asennevaatteissa syysauringossa

Ihanaakin ihanampi lastenvaateliike MiniMint lähetti Minealle viikko sitten söpöisen collariasun, ja pakkohan se on tämäkin ihanuus jakaa täällä blogin puolella. MiniMintistä löytyy monia mun lempimerkkejä (Bisgaard, Mini A Ture, Racoon..), mutta halusin tällä kertaa testata itselleni täysin uutta tuttavuutta Nununua. Onko merkki teille jo tuttu?

Nununulta löytyy lastenvaatteita pienellä asennelisällä. Isommille tytöille valikoimassa on muun muassa ollut tekonahkashortsit, kaikenikäisille paitoja ja mekkoja rohkeilla tekstiprinteillä ja mustaa yhdistettynä hempeämpiin väreihin. Ehkä vaatteista voisi sanoa löytyvän hitunen rokkiasennetta perheen pienimmille ;)!

Erityisesti mua Nununun uusimmassa mallistossa miellyttää juurikin tämä Mineankin oloasussa näkyvä kuosi sekä ihanat tähtikuviot paidoissa, housuissa ja mekoissa. Minean collarit on nättiä vanhaa roosaa, mutta sillä pienellä mustalla lisällä. Hihoissa ja lahkeensuissa on reilut resorit, jotka ei purista mutta pidentävät setin käyttöikää kivasti. Housuissa ihastuin baggy-malliin eli haarat lököttävät ihan tarkoituksella :). Molemmat valitsin koossa 2y, ja niissä on hyvin kasvuvaraa mutta tosi nätisti vaatteet istuvat jo nytkin Minean päälle (muutoin meillä on käytössä koko 86cm).

Iskeekö Nununu teihin? Huomioitavaa näissä vaatteissa on, että niissä on suht voimakas ominaistuoksu (minä pesin vaatteet ennen käyttöä, vaikka tuoksu olikin mielestäni ihan miellyttävä), joka on sekin Nununun tavaramerkki. MiniMintin valikoimaa pääset ihastelemaan täällä, Nununun aiemman malliston vaatteet löytyy sieltä alennettuina! Muutenkin kannattaa kurkata MiniMintin sivuille, sillä talviulkoilu on alennettu hyvään hintaan ja lähes kaikesta saa 30-40% alennuksen!

*postaus toteutettu yhteistyössä MiniMintin kanssa*

meidän perheen sottapytty

Huoh! POMPin kutsut on takanapäin, ja tällä hetkellä voin sanoa olevani melko poikki! Leipomista kuitenkin jäi vielä tällekin päivälle, sillä halusin suolaisten tarjoamisten olevan mahdollisimman tuoreita, ja siivoamiseen kului eilinen päivä. Kovin helpolla ei siis tällaisia kutsuja järjestetä, vaikka tällä kertaa yritinkin pitää tarjoilut mahdollisimman yksinkertaisina ja helposti toteutettavina.

Siivoamisesta on nykyään tullut meidän perheessä melkoinen projekti. Pablo on aina pelännyt imuria sekä luuttua, ja imuroidessa Minea usein pyytää syliin (taitaa siis imurin hurina vähän jännittää Mineaakin), joten mitään suursiivouksia meillä ei tehdä ellei molemmat lapset ole hoidossa. Pikaimurointeja harrastamme taas sitäkin useammin, ja minä jos joku tiedän, ettei siisti ja puhdas ole sama asia! Meillä on useimmiten hyvinkin siistiä ja tavarat piilossa kaapeissa omilla paikoillaan, mutta lattiat on hyvin harvoin putipuhtaat tai kylpyhuoneen tasot ja hanat tahrattomat. En tiedä, onko kellään teistä samaa vikaa, mutta minä en vain pysty rentoutumaan sotkussa enkä siedä irtonaista tavaraa ympärilläni. Myöskin reissusta tullessa laukut on purettava ihan ensimmäisinä ennen kun kotona voi tehdä mitään muuta!

Meillä on jo pitkään ollut sisustuksen päävärinä valkoinen, ja moni varoitteli meitä etukäteen siitä, kuinka mahdotonta olisi elää lapsen kanssa valkoisessa kodissa. Kokemukseni perusteella lapsen kanssa on jopa helppoa elää siististi, mutta mahdottomaksi homma menee jos omistaa koiran. Varsinkin jos koira on ryttykuonoinen kuten meidän Pablo! Eilen sain nimittäin jälleen hangata seinistä Pablon turkin jättämiä tummia vanoja ja ovista kuolatahroja. Lisäksi sohviemme alaosat tummuvat hetkessä, kun Pablo sattuu tykkäämään itsensä kyhnäämisestä niitä vasten, mikäli ulkona on ollut yhtään sateinen keli.

