Vierailulla ensi- ja turvakodissa

Eilen se päivä lopulta koitti, kun pakkasimme Kertun ja Essin kanssa tavarat autoihimme ja ajoimme Keski-Suomen ensi- ja turvakodille. Olimme samaan aikaan sekä jännittyneitä että kovin innoissamme, sillä emme yhtään tienneet mikä meitä paikan päällä odottaisi. Tapaisimmeko ensi- ja turvakodin asukkaita, kuinka tunteikas vierailusta tulisi ja toisaalta, miten meidät otettaisi vastaan? On jo itsessään harvinaista, että ensi- ja turvakotiin marssitaan sisään vain katselukierrokselle, mutta vielä se, että meillä kaikilla roikkui kamerat kaulassa ja tilaisuus oli siinä mielessä julkinen, että siitä kirjoitettaisi useampaankin blogiin.

Saavuttuamme paikalle ja ensin työntekijöitä tavattuamme mieli rentoutui, vaikka edelleen tietynlainen haikeus ja liikutus oli läsnä. Kerroimme, kuinka olemme pyrkineet vuosittain jakamaan iloa ja hyvää mieltä eri tahoille näiden isompien projektien kautta, ja että tänä vuonna kohteeksi valikoitui ensi- ja turvakoti yksinkertaisesti siitä syystä, että jokainen meistä on itsekin äiti ja pienlapsiaikana tasapainoillut oman jaksamisensa rajalla. Välillä mieleni olisi tehnyt huutaa, kuinka minäkin voin omalla tasollani samaistua ensi- ja turvakodin vanhempiin ja heidän avuntarpeeseensa, vaikka edellytykseni selvitä vauva-arjesta ehkä ovatkin olleet erilaiset. Ensi- ja turvakodin avun piirissä on monia päihdevanhempia, väkivallan uhreja, kovin nuoria äitejä tai sellaisia, joiden omilta vanhemmilta ei ole ollut mahdollista oppia sitä, kuinka välillä raskastakin perhearkea pyöritetään. Samaan aikaan ensi- ja turvakodissa on myös niitä aivan perinteisen ydinperheen vanhempia, jotka tarvitsevat neuvoja lapsen uniasioissa tai ovat väsyneet kaiken vastuun uuvuttamina. Se vierailussa varmasti olikin liikuttavinta, että asiakkaana voisi olla ihan yhtä lailla sinä tai minä, koskaan ei tiedä mitä elämä tuo eteen ja milloin ulkopuolisen avun tarve herää.

Keski-Suomen ensi- ja turvakodissa tunnelma oli lämmin ja kodikas. Työntekijät vaikuttivat sympaattisilta ja ymmärtäviltä eli siltä että olivat paikalla auttaakseen, ei vain palkkaa tienatakseen. Lahjakassien lisäksi toimme mukanamme herkullisia Minna bakesin kuppikakkuja kahdessa maussa, Raikastamon luomuvirvoitusjuomia, Confetin lahjoittamat mintunväriset kertakäyttöastiat sekä pienemmille herkuttelijoille Ella’s kitchenin luomusoseita. Pääsimme mukaan yhteiseen kahvihetkeen, jonka lomassa saimme jutella asukkaiden kanssa ja näimme, kuinka kodinomaisesti ja tuttavallisesti asukkaat lapsineen suhtautuivat ensikodin työntekijöihin. Useaan kertaan totesimme, miten käsittämättömän tärkeää ja arvokasta työtä ensi- ja turvakodissa tehdään. Turvallinen ja rakastava alku luo lapsen elämään pohjan kaikelle tulevalle, ja pienikin perille mennyt apu voi myöhemmin olla merkittävässä roolissa.

Olimme kasanneet valmiiksi yhteensä lähes 30 lahjakassia, joiden sisältä löytyi mm vauvanvaatteita, pyyhkeitä, pipoja, unipupuja, tuttinauhoja, leluja, vilttejä, lakanoita, vauvanhoitotuotteita ja kauniit By Nina Only -kortit. Galleria Patina oli kehystänyt meille isomman version By Nina Onlyn piirtämästä herkästä kuvasta, ja sen me jätimme ensi- ja turvakodille ripustettavaksi yleisiin tiloihin, ilahduttamaan asukkaita pitkäksi aikaa. Lahjakassit asukkaat saavat lähtiessään jatkamaan arkea omissa kodeissa, sillä on mielestäni ihana ajatus, että työntekijöillä on nyt jotain mukaanannettavaa muistoksi ajasta ensi- ja turvakodissa. Monelle siellä vietetty aika on hyvinkin arvokasta, ja he tulevat sen varmasti muistamaan aina.

