Kissakahvila

Ennen Tampereelle lähtemistä kysyimme vinkkiä kivoista kahviloista ja ravintoloista Visit Tampereelta, koska ajattelimme saavamme uutta näkökulmaa jo ennestään tuttuun kaupunkiin. Tiedätte kaikki varmaan sen, kuinka sitä usein tulee käytyä samoissa hyväksi todetuissa paikoissa niin reissussa kuin omassa kotikaupungissaan, joten joskus voi olla ihan virkistävää ajatella vaikkapa asuinkaupunkiaankin turistin näkökulmasta. Koskaan ei tiedä vaikka löytäisi uusia suosikkeja rohkeasti kokeilemalla.

Meille suositeltiin useampaakin kahvilaa Tampereelta, näiden joukossa yksi pupu- ja yksi kissakahvila. Jätimme asian hautumaan ja vasta aamun edetessä torstaina päätimme, että varaamme pöydän ja käymme lounastamassa jotain pientä kissakahvila Purnauskiksen listalta. Syysloma-aikaan kahvilaan tulijoita oli enemmän kuin kahvilalla pöytiä, joten ilman etukäteisvarausta ei meidänkään 6-henkisellä ryhmällä olisi ollut toivoa päästä kahvittelemaan. Kahvilaan odotetaan sisäänpääsyä oven ulkopuolella, ja sisään hipsitään ovenraosta varovasti niin ettei kahvilan asukkaat eli kissat pääse karkaamaan.

Kahvila Purnauskis on kauttaaltaan sisustettu kissaystävälliseksi, joten pöytien lomassa näkyi kiipeilypuita ja seinillä oli kiinnitettynä erilaisia tasoja kissojen huilimiselle ja kiipeilemiselle. Osa kahvilan kissoista viihtyi enemmän omissa oloissaan koko vierailumme ajan, mutta muutama tuli jo ovella vastaan kiinnostuneena katsomaan, ketä kahvilaan tällä kertaa saapui.

Lapset rakastivat kissojen silittelyä, ja varsinkin pienille pojille oli lähes mahdottomuus malttaa lounastaa kaikkien niiden pehmeiden kissojen ympäröimänä. Pojat taisivat muutenkin olla jo aika väsyksissä, eikä myöhäinen lounas ollut ehkä paras idea, mutta jälkkärikahvien skippaamisella tilanne saatiin pysymään hyvin kasassa, ja kahvilassa lapset huomioitiin kaiken kaikkiaan mielestäni tosi kivasti. Tarjoilija toi kissakirjoja luettavaksi ja pari kissalelua leikittäväksi, ja kokki valmisti lapsille ihan omat leivät listan ulkopuolelta. Suositukset siis kissakahvila Purnauskikselle, muistakaa varata käynnille riittävästi aikaa, jotta ehditte silitellä kaikki kissat läpi!

Särkänniemen Karmiva Karnevaali

Ihana, ihana Tampere!

Kaksi yötä ja kolme päivää takana Tampereella Kertun porukan kanssa – en tiedä voiko puhua rentouttavista päivistä kun mukana on neljä lasta, mutta ainakin superhauskoista ja muistorikkaista! Tänään ajaessani poispäin Tampereelta ja lasten nukkuessa takapenkillä mietin, kuinka paljon ehdimmekään tehdä parin päivän aikana, ja miten älyttömän ihanaa ja antoisaa kotimaan matkailukin voi olla. Juju on vain siinä, että keksii riittävästi mieluisaa tekemistä.

Meidän porukan ykkösjuttu taisi tällä kertaa olla Särkänniemen Karmiva Karnevaalieli uutuustapahtuma, jossa yhdistyy eksoottinen karnevaalikulttuuri, halloween sekä huvittelu huvipuistolaitteissa ilta-aikaan. Mikäli lomaohjelma on siis vielä auki, niin voin oikein mielelläni suositella iltaa Karmivassa Karnevaalissa. Tapahtuma on auki vielä huomenna lauantaina klo 13-21.

Heti sisääntulon tuntumassa, Särkänniemen alaportilla, tulijoita on tervehtimässä joukko sirkustaiteilijoita. Lapset kävivät useampaan otteeseen ihmettelemässä, miten joku voi pysyä pystyssä niin pitkillä jaloilla, kauan pitää harjoitella että tangon ympärillä voi kieppua niin hurjasti ja voiko olla mahdollista ajaa vain yhdellä renkaalla. Tulella jonglööraaminen oli sekin oma ihmetyksen aiheensa, josta tytöillä riitti puhuttavaa. Joka puolella oli jotain uutta ja mielenkiintoista, jotain mitä huvipuistoissa ei yleensä näe ja koe. Erilaisten esitysten ja halloweentyylisten koristeluiden lisäksi alueella soi tunnelmaan sopiva aavistuksen melankolinen tivolimusiikki, joka itselleni loi sen viimeisen silauksen yhdessä hämärtyvän illan ja popcornin tuoksun kanssa. 

Lapset juoksivat laitteesta toiseen, käytiin possujunassa, Pikku Hinaajassa, Crazy Busissa, Vauhtimadossa ja ties missä vielä! Välillä tanssittiin laulavan puun tahdissa ja illemmalla poikettiin Pizzeria Pellessä syömässä buffetista pizzaa. Kaikkien yllätykseksi tarjolla oli suolaisten pizzamakujen lisäksi jälkkäripizzaa, jonka täytteenä oli nutellaa, kirpeitä vaahtokarkkeja, kinuskikastiketta ja strösseleitä. Se oli erikoinen makuelämys jopa itseni kaltaiselle herkuttelijalle, mutta lapset innostuivat siitä niin että strösselipizzasta kerrotaan juttua varmasti vielä viikkojenkin päästä.

