kuvia, koska olen niiiin fiiliksissä tästä koko jutusta. Järjestin keskiviikkona meillä ensimmäistä kertaa ikinä sisustuskutsut – ensimmäistä kertaa siksi että vastaavia ei ole ennen ollut missään tarjolla. Senja otti yhteyttä yhteisen tutun suosittelemana, kysäisi josko olisin innostunut järjestämään kutsut tässä keväällä, ja olinhan minä, aika tosi innoissani! Keräsin kaverit kasaan melko lyhyellä varoitusajalla, jotta en itsekään ehtisi sen kummempia stressailla tarjottavista tai muusta. Onneksi suurimmalla osalla oli kalentereissa tilaa, ja paikalle pääsi kymmenen ystävää. Nykyään nimittäin ihan oikeasti tuntuu, että monilla ystävillä on niin kiireiset viikot, että hyvä jos saadaan treffejä mihinkään väliin sovittua. Harmi juttu, mutta sitä ne ruuhkavuodet on, pienten lasten kanssa tai ilman.

Sisustuskutsut löydät instasta nimellä @sisustus_orvokki ja facebookista Orvokki. Ideana on se, että emäntä kutsuu ystäviä kylään, Senja tulee esittelemään mitä ihanimpia sisustustavaroita, vieraat saavat kaikessa rauhassa katsella tuotteita samalla kun hörppivät kahvia ja lopuksi voi halutessaan ostaa omat suosikkinsa heti kotiin viemisiksi. Ainoastaan matot on tilaustavaraa, muuten tuotteen saa mukaansa korttimaksulla.

Ehdottomasti parasta näissä kutsuissa on mielestäni tuotteet, joita Senja on valikoimiinsa ottanut. Olisin halunnut hankkia niin monia ihania pieniä sisustusesineitä, kuten vanerisia lastenhuoneen koristeita, keraamisia astioita, keittiötarvikkeita, koruja, kattaustuotteita, vihkoja, vaaseja… Jouduin ihan tosissani miettimään mitä kaikkea voin ostaa ja mitä jätän tulevaisuuden hankinnoiksi, sillä lähes koko valikoima olisi sopinut meidän kodin tyyliin. Yleensä kutsujen tavaroita saa odottaa vähintäänkin muutamia päiviä, mutta sekin oli mielestäni toivottua vaihtelua, että ostamasi esineen sait samantien asetella omalle paikalleen, ja ihan kaikkea pääsi hypistelemään livenä, ei vain tiettyjä värejä tai kokoja. Ja vaikka toistaiseksi kutsut hoituu yhden naisen voimin, Sisustus Orvokin perustajan Senjan toimesta, niin kutsuja voi instan tai facebookin kautta varailla mihin tahansa päin Suomessa – Senja nimittäin reissailee ympäriinsä pitämässä kutsuja.

Mitä meikäläinen sitten päätyi lopulta kutsuilta hankkimaan? Lapsille ostin jotain pientä ja suloista, itselleni keittiöön Cilla’sin tuotteita ja pitihän sitä pari mattoakin saada. Matoista vielä lisää myöhemmin, mutta sen verran voin jo paljastaa, että Sisustus Orvokin instasta löytyy todella nättejä yksivärisiä käsintehtyjä mattoja hyvinkin huokeaan hintaan, ja vieläpä eettisellä ajatuksella! Jos olin jo ennen kutsuja innoissani, niin kutsujen jälkeen olin vieläkin enemmän – ihanaa löytää jotain inspiroivaa, uutta ja täysin omannäköistä.

Säilytysvinkki

Nämä on niitä todellisia first world problems mutta eipä tässä blogissa ole ennenkään niin kovin syvällisellä, maailmankaikkeutta syleilevällä tasolla liikuttukaan – itselleni blogi on oman arjen kauniimpien asioiden taltioimista, kun realismia kaikkine ahdistuksineen ja epävarmuuksineen löytyy riittävästi siitä tosielämästä. Oikeaa elämää toki blogissanikin on, ja todella toivon sen näkyvän teillekin saakka, että täällä kirjoitetaan ja kuvataan autenttisia asioita, ei sen enempää tai vähempää. Muistan muuten jostain lukeneeni kuinka bloggaajia itsejään on nykyään alkanut ahdistaa blogien korkea, jopa ammattimainen taso jota heidän on ylläpidettävä, mutta minä en tuota lausetta allekirjoita, koska bloggaaminen ei itselleni ole ahdistavaa ollut oikein missään vaiheessa. Onhan se kiva mikäli blogi voi vuodesta toiseen vastata lukijoiden odotuksiin, mutta en osaa kuvitella, että jättäisin jonkun itseäni inspiroivan postauksen siksi julkaisematta, etten ajattelisi sen vastaavan jotain kuvitteellista laatustandardia. Itse minä ne standardini luon ja blogini on juuri sen näköinen kuin olen itsekin – tässä tapauksessa joskus huoliteltu, useimmiten hyvinkin hetkessä elävä ja konstailematon.

