Sadekamppeet esiin!

Kaupallinen yhteistyö Jollyroomin kanssa

Ehdinpäs juuri hehkuttaa sitä kuinka mahtava ja odottamattoman lämmin tämä kesä on ollut, niin eilen jo tuli vettä oikein kunnolla ja saatiinkin saapastella sadetakeissa pihalla. Luonto kiittää, samoin monet ystävät jotka ovat istuttaneet nurmikoita pihoilleen ja tuskastelleet sitä kuinka kastelemisesta aiheutuneet vesilaskut tuntuu kohtuuttoman suurilta. Yllättäen kyllä lapsetkin sanoivat olevansa iloisia kun pääsivät pitkästä aikaa leikkimään lätäköihin.

Meillä on jälleen ollut aika päivittää sadeasuja syksyä varten, kun edelliset puvut on kaikki jääneet pieniksi. Päiväkotiaikana käytössä on oltava kahdet sadesetit molemmilla lapsilla, sillä yhdet roikkuu arkisin päiväkodin naulakossa ja toiset on löydyttävä kotoa. Viime vuonna testasimme ensimmäistä kertaa Jollyroomista saatuja Nordbjörnin sadeasuja, ja ne hyväksi todettuamme otin tänä vuonna Nooalle täysin saman setin isommassa koossa. Minea halusi itselleen tuon malliltaan tyttömäisemmän mustapallollisen puvun, joka on Petite Cherie -merkiltä. Varmasti ihan yhtä laadukas sekin, sillä ominaisuudet on kunnossa ja ystäviltä olen kuullut pelkästään hyviä käyttökokemuksia kyseisen merkin tuotteista.

Aika söpöjä nämä molemmat asut (ja tyypit!) vai mitä? Sadevaatteet on siitä hassuja, että itse tykkään niitä kyllä käyttää vaikka usein ulkopuvuissakin ominaisuudet riittäisivät myös vesileikkeihin. Ne kuitenkin suojaavat pahimmilta kuraroiskeilta niin ettei välikausi- ja toppapukuja tarvitse ihan koko aikaa olla pesemässä tai huuhtelemassa. Sadetakkeja taas voi käyttää mielestäni ihan muutenkin kuin pelkästään ulkoleikeissä, varsinkin jos ne on tyyliltään jotain vähän siistimpää kuten tämä Minean valitsema Petite Cherien takki.

Tällä kertaa osasin poikkeuksellisesti olla ajoissa sadevaatteiden kanssa, vaikka yleensä meillä tilanne on ulkovaatteiden kanssa se, että ne käydään ostamassa sillä viikolla, kun niitä jo tarvitsisi. Jos teiltä vielä puuttuu jotain olennaista hoidon tai koulun aloitukseen liittyvää, niin suosittelen ensi viikon ajan (23.-29.7.) seuraamaan Jollyroomissa pyörivää back to school -kampanjaa. Sieltä voit tehdä hyviä löytöjä, esim alennetuista sadevaatteista tai miksei pyöristä ja koulupöydistäkin!

Kodin paras hankinta

Kaupallinen yhteistyö Suomen voimistelutuotteen kanssa

Kesän ollessa juuri nyt parhaimmillaan olemme lasten kanssa viettäneet käytännössä lähes kaiken ajan ulkona. Eilen Niko haki terassille puhallettavan altaan, joka on ollut näiden päivien paras juttu, vaikka tänään kävimme rannassakin uimassa. Tällaista sen kesän pitäisi aina olla, riittävästi aurinkoa ja päiviä, jolloin ei ole mitään suunnitelmia.

Aina välillä lapsetkin on kuitenkin paenneet hellettä ilmastoituihin sisätiloihin niin että joinain päivinä Minean huoneessa voi olla yhtäaikaa jopa kuusi tyttöä leikkimässä plus Nooalla omat kaverit. Silloin touhutaan petseillä, shopkinseillä ja legoilla tai leikitään koulua tai kotia, välillä tanssitaan ja ratsastetaan keppareilla, pojilla leikit pyörii pitkälti autojen, junien, ninjojen ja robottien ympärillä. Kaikkia lapsia kuitenkin yhdistää yksi asia, kaikki nimittäin rakastavat Minean huoneen renkaita ja puolapuita. Jopa niinkin kovasti, että joskus kaikki muut leikit on järkevintä järjestää samantien aulaan, kun joku on kuitenkin kohta siirtämässä patjaa keskelle huonetta tehdäkseen temppuja renkaissa.

Suomen voimistelutuotteen kotimaiset voimistelurenkaat ja puolapuut oli meillä niitä hankintoja, jotka tiesimme haluavamme jo siinä vaiheessa kun taloa alettiin suunnitella. Ennen kuin juuri mitään muuta olimme päättäneet, kuvittelin mielessäni Minealle ison leikkihuoneen, jonka yhdelle seinälle tulisi puolapuut, lattialle paljon tilaa erilaisille leikeille ja ehkä itse tehty parvi- tai talosänky. Voimistelurenkaat olimme aluksi ajatelleet laittaa ulos, mutta onneksi nekin lopulta löysivät paikkansa lastenhuoneesta, jossa ne ovat ympärivuotisessa käytössä.

Noin vuoden käyttökokemuksen perusteella sanoisin voimistelurenkaiden ja puolapuiden olevan kotimme järkevin hankinta. Lapset ei tunnu ollenkaan kyllästyvän niihin, vaan haastetta ja uuden oppimista riittää kaikenikäisille. Jo parivuotias lapsi voi aloittaa renkaissa temppuilun roikkumalla, ja kiipeileminen se vasta pienempien lasten lempihommaa onkin. Jos pohditte näiden kahden välillä, niin siinä tapauksessa ehkä neuvoisin ensin aloittamaan renkaista jo pelkästään siksi että niiden sijoittaminen kotiin kuin kotiin käy helposti. Toisaalta, puolapuissa on aikuisenkin helppo keksiä erilaisia jumppaliikkeitä, joten samalla voi heivata kuntosalikortin roskiin. (Rehellisyyden nimissä todettakoon, ettei allekirjoittanut ole itse ymmärtänyt hyödyntää puolapuita niin monipuolisesti kuin olisi mahdollista, mutta tämän innoittamana lupaan aloittaa heti huomenna!)

On ollut mahtavaa huomata tässä vuoden mittaan, kuinka lapset ovat kehittyneet erilaisten liikkeiden kanssa. Minea osaa tehdä renkaissa jo vaikka mitä, ja Nooakin on hieman arempana ja pienempänä oppinut muutamia liikkeitä. Kunhan piha valmistuu ja saamme sinne jonkinlaisen keinutelineen, hankitaan meille toiset voimistelurenkaat ulos, sillä käyttämättä ne eivät varmasti jää, vaikka sisältä jo löytyisikin yhdet. Nyt renkaista saa Suomen voimistelutuotteen sivuilla vielä hyvän alenkin, ja samalla kannattaa myös katsoa läpi muut liikunnallisuutta edistävät tuotteet.

Ajatuksia lastenvaatteista

Olen tällä viikolla tehnyt ihan valtavan urakan laittaessani lasten pieneksi jääneitä vaatteita myyntiin facen kirppariryhmään. Homma oli pakko saada pois alta, koska kaapissa lojui vielä pari kassillista sellaista vaatetta, jonka olin siirtänyt odottelemaan myyntiä jo viime muuton aikaan. Osa vaatteista oli siis melkeinpä Nooan ensimmäiseltä vuodelta ja Minealta noin kahden vuoden takaa.

Kaikkein vaivattomin tapa myydä vaatteita on livekirpputorilla, jossa olet itse paikalla eikä vaatteita tarvitse välttämättä hinnoitella etukäteen. Facebookin kirpputorit ovat myös melko käteviä, ja melkeinpä välttämättömiä jos vaatteet ovat yhtään arvokkaampia, ja toivot saavasi niistä mahdollisimman hyvän hinnan. Ainut miinus on se, että koko prosessi vie paljon aikaa. Ensin inventoit vaatteet, sitten tarvittaessa peset ne, otat jokaisesta yksitellen valokuvat, lataat kuvat nettiin ja lisäät niihin koko-, kunto- ja hintatiedot. Myymisen jälkeen vaihdat yksityisviestit, jaat tilinumeron, paketoit vaatteen, odotat että raha näkyy tililläsi ja lopuksi viet paketin postiin. Kohteliasta olisi vielä tässä vaiheessa ilmoittaa, että olet postittanut vaatteen, ja jos ostaja ilmoittaa paketin tulleen perille, vaihdetaan vielä yhdet viestit. Voitte ehkä kuvitella, ettei pari tuntia ole ihan riittänyt tähän hommaan kun myytävänä oli noin yhden ikeakassin verran vaatteita.

Se, miksi koko prosessi on kaiken vaivan arvoinen, on se että tiedät vaatteen pääsevän käyttöön vielä seuraavallekin lapselle, ja tottakai samalla saat hieman omiasi pois tuoton kilahtaessa tilille. Olen koittanut olla siinä mielessä ekologinen, että mahdollisimman moni vaate on kiertänyt Minealta Nooalle, enkä myöskään ostele vaatteita vain siksi että voisin pukea lapseni niihin, ottaa muutaman sovituskuvan ja julkaista ne somessa. Niin harmittavan paljon nykyään näkee niitä, jotka hamstraavat uusia vaatteita lapsilleen viikottain, ja jo heti seuraavassa kuussa vaatteet ovat myynnissä facebookin kirpputoriryhmissä. Meille ostetaan vaatetta vain käyttöön, ja varmistan aina ensin monta kertaa, että vaate varmasti kelpaa Minealle tai Nooalle. Hyvä keino testata tämä, on ehdottaa uuden vaatteen pukemista heti seuraavana aamuna hoitoon ja mikäli lapsi ei suostu, voi vaatteen laittaa palautuspussissa takaisin kaupalle. Toisaalta taas, jos lapsi sanoo haluavansa jonkun asian, on hänelle myös opetettava ettei mieltä voi muuttaa hetken ja päivän mukaan, vaan sanojensa takana on seisottava.

Nyt kun tuo iso urakka alkaa olla takana päin, olen aika tyytyväinen huomatessani ettei vanhoja vaatteita enää roiku kassikaupalla missään odottamassa, ja lasten käyttövaatteet ovat aika hyvässä jamassa. Jotain uutta on vielä hankittava (esim uudet sadevaatteet) pieneksi jääneiden tilalle, mutta luotan siihen, että laatu korvaa määrän ja nykyiset pari laatikollista vaatetta per lapsi riittävät.

Millainen ostopolitiikka teillä on, kymmenen samanlaista mekkoa vai ainoastaan tarpeeseen?

1 2 3 4 12