Yksi kivoimpia asioita illan aikana oli myös Karkki tai Kepponen -kierros, jossa kierrettiin neljässä eri pisteessä keräämässä karkkipussiin karkkia. Me Kertun kanssa oltiin Ankkalammella onkimisesta ihan yhtä haltioissamme kuin lapsetkin, etenkin kun palkinnoksi sattui tulemaan molemmille samanlaiset leit kaulaan. Onneksi meitä yhdistää samanlainen huumorintaju ja itselleen nauramisen taito, sillä reissun aikana sai useampaan otteeseen luopua kaikista odotuksista ja koittaa elää tilanteen parhaalla sallimalla tavalla. Lasten kanssa liikkuessa kun on tottunut siihen, että aina sattuu ja tapahtuu, ja jo kotoa lähtiessä on hyvä unohtaa hermoilu ja aikataulut.

Karmivan Karnevaalin jännittävin osuus jäi meiltä kokematta, sillä ympäriinsä haahuilevat zombit olisivat todennäköisesti vieneet koko porukan yöunet ja päätimme vältellä Zombie Zonea. Erikseen rajatulta alueelta olisi löytynyt eläviä kuolleita kävelemässä ihmisten joukossa, ja muutaman kerran illassa alueella alkaa zombien hyökkäys, jolloin halukkaat voivat osallistua zombien pakoiluun ja kirstun etsintään. Kuulostaa kieltämättä jopa houkuttelevalta kokemukselta, mutta jo yksi pieni vilkaisu alueen suuntaan riitti saamaan ajatukset hetkellisesti hattaransyönnistä verestäviin silmiin. Meidän ilta jatkui turvallisemmilla vesillä takaisin possujunan kyydissä ja hyvä niin, sillä kahdeksan jälkeen oli hyvä hipsiä hotellin suuntaan pimeässä syysillassa. Kiitos Särkänniemi, ja kiitos mitä parhain seura!

*liput ja aktiviteetit saatu Visit Tampereelta

Heipat asuntomessuilta!

Tänään on herätty paljon tavallista lomarytmiä aiemmin, pakattu kahvia ja evästä mukaan ja lastattu auto täyteen naisia matkalla Mikkelin asuntomessuille. Kävimme jo nyt pressipäivänä katsomassa kohteet läpi pahimpia ruuhkia välttääksemme, ja olihan tuo kuvaaminenkin aika paljon helpompaa väljemmässä tunnelmassa. Kuljin kohteet suurimmaksi osaksi kamera kaulassa roikkuen, ja vasta kotona tulin huomanneeksi, että monet sisustuksen pienet yksityiskohdat menivät itseltäni täysin ohi, kun katselin talot linssin läpi. Ehkä olisi myös ollut parempi valita 10-15 suosikkia etukäteen ja kiertää ne tarkemmin, sen sijaan että yritimme jaksaa käydä kaikki kohteet läpi, osa suorastaan juoksemalla.

Joka vuosi itseäni eniten asuntomessuilla hämmästyttää se, kuinka älyttömästi ihmiset panostavat resursseja pihoihin. Lähes jokaisen talon pihalta löytyi tavallista huomattavasti isompi terassi, useilla oli poreamme tai uima-allaskin ja myös erilaiset piharakennukset tuntuivat ennemmin olevan sääntö kuin poikkeus. Näiden lisäksi löytyi kesäkeittiöitä, pieniä kasvihuoneita ja hulppeita piharakennuksia saunoineen ja kylpyhuoneineen, Sunhousen kohteeseen oli rakennettu etupihalle oma pieni golfkenttä. Viime vuoden messuilta lähdin haaveillen pihasaunasta (joita tuntui nytkin olevan yllättävän paljon), nyt katse kohdistui enemmän porealtaisiin.

Päällimmäisenä fiiliksenä messuilla käynti herätti jälleen innokkuuden miettiä oman kodin tilojen toimivuutta ja sisustuksen viimeisteleviä yksityiskohtia, mutta noin muuten käteen ei jäänyt kovin paljoa mitään uutta ja ihmeellistä. Olen seurannut sosiaalisessa mediassa messujen rakentumista melko aktiivisesti, joten useimmat kohteet tuntuivat jo valmiiksi tutuilta, vielä senkin kautta että joitakin kohteita on ehditty esitellä myös lehtien sivuilla. Oli joka tapauksessa hienoa päästä näkemään omia suosikkeja paikan päällä, ihailla tunnelmaa ja kokea tilan tuntu sekä nähdä monia suosikkihuonekalujani ihan oikeissa kodeissa osana muuta sisustusta.

Yhdistävinä tekijöinä isolle osalle messukohteista oli suuret rakennetut piha-alueet, keittiöseinät, joiden keskelle on tehty syvennys eri toiminnoille sekä isot ikkunat huikeiden järvimaisemien suuntaan – pihojen materiaaleina näkyi lähes yksinomaan kivetystä, puuta, betonia ja kunttaa. Pellavalakanat oli edustettuna lähes joka toisessa kodissa, ja monet talot olivat sisältä joko hyvinkin tummia (mustia) kokonaisuuksia tai sitten täysin valkoisia. Erivärisiä puulajeja näkyi todella paljon, ja muutenkin pehmeämpi sävymaailma on selkeästi nyt pinnalla.

Oletteko suuntaamassa asuntomessuilla ja joko olette löytäneet oman ennakkosuosikkinne?

1 2 3 4 15