Tottakai Pablosta on hurjasti meille iloa, ja varsinkin Minea suorastaan jumaloi Pabloa. Usein ensimmäisenä herättyään Minea huutaa Pabloa meidän makuuhuoneeseen ja alkaa kikattamaan kun Pablo tulee nuolemaan varpaita. Aikoinaan halusimme ehdottomasti koiran, joka olisi riittävän pieni mukaan otettavaksi eikä rodulle ominaisiin piirteisiin kuuluisi haukkuminen. Ranskanbulldogit ovat myös ihanan peruslaiskoja koiria, suurimman osan ajasta Pablokin tykkää loikoilla sohvalla ja tarkkailla toisella silmällä muiden perheenjäsenten toimia. Ainut mutta tässä rodussa on tuo sottaisuus, jonka virkaa ainakin Pablo toimittaa meillä täydellisesti.

Minä olen elänyt lähes koko elämäni koiran kanssa, joten ilmankaan en oikein osaisi olla..ehkä joskus tulevaisuudessa meidänkin roduksi vielä valikoituu jokin ihana valkoinen pieni puudeli, mutta toistaiseksi täällä taistellaan yhä valkoisille laatoille pudonneiden mustien karvojen ja satunnaisesti seinistä löytyvien kuolajälkien kanssa..

Kun nyt siivoamisesta innostuin höpisemään, niin jatketaan samalla linjalla ;)! Jostain syystä meillä on viime aikoina jäänyt yhä useammin Minean vaaleisiin vaatteisiin tahroja, jotka ei ole lähteneet pesussa edes Vanishillä. Löytyisikö keltään hyviä vinkkejä? Harmittaa kun niin monet paidat ja housut ovat käyttökelvottomia sotkujen vuoksi enkä olisi valmis luovuttamaan tahrojen suhteen ihan vielä. Yhdetkin kerran käytetyt Pompin leggarit ovat nyt toinen lahje violettina, kun Minea kaatoi päällensä mustikkakakeittoa, ja Zaran uudessa raitapaidassa on joka toisessa valkoisessa raidassa ties mitä ruokaa..

P.S. Bongasitteko kuvista jotain pientä uutta olohuoneen sisustuksessa? Niistä ja POMPin kutsuista myöhemmin lisää, nyt hyvää yötä kaikille!

äitienpäivänä

 
Ihana olla jälleen kotona kahden mummolareissun ja yhden isomummolakyläilyn jälkeen. Ei ole kodin ja oman sängyn voittanutta, vaikka mummolassa saakin aina vähän rentoutua. Oliko teillä kiva päivä eilen? Äitienpäivä sujui meillä ulkoillessa ja kotiin ajaessa, kunhan ensin oli nautiskeltu kakkukahvit heti herättyämme. Tällä kertaa tein itse voileipäkakkua äitini toiveiden mukaan ja kinuskikakku haettiin kaupasta valmiina. Yhtään kukkaa ei vaihdettu puolin eikä toisin, mutta jotain muuta saattoi lahjakassista paljastua. 😉
 Reissun aikana ulkoilimme tavalliseen tapaan ja huomasin, kuinka Converset oli salakavalasti hivuttautuneet jalkaani joka päivä. Ja miksipä ei, niillä kuitenkin kävelee pidempiäkin matkoja, ja ovat ne kaupunkikelpoisemmatkin kuin vaikkapa tavalliset lenkkarit. Ainut miinus on, että malliltaan ne ovat melko kapeat ja pitkät niin, että oma kokoni 37 tuntuu näin parin viikon käytön jälkeen hurjan isolta jalkaani. Tuskailin aluksi, etten osannut yhdistää Converseihin oikein mitään kivaa, mutta nyt tuntuu, että sekin on alkanut sujumaan. Huomenna kuvia yhdestä kivasta lenkkariasusta.
  

