Lapset hoidossa

Olipa outoa tänään heräillä yhdeksän aikaan siihen, että ei vaan yksinkertaisesti enää väsyttänyt. Yleensä kun tilanne on se, että Nooa herättää jo hyvissä ajoin huutelemalla sängystään tai tepastelemalla meidän sänkyyn – heti sen jälkeen kun on ensin yöllä herättänyt vähintään kolme kertaa. Joinain viikonloppuina olen koittanut huijata Nooan katsomaan Pikku kakkosta istuttamalla pojan sohvalle murokulho kädessään, samalla kun itse yritän vieressä vielä torkahdella tai edes sulkea silmäni hetkeksi. Tänään sain kuitenkin herätä kun huvittaa. Lapset nimittäin lähtivät jo eilen viikonlopun viettoon vanhempieni luokse, jotta meillä olisi aikaa olla raksalla ja tehdä muita hommia. Samaan aikaan melko ihanaa ja kauheaa, sillä oma aika oli juuri sitä mitä tähän väliin tarvitsinkin, mutta toisaalta on jo nyt kova ikävä lapsia. Näitä vanhemmuuden ristiriitoja, tiedättehän.

Tarkoitus oli että nyt myös allekirjoittanut pääsisi raksalle tekemään jotain hyödyllistä, mutta kaksi ystävää sattui kysymään vauvakuvauksia viime viikolla syntyneille vauvoilleen, ja aamupäivät onkin sitten vierähtäneet niissä hommissa tänään ja vielä huomennakin. Tammikuun ajan olen lomaillut kokonaan enkä ole ottanut yhtään uusia asiakkaita, mutta jälleen helmikuun loppupuolelta eteenpäin on alkanut kuvauskalenteri täyttyä tämän kevään osalta nopeaa tahtia. Rakastan kuvata, mutta arjen asettamat aikarajoitteet on osoittaneet, että jatkossa voin ottaa vain joitakin asiakkaita per kuukausi, joten jos joku teistä on suunnitellut kevät- tai kesäkuvia mun ottamina, niin suosittelen laittamaan viestiä ensi kuun aikana. Tänään muuten harmittelin sitä, ettei ole tullut omista lapsista otettua kuvia studiollani, sillä kuvia olisi ihana teettää uuteen kotiin seinälle, muitakin kuvia siis kuin näitä arkisia blogiin räpsittyjä otoksia.

Huomenna lapset taas palaavat kotiin aamupäivästä, ja tiedän että perusarjesta on jälleen aavistuksen hankalampi saada maanantaina otetta, kun viikonloppu on mennyt näinkin rennoissa merkeissä. Huomenna lupaan ryhdistäytyä ja koittaa ehtiä olla hyödyksi raksallakin, mutta muuten ajattelin aloitella pakkaamista jo vähitellen. Niko toi alkuviikosta pinon muuttolaatikoita eteiseen, ja vasta siinä niitä katsellessani ymmärsin, että tosiaan, muuttohan on jo kahden viikon päästä. Miten musta silti tuntuu, ettei raksalla vielä ole lähellekään valmista, ei varmaan vielä viikonkaan päästä jolloin muuttotarkastuksen pitäisi olla. Yksi asia on kuluneina kiireisinä päivinä ja viikkoina ollut meille todellinen pelastus – nimittäin läheiset ihmiset ympärillämme! Ihana ystäväni katsoi lapsia maanantai-iltana kun itse kävin vahaamassa kylppärin kattoa, ensi viikolla Nooan kummisetä käy kaakeloimassa alakerran vessan, Nikon ystävä on parin viikon ajan ollut tekemässä sähköjä ja isovanhemmat auttaa lasten kanssa. En tiedä, miten sitä kiittäisi kaikkia apuaan tarjonneita sitten kun projekti on valmis, mutta se on varmaa, että apu on merkinnyt meille enemmän kuin uskottekaan.

jouluähkystä palautumista & mahtavia uutisia!

Moikka!

Ette uskokaan kuinka mulla on ollut ikävä näitä ihan perinteisiä blogipostauksia! Kaiken lisäksi kun totaalinen joulun rentoilufiilis sai aikaan sen, että blogikalenterin päätyttyä pidin parin päivän mittaisen tauon ihan vaan rentoillen ja pitkiä aamu- ja päiväunia nukkuen. Joulukalenteri oli kivaa vaihtelua perusbloggaamiseen, mutta koko bloggaamisen olen aloittanut (ja hommaa jatkanut) siksi, että pääsen jakamaan ja ”juttelemaan” teidän kanssa arkisista asioista. Diy-juttuja tulee aika ajoin näkymään jatkossakin, mutta muuten täällä palaillaan takaisin blogin juurille :).

Rentoilun lisäksi oon kuluneen viikon aikana ahtanut itseeni enemmän ruokaa ja herkkuja kuin yleensä syön parissakaan viikossa, mutta eipä haittaa kun ainahan on uusi vuosi, jolloin voi lupailla kaikenlaisia elämänparannuksia. Ja ihan yhtä helposti voi myöskin jättää ne lupaukset huomioimatta parin viikon päästä, kun yrittäminen alkaa tuntua liian raskaalta ;)! Onko teillä kenties samankaltaisia suunnitelmia tiedossa?!

Kaikki pulkkailut sun muut perinteiset joululajit on tänä vuonna voinut unohtaa ainakin täällä Keski-Suomessa, mutta on se aika kulunut lahjojen kanssa näpräillessäkin. Itse sain uuden puhelimen jo vähän etuajassa, mutta uusi kameran runko tuli juuri niin sopivasti, että nyt on ollut aikaa tutustua ja opetella ihan rauhassa. Minean lahjamäärä lähti ihan käsistä (kaikilla!), ja kymmenisen pakettia päätettiin lopulta säästää helmikuun synttäreille. Paketeista löytyi muun muassa Baby Born, Muumi-laiva, pelejä, vaatteita, kävelevä kissa, ruokailuvälineet, lorupussi, jumppa-asu, elokuvia ja musiikkia ja ja.. Aika paljon kaikkea siis!

 

Täytyypä vielä tunnustaa teille, että viime päivät (vai viikot) oon myöskin hihkunut onnesta ja pantannut teiltä salaisuutta ;). Tämä mun pieni blogini nimittäin pyydettiin mukaan ihanaan Kideblogien joukkoon ja tammikuusta eteenpäin Minishow asustelee uudessa osoitteessa yhdessä muiden mahtavien Kidejen kanssa! Sanomattakin taitaa olla selvää, etten olisi tätä koskaan voinut uskoa, mutta ihan huippujuttuhan tää on, eikö?!

ruutupaita ja siniset farkut

Eilen oli äidin ylpeys suurimmillaan, kun tuo meidän pieni alle 2-vuotias tyttönen oli esiintymässä lähes satapäisen ihmisjoukon edessä! Minean hoitotädin sukulainen oli pyytänyt tyttöjä laulamaan erääseen mummoihmisten joulutilaisuuteen, ja hoidossa lauluja oli harjoiteltu jo monta kertaa etukäteen. Minea oli koko joukon pienin, mutta esiintyminen oli mennyt äärettömän hyvin, Mineakin oli laulanut ja tanssinut mukana yhtä hienosti kuin harjoituksissa. Pienen lisähauskuutuksen mummot oli vielä saaneet Minean toistaessa kaikki hoitotätin juonnot laulujen välissä. Ihana meidän oma muru!

 

Minean laulaessa juhlassa minä sähelsin parkkimittareiden kanssa pitkin kaupunkia kutakuinkin tällaiseen asuun pukeutuneena. Stokkan hulluilta päiviltä tilaamastani Tommy Hilfigerin ruutupaidasta on tullut syksyn mittaan yksi suosikkipaidoistani, niin suosikki että pidän sitä ihan sellaisenaan sekä lähes kaikkien neuleiden alla. Kuin nenä päähän sopii se tummansinisen Tommyn cashmere-neuleen kanssa ja beigen Hennesin angorasekoitteisen paidan pariksi. Talvella oonkin niin vilukissa, ettei kaksi paitaa päällekkäin ole yhtään liikaa.

Mallin ainesta ei tässä bloggaajassa ole tippaakaan, sillä ruutupaita näkyy näissä kuvissa takin alta aika heikosti :). Eikä taida miehessänikään olla kuvaajan vikaa, kun kuvien sävy oli vähän pielessä ja lopputulos näyttää siksi tältä. Tällaista siis tällä kertaa, ensi kerralla toivottavasti paremmalla onnella tai taidolla!

sini-valkoista päällä Rosson sunnuntaibrunssilla

Viime viikonloppuna saimme vaihtaa pyhävaatteet päälle, kun kävimme sunnuntaina maistelemassa herkkuja Rosson brunssilla. Jyväskylässä aika harvoin järjestetään brunsseja, mikä on tosi harmi, sillä ite ainakin tykkään niistä enemmän kuin perinteisistä aamupalapöydistä. Eikä meidän perheen ihan niin helppo olekaan ehtiä hotellien aamupaloille, kun usein viikonloppuisin sängystä noustaan ylös vasta siinä yhdeksän kieppeillä ;)!

Tämä Rosson brunssi oli mielestäni ihan hintansa veroinen, vielä kun mukana menossa oli Minean lemppari Herra Hakkarainen, joka toimittaa meillä unilelun virkaa. Brunssi järjestetään täällä vielä uudelleen tulevana lauantaina ja sunnuntaina, ja muidenkin paikkakuntalaisten kannattaa selvitellä aikatauluja Rosson sivuilta. Sieltä löytyy myöskin brunssin menu, joka oli melkoisen kattava alkusalaateista jälkiruokapöytään.

Minealle pääsin pukemaan ekaa kertaa siniraidallisen Pompin neuletakin (miten ihmeessä se on kaappiin unohtunut!?) yhdessä Nextin tunikan kanssa. Neuletakki tuli meille alunperin curryn värisenä, mutta jouduin sen lopulta vaihtamaan kun kolmen sovitusyrityksen jälkeen totesin, ettei Minea suostu pukemaan neuletakkia päälleen. Ei siinä auttanut muu kuin uskoa tytön napakkaa ’Ei haluu pukea tätä!’ ja lähettää neuletakki vaihtoon. Vaaleansininen menikin sitten päälle heti ekasta yrityksestä, joten taisi olla tarkalla tytöllä vain sanomista äitin värivalintojen suhteen! Löytyykö muilta näin tarkkoja pikkutaaperoita?

Kuvissa näkyy muuten kivat puiset hedelmät, jotka ostin kaappiin odottamaan jo melko kauan aikaa sitten Leikkien-lelukutsuilta. Vasta nyt Minea on ymmärtänyt, miten hedelmiä tulee leikata puuveitsellä, ja nykyään niitä syötetään kaikille perheenjäsenille päivittäin. Tarkka tyttö muuten tässäkin asiassa, sillä pöytään ei koskaan kateta rikkinäistä posliinikuppia, ja leikkien jälkeen astiat viedään aina nätisti omille paikoilleen! Kuka teillä siivoaa päivän päätteeksi leikit vai siivoaako kukaan :)?

talvinen nimppariasu

Ystäväni lapsi vietti tällä viikolla nimppareitaan, ja me piipahdettiin Minean kanssa siellä perjantaina kahveilla. Sattui olemaan se eka luminen päivä, ja Mineaa jännitti ulosmeno melko lailla, kun normaaliin tapaan puin tytön ensin ja laitoin ulos seisomaan siksi aikaa kunnes sain omat vaatteet päälle. Raukalla alkoi huuli väpättämään eikä pieni uskaltanut liikkua lumen päällä mihinkään, vaan huuteli ”ei leiki lumessa”. Nopeasti jännitys kuitenkin loppui, ja iltapäivästä lumessa leikittiin jo ihan normaaliin tapaan, mutta aika hellyttävää se aluksi oli!

Kaivoin nimppareille Minealle kaapista jo viime talvena ostetun Benettonin hameen, joka mahtuu säädettävän vyötärön ansiosta vieläkin oikein hyvin. Loppuasu onkin sitten Pomppia, ja täytyy myöntää, että talvimalliston rose-väri on kolahtanut muhun toden teolla! Kovasti jo odottelen alennusten alkamista, aion nimittäin pitää pintani ja tilata vaatteita lisää vasta silloin. Ostoslistalla on ainakin sukkahousuja, trikoopaitoja, yksi ihana neule, ehkä toinen jumpsuit ja ja.. Joko teillä kasataan alelistaa?

 
 Jonkin verran on korviini kantautunut reklamaatioita Pompin vaatteista, mutta onneksi meille ei ole sattunut niin sanottuja maanantaikappaleita, vaikka aikamoisen kasan vaatteita tilasinkin. Nämä kuvissa näkyvät Lowel little sukkahousut sai heti ekalla käyttökerralla muutaman silmäpaon, mutta se johtui pelkästään pienestä vauhdikkaasta käyttäjästä :). Samoja sukkiksia tilaan alesta vielä lisää, sillä materiaali on superpehmeää ja joustavaa, juuri siis sellaista mitä sukkiksilta itsekin toivoisi! Miten teillä on tilaukset onnistuneet? Onko kohdalle osunut virheellisiä vaatekappaleita?

niin se lomaviikko meni!

Ei olekaan vähään aikaan tullut kirjoitettua ihan meidän peruskuulumisia, eikä siinä kiireisessä arjessa olisikaan juuri muuta kerrottavaa kuin töihin, kotiin, ulos, nukkumaan.. Tällä viikolla saimme siis Minean kanssa lomailla hoitotädin pitäessä vapaata, ja täytyy sanoa, että viikkokin kotona on tuntunut vähän liian hyvältä ;)! Kaikessa on omat hyvät puolensa, ja tykkään olla töissäkin, mutta kotonaolossa ehdottomasti parasta on se, ettei tarvitse juosta kellon kanssa paikasta toiseen! Onneksi seuraava loma häämöttää jo nurkan takana, kun jälleen joulunpyhinä saamme lomailla koko perheen kesken parin viikon ajan!

Tähän viikkoon on mahtunut joka päivälle lapsikavereiden ja äitien tapaamista, ja sain pienen hetken itseksenikin pyöriä kaupungilla. Kävin alkuviikosta tyhjentämässä kirpparipöydän (myynti 250€ ei kyllä päätä huimannut..), ja raaskin jopa heittää suurimman osan myymättä jääneistä vaatteista Uffin keräykseen. Muutakin hyväntekeväisyyttä on tullut harrastettua, kun yhtenä iltana ovelle kolkuttanut mies sai ylipuhuttua mut WWF:n kuukausilahjoittajaksi! Olisi varmaan kannattanut miettiä kahteen kertaan päästääkö mies ennakkoluulottomasti kotiinsa, mutta hyvällä asialla oltiin onneksi tällä kertaa :).

Isoin juttu tällä viikolla on varmasti ollut se, että yhdessä yössä vaihdettiin syksystä talveen! Vielä on vähän totuttelemista, että osaisi ite pukeutua oikein, mutta meidän perheelle tulleet Crocsin ihanuudet on näillä loskakeleillä ihan ehdottomat! En osaa edes ajatella, mitä muuten vetäisin jalkaani ulos lähtiessä, tai mitkä kengät Mineallakaan pysyisi niin kuivina kumppareita lukuun ottamatta. Crocsin uutuuksista lähipäivinä vielä lisää ;)!

Onko siellä muita lomailijoita? Tai muita jotka ennemmin palaisivat vielä takaisin niihin viime viikon kauniisiin syysmaisemiin?!

koko perheen olympialaiset

Oonkohan mä muistanut jo sanoa, että Minealla on tosi kiva hoitotäti :)? No, näin se joka tapauksessa on, sillä hoitotäti vaikuttaa ihanan innostuneelta työstään ja jaksaa keksiä ties mitä kivaa puuhaa hoitolapsille. Vaikea mun on sanoa kuuluuko puuhastelut, kuten marjaretket, musatuokiot, jumpat, tulevat joululaulelmat ym. joka hoitopaikkaan, mutta me ollaan tykätty Minean hoitopaikasta oikein paljon!

Tärkeintähän on se, että Minea viihtyy onneksi hoidossa hyvin, ja vaikka joinakin aamuina tyttö ilmoittaa ”äiti hoitaa kotona” niin hyvillä mielin hoitoon on kuitenkin jääty. Eilen oli ihan erityinen päivä niin lapsille kuin vanhemmillekin, kun Minean hoitaja yhdessä toisen hoitajan kanssa järjesti lasten ja vanhempien olympialaiset.

Olympialaisissa oli monen monta lajia pallonkuljetuksesta pussihyppelyyn, ja lopuksi kaikki palkittiin herkuilla ja tietenkin asiaankuuluvasti mitaleilla ja pokaaleilla :). Lapsilla oli huisin hauskaa, eikä tylsää ollut meillä vanhemmillakaan, sillä me mieheni kanssa saatiin ainakin nauraa Minean lajikokeiluille ja yleiselle säheltämiselle :). Välillä ihan yllättää se, kuinka taitava 1,5-vuotiaskin voi liikunnallisesti olla ja miten paljon voikaan osata ihan itse, jos lapselle antaa mahdollisuuden yrittää. Tosin useimmiten pääsee helpommalla, jos puolitoistavuotias ei ihan aina saa itse pukea tai osallistua ihan kaikkeen ruoanlaittoon ;)!

Pohdiskelin juurikin toissaviikolla, kuinka olisi kiva käydä Minean kanssa yhdessä jossain lapsijumpassa keväällä, mutta en oikein tiedä millaisia vaihtoehtoja on tarjolla näin pienille..? Onko teillä kokemusta jumpista? Ja jos on niin hyviä vai huonoja?

kuvia alkusyksyltä & Reiman kilpailu

Kuvat ei nyt millään lailla liity tähän postauksen asiaan, mutta alkusyksyllä kuvasin Nextiltä Minealle tilaamaani tunikaa, ja olisi ollut suorastaan vääryys jättää kuvat julkaisematta blogissa :). Nextiltä on meille tullut paljon vaatteita jo aiemminkin, ja hinta-laatusuhde on mielestäni hurjan hyvä. Lähipäivinä Nextiä näkyy blogissa lisää, pienenpieni tilaus lähtee nimittäin ensi viikolla eteenpäin ;).

 

Muistatteko vielä tämän Reiman blogikilpailun? Tällä kertaa Minishown äänet ei ihan riittäneet palkinnoille asti, mutta kovin monella äänellä ei jääty kolmannesta sijasta. Valtavan suuri kiitos kaikille teille, jotka kävitte äänestämässä meitä! On uskomatonta ajatella, että teitä on ainakin 300 yksittäistä lukijaa, ja vielä enemmänkin mikäli kävijätilastoihin on uskomista!

Kovin pitkä matka ei ole enää 150 kirjautuneeseen lukijaankaan, jolloin lupasin jälleen järjestää jonkin kivan arvonnan :). En olisi noin vuosi sitten uskonut, että tähän bloggaamiseen voisi jäädä näin koukkuun, ja nykyään siitä on tullut ykkösharrastukseni ja paras rentoutumiskeinoni. Koko homma ei kuitenkaan olisi mitään ilman teitä lukijoita, joilta saan kannustavia ja mieltäpiristäviä kommentteja. Kiitos siis myös siitä että ilahdutatte kommentoimalla ja seuraamalla meidän touhuja!

Muistuttelenkin kaikkia blogin seuraajia klikkailemaan itsensä lukijaksi! Bloggerin lisäksi voitte seurata meitä Bloglovinissa, Blogilistalla, Facebookissa sekä Instagramissa nimellä @minishowblogi.
Ihanaa viikonloppua!

hulluna papukaijoihin (ja PdL:ään)

Tervehdys!

Kuinka teillä on viikko lähtenyt käyntiin? Omalla kohdallani voisin käyttää lehtien suosimaa ehkä vähän typerääkin lausahdusta talvi yllätti suomalaiset 🙂. Talvesta ei nyt vielä voida puhua, mutta kylmyys tuli niin yhtäkkiä, että olen kulkenut paikasta toiseen koko ajan sormet ja nenänpää palellen! Löytyykö sieltä muita vilukissoja, joilta kestää hetken aikaa tottua tällaisiin kelin muutoksiin?

Viime viikolla Minealla oli hoidossa vähän hankaluuksia päiväunien kanssa, mutta loppuviikosta ja tällä viikolla kaikki on taas onneksi sujunut entiseen tapaan. Pieni uniprotesti johtui varmasti edellisellä viikolla pitämästäni kahden päivän vapaasta, hoitorutiinit vain taisivat päästä unohtumaan. Sama voi hyvinkin olla edessä syysloman jälkeen, sillä Minea on parin viikon päästä viikon kanssani kotona, kun hoitotäti pitää omaa syyslomaansa. Ihan tervetullut irtiotto töistä itsellenikin siis tiedossa!

pipo: NopsuPopsu // liivi: POMPdeLUX //
jumpsuit: POMPdeLUX // tennarit: Converse

Viime päiviin on mahtunut muutakin kuin hoitopäiviä ja leppoisaa perusarkea. Kahtena viikonloppuna peräkkäin huristelimme Minean iloksi Viherlandiaan katsomaan kahta hellyttävää papukaijaa, joista toinen huuteli meille terve, terve ja päivää. Hyvin usein tulee nykyään tehtyä asioita vain ajatellen Mineaa, mutta kyllä niistä omista menoistaan mielellään tinkii, kun näkee miten suurta iloa pienetkin asiat voi Minealle tuottaa! Papukaijoja lähdimme katsomaan Pompin Clarksville little jumpsuitissa ja siihen kauniisti sopivassa Bergen little toppaliivissa, jota meillä onkin alkuepäilyistä huolimatta tullut käytettyä hyvinkin useasti. Myös jumpsuit on osoittautunut niin käteväksi sisävaatteeksi, että viimeistään alennuksista on hankittava sama vaaleansinisenä tai harmaana.

