Kissakahvila

Ennen Tampereelle lähtemistä kysyimme vinkkiä kivoista kahviloista ja ravintoloista Visit Tampereelta, koska ajattelimme saavamme uutta näkökulmaa jo ennestään tuttuun kaupunkiin. Tiedätte kaikki varmaan sen, kuinka sitä usein tulee käytyä samoissa hyväksi todetuissa paikoissa niin reissussa kuin omassa kotikaupungissaan, joten joskus voi olla ihan virkistävää ajatella vaikkapa asuinkaupunkiaankin turistin näkökulmasta. Koskaan ei tiedä vaikka löytäisi uusia suosikkeja rohkeasti kokeilemalla.

Meille suositeltiin useampaakin kahvilaa Tampereelta, näiden joukossa yksi pupu- ja yksi kissakahvila. Jätimme asian hautumaan ja vasta aamun edetessä torstaina päätimme, että varaamme pöydän ja käymme lounastamassa jotain pientä kissakahvila Purnauskiksen listalta. Syysloma-aikaan kahvilaan tulijoita oli enemmän kuin kahvilalla pöytiä, joten ilman etukäteisvarausta ei meidänkään 6-henkisellä ryhmällä olisi ollut toivoa päästä kahvittelemaan. Kahvilaan odotetaan sisäänpääsyä oven ulkopuolella, ja sisään hipsitään ovenraosta varovasti niin ettei kahvilan asukkaat eli kissat pääse karkaamaan.

Kahvila Purnauskis on kauttaaltaan sisustettu kissaystävälliseksi, joten pöytien lomassa näkyi kiipeilypuita ja seinillä oli kiinnitettynä erilaisia tasoja kissojen huilimiselle ja kiipeilemiselle. Osa kahvilan kissoista viihtyi enemmän omissa oloissaan koko vierailumme ajan, mutta muutama tuli jo ovella vastaan kiinnostuneena katsomaan, ketä kahvilaan tällä kertaa saapui.

Lapset rakastivat kissojen silittelyä, ja varsinkin pienille pojille oli lähes mahdottomuus malttaa lounastaa kaikkien niiden pehmeiden kissojen ympäröimänä. Pojat taisivat muutenkin olla jo aika väsyksissä, eikä myöhäinen lounas ollut ehkä paras idea, mutta jälkkärikahvien skippaamisella tilanne saatiin pysymään hyvin kasassa, ja kahvilassa lapset huomioitiin kaiken kaikkiaan mielestäni tosi kivasti. Tarjoilija toi kissakirjoja luettavaksi ja pari kissalelua leikittäväksi, ja kokki valmisti lapsille ihan omat leivät listan ulkopuolelta. Suositukset siis kissakahvila Purnauskikselle, muistakaa varata käynnille riittävästi aikaa, jotta ehditte silitellä kaikki kissat läpi!

Särkänniemen Karmiva Karnevaali

Ihana, ihana Tampere!

Kaksi yötä ja kolme päivää takana Tampereella Kertun porukan kanssa – en tiedä voiko puhua rentouttavista päivistä kun mukana on neljä lasta, mutta ainakin superhauskoista ja muistorikkaista! Tänään ajaessani poispäin Tampereelta ja lasten nukkuessa takapenkillä mietin, kuinka paljon ehdimmekään tehdä parin päivän aikana, ja miten älyttömän ihanaa ja antoisaa kotimaan matkailukin voi olla. Juju on vain siinä, että keksii riittävästi mieluisaa tekemistä.

Meidän porukan ykkösjuttu taisi tällä kertaa olla Särkänniemen Karmiva Karnevaalieli uutuustapahtuma, jossa yhdistyy eksoottinen karnevaalikulttuuri, halloween sekä huvittelu huvipuistolaitteissa ilta-aikaan. Mikäli lomaohjelma on siis vielä auki, niin voin oikein mielelläni suositella iltaa Karmivassa Karnevaalissa. Tapahtuma on auki vielä huomenna lauantaina klo 13-21.

Heti sisääntulon tuntumassa, Särkänniemen alaportilla, tulijoita on tervehtimässä joukko sirkustaiteilijoita. Lapset kävivät useampaan otteeseen ihmettelemässä, miten joku voi pysyä pystyssä niin pitkillä jaloilla, kauan pitää harjoitella että tangon ympärillä voi kieppua niin hurjasti ja voiko olla mahdollista ajaa vain yhdellä renkaalla. Tulella jonglööraaminen oli sekin oma ihmetyksen aiheensa, josta tytöillä riitti puhuttavaa. Joka puolella oli jotain uutta ja mielenkiintoista, jotain mitä huvipuistoissa ei yleensä näe ja koe. Erilaisten esitysten ja halloweentyylisten koristeluiden lisäksi alueella soi tunnelmaan sopiva aavistuksen melankolinen tivolimusiikki, joka itselleni loi sen viimeisen silauksen yhdessä hämärtyvän illan ja popcornin tuoksun kanssa. 

Lapset juoksivat laitteesta toiseen, käytiin possujunassa, Pikku Hinaajassa, Crazy Busissa, Vauhtimadossa ja ties missä vielä! Välillä tanssittiin laulavan puun tahdissa ja illemmalla poikettiin Pizzeria Pellessä syömässä buffetista pizzaa. Kaikkien yllätykseksi tarjolla oli suolaisten pizzamakujen lisäksi jälkkäripizzaa, jonka täytteenä oli nutellaa, kirpeitä vaahtokarkkeja, kinuskikastiketta ja strösseleitä. Se oli erikoinen makuelämys jopa itseni kaltaiselle herkuttelijalle, mutta lapset innostuivat siitä niin että strösselipizzasta kerrotaan juttua varmasti vielä viikkojenkin päästä.

Yksi kivoimpia asioita illan aikana oli myös Karkki tai Kepponen -kierros, jossa kierrettiin neljässä eri pisteessä keräämässä karkkipussiin karkkia. Me Kertun kanssa oltiin Ankkalammella onkimisesta ihan yhtä haltioissamme kuin lapsetkin, etenkin kun palkinnoksi sattui tulemaan molemmille samanlaiset leit kaulaan. Onneksi meitä yhdistää samanlainen huumorintaju ja itselleen nauramisen taito, sillä reissun aikana sai useampaan otteeseen luopua kaikista odotuksista ja koittaa elää tilanteen parhaalla sallimalla tavalla. Lasten kanssa liikkuessa kun on tottunut siihen, että aina sattuu ja tapahtuu, ja jo kotoa lähtiessä on hyvä unohtaa hermoilu ja aikataulut.

Karmivan Karnevaalin jännittävin osuus jäi meiltä kokematta, sillä ympäriinsä haahuilevat zombit olisivat todennäköisesti vieneet koko porukan yöunet ja päätimme vältellä Zombie Zonea. Erikseen rajatulta alueelta olisi löytynyt eläviä kuolleita kävelemässä ihmisten joukossa, ja muutaman kerran illassa alueella alkaa zombien hyökkäys, jolloin halukkaat voivat osallistua zombien pakoiluun ja kirstun etsintään. Kuulostaa kieltämättä jopa houkuttelevalta kokemukselta, mutta jo yksi pieni vilkaisu alueen suuntaan riitti saamaan ajatukset hetkellisesti hattaransyönnistä verestäviin silmiin. Meidän ilta jatkui turvallisemmilla vesillä takaisin possujunan kyydissä ja hyvä niin, sillä kahdeksan jälkeen oli hyvä hipsiä hotellin suuntaan pimeässä syysillassa. Kiitos Särkänniemi, ja kiitos mitä parhain seura!

*liput ja aktiviteetit saatu Visit Tampereelta

Heipat asuntomessuilta!

Tänään on herätty paljon tavallista lomarytmiä aiemmin, pakattu kahvia ja evästä mukaan ja lastattu auto täyteen naisia matkalla Mikkelin asuntomessuille. Kävimme jo nyt pressipäivänä katsomassa kohteet läpi pahimpia ruuhkia välttääksemme, ja olihan tuo kuvaaminenkin aika paljon helpompaa väljemmässä tunnelmassa. Kuljin kohteet suurimmaksi osaksi kamera kaulassa roikkuen, ja vasta kotona tulin huomanneeksi, että monet sisustuksen pienet yksityiskohdat menivät itseltäni täysin ohi, kun katselin talot linssin läpi. Ehkä olisi myös ollut parempi valita 10-15 suosikkia etukäteen ja kiertää ne tarkemmin, sen sijaan että yritimme jaksaa käydä kaikki kohteet läpi, osa suorastaan juoksemalla.

Joka vuosi itseäni eniten asuntomessuilla hämmästyttää se, kuinka älyttömästi ihmiset panostavat resursseja pihoihin. Lähes jokaisen talon pihalta löytyi tavallista huomattavasti isompi terassi, useilla oli poreamme tai uima-allaskin ja myös erilaiset piharakennukset tuntuivat ennemmin olevan sääntö kuin poikkeus. Näiden lisäksi löytyi kesäkeittiöitä, pieniä kasvihuoneita ja hulppeita piharakennuksia saunoineen ja kylpyhuoneineen, Sunhousen kohteeseen oli rakennettu etupihalle oma pieni golfkenttä. Viime vuoden messuilta lähdin haaveillen pihasaunasta (joita tuntui nytkin olevan yllättävän paljon), nyt katse kohdistui enemmän porealtaisiin.

Päällimmäisenä fiiliksenä messuilla käynti herätti jälleen innokkuuden miettiä oman kodin tilojen toimivuutta ja sisustuksen viimeisteleviä yksityiskohtia, mutta noin muuten käteen ei jäänyt kovin paljoa mitään uutta ja ihmeellistä. Olen seurannut sosiaalisessa mediassa messujen rakentumista melko aktiivisesti, joten useimmat kohteet tuntuivat jo valmiiksi tutuilta, vielä senkin kautta että joitakin kohteita on ehditty esitellä myös lehtien sivuilla. Oli joka tapauksessa hienoa päästä näkemään omia suosikkeja paikan päällä, ihailla tunnelmaa ja kokea tilan tuntu sekä nähdä monia suosikkihuonekalujani ihan oikeissa kodeissa osana muuta sisustusta.

Yhdistävinä tekijöinä isolle osalle messukohteista oli suuret rakennetut piha-alueet, keittiöseinät, joiden keskelle on tehty syvennys eri toiminnoille sekä isot ikkunat huikeiden järvimaisemien suuntaan – pihojen materiaaleina näkyi lähes yksinomaan kivetystä, puuta, betonia ja kunttaa. Pellavalakanat oli edustettuna lähes joka toisessa kodissa, ja monet talot olivat sisältä joko hyvinkin tummia (mustia) kokonaisuuksia tai sitten täysin valkoisia. Erivärisiä puulajeja näkyi todella paljon, ja muutenkin pehmeämpi sävymaailma on selkeästi nyt pinnalla.

Oletteko suuntaamassa asuntomessuilla ja joko olette löytäneet oman ennakkosuosikkinne?

Palma Aquarium

Eilinen päivä oli ehdottomasti yksi lemppareitani koko tällä Mallorcan matkalla, kävimme nimittäin Palma Aquariumissa eli yhdessä paikallisista akvaarioista. Oltiin päätetty, että viikon aikana käydään saaren pääkaupungissa Palmassa ja sen lisäksi tehtäisi jokin lapsille mieluinen reissu. Lopulta meillä oli kaksi vaihtoehtoa, vesipuisto tai akvaario. Molempia löytyy tästä alle 30km säteellä Palmanovasta useampia, ja ihan Palmanovan vieressä Magalufissa on myös Katmandu-puisto, jossa on yhdistettynä vesileikkipaikka, kiipeilypuisto sekä muutamia erilaisia 4D-aktiviteetteja. Kaikki vaihtoehdot olisi varmasti olleet hyviä, mutta koska meidän molemmat lapset on aavistuksen arkoja riehumaan vedessä, ajattelimme että tällä kertaa meri ja hotellin allas saavat riittää siltä osin.

Googletimme eri akvaarioita lähistöltä, skippasimme delfiinishowt ja ostimme liput hieman kauemmaksi Palma Aquariumiin. Liput kannatti ostaa netistä etukäteen, sillä siinä säästi jokusen euron kun otti valmiiksi ehdotettuja yhdistelmäpaketteja. Alle 3-vuotiaasta ei mennyt maksua ollenkaan, mutta peruslipun lisäksi tarjolla oli vielä kolme maksullista aktiviteettia, joista ostimme liput haiveneretkelle. Minean kanssa käytiin kahdestaan istumassa lasipohjaisessa veneessä, josta näki haiden lipuvan hiljaa ohi aivan jalkojen alapuolella. Melkein alkoi jännittämään siinä matalalaitaisessa pikkuveneessä istuessa, mutta järkeilin ettei akvaarion haita ehkä kiinnosta veneessä olijat, jos ympärillä uiskentelevat sadat kalatkin saivat olla kaikessa rauhassa.