Me saimme projektista Kertun ja Essin kanssa paljon hyvää mieltä pitkäksi aikaa eteenpäinkin, ja olen onnellinen että niin moni yritys lähti mielellään mukaan. Ilman lahjoituksia emme olisi pystyneet tähän, joten mitä lämpimimmät kiitokset vielä teille:

Kiddex

Kiddex Oy on vuonna 2008 perustettu laadukkaiden ja vastuullisesti tuotettujen lastentarvikkeiden maahantuontiyritys. Kiddexin tavoitteena on tuoda lapsiperheisiin iloa ja yhteisiä hetkiä tuotteidensa avulla.

Pono Design

Pono Design on syntynyt kahden pienen lapsen äidin intohimosta, suunnitella ja valmistaa tyylikkäitä ja käytännöllisiä vaatteita. Tuotteet ovat pelkistettyjä ja lapsellisen suloisia, ja istuvat myös aikuisille.

Herttala

Uusi ihana lifestyle-myymälä Jyväskylän Vaajakoskella. Palveluihin kuuluu myös second hand-kauppa, erilaiset kurssit ja stailaus- ja somistuspalvelut.

Babyshop

Lastenvaatteiden ja tarvikkeiden verkkokauppa. Babyshop inspiroi tarjoamalla eksklusiivisen ostoskokemuksen, parasta asiakaspalvelua ja hyvän sekoituksen laadukkaita tavaramerkkejä.

Raskauskeiju

Raskauskeiju.fi on äitiyden-, odotusajan- ja lastentarvikkeiden erikoisliike netissä. Se on suomalainen perheyritys, ja toimitukset tapahtuvat suomesta käsin.

Sugar Helsinki

Sugar on vastuullisiin lifestyletuotteisiin sekä -palveluihin keskittynyt uuden sukupolven PR-toimisto.

Pilkkeitä-blogi

Rakkaudesta sisustamiseen, hyvään ruokaan ja leivonnaisiin, käsitöihin ja kaikkeen kauniiseen. Piia teki vauvoille villasukkia ja pipoja.

Minna Bakes

Minna bakes syntyi rakkaudesta käsillä tekemiseen, visuaaliseen suunnitteluun ja makeaan. Minna bakesin tuotteissa yhdistyvätkin kaunis ulkonäkö, herkullinen maku sekä parhaat mahdolliset raaka-aineet luomuvaniljasta belgialaiseen suklaaseen.

Pienikamari

Pienikamari on persoonallinen ja kodikas leluihin ja sisustamiseen keskittynyt kulmakauppa Jyväskylän keskustassa. Jyväskylän helmiä.

Finlayson

Kodin tekstiileihin erikoistuneen Finlaysonin arvot kertovat kaiken oleellisen: ajattelemme itsenäisesti, olemme suvaitsevaisia, olemme rohkeita, olemme maailmasta ja asioista kiinnostuneita.

Raikastamo

Raikastamonluomujuomat voi bongata parhaista kahviloista ja kaupoista maanlaajuisesti.

By Nina Only

Jyväskyläläisen taiteilija Nina Steffanssonin upeita taidekuvia.

Confetti Palokka

Kotileipurin ja juhlien järjestäjän aarreaitta.

Kehystämö-Galleria Patina

Kehystämö-Galleria Patina on kehystysalan yritys, joka harjoittaa ammattitaitoista kehystämistä, galleriatoimintaa ja taidemyyntiä. Galleria Patina on valoisa, avara yli 40-neliöinen näyttelytila Kehystämö Galleria Patinan yhteydessä.

 

 Jos sinullakin heräsi halu auttaa lapsiperheitä tukemalla ensi- ja turvakodin toimintaa, niin lähde rohkeasti mukaan! Auttaa voit sillä tavalla ja sellaisella panoksella kuin itse haluat, erilaisia tapoja on monia ja niistä esimerkkejä näet Keski-Suomen ensi- ja turvakodin laatimasta ehdotuksien listasta. Apusi voi olla kertaluontoista tai jatkuvaa, rahalahjoitus, leluja, vaatteita tai vauvantarvikkeita, läsnäoloa, remontointiapua tai kakun leipomista. Jos olet taitava käsistäsi, voit tiedustella voisiko vauvoille ehkä neuloa jotain tai loistava idea on myös toimia varamummona jollekin pienelle taaperolle. Vastineeksi saat hyvän mielen auttavan käden ojentamisesta.

Huomenna on jännä päivä!

Huominen on varmasti yksi jännittävimmistä sekä tunteikkaimmista päivistä hetkeen, sillä olemme Kertun ja Essin kanssa omalta osaltamme päättämässä projektia, joka on ollut jo jonkin aikaa täällä kulissien takana vireillä. Jokaiselle meille on lapsiperhearki tuttua, myös se kuinka raskasta ja yllättävääkin se välillä voi olla, ja siksi olemme tänäkin vuonna halunneet keksiä keinon, jolla viedä hyvää mieltä jonkun paikallisen järjestön kautta. Halusimme nimenomaan huomioida lapsia ja äitejä, ja Kerttu keksi idean Keski-Suomen ensi- ja turvakodin toiminnan tukemisesta – näin apu menisi varmasti oikeaan osoitteeseen, sillä ensi- ja turvakoti on tukemassa perheiden elämää monessa eri elämänvaiheessa.