Meidän pienen eläinrakkaan tytön ensimmäisiä sanoja vähän ennen vuoden ikää oli eläinnimet ja eläinten äänet, mutta nyt sanavarasto on karttunut niin huimasti, että kirjojen sivuilta Minea tunnistaa jo suurimman osan eläimistä. Muutenkin puhuminen on kehittynyt ihan uskomatonta vauhtia jo pelkästään parin viime viikon aikana, kun puhutut lauseet on pidentyneet ja sanojen ääntäminen selkiintynyt. Kolmisanaiset lauseet on jokapäiväisessä käytössä, ja on ollut mahtava huomata, kuinka Minean kanssa pystyy jo ihan oikeasti ”keskustella” kun kysymyksiin saa vastauksiakin. Eilen tyttö muun muassa tokaisi kesken puuhiensa ”Minea hakkaa peiliin, kuuluu rummun ääni”, ja voin kertoa, ettei touhut olleet kovin luvallisia ;)! Liekö hoidon aloittaminen ja sieltä saatu isompien tyttöjen esimerkki saanut tämän kehityshyppäyksen aikaan, mutta kovin isolta tytöltä tuo jo vaikuttaa. Missä iässä teillä on alettu puhua sanoja yhdistäen?

Enää pari päivää ja sitten Tampere kutsuu! Kovin montaa shoppailu/aktiviteettivinkkiä en ole vielä saanut, joten niitä otetaan mielellään lisää. Eilen tuli kylläkin vähän jo shoppailtua etukäteen, kun kävimme päivällä Minean kanssa pitkästä aikaa pienellä kaupunkikierroksella. Käynti oli kaiken odottamiseen arvoinen, sillä löysin itselleni jotain mikä on ollut hakusessa jo muutaman vuoden!

pieni omenanpoimija ja helppo omenapiirakka

Heippa ihanaiset!
Ja tervetuloa kaikki uudet lukijat!
Nyt taitaa olla omena-aika parhaimmillaan, se verran tiuhaan ainakin meillä on viime viikkoina leivottu omenaherkkuja. Lisäksi meillä asustaa yksi kova omenafani, joka mutustelisi omenaa vähän joka välissä, eikä syötäväksi kelpaa mikä tahansa omena vaan sen pitää ehdottomasti olla iiiso omena. Omenamäärää kauhistellessani kuvittelin, että seuraavina päivinä saisin herkullisia leipomuksia pakkaseenkin, mutta niinhän siinä on kuitenkin käynyt, että kaikki on tähän mennessä hävinneet yhdessä hujauksessa parempiin suihin. Eikä kyllästymisestä ole vielä tietoakaan!

Alkuviikosta kävin Minean kanssa vielä ystäväni pihassa poimimassa muutamia omenoita, ja samalla napsin pari kuvaa meidän pienestä poimijasta. Kovin tehokkaita emme kylläkään olleet, vaan lopputuloksena saimme kotiinvietäväksi sangollisen ystäväni valmiiksi poimimia omenoita, ja maa oli täynnä omenoita, joista Minea oli jokaisesta puraissut muutaman kerran. Näinköhän kutsu käy enää ensi syksynä poimimaan ;).. ”Poimimistamme” omenoista tein vähän karkeampaa sokeroitua sosetta pakkaseen talven varalle piirakoitten, pullien ja kääretortun täytteeksi, ja on viime vuotiset soseet kelvanneet Mineallekin erinomaisesti puuron kanssa. Tykkäättekö te säilöä kesän ja syksyn satoa jemmaan?


Perinteisen omenahyveen lisäksi olen tehnyt omenoista erilaisia piirakoita kokeillen eri reseptejä tai itse soveltaen. Ajatuksena olisi vielä yhdistää omenat ja marenki jonkinlaiseksi piirakaksi, mutta toistaiseksi ollaan menty jo aiempina vuosina hyviksi todetuilla rahkapiirakalla sekä omena-murupiirakalla (joka muuten toimii ihan yhtä hyvin marjoillakin!). Mineasta on kovaa vauhtia kehkeytymässä pieni leipurin apulainen, sillä nykyään mitään ei meidän keittiössä valmisteta ilman että Minealla on kauhansa keitoksissa mukana :). Joko tyttö sekoittelee taikinaa innokkaana, lisäilee aineksia kulhoon tai parhaana osuutena maistelee taikinaa! Jos teiltä löytyy yhtä ahkeria leipureita kotoa, niin vinkkejä otetaan vastaan ergonomisesta lapsen kanssa leipomisesta (paras vaihtoehto tuskin on lapsi sylissä toisella kädellä säheltäen 😉)..

Tällä viikolla meidän keittiössä valmistui helppo ja herkullinen omenapiirakka tähän tyyliin:

Omena-murupiirakka


200 g leivontamargariinia
1,5 dl sokeria
3 dl vehnäjauhoja
1 kananmuna
0,75 dl maitoa
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
noin 2 omenaa
(pinnalle voita, kaurahiutaleita, sokeria ja kanelia)


Sulata rasva ja lisää joukkoon sokeri.
Lisää jauhot ja ota taikinasta kahvikupillinen sivuun.
Lisää taikinaan muna, maito, leivinjauhe ja vaniljasokeri.
Sekoita kovaa lusikalla tasaiseksi ja kaada voideltuun vuokaan.
Lisää päälle omenanpalat sekä loput taikinasta.
Itse lisäsin päälle vielä kauramurua (sekoita sulatettua voita, sokeria ja kaurahiutaleita).
Ripottele pinnalle sokeria ja kanelia.
Paista 200 asteessa 20-25 minuuttia.

Omenapiirakan syöjiä taitaa olla kahta koulukuntaa – toiset tykkää nautiskella piirakan uunituoreena jätskin kanssa, toiset jäähtyneenä vanillan kera tai ilman mitään sen kummempia lisukkeita. Minä kuulun siihen ensimmäiseen eli mitä tuoreempi sen parempi! Miten teillä on omenat nautiskeltu tänä syksynä?

paita: POMPdeLUX // neuletakki: Benetton // liivi: H&M //
hame: POMPdeLUX // kengät: Ciao Bimbi (MiniMint)
 

Ehdin tällä viikolla leipoa toistakin superhyvää herkkua, sen reseptin laitan jakoon ensi viikolla. Lauantaina kävimme myös kuvaamassa uusia POMPdeLUXEJA satumaisessa ympäristössä, ja on pakko todeta, että tämä äiti on täysin hurahtanut syksyn Pomppeihin (vaikka kuinka aluksi luulinkin, ettei tänä syksynä niin tapahtuisi 😉).

shortsiasussa syksyllä

Hyvin luontevasti siirryn talven toppavaatteista kesäiseen shortsiasuun ;). Mutta saa niitä shortseja pitää talvellakin, tai ainakin Minealla pidin viime vuonna useastikin shortseja sukkisten kanssa haalarin alla, ja Pompiltakin tilasin uudet shortsit. Tänään ideoin jo itsellenikin yhden syksyisen asun shortseilla, mutta saapa nähdä koska pääsen sen toteuttamaan..

Näissä kuvissa Minealla on ihana Turkista ostettu shortsiasu ja kukkavyö, jotka hankittiin ystäviemme ensi kuun häitä ajatellen. Kunnes hääkutsu saapui ja saimme kuulla häiden olevan lapsettomat :). Noh, onneksi asulla on ollut muutakin käyttöä, sillä se menee hyvin ihan arkiasunakin näin ilman juhlavampia asusteita.

Shortsiasua pääsin kuvaamaan muutama viikko sitten käydessämme POMPdeLUXin avoimilla ovilla. Tilaisuus pidettiin kauniissa Survon kartanossa, jonka tiluksilla oli pakko napsaista muutama kuva, niin nätit oli maisemat :). Ja voitteko uskoa, että silloin elokuun lopussa todella oli vielä niin lämmin, että hihattomassa tarkeni oikein hyvin! Vieläkin on tosin näkynyt niitä T-paitoja tälläkin viikolla aurinkoisina päivinä, mutta minä vilukissana en kyllä moiseen pystyisi!

Löytyykö sieltä ruudun toiselta puolelta muuten taikauskoisia? Minä en ole koskaan siihen joukkoon lukeutunut, mutta tänään täytyy sanoa tapahtuneen vähän kaikenlaista. Töissä vielä kaikki sujui hyvin, mutta alamäki alkoi kun ensin hain hyvin väsyneen tytön hoidosta. Minea oli kompastunut juostessaan maton kulmaan ja lentänyt suoraan naamalleen lattialle lopputuloksena lättänä punaisena helottava nenä ja hieman rupinen ylähuuli. Nyt viimeisenä kahtena päivänä Minea ei myöskään ole suostunut hoidossa nukkumaan silmäystäkään, joten kotona aloitimme tänään touhut pienillä iltapäiväunilla. Mieheni kanssa olimme sopineet koko perheen syömäänmenosta tiistain vuosipäivän kunniaksi, mutta sekin suunnitelma kaatui mieheni kiireiseen työasiaan, joka venytti viikonlopun aloittamista parilla tunnilla. Lopuksi vielä Picasa, jota olen käyttänyt kuvanmuokkaukseen päätti lopettaa toimintansa, ja minun oli ladattava kokonaan uusi ohjelma (jonka opetteluun saan varmaan tuhlattua seuraavat päivät..). Tällaista meillä tänään :).. Menihän teillä perjantai 13. edes vähän paremmin?

uusi kaveri Etelä-Afrikasta

Kävimme Minean kanssa eilen keskustassa puistoilemassa ja tapaamassa äitikaveriani lapsineen. Ystäväni on oikeastaan aivan tuore äititapaus, sillä hän sai miehensä kanssa noin kuukausi sitten suloisen parivuotiaan pojan Etelä-Afrikasta.

Mäki-Matin puistosta, jossa tapasimme, löytyy niin paljon kivaa tekemistä kaikenikäisille lapsille, että nytkin nämä meidän vahdittavat juoksentelivat paikasta toiseen niin vauhdilla, ettei perässä meinannut pysyä. Vielä kun se yksi leikkipaikka tai härveli kiinnostaa aina sen muutaman minuutin kerrallaan niin meidän äitien kuulumisten vaihtaminen oli kovan työn takana! Minean lemppareita edelleenkin on kaikki erilaiset keinut, mutta löytyi tästä puistosta onneksi muutakin kiinnostavaa, kuten puiset autot, muovimopot, kiviukot ja pallot. Ja mikä parasta, hiekkalelut tulee talon puolesta eikä lähdön hetkellä tarvitse jäädä etsiskelemään niitä omia lapioita ja ämpäreitä kymmenien joukosta!

Minea ei vielä niin kovin osaa varsinkaan ulkona leikkiä yhdessä toisen lapsen kanssa, mutta jotain he ystäväni pojan kanssa koittivat yhteistuuminkin puuhastella. Ystäväni poika tuntuu sopeutuneen Suomen oloihin jopa yllättävän hienosti, ja perusluonteeltaan hän vaikutti ihailtavan myönteiseltä ja avoimelta. Mielestäni juurikin avoimuutta voisimme mekin kaikki oppia muista kulttuureista, ainakin itsestäni ja Mineasta huomaan välillä voimakastakin uuden ja tuntemattoman jännittämistä. Toki se on myös luonnekysymys, mutta Minea ei julkisilla paikoilla monestikaan uskalla lähestyä vieraita lapsia kovin avoimesti, vaan lämpenee pikkuhiljaa leikkeihin mukaan.

Minulla on toinenkin ystäväpariskunta, joka on aina puhunut haluavansa adoptoida lapsen sen lisäksi, että he myös toivovat saavansa biologisia lapsia tulevaisuudessa. Parhaimmillaan adoptio on varmasti juuri sitä, mitä se ystäväni kohdalla on ollut eli maassa adoptio hoidetaan mallikkaasti ja lapsia kohdellaan erinomaisesti. Yllättävää mielestäni kuitenkin on se, kuinka pitkä adoptioprosessi voi todellisuudessa olla, vaikka maailmassa olisi tälläkin hetkellä varmasti satoja lapsia vailla kotia! Ystäväni odottivat omaa poikaansa 4,5 vuotta siitä päivästä, kun prosessi laitettiin liikkeelle, ja joissakin suositummissa maissa odotusaika on tätäkin pidempi. Tottakai on tärkeää, että perheet valikoidaan ja arvioidaan tarkasti, mutta suuri osa ajasta kuluu jähmeään byrokratiaan. Miettikääpä mikä raskausaika ;)!

Lopuksi vielä vähän kevyempiin aiheisiin eli Minean vaatteisiin :). Syksy ja kevät tuntuu aina olevan hankalaa aikaa pukeutumisen kannalta (niin itellä kuin Mineallakin). Koko ajan on joko liian lämmin tai kylmä takille tai haalarille, ja vaikka kuinka etukäteen asiaa miettisi kotona, huomaa ulkona pukeutuneensa ihan väärin. Kerrospukeutuminen taitaa tässä olla se yksi ja ainut ratkaisu.. Eilen oli juuri tällainen hankala ilma, mutta sainpa keksittyä jonkin käyttötarkoituksen Minean karvaliiville! Vaikka kuinka turhuutta, niin liivit on vaan niin söpöjä :)!

huippu-urheilijat kenttätreeneissä

Eilinen lämmin ja aurinkoinen ilma suorastaan vaati ulkoilua vähän joka välissä, ja me aloitimme päivän lähtemällä heti aamusta puiston sijaan urheilukentälle. Urheiluvalmentaja-isäni on aiemminkin vienyt Mineaa kentälle touhuamaan, ja Minean voisi sanoa olevan lievästi haltioissaan päästessään riehumaan ympäri valtavaa kenttäaluetta. Pienestä se on homma aloitettava, jos meinaa pärjätä urheilun maailmassa, eikö ;)!

Mitään sen ihmeempää aktiviteettiä tytölle ei tarvinnut keksiä, vaan viihdykkeeksi riitti loistavasti se, että sai juosta radoilla kilpaa (välillä nopeuskilpailua sai käydä JJK:n palloilijamiesten kanssa :)), hypätä pituutta hiekkalaatikkoon ja pomppia korkeushyppypatjalla. Itse tyydyin lähinnä katsojan rooliin, ja viihdettä tuon pikkutytön touhuissa riittikin! Vai mitä sanotte tästä Minean lähtöasennosta? Tuskin siitä kovin vauhdilla eteenpäin pinkaistaan, mutta kovin totisella ilmeellä ja kovasti keskittyen hän siihen itsensä asetteli ukin mallia seuraten :).

Vaikka kaikki lapset tietysti ovat liikkuvaisia ja tykkäävät touhuta, niin musta tuntuu, että Minea taitaa rakastaa kaikenlaista hyppimistä ja jumppaamista ihan erityisen paljon. Trampoliinilla ja kotona sohvalla Minea jaksaisi pomppia vaikka tuntikausia, ellei sitten tyttö tee matolla kuperkeikkoja (kunnollinen kuperkeikka luonnistuu jo melkein). Ja kyllä, meillä saa pomppia sohvilla ja sängyssä mielin määrin, usein jopa otamme istuintyynyt sohvalta sivuun niin että Minea pääsee kunnolla jousien päälle hyppimään. Onko siellä muita yhtä kaistapäisiä vanhempia ;)?

Usein muuten kuulee vanhempien päivittelevän sitä, kuinka oma lapsi on niin tosi vilkas ja liikkuvainen, mutta samaa tuntuu sanovan lähes jokainen meistä. Taitaa siis vilkkaus ja liikunnanilo olla ihan luontaisia asioita lapselle.. Vielä kun joku keksisi mihin se liikunnanilo ja -helppous katoaa näin vanhemmiten ;)!? Täällä nimittäin motivaatio on taas ollut viimeisen viikon ajan ihan hukassa!

Huomaatteko, että olen jälleen kerran vaihtanut blogissa ulkoasua..? Perfektionistiluonne haluaisi blogin ulkoasun mahdollisimman miellyttäväksi, ja tällä mennään taas siihen asti, että keksin jotain parempaa tilalle :).
 

synttäriasut ja Peurunkapäivä

Kuluneella viikolla on ollut niin paljon puuhaa omien työjuttujen ja Pompin kutsujen kanssa, että peruskuulumisten kertominen on jäänyt vähän vähemmälle. Enpä ole koskaan teiltä kysynytkään, millaiset postaukset on teidän lemppareita, vaan täällä on jatkettu tavalliseen tapaan ja kirjoiteltu milloin mistäkin :). Toiveitakin saa toki laittaa aiheiden suhteen, mutta yleensä postaan aina siitä, mitä me milloinkin puuhataan tai mikä juttu omassa mielessä on päällimmäisenä juurikin sillä hetkellä. Jos teillä on kiinnostusta niin voisin jopa toteuttaa joitakin toivepostauksia lähiaikoina..

Näissä kuvissa näkyy tunnelmia viime viikon sateiselta lauantailta, kun olimme Minean kanssa lähdössä ystävän lapsen 1-vuotissynttäreille. Minean Mayoralin neulemekon ostin viime kerralla Helsingistä, ja vaikka se oli vasta ensimmäistä kertaa päällä, tuntuu se jo nyt yhdeltä mun lempparimekoista! Synttäreillä kävi muuten hieman epäonninen sattuma, kun sankarin avatessa meidän lahjaa paketista löytyi rikki mennyt ruokailusetin lautanen! Muovilautasen sivuun oli tullut reikä, joka mielestäni viittasi niin selkeästi valmistusvirheeseen, että vein lautasen takaisin kauppaan. Onneksi Pikkukamarin myyjä suostui antamaan tilalle uuden lautasen ja lupasi reklamoida valmistajalle!

Ennen synttäreitä kävimme tekemässä pientä tulevaisuuden haaveilua (ei mikään paras sää ulkoilla kylmässä tihkusateessa..), ja itsellänikin oli päällä jotain uutta. Michael Korsin takin tilasin jo kauan aikaa sitten, mutta se on odotellut sateisia kelejä kaapissa, ja nyt vihdoin viime viikkoina se on ollut ahkerassa käytössä. Värin suhteen tuli pieni väärinymmärrys, kun luulin saavani beigeä ja sainkin vähän tummempaa, vihertävään taittavaa sävyä, mutta toisaalta takki tulikin puistoilu- ja ulkoilukäyttöön, joten väristä viis!

Eilinen oli erikoinen päivä, sillä Minea oli lähes koko päivän mieheni ja vanhempieni hoitamana kotona, kun minä jumppasin Peurungassa. Lähdimme aamupäivästä ystäväporukalla Peurunkaan naisten liikuntatapahtumaan, jossa tarjolla oli erilaisia lajikokeilutunteja ja tuote-esittelyjä. Osallistuin sisäpyöräilyyn, piloxingiin ja joogaan, ja lopuksi kävimme uimassa ja rentoutumassa allasosastolla. Menin jopa ottamaan kehonkoostumusmittauksen eikä tulos ollut mitenkään yllättävä (eikä myöskään niin kovin mieluisa..) – lihasmassaa tulisi hankkia useamman kilon verran lisää. Ehkä eilinen oli hyvä alku sille projektille, sillä tänään ainakin selän lihaksia on särkenyt niin kovasti, että jotain siellä on pakostikin tapahtunut.

Ihan pelkäksi liikunnaksi eilinen ei kuitenkaan mennyt, vaan illan päätimme ruokailuun Trattoria Aukiossa. Söin karitsankaretta ja jälkiruoaksi suklaakakkua, ja niiden perusteella suosittelen paikkaa ehdottomasti kokeilun arvoisena! Voisin jopa sanoa ravintolan olevan selkeästi paras S-ryhmän ravintola, jossa minä olen käynyt! Jo tänään tekisi mieli ottaa uusinta eilisestä, mutta ehkä maltan ainakin tiistaihin, jolloin meillä mieheni kanssa on vuosipäivä..

Loppuun vielä iso kiitos kaikille, jotka on jo ehtineet käydä äänestämässä meitä Reiman kilpailussa! Palkinnothan on mahtavat myös äänestäjille, joten kipinkapin kaikki antamaan äänenne. Linkki äänestykseen löytyy oikeasta sivupalkista.

meidän perheen sottapytty

Huoh! POMPin kutsut on takanapäin, ja tällä hetkellä voin sanoa olevani melko poikki! Leipomista kuitenkin jäi vielä tällekin päivälle, sillä halusin suolaisten tarjoamisten olevan mahdollisimman tuoreita, ja siivoamiseen kului eilinen päivä. Kovin helpolla ei siis tällaisia kutsuja järjestetä, vaikka tällä kertaa yritinkin pitää tarjoilut mahdollisimman yksinkertaisina ja helposti toteutettavina.

Siivoamisesta on nykyään tullut meidän perheessä melkoinen projekti. Pablo on aina pelännyt imuria sekä luuttua, ja imuroidessa Minea usein pyytää syliin (taitaa siis imurin hurina vähän jännittää Mineaakin), joten mitään suursiivouksia meillä ei tehdä ellei molemmat lapset ole hoidossa. Pikaimurointeja harrastamme taas sitäkin useammin, ja minä jos joku tiedän, ettei siisti ja puhdas ole sama asia! Meillä on useimmiten hyvinkin siistiä ja tavarat piilossa kaapeissa omilla paikoillaan, mutta lattiat on hyvin harvoin putipuhtaat tai kylpyhuoneen tasot ja hanat tahrattomat. En tiedä, onko kellään teistä samaa vikaa, mutta minä en vain pysty rentoutumaan sotkussa enkä siedä irtonaista tavaraa ympärilläni. Myöskin reissusta tullessa laukut on purettava ihan ensimmäisinä ennen kun kotona voi tehdä mitään muuta!

Meillä on jo pitkään ollut sisustuksen päävärinä valkoinen, ja moni varoitteli meitä etukäteen siitä, kuinka mahdotonta olisi elää lapsen kanssa valkoisessa kodissa. Kokemukseni perusteella lapsen kanssa on jopa helppoa elää siististi, mutta mahdottomaksi homma menee jos omistaa koiran. Varsinkin jos koira on ryttykuonoinen kuten meidän Pablo! Eilen sain nimittäin jälleen hangata seinistä Pablon turkin jättämiä tummia vanoja ja ovista kuolatahroja. Lisäksi sohviemme alaosat tummuvat hetkessä, kun Pablo sattuu tykkäämään itsensä kyhnäämisestä niitä vasten, mikäli ulkona on ollut yhtään sateinen keli.

Tottakai Pablosta on hurjasti meille iloa, ja varsinkin Minea suorastaan jumaloi Pabloa. Usein ensimmäisenä herättyään Minea huutaa Pabloa meidän makuuhuoneeseen ja alkaa kikattamaan kun Pablo tulee nuolemaan varpaita. Aikoinaan halusimme ehdottomasti koiran, joka olisi riittävän pieni mukaan otettavaksi eikä rodulle ominaisiin piirteisiin kuuluisi haukkuminen. Ranskanbulldogit ovat myös ihanan peruslaiskoja koiria, suurimman osan ajasta Pablokin tykkää loikoilla sohvalla ja tarkkailla toisella silmällä muiden perheenjäsenten toimia. Ainut mutta tässä rodussa on tuo sottaisuus, jonka virkaa ainakin Pablo toimittaa meillä täydellisesti.

Minä olen elänyt lähes koko elämäni koiran kanssa, joten ilmankaan en oikein osaisi olla..ehkä joskus tulevaisuudessa meidänkin roduksi vielä valikoituu jokin ihana valkoinen pieni puudeli, mutta toistaiseksi täällä taistellaan yhä valkoisille laatoille pudonneiden mustien karvojen ja satunnaisesti seinistä löytyvien kuolajälkien kanssa..

Kun nyt siivoamisesta innostuin höpisemään, niin jatketaan samalla linjalla ;)! Jostain syystä meillä on viime aikoina jäänyt yhä useammin Minean vaaleisiin vaatteisiin tahroja, jotka ei ole lähteneet pesussa edes Vanishillä. Löytyisikö keltään hyviä vinkkejä? Harmittaa kun niin monet paidat ja housut ovat käyttökelvottomia sotkujen vuoksi enkä olisi valmis luovuttamaan tahrojen suhteen ihan vielä. Yhdetkin kerran käytetyt Pompin leggarit ovat nyt toinen lahje violettina, kun Minea kaatoi päällensä mustikkakakeittoa, ja Zaran uudessa raitapaidassa on joka toisessa valkoisessa raidassa ties mitä ruokaa..

P.S. Bongasitteko kuvista jotain pientä uutta olohuoneen sisustuksessa? Niistä ja POMPin kutsuista myöhemmin lisää, nyt hyvää yötä kaikille!

lauantaipäivä Helsingissä ja arvontamuistutus

Viikonloppu menikin sitten kokonaisuudessaan Helsingin reissuun – matkoihin, olemiseen ja matkoista palautumiseen. Onneksi tänään oli vapaata, töihin olisi muuten laahustanut tosi väsynyt työntekijä.
Oli ihana nähdä rakasta ystävääni kunnolla ajan kanssa vielä ennen hänen lähtöä opiskelemaan eikä niiden kauppojenkaan kiertäminen yhtään harmittanut :). Sain kaksi oivaa shoppailuassistenttia mukaani kaupoille kun ystäväni juoksi Minean perässä ja toinen työnsi rattaita. Kätevää eikö! Kaikki olosuhteet olivat siis otolliset (jollei jopa täydelliset) hyvien löytöjen tekemiselle, mutta ehkä odotukset oli liian korkealla kun lopulta sain pettyä ja todeta, etten löytänyt yhtäkään vaatetta toivelistaltani. Tai ehkä kauppojen valikoimaa osaisi katsoa paremmin, jos samoihin liikkeisiin pääsisi useammin kuin sen muutaman kerran vuodessa.

Niin tai näin, missasin päivän päätteeksi jopa sen liikkeen, johon oli tarkoitus mennä viimeisenä ostoksille tuhlaamaan ne viimeisetkin pennit. Eipä tullut missään vaiheessa mieleen, että erikoisliikkeet voivat lauantaina sulkea ovensa jo neljältä! Koko reissusta käteen jäi kuvissa näkyvä Minean raitapaita Zarasta, Mayoralin neulemekko ja itselleni pikkumusta Hennesiltä. Asiaa kylläkin paikkasin heti samana iltana tilaamalla netistä yhden kivan jutun, jonka hankintaa perustelin itselleni sillä, että se oli toivelistallani jo viime vuonna ;).

Tämäkin iltapäivä kului vaatteiden parissa, kun kävin kurkkaamassa POMPdeLUXin syys/talvimalliston avoimien ovien tilaisuudessa. Siellä minut vastaanotti kaksi kaunista naista – sydämellinen ja lämmin Maarit sekä ihastuttavan herttainen Evelina. Näihin naisiin kannattaa ehdottomasti tutustua, joten ottakaa kaikki Keski-Suomalaiset heihin yhteyttä, jos suunnittelette Pomp-kutsujen pitämistä!

Omat kutsuni ovat jo ensi viikolla (haluaisiko joku jyväskyläläinen bloggaajakollega vielä kutsuille mukaan?), mutta vielä en ole mallistoa kertaakaan täällä blogissa esitellyt. Julkaisupäivänä kaikki blogit oli Pompin vaatekuvia täynnä ja toiseksi, en ollut uutuuksista niin kovin innostunut. Monet vaatteista tuntui kesämalliston kopioilta uusilla väreillä, mutta arvaatteko kuinka tänään sitten kävikään..? Luonnossa vaatteet oli niin paljon kauniimpia, materiaalit unelmanpehmeitä ja mikä parasta, vaatteita on tosi helppo yhdistellä toisiinsa! Keräsin jo oman ostoslistani ensi viikon keskiviikkoa varten, ja siitähän tuli pitkä kuin nälkävuosi!

Laitan kollaaseja listastani vielä teidänkin nähtäväksi tänne blogiin, mutta nyt haluaisin vielä muistuttaa NopsuPopsun arvonnasta. Vielä huomenna ehtii osallistua täällä, ja palkintohan on ihan mahtava! Pieneksi houkutukseksi keräsin vielä teille omia suosikkejani NopsuPopsulta.

 

sitä sun tätä ja hankintoja Zarasta ja Lindexiltä

Hello!

Viime päivät on kuluneet vähän ympäriinsä juosten, mutta tekemättä siltikään mitään ihmeempää. Ja on sitä tullut ihan sananmukaisesti juostuakin (tai oikeastaan hölkättyä..), kun sunnuntaina hankin itselleni pienen pakotteen siihen hommaan.
Lähdimme käymään Intersportissa ihan vaan katselemassa löytyisikö mitään mielenkiintoista, ja lopulta kävelimme ulos kaksi muovikassia täynnä vaatetta ja kenkää. Iskin silmäni Asicsin neonpinkkeihin uutuuslenkkareihin enkä millään pystynyt sovitettuani jättämään kenkiä ostamatta, vaikka hinta taisi olla kaupan kalleimmasta päästä. Istuvuus niissä oli suorastaan täydellinen, ja juostessa sama tunne vain vahvistui! Järkiostos kaikin puolin siis ;)!?

Mineallakin on jo yksi kokonainen viikko hoidossa takanapäin, ja voin huokaista helpotuksesta, kun kaikki on sujunut niin uskomattoman hyvin. Ruoka on maistunut, unia on nukuttu joka päivä (vähän normaalia vähemmän, mutta paljon parempi kuin pelkäämäni ei ollenkaan!) ja Minea on päässyt hyvin muiden tyttöjen leikkeihin mukaan. Ihana hoitotäti on muutamana päivänä jopa muistanut mua lähettämällä kuvia puhelimeeni tyttöjen leikeistä. Välillä siellä on leikitty häitä tai eläimiä, välillä perustettu bändi tai telttailtu. Vain viikonlopun jälkeen tiistaina hoitoon meno tuntui takkuiselta, mutta niistäkin itkuista selvittiin, kun äiti hävisi näköpiiristä.

Mieheni kanssa olemme viime päivät koittaneet ahkeroida muutaman kotiprojektin parissa, ja niitä toivon pääseväni teillekin esittelemään ensi viikolla ;). Minä olen huristellut ompelukoneella olohuoneen verhoja ja jotain uutta on tulossa vielä makuuhuoneeseenkin.. Kangasostoksilla muutama viikko sitten satuin löytämään täydellisen beigeä tekoturkista, josta olisi suunnitteilla tehdä itselleni syksyisen lämmin vaate, kunhan saan tarvittavan avun ompelemiseen. Omat taidot kun ei kovin pitkälle tällaisessa hieman haastavammassa projektissa riitä! Facebookista voitte huomenna kurkata, kuinka turkispalaa meillä käytetään tällä hetkellä :).

Uutta vaaterintamalla on myös näissä kuvissa näkyvä Minean kauluspaita sekä oma printtipaitani ja Zaran bleiseri. Zaran jakun hankin jo viime Helsingin reissullani ja Lindexin T-paita lähti mukaan viime viikolla, kun kävin ostamassa Minealle suloisen neuleen KappAhlin poikien osastolta. Sama neule taitaa ollakin jonkinmoinen syyshitti, olin nimittäin huomaavinani sen myös Kultahippu ja Kaikki mitä olen -blogeissa..

 Äitin vaatteet: BLEISERI: Zara // T-paita: Lindex // FARKUT: Vero Moda // BALLERINAT: H&M
Minean vaatteet: PAITA: H&M // HAME: Benetton // KENGÄT: Zara

Nämä asut meillä oli tänään päällä ystäväni synttäreillä käydessä. Etukäteen pelkäsin, että töiden alettua olisin iltaisin niin poikki ettei kotoa jaksaisi poistua omaa takapihaa pidemmälle, mutta kahdelta päättyvä työpäivä taitaa toimia! Iltapäivät ehtii ja jaksaa puuhailla normaaliin tapaan, vaikka Minean jaksamisen ehdoilla kaikki tietenkin suunnitellaan. Onko muilla uusia kuvioita elämässä näin syksyn tullen? Ja oliko uuteen tilanteeseen helppo tottua? Minä voisin jälkiviisaana todeta, että turhaan stressasin tulevaa mielessäni. Kaikella kun on tapana järjestyä :)!

viikonloppu rennosti kotiympyröissä

Ihanaa uutta viikkoa kaikille!

Onko siellä muita jotka on tänään kärsineet kunnon maanantaifiiliksestä? Onnekseni sain hypätä maanantaityöpäivän yli, mutta toisaalta tämä pieni alakulo onkin varmasti johtunut huomenna edessä olevasta Minean ensimmäisestä hoitopäivästä. Kun vielä pari päivää sitten totesin, ettei jännitys ole vielä iskenyt, niin tänään tunteet on myllertänyt oikein kunnolla :). Päivällä teki melkein mieli perua koko juttu ja jatkaa hoitovapaata, eikä tunnelmat vieläkään ole sen paremmat. Ainoastaan asian vääjäämättömyyden olen illan mittaan alkanut hyväksymään.

Huomisen suunnitelmaa muutimme niin että mieheni viekin Minean aamulla, jotta välttyisimme pahimmilta tunteenpurkauksilta niin äiti kuin tyttökin ;). Tänään hoitopaikassa käydessämme Minea tarkisteli vähän väliä, että olin varmasti paikalla, joten äitilleen tyttö varmasti kiukuttelisi huomennakin enemmän. Voi olla että kotiin hakiessa saankin sitten kunnon kiukkuryöpyn päälleni, mutta se on helpompi kestää kuin aamulla pieni perään huutava tyttö.

Sitten niihin viikonlopun touhuihin.. Alunperin suunnitelmana oli mökkeillä Mikkelin suunnalla, mutta sen peruuntuessa vanhempani tulivatkin kyläilemään ja toivat Minealle serkkuni lapsilta pieneksi jääneen pyöränistuimen ja Nalle Puh -kolmipyörän. Myöskin mieheni osti tuttavaltaan Minealle jo alkukesästä kuvissa näkyvän kolmipyörän, ja nyt niitä löytyy meiltä siis kaksin kappalein! Sain jokin aika sitten tädiltäni hänen vanhan pyöränsä, jolla suunnittelin huristelevani kesän aikana Minean kanssa, joten pyöränistuin tuli todelliseen tarpeeseen. Kesä ehkä alkaa jo olla vähitellen ohi, mutta ehdimme varmasti vielä tehdä muutaman pyöräretken ennen huonompia kelejä..

Lauantaina kävimme pyörähtämässä paikallisilla markkinoilla, joiden mieheni kiusoitteli olleen minulle viikon kohokohta. Niin hymyssä suin olin kuulema koko aamun ollut :)! Markkinoilla söimme tähtitieteelliset 4,5 euroa maksaneet muurinpohjaletut, ja äitini osti Minealle hoitoa varten suloisen kangaskassin. Kassin teksti sattui olemaan aika osuva (saatan vaikuttaa itepäiselt mut oikeest oon vaa voimakastahtone)!

 

Markkinahumuun lähdin hyvin perusvaatetuksessa, ja mietinkin pitkään laitanko asukuvia ollenkaan tänne blogin puolelle, mutta eipä asukuvani ole aiemminkaan mitään niin kovin erikoisia olleet, joten menköön tämän kerran. Näettepähän ainakin millaisissa retkuissa sitä täällä yleensä liikutaan ;)! Erilaiset neuleet on aina olleet vaatekaappini kulmakiviä, ja aikomuksena olisi tänä syksynä neuloa itsekin muutama. Päätin myös jättää tulevaisuudessa kaikki tekokuituiset yksilöt ostamatta. Määrän sijasta panostan ennemmin laatuun enkä tahdo enää sijoittaa yhteenkään sähköistyvään vaatekappaleeseen senttiäkään. Tiedätte varmaan tunteen kun paitaa saa nykiä irti reisistä pitkin päivää..?

Samalla markkinareissulla kuvasin vielä kauniissa Naissaaren maisemassa Minean uutta NopsuPopsulta saatua ruusukepipoa. Niitä kuvia tulossa siis lähipäivinä..

asu ”aviatorien” kera & Ugg-uutukaiset

Moikka!
Toivottavasti teillä on ollut ihana viikonloppu, siitäkin huolimatta ettei ilmat ole enää olleet mitkään kovin kesäiset..
Minä palaan meidän viikonloppuun vielä myöhemmin, mutta tähän kaivoin kuvia viikontakaiselta kaupunkipäivältä. Kävimme ystäviemme kanssa ulkona syömässä (mitä on viimeisten lomapäivien aikana tullut tehtyä luvattoman paljon), ja sain pukea yhden kesän lemppareistani eli Vero Modan maxihameen. Kotiympyröissä pyöriessä vaatetukseni on lähes aina hyvin rentoa, sisältäen jonkun topin ja mukavat löysät housut, joten välillä on ihan kiva päästä kaupungille vähän ”siistimmässä” vaatetuksessa. Nykyään kun tekisi silloin tällöin mieli pukeutua melkein kaupassa käyntiäkin varten, ihan vaan siksi että kivoja uusia vaatteita pääsisi käyttämään useammin.

 

Laseiksi valikoitui uudet Turkin aviatorini, ja parin käyttökerran jälkeen olen lähes vakuuttunut ettei laseissa ole minkäänlaista uv-suojaa. Lasit päässä saa nimittäin siltikin siristellä auringolle eikä suojausta saa kuin linssien tummasta väristä. Harmittaa vielä enemmän, että jätin ne aidot ruskeat RayBanit ostamatta! Vinkatkaa jos reiskoja näkyy hyvässä alennuksessa jossain vielä syksyn aikana.

Kävimme samalla syöntireissulla myös pikaisesti Sokoksella, kun ystäväni kertoi Stylesnobin ballerinojen olevan siellä puoleen hintaan. Harmikseni omaa kokoani oli jäljellä enää mintunvihreänä eikä se oikein sovi vaatekaappini sävyihin, joten kengät jäi ostamatta. Minea puolestaan olisi oikein mielellään valikoinut leluhyllystä vaikka mitä, ja kävelikin pokkana lelut kainalossa kassojen ohi hisseille päin. Tyhjin käsin joutui kuitenkin tyttö raukka kotiin lähteä kovasta yrityksestä huolimatta :). Asiaa ajateltuani tajusin vielä jälkikäteen, ettei Minean leluista ole kuin kymmenkunta minun tai mieheni ostamia ja kaikki muut olemme saaneet lahjaksi, pääasiassa vanhemmiltani. Tämä on sopinut loistavasti meille, onpahan ainakin saanut kunnolla keskittää energiansa lastenvaatteisiin ;)!

Vaikkei Stylesnobeja mukaan lähtenytkään, on kenkäsaldoni muuten kyllä kasvanut kiitettävää vauhtia kuluneella viikolla, Spartoon alesta tilaamani Uggit nimittäin saapui postista jo jokunen päivä sitten. Tilasin sekä ruskeat että harmaat, mutta harmaat Uggit lähtivätkin takaisin, kun kokoarvioni meni hiukan pieleen.. Kävikö muille samaa erehdystä? Uggit nimittäin tuntuu melko niukan kokoisilta, ja mulle paras olisi puolikas koko. Olen myöskin kuullut niistä, joilla varpaat on tulleet lopulta kengänkärkien läpi eikä se missään nimessä ole omalla toivelistallani!

Ihanaa rentoa sunnuntaita kaikille! Ensi viikolla lupaan palata arvonnan kanssa ;)..

viimeistä lomaviikkoa viedään!

Tosiaan, Minealla on menossa toistaiseksi viimeiset lomapäivät, ja ensi viikolla hoidossa pitäisi aloittaa ihan ilman äitiä ja isiä. Hurjaa miten nopeasti tähän on tultu, taaksepäin ajateltuna äitiysloman 1,5 vuotta ei tunnukaan yhtään niin pitkältä ajalta! Ainut mikä tuntuu pitkältä on se aika, jolloin olen viimeksi ollut töissä. Tänään nimittäin kävin pyörähtämässä työpaikalla, ja ajatuskin siitä, että ensi viikolla pitäisi osata olla täysipainoinen, tehokas työntekijä, tuntuu tällä hetkellä aika kaukaiselta. Jotenkin sitä ei osannut ajatella, että työpaikalla kaikki on jatkunut entiseen malliin poissaollessani eikä homma jatkukaan siitä, mihin minä sen jätin. Aika ei pysähtynyt töissä, vaikka oma elämä onkin pyörinyt hetken aikaa vain oman kodin ympärillä.
Tällä viikolla olemme jälleen käyneet päivittäin Minean kanssa tutustumassa (eli leikkimässä, syömässä, uimassa piha-altaassa ja pomppimassa trampoliinilla) tulevaan hoitopaikkaan, ja muutamana päivänä Minea on jopa ollut tunnin verran itsekseen hoitotädin ja muiden tyttöjen kanssa. Kaikki on tähän asti mennyt loistavasti, ilman minkäänlaisia kiukkuja, ja se jos mikä ilahduttaa omaa mieltäni!
Meillä on siitä hyvin onnellinen tilanne, että sain järjestettyä itselleni maanantait vapaiksi, jotta Minea saa viettää pidennettyä viikonloppua kotona. Lisäksi työni lopetan joka päivä kahdelta, jolloin saan Minean haettua hoidosta heti päiväunien ja välipalan jälkeen. Meidän ihana perhepäivähoitajamme pitää torstai-iltapäivisin hoitolapsilleen toisen hoitajan kanssa jumppatunnin läheisen päiväkodin salissa, ja siihen haluamme ehdottomasti Mineankin pääsevän osallistumaan. Näinä päivinä tyttö haetaan kotiin sitten vähän myöhemmin.
On jännittävää nähdä, kuinka arki alkaa meillä rullaamaan, mutta eiköhän se vielä melko helppoa ole yhden pienen lapsen kanssa. Uniasiat minua mietityttävät eniten, jo tällä viikolla yöt on nimittäin nukuttu huonosti. Voisikohan se johtua jo näistä parista hoidossa vietetystä tunnista ja siitä, että hoitoon menosta ja hoitopaikan muista tytöistä on Minealle koitettu puhua jo mahdollisimman paljon..? Yhtenä iltana Minea jopa oli huomaamatta keksinyt nukkumaanmenon jälkeen kiivetä ite pois pinnasängystään ja tepasteli pokkana olohuoneeseen. Pitäisi varmaan alkaa harkita pinniksen laidan poistoa..
Tällä viikolla on muuten tapahtunut erityisen kivoja juttuja, monien ystävien tapaamisen muodossa. Nämäkin mustikkapiirakan syöntikuvat on otettu, kun valloittava Evelina tyttöineen kävi kyläilemässä. En olisi koskaan voinut uskoa, että blogini lukijamäärä olisi jonain päivänä näinkin suuri (arvonta on kyllä vielä tulossa :)..), enkä myöskään osannut kuvitella sen tuovan uusia samanhenkisiä ystäviä. Toisaalta se on hyvinkin järkeenkäypää, kun ajattelee että toisen blogista tykkääminen myös hyvin todennäköisesti tarkoittaa sitä, että kemiat voi myös tosielämässä käydä yksiin. Mustikkapiirakan ohjetta en tosin tällä kertaa täällä jaa, siitä tuli sen verran peruspiirakan makuista :).

lauantain puuhia ja asu revityillä farkuilla

Moikka!

Vielä lauantainakin olo oli sen mukainen, että kyllä huomasi matkustaneensa koko torstaipäivän. On se kummallista kuinka loman jälkeen tarvitsee kotona toisen loman palautuakseen normaaliin toimintakuntoon! Mielessäni oli kuitenkin kynsiin glitterjauhe, jota oli saatava sillä sekunnilla kun ajatus putkahti mieleeni, aamusta siis suuntasimme kaupungille.

Vielä kukonlaulun aikaan (todellisuudessa Minea herää nykyään vasta yhdeksän aikoihin :)) ilma ei ollut kovin lämmin, joten vedin pitkästä aikaa päälleni rennot, revityt farkut. Kyllä muuten huomasi näin vähän tiukemman vaatetuksen kanssa, kuinka loman herkuttelu on tehnyt tehtävänsä ja jättänyt jälkeensä muutamaa lenkkeilyviikkoa kaipaavan vartalon! Farkkujen kanssa puin vilpoisen pitkähihaisen sekä lempparikseni nousseen Mulberryn Alexan. Matkalta palattuamme pakkasin Neverfulin säilytyspussiinsa, ja Alexa on keikkunut olallani siitä lähtien kaikkialla. En enää osaisi kuvitellakaan pienempää kokoa itselleni, niin loistavasti oversized-malli käy asujeni pariksi, puhumattakaan etteikö tummanruskea väri olisi juuri se minulle oikea.

Laukun myötä huomasin kesäisemmissä kengissäni pienen puutoksen mitä tulee ruskeisiin yksilöihin. Mikäköhän minut on viime aikoina saanut ostamaan niin paljon juurikin kenkiä..? Asia alkoi kaihertamaan mieltä niinkin paljon, että lopulta nappasin Hennesistä mukaani tummanruskeat ballerinat saman tien, onpahan ainakin yksi kenkäpari, joka sopii loistavasti uuden laukkuni kanssa ;).

BLOUSE: H&M // JEANS: Gina Tricot // SHOES: Pieces //
SUNGLASSES: Ray Ban // NECKLACE: Lindex // BAG: Mulberry

Kaupunkikierroksen ja Minean päiväunien jälkeen keksimme lähteä Peukkulaan syömään ja hetkeksi touhuamaan. Harmiksemme ravintola oli sulkenut ovensa etuajassa synttärijuhlien vuoksi, mutta Minealle mielenkiintoista tekemistä riitti joka tapauksessa. Tällä kertaa ehdimme nähdä myös hetken aikaa satuhahmoja Peukkulan satumaassa, ja voin vain arvailla kuinka suosittu siitä vielä tulee Minean vähän vanhetessa.

Minealla oli Peukkulassa hiukset elämänsä ensimmäistä kertaa ponnarilla, ja ainakin minusta tyttö tuntui saaneen sen myötä kuukausia lisää ikää. Kaikki vauvamaisuus oli tipotiessään, kun Minea viiletti menemään ponnari tanassa pomppulinnasta toiseen edelleen hokien ite, ite. Minealle liukumäet tuntuvat olevan hieman pelottavia (pienempänä hän kolautti päänsä muutaman kerran laskiessaan puiston mäkeä), ja nytkin Peukkulan mäkeä ensimmäistä kertaa laskiessaan tyttö ihan tärisi jännityksestä. Kaikesta huolimatta hän päättäväisesti halusi ihan yksin laskea mäen, ensijännityksen jälkeen useampaankin kertaan. Siinä vasta todellista rohkeutta, johon itse tuskin pystyisin!

P.S. Kurkatkaahan vielä tämänpäiväinen aiempikin Crocs-postaus, jossa kaipailen apua kengänkokoarvioon, vaikka otsikko ehkä aavistuksen viittaisi siihen, että apu olisi tarpeen myös jonkin sortin ostosriippuvuuteen :). Yhden huippukommentin sainkin jo siitä, kuinka kokoarvion tekeminen on lähes mahdotonta. Taitaisi ehkä ollakin viisainta unohtaa ensi kesää koskevat ostokset Minean osalta ja alkaa suunnata katsetta kohti syksyä.

rento viikonloppu & helppo, rapeakuorinen leipä

Iltaa!

Mahtava viikonloppu jälleen takanapäin! Kesäviikonloppuihin saa jollain ihmeen tavalla aina mahdutettua kahteen päivään läjäpäin kivaa puuhaa ja paljon hyvää ruokaa, kun taas talvella jo yksi kauppareissukin kovassa pakkasessa tuntuu palkinnonarvoiselta suoritukselta :).

Perjantaina vietimme Minean ja Pablon kanssa laatuaikaa kotona lajitellen kirpparitavaroita, kun mieheni nautti samaan aikaan VIP-kohtelusta Suomipop-festareilla. Kuunneltavaa tuolla festareilla olisi varmasti riittänyt itsellenikin, mutta viime aikoina menoa on ollut niin paljon, että nyt jäin mielelläni kotiin. Lauantaina sain myös herätä lähes kukonlaulun aikaan, kun lähdimme ystäväni kanssa jo hyvissä ajoin varaamaan paikkoja Sepänaukion kirpparilta. Ilma sattui olemaan täydellisen aurinkoinen, ja kauppakin kävi ensimmäisten tuntien aikana vilkkaana. Lopuille vaatteille täytyy varmaan syksystä varata vielä kirpparipöytä tai tehdä kuten mieheni ehdotti ja viedä kaikki surutta vaatekeräykseen.

Iltapäivästä saimme erityisen ihania vieraita kylään Etelä-Suomesta, kun ystävämme ajeli meille yhden yön visiitille vielä ennen lasketun ajan lähestymistä. Ilta oli oikein mukava, söimme grilliruokaa ja lisukkeena uuniperunoita. Perunoiden täytteeseen laitoin tuorejuustoa (ruohosipuli), ranskankermaa ja pieneksi pilkottua tomaattia. Taivaallisen hyvää! Jälkiruokana herkuttelimme valkosuklaa mud cakella tiikerijäätelön kanssa. Reseptinä käytin samaa Valion ohjetta kuin aiemmin leipomiini muffinsseihin.

Valkosuklaa mud cake


4 kananmunaa
1,5 dl sokeria
2 levyä Pandan valkosuklaata
200 g voita
2,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
ripaus suolaa

Vaahdota munat ja sokeri.
Sulata valkosuklaa ja voi ja lisää munasokerivaahtoon.
Sekoita kuivat aineet keskenään ja yhdistä taikinaan.
Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun irtopohjavuokaan ja paista 200 asteessa noin 15 minuuttia.
Kakku saa jäädä keskeltä hieman raa’aksi.
(Paiston aikana kakun päälle voi lisätä leivinpaperin mikäli pinta meinaa tummua.)

 

Illalla valmistelin jo valmiiksi myös taikinan aamupalaamme. Kokeilin ensimmäistä kertaa tehdä leipää, superhelpon ohjeen löysin täältä. Olin yllättynyt, että lopputuloksena syntyi niin uskomattoman hyvä, rapeakuorinen vehnäleipä. Kaikki valmistui perusraaka-aineista muutaman minuutin työllä ja useamman tunnin kohottamisella. Jos et vielä ole tähän reseptiin törmännyt niin suosittelen ehdottomasti kokeilemaan. Voin lähes luvata, ettei kokeilu jää viimeiseksi kerraksi!

Helpoin leipä ikinä

7 dl vehnäjauhoja
2 tl suolaa
0,5 tl kuivahiivaa
3,5 dl lämmintä vettä

Sekoita kuivat aineet ja lisää vesi.
Sekoita taikina tasaiseksi ja peitä kulho tiukasti kelmulla.
Anna kohota huoneenlämmössä 12-15 tuntia.
Lämmitä uuni 225 asteeseen ja laita samalla kannellinen pata uuniin lämpenemään.
Pyöräytä kohonneesta taikinasta pallo jauhojen avulla ja jätä kelmun alle noin puoleksi tunniksi.
Ripottele taikinapallon päälle suolakiteitä (tai muuta maustetta makusi mukaan).
Laita taikina kuumaan pataan, kansi päälle ja paista puoli tuntia.
Paista vielä 15 minuuttia ilman kantta.

Meillä matkakin lähenee jo hurjaa vauhtia (onneksi jo heti viime maanantaina saimme passit tilattua), ja ensi viikollakin on luvassa paljon ohjelmaa. Huomenna tai tiistaina saan postista laukkukaunokaiseni (seurailkaahan sitä Instagramia :)), ja lauantaina suuntaamme mieheni kanssa ihan kahdestaan Helsinkiin tapaamaan ystäviä ja viettämään ihanaa iltaa. Iloista alkavaa viikkoa kaikille!

sadepäivän puuhia

Hello!
Viime päivät on antanut pieniä viitteitä siitä, että paras osa kesästä taitaa olla jo takanapäin. Onneksi meillä on ainakin lämpöä tiedossa vielä tähän loppukesäänkin, sillä itsellä on rusketus jäänyt hyvin vähäiseksi tänäkin kesänä (viime kesänä tilanne oli vielä huonompi kun Mineakin oli sen verran pieni, ettei oikein puistoilun päälle tajunnut).
 
Vielä ennen Minean syntymää sadepäivät oli minulle ihania laiskoja kotipäiviä, jolloin sai hyvällä omatunnolla makoilla kotona tekemättä mitään. Viime aikoina (tälläkin viikolla) olen kuitenkin huomannut, että Minea viihtyy ulkona ihan yhtä hyvin pienessä sateessa kuin auringonpaisteessakin. Vesisade tuntuu olevan jopa jotain hieman erilaista ja jännittävää Minean mielestä (ja voih, ne lätäköt!), joten äitinä en ole raaskinut kieltää tätä iloa lapseltani. Niinpä sitten tälläkin viikolla seisoin sateenvarjon kanssa puiston laidalla katsellen Minean vesileikkejä lätäköissä ja rännejä tutkimassa.
Heti ensimmäisenä ei sateisena päivänä lähdimme ystäväni Lauran luo ulkoilemaan ja herkuttelemaan mustikkapiirakkaa. Laura on itse asiassa ensimmäinen ystävistäni, joka alkoi kirjoittamaan blogia, ja sitä kautta minäkin aloin vähitellen äitiyslomani aikana kypsytellä ajatusta omasta blogista. Ja nythän tälle tielle ollaan jääty. Bloggaamisesta on tullut minulle harrastus, se hetki jolloin saa pyhittää kaiken ajan täysin omalle jutulle. Bloggaavat kanssaäidit varmaan tietää tunteen ;)?
Harmittaa vähän jo etukäteen, kun ajattelen alkusyksyä ja töihinpaluuta, sillä tiedän sen vähentävän ainakin muiden blogien lukuaikaa, mutta tiedän myös varmasti, että täällä jatketaan samaa linjaa. Ja iso kiitos teille, että olette pysyneet mukana (ja uusiakin lukijoita tulee jatkuvasti, mikä ilahduttaa minua suuresti), tuntuu kuin osan kanssa oltaisi jo vanhoja tuttuja :). Kommenttinne on se suurin syy, joka saa hymyilemään ja jatkamaan blogin kirjoittamista varmaan vuosiksi eteenpäin!
Huomiseksi minä olen tilannut pelkkää auringonpaistetta Keski-Suomeen, kun lähden ystäväni kanssa ulkokirppikselle myymään meidän pieneksijääneitä vaatteita. Muutama laatikollinen vaatetta on odottanut uutta kotiaan jo hyvän aikaa pikkumakkarimme nurkassa, mutta tänään inventoin vielä lisää vaatetta ja tavaraa huomiseksi, ja voin sanoa, että sitä on paljon! Jos siis olet lähettyvillä niin tulehan huomenna Sepän aukion kirpputorille tekemään löytöjä. Meidän pöydästä kaikki lähtee huippuhalvalla :).

Tänään ehdin myös ottaa ihania kuvia Mineasta saamassamme uutukaisessa, joka jo Facebookin puolella näkyikin.. Niitä kuvia siis tulossa lähipäivinä ja lisäksi omia asukuvia uusimmassa maxihankinnassani.
Iloista mieltä viikonloppuun!

kylässä lauantaina & pohdintaa maitoallergiasta

Lauantaiksi meidät oli kutsuttu ystäviemme luo grillaamaan hieman pohjoisempaan Keski-Suomeen. Aluksi olimme aivan kahden vaiheilla ottaako Minea mukaan ajatellen lähes tunnin ajomatkaa suuntaansa ja viimeaikaista vierastamista, mutta päädyimme lähtemään matkaan koko porukalla. Onneksi teimme niin sillä matkat sujui tällä kertaa erinomaisesti eikä vierastamisesta ollut tietoakaan. Päinvastoin, tyttö touhusi kuin kotonaan juosten pitkin pihoja ja leikkien ties millä tavaralla, jonka pihapiiristä sattui löytymään. Mahtavaa huomata, että Minea on taas oma iloinen ja sosiaalinen itsensä!

Kaiken kaikkiaan vierailumme oli aika pikainen käynti syömässä ja vaihtamassa kuulumiset, mutta mukavaa oli (niin kuin yleensäkin kaikki, mikä katkaisee kivasti arjen rutiinit :)). Kaveripiirissäme hyvin harvoilla vielä on lapsia (niitä kyllä tuntuu tulevan vähitellen enemmän ja enemmän), joten aika useinkin meidän kyläilyt nykyään menee kaavalla käydään moikkaamassa ja jätetään loppukansa jatkamaan iltaa yöhön. Eikä siinä mitään, tällä iällä ei kovin montaa vapaaehtoista yövalvomista vuodessa jaksaisikaan ;). Ja eikö niitä lapsiakin hankita osittain myös siksi, että toivotaan muutosta senhetkiseen elämänrytmiin?
 
Olen pääsääntöisesti tahtonut pitää tämän blogin hyvin positiivisella linjalla ja kirjoitellut melko arkisista asioista (kaikilla kun varmasti niitä huonojakin päiviä löytyy omastakin takaa), mutta tänään on pakko jakaa muutama päänvaivaa aiheuttava ajatus. Tällä hetkellä en nimittäin yhtään tiedä missä meillä mennään Minean maitoherkkyyden suhteen. Kuvittelin kaiken olevan selvää, kun verikoe näytti negatiivista maitoallergialle, mutta muutamana iltana ollaan jälleen otettu takapakkia. Ensin ulos tuli maitoon tehty iltapuuro (aina ennen puuro on tehty veteen), ja tänään kokeilimme pienen määrän laktoositonta maitojuomaa sillä tuloksella, että ensin meni maha sekaisin ja sitten oksennettiin.
Nyt tuntuu siltä, että vaikka testit näyttäisi mitä, on Minealla oltava jonkinlainen yliherkkyys maitoa kohtaan. Jotain lääkäri puhuikin jostain maitoproteiineista ja ties mistä, mutta itse haluaisin varmuuden asiasta ennen kuin tieten tahtoen alamme mitään ainesosaa Minean ruokavaliossa välttämään. Ruoanlaitossa meillä käytetään tälläkin hetkellä maitoa normaalisti eikä Minea reagoi siihen mitenkään, joten mistään kovin vakavasta tuskin on kyse..? Vai voisiko kaikki olla ihan vain normaalia tottumattomuutta ja menisi ohi muutamassa päivässä? Vastaavista kokemuksista en ole lähipiirissäni kuullut, mutta kun lapset ovat niin ykslöllisiä kaiken suhteen.
Hankala asiaa on arvuutella suuntaan tai toiseen eikä kovin montaa kokeiluakaan viitsisi tehdä. Etenkin ennen hoidon aloitusta elokuussa olisi kiva saada selkeyttä asiaan, ja niin toivon tapahtuvankin ensi kuussa neuvolan ja neuvolalääkärin yhteydessä. Jos jollain teistä on jakaa neuvoja tai kertoa omia kokemuksia niin kuulen niitä oikein mielelläni!

veneretki saareen & mintunväristä Pomppia

Heippa!
Taas on melkein yksi viikko takana ja nyt täytyy todeta, että onneksi tästäkin selvittiin. Tiistaina oli nimittäin aikamoinen epäonnistumisten päivä, kun ensin aamulla pilasin lounasruokamme maustamalla sen liialla pippurilla, aamupäivällä Minea kompastui ystäväni luona kynnykseen ja löi hampaansa ylähuuleen, iltapäivällä Minea kaatui keinuhevosensa kanssa ryminällä lattialle ja illalla sain viestin, ettei eräs toivomani asia tulekaan onnistumaan. Joskus kaikki vaan tuntuu menevän niin pahasti mönkään, että niinä päivinä on parempi olla yrittämättä mitään kovian suuria, tippuu sitten matalammalta ;).
Onneksi tiistaita lukuunottamatta kaikki on mennyt normaalisti (mitä nyt Minea eilen tippui tuolilta ja löi poskensa pöydänjalkaan), ja tällä hetkellä omat laukkuhaaveetkin näyttäisi ehkä jopa toteutuvan yhden kauniin yksilön kohdalla. Viime sunnuntaina laskimme vesille pienellä moottorilla varustetun soutuveneen, jonka mieheni osti jo keväällä meille, jotta pääsisimme myös kesäaikaan käymään vastarannalla sijaitsevalla laavulla grillaamassa. Päätimme säitä uhmaten lähteä samantien pienelle ensiajelulle ja pakkasimme mukaan paljon evästä ja aurinkoista mieltä.
 
Kumma kyllä Mineakin suostui pitämään päällään pelastusliivejä, ja tyttö tykkäsi veneen keinumisesta kovasti. Pientä kekseliäisyyttä sai tosin käyttää, ettei Minea lähtenyt kävelemään ympäri soutuvenettä, ja haettiin me yksi järveen tippunut lapiokin soutaen takaisin..
 
Näissä kuvissa näkyy Minean päällä ihanat mintunvihreät Pompin 40%:n alennuksesta tilatut leggarit ja tunika. Leggaripaketissa tuli toisetkin (minttu-valkoraidalliset) samanlaiset ja myöskin mintunvärinen fleecetakki ja sukkia. Vielä yksi tilaus lähtee meiltä kunhan alennukset kipuaa 60-70%:iin ja mikäli kokoja on vielä jäljellä. Pink Dreams -blogista TÄÄLTÄ näette jo pienen vilauksen POMPdeLUXin AW13 -mallistosta, ja itseäni se ainakin miellytti kovasti noin värien ja materiaalien kannalta. Odotatteko te yhtä malttamattomina syksyn mallistoa? Onneksi omat kutsut on jo varattuna heti syyskuun alkuun!
 
Tänään meillä on kiva iltapäivä, kun lähdemme kohta koko perheen voimin ulos syömään ja tapaamaan opiskeluaikojeni ystäviä. Mineaakin on pidetty tarpeeksi kauan nälässä niin, että kaikki edellytykset paikallaan pysymiselle ja siististi syömiselle on valmiina. Saa nähdä miten käy :), pitäkää peukkuja!

ihana ilta naapureilla & muita mietteitä

Kyllä nyt laiskottaa! Mutta niinhän sitä sunnuntaina saakin. 🙂 Takana on vähän lyhyeksi jääneet yöunet, kun eilinen ilta meni iltaa istuessa naapureiden kanssa. Pihahommat muuttuivat yllättäen viinin maisteluksi kahden seinänaapurin kanssa ja täytyy sanoa, että oli hulvattoman hauskaa! Illan mittaan ehdimme muun muassa pitää sotilaalliset ”naamiaiset” ja miehet pelasivat viskimölkkyä (älkää edes kysykö mitä ihmettä se on..). Pieneksi ongelmaksi meinasi muodostua se, ettei meillä ole toimivia kunnon itkuhälyttimiä, mutta lopulta virittelimme kännykät hoitamaan samaa asiaa. Tulipa aikamoinen tuntien maratonpuhelu ;)!
 
Vaikka aamulla väsyttikin niin eilinen oli ihan ehdottomasti tervetullutta piristystä meidän naapurustoon. Kuten jo aiemmin olen maininnut tulee naapureiden kanssa vietettyä perheinä hyvin vähän (jos ollenkaan) aikaa, kun kaikilla on omat kiireensä, mutta on ihana huomata, että näinkin läheltä löytyy mukavaa rentoa seuraa, joiden kanssa viihtyy erinomaisesti. Sovimmekin jo eilen, että täytyy meidän kestittävienkin joku ilta tarjota eilisen isännille hyvää ruokaa ja juomaa vastapalveluna, joten eiköhän tästä vielä jonkinlainen perinne saada aikaan ;).
Yöunista puheen ollen täytyy muuten mainita, että meillä nukutaan jälleen täysiä öitä. Muutos jokaöisestä valvomisesta tapahtui yhdessä yössä, kun vaihdoin maitojuoman takaisin kakkoskorvikkeeseen. Saimme verikokeen tulokset eikä niissä ollut viitteitä allergioista, mutta siltikin Minea näyttää jollain tasolla reagoivan maitoon, joten tilannetta täytyy kyllä vielä tarkkailla jatkossakin. Harmillinen juttu sinänsä, mutta onneksi kyse ei ainakaan ole mistään vakavasta, kunnon allergiasta.
 
Minean syntymän jälkeen olen oppinut sen, että koskaan ei pitäisi ääneen kehua, kuinka jokin asia sujuu niin kovin hyvin. Perjantaina taisin nimittäin ehtiä sanomaan kuinka kerrankin olen saanut pihakukat kasvamaan, joten eiköhän siihenkin eilen jo tullut muutos. Minea oli takapihalla leikkimässä samalla kun mieheni rakenteli porttia uuteen aitaamme ja tyttöhän ehti siinä samalla lähes huomaamatta syödä suurimman osan mansikkamaamme mansikanaluista. Myös kaikki vihertävät mansikat kelpasivat, joten taidetaan sittenkin jäädä ilman oman maan mansikoita.. Eikä tällä hetkellä näytä kovin hyvältä salaattienikaan tilanne, kun kastelu unohtui taas vähäksi aikaa ja versot ehtivät hieman nuupahtaa. Mitenköhän sitä ikinä oppisi?
Taitaa meille parhaita kukkia olla ihan luonnon kukat, joita voi käydä poimimassa maljakkoon silloin, kun ne ovat kauneimmillaan ja niiden kuihduttua ei harmita rahan menetys. Kävimmekin Minean kanssa yhtenä hieman viileämpänä päivänä pihalla katselemassa löytäisimmekö sieltä jotain kauniita kukkia sisälle maljakkoon pomittavaksi. Löytyihän niitä. Ostin viime kesänä Partyliteltä suuren lasimaljakon, jonka säilytys on niin hankalaa, että maljakko saa lähes aina olla jollain pöydällä esillä joko kukkien tai kynttilöiden kera. Ja mikäs sen parempaa kuin luonnonkukat, jotka on täysin ilmaisia ja joskus jopa paljon kauniimpia kuin tarkasti asetellut ja mietityt kimput.
 
 
Kukkien etsintään mukaan lähti täältä Jyväskylästä Pienikamarista ostettu suloinen vetolelu. Bambi sai reissussa vähän elämän jälkiä itseensä (asfaltilla vedettäessä puuosien maalipinnat ei oikein tahtoneet kestää 🙂), mutta niin siitä tuli vain entistä hellyyttävämpi ja jopa vähän antiikkisen näköinen. Pienikamarista kävin eilen myös ostamassa Minealle kaksikahvaisen muovimukin ja samalla matkaan lähti itselle uusi posliinikulho. Vaatekaupoista pysyin tällä kertaa mahdollisimman kaukana, mutta pientä kodintavaraa tuli ostettua senkin edestä. Vihdoin ja viimein hankin muun muassa kunnon tyllat pursotukseen, joten täytyy varmaan ensi viikolla tehdä kesän ensimmäinen mansikkakakku.
 
Kesä taitaa aika lailla olla nyt vasta puolessa välissä, mutta itsellä ajatukset siirtyy lähes päivittäin jo syksyyn. Toisaalta syksyä sekä Minean hoidon ja uudenlaisen perhearjen aloitusta odottaa kauhulla, mutta toisaalta olen aina tykännyt arkirutiineista ja tunnelmallisista, pimenevistä illoista. Ihanan oman hetken tulee silloinkin minulle varmasti tarjoamaan tämä blogi, joten kiitos teille, että jaksatte pysyä mukana ja kommentoida ahkerasti! Vielä kun oppisin ottamaan vastaan kehuja ilman että tarvitsee kotona itsekseen punastella ;)..

viikon kuulumiset (uusilla hiuksilla) & cookies

Heipat!
Meidän viikko on muuten sujunut ihan normaaliin tahtiin, mutta joka aamupäivä olemme käyneet leikkimässä Minean tulevan perhepäivähoitajan pihassa. Päädyimme yksityiseen hoitajaan, koska emme halunneet odottaa kunnallisen päätöstä jännittäen sitä, pääsisikö Minea toivomallemme hoitajalle vai ei. Ainakin nyt tuleva hoitopaikka tuntuu oikein hyvältä, hoitaja on innostunut työstään ja lapset viihtyvät erinomaisesti, Minea mukaan lukien.
Uuden värinkin sain päähäni ja kuten huomaatte päädyin melko tummaan. Tykkäättekö? Jälleen kerran on todettava, että olen enemmän kuin tyytyväinen lopputulokseen, ja nyt väri on lähempänä omaa väriäni, joten ensi värjäystä voi helposti pitkittää. Joskus tuntuu, että kampaajani tietää ajatukseni ja toiveeni just eikä melkein, ei muuten niin epäselvästä selityksestä voisi tulla niin täydellistä jälkeä. 🙂 Huomaatteko muuten, että pituudestakin lähti melkoisesti kuivia latvoja pois?

Maanantain alesta löytämäni vaalea mekko ja vyö on molemmat päässeet jo ahkeraan käyttöön. Monesti ostan tällaisia vyötärölle asetettavia vöitä ja silti ne aina jää kaappiin roikkumaan, mutta tämän rusettikoristeisen suhteen aion olla päättäväinen ja käyttää sitä edes sen viiden euron edestä minkä se maksoi. Vyö käy myös kivasti pitkän maksihameen kanssa, jonka ostin samalla ostosreissulla, ja jos se siltikin jää käyttämättä, niin teen siitä vaikka rannekorun..
 
Tänään muuten eksyin vielä Mineankin kanssa kaupungille ja tein lisää alelöytöjä Vero Modasta. Mieheni alkaa varmaan jo suunnitella kaikkien pankkikorttieni kahtialeikkaamista, hain nimittäin postistakin tänään kolme alepakettia! Viime shoppailureissulla mieleeni oli kuitenkin pahasti jäänyt kummittelemaan yksi vastustamaton juttu, mikä oli pakko käydä nappaamassa mukaan, vaikkei alessa ollutkaan. Voin paljastaa sen verran, että se on jotain mikä jakaa mielipiteet hyvin jyrkästi kahtia. 😉
Tällä viikolla on myös ehditty tavata ystäviä ja yhdelle heistä leivoin viemisenä cookieseja M&M’s suklailla. Ohje on peruskekseihin ja suklaata vaihtamalla saa vaikka millaisia variaatioita aikaan (ystäväpiirini muun muassa hullaantui Daim-versiosta)! Tässä vielä resepti, joka löytyy myös TÄÄLTÄ.

Suklaacookies

125 g voita
3/4 dl sokeria
3/4 dl fariinisokeria
2 tl vaniljasokeria
2 munaa
3 dl vehnäjauhoja
1/2 tl leivinjauhetta
200 g suklaata (esim. Daim tai M&M’s)
Vatkaa pehmeä voi ja sokerit vaahdoksi.
Lisää joukkoon munat hyvin vatkaten.
Lisää joukkoon myös toisiinsa sekoitetut vehnäjauhot ja leivinjauhe.
Murskaa suklaa ja sekoita taikinaan.
Nostele pellille korkeita taikinanokareita, kukkurallinen ruokalusikka on yksi keksi.
Mitä korkeammaksi nokareet jätät, sitä pehmeämpiä cookieseista tulee!
Paista 175 asteessa noin 10 minuuttia.

Herkuteltua on tullut muutenkin ihan liian paljon viime päivinä (onneksi vastapainona olen myös saanut raahattua itseni lenkkipolullekin), ja mielessä olisi taas kasa uusia reseptejä, joita haluaisin kokeilla heti sopivan tilaisuuden tullen. Minealle herkutteluksi on kelvannut myös mansikat, joita on alkanut ilmestyä meidän takapihan amppeliin ja istutuksiin. En kutsuisi itseäni viherpeukaloksi (päinvastoin), mutta nyt täytyy sanoa, että olen saanut melkein kaikki istuttamani kasvit kasvamaan. Pioni kukkii etupihalla, mansikat, kirsikkatomaatit ja salaatinalut kasvavat takapihalla. Toivoa siis varmaankin on!

Muistatteko, kun pari viikkoa sitten mainitsin jääneeni koukkuun vuohenjuustosalaattiin? Löysin kaupan hyllyltä valmista paholaisenhilloa ja uskaltauduin kokeilemaan salaatin tekoa itsekin. Lopputulos oli erinomaisen maukas ja pääsee lautaselleni ihan varmasti pian uudelleenkin, mutta vuohenjuuston paistamisen kanssa minulla on vielä paljon opeteltavaa. Jos joku teistä tietää, miten juuston saa sellaiseksi kuin ravintoloissa, niin eikun vinkkiä vaan kommenttiboksiin..

Toivottavasti jaksoitte lukea loppuun asti. 🙂 Nyt aion keskittyä alepakettien availuun ja heti sen jälkeen kaivan Siwa-säkin kaapista ja laitan elokuvan pyörimään mieheni kanssa. Ihanaa viikonloppua kaikille! Etenkin niille, joiden loma on vasta aluillaan 🙂

kesän kukkaistyttö & maukas porkkanakakku

Meillä asuu pieni kesää ja kukkia rakastava 1-vuotias tyttö, joka on viime päivinä pitänyt hyvin huolen siitä, että meidän ympäristöstä löytyy voikukkia jatkossakin runsain määrin. Jos jossain tienpientareessa näkyy voikukan valkoinen hahtuvapallo, niin Minea käy sen nappaamassa ja puhaltelee hahtuvat ympäriinsä. Tänään äitini kanssa puistossa Minea oli saanut aikaan ketjureaktion, ja lopulta lähes koko puiston lapset olivat seisoneet rivissä puhaltelemassa voikukkia.
Iltapäivä meillä oli tänään vähän rankempi, kun kävimme lääkärillä näyttämässä Minean ihoa. Minealla on jo jonkin aikaa ollut toinen suupieli erityisen kuiva eikä kesäaurinkokaan ole saanut ihoa paranemaan. Soitin asiasta neuvolaan muutama viikko sitten ja sieltä saimme neuvoksi kokeilla vitamiineja sekä Bevita-voidetta, kun aiemmin olimme käyttäneet Bepanthenia tuloksetta. Muutosta kuivuuteen ei kuitenkaan ole juurikaan ollut, joten tänään päätin, että asiaan on saatava jokin selvyys.
Lääkärin veikkaus oli, että kyse on tavallisesta, lapsille hyvin yleisestä ihon kuivumisesta ja ärtymisestä (toivotaan, että tästä todella on kyse), mutta verikoe otettiin vielä allergioiden varalta. Täytyy sanoa, että tuo verikokeen ottaminen oli melko hirvittävä kokemus sekä Minealle että äitille, kun suonta ei meinannut löytyä ja tyttö huusi varttitunnin täyttä kurkkua. Jokainen äiti varmaan tietää tunteen, kun toivoisi voivansa kärsiä kaiken kivun ja pelon lapsensa puolesta.. Eikä tämä edes ollut mitään verrattuna lapsiin ja perheisiin, joille sairaalat ovat lähes arkipäivää.

Lääkärimatkalla käväisimme samalla kaupungilla syömässä, kun veljeni tuli eilen jälleen kyläilemään pariksi päiväksi. Sain kaupungilla pidettyä päätökseni olla ostamatta mitään ennen kunnon alennusmyyntejä (verikokeen jälkeisellä järkytyksellä oli varmaan jotain vaikutusta asiaan), vaikka mielessä pyörikin huominen ilta. 🙂 Minulla on yleensä ollut huonona tapana ostaa jotain uutta kivaa päällepantavaa, jos tiedossa on ollut iltamenoja, mutta ehkä tällä kertaa asiaan vaikutti sekin, että aiemmin tällä viikolla tilasin pienenpienen jutun Guccilta itselleni ensi syksyä ajatellen. :))
Aina veljeni käydessä meillä kyläilemässä minulla on tapana leipoa hänen lempiherkkuaan. Yleensä toiveena on mokkapalat, mutta nyt kieltäydyinkin tekemästä joka kerta samaa ja leivoin suosikkilistan seuraavaa herkkua eli porkkanaleivoksia. Tämä ohje on erityisen helppo ja käy laiskallekin leipojalle, sillä taikinan ja täytteen ainekset vain sekoitetaan keskenään ja leipomisen haastavin osio on raastaa porkkanat. 🙂 Olen aina ollut melkoinen porkkanakakkufani ja ehdottomasti parasta kakkua saa täältä Jyväskylästä Wilhelmiinan kahvilasta. Sitä on tullut monet kerrat maisteltua, ja omassa kakussa olen yrittänyt päästä yhtä kuohkeaan täytteeseen. Salaisuus taitaa piillä voin ja tomusokerin vatkaamisessa, tai ainakin niin olen saanut ihanan mehevän ja kevyen päällisen.

Porkkanakakku



Pohja:
4 kananmunaa
3 dl sokeria
4 dl vehnäjauhoja
2 tl soodaa
2 tl leivinjauhetta
4 tl kanelia
3 tl vanilliinisokeria
6 dl porkkanaraastetta
100 g sulatettua voita
vettä, sokeria, sitruunamehua

Sekoita munat ja sokeri keskenään.
Lisää keskenään sekoitetut jauhot sekä sulatettu voi ja porkkanaraaste.
Kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle pellille ja paista 200 asteessa noin 20 min.
Sivele pohjaa paistamisen jälkeen sitruuna-sokerivedellä.


Täyte:
70 g voita
4-6 dl tomusokeria
200 g maustamatonta tuorejuustoa
2 tl vanilliinisokeria

Sekoita pehmeä voi ja tomusokeri sähkövatkaimella.
Lisää tuorejuusto ja vanilliinisokeri.

Näissä pihakuvissa näkyy äitienpäivän aikaan Stockmannilta tilaamani Pentikin paperinarutabletit. Pihakalusteidemme pöydän päällä on lasi, jonka alle sujautin tabletit niin ettei ne pääse häviämään tuulen mukana. Miksei lasin alle voisi laittaa jotain kivaa pientä kaitaliinaakin.. Niin ja mansikat on muuten ihan omassa maassa (tai amppelissa) kasvaneita. 🙂 Vähän maistui kylläkin kitkerälle, kun joku viherpeukalo on unohtanut hoitaa kastelun. 😉 Nyt suuntaan vielä pikaisesti autolla käymään satamassa kuuntelemassa Sataman yön artisteja ja sitten unten maille. 🙂

Kuokkalan kartanolla

Nyt on työurakka tältä erää ohi ja loma voi jälleen jatkua laiskottelun merkeissä. 😉 Muutamaan päivään en ole ehtinyt paljon muiden blogeja lueskella, tai vielä vähemmän kommentoida, mutta nyt sekin asia korjaantuu, kun Minean uniaika on jälleen omaa aikaa. Tervetuloa ihana kotiäidin arki!
 
Pari viikkoa sitten kävimme vanhempieni seurassa Kuokkalan kartanolla kakkukahveilla, ja nämäkin kuvat napsin siellä. Itselleni riitti sillä kertaa kylmä juoma, mutta äitini kehui pienen kahvilan mansikkakakkua niin herkulliseksi, että hän olisi halunnut jo seuraavalla viikolla käydä kartanolla uudelleen. Täytyy varmaan käydä maistamassa joku päivä, jos vaikka saisi ideoita omiin kesän kakkuihin.
 
Mineakin viihtyi kartanolla hyvin, kun tiluksien aitauksesta löytyi hevonen ja poni. Ympäristössä on paljon kauniita kukkaistutuksia sekä luonnonkukkia ja pihakeinu, johon Minean oli päästävä keinumaan. Itse kartano ja piha-alueet on kauniisti hoidettuja, ja maisemat tarjoaa monia ihania paikkoja vaikkapa valokuvaukseen. Meillä kuvaus jäi hyvin vähäiseksi, kun Minealla oli kova vauhti päällä, ja tyttö juoksi innoissaan paikasta toiseen ukki juuri ja juuri perässä pysyen.
 
Vielä kun ilmat oli niin lämpimät, että ulkona tarkeni pelkällä T-paidalla ja shortseilla, huomasin ettei Minean vaatekaapista löytynyt riittävästi kivoja T-paitoja. Tilasin sandaalien kanssa samassa paketissa Nextiltä tämän turkoosin paidan ja saman keltaisena ja valkoisena. Olen tykännyt Nextin vaatteista tosi paljon aikaisemminkin, vielä kun ne on niin edullisiakin. Nämä T-paidat tuli kolmen settinä ja tällä kertaa täytyy todeta, että halpa hinta oli juurikin niin laadukasta (vai pitäisikö sanoa laadutonta) kun voisi olettaa. Parin pesun jälkeen paidat nimittäin on vähän menettäneet malliaan ja taitaa värikin olla jo jonkin verran haalistunut..

Nyt tulevana viikonloppuna (alkaen jo huomenna..) ohjelmassa on paljon kaikkea kivaa sekä Minealle että meille vanhemmille. Minean kanssa aiomme käydä pienehkössä huvipuistossa ja itse pääsen jälleen rentoutumaan paikalliseen tapahtumaan ystäväni (viime viikonlopun uunituoreen morsiamen) kanssa. Kesällä olisi kaikenlaista menoa ja tapahtumaa, mutta ihan kaikkialle sitä ei ehdi tai halua lähteä. Tämä tuleva perjantai taitaa olla omalta osaltani vähään aikaan viimeinen humputteluilta. 🙂

piknik takapihalla & maailman paras pannukakku

Moikka!
Kaksi päivää töissä ja jo tuntuu elämä kiireiseltä. Vaikka työpäivät ei olekaan kovin pitkiä, on puuhaa Minean ja kodin kanssa ollut ihan riittämiin ja illalla on voinut rojahtaa sänkyyn rättiväsyneenä. Onneksi tämä työrupeama kestää tällä kertaa vain viikon, joten toisaalta tämä on myös ihan kivaa esimakua siitä, mitä syksyllä on tiedossa, kun töihinpaluu on kunnolla edessä.
Minea on ainakin tämän viikon vanhempieni hoidettavana ja ensi viikolla miehellänikin alkaa parin viikon loma. On ollut mukava huomata, kuinka uskomattoman hyvin Minea viihtyy isovanhempiensa kanssa eikä ikävöi meitä vanhempiaan lainkaan. Muutamana iltana tyttö on jopa hakenut kenkiään ja vilkutellut ovella heippaa meille, kun ukki ja mummi ovat lähteneet takaisin asunnolleen. 🙂

Viime viikolla vietimme takapihallamme piknik-hetkeä Minean kanssa ja seuraksemme saimme naapurin pojat ja äidin. Pohdiskelimme sitä, kuinka vähän meidän taloyhtiössämme on yhteistä toimintaa ja päätimme ottaa tavoitteeksi istua iltaa yhdessä useamminkin. Samasta naapurista olen löytänyt itselleni lenkkiseuraakin, kun viimeisten parin viikon aikana olemme useasti käyneet hölkkäilemässä ja samalla vaihtaneet päivän kuulumiset. Monesti kuuntelen hieman kateellisena uusille asuinalueille muuttaneiden tarinoita mukavasta yhteisöllisyydestä asukkaiden välillä, mutta kaipa se on itsestäkin kiinni, ettei aina jaksa olla järkkäämässä jotain. Toiveissa olisi tulevien vuosien aikana löytää tontti, jolle alkaisimme rakentamaan taloa, joten ehkä jonain päivänä meilläkin on aktiivinen ja tiivis naapurusto..
Tällä piknikillä tarjoilin maailman parasta pannukakkua, jonka olen valmistanut samalla reseptillä jo monen vuoden ajan. Pannukakusta tuli alussa niin suosittua, että lähes puoli sukua teki sitä viikoittain ja mieheni veljen perheelle veimme reseptin kehystettynä pieneen tauluun, jotta se olisi aina tarpeen tullen käden ulottuvilla. Suosittelen siis ehdottomasti kokeilemaan, jos et vielä ole reseptiin missään törmännyt.

Maailman paras pannukakku



4 dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
1 tl vaniljasokeria
7 dl maitoa
2 kananmunaa
100 g sulatettua voita tai margariinia


Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää maito, munat sekä sulatettu margariini.
Paista 200-225 asteessa noin puoli tuntia.
 
Minean vaatteet: mekko: H&M // hattu: Next
Äitin vaatteet: mekko: H&M

Huomenna me otamme suunnan kohti Etelä-Suomea ja lauantaina pääsemme nauttimaan pitkään kaivatusta seurasta Minean Australian kummien puutarhajuhlissa. Ystävämme muuttivat Australiaan vuosi sitten kesällä ja tulivat nyt lomailemaan kesäkuuksi Suomeen ja ensi viikolla tänne Keski-Suomeenkin. Hieman jännittää, mitä juhlissa on tiedossa, sillä luvassa pitäisi olla jokin yllätysnumero.. 😉
Mukavaa viikonloppua!

ekaa kertaa uikkareissa & tunnustus

Ihan käsittämätöntä kuinka positiivisia ja mieltäpiristäviä kommentteja sainkaan teiltä edelliseen postaukseen! Kommentteja on aina mahtava saada, mutta erityisesti näitä oli ilo lukea. Kiitos teille! <3 Lupaan järjestää jonkun huippuihanan arvonnan heti, kun sadan lukijan raja ylittyy.
Käsittämättömältä tuntuu sekin, että taas on jo perjantai ja viikonloppu edessä. Me vietetään tänään iltaa Minean kanssa kaksin (muun muassa takapihapiknikillä), kun mieheni lähti johonkin poikien alamäkipyöräilyjuttuun Laajavuoreen. Metsässä pyörällä alaspäin huristaminen tuhatta ja sataa kuulosti omaan korvaani niin hurjalta, että vähän jännittää näinköhän mies tulee ehjänä kotiin..
Eilen Minea pääsi uudelleen rannalle, tällä kertaa kunnon varustuksessa. Uikkarit saatiin 1-vuotislahjaksi Australian kummeilta ja nyt ne pääsi ensimmäistä kertaa päälle. Useampaan otteeseen meidän piti talvellakin käydä uimahallissa, mutta aina se jäi muiden kiireiden / laiskuuden vuoksi, ja Minean vesileikit on tähän asti rajoittuneet ammeeseen ja omalle takapihalle. Kesällä rannalla tulee varmasti vietettyä paljon aikaa, sillä onneksemme asumme aivan uimarannan tuntumassa. Ensi viikolla pitäisi vielä käydä ostamassa pieni puhallettava uima-allas takapihakäyttöön, joten vesileikit on meillä varmasti tämän kesän ykkösjuttu.
Rannalle lähdimme ystäväni kanssa eväät mukana, tytöille hedelmiä ja äiteille pullaa. 😉 Vesi tuntuu vielä niin jäiseltä, että itselläkin kesti ikuisuuden tottua kylmyyteen kahlatessa rantaviivaa pitkin. Minea paineli rohkeammin veteen, mutta hetken läiskyteltyään pysytteli enemmänkin rannan hiekkaliejussa ämpäreiden ja kastelukannujen kanssa. Taisi paleltaa pientäkin.. Sain itse jopa vähän rentoutua ja ottaa aurinkoa rantahietikolla, kun Minea viihtyi yllättävän hyvin vieressä puuhaillen.
Huomenna onkin sitten minun vuoroni rentoutua työporukan kanssa oikein pitkän kaavan mukaan. Ostin muodinyöstä tätä päivää ajatellen ihastuttavan persikkaisen pitsimekon ja tänään oli vielä rynnättävä aamusta kaupungille katselemaan asusteita. Tein Lindexiltä mahtavan kenkälöydön ja ostinpa myös kangasta pieneen sisustusprojektiin, joka on ollut toteutusta vailla jo jonkin aikaa. Facebookin puolelta voitte nähdä vielä tänään pientä esimakua huomisen asusta ja blogin puolella asukuvia näkyy kunhan selviän sunnuntaiväsymyksestä. 😉
Sain jokin aika sitten new blog love -tunnustuksen ihanaiselta PIKKU-KARHUN ELÄMÄÄ -blogilta. Suuri kiitos tunnustuksesta Mariannelle, tämä lämmittää mieltä valtavasti. 🙂 Jos blogi ei vielä ole sinulle tuttu, niin suosittelen tutustumaan tähän kahden tytön äitin hempeään elämään. Vasta vähän aikaa sitten laitoin yhden tunnustuksen jakoon, joten tämä jää tällä kertaa jakamatta. Suosikkejani löydätte lukulistaltani, ja lupaan vielä päivittää listan ensi viikon aikana. Mielestäni tunnustuksen ansaitsette kaikki te kanssabloggaajat siitä, että tarjoatte lähes päivittäin mielenkiintoista luettavaa ja uskomattomia inspiraatioita!

shortseissa auringolta suojassa

Jo tarkenee shortseissa!
Noin kymmenestä Minean vaatekaapin shortsiparista korkattiin eilen ensimmäiset kesäkäytössä ihan ilman sukkiksia. Nämä italialaisen IDon shortsit on erityisen söpöt pienten röyhelöyksityiskohtien kanssa, mutta eipä jää kakkoseksi muutkaan ihanuudet, jotka vielä odottavat niitä toisia yhtä helteisiä päiviä. Ihastuin myös tähän uuteen Nextin lierihattuun, joka yhdessä varjon kanssa tekee kasvoille kaunista pitsikuviota. Täytyy muistaa vielä ommella ohuet narut leuan alle sidottaviksi niin pysyy hattu paremmin päässäkin. 😉
Aurinkoisella säällä pienen lapsen iho tulee suojata erityisen hyvin, mielellään pitkillä lahkeilla ja hihoilla. Apteekissa kertoivat, ettei alle 2-vuotiaille suositella aurinkovoiteita lainkaan, mutta jos niitä on käytettävä niin voiteen tulisi sisältää vain fysikaalisia suoja-aineita. Meille lähti matkaan Eucerinin voide erityisen helteisille päiville, jolloin pitkät lahkeet jätetään kotiin.

 
Eilen aloimme mieheni kanssa suunnittelemaan tulevaa kesää, sillä mieheni lomat lähestyvät jo kovaa vauhtia. Ensimmäisestä kahden viikon pätkästä olen viikon itse työkuvioissa kiinni ja jälkimmäisen kaksiviikkoisen aikana Minea aloittaa hoitoon tutustumisen. Kovin montaa perheen yhteistä lomapäivää ei siis tälle ajalle jää ja siksi ne on suunniteltava tehokkaasti. Mihinkään pidemmälle ulkomaille tuskin lähdemme, mutta Tallinna tai Tukholma voisi olla hyvä ja lapsiystävällinen vaihtoehto. Taas saa jakaa hyviä vinkkejä kaupunkien suhteen, jos sellaisia tulee mieleen. 🙂

Ensi viikolla tapahtuu jotain erityisen mukavaa. Vanhempani nimittäin vuokrasivat kesäkuuksi kaupunkiasunnon täältä Keski-Suomesta ja ”muuttavat” ihan muutaman kilometrin päähän meistä voidakseen nähdä Mineaa päivittäin. Periaatteessa tämä tietää myös enemmän omaa aikaa meille vanhemmille niin halutessamme, mutta voi olla ettei tyttöä kovin moneksi tunniksi raaski hoitoon laittaa. 😉 Tänä aikana tulee varmasti kuitenkin puuhailtua paljon Minean ja isovanhempien kanssa, hyvä paikka aloittaa voisi olla Ysitien lemmikki ja Nokkakiven puisto.

 

Huomenna aion jälleen pakottaa itseni hölkkäämään, jotta projekti saisi vähän tuulta purjeisiin. Reseptipinossa odottaa muutama uusi tuttavuus, joita olisi päästävä kokeilemaan heti sopivan tilaisuuden (eli tekosyyn) tullen, ja urheilemisen jälkeenhän voi hyvällä omatunnolla vähän herkutella, eikö? Ja mikä sen parempaa herkutteluviihdettä kuin huomenna neloselta tuleva Twilight. :))
Tuhannesti tervetuloa uudet lukijat!!

tyttö trampoliinilla & äitin trikoomekko

Heippa!
Tänään on ollut uskomaton hellekeli ainakin täällä Keski-Suomessa, ja on tuntunut haaskaukselta istua hetkeäkään sisällä. Heti aamusta olinkin reippaana ja päätin pitkästä aikaa lähteä hölkkälenkille, kun siitepölynuhani on onneksi jo vähän alkanut hellittämään. Miten se urheiluinto usein iskeekin juuri kesän korvilla, vaikka olisi niin kiva ihan vain löhötä aurinkotuolissa? 
Tunsin pienen pieniä omatunnontuskia siitä, etten eilen ollut ystäväni seurana Likkojen lenkillä, mutta kannustusjoukkoihin kyllä lähdimme. Samalla reissulla ihailimme Viherlandian tulppaaniloistoa ja suunnittelin uuden pihamme istutuksia. Löysinpä myös uuden lempijäätelöni, kun maistoin Fazerina-irtojäätelöä. Ihanaa appelsiini-suklaajäätelöä ja jättimäisiä suklaan paloja, nam!
  
Jäätelön lisäksi omassa ruokavaliossani aina kesän tullen lisääntyy salaatit. Myös talvella syömme toki salaattia, mutta grillaukseen se kuuluu melkeinpä joka kerta. Ensi kerralla grillatessa kannattaa muuten kokeilla HK:n salmiakkipossua, huippuhyvää! Meillä grillistä löytyy aina lihaa, mutta suosikkini on maistuvan suolainen halloumi-juusto, jota voisin kesällä syödä vaikka joka päivä. Kuumalla säällä ei patojen äärellä seisoskelu ole kovinkaan houkutteleva ajatus, joten ehkäpä tässä olisi toivoa pienestä elämänmuutoksesta liikunnan ja ruokavalion merkeissä. 😉

Uskaltauduin ensimmäistä kertaa tänä kesänä jättämään pitkät housut kotiin muuallakin kuin kotikulmilla ja puin päälleni perjantaina ostamani Hennesin raidallisen trikoomekon. Näitä pitkiä trikoisia mekkoja minulta löytyy kaapista tälläkin hetkellä yhteensä kuudessa eri värissä ja hihan pituudessa. Löytyykö sieltä muita trikoomekkojen ystäviä? Mielestäni ne on uskomattoman käytännöllisiä ympäri vuoden ja lisäksi ne on vielä niin edullisiakin. Kesällä trikoomekko toimii rennosti yksistään tai juhlavampana näyttävillä koruilla ja talvella yhdistettynä farkkuleggareihin ja jakkuun. Löysin vielä Gina Tricotista ihanan sailorhenkisen kaulakorun, joka sopii hauskasti juuri raidan kaveriksi sekä hopeisen MK:n kelloni kanssa.

Meidän seinänaapureiltamme löytyy pihasta trampoliini ja heidän ystävälliset pojat tarjosivat Minealle sen vapaata käyttöä. Pojilta olisimme saaneet hiekkalaatikonkin muutamalla eurolla, mutta ehdimme sellaisen jo hankkia, kun mieheni pappa halusi sen lapsenlapsenlapselleen ostaa. Lähdimme kuitenkin heti testaamaan trampoliinilla, kuinka Minea pomppimisesta tykkäisi ja tykkäsihän hän! Siellä tyttö olisi pomppinut vaikka puoli päivää ilman huolta huomisesta, ja sain vielä useamman kerran käydä hakemassa Minean naapurin puolelta takaisin omaan pihaan. Onneksi tänään saimme viimeisetkin pensaat ja aidat paikoilleen niin, ettei pienellä karkulaisella enää ole ihan niin helppo livahtaa äitin ulottumattomiin.

Tulipa vähän pitkä ja ehkä sekavakin sepustus viikonlopusta, mutta toivottavasti jaksoitte lukea loppuun asti. 🙂 Näin siinä heti käy, kun jättää muutamankin päivän välistä kirjoittamatta mitään.

 Reipasta viikkoa!

lastenkonsertissa

Heippa!
Kovaa vauhtia viikot hurahtaa ja kaipa sitä voi jo sanoa, että nyt on kesä! Meillä on riittänyt jos jonkinmoista puuhaa, ja nyt vielä melko yllättäen laajensimme takapihaamme muutamalla metrillä. Minean kanssa on ikkunasta ihmetelty kaivinkonetta iltapäivisin, eikä jää tytöltä huomaamatta yksikään isompi moottoriajoneuvo rattaillakaan liikkuessa. Vaatii vain äitiltä vähän miettimistä, että osaa erottaa ja nimetä kaikki traktorit, kauhakuormaajat, kuorma-autot, kippiautot ja muut..
  
Eilen kävimme kuuntelemassa Herra Heinämäen lato-orkesteria lapsille järjestetyssä konsertissa Lounaispuistossa. Vanhemmat lapset hyppivät lavan edustalla ja sinnehän Mineakin olisi tietenkin halunnut muiden joukkoon, mutta vielä jättäydyimme vähän sivumpaan pomppimaan ja tanssimaan. Taitaa periytyä mieheni puolelta kiinnostus musiikkiin, kun Minea ei epäröinyt hetkeäkään ennen kuin alkoi jo tanssia kappaleiden tahtiin. Kesällä on ehdottomasti käytävä lastenkonserteissa enemmänkin! (Paitsi että tänään muskarin kevätkirkossa tyttö istui itkuisena koko ajan äitin sylissä käteen kiinni tarrautuneena..)
Lämmin sää sattui suosimaan konserttilaisia ja Minea sai jalkaansa vasta tilaamani Nextin nahkasandaalit. Omaa silmääni perinteiset lasten remmisandaalit ei niin kovin miellytä ja toivoinkin näiden kenkien ajavan saman asian. Ainakaan muutaman käyttökerran jälkeen hiertymiä ei ole tullut, vaan kengät näyttäisi istuvan mainiosti. Tarvitsemme vielä vastaavat vilpoiset kengät pihalla touhuamiseen ja rannalle käynteihin, mutta niistä kirjoittelen huomenna lisää.
 
Itsellänikin oli päällä jotain uutta, nimittäin äitienpäivälahjani. Arvaatteko mikä se on? Olen viime päivinä havainnut kenkäkokoelmassani suuren puutteen ja olen ihan kahden vaiheilla pohtinut, tilaisinko ne ihanat Tory Burchin Revat vai en. Harmittaa, ettei beigen sävyisiä näyttäisi olevan lainkaan enää myynnissä, mutta menisihän ne mustatkin aika mainosti. Taas yksi blogien kautta levinnyt villitys lisää, mutta minkäs teet kun vastaavia vaihtoehtoja ei tunnu juurikaan olevan. Lisäksi olisi saatava kiilakorkosandaalit ja sellaiset luulin jo Stockmannilta löytäneeni, mutta lähes kaikki koot (omani mukaan lukien) oli loppuneet.
 
Kengistä puheenollen, Campadressa näyttäisi vielä huomisen olevan Paxin lastenkenkiä edullisesti muutamalla kympillä. Valikoimassa oli juurikin niitä perinteisiä remmisandaaleja sekä suloisia lenkkareita. Campadreen pääset liittymään TÄSTÄ. Myös Stockmannilta voi tehdä kenkälöytöjä, sillä kaikki normaalihintaiset lastenvaatteet, -jalkineet ja lelut saa kanta-asiakkaana 20%:n alennuksella 26.5. asti.

asu tennareilla

Minusta taisi tulla täksi kesäksi aikamoinen raitafani. Yhtäkkiä huomasin kaapistani löytyvän paitaa ja jakkua raidoissa, puhumattakaan tummansinisistä ja valkoisista vaatteista ja niiden yhdistelmistä. Kaiken kukkuraksi haussa on vielä ollut raidallinen neulemekko ja sellaisen ehkä jopa viime sunnuntaina löysinkin. Tämän trikoisen raitapaidan ja kuvan tummansiniset farkut tilasin H&M:ltä alennuksien aikaan vuodenvaihteessa, ja ne on olleet kovassa käytössä siitä lähtien. Paljon on tullut pidettyä myös Gina Tricotin neuletakkia, josta aloin neulomaan ruskeaa, omaa versiotani viime keskiviikkona. Saapa nähdä, mitä lopputuloksena saan aikaan, kun käytössäni ei ole minkäänlaista ohjetta.
LV:n Eva-clutch oli ihka ensimmäinen ostokseni Helsingin Vuittonin liikkeestä. Laukku viettää ensi kuussa jo 4-vuotispäiväänsä ja silti näyttää lähes uudelta! Tällä hetkellä haaveissa olisi vähän tilavampi nahkainen laukku Mulberryltä, Celineltä tai Pradalta työlaukuksi, mutta sitä saan varmasti odotella vielä ensi syksyyn ja omaan työhönpaluuseeni. Onneksi nykyään ei tule kovin usein käytyä Helsingissä niin ei kasva houkutuksetkaan liian suuriksi.
Minean kanssa touhutessa käytännölisintä on pitää hiuksia kiinni ja siihen tarkoitukseen kivaa vaihtelua tuo erilaiset lettikampaukset ja Glitteristä hankittu nutturavalkki. Hieman haasteita luo raskauden jälkeinen hiustenlähtö, kun nyt jo vähän kasvaneet pikkuhiukset töröttävät joka suuntaan eivätkä halua millään pysyä pään myötäisesti. Harkitsin jo otsatukan leikkaamista, sellainen kun minulla melkein tällä hetkellä onkin, mutta ainakin vielä olen pitäytynyt tasapitkässä. Onko muille käynyt samanlaista hiuskatoa ja kuinka nopeasti ne kasvoivat takaisin? Nämä kuvat on muuten otettu uudella 50mm objektiivilla, josta vähän jo vihjailin aiemmin. Itse ainakin huomaan eron entiseen ja tykkään tosi paljon!

äitienpäivänä

 
Ihana olla jälleen kotona kahden mummolareissun ja yhden isomummolakyläilyn jälkeen. Ei ole kodin ja oman sängyn voittanutta, vaikka mummolassa saakin aina vähän rentoutua. Oliko teillä kiva päivä eilen? Äitienpäivä sujui meillä ulkoillessa ja kotiin ajaessa, kunhan ensin oli nautiskeltu kakkukahvit heti herättyämme. Tällä kertaa tein itse voileipäkakkua äitini toiveiden mukaan ja kinuskikakku haettiin kaupasta valmiina. Yhtään kukkaa ei vaihdettu puolin eikä toisin, mutta jotain muuta saattoi lahjakassista paljastua. 😉
 Reissun aikana ulkoilimme tavalliseen tapaan ja huomasin, kuinka Converset oli salakavalasti hivuttautuneet jalkaani joka päivä. Ja miksipä ei, niillä kuitenkin kävelee pidempiäkin matkoja, ja ovat ne kaupunkikelpoisemmatkin kuin vaikkapa tavalliset lenkkarit. Ainut miinus on, että malliltaan ne ovat melko kapeat ja pitkät niin, että oma kokoni 37 tuntuu näin parin viikon käytön jälkeen hurjan isolta jalkaani. Tuskailin aluksi, etten osannut yhdistää Converseihin oikein mitään kivaa, mutta nyt tuntuu, että sekin on alkanut sujumaan. Huomenna kuvia yhdestä kivasta lenkkariasusta.
  

 Muuten olemme palanneet arjen rutiineihin (joita minä rakastan!), mutta Minealle nousi eilen kuumetta ja tänään lisänä on ollut pientä kiukkuisuutta. Viimeisetkin hampaat taitaa olla puhkeamassa, sillä tytön käsi on mennyt suuhun vähän väliä ja eilen maistui jäiset mansikat ja vadelmat. Uusia sanojakin tuli viikonlopun aikana vaikka kuinka monta eikä äitikään enää pysy laskuissa perässä. Minea yrittää koko ajan toistaa sanoja meidän vanhempien perässä ja useimmista saa oikein hyvin jo selvänkin. Tuntuu uskomattomalta, että Minean kanssa voi jo piankin pystyä keskustelemaan, vaikka vasta äsken kommunikointi tapahtui itkun ja naurun avulla!
Toivotaan lämpimiä ulkoilukelejä jatkossakin!

terkut Orimattilasta!

 
 takki E’ny // housut H&M // paita Pieces // laukku LV // lasit Vera Wang // kello MK // statement-koru Lindex
Keksimme yllättäen lähteä mummolaa kohti ajelemaan torstaina ja täällä ollaan vieläkin. Tälle reissulle emme luoneet minkäänlaista aikataulua sen suhteen, missä kaikkialla pitäisi vierailla, vaan päätimme ottaa rennosti ja kyläillä vain kolmessa eri mummolassa. Laiskasti on päivät sujuneet, ja tälläkin hetkellä poden niin älytöntä herkkuähkyä, että ensi viikosta eteenpäin lautaselle en voi muuta laittaakaan kuin ehkä korkeintaan muutaman riisinjyvän. Kahteen päivään on nimittäin mahtunut karkkia, vohveleita, kinuskikakkua, suklaata, mustikkapiirakkaa, omenaviineriä ja suklaa-kinuskipaloja. Huh, kuulostaa jo vähän liian hurjalta jopa minun makuuni!
Ilmat on vaihdelleet melko rajusti, kun yhtenä hetkenä sataa ja toisena onkin lämmin auringonpaiste. Tänään lähdin aamulla liikenteeseen trenssi ja ohut neule päällä, mutta päivällä jo tarkeni lyhythihaisella. Olen oppinut käyttämään synttärilahjakelloakin yhtenä asusteena, ja nykyään se sujahtaa ranteeseen siinä missä muutkin korut. Huomaatteko muuten miten hiukseni on jo vaalentuneet sitten viime värjäyksen? Väri on kaunis luonnollisen vaalea, mutta vähän tekisi jo mieli laittaa lisää tummaa juureen..
  
Heti aamupäivästä suuntasimme tänään pienen matkan päähän Orimattilaan tavarakauppa Megamyynti Areenalle. Areena on jättimäinen halli täynnä kaikenlaista vaatetta ja tavaraa halpaan hintaan vielä muutaman viikon ajan, joten pakkohan siellä oli piipahtaa jos vaikka sattuisi tekemään hyviä löytöjä. Mukaan tarttui (kuinkas muutenkaan) kaikenmoista huulikiillosta lyhtyyn ja tarjottimesta vaatteisiin. Aikuisten vaatteet ei olleet ihan tätä vuosisataa, mutta lapsille oli tarjolla esimerkiksi Kinderit, Jonathan, Crocs ja Zalekua -merkkejä. Kuravaatteita olisi ollut tarjolla vitosella ja leluja muutamalla eurolla eikä kodin tavarastakaan tarvinnut montaa kymppiä maksaa.
 
Reissun aikana tuli tehtyä myös yksi erityisen kiva hankinta, joka ehkä jo näissäkin kuvissa näkyy. 😉 Huomenna saadaan juhlia kaikkia meitä äitejä hyvän ruoan ja perheen parissa. Vaikka tiedän, että muualta ja kotimaastakin löytyy niitä, joilla asiat ei ole aina niin hyvin, niin tänä vuonna itse keskityn vain positiiviseen ja nautin ja iloitsen kaikesta hyvästä. Varsinkin siitä, että saan olla äiti maailman suloisimmalle ja ihanimmalle lapselle sekä siitä, että minulla on maailman paras äiti. <3

 Ihanaa äitienpäivää!

armeijan leivissä

Pikamoikat laiskottelun keskeltä!
Meillä ei kukaan ole saanut mitään järjellistä aikaan koko viikonlopun aikana, vaan ennemminkin ollaan heiluttu paikasta toiseen ja otettu rennosti kotona. Kaikenlaisia mahtavia suunnitelmia kyllä tein viikolla siitä, kuinka aion siivota pikkumakkarin kaapit ja pestä sohvan, jotta sen saisi laitettua myyntiin ja Minean huoneen huonekalut vihdoin hankittua. Suunnittelinpa peseväni talvivaatteetkin ja kaivavani esille kesäisemmät takit ja kengät, mutta sekin näyttäisi jäävän haaveeksi. Ei sitä aina (tai juuri koskaan) tarvitse niin tehokas ollakaan.. 😉
 
 
Eilen käväisimme veteraanien kunniaksi järjestetyssä tapahtumassa ihmettelemässä armeijan kalustoa ja syömässä perinteiset hernekeitot ja munkit. Laitoin Converset jalkaani vasta toista kertaa eläessäni ja vähän tuli sellainen fiilis, ettei ne ehkä kuitenkaan ole niin kovin minun tyyliset. Tai olisi ehkä pitänyt ostaa varrettomat, jotka olisi enemmän purjehduskenkätyyliset.. Auttakaa ensikertalaista ja kertokaa, mitä yhdistätte consseihin niin, että asu on silti tyylikäs eikä liian lenkkiasumainen? Itse en oikein meinannut löytää kaapistani mitään näihin sopivaa, ja lopulta päädyin tähän hyvin arkiseen paksuun neuleeseen. Valinta oli melko uhkarohkea, koska mittari näytti melkein pakkasasteita. Alle jouduin pukemaan ehkä neljä kerrosta lämmikettä ja lopputulos muistuttaakin erehdyttävästi Michelin-miestä.


Viikonlopun suunnitelmat meni minulla ihan uusiksi varmaan jo siksikin, että ostin eilen jotain hyvin pientä, mutta niin dramaattista, että kaksi päivää on mennyt asiaa ihmetellessä ja sovitellessa. 🙂 Innostuin uudesta lookista niinkin paljon, että aloin taas etsiskellä kevätvaatteita itselleni ja kokosin muutaman kollaasin Polyvorella. Kollaasit ja ostokset huomenna, nyt ruoanlaittoon!

P.S. Muistakaa osallistua arvontaan TÄÄLLÄ ja toisen superkivan arvonnan löydätte WILLA FOX -blogista. Siellä arvotaan Petrellan pipo, jonka voittaja saa itse räätälöidä. Kannattaa siis ehdottomasti kurkata!

Leppoisaa sunnuntaita!

hurjaa menoa

 
 
Eilen ja tänään Minealla on ollut astetta villimpi meno aamusta iltaan. On kiljuttu ympäri asuntoa juosten, hypitty sohvilla ja sängyssä, juostu liian isot kengät jalassa ja kaaduttu, tyhjennetty laatikoita ehkä sata kertaa, keinuttu ehkä toiset sata kertaa, suututtu ties kuinka monta kertaa äitille, joka ei anna tehdä ihan kaikkea, yritetty juoda Pablon kupista ja ties mitä vielä. Onneksi muutamia lepohetkiäkin on ollut, jolloin olen itse saanut keskittyä olennaisimpaan eli surffailla netissä sekä lasten että naisten vaatteista haaveillen. 🙂 Minealle pitäisi viikonlopun aikana tilata vaatteita Nextiltä ja itselle on jo ikuisuuden ollut hakusessa bikerbootsit ja -takki. Jotain jo ehdin Hennesiltä ostaakin kesää ajatellen, mutta siitä lisää lähipäivinä.
 
Todellisuudessa meidän perheeseen pitäisi kesäksi hankkia jotain ihan muuta kuin vaatteita. Mieheni keksi yllättäen, että Minealle on saatava keinu meidän takapihalle ja itse olen alkanut vähän haaveilla pyörästä ja lastenistuimesta, jotta voisimme Minean kanssa kesällä liikkua pyöräillen. Nämä kuvat on otettu eilen hyvän ystäväni luona ja niissä näkyy muovinen keinu, joka miehellänikin oli kuulema mielessä. Ystäväni kuitenkin sanoi sen olevan kiikkerä ja lapsen melkein keikkaavan nenä edellä, jos vähän rajummin kallistaa eteenpäin. Ihan kauhean kallista keinua emme viitsisi terassikäyttöön ostaa, mutta vähän epäilyttää, onko halpa sitten tässä asiassa huonoa. Onko kellään kokemuksia pihakeinuista, jotka saa sidottua juurikin esim. puunrunkoon kiinni? Olisi kiva kuulla käyttökokemuksia, ettei ihan tule ostettua sikaa säkissä.

Tänään postilaatikkoon tipahti jotain erityisen kivaa, josta laitan kuvia huomenna. Joku teistäkin voi päätyä omistamaan samanlaisen, mikäli onni potkaisee. Huomenna nimittäin starttaa arvonta!


ystäviä & juustokakkua

 
 
Eilen saimme Minean kanssa nauttia hyvästä seurasta, kun ystäväni kävi pitkästä aikaa kylässä suloisen 7-kuukautisen Mette-tyttönsä kanssa. Sairastelut ja lomat osui jotenkin juuri niin huonosti, että viime kerrasta oli vierähtänyt jo lähes kaksi kuukautta, vaikka asumme muutaman kilometrin päässä toisistamme. Pablokin on aina niin kovin innoissaan, kun meillä kyläillään ja yleensä se änkee itsensä saman tien vieraan syliin ja alkaa armottoman käsien nuolemisen, jos tarjolla ei ole rapsutuksia. Onneksi Pablo on vähän armollisempi lasten kanssa ja käy vain välillä lipaisemassa poskesta tai korvasta tervehtimisen merkiksi.
 
 Tytöillä leikit sujui hyvin eikä Mineakaan alkanut omimaan lelujaan. Tosin molemmat touhusivat aika lailla omiaan, kun ikäeroa kuitenkin on puoli vuotta, ja välillä Minea kävi ihmettelemässä vauvvvvaa. Kiva oli huomata kuitenkin, ettei Mineaa juurikaan tarvinnut vahtia, vaan suurimmaksi osaksi tyttö osasi olla varovainen ja ihanan tyttömäinen silittäessään ja hoivatessaan Metteä. Varmaan Pablolla on ollut osuutensa tähän, sillä ihan pienestä asti Mineaa on opetettu silittämään ja pussaamaan Pabloa eikä liian kovaa saa taputtaa.
Tarjottavaksi tein amerikkalaistyylistä juustokakkua, mutta en perinteisellä luottoreseptilläni, jossa rahkat joutuisi valuttamaan suodatinpussissa muutaman tunnin ajan. Tästä VALION OHJEELLA valmistetusta versiosta tuli kuitenkin myös tosi hyvää, vähän kevyempää juustokakkua. Muutin ohjetta laittamalla kaksi teelusikallista sitruunamehua ja lisäksi sulatin joukkoon yhden levyn Fazerina-suklaata, joka sopi hyvin sitruunan kaveriksi. Kakun valmistat näin:

Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää muna ja jauhot.
Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla ja painele taikina vuokaan jauhotetuin sormin
niin, että reunaa tulee noin 5cm. Sekoita kaikki täytteen aineet
ja vispaa sähkövatkaimella noin 3 minuuttia kunnes seos on tasaista ja kuohkeaa.
Tässä vaiheessa ota noin kolmasosa sivuun ja sekoita sulatetun suklaan kanssa.
Kaada puolet vaaleasta seoksesta pohjan päälle, väliin suklaaseos ja päälle vaalea.
Nostele haarukalla tai sekoita muutama kerta isolla lusikalla.
Paista kakku 175 asteessa uunin alatasolla noin tunti.
Puolessa välissä paistoa peitä kakku leivinpaperilla, jottei pinta tummu liikaa.
Tarjoile hyvin jäähtyneenä marjasurvoksen kanssa.
 

Tänään kauppareissulla Minea ihan yllättäen alkoi hokemaan k-kirjainta opetellessaan sanomaan kärryt. Kuulostaa tosi hassulta, kun toinen niin tosissaan yrittää lausua ärrää, vaikka se on lähinnä pelkkää korinaa vielä. Iltapalalla hoettiin sanoja kakka ja kakku ja joka onnistumisen jälkeen koko perheen oli taputettava hienolle suoritukselle. 🙂

Huomenna kokkaillaan ruokaa, jonka pääainesosa oli minulle täysin uusi mutta mieluisa tuttavuus!

kuulumiset Tampereelta

 
Me majaillaan vielä tänään Tampereella ja huomenna suuntaamme takaisin kotia kohti. Lähes kaikki Minean hereilläoloaika on pyöritty kaupungilla kaupoissa, ravintoloissa ja pääsi Minea pyörähtämään paikallisen ostoskeskuksen leikkipaikallakin. Shoppailun olen tällä kertaa pyrkinyt pitämään järkilinjalla, ja jätin jopa kaikki ihanuudet Cottonilla odottelemaan seuraavaa kertaa. Mieluusti olisin ottanut mukaani Tory Burchin avokkaat, korvakorut, rannekorun ja nahkalaukun, mutta sain hillittyä itseni sen jälkeen kun ensin olin ostanut Stokkalta kodin säilytysratkaisuja ja kuluttanut Ikeassa sievoisen summan pikkutavaraan.
Burchien sijaan ostin edullisimmat kenkäni ikuisuuksiin. Oletteko jo ehtineet käydä Skopunktenissa? Liikeet on vasta rantautuneet Suomeen ja niitä löytyy Vantaan Myyrmannista, Kuopion Matkuksesta ja täältä Koskikeskuksesta. Muistan liikkeen niiltä ajoilta, kun joskus vuosia sitten majailin Ruotsissa Uumajassa ja Skopunktenissa myytiin jatkuvana tarjouksena kaikki kengät kolme paria kahden hinnalla. Nyt samaa etua ei ollut, mutta silti hinnat tuntuivat superedullisilta ja valikoima on mielestäni hyvin ajan tasalla, ehkä jopa hieman Dinskota muistuttava. Minä ostin korolliset lenkkarit ystävälleni, joka on niitä jo jonkin aikaa etsiskellyt, ja itselleni nämä heti käyttöön päässeet ihanat nilkkurit korkealla platform-pohjalla. Hintaa omalle parilleni jäi 24,90€! Ei mikään iso sijoitus, vai mitä?
P.S. Kuvissa uusi hiusväri näyttää aavistuksen luonnollista vaaleammalta, mutta paljon tummempi se kuitenkin on kuin ennen. Kampaajani laittoi hiuksiini liukuvärin eli alaspäin himmeästi vaalenevan ja täytyy sanoa, että tykkään tästä uudesta ilmeestä tosi tosi paljon!
 
 
Minea on käyttäytynyt koko reissun ajan yllättävän hienosti (jos nyt ei lasketa yhtä hajonnutta puurolautasta, veljeni ala-asteella tekemän karhun katkennutta jalkaa ja muutamia pieniä kiukkuja rattaissa). Tyttö oli aivan innoissaan, kun pääsi Ikeassa ja Ideaparkissa juoksentelemaan pitkin pitkiä käytäviä ja äiti juoksi perässä. Isi myös heltyi ostamaan Ikeasta pehmohauvan, kun Minea halaili ja pussaili sitä sen syliin saatuaan ja huuteli hauvaa ja hau hauta niin, että puoli Ikeaa kuuli. Muutenkin tuntuu, että jo tämän muutamankin päivän aikana sanavarasto on karttunut taas huimasti, ja uusimpina sanoina käyttöön on tullut muun muassa hissi, alkeellinen yritelmä karhusta ja vähän sinnepäin eno.
Veljeni luona olemme saaneet aavistuksen säätää arjen sujumisen suhteen, kun mukanamme ei ole lainkaan matkasänkyä, vaan Minea on nukkunut sängyssä tyynyjen ympäröimänä. Viime yönä eniten varmasti valvoin minä ja Minea tuntui nukkuvan suht levollisesti, eikä päiväunetkaan ole menneet normaalista poiketen. Huvittavinta on ollut se, että käytin tänään ensimmäistä kertaa veljeni uunia, kun veljelläni ei ole tapana tehdä ruokaa kotonaan. Jouduimme ensin käydä ostamassa kaiken sähkövatkaimesta lähtien ja uskomatonta mutta totta, lopulta tein mokkapalojen taikinan kattilassa! Näin meillä, kuinkas teidän viikonloppu on alkanut?


uudet vaatteet

 
 
 
Meinasin aluksi laittaa kaikki kuvat tänään värittöminä kuvaamaan tätä tämänhetkistä olotilaa. Suututtaa hieman, kun ilmat on olleet jo useamman päivän kovin huonot eikä Minean kanssa pääse kunnolla ulkoilemaan. Iltapäivästä satoi vettä, joten päätimme olla menemättä ulos lainkaan ja aamulla nökötimme puistossa paleltuen kovassa viimassa ja kylmässä, kosteassa kelissä. Vaunujen valkoinen, nahkainen kantokoppa sai viimeinkin lähtöpassit ja käyttöön pääsi kokonaan musta ratassysteemi, joka sietää huomattavasti paremmin vesilätäkössä lätrännyttä lasta.
 
Säät harmittaa lähinnä Minean puolesta, itse kun olen aina pitänyt sateesta, jolloin voi hyvällä omatunnolla laiskotella kotona kynttilöitä poltellen. Enemmänkin ehkä suututtaa se, että kaikki sisällä otetut kuvat näyttää aivan kamalan suttuisilta valon puutteen vuoksi. Siihen voi vielä lisätä erittäin liikkuvaisen ja kamerasta kiinnostuneen 1-vuotiaan, josta on melkein mahdotonta saada tallennettua vilaustakaan edes videon muodossa. Omalla ostoslistallani on jo pitkään ollut uusi objektiivi ja irrallinen salama, joilla kuvat saisi onnistumaan paljon paremmin, mutta kaupoilla kiertely on nykyään niin harvinaista, ettei aika meinaa riittää minkäänlaiseen etsiskelyyn. Koittakaa siis kestää blogin nykyistä ilmettä, ainakin niihin aurinkoisiin päiviin asti.
 
Nappailin tänään muutaman kuvan äitini uusimmista hankinnoista (tässä siis vain murto-osa!?!), ja Lindexin uudet rennot farkut ja pitsipaita Minealla olikin jo heti päällä. Kuvassa näkyy myös Muumi-tietokone, jonka tuomista meille yritin kovasti vastustella, mutta tuossa se nyt lelulaatikossa kirkuu niin kirkkaanvihreänä ja kovaäänisenä, että migreeni tulee melkein pelkkää kuvaakin katsoessa. Löytyykö muilta leluja, jotka itse olisitte ennemmin jättäneet kaupan hyllylle? Minea on tietokoneestaan melko kiinnostunut ja huutelee meille avaaaa! kun ei itse ole vielä keksinyt, mistä kannen saa auki. Suotakoon siis tytölle mieluisat lelut, vaikka ne ei äidin korvaa tai silmää miellyttäisikään.


Pirteää viikkoa kaikille!

tänään

 
Jos nämä ulkoilukuvat olisi otettu tänään, näkyisi niissä aika paljon vähemmän auringonpaistetta ja melko paljon enemmän loskaa ja taivaalta sataisi räntää. Niin kiva ilma on meillä täällä Jyväskylässä tänään ollut, ja varmaan aika monessa muussakin pitäjässä ympäri Suomea. Samassa puistossa kuitenkin ulkoilimme kuin näissäkin viime perjantain kuvissa ja kävimmepä myös tutustumassa Minean ehkä tulevaan perhepäivähoitajaan. Sain nimittäin kuulla tällä viikolla perhekahvilassa täydellisestä hoitajasta, jonka paikat kuitenkin ensi syksyksi on kaikki jo varattu. Hän sitten ystävällisesti suositteli toista hoitajaa ja hyvin lupaavalta ja ihanalta tämä hoitaja vaikuttikin, kun pikaisesti tänään hoidontarpeesta keskustelimme.
 
Minea sai eilen meiltä nimipäivälahjaksi ison puisen Luhta Homen M-kirjaimen, joka oikeasti on avainkaappi, mutta itse suunnitelin sitä korurasiaksi. Enpä vain osaa päättää jääkö kirjain puun väriseksi vai pitäisikö se maalata valkoiseksi ja ehkä jotenkin koristella. Onko teillä ideoita? Kirjaimen saa taitettua kokonaan auki ja sisällä on pieniä lokeroita ja muutama naulakko. Äitini kyllä toi Minealle toisen korurasian, josta näitte kuvia muutama päivä sitten, joten en tiedä, koitanko keksiä tälle jonkin muun käyttötarkoituksen tai pääseekö kirjain vain koristeeksi hyllyn päälle.
 
Huomenna tapahtuu taas jotain harvinaista ja Minea jää mummin ja ukin kanssa kotiin kun me lähdemme Himokselle mökkeilemään. Mukamme lähtee kaksi ystäväpariskuntaa ja tiedossa on rentoutumista, syömistä, hyvää seuraa ja toivottavasti myös hyvät yöunet!

Ihanaa viikonloppua!

P.S. Viime aikoina olen ilostunut suuresti blogin uusista lukijoista ja kommenteistanne. Tietenkin myös tutut, vanhat lukijat ovat lähellä sydäntä. 🙂 <3

easy & cheap DIY-lamppu

Taitaa olla käsillä viimeiset lumiset päivät, jos aurinko porottaa jatkossakin samaa tahtia kuin tänään. Se tietää sitä, että olisi aika tehdä se jokavuotinen kaappien siivous, jossa talvitakit ja -kengät saa väistyä kevään tieltä pois. Minean myötä säilytystila on vähentynyt entisestään, joten edessä on sekä omien että Minean vaatteiden myyntiä Facebookin kirppareilla ja Huuto.netissä. Facebookin kirppareille tavaran saa melko nopeasti ja vaivattomasti myyntiin, mutta Huuto.netissä ehkä tavarasta maksetaan vähän ruhtinaallisemmin.

 

Viime yö sujui Minealla huomattavasti paremmin edellisiin verrattuna, ja tänään uskaltauduimme jo mennä muskariinkin. Minea on yskinyt paljon vähemmän eikä yskä enää vingu keuhkoissa niin kuin se vielä eilen teki. Itseä aina vähän mietityttää, voiko yskäistä tai nuhaista lasta viedä kerhoon tai yleensäkään paikkaan, jossa lapsi voi olla kontaktissa muihin lapsiin, mutta ehkä tässä voi käyttää periaatetta jos lapsi on päiväkotikuntoinen, on hän valmis kevyempäänkin puuhasteluun. Tottakai äitinä saa silloin olla vähän tarkempi, ettei samat lelut kierrä suusta suuhun, mutta kyllä ne taudit varmaan tarttuu ihan missä vain, jos on tarttuakseen.
 
Vähän aikaa sitten arvuuttelin teiltä, josko olisitte keksinyt mitä aion valmistaa silkkipaperista ja riisipaperisesta lampunvarjostimesta. No tuunattu lamppuhan niistä tuli ja sijoituspaikkana on Minean huone. Aluksi olin suunnitellut valkoista kattokruunua tähän tilaan, mutta tämä ampiaispesää muistuttava pallo sopii mielestäni aika kivasti tälle paikalle. Voisinpa melkein sommitella sitä myös meidän makuuhuoneeseen, jos innostuisi tekemään sinne toisen samanlaisen.

Lamppu valmistuu uskomattoman halvalla ja vielä alle tunnissa. Käytin projektiin kaksi pakettia Tiimarin silkkipaperia, ja Clas Ohlsonista löysin varjostimen muutamalla eurolla. Leikkasin silkkipaperista saman kokoisia soikioita ja liimasin niitä limittäin varjostimen peitoksi. Laitoin liimaa vain pallon kärkeen, jotta alaosa jäisi roikkumaan vapaana. Soikioiden asettelun suhteen ei tarvitse olla kovin tarkka, koska se ei näy lopputuloksessa. Hieman eri näköisen lampun saa esim. puoliympyrän muotoisesta varjostimesta tai leikkaamalla paperin johonkin toiseen muotoon (kuten pitkiksi roikkuviksi kaistaleiksi).

hoitomietteitä ja ne hullarit

 
 
Meillekin rantautui kevättauti, niin kuin tuntuu tapahtuneen vähän joka perheessä. Minea alkoi jo viime torstaina yskiä ja viikonloppuna yskä vain paheni ja sai seurakseen kovan nuhan. Tukkoinen olo on häirinnyt unia sekä päivällä että yöllä, mutta minun pelastus on ollut edes pienet hetket omaa aikaa neuloen ja netissä surffaillen. Osittain ajatus on myös harhaillut ensi syksyyn, jolloin työelämä kutsuu minuakin ja Minea aloittaa hoidossa. Onko muilla sama tilanne edessä? Asia tuntuu vielä hurjan kaukaiselta, mutta viime viikolla oli jätettävä hakemus kunnalliseen perhepäivähoitoon, jos halusi varmistaa ensi syksyn hoitopaikan lapselleen. Millään en haluaisi vielä silloinkaan laittaa Mineaa hoitoon, mutta melkeinpä pakon sanelemana näin on tehtävä.
 
Meille on ollut alusta asti täysin selvää, että Minea menisi ainakin aluksi perhepäivähoitoon, koska on vasta 1,5-vuotias minun aloittaessani työt. Toiveissamme on mahdollisimman lempeä ja huomaamaton siirtymä kodin ja hoidon välillä, ja kovin isossa lapsiryhmässä päivien viettäminen kuulostaa Minean ikäiselle taaperolle stressaavalta. Voi olla, että olen lukenut liikaa Keltikangas-Järvisen kirjoja, jotka käsittelevät lapsen päivähoitoa ja sen vaikutusta lapsen käyttäytymiseen (erityisen hyvä on Pienen lapsen sosiaalisuus), sillä taisin osittain ”aivopestä” myös ystäväni perhepäivähoidon kannalle. 🙂 Olisi tosi kiva kuulla, millaisia kokemuksia teillä on perhepäivähoidon suhteen. Etenkin se mietityttää itseä, mistä ihmeestä, jos mistään, voi tietää hoitajan olevan sopiva omalle lapselle. Ja mikä sitten loppujen lopuksi edes määrittää hoidon laadun, hellyys ja huomio vai hyvin suunnitellut aktiviteetit..
Perhepäivähoidon ongelma on varmaankin se, että koko hoitopäivä kiteytyy ainoastaan siihen yhteen aikuiseen ihmiseen ja hänen jaksamiseensa. Päiväkodissa hoitajat saavat tukea toinen toisiltaan ja on useampi käsi tekemässä yhtä asiaa. Toisaalta on myös todistettu, kuinka ihmisten lisääntyessä työn tuottavuus yhden ihmisen kohdalla laskee. On siis helppo laiskotella, kun tietää paikalla olevan muitakin, jotka voivat homman hoitaa. Noh, tämä nyt lähti vähän sivuraiteille, mutta tiivistettynä ajattelen Suomessa asioiden olevan erityisen hyvin ja hoito kuin hoito on täällä laadukasta ja turvallista. Meille vain tämä vaihtoehto toimii (toivottavasti) parhaiten sillä ajatuksella, että lapsista kasvaa kykeneviä ja sosiaalisia kotihoidossa joten miksei myös perhepäivähoidossa.
 
Hoitoajatuksista siirryn sulavasti hulluihin päiviin, jotka jo kolkuttelevat ovella ja vaativat vähän ennakkosuunnittelua, jos haluaa varmistaa omien suosikkiensa saannin. Koskaan en ole itse ollut paikan päällä h-hetkellä, mutta olen kuullut menon olevan heti aamusta melkoista selviytymistaistelua niillä, jotka Stokkalle uskaltautuvat. Tänä vuonna minä luotan nettiin ja aion olla ajoissa liikenteessä.
Keskiviikkona jo olisi tarjolla vaikka mitä kivaa äiteille, isille, lapsille ja kotiin. Meillä tyydytään tällä kertaa vain muutamaan juttuun eli Mayoralin takkiin ja Ralph Laurenin teeppariin Minealle ja itselleni klikkailen Michael Korsin balleriinat.
 
 
Torstaina minä jätän shoppailun väliin, vaikka tekisikin mieli hankkia Minealle Stokken Tripp trapp -tuoli nyt kun siihen on lisävarusteena saatavilla kiinteä tarjotinkin. Torstain ehdoton suosikki tulee varmasti olemaan nuo ympyröimäni ”blogikellot” eli Michael Korsin hopeinen ja ruusukultainen metallikello, joista saa nyt melko hyvän alennuksen. Mitäs te ajattelitte hommata?
Koko kuvastoa voi selailla TÄÄLLÄ.

 


vinkkejä ihonhoitoon ja leivontaan

 
 
Tulipahan taas tänään puuhailtua kaikenlaista! Sain yhden DIY-projekteistani valmiiksi (siitä lisää ensi viikolla) ja aloitin saman tien kaksi uutta, pyörimme kaupungilla, ulkoilimme ja jatkoin herkuttelua Pomp-kutsujen tähteillä. Kaupungilta lähdimme alunperin etsimään Minealle keinuhevosta, mutta sen lisäksi mukaan tarttui muovikassillinen lankoja ja pyörähdimme vielä kurkkaamassa ystäviemme baariprojektin etenemistäkin. Avajaiset olisi kuulema tiedossa jo lähiviikkoina ja käsky tuli hankkia Minealle hoitaja siksi illaksi. Kuulostaa kieltämättä aika houkuttelevalta.
 
Uskaltauduimme lähtemään kotoa melko keväisissä vaatteissa koko perhe, kun mittari näytti sen verran lämmintä ja kadut oli lähes sulia. Minea sai ensimmäistä kertaa jalkaansa Nextiltä tilaamani lenkkarit ja itselleni puin vain kevyen toppaliivin neuleen kaveriksi. Vaaleat farkutkin kaivoin taas pienen tauon jälkeen kaapista ja Uggit vaihtui kankaisiin maihareihin. Auringon porottaessa taivaalla inspiroiduin kaupungilla jopa kiertämään optikkoliikkeitä Ray Baneja etsimässä, mutta köyhäksi jäi saalis, kun kaikki kaupat sanoivat ei oota vastaukseksi vaaleiden Aviatoreiden kysyjälle.
 
Eilinen pieni ihonhoidolle uhrattu hetki tuotti tulosta ainakin yhden päivän verran, koska tänään kasvojen iho on ollut tosi pehmeä ja ehkä jopa pirteämpi. Tällä kertaa käytin vähän tyyriimpiä tuotteita ja aloitin syväpuhdistavalla, yksittäispakatulla Chocolate mud mask -naamiolla ja jatkoin vielä Biothermin kosteuttavalla Masque Hydra-Detoxilla. Tätä Biothermin naamiota olen joskus käyttänyt jonakin tärkeänä iltana juuri ennen meikkaamista, sillä se jättää ihon hyvin kosteutetuksi ja superheleäksi. Loistava meikinpohjustus siis! 
Kesää kohden uskaltaa myös kaivaa itseruskettavat esille ja niitä kannattaa ehdottomasti käyttää, vaikka ei rusketusta toivoisikaan. Mietojen ruskettavien voiteiden avulla saa nimittäin tasattua omaa ihonväriään, mikä myös toimii hyvänä pohjana meikille tai antaa terveen ilmeen kasvoille meikittäkin. Luxusrusketusta (ja aavistuksen kimmeltävää) saa Helena Rubinsteinin Golden Beauty -tuubista, mutta ennemmin arkena käytän L’Orealin Sublime Bronzea kasvoille ja Doven Summer Glowta vartalolle. Nämä molemmat antavat vain pientä sävyä eikä jätä minkäänlaisia rajoja ainakaan omalle ihonsävylleni. Kasvojen itseruskettavaan voi vielä sekoittaa tipan kosteusvoidetta niin ainakin välttyy kaikilta mahdollisilta rajoilta tai liian tummalta lopputulokselta.
 
Vaikka olisi ehkä parempi keskittyä kesäkunnon hankkimiseen niin kerron vielä lyhyesti, kuinka yleensä teen juustokakun reunoille sulatetusta suklaasta koristeet. Käytän isoa leivinpaperin palaa alustana, jolle asettelen kaksi leivinpaperin kaistaletta niin, että niiden väliin jää halutun korkuinen alue (hieman kakkua korkeampi). Pursotan sulatetun suklaan näiden kahden kaistaleen väliin halutulla kuviolla ja nostan kaistaleet pois. Näin koristeen reunat jäävät suoriksi. Sitten nostan leivinpaperin suklaineen pakastimeen ja sieltä hetken kuluttua asettelen ne varovasti kakun reunoille. Koko reunakoristetta ei saa yhtenä kappaleena, vaan sen voi huoletta katkoa kunhan kasatessa asettelee ne hieman limittäin. Jos suklaata ei temperoi, se sulaa helposti huoneenlämmössä ja ”kaatuu” kakun päälle, kuten minun pätkiskakussani.

aprillia!

  
Hupsista! Jotenkin viime päivinä on ollut niin kiireinen juostessa paikasta toiseen, että blogissakin tuli parin päivän mittainen tauko. Meidän perhe majailee edelleen Etelä-Suomessa huomiseen asti ja aika on tosiaan kulunut kuin siivillä. Viimeksi kävimme Lahden seudulla jouluna ja siksi nyt on paljon kiinni otettavaa ja monia sukulaisia ja ystäviä nähtävänä, joten melkein suunnittelimme tuntiaikataulun vierailumme ajaksi. Onneksi tänään on jo hieman rauhoituttu ja nyt blogikin palaa entiseen päivitystahtiinsa.

Lomailu alkoi pienen paniikin merkeissä, kun huomasimme perille saavuttuamme, ettei Minealle tullut pakattua yhtiäkään kenkiä mukaan. Kotoa lähdimme taas perinteisesti päiväunien aikaan ja kannoimme Minean puoliunisena sisävaatteillaan suoraan autoon unille. Onneksi kumisaappaiden hankinta oli joka tapauksessa ajankohtainen, joten heti ensimmäisenä marssimme kauppaan saappaita hakemaan. Alunperin olin ajatellut tilata Minealle pienet Hunterit, mutta Lahden tarjonnan sanelemana päädyimmekin Stadiumin peruskumppareihin.

 Lahden lomailuumme on kuulunut jonkin verran ulkoilua, paljon sukulaisten näkemistä (kaupunkilainen päätti verestää muistojaan hiihtämisessä), kasoittain herkkuja ja ihanaakin ihanampien ystävien tapaamista. Kävimme muun muassa lapsuudenystäväni kauniissa vanhassa puutalossa (mikä ei ainakaan yhtään vähentänyt koko ajan kasvavaa talokuumettani), ja mummolassa Minea osallistui serkkupoikiensa leikkeihin omien taitojensa mukaan, vaikka pojat ei siitä aina ihan niin innoissaan olleetkaan. Miten teidän pääsiäinen on sujunut? Meillä ei ole tehty aprillipiloja tänä vuonna lainkaan, mutta vielähän sitä ehtisi.
 

puuhailua

Kuopion Ikean reissulla ei millään voinut välttyä ostamasta jotain pientä kivaa sisustukseen ja uskonkin melko ison osan Ikean myynnistä tulevan juuri tällaisten kunhan vain otan muutaman astian ja tyynynpäällisen ja lopulta huomaan kassalla summan olevan kolminumeroinen luku asiakkaiden kautta. Ostin pinon erilaisia kehyksiä suunnittelemaani eteisen valokuvaseinää varten, mutta kotimatkalla muistinkin unohtaneeni valkoiset pyöreät kehykset kokonaan hyllyyn. Täytyy siis todellakin päästä lähiaikoina uudelleen Ikeaan, ja ehkäpä tästä kerrasta ottaa opiksi ja kirjoittaa ostoslista jo kotona valmiiksi.
Huomaatteko muuten kuvissa vilahduksen uudesta tapetistamme? Mitäs pidätte? Onneksi ei päädytty ensimmäiseen vaihtoehtoon, koska tykkään tästä seinällemme päätyneestä ihan hirveästi. Parempia kuvia laitan piakkoin, eli heti kun vielä puuttuvat elementit saadaan hankittua. Vielä pitäisi ostaa ainakin lamppu, verhot, pussilakana ja lakanat ja nyt meni matotkin vaihtoon. 🙂
 
 Eilen vihjaisin pääsiäisherkusta, johon voisi käyttää kaapista löytyviä suklaamunia. Näin vastaavanlaisia eräässä jyväskyläläisessä kahvilassa ja päätin kokeilla niistä omaa versiotani. Valmistaminen aloitetaan leikkaamalla varovasti terävällä veitsellä viileästä suklaamunasta ylin kärki pois. Tämän jälkeen munan voi huoletta jättää huoneenlämpöön tai jopa vähän lämpimämpäänkin, koska suklaa maistuu voimakkaammin hieman pehmeänä. Vispaa seuraavaksi kerma, lisää joukkoon appelsiinituorejuusto sekä oman makusi mukaan mangopilttiä ja halutessasi sokeria. Annostele lusikalla täytettä munan sisään ja lisää päälle keltuainen mangopiltistä. Ei ehkä ihan korvaa aamiaismunia, mutta käy hyvin tuhdin pääsiäisaterian jälkkäriksi.
Viime viikkojen aikana Minea tuntuu kehittyneen huimasti taidoiltaan. Tyttö touhuaa (tai ainakin kovasti yrittää) kuin mikäkin isompi tyttö ja koittaa toistaa sanoja tai laulaa tuttuja lastenlauluja äitin perässä. Mummin kanssa viikonloppuna oli opittu laulamaan ihhahhaa ja äitin kanssa on aiemmin hyräilty Piippolan vaaria ja eläinten äänien opettelu tuntuu olevan kestosuosikki tällä hetkellä. Myös toisten lasten seurasta Minea tuntuu nauttivan entistäkin enemmän ja eilen Peukkulassa käydessämme Minea juoksenteli isojen tyttöjen perässä ja yritti osallistua leikkeihin nauramalla mukana ja pyörimällä jaloissa. Oli jotenkin hellyyttävää katsella kuinka kovasti Minea halusi olla osa muiden lasten porukkaa ja koitti seurailla ja matkia isompiaan. Onkohan tämäkin jokin vaihe ja huimaa matkimalla oppimisen aikaa?

päätöksiä

 
 Nyt soisi jonkun palkitsevan minut ruhtinaallisesti viimeistään tänään ansaitusta maailman paras -tittelistä. Luulen nimittäin olevani maailman paras päättämättömyydessä tai maailman huonoin päätösten tekemisessä, kuinka sen nyt haluaa ilmaista. Juuri kun kuvittelin (ja niin kuvitteli miehenikin), että ollaan selvillä vesillä makuuhuoneen tapettipäätöksen suhteen niin minäpä muutin mieltäni ja päätin, ettei Lukko-tapetti sovikaan meille, koska on aivan liian romanttinen. Peruin tilaukseni, kävelin taas jälleen tapettikauppaan, sovittelimme uusia malleja seinälle, teimme uuden valinnan (edelleen aika romanttisen!) ja minä läimäytin mallikirjan kiinni ja sanoin, että nyt sen on siinä eikä meille oteta enää yhtäkään mallikirjaa. Johon mieheni sanoi kuulleensa saman ennenkin.
Kaikkea toivoa ei ehkä kuitenkaan kannata menettää, sillä sain tilattua Minean kevään haalarin. Pari viikkoa sitten tilaamaani Mini A Turen ensi talven haalarin kanssa olen tosin jahkaillut viimeiset pari päivää kysymyksen pitääkö vai eikö pitää äärellä. Enempää en teille kerro keväthaalarista (tai tapetistakaan) ennen kuin pakkaukset on heitetty roskiin ja päätös on varmasti lopullinen. 🙂
 


Jahkailu ulottui tänään koskemaan myös Minean päiväunia ja nyt meillä on menossa kokeiluyö, jonka pitäisi ratkaista koko asia. Olisi kiva kuulla, missä iässä teillä siirryttiin yksiin uniin. Viikonlopusta eteenpäin Minea on nimittäin nukkunut vain yhtiä päiväunia, mikä on saanut yöunet palaamaan takaisin hulina-asteelle. Asiaan vaikuttaa myös se, että hammashoitaja totesi viime viikolla kahden uuden poskihampaan odottavan yläikenissä puhkeamistaan, joten mene ja tiedä, mistä mikäkin johtuu. Ehkä huomenna ollaan viisaampia.

 

 

Kaiken jahkailun lomassa ehdittiin käydä Minean kanssa muskarissakin. Tänään oli ensimmäinen kerta isompien ryhmässä, johon me vaihdettiin siksi, että Minea oli pienempien ryhmässä ainoa kävelevä lapsi eikä meinannut kiinnostua köllöttelystä ja sylittelystä lainkaan. Jo yhden kerran perusteella voin todeta isompien touhun vaikuttavan paljon sopivammalta Minealle kun mukana oli omatoimisuutta, piirilaulua, tanssia ja vapaata häsellystä. Minea oli vähän kummissaan uudesta ryhmästä ja aikaisin herätystä aamusta eikä siksi jaksanut tänään keskittyä parhaalla mahdollisella tavalla, mutta jo ensi kerran uskon menevän paremmin.
Huomenna arvotaan sisustusteksti uudelleen ellei ella ole siihen mennessä ilmoittautunut. Pysykää siis kuulolla!

mukavuudenhaluista & katse kesään

 

 
Kuin salama kirkkaalta taivaalta (tai revontulet, jotka eilen illalla leijaili pitkin Jyväskylää) keksin, että me ulkoillaan ihan liian vähän. Tai kyllähän me vähintään kerran päivässä käydään ulkona, mutta suurimmaksi osaksi joko vaunulenkkeilyn tai pulkkailun muodossa, mikä tarkoittaa, ettei Minea pääse itse touhuamaan pihalla. Voisi kuvitella ettei sillä nyt niin väliä ole noin pienelle tytölle, mutta kyllä se vain huimasti kehittää liikkumisen taitoja ja jopa luonnetta?! Mineasta on nimittäin tullut todella mukavuudenhaluinen ja ulkona kaatuessaan tyttö jää laiskana makaamaan maahan niin kauaksi aikaa, että joku hänet sieltä käy poimimassa. Myös pienikin lumeen naamalleen tupsahdus saa aikaan megahuudot ja kaverin pihalla ollessamme ensimmäisenä Minea yrittää päästä sisälle. Aika prinsessamaista eikö?

Suuntasin jo vähän katsetta kesääkin kohden, kun pohdiskelin mahtaako meidän prinsessa uskaltautua kesällä viileään järveen polskimaan, vaikka rakastaa ammeessa kylpemistä. Hieman huvitti myös katsella Pablon epätoivoista aurinkopaikan metsästystä vielä viimeisten säteiden paistaessa iltapäivällä ikkunasta sisään. Mistäköhän nämä meidän ”lapset” on kaiken tämän perineet.. 🙂
Minea sai synttärinä lahjaksi kummeiltaan söpön Roxyn uimapuvun ja suurin puute vaatekaapissa on enää se välikausihaalari ja sandaalit kesäksi. Pompilta tulee varmasti tilattua kesäksi vaatetta, ja äitini on myös huolehtinut osasta kesävaatteita ja toi viime kerralla mukanaan nämä neljä kivaa vaatekokonaisuutta. Huomasin muuten myös, että ihailemani Ciao Bimbin pikkutytön kengät on uudistuneessa MINIMINT-verkkokaupassa -15% alennuksella, joten niitä voisi nyt jopa harkitakin kevätkengiksi Minealle. MiniMint tarjoaa lisäksi kaikista normaalihinnoista -20% ajalla 18.-23.3. koodilla TERVETULOA.

P.S. STOKKALTA löytyy tällä hetkellä Reiman ja Ticketin välikausi -20% alennuksella.