Palma Aquarium oli kaikessa upeudessaan niin vaikuttava, että lasten kanssa selailtiin kuvia puhelimesta pitkälle iltaan asti vielä hotellillakin. Muuten täällä Espanjassa tuntuu talot ja kasvisto olevan melko väritöntä, mutta veden alla on ihan oma maailmansa – meri tarjoaa käsittämättömän hienoja väriyhdistelmiä pastellisävyistä neonväreihin, ja monet kalalajit olivat niin omituisia, ettei niitä edes uskoisi kaloiksi. Puolienkaan nimiä en oppinut tuntemaan, mutta vaihtoehtona esim perinteisille museokierroksille akvaariovisiitti toimisi ihan kenelle tahansa. Ikkunoiden taakse olisi voinut jäädä tuntikausiksi tuijottamaan ihmeellisiä vedeneläviä, ja jokaisen kalan, meduusan, korallin ja alkueläimen olisi halunnut tallentaa kameran muistikortille.

Meidän lapset tykkäsivät molemmat kierrellä katselemassa akvaarioita, mutta lisäksi alueella oli pari muutakin aktiviteettia lapsille. Sisältä löytyi minikokoinen hoplop ja ulkona oli merirosvolaiva, jota pääsi tutkimaan sekä pomppulinna. Lapset myös juoksentelivat uikkarit päällä aukiolla, jonka lattiasta tuli vesisuihkuja, ja eurolla sai ostaa kalanruokaa, jota nälkäiset kalat haukkoivat kiduksiinsa ulkolammessa. Sisääntulon luona lapsille maalatiin meriaiheisia kasvomaalauksia, ja tiettyinä kellonaikoina pääsi osallistumaan merirosvojen vesi-ilmapallosotaan. Ihan superkiva paikka siis kokonaisuudessaan, eikä noin 50€ maksaneet liput meidän perheeltä mikään mahdoton summa ollut. Kannattaa siis ehdottomasti käydä, jos lomailette Mallorcan saarella, meikäläinen ei nimittäin taida nyt keksiä mitään huonoa sanottavaa koko paikasta.

Kohti kesälomaa ja rantakelejä

Kuva: Pixabay

Kun on muutaman viikon liikaa kärvistellyt jossain viiltävän tuulen, ajoittaisten lumisadekuurojen ja yöpakkasten välimaastossa sitä alkaa vähitellen epäillä Suomen kesää ja sitä, ehtiikö hellekelit kunnolla edes alkaa ennen kuin omat lomat on jo ohi. Kaverin parin viikon takainen facebook-päivitys ”pohtii, kuinka omalta osaltaan nopeuttaa ilmastonlämpenemistä” kertoo siitä, että muutkin taitavat tuskailla säiden kanssa tänä keväänä. Eikä ihme, onhan tämä suomalaisten lempipuheenaihe saanut ihan uudet ulottuvuudet nyt viime aikoina!

Taloprojektin jälkeen olin ihan varma että meidän perheen kesä vietettäisi kokonaisuudessaan kotimaassa, ja Helsinki olisi eteläisin paikka johon matkustaisimme, mutta näiden vallitsevien olosuhteiden sanelemana päätimme vielä uhrata viimeiset pennoset ja teimme melko repäisevän vedon: varasimme kesäkuun loppuun koko perheen Mallorcan-loman! Kriteerinä oli löytää jotain rentouttavaa suht lyhyen lentomatkan päästä, ei kaupunkilomaa vaan loma lasten ehdoilla läheltä rantoja ja uima-altaita. Kysyin suosituksia kavereiltani, ja Kreikasta ja Mallorcasta jälkimmäinen valikoitui sopivampien lentoaikojen takia. Luulen, että olisimmepa valinneet minkä tahansa rantakohteen Euroopasta, olisi valinta mennyt nappiin, koska voiko +30 astetta, kilometrikaupalla rantaa ja valmis aamupala koskaan kuulostaa huonolta?

Toistaiseksi buukattuna on pelkät lennot, mutta ensi viikon tavoite on etsiä hyvä majapaikka. Tai majapaikat, riippuen siitä olisiko fiksumpaa käydä ehkä parissa tai kolmessakin eri kaupungissa vuokra-autolla huristellen. Tuttuun tapaan käännyn jälleen kerran teidän puoleen ja kyselen, onko teillä suositella hyviä kohteita Mallorcalta? Hotelleja, kaupunkeja, rantoja tai mitä tahansa nähtävää? Ehkä joku on testannut Mallorcan vesipuistoja, löytänyt parhaat eläinpuistot tai sattuisiko teillä olemaan kokemusta airbnb-majoituksista, sekin nimittäin voisi olla varteenotettava vaihtoehto meidän porukalle. Nyt siis hyvät vinkit jakoon, mitä vaan mikä edesauttaa kiireettömän, rentouttavan perheloman syntymistä!

Mahtavaa alkavaa viikkoa kaikille!

lauantain sisustuskierroksella vol 1

Eilen ja tänään on päässyt useammastakin Keski-Suomalaisesta blogista lukemaan meidän lauantaisesta Putiikkipäivästä, ja nyt on munkin aika hieman raottaa verhoa päivän tapahtumiin. Päivän ideoinnista ja toteutuksesta vastasi Talosanomien Jenni ja Modernisti Kodikas -blogin Kerttu, jotka molemmat olivat justiinsakin niin valloittavan ihania naisia kuin blogien perusteella voisi kuvitellakin! Myös muita mahtavia tuttavuuksia sain päivän aikana solmia, sillä mukana oli lisäksi nämä blogit:

Mihin kaikkialle tämä yli kymmenpäinen naisjoukko päivän aikana sitten oikein ehti? Vastaus voisi hyvin olla ei juuri mihinkään, koska päivä alkoi Jyväskylän Torikeskuksessa sijaitsevasta sisustuskahvila De Cafesta, jossa puheensorina oli heti jo niin innostunutta että pelkästään jutellessakin aika olisi tällä porukalla kulunut hyvinkin nopsasti! Viihtyvyyttä auttoi suuresti myös se, että saimme nautiskella De Cafen lounassalaatit ja jälkkäriksi kakkukahvit. Oma valintani vuohenjuustosalaatti ja Daim-juustokakku oli niin täydellinen että De Caféhen on päästävä mahdollisimman pian uudestaan!

De Cafe oli lähes täydellinen uusi kahvilatuttavuus, paitsi että herkuttelun lomassa voi lompakko joutua koville, jos sisustuksesta löytää jotain omaankin kotiin sopivaa. Sisustuskahvila nimittäin on nimensä veroinen ja myy myöskin sisustustuotteita, joita on kivasti ripoteltu pitkin poikin kahvilaa. Eikä yhtään huonolta kuulosta livemusiikkikaan, jota De Cafessa voi jatkossa kuulla viikonloppuiltaisin!

Paitsi ne ihanat herkut jäi De Cafesta mieleeni myös upeat betonipenkit, jotka lisäsin oman metrimittaisen pakko saada -listani jatkoksi ennen kuin jatkoimme seuraavaan tutustumisen arvoiseen putiikkiin, Yliopistonkadun Sisustus Iloon. Tätä kauppaa ei turhaan Iloksi kutsuta, vaan omistaja ja sisustussuunnittelija Margit otti meidät bloggaajat avosylin ja hymysuin vastaan. Sisustus Ilo oli mulle jo vanha tuttavuus, sillä meille sieltä on aiemmin kotiutunut Gantin tekstiilejä ja Linumin raitakangasta metrikaupalla. Ilo erottuu isommista sisustuskaupoista sillä, että sieltä olen kokenut saavani aidosti avuliasta palvelua, kun myyjä jaksoi lähes tuntitolkulla pohdiskella kanssani, minkä sävyinen kangas meidän tuolinpäällisiksi sopisi, ja sainpa vielä kaikki kankaat ja tyynyt kotisovitukseenkin. Voiko asiakaspalvelulta enempää toivoa!?

Sisustus Ilon merkkejä Gantin ja Linumin lisäksi on mm. Kartell, Alessi ja Woodnotes. Gant on ollut yksi lemppareistani jo pidemmän aikaa, mutta tällä vierailulla jäin vähän liiankin pitkäksi aikaa ihastelemaan Kartellin Masters-tuolia. Kahden vaiheilla olen myös erään upean valaisimen suhteen, jonka hyvin todennäköisesti joudun käydä tilaamassa itselleni joululahjaksi (monestikohan tämä veruke menee vielä miehelleni selitykseksi..?).

Ettei postaus venyisi yhtä pitkäksi kuin hankintalistani, vieraillaan vielä yhdessä pikkuputiikissa Sisustus Iloa vastapäätä. Uutena ihastuttavana tuttavuutena pääsin piipahtamaan Sisustuskärpäsen vanhasta uutta -idealla toimivaan kioskiin. Kioskin puikoissa häärää idearikas bloggaaja, jonka kädentuotteita voisi tutkiskella ja ihailla pidemmänkin aikaa. Tämä on ehdottomasti kauppa, josta löytää lahjan ystävälle, joka arvostaa ekologisuutta ja itse tehtyä, ja kioskissa vieraillessa saa itsekin pienen diy-inspiraation.

Jos jaksoit lukea loppuun asti, niin iloksesi tulossa on vielä toinenkin postaus Putiikkipäivästä! Huomenna kuitenkin ensin suoritetaan Marimekon arvonta, ja voi tällä viikolla blogissa vilahtaa vähän lisää Annoakin :). Mikäli inspiroiduit vain kuvista ja hyppäsit suoraan postauksen loppuun, niin laita putiikit itsellesi ylös ja piipahda ainakin näissä, kun seuraavan kerran Jyväskylä kutsuu!

minun matkakarttani

Sain hauskan matkakartta-haasteen Annikalta Karkkipurkki-blogista sekä Emilialta Dream in color -blogista, kiitos ihanat naiset! On ollut mahtavaa ihastella muiden matkakuvia ympäri maailmaa, ja vielä hienompaa lukea tarinoita niiden takaa. Itsekin saa muiden suosituksista uusia matkakohteita omalle sitten joskus -listalle, ja myöskin omien matkakuvien selaaminen aiheuttaa suurta matkakuumetta. Haasteen idea on seuraavanlainen:

1. Näytä matkakartan (Travbuddy tai vastaava) avulla missä maissa olet käynyt ja paljonko se on prosentteina.

2. Kerro, mielellään perusteluineen, mikä tai mitkä vierailemistasi maista ovat olleet suosikkejasi.

3. Paljasta vielä se maa (tai kaupunki), johon et ole vielä päässyt matkustamaan, mutta johon pääsystä haaveilet.

4. Kiitä sitä bloggaajaa, jolta olet haasteen saanut ja vinkkaa myös Casa Volmariin omasta matkakartasta, jotta voin käydä siihen tutustumassa.

5. Haasta mukaan 3-5 bloggaajaa.

Oma matkakarttani ei laajuudellaan komeile, sillä oon pohjimmiltani kotona viihtyvä laiskottelija ja toiseksi, ihan ekaa kertaa olin lentokoneessa vasta 17-vuotiaana. Äitini ei ahtaanpaikankammoisena ole syntymäni jälkeen lentokoneeseen astunut, joten perheen yhteiset lomareissut rajoittui Ruotsiin, jossa vierailimme tuttujen luona. Kun matkustamiseen ei ole tottunut heti pienestä pitäen, ei suurta paloa reissaamiseen ole syttynyt vieläkään. Tottakai voisin unelmieni rahatilanteessa kiertää vaikka ympäri maailman, mutta noin periaatteessa olen myös tosi iloinen siitä, kun saan ihan vaan olla rakkaimpien kanssa kotona!

Ensimmäinen lentomatkani suuntautui, voisin jopa sanoa tavallisen tylsään, Playa de Las Americasiin, mutta sen jälkeen oon kyllä nähnyt mahtavan upeita paikkoja kuten Las Vegasin neonvalot, Venetsian tunnelmalliset pikkukadut, Budapestin vanhaa henkivän kaupungin sekä Kreikan upeat saarimaisemat. On sitä tullut hetken aikaa asuttuakin Ruotsissa pienenpienessä opiskelijaboksissa, joka ei hetkeäkään tuntunut kodilta. Minean vähän kasvettua haaveissani olisi vielä lähteä koko perheen kanssa työn kautta vaihtoon vaikkapa Dubaihin tai johonkin Aasian maista, mutta aika se vasta näyttää mihin tässä päädytään.

Tulevaisuuden haaveet suuntautuvat kaikki kaukomaihin, mutta seuraavana meillä on kiikarissa loma ystävän luokse Puolaan, viikonlopuksi Lontooseen tai synttäreiden viettoon vielä tuntemattomaan paikkaan. Kaikki nämä toivottavasti toteutuu vielä tulevan vuoden sisällä, mutta muuten tarkempaa suunnitelmaa ei ole.. Vähän isompina haaveina mielessäni myös välillä pyörii loma ystävien luona Australiassa, shoppailumatka Dubaihin tai matka kevään kauneutta ihastelemaan Japaniin. Tosi erilaisia kohteita kaikki, mutta siinähän se juju piileekin, että näkee vähän muutakin elämää kuin omaa arkea koto-Suomessa.

Olisi kiva kuulla teidänkin matkakokemuksista kommenttiboksin puolella, varsinkin niistä ikimuistoisista lomista! Tämän haasteen laitan eteenpäin seuraaville ihanille blogeille, ja tietenkin kaikki halukkaat saa napata haasteen blogiinsa!

munkeilla & eka vilahdus syystakista

Vielä muutamia fiiliksiä viime viikonlopun Tampereen matkalta.. Sain teiltä lukijoilta huippuhyviä vinkkejä ihanista vaatekaupoista, sisustusliikkeistä ja kivoista paikoista, joissa lapsikin viihtyy, mutta yksi viikonloppu on niin lyhyt, että seuraavallekin käynnille jäi paljon nähtävää. Kiitos kaikista vinkeistä!

Minean vaatteet: pipo: NopsuPopsu (saatu blogin kautta) // liivi: POMPdeLUX //
neule: POMPdeLUX // housut: MC Baby // kengät: Ciao Bimbi // huivi: Mango
 

Ideaparkin ja Stokkan lisäksi kävimme Ikeassa, josta mukaan lähti ihan järjetön määrä tavaraa Minean huoneeseen (ja huomenna mieheni pitää vielä vapaapäivän, jotta saa haettua isoimmat ostokset..), ensi viikolla luvassa siis sisustuspostauksia ;). Jotain sisustukseen liittyvää olisi myöskin hommattu sisustusliike ID:stä, jos myymälästä olisi löytynyt valkoinen yksilö Hayn pikkupöydästä, mutta etsintä jatkukoon vielä toistaiseksi.. Onneksi hyvänä lohdutuksena toimi Ideaparkin Mangosta ja Hilfigeriltä tehdyt ostokset omaa vaatekaappiani täydentämään :).

Äitin vaatteet: pipo ja huivi: H&M // takki: Burberry // farkut: H&M // kengät: O.I.S.
 

Lauantaille halusimme keksiä jotain kivaa ulkoilua, joten lähdimme rattailla käymään Elinan vinkkaamalla näkötornilla. Pyynikiltä löytyvän tornin juurella on pikkuinen kahvila, jonka terassilla söimme maistuvat vastapaistetut munkit. Munkit oli ihan ehdottomasti kävelyn arvoisia, ja ihmettelinkin ääneen ettei me oltu käyty munkeilla koskaan ennen, vaikka paikka olikin veljelleni hyvinkin tuttu! Miehet, tiedättehän!?

Pienellä iltapäiväkahvittelullamme mulla oli päällä loppukesästä Stokkalta ostettu kevyttoppis, josta on pieni vilaus täällä jo kerran näkynytkin. Päälle asti se ei kuitenkaan ollut vielä ennen viime viikkoa ehtinyt, joten toivotaan että ilmat pysyisi tällaisina ainakin muutaman viikon vielä. Yleensä olen välikausina käyttänyt trenssiä, mutta ihan yhtä klassinen on tämä tikkitakkikin sekä malliltaan että väriltään. Aika kivasti takki käy myös uusien saappaiden kanssa yhteen, vai mitä?

tallipihalla

Vielä sunnuntaina ennen kotiin päin ajelua kävimme Tampereella Finlaysonin kupeesta löytyvällä tallipihalla. Tallipihalla sattui vieläpä olemaan käsityöläisten markkinat, pieniä kojuja oli hujan hajan pitkin entisen tallin pihapiiriä. Vinkin paikasta löysin googlaamalla Tampere lapsille, kun delfinaarion missaaminen jäi vähän harmittamaan. Onneksi Minea tykkää kaikista eläimistä tasapuolisesti eikä kalojen vaihtuminen hevosiin tainnut haitata lainkaan.

pipo: NopsuPopsu (saatu blogin kautta) // huivi: Mango kids // liivi: POMPdeLUX //
neuletakki: Benetton // shortsit + leggarit: Berlingot // bootsit: Ciao Bimbi (MiniMint)

Tallipihalle saavuimme puolijuosten, Minea kun halusi varmistaa että ehtisi nähdä hevosen ja ponin, joista oltiin puhuttu jo automatkalla ;). Innoissaan hevosta silitettiinkin, mutta siinä vaiheessa kun olisi pitänyt hypätä kärryn kyytiin, alkoikin ohjastajamies ujostuttamaan Mineaa niin paljon että tyydyttiinkin kauempaa katseluun. Lohdutukseksi Minea sai valita kotiinviemiseksi kankaisen pehmoponin, joka on siitä asti kulkenut kainalossa joka paikkaan. Vanha unilelu Herra Hakkarainen sai kilpailijan, kun sänkyynkin pitää kömpiä molempien kanssa!

Joka viikonloppu tallipihalta ei käsittääkseni löydy vastaavia myyntikojuja tai hevosajelua, mutta kahvilasta sai maukkaita vohveleita, ja voin vain kuvitella miten kaunis tunnelma alueella on joulun aikaan. Jyväskylästäkin löytyy vastaavanlainen paikka, Toivolan piha, jolla meidänkin pitäisi ehdottomasti vierailla useammin! Omassa kotikaupungissa on niin helppo rutinoitua käymään kerta toisensa perään samoissa tutuissa paikoissa, mutta ehkä Jyväskylääkin pitäisi joskus katsella ulkopaikkakuntalaisen silmin..

Sain pientä kipinää kotimaan matkailuun (jota tulee harrastettua hävettävän vähän), ja aloinkin jo selata kalenteria josko sieltä löytyisi vapaa viikonloppu vielä ennen joulua. Keski-Euroopan maiden joulumarkkinat taitaa olla ihan omaa luokkaansa, mutta kivoja talvikaupunkeja löytyy varmasti Suomestakin.
Onko hyviä ehdotuksia? Missä kannattaisi vierailla, jos haluaa tunnelmaa ja kodikkaita pikkuputiikkeja ja kahviloita?

hulluna papukaijoihin (ja PdL:ään)

Tervehdys!

Kuinka teillä on viikko lähtenyt käyntiin? Omalla kohdallani voisin käyttää lehtien suosimaa ehkä vähän typerääkin lausahdusta talvi yllätti suomalaiset 🙂. Talvesta ei nyt vielä voida puhua, mutta kylmyys tuli niin yhtäkkiä, että olen kulkenut paikasta toiseen koko ajan sormet ja nenänpää palellen! Löytyykö sieltä muita vilukissoja, joilta kestää hetken aikaa tottua tällaisiin kelin muutoksiin?

Viime viikolla Minealla oli hoidossa vähän hankaluuksia päiväunien kanssa, mutta loppuviikosta ja tällä viikolla kaikki on taas onneksi sujunut entiseen tapaan. Pieni uniprotesti johtui varmasti edellisellä viikolla pitämästäni kahden päivän vapaasta, hoitorutiinit vain taisivat päästä unohtumaan. Sama voi hyvinkin olla edessä syysloman jälkeen, sillä Minea on parin viikon päästä viikon kanssani kotona, kun hoitotäti pitää omaa syyslomaansa. Ihan tervetullut irtiotto töistä itsellenikin siis tiedossa!

pipo: NopsuPopsu // liivi: POMPdeLUX //
jumpsuit: POMPdeLUX // tennarit: Converse

Viime päiviin on mahtunut muutakin kuin hoitopäiviä ja leppoisaa perusarkea. Kahtena viikonloppuna peräkkäin huristelimme Minean iloksi Viherlandiaan katsomaan kahta hellyttävää papukaijaa, joista toinen huuteli meille terve, terve ja päivää. Hyvin usein tulee nykyään tehtyä asioita vain ajatellen Mineaa, mutta kyllä niistä omista menoistaan mielellään tinkii, kun näkee miten suurta iloa pienetkin asiat voi Minealle tuottaa! Papukaijoja lähdimme katsomaan Pompin Clarksville little jumpsuitissa ja siihen kauniisti sopivassa Bergen little toppaliivissa, jota meillä onkin alkuepäilyistä huolimatta tullut käytettyä hyvinkin useasti. Myös jumpsuit on osoittautunut niin käteväksi sisävaatteeksi, että viimeistään alennuksista on hankittava sama vaaleansinisenä tai harmaana.

Meidän pienen eläinrakkaan tytön ensimmäisiä sanoja vähän ennen vuoden ikää oli eläinnimet ja eläinten äänet, mutta nyt sanavarasto on karttunut niin huimasti, että kirjojen sivuilta Minea tunnistaa jo suurimman osan eläimistä. Muutenkin puhuminen on kehittynyt ihan uskomatonta vauhtia jo pelkästään parin viime viikon aikana, kun puhutut lauseet on pidentyneet ja sanojen ääntäminen selkiintynyt. Kolmisanaiset lauseet on jokapäiväisessä käytössä, ja on ollut mahtava huomata, kuinka Minean kanssa pystyy jo ihan oikeasti ”keskustella” kun kysymyksiin saa vastauksiakin. Eilen tyttö muun muassa tokaisi kesken puuhiensa ”Minea hakkaa peiliin, kuuluu rummun ääni”, ja voin kertoa, ettei touhut olleet kovin luvallisia ;)! Liekö hoidon aloittaminen ja sieltä saatu isompien tyttöjen esimerkki saanut tämän kehityshyppäyksen aikaan, mutta kovin isolta tytöltä tuo jo vaikuttaa. Missä iässä teillä on alettu puhua sanoja yhdistäen?

Enää pari päivää ja sitten Tampere kutsuu! Kovin montaa shoppailu/aktiviteettivinkkiä en ole vielä saanut, joten niitä otetaan mielellään lisää. Eilen tuli kylläkin vähän jo shoppailtua etukäteen, kun kävimme päivällä Minean kanssa pitkästä aikaa pienellä kaupunkikierroksella. Käynti oli kaiken odottamiseen arvoinen, sillä löysin itselleni jotain mikä on ollut hakusessa jo muutaman vuoden!

Mikkelipuistossa + kaivataan Tampere-vinkkejä!

Heippa kaikille!

Ihanaa viettää jälleen viikonloppua kaikessa rauhassa kotona rennosti loikoillen :). Saimme vieläpä kivoja vieraitakin, kun mieheni vanhemmat tulivat eilen kyläilemään ja toivat mukanaan herkullisia itse tehtyjä kaalikääryleitä! Minä vietin eilen iltaa työpaikan virkistysillassa, jonne olimme suunnitelleet työkaverini kanssa leikkimielisen suunnistuskilpailun. Kirmailimme lähiympäristössä kartat ja valokuvat apunamme ja rastien välillä piti pohtia muutamia tehtäviä, kuten keksiä oma ruotsinkielinen snapsilaulu tai työhyvinvointiin liittyvä runo. Loppuillasta saunoimme, söimme hodareita ja tekemääni valkosuklaakakkua sekä lauloimme karaokea keskustan ravintolassa (paitsi en minä näillä laulutaidoilla!). Kiva ilta, mutta tänään olen kyllä kiitellyt sitä ettei näitä ole ihan kauhean usein ;)!

Kuvat on parin viikon takaa Mikkelin reissulta, kun kävimme mieheni isovanhempien luona ja samalla myös Mikkelipuistossa. Puistosta löytyy perinteiset hiekkalaatikko ja kiipeilytelineet lapsille, mutta paikan erikoisuus on valtava piha- ja puutarha-alue, jolta löytyy kymmeniä mallipuutarhoja istutuksineen, penkkeineen ja suihkulähteineen. Paikka on ihan loistava pihasuunnittelua tekevälle tai muuten vaan inspiraatiota haluavalle. Alueen puutarhat oli melko perinteisiä tyyliltään, joten huippumodernia pihaa suunnittelevalle puistosta ei ehkäpä niin monia ideoita löydy, mutta käymisen arvoinen paikka kuitenkin.

Mikkelin matkalta Minea sai isopapan tekemän uskomattoman ihanan pikkujakkaran. Viime käynnillämme kerroin isopapalle että olen ajatellut hankkia Minealle jostain jakkaran että olisi tytölläkin ikioma penkki huoneessaan, ja sellaisenhan se isopappa oli sitten tehnyt! Ihanaa kun jollain on taito tehdä käsillä lähes mitä vain, ja vielä yli 70 vuoden iässäkin!

Kotimaan matkailua jatketaan ensi viikonloppuna, kun lähdemme kyläilemään veljeni luokse Tampereelle. Suunnitelmissa on Ikeassa käynti, vaateshoppailua ainakin Cottonilla ja Stokkalla sekä ehkäpä Särkänniemen delfinaario. Tiedän teistä lukijoista löytyvän ainakin pari Tampereen seudulla asustajaa, ja nyt kaipailisinkin teiltä kullanarvoisia vinkkejä paikoista, jotka voisivat olla käymisen arvoisia. Veljeni ei ymmärrettävästikään ole se ihan paras opas mitä tulee lasten huvituksiin tai naisten hömpötyksiin :).. Löytyykö Tampereelta kenties kivempaa paikkaa kuin delfinaario, jossa Minea viihtyisi ja mistä tämä shoppailuhullu mama löytää pehmoisimmat neuleet ja näyttävimmät saapikkaat? Eikä haitaksi ole vaikka matkan varrelta sattuisi löytymään täydennystä Mineankin vaatekaappiin ;).

Kun tämä nyt pelkäksi pyytelyksi meni, niin toivoisin nöyrästi teidän kaikkien vielä käyvän täällä äänestämässä mun kollaasia Reima-kisan voittoon! Vielä sunnuntaina ehtii äänestää, ja myös äänestäjienhän kesken arvotaan Reiman lahjakortti. Varmasti löydätte Reimalta paljon kivaa talveen joko itselle tai pikkutaaperolle! Kiitos teille jo äänestäneille oxox!

American diner ja arkinen asu

Jo jonkin aikaa sitten (rusketuksesta päätellen melko pian Turkin matkan jälkeen 🙂) kävimme ystäväpariskuntamme kanssa testaamassa uuden Jyväskylään vastikään rantautuneen ravintolan. Meillä on mieheni kanssa aina ollut tapana syödä melko usein ulkona, ja vaikka Minean myötä kerrat on harventuneet, on perinnettä silti yritetty pitää yllä. Oma take away -suosikkini on nepalilainen, mutta ravintolarintamalla olen aina mielelläni kokeilemassa uusia paikkoja.

 
 

Tämä uutukainen, jossa kävimme on amerikkalaiseen tyyliin sisustettu American diner, jonka menu on myös täyttä Amerikkaa. Lista oli yhtä kattava kuin missä tahansa muussakin ravintolassa, mutta pääosin valikoimassa oli erilaisia hampurilaisaterioita ja wingsejä. Vaikkei sisustus ollutkaan erityisesti minun mieleeni, lisäsi tarkkaan mietityt yksityiskohdat oikeanlaista tunnelmaa ravintolaan, ja olihan paikka oikein mieluisaa vaihtelua perinteisiin ravintoloihin.

Ruoat American dinerissa olivat maistuvia, muttei kuitenkaan koukuttanut niin, että syömään olisi päästävä pian jo uudelleen. Sinänsä harmi, sillä perinteiset ketjupaikat alkavat hieman itseäni kyllästyttää eikä Minean kanssa tule lähdettyä mihinkään kovin hienoon ravintolaan häiritsemään muiden ruokarauhaa ;). Plussaa antaisin ehdottomasti siitä, että tästä ravintolasta löytyi myös leikkipaikka lapsille, joka Mineaa kiinnostikin huomattavasti enemmän kuin pahvisesta amerikanraudasta tarjoiltu lastenannos :).

 

Ravintolareissulle puin viileään ilmaan sopivan neuleen, josta on nyt syksyllä tullut yksi suosikkivaatteistani. Kunhan saan kaikki muut projektit pois alta niin voisin itsekin neuloa samantyylisen neuleen mustana tai ruskeana, vaikka toisaalta kaupasta vastaavan saa puolet halvemmalla.. Toinen suosikkini on nämä mustat Zaran farkkulegginsit, joissa on ihanat kultaiset vetoketjut lahkeissa ja päällä housut on lähes kuin toinen iho. Mitäs muuten sanotte rannekorustani? Se on Turkin tuliainen, ja samanlaisen toin ystävällenikin muistoksi.

 NEULE: Gina Tricot // HOUSUT: Zara //
BALLERINAT: H&M // LAUKKU: Mulberry

Ensi kerralla lupaan palata arvonnan voittajan kanssa! Nyt syvennyn katselemaan uusia Mini Rodineita MiniMintistä. Ehdittekö te jo tilata omat suosikit?

vielä Turkin lomasta..

Moikka kaikille!

Mieleeni muistui yllättäen etten ole vielä koonnut lomamatkamme kokemuksia kokonaisuudessaan teille jaettaviksi.. Suurimmaksi osaksi jo tiedättekin mitä viikon aikana puuhailimme, muutama reissu meiltä tosin vielä jäi laiskuuttamme tekemättä, ja eniten aikaa vietimme rannalla tekemättä yhtään mitään järkevää. Mielestäni kun oli huomattavasti rennompaa antaa Minean touhuta rantahietikossa hiekkalelujensa kanssa kuin nostella tyttöä edestakaisin allasalueella lastenaltaaseen ja pelätä liukastumisia. Täytyy laittaa itselle muistiin, että myöskin ensi kerralla hotelli kannattaa valita merenrannalta!

Viikon aikana ehdin itse maata yhteensä yli neljä tuntia hotellialueemme spassa kokeillen erilaisia hierontoja, kasvohoitoja ja uskalsinpa kokeilla kalajalkahoitoakin. Siitä en ole niin kovin vakuuttunut saiko pikkukalat jaloistani pehmeämmät, mutta perinteisen hamamin nimeen voin vannoa. Hamamin periaatehan on siis se, että suuren vaahtomäärän ja karhean kintaan avulla kuollut iho kuoritaan pois, ja voin sanoa, että sen ja hieronnan jäljiltä iho oli uskomattoman pehmeä ja sileä! Kotiin ostin tuliaisiksi muutaman kintaan mukaan, niillä iho on pysyy silkkisenä jatkossakin enkä tulevaisuudessakaan enää muunlaista kuorintaa kaipaa.

Monesti lomalle saa pakata kasoittain vaatetta mukaan kun tulevia säitä on vaikea ennustaa, mutta Turkissa keskikesän aikaan ilmat on aina takuulämpimät eikä matkassa tarvitse kuin shortseja ja lyhyitä hihoja. Loppuviikosta huomasin Minean vaatteiden käyvän hieman vähiin (yksi asukokonaisuus kun lähes aina sotkeentui ruoka-aikaan), mutta omasta laukustani ehdin pitää vain puolia. Kovin monia asukuvia en matkalla kuvannut, sillä ilmojen ollessa tosiaankin helteiset tuli lähes päivittäin kuljettua jonkinlaisessa rantavarustuksessa.. Hyvä jos joinain päivinä edes tuli puettua muuta kuin bikinit, ja kesäkeleillä nautin meikittä olemisesta.

Muutaman kerran illalliselle pukeuduimme omaksi iloksemme hieman siistimmin, jo siksikin ettei suurin osa pakatuista vaatteista jäisi käyttämättä. Vielä ilta-aikaankin ilma oli lähes hikisen paahteinen, mutta huomasin kuinka maximekot lunastivat lupauksensa ja olivat kaikesta huolimatta ihanan vilpoisia käyttää. Kusadasin basaarit ja putiikit olisivat olleet täynnä erivärisiä ja -mallisia upeita maxeja, yhtäkään en kuitenkaan ostanut, koska tiesin Suomen sadekelien ja talven olevan yllättävän lähellä.. Mitä muuten sanotte näistä smaragdinvihreistä korvakoruistani? Löysin lopulta Turkista niihin sopivan kynsilakankin ja omasta mielestäni ne käy aika kivasti kokomustan kanssa.

Kokonaisuudessaan lomamme oli ihanan rentouttava, ja itse pidän auringosta niin paljon, että voisin viettää vaikka koko viikon vain auringossa maaten :). Turkki onkin lomakohteena erinomainen juuri sään ansiosta, ja matkat Turkkiin on edullisia verrattuna muihin all inclusive -maihin. Hotellialueemme oli hyvin eristyksissä kaikesta muusta, mutta keskustassa tinkimis- ja tyrkyttämiskulttuuri oli kukoistuksessaan, ja se tietenkin voi tuntua häiritsevältä. Turkkilaiset on todella lapsiystävällisiä (tarjoilijatkin voi kesken tilauksen jäädä matkalla ihastelemaan pientä lasta), mutta ainakin oman kokemukseni mukaan heillä ei ole ihan yhtä kohteliasta käsitystä jonottamisesta kuin meillä, eikä muutenkaan tilan antaminen kuulunut paikallisiin tapoihin.

 

Todennäköisesti tulemme joskus vielä uudelleenkin matkustamaan Turkkiin mikäli haluamme vain edullista irtiottoa arjesta, mutta muuten katselemme varmaan hieman elämyksellisempiä paikkoja. Eikä montaa lomaa peräkkäin jaksaisi viettää hotellin uima-altaalla, mutta kivan vaihtelun sekin tuo perusarkeen. Nyt olisi kiva varata jo etukäteen joulun ajalle jokin matka, mutta paikasta vaan emme oikein tiedä.. Kertokaa te omista hyvistä kokemuksistanne!

Huomenna palaan mahtavan arvonnan kera!!

päivä Samoksella

Turkin lomamme vihoviimeisenä päivänä teimme päiväretken Kreikan puolelle, sillä Kusadasista kulkee päivittäin lautta Samokselle ja takaisin. Matka suuntaansa kesti vähän alle kaksi tuntia, ja mukaan piti tietenkin muistaa pakata passit. Tätä retkeä olin itse odottanut kuin kuuta nousevaa, tunnelmoin mielessäni ihanista kreikkalaisista pikkukujista, hyvästä ruoasta ja omanlaisesta tunnelmasta. Alunperin toiveenihan olikin ollut tehdä lomamatka kokonaisuudessaan Kreikkaan..
 
Kapeita katuja, pysähtynyttä tunnelmaa, kauniita maisemia ja leppoisia ihmisiä Samokselta kyllä löytyi, mutta kaiken kaikkiaan retki oli pienoinen pettymys meille kaikille. Saavuttuamme perille alkoi Minean ruoka-aika lähestyä, ja etsittyämme sopivaa ravintolaa (joka sijaitsisi edes vähän varjossa ja jonka listalta löytyisi muutakin kuin perusturistiruokaa ranskalaisilla) jo pienen tovin valitsimme seuraavan vastaan tulleen vaihtoehdon. Ruoka ei ollut pettymys mutta ei myöskään sitä ihanaa mezekulttuuria, jota toivon pääseväni maistamaan aidoimmillaan. Ravintolan suhteen meille siis taisi käydä juurikin se, minkä vuoksi ajattelin all inclusiven olevan täydellinen ratkaisu meidän perheelle.
 
Ystäväni kanssa olimme kuvitelleet tuhlaavamme loput lomabudjetista Samoksella (naiset! ;)), mutta senkin suhteen saimme vähän yllättyä. Samoksen kauppatarjonta rajoittui lähes yksinomaan turistikrääsään, erikoisemmista vaateliikkeistä tai high fashionista oli ihan turha haaveilla. Kaiken huipuksi kaupat sulkivat ovensa siestan ajaksi niin että saimme odotella lautan lähtöä kolme tuntia pelkästään kahviloita kiertäen. Rannalla oleskelu olisi muuten ollut hyvä idea, mutta mittari näytti 41 astetta (!), ja itselläni alkoi päässä pyörimään jo pienikin ulkona oleskelu. Puhumattakaan siitä kuinka mahdotonta Minean suojaaminen olisi sillä helteellä ollut!
Vaikka Samos ei meitä vakuuttanutkaan, jäi ainakin itselleni pieni kreikkakuume edelleen kytemään. Oikeastaan voisi kyllä sanoa, että tällä hetkellä mikä tahansa matka kelpaisi, niin paljon nautin lämmössä olemisesta. Mietimme jo kuinka järkevintä olisi matkustaa ennen Minean 2-vuotispäivää, kun matkustaminen vielä olisi huomattavasti halvempaa, mutta talviaikaan lämpöä saa hakea jo vähän kauempaa. Thaimaa olisi sekä minulle että miehelleni unelmakohde, matkan hinta vain voi jo meiltä kahdelta olla aikamoinen.. Olisiko teillä ehdottaa sopivia matkakohteita loka-joulukuulle? Jotain elämyksellistä, ehkä lämpöä ja paikka, jossa lapsikin viihtyy..

melkein kuin maalla & lastenkenkävinkki

Sateista keskiviikkoiltaa!

Tuskin löytyy yhtäkään lasta, joka ei eläimistä pitäisi, ja niin on innoissaan Mineakin kaikista eläväisistä olennoista. Milloin ihmetellään muurahaisia ja milloin juostaan tuntemattomien koirien perässä, välillä ihan vaan tuijotellaan taivaallekin josko siellä näkyisi lintuja.. Peukkulassa Minea jo pääsi lauantaina syöttämään ruohoa lampaille, mutta vielä sunnuntainakin reippailimme koko perhe läheiselle tilalle, josta löytyy lampaita ja kanoja.

Olen jo aiemminkin kirjoittanut täällä blogissa tästä Äijälän tilasta, se kun on niin kiva paikka pienelle eläinrakkaalle tytölle. Sunnuntaina eläimillä vielä sattui olemaan juuri ruoka-aika puoleltapäivin, joten lampaatkin pääsimme näkemään tosi lähietäisyydeltä. Minea yritti niille tarjota ruohoakin syötäväksi, mutta eihän se kelvannut, kun pääruokana oli jotain huomattavasti herkullisempaa, omenoita. Mukaan olisi saanut tällä kertaa ostettua punaviinimarjoja, mutta meillä kaikki käteinen oli jäänyt kotiin ja ehkä parempi niin, muuten nekin marjat olisi nyt varmaankin muuntautuneet jonkinlaiseksi piirakaksi tai pullaksi.

Kuvista saatatte ehkä bongata sekä Minean hoitoa varten hankitun Hello Kitty -juomapullon (josta tyttö oli oikein ylpeänä :)) sekä uudet aurinkolasini, jotka lähti mukaan Turkin matkalta. Uusiin, aitoihin RayBaneihin en halunnut sijoittaa (varsinkin kun kyse on sinisistä peililinsseistä, jotka tuskin kovin montaa kesää pysyvät muodissa) enkä myöskään ostaa suoranaisia kopioita aidonnäköisillä teksteillä ja sangoilla, joten etsin mahdollisimman halvan näköiset samantyyliset. Nämä yksilöt varmasti ajavat hyvin asiansa tänä kesänä ja ensi vuonna aion jälleen metsästää niitä täydellisen istuvia ruskeita Aviatoreja. Nekin nimittäin lentokentältä löytyi, mutta kiireessäni jouduin jättämään hyllyyn.

Vielä loppuun on pakko jälleen vinkata lastenkenkäalesta. Niinpä, taas niitä kenkiä! Yhteistyökumppanini MiniMint on siirtänyt osan kengistä alekoriin, johon pääset TÄSTÄ, ja valikoimassa oli niin paljon ihania, laadukkaita kenkiä etten yksinkertaisesti voinut ohittaa tätä tarjousta. Ja juuri kun olin harmitellut sitä, kuinka Bisgaardin keltaisista lenkkareista ei ollut jäljellä Minean kokoa niin kappas, nyt niitä jälleen sai! Kaiken huipuksi MiniMintissä shoppailu kerryttää bonuspisteitä, jotka voi käyttää rahana ostostentekoon, jolloin Minean keltaisille lenkkareille jäi hintaa hieman päälle kolmekymppiä!

vesipuistossa Turkin matkalla & epäonninen sattuma

Lomamme aikana puuhailimme ystäväperheemme kanssa yhdessä viikon aikana kaikenlaista, niin että kaikki matkalaiset saivat jotain itselle erityisen mieluista tekemistä. Isit pääsivät iltaisin istumaan lasillisten äärelle, äidit saivat useita hemmotteluhetkiä, isit hurjastelivat merellä kahdella jet skillä, minä pääsin vierailemaan Kreikan puolella, Minea sai puistoilla ja leikkiä meressä ja vanhin lapsista pääsi vesipuistoon. Kaikille jotain siis!
Kusadasista löytyy kaksi isompaa vesipuistoa, joista Aqua fantasy sijaitsee hotellin yhteydessä ja meidän valitsemamme Adaland on suunnattu hieman isommille ja hurjapäisemmille vesipedoille. Vietimme yhden kokonaisen päivän puistossa, ajan sai kulumaan helposti sillä suureen osaan liukumäistä sai jonottaa useamman minuutin. Alueella oli pienillekin lapsille suunnattu allasalue liukumäkineen, mutta meidän hurjapää jännitti pienimmästäkin mäestä veteen laskemista.. Lähes koko päivän Minea vietti riemuissaan isomman, aaltoaltaan luona juosten aaltoihin ja takaisin rannalle.
Minä en ole koskaan ollut mikään hurjapää yleensäkään huvipuistojen suhteen, mutta innostuin sentään joistakin mäistä laskemaan. Mieheni kanssa vuorottelimme Minean vahtimisessa, tai ehkä mieheni sai oikeutetusti vähän enemmän aikaa laskemiseen, sillä hän taisi käydä läpi kaikki puiston vesiliukumäet.
Vesipuistopäivälle sattui todellinen helle (niin kuin ihan jokaiselle lomapäivällemme), mutta Minean suojaaminen kävi helposti uv-hatulla, aurinkovoiteella ja veljeni Barcelonasta ostamalla uv-paidalla. Itselleni kävikin sitten klassisesti. Minean rasvauksista ja nesteytyksestä huolehtiessani unohdin nimittäin kokonaan rasvata itseni suojakertoimilla, ja vedenjuontikin taisi jäädä melko vähäiseksi. Itseäni sain siis syyttää kun illalla makasin pääkivussa ja aavistuksen huonovointisena hotellilla ja peilistä katsoi väriltään rapua muistuttava puolikuollut raato. Onneksi punoituskin jossain vaiheessa alkaa muistuttaa enemmän rusketusta :).
Muitakin ikävämpiä kommelluksia matkallamme kävi, Minea nimittäin juuri edellisenä päivänä ennen vesipuistoretkeä kompastui hotellipihamme laatoitukseen ja kaatui suoraan naamalleen vieressä olevaan betonimöhkäleeseen. Sieltä täältä löytyvien pienten naarmujen lisäksi raukan hampaat iskeytyivät ylähuuleen sen verran pahasti että molemmat huulet turposivat palloiksi, verta oli vähän joka paikassa niin että omakin silmäkulma kostui säikähdyksestä ja Minean ylähuuli sai lopulta mustan värin. Hotellin sairaanhoitaja ystävällisesti puhdisti haavat, ja kaiken kaikkiaan selvisimme onneksemme mielipahalla ja muutaman päivän turvonneilla ja rupisilla huulilla.
Tämän ikävän sattuman jälkeen Minea sai kummallisen rohkeudenpuuskan ja halusi loppuloman ajan laskea hotellin puistossa isommasta mäestä, josta ei aiemmin suostunut yksin menemään. Vastoinkäymiset taitaa todella kasvattaa.. Siitä asti kaikki on myös täytynyt saada tehdä ite (josta on myös tullut yksi viime päivien käytetyimmistä sanoista yhdessä oman kanssa). Onkohan viikon päästä alkavalla hoidolla vastaava vaikutus..?

ostoskaduilla kiertelyä & rentoja päiviä

Loma on jatkunut ihanan lämpimänä ja arvatenkin päivät tuntuvat menevän aivan liian nopeasti. Laiskottelu on ollut pääroolissa päivittäin, mutta olemme ehtineet lasten kanssa rannalla touhuamisen lisäksi tehdä muutamia retkiäkin. Valitsimme matkakohteeksemme hieman pienemmän kaupungin täältä Turkista ihan tarkoituksella, mutta silti tekemistä riittäisi pidemmäksikin aikaa kuin viikoksi, ja tänne asti päästyämme näkisimme tietenkin mahdollisimman paljon.

Mitään paineita emme ole päiväohjelmasta itsellemme kasanneet, vaan kaikki suunnitelmat olemme tehneet mukana olevien kolmen lapsen ehdoilla lomafiilistä unohtamatta. Lapset tietenkin jonkin verran rajoittavat juurikin sitä suunnitelmallisuutta, eikä ihan kaikkialle voi oman mielen mukaan rynnätä. Tähän asti olemme edenneet loistavalla yksi aktiviteetti per päivä periaatteella, ja kivan tauon puuhasteluihin on tuonut Minean päiväunet bungalowissamme (aika monesti on tullut itsekin torkahdettua samalla :)).

Hotellimme sijaitsee useamman kilometrin päässä kaupungin keskustasta, joten kävelymatkan päästä ei löydy juurikaan mitään nähtävää. Valtava hotellialue on kuitenkin sopinut meille aivan täydellisesti, enkä osaisi kuvitellakaan perhettämme viikkoa keskustahotellissa ilman uima-allasta. Minean kanssa on ollut äärettömän helppoa, kun meri, altaat ja puistot ovat kaikki kätevästi muutamien kymmenien metrien päässä, ihan kuin kävisi kotipihalla välillä touhuamassa. Etenkin meressä olemme uineet paljon, sillä rannalla Minea saa rauhassa touhuta lelujensa kanssa, ja pitkälle matala vesi antaa turvallisuudentunteen meille vanhemmillekin. Myös all inclusive on ollut täydellinen ratkaisu, kun itsekin saa hakea jääkylmiä virvokkeita jatkuvasti ja ruokaa on aina saatavilla, ilman että joutuisimme kahdesti päivässä etsimään lapsiystävällistä ravintolaa keskustan vilskeessä.

Vaikka olo on oikein mukava täällä hotellillakin, olemme kaikki olleet yhtä mieltä siitä, että kaupunkia on nähtävä muustakin perspektiivistä. Siksipä päätimme lauantaina ottaa taksin kaupungille ja lähteä kiertelemään pitkin kymmeniä (ellei jopa satoja) pieniä basaareja, joita pikkukadut ovat täpötäynnä. Eikö shoppailu olekin nimenomaan se paras keino tutustua paikallisiin ja kaupunkiin ;)? Kauppiaat olivat juurikin niin innokkaita kuin voitte kuvitella, mutta ihmisten lähestyminen spontaanisti taitaa muutenkin olla täällä enemmän sääntö kuin poikkeus. Kaupungilla Minean yllätti itkukohtaus, jolloin tuntematon pikkutyttö tuli salamana silittämään Minean poskea ja antoipa hän lopulta vielä suukon nenällekin!

Joka toisesta basaarista löytyi täsmälleen samoja laukkukopioita (olin aivan yllättynyt, miten uskomattoman aidon näköisiä laukut olivatkaan!), vaatteita, koruja ja kenkiä. Oma periaatteeni on, ettei kopioita ostamalla saa tukea valtavia huijariyrityksiä, vaan ennemmin tulee sijoittaa aitoon tavaraan tai jättää vaate kokonaan ostamatta. Nyt kuitenkin sokaistuin tavarapaljoudesta niin, että menin ja ostin Minealle söpöt pinkit lenkkarit. En vain ole Suomessa missään törmännyt aitoihin yhtä pienessä koossa, ja olihan hintakin vaivaiset viisi euroa. Otetaan ne hyväksi havaitut periaatteet jälleen käyttöön, kunhan houkutuksia ei ole ihan näin paljon ympärillä!

lomatunnelmissa

Terkkuja Kusadasista!

Me saavuimme torstaina tänne Turkkiin ja loman kaksi ensimmäistä päivää on sujuneet ihanan rennosti rannalla loikoillen ja turkkilaisia herkkuja maistellen. Ihme kyllä, lento Suomesta meni myöskin yllättävän hienosti Minean osalta eikä kaikkia varattuja viihdykkeitä ehditty edes kaivaa repusta ennen kuin jo oltiin perillä. Nousu ja lasku saatiin ohitettua tikkarilla ja lennon aikana päiväunet Minea nukkui minun sylissä (mikä tuntuu tälläkin hetkellä selässä niin, että yksi turkkilainen hieronta on tilattu tälle viikolle ;)). Lentoa varten äitini nimittäin oli kasannut Minealle oman puuhasalkun, joka sisälsi muun muassa elokuvia, tarrakirjan, värityskyniä, palapelin…

Saavuimme perille vasta iltapäivällä ensin matkustettuamme yhteensä noin yhdeksän tuntia, joten kunnolla olemme ehtineet tutustua hotellialueeseemme vasta eilen. Teimme pikaisen visiitin paikalliseen supermarkettiin vaippaostoksille (eivät taida muuten täällä käyttää lainkaan housuvaippoja..), mutta muuten hotellin ravintoloissa, uima-altaissa, vesiliukumäissä, puistossa ja alueessa yleensäkin on ollut tarpeeksi ihmettelemistä vielä toistaiseksi. Suunnitteilla on tulevalle viikolle ainakin retki Samokselle, shoppailukierros kaupungilla sekä uimista jättimäisessä vesipuistossa.

Eilen saimme suurimman osan päivästä kulutettua vesiliukumäissä (itsekin innostuin laskemaan ties kuinka monta kertaa!) ja meressä. Loppuaika onkin sitten mennyt lähes pelkästään syödessä, ruokaa kun tuntuu tulevan vastaan vähän väliä ja kaikkea on maistettava kun ilmaiseksi saa :)! Monet maut ovat melko vieraita omaan suuhuni, mutta hyvin tuntuu kilot tämän loman aikana lisääntyvän. Syksyn vesisateillahan sitä on sitten aikaa kuntoilla vaikka kuinka, eikö?

Pariin päivään netti ei ole täällä toiminut (siitä tämä blogihiljaisuus, kuvien hieman outo ulkoasu ym sähläykset 😉), mutta päivitän kyllä blogia tämän viikon aikana aina kun saan netin toimimaan edes hetkeksi (näidenkin muutaman kuvan lataaminen kesti melkoisen tovin..) ja pari etukäteen kirjoitettuakin postausta on tiedossa. Pysykäähän siis kuulolla ja lämpöä sinne Suomeenkin!

matka varattu & lasten alevinkki (Lillis)

Jihuu! Meidän koko perhe suuntaa muutaman viikon päästä näihin kauniisiin maisemiin!
Kuva: thomascook.be
Jo keväästä asti olemme mieheni kanssa pohdiskelleet lomamatkaa johonkin lämpimään, mutta siedettävän lentomatkan päähän. Välillä mielessä on pyörinyt Viro ja Ruotsi, pääasia oli että rentoutumista olisi tiedossa. Harmiksemme omien töideni alku elokuussa (ja pikainen käynti kesäkuussa) sotki suunnitelmia sen verran että olimme jo lähes luopuneet ajatuksesta, kunnes yhtäkkiä tajusin töiden alkavan pian, ja lomailumahdollisuuksien vähenevän entisestään. Loistavasti samaan aikaan ystäväpariskuntamme suunnitteli myös matkaa ja tänään sitten yhdessä varasimme viikon löhöilyloman Turkkiin.
Kuva: nazar.fi
Näin myöhään varattaessa matkakohteiden suhteen ei ollut varaa nirsoilla, vaan tarjonta rajoittui lähinnä Espanjaan, Kreikkaan ja Turkkiin. Toiveitamme matkan suhteen oli mahdollisimman lyhyt lentomatka, lämpö, all inclusive -vaihtoehto ja mukava, mielellään neljän tai viiden tähden hotelli. Ystäviemme vanhempi lapsi on 11-vuotias ja hänen toiveissa oli aktiviteetit omalla hotellilla.

Melko nopeasti meille selvisi että eniten matkoja oli vielä jäljellä juurikin Turkkiin ja all inclusive -hotellit löytyivät lähes yksinomaan samaisesta maasta. Itse olisin mielelläni valinnut jonkun muun maan määränpääksemme, mutta helppous houkutti ja tottakai meidän kaikkien toiveet tuli ottaa huomioon. Hienommat hotellit Alanyassa ja Antalyassa alkoivat olla hinnaltaan kipukynnyksemme yläpäässä, joten päädyimme vähän pienempään kaupunkiin nimeltä Kusadasi. Löysimme lupaavalta vaikuttavan hotellin vesiliukumäkineen ja kylpylöineen, ja valitsimme perinteisen hotellihuoneen sijasta tunnelmallisen bungalowin.
Ajatukset juoksee jo täysillä lomamatkan suunnittelussa, mutta vielä pitäisi vähän aikaa malttaa nautiskella tästä Suomen kesästä. Onko teillä kokemuksia Turkista? Kusadasista kerrotaan olevan lyhyt matka ainakin Kreikan Samos-saarelle, valkoiseksi värjäytyneelle Pamukkale-vuorelle ja Efesoksen rauniokaupunkiin. Myös itse Kusadasissa on paljon nähtävää, kuten lintusaari, kaksi suurta vesipuistoa ja horisontissa näkyvä vuori. Ei kuulosta ollenkaan pahalta, vai mitä sanotte :)!
P.S. Kesäisistä tunnelmista vielä katsetta sen verran syksyyn että lastenvaateliike LILLIKSEN kaikki tuotteet (myös jo alennetut) saa tänään 50%:n alennuksella. Selailin valikoimaa nopeasti ja ainakin muun muassa Mini A Turea ja Mayoralia oli vielä runsaasti saatavilla. Minealle ehdin jo saada Booztilta keltaisen anorakin syksylle mutta muuten olisin ehdottomasti laittanut tilauksen menemään. Takeille kun jäi nyt hintaa vain vaivaiset kolmekymppiä!

idyllinen kotieläinpuisto

Kesäkuun alussa kävimme vanhempieni kanssa kotieläinpuisto Ysitien lemmikissä, joka sijaitsee kivasti vain parinkymmenen minuutin ajomatkan päässä Jyväskylästä. Onko paikka teille tuttu? Ysitien lemmikki on hellyyttävä puisto kaikkine söpöine eläimineen, ja suosittelenkin siellä vierailua, mikäli reissaa Keski-Suomessa päin. Eläimet on ihanasti kodinomaisissa aitauksissaan (vaikka kaikissa eläinpuistoissa häkit tuntuvat aina ihan liian pieniltä) ja ympäristö on myös katselijalle miellyttävän puistomainen.

Puiston eläimistä löytyy muun muassa strutsi, emu, porot, laamat, puput, lampaat, villisiat ja monet muut. Minea liikuskeli alueella yllättävänkin rohkeasti ja pelkäsi melkeinpä ainoastaan strutsia ja lampaita, jotka alkoivat määkiä kovaäänisesti Minealle takaisin. Emujen ääntely oli minullekin ihan uusi asia, linnut nimittäin päästävät kumeaa koputusta mahastaan eivätkä ääntele lainkaan suullaan. Kovin kauniita lintuja emut ei kylläkään olleet..:)

Erityisen hellyyttävänä pidin alueen pientä pupusaarta, jonne vierailijat pääsevät kävelemään pupujen joukkoon. Saari oli kuin pieni lumottu maailmansa ja odotin koko ajan, milloin jostain kolosta pomppaa Liisa Ihmemaan jänis kello kädessään. 🙂 Kuvan pieni vaalea pupu oli niin suloinen, että melkein jo ehdotin kotona miehelleni, että eiköhän osteta Minealle lemmikkipupu. Onneksi taisin kuitenkin tulla paluumatkan aikana järkiini, ainakin sen verran että muutaman vuoden voisi vielä odottaa..

Puiston lipunmyynnin yhteydestä löytyy pieni kahvila, mutta suosittelen ottamaan omat eväät mukaan. Harmiksemme me ei tiedetty alueen grillausmahdollisuutta, mutta ensi kerralla osaamme varautua kuin kunnon retkeilijät konsanaan ja varata matkaan useamman tunnin. Eläimet ehdimme hyvin nähdä sen parinkin tunnin aikana mitä alueella vietimme, mutta reissuun olisi mukava yhdistää rentoa oleilua ja matkatunnelmaa.

Muutaman kilometrin päässä Ysitien lemmikistä sijaitsee myös Nokkakiven puisto, jota yksi teistäkin minulle suositteli. Saapa nähdä pääsisimmekö sielläkin käymään vaikka jo tulevana viikonloppuna, kun ainakin Linnanmäki taitaa tänä kesänä jäädä meiltä näkemättä. Vaikka Minea tässä iässä vielä innostuu ihan keinusta ja hiekkalaatikostakin niin mielestäni on kiva saada myös joitain erikoisempia kesämuistoja. Enkä kyllä sanoisi etteikö tyttö olisi ollut iloa ja riemua täynnä nähdessään kirjojen kuvien eläimet ihan oikeasti, ja vielä päästessään syöttämään niitä! Kuinkas teillä, reissaatteko pienten kanssa vai jätättekö huvipuistot siihen, kun taapero ymmärtää niistä vähän enemmän?

päivän puuhia & sneak peek Helsingin ostossaaliista

Hyvää juhannusta kaikille!
Pieni varoituksen sana, että seuraavaksi on tiedossa melkoinen kasa kuvia meidän eilisestä ja tämän päivän touhuista. Kun ensin olimme kierrelleet muutaman kaupan Helsingissä (tosiaan vain muutaman, koska Minea oli mukana eikä ollut ihan samaa mieltä äitin kanssa siitä, mitä shoppailukierros parhaimmillaan on) huristelimme yöksi mieheni veljen ja hänen tyttöystävänsä luokse. Vierailu oli melko pikainen tällä kertaa, sillä pariskunta lähti tänään heti aamupäivästä viettämään juhannusta purjehtien pitkin Suomen saaristoa.
Mineakin pääsi käymään purjeveneessä ensimmäistä kertaa ja alkujännityksen jälkeen tykkäsi kovasti. Tyttö tutkiskeli paikkoja innostuneena ja toisteli kiikkaa kun vene heilahteli tuulen mukana. Pieni luuli varmaan tulleensa vähän isompikokoiseen keinuun.. 🙂
 
Purjehdusteemaan sopien pukeuduin sinivalkoiseen lähes päästä varpaisiin. 🙂 Uusi huivi pääsi kaulaan jo torstaina, kun ilmat oli sen verran viileät että pukeutumisessa sai turvautua melko syksyisiin vaatteisiin. Antakaa anteeksi kuvan todella suttuinen (ja juurikasvuinen..) hiustyyli, mutta juuri ennen kuvan ottoa tuuli oli tuivertanut tukan aivan takkuun enkä ihan varma ole siitäkään, tuliko hiuksia aamulla kammattua ollenkaan.. 🙂
Helsingistä ei onneksi tarvinnut ihan tyhjin käsin poistua, vaan kaikille kolmelle löydettiin jotain ostettavaa. Itse kävin myös Mulberryn liikkeessä sovittelemassa mahdollisia laukkuhankintoja ensi syksylle, mutta vielä en osannut päätyä mihinkään. Laukun väri ja malli on selvillä, mutta valinta tulee olemaan vaikea kahden eri koon välillä.. Pienen vilahduksen näettekin jo yhdestä ostoksestani ja muista myöhemmin, kun ehdin niitä sitten kotona kuvata.
 
Espoosta takaisin mummilaan palattuamme olemme puuhailleet kaikenlaista arkista mukavaa. Minea pääsi ukin olkapäillä rantaan uimaan ja koko päivä on herkuteltu ihanilla herkuilla. Mummi oli leiponut mustikkapiirakkaa ja myöhään illalla innostuimme vielä grillaamaan, vaikka kaikilla oli mahat täynnä edelliseltä syöntikerralta. Tämä se on parasta lomailussa ja kesässä!

Juhannus jatkuu mukavan tekemisen ja syömisen merkeissä, vielä kun säät jatkuisivat yhtä mahtavina! Mitä teillä on puuhattu? Meidän kuulumisia jälleen ylihuomenna, nyt unille. 🙂

koko perheen matka eläintarhaan & safarityyliä

Greetings from Helsinki!
Ihana pitkä aamu takana, kun Mineakin nukkui jopa yhdeksään asti! Viimeisen kuukauden ajan tyttö on heräillyt öisin, viime yönä muun muassa neljä kertaa ja yksi niistä lähes tunnin valvomista, joten välillä on ihana saada vähän univelkoja pois.
Sääennustusten sanelemana teimme eilen päiväretken Korkeasaareen. Minun vanhempani halusivat lähteä mukaan, joten liikkeellä oltiin koko autollisella. Korkeasaareen pääsee kävellen siltaa pitkin, jolloin säästää laivamatkassa, mutta ajattelimme Minean tykkäävän vesitse matkaamisesta ja otimme vesibussin saareen.
Vietimme Korkeasaaressa yhteensä yli kolme tuntia katsellen eläimiä, syöden ja leikkien hiekkalaatikolla. Loppuajasta Minea alkoi olla melko väsynyt, mutta muuten tyttö jaksoi tosi hienosti kiinnostua eläimistä. Häkeissä olevat eläimet ei jännittäneet lainkaan (edes hurjan komeat urosleijonat, jotka kävivät keimailemassa ihan aidan vieressä), mutta muutamat itkut pääsi liian lähelle rattaita tulevista riikinkukoista. Alueella nimittäin monet lintulajit kuljeskelivat vapaana katsojien joukossa.

Minealla on muutamia lempieläimiä, joita katselemme kirjoista uudelleen ja uudelleen ja joiden ääniä hän tykkää kovasti matkia. Näihin lemppareihin lukeutuu apinat ja karhut, joita Korkeasaarestakin etsimme melkein ensimmäisenä. Suureksi harmiksemme karhut olivat päivälevollaan ja apinoita ei päässyt näkemään ollenkaan. Muutenkin moni häkeistä oli tyhjillään (luultavimmin häkkien korjaustöiden vuoksi) tai häkin asukki oli jossakin piilossa unilla. Olin myös kuvitellut, että eläintarhan eläimiin olisi kuulunut kirahvit, norsut tai merenelävät kuten delffiinit ja hylkeet, mutta taisin sekoittaa Korkeasaaren Kolmårdeniin. 🙂

 
Muistatteko vielä, kun noin viikko sitten haaveilin safarityylistä? Korkeasaarta pääsin kiertelemään safarivaatteissa, kun ostin Hennesiltä ihanan vilpoisen kauluspaidan, joka tosin alkujaan oli vieläkin löysempi mutta pääsi kutistumaan pesussa (jälleen yksi väärin pesty vaate meidän kotitaloudessa!).. Cubukselta löysin pirteän oranssin kaulakorun ja kynnetkin lakkasin samalla oranssin sävyllä. Asuun hyvin sopi jo kaapista löytyvät vihreät Hennesin housut ja tyylin viimeistelevä lierihattu. Tykkäättekö lookista :)?

Ihastuin muuten tähän kaulakoruun niin paljon, että aion vielä hakea saman turkoosina. Myös ystäväni ja äitini halusivat ehdottomasti samanlaiset korut, joten aika näyttävä se taitaa tosiaankin olla.
Nyt meitä kutsuu jälleen Helsinki, mutta tänään shoppailun merkeissä ja siitä Espooseen yökylään. Pidetään peukkuja, että säät vielä paranee juhannukseksi!

puuhaa Peukkulassa & uudet lenkkarit

Ilmat ei ole kuluneen viikon aikana hellineet auringonpalvojia ihan niin paljon kuin alkukesästä, joten Minealle on saanut keksiä kaikkea muuta puuhaa puistoilun sijasta. Eilen päätimme lähteä käymään PEUKKULASSA, se kun sijaitsee niin kivasti kävelymatkan päässä meiltä. Kesäkaudella Peukkulan pihalta löytyy erilaisia hauskoja satuhahmoja, jotka keskivät lapsille kaikenlaista kivaa ohjelmaa sekä perinteiset kiipeilytelineet, pomppulinnat, polkuautot, trampoliinit ym. Me pääsimme lähtemään vasta iltapäivällä, jolloin satuhahmot ovat jo vetäytyneet iltapuuhiinsa, mutta sisäänpääsy on alle 2-vuotiailta ja aikuisilta ilmainen.
  
Olimme liikkeellä melkoisella porukalla, kun Minean kummitäti tuli kyläilemään ja vanhempani ja veljeni lähtivät myös seuraksi. Loppujen lopuksi osa meistä aikuisista vietti telineissä ja härveleissä ihan yhtä paljon aikaa kuin Mineakin, joten on siellä Peukkulassa puuhaa aikuisillekin. 🙂 Joskus paikalle olisi kiva lähteä retkitunnelmissa ja pakata mukaan eväät tai syödä Peukkulan omassa ravintolassa hampurilaisia.
 
Satuhahmojen asumuksista löytyy kanoja, pupuja ja lampaita, mutta me näimme tällä kertaa ainoastaan määkivät lampaat. Satuhahmot olisi myös hauska nähdä joskus, vaikka luulen kyllä, että Minea voisi vähän pelätä merirosvoa, peikkoa ja noitaa. Kaikkein eniten Minea tykkäsi pomppulinnasta ja trampoliinista, ja mietimmekin että jo ensi kesänä meillekin varmaan on hankittava pieni trampoliini takapihalle.
  
Nyt pari viikkoa Minean kanssa päivittäin touhuttuaan vanhempani on nähneet, kuinka kova tyttö Minea on touhuamaan ja juoksemaan paikasta toiseen. Piipahdimme aiemmin tällä viikolla Stadiumissa ja isovanhemmat oli ehdottomasti sitä mieltä, että Minealle on saatava ihan kunnon lenkkarit eikä kaapista löytyvät kolmet tennarit ole riittävät (liekö asiaan vaikutusta myös sillä, että isäni on urheiluvalmentaja..;)). Niinpä mukaan sitten lähti pinkit Adidakset, ainoat tyttömäiset lenkkarit, jotka Minean koossa löysimme. Kengät osoittautui Minealle kovin mieluisiksi, sillä tänäänkin aamupuurot syötiin toisessa jalassa pinkki Adidas ja toisessa itse jalkaan saatu vaaleanpunainen Crocsi. 🙂
 
Miten teillä on viikonloppu sujunut? Vielähän tässä on sunnuntaita jäljellä ja sitä ehtisi tehdä vaikka mitä, mutta tänään meillä laiskotellaan. Kunhan Minea herää uniltaan lähdemme me kaupunkiin pirtelölle kummitädin kanssa ja illalla aion katsoa netistä itsekseni elokuvaa, kun mieheni on ollut torstaista asti polttarireissussa poikien kanssa. Viimeisimmät havainnot oli Kilpisjärveltä, josta suuntana oli vielä käydä Norjan puolella, joten ei taida miestä näkyä kotiin vähään aikaan..

Kuokkalan kartanolla

Nyt on työurakka tältä erää ohi ja loma voi jälleen jatkua laiskottelun merkeissä. 😉 Muutamaan päivään en ole ehtinyt paljon muiden blogeja lueskella, tai vielä vähemmän kommentoida, mutta nyt sekin asia korjaantuu, kun Minean uniaika on jälleen omaa aikaa. Tervetuloa ihana kotiäidin arki!
 
Pari viikkoa sitten kävimme vanhempieni seurassa Kuokkalan kartanolla kakkukahveilla, ja nämäkin kuvat napsin siellä. Itselleni riitti sillä kertaa kylmä juoma, mutta äitini kehui pienen kahvilan mansikkakakkua niin herkulliseksi, että hän olisi halunnut jo seuraavalla viikolla käydä kartanolla uudelleen. Täytyy varmaan käydä maistamassa joku päivä, jos vaikka saisi ideoita omiin kesän kakkuihin.
 
Mineakin viihtyi kartanolla hyvin, kun tiluksien aitauksesta löytyi hevonen ja poni. Ympäristössä on paljon kauniita kukkaistutuksia sekä luonnonkukkia ja pihakeinu, johon Minean oli päästävä keinumaan. Itse kartano ja piha-alueet on kauniisti hoidettuja, ja maisemat tarjoaa monia ihania paikkoja vaikkapa valokuvaukseen. Meillä kuvaus jäi hyvin vähäiseksi, kun Minealla oli kova vauhti päällä, ja tyttö juoksi innoissaan paikasta toiseen ukki juuri ja juuri perässä pysyen.
 
Vielä kun ilmat oli niin lämpimät, että ulkona tarkeni pelkällä T-paidalla ja shortseilla, huomasin ettei Minean vaatekaapista löytynyt riittävästi kivoja T-paitoja. Tilasin sandaalien kanssa samassa paketissa Nextiltä tämän turkoosin paidan ja saman keltaisena ja valkoisena. Olen tykännyt Nextin vaatteista tosi paljon aikaisemminkin, vielä kun ne on niin edullisiakin. Nämä T-paidat tuli kolmen settinä ja tällä kertaa täytyy todeta, että halpa hinta oli juurikin niin laadukasta (vai pitäisikö sanoa laadutonta) kun voisi olettaa. Parin pesun jälkeen paidat nimittäin on vähän menettäneet malliaan ja taitaa värikin olla jo jonkin verran haalistunut..

Nyt tulevana viikonloppuna (alkaen jo huomenna..) ohjelmassa on paljon kaikkea kivaa sekä Minealle että meille vanhemmille. Minean kanssa aiomme käydä pienehkössä huvipuistossa ja itse pääsen jälleen rentoutumaan paikalliseen tapahtumaan ystäväni (viime viikonlopun uunituoreen morsiamen) kanssa. Kesällä olisi kaikenlaista menoa ja tapahtumaa, mutta ihan kaikkialle sitä ei ehdi tai halua lähteä. Tämä tuleva perjantai taitaa olla omalta osaltani vähään aikaan viimeinen humputteluilta. 🙂

Mäki-Matin perhepuistossa

Kesän ensimmäinen viikonloppu on nyt jo takanapäin ja minäkin olen tänään ollut astetta pirteämpi verrattuna eiliseen. 😉 Muuten arki lähti rullaamaan taas omalla painollaan, mutta entistäkin touhukkaampaa meillä on ollut Minean ja vanhempieni kanssa. Heti aamusta suuntasimme Mäki-Matin perhepuistoon, joka osoittautui melko loistavaksi paikaksi juuri tuollaiselle Minean ikäiselle pikkutouhuajalle. Minea juoksenteli keinusta pyörille ja välissä pelasi vähän palloa tai kurkisteli pienten majojen oviaukosta. Hauskalta tuntui myös ihan vain muiden, vähän isompien lasten puuhastelun seuraaminen. En oikein ymmärrä, miten me ei koskaan aiemmin olla käyty tässä kyseisessä puistossa vaikka ystävänikin perheineen asuu aivan vieressä..!?

Puiston yhteydestä löytyy pieni kahvila, josta mekin haimme vähän virvokkeita helteiseen päivään. Valikoimasta löytyi herkullista kinkku-fetapiirakkaa ja korvapuusteja, mutta kesän mittaan valinnanvaraa tulee varmasti enemmänkin. Kahvila kun oli tänään vasta ensimmäistä päivää auki. Ystäväni kertoi puistossa olevan myös jonkinlainen vesileikkipaikka, mutta sekin taisi vasta olla aukeamassa tai sitten me vain emme osanneet etsiä oikeasta paikasta.
 

Leikkien jälkeen päätimme lähteä kaupungille syömään lounasta ja ensimmäinen vastaantuleva ravintola oli Rosso. Minean kanssa lounastaessa Rosso oli loistava valinta, sillä sieltä löytyy kaikki, mitä lapsiystävälliseltä ravintolalta voi vaatia: kattava salaattipöytä erilaisilla hedelmillä ja kasviksilla, melko monipuolinen lasten ruokalista ja viihtyisä leikkipaikka. Mitä ravintoloita te yleensä suositte lasten kanssa liikkuessa? Vai välttelettekö mieluiten ravintoloita kokonaan, jos perheen pienin on matkassa? 
Me mieheni kanssa tykkäämme varsinkin viikonloppuisin käydä ulkona syömässä (ollaan varmaan sen verran laiskoja silloin itse laittamaan ruokaa) ja Mineankin kanssa ollaan käyty ravintoloissa paljon jo ihan vauva-ajasta lähtien. Muutamaa ihan alkuaikojen käyntiä lukuunottamatta kaikki on aina sujunut erinomaisesti, ja Minea onneksi viihtyy syöttötuolissa hyvin niin kauan kun ruokailu on kesken. Melkeinpä pahinta on mielestäni joutua odottamaan kauan nälkäisen lapsen kanssa ilman mitään alkusalaattia tai muuta kunnon alkupalaa. Kerran Memphisissä käydessämme Minea oli ennen ruokaa ehtinyt jo napostella puoli mukia popcornia (joita tarjoiltiin alkupalana) ja pikkupussillisen TalkMuruja, joita kannan yleensä aina laukussa hätävarana.
Rosson lounaalla valitsin itselleni vuohenjuustofocaccian, joka oli aivan nappivalinta ja superherkullinen raikkaan salaatin ja paahdettujen pinjansiemenien kanssa. Jäin annokseen samantien niin koukkuun, että illemmalla hain kaupasta tarvittavat aineet vuohenjuustosalaattiin ja huomenna olisi tarkoitus kokeilla sen valmistamista itse. Koskaan ennen ei meidän kotona ole vuohenjuustoa käytetty ruoanlaitossa, joten kaikki kokeneemmat kokkailijat saa mielellään laittaa vinkkejä!
Etenkin kastikkeen kanssa olen aika hukassa, kun ainoa mielessä pyörivä vaihtoehto on paholaisenhillo. Ei tosin huono vaihtoehto ollenkaan… 🙂

maatilalla & raparperipiirakka

Lauantaiterkut!
Meillä on puuhailtu ja touhuttu kaikenlaista parin viime päivän aikana, kun veljeni tuli vierailemaan viikonlopuksi. Eilen pääsin itse vähän rentoutumaan ja shoppailemaan tyttöjen kesken Muodin yö -tapahtumaan. Vaatekaupat oli auki klo 23 asti ja kaikissa liikkeissä oli hyviä tarjouksia, joten eihän sieltä tyhjin käsin kotiin lähdetty. Oli rentouttavaa kerrankin kiertää kauppoja ilman että aikataulut painoivat mielessä tai Minea hoputti rattaissa, ja erityisesti nautin ravintolaillallisesta täydessä rauhassa.
 
Nämä kuvat on torstailta käydessämme Äijälän perhekodissa. Perhekoti on idyllinen maatila 5 km Jyväskylästä, joka tarjoaa asuinpaikkoja vajaakuntoisille ja tukea tarvitseville sekä järjestää silloin tällöin erilaisia tapahtumia. Perhekoti myös ylläpitää puutarhaa, jolta meidänkin mukaan lähti muutama oksa raparperia. Raparperit muuntautuivat viikonlopun aikana piirakaksi, kun kokeilin kirpeän ja makean yhdistelmää omalla reseptillä.
 

Raparperipiirakka marengilla


Pohja:
125 g voita
1 dl sokeria
1 kananmuna
2 1/2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
Täyte:
noin 3 raparperin oksaa
2 valkuaista
1 3/4 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria


Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää muna hyvin vatkaten. Lisää keskenään sekoitetut jauhot ja painele voideltuun vuokaan.
Keitä pilkottuja raparperejä sen aikaa, että ne hieman pehmenevät. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja lisää loppuvaiheessa sokerit. Asettele raparperit ja marenki piirakkapohjan päälle ja paista 175 asteessa noin 20 minuuttia. Nauti jäähtyneenä!
 
Alun alkaen lähdimme perhekodille Minean ja parin ystävän kanssa katsomaan maatilan eläimiä. Isosta aitauksesta löytyi mustia ja valkoisia lampaita ja pienemmästä kanoja. Minea oli molemmista aivan innoissaan ja määki ja kotkotti eläinten kanssa kilpaa. Viime päivinä tytöllä on ollut melkoista vierastusta, ja se näkyi nytkin, kun vieraan ihmisen ollessa näköpiirissä meni sormi suuhun ja tuli kiire äitin luokse. Talossa sisällä käydessämme alkoi jo jännittämään niin paljon, että itkuhan siitä tuli.
Olen täysin ihastunut haaleaan turkoosiin ja sävy sattuu vielä sopimaan Minealle erityisen hyvin. Vai mitä sanotte tästä uudesta Benettonin neuletakista? Hätäpäissäni ostin myös Hennesistä pihatouhuihin ja puistoiluun kangaskengät ja samasta kuosista suloisen lippiksen.

Laitan omista eilisistä ostoksista sovituskuvia, kunhan saan aikaiseksi puettua jotain muutakin kuin pihatöihin sopivat vaatteet. Täällä nimittäin jatkuu vielä huomenna (ja varmaan pitkällä tulevaisuudessakin) pihan myllertäminen, ruohon kasvatus ja kukkien istutus.

Leppoisaa sunnuntaita!

vähän isompi leikkipuisto

Mummolareissatessa viime viikonloppuna käväisimme samalla Lahdessa Launeen perhepuistossa. Puisto on ollut olemassa jo iät ja ajat, ja olen siellä itsekin touhunnut pikkutyttönä kavereiden kanssa sekä aikuisiällä ystävien lasten seurana. Leikkipuisto on siitä mahtava, että siellä riittää kesäisenä päivänä puuhaa koko päiväksi perheen kaikenikäisille eikä mikään maksa mitään. Laajalla alueella on kasoittain eri kokoisia liukumäkiä, (kumpareilla, putkilla ja ilman), hiekkalaatikoita, kiipeilytelineitä, keinuja ja jopa puinen linna vallihautoineen. Pienten lasten ehdoton suosikki alueella on varmasti takapihalta löytyvä virtaava puro ja allas, jossa on kiva läiskytellä varpaita ja puiston tiloista lainaan saatuja pikkuveneitä. Omasta lapsuudestani muistan erityisesti linnakkeen piiloleikit, liikennepuiston autoajelut ja pienet mökit sekä epäkeskopyörillä huristelut.

 
Puiston yhteydestä löytyy useampia minigolf -ratoja eri tasoisille pelaajille ja pieni kahvila. Monet perheet ottavat mukaan omat eväät ja ruokailevat puiston penkeillä, nurmella tai pöytäryhmien äärellä, kukin tavallaan. Meidän visiittimme oli tällä erää melko pikainen, kun kotimatka jo kutsui eikä ilmatkaan olleet parhaat mahdolliset vesileikeille, mutta kesällä aiomme suunnata puistoon ystäväporukalla uudelleen. Mineasta hauskaa puistossa oli hiekkalaatikko, keinut ja valtavalla alueella edestakaisin juoksentelu. En tiedä, löytyykö vastaavia ilmaisia perhepuistoja muilta paikkakunnilta, mutta Keski-Suomesta mieleeni ei tullut yhtäkään. Minean ikäiselle taaperolle vielä riittää mainiosti oman lähipuistonkin keinut ja telineet, mutta vähän vanhemmille seikkailumielisille lapsille tämänkaltaiset paikat on ehdottomasti käymisen arvoisia.
 

 Vielä emme ole Minean kanssa päässeet kokeilemaan Peukkulan ulkopuistoa, mutta sinne varmasti suuntaamme seuraavaksi heti sen auettua ensi kuun alussa. Jos vain kelit jatkuu näin lämpiminä niin tästä alkaa meidän kesäkausi, syötiinhän me puistossa kauden ensimmäiset pehmiksetkin. Joko teillä on korkattu jäätelöpallot ja kesän ulkoilukausi?

Nyt nettiin katselemaan erityisen mukavia juttuja.. 😉

Rentoa viikonloppua teille ihanat lukijat!

kuulumiset Tampereelta

 
Me majaillaan vielä tänään Tampereella ja huomenna suuntaamme takaisin kotia kohti. Lähes kaikki Minean hereilläoloaika on pyöritty kaupungilla kaupoissa, ravintoloissa ja pääsi Minea pyörähtämään paikallisen ostoskeskuksen leikkipaikallakin. Shoppailun olen tällä kertaa pyrkinyt pitämään järkilinjalla, ja jätin jopa kaikki ihanuudet Cottonilla odottelemaan seuraavaa kertaa. Mieluusti olisin ottanut mukaani Tory Burchin avokkaat, korvakorut, rannekorun ja nahkalaukun, mutta sain hillittyä itseni sen jälkeen kun ensin olin ostanut Stokkalta kodin säilytysratkaisuja ja kuluttanut Ikeassa sievoisen summan pikkutavaraan.
Burchien sijaan ostin edullisimmat kenkäni ikuisuuksiin. Oletteko jo ehtineet käydä Skopunktenissa? Liikeet on vasta rantautuneet Suomeen ja niitä löytyy Vantaan Myyrmannista, Kuopion Matkuksesta ja täältä Koskikeskuksesta. Muistan liikkeen niiltä ajoilta, kun joskus vuosia sitten majailin Ruotsissa Uumajassa ja Skopunktenissa myytiin jatkuvana tarjouksena kaikki kengät kolme paria kahden hinnalla. Nyt samaa etua ei ollut, mutta silti hinnat tuntuivat superedullisilta ja valikoima on mielestäni hyvin ajan tasalla, ehkä jopa hieman Dinskota muistuttava. Minä ostin korolliset lenkkarit ystävälleni, joka on niitä jo jonkin aikaa etsiskellyt, ja itselleni nämä heti käyttöön päässeet ihanat nilkkurit korkealla platform-pohjalla. Hintaa omalle parilleni jäi 24,90€! Ei mikään iso sijoitus, vai mitä?
P.S. Kuvissa uusi hiusväri näyttää aavistuksen luonnollista vaaleammalta, mutta paljon tummempi se kuitenkin on kuin ennen. Kampaajani laittoi hiuksiini liukuvärin eli alaspäin himmeästi vaalenevan ja täytyy sanoa, että tykkään tästä uudesta ilmeestä tosi tosi paljon!
 
 
Minea on käyttäytynyt koko reissun ajan yllättävän hienosti (jos nyt ei lasketa yhtä hajonnutta puurolautasta, veljeni ala-asteella tekemän karhun katkennutta jalkaa ja muutamia pieniä kiukkuja rattaissa). Tyttö oli aivan innoissaan, kun pääsi Ikeassa ja Ideaparkissa juoksentelemaan pitkin pitkiä käytäviä ja äiti juoksi perässä. Isi myös heltyi ostamaan Ikeasta pehmohauvan, kun Minea halaili ja pussaili sitä sen syliin saatuaan ja huuteli hauvaa ja hau hauta niin, että puoli Ikeaa kuuli. Muutenkin tuntuu, että jo tämän muutamankin päivän aikana sanavarasto on karttunut taas huimasti, ja uusimpina sanoina käyttöön on tullut muun muassa hissi, alkeellinen yritelmä karhusta ja vähän sinnepäin eno.
Veljeni luona olemme saaneet aavistuksen säätää arjen sujumisen suhteen, kun mukanamme ei ole lainkaan matkasänkyä, vaan Minea on nukkunut sängyssä tyynyjen ympäröimänä. Viime yönä eniten varmasti valvoin minä ja Minea tuntui nukkuvan suht levollisesti, eikä päiväunetkaan ole menneet normaalista poiketen. Huvittavinta on ollut se, että käytin tänään ensimmäistä kertaa veljeni uunia, kun veljelläni ei ole tapana tehdä ruokaa kotonaan. Jouduimme ensin käydä ostamassa kaiken sähkövatkaimesta lähtien ja uskomatonta mutta totta, lopulta tein mokkapalojen taikinan kattilassa! Näin meillä, kuinkas teidän viikonloppu on alkanut?


Himoksella

 
Rentouttava yö Himoksella on takana ja huomenna olisi taas palattava arjen rutiineihin. Ilmat ei suosineet meitä viikonloppuna lainkaan, vaan eilen ripotteli vettä ja loppuajan kelit oli todella harmaat ja ankeat. Se ei meidän mieltä lannistanut, vaan reissu oli ehdottomasti kokemisen arvoinen, siitäkin huolimatta, ettemme kukaan käyneet rinteissä laskemassa. Keskityimme mökkirentoiluun ja kokkailimme hampurilaisia, pelasimme Aliasta ja uskaltauduimme jopa käymään Jämsän paikallisessa tanssipaikassa. Tanssiminen on aina yhtä hauskaa, mutta kyllä aamulla huomasi valvoneensa normaalia pidempään. Ei vanha vaan enää jaksa!
 
 
 Koska toivoimme irtiotoltamme vain rentoutumista ja yhdessäoloa ystäviemme kanssa, ei meille paikan oheistoiminnalla ollut merkitystä. Rinteet olisi olleet vielä auki, mutta laskettelijoita näkyi vain muutamia, kun kelit alkavat tähän aikaan olemaan näillä leveysasteilla jo melko vetiset ja lämpimät. Ajankohta ei muutenkaan ole ulkoilmalomailijoille kaikkein paras, vaan Himokselle suosittelisin reissaamaan joko reilusti ennen tai jälkeen alkukevään.
 

Minealla oli sujunut sillä välin kotona vanhempieni kanssa taas erinomaisesti. Oli sydäntälämmittävää tulla kotiin, kun Minea tuli vastaan iloisena äitiä ja isiä huutaen eikä tuntunut ikävöineen meitä poissaollessamme lähes ollenkaan. Minea oli eilen päässyt Peukkulaan leikkimään ja olohuoneessa odottaa purkamatta kassillinen uusia vaatteita, kyllä kelpasi tytön siis olla hyvässä hoidossa! Minullakin oli muuten reissussa uudet housut päällä, joita olen jo jonkin aikaa etsiskellyt. Cubuksella ihastuin näihin metsänvihreisiin farkkuihin, mutta kaikki pienet koot oli useimmista liikkeistä loppuunmyyty. Nämä bongasin viimein Hennesiltä ja samalla mukaan lähti kuvan paita, jota olen tykännyt pitää päällä väärin päin eli napit edessä. 🙂 Mitäs sanotte farkuista, hitti vai huti?