Keski-Suomen ensi- ja turvakoti on tekemässä todella tärkeää työtä auttaen vanhempia selviämään pienlapsiarjen haasteista tai parisuhdeväkivallasta. Vauvan uniongelmat, lapsen ensikuukaudet tai raskausaika voivat olla niitä vaiheita elämässä, jolloin apua tarvitsee eniten, ja mikäli tukiverkosto ei ole riittävä tai oman jaksamisen kanssa on haasteita, on ensi- ja turvakoti se taho, joka ojentaa auttavan kätensä ja ottaa perheet avosylin vastaan. Kahden lapsen äitinä todella voin sanoa tietäväni, mitä arki vaativan vauvan kanssa voi pahimmillaan olla, ja näin kaikki sympatiani ovat apua tarvitsevien perheiden puolella. Toivon sydämestäni, että jokainen ensi- ja turvakodistakin elämäänsä omillaan jatkava äiti saa vielä jossain vaiheessa nauttia tavallisesta lapsiarjesta, sellaisesta jossa esteet on ylitettävissä ja arjesta voi iloita.

Meidän pieni panoksemme auttamisessa on se, että olemme keränneet lapsiperheille paketteja, joita ensi- ja turvakoti voi jakaa äideille mukaan kotiin lähtiessä tai saapuessaan avun piiriin. Paljon on tarkoitus antaa eteenpäin, mutta osa tavaroista jää ensikodin tulevaisuuden käyttöä varten ja toivottavasti jakaa iloa eteenpäin usean vuoden ajan. On ollut todella ilo huomata, kuinka sydämellisesti yritykset ovat jälleen lähteneet tukemaan projektiamme lahjoittamalla valtavat määrät kaikenlaista lapsiarkea helpottavaa tavaraa, kuten lastenhoitotuotteita, ammeita, hoitoalustoja, leluja, vaatteita ja tarvikkeita, mitä tahansa mitä ensitaipaleella voisi tarvita.

Haluan vielä lämpimästi kiittää yrityksiä projektimme ja Keski-Suomen ensi- ja turvakodin toiminnan tukemisesta, huomisesta tulee takuulla hyvä päivä! Kiitos:

Herttala

Pienikamari

By Nina Only

Pilkkeitä-blogin Piia

Minna bakes

Finlayson

Raikastamo

Kiddex

Pono design

Raskauskeiju

Confetti

Babyshop

Galleria Patina

Sugar / Weleda, Urtekram ja Ella’s kitchen

Pääsiäishommia

Vieläkö muistatte, kuinka joulun alla harmittelin sitä, ettei meillä ollut joulutunnelmaa kotona ollenkaan, koko joulu tuntui aavistuksen laimealta siksi ettei sitä päässyt viikkotolkulla fiilistelemään etukäteen ja omassa kodissa? No tänään havahduin yhtäkkiä ajattelemaan, että niin se menee kohta pääsiäinenkin meiltä ohi kun arki on aina omalla tavallaan kiireistä, vaikkei työ- ja hoitopäivät meillä mahdottoman pitkiä olekaan. Jotenkin vain nykyään tuntuu hankalalta pysähtyä olemaan ja fiilistelemään, koska koko ajan olisi jotain hommaa tehtävänä jossain päin taloa, tai jos hetkeksi ehtii istua alas, sitä liiankin helposti alkaa selailemaan puhelinta. Tulevalla viikolla pidennetty viikonloppu antaa varmasti vähän saumaa laiskotteluunkin, mutta entä jos vain päättäisin koko viikon ajan tehdä joka päivä jotain kivaa pääsiäiseen liittyvää lasten kanssa? Ehkä askartelua, pääsiäiskortteja ystäville, leipomista, muutama pupukoriste olohuoneeseen ja suklaamunia jälkkäriksi?

Lapset sai eilen molemmat koristella pajunkissoja, ja tänään aamulla oltiin jo seiskan aikaan hereillä, kun kaksi malttamatonta lasta kyseli, milloin pääsee virpomaan. Nooakin veteli viimevuotista norsupukuaan päälle ennen kuin ehti muuta vaatetta laittaa, ja jos Minea olisi saanut päättää, olisi meidän kadun ekat virpojat lähteneet liikkeelle vähän ennen yhdeksää. Lopulta kun tuo kaksikko saatiin ovesta ulos valmiina virpomaan, ei auttanut muu kuin kyynel silmäkulmassa miettiä, kuinka omatoimisesti tuo noidaksi pukeutunut, jo kaksi alahammastaan pudottanut tyttö kaiken nykyään jo tekee – ja toisaalta, miten toinen taas tuntuu vielä niin pieneltä (mukamas!) ja silti se tänäänkin kulki tomerana siskonsa perässä munakoria kantaen ja ihmisten ovikelloja pimpotellen. Mineakin totesi päivän lopuksi, että en kestä, miten suloinen pieni norsu toinen olikaan siinä seisoessaan vieressä posket punaisena ja pisamilla, eikä yhtään jännittänyt vaan tohkeissaan lompsi perässä. En kyllä kestä minäkään.

Meidän vitsat oli tänä(kin) vuonna kaikissa mahdollisissa väreissä, ja äitin makuun sopivia sulkia ostettiin kirsikanoksiin, jotka nappasin viimeviikkoisella kauppareissulla mukaani. Illemmalla vielä istutettiin rairuohoa muutamaan purkkiin, ja jos ne ehtii pääsiäiseksi ihan ruohoksi asti, niin luulen että meillä on vielä munanmaalaushommia tiedossa. Ehkä näillä eväillä vielä päästään kohti rennompaa pääsiäisviikkoa, tai lähinnä meikäläinen, sillä lapsilta se tuntuu luonnistuvan ihan ilman yrittämistäkin.

5 selviytymisvinkkiä Suomen kevättalvelle

Olen ehkä ollut nyt tässä lähipäivinä hieman eri mieltä lasten kanssa siitä, millainen on hyvä ulkoiluilma. Vuorotellen sataa lunta, paistaa aurinko, sataa vettä, tuulee ja taas sataa vähän lisää lunta – millä ihmeellä tässä vielä jaksaisi odotella kesään saakka?! Meidän pihoilla kun ei vielä ole nurmikkoa ollenkaan, on talon ympäristöt olleet lapsille oikea unelmien leikkipaikka, varsinkin sateella jolloin pihat lainehtivat mutaa ja kuraa. Siinä missä Minea innoissaan ryntää ulos vesisateella tai huomattuaan, että sateen jälkeen pihalla on jättimäisiä mutakasoja, itse mielelläni välttelisin ulkona tönöttämistä. Jotenkin on tuntunut, että aurinko paistaa arkisin juuri silloin kun olet töissä, ja viikonloppuna taivas on yhtä harmaansinistä pilvimassaa. Eniten kuitenkin ihmetyttää tämä lumen määrä, huhtikuussa!

Rehellisyyden nimissä täytyy kyllä myös todeta, että kevät on aika ihanaa aikaa verrattuna syksyn pimeyteen. Aamuisin on niin paljon helpompi nousta ylös, näytti kello mitä tahansa, ja se että valoisa aika jatkuu pitkälle iltapäivään, on ainakin meikäläiselle iso tekijä päivittäisessä jaksamisessa. Ja jaksamista kohta tarvitaan, sillä heti ilmojen vähän lämmettyä meillä alkaa pihojen laitto eli vuorossa on terassit, parveke, nurmikot, istutukset ja kivetykset – luulen, että näissä merkeissä se kesä aika lailla kuluukin. Varmaan vasta ensi vuoden puolella lapset pääsevät nauttimaan pihasta muussakin kuin kuraleikeissä, ja nyt on vain hyväksyttävä, että hiekkaa ja multaa kantautuu sisälle saakka niin että joka päivä (joskus kahdestikin) saa imuroida vähintään alakerran.

Kurainen piha on asettanut omat haasteensa myös pukeutumisen kannalta, talvihaalarit unohdettiin melko pian ja käyttöön otettiin käytännöllisemmät setit eli kuravaatteet. Sen sijaan että lapsille puettaisi paksut kerrokset ulkovaatetta, olen todennut helpommaksi yhdistelmäksi villapuvun ja kura-asun heti kun asteet on enemmän plussan kuin miinuksen puolella. Nämä pirtsakat kaksiosaiset Nordbjornin raitasetit saappaineen ja hanskoineen on saatu Jollyroomista, ja näillä lapset on nyt viime päivät menneet kotipihoilla. Hanskoissa on lämpimät fleecevuoret, joten alle ei tarvitse pukea toisia hanskoja ollenkaan, ja takit saa plussaa siitä että helmassa on sen verran resoria, ettei takki nouse kovemmassakaan menossa. Asuissa toiminnallisuus on huipussaan, ja ulkonäöltään ne on omaan silmääni aika täydelliset sadeasut! Myös heijastimia löytyy reilusti, ja kerrankin jalkalenksut on sopivan napakat niin että ne todella istuu kumisaappaan alle.

Minean sadevaatteet: takki ja housut, hanskat sekä kumisaappaat

Nooan sadevaatteet: takki ja housut, hanskat sekä kumisaappaat

Näissä meidän sadevaatteissa on kaikissa juuri nyt menossa järjetön ale (esim kumpparit alle puoleen hintaan!), ja kannattaa muutenkin katsastaa Jollyroomin lastenvaatepuoli, koska siellä näytti olevan muitakin hyviä tarjouksia. Mutta miten tästä kevättalvesta selviää noin niin kuin yleensäkin? En tiedä, mutta ehkä näistä vinkeistä on jotain apua:

1. Hanki kunnon varusteet. Oli kelit mitkä tahansa, ulkoilu on aina pukeutumiskysymys.

2. Aika kuluu nopeammin kun on jotain tekemistä, hyödyllistä tai ei. Jos et muuta keksi, niin lapioi vaikka lunta pihalta, niin ehkä se maakin sulaa nopeammin ja kevät tulee ennen kuin huomaatkaan. Tai sitten vaan seuraavana päivänä sataa lisää lunta ja lapiointi oli ihan turhaa.

3. Positiivinen asennoituminen auttaa. Mököttämällä lisäät omaa ahdistustasi, kun taas suupielet hymyyn kääntämällä saat joko naamasi kramppaamaan tai itsesi näyttämään hölmöltä seisoessasi pihalla naama irvistyksessä.

4. Muista että paremmat ajat on edessäpäin. Suomen kesässä saatat jopa päästä nauttimaan auringosta ja lämmöstä.

5. Luovuta jos siltä tuntuu. Joskus on ihan ok tehdä mutakakkua ennemmin kotona vaikka tällä ohjeella kuin kaatosateessa ulkona.

Mielekästä puuhaa lapsille ja aikuisille

Kaupallisessa yhteistyössä: Name It

Me ollaan nyt ehditty asua tässä uudessa naapurustossa suunnilleen kuukauden verran, ei siis kovin kauaa, mutta kuitenkin niin että paikat alkaa tuntua kotoisalta, ja lapsetkin taitavat olla jo aika hyvin tottuneet uusiin kuvioihin. Minea on saanut naapureiden lapsista useammankin uuden kaverin, ja kun viereisissä taloissa asuu vähintään viisi suunnilleen samanikäistä tyttöä (ja lisää muuttaa koko ajan), on sanomattakin selvää, että pihalta löytyy leikkiseuraa melkein milloin vaan. Kerrostalossa asumisen aikana meidän tuli jostain syystä nähtyä harvinaisen vähän kavereita, ja Mineastakin huomasi, että tyttöä kyllästytti olla koko ajan pyytämässä mua tai Nikoa puhuttamaan barbeja, rakentamaan Legoilla tai mitä milloinkin. Vaikka vanhemmat kuinka tärkeitä olisivatkin, syntyy ne parhaimmat leikkimuistot kuitenkin kavereiden kanssa – muistan omastakin lapsuudesta vielä aika elävästi, miten naapurin tytön kanssa leivottiin pannaria, joka tarttui leivinpaperiin kiinni tai millaiset samistelupenaalit käytiin toisen ystävän kanssa ostamassa yhdessä Tiimarista.

Se, mikä on ehkä eniten muuttunut omasta lapsuudestani, on ettei meidän aikana ollut teknisiä laitteita, jotka olisi toimineet ohjelmatoimistoina lapsille silloin kun ei ollut mitään tekemistä. Siihen aikaan ei ollut tapana laittaa videolta pyörimään lastenohjelmia tekemisen puutteessa, vaan ennemminkin rohkeasti lähdettiin pihoilta etsimään kavereita – tai ehkä satunnaisesti pelattiin Nintendoa jos sellainen sattui olemaan. Hauskimmat leikit ala-asteiässä oli koko pihapiirin poliisi&rosvo, kirkkis ja erilaiset hyppynaruloruttelut koulun pihalla. Siihen aikaan olin aika innoissani kaikesta kouluun liittyvästä ja tuhersin läksyvihkoja koristellen kotona monenmonta tuntia, tai joskus innostuin jopa tekemään tehtäviä kolme vuotta vanhemman veljeni kirjoista. Slämy, kaverikirjat, värikkäiden käsikorujen solmiminen tai Hugon seuraaminen telkasta ovat myös varmaan aika tuttuja ainakin 80-luvulla syntyneille?

Nyt kun Minealla on paljon kavereita ihan tässä kävelymatkan päässä, on ongelmaksi ennemminkin tullut se, että Minea olisi jatkuvasti menossa johonkin tai kutsumassa kavereita meille. Tylsistymisen sietämisestä on tullut entistäkin hankalampaa, ja jos kaverit ei olekaan aina saatavilla, on meidän Nikon kanssa keksittävä jotain mielekästä puuhaa. Aina ei itsekään jaksaisi istua puhuttamassa barbeja tai pikkaraisia, joten meille oli oikein tervetullutta vaihtelua kuvien ihanat värikkäät puuhakortit, jotka saimme Name Itiltä. Kortteihin on kerätty erilaisia leikki-, askartelu- ja leivontaideoita ajatuksella unplug & play eli elektroniikka sivuun ja luovien leikkien pariin! Usein tuntuu hankalalta keksiä kovinkaan kummoisia juttuja ihan tuosta noin vaan, mutta viimeisen kuukauden ajan olen antanut Nooan tai Minean silloin tällöin vetää pakasta yhden kortin, ja yhdessä olemme toteuttaneet siinä ehdotetun idean, jos kaikki tarvittava on löytynyt kotoa. Tähän mennessä olemme esim leiponeet muffinsseja, maalanneet vesiväreillä, tehneet mehujääpuikkoja, askarrelleet paperilaivoja ja leikkineet kimin peliä. Paperilaivoja yritimme uittaa Nooan kanssa ulkona sillä välin kun Minea oli leikkimässä naapurin tytön kanssa, mutta asfaltilla soljuvien pienten vesivanojen virtaukset oli vielä niin heikkoja, että lopulta laivat vietiin uimaan isoihin kuralätäköihin.

Näitä samoja ideakortteja voi käydä kuka tahansa hakemassa Name Itin omista myymälöistä (sinua lähimmän myymälän löydät täältä) vielä muutamien viikkojen ajan, ja vieläpä täysin ilmaiseksi. Kortteja on kaiken kaikkiaan 36 erilaista, ja niitä on ripotellen ilmestynyt myymälöihin 2.2. alkaen. Kolmena kampanjaviikkona mukaan tulee pieni lelu, meidän setissä lapset saivat suurennuslasin, jota on ahkerasti käytetty mm ruoan tutkimiseen ja ihmisten naamojen ihmettelyyn. Korteissa ehdotetut puuhat on juuri sopivan ”vaativia” niin että ne ei ole parissa minuutissa ohi, vaan saavat lapsen, ja aikuisen, innostumaan puolituntisenkin ajaksi. Ja kuten jo edellisessäkin postauksessa totesin, aika kuluu yllättävän nopeasti silloin kun on hauskaa!

Avaruussynttäreillä

Oli se vaan aikanaan melkoinen onni, että sain päähäni perustaa blogin. Ei vain siksi, että blogista on tullut kovinkin mieluinen asia tässä vuosien varrella, mutta sen takia, että se on tuonut elämääni niin paljon uusia tuttavuuksia – kuten nyt vaikka Kerttu. On vaikea sanoa, missä ystävyytemme nykyään olisi ellei samaan aikaan sattuneet vauvavuodet olisi yhdistäneet meitä entisestään, mutta todellinen henkireikä se siihen aikaan joka tapauksessa oli, kun oli joku, jonka kanssa ihmetellä vauva-arkea. Vain toinen pienen lapsen äiti voi todella ymmärtää, mitä on herätä kymmenettä kertaa yön aikana tai kuukausitolkulla kantaa tyytymätöntä vauvaa sylissään. Jostain ihmeen syystä vielä tuntui, että lapsemme sattuivat käymään samoja taisteluja aina samaan aikaan, ja seesteisempi aika oli sekin usein molemmilla pojilla yhtä aikaa, joten jokaisen whattsapp-viestin vastaukseksi tiesin saavani aitoa vertaistukea.

Nyt huomaa, kuinka on jo pidemmän aikaa saanut elää sitä elämän seesteisempää aikaa näiden kahden pikkupojan kanssa, sillä enää hyvin harvoin jaamme Kertun kanssa vinkkejä arjessa selviytymiseen tai viestittelemme lapsista ylipäätään. Yhteyttä pidetään edelleen yhtä tiuhaan tahtiin, mutta keskustelunaiheet on muuttuneet, ja tavatessa saamme jopa juoda kahvit pidemmän kaavan kautta samalla kuulumisia vaihtaen. Eilen sain istahtaa Kertun kahvipöytään juhlistamaan 2-vuotiasta, Kertun poika kun on syntynyt vain kuukausi Nooan jälkeen. Mietimme siinä molemmat, kuinka stressitöntä arjesta onkaan nyt tullut, kun pojat on jo noin isoja, tytöistä puhumattakaan. Ehdin päästä autosta ulos ja Kertun kotiovesta sisään, niin jo oli lapset rynnänneet pojat omiin ja tytöt omiin leikkeihinsä. Niin ne vaan tuntui meidän 2-vuotiaatkin leikkivän yhdessä, ajoivat autoilla vierekkäin, neuvottelivat kumpi leikkii milläkin lelulla ja silloin tällöin vaihtoivat sanan tai kaksi keskenään.

Kertun pojalle juhlat järjestettiin teemalla love you to the moon and back, ja kuten kuvista hieman näkyykin, oli koristelut, tarjottavat ja kattaukset kaikki upeasti toteutettu. Avaruusaiheinen musta-hopea kakku oli tilattu Minna bakesilta, ja maku oli tällaiselle suklaata rakastavalle aika nappivalinta. Menoa olisi riittänyt pidemmällekin iltaan, mutta Nooalle nousi lämpöä kesken juhlimisen, ja meidän oli lähdettävä kiireellä kotiin. Tai siis ”kiireellä”, en tiedä voiko kahden tunnin kahvipöydässä istumisen jälkeen sanoa lähteneensä kesken juhlien, hah! Tiedätte kuitenkin varmaan kuinka aika tuntuu lentävän silloin kun viihtyy ja on hauskaa?

