Sohvapöytä kalanruotokuviolla

Miten mahtavaa, että huomenna on taas jo perjantai! Kuten olen sanonutkin, viikot kuluvat käsittämättömällä vauhdilla, mikä on toisaalta hyvä, mutta myös niin haikeaa. Lapset kasvavat liian nopeasti, työt kasaantuvat aina seuraavalle viikolle ja pimeä syksy tuntuu joka päivä todellisemmalta. Itsensä kasassa pitämiseksi ja positiivisen ajattelun ylläpitämiseksi on kuitenkin pakko keskittyä niihin hyviin asioihin, joita elämässä onneksi on niin paljon huonoja enemmän. Suoraan sanottuna en aina ihan edes tiedä, haluanko omalla kohdallani puhua ruuhkavuosista, koska paljon paremmalta tuntuu se ajatus, että elän elämäni parhaita aikoja. Joka hetkessä sitä ei ehkä aina muista (kuten tänään lasten kahden tunnin mittaisen huuto-kiukku-maratoonin aikana), mutta kokonaiskuvaan keskittyessään ymmärtää olevansa onnekas ja onnellinen.

Onnea on myös se, että pieni askel kerrallaan saamme kodin keskeneräisiä asioita eteenpäin. Piha taitaa saada mullat vielä tänä syksynä, syyslomalla viimeistellään alakerran lattiaa ja talven tullessa siirrytään kokonaan sisätilojen laittamiseen. Puuttuvat huonekalut, eli lähinnä olohuoneen pöytä ja nojatuolit, ovat nekin ottaneet edistysaskelia, sillä tällä viikolla olen testaillut yhtä sohvapöytää ja samalla selaillut Torista nojatuolivalikoimaa. Sohvapöydän kävin hakemassa Muotocomin Pekalta, jonka verstaalla on valmistunut toinen toistaan hienompia huonekaluja ja pienesineitä – ja vieläpä ihan tuossa naapurissa Palokassa. Tämä kaunis kalanruotokuvioitu yksilö on ehkä kuitenkin aavistuksen pieni meidän olohuoneeseen, mutta Pekalla oli jo mielessä jotain muuta vastaavalla runkoidealla ja kulmikkaammalla pöytälevyllä. Suunnitelmia odotellessa siis!

Muistakaahan nauttia viikonlopusta! Ottakaa omaa aikaa, herkutelkaa ja unohtakaa työt – maanantai tulee nopeammin kuin uskottekaan, ja silloin ehtii jälleen kiristellä hermoja ja olla tehokas oma itsensä.

Syksyn väreissä

Tämä syksy on sisustuksen osalta kolahtanut meikäläiseen jostain syystä kovemmin kuin yleensä. Saattaa toki johtua jo siitäkin, että saamme viettää ensimmäistä syksyä uudessa kodissamme, mutta on tässä vallitsevassa trendissä jotain ihanaa myös värien ja materiaalienkin puolesta. Murretut, neutraalit sävyt ja tunnelmalliset, ehkä jopa aavistuksen hotellimaiset sametit ja pellavat on vieneet sydämeni niin, että meillekin on alkanut ilmestyä ruskeaa, beigeä ja makuuhuoneeseen jopa verhotanko harmaita verhoja odottamaan. Viime päivät olen selvitellyt tummien peilien ja lasien saatavuutta ja käynyt hakemassa parikin eri mattoa sovitukseen, joten syksy on todellakin tuonut uutta intoa sisustamiseen.

Olohuone on sisalmaton kanssa tuntunut jo jonkin aikaa liian kesäiseltä ja lämpimältä tunnelmaltaan, joten uusi matto on parhaillaan etsinnässä. Alunperin tarkoitus oli siirtää Elloksen ryijymatto tv-huoneesta olohuoneeseen, mutta tv-huoneessa tuntuu nyt olevan asiat kohdallaan enkä halua ainakaan vielä muuttaa siellä mitään suurempaa. Iskusta nappasin tämän beigeen taittavan matonpalan testiin, ja se menee mielestäni niin hyvin yksiin kylmän harmaan Ht Collectionin sohvan ja harmaan mikrosementin kanssa, että taidan vielä pyöräyttää meillä sovitettavana saman maton isona pintana.

Myöskin Iskusta löysin yläkertaan ison luonnonvalkoisen villatyynyn ja beigen villaisen viltin, molemmat puolen hinnan hyllystä! Hennesistä ostin vielä rusehtavan samettityynyn, ja tähän aulatilaankin meillä olisi valmiina verhotankoja odottamassa valkoiset harsomaiset verhot. Instagramin kautta olen saanut useita kyselyitä kuvassa näkyvästä kaappikolmikosta, ja se tosiaan on Ikean beståta pystyyn asennettuna. Ovet avautuvat ylöspäin ja pienellä sahauksella hyllytkin saatiin sopimaan kaappien sisään.

Löytyykö teiltä tämän syksyn lempivärejä? Yleensä meillä ei vaihdu mikään muu kuin korkeintaan tyynyt ja viltit ja toisaalta, kun perus väripaletti kotona on hillitty, niin se sopii niin talveen kuin kesäänkin. Yritän sisustuksessa välttää sellaisia hankintoja, jotka eivät sovi mihin tahansa huoneeseen tai mihin tahansa vuodenaikaan, koska silloin tiedän huonekalun tai esineen olevan pitkäikäinen. Trendejäkin tulee tietenkin seurattua, mutta kun oma väripaletti on vuodesta toiseen pysynyt suht samana (eli ”värittömänä”), niin uudet hankinnat on aina yhdisteltävissä vanhoihin.

Uutta Minean huoneessa

Kuinka mahtavaa, että ollaan tämänkin viikon osalta jo selätetty viikon pahin päivä, maanantai, koska kaikki sen jälkeen tuleva on pelkästään kotiin päin. Huomenna mennään jo puolessa välissä työviikkoa, ja vaikken eilen olisikaan tätä mieltä ollut, niin kyllä vaan viikot kuluvat liian nopeasti. Jokaisen viikon loppuminen kun tarkoittaa myös sitä, että lapset kasvaa koko ajan isommiksi ja ihme kyllä, taidan itsekin vanheta siinä samalla. En ehkä liputa ikuisesti 25-vuotissynttäreitään juhlivien puolesta, mutta en voi kieltää, ettenkö mielelläni olisi kolmekymppinen vielä seuraavat parikymmentä vuotta.

Tarkoitus ei ollut tänään kuitenkaan tulla avautumaan teille ikäkriisistä (enkä itse asiassa voi sanoa sellaista edes potevani!), vaan vihdoin esittelemään Minean huonetta muutamalla kuvalla. Kaikki on vielä todella keskeneräistä, mutta yhtenä isona muutoksena saimme viime kuussa valmiiksi Minean toivoman parvisängyn. Kaupoista ei tuntunut löytyvän sopivaa puista, siroa sänkyä meidän budjetilla, joten Niko päätti loppujen lopuksi tehdä sängyn Minealle itse. Kovin kauaa sängyn rakentelussa ei edes mennyt, vaikka lopputuloksesta tuli jotain näinkin täydellistä.

Itse tilaajansakin eli Minea on ollut erityisen onnellinen uudesta sängystään, ja vaikka alkuun pelkäsin ettei Minea kuitenkaan nukkuisi korkeassa sängyssään, on lähes kaikki yöt mennyt yläsängyssä. Sängyn alapuolelle laitettiin vanhan sängyn patja ja kasa tyynyjä, jotta Minea voi pötkötellä ”alasängyssään”, tai halutessaan myös nukkua öitään joskus siellä. Tulevana viikonloppuna meille taitaa olla tulossa Minean kaveri yökylään, joten alasänky toimii hyvin myös vieraspatjana aina tilanteen vaatiessa.

Huoneesta löytyy jotain muutakin uutta, nimittäin Mr Marian kaunis LIA sydänvalaisin*, jonka saimme Jollyroomilta. Minea halusi huoneeseensa hempeää turkoosin sävyä, ja siihen ja vaaleaan puuhun yhdistettynä kokonaisuus sydänlampun kanssa on mielestäni ihanan tyttömäinen. Valaisimessa on kätevästi himmennin, joten sitä on käytetty ahkerasti iltasatuhetkien valaisijana alasängyn vieressä.

Mitäs tykkäätte, niin lampusta kuin huoneesta yleensäkin?

*kaupallinen yhteistyö Jollyroomin kanssa

Syksyä kohti

Onko teistäkin alkanut tuntua, että ihan yhtäkkiä iltapäivät on muuttumassa pimeämmiksi ja ajatukset kääntyy syksyyn? Virallisesti lasken vielä elokuun kuuluvan kesään, mutta kesältä ei ole tuntunut enää vähään aikaan, siitäkään huolimatta että vastahan tässä on palailtu kesälomilta töihin ja vielä totutellaan uudenlaiseen arkeen. En yhtään tiedä, miten tulemme selviämään tulevista sysipimeistä aamuista, tai niistä kello neljän iltapäivistä, jolloin kotiin tullessa on ihan yhtä pimeää kuin kotoa lähtiessä – kait siihenkin vielä tottuu?

Samalla kun alkaa koko ajan tuntua enemmän syksyltä, alkaa myös kaivata tummempia sävyjä kotiin. Yläkerran aulaan halusin beigeä ja ruskeaa, tv-huone on täyttynyt tummanharmaalla ja mustalla, ja kesäaikaa tuntuu enää elävän vain meidän keittiö-olohuone-kokonaisuus, joka on melko valkoinen kaiken kaikkiaan. Huomaan tykkääväni tv-huoneen tunnelmasta jopa paljon enemmän kuin muiden tilojen, sillä liian valkoinen pinta ei tunnu tällä hetkellä säväyttävän yhtään – vaikkakin myönnän sen olevan ajaton ja sitä kautta varma ratkaisu. Ehkä ihan niin ajatonta ei ole kokonaisen huoneen vuoraaminen vanerilevyillä, mutta niin ne vaan tällä hetkellä (ja toivottavasti vielä muutaman vuodenkin päästä) miellyttää silmää kovastikin. Vanereista tulee muuten tasaisesti kyselyjä, joten todettakoon nyt vielä tässä yhteisestikin, että meidän kaikki vaneripinnat on kahteen-kolmeen kertaan käsitelty värittömällä täyshimmeällä lakalla. Lakka ei muuta vanerin väriä käytännössä lainkaan ja suojaa kellastumiselta.

Sisätiloissa meillä tuntuu sisustusasiat toistaiseksi pysähtyneen, vaikka Minean huone kaipaisi kovasti laittamista. Uusien hankintojen sijaan olen enemmänkin pyöritellyt samoja huonekaluja ja kukkaruukkuja huoneesta toiseen, sillä jotkut huonekalut (kuten tämä Jyskin musta pikkupöytä) sopisivat kaikkialle ja mihin tahansa. Olen yrittänyt löytää sellaisille esineille sen parhaan mahdollisen paikan, jotta voisin toiseen tilaan keksiä jotain muuta tilalle, mutta joka päivä keksin jonkun uuden idean, ja kaikki alkaa taas alusta. Varmasti eniten kaipaisin tällä hetkellä paria sohvapöytää ja ehkä muutamaa uutta viherkasvia. Jos vielä muistatte, miltä meidän olohuoneessa näyttää, niin saa laittaa vinkkejä sopivista pöydistä! Eikä haittaa vaikka samalla jakaisitte parhaat neuvonne pimeän syksyn selättämiseen, etenkin niiden aamujen.

