Parasta matkaseuraa

Melkein viimeiset kuusi vuotta meidän matkustaminen yhtään lähikauppaa pidemmälle on ollut sellaista, ettei pitkiä matkoja ole halunnut kovin mielellään tehdä. Ensin oli Minean vauva-aika, jolloin kaikki autossa oleminen tarkoitti jatkuvaa huutamista, joskus emme jaksaneet edes lähteä kymmenen minuutin päähän ruokakauppaan. Kaukalosta siirtyminen istuvampaan asentoon paranti tilannetta huomattavasti, mutta viihdyttämistä tarvittiin silti – mahdollisimman vaihtelevaa sellaista. Heti kun mahdollista, otettiin meillä käyttöön padi automatkoilla, koska lievästi matkapahoinvoivana (ja huonohermoisena) en vain yksinkertaisesti pystynyt enää istumaan keskipenkillä sirkusviihdyttäjänä.

Onneksi Nooan kanssa pääsimme niin paljon helpommalla. Vain ensimmäinen vuosi oli vaikeampaa automatkailun aikaa, eikä tilanne ollut ollenkaan paha verrattuna niihin aikoihin, joita esikoisen kanssa sai käydä läpi. Itse asiassa siitä oli paljon hyötyä, että vieressä oli isosisko jonka touhuja sai seurailla, sillä Minea toimi ikään kuin viihdykkeenä Nooalle. Samaan tapaan viihdytystoiminto pelasti monta tilannetta myös kotona.

Nyt Viroon matkustaessamme autossa istumista tuli noin viisi tuntia per suunta, sen lisäksi pari tuntia laivassa. En tiedä mitä odotin (koska matkustaminen on jo pidemmän aikaa ollut suht vaivatonta tällä kokoonpanolla), mutta tänään viimeisiä kilometrejä ajaessamme heitimme autossa ylävitosia ihan sen kunniaksi, että matkat ja reissu kokonaisuudessaan oli sujunut niin hyvin. Muutenkin tuntuu, että nämä kaksi on loistavassa isässä matkustamaan mihin tahansa, sillä ravintolassa istuminen menee sekin jo melko lailla ongelmitta, etenkin Minea on jo siinä iässä, että kaikki on ihanan helppoa. Yleensä olen ollut sitä ajatusta vastaan, että lasten kanssa lähtisimme mihinkään pidemmälle kaupunkilomalle, mutta ehkä ensi vuonna sitäkin jo voisi harkita vaihtoehtona rantalomalle? Toki silloin voi unohtaa ”koe koko kaupunki kolmessa päivässä” ajatukset, mutta noin niinkuin rennosti kierrellen ja ihmetellen lasten ehdoilla saattaisi siitäkin saada oikein onnistuneen loman.

Onko teillä kokemuksia kaupunkilomista pienempien lasten kanssa? 

2 Comments

  1. Jenni heinäkuu 26, 2018

    Me oltiin Roomassa 3 yötä kun lapset olivat 3 ja 5 v. Eihän siitä kaupungista päässyt samalla tavalla nauttimaan kun aikuisten kesken mutta yllättävän hyvin jaksoivat kuitenkin jonkin verran nähtävyyksiäkin kierrellä Kun vaan muisti vähän väliä pysähdellä jätskille ja leikkipuistoihin. Mutta kovin myöhään illalla ei voinut enää kaupungilla kuljeskella. Viimeinen yö oltiinkin sitten tarkoituksella uima-altaallisella hotellilla niin pääsivät myös lempipuuhansa pariin 🙂

    Vastaa
    • Melina heinäkuu 29, 2018

      Onhan se aina erilaista reissata lasten kanssa, kun ei voi viilettää koko päivää paikasta toiseen. Juuri sen takia olenkin monesti miettinyt, onko kaupunkilomissa mitään järkeä lasten kanssa, kun lapsille isompi elämys olisi puuhailla rannalla tai leikkiä paikallisessa puistossa kuin kiertää nähtävyyksiä tai museoita.

      Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.