Tavarat joita on kaikilla

Muistan kuinka rakentamisen aikoihin pohdiskelin meille hankittavia huonekaluja sekä muita sisustusjuttuja monienkin ystävieni kanssa, ja joskus keskustellessa törmäsin yhteen melko yleiseenkin ajatukseen. Älä osta ainakaan sitä, koska niitä on nykyään kaikilla! Ne on jo niin nähty, kannattaako niitä ostaa omaan kotiin.. Noita löytyy varmasti jokaikisestä blogikodista!

Tottahan se on, lehtien ja etenkin sosiaalisen median ansiosta trendit leviävät nykyään nopeammin kuin koskaan aiemmin, ja sisustamisesta on tullut niin sanotusti kaikenkansan huvia. Enää ei tarvitse erityisesti panostaa löytääkseen hyviä ideoita sisustukseen, ja on helpompi seurata niiden perässä, jotka osaa, kuin tehdä itse yrityksen ja erehdyksen kautta. Totta on myös se, että meiltäkin löytyy monia sellaisia huonekaluja ja ratkaisuja, jotka on jo moneen kertaan nähty tai niitä blogihittejä, joita saa katsella instafeedissä lähes joka kuvassa. Onhan meillä esimerkiksi string-hyllyjä, Eamesin tuoleja, Menun suolasirottimet, voimistelurenkaat, Söderhamn-sohvaa ja niin edelleen.

Kuitenkin kaikesta huolimatta nämä ärsyttävyyteenkin asti näkyneet tavarat on meillekin päätyneet, koska loppujen lopuksi kysymys on siitä, ketä varten kodin ratkaisuja tehdään. Onko tarkoitus löytää omalle perheelle sopivat ratkaisut, muiden silmiä hivelevät kokonaisuudet vai sisustuslehtiin sopivat yhdistelmät. Toki nämä kaikki voivat yhdistyä yhdessä ja samassa sisustuksessa, mutta samalla täytyy muistaa ettei trendien seuraamisessa ole siinäkään mitään pahaa. Vaikka joskus tuntuisikin, että kaikilta löytyy samat tavarat kuin omasta kodista, niin väittäisin jokaisen kodin kuitenkin olevan viime kädessä asujiensa näköinen. Sama huonekalu voi saada eri ympäristöissä täysin uusia näkökulmia ja olla omistajiensa tyylin mukaan joko moderni, romanttinen tai mitä tahansa siltä väliltä, eikä yhdenkään sisustajan tavoitteena varmaankaan ole luoda kopiokotia jostain toisesta.

Näin jälkikäteen on helppo todeta, ettei ostopäätökset ole ainakaan meitä kaduttanut sillä ajatuksella, että kaikilla muillakin on. Me somea seuraavat ihmiset emme kuitenkaan ole yhtä kuin kaikki, joten vaikka jokin näkyisi julkisuudessa paljon, ei se tarkoita sitä että naapurustossa talot olisivat pelkkiä toistensa kopioita. Itse asiassa on aika ihanaa, että voi bongata muilta niitä moneen kotiin sopivia trendijuttuja ja yhdistellä niitä esineisiin ja tyyleihin, jotka ovat omaa makua kaikkein lähimpänä. Kaikkea ei tarvitse keksiä ja selvittää itse, ideoita voi poimia vähän sieltä täältä ja lopputuloksena saa täysin omanlaisensa kokonaisuuden.

Kotona lasten kanssa

Viikonloppu oli jälleen ihana, parasta on nimittäin se ettei kotoa tarvitse lähteä paria kilometriä kauemmas. Taidan olla aika vahvasti koti-ihmisiä. Minulla ei koskaan ole ollut samanlaista kroonista matkustamisen kaipuuta kuin suurimmalla osalla ystävistäni, vaan jo kotimaassakin lomailu on riittävä elämys. Myöskin kiva ilta kotona ystävien tai perheen kesken on jotain odottamisen arvoista ja sekin, ettei ole muita suunnitelmia kuin leffailta lasten kanssa, on yksi parhaista asioista mitä tiedän.

Pelkkä oleminen on ihanaa, mutta toisaalta olen myös ihminen joka usein tekee jatkuvasti jotain. Tekemisellä en niinkään tarkoita sovittuja menoja kodin ulkopuolella, vaan sitä kuinka vaikeaa on olla kotona ilman että samalla vähän laittaa tiskejä, pesee koneellisen pyykkiä, pyyhkii vähän sotkuja, nopeasti imuroi ja äkkiä vain katsoo sähköpostit. Loppujen lopuksi on aika harvoin niitä päiviä ja tunteja, jolloin pystyisi pidemmän hetken keskittyä pelkästään leikkimiseen, makoiluun tai edes aamupalan syömiseen. Ystävänkin kanssa ehkä täysin rauhassa juttelee ainoastaan silloin kun samalla vie lapset lähipuistoon leikkimään. Vaikka sitä kuvittelee olevansa tekemättä mitään, niin päivän päätteeksi huomaa tehneensäkin yllättävän paljon.