Mutta sitten takaisin päivän ajatukseen eli säilytysvinkkiin, jonka halusin teille jakaa. Uudessa kodissa olen koittanut etsiä mahdollisimman tehokkaita tavaransäilytystapoja, jotta kaikella olisi oma tietty paikkansa, ja näin paikat ehkä pysyisivät siistinä pienemmällä vaivalla. Yksi askel siisteyteen oli hankkia kaappeihin mahdollisimman paljon kannellisia laatikoita, sillä kaappien sisukset on yksi pahimmista siivottavista mitä tiedän. Pientä tavaraa kertyy joka paikkaan, etkä koskaan löydä tarvitsemaasi esinettä sillä hetkellä kun sitä etsit. Laitoin laatikoita niin keittiöön kuin kodinhoitohuoneeseenkin, ja myös lasten kaapit ovat kaikki täynnä erikokoisia pienempiä laatikoita, joihin lelut on lajiteltu jonkinlaisella logiikalla. Usein se olen edelleenkin minä, joka lelut iltaisin siivoaa, mutta onpahan ainakin helpompi saada ne siististi ja nopeasti omille paikoilleen.

Makuuhuoneessa yksi yleisimpiä ongelmia on keksiä paikka päiväpeitolle, tyynyille ja vilteille, joita sängyn päällä saattaa päivisin olla. Jotkut tykkäävät sängynpäätyraheista, mutta meille ei sellainen ole edes vaihtoehto kapean tilan vuoksi. Olin jo laittamassa myyntiin Hayn naulakkoa, joka oli lojunut meillä toimettomana pidemmän aikaa, mutta yhtenä päivänä päätin nostaa sen meidän makuuhuoneeseen ja luontevasti satuin siivotessa heittämään kaikki viltit ja peitot naulakon päälle. Siihen ne jäivät, ja niin jäi naulakkokin. Koristetyynyt lojuvat edelleen lattialla naulakon vieressä aina yöaikaan, mutta huoneeseen on tarkoitus vielä joskus hankkia puunvärinen y-tuoli, jonka päälle voisi aina heittää tavaraa väliaikaiseen säilytykseen. 

 Mitäs tykkäätte tästä systeemistä? Olin ensin ajatellut nikkaroida peitoille pitkistä puukepeistä sisustustikkaat, mutta onpahan nyt yksi projekti vähemmän toteutettavana. Finnish design shopissa myös törmäsin melko näppärään peiliin (taisi olla Menun tai Muuton?) jonka seinäkiinnike toimii samalla tankona vaatteille tai miksei juurikin peitoille ja vilteille. Vaihtoehtoja siis varmasti löytyy kunhan vain vähän etsiskelee ja käyttää mielikuvitusta. Luulen että aika monilla on ongelmana vaatteet, jotka eivät ole puhtaita muttei vielä pesuakaan vaille, koska on hankala päättää, missä tällaisia voisi oikein säilyttää. Hayn naulakko toimii mielestäni loistavasti tähänkin tarkoitukseen, ja yhtä hyvin menisi ne sisustustikkaatkin. Miten teillä säilytetään näitä, lattialla paras vai ehdottomasti joku oma säilytysratkaisu?

Sunnuntain extempore synttärit

No nyt on kakkua maha täynnä, Niko vuotta vanhempi ja yksi loistava viikonloppu takana. Parasta on varmasti se, että ehtii tehdä asioita, joita ei tarvitsisi mutta haluaa silti. Leivottiin lasten kanssa kakkua, puhallettiin parit ilmapallotkin ja kutsuttiin ihan vain muutama ystävä kylään, jotta kaikkea kakkua ei tulisi syötyä yksin. Tiedän, että monille synttärit on enimmäkseen stressin aiheuttaja, mutta itse olen täysin päinvastaisella linjalla, ja olen useasti harmitellut sitä, kuinka molemmilla lapsilla ja mulla itselläni on kaikilla synttärit helmikuussa – minkä takia niitä ei ihan jokaista viitsi juhlia siinä mittakaavassa kuin ehkä tulisi juhlittua, jos ne olisi eri vuodenaikoina. Sen jälkeen kun Minea syntyi, en ole enää omia synttäreitäni juhlinut ollenkaan, nimpparit sain kalenteriin vasta muutama vuosi sitten, ja nekin sattuu lähes samalle viikonlopulle äitienpäivän ja Nikon synttäreiden kanssa, ja niin ne on muuten Mineankin nimpparit kevättalvella. Varmaan juuri tästä syystä olen usein pitänyt vaatekutsuja syksyisin, että olisi edes joku syy kutsua kerralla enemmän kavereita kylään.

Kakku leivottiin Kinuskikissan ohjeella, ja siihen laitettiin täytteeksi lakkahilloa ja kinuskia. Olihan se suht makeaa, mutta omaan makuuni juuri sopiva, ja hyvää vaihtelua siinä mielessä että en ole koskaan ennen käyttänyt lakkahilloa. Suolaisena tarjottavana tarjosin helppoja tonnikalawrappeja eli tortillalevyn sisään salaattia, tonnikala-tuorejuustotäyte, tomaattia, kurkkua ja avokadoa. Toimii millä täytteillä tahansa ja maistuu yleensä kaikille. Tonnikalawrapit on yksi niitä tarjottavia, joita teen usein jos en ole ehtinyt suunnitella sen kummempaa leivottavaa tai jos aika ei riitä leipomiseen. Toinen vastaava on kanapiirakka tai herkkupuolelta banoffee tai pannari.