 Muuten olemme palanneet arjen rutiineihin (joita minä rakastan!), mutta Minealle nousi eilen kuumetta ja tänään lisänä on ollut pientä kiukkuisuutta. Viimeisetkin hampaat taitaa olla puhkeamassa, sillä tytön käsi on mennyt suuhun vähän väliä ja eilen maistui jäiset mansikat ja vadelmat. Uusia sanojakin tuli viikonlopun aikana vaikka kuinka monta eikä äitikään enää pysy laskuissa perässä. Minea yrittää koko ajan toistaa sanoja meidän vanhempien perässä ja useimmista saa oikein hyvin jo selvänkin. Tuntuu uskomattomalta, että Minean kanssa voi jo piankin pystyä keskustelemaan, vaikka vasta äsken kommunikointi tapahtui itkun ja naurun avulla!
Toivotaan lämpimiä ulkoilukelejä jatkossakin!

ystäviä & juustokakkua

 
 
Eilen saimme Minean kanssa nauttia hyvästä seurasta, kun ystäväni kävi pitkästä aikaa kylässä suloisen 7-kuukautisen Mette-tyttönsä kanssa. Sairastelut ja lomat osui jotenkin juuri niin huonosti, että viime kerrasta oli vierähtänyt jo lähes kaksi kuukautta, vaikka asumme muutaman kilometrin päässä toisistamme. Pablokin on aina niin kovin innoissaan, kun meillä kyläillään ja yleensä se änkee itsensä saman tien vieraan syliin ja alkaa armottoman käsien nuolemisen, jos tarjolla ei ole rapsutuksia. Onneksi Pablo on vähän armollisempi lasten kanssa ja käy vain välillä lipaisemassa poskesta tai korvasta tervehtimisen merkiksi.
 
 Tytöillä leikit sujui hyvin eikä Mineakaan alkanut omimaan lelujaan. Tosin molemmat touhusivat aika lailla omiaan, kun ikäeroa kuitenkin on puoli vuotta, ja välillä Minea kävi ihmettelemässä vauvvvvaa. Kiva oli huomata kuitenkin, ettei Mineaa juurikaan tarvinnut vahtia, vaan suurimmaksi osaksi tyttö osasi olla varovainen ja ihanan tyttömäinen silittäessään ja hoivatessaan Metteä. Varmaan Pablolla on ollut osuutensa tähän, sillä ihan pienestä asti Mineaa on opetettu silittämään ja pussaamaan Pabloa eikä liian kovaa saa taputtaa.
Tarjottavaksi tein amerikkalaistyylistä juustokakkua, mutta en perinteisellä luottoreseptilläni, jossa rahkat joutuisi valuttamaan suodatinpussissa muutaman tunnin ajan. Tästä VALION OHJEELLA valmistetusta versiosta tuli kuitenkin myös tosi hyvää, vähän kevyempää juustokakkua. Muutin ohjetta laittamalla kaksi teelusikallista sitruunamehua ja lisäksi sulatin joukkoon yhden levyn Fazerina-suklaata, joka sopi hyvin sitruunan kaveriksi. Kakun valmistat näin:

Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää muna ja jauhot.
Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla ja painele taikina vuokaan jauhotetuin sormin
niin, että reunaa tulee noin 5cm. Sekoita kaikki täytteen aineet
ja vispaa sähkövatkaimella noin 3 minuuttia kunnes seos on tasaista ja kuohkeaa.
Tässä vaiheessa ota noin kolmasosa sivuun ja sekoita sulatetun suklaan kanssa.
Kaada puolet vaaleasta seoksesta pohjan päälle, väliin suklaaseos ja päälle vaalea.
Nostele haarukalla tai sekoita muutama kerta isolla lusikalla.
Paista kakku 175 asteessa uunin alatasolla noin tunti.
Puolessa välissä paistoa peitä kakku leivinpaperilla, jottei pinta tummu liikaa.
Tarjoile hyvin jäähtyneenä marjasurvoksen kanssa.
 

Tänään kauppareissulla Minea ihan yllättäen alkoi hokemaan k-kirjainta opetellessaan sanomaan kärryt. Kuulostaa tosi hassulta, kun toinen niin tosissaan yrittää lausua ärrää, vaikka se on lähinnä pelkkää korinaa vielä. Iltapalalla hoettiin sanoja kakka ja kakku ja joka onnistumisen jälkeen koko perheen oli taputettava hienolle suoritukselle. 🙂

Huomenna kokkaillaan ruokaa, jonka pääainesosa oli minulle täysin uusi mutta mieluisa tuttavuus!