Enimmäkseen voin sanoa nauttivani kotona olemisesta, nämä toimettomat viikonloput on ehdottomasti viikon parasta aikaa eikä kesälomakaan tuntunut yhtään liian pitkältä. Joskus kuitenkin lasten kanssa on niitäkin päiviä, jolloin kaikki tuntuu olevan hankalaa eikä kenenkään hermo kestäisi yhtään ylimääräistä kinastelua. Omalta osaltani se aika kuukaudesta varmasti vaikuttaa siihen, kuinka herkästi reagoin lasten hölmöilyihin, mutta kyllä lapsillakin tuntuu olevan omat paremmat ja huonommat päivänsä. Esimerkiksi eilen olin iltapäivällä jo täysin valmis luovuttamaan kaiken suhteen, kun Nooan kanssa koko päivä oli ollut yhtä taistelua – ihan vain jotta se voisi huipentua kimalleliimoilla sohvan sotkemiseen.

Jo äitiysloma-ajoilta muistan ristiriidan sen välillä, kuinka kiva toisaalta olisi olla kotona vaikka joka päivä, mutta kuinka paljon sitä myös tarvitsee sovittuja menoja ja jossain vaiheessa sitä työtäkin. Tasapaino on tässäkin asiassa varmasti se paras ratkaisu, ja onneksi tulevalle viikolle on tiedossa kaikkea tätä – sovittuja menoja, töitä, tavallista arkea, viikonloppu ja paljon aikaa kotona.

Täydellistä arkea

Olisipa aina kolme päivää lomaa ja vain neljä töitä! Auringon paistaessa tänään lähes yhtä lämpimästi kuin kesäkuukausina huomasin haikailevani pidemmän viikonlopun perään, kun seisoin pihalla juttelemassa ystäväni kanssa. Olimme koko viikonlopun kotona ilman minkäänlaista ihmeempää ohjelmaa, ja sain hyvin kaikenlaisia kotitöitä tehtyä, suunniteltua pieniä muutosprojekteja sisustukseen ja Niko aloitti multienkin levittämisen pihalla. Kaikesta tehokkuudesta huolimatta sunnuntai tuli jälleen liian nopeasti. Illalla tuntui siltä kuin hyvä tekemisen meininki olisi katkennut liian lyhyeen, ihan kuin arkena kaikki pysähtyisi eikä mitään enää saisi tehtyä ja seuraava mahdollisuus olisi vasta viikon päästä.

Viikonlopuissa ehdottomasti parasta on kiireettömyys, mutta todellisuudessa rakastan myös arkea. Arkiset, tavalliset asiat on loppujen lopuksi paljon kivempia kuin jatkuva meneminen enkä oikeasti koe työnikään olevan liian raskasta. Olen seurannut sivusta monen ystäväni haasteellista arjen ja vapaa-ajan sovittamista yhteen, ja samalla ymmärtänyt kuinka onnellinen saan olla siitä, että arkeni on kevyttä, vaikka joskus aikatauluja löytyy meiltäkin enemmän kuin riittävästi. Toistaiseksi kuitenkin vain Minealla on tiettyyn aikaan sidottu harrastus, ja senkin ajan käytän yleensä itse hyödyksi tekemällä odotushuoneessa töitä. Oma harrastukseni onneksi ei vaadi aikataulutusta, ja vaikka lenkkeilisin joinain viikkoina kolmekin kertaa viikossa, ei sen mahduttaminen arki-iltoihin vaadi ponnisteluja, kun meitä on kaksi vahnempaa huolehtimassa lasten menoista ja muista pakollisista kuvioista. Luulenkin, että avain kiireettömämpään arkeen on juurikin tehtävien jakamisessa. Jos kaiken yrittää hoitaa itse (mikä on monesti meidän äitien heikkous), voi arki helposti tuntua tavallista raskaammalta.

Delegoinnin lisäksi tärkein juttu on tietenkin myös asenne! Itse näen asian niin että lähes jokainen arjen meno on jollain tavalla vapaaehtoista, ja jos olet valinnut panostaa johonkin, tulee se myös nähdä kivana arjen lisänä eikä yhtenä aikatauluongelmista. Lapsella voi olla tasan niin monta harrastusta kuin mihin vanhemmat jaksavat sitoutua, ruoassa saa ja pitää oikoa aina silloin tällöin ja töissä riittää, jos antaa lähes parastaan. Aina pitää olla sen verran ylimääräistä aikaa, että ehtii vaikka istua ystävän kanssa kahvilla tai lukea kotona kirjaa sohvalla maaten. Ehkä itselleni riittäisi vähän vähempikin aika tuohon kahvilla istumiseen, jottei kesällä hyvin alkanut lenkkikausi kaadu siihen mutta joka tapauksessa, tärkeintä on osata ottaa rennosti ja luottaa siihen, että asiat hoituvat. Itse opin tämän viimeistään saatuani lapsia, nykyään taidan jo olla mestari lykkäämään asioita tulevaisuuteen sillä ajatuksella että ehtiihän sitä huomennakin.

 

1 2 3 4 48