Pääsiäishommia

Vieläkö muistatte, kuinka joulun alla harmittelin sitä, ettei meillä ollut joulutunnelmaa kotona ollenkaan, koko joulu tuntui aavistuksen laimealta siksi ettei sitä päässyt viikkotolkulla fiilistelemään etukäteen ja omassa kodissa? No tänään havahduin yhtäkkiä ajattelemaan, että niin se menee kohta pääsiäinenkin meiltä ohi kun arki on aina omalla tavallaan kiireistä, vaikkei työ- ja hoitopäivät meillä mahdottoman pitkiä olekaan. Jotenkin vain nykyään tuntuu hankalalta pysähtyä olemaan ja fiilistelemään, koska koko ajan olisi jotain hommaa tehtävänä jossain päin taloa, tai jos hetkeksi ehtii istua alas, sitä liiankin helposti alkaa selailemaan puhelinta. Tulevalla viikolla pidennetty viikonloppu antaa varmasti vähän saumaa laiskotteluunkin, mutta entä jos vain päättäisin koko viikon ajan tehdä joka päivä jotain kivaa pääsiäiseen liittyvää lasten kanssa? Ehkä askartelua, pääsiäiskortteja ystäville, leipomista, muutama pupukoriste olohuoneeseen ja suklaamunia jälkkäriksi?

Lapset sai eilen molemmat koristella pajunkissoja, ja tänään aamulla oltiin jo seiskan aikaan hereillä, kun kaksi malttamatonta lasta kyseli, milloin pääsee virpomaan. Nooakin veteli viimevuotista norsupukuaan päälle ennen kuin ehti muuta vaatetta laittaa, ja jos Minea olisi saanut päättää, olisi meidän kadun ekat virpojat lähteneet liikkeelle vähän ennen yhdeksää. Lopulta kun tuo kaksikko saatiin ovesta ulos valmiina virpomaan, ei auttanut muu kuin kyynel silmäkulmassa miettiä, kuinka omatoimisesti tuo noidaksi pukeutunut, jo kaksi alahammastaan pudottanut tyttö kaiken nykyään jo tekee – ja toisaalta, miten toinen taas tuntuu vielä niin pieneltä (mukamas!) ja silti se tänäänkin kulki tomerana siskonsa perässä munakoria kantaen ja ihmisten ovikelloja pimpotellen. Mineakin totesi päivän lopuksi, että en kestä, miten suloinen pieni norsu toinen olikaan siinä seisoessaan vieressä posket punaisena ja pisamilla, eikä yhtään jännittänyt vaan tohkeissaan lompsi perässä. En kyllä kestä minäkään.

Meidän vitsat oli tänä(kin) vuonna kaikissa mahdollisissa väreissä, ja äitin makuun sopivia sulkia ostettiin kirsikanoksiin, jotka nappasin viimeviikkoisella kauppareissulla mukaani. Illemmalla vielä istutettiin rairuohoa muutamaan purkkiin, ja jos ne ehtii pääsiäiseksi ihan ruohoksi asti, niin luulen että meillä on vielä munanmaalaushommia tiedossa. Ehkä näillä eväillä vielä päästään kohti rennompaa pääsiäisviikkoa, tai lähinnä meikäläinen, sillä lapsilta se tuntuu luonnistuvan ihan ilman yrittämistäkin.

5 selviytymisvinkkiä Suomen kevättalvelle

Olen ehkä ollut nyt tässä lähipäivinä hieman eri mieltä lasten kanssa siitä, millainen on hyvä ulkoiluilma. Vuorotellen sataa lunta, paistaa aurinko, sataa vettä, tuulee ja taas sataa vähän lisää lunta – millä ihmeellä tässä vielä jaksaisi odotella kesään saakka?! Meidän pihoilla kun ei vielä ole nurmikkoa ollenkaan, on talon ympäristöt olleet lapsille oikea unelmien leikkipaikka, varsinkin sateella jolloin pihat lainehtivat mutaa ja kuraa. Siinä missä Minea innoissaan ryntää ulos vesisateella tai huomattuaan, että sateen jälkeen pihalla on jättimäisiä mutakasoja, itse mielelläni välttelisin ulkona tönöttämistä. Jotenkin on tuntunut, että aurinko paistaa arkisin juuri silloin kun olet töissä, ja viikonloppuna taivas on yhtä harmaansinistä pilvimassaa. Eniten kuitenkin ihmetyttää tämä lumen määrä, huhtikuussa!

Rehellisyyden nimissä täytyy kyllä myös todeta, että kevät on aika ihanaa aikaa verrattuna syksyn pimeyteen. Aamuisin on niin paljon helpompi nousta ylös, näytti kello mitä tahansa, ja se että valoisa aika jatkuu pitkälle iltapäivään, on ainakin meikäläiselle iso tekijä päivittäisessä jaksamisessa. Ja jaksamista kohta tarvitaan, sillä heti ilmojen vähän lämmettyä meillä alkaa pihojen laitto eli vuorossa on terassit, parveke, nurmikot, istutukset ja kivetykset – luulen, että näissä merkeissä se kesä aika lailla kuluukin. Varmaan vasta ensi vuoden puolella lapset pääsevät nauttimaan pihasta muussakin kuin kuraleikeissä, ja nyt on vain hyväksyttävä, että hiekkaa ja multaa kantautuu sisälle saakka niin että joka päivä (joskus kahdestikin) saa imuroida vähintään alakerran.

Kurainen piha on asettanut omat haasteensa myös pukeutumisen kannalta, talvihaalarit unohdettiin melko pian ja käyttöön otettiin käytännöllisemmät setit eli kuravaatteet. Sen sijaan että lapsille puettaisi paksut kerrokset ulkovaatetta, olen todennut helpommaksi yhdistelmäksi villapuvun ja kura-asun heti kun asteet on enemmän plussan kuin miinuksen puolella. Nämä pirtsakat kaksiosaiset Nordbjornin raitasetit saappaineen ja hanskoineen on saatu Jollyroomista, ja näillä lapset on nyt viime päivät menneet kotipihoilla. Hanskoissa on lämpimät fleecevuoret, joten alle ei tarvitse pukea toisia hanskoja ollenkaan, ja takit saa plussaa siitä että helmassa on sen verran resoria, ettei takki nouse kovemmassakaan menossa. Asuissa toiminnallisuus on huipussaan, ja ulkonäöltään ne on omaan silmääni aika täydelliset sadeasut! Myös heijastimia löytyy reilusti, ja kerrankin jalkalenksut on sopivan napakat niin että ne todella istuu kumisaappaan alle.

Minean sadevaatteet: takki ja housut, hanskat sekä kumisaappaat

Nooan sadevaatteet: takki ja housut, hanskat sekä kumisaappaat

Näissä meidän sadevaatteissa on kaikissa juuri nyt menossa järjetön ale (esim kumpparit alle puoleen hintaan!), ja kannattaa muutenkin katsastaa Jollyroomin lastenvaatepuoli, koska siellä näytti olevan muitakin hyviä tarjouksia. Mutta miten tästä kevättalvesta selviää noin niin kuin yleensäkin? En tiedä, mutta ehkä näistä vinkeistä on jotain apua:

1. Hanki kunnon varusteet. Oli kelit mitkä tahansa, ulkoilu on aina pukeutumiskysymys.

2. Aika kuluu nopeammin kun on jotain tekemistä, hyödyllistä tai ei. Jos et muuta keksi, niin lapioi vaikka lunta pihalta, niin ehkä se maakin sulaa nopeammin ja kevät tulee ennen kuin huomaatkaan. Tai sitten vaan seuraavana päivänä sataa lisää lunta ja lapiointi oli ihan turhaa.

3. Positiivinen asennoituminen auttaa. Mököttämällä lisäät omaa ahdistustasi, kun taas suupielet hymyyn kääntämällä saat joko naamasi kramppaamaan tai itsesi näyttämään hölmöltä seisoessasi pihalla naama irvistyksessä.

4. Muista että paremmat ajat on edessäpäin. Suomen kesässä saatat jopa päästä nauttimaan auringosta ja lämmöstä.

5. Luovuta jos siltä tuntuu. Joskus on ihan ok tehdä mutakakkua ennemmin kotona vaikka tällä ohjeella kuin kaatosateessa ulkona.

Mielekästä puuhaa lapsille ja aikuisille

Kaupallisessa yhteistyössä: Name It

Me ollaan nyt ehditty asua tässä uudessa naapurustossa suunnilleen kuukauden verran, ei siis kovin kauaa, mutta kuitenkin niin että paikat alkaa tuntua kotoisalta, ja lapsetkin taitavat olla jo aika hyvin tottuneet uusiin kuvioihin. Minea on saanut naapureiden lapsista useammankin uuden kaverin, ja kun viereisissä taloissa asuu vähintään viisi suunnilleen samanikäistä tyttöä (ja lisää muuttaa koko ajan), on sanomattakin selvää, että pihalta löytyy leikkiseuraa melkein milloin vaan. Kerrostalossa asumisen aikana meidän tuli jostain syystä nähtyä harvinaisen vähän kavereita, ja Mineastakin huomasi, että tyttöä kyllästytti olla koko ajan pyytämässä mua tai Nikoa puhuttamaan barbeja, rakentamaan Legoilla tai mitä milloinkin. Vaikka vanhemmat kuinka tärkeitä olisivatkin, syntyy ne parhaimmat leikkimuistot kuitenkin kavereiden kanssa – muistan omastakin lapsuudesta vielä aika elävästi, miten naapurin tytön kanssa leivottiin pannaria, joka tarttui leivinpaperiin kiinni tai millaiset samistelupenaalit käytiin toisen ystävän kanssa ostamassa yhdessä Tiimarista.

Se, mikä on ehkä eniten muuttunut omasta lapsuudestani, on ettei meidän aikana ollut teknisiä laitteita, jotka olisi toimineet ohjelmatoimistoina lapsille silloin kun ei ollut mitään tekemistä. Siihen aikaan ei ollut tapana laittaa videolta pyörimään lastenohjelmia tekemisen puutteessa, vaan ennemminkin rohkeasti lähdettiin pihoilta etsimään kavereita – tai ehkä satunnaisesti pelattiin Nintendoa jos sellainen sattui olemaan. Hauskimmat leikit ala-asteiässä oli koko pihapiirin poliisi&rosvo, kirkkis ja erilaiset hyppynaruloruttelut koulun pihalla. Siihen aikaan olin aika innoissani kaikesta kouluun liittyvästä ja tuhersin läksyvihkoja koristellen kotona monenmonta tuntia, tai joskus innostuin jopa tekemään tehtäviä kolme vuotta vanhemman veljeni kirjoista. Slämy, kaverikirjat, värikkäiden käsikorujen solmiminen tai Hugon seuraaminen telkasta ovat myös varmaan aika tuttuja ainakin 80-luvulla syntyneille?

Nyt kun Minealla on paljon kavereita ihan tässä kävelymatkan päässä, on ongelmaksi ennemminkin tullut se, että Minea olisi jatkuvasti menossa johonkin tai kutsumassa kavereita meille. Tylsistymisen sietämisestä on tullut entistäkin hankalampaa, ja jos kaverit ei olekaan aina saatavilla, on meidän Nikon kanssa keksittävä jotain mielekästä puuhaa. Aina ei itsekään jaksaisi istua puhuttamassa barbeja tai pikkaraisia, joten meille oli oikein tervetullutta vaihtelua kuvien ihanat värikkäät puuhakortit, jotka saimme Name Itiltä. Kortteihin on kerätty erilaisia leikki-, askartelu- ja leivontaideoita ajatuksella unplug & play eli elektroniikka sivuun ja luovien leikkien pariin! Usein tuntuu hankalalta keksiä kovinkaan kummoisia juttuja ihan tuosta noin vaan, mutta viimeisen kuukauden ajan olen antanut Nooan tai Minean silloin tällöin vetää pakasta yhden kortin, ja yhdessä olemme toteuttaneet siinä ehdotetun idean, jos kaikki tarvittava on löytynyt kotoa. Tähän mennessä olemme esim leiponeet muffinsseja, maalanneet vesiväreillä, tehneet mehujääpuikkoja, askarrelleet paperilaivoja ja leikkineet kimin peliä. Paperilaivoja yritimme uittaa Nooan kanssa ulkona sillä välin kun Minea oli leikkimässä naapurin tytön kanssa, mutta asfaltilla soljuvien pienten vesivanojen virtaukset oli vielä niin heikkoja, että lopulta laivat vietiin uimaan isoihin kuralätäköihin.

Näitä samoja ideakortteja voi käydä kuka tahansa hakemassa Name Itin omista myymälöistä (sinua lähimmän myymälän löydät täältä) vielä muutamien viikkojen ajan, ja vieläpä täysin ilmaiseksi. Kortteja on kaiken kaikkiaan 36 erilaista, ja niitä on ripotellen ilmestynyt myymälöihin 2.2. alkaen. Kolmena kampanjaviikkona mukaan tulee pieni lelu, meidän setissä lapset saivat suurennuslasin, jota on ahkerasti käytetty mm ruoan tutkimiseen ja ihmisten naamojen ihmettelyyn. Korteissa ehdotetut puuhat on juuri sopivan ”vaativia” niin että ne ei ole parissa minuutissa ohi, vaan saavat lapsen, ja aikuisen, innostumaan puolituntisenkin ajaksi. Ja kuten jo edellisessäkin postauksessa totesin, aika kuluu yllättävän nopeasti silloin kun on hauskaa!

1 2 3