kuulumiset Tampereelta

 
Me majaillaan vielä tänään Tampereella ja huomenna suuntaamme takaisin kotia kohti. Lähes kaikki Minean hereilläoloaika on pyöritty kaupungilla kaupoissa, ravintoloissa ja pääsi Minea pyörähtämään paikallisen ostoskeskuksen leikkipaikallakin. Shoppailun olen tällä kertaa pyrkinyt pitämään järkilinjalla, ja jätin jopa kaikki ihanuudet Cottonilla odottelemaan seuraavaa kertaa. Mieluusti olisin ottanut mukaani Tory Burchin avokkaat, korvakorut, rannekorun ja nahkalaukun, mutta sain hillittyä itseni sen jälkeen kun ensin olin ostanut Stokkalta kodin säilytysratkaisuja ja kuluttanut Ikeassa sievoisen summan pikkutavaraan.
Burchien sijaan ostin edullisimmat kenkäni ikuisuuksiin. Oletteko jo ehtineet käydä Skopunktenissa? Liikeet on vasta rantautuneet Suomeen ja niitä löytyy Vantaan Myyrmannista, Kuopion Matkuksesta ja täältä Koskikeskuksesta. Muistan liikkeen niiltä ajoilta, kun joskus vuosia sitten majailin Ruotsissa Uumajassa ja Skopunktenissa myytiin jatkuvana tarjouksena kaikki kengät kolme paria kahden hinnalla. Nyt samaa etua ei ollut, mutta silti hinnat tuntuivat superedullisilta ja valikoima on mielestäni hyvin ajan tasalla, ehkä jopa hieman Dinskota muistuttava. Minä ostin korolliset lenkkarit ystävälleni, joka on niitä jo jonkin aikaa etsiskellyt, ja itselleni nämä heti käyttöön päässeet ihanat nilkkurit korkealla platform-pohjalla. Hintaa omalle parilleni jäi 24,90€! Ei mikään iso sijoitus, vai mitä?
P.S. Kuvissa uusi hiusväri näyttää aavistuksen luonnollista vaaleammalta, mutta paljon tummempi se kuitenkin on kuin ennen. Kampaajani laittoi hiuksiini liukuvärin eli alaspäin himmeästi vaalenevan ja täytyy sanoa, että tykkään tästä uudesta ilmeestä tosi tosi paljon!
 
 
Minea on käyttäytynyt koko reissun ajan yllättävän hienosti (jos nyt ei lasketa yhtä hajonnutta puurolautasta, veljeni ala-asteella tekemän karhun katkennutta jalkaa ja muutamia pieniä kiukkuja rattaissa). Tyttö oli aivan innoissaan, kun pääsi Ikeassa ja Ideaparkissa juoksentelemaan pitkin pitkiä käytäviä ja äiti juoksi perässä. Isi myös heltyi ostamaan Ikeasta pehmohauvan, kun Minea halaili ja pussaili sitä sen syliin saatuaan ja huuteli hauvaa ja hau hauta niin, että puoli Ikeaa kuuli. Muutenkin tuntuu, että jo tämän muutamankin päivän aikana sanavarasto on karttunut taas huimasti, ja uusimpina sanoina käyttöön on tullut muun muassa hissi, alkeellinen yritelmä karhusta ja vähän sinnepäin eno.
Veljeni luona olemme saaneet aavistuksen säätää arjen sujumisen suhteen, kun mukanamme ei ole lainkaan matkasänkyä, vaan Minea on nukkunut sängyssä tyynyjen ympäröimänä. Viime yönä eniten varmasti valvoin minä ja Minea tuntui nukkuvan suht levollisesti, eikä päiväunetkaan ole menneet normaalista poiketen. Huvittavinta on ollut se, että käytin tänään ensimmäistä kertaa veljeni uunia, kun veljelläni ei ole tapana tehdä ruokaa kotonaan. Jouduimme ensin käydä ostamassa kaiken sähkövatkaimesta lähtien ja uskomatonta mutta totta, lopulta tein mokkapalojen taikinan kattilassa! Näin meillä, kuinkas teidän viikonloppu on alkanut?


mukavuudenhaluista & katse kesään

 