Energiaa kaikille uuteen viikkoon, perjantai tulee taas sieltä nopeammin kuin uskottekaan!

Sittenkin viherpeukalo?

Enpä olisi vielä vuosi sitten osannut arvata, että tänä kesänä meidän pihalla kasvaa jotain näin kaunista!

Ei sillä etteikö meidän piha olisi voinut jo tässä vaiheessa olla valmis, vaan siksi että olen varmasti vähiten viherpeukalo kaikista tuntemistani ihmisistä. Olen kuitenkin alkanut huomata, kuinka kotimme on täyttynyt erilaisista viherkasveista ja perjantaipuskista, ja mikä ihmeellisintä, ne myös säilyvät hengissä – ainakin suurin osa.

Viime kesän vietimme melkein kokonaan väliaikaiskodissamme, mutta ennen sitä olen testannut ties mitä kukkaistutuksia rivarimme pihalle. En muista selvisikö yksikään niistä hengissä paria viikkoa pidempään, saattoi ehkä selvitäkin jos vanhempani olivat käyneet kylässä ja muistaneet kastella kukat. Muuten jokakesäinen taktiikkani oli keväällä ostaa mahdollisimman edullisia pihakukkia etupihalle ja ostaa joka kuukausi uudet tilalle, kun entiset kuihtuivat. Aina lupasin itselleni panostaa kukkien hoitamiseen, mutta silti se unohtui tai jäi muiden asioiden jalkoihin. Olin kavereideni keskuudessa tunnettu kukkien tappaja. Eikä ihme, muistan kerran ostaneeni oliivipuun, joka taisi kestää makuuhuoneessamme tasan viikon ennen kuin 80% lehdistä oli tipahdellut lattialle.

En tiedä, ehkä se on uuden kotimme ilma tai tähtien suotuisa asento (jotain tekemistä saattaa olla silläkin, että nykyään muistan antaa kasveilleni vettä jopa kerran viikossa..), mutta nykyään kasvit melkein jopa viihtyvät meillä. Kävin tänään leikkaamassa terassin ruukkuneilikasta kaksi vaaleanpunaisena kukkivaa oksaa, ja luulen että ensi viikolla niitä on kokonainen kimppu. Myös yläkerrassa huomasin yhden viherkasvin kukkivan, eikä Minean huoneen Ikeasta saakka raahattu orkideakaan näytä vielä kuihtumisen merkkejä. Eikös viherkasvit vaikuta suotuisasti huoneilmaankin, joten ehkä ne isompana joukkona luovat toinen toisilleen hyvän kasvuympäristön?

Nykyisenä kasvikuiskaajana aion ottaa seuraavan askeleen ja ajattelin huomenna hankkia kukilleni lannoitteita. Voisin jopa selvittää nykyisten kasviemme nimiä, ehkä käydä ostamassa yhden jättimäisen lyyraviikunan tai oliivipuun (!) yläkerran aulaan. Jos ennen suhteeni kasveihin oli vähintäänkin tragikoominen, niin luulen että tältä osin olen kääntänyt uuden sivun elämässäni.

Yläkerran aulassa

Tiedättekös, että hoitokuviot on lähteneet sujumaan jo ihan aavistuksen paremmin! Se on ehdottomasti ollut eilisen ja tämän päivän paras juttu, ja olen täysin vakuuttunut, että parin viikon päästä näitä alun hankaluuksia ei enää edes muisteta. Niin se vaan arki vie mukanaan, hyvässä ja pahassa.

Kuka vielä muistaa (instatarinoiden seuraajat nyt ainakin?), kun suunnittelin yläkerran aulaan hankintoja pienellä budjetilla? Hurautettiin melkein samantien maalikauppaan ja Ikeaan ja laitettiin sinä viikonloppuna aula täysin uuteen kuosiin, koska olin niin kyllästynyt siihen, että se oli kodin virallinen varastohuone. Kaikki ylimääräinen oli liian helppo jättää tyhjään tilaan lojumaan, vaikka toisaalta taas aula on se, mitä ensimmäisenä katsoo kun saapuu yläkertaan. Ihmiset varmaan jo ehtivät luulla, että meille on tulossa perheenlisäystä, kun Nooan vanha pinnasänky majaili aulassa useamman kuukauden!

Aulasta tehtiin löhöilytila, joten divaani, sävyihin sopivat kukat ja kannettava kaiutin sopivat kaikki hyvin teemaan. Käden ulottuville kaapinovien taakse piilotin erilaisia pelejä ja kirjoja, ja taisi sinne sujahtaa pari kynttiläpakettiakin syksyn pimeiden iltojen varalle. Ennestään meiltä löytyi kaikki ruukut ja kynttelikkö, sekä peili ja Normann Copenhagenin pyörillä kulkeva kärry siirtyivät muista huoneista tähän aulaan. Ikeasta ostettiin valkoinen puuvillamatto, Söderhamn divaani valkoisella kankaalla ja kolme tammikuvioitua Bestå kaappia. Beståt asennettiin pystyyn niin että ovet aukeavat ylöspäin, minkä vuoksi sisähyllyjen kanssa joutui aavistuksen nikkaroida ylimääräistä – valmiina Beståta ei kuitenkaan olisi saanut näin kapeana, emmekä olleet valmiita sijoittamaan mittatilauskaappeihin. Myöskin jossain vaiheessa ajatuksissa pyörinyt daybed vaihtui Söderhamn sohvaan, koska niin hinta, käyttömukavuus kuin ulkonäkökin kaikki puhuivat järkevän ratkaisun puolesta.

Musiikkia rakastavana ihmisenä aulan erikoisuutena on uusi Jollyroomista saatu IOluxin PIC.Sound valaisin*, joka samalla toimii myös kaiuttimena. Tai oikeastaan en osaa vielä sanoa, kumpi tuo enemmän on, valaisin vai kaiutin, sillä meillä se on toiminut yhtä ahkerasti molemmissa tehtävissä. Maanantaina syötiin terassilla suklaakakkua samalla kun kaiuttimesta soi Bruno Mars, ja tänään illalla sytytin valaisimen tunnelmavaloksi lasten iltapuuhien aikaan. IOluxin PIC.Sound on erityisen kätevä, sillä ladattu akku kestää 8h käyttöä, ja mikäli valkoinen valo kyllästyttää, voi kaukosäätimestä vaihtaa muita värejä tai musiikin mukana vaihtuvan ”discovalon”. Musiikin saa soimaan yhdistämällä PIC.Soundin esimerkiksi kännykän bluetoothiin.

Meidän oli tarkoitus laittaa PIC.Sound valaisin (vai kaiutin) Minean huoneeseen, mutta lopulta taisinkin omia sen itselleni! PIC.Sound on seilannut meillä huoneesta toiseen, käyttäjältä toiselle, välillä siinä huudatetaan musiikkia lapsille ja joskus se taas toimii arkitouhujeni taustamusiikkina. Kumma juttu, mutta niin se vaan ruoanlaittokin tuntuu paljon helpommalta kun taustalla soi oma lempimusiikki – ja kun kaiuttimen voi tuoda pöydälle viereen, niin koko talon ei tarvitse kuunnella samaa musiikkia. Taidankin tietää, millä aloitan tänä perjantaina viikonloppuni. Perinteisellä Minna bakesin kuppikakulla yhdistettynä tuohon yläkerran divaaniin ja omaan tämän hetken lempimusiikkiin.

*toteutettu yhteistyössä Jollyroomin kanssa

Päivityksiä Nooan huoneessa

Nooan huoneessa on tapahtunut joitakin muutoksia sitten viime näkemän. Osa on jo instassa ehtinyt vilahtaa, vaikka toisaalta tykkään joitain asioita myös rajata pois instan puolelta, jotta niin blogissa kuin instassakin olisi kiinnostavaa sisältöä teille luettavaksi ja katseltavaksi. Oletteko muuten jo Minishown instaseuraajia? Jos ette, niin meidät löytää halutessaan nimellä @minishowblogi.

Nooan huoneeseen hankittiin pieni työpiste jo aikoja sitten, mutta se pääsi vasta äskettäin seinälle, kun ensin saimme hieman vaihdettua liukuoven paikkaa. Työpisteen lisäksi uutta on betoniruukku yöpöytänä ja joitain pieniä juttuja seinillä. Oikeastaan muuta huone ei toistaiseksi kaipaakaan, kun kaikki tarpeellinen eli sänky, säilytyskalusteet ja piirustuspöytä ovat paikoillaan. Nyt huone tuntuu toimivalta 2-vuotiaan leikeissä.

Minea on selkeästi äitinsä tyttö. Laitoin pari Nooan vauvakuvaa tuohon betoniraudoitusverkkoon klipseillä kiinni, ja Minea meni samantien viereen huokailemaan: en kestä, miten ihana Nooa on vauvana, meinaa tulla itku!

String-hyllykokonaisuus asennettiin sellaiselle korkeudelle, että se toimii kasvavalla lapsella pitkään. Piirtely pöydän ääressä onnistuu jo nyt loistavasti, mutta tuolilla voi yhtä hyvin istua vähän isompikin koululainen, ja tarpeen vaatiessa hyllyä voi jatkaa lisäosilla kohti kattoa.

Ikesta löytyi uutuutena kahdenlaisia nahkaisia vetimiä, ja Nooan bestå-kaappeihin hankittiin nämä pienemmät versiot. Metalliset kiinnikkeet näissä oli alunperin hopean väriset, mutta Niko maalasi ne mustiksi kätevällä spraymaalilla. Myös takaseinällä roikkuva lamppusarja on Ikean löytöjä, niin myös suurin osa säilytystavaroista työtasolla.

Siinä se pieni poika nyt reippaana piirtelee! On ollut jotenkin niin hellyyttävää, kuinka Nooa säilyttelee omia tärkeitä juttujaan työpisteen rasioissa ja hakee niitä sieltä tarvittaessa. Taidan välillä unohtaa, miten iso Nooa jo on, koska niin usein huomaan yllättyväni siitä, mitä kaikkea se jo osaa. Ja osaahan se, joskus jopa liian paljon ja liian omatoimisesti, kun matkan varrella sattuu ja tapahtuu.

Asuntomessut 2017: yllättäjät

Joka vuosi jo ennen asuntomessuilla vierailua on itselleni muodostunut jonkinlainen lista omista ennakkosuosikeistani. Toisia taloja ja sisustuksia hehkutetaan etukäteen enemmän, kun taas joistain kohteista ei ennakkoon näe minkäänlaisia kuvia. Ennakkosuosikille yleensä lataa korkeimmat odotukset, mutta samalla huomaa positiivisesti yllättyvänsä sellaisista kohteista, joita ei messuluetteloiden perusteella ollut juurikaan huomioinut, mutta jotka viehättävät paikan päällä nähtynä. Mustien suosikkien perään esittelen teille tämän vuoden asuntomessujen kolme hurmaavaa kohdetta, joiden aavistelin nousevan suosituimpien joukkoon, ja niinhän siinä lopulta ainakin omalla kohdallani kävikin.