Minean 5-vuotisjuhlat

Miten tähän lomailuun tottuukin niin nopeasti? Päivät on menneet hurjaa vauhtia, ja tuntuu siltä, että voisin ihan tosissani jatkaa vaikka seuraavat kymmenen vuotta tätä kotona olemista ja kavereiden kanssa treffaamista. Jos vain jostain keksisi keinon tienata ilman että tarvitsee käydä töissä, niin saattaisi olla että jokusen vuoden viihtyisin kotona. Varsinkin nyt kun täällä uudessa kodissa on kaikenlaista pientä hommaa, joiden tekemiseen voisi helposti käyttää muutaman päivän viikossa.

Aika on mennyt tällä viikolla nopeasti jo senkin takia, että lasten synttärivalmistelut on vieneet oman osansa päivistä. Perjantaina ja lauantaina juhlitaan Nooaa, ja Minean synttärit pidettiin viime viikonloppuna. Olisi varmasti ollut järkevää yhdistää molempien synttärit yhdeksi juhlaksi, mutta niin sanotut kaverisynttärit halusin kuitenkin pitää molemmille omat – sukulaiset tulevat vain toisena viikonloppuna. Meillä myös käy ystäviä pidemmän ajomatkan takaa, joten venyttämällä juhlia useammalle viikonlopulle saimme mahdutettua useammat yövieraatkin.

Minea oli synttäreilleen toivonut kukkakeijuteema, ja värit olivat turkoosinvihreä, pinkki ja vaaleanpunainen. Olin ostanut etukäteen muutaman koristeen ja kuvittelin jossain välissä printtaavanikin jotain netistä, mutta loppujen lopuksi työt ja muut hommat tekivät viikosta niin kiireisen, että melkein kaikki koristelu jäi laittamatta. Tiesin, etten ehtisi panostaa kakun leipomiseen, joten valitsn parhaan mahdollisen vaihtoehdon: tilasin kakun Minna bakesilta. Täyte oli Minean itse valitsema minttusuklaa, ja ulkomuodon Minna suunnitteli kuvan pohjalta, jonka olin Minean kanssa etsinyt instasta. Lopputulos oli siinä mielessä ennalta-arvattava, että se oli yhtä upea ja herkullinen kuin mitä osasin Minnalta jo etukäteen odottaakin. Itse en olisi koskaan saanut aikaan mitään lähellekään vastaavaa, ja kuinka helppoa olikaan hakea kakku ja mini-cupcaket perjantaina ennen juhlia kyytiin ja kotona kattaa suoraan pöytään!

Itse juhlissa ei ollut keijukaisten etsimistä lukuunottamatta sen ihmeempää ohjelmaa, vaikka olin kaksi leikkiä suunnitellut. Seisoin kuitenkin keittiössä lähes koko ajan, ja siinä pyöriessä leikit unohtui ja toisaalta, ei lapset niitä näyttäneet erityisesti kaipaavankaan. Minealle tärkeintä oli saada hyvät ystävät juhlimaan ja syödä kaksikerroksista synttärikakkua, joten niiltä osin juhlat menivät melko nappiin ja sankari oli enemmän kuin tyytyväinen. Meiltä Minea sai lahjaksi kauan toivomansa Lego Friends hotellin, joka tällä hetkellä jo löytyy tytön hyoneen pöydältä kasattuna. Huomenna ja lauantaina vielä Nooan juhlat, ja sitten juhlakausi alkaa olla meidän perheen osalta purkissa – toisaalta harmi, kun juhlia on kuitenkin niin kiva järjestää (etenkin jos on aikaa järjestää ja suunnitella), mutta eiköhän me tässä keksitä kaikkea muutakin juhlimisen aihetta kevään mittaan..

luukku 12: Hama-koukussa

Arvatkaapa mikä uusin innostukseni on? Suunnittelin joululahjojen papereita ja koristuksia, ja mieleeni juolahti kokeilla mitä Hama-helmistä saisi aikaan. Muutaman tähden ja sydämen jälkeen olin melkeinpä valmis korvaamaan meidän huonekalutkin Hama-helmistä tehdyillä, ja tohkeissani pyöräytin ainakin parikymmentä kuviota paketointia ja kuusen koristelua odottamaan. Sukulaisille ja ystäville tiedoksi siis, että tänä vuonna joka lahjassa roikkuu ainakin yksi helmistä tehty sydän, tähti, poro tai kuusi!

Pinterestistä voi löytää jonkin verran kivoja malleja Hama-helmille, mutta myös itse kokeilemalla homma onnistuu. Tässähän on vain tekijän mielikuvitus rajana, ja valmiita kuvioita voi käyttää lähes mihin tahansa. Pakettien lisäksi nämä pääsevät meillä kuusta koristamaan eikä innostus varmasti siihenkään lopu. Inspiraatiokuvissa olen nähnyt muun muassa helmistä tehtyjä tuikkukippoja, tauluja, kortteja, lasinalusia, avaimenperiä ja jopa pieniä koreja. Parasta tässä on se, ettei helmet maksa juuri mitään ja tekeminen on hyvin nopeaa (kuvio alustalle ja silitys leivinpaperin päältä).