Ensi viikolla pääsen taas suunnittelemaan jotain tarjottavaa kun emännöin kutsuja täällä meillä. Tällä kertaa kyseessä ei olekaan vaatekutsut vaan jotain ihan muuta, jotain josta kerron lisää sitten jälkikäteen. Ajattelin tehdä useampaa erilaista suolaista ja makeaa, mutta jotenkin nyt tuntuu että ideat on täysin hukassa! Siispä, jos teillä on vinkata jotain nopeaa mutta hyvää leivottavaa, niin laittakaahan kommenttia tai sähköpostia tähän suuntaan. Ihan jo senkin takia olisi kiva kuulla teidän suosikkeja, jotta aina ei tulisi leivottua samoja herkkuja, ehkä vieraatkin kaipaavat jotain vaihtelua kanapiirakasta, hehe.

Pirteää alkavaa viikkoa! Pidetään peukkuja että lupaukset takatalvesta eivät ainakaan ihan sellaisenaan toteutuisi, en nimittäin taida kestää enää yhtäkään lumisadetta tälle keväälle.

Uusi inspiroiva kauppa Vaajakoskella!

Pienen tauon jälkeen meikäläinen näyttäisi jälleen olevan kohtalaisen innokas bloggaaja, kun postauksia tulee kuin liukuhihnalta. Tai ehkä pitkä vapaa vain teki tehtävänsä ja ylimääräinen oma aika tuottaa niin sanotusti hedelmää. Sillä välin kun mä makasin kotona sohvalla ehti Niko pyörähtää lasten kanssa tivolissa, joten siltäkin osin vappu on nyt taputeltuna. Illalla siivosin jo kaikki koristeet pois, sillä katosta roikkuvat serpentiinit eivät oikein inspiroi enää viikko vapun jälkeen, ja Minealla oli kuulema ensi viikolle jo muita juhlasuunnitelmia. Jep jep, taas ollaan leipomassa ja kutsumassa kavereita kylään, vuorossa olisi nimittäin Minean huoneen tuparit! 

Oli minulla ihan oikeaakin asiaa, tulin nimittäin vinkkaamaan Jyväskylään rantautuneesta uudesta kaupasta. Täällä päin Suomea kivijalkaliikkeet ovat nykyään harvinaista herkkua, ja täytyy myöntää että itsekin ostan lähes kaiken netistä, koska valikoima on yksinkertaisesti niin suppea. Lastenvaatteita ei ole myyty muualla kuin perus ketjuliikkeissä kuten H&M, Lindex, Pop, sisustuksen osalta joutuu turvautumaan lähinnä Prismaan, Clasuun tai Minimaniin. Onneksi muutama poikkeuskin löytyy, ja Harjun paperi sekä Pienikamari on aina olleet Jyväskylän ylpeys tarjonnan osalta. Nyt joukkoon voi lisätä Vaajakoskella vastikään ovensa avanneen Herttalan, tuon ehdottomasti omaperäisimmän ja herttaisimman pikkuliikkeen pitkiin aikoihin. Parasta Herttalassa on konseptin monipuolisuus, kyse kun ei ole mistään tavallisesta kaupasta vaan Herttala on lifestyle-myymälä. Herttalassa myydään muun muassa Metsolan vaatteita lapsille ja naisille, Sophie la Girafen leluja ja ihohoitotuotteita, ekokosmetiikkaa, paikallisten taiteilijoiden tuotteita ja lisäksi myymälässä on second hand -nurkkaus, josta voi tehdä laadukkaita, uudenveroisia löytöjä. Myymälätoiminnan lisäksi Herttalassa järjestetään ajankohtaisia luentoja ja erilaisia kursseja, näistä parhaiten pysyy kartalla seuraamalla Herttalan Facebook-sivuja. Meiltä puuttui lapsilta siistimmät pipot näille keleille (mitä ne tämän ajan kelit nyt sitten ikinä sattuvat olemaankaan?!), ja ensimmäistä kertaa Herttalassa pyörähtäessäni tarttui mukaani nämä ihanat Metsolan puuvillapipot*. Nooalle otin vaaleanharmaan ja Minea itse valitsi vaaleanpunaisen, melko täydelliset parit rodinin picojen kanssa vai mitä! Herttalan valikoimassa muistan ainakin nähneeni söpöjä frillahousuja vauvoille ja ihanaa Metsolan harmaata pisarakuosia vähän isommille lapsille, myös second hand puolella oli kaikenlaista kivaa. Kannattaa poiketa paikan päällä, vai joko liike oli teille ennestään tuttu?

*saatu bloginäkyvyyttä vastaan

1 2 3 4 12