Villa Saimaanhelmi

Villa Saimaanhelmi on hulppea, lähes 200-neliöinen vaaleasävyinen koti, jonka rakentamisessa oli ehkä parhaiten huomioitu edessä aukeava maisema. Yläkerran päämakuuhuoneesta aukesi suora näkymä Saimaalle olohuoneen jättimäisen lasiseinän läpi. Raikkaita, vaaleita pintoja, sisään tulvivaa luonnonvaloa, avarat tilat, upeat terassit ja ajattomat materiaalivalinnat. Näkymien lisäksi ihastuin ihan erityisesti kekseliääseen kylpyhuone-sauna-ratkaisuun ja puusepän tekemiin vanerisiin kiintokalusteisiin.

Talo Vahvaselkä

Sunhousen upea laatikkomainen, pelkistetty ulkokuori antoi olettaa hyvin minimalistista sisäpuolta, mutta sisältä Talo Vahvaselkä oli mielestäni joiltain osin hieman jopa yllättävä. Rakastuin takkaan, ulkoa löytyvään kotimaiseen Drop-porealtaaseen sekä toimivanoloiseen pohjaratkaisuun. Piharakennuksessa ei oltu säästelty neliöitä, eikä pihan kanssa oltu muutenkaan säästelty, sillä etupihalla komeili minimuotoinen golfkenttä! Kohteen keittiö oli kekseliäästi jatkettu kaapistoilla kattoon asti – siinäpä loistava idea etenkin ahtaisiin tiloihin.

Kontio Toive

Kontio Toive oli varma ihastuttaja siinä mielessä, että se on sisustuksen osalta taitavan Pia Kalliomäen käsialaa. Melko romanttisiin kiintokalusteisiin oli upeasti saatu yhdistettyä kodikkuutta ja tämän hetken trendejä, kuitenkin niin taitavalla silmällä että sisustuksen tietää olevan ajaton ja kestävän aikaa ihan sellaisenaan. Tästä kohteesta sisustusharrastaja voi bongata monta haaveilemisen arvoista designesinettä, ja ehdottoman upea on yläkerran tilava makuuhuone, johon yhdistyy marmorilla laatoitettu kylpyhuone ammeella ja kultaisella kattokruunulla.

Kaikki kolme positiivista yllättäjää olivat kukin hyvin omanlaisiaan kohteita, mutta yhdistävänä tekijänä niissä oli vaaleiden sävyjen hallitsevuus sisustuksessa. Messuilla tuntuikin olevan melko vahvasti joko hyvin tummia tai täysin vaaleita sisustuksia, ihan niin kuin trendeissä tällä hetkellä näkyykin. Puulattia tuntuu tehneen uuden tulemisen trendien aallonharjalle, ja näissäkin kaikissa oli lattioiksi valittu parkettia. Laminaattia, korkkia, vinyylia tai yleensäkään muita materiaaleja kuin puuta, betonia ja laattaa ei juurikaan asuntomessuilla näkynyt, mikä kertoo vahvasti siitä, että nykyään rakentajat toivovat aitoja materiaaleja. Samaa ajatusta viestii pellavaiset petivaatteet ja villaiset torkkupeitot.

Mikä näistä kolmesta on suosikkisi? Viehättääkö enemmän vaalea sisustus vai tummia sävyjä yhdistelevät kokonaisuudet?

Suunnitelmia yläkerran aulaan

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, totesin tänään, ja niin siinä melkein taisi sitten lopulta käydäkin, että yksi hyvin keskeneräinen huone eteni vauhdilla kohti valmiimpaa. Yläkerran aula nimittäin.

Joskus yli vuosi sitten kun suunnittelimme tämän kodin pohjapiirrosta, jäi meille kuin pakosta yläkertaan noin parinkymmenen neliön aulatila kaikkien makuuhuoneiden keskelle. Me ei haluttu luopua ikkunapinta-alasta, ei myöskään tarvittu viidettä makkaria eikä uskottu tarvitsevan lisää säilytystilaakaan, joten aika surutta annettiin ”hukkatilan” jäädä sellaisekseen. Muuton jälkeenkin se on ollut se kaikkein vähimmälle huomiolle jäänyt tila, huoneeksi sitä ei edes voi kutsua ja näppärästi se on toimittanut varaston virkaa. Parisen viikkoa sitten sain kuitenkin vihdoin ja viimein myytyä Nooan vanhan pinniksen pois, ja aula tuntui tyhjenevän siinä samalla. Innostus sen sisustamiseen yllättäen kasvoi, ja keskiviikkoisella Ikea-käynnillä satuin lepuuttamaan väsyneitä jalkojani kivankokoisen divaanin päällä makoillen. Siitä se ajatus sitten lähti, kotiin päästyäni kyhäilin kasaan pienen kollaasin inspiraatioksi ja tänään oltiin jo maalikaupassa – ja uudelleen Ikeassa.

Maanläheisiä sävyjä, luonnonvalkoista, beigeä, ruskeaa ja harmaata. Niin sanottuja pakollisia toimintoja kun aulaan ei tarvitse saada, niin suunnittelun suhteen kaikki oli avoinna. Lopulta päädyimme siihen, että aula voisi olla lapsille telkan katselua varten, ehkä leikit voi jatkua omista huoneista aulan puolella ja joskus myöhemmin siihen voisi ajatella hankkivansa pienen työpisteen tai kirjakaapin. Muissa huoneissa meillä ei ole verhoja (sälekaihtimia ja pimentäviä rullaverhoja lukuun ottamatta), mutta tämä tila saa olla aavistuksen hämyisempi, ja ajattelin testata ohuita vaaleita verhoja. Päätyseinä maalataan Tikkurilan sävyllä Mulperi, ja sekä sohva että matto saa uhkarohkeasti olla valkoista. Huomenna kasaillaan huonekaluja ja maalaillaan seiniä, joten jos haluat pysyä menossa mukana, niin seuraa @minishowblogi instastorya!

Asuntomessut 2017: mustat suosikit

Asuntomessukohteita kierrellessä sitä väkisinkin tuli laittaneeksi merkille, kuinka monessa kohteessa näkyi tummia maalisävyjä, harmahtavia luonnonmateriaaleja, betonipintaa ja kaikkein vaaleimpien puulajien sijaan paljon tammea. Täysin mustat talot ihastuttivat luonnollisesti myös allekirjoittanutta, ja synkänsävyiset sisustukset jäivät erityisesti mieleen. Näissä kolmessa ennakkosuosikkitalossa on jokaisessa omat ihastumisen kohteensa – upea piha-alue, taitavasti koottu sisustus, huokauksia aiheuttava keittiö ja suorastaan ylellinen yleistunnelma, siinä muutama syy rakastua seuraaviin koteihin.

Kotikontti

Mammuttikodin tyylikäs Kotikontti yllätti positiivisesti minimalistisella, laatikkomaisella ulkoasullaan sekä jättimäisellä patiolla, joka näppärästi yhdisti kolme erillistä piharakennusta yhdeksi toimivaksi kokonaisuudeksi. Suorastaan rakastuin pieneen vierasmajaan, patiolle aukeavaan lasiliukuoveen sekä tammisiin keittiökomeroihin. Keittiö toi hyvällä tavalla mieleen 70-luvun, ja vierasmajasta löytyi useampi designesine, jotka ottaisin omaankin kotiini milloin tahansa.

Kotikontti on vain 108-neliöinen pikkuomakotitalo, mutta mitä sitä kaksihenkinen perhe enempää tarvitsisikaan. Pohjaratkaisu tuntui toimivalta avonaisine keittiöineen, ja ajatus siitä, että tilat olivat sopivan kokoisia eikä mässäilevän suuria, hukkaneliöillä täytettyjä, oli ehdottomasti plussaa. Kotikontista huokui samaan aikaan trendikkyys, ajattomuus ja viihtyvyys, aika lailla siis ne ominaisuudet, jotka varmasti monella sisustajalla on tavoitteena.

Designtalo Pala

Musta-valkoisuus on jo pidemmän aikaa ollut sisustajien suosikkina, mutta Designtalo Palassa näkyi mielestäni hyvin se, kuinka trendi on muuttanut aavistuksen muotoaan. Enää ei sisusteta täysin valkoista kotia pienillä mustilla yksityiskohdilla, vaan trendikkäämpää on tehdä laajempia tummia pintoja, valita kokonaan mustia huonekaluja ja yhden tehosteseinän sijasta maalata koko huone. Palan viehätystä lisää entisestään se, että kohteen sisustussuunnittelijana on toiminut ihana Mikko Toppala, jonka omakin kotin on nykytrendien taidonnäyte.

Pala on innovatiivinen uusi konsepti, sillä sen ajatuksena on rohkaista sinkkuja, pariskuntia ja perheitä hankkimaan omakotitalo, vaikka lopullinen perhekoko ei vielä olisikaan tiedossa. Palan voi nimittäin rakentaa huone tai pala kerrallaan, ensin voi ostaa vain ne tärkeimmät osat ja myöhemmin täydentää kotia perheen kasvaessa tai taloudellisen tilanteen parantuessa. Ajatus sopii hyvin nykyiseen maailmanmenoon, sillä enää ihmiset eivät ajattele ostavansa loppuelämän koteja. Muuttuvissa elämäntilanteissa muunneltavuus on iso etu.

Honka Ink

Ulkoapäin Honka Ink sopisi hyvin tanskalaisiin maisemiin, joissa mustia harjakattoisia puutaloja on nähty paljon pidempään kuin täällä meillä. Myös sisältä Ink on pelkkää modernia trendikkyyttä eli betonipintoja, rottinkituoleja, paimentolaismattoja, marmoria ja mustaa metallia. Honka Inkin sisustus on taitavan Jonna Kivilahden käsialaa ja juuri sellainen koti, johon takuuvarmasti rakastuu kaikki nykytrendejä seuraavat sisustajat. Itselleni jäi erityisesti mieleen karut tummat mikrosementtiseinät, olohuoneen i-h-a-n-a sohva ja ulkoterassin säkkituolit. Itse asiassa säkkituolit oli googletettava heti kotiin päästyäni, koska olen jo jonkin aikaa etsinyt kauniita ja kompaktin kokoisia säkkituoleja yläkerran aulaan. Kun nämä yksilöt vielä sattuivat olemaan ihan järkevän hintaisetkin, niin luulen niiden olevan aika vahvoilla aulaa sisustaessani.

Taidan jo vähän toistaa itseäni, mutta sanonpa silti että nämä kolme kohdetta kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa paikan päällä, jos käytte asuntomessuilla. En ole osannut valita vain yhtä suosikkiani, vaan pidin kuudesta eri kohteesta, joita yhdistelemällä rakentuisi unelmieni talo – kunhan ensin voittaisin lotossa. Tulossa on siis vielä ainakin muutama helmi asuntomessuilta, ja lisäksi ajattelin esitellä teille messukohteiden lastenhuoneita. Siitäkin huolimatta että ne tuntuivat tänä vuonna olevan hieman aliedustettuina. Mutta ennen sitä, kertokaahan mikä on näistä kolmesta teidän suosikki?

Kodinhoitohuone

Just nyt mielessä pyörii kaikenlaisia asioita, enimmäkseen erilaisia uusia alkuja, sillä usein pidemmän reissun jälkeen haluaa keskittyä kotiasioihin ihan uudella tavalla – ja ehkä jopa tehdä niitä rästiin jääneitä hommia pois. Sen ainakin tiedän, että tämä viikonloppu vietetään hyvin tiiviisti kotona, enimmäkseen kodinhoitohuoneessa reissun jälkeisiä pyykkejä pesten. Vaikka kuinka ihana loma meillä olikin, niin ihan yhtä ihanaa on myös tulla kotiin, saada puhdasta vaatetta päälle ja purkaa matkalaukut. Lapsetkin hyppivät riemusta portaita edestakaisin heti kun saatiin ulko-ovi auki!

Yksi arkea helpottavia asioita, joka hommattiin tänne uuteen kotiin, on ollut kuivausrumpu. Meillä ei ole koskaan aiemmin ollut sellaista, mutta nyt en enää osaisi ajatella pärjääväni ilman. Ensin harkittiin kuivaavaa pyykinpesukonetta, mutta perheellisenä tämä on kätevämpi, kun voi pyörittää molempia koneita samaan aikaan ja pestä jopa neljä koneellista pyykkiä yhden päivän aikana. Usein pidänkin viikonloppuisin pyykkipäivän, jolloin pestään sekä narulla kuivattavaa että kuivausrumpuun heitettävää pyykkiä. Ostoslistalla on vielä joskus hankkia kuivauskaappi, se olisi nimittäin kätevä lasten kosteiden ulkovaatteiden kuivatukselle – aika lailla ympäri vuoden siis.

Kodinhoitohuone on meillä vielä todella keskeneräinen, sillä katossa on muutama aukko, joille pitäisi tehdä jotain, ja lattiasta puuttuu listat. Tämä on ainut huone, johon meillä tulee jalkalistat, ja nekin vain sen takia, että saatiin roiskia mikrosementti lattiaan vähän huolettomammin, ja nopeammin. Toinen vaihtoehto olisi ollut rajata mikrosementillä seinälle nouseva vesieristeen raja, mutta lopussa kun alkoi tulla kiire saada lattiat valmiiksi, ei niin pikkutarkka homma enää sopinut aikatauluihin. Toisesta päästä kodinhoitohuonetta pääsee kylpyhuoneeseen ja saunaan, toisessa päässä on ovi etuterassille sekä samassa yhteydessä kuraeteinen. Vielä toistaiseksi seinät näyttävät kovin tyhjiltä, mutta ongelma on se, että huone on niin kapea, ettei kaappeja voi olla vastakkain molemmin puolin, ja nyt kun yhdellä seinällä jo on naulakkoja, en tiedä mitä toiselle seinälle enää laittaisi. Liukuovikaappien takaa löytyy talon tekninen tila ja muutamat vetokorit lasten käyttöulkovaatteille ja Nikon puolipuhtaille vaatteille.

Kodinhoitohuone on siitä ongelmainen, että näkymä kylpyhuoneeseen päin on seesteinen ja kodikas, mutta kuraeteisen puoli on täysin laiminlyöty. En pidä siitä, että ulko-ovi on listavalkoinen ja seinät kaikkialla puhtaanvalkoista, ja luulin tilanneeni kiinteiden kalusteiden toimittajaltamme liukuovet valkoisilla kehyksillä – ne kuitenkin tulivat hopeisilla. Asiasta kannattaisi tietenkin reklamoida, mutta myyjä, jonka kanssa olemme kaupat tehneet, ei ole yrityksessä enää töissä, ja loppujen lopuksi kyse on todennäköisesti siitä, että sopimukseen on kirjattu väärä kehys, enkä ole asiaa huomannut tilatessa. Rakentamisen aikana näitä vain tuppaa väkisinkin tulemaan, sillä satoja valintoja tehdessä sitä itsekin alkaa katsoa asioita läpi sormien, enkä loppuvaiheessa enää syynännyt jokaista paperia niin tarkasti.

Kunhan jälleen löydän energiaa pohtia kodinhoitohuonetta, ja kunhan ensin saamme siellä viimeiset hommat valmiiksi, tulee lopputuloksesta varmasti mieluinen ja viihtyisä. Estetiikkaan huomiota kiinnittävänä luonteena on vain vaikea sietää keskeneräisyyttä, kaikki pitäisi olla samantien viimeisteltyä ja valmista sisustamiselle. Tuleeko teille jotain mieleen, miten saisin tätä huonetta vähän valmiimman näköiseksi? Tavaraa ei tarvitse olla paljon, mutta jotenkin olisi kiva yhtenäistää kuraeteisen puoli muuhun tilaan, en vain tunnu keksivän millä keinoin.

Täydellinen kesäolohuone

*Kaupallinen yhteistyö Jyskin kanssa

Olen ihan yhtäkkiä huomannut, kuinka meidän arjen touhut on nyt kesän tullen siirtyneet enemmän ja enemmän sisältä ulos. Heti aamupalan jälkeen Minea ryntää hakemaan kavereita ulos (ja Nooa tietenkin perässä), yhä useammin ruoanlaitto hoidetaan pienessä hiiligrillissämme ja ystäviä kylään kutsuttaessa kahvit nautitaan terassilla säästä riippuen joko t-paidassa tai takissa. Ensin ajattelin, ettei meidän pihasta saada tänä kesänä niin viihtyisää, että siellä tulisi vietettyä aikaa muuten kuin ehkä mullan levityshommissa ja myöhemmin nurmikon siementen kastelemisessa. Suurimmaksi osaksi kun kaikki energia on vielä tämänkin vuoden puolella käytetty sisätilojen suunnitteluun ja kuntoon saamiseen, ja piha on koko ajan ollut prioriteetti numero kaksi.

Kevään mittaan aloimme kyllä vähitellen jo suunnitella pihan toimintoja. Heti oli selvää, että sisääntulo tehtäisi kivetyksellä lähes koko pihan osalta, talon ympärystö vuorattaisi pienillä kivillä ja terassi laitettaisi kiertämään etupihalta takapihalle. Takapihalle tulee joitain toimintoja lapsille kun taas talon sivupiha täytettäisiin ensi kesänä erilaisilla istutuslaatikoilla, joissa voisi myöhemmin kasvattaa muutamia hyötykasveja. Suunnitelmat alkoivat hahmottua, kesäkin tuli, mutta mikään ei edennyt pihallamme. Koska Nikon lomatkin alkoivat olemaan ihan nurkan takana, oli tehtävä päätös – joko keskittyisimme tämän kesän ajan pihan laittamiseen tai sitten siirtäisimme urakkaa ja päättäisimme tehdä jotain ihan muuta. Lopulta päädyimme kompromissiin, joka ei itse asiassa olekaan tuntunut yhtään siltä, että olisimme kuitenkaan joutuneet luopumaan mistään. Panostimme perheen yhteiseen aikaan, varasimme lomamatkan lämpimään ja päätimme laittaa kuntoon vain sen tärkeimmän eli terassin.

Nyt meillä on täydellinen olohuoneen jatke, jossa viihtyy lapset ja aikuiset, muuta en tällä hetkellä pihalta osaa edes kaivata. On paikka, johon kattaa aamukahvit tai kutsua ystäviä istumaan iltaa auringonlaskun aikaan, viherkasvejakin on ympärillä niin ettei nurmikon puuttumista melkeinpä enää edes huomaa. Tässä se on, terassi jollaista toivoin mutten uskaltanut aikaisemmin ääneen sanoa ennen kuin vasta nyt kun kaikki on lähes valmista. Mitäs tykkäätte, kelpaisiko tuolla istuskella?

Itse terassin Niko rakensi meille paksuista harmahtavista lankuista, ja kaikki loput löytyikin Jyskistä. Etsin ilmavia mustarunkoisia ulkosohvia, jotta sisätilojen tunnelma jatkuisi myös ulkona, ja kuin tilauksesta Jyskin verkkokaupassa tuli vastaan tämä kaunis pelkistetty LEVANGER sohvaryhmä tummanharmailla kankailla. Kauaa ei tarvinnut miettiä, vaan sohvat lähtivät tilaukseen näkemättä, laadunkin kun osasin olettaa olevan hyvää (edellinen Jyskin sohvaryhmämme on edelleen kuuden käyttövuoden jälkeen loistavassa kunnossa!). LEVANGER sohvaryhmä myydään paketissa niin että mukaan tulee yksi sohva, sohvaan kuuluva pieni sivupöytä sekä neliön mallinen isompi pöytä. Meille sohvia tuli kaksi, ja sijoitimme ne kulmasohvaksi niin että väliin laitoimme toisen isoista pöydistä ja toisen keskelle. Järjestystä ja sivupöytien kätisyyttä voi nopeasti muuttaa, joten jos joskus haluammekin sijoittaa sohvat vaikka vastakkain toisiaan, onnistuu se hetkessä. Vaikka pöytätilaa on jo itse sohvaryhmässä ihan riittävästi, halusin terassille vielä UHRE sivupöydän, jota on helppo liikutella tarpeen mukaan paikasta toiseen.

Vehreyttä terassille kaivattiin, joten suuret HVEPS polystone ruukut täytin aurinkoa kestävillä viherkasveilla, ja ruukut löysivät paikkansa sohvaryhmää vastapäätä. Polystone on materiaalina mukavan huoleton, sillä se ei pala, se hylkii likaa, on kevyttä ja kestää jopa pakkasta. Kaiken lisäksi ruukut näyttäisivät juuri nyt olevan tuntuvassa alennuksessa, joten kannattaa käydä Jyskissä katsomassa, vaikka jo ensi kesää silmällä pitäen.

Myös kodikkuutta terassille kaivattiin niin tyynyjen kuin viltinkin muodossa, ja viimeisen silauksen teki KAARE valoketju, joita kiinnitin kaksi ensin toisiinsa kiinni ja sitten pienillä nauloilla seiniin. Valot toimivat pattereilla, joten ne voi sijoittaa mihin tahansa välittämättä pistokepaikoista, ainut vain että ne tulee huonommilla ilmoilla muistaa nostaa sisälle. Lopuksi laitoin vielä tummanharmaan STILKEG räsymaton terassin ovelle pehmentämään tunnelmaa. Matto ei sinänsä ole mikään ulkomatto vaan tarkoitettu sisätiloihin, mutta meillä terassia suojaa talon korkea uloke niin ettei vesi pääse tuonne ovelle asti. Myöhemmin aiomme vielä rakentaa koko terassin pituudelta yläpuolelle pergolaa, ja kiinnitämme siihen tällaisen valkoisen HOLD-AN purjeen suojaamaan terassin ulointa reunaa pahimmilta sateilta. Ostoslistallani on myös toinen UHRE sivupöytä, sillä sovittelin sitä meidän tv-huoneeseen, ja se sopi sinnekin ihan yhtä täydellisesti kuin ulkosohviemme pariksi.

Aika monet mutakakut olemme jo ehtineet terassilla syödä, sillä nyt kun löhönurkkaus on kutsuva ja kodikas, tulee takapihalla vietettyä paljon enemmän aikaa. Omaa modernin pelkistettyä sisustussilmää sohvaryhmä miellyttää ihan erityisesti, vaikka toki ulkoterassilla saa myös olla ripaus lämmintä ja kodikasta tunnelmaa luomassa viihtyisyyttä. Millainen on teidän unelmien terassi, tietenkin toimiva ja viihtyisä sen olla pitää, mutta sisustatteko ulos omaa tunnelmaa vai sisätiloja mukaillen?

Myynnissä kaunis kaksio Jyväskylästä

Päätinpä nyt vinkata tänne teillekin (koskaan kun ei tiedä, jos vaikka jollain on juuri uusi asunto hakusessa..) että ystäväni laittoivat ihan juuri kauniin kaksionsa myyntiin. Reilu 60-neliöinen valoisa koti keskustan tuntumasta, hyvin pidetty ja rauhallisesta taloyhtiöstä. Asunto on täysin remonttivapaa, sillä ennen muuttoaan ystäväni toteuttivat kotiinsa täyden, kaikenkattavan remontin, jossa uusittiin lähes kaikki näkyvät pinnat. Jotain kuitenkin myös säilytettiin, esimerkiksi yksin kodin parhaista asioista eli vanhat lankkulattiat, jotka kävivät läpi totaalisen kunnostuksen.

Tätä asuntoa pääsee katsomaan sopimalla yksityisnäytön tai ilmestymällä paikalle ensi torstaina yleiseen näyttöön. Tarkempia tietoja löytyy tästä asuntoilmoituksesta. Itse olen aika vakuuttunut, että tämä koti myydään melko pian, sillä avaruus ja valoisuus ihastuttavat paikan päällä kävijää. Itseäni jännittää, ihan jo senkin takia että paria kuvaa lukuunottamatta myyntikuvat on omaa käsialaani.

Juuttimatto olohuoneeseen

Eilisen saamattomuuden jälkeen haluaisin kovasti pystyä sanomaan, kuinka tehokas päivä tänään on ollut ja miten olen saanut asioita jopa normaalia enemmän aikaan, mutta valitettavasti olen jatkanut samalla laiskottelun hyväksi todetulla linjalla. Aamulla skipattiin ulkoilut ja ajettiin lasten kanssa Prisman leikkipaikalle kuluttamaan aikaa, lounaskin syötiin samassa osoitteessa ja Nooan päiväunien ajan en tehnyt juurikaan muuta kuin tuijottelin olohuonetta pohtien hyvää järjestystä huonekaluille. Mietin, että varmaan niillä ihmisillä täytyy olla sisustus täydellisessä harmoniassa, joilla on paljon vapaa-aikaa. Kokeilemalla, pitkään pohtimalla, tuntikausia pinterestiä selailemalla ja sisustuslehtiin tutustumalla saa aika paljon aikaan, ainakin huomattavasti enemmän kuin omilla resursseillani yleensä. Kesäloma on onneksi siinä mielessä maagista aikaa, että kokonaisen päivän todella voi viettää tekemättä yhtään mitään hyödyllistä.

Syy olohuoneen järjestyksen pohtimiseen tänään oli se, että viikonlopun jälkeen sain kotiin juuttimaton, joka oli jo jokusen viikon odotellut Helsingissä. Instan stooreja (@minishowblogi) seuraavat jo näkivätkin matosta muutaman vilahduksen, ja osa ehti kysellä maton perään ja tosiaan, Ikeastahan tämäkin ihanuus löytyi. Lohals-juuttimatto on omalla ostoslistallani ollut jo hyvän aikaa, mutta matto on ollut koko ajan loppuunmyyty suomenlaajuisesti. Tutun kautta sain vinkkiä siitä, että muutama matto oli ilmestynyt Vantaan muymälään, joten onneksi ihana ystävä kävi sen sieltä nopeasti nappaamassa samalla kun osti itselleen kaksi samanlaista. Matto sai nyt joksikin aikaa jäädä olohuoneeseen, mutta viimeistään syksyllä se siirtyy tv-huoneeseen ja olohuoneeseen palaa Elloksen ryijymatto.

Sohvapöytäähän tuo meidän olohuone melko kipeästi kaipailee, sekä kahta kunnon nojatuolia. Uusi lamppukin olisi ihan jees, takan kohtalo tulisi päättää ennen lopputarkastusta ja valkoinen tyhjä seinä näyttää autiolta ilman isokokoista taideteosta. Eikä tämä tietenkään ole ainut huone, joka kaipaisi sitä sun tätä, vaan lähes joka huoneesta puuttuu olellisia huonekaluja. Ainut este on tietenkin vain raha. Lupaan että heti lotossa voitettuani (en ole koskaan elämässäni lotonnut!) pistän kaiken kertaheitolla kuntoon, mutta nyt on pärjättävä näillä ja muistettava, että noin niinkuin kokonaisuudessaan meillä on asuinpuitteet kutakuinkin enemmän kuin kunnossa.

Mustat kylpyhuoneen saippuat

Niin se vaan naisen mieli muuttuu, omalla kohdallani enimmäkseen silloin kun puhutaan mistä tahansa sisustukseen liittyvästä. Tai ehkä oma makuni jalostuu, tai vielä paremmin, olen vasta etsimässä sitä, mikä todella on se oma tyylini kodin suhteen. Pidän niin monenlaisesta, silmääni voi miellyttää täysin pelkistetty tehdasmainen tyyli mutta samaan aikaan ihailen toisten kokovalkoisia raikkaita koteja ja niin edelleen – lähes mikä tahansa toimii, jos sisustus on taitavasti tehty. Kun remontoimme edellistä kotiamme, olin aivan vannoutunut mannermaisen, runsaan jenkkityylisen sisustuksen puolestapuhuja, mutta nyt en voisi kuvitellakaan sisustavani runsailla kerroksilla, massiivisella valkoisella puulla ja silkkiverhoilla. Itse asiassa, juuri nyt en ihan täysin tiedä miten tyyliäni kuvailisin ylipäätään.

Kun olimme Nikon kanssa molemmat kyllästyneet edellisen kotimme tyyliin, vaihdoimme huonekalut pelkistetympiin, ja kuvioihin tuli mustavalkoisuus ja Ikea. Ja hyvin se sopikin 2010-luvun alkuun, mutta nyt olen viettänyt monta tovia pohtien, kuinka tehdä tästä nykyisestä sisustuksesta jotain muuta kuin sitä ihan perinteisintä musta-valkoista vastakkainasettelua. Molemmat värit on toki edelleen hyvin paljon mieleeni, mutta kaipaan niiden lisäksi jotain vähän enemmän, lisää värisävyjä ja lämmintä puuta rinnalle. Rakastan kaikkia tummia sävyjä, joten tummanharmaa, tummansininen tai tumma beigekään eivät ole huonoja vaihtoehtoja yhdisteltäväksi mustaan ja puuhun. Onneksi laitoimme vaneria seiniin ja kattoihin näinkin paljon, sillä ne lämmittävät yleisilmettä kivasti melko kovan lattian ja valkoisten seinien vastaparina.

Olen vihdoin saanut pikkuvessankin projektin etenemään (muistatteko vielä kun kirjoitin sen ongelmista tässä postauksessa), ja tänään ajelin paikalliseen puupinnoitteita valmistavaan firmaan nimeltä Siparila ja tilasin vessaan puukaton. Muutenhan tuo alakerran wc on hyvinkin mustavalkoinen, joten luulen ettei pieni lämpö ole yhtään pahitteeksi siinä tilassa. Nyt jälkikäteen olisin voinut valita vaikka tammisen kaapistonkin tai laatoituksen sijaan paneloida koko takaseinän puulla, sillä paneli jonka Siparilalta löysin, ansaitsisi päästä vähän isommallekin pinnalle.

Mustavalkoisuutta korostamaan meiltä löytyy molemmista kylpyhuoneista ja tuolta alakerran vessasta samat Dermosilin käsisaippuat, käsirasvat ja suihkusaippua. Vessoihin tilasin myös Menun saippuapullot, mutta ne eivät ole ihan parhaimmasta päästä käyttömekanismiltaan, joten olen täyttänyt näitä Dermosilin pulloja uudelleen ja pitänyt ne ennemmin lavuaarin reunalla. Samalla tilasin shampoon ja hoitoaineenkin niin että alakerran kylpyhuoneessa näyttää nyt melko yhtenäiseltä – lukuunottamatta lasten muumishampoota ja Nikon hienoa suomalaista shampoota (huom kuvien tarkka rajaus!). Lopulta mustat pullot levisivät myös keittiöön, ja sinnekin olen ostanut astianpesuaineet ja käsisaippuat kauniissa paketeissa niin niitä on kiva pitää pöydällä esillä. Saattaahan tämä olla vähän turhanpäiväistäkin saivartelua, mutta eräs tuttavani totesi, että nykyään kaikesta on saatavilla myös se astetta kauniimpi versio, joten miksi ihmeessä ei valitsisi sitä, jos tuote on yhtä hyvä. Tottahan se on, ennemmin valitsen sekä että kuin joko tai!

Mitä mieltä on raati, onko sillä väliä miten saippuat ja shampoot on pakattu vai onko sisältö ainut, jolla on merkitystä?

*kaikki kuvissa näkyvät kiinteät kalusteet ja laatat on Jyväskylän Laatta Leeviltä

Tv-huoneessa (sisältää alekoodin)

*yhteistyössä Hifi Studio

Vielä ihan äskettäin meidän tv-huone oli hyvinkin keskeneräinen, tavaraa lojui lattioilla eikä ollut mitään säilytyskalustetta mihin piilottaa niitä, ja tv:kin keräsi pölyä kaiken muun seassa. Jotkut pienetkin projektit kun vain tuntuvat jäävän pidemmäksikin aikaa roikkumaan, jos inspiraatiota ei yksinkertaisesti ole. Muutenkin, meille tv-huoneen tärkeimmät kalusteet olivat sohva, tv ja hyvä äänentoisto, joten näihin keskityttiin ensin ja kaikki muu sai rauhassa odotella. Tärkeintä oli, että on huone jossa rauhassa katsoa telkkaa ja tarvittaessa majoittaa ystäviä.

Lopulta inspiraatio huoneen sisustamiseen löytyi, kun hankimme huoneeseen uutta äänentoistoa – näyttävät laitteet suorastaan vaativat arvoisensa ympäristön. Aikaisempi kotiteatterijärjestelmämme ei enää ollut toiminut muutamaan vuoteen, ja tällä kertaa olimme päättäneet hankkia jotain laadukkaampaa, monipuoliset kaiuttimet, jotka sopisivat niin elokuvien katseluun kuin musiikin kuunteluun. Kriteereinä oli erinomainen äänenlaatu, tyylikäs ulkonäkö sekä se, että järjestelmä on helppokäyttöinen ja yhteensopiva esimerkiksi puhelimen Spotifyn kanssa. Voin kertoa, että kumpikaan meistä ei ollut niin perehtynyt nykyajan tarjontaan, että olisimme itse osanneet lähteä kartoittamaan vaihtoehtoja kovin pitkälle. Niinpä meille helpoin ratkaisu oli kävellä Jyväskylän Hifi Studioon, kysyä neuvoa myyjältä ja luottaa täysin myyjän asiantuntemukseen siinä, mikä meidän tarpeisiimme olisi se kannattavin vaihtoehto.

Kun aloimme selvitellä eri vaihtoehtoja, huomasin heti alkuun, että saatavilla on mitä upeimpia ratkaisuja kevyemmistä järjestelmistä kokonaisvaltaisiin äänentoistolaitteistoihin, joilla erinomaista äänenlaatua saa niin sisä- kuin ulkotiloihinkin. Voisi sanoa, että vain taivas on rajana, ja useimmiten budjetti on se, minkä perusteella viimeinen päätös tehdään. Erityisen kovassa huudossa tällä hetkellä tuntuu olevan Bang & Olufsenin Beoplay-sarja, jonka mobiilikaiuttimet ovat niin tyylikkäitä, ettei niitä uskoisi kaiuttimiksi ollenkaan – todellinen sisustajan unelma siis! Voisin hyvin kuvitella itsekin nappaavani tällaisen minikaiuttimen mukaani kesäpiknikille eikä tämäkään nahkahihnalla varustettu Beolit 17 kaiutin olisi yhtään hullumpi esimerkiksi keittiöntasolla tai miksei lastenhuoneessakin soittamassa lasten suosikkeja. Toisaalta olisi tehnyt mieli myös päivittää kuulokevalikoimaani näillä valkoisilla Kefin M400 kuulokkeilla, sillä siivoaminen, lenkkeily tai koiran ulkoiluttaminen hoituvat kaikki astetta kivuttomammin musiikkia kuunnellessa.

Mihin ratkaisuun me sitten lopulta kuitenkin päädyttiin? Meille hankimme Genelec G2 aktiivikaiuttimet mustana ja niiden pariksi ääntä vahvistamaan F1 aktiivisubwooferin. Lisäksi ostimme vielä Heosin Link HS2 etuvahvistimen, johon yhdistettynä koko järjestelmä on hyvin helposti ohjattavissa kännykästä. ”Genelec sopii vaativammankin hifistelijän makuun, sillä sen toisto on erittäin puhdas, neutraali ja tarkka”, näin luvattiin näistä valitsemistamme kaiuttimista, ja nyt muutaman elokuvan ja useamman musiikin kuuntelutunnin jälkeen voin sanoa olevani täysin samaa mieltä. Kaiuttimet sopivat täydellisesti uuteen mustaan String-hyllyymme ja niiden sointi on parempi kuin mitä osasin etukäteen edes odottaa. Saattaa kuulostaa hölmöltä, mutta olen alkanut kuunnella musiikkia huomattavasti enemmän myös arkena nyt kun meillä on kaiuttimet, joita on yksinkertaista käyttää ja joiden ääni on kirkas ja aito mutta myös riittävän pehmeä, ettei se häiritsevästi blokkaa keskustelemista ja muuta arkista elämää ympärillä. Aktiivikaiuttimet ovat yleensä kompaktin kokoisia ja heti käyttövalmiita (eivät vaadi vahvistinta), mutta meille tosiaan tuli vielä tuo Heosin etuvahvistin, jotta järjestelmä toimii myös mobiilisti, yhdessä Applen laitteiden kanssa.

Valinta valkoisen ja mustan värin välillä oli meille helppo, koska tv-huoneeseen olemme halunneet selkeästi tummempaa yleisilmettä. Päätimme kuitenkin jo nyt, tyytyväisen testailun jälkeen, että myöhemmin tänä vuonna hankimme vielä lisää Genelecin kaiuttimia valkoisena ja sijoitamme niitä yhden tai kaksi per huone. Monihuonejärjestelmän myötä saamme kännykän sovelluksella hallita koko talon äänentoistoa, päättää kotisohvalta käsin kuinka kovalla voimakkuudella musiikkia kuunnellaan, missä huoneissa ja se tärkein, mitä kuunnellaan. Tämän tulee myös tulevaisuudessa hoitamaan jo nyt hankittu Heos Link HS2, laite joka meillä on huomaamattomasti String-hyllyllä, piilossa muratin oksien takana. Vaikka laitteiston laadukkuus ja sointi on kriteeri numero ykkönen, niin en voi sanoa ettenkö olisi enemmän kuin tyytyväinen siihen, että kaiuttimet ja muut järjestelmän osat voi huoletta olla näkyvillä ja osa sisustusta.

Lopuksi vielä erityisen kiva asia, sain nimittäin teillekin jaettavaksi huikean edun Hifi Studion nettikauppaan. Tämän tasoisesta elektroniikasta harvoin saa alennuksia, mutta nyt teille olisi tarjolla alekoodi, jolla saatte jokaista ostettua tuotetta kohden kaupan päälle 10%:n arvoisen lahjakortin. Edun saa kirjoittamalla tilausvaiheessa lisätietoja-kenttään koodin melina. Jos olette esim ostamassa kaiutinjärjestelmää, kannattaa muut osat ostaa ensin ja sitten myöhemmin lahjakortilla vahvistin, tai jos toiveissa on näppärä Beoplayn mobiilikaiutin, voi lahjakortin käyttää vaikka tyylikkäisiin kuulokkeisiin. Lahjakortti on voimassa 12kk ostopäivästä eteenpäin ja se lähetetään tilauksen jälkeen sähköpostiin.

The matto on löytynyt!

Ymmärsin tässä ihan vasta äskettäin, että olen viimein päässyt elämässäni siihen pisteeseen, jossa voin sanoa viettäväni suurimman osan ajasta asioiden parissa, joista pidän. Joskus nuorempana mietin, seisoessani kaatosateessa Oslossa opastetulla turistikiertueella (huonosti sääolosuhteisiin nähden pukeutuneena tietenkin), että ihmisten pitäisi ehdottomasti keskittyä enemmän asioihin, jotka tekee onnelliseksi. Murhetta ja huolia on elämässä joka tapauksessa aina ja sitä paitsi, me länsimaalaiset saamme niin paljon etuoikeuksia jo syntyessämme, että välillä tuntuu käsittämättömältä, kuinka pienistä asioista löydämme pessimismin siemeniä – totuus kun monelle kuitenkin on se, että kaikki on aika hyvin kun vain osaa katsoa oikeasta suunnasta. Suurinta etuoikeutta on varmaan se, että useimmat meistä voivat itse valita suunnan elämälleen.

Se, mikä minut sai pohtimaan onnellisuutta, on nämä viime päivät ja viikot, jolloin tekemistä on tuntunut riittävän niin töissä kuin kotonakin, mutta samaan aikaan kaikki se tekeminen on ollut mielekästä. On ihanaa saada kotona asioita etenemään, hoitaa rästihommia pois roikkumasta ja aloittaa loma ensi maanantaina puhtaalta pöydältä, ihanaa on myös se, että minulla on työ josta jäädä lomille. Lauantaina vielä juhlitaan meillä noin viidentoista työkaverin kanssa, ja vaikka juhlien järjestämisessäkin on omat pienet hommansa, on se kaikki ollut pelkästään hyvällä tavalla aikaavievää. Ehkäpä avain stressittömään arkeen onkin se, että opettelee sanomaan kyllä vain sellaisiin asioihin, jotka tietää varmasti ehtivänsä tehdä ja joista itsekin pitää. Eikä se tietenkään tarkoita sitä, etteikö toisille voisi tarjota auttavaa kättään tilanteessa kuin tilanteessa – toisen auttaminen se vasta luokin hyvää mieltä ja onnellisuutta.

Olen muutamaan kertaan törmännyt sanontaan siistissä kodissa asuu myrskyisä mieli, mutta omalta osaltani tämä ei taida ihan pitää paikkaansa. Vielä viikonloppuna meillä kotona näytti tältä, kun sovittelin uutta mattoa olohuoneessamme,  mutta nyt kun töissä painaa lomallelähdön kiireet päälle ja muistettavana on kymmeniä asioita, on kaikki kotityöt jääneet kakkossijalle, ja tavarat on kulkeutuneet hujan hajan pitkin kotia. Siisteydestä ei voi tällä hetkellä puhuakaan, mutta toisaalta sekin on ihan ok, sillä kyllä tämäkin sekasotku selviää kunhan tilanne arjessa helpottaa. Tässäkin asiassa olen päättänyt mennä helpoimman kautta, antaa siivousten jäädä kiireiden keskellä ja ryhtyä tositoimiin vasta kun on pakko, tässä tapauksessa juhlia edeltävänä iltana. Samaan kuvioon sotkun kanssa on tällä viikolla kuulunut noutoruoka, lasten Netflix ja useammat pullakahvit töissä ja kotona.

Kaiken kiireen keskellä löysimme kuin sattumalta pitkään etsinnässä olleen maton olohuoneeseen. Sovittelin Minean huoneeseen kahta eri Elloksen mattoa, toisen kuvittelin palauttavani, ja kun ensin sovittamani matto oli hyvä, ei toista tullut edes avattua paketista. Paitsi nyt, ja siihen se rusehtavaan taittava, ihanan pehmoinen tanger-matto jäi, enkä enää osaisi ollenkaan ajatella olohuonetta ilman sitä.

Vastuullinen hankinta lastenhuoneeseen

Nooan huoneessa alkaa jo näyttämään ihan hyvältä siinä mielessä, että siellä on jo kaikki perushuonekalut omilla paikoillaan – on sänky, lipastot lelujen säilytykseen, matto ja pieni yöpöytänä toimiva penkki. Huomenna pitäisi vielä saapua Finnish design shopista tilaamani työpiste, joka sijoitetaan oven viereiselle seinälle, kutakuinkin lipaston toiseen päätyyn. Kanijulisteen viereen on siihenkin tulossa jotain pientä lisäystä, mutta osa on vielä matkalla meille ja osa sommittelematta ja kiinnittämättä, joten ehkä siinä ensi viikolla voin sanoa, että huoneessa on niin valmista kuin siellä nyt ylipäätään voi vielä tässä vaiheessa olla.

Sänky onkin teille tästä huoneesta jo ennestään tuttu, ja täytyy vielä sanoa, että se on ollut meille täydellinen valinta. JLY Heaven juniorisänky* on yhä edelleen mielestäni kauniin eleetön ja sopii siksi niin monenlaiseen tyyliin. Nooan huoneessa se  kivasti raikastaa kokonaisilmettä, ja kun huone on kooltaan vain alle kymmenen neliötä, on ilmavat pinnakaiteet nappijuttu jo siinäkin mielessä, ettei sänky ole liian hallitseva elementti heti ovesta sisään tultaessa. Mitoiltaan se on 140x70cm, joten tuolle meidän alle metriselle pikkupojalle tämä sänky menee vielä useamman vuoden.

Uusina juttuina huoneeseen on ilmestynyt toinen säilytyskori (niitä ei voi koskaan olla liikaa, koska pojille leluautoja tuntuu kertyvän kuin itsestään!), Nikon papan itse tekemä suloinen pikkupenkki sekä vaaleanvihreä/turkoosi Village home juuttimatto*. Village homen mattoihin sain tutustua silloin muutama viikko sitten järjestämilläni Sisustus Orvokin sisustuskutsuilla, jotka tuntuu herättäneen monissa teissäkin paljon kiinnostusta ja kiittelyä siitä, että tällainen uusi ihana konsepti on kehitetty. Minä ihastuin kutsuilla niin tähän Nooan huoneen värjättyyn juuttimattoon kuin luonnonvärisiinkin, ja oli valikoimassa kauniita ja edullisia senillemattojakin esim harmaana ja beigenä. Lisää mattoja ja kaikkea muutakin ihanaa näet parhaiten instagramista seuraamalla nimimerkkiä @sisustus_orvokki ja sieltä pääset myös halutessasi varailemaan omia kutsuja.

Village homen matot on tietyllä tapaa hyvin erityisiä. Ne valmistetaan käsityönä Bangladeshissa ajatuksena että naisille mahdollistetaan työnteko kotoa käsin, ja vastuullisuusnäkökulmasta huolimatta hinnat ovat hyvinkin maltillisia. Tämä Nooan matto on 150x90cm ja arvaatteko mitä, se on vesipestävä 40 asteessa! Ainakin meikäläiselle oli täysin uutta tietoa se, että juuttiakin voi pestä vaikka suoraan pesukoneessa – ehdoton juttu lapsiperheessä!

Matto sattui mätsäämään Nooan huoneen muuhun sävymaailmaan täydellisesti, kun beiget ruudut menee hyvin yksiin vanerin kanssa ja ruskeat lelukorin. Korissa säilytetään tällä hetkellä junaradan osia, sillä ne on usein leikeissä mukana ja näppärästi saatavilla siitä heti leikin alkaessa. Molempiin lastenhuoneisiin halusin matot, koska niiden päällä on kivempi istua leikkimässä, vaikkakin autoilla otetaan nopeuskisaa myös yläkerran aulassa paljaalla lattialla.

*sänky ja matto saatu bloginäkyvyyttä vastaan

Uusia rodineita

P-e-r-j-a-n-t-a-i-!! Ja samalla kun huomasin olevan jälleen viikonloppu, huomasin myös että kesäloman alkuun on enää kaksi viikkoa töitä. Miten tämä vuosi menikin näin nopeasti ja nyt ollaan jo kesälomassa?! En tiedä meneekö kesäkin samalla tavalla huomaamatta, mutta aion kyllä ottaa kaiken niistä parista kuukaudesta irti, jotka vietän lasten kanssa kotona. Minean ja Nooan hoito loppuu tämän kuun viimeinen päivä ja uudessa hoitopaikassa aloitetaan vasta elokuun ensimmäinen, joten siihen väliin toivottavasti mahtuu läjäpäin kivoja kesämuistoja ja rentoa meininkiä kotikulmilla. Luulen, että muutama päivä vietetään pihaakin laittaessa, mutta suurimmaksi osaksi tavoitteena on olla asettamatta tavoitteita – ihan vaan olla siis, saada aikaan tylsistymistä jos ei muuta.

Yksi asia saattaa kesälläkin vaatia jonkun verran huomiota, nimittäin meidän kodin sisätilojen keskeneräiset hommat. Kyse on melkein pelkästään pienistä viimeistelytöistä sekä sisustuksesta, joka ei millään meinaa asettua meidän näköiseksi. Tänäänkin tuskastelin olohuonetta ja sitä kuinka autiolta se toistaiseksi näyttää, raahasin Minean uuden maton testiin alakertaan ja sommittelin sitä muiden huonekalujen kanssa olohuoneessa. Matto näytti sopivan loistavasti, mutta silti en voinut sille mitään, että kokonaisuudesta mieleeni tuli enemmänkin 70-luvun mummola kuin skandinaavinen, hillitty koti. Rakentamisvaiheessa olin jo turvautumassa erään todella taitavan suunnittelijan apuun sisustuksen kanssa, mutta koska aikataulumme ei osuneet yksiin, asia vain pääsi jäämään. Nyt olen alkanut pohtia asiaa jälleen mielessäni, sillä huomaan kaipaavani ammattilaisen viimeisteltyä ilmettä. Ainut ongelma asiassa on se, että jyväskyläläisenä joutuisin maksamaan suunnittelusta melko paljon extraa matkakulujen ja päivärahojen muodossa, joten ellei meidän osoitteeseen ole tulossa lottovoittoa, niin ei varmaan tule suunnittelijaakaan.

Pitkästä aikaa tein tällä viikolla muitakin kuin sisustushankintoja. Eilen julkaistiin Mini Rodinin uutuuksia ja tällä kertaa pre-mallisto oli hullaantumisen arvoinen. Viime julkaisusta en hankkinut mitään, koska kuosit on tuntuneet menevän merkittävästi alaspäin, mutta pastelliset tasselit ja mintut pantterit olivat molemmat saatava meillekin. Ja kuten kuvasta näkyy, toimitus oli MiniQ:ssa huikean nopea, eilen tilasin ja tänään sain paketin postiin! Miten teillä, iskeekö lastenvaatteet enää vai onko huuma laskenut, tai koskaan alkanutkaan?

Veikeä Qeeboo kanituoli

Meille on muuttanut uusi lemmikki. Se on onneksi jo valmiiksi sisäsiisti, vähäruokainen, lähes äänetön, loistava leikkikaveri ja vieläpä nätti katsellakin. Siitä on tullut Nooan lempikaveri ja se kutsuukin sitä heeboksi. Tuo heebo, tai oikealta nimeltään Qeeboo kanituoli* on Jollyroomin uusi hauska tuote, sillä se inspiroi niin lapsia kuin aikuisiakin. Qeeboo muistuttaa idealtaan hyvin pitkälti jo vanhoja tuttuja Puppya, Ponia sekä Dodoa eli se on jotain lapselle sopivaa, mutta myös sisustukseen istuvaa.

Qeeboo kanituoleja on saatavilla kahdessa eri koossa ja useammassa pastellinsävyisessä värissä, lisäksi halutessaan voi valita led-lampulla valaistun version joka ei olisi sekään hullumpi esim lastenhuoneen yövalona. Meille valitsin pienemmän koon kanin vaaleanharmaana, joka sattui sopivasti olemaan melkein samaa väriä kuin meidän lattiakin. Olin ajatellut tuolia lapsille yhteiseksi, mutta enpä tiedä täytyykö meille hankkia vielä toinenkin, isomman koon kanituoli, jotta Mineakin saisi omansa. Nooa on nimittäin ottanut tuolin täysin omakseen eikä ole nyt viikkoon juuri muualla halunnut istuakaan. Mikrosementti on lattiana aavistuksen muita lattiamateriaaleja liukkaampi, ja Nooahan keksi samantien kuinka tuolilla on näppärää liukua paikasta toiseen pitkin lattioita, itse kyydissä istuen tietenkin. Välillä kanin kanssa myös pompitaan tai kyytiin yritetään mahtua siskon kanssa yhdessä, mutta ilman haavereita ollaan selvitty, sillä tuoli seisoo tukevasti maassa.

Aluksi olin ajatellut kanituolia Nooan tai Minean huoneeseen, mutta nyt se näyttäisikin jäävän pysyvästi olohuoneeseen, koska Nooa tykkää istuskella siinä etenkin telkkaa katsellessaan. Toisaalta se kyllä sopiikin pelkistettyyn skandinaaviseen tyyliin, joten jääköön ihmettelemään tuohon seinän vierustalle, lähelle tv-huonetta. Kesällä kani saattaa päästä hieman vehreämmillekin laitumille, ulkoterassille seuraamaan lasten menoa.

Jollyroomilta löytyy laaja valikoima kaikenlaisia lasten huonekaluja, kannattaa kurkata sillä aika moni tuote on nyt hyvässä alennuksessa.

*Tuoli saatu bloginäkyvyyttä vastaan

Ihanat sisustuskutsut

Tämä postaus ansaitsee läjäpäin kuvia, koska olen niiiin fiiliksissä tästä koko jutusta. Järjestin keskiviikkona meillä ensimmäistä kertaa ikinä sisustuskutsut – ensimmäistä kertaa siksi että vastaavia ei ole ennen ollut missään tarjolla. Senja otti yhteyttä yhteisen tutun suosittelemana, kysäisi josko olisin innostunut järjestämään kutsut tässä keväällä, ja olinhan minä, aika tosi innoissani! Keräsin kaverit kasaan melko lyhyellä varoitusajalla, jotta en itsekään ehtisi sen kummempia stressailla tarjottavista tai muusta. Onneksi suurimmalla osalla oli kalentereissa tilaa, ja paikalle pääsi kymmenen ystävää. Nykyään nimittäin ihan oikeasti tuntuu, että monilla ystävillä on niin kiireiset viikot, että hyvä jos saadaan treffejä mihinkään väliin sovittua. Harmi juttu, mutta sitä ne ruuhkavuodet on, pienten lasten kanssa tai ilman.

Sisustuskutsut löydät instasta nimellä @sisustus_orvokki ja facebookista Orvokki. Ideana on se, että emäntä kutsuu ystäviä kylään, Senja tulee esittelemään mitä ihanimpia sisustustavaroita, vieraat saavat kaikessa rauhassa katsella tuotteita samalla kun hörppivät kahvia ja lopuksi voi halutessaan ostaa omat suosikkinsa heti kotiin viemisiksi. Ainoastaan matot on tilaustavaraa, muuten tuotteen saa mukaansa korttimaksulla.

Ehdottomasti parasta näissä kutsuissa on mielestäni tuotteet, joita Senja on valikoimiinsa ottanut. Olisin halunnut hankkia niin monia ihania pieniä sisustusesineitä, kuten vanerisia lastenhuoneen koristeita, keraamisia astioita, keittiötarvikkeita, koruja, kattaustuotteita, vihkoja, vaaseja… Jouduin ihan tosissani miettimään mitä kaikkea voin ostaa ja mitä jätän tulevaisuuden hankinnoiksi, sillä lähes koko valikoima olisi sopinut meidän kodin tyyliin. Yleensä kutsujen tavaroita saa odottaa vähintäänkin muutamia päiviä, mutta sekin oli mielestäni toivottua vaihtelua, että ostamasi esineen sait samantien asetella omalle paikalleen, ja ihan kaikkea pääsi hypistelemään livenä, ei vain tiettyjä värejä tai kokoja. Ja vaikka toistaiseksi kutsut hoituu yhden naisen voimin, Sisustus Orvokin perustajan Senjan toimesta, niin kutsuja voi instan tai facebookin kautta varailla mihin tahansa päin Suomessa – Senja nimittäin reissailee ympäriinsä pitämässä kutsuja.

Mitä meikäläinen sitten päätyi lopulta kutsuilta hankkimaan? Lapsille ostin jotain pientä ja suloista, itselleni keittiöön Cilla’sin tuotteita ja pitihän sitä pari mattoakin saada. Matoista vielä lisää myöhemmin, mutta sen verran voin jo paljastaa, että Sisustus Orvokin instasta löytyy todella nättejä yksivärisiä käsintehtyjä mattoja hyvinkin huokeaan hintaan, ja vieläpä eettisellä ajatuksella! Jos olin jo ennen kutsuja innoissani, niin kutsujen jälkeen olin vieläkin enemmän – ihanaa löytää jotain inspiroivaa, uutta ja täysin omannäköistä.

Säilytysvinkki

Nämä on niitä todellisia first world problems mutta eipä tässä blogissa ole ennenkään niin kovin syvällisellä, maailmankaikkeutta syleilevällä tasolla liikuttukaan – itselleni blogi on oman arjen kauniimpien asioiden taltioimista, kun realismia kaikkine ahdistuksineen ja epävarmuuksineen löytyy riittävästi siitä tosielämästä. Oikeaa elämää toki blogissanikin on, ja todella toivon sen näkyvän teillekin saakka, että täällä kirjoitetaan ja kuvataan autenttisia asioita, ei sen enempää tai vähempää. Muistan muuten jostain lukeneeni kuinka bloggaajia itsejään on nykyään alkanut ahdistaa blogien korkea, jopa ammattimainen taso jota heidän on ylläpidettävä, mutta minä en tuota lausetta allekirjoita, koska bloggaaminen ei itselleni ole ahdistavaa ollut oikein missään vaiheessa. Onhan se kiva mikäli blogi voi vuodesta toiseen vastata lukijoiden odotuksiin, mutta en osaa kuvitella, että jättäisin jonkun itseäni inspiroivan postauksen siksi julkaisematta, etten ajattelisi sen vastaavan jotain kuvitteellista laatustandardia. Itse minä ne standardini luon ja blogini on juuri sen näköinen kuin olen itsekin – tässä tapauksessa joskus huoliteltu, useimmiten hyvinkin hetkessä elävä ja konstailematon.

Mutta sitten takaisin päivän ajatukseen eli säilytysvinkkiin, jonka halusin teille jakaa. Uudessa kodissa olen koittanut etsiä mahdollisimman tehokkaita tavaransäilytystapoja, jotta kaikella olisi oma tietty paikkansa, ja näin paikat ehkä pysyisivät siistinä pienemmällä vaivalla. Yksi askel siisteyteen oli hankkia kaappeihin mahdollisimman paljon kannellisia laatikoita, sillä kaappien sisukset on yksi pahimmista siivottavista mitä tiedän. Pientä tavaraa kertyy joka paikkaan, etkä koskaan löydä tarvitsemaasi esinettä sillä hetkellä kun sitä etsit. Laitoin laatikoita niin keittiöön kuin kodinhoitohuoneeseenkin, ja myös lasten kaapit ovat kaikki täynnä erikokoisia pienempiä laatikoita, joihin lelut on lajiteltu jonkinlaisella logiikalla. Usein se olen edelleenkin minä, joka lelut iltaisin siivoaa, mutta onpahan ainakin helpompi saada ne siististi ja nopeasti omille paikoilleen.

Makuuhuoneessa yksi yleisimpiä ongelmia on keksiä paikka päiväpeitolle, tyynyille ja vilteille, joita sängyn päällä saattaa päivisin olla. Jotkut tykkäävät sängynpäätyraheista, mutta meille ei sellainen ole edes vaihtoehto kapean tilan vuoksi. Olin jo laittamassa myyntiin Hayn naulakkoa, joka oli lojunut meillä toimettomana pidemmän aikaa, mutta yhtenä päivänä päätin nostaa sen meidän makuuhuoneeseen ja luontevasti satuin siivotessa heittämään kaikki viltit ja peitot naulakon päälle. Siihen ne jäivät, ja niin jäi naulakkokin. Koristetyynyt lojuvat edelleen lattialla naulakon vieressä aina yöaikaan, mutta huoneeseen on tarkoitus vielä joskus hankkia puunvärinen y-tuoli, jonka päälle voisi aina heittää tavaraa väliaikaiseen säilytykseen. 

 Mitäs tykkäätte tästä systeemistä? Olin ensin ajatellut nikkaroida peitoille pitkistä puukepeistä sisustustikkaat, mutta onpahan nyt yksi projekti vähemmän toteutettavana. Finnish design shopissa myös törmäsin melko näppärään peiliin (taisi olla Menun tai Muuton?) jonka seinäkiinnike toimii samalla tankona vaatteille tai miksei juurikin peitoille ja vilteille. Vaihtoehtoja siis varmasti löytyy kunhan vain vähän etsiskelee ja käyttää mielikuvitusta. Luulen että aika monilla on ongelmana vaatteet, jotka eivät ole puhtaita muttei vielä pesuakaan vaille, koska on hankala päättää, missä tällaisia voisi oikein säilyttää. Hayn naulakko toimii mielestäni loistavasti tähänkin tarkoitukseen, ja yhtä hyvin menisi ne sisustustikkaatkin. Miten teillä säilytetään näitä, lattialla paras vai ehdottomasti joku oma säilytysratkaisu?

Keskeneräisin huone

Niin se vaan on tämäkin viikonloppu vietetty perusasioiden äärellä, ja kuitenkin niin ihanan rennosti ja tekemättä mitään kovin erityistä. Toisaalta kun miettii niin onhan nämä päivät olleet kaikkea muuta kuin tavallista, eilen pyörähdin Miian kanssa terassilla, tänään käytiin Minean kanssa syömässä ja tivolissa ja huomenna olisi Nikon synttärit. Sain perjantaina pari rästihommaa pois jaloista, ja vaikka tekemistä vieläkin on, niin olo on silti kumman lungi, ehkä jopa voisi sanoa että olen toinen jalka kesälomalla. Kaikki on nyt tuntunut niinkin hyvältä, että tein ratkaisevia päätöksiä syksyä ajatellen – haluan nimittäin useammin tuntea, että tehtävälista on omassa hallinnassani enkä kanna takaraivossa kaikkia niitä asioita, jotka olisi jo pitänyt tehdä aikoja sitten. Kuten nyt vaikka se, että sain vihdoin tilattua uuden verokortin vanhan tilalle, ja maanantaina ollaan Minean kanssa menossa 5-vuotisneuvolaan. Oh my, olen ihan varma että täsmällisempi ihminen ei kestäisi edes vierestä katsoa sitä, kuinka boheemisti elämääni hoidan! Ehkä voisin jopa tehdä paljastuspostauksen tyyliin ”top viisi pahimmat saamattomuudenhetkeni”.

Saamattomuudesta ei johdu se, että meillä tuntuu täällä kotona olevan projektit kesken vähän joka huoneessa. Olisi enemmän kuin hienoa voida kertaheitolla tilata kuorma-autollinen huonekaluja, mattoja ja muuta sisustustavaraa pihaan, mutta eihän se tietenkään onnistu ihan sormia napsauttamalla, eikä ole kovin järkevääkään. Eniten tällä hetkellä kaipaisin mattoja lastenhuoneisiin, koska pehmeä alusta olisi kiva lattialla istuessa ja leikkiessä. Nooan huoneeseen itse asiassa jo yhden vaihtoehdon jo tilasinkin, ja Minealle olen pyöritellyt mielessäni Beni Ourain mattoa. En vain yhtään tiedä, kuinka hyvin sellainen pidempikarvainen matto toimii lastenhuoneessa? Mitään väliaikaistakaan ratkaisua en tahdo ostaa, koska olen vakaasti päättänyt ostaa huonekaluja vain rakkaudesta. Kaikki ihan kivat saa jäädä kauppaan, ja enemmin säästän ja odotan vähän pidempään kuin hankin ajan saatossa useamman väliaikaisratkaisun.

Minean huoneessa pysyvää taitaa olla ainoastaan lamppu, tuoli ja pöydän jalat. Minea on toivonut parvisänkyä, mutta sen hankkiminen on viivästynyt juurikin siksi että se vielä odottelee budjetin kasvamista. Lisäksi huoneeseen oli ajatus ostaa puolapuut, kasvattaa työpöytä kulmapöydäksi ja vähitellen kerätä Ikean bestån tilalle Muuton säilytysjärjestelmää. Lastenhuoneiden välissä on pieni vaatehuone, johon onneksi mahtuu muutamat lelutkin eikä säilytystilan tarve ole huoneen puolella ihan niin toivoton, vaikka ei sitä kait koskaan voi liikaakaan olla.

Näistä kuvista huoneen kokonaiskuvaa on varmasti hankala hahmottaa (koska objektiiveillani ei saa riittävän laajaa kuvaa), mutta tuleeko teille ehkä jotain ideoita mieleen, mikä huoneessa voisi toimia? Jos hankimme sen parvisängyn, mitä sen alle? Entä mihin maalia, kun Minea toivoisi turkooseja seiniä huoneeseensa? Kysymyksiä tuntuu olevan enemmän kuin vastauksia, joten kaikki vinkit toimivaan lastenhuoneeseen otetaan ilolla vastaan!

Tunnelmia olohuoneesta

Ehkä olisi jo aika kurkistaa hieman laajemmasta perspektiivistä meidän olohuoneeseen, täällä blogissa kun ei taida olla vielä näkynyt juurikaan muuta tuon mustan hyllyn lisäksi. Olohuone on toistaiseksi hyvin keskeneräinen, sohva on ajatuksella valittu ja hyllykin tulee jäämään, mutta kaikki muu niiden ympäriltä puuttuu. Matosta ei ole vielä tietoakaan, tuoli on lainassa Kertulta (kiitos ihana!), seinät on tyhjillään ja sohvapöytäkin olisi kiva – listaa voisi varmasti jatkaa loputtomiin, mutta realismin rajoissa kaikkea ei ole mahdollista hankkia yhdellä kertaa. Ja ehkä hyväkin niin, sillä näin asioita joutuu pureskelemaan hieman pidempään ja valinnat tulevat todennäköisesti täten olemaan harkitumpia.

Viimeiset pääsiäiskoristeet sain siivottua pois olohuoneesta ja lasten huoneista vasta tänä viikonloppuna (jo oli aikakin!), vaikka ajatukset alkaa jo vähitellen kääntyä kohti vappua. En tiedä johtuuko se juurikin vapusta, mutta huomaan kaipaavani koko kotiin enemmän sävyjä, en niinkään kirkkaita värejä mutta jotain syvyyttä vaaleanharmaan pariksi. Tykkään kyllä siitä, että lattia ja sohva ovat lähes samaa väriä, sillä ne kaksi on kotimme ehkä eniten harkitut yksityiskohdat. Sohvan valinnasta kirjoitinkin jo aiemmin täällä, ja näissä kuvissa näkyy tuo mainitsemani HT Collectionin Como-sohva*, jonka ostimme paikallisesta Iskusta. Parin kuukauden kokemuksella en vielä osaa sanoa sen ihmeempiä sohvasta kuin että ainakin ensifiilikset on olleet vähintäänkin positiiviset, jämäköiden untuvatyynyjen ansiosta istumamukavuus on huipussaan, ja omaa silmääni erityisesti miellyttää ryhdikäs ja linjakas ulkonäkö, vaikka samaan aikaan sohva on pehmeä istua ja löhötä.

Uskalsimme valita sohvaan näinkin vaalean värin, vaikka kokemuksesta osasimme sanoa, ettei sohvatyynyt tulisi pysymään puhtaina kuukauttakaan, etenkin kun Pablolla on tapana makoilla sohvalla salaa meidän ollessa töissä. Kaikki kankaat on helposti vetoketjuilla irrotettavissa ja ne voi heittää pesukoneeseen, joten aika pienellä vaivalla saamme sohvan aina palautettua uudenveroiseksi. Vaaleiden sohvien hankkimista pelätään yleