Pätkiskakku

Pätkis taitaa olla yksi suomalaisten lempparisuklaita, ja kenellepä se ei maistuisi! Itsekin olen testaillut ties mitä leivonnaisia Pätkis-suklaasta ja kaikki on onnistuneet jo senkin takia, että itse suklaan maku on sen verran voimakas ja koukuttava että leivonnaiset on hävinneet parempiin suihin melko nopeasti. Ystäväni tarjosi syksyllä vaatekutsuillaan Pätkis-juustokakkua, johon ei ollut käytetty ollenkaan liivatetta, ja nyt isänpäivänä meilläkin syötiin tätä herkkua. Ohje on Fazerin sivuilta, muuten ohjetta noudattaen mutta vaihdoin Marianne-keksit Dominoihin. Lopputulos on suklaisen täyteläinen juustokakku, jonka kyllä tunnistaa Pätkiksen makuiseksi. Testatkaa, ja selailkaa muutenkin Fazerin sivuja, sillä sieltä löytyy läjäpäin hyviä ruoka- ja leivontaohjeita. Pätkiksen rakastajille esimerkiksi myös tämä Pätkis-mutakakku ja Pätkis-kääretorttu.

POHJA

1 pötkö Domino-keksejä

50 g voita

Sulata voi ja murskaa keksit. Laita leivinpaperi irtopohjavuoan (20cm) pohjalle ja taputtele seos päälle. Laita odottamaan jääkaappiin.

TÄYTE

2 pussia Pätkis Mini Bites -suklaata

400 g maustamatonta tuorejuustoa

2 dl kuohukermaa

1 dl tomusokeria

Sulata miedolla lämmöllä Pätkikset. Suklaa ei sula kokonaan, vaan jää paksuksi ”tahnaksi”. Sekoita samassa kattilassa sekaan tuorejuusto niin seos notkistuu ja sekoittuu lämmössä hyvin. Vatkaa kerma, ja sekoita yhteen suklaa-tuorejuustoseos, kerma ja tomusokeri (kakku toimii ilman tomusokeriakin!). Levitä täyte pohjan päälle ja anna hyytyä jääkaapissa muutama tunti.

Paras pavlova

Vaatimattomasti nimesin tämän parhaaksi pavlovaksi, mutta koska resepti on ystävältä saatu ja tämän valehtelematta on parasta pavlovaa, jota olen koskaan syönyt, niin nimi taitaa olla vähintäänkin oikeutettu. Pavlova ei ole koskaan lukeutunut omiin lempiherkkuihini, koska usein niissä maistuu kananmuna ja täytteenä pelkkä kerma ei vain toimi. Tämä ystävällä ensimmäistä kertaa maistamani pavlova kuitenkin muutti tilanteen niin että tänä kesänä meidänkin kahvipöydässä on tarjottu pavlovaa huolestuttavan usein. Koostumus on täydellinen, pinnalta rapea, keskeltä pehmeä ja ulkoreunoilta paikoittain jopa sitkeä. Testatkaa, ette varmasti tule pettymään.

PAVLOVA

5 kananmunan valkuaista

2 dl sokeria

2 tl maissijauhoja

1 tl vaniljasokeria

1 tl leivinjauhetta

1 tl valkoviinietikkaa

1 prk kuohukermaa

1 prk maustettua rahkaa sitruuna

marjoja

Vatkaa valkuaisia täysin kuivassa metalli- tai lasikulhossa. Kun valkuaiset ovat vaahtoa, ala lisätä 1,5 dl sokeria vähitellen, koko ajan vatkaten. Kun vaahto on lähes valmista eli kunnolla kiinteää, sekoita ensin keskenään loput 0,5 dl sokeria, maissijauho, vaniljasokeri ja leivinjauhe, ja lisää vaahtoon. Lopuksi sekoita joukkoon valkoviinietikka.

Nostele vaahto leivinpaperilla vuoratulle pellille haluamaasi muotoon ja paista 125-asteisessa uunissa 1-1,5h. Sulje uuni ja anna pavlovan vielä jäädä uunin jälkilämpöön vajaa puoleksi tunniksi.

Vatkaa kerma ja sekoita rahkan ja sokerin kanssa. Lisää seos jäähtyneen pohjan päälle ja kaada päälle marjoja. Pavlova on parhaimmillaan samana päivänä syötynä.

Vuohenjuustoleivät

Uusi suosikkini pikkusuolaisista tarjottavista on vuohenjuustoleivät, jotka aika lailla vievät kielen mennessään. Idea lähti siitä, kun suosittelin ystävälleni Jyväskylän Espressohousen ciabattaa, ja ystäväni myös ihastuttua siihen ehdotti josko kokeiltaisi tehdä vastaavia itse. Niinpä näitä on nyt tehty lähes liukuhihnalla, välillä vuohenjuustolla ja välillä lapsiystävällisemmällä halloumilla. Halloumi toimii myös, mutta ei silti ole vuohenjuuston voittanutta. Kokeilkaa ja ihastukaa!

tarvitset:

ciabattaa tai muuta vastaavaa leipää

vuohenjuustoa

  voita

sinappia

viikunahilloa

saksanpähkinöitä

yrttejä tai herneenversoa

Sivele ensin leivälle voita, sitten hyvin ohuelti sinappia ja vielä kerros viikunahilloa. Paista vuohenjuustokiekot (oma vinkkini on paistaa juusto leivinpaperin päällä pannulla, melko kovalla teholla) ja lisää ne leivälle. Viimeistele murskatulla pähkinällä ja yrteillä.

Tuplasuklaa-mukikakkua maanantaitunnelmiin

Oli tänään mikä päivä tahansa, se on tuntunut niin maanantailta, että aloin iltapäivästä jo uskoa päivien todella menneen sekaisin. Kun on viettänyt edelliset päivät reissussa syöden muiden tekemää ruokaa, istunut muiden kattamissa pöydissä ja nukkunut muiden siivoamissa kodeissa, niin paluu arkeen on aina raadollinen – siinä ei katsota kalenterista sen tarkemmin, missä kohtaa viikkoa mennään, vaan yleinen mieliala ja väsymys on se, mikä sanelee päivän onnistumisen. Kirjattakoon itselleni siis muistiin, että tästä eteenpäin, aina reissun jälkeiselle päivälle, varaan joko kaapin täyteen suklaata tai keksin koko päiväksi jotain erityisen kivaa tekemistä. Lounastreffit ystävän kanssa, se on vähintä mitä kotiäiti voi lomailun jälkeen vaatia.

Aloin heti aamusta luonnostelemaan postausta otsikolla näitä vihaan, sillä mitä muutakaan olisin itsestäni saanut irti kuin pari riviä ärsyyntymisen aiheita. Yksi inhoamistani asioista on muuten suomen kielen yhdyssanat! Ei siksi että ne olisi niin hankalia, vaan siksi etten voi sietää ylipitkiä sanoja kuten tuplasuklaamukikakku. Siksi usein sovellankin omia sääntöjäni yhdyssanoihin, lisäilen väliviivoja tai puhelimella viestittäessä kirjoitan sanat erikseen, vaikka ne kuuluisi yhteen. Joku saa kirjoituksistani varmasti enemmänkin kuin harmaita hiuksia, mutta onneksi elämä ei ole muutamasta yhdyssanasta kiinni, eikä myöskään näistä kymmenistä pilkuista, joita teksteihini lisäilen. Ei se taida myöskään olla kiinni siitä, kuinka paljon suklaata yhdessä päivässä voi syödä tai siitä, onko järkevää mennä pizzalle keskellä viikkoa.

Valittamisesta on aina luontevaa siirtyä suklaaseen eli siihen, mikä helpoiten muuttaa huonommankin päivän aurinkoiseksi. Aamukahvilla mieleni teki jotain hyvää, joten turvauduin mikrossa paistettavaan mukikakkuun, joka valmistuu muutamassa minuutissa. Ainekset yleensä löytyy jo valmiiksi kaapista, joten laittakaa ohje itsellennekin talteen, eihän sitä tiedä vaikka tulisi tarve leipoa jotain pikaista juhannusvieraille.

Suklaamukikakku

2 rkl voita tai margariinia

3 rkl vehnäjauhoja

3 rkl sokeria

1,5 rkl kaakaojauhetta

1/4 tl leivinjauhetta

1/2 muna

1 1/2 rkl maitoa tai vettä

6 palaa suklaata

Sulata voi mukissa ja lisää muut ainekset (suklaa paloiteltuna). Sekoita tasaiseksi ja paista mikron täydellä teholla (600-800) minuutti-puolitoista. Koristele ja nauti!

Onneksi allekirjoittaneellakin päivä parani iltaa kohden, ja sain jopa käytyä lenkillä. Suunnittelimme hyvää vauhtia valmistuvaa terassia, ensi viikon Mallorcan matkaa ja ihmettelimme, mihin puolet kesästä on kohta jo mennyt. Nyt katson vielä loppuun yhden ihanimmista elokuvista, Meet Joe Black, ja huomenna aion herätä huomattavasti pirteämpänä ja hyväntuulisempana.

Erilainen, mutta hyvä pizza

 

Hyvä ruoka kuuluu tärkeänä osana mihin tahansa juhlapyhään, ja erityisesti pääsiäiseen, sillä perinteisestihän se päättää paastonajan. Noh, itseltäni tuo paastoaminen on jostain kumman syystä jäänyt vähemmälle, mutta pääsiäisenä pääroolissa oli ruoka – jopa siinä määrin, että syömisen lisäksi emme oikein muuta saaneetkaan aikaiseksi. Niin kuin aina loma-aikoina olin kerännyt itselleni muistiin to-do-listan pääsiäiselle, mutta lopulta en tainnut tehdä niistä yhtäkään (sama juttu joka kerta!), ja ihan hyvä niin, sillä tämä viikko on töissä normaalia työläämpi ja tulee varmasti vaatimaan tavallista enemmän jaksamista. Lomat pitää ottaa lomina, stressittöminä sellaisina, tai muuten töiden jatkuessa sitä olisi jo vailla seuraavaa lomaa. Usein meillä vain on huono tapa ajatella, että lomalla sitten ehtii hoitaa kaikki rästihommat, vaikka todellisuudessa lepo on se, mitä ehkä kuitenkin enemmän kaipaamme.

Viikonloppuna meillä syötiin toisena päivänä pizzaa. Vieraistamme osa oli kasvissyöjiä ja perinteinen pääsiäisruoka lammas olisi tuntunut hieman erikoiselta valinnalta – enkä kaivannut sitä kyllä itsekään, vaan yleensäkin syön lammasta vain harvoin, ja silloinkin ravintolassa. Olen joskus aiemminkin tehnyt tätä vähän spesiaalimpaa pizzaa, ja sillä mentiin nytkin. Tomaattikastikkeen sijasta pohjan päälle levitetään Koskenlaskijaa, ja uskokaa tai älkää, mutta se toimii yllättävän hyvin. Jos teidänkin ruokapöydässä vaihtelu olisi tervetullutta, niin kokeilkaa ihmeessä tätä joku viikonloppu! Ohje on alunperin Valion reseptipankista ja siitä hieman muokattu.

Pizza bianca (vajaa pellillinen)

Pohja:

1/4 pkt tuorehiivaa

2 dl vettä

1/2 tl suolaa

4 1/2 dl vehnäjauhoja

Täyte:

1 prk Koskenlaskija ruokaa

1 prk latva-artisokkaa öljyssä

1 pkt (noin 100g) ilmakuivattua kinkkua

pinjansiemeniä

1/2-1 prk aurinkokuivattua tomaattia öljyssä

tankoparsaa

1-2 valkosipulin kynttä

Liota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää suola ja vehnäjauhot, ja vaivaa taikina kimmoisaksi. Kohota liinan alla noin tunti niin että taikina lähes kaksinkertaistuu.

Vaivaa taikinasta ilmat pois (tee tämä huolella, jos haluat rapeat reunat ja ohuen pohjan). Kaulitse taikina pellille ja levitä pinnalle Koskenlaskija. Lisää artisokka, ilmakuivattu kinkku, pinjansiemenet ja tomaatti. Leikkaa parsa ja paista pannulla voissa niin että tangot pehmenevät hieman. Lisää parsa ja pilkottu valkosipuli pizzan päälle ja paista 250 asteessa noin 10min.

Jälkiruoka löytyi sekin Valion resepteistä, herkuttelimme nimittäin valkosuklaisella sitruuna-lakritsikakulla. Hain koristeeksi kaikkea keltaista, mitä kaupasta keksin eli ananaskirsikoita, macaroneja ja irtokarkkihyllyltä karkkia. Suht hyvissä ruoissa sitä on siis viime päivinä pysytty, ja vaikka lupasinkin itselleni ryhdistäytyä heti pyhien jälkeen, niin vielä koitan etsiä kadoksissa olevaa motivaatiota. Mistähän sen löytäisi, vinkkejä anyone?!

Tummempia sävyjä sisustuksessa ja vadelma mud cake

Olen aina suosinut vaaleita sävyjä (lue: valkoista, ja ehkä vähän beigeäkin joskus silloin kun perussininen ja unikko-kuosi olivat kovassa huudossa) omassa kodissani, yksinkertaisesti siksi että vaaleat pinnat luovat tilan tuntua ja tuntuvat rauhoittavilta. Vaatekaappiani taas hallitsee aika lailla musta ja harmaa, ja niistä olen molemmista aina tykännytkin pieninä ripauksina myös sisustuksessa. Tässä uudessa kodissa kaikki muut seinät makkarin tummanharmaata lukuun ottamatta on maalattu puhtaan valkoisella eli täysin sävyttämättömällä maalilla. Edellisessä kodissa valitsimme yleismaaliksi Tikkurilan paperin, mutta jossain vaiheessa kirkastin Minean huoneen lumi-maalilla, ja koska ero taitetun ja puhtaan sävyn välillä tuntui virkistävältä, päätimme tänne valita suoraan mahdollisimman puhtaita sävyjä. Olen ollut asian kanssa ehkä jopa aavistuksen neuroottinen, koska varmistelin pitkin rakentamista, ettei meille mihinkään tulisi niin sanottua ”listavalkoista”, joka siis on melko kaukana puhtaasta väristä.

Valkoisen sävyjä vartioidessani huomasin kuitenkin samaan aikaan alkavani haaveilla myös tummemmista seinäpinnoista, ihanista mattamaaleista joita skandisisustajat tuntuvat yhdistelevän mitä kekseliäimmillä tavoilla luoden upeita tunnelmallisia kokonaisuuksia. Valkoisen paljous on omassakin kodissa alkanut mietityttämään, koska tuntuu että kaikki on yhtä ja samaa värilaattaa etenkin alakerrassa. Toivoisin sisustukseen enemmän kerroksellisuutta taitavilla väriyhdistelmillä, mutta omat taidot kun eivät lähellekään riitä, olen aloittanut pienistä yksityiskohdista, kuten tekstiileistä. Ensin ilmestyi tummemmat pellavalakanat makuuhuoneeseen, sitten mustat tuolit ruokapöydän ympärille, tyynyjä ja torkkupeitto olohuoneeseen ja viimeisimpänä tummanharmaa pellavaliina keittiön pöydälle. Ja kun nälkä kasvaa syödessä, olen alkanut etsiä lähes mustaa mattoa meidän makkariin kaiken muun tumman kaveriksi, eikä tummansävyinen taulukaan olisi hullumpi olohuoneen seinällä.

Viikonlopun rentoilun kunniaksi pöytä katettiin tänään vähän juhlavammin, ja ystävien kyläillessä leivoin mutakakkua. Mutakakku on siinä mielessä ihana leivonnainen, että sitä voi helposti varioida vaihtamalla suklaan makua tai jäätelöä, jota sen kanssa tarjoilee. Meillä on testattu ainakin appelsiini-, vadelma- ja valkosuklaa, ja kaikki on olleet niin hyviä, että omaa lempparia olisi mahdoton valita.

Vadelmainen mud cake

4 kpl kananmunia

2 dl sokeria

200 g voita

200 g Lidlin tummaa vadelmasuklaata

1 tl leivinjauhetta

2 dl vehnäjauhoja

Sulata voi ja suklaa yhdessä kattilassa miedolla lämmöllä. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi ja sekoita joukkoon suklaa-voiseos. Lisää keskenään sekoitetut jauhot. Paista 200 asteessa noin vartti, ja nautiskele hyvässä seurassa jäätelön kanssa!

Napatkaa itsellenne mutakakun ohje talteen ja varioikaa rohkeasti! Tämän reseptin olen aikoinaan napannut Fazerin leivontasuklaan paketista, ja muutellut sitä oman makuni mukaan. Meikäläinen taitaa tästä seuraavaksi vetäytyä tv-huoneeseen suunnittelemaan tulevan kesän reissuja, taidoimme nimittäin juuri varata lennot lämpöön kesäkuulle!

KEIKAUTETTU KINKKUKAKKU IRTOPOHJAVUOKAAN

Minean synttäreille halusin kokeilla jotain uutta reseptiä, joka ei jo ennestään ole ollut meillä jokatoisissa juhlissa. Ystävä vinkkasi keikautetusta kinkkukakusta, jossa maku on hyvin lähelle voileipäkakkua, mutta aavistuksen kevyempi, kun pintaa ei ole kuorrutettu tuorejuustolla tai majoneesilla. En ole niinkään voileipäkakkujen rakastaja, mutta tästä kyllä tykkäsin! Koristelutkin sai supersimppelisti kivan näköisiksi eikä kakun tekemiseen mennyt kovinkaan kauaa.

Netistä en löytänyt haluamani kaltaista valmista ohjetta, joten sovelsin itse, ja seuraavaan versioon laittaisin vielä tuplamäärän leipää (lisätty ohjeeseen). Laittakaahan resepti talteen, ja kokeilkaa kun seuraavan kerran mietitte helppoa suolaista tarjottavaa.

frozen IMG025 frozen IMG024

KEIKAUTETTU KINKKUKAKKU

noin 400g ruisvuokaleipää (tai melkein mitä tahansa ruisleipää/limppua)

vajaa 1dl maitoa

400g (2prk) ruohosipulituorejuustoa

1 punainen paprika

vajaa 1prk sinappikurkkusalaattia

2,5dl vispikermaa

300g voileipäkinkkua siivutettuna pieniksi

5 liivatetta

koristeluun salaattia, tomaattia ja viinirypäleitä

Vuoraa irtopohjavuoka (24cm) kelmulla. Vatkaa vispikerma ja lisää joukkoon tuorejuusto, kuutioitu paprika, kurkkusalaatti ja kinkku. Liota liivatelehtiä noin 10min kylmässä vedessä. Kiehauta 2-3rkl vettä ja kaada vesi kuivaksi puristettujen liivatteiden joukkoon. Kaada liivate-vesiseos ohuena nauhana tuorejuusto-kermaseokseen.

Kaada puolet täytteestä vuokaan, kasaa päälle leipäkerros (leikkaa leivistä ensin reunat pois) niin että täyte peittyy, ja kostuta leivät maidolla. Kaada vielä loput täytteet leipien päälle, ja laita lopuksi toinen kerros leipää. Taittele kelmut kakun päälle ja anna maustua jääkaapissa yön yli. Kumoa kakku ennen tarjoilua tarjoiluastialle salaatinlehtien päälle ja koristele haluamallasi tavalla.

luukku 23: herkkujen joulupöytä

Muutama hetki vielä ja on joulu! En voi väittää etteikö touhua riittäisi vielä huomisellekin, mutta on se joulutunnelma kuitenkin salakavalasti jo hiipinyt meille muutama päivä sitten. Yrityksen ja erehdyksen kautta oon tänään tehnyt vielä viimeiset laatikot, yöllä paistuu kinkku ja huomenna kypsytellään päivän mittaan karjalanpaistia ja punajuuripaistosta. Nälkä kasvaa vähitellen jo ruokia ajatellessa.

Joulupöydän menun suunnittelin jo hyvissä ajoin etukäteen, ja kirjoitin sen ylös sekä itselleni että pöytään laitettavaksi. Suurin osa herkuista on samoja kuin viime vuonna, niistä oma lempparini on bataattilaatikko. Uutuutena kokeilen poronlihaa ja suklaa-tiramisujälkiruokaa. Jälkiruoka valmistuu suklaakermasta, tiramisu-rahkasta, kahvista ja pipareista. Namnam! Toinen kokeiluni oli työkaverin reseptillä valmistunut saaristolaisleipä, josta tuli aivan herkkua. Tää ei ole pelkästään joulun juttu, joten kokeilkaa ihmeessä joku kerta!

Saaristolaisleipä 3kpl
 
1 l piimää
75g hiivaa
3 dl siirappia
1 rkl suolaa
3 dl vehnäleseitä
3 dl ruisjauhoja
3 dl kaljamaltaita
1 l vehnäjauhoja
 
Lämmitä piimä miedolla lämmöllä kattilassa kädenlämpöiseksi.
Liuota piimää joukkoon hiiva.
Mittaa sekaan vehnäleseet, ruisjauhot ja kaljamaltaat.
Lisää vehnäjauhot ja vaivaa taikinaa.
Taikina jää melko löysäksi.
Kohota taikinaa noin tunti.
Voitele kolme leipävuokaa ja täyte vuoat taikinalla noin puolilleen.
Anna kohota noin tunti niin että taikinan tilavuus tuplaantuu.
Paista 175 asteessa noin tunti.
Hieman ennen valmistumista voitele leivät siirappivedellä (1 dl vettä ja 1/2 dl siirappia).

Marimekon Kuusikossa-kuosi on tänä syksynä ihastuttanut niin kovasti, että se pääsee joulupöytämme kattauksen päärooliin. Kokeilin kahta erilaista versiota, liinalla ja ilman, mutta päädyin mahdollisimman yksinkertaiseen ja vähäeleiseen vaihtoehtoon. Askartelin vielä pöydän päälle lamppuun roikkumaan muutaman paperihaitareista tehdyn ympyrän, ja yllätyksekseni niistä tuli tosi hauskat. Inspiraation sain Iittalan ympyröistä ja sydämistä, nämä vaan syntyy itse tehtynä lähes ilmaiseksi pelkästä paperista ja liimasta. Kyllä nyt kelpaa aloittaa herkuttelu!

luukku 14: piparit

Piparien leipominen kuuluu ehdottomasti jouluun, sillä piparien tuoksu yhdistettynä kuusen tuoksuun, kynttilöihin ja joululauluihin on yhtä kuin joulu! Aiempina jouluina olen luottanut piparien leipomisessa valmistaikinoihin ajatellen, ettei ole mitään mieltä alkaa näpertämään taikinaa itse, kun kaupastakin saa oikein maukasta valmiina. Samalla suunnitelmalla piti mennä tämäkin vuosi, mutta törmäsinkin ihastuttavassa Stella Vanilja -blogissa piparireseptiin, jota päätin kokeilla.

Jo heti taikinan valmistuttua huomasin tehneeni ison virheen. Taikina maistui meinaan niin hyvältä, että söin pari kourallista samantien, muutaman lisää jääkaapista napsien ja vielä pari pipareita leipoessa. Siinä meinasi jäädä piparit kokonaan leipomatta! Muutama saatiin onneksi valmiiksi asti, vaikka leipoessa Minea kyllä vielä teki oman osuutensa taikinan häviämisen eteen, ja maittavia piparit oli paistonkin jälkeen. Ilman taikinan välistävetämistä ohjeen määrällä saa leivottua ihan reilun määrän pipareita tai vaikka piparitalon. Onneksi meille riitti muutama valmis pipari ja talo saatiin mieheni veljen taitavalta tyttöystävältä!

Piparit

250 g voita
 2,5 dl sokeria
1,5 dl tummaa siirappia
1 dl vispikermaa
3 tl kanelia
2 tl kardemummaa
0,5 tl neilikkaa
0,3 tl inkivääriä
2,5 tl soodaa
noin 10 dl vehnäjauhoja

Vaahdota pehmeä voi ja sokeri keskenään.
Lisää siirappi.
Vaahdota kerma ja sekoita joukkoon.
Lisää mausteet oman maun mukaan sekä muut kuivat aineet.
Peitä taikina kelmulla ja anna olla jääkaapissa vähintään yön yli.
Paista 175 asteessa 6-10 minuuttia.

luukku 11: piparimuffinssit

Muffinssit näyttäisi kelpaavan tässä perheessä, kun niitä tulee leivottua suht usein! Ja miksipä ei, kun luottoreseptilläni ne valmistuvat käden käänteessä ilman sen kummempaa leipomista, ja lisukkeita vaihtelemalla niistä saa joka kerta eri makuisia.

Jouluun sopii piparit ja niitä laitoin näihinkin muffinsseihin valkosuklaan kaveriksi. Lopputulos oli mielestäni oikein herkullinen ja jouluinen, aika lailla siis sellainen kuin toivoinkin :).

Piparimuffinssit

2,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 rkl vaniljasokeria
1 dl fariinisokeria
1 dl sokeria
pieni ripaus kanelia
1 levy Pandan valkoista suklaata
pipareita
200 g voita
3 kananmunaa
1 dl kuohukermaa
1 prk Valion vaniljarahkaa
Sekoita vehnäjauhot, leivinjauhe, sokerit ja kaneli.
Lisää joukkoon sulatettu voi ja munat.
Paloittele valkosuklaasta reilu puolet ja lisää taikinaan.
Lisää myös murustetut piparit.
Paista muffinssivuoissa uunin keskitasolla 200 asteessa 10-15 minuuttia.
Vispaa kerma ja sekoita rahkan kanssa.
Koristele jäähtyneet muffinssit kermarahkalla.
 
 

luukku 9: taatelikakku

Viime jouluna minulla oli aikaa vaikka kuinka paljon suunnitella ja toteuttaa toiveideni joulu, mutta tänä vuonna työssäkäyvänä äitinä saakin käyttää mielikuvitustaan keksiäkseen helppoja ja nopeita joulukoristeita tai leivonnaisia. Ihan vain omaa kiirettäni helpottaakseni aloin jo hyvissä ajoin leipoa herkkuja pakkaseen (stressin helpottamisesta en voi puhua, sillä jouluihmisenä lähes kaikki jouluun liittyvä on minulle mieluisaa!). Jonkin verran olen myöskin joutunut harrastamaan valikoimista, sillä ihan kaikkeen ei aika vaan yksinkertaisesti riitä. Mitä teillä tehdään hyvissä ajoin ennen joulua?

Joulun herkkupöydässä meillä tulee tänä vuonna olemaan perinteisiä joulusuklaita, rocky roadia, muffinsseja, juustokakkua sekä paria erilaista kuivakakkua. Toisena kuivakakkuna aion leipoa arabialaisen suklaakakun, ja taatelikakku valmistui jo viime viikolla pakkaseen odottelemaan. Sain työkaveriltani toimivan ja helpon reseptin taatelikakkuun, ja täytyy sanoa, että mielikuvani kuivasta ja mauttomasta kakusta muuttui kertaheitolla! Tällä ohjeella nimittäin valmistuu mehevä, maukas ja jouluinen kuivakakku, joka pääsee minun kahvini seuraksi useamminkin.

Taatelikakku

Tarvitset:
250 g kivettömiä taateleita
2 dl vettä
1 dl sokeria
200 g voita
2 kananmunaa
1 dl kermaviiliä
1 tl vaniljasokeria
2 tl soodaa
4 dl vehnäjauhoja
Keitä taateleita ja vettä niin että seos on tasaista.
Kaada taatelit kulhoon ja lisää sokeri.
Sulata voi ja lisää seokseen.
Lisää seokseen myös loput ainekset ja sekoita tasaiseksi.
Paista korppujauhotetussa vuoassa 175 asteessa noin 40 minuuttia.

luukku 8: pikkujoulut

On aika kurkistaa lasten pikkujouluihin, jotka meillä pidettiin muutama viikko sitten. Harmittavan moni kutsutuista joutui tosiaan perumaan tulemisen sairastelujen vuoksi, mutta hyvät bileet me saatiin kahdeksallakin hengellä aikaan. Ohjelman keksimisen jätin kuitenkin tästä syystä viime tipassa kokonaan pois, ja ilta meni ihan vaan herkutellessa, riehuessa ja lapset vaihtoivat pienet paketit keskenään.

Herkkuja olin leiponut jo kuluneella viikolla vähän etukäteen, joten niitä oli ainakin riittävästi. Tiikerikakun ohjeen jaoin jo täällä, ja lisäksi tarjolla oli pizzaa, ruisnachoja, sipsejä, Daim-muffinsseja ja suklaajuustokakkua. Pizzat tein vasta hetkeä ennen vieraiden tuloa ja ne puuttuu näistä kuvista. Kokeilin pohjiin uutta ohjetta netistä (olisikohan ollut Valion ohje) eikä pohjasta tullut oikein mieleiseni, joten jatkossakin aion luottaa pizzajauhopussin kyljestä löytyvään reseptiin. Daim-muffinssit valmistui taas tutulla muffinssiohjeella ja päälle pursotin kerma-tuorejuusto-rahkaseosta Daim-rouheella. Muffinsseista tuli superhyviä!

 

Suklaajuustokakun tein ilman mitään ohjetta, vähän sitä sun tätä lisäillen ja yrittäen helpottaa vaiheita. Kolmen suklaan kakkuihin varmasti löytyy netistä ohjeita vaikka millä mitalla, mutta jos innostutte joskus kokeilemaan tätä niin suurinpiirtein näin minä tein.

Kolmen suklaan kakku


Tarvitset:
1 pötkö Domino-keksejä
noin 70 g voita

1 prk vanilla cremeä
1 prk kuohukermaa
1 prk Valion vaniljarahkaa
1 isompi paketti Philadelphia maustamatonta tuorejuustoa
puoli levyä Fazerin sinistä
vajaa levy Pandan valkoista suklaata
puoli levyä Pandan tummaa suklaata
5 liivatelehteä
noin 5 rkl vettä

Murskaa keksit ja sekoita sulatetun voin kanssa.
Painele seos irtopohjavuokaan (käytin 20cm vuokaa kuvan kakussa).

Vatkaa vanilla creme ja kuohukerma eri kulhoissa.
Sekoita kermat keskenään ja sekä toisessa kulhossa rahka ja tuorejuusto.
Tuorejuusto voi jäädä kokkareiseksi, jos sen lisää suoraan kerman joukkoon.
Sekoita seokset keskenään.
Sulata kaikki kolme suklaata eri kulhoissa joko mikrossa tai vesihauteessa.
Jaa kermaseos kolmeen kulhoon ja lisää jokaiseen kulhoon jokin suklaista.
Itse lisään ensin suklaan joukkoon vähän kermaseosta niin suklaa sekoittuu tasaisemmin.
Liota liivatetta ensin noin 10 min kylmässä vedessä ja purista kuivaksi.
Lisää liivatteen joukkoon muutama ruokalusikallinen kiehuvaa vettä niin että seos on tasaista.
Sekoita liivatteesta noin kolmasosa ohuena nauhana tumman suklaan ja kerman seokseen ja levitä kaikupohjan päälle.
Tee sama maitosuklaan ja valkoisen suklaan seoksille ja laita kakku jääkaappiin.
Tarjoile seuraavana päivänä!

Pikkujoulujen koristelut tulivat pääasiassa ihanasta Oi Paketin nettikaupasta. Sieltä tilasin meille mustia ja punaisia raidallisia muffinssivuokia, keltaisia tähtikuvioituja vuokia, mustavalkoisia paperipillejä sekä jo Minean joulukalenterissa näkyneet paperipussit. Oi Paketin valikoimaan suosittelen ehdottomasti tutustumaan, sieltä löytyy kaikkea ihanaa leivontaan ja paketoimiseen. Valikoimassa on myös monta ihanaa ideaa paketin sisäänkin, sillä myynnissä on muun muassa myös julisteita, pehmoja, tyllihameita, Gugguun vaatteita, Fine Little Dayn kuusikuosia jne.. Minua ihastuttaa erityisesti myös Oi Paketin blogi, josta saa ihastuttavan inspiroivia ideoita omiin paketteihin, kodin koristeluihin ja leivontaan. Kurkatkaa ihmeessä ainakin kaupan puolelle, jos se on uusi tuttavuus!

*Yhteistyö. Bloggaaja on saanut alennusta Oi Paketin tuotteista.*

luukku 2: rocky road

Vaikkei olisikaan mikään suklaaleipuri, onnistuu rocky road ihan jokaiselta! Ensimmäistä kertaa ne valmistui meiänkin keittiössä eikä takuulla jää viimeiseksi kerraksi. Viime jouluna väkertelin erilaisia suklaita ja fudgea, mutta tänä vuonna laitan jääkaappiin levyllisen rocky roadia ja päästän itseni superhelpolla.


Ohjetta ei tähän herkkuun tarvita, vaan sekaan voi heittää vaikka kaikki omat suosikkimakunsa, tai sitä mitä kaapista sattuu löytymään. Joulun makua tuo suklaiden päälle murskatut piparminttukarkit.


Rocky road meidän tapaan:

puoli levyä Pandan tummaa suklaata

puoli levyä Fazerin sinistä
kourallinen suolapähkinöitä
reilu kourallinen Haribon minivaahtokarkkeja
pari rkl rusinoita
pari rkl voita

Sulata suklaat vesihauteessa ja lisää voi.
Sekoita joukkoon loput ainekset.
Levitä seos leivinpaperilla vuorattuun vuokaan ja laita jääkaappiin jähmettymään.
Leikkaa paloiksi ja nautiskele!

Jos joku ihastelee kuvien herkkupussia niin niitä löytyy ihanasta Oi Paketin verkkokaupasta. Myöskin harmaat tarrat ja paljon muuta kivaa jouluista kotiutui meille Oi Paketista, mutta niistä vielä myöhemmin lisää.

Millä maulla teillä valmistuu rocky road?

faktat pöytään!

Pyydän jo etukäteen suuresti anteeksi kaikilta niiltä, jotka unohdan tässä mainita, mutta kun työssäkäyvän äidin muistikapasiteetti on niin kovin pieni.. Nyt jatkossa lupaan kirjata kaikki saamani haasteet ylös, niin että varmasti sitten muistan niitä toteuttaessani mikä tuli keneltäkin! Tämän 11 faktaa haasteen ehdin saada aika monestakin paikasta ennen kuin vasta nyt ehdin siihen paneutua, mutta iso kiitos ainakin Susannalle Huvikumpu Living -blogiin, Idabellalle Kaaostehdas-blogiin ja Jennalle Pieni onnenpesä -blogiin!

Haasteen säännöt menee näin:
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.

Mä vähän sovellan ja yhdistelen näistä kolmesta blogista saamiani kysymyksiä. Jätän myös 11 asiaa itsestäni kertomatta, ja vastaan näihin kysymyksiin vähän laajemmin.

Miten päätit aloittaa bloggaamisen?
Tarinani on varmasti hyvin epätyypillinen, sillä perustaessani tätä blogia en ollut juurikaan lukenut mitään blogeja koskaan. Blogini tarkoitus oli jakaa kuvia ja kuulumisia Mineasta muualla asuville sukulaisille ja kummeille, mutta vähitellen lukijoita tulikin muutama kymmenen ja halusin alkaa panostamaan kuviin enemmän. Ensin kaikki kuvat napsin kännykällä sieltä sun täältä, mutta nykyään olen yhä enemmän kiinnostunut kuvaamisesta ja aion opetella siinä paremmaksi kaiken taitoni mukaan, hyvänä alkuna tulevan viikonlopun kuvauskurssi.

Mistä saat inspiraation blogipostauksiin?
Siinä mielessä olen huono bloggaaja, etten tässä asiassa osaa ajatella sitä, mitä te ehkä haluaisitte lukea. Kuvaan ja kirjoitan kaikesta, mistä itse milloinkin innostun, ja useimmiten postausideoita on luonnoksissa jonoksi asti. Suurin ongelma bloggaamisessa on tällä hetkellä se, etten pääse kuvaamaan puolelta päivin, jolloin valo on kotonamme parhaimmillaan. Tämän varmaan allekirjoittaa aika moni muukin bloggaaja?!

Kuvaile luonnettasi kolmella sanalla.
Innokas, itsepäinen ja omistautuva.

Kuvaile kotisi sisustusta kolmella sanalla.
Valkoinen, valoisa ja tällä hetkellä tyyliltään aika sekava.

Pimpom! Yllätysvieraita oven takana. Nyt äkkiä jotain tarjoiltavaa keksittävä, mitä kaapistasi löytyy?
Yllätysvieraat ei meillä ole mikään ongelma, sillä arvatenkin pakastin on jatkuvasti pullollaan herkkuja! Ovela systeemini on leipoa herkkuja ”pakkaseen hätävaraksi” ja napsia niitä sieltä pitkin viikkoa yksitellen. Ettehän kerro miehelleni!

Paras arkiruoka?
Itse voisin elää muusilla, pastalla ja erilaisilla lisukkeilla. Yksi herkullinen arkilempparini on pesto-kanalasagne, josta tykkään niin valtavasti että jaanpa samalla reseptin teillekin.

Pesto-kanalasagne

Tarvitset:
noin 400 g kanasuikaleita
1 ison sipulin
3 rkl voita
3/4 dl vehnäjauhoja
8 dl maitoa
1 prk punaista pestoa
1 prk tuorejuustoa – aurinkokuivattu tomaatti
mustapippuria
10 lasagnelevyä
Paista kanasuikaleet ja lisää loppuvaiheessa joukkoon pilkottu sipuli.
Laita kattilaan voi ja vehnäjauhot.
Lisää seoksen joukkoon maito ja anna suurustua hetki liedellä poristen.
 Lisää kastikkeeseen tuorejuusto ja pesto.
Kasaa uunivuokaan pariin kerrokseen kastike ja kanat sekä lasagnelevyt.
Paista 200 asteessa 30-45 minuuttia.
Tarjoile rucolan kanssa!
 
 

Mitä teet juuri ennen nukkumaanmenoa?
Oma iltani alkaa vasta siinä puoli 10 aikaan, kun Minea on saatu unille. Sen jälkeen teen iltatoimet, päivitän blogin ja luen muiden blogeja. Aika helposti kello vierähtää näissä puuhissa melkein seuraavan päivän puolelle ja aamulla väsyttää niin vietävästi!  Mitäs kirjoitatte niin inspiroivia ja koukuttavia blogeja ;)!

Mikä on lempipaikkasi?
Asiaa sen enempää miettimättä tähän on helppo vastata oma kotisohva. Mainitsin matkakartta-haasteessa viihtyväni erinomaisesti kotona rakkaimpieni kanssa, enkä muuta monesti elämältä toivokaan. Toki vielä on paljon opeteltavaa, jotta osaisin tyytyä siihen, mitä on tässä ja nyt, mutta pohjimmiltaan se kotisohva ja perhe on paras paikka olla.

Paras TV-sarja?
Ennen Mineaa sarjoja tuli seurattua useampaakin viikossa, mutta nykyään se paras katseluaika menee nukutuspuuhissa. Toivoisin saavani katsoa Solsidania, joka on ehdottomasti paras tämän hetken tarjonnasta, mutten pistäisi pahakseni sitäkään, jos seurattavien listalla olisi myös Greyn anatomia tai Suomen kaunein koti.

Mikä on unelma-ammattisi?
Greyn anatomiasta saadaankin hyvä aasinsilta tähän kysymykseen ;). Vielä lukiossakin olin nimittäin täysin varma siitä, että lähden lääkikseen lukemaan kirurgiksi (!?), mutta toisin kävi ja löysin itseni yliopistosta lukemassa kahta pääainetta. Työstäni en täällä blogin puolella puhu, mutta tällä hetkellä työskentelen ammatissa, josta pidän valtavan paljon. Niin paljon että joka aamu lähden hymyssä suin töihin :).

5 asiaa/esinettä, joita tarvitset joka päivä.
Kännykkä, auto, tietokone, herkut ja tärkeimpänä tietenkin oma perhe.

Haaste taitaa olla jo kiertänyt aika monessa blogissa, mutta laitan sen eteenpäin seuraaville siinä toivossa, että nämä kivat blogit ei olisi tätä vielä tehneet! Ja samoilla kysymyksillä mennään tällä kertaa.

ihan ite tein!

Kerrankin ehdin postata jotain lähes reaaliajassa, sillä vasta tänään olin iltapäivän askartelemassa ja jo nyt sain kuvat tänne blogiinkin! Lopetimme työnteon aikaisemmin ja lähes kymmenen naisen voimin askartelimme muutaman tunnin ajan jouluisia koristeita ja kortteja. Touhu oli totaalista rentoutumista oman ajan parissa, keskittyen glögin juomiseen ja herkkujen syömiseen, mutta tuli sivutuotteena jotain ihan valmiiksi asti tehtyäkin.

Muutama meistä oli etukäteen ideoinut ja hankkinut materiaalit, me muut seurasimme näiden idearikkaitten toimeenpanijoiden mallia :). Olisin voinut tehdä jouluisen viirin Minean huoneeseen tai vaikkapa kuusenkoristeita kävyistä ja timanteista, mutta päädyin lopulta askartelemaan erilaisia joulukortteja. Napeista tein kuusia sekä joulupalloja, ja tekstin painoin leimasimella. Näistä tuli sen verran painavia, että taidan jättää kortit meille koristeiksi, mutta pienemmässä koossa ne toimisi kivoina pakettikortteina.

Toisena korttimallina tein pitsikoristeisia kortteja, jotka valmistui supernopeasti käyttämällä kakkupaperia ja kultaista spraymaalia. Kakkupaperista leikkasin sopivan pätkän kuviota, kiinnitin sen alustaan kortin päälle teipillä ja maalasin päälle. Paperi pois, teksti leimaten ja helppo joulukortti on valmis! Onnistuisi ihan varmasti niiltäkin, jotka ei yleensä askartelusta niin kovin innostu.

Työkaverini oli laittanut esille myös muutaman muunkin kivan jouluisen idean. Heillä joulukalenterina toimii kuuseen ripustetut neulotut pikkusukat ja lahjaksi viedään itse tehtyjä kerrostarjoilulautasia. Tähän hommaan tarvitaan lautasten lisäksi myös oikeanlaista poraa ja metallitankoa, mutta päätin aloittaa samanlaisen valmistamisen itekin :).

Askarteluiltapäivän tarjoiluista täytyy sanoa sen verran, että maistoin tosi hyvää super food -kakkua, jonka ohje näyttäisi löytyvän ainakin täältä. Kakku näytti ihan tavalliselta suklaakakulta, mutta maku oli mieto ja kevyt (ja kevyt on muuten tämä kakku kalorienkin osalta!). Mä päästin itteni tällä kertaa helpolla ja tein valmiista lehtitaikinasta rullia, joiden väliin laitoin punaista pestoa ja parmesan-juustoa. Hyviä nämäkin, mutta se keveys onkin ihan toinen juttu :)..

Mistä teiän joulukortit yleensä tulee, kaupan hyllyltä vai oman käden tuotoksena?

hyvää arkiruokaa: pasta carbonara

Leivontaohjeita tässä blogissa näkyy hyvinkin tiuhaan tahtiin, mutta ruokareseptejä ei ole tainnut tulla jaettua kuin muutama hassu. Hallitsenkin leipomisen huomattavasti paremmin kuin ruoanlaiton, ja siksi meillä enimmäkseen syödään ihan tavallista arkiruokaa kinkkukiusauksesta erilaisiin pastoihin. Viikonloppuna meillä on tapana tehdä jotain vähän parempaa, eikä silloin tulisi mieleenikään tarjoilla makaronilaatikkoa tai hernekeittoa. On kiva, että edes muutamana päivänä viikossa on aikaa ja energiaa käytettävissä enemmän kuin arjen kiireessä.

Nyt ajattelin tehdä poikkeuksen ja laittaa teille jakoon yhden helpon ja nopean peruspastaohjeen. Tämä on perinteisen kinkkupastan tuhdimpi versio ja itse kokeilemalla kehitelty. Käsittääkseni samaan tyyliin yleensäkin tehdään pasta carbonara, mutta täysin oikeaoppinen resepti tämä tuskin on. Ennemminkin tässä toteutetaan ajatusta: kokeilkaa jos uskallatte ;)!

Tarvitset:
1 pkt pekonisiivuja
2 punasipulia
3 kananmunaa
2 dl kuohukermaa
mustapippuria
150-200 g parmesan juustoa
pastaa tai spagettia

Tee näin:
Viipaloi pekoni pieneksi ja leikkaa punasipuli ohuiksi puoliympyröiksi.
Keitä pasta ja valmista samalla kastike.
Paista pekonit kunnolla kypsiksi. Ite tykkään rapeista pekoneista ja laitan ne jo kylmälle pannulle paistumaan.
Lisää pekonin joukkoon sipulisiivut ja paista vielä hetki. Sipuli saa jäädä aavistuksen raa’aksi.
Laita levy pois päältä ja lisää joukkoon kananmunat (laitoin yhden kokonaisen ja kaksi keltuaista).
Raasta parmesan ja lisää kastikkeeseen yhdessä kerman kanssa.
Sekoita kastike pastan joukkoon ja nauti!
 

Muistutuksena vielä, että huomisen ehtii vielä osallistua Marimuksun kivaan paita-arvontaan täällä! Myöskin Marimuksun alekoodi on voimassa 15. päivään asti, ja koodilla minishow saa normaalihintaisista tuotteista (ei Ruskovilla) 15% alennusta. Klik klik joululahjaostoksille ;)!

perunarieskat

Perunarieskat on varmasti yksi helpompia leivontaohjeita maan päällä, mutta silti niitä tulee ainakin meillä tehtyä melko harvoin. Täytyisi muistaa tehdä muusia vaikka joka kerta hieman ylimääräistä niin, että lopuista voisi leipoa uunituoreura rieskoja. Mulla ei ole itellä mitään suosikkireseptiä, vaan joskus teen fiiliksellä, joskus googlaamalla reseptin. Tällä kertaa sovelsin netistä löytynyttä reseptiä, ja sehän toimi! Yllättäkää vaikka näillä isä huomenna :)!

 Perunarieskat

5 dl löysähköä perunamuusia
1 tl suolaa
1 kananmuna
1 dl kaurahiutaleita
2,5 dl vehnäjauhoja

Sekoita ainekset keskenään.
Nosta pellille noin 20 taikinakasaa ja pistele ne haarukalla.
Paista 250 asteessa noin 15 minuuttia.
Alkuperäinen resepti löytyy täältä.

halloweenin herkut

Aika monessa paikassa on näkynyt jo halloweenin juhlaherkkuja, ja kaikki niistä niin paljon kekseliäämpiä kuin nämä, mutta laitanpa kuitenkin vielä kuvia meidänkin ”juhlista”. Koska idea näihin kekkereihin keksittiin aika lailla paria tuntia ennen itse juhlia, piti kaikki valmistaa aineksista joita jo löytyi kaapista. Parissa tunnissa ei myöskään kovin erikoisia luomuksia tehdä, mutta eipä silti jääty näilläkään herkuilla nälkäisiksi!

Naapurit tekivät lapsille boolin ja perinteisellä Fazerin ohjeella mutakakun, jonka päälle oli sulatettu Pandan salmiakkitoffeeta ja suklaata. Salmiakki sopi maultaan mutakakun kanssa loistavasti, mutta ainakin nämä Pandan karkit jähmettyi aika kovaksi kuoreksi kakun päälle. Ootteko te koskaan kokeilleet Hopea Toffeeta, jospa se toimisi paremmin?

Jälleen kerran minä tein tomaatti-mozzarellapiirakkaa ja lisäksi kummitus-vaahtokarkkeja ja -keksejä. Vaahtokarkeista voisi jouluna tehdä samalla idealla tonttuja värjäämällä valkosuklaata punaiseksi ja käyttämällä valkoisia suklaarusinoita. Yllättävän pian se joulukin sieltä vaan tulee, joten kohta saa alkaa suunnitella joulupöydän herkkuja..

Yritin ottaa kuvan tuosta meidän pikkupirustakin, mutta viikon verran on eletty aikamoista kiukutteluvaihetta eikä kameran kanssa tarvitse kuin lähestyä niin Minea kääntää selän. Selkä- ja sivukuvilla siis mennään ainakin seuraavat ties kuinka monet viikot! Muuten kuvien laatuun on tulossa parannusta, sain nimittäin viikonloppuna loistavaa ohjeistusta valoisuuden suhteen näin syksyllä ja parin kokeilukuvan jälkeen olen jo kovin vakuuttunut!

P.S. Lähipäivinä starttaa kiva arvonta, joten pysykää kuulolla ;)!

Dumle-muffinssit

Tätä ohjetta ehdin kommenttiboksin puolella jo lupailla viikonlopuksi, mutta niinhän ne kiireet veikin mukanaan.. Näillä Dumle-muffinsseilla meillä siis herkuteltiin Minean tupareissa, ja kaikki taisivat näistä kovasti tykätäkin. Päätin vielä viime hetkellä tehdä näihin mokkapaloista tutun kuorrutteen, mutta kahvia laitoin aavistuksen vähemmän, ettei se liikaa peittäisi Dumlen makua. Näyttävämpiä muffinsseista ainakin saa kuorrutteen ja koristelun avulla.

Hyväksi havaittua ei ole syytä vaihtaa, joten tein muffinssit jälleen muffinssipurkin ohjeella. Sillä saa aikaan herkkumuffarit lähes millä tahansa täytteellä, vaihtaa vain suklaata oman maun mukaan!

Dumle-muffinssit

2,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 rkl vaniljasokeria
1 dl sokeria
1 dl fariinisokeria
0,5 dl kaakaojauhetta
200 g voita
3 munaa
noin 12 Dumle-karkkia

Sekoita kuivat aineet keskenään.
Lisää joukkoon sulatettu voi ja munat.
Sekoita tasaiseksi.
Annostele taikina muffinssivuokiin ja paina Dumle muffinssin keskelle.
Karkkia ei kannata painaa pohjaan asti, ettei se sula vuokaan kiinni.
Paista 200 asteessa uunin keskitasolla 12-15 minuuttia.
Tee halutessasi kuorrute voista, kahvista, tomusokerista ja kaakaojauheesta.
 Nauti!

pikamoikat Tampereelta ja cake popsit

Terkut Tampereelta! Junailimme tänne eilen Minean kanssa ja perillä vastassa oli veljeni ja mieheni, joka tuli suoraan Helsingin työmatkalta juna-asemalle. Junamatka sujui loistavasti ensin hampurilaista syöden ja sitten puhelimeni kuvia selaillen tai penkeillä kiipeillen. Mitään leikkivaunua ei tarvittu, enkä usko että meidän ikiaikaisesta junasta sitä olisi löytynytkään :).

Olemme juosseet tänään kiireellä paikasta toiseen, jotta ehtisimme tehdä mahdollisimman paljon, mutta silti moni paikka jäi käymättä. Sinne delfinaarioonkaan emme ehtineet, kun Minea veteli tyytyväisenä pitkiä päiväunia veljeni asunnolla. Josko sitä huomenna vielä ehtisi jotain..

Laitan Tampere-kuulumisia vielä enemmän ja tarkemmin, kunhan saan kuvia siirrettyä koneelle, mutta tähän ajattelin vielä liittää teille yhden suosikkiresepteistäni. Cake popseja olen tehnyt muutaman kerran, ja tykkään niistä ihan valtavasti. Suosittelen näkemään hieman enemmän vaivaa ja tekemään cake popseja ennemmin kuin erilaisia cookie popseja, maku on nimittäin vielä tuplasti parempi! Eikä muuten pahaa ole tuo kakkupohja ihan sellaisenaankaan ;).

Cake popsit

2 1/2 dl sokeria
2 dl vehnäjauhoja
1/2 dl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
150 g voita
2 kananmunaa
200 g appelsiinin makuista tuorejuustoa
 valkosuklaata ja maitosuklaata
tikkuja (esim. grilli tai tikkari)


Sekoita sokeri, vehnäjauhot, kaakaojauhe, leivinjauhe ja vaniljasokeri keskenään.
Sulata voi ja lisää joukkoon. Lisää myös kananmunat ja sekoita tasaiseksi.
Paista peltiä pienemmässä leivinpaperilla vuoratussa vuoassa 175 asteessa 20-30 min.
Murenna jäähtynyt kakkupohja tehosekoittimessa ja lisää tuorejuusto. Pyörittele palloiksi.
Sulata suklaa vesihauteessa tai mikrossa. Kasta tikun päätä suklaassa ja tökkää palloon. Laita pallot tikkuineen pakastimeen noin vartiksi. Pyörittele pallot sulassa suklaassa ja koristele.
 

banaaniletut

Tämä vinkki on tullut jaettua täällä blogissa jo joskus aikoja sitten aiemminkin, mutta laitetaan vielä toisen kerran kun nyt näitä satuimme eilen syömään. Muutenkin tämä sopii hyvin tähän syksyyn, eikös se ole sitä aikaa kun moni päättää aloittaa kuntoilun ja terveellisten elintapojen noudattamisen ;)? Nämä banaaniletut on nimittäin yksi ja ainoa herkku, joka ei juurikaan lihota ja jota minäkin osaan tehdä (ja vieläpä tykkäänkin!).


Banaaniletut
1 banaani
1 kananmuna
ripaus sokeria
 Muussattuasi banaanin sekoita joukkoon muna ja halutessasi sokeria.
Paista letut pannulla ja nauti!

Ei voisi resepti enää yksinkertaisemmaksi tästä mennä. Jopa minä makeanystävänä tykkään näistä ilman sokeria, herkuttelupäivänä nautin oman annokseni kuitenkin suklaakastikkeen kanssa. Monesti olen tehnyt näitä Minealle välipalana, ja erinomaisesti on tytölle maistuneet ihan ilman mitään lisukkeita.
Onko teillä koskaan testattu näitä tai muita yhtä simppeleitä reseptejä?

kinuski-kaurapalat

Lupasin laittaa teille reseptin näihin ihaniin herkkupaloihin, joita tuli kokeiltua ensimmäistä kertaa viime viikolla. Olen suklaan lisäksi kova kinuskin ystävä, joten törmättyäni reseptiin Hannelen ihanassa Täyttä elämää -blogissa, oli sitä mahdoton ohittaa! Näiden kinuskipalojen pohjan tekeminen sujuu jopa lapseltakin, ja kunhan kinuskia jaksaa keitellä hetken aikaa, saa lopputuloksena makeita ja niin koukuttavia kinuskipaloja. Syömistä on mahdotonta lopettaa yhden palan jälkeen!

Kinuski-kaurapalat


200 g voita
9 dl kaurahiutaleita
6 rkl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
2 dl sokeria
4 tl vaniljasokeria
6 rkl siirappia

Kinuski:
4 dl kuohukermaa
4 dl fariinisokeria
2 tl voita
koristeluun mantelirouhetta


Sulata voi ja jätä jäähtymään.
Sekoita keskenään pohjan kuivat aineet, lisää joukkoon voi ja lopuksi siirappi.
Levitä seos pellille leivinpaperin päälle.
Paista 175 asteessa uunin alatasolla noin 15 min.

Jätä pohja jäähtymään ja valmista kinuski.
Sekoita kattilassa kerma ja fariinisokeri.
Anna kinuskin poreilla miedolla lämmöllä koko ajan sekoitellen noin 20 min.
Kinuski on valmista, kun kylmään veteen tiputettaessa tippa ei hajoa.
Levitä kinuski pohjan päälle ja koristele mantelirouheella.

Jos tykkäsit aikaisemmista twix-paloista niin uskoisin näiden kinuskipalojenkin maistuvan erinomaisesti. Kevytherkusta ei ole kyse, joten syksyn kuntokuurilaisten kannattaa kiertää tämä resepti kaukaa ;)!

pieni omenanpoimija ja helppo omenapiirakka

Heippa ihanaiset!
Ja tervetuloa kaikki uudet lukijat!
Nyt taitaa olla omena-aika parhaimmillaan, se verran tiuhaan ainakin meillä on viime viikkoina leivottu omenaherkkuja. Lisäksi meillä asustaa yksi kova omenafani, joka mutustelisi omenaa vähän joka välissä, eikä syötäväksi kelpaa mikä tahansa omena vaan sen pitää ehdottomasti olla iiiso omena. Omenamäärää kauhistellessani kuvittelin, että seuraavina päivinä saisin herkullisia leipomuksia pakkaseenkin, mutta niinhän siinä on kuitenkin käynyt, että kaikki on tähän mennessä hävinneet yhdessä hujauksessa parempiin suihin. Eikä kyllästymisestä ole vielä tietoakaan!

Alkuviikosta kävin Minean kanssa vielä ystäväni pihassa poimimassa muutamia omenoita, ja samalla napsin pari kuvaa meidän pienestä poimijasta. Kovin tehokkaita emme kylläkään olleet, vaan lopputuloksena saimme kotiinvietäväksi sangollisen ystäväni valmiiksi poimimia omenoita, ja maa oli täynnä omenoita, joista Minea oli jokaisesta puraissut muutaman kerran. Näinköhän kutsu käy enää ensi syksynä poimimaan ;).. ”Poimimistamme” omenoista tein vähän karkeampaa sokeroitua sosetta pakkaseen talven varalle piirakoitten, pullien ja kääretortun täytteeksi, ja on viime vuotiset soseet kelvanneet Mineallekin erinomaisesti puuron kanssa. Tykkäättekö te säilöä kesän ja syksyn satoa jemmaan?


Perinteisen omenahyveen lisäksi olen tehnyt omenoista erilaisia piirakoita kokeillen eri reseptejä tai itse soveltaen. Ajatuksena olisi vielä yhdistää omenat ja marenki jonkinlaiseksi piirakaksi, mutta toistaiseksi ollaan menty jo aiempina vuosina hyviksi todetuilla rahkapiirakalla sekä omena-murupiirakalla (joka muuten toimii ihan yhtä hyvin marjoillakin!). Mineasta on kovaa vauhtia kehkeytymässä pieni leipurin apulainen, sillä nykyään mitään ei meidän keittiössä valmisteta ilman että Minealla on kauhansa keitoksissa mukana :). Joko tyttö sekoittelee taikinaa innokkaana, lisäilee aineksia kulhoon tai parhaana osuutena maistelee taikinaa! Jos teiltä löytyy yhtä ahkeria leipureita kotoa, niin vinkkejä otetaan vastaan ergonomisesta lapsen kanssa leipomisesta (paras vaihtoehto tuskin on lapsi sylissä toisella kädellä säheltäen 😉)..

Tällä viikolla meidän keittiössä valmistui helppo ja herkullinen omenapiirakka tähän tyyliin:

Omena-murupiirakka


200 g leivontamargariinia
1,5 dl sokeria
3 dl vehnäjauhoja
1 kananmuna
0,75 dl maitoa
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
noin 2 omenaa
(pinnalle voita, kaurahiutaleita, sokeria ja kanelia)


Sulata rasva ja lisää joukkoon sokeri.
Lisää jauhot ja ota taikinasta kahvikupillinen sivuun.
Lisää taikinaan muna, maito, leivinjauhe ja vaniljasokeri.
Sekoita kovaa lusikalla tasaiseksi ja kaada voideltuun vuokaan.
Lisää päälle omenanpalat sekä loput taikinasta.
Itse lisäsin päälle vielä kauramurua (sekoita sulatettua voita, sokeria ja kaurahiutaleita).
Ripottele pinnalle sokeria ja kanelia.
Paista 200 asteessa 20-25 minuuttia.

Omenapiirakan syöjiä taitaa olla kahta koulukuntaa – toiset tykkää nautiskella piirakan uunituoreena jätskin kanssa, toiset jäähtyneenä vanillan kera tai ilman mitään sen kummempia lisukkeita. Minä kuulun siihen ensimmäiseen eli mitä tuoreempi sen parempi! Miten teillä on omenat nautiskeltu tänä syksynä?

paita: POMPdeLUX // neuletakki: Benetton // liivi: H&M //
hame: POMPdeLUX // kengät: Ciao Bimbi (MiniMint)
 

Ehdin tällä viikolla leipoa toistakin superhyvää herkkua, sen reseptin laitan jakoon ensi viikolla. Lauantaina kävimme myös kuvaamassa uusia POMPdeLUXEJA satumaisessa ympäristössä, ja on pakko todeta, että tämä äiti on täysin hurahtanut syksyn Pomppeihin (vaikka kuinka aluksi luulinkin, ettei tänä syksynä niin tapahtuisi 😉).

suklaa-karamellineliöt (eli Twix-palat)

Huomiset POMPdeLUX-kutsut on vaatineet tämän bloggaajan täyden huomion eilisen ja tämän illan. Leipomisen aloitin oikeastaan jo viime viikolla tekemällä cake popseja pakkaseen, jotta kutsuja edeltävänä iltana ei tarvitsisi rehkiä itseään väsyksiin. Tiedän kyllä, ettei kutsujen pääroolissa ole tarjoamiset, mutta tykkään niin äärettömän paljon leipomisesta, ja harvoin meillä järjestetään mitään peruskahveja erikoisempaa. Tänään hommaa mutkisti hieman se, että olin kotona vasta kuudelta ja viikonloppuna sain tartutettua itseeni syysnuhan!
Kutsut ajattelin nuhasta huolimatta pitää, sillä kyse ei taida tällä kertaa olla mistään sen pahemmasta (toivottavasti!). Eikä kaikkia leipomuksiakaan millään jaksaisi ihan yksin syödä ;)! Eilen tein jääkaappiin odottamaan herkullisen makeita suklaa-karamellipaloja, jotka muistuttavat maultaan kivasti twix-patukoita. Ohjeen löysin keväällä Suklaaunelmat-kirjasta, ja sen jälkeen näitä on meillä tehty useampaankin otteeseen. Netistä vastaavia ohjeita löytyy nimellä miljonäärin muropalat.
Suklaa-karamellineliöt

pohja:
75 g pehmeää voita
0,75 dl tummaa kidesokeria (itse käytin tavallista)
2 dl vehnäjauhoja
vajaa desi kaurahiutaleita

karamellitäyte:
25 g voita
25 g tummaa kidesokeria (tai tavallista)
2 dl maitotiivistettä (=1 prk)

kuorrute:
100 g maitosuklaata
koristeluun valkosuklaata

Vaahdota margariini ja sokeri, ja vatkaa sekaan jauhot ja kaurahiutaleet.
Painele taikina neliskulmaiseen vuokaan (20cm).
Paista 180 asteessa noin 20 minuuttia.

Kuumenna karamellitäytteen ainekset kattilassa jatkuvasti hämmentäen.
Kiehauta miedolla lämmöllä, ja anna poreilla 3-4 minuuttia, kunnes seos on sakeaa.
Kaada karamellitäyte jäähtyneen pohjan päälle.

Sulata maitosuklaa kattilassa miedolla lämmöllä tai mikrossa.
Kaada suklaa jäähtyneen karamellitäytteen päälle ja koristele valkosuklaalla.
Leikkaa jäähtyneenä neliöiksi.

herkulliset mustikka-valkosuklaamuffinssit

Eilen ennen kotimatkaa innostuin vanhemmillani kyläillessä vielä leipomaan mustikkamuffinsseja, kun jääkaapista sattui sopivasti löytymään rasiallinen mustikoita. Reseptinä käytin jälleen kerran muffinipurkin ohjetta, tällä muffinsseista tulee nimittäin ihanan meheviä ja ohje on kaiken lisäksi äärettömän helppo. Ainekset vain sekoitellaan toisiinsa, ja täytteitä voi vaihdella oman mielen mukaan!

Mustikka-valkosuklaamuffinssit


2,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 dl fariinisokeria
1 dl sokeria
1 rkl vaniljasokeria
200 g voita sulatettuna
3 kananmunaa
1 levy Pandan valkosuklaata
mustikoita

Päälle:
1 pkt Philadelphia maustamatonta tuorejuustoa
puolet Flora vanilla -purkista
mustikoiden mehua
sokeria


Sekoita kuivat aineet toisiinsa.
Lisää sulatettu voi ja kananmunat.
Pilko valkosuklaa käsin puristelemalla ja lisää taikinaan.
Lisää lopuksi mustikat ja sekoita varovasti.
Annostele taikina amerikanmuffinivuokiin ja paista 12-15 minuuttia 200 asteessa.
Anna muffinssien jäähtyä.

Vatkaa puoli purkillista Flora vanillaa.
Sekoita tuorejuusto ja vaniljavaahto.
Mausta seos sokerilla ja värjää mustikkamehulla (tai elintarvikevärillä).

Näissä muffinsseissa yhdistyy kivasti valkosuklaan makeus ja kuorrutteen tuorejuuston happamuus. Olen kokeillut samaa muffinssitaikinan reseptiä jo kolmessa erilaisessa versiossa ja kaikki on mielestäni onnistuneet erinomaisesti. Suosittelenkin tallentamaan ohjeen johonkin ylös itselle ja kaivamaan esiin kun tulee tarve nopealle herkulle, johon ainekset todennäköisimmin jo löytyy valmiina kaapista!

mansikkapavlova & kuulumiset Helsingistä

Moikka!
Heräsin tänään pienellä maanantaifiiliksellä, mutta onneksi aamun (tai koko päivän itse asiassa) pelasti jääkaapista löytynyt viimeinen pala mansikkapavlovaa. Tein lauantaina äitilleni synttärien ja nimipäivän kunniaksi kakun ennen kuin lähdimme aamupäivällä huristelemaan kohti Helsinkiä. Yleensä olen tehnyt britakakkuja, mutta ihan mahdottoman hyväksi osoittautui myös tämä pohjaton versio. Pavlova oli oikeastaan niin suuhun sulavaa, että kovin pienellä palalla ei yhtä mahaa saa täyttymään ;).

Mansikkapavlova


Marenki:
4 kananmunan valkuaista
2,5 dl sokeria
2 tl perunajauhoja
1 tl sitruunamehua

Täyte:
1 prk Valion mansikkakermaa
1 prk Valion vaniljarahkaa
mansikoita

Vatkaa valkuaiset vaahdoksi ja lisää sokeri ja lopussa sekaan lisätty perunajauho valkuaisiin vähän kerrallaan ja koko ajan hyvin vatkaten. 
Vatkaa kunnes vaahto on kovaa ja kiiltävää.
Lisää sitruunamehu.
Levitä (tai pursota) vaahto leivinpaperille ympyrän muotoon.
Paista 125 asteessa 1,5 tuntia.

Vatkaa mansikkakerma ja sekoita vaniljarahka joukkoon.
Levitä seos jäähtyneen marengin päälle ja koristele mansikoilla.
Lauantaina päästyämme Helsinkiin oli minun ihan ensin tehtävä pikainen kierros Zarassa. Harmikseni vain liikkeen takaosaan oli ehtinyt pieni osa syksyn uutta eikä muihin kauppoihin ollut tällä kertaa aikaa. Kassillisen vaatetta ehdin joka tapauksessa Zarasta ostaa, muun muassa ihanan sailorhenkisen bleiserin.
Kauppakierroksen jälkeen siirryimme aloittelemaan iltaa ystäväni vanhempien hulppeaan kaupunkiasuntoon. Näkymät merelle oli huikeat, ja asunnon pohjaratkaisun jättisuurine olohuone-keittiö-yhdistelmineen ja lukuisine terasseineen voisin kopioida lähes suoraan meidän tulevaisuuden omakotitaloon. Sisustuksesta puhumattakaan! Kyllä kokovalkoinen vaan toimii uskomattoman hyvin (jos ei ole lasta eikä koiraa :)) ja raikastaa ilmettä valtavasti. Arvatkaa nousiko talokuume entisestään, jos mahdollista..
Ystäväni oli varannut meidän yli kymmenhenkiselle porukalle jo kuukautta etukäteen pöydän Gaijinista. Aasialaisvaikutteinen ravintola hieman epäilytti itseäni, koska en yleensä syö täysin raakaa lihaa tai kalaa, ja tällä kertaa listalta ei päässyt itse valitsemaan, vaan suuremmille seurueille tarjoillaan maistelumenuita. Alkupuolelta moni ruoka jäi minun osaltani harmillisesti vain maistamisen tasolle, mutta kypsempiin ruokiin siirryttyämme maut oli taivaallisia. Ehdottomiksi lemppareiksini nousi vasikan poski (jota maistoin ensimmäistä kertaa, mutta voisin suositella kaikille!) ja jälkiruoka (tuskin tulee yllätyksenä kenellekään :)). Vai miltä kuulostaa pähkinäsuklaakakku, suolainen karamellikastike ja pähkinäsorbetti!?
Ruokailun jälkeen meidän ilta jatkui vasta avattuun yökerho Maxineen (joka ei ollut minun makuuni enkä siksi voi suositella sitä kenellekään 🙂). Instagramissa kyselin mielipidettänne shortsien ja pitsimekon välillä illan asuksi, ja valitsinkin suosittelemanne mustat siistimmät shortsit. Mittaa näissä on sen verran vähän että mustat sukkahousut on ihan ehdottomat niiden kaveriksi, etenkin korkeiden korkojen kanssa. Hieman ehkä epäsovinnaisesti yhdistin tähän mustavalkoiseen asuun sinisen pikkulaukun, mutta se sai kaverikseen iltaviileillä uuden Zaran navyjakun.
 
 
PAITA: Mango // SHORTSIT: H&M // LAUKKU: Tory Burch
 
Ilta oli kokonaisuudessaan mahtava, ja parasta oli nähdä parhaita ystäviäni jälleen pitkästä aikaa. Tapaamisemme ovat nykyään niin harvassa, kun osa meistä asuu suurimman osan vuodesta ulkomailla ja muutenkin aikataulujen yhteensovittaminen tuntuu välillä melko hankalalta. Lisäksi tämä Helsingin matka oli varmasti viimeinen mieheni kanssa kahdestaan tehty reissu vähään aikaan, joten se oli ehdottomasti virkistävää näin juuri ennen töiden aloitusta. Paitsi että onhan meillä vielä se koko perheen Turkin matka, joka sattumoisin starttaa loppuviikosta! Huomenna olisi tarkoitus aloittaa pakkaaminen, joten jos teille tulee mieleen jotain lasten must-matkajuttuja niin vinkkiä tännepäin kiitos.
P.S. Huom kaikki jyväskyläläiset! Olen luopumassa hyvin edullisesta Elixian jäsenyydestäni, joten viestiä sähköpostiin jos luulet liikuntakärpäsen puraisevan tänä syksynä ;). Oma liikuntani kun on siirtynyt jumppasaleista lenkkipoluille.

rento viikonloppu & helppo, rapeakuorinen leipä

Iltaa!

Mahtava viikonloppu jälleen takanapäin! Kesäviikonloppuihin saa jollain ihmeen tavalla aina mahdutettua kahteen päivään läjäpäin kivaa puuhaa ja paljon hyvää ruokaa, kun taas talvella jo yksi kauppareissukin kovassa pakkasessa tuntuu palkinnonarvoiselta suoritukselta :).

Perjantaina vietimme Minean ja Pablon kanssa laatuaikaa kotona lajitellen kirpparitavaroita, kun mieheni nautti samaan aikaan VIP-kohtelusta Suomipop-festareilla. Kuunneltavaa tuolla festareilla olisi varmasti riittänyt itsellenikin, mutta viime aikoina menoa on ollut niin paljon, että nyt jäin mielelläni kotiin. Lauantaina sain myös herätä lähes kukonlaulun aikaan, kun lähdimme ystäväni kanssa jo hyvissä ajoin varaamaan paikkoja Sepänaukion kirpparilta. Ilma sattui olemaan täydellisen aurinkoinen, ja kauppakin kävi ensimmäisten tuntien aikana vilkkaana. Lopuille vaatteille täytyy varmaan syksystä varata vielä kirpparipöytä tai tehdä kuten mieheni ehdotti ja viedä kaikki surutta vaatekeräykseen.

Iltapäivästä saimme erityisen ihania vieraita kylään Etelä-Suomesta, kun ystävämme ajeli meille yhden yön visiitille vielä ennen lasketun ajan lähestymistä. Ilta oli oikein mukava, söimme grilliruokaa ja lisukkeena uuniperunoita. Perunoiden täytteeseen laitoin tuorejuustoa (ruohosipuli), ranskankermaa ja pieneksi pilkottua tomaattia. Taivaallisen hyvää! Jälkiruokana herkuttelimme valkosuklaa mud cakella tiikerijäätelön kanssa. Reseptinä käytin samaa Valion ohjetta kuin aiemmin leipomiini muffinsseihin.

Valkosuklaa mud cake


4 kananmunaa
1,5 dl sokeria
2 levyä Pandan valkosuklaata
200 g voita
2,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
ripaus suolaa

Vaahdota munat ja sokeri.
Sulata valkosuklaa ja voi ja lisää munasokerivaahtoon.
Sekoita kuivat aineet keskenään ja yhdistä taikinaan.
Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun irtopohjavuokaan ja paista 200 asteessa noin 15 minuuttia.
Kakku saa jäädä keskeltä hieman raa’aksi.
(Paiston aikana kakun päälle voi lisätä leivinpaperin mikäli pinta meinaa tummua.)

 

Illalla valmistelin jo valmiiksi myös taikinan aamupalaamme. Kokeilin ensimmäistä kertaa tehdä leipää, superhelpon ohjeen löysin täältä. Olin yllättynyt, että lopputuloksena syntyi niin uskomattoman hyvä, rapeakuorinen vehnäleipä. Kaikki valmistui perusraaka-aineista muutaman minuutin työllä ja useamman tunnin kohottamisella. Jos et vielä ole tähän reseptiin törmännyt niin suosittelen ehdottomasti kokeilemaan. Voin lähes luvata, ettei kokeilu jää viimeiseksi kerraksi!

Helpoin leipä ikinä

7 dl vehnäjauhoja
2 tl suolaa
0,5 tl kuivahiivaa
3,5 dl lämmintä vettä

Sekoita kuivat aineet ja lisää vesi.
Sekoita taikina tasaiseksi ja peitä kulho tiukasti kelmulla.
Anna kohota huoneenlämmössä 12-15 tuntia.
Lämmitä uuni 225 asteeseen ja laita samalla kannellinen pata uuniin lämpenemään.
Pyöräytä kohonneesta taikinasta pallo jauhojen avulla ja jätä kelmun alle noin puoleksi tunniksi.
Ripottele taikinapallon päälle suolakiteitä (tai muuta maustetta makusi mukaan).
Laita taikina kuumaan pataan, kansi päälle ja paista puoli tuntia.
Paista vielä 15 minuuttia ilman kantta.

Meillä matkakin lähenee jo hurjaa vauhtia (onneksi jo heti viime maanantaina saimme passit tilattua), ja ensi viikollakin on luvassa paljon ohjelmaa. Huomenna tai tiistaina saan postista laukkukaunokaiseni (seurailkaahan sitä Instagramia :)), ja lauantaina suuntaamme mieheni kanssa ihan kahdestaan Helsinkiin tapaamaan ystäviä ja viettämään ihanaa iltaa. Iloista alkavaa viikkoa kaikille!

mansikka-valkosuklaakakku

Viime viikonloppuna lapsuudenystäväni vieraili meillä hellyyttävän suloisen, pari viikkoa vanhan poikansa kanssa, ja halusin tarjota jälkiruoaksi jotain kesäisen raikasta kakkua. Käytin jälleen kerran hyväksi todettuja perusraaka-aineita pohjana ja mauiksi valitsin mansikan ja valkosuklaan. Herkullinen yhdistelmä!

Mansikka-valkosuklaakakku



Pohja:
12 Digestive-keksiä
noin 70g voita

Täyte 1:
1 prk vanilla cremeä
2 levyä Pandan valkoista suklaata
1 prk Valion maustettua rahkaa vanilja
1 rkl vaniljasokeria
2 rkl sokeria
4 liivatetta
3 rkl kiehuvaa vettä
Täyte 2:
1 prk mansikkakermaa
1 prk Valion maistettua rahkaa mansikka
mansikoita muussattuna
sokeria
5 liivatetta
3 rkl kiehuvaa vettä
tuoreita mansikoita koristeeksi
Murskaa keksit ja sekoita sulatetun voin kanssa. Painele seos irtopohjavuokaan.
 Sulata valkosuklaa vesihauteessa ja jäähdytä.
Vispaa vanilla creme yhdessä sokereiden kanssa.
Sekoita vaniljarahka jäähtyneeseen suklaaseen ja yhdistä vanilla cremeen.
Liota liivatteita kylmässä vedessä noin 10 minuuttia ja purista kuivaksi.
Kiehauta 3 rkl vettä ja sekoita liivate joukkoon. Lisää liivate ohuena nauhana muuhun seokseen.
Kaada seos pohjan päälle ja laita jääkaappiin noin tunniksi.

Vispaa mansikkakerma ja sekoita mansikkarahkan, sokerin ja mansikoiden kanssa.
Mansikoita voit lisätä oman maun mukaan.
Tee liivatteen kanssa kuten yllä (5 liivatetta mikäli käytät pakastemarjoja, valuta nestettä kuitenkin ensin marjoista sulattamisen jälkeen) ja lisää seokseen.
Kaada mansikkaseos kakun päälle ja anna jähmettyä jääkaapissa useampi tunti.
Koristele tuoreilla mansikoilla.
Omaan makuuni tämä mansikkakku on täydellinen! Täytteet on raikkaita, mutta makua kuitenkin on riittävästi ja koostumus on ihanan pehmeä. Tämän kakun vuoksi voisi keksiä juhlimisen aihetta vähän useamminkin ;).

suuhun sulava suklaakakku!

Suklaakakkuohjeita löytyy ties minkälaisia ja hyvin harvoin niissä voi epäonnistua, kun raaka-aineena on vastustamaton suklaa tai kaakao. Usein puhutaan myös siitä kuinka kakku kuvainnollisesti suorastaan sulaa suussa, mutta tässäpä onkin kakku, joka kovan vatkaamisen ansiosta tekee sitä ihan kirjaimellisesti! Kakku häviää suusta niin nopeasti, että sitä on saatava toinen, jopa kolmaskin pala. Meillä tämä ohje pääsi kertaheitolla suosikkireseptien joukkoon.

Reseptin poimin alun alkaen Suur-Jyväskylän lehdestä (24.4.2013) ja muutin täytteen aineksia hieman omaan makuun sopivimmiksi. Maultaan kakku muistuttaa hyvin paljon mokkapaloja, mutta kuten jo mainitsin, on koostumus täysin erilainen.

Mehevä suklaakakku

Pohja:
4 isoa kananmunaa
2,5 dl sokeria
1 1/4 dl öljyä tai sulaa voita
1 1/4 dl lämmintä vettä
2,5 dl vehnäjauhoja
2 rkl kaakaojauhetta
3 tl leivinjauhetta
Täyte:
4 rkl kaakaojauhetta
125 g pehmeää voita
250 g tomusokeria
1 pieni kananmuna
vaniljasokeria
loraus kahvia
loraus maitoa

Erottele kananmunien valkuaiset kulhoon odottamaan.
Vatkaa keltuaisia ja sokeria voimakkaasti 10 minuuttia sähkövatkaimella.
Lisää joukkoon öljy, vesi ja sekoita tasaiseksi.
Lisää siivilän läpi keskenään sekoitetut jauhot ja vatkaa kunnolla.
Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja nostele varovasti muun taikinan joukkoon.
Voitele irtopohjavuoka ja vuoraa korppujauhoilla.
Kaada taikina vuokaan ja paista kakkua 180 asteessa noin 30 minuuttia.
Anna jäähtyä hyvin ennen leikkaamista.

Sekoita täytteen sula voi ja kaakaojauhe.
Lisää loput ainekset ja vatkaa kuohkeaksi sähkövatkaimella.
Lisää nesteitä tarpeen mukaan, niin että täyte on levittyvää.

Kostuta kakkupohjat kahvilla ja levitä täyte kakun väliin ja päälle.
Koristele marjoilla tai kookoshiutaleilla.
Parhaimmillaan kakku on yön yli levänneenä, mielellään huoneenlämmössä säilytettynä.
 
Reseptiin ihastuttuani minun oli kokeiltava kakusta myös vaaleaa, mansikkaista versiota. Korvasin kaakaojauhon kakkupohjassa vaniljasokerilla ja tilkalla sitruunamehua. Täytteeksi laitoin tuoreita mansikoita, mansikkakermaa, mansikkahilloa ja vispikermaa. Olen siitä hieman erikoinen makumieltymyksiltäni, etten oikein pidä mansikan ja suklaan yhdistelmästä, mutta tämän kakun kaveriksi sopi suklaakastike erinomaisesti.
 
Mansikkainen versio ei ollut lainkaan hullumpi, mutta oma suosikkini oli kuitenkin alkuperäinen suklaakakku. Kumpi on sinun suosikkisi ;)?

viikon kuulumiset (uusilla hiuksilla) & cookies

Heipat!
Meidän viikko on muuten sujunut ihan normaaliin tahtiin, mutta joka aamupäivä olemme käyneet leikkimässä Minean tulevan perhepäivähoitajan pihassa. Päädyimme yksityiseen hoitajaan, koska emme halunneet odottaa kunnallisen päätöstä jännittäen sitä, pääsisikö Minea toivomallemme hoitajalle vai ei. Ainakin nyt tuleva hoitopaikka tuntuu oikein hyvältä, hoitaja on innostunut työstään ja lapset viihtyvät erinomaisesti, Minea mukaan lukien.
Uuden värinkin sain päähäni ja kuten huomaatte päädyin melko tummaan. Tykkäättekö? Jälleen kerran on todettava, että olen enemmän kuin tyytyväinen lopputulokseen, ja nyt väri on lähempänä omaa väriäni, joten ensi värjäystä voi helposti pitkittää. Joskus tuntuu, että kampaajani tietää ajatukseni ja toiveeni just eikä melkein, ei muuten niin epäselvästä selityksestä voisi tulla niin täydellistä jälkeä. 🙂 Huomaatteko muuten, että pituudestakin lähti melkoisesti kuivia latvoja pois?

Maanantain alesta löytämäni vaalea mekko ja vyö on molemmat päässeet jo ahkeraan käyttöön. Monesti ostan tällaisia vyötärölle asetettavia vöitä ja silti ne aina jää kaappiin roikkumaan, mutta tämän rusettikoristeisen suhteen aion olla päättäväinen ja käyttää sitä edes sen viiden euron edestä minkä se maksoi. Vyö käy myös kivasti pitkän maksihameen kanssa, jonka ostin samalla ostosreissulla, ja jos se siltikin jää käyttämättä, niin teen siitä vaikka rannekorun..
 
Tänään muuten eksyin vielä Mineankin kanssa kaupungille ja tein lisää alelöytöjä Vero Modasta. Mieheni alkaa varmaan jo suunnitella kaikkien pankkikorttieni kahtialeikkaamista, hain nimittäin postistakin tänään kolme alepakettia! Viime shoppailureissulla mieleeni oli kuitenkin pahasti jäänyt kummittelemaan yksi vastustamaton juttu, mikä oli pakko käydä nappaamassa mukaan, vaikkei alessa ollutkaan. Voin paljastaa sen verran, että se on jotain mikä jakaa mielipiteet hyvin jyrkästi kahtia. 😉
Tällä viikolla on myös ehditty tavata ystäviä ja yhdelle heistä leivoin viemisenä cookieseja M&M’s suklailla. Ohje on peruskekseihin ja suklaata vaihtamalla saa vaikka millaisia variaatioita aikaan (ystäväpiirini muun muassa hullaantui Daim-versiosta)! Tässä vielä resepti, joka löytyy myös TÄÄLTÄ.

Suklaacookies

125 g voita
3/4 dl sokeria
3/4 dl fariinisokeria
2 tl vaniljasokeria
2 munaa
3 dl vehnäjauhoja
1/2 tl leivinjauhetta
200 g suklaata (esim. Daim tai M&M’s)
Vatkaa pehmeä voi ja sokerit vaahdoksi.
Lisää joukkoon munat hyvin vatkaten.
Lisää joukkoon myös toisiinsa sekoitetut vehnäjauhot ja leivinjauhe.
Murskaa suklaa ja sekoita taikinaan.
Nostele pellille korkeita taikinanokareita, kukkurallinen ruokalusikka on yksi keksi.
Mitä korkeammaksi nokareet jätät, sitä pehmeämpiä cookieseista tulee!
Paista 175 asteessa noin 10 minuuttia.

Herkuteltua on tullut muutenkin ihan liian paljon viime päivinä (onneksi vastapainona olen myös saanut raahattua itseni lenkkipolullekin), ja mielessä olisi taas kasa uusia reseptejä, joita haluaisin kokeilla heti sopivan tilaisuuden tullen. Minealle herkutteluksi on kelvannut myös mansikat, joita on alkanut ilmestyä meidän takapihan amppeliin ja istutuksiin. En kutsuisi itseäni viherpeukaloksi (päinvastoin), mutta nyt täytyy sanoa, että olen saanut melkein kaikki istuttamani kasvit kasvamaan. Pioni kukkii etupihalla, mansikat, kirsikkatomaatit ja salaatinalut kasvavat takapihalla. Toivoa siis varmaankin on!

Muistatteko, kun pari viikkoa sitten mainitsin jääneeni koukkuun vuohenjuustosalaattiin? Löysin kaupan hyllyltä valmista paholaisenhilloa ja uskaltauduin kokeilemaan salaatin tekoa itsekin. Lopputulos oli erinomaisen maukas ja pääsee lautaselleni ihan varmasti pian uudelleenkin, mutta vuohenjuuston paistamisen kanssa minulla on vielä paljon opeteltavaa. Jos joku teistä tietää, miten juuston saa sellaiseksi kuin ravintoloissa, niin eikun vinkkiä vaan kommenttiboksiin..

Toivottavasti jaksoitte lukea loppuun asti. 🙂 Nyt aion keskittyä alepakettien availuun ja heti sen jälkeen kaivan Siwa-säkin kaapista ja laitan elokuvan pyörimään mieheni kanssa. Ihanaa viikonloppua kaikille! Etenkin niille, joiden loma on vasta aluillaan 🙂

kesän kukkaistyttö & maukas porkkanakakku

Meillä asuu pieni kesää ja kukkia rakastava 1-vuotias tyttö, joka on viime päivinä pitänyt hyvin huolen siitä, että meidän ympäristöstä löytyy voikukkia jatkossakin runsain määrin. Jos jossain tienpientareessa näkyy voikukan valkoinen hahtuvapallo, niin Minea käy sen nappaamassa ja puhaltelee hahtuvat ympäriinsä. Tänään äitini kanssa puistossa Minea oli saanut aikaan ketjureaktion, ja lopulta lähes koko puiston lapset olivat seisoneet rivissä puhaltelemassa voikukkia.
Iltapäivä meillä oli tänään vähän rankempi, kun kävimme lääkärillä näyttämässä Minean ihoa. Minealla on jo jonkin aikaa ollut toinen suupieli erityisen kuiva eikä kesäaurinkokaan ole saanut ihoa paranemaan. Soitin asiasta neuvolaan muutama viikko sitten ja sieltä saimme neuvoksi kokeilla vitamiineja sekä Bevita-voidetta, kun aiemmin olimme käyttäneet Bepanthenia tuloksetta. Muutosta kuivuuteen ei kuitenkaan ole juurikaan ollut, joten tänään päätin, että asiaan on saatava jokin selvyys.
Lääkärin veikkaus oli, että kyse on tavallisesta, lapsille hyvin yleisestä ihon kuivumisesta ja ärtymisestä (toivotaan, että tästä todella on kyse), mutta verikoe otettiin vielä allergioiden varalta. Täytyy sanoa, että tuo verikokeen ottaminen oli melko hirvittävä kokemus sekä Minealle että äitille, kun suonta ei meinannut löytyä ja tyttö huusi varttitunnin täyttä kurkkua. Jokainen äiti varmaan tietää tunteen, kun toivoisi voivansa kärsiä kaiken kivun ja pelon lapsensa puolesta.. Eikä tämä edes ollut mitään verrattuna lapsiin ja perheisiin, joille sairaalat ovat lähes arkipäivää.

Lääkärimatkalla käväisimme samalla kaupungilla syömässä, kun veljeni tuli eilen jälleen kyläilemään pariksi päiväksi. Sain kaupungilla pidettyä päätökseni olla ostamatta mitään ennen kunnon alennusmyyntejä (verikokeen jälkeisellä järkytyksellä oli varmaan jotain vaikutusta asiaan), vaikka mielessä pyörikin huominen ilta. 🙂 Minulla on yleensä ollut huonona tapana ostaa jotain uutta kivaa päällepantavaa, jos tiedossa on ollut iltamenoja, mutta ehkä tällä kertaa asiaan vaikutti sekin, että aiemmin tällä viikolla tilasin pienenpienen jutun Guccilta itselleni ensi syksyä ajatellen. :))
Aina veljeni käydessä meillä kyläilemässä minulla on tapana leipoa hänen lempiherkkuaan. Yleensä toiveena on mokkapalat, mutta nyt kieltäydyinkin tekemästä joka kerta samaa ja leivoin suosikkilistan seuraavaa herkkua eli porkkanaleivoksia. Tämä ohje on erityisen helppo ja käy laiskallekin leipojalle, sillä taikinan ja täytteen ainekset vain sekoitetaan keskenään ja leipomisen haastavin osio on raastaa porkkanat. 🙂 Olen aina ollut melkoinen porkkanakakkufani ja ehdottomasti parasta kakkua saa täältä Jyväskylästä Wilhelmiinan kahvilasta. Sitä on tullut monet kerrat maisteltua, ja omassa kakussa olen yrittänyt päästä yhtä kuohkeaan täytteeseen. Salaisuus taitaa piillä voin ja tomusokerin vatkaamisessa, tai ainakin niin olen saanut ihanan mehevän ja kevyen päällisen.

Porkkanakakku



Pohja:
4 kananmunaa
3 dl sokeria
4 dl vehnäjauhoja
2 tl soodaa
2 tl leivinjauhetta
4 tl kanelia
3 tl vanilliinisokeria
6 dl porkkanaraastetta
100 g sulatettua voita
vettä, sokeria, sitruunamehua

Sekoita munat ja sokeri keskenään.
Lisää keskenään sekoitetut jauhot sekä sulatettu voi ja porkkanaraaste.
Kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle pellille ja paista 200 asteessa noin 20 min.
Sivele pohjaa paistamisen jälkeen sitruuna-sokerivedellä.


Täyte:
70 g voita
4-6 dl tomusokeria
200 g maustamatonta tuorejuustoa
2 tl vanilliinisokeria

Sekoita pehmeä voi ja tomusokeri sähkövatkaimella.
Lisää tuorejuusto ja vanilliinisokeri.

Näissä pihakuvissa näkyy äitienpäivän aikaan Stockmannilta tilaamani Pentikin paperinarutabletit. Pihakalusteidemme pöydän päällä on lasi, jonka alle sujautin tabletit niin ettei ne pääse häviämään tuulen mukana. Miksei lasin alle voisi laittaa jotain kivaa pientä kaitaliinaakin.. Niin ja mansikat on muuten ihan omassa maassa (tai amppelissa) kasvaneita. 🙂 Vähän maistui kylläkin kitkerälle, kun joku viherpeukalo on unohtanut hoitaa kastelun. 😉 Nyt suuntaan vielä pikaisesti autolla käymään satamassa kuuntelemassa Sataman yön artisteja ja sitten unten maille. 🙂

piknik takapihalla & maailman paras pannukakku

Moikka!
Kaksi päivää töissä ja jo tuntuu elämä kiireiseltä. Vaikka työpäivät ei olekaan kovin pitkiä, on puuhaa Minean ja kodin kanssa ollut ihan riittämiin ja illalla on voinut rojahtaa sänkyyn rättiväsyneenä. Onneksi tämä työrupeama kestää tällä kertaa vain viikon, joten toisaalta tämä on myös ihan kivaa esimakua siitä, mitä syksyllä on tiedossa, kun töihinpaluu on kunnolla edessä.
Minea on ainakin tämän viikon vanhempieni hoidettavana ja ensi viikolla miehellänikin alkaa parin viikon loma. On ollut mukava huomata, kuinka uskomattoman hyvin Minea viihtyy isovanhempiensa kanssa eikä ikävöi meitä vanhempiaan lainkaan. Muutamana iltana tyttö on jopa hakenut kenkiään ja vilkutellut ovella heippaa meille, kun ukki ja mummi ovat lähteneet takaisin asunnolleen. 🙂

Viime viikolla vietimme takapihallamme piknik-hetkeä Minean kanssa ja seuraksemme saimme naapurin pojat ja äidin. Pohdiskelimme sitä, kuinka vähän meidän taloyhtiössämme on yhteistä toimintaa ja päätimme ottaa tavoitteeksi istua iltaa yhdessä useamminkin. Samasta naapurista olen löytänyt itselleni lenkkiseuraakin, kun viimeisten parin viikon aikana olemme useasti käyneet hölkkäilemässä ja samalla vaihtaneet päivän kuulumiset. Monesti kuuntelen hieman kateellisena uusille asuinalueille muuttaneiden tarinoita mukavasta yhteisöllisyydestä asukkaiden välillä, mutta kaipa se on itsestäkin kiinni, ettei aina jaksa olla järkkäämässä jotain. Toiveissa olisi tulevien vuosien aikana löytää tontti, jolle alkaisimme rakentamaan taloa, joten ehkä jonain päivänä meilläkin on aktiivinen ja tiivis naapurusto..
Tällä piknikillä tarjoilin maailman parasta pannukakkua, jonka olen valmistanut samalla reseptillä jo monen vuoden ajan. Pannukakusta tuli alussa niin suosittua, että lähes puoli sukua teki sitä viikoittain ja mieheni veljen perheelle veimme reseptin kehystettynä pieneen tauluun, jotta se olisi aina tarpeen tullen käden ulottuvilla. Suosittelen siis ehdottomasti kokeilemaan, jos et vielä ole reseptiin missään törmännyt.

Maailman paras pannukakku



4 dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
1 tl vaniljasokeria
7 dl maitoa
2 kananmunaa
100 g sulatettua voita tai margariinia


Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää maito, munat sekä sulatettu margariini.
Paista 200-225 asteessa noin puoli tuntia.
 
Minean vaatteet: mekko: H&M // hattu: Next
Äitin vaatteet: mekko: H&M

Huomenna me otamme suunnan kohti Etelä-Suomea ja lauantaina pääsemme nauttimaan pitkään kaivatusta seurasta Minean Australian kummien puutarhajuhlissa. Ystävämme muuttivat Australiaan vuosi sitten kesällä ja tulivat nyt lomailemaan kesäkuuksi Suomeen ja ensi viikolla tänne Keski-Suomeenkin. Hieman jännittää, mitä juhlissa on tiedossa, sillä luvassa pitäisi olla jokin yllätysnumero.. 😉
Mukavaa viikonloppua!

eilisen asua & päivän kuulumisia

Ei näy persikkaista pitsimekkoa päällä ei. Näin ne suunnitelmat vaan muuttuu, vaikka kuinka luulin löytäneeni täydellisen asun eiliseen iltaan. Kaikki meni suunnitelmien mukaan siihen asti kunnes kokeilin mekon kanssa näitä korkeita kiilapohjakenkiä ja tajusin mekon olevan vähän liian lyhyt työporukan juhliin laitettavaksi. Ei se tämänkään mekon helma mistään pisimmästä päästä ole, mutta tarpeeksi kumminkin. Olisi ollut melko inhottavaa olla rennoissa juhlissa koko ajan varoen, ettei mekko vahingossa paljasta liikaa säärtä.

Mekoksi valikoituikin sitten tämä Hennesin kimalteleva mekko, joka on jo vuoden vanha ja päässyt useasti päälle monenlaisiin tilaisuuksiin. Se onkin juuri siitä erityisen kiva, että se käy sekä baari-iltaan että juhlavampaankin tarpeeseen. Koruvalintaa mekko hieman rajoittaa takana olevan hopeisen vetoketjun vuoksi, mutta onneksi omasta kaapistani löytyy paljon sekä hopeisia että kultaisia koruja. Jakkua ei eilen olisi välttämättä edes tarvinnut, mutta tosi kivasti asuun sopi tämä Hennesistä kympillä löytämäni vaaleanpunainen suloisuus. Myös kengät oli todellinen löytö, sillä ostin ne Lindexiltä 7€:lla. That’s what I call a great deal!
Näistä asukuvista en muuten löytänyt yhden yhtäkään sellaista, mihin olisin ollut edes himpun verran tyytyväinen, mutta ehdin jo aiemmin luvata teille asukuvia. Aurinko paistoi silmiin niin kirkkaasti, että kaikissa otoksissa ilmeeni on kumman nyrpistelevä ja muutenkin asennot oli jotenkin erityisen kummallisia. Täytyisi alkaa vähän panostamaan näihin omakuviin, jos niitä aikoo tänne jatkossa enemmänkin laitella. 🙂
Eilinen ilta sujui kokonaisuudessaan meillä tosi kivasti. Grillasimme, joinme sangriaa, nautimme suussasulavia herkkuja (sain jopa inspiraation kokeilla ensi viikolla itsetehtyä perunasalaattia) ja vietimme aikaa mitä parhaassa seurassa. Itse olen siinä hyvin onnekas, että meillä on töissä uskomattoman ihania ihmisiä, joiden kanssa viettää mielellään aikaa töiden ulkopuolellakin. Loppuillasta saimme jopa kuunnella livemusiikkia, kun työporukastamme löytyy lahjakkaita soittajia sekä erään jyväskyläläisen bändin karismaattinen laulaja. Pojat sitten esittivät iloksemme muutamia kappaleita olohuonekonsertin muodossa.
Ihan tyhjin käsin en halunnut ystävälleni saapua, joten vein tuliaisiksi muffinipurkin. Muffinien ohjeen laitoin blogiin joulukuussa yhdessä joulukalenterin luukussa, mutta tässä vielä ohje uudelleen, jos joku innostuu itsekin kokeilemaan.
Mittaa 7-8 dl:n kokoiseen purkkiin seuraavat aineet kerroksittain:

2,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 rkl vaniljasokeria
1 dl fariinisokeria
1 dl sokeria
0,5 dl kaakaojauhetta
1 dl pähkinää rouhittuna (esim. saksanpähkinää tai hasselpähkinää)
3 pkt Dajm-suklaata (56g pötköjä)


Lisää purkin kylkeen muffinivuokia ja leivontaohje:

Sekoita purkin sisältö kulhossa.
Lisää joukkoon 200g voisulaa ja 3 kananmunaa.
Jaa taikina vuokiin ja paista 200 asteessa uunin keskitasolla 12-15 minuuttia.

Tänään päivä on itsellä mennyt arvatenkin suurimmaksi osaksi laiskotellen. Minea on kyllä puuhannut kaikenlaista mieheni ja vanhempieni kanssa (muun muassa käynyt kaksi kertaa jäätelöllä!) ja itsekin käväisin Kuokkalan kartanolla nauttimassa auringosta ja kauniista ympäristöstä. Samalla reissulla eksyimme Palokan JesperJunioriinkin ja sieltä äitini halusi välttämättä ostaa Minealle välikausitakin ja -housut ensi syksylle. Pakottavaa tarvetta niille ei olisi ollut, mutta liikkeessä oli kaikki ulkovaatteet 30%:n alennuksella, joten pitihän se tarjous hyödyntää. Huomenna ohjelmassa olisi lisää kivaa puuhailua, mutta nyt tämä hyvin väsynyt äiti käy jo unten maille.

maatilalla & raparperipiirakka

Lauantaiterkut!
Meillä on puuhailtu ja touhuttu kaikenlaista parin viime päivän aikana, kun veljeni tuli vierailemaan viikonlopuksi. Eilen pääsin itse vähän rentoutumaan ja shoppailemaan tyttöjen kesken Muodin yö -tapahtumaan. Vaatekaupat oli auki klo 23 asti ja kaikissa liikkeissä oli hyviä tarjouksia, joten eihän sieltä tyhjin käsin kotiin lähdetty. Oli rentouttavaa kerrankin kiertää kauppoja ilman että aikataulut painoivat mielessä tai Minea hoputti rattaissa, ja erityisesti nautin ravintolaillallisesta täydessä rauhassa.
 
Nämä kuvat on torstailta käydessämme Äijälän perhekodissa. Perhekoti on idyllinen maatila 5 km Jyväskylästä, joka tarjoaa asuinpaikkoja vajaakuntoisille ja tukea tarvitseville sekä järjestää silloin tällöin erilaisia tapahtumia. Perhekoti myös ylläpitää puutarhaa, jolta meidänkin mukaan lähti muutama oksa raparperia. Raparperit muuntautuivat viikonlopun aikana piirakaksi, kun kokeilin kirpeän ja makean yhdistelmää omalla reseptillä.
 

Raparperipiirakka marengilla


Pohja:
125 g voita
1 dl sokeria
1 kananmuna
2 1/2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
Täyte:
noin 3 raparperin oksaa
2 valkuaista
1 3/4 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria


Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää muna hyvin vatkaten. Lisää keskenään sekoitetut jauhot ja painele voideltuun vuokaan.
Keitä pilkottuja raparperejä sen aikaa, että ne hieman pehmenevät. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja lisää loppuvaiheessa sokerit. Asettele raparperit ja marenki piirakkapohjan päälle ja paista 175 asteessa noin 20 minuuttia. Nauti jäähtyneenä!
 
Alun alkaen lähdimme perhekodille Minean ja parin ystävän kanssa katsomaan maatilan eläimiä. Isosta aitauksesta löytyi mustia ja valkoisia lampaita ja pienemmästä kanoja. Minea oli molemmista aivan innoissaan ja määki ja kotkotti eläinten kanssa kilpaa. Viime päivinä tytöllä on ollut melkoista vierastusta, ja se näkyi nytkin, kun vieraan ihmisen ollessa näköpiirissä meni sormi suuhun ja tuli kiire äitin luokse. Talossa sisällä käydessämme alkoi jo jännittämään niin paljon, että itkuhan siitä tuli.
Olen täysin ihastunut haaleaan turkoosiin ja sävy sattuu vielä sopimaan Minealle erityisen hyvin. Vai mitä sanotte tästä uudesta Benettonin neuletakista? Hätäpäissäni ostin myös Hennesistä pihatouhuihin ja puistoiluun kangaskengät ja samasta kuosista suloisen lippiksen.

Laitan omista eilisistä ostoksista sovituskuvia, kunhan saan aikaiseksi puettua jotain muutakin kuin pihatöihin sopivat vaatteet. Täällä nimittäin jatkuu vielä huomenna (ja varmaan pitkällä tulevaisuudessakin) pihan myllertäminen, ruohon kasvatus ja kukkien istutus.

Leppoisaa sunnuntaita!

suklaajuustokakku & mansikkajuustokakku

 
  
Ihanaa lauantaita!
Itsellä olo ei tällä hetkellä ole ihan paras mahdollinen, vaan kovin nuhainen ja väsähtänyt. Toivotaan, ettei tauti tästä etene sen pahemmaksi, sillä huomenna olisi pienen pojan 2-vuotissynttäreille meno. Tänään koko päivä on heiluttu harjan ja haravan varressa pihatalkoissa, ja minä olin myös lupautunut pitämään huolen ruokapuolesta. Leivoin jälkiruoaksi kahta erilaista juustokakkua, kesäistä mansikkaista ja tuhdimpaa suklaista.
Suklaajuustokakku


Pohja
reilu 1 pötkö Domino-keksejä
70 g voita sulatettuna


Täyte
1 prk Valion suklaakermaa
1 levy Fazerin sinistä
1 prk maustamatonta tuorejuustoa
1/2 prk Valion pehmeää rahkaa
1/2 prk vanilla cremeä
5 liivatetta
3-4 rkl vettä


Murskaa keksit ja sekoita sulatetun voin kanssa. Painele seos irtopohjavuokaan (24cm).
Sulata suklaa vesihauteessa tai kattilassa miedolla lämmöllä. Vispaa suklaakerma ja vanilla creme. Sekoita jäähtyneeseen suklaaseen tuorejuusto sekä rahka ja yhdistä seos kerman ja vanilla cremen kanssa. Liota liivatteet kylmässä vedessä noin 10 min ja purista kuiviksi. Kiehauta vesi ja liota liivatteet veteen. Lisää liivate täytteeseen ohuena nauhana koko ajan sekoittaen. Kaada seos vuokaan ja anna jähmettyä jääkaapissa yön yli.

Juustokakkuja tehdessäni en yleensä käytä ohjeita, vaan käytän samoja perusaineksia täytteen makua vaihtelemalla. Tähän mansikkakakkuun käytin muuten samat ainekset kuin suklaiseen versioon, mutta keksin vaihdoin Digestiveen, kerman mansikkakermaan ja suklaan mansikkamurskaan. Lisäksi sivelin pinnan ohuelti mansikkahillolla ja koristelin mansikkasiivuilla. Juustokakkuun ei välttämättä tarvitse edes rahkaa, vaan hyvää kakkua saa myös pelkästä vanilla cremestä, tuorejuustosta ja omasta lempitäytteestä. Siitä vain uusia makuja kokeilemaan!
Minua kutsuu kohta nukku-matti, mutta vielä muutaman viisun jaksaa kuunnella. En ole kovin kummoinen viisufani, mutta tänään kuitenkin jumituin telkan ääreen kuuntelemaan. Mitäs sanotte Suomen kappaleesta? Hyvin viisumainen sanoisin. 🙂
Öitä!

mustikka-valkosuklaakakku & lahjoja äidille

 
Meillä herkuteltiin mustikka-valkosuklaakakkua viime viikolla mieheni syntymäpäivän kunniaksi, mutta kakku sopisi myös äitienpäivään mitä parhaiten. Valkosuklaatäyte on ihanan makea kaveri raikkaalle mustikalle, ja koostumus kakussa on niin pehmeä moussemainen ettei syömistä voi millään jättää yhteen palaan. Jos äitienpäiväksi kaapista jo löytyy tarpeeksi makeaa, niin suosittelen kokeilemaan tätä kakkua lämpimänä kesäpäivänä ulkona kuohuvan kanssa nauttien. Maistuu varmasti jokaiselle!

Mustikka-valkosuklaakakku


Pohja
150 g mustikka-kaurakeksejä
noin 50 g voita sulatettuna


Täyte 1
150 g valkosuklaata
2 dl kuohukermaa
3 liivatetta


Täyte 2
noin 3 dl mustikoita soseutettuna 

2 dl vanilla cremeä
1 prk Philadelphia maustamatonta tuorejuustoa

3 liivatetta
sokeria


Murskaa keksit ja sekoita sulatetun voin kanssa. Painele seos irtopohjavuokaan (24cm).
Sulata valkosuklaa, vatkaa kerma ja liota liivatteet kylmässä vedessä. Sekoita jäähtynyt valkosuklaa kerman kanssa ja liota liivatteet 3 rkl kiehuvaa vettä. Lisää liivatteet seokseen hyvin sekoittaen. Kaada valkosuklaatäyte kakun päälle ja anna jähmettyä jääkaapissa vajaa tunti.

Soseuta mustikat ja sekoita tuorejuuston ja sokerin kanssa. Vatkaa vanilla creme ja yhdistä seokset. Tee liivatteelle kuten edellä ja sekoita joukkoon. Kaada mustikkatäyte kakun päälle ja anna jähmettyä hyvin jääkaapissa ennen tarjoilua.
Koristele mustikoilla ja valkosuklaalla.



VINKKI
Kakun täytteet voi myös sekoittaa toisiinsa, jolloin saa yksivärisen mutta yhtä maistuvan version.
Äitienpäivänä yleensä äitiä hemmotellaan herkuilla, korteilla ja lahjoilla. Hemmottelulahjat toimii aina, ja parasta tietenkin on saada jotain elämyksellistä yhdessä muun perheen kanssa kokien. Vaikka monella tavaraa tuntuu olevan riittämiin niin itse ainakin nautin myös materiaalisista lahjoista, etenkin jos paketista löytyy jotain sellaista, jota ei muuten itselleen raaski tai viitsi ostaa. Oma lista tällaisista asioista on vähintään metrin mittainen, mutta tässä niistä muutama, jos jollain isällä sattuu vaikka ideat olemaan vähissä. 😉 Mitä sinun unelmiesi äitienpäivälahja sisältää?

metallinen rannerengas // Marc by Marc Jacobs, nahkainen rannekoru // Tory Burch, torkkupeitto // Lexington, korvakorut // Tory Burch, kirjekuorilaukku // Mulberry

 
muki // Lexington, varvassandaalit // Ted Baker, balleriinat // Tory Burch, huivi // LV, puhelinkotelo // Michael Kors, korurasia // Iittala

Hälsans Kök kasviskastike & pyörykät

Aiemmin jo kerroin olevani mukana buzzaamassa Hälsans Kök -kasvistuotteita ja esittelin tekemääni lasagnea TÄÄLLÄ ja pidin burgeribileet TÄÄLLÄ. Nyt viimeisenä vuorossa oli kasvispyöryköiden ja toisen kasvismurekkeen testaamista. Kasvismurekkeesta valmistin yksinkertaisen ja äärettömän herkullisen arkipastan lisäämällä paistamisvaiheessa joukkoon paprikaa, punasipulia, suolaa, pippuria sekä maustetun Creme Bonjour -pippurikastikkeen. Pasta nautiskeltiin runsaan parmesan-juuston ja leivän kanssa. Pastan kaveriksi meillä tehdään usein leipiä pannulla rapeiksi paistaen öljyn, suolan, pippurin ja valkosipulin kanssa. Leipiä paistaessa saa olla tarkkana, ettei valkosipuli pääse tummentumaan liiaksi tai muuten leivät saavat kitkerän maun.
 
 
Pastaa meillä tullaan tekemään varmasti uudestaankin, ja muutenkin kasvismureke tuli pakastimeemme jäädäkseen. Sillä saa toivottua vaihtelua ainaiseen jauhelihan käyttöön, ja se säilyy kivasti hätävarana pakastimessa pitkäänkin. Kasvis- ja falafelpyöryköitä taas tuskin meillä usein nähdään, kun muutenkaan emme juuri koskaan osta valmisruokia. Kikhernettä sisältäviä falafelpyöryköitä söimme currykastikkeen kanssa, ja kasvispyörykät maistuivat riisin ja LAURAN ohjeella valmistetun tzatzikin kera.

 Lisää herkullisia ohjeita löytyy HÄLSANS KÖK -sivuilta ja monista muista blogeista, joissa myös buzzattiin kasvisruokia. Onko joku jo ehtinyt kokeilla jotakin resepteistä? Mikäli kiinnostuit uusien tuotteiden kokeilemisesta buzzauksen muodossa niin liittymään pääset TÄÄLLÄ.

burgeribileet

  
paita Berlingot // toppi POMPdeLUX //shortsit ja housut Berlingot
Uskomatonta, että on jo toukokuu ja kesä enää muutaman viikon päässä! Kesähän tarkoittaa kärpäsiä ja grillaamista, ja meillä avattiinkin grillikausi tällä viikolla oikein kunnolla. Vanhempani tuli viettämään vappua meille, ja tiistaina juhlinta aloitettiin maistelemalla herkullisia hampurilaisia buzzaamistani Hälsans Kökin kasvispihveistä. Olen superihastunut rucolaan hampurilaisten kanssa, joten näihinkin se pääsi lisukkeeksi muiden perustarpeiden kanssa.
Grillatut Hälsans Kök kasvispihvit maistui meille kaikille erinomaisesti, vaikka vanhempanikaan eivät juurikaan yleensä kasvista kokkaile. Molemmat sanoivat, etteivät olisi edes huomanneet eroa jauhelihapihveihin elleivät olisi tienneet minun buzzaavan Hälsans Kökiä. Myös ulkonäkö on erehdyttävästi samanlainen kuin vastaavissa lihaisissa versioissa. Minulla ei ole tapana ostaa valmispihvejä, vaan teen ne aina itse jauhelihasta, mutta näitä voisin ehdottomasti ostaa toistekin. Ainoastaan pihvien nimi hieman hämmensi, kun kyseessähän on soijasta eikä kasviksista valmistettu ruoka.
Jälkiruoaksi herkuttelimme kuohuvaa ja valkosuklaa mud cakeja, joiden reseptin löydät TÄÄLTÄ. Mud cakejen kaveriksi sopi hyvin tiikeri-jäätelö, jonka hieman kirpeä appelsiini antaa mukavasti vastapainoa makealle valkosuklaalle. Viime päivinä on tullut herkuteltua ihan mahdottoman paljon, ja tässä kuussa aion toden teolla ryhdistäytyä sekä ruokavalion että liikunnan suhteen. Tiedän jo lupailleeni tätä aiemminkin, mutta nyt iski se oikea kesäpaniikki, kun tajusin, että kesäksi kuntoon -projektista on kohta turha haaveilla lainkaan. Saisikohan sitä edes urheiltua kerran tai kaksi viikossa.. Ei ainakaan mikään mahdoton tavoite!
P.S. Vinkkinä muillekin, joilla telkan katsominen meinaa nykyään jäädä lähes kokonaan, että nyt kannattaa kerrankin panostaa Solsidan-sarjan katsomiseen. Sarjan ensimmäinen ja toinen kausi esitetään TV2:lla torstaisin, ja minä ainakin aion seurata jokaisen jakson, vaikka enimmäiset olenkin jo nähnyt aiemminkin. Jo pelkästään Mickanin kauniit vaatteet on hyvä syy katsoa sarjaa, ja löytyy siitä paljon hyvää huumoriakin.
P.P.S. Vielä huominen aikaa osallistua mahtavaan Walldesign-arvontaan TÄÄLLÄ.
Aurinkoista toukokuuta!

vappua varten

 
Kyllä nyt on valmista vappua varten, kun muutama foliopallo korvasi kukat maljakossa ja serpentiinit pääsi ruokapöydälle. Meinasin ensin ostaa ihanaa hopeista serpentiiniä, mutta annoin periksi ja ajattelin, että saa sitä väriä meilläkin olla edes kerran vuodessa. 🙂 Kukista en raaskinut luopua kokonaan, vaan nypin terälehdet Mariskooliin, kun ne näyttivät vieläkin näin neljän viikon jälkeen kovin elinvoimaisilta. Sain kukkakauppiaalta toimivan vinkin leikkokukille viimeksi ostaessani krysanteemeja: noin kolmen päivän välein vettä vaihdettaessa varsiin leikataan uusi imupinta ja samalla koko maljakko ja kukkien varret pestään. Maljakon ja varsien peseminen oli minulle uutta, mutta tällä konstilla kukat kyllä kesti kauniina pitkään.
Piharuukussamme oli vielä eiliseen päivään asti kuivahtanut puksipuu, jonka tilalle vaihdoimme Minean kanssa keltaiset orvokit. Orvokit ja narsissit taitavat olla lähes ainoita kukkia, jotka näillä asteilla vielä kestävät ulkona, joten valinnanvaraa lajikkeiden suhteen ei oikein ollut. Eilen oli ihana ilma tehdä pihahommia, kun taas tänään on satanut vettä tunnin välein. Toivotaan huomiseksi hyviä ilmoja, sillä meillä on suunnitelmissa grillausta, tivolia ja tietenkin munkkien paistamista. Jos joltain vielä puuttuu hyvä munkkiresepti niin tässä minun luotto-ohjeeni. Ja kuohkeimmat ja ilmavimmat munkit saa kookosrasvassa paistamalla. 😉

Munkit


50 g hiivaa
5 dl maitoa 
1 1/2 tl suolaa
1 1/2 rkl kardemummaa
1 1/2 dl sokeria
14-15 dl vehnäjauhoja
100 g voita


Sekoita hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Lisää suola, sokeri ja kardemumma. Lisää jauhot ja loppuvaiheessa pehmeä voi. Kohota noin tunti ja leivo munkeiksi. Paista kattilassa kookosrasvassa sopivan ruskeiksi ja sokeroi.

Hyvää Vappua!! 

Hälsans Kök

 
Yhden meidän pakastelokeroista on täyttänyt meille aivan uudet, ennestään tuntemattomat tuotteet. Kaikki viisi pakettia on täyttä kasvista, mikä on harvinaista tällaisille paatuneille lihansyöjille, joilla kasvisruokaa yleensä tehdään harvemmin kuin kerran kuussa. Nämä HÄLSANS KÖK -tuotteet hyppäsivät pakastimeemme minun Buzzadorina olon vuoksi, ja ensikokkauksen jälkeen täytyy todeta, että saa ne tulla useamminkin kyläilemään.
Niille, joille Hälsans Kök -tuotteet ovat yhtä tuntemattomia kuin minullekin oli vielä muutama päivä sitten, tässä pieni tietoisku:
Kaikki Hälsans Kök -tuotteet ovat kasvisperäisiä ja pääosin ovo-vegetaarisia, eli kasvisten lisäksi tuotteet sisältävät myös kananmunaa. Hälsans Kök -tuoteperheeseen kuuluu myös täysin vegetaarinen, kikherneistä valmistettu falafel. Tuotteet on falafelia lukuunottamatta valmistettu soija- ja vehnäproteiinista ja kaikki Hälsans Kök -tuotteet löytyvät kaupan pakastealtaasta. Hälsans Kök -tuotteet yhdessä muiden raaka-aineiden kanssa luovat täydellisen aterian. Ne ovat täysin lihattomia, mutta koostumukseltaan ja maultaan lihankaltaisia ja sopivat näin loistavasti myös ei-kasvissyöjän ruokavalioon. Hyvää ja terveellistä ruokahalua!
 
Minä sain Buzzadorina vapaasti valita Hälsans Kök -tuotteita ja päädyin kokeilemaan kasvismureketta, kasvispihviä, kasvispyöryköitä ja falafelia. Koko tuotevalikoiman näet TÄÄLTÄ. Olen vasta kokeillut kasvismureketta, josta valmistin herkullista lasagnea omalla ohjeella. Jätin kaiken ylimääräisen pois (yrtit ja kasvikset), jotta saisimme maistellessa keskittyä itse kasvismurekkeeseen ja vertailla sitä tottumaamme lihaan. Sekä minä että mieheni tykkäsimme lasagnesta yhtä paljon kuin lihaisestakin versiosta, ja ystäväni ei edes huomannut, että olin vaihtanut lihan kasvismurekkeeseen. Kasvismureke on valmiiksi maustettu ja muistuttaa ulkonäöltään hyvin paljon jauhelihaa. Koostumus on pehmeä, joten eron lihaan sanoisin olevan pelkästään suutuntumassa.
Kysymys kuuluu, miksi liha sitten pitäisi korvata kasviksella. Kasvissyöjille Hälsans Kök -tuotteet on varmasti arkipäivää, mutta minun kaltaiselleni, joka käyttää jauhelihaa ihan liian paljon, on kasvismureke kelpo vaihtoehto. Miehenikin innostui asiasta ja lupasi kokkailla toisesta pussillisesta ensi viikolla pastakastiketta. Myös Minea tykkäsi ruoasta niin kovasti, että söi melkein yhtä ison annoksen kuin mekin!
Jos joku muukin haluaa kokeilla uutta tai kaipaa vaihtelua jauhelihan tilalle niin suosittelen kokeilemaan vaikka tätä lasagnea. Tässä ohje omatekoiseen lasagneeni ja Hälsans Kök -reseptejä löydät TÄÄLTÄ.
Paista Hälsans Kök -kasvismureke ja lisää joukkoon tomaattimurska ja pyree.
Laita toiseen kattilaan margariini ja vehnäjauho ja anna sulaa.
Lisää maito vähitellen samalla vispilällä sekoittaen.
Anna saostua hieman ja lisää juustoraaste ja mausteet.
Aloita lasagnen kasaaminen tomaatti-kasvismurekeseoksella ja päätä juustokastikkeella.
Levyistä riittää noin kolme kerrosta.
Paista lasagnea uunin keskitasolla 200 asteessa niin kauan kunnes pinta on saanut hieman väriä.
Anna lasagnen levätä hetki ennen tarjoilua.

Myöhemmin meillä kokeillaan muitakin Hälsans Kök -tuotteita ja pidetään muun muassa burgeribileet. Hälsans Kökillä on tällä hetkellä meneillään kampanja, jossa keräämällä kolmen tuotteen viivakoodit saa kolmen kuukauden Kauneus ja terveys, Trendi tai Voi hyvin -lehdet kotiin. Jos sinuakin kiinnostaa Buzzadorina toimiminen niin liittymään pääset TÄÄLTÄ. Buzzadorit pääsevät kokeilemaan uusia tuotteita ja palveluita ilmaiseksi, ja monesti myös ystävät saavat tuotenäytteitä tai maistiaisia. Buzzadorit valitaan kampanjoihin sen mukaan, kuinka hyvin Buzzaaja sopii kohderyhmään, ja jotkut kampanjoista on suunnattu nimenomaan bloggaajille. Tämä oli minun toinen kampanjani, ja lähiaikoina pääsen jo uudelleen buzzaamaan, kun testiin tulee Legon Duplot!

ystäviä & juustokakkua

 
 
Eilen saimme Minean kanssa nauttia hyvästä seurasta, kun ystäväni kävi pitkästä aikaa kylässä suloisen 7-kuukautisen Mette-tyttönsä kanssa. Sairastelut ja lomat osui jotenkin juuri niin huonosti, että viime kerrasta oli vierähtänyt jo lähes kaksi kuukautta, vaikka asumme muutaman kilometrin päässä toisistamme. Pablokin on aina niin kovin innoissaan, kun meillä kyläillään ja yleensä se änkee itsensä saman tien vieraan syliin ja alkaa armottoman käsien nuolemisen, jos tarjolla ei ole rapsutuksia. Onneksi Pablo on vähän armollisempi lasten kanssa ja käy vain välillä lipaisemassa poskesta tai korvasta tervehtimisen merkiksi.
 
 Tytöillä leikit sujui hyvin eikä Mineakaan alkanut omimaan lelujaan. Tosin molemmat touhusivat aika lailla omiaan, kun ikäeroa kuitenkin on puoli vuotta, ja välillä Minea kävi ihmettelemässä vauvvvvaa. Kiva oli huomata kuitenkin, ettei Mineaa juurikaan tarvinnut vahtia, vaan suurimmaksi osaksi tyttö osasi olla varovainen ja ihanan tyttömäinen silittäessään ja hoivatessaan Metteä. Varmaan Pablolla on ollut osuutensa tähän, sillä ihan pienestä asti Mineaa on opetettu silittämään ja pussaamaan Pabloa eikä liian kovaa saa taputtaa.
Tarjottavaksi tein amerikkalaistyylistä juustokakkua, mutta en perinteisellä luottoreseptilläni, jossa rahkat joutuisi valuttamaan suodatinpussissa muutaman tunnin ajan. Tästä VALION OHJEELLA valmistetusta versiosta tuli kuitenkin myös tosi hyvää, vähän kevyempää juustokakkua. Muutin ohjetta laittamalla kaksi teelusikallista sitruunamehua ja lisäksi sulatin joukkoon yhden levyn Fazerina-suklaata, joka sopi hyvin sitruunan kaveriksi. Kakun valmistat näin:

Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää muna ja jauhot.
Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla ja painele taikina vuokaan jauhotetuin sormin
niin, että reunaa tulee noin 5cm. Sekoita kaikki täytteen aineet
ja vispaa sähkövatkaimella noin 3 minuuttia kunnes seos on tasaista ja kuohkeaa.
Tässä vaiheessa ota noin kolmasosa sivuun ja sekoita sulatetun suklaan kanssa.
Kaada puolet vaaleasta seoksesta pohjan päälle, väliin suklaaseos ja päälle vaalea.
Nostele haarukalla tai sekoita muutama kerta isolla lusikalla.
Paista kakku 175 asteessa uunin alatasolla noin tunti.
Puolessa välissä paistoa peitä kakku leivinpaperilla, jottei pinta tummu liikaa.
Tarjoile hyvin jäähtyneenä marjasurvoksen kanssa.
 

Tänään kauppareissulla Minea ihan yllättäen alkoi hokemaan k-kirjainta opetellessaan sanomaan kärryt. Kuulostaa tosi hassulta, kun toinen niin tosissaan yrittää lausua ärrää, vaikka se on lähinnä pelkkää korinaa vielä. Iltapalalla hoettiin sanoja kakka ja kakku ja joka onnistumisen jälkeen koko perheen oli taputettava hienolle suoritukselle. 🙂

Huomenna kokkaillaan ruokaa, jonka pääainesosa oli minulle täysin uusi mutta mieluisa tuttavuus!

makuuhuoneessa & tunnustuksia

 
 
En ole vielä laittanut kunnon kuvia meidän makuuhuoneesta tapetoinnin jälkeen. Ajattelin, etten vielä laitakaan kun niin paljon on vielä kesken, mutta laitanpa sitten kuitenkin, jos vaikka jollekin teistä tulee hyviä ideoita mieleen. Torstaina lähdemme muutamaksi yöksi veljeni luokse Tampereelle ja suunnitteilla on myös Ikean reissu, jolta on tarkoitus hankkia puuttuvia paloja makkariin. Ikeasta uskon löytävämme ainakin edullisen tauluhyllyn, ehkä peilinkin, kehyksiä ja ken tietää jos vaikka mukaan lähtee matotkin. Verhoiksi aion laittaa olohuoneemme beiget vuoriteut silkkiverhot, mutta ensin on päästävä verhokauppaan valitsemaan uudet verhot olohuoneeseen. Valmisverhot ei oikein tule kysymykseen, koska huonekorkeus olohuoneessamme on yli kolme metriä.

Eilen teki mieli herkkuja ja löysin jääkaapista äitini ostaman Valion maustetun kuningatar-rahkan. Päätin siitä kokeilla pitkästä aikaa kääretorttua omilla täytesekoituksilla. Pohjan tein jollain iänikuisella perusohjeella, josta saa vähän unelmatorttua litteämmän version ja väliin heitin sitä sun tätä mitä jääkaapista löytyi. Lopputulos oli mielestäni oikein onnistunut ja herkullinen.

Sitruuna-kuningatar kääretorttu


Tarvitset:
4 munaa
1 1/2 dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja
1/2 dl perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta 

Täyte:
1 prk kuningatar-rahkaa
1 prk kuohukermaa
noin 6 lusikallista lemon curdia

Päälle:
1 dl vanilla cremeä
1 levy Pandan valkosuklaata
noin 3 sitruunapikkuleipää


Tee näin:
Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi. Lisää jauhot ja leivinjauhe. Paista leivinpaperilla vuoratulla pellillä 225 asteessa 6-8 minuuttia. Anna pohjan hieman jäähtyä ja siirrä sokeroidun leivinpaperin päälle.
Vispaa kuohukerma ja sekoita rahkan kanssa. Mausta halutessasi vaniljasokerilla. Sivele pohja ohuelti lemon curdilla, lisää rahka-kermaseos ja rullaa.
Sulata suklaa ja anna jäähtyä hieman. Vatkaa vanilla creme ja sekoita suklaan kanssa. Kaada seos kääretortun päälle ja koristele tehosekoittimessa murskatuilla sitruunakekseillä.
Tänään kävin hankkiutumassa eroon melko järkyttävästä juurikasvustani ja tämä onkin viimeinen kuva minusta tällä hiusvärillä. Ainakin vähään aikaan. Arvaatteko mikä väri päässä nyt on? Rakastuin uuteen väriin ihan toden teolla ja nyt tuntuu, että tämä saa jäädä piiiiitkäksi aikaa. On se kumma, kuinka kampaajalla käynti saa mielenkin piristymään ja tuntee itsensä niin keväiseksi. Hiustenlaitto ja niiden kunnossapito taitaa ainakin minulle olla jonkinlaista terapiaa. 🙂
Sain jo aikaa sitten yhden tunnustuksen ja nyt muutama päivä sitten toisen, joten ehkä on jo aika noteerata nekin. New blog love -tunnustus tuli Life with Millis -blogista, joka on Minishowtakin uudempi tuttavuus blogimaailmassa. Nätissä blogissa nuori äiti kirjoittelee asiapitoisesti ja kiinnostavasti elämästään Milja-tyttönsä kanssa. Iso kiitos Hennalle tunnustuksesta!

Toisen tunnustuksen sain myöskin melko uudelta blogilta Pieniä askeleita. Tässä blogissa seurataan kaksilapsisen perheen touhuja kauniiden kuvien sävyttämänä. Lämmin kiitos myös Sandellalle tunnustuksen jakamisesta!
 
 Sandellan tunnustuksen mukana tuli haaste kertoa itsestä, mutta laiskottelen nyt niin kovin, että annan yleisten postausteni puhua puolestaan. En myöskään jaa tunnustuksia tällä kertaa eteenpäin (tiedän, superlaiskaa!), koska kirjanmerkeissäni on noin 30 ihanaa, pienehköä blogia, joita kaikkia seuraan mielenkiinnolla ja jotka jokainen ovat mielestäni tunnustuksen arvoisia!

tänään

 
Jos nämä ulkoilukuvat olisi otettu tänään, näkyisi niissä aika paljon vähemmän auringonpaistetta ja melko paljon enemmän loskaa ja taivaalta sataisi räntää. Niin kiva ilma on meillä täällä Jyväskylässä tänään ollut, ja varmaan aika monessa muussakin pitäjässä ympäri Suomea. Samassa puistossa kuitenkin ulkoilimme kuin näissäkin viime perjantain kuvissa ja kävimmepä myös tutustumassa Minean ehkä tulevaan perhepäivähoitajaan. Sain nimittäin kuulla tällä viikolla perhekahvilassa täydellisestä hoitajasta, jonka paikat kuitenkin ensi syksyksi on kaikki jo varattu. Hän sitten ystävällisesti suositteli toista hoitajaa ja hyvin lupaavalta ja ihanalta tämä hoitaja vaikuttikin, kun pikaisesti tänään hoidontarpeesta keskustelimme.
 
Minea sai eilen meiltä nimipäivälahjaksi ison puisen Luhta Homen M-kirjaimen, joka oikeasti on avainkaappi, mutta itse suunnitelin sitä korurasiaksi. Enpä vain osaa päättää jääkö kirjain puun väriseksi vai pitäisikö se maalata valkoiseksi ja ehkä jotenkin koristella. Onko teillä ideoita? Kirjaimen saa taitettua kokonaan auki ja sisällä on pieniä lokeroita ja muutama naulakko. Äitini kyllä toi Minealle toisen korurasian, josta näitte kuvia muutama päivä sitten, joten en tiedä, koitanko keksiä tälle jonkin muun käyttötarkoituksen tai pääseekö kirjain vain koristeeksi hyllyn päälle.
 
Huomenna tapahtuu taas jotain harvinaista ja Minea jää mummin ja ukin kanssa kotiin kun me lähdemme Himokselle mökkeilemään. Mukamme lähtee kaksi ystäväpariskuntaa ja tiedossa on rentoutumista, syömistä, hyvää seuraa ja toivottavasti myös hyvät yöunet!

Ihanaa viikonloppua!

P.S. Viime aikoina olen ilostunut suuresti blogin uusista lukijoista ja kommenteistanne. Tietenkin myös tutut, vanhat lukijat ovat lähellä sydäntä. 🙂 <3

nimipäivä

Minea kullanmurumme viettää tänään jo toista kertaa elämässään nimipäiväänsä. Tyttö sai nimensä viime vuonna vasta juuri ennen toukokuun nimipäivää eikä tilaisuutta silloin juhlittu mitenkään erikoisesti. Vielä siinä vaiheessa, kun Minea helmikuussa syntyi kuukautta ennen laskettua aikaa, meillä ei ollut nimeä päätettynä eikä hätäkastelappuun oltu kirjoitettu mitään. Olimme pyöritelleet mielessämme Minea-nimen lisäksi muun muassa Amandaa, Ilonaa ja Monaa, mutta selvää oli että toiseksi nimeksi tulisi sama kuin minulla mikäli saisimme tytön.
Kastejuhlasta monilla tuntuu olevan omat hauskat tarinansa kerrottavana, ja olenpa kuullut sellaisistakin, joissa kastemekko on saanut kahden suvun edustajat vastakkain. Meillä kävi lopulta niin hassusti, että Minea piti päivän aikana kolmea eri mekkoa: molempien vanhempiensa sukujen kastemekkoja sekä tilaisuutta varten ostettua juhlamekkoa. Melkoista vaatteiden vaihtamista se oli, mutta saimmepa ainakin tytöstä kuvat kaikissa mekoissa ja molempien suvut pysyivät tyytyväisinä. 🙂 
Onko muilla kenties vastaavia kokemuksia?
Tänään me aiomme herkutella valkosuklaisella mud cakella, mutta halusin jakaa kanssanne tämän ihanan lumivohveliohjeen, jota kokeilin sunnuntaina. Ohjeen löysin uusimmasta Gloria-lehdestä (4/2013) ruokabloggaaja Hanna Gullichsenin ja miehensä Alexanderin reseptivalikoimasta. Vohveleista tulee uskomattoman rapeita ja ilmavia, ehdottomasti parhaita maistamiani!
Lumivohvelit
(noin 10 kpl)
4 dl kuohukermaa
3 dl vehnäjauhoja
1 dl vettä
hyppysellinen suolaa
1 mukillinen vastasatanutta lunta tai 1/2 dl jääkylmää vichyä


Vatkaa kerma vaahdoksi. Sekoita eri kulhossa vesi, jauhot, suola ja puolet kermavaahdosta tasaiseksi taikinaksi. Anna taikinan levätä kymmenisen minuuttia.
Lämmitä vohvelirauta kuumaksi ja sekoita loppu kermavaahto sekä lumi tai vichy taikinan joukkoon. Paista voisulan kanssa noin 3 minuuttia per vohveli.
 
 
Lapsuudessa meillä ei ole ollut tapana juhlia nimipäivää mitenkään erityisesti, koska minun nimeäni ei ole ollut kalenterissa kuin vasta muutaman vuoden. Ehkä vanhempani eivät tästä syystä sitten halunneet juhlia veljenikään nimeä kovin suurin menoin. Minean nimipäivästä tuskin teemme mitään spektaakkelia tulevaisuudessakaan, mutta en voinut malttaa olla ostamatta pientä lahjaa, joka Sokoksen alekorissa selvästi odotteli Minean huoneeseen pääsyä. Siitä kuvia huomenna, mutta tässä vielä poimintani loppuviikon Hulluilta päiviltä. Kuinka on teidän shoppailut sujuneet? Itse olen tappiomielialalla luovuttanut yrittämisen, kun keskiviikkona jäi saamatta MK:n balleriinat itselle ja Mayoralin takkikin on Minealle tulossa koossa 98cm. Suututti kovasti, kun tuotteet ehti loppua sillä välin, kun näpyttelin luottokortin tietoja koneelle. 🙁 Jos jollain on tarvetta tyttöjen Mayoralin kevättrenssille niin viestiä tännepäin!

vinkkejä ihonhoitoon ja leivontaan

 
 
Tulipahan taas tänään puuhailtua kaikenlaista! Sain yhden DIY-projekteistani valmiiksi (siitä lisää ensi viikolla) ja aloitin saman tien kaksi uutta, pyörimme kaupungilla, ulkoilimme ja jatkoin herkuttelua Pomp-kutsujen tähteillä. Kaupungilta lähdimme alunperin etsimään Minealle keinuhevosta, mutta sen lisäksi mukaan tarttui muovikassillinen lankoja ja pyörähdimme vielä kurkkaamassa ystäviemme baariprojektin etenemistäkin. Avajaiset olisi kuulema tiedossa jo lähiviikkoina ja käsky tuli hankkia Minealle hoitaja siksi illaksi. Kuulostaa kieltämättä aika houkuttelevalta.
 
Uskaltauduimme lähtemään kotoa melko keväisissä vaatteissa koko perhe, kun mittari näytti sen verran lämmintä ja kadut oli lähes sulia. Minea sai ensimmäistä kertaa jalkaansa Nextiltä tilaamani lenkkarit ja itselleni puin vain kevyen toppaliivin neuleen kaveriksi. Vaaleat farkutkin kaivoin taas pienen tauon jälkeen kaapista ja Uggit vaihtui kankaisiin maihareihin. Auringon porottaessa taivaalla inspiroiduin kaupungilla jopa kiertämään optikkoliikkeitä Ray Baneja etsimässä, mutta köyhäksi jäi saalis, kun kaikki kaupat sanoivat ei oota vastaukseksi vaaleiden Aviatoreiden kysyjälle.
 
Eilinen pieni ihonhoidolle uhrattu hetki tuotti tulosta ainakin yhden päivän verran, koska tänään kasvojen iho on ollut tosi pehmeä ja ehkä jopa pirteämpi. Tällä kertaa käytin vähän tyyriimpiä tuotteita ja aloitin syväpuhdistavalla, yksittäispakatulla Chocolate mud mask -naamiolla ja jatkoin vielä Biothermin kosteuttavalla Masque Hydra-Detoxilla. Tätä Biothermin naamiota olen joskus käyttänyt jonakin tärkeänä iltana juuri ennen meikkaamista, sillä se jättää ihon hyvin kosteutetuksi ja superheleäksi. Loistava meikinpohjustus siis! 
Kesää kohden uskaltaa myös kaivaa itseruskettavat esille ja niitä kannattaa ehdottomasti käyttää, vaikka ei rusketusta toivoisikaan. Mietojen ruskettavien voiteiden avulla saa nimittäin tasattua omaa ihonväriään, mikä myös toimii hyvänä pohjana meikille tai antaa terveen ilmeen kasvoille meikittäkin. Luxusrusketusta (ja aavistuksen kimmeltävää) saa Helena Rubinsteinin Golden Beauty -tuubista, mutta ennemmin arkena käytän L’Orealin Sublime Bronzea kasvoille ja Doven Summer Glowta vartalolle. Nämä molemmat antavat vain pientä sävyä eikä jätä minkäänlaisia rajoja ainakaan omalle ihonsävylleni. Kasvojen itseruskettavaan voi vielä sekoittaa tipan kosteusvoidetta niin ainakin välttyy kaikilta mahdollisilta rajoilta tai liian tummalta lopputulokselta.
 
Vaikka olisi ehkä parempi keskittyä kesäkunnon hankkimiseen niin kerron vielä lyhyesti, kuinka yleensä teen juustokakun reunoille sulatetusta suklaasta koristeet. Käytän isoa leivinpaperin palaa alustana, jolle asettelen kaksi leivinpaperin kaistaletta niin, että niiden väliin jää halutun korkuinen alue (hieman kakkua korkeampi). Pursotan sulatetun suklaan näiden kahden kaistaleen väliin halutulla kuviolla ja nostan kaistaleet pois. Näin koristeen reunat jäävät suoriksi. Sitten nostan leivinpaperin suklaineen pakastimeen ja sieltä hetken kuluttua asettelen ne varovasti kakun reunoille. Koko reunakoristetta ei saa yhtenä kappaleena, vaan sen voi huoletta katkoa kunhan kasatessa asettelee ne hieman limittäin. Jos suklaata ei temperoi, se sulaa helposti huoneenlämmössä ja ”kaatuu” kakun päälle, kuten minun pätkiskakussani.

meidän kutsuilla


 Onneksi ette tällä hetkellä pysty näkemään tänne ruudun toiselle puolelle, koska täällä kirjoittelee kammottava mutanaama. 🙂 Tänään oli niin ihanan keväinen sää jo ties kuinka monennetta päivää ja se jos mikä sai fiilikset kesään ja kesäkuntoon. Siitä innostuneena aloin hoitamaan kasvojeni ihoa oikein urakalla ja kaivoin kaikki mahdolliset apukeinot kaapeista esille ja pyhitin illan viimeiset minuutit kauneudenhoidolle. Kiinnostaisiko teitä ehkä kuulla, millä keinoilla ainakin minun ihoni saa hehkuvaksi ja virkeäksi?
 Eilen lupasin kertoa teille enemmän meidän POMPdeLUX-kutsuista ja nyt huomasin, että tästähän tuli todella ruokapainoitteinen kirjoitus. Varmaankin siksi, että yleensäkin jotain järjestäessäni mieleni tekisi leipoa vaikka mitä, kun saa tehdä herkkuja oikein luvan kanssa ja hyvällä omatunnolla. Näille kutsuille leivoin mokkapaloja, banaanikakkua, KINUSKIKISSAN tomaatti-mozzarellapiirakkaa (kokeilkaa ehdottomasti!) ja TÄSTÄ BLOGISTA löytyi resepti pätkisjuustokakkuun. Lisäksi minulla oli pakkasessa TÄÄLLÄ esittelemiäni cake popseja ja kokeilinpa ihan ensimmäistä kertaa elämässäni voileipäkakun tekemistäkin. Valmistin sen VALION OHJEELLA ja omasta mielestäni kakusta tuli oikein hyvää, vaikka en yleensä mikään voileipäkakkujen ystävä olekaan.
 
Osa Minealle haaveilemistani vaatteista jäi saamatta, mutta kyllä jotain tuli tilattuakin. Suurimmaksi osaksi otin kokoa 86cm, mutta Alisha-shortsit oli tosi pientä kokoa ja tilasin ne isojen tyttöjen puolelta 110 senttisinä. Nola-trikoovaatteet oli älyttömän pehmeää materiaalia ja esittelijä sanoi niiden myös kestävän hyvin käyttöä muuttamatta muotoaan tai väriään. Muutamia vaatteita jätin tilattavaksi sitten, kun Pompilla alkaa alet (jos kokoja sattuu olemaan silloin jäljellä).
 
 
Kun tämä viikko oli muutenkin lyhyt ja eilinen vielä meni kutsujen parissa, niin tuntuu hassulta, että jo nyt on viikonloppu. Huomenna meillä olisi tiedossa keinuhevosen etsintää Minealle ja sunnuntaina ystävien luokse viettämään aikaa. Onko teillä kivoja suunnitelmia vai onko ajatuksena rentoutua kotioloissa?
Aurinkoista mieltä viikonloppuun!

puuhailua

Kuopion Ikean reissulla ei millään voinut välttyä ostamasta jotain pientä kivaa sisustukseen ja uskonkin melko ison osan Ikean myynnistä tulevan juuri tällaisten kunhan vain otan muutaman astian ja tyynynpäällisen ja lopulta huomaan kassalla summan olevan kolminumeroinen luku asiakkaiden kautta. Ostin pinon erilaisia kehyksiä suunnittelemaani eteisen valokuvaseinää varten, mutta kotimatkalla muistinkin unohtaneeni valkoiset pyöreät kehykset kokonaan hyllyyn. Täytyy siis todellakin päästä lähiaikoina uudelleen Ikeaan, ja ehkäpä tästä kerrasta ottaa opiksi ja kirjoittaa ostoslista jo kotona valmiiksi.
Huomaatteko muuten kuvissa vilahduksen uudesta tapetistamme? Mitäs pidätte? Onneksi ei päädytty ensimmäiseen vaihtoehtoon, koska tykkään tästä seinällemme päätyneestä ihan hirveästi. Parempia kuvia laitan piakkoin, eli heti kun vielä puuttuvat elementit saadaan hankittua. Vielä pitäisi ostaa ainakin lamppu, verhot, pussilakana ja lakanat ja nyt meni matotkin vaihtoon. 🙂
 
 Eilen vihjaisin pääsiäisherkusta, johon voisi käyttää kaapista löytyviä suklaamunia. Näin vastaavanlaisia eräässä jyväskyläläisessä kahvilassa ja päätin kokeilla niistä omaa versiotani. Valmistaminen aloitetaan leikkaamalla varovasti terävällä veitsellä viileästä suklaamunasta ylin kärki pois. Tämän jälkeen munan voi huoletta jättää huoneenlämpöön tai jopa vähän lämpimämpäänkin, koska suklaa maistuu voimakkaammin hieman pehmeänä. Vispaa seuraavaksi kerma, lisää joukkoon appelsiinituorejuusto sekä oman makusi mukaan mangopilttiä ja halutessasi sokeria. Annostele lusikalla täytettä munan sisään ja lisää päälle keltuainen mangopiltistä. Ei ehkä ihan korvaa aamiaismunia, mutta käy hyvin tuhdin pääsiäisaterian jälkkäriksi.
Viime viikkojen aikana Minea tuntuu kehittyneen huimasti taidoiltaan. Tyttö touhuaa (tai ainakin kovasti yrittää) kuin mikäkin isompi tyttö ja koittaa toistaa sanoja tai laulaa tuttuja lastenlauluja äitin perässä. Mummin kanssa viikonloppuna oli opittu laulamaan ihhahhaa ja äitin kanssa on aiemmin hyräilty Piippolan vaaria ja eläinten äänien opettelu tuntuu olevan kestosuosikki tällä hetkellä. Myös toisten lasten seurasta Minea tuntuu nauttivan entistäkin enemmän ja eilen Peukkulassa käydessämme Minea juoksenteli isojen tyttöjen perässä ja yritti osallistua leikkeihin nauramalla mukana ja pyörimällä jaloissa. Oli jotenkin hellyyttävää katsella kuinka kovasti Minea halusi olla osa muiden lasten porukkaa ja koitti seurailla ja matkia isompiaan. Onkohan tämäkin jokin vaihe ja huimaa matkimalla oppimisen aikaa?

Kuopiossa & arvonnan voittaja

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla
 

Kuopio tuli koettua yhdessä päivässä ketjuliikkeiden, kohtalaisen ravintolan ja ystävän upouuden, mutta tunnelmallisen retrosti sisustetun kodin välityksellä. Matkaoppaita ei siis vielä tällä kokemuksella kirjoiteta, mutta kivaa oli ja käteen jäi jotain muutakin kuin hyviä muistoja. Dinskossa ihastuin kenkiin, joille olisi ollut nykyisessä elämässäni ihan liian vähän käyttöä, H&M home-puolelta tein edullisia löytöjä uusittuihin makuuhuoneisiimme ja Ikeaan jäi odottamaan pari isompaa hankintaa, jotka täytyy hakea lähiaikoina tila-autolla.
Sillä välin meillä kotona kaikki oli sujunut Minean kanssa loistavasti, niin kuin etukäteen osasin kyllä odottaakin. Virpojia oli käynyt ovella sunnuntaina vähän väliä, ja remontoinnin osalta homma oli saatettu makuuhuoneissa päätökseen. Ennen lähtöäni tein vieraille sitruunakakkua, josta ainakin omasta mielestäni tuli tosi hyvää ja ihanan raikasta pääsiäisherkkua.

Tee näin:

Valmista pohja TÄLLÄ cake popsien suklaakakkuohjeella, mutta laita vain noin 150g appelsiinituorejuustoa.
Taputtele seos irtopohjavuokaan ja valmista sitruunainen täyte PIRKAN SITRUUNAKAKKUOHJEELLA.
Huomenna laitan lisää kuvia ostoksistani ja kivan vinkin pääsiäistarjoiluun, mikäli virpojien jäljiltä kaapeissa tuntuu vieläkin olevan ihan liian paljon suklaamunia. Nyt kuitenkin arvonnan voittajaan. Kuvissa vilahtavan kannumaljakon lisäksi ostin Ikeasta Minealle tuliaisiksi omat pikkukattilat, joista arvonta suoritettiin. Yksi Minean lempipuuhista on tyhjentää meidän kattilakaappi olohuoneen matolle ja kolistella kattiloita ja kansia toisiinsa tai nostella kattiloita aivan kuin kokatessa, joten ajattelin leikkikattiloiden ehkä korvaavan oikeiden käytön. Ainakin tänään vielä kiinnostusta omiin miniatyyrikattiloihin riitti ja ehkä myös jatkossakin jos siirrän ne keittiön kaappiin oikeiden käyttöastioiden joukkoon.
 
Onnetar suosi tällä kertaa Pikku Myytä, joka osallistui arvontaan neljällä arvalla. Laitathan yhteystietosi osoitteeseen mineamarissa(at)gmail.com
Onnea voittajalle!

päätöksiä

 
 Nyt soisi jonkun palkitsevan minut ruhtinaallisesti viimeistään tänään ansaitusta maailman paras -tittelistä. Luulen nimittäin olevani maailman paras päättämättömyydessä tai maailman huonoin päätösten tekemisessä, kuinka sen nyt haluaa ilmaista. Juuri kun kuvittelin (ja niin kuvitteli miehenikin), että ollaan selvillä vesillä makuuhuoneen tapettipäätöksen suhteen niin minäpä muutin mieltäni ja päätin, ettei Lukko-tapetti sovikaan meille, koska on aivan liian romanttinen. Peruin tilaukseni, kävelin taas jälleen tapettikauppaan, sovittelimme uusia malleja seinälle, teimme uuden valinnan (edelleen aika romanttisen!) ja minä läimäytin mallikirjan kiinni ja sanoin, että nyt sen on siinä eikä meille oteta enää yhtäkään mallikirjaa. Johon mieheni sanoi kuulleensa saman ennenkin.
Kaikkea toivoa ei ehkä kuitenkaan kannata menettää, sillä sain tilattua Minean kevään haalarin. Pari viikkoa sitten tilaamaani Mini A Turen ensi talven haalarin kanssa olen tosin jahkaillut viimeiset pari päivää kysymyksen pitääkö vai eikö pitää äärellä. Enempää en teille kerro keväthaalarista (tai tapetistakaan) ennen kuin pakkaukset on heitetty roskiin ja päätös on varmasti lopullinen. 🙂
 


Jahkailu ulottui tänään koskemaan myös Minean päiväunia ja nyt meillä on menossa kokeiluyö, jonka pitäisi ratkaista koko asia. Olisi kiva kuulla, missä iässä teillä siirryttiin yksiin uniin. Viikonlopusta eteenpäin Minea on nimittäin nukkunut vain yhtiä päiväunia, mikä on saanut yöunet palaamaan takaisin hulina-asteelle. Asiaan vaikuttaa myös se, että hammashoitaja totesi viime viikolla kahden uuden poskihampaan odottavan yläikenissä puhkeamistaan, joten mene ja tiedä, mistä mikäkin johtuu. Ehkä huomenna ollaan viisaampia.

 

 

Kaiken jahkailun lomassa ehdittiin käydä Minean kanssa muskarissakin. Tänään oli ensimmäinen kerta isompien ryhmässä, johon me vaihdettiin siksi, että Minea oli pienempien ryhmässä ainoa kävelevä lapsi eikä meinannut kiinnostua köllöttelystä ja sylittelystä lainkaan. Jo yhden kerran perusteella voin todeta isompien touhun vaikuttavan paljon sopivammalta Minealle kun mukana oli omatoimisuutta, piirilaulua, tanssia ja vapaata häsellystä. Minea oli vähän kummissaan uudesta ryhmästä ja aikaisin herätystä aamusta eikä siksi jaksanut tänään keskittyä parhaalla mahdollisella tavalla, mutta jo ensi kerran uskon menevän paremmin.
Huomenna arvotaan sisustusteksti uudelleen ellei ella ole siihen mennessä ilmoittautunut. Pysykää siis kuulolla!

mukavuudenhaluista & katse kesään

 

 
Kuin salama kirkkaalta taivaalta (tai revontulet, jotka eilen illalla leijaili pitkin Jyväskylää) keksin, että me ulkoillaan ihan liian vähän. Tai kyllähän me vähintään kerran päivässä käydään ulkona, mutta suurimmaksi osaksi joko vaunulenkkeilyn tai pulkkailun muodossa, mikä tarkoittaa, ettei Minea pääse itse touhuamaan pihalla. Voisi kuvitella ettei sillä nyt niin väliä ole noin pienelle tytölle, mutta kyllä se vain huimasti kehittää liikkumisen taitoja ja jopa luonnetta?! Mineasta on nimittäin tullut todella mukavuudenhaluinen ja ulkona kaatuessaan tyttö jää laiskana makaamaan maahan niin kauaksi aikaa, että joku hänet sieltä käy poimimassa. Myös pienikin lumeen naamalleen tupsahdus saa aikaan megahuudot ja kaverin pihalla ollessamme ensimmäisenä Minea yrittää päästä sisälle. Aika prinsessamaista eikö?

Suuntasin jo vähän katsetta kesääkin kohden, kun pohdiskelin mahtaako meidän prinsessa uskaltautua kesällä viileään järveen polskimaan, vaikka rakastaa ammeessa kylpemistä. Hieman huvitti myös katsella Pablon epätoivoista aurinkopaikan metsästystä vielä viimeisten säteiden paistaessa iltapäivällä ikkunasta sisään. Mistäköhän nämä meidän ”lapset” on kaiken tämän perineet.. 🙂
Minea sai synttärinä lahjaksi kummeiltaan söpön Roxyn uimapuvun ja suurin puute vaatekaapissa on enää se välikausihaalari ja sandaalit kesäksi. Pompilta tulee varmasti tilattua kesäksi vaatetta, ja äitini on myös huolehtinut osasta kesävaatteita ja toi viime kerralla mukanaan nämä neljä kivaa vaatekokonaisuutta. Huomasin muuten myös, että ihailemani Ciao Bimbin pikkutytön kengät on uudistuneessa MINIMINT-verkkokaupassa -15% alennuksella, joten niitä voisi nyt jopa harkitakin kevätkengiksi Minealle. MiniMint tarjoaa lisäksi kaikista normaalihinnoista -20% ajalla 18.-23.3. koodilla TERVETULOA.

P.S. STOKKALTA löytyy tällä hetkellä Reiman ja Ticketin välikausi -20% alennuksella.