 
Kuin salama kirkkaalta taivaalta (tai revontulet, jotka eilen illalla leijaili pitkin Jyväskylää) keksin, että me ulkoillaan ihan liian vähän. Tai kyllähän me vähintään kerran päivässä käydään ulkona, mutta suurimmaksi osaksi joko vaunulenkkeilyn tai pulkkailun muodossa, mikä tarkoittaa, ettei Minea pääse itse touhuamaan pihalla. Voisi kuvitella ettei sillä nyt niin väliä ole noin pienelle tytölle, mutta kyllä se vain huimasti kehittää liikkumisen taitoja ja jopa luonnetta?! Mineasta on nimittäin tullut todella mukavuudenhaluinen ja ulkona kaatuessaan tyttö jää laiskana makaamaan maahan niin kauaksi aikaa, että joku hänet sieltä käy poimimassa. Myös pienikin lumeen naamalleen tupsahdus saa aikaan megahuudot ja kaverin pihalla ollessamme ensimmäisenä Minea yrittää päästä sisälle. Aika prinsessamaista eikö?

Suuntasin jo vähän katsetta kesääkin kohden, kun pohdiskelin mahtaako meidän prinsessa uskaltautua kesällä viileään järveen polskimaan, vaikka rakastaa ammeessa kylpemistä. Hieman huvitti myös katsella Pablon epätoivoista aurinkopaikan metsästystä vielä viimeisten säteiden paistaessa iltapäivällä ikkunasta sisään. Mistäköhän nämä meidän ”lapset” on kaiken tämän perineet.. 🙂
Minea sai synttärinä lahjaksi kummeiltaan söpön Roxyn uimapuvun ja suurin puute vaatekaapissa on enää se välikausihaalari ja sandaalit kesäksi. Pompilta tulee varmasti tilattua kesäksi vaatetta, ja äitini on myös huolehtinut osasta kesävaatteita ja toi viime kerralla mukanaan nämä neljä kivaa vaatekokonaisuutta. Huomasin muuten myös, että ihailemani Ciao Bimbin pikkutytön kengät on uudistuneessa MINIMINT-verkkokaupassa -15% alennuksella, joten niitä voisi nyt jopa harkitakin kevätkengiksi Minealle. MiniMint tarjoaa lisäksi kaikista normaalihinnoista -20% ajalla 18.-23.3. koodilla TERVETULOA.

P.S. STOKKALTA löytyy tällä hetkellä Reiman ja Ticketin välikausi -20% alennuksella.

aamuvirkut & hammaslääkärissä

 
 Ainut, joka meidän kotitaloudessa on tänään laiskotellut (ihan niin kuin kaikkina muinakin päivinä) on Pablo. Pablo makaa päivät pitkät selällään jonkun meistä sylissä tai kuorsaa sohvalla nähden makeita unia sillä välin kun me muut touhutaan. Suurimmaksi osaksi tuo musta kuorsaaja ottaa rennosti eikä välitä edes Minean satunnaisista lähentelyistä tai selkään kiipeämisistä. Se onkin Pablossa niin huippua, että meidän vanhempien ei tarvitse ollenkaan pelätä ja vahtia Minean ja Pablon yhteisiä touhuja, vaan voimme huoletta luottaa siihen, että kaikki sujuu.
 Nykyään Pablolla ja Minealla on jopa yhteisiä leikkejä, kuten ’Minea juoksee ympäri kotia vetolelun kanssa ja Pablo yrittää pyydystää lelun itselleen’.
 

Toisin kuin Pablo ollaan me Minean kanssa ahkeroitu jo heti aamusta. Imuri kaivettiin esiin aamupuuron jälkeen ja koko koti oli puhtaana ennen kuin kello ehti edes kahdeksaan. (Suosittelen muuten ehdottomasti tuota Dysonin imuria, koska sen myötä ainakin meillä imuroinnin mielekkyys lisääntyi huomattavasti.) Muuten en missään nimessä olisi näin ahkerana näin aikaisin, mutta Minea on päättänyt vaihtaa unirytmiään ja herää nykyään aamuisin vähän ennen puolta seitsemää. Ei mikään kiva aika näin äitin näkökulmasta.

Aamusta suuntasimme hammaslääkärille ja jätimme muskarin tällä kertaa väliin. Suuhygienisti tarkisti Minean hampaat, neuvoi lapsen hampaiden hoidossa ja antoi hammasharjan ja -tahnaa mukaan. Sinänsä aika turha käynti, mutta ihan mielenkiintoisia keskusteluja kävimme tuttipulloista, tuteista ja imetyksestä. Päällimmäiseksi mieleeni jäi se, että yösyötöt on pahasta ja tutti ja pullo kohtuudella on ok tai jopa hyväksi leukojen vahvistumiselle. Meillä yösyötöt jäi heti 10-kuukautisena, tuttia ei ole koskaan ollutkaan ja pulloa syödään kolme kertaa päivässä. Ainakin jossain ollaan onnistuttu. 🙂

Ihana sunnuntai

Ihana laiska sunnuntai. Leikkejä yöpuvussa, porkkanakakkua aamupalalla, sukua kylässä, ulkoilua, makoilua, Nextin kevään vaatevalikoiman selailua. Minean leikeissä näkyy joulupukilta saatu Playmobil-setti. Vielä se ei ole meillä kovimmassa huudossa, mutta leikit sujuu kunhan joku jaksaa leikkiä mukana. Myöhemmin uskon asian muuttuvan ja Minean kiinnostuvan näistä isojen tyttöjen ja poikien leluista enemmänkin, kunhan mielikuvitus ensin vähän kehittyy. Kaupassa taisi kyseiseen settiin olla vaikka minkälaista jatko-osaa ja ihan omia jättimäisiä eläintarhoja ja hevostallejakin.

Itselläni oli ulkoillessa päällä torstaina Lidlistä kahdella kympillä hankittu takki. Ihan lämpimältä se tuntui tässä yli 10 asteen pakkasessa. Hyvin siis kelpaa kotikulmilla ulkoiluun. Ei tosin olisi uskonut että Lidlistä löytyy tällaisiakin eikä olisi uskonut että minä kaikista ihmisistä niitä sieltä kyttäisin. 🙂 Hyvää sunnuntaita kaikille!

vuoden viimeinen

Blogi on ollut muutaman päivän pituisella tauolla kyläilyjen ja sairastamisen takia. Joulunvietosta kotona jatkoimme kiertämään sukulaisia Etelä-Suomessa ja Minea sai nähdä serkkupoikiaan uudessa ihanassa Espoon talossa. Uusi vuosi piti ottaa vastaan Vanajanlinnassa ystävän keikalla ja Minean oli tarkoitus jäädä ensimmäistä kertaa mummolaan hoitoon. Toisinpa kuitenkin kävi kun kuume ja vatsatauti iski eikä liikkuminen sängystä ole houkuttanut pätkääkään.

Ennen sairastelua ehdin tehokkaasti kiertää kahden kaupungin alennusmyynnit ja hankkia Minealle joitakin uusia vaatteita. Ostin jopa ekaa kertaa Polarn o Pyretiltä pari tunikaa ja ihastuin kevään välikausihaalariin. Esittelen ostoksia lisää tällä viikolla.

HYVÄÄ ALKAVAA VUOTTA KAIKILLE!

Pablon elämää

neulepaita / Benetton
Paljon ennen kuin Minea oli edes ajatus mielissämme, tuli meille ensimmäinen lapsi, Pablo. Pablon kolmen ensimmäisen vuoden aikana se sai kaiken huomion itselleen: Pablo sai tulla sohvalle ja joskus aamuisin jopa sänkyyn, Pablo pääsi syliin lähes aina kun sitä huvitti, Pablon kanssa käytiin koirapuistossa ja autoilemassa viikonloppuisin, Pablo sai uusia leluja, Pabloa rapsutettiin paljon, Pablo sai huomiota kylässä käyneiltä vierailta, Pablon terveyttä hoidettiin säännöllisesti lääkärillä, Pablon kanssa juteltiin lähes joka hetki kotona oltaessa ja Pablolle suunniteltiin uraa tryffelikoirana. Nykyään Pablon elämä on jotain muuta: Pablo saa nukkua sohvalla, sänkyyn Pablolla ei ole mitään asiaa, Pablo pääsee Nikon syliin aina välillä, Pablo saa leikkiä naapurien koirien kanssa, Pablo pääsee autoilemaan lähinnä silloin, kun lähdemme kaikki kohti Hollolaa, Pablo rikkoo kaikki uudet lelunsa, Pabloa rapsutetaan silloin kun ehditään ja muistetaan, Pablo saa huomiota kylässä käyviltä vierailta, kun se alkaa hyppiä tajuttuaan, että kaikki huomaavat vain Minean, Pablon terveyttä hoidetaan kotikonstein ja joskus lääkärillä, Pablon kanssa joutuu käydä puolihuutaen läpi asioita, joita saa ja joita ei saa tehdä ja Pablosta on hyötyä Minean viihdyttäjänä. On rankkaa olla esikoinen, kun perheeseen tulee uusi vauva.