Onko teillä askarreltu Hama-helmillä ja millaisia luomuksia saitte aikaan?

sopivan leikkisää

Pohdiskelin ja pähkäilin Minean huoneen väritystä sen jälkeen kun sinne tuli uusi mustavalkoinen matto. Pitäisikö sen rinnalle ottaa jokin kirkas tehosteväri? Pysytäänkö jo olemassa olevissa vaaleanpunaisissa yksityiskohdissa ja sopiiko beiget seinät muuhun väritykseen enää ollenkaan? Lopputulemana vaaleanpunaiset tyynyt sai lähteä, seinät maalaisin mielellään uudelleen (jos uskaltaisin asiaa edes ehdottaa miehelleni ;)!) ja tehosteväri on edelleen harkinnassa. Värin sijasta liputan tällä hetkellä ennemmin kuvioiden nimeen.

Melkein jo tilasin Marimekon räsymatto-kangasta Marimuksusta, keltainen sopisi nimittäin täydellisesti mustavalkoisen kanssa. Sitten törmäsinkin Elloksella kivoihin tyynynpäällisiin, jotka oli ihan superhalvat ja jatkavat samalla mustavalkoisella teemalla. Näitä löytyy myös värikkäänä versiona täältä, jos joku ihastui yhtä kovasti kuin mä!

Pinkkiä paperipalloa ja pöllötyynyä lukuunottamatta tehosteväri saa nyt odottaa ainakin kevääseen asti.. Tuleehan sitä väriä runsaasti leluistakin, jotka valitettavasti on suurimman osan päivästä levällään pitkin koko kotiamme :). Ja taitaa joku olla joskus todennut niinkin, että liika virikkeellisyys (tässä tulkittuna värikkyys :)) turruttaa aisteja ja mielikuvitusta! Tai sitten vaan myönnän, että tykkään värittömyydestä ja seesteisyydestä sisustuksessa :). Tarkkasilmäiset ehkä bongaavat huoneesta jotain muutakin uutta tyynyjen lisäksi, mutta siitä lisää joulukalenterissa (joka starttaa sunnuntaina!!).

Entä teillä, lastenhuone sateenkaaren väreissä vai muuta sisustusta noudattaen? 

4-vuotiaan prinsessan synttäreillä

Meillä sujui eiliset pikkujoulut hienosti ja vieraitakin tuli lopulta kolmen äitin ja lapsen verran. Ihan valtava flunssa-aalto tuntuu täälläpäin olevan liikkeellä, kun kolme ilmoitti olevansa sairaana ja vielä kaksi meinasi perua alkavan niiskutuksen vuoksi! Olin jo vähällä siirtää pikkujoulut johonkin toiseen viikonloppuun, mutta kalenteriini kurkattua huomasinkin, että kohta mennään jo joulussa ja viikonloput alkaa olla täynnä ohjelmaa. Ja vasta tänään sain ensimmäistä kertaa kunnon joulufiiliksen, kun lunta satoi oikein kunnolla!

Pikkujouluista tulossa myöhemmin kymmenittäin kuvia, mutta ensin tunnelmia keskiviikon juhlinnasta. Kävimme Minean kanssa onnittelemassa Kultahipun Evelinan suloista prinsessa-Linneaa, joka vietti 4-vuotissynttäreitään. Tytön toiveesta juhlien teemana oli My Little Pony, jonka mukaisesti kaunis Evelina oli loihtinut herkulliset tarjoamiset. Herkut oli nimetty MLP-hahmojen mukaan ja kaikki lautasia myöten oli teeman mukaisia. Kumma kyllä Mineakin tuntui olevan intoa täynnä näistä poneista, vaikkei yhtäkään MLP-lelua tai DVD:tä meiltä löydykään. Ehkä yhden pikkuponin voisi lisätä joululahjalistalle.

Jo ovelta meitä oli vastaanottamassa Tuhkimoasuun pukeutunut Linnea, ja lahjaksi veimme yhden prinsessa-asun lisää sekä kasvovärit. Niin kuin kunnon juhlissa kuuluukin kävi sankari illan aikana vaihtamassa asua ja liihotteli loppuajan uudessa pinkissä prinsessamekossaan :). Tätä innostusta ihailtuani päätin ostaa Mineallekin yhden keijuasun jo jemmaan, kun satuin huomaamaan Tiimarissa olevan kaikki naamiais- ja juhlavarusteet -70%.

Asuuko teillä prinsessoja vai poikatyttöjä? Ja arvostatteko te helppoutta vai vaivannäköä kauniiden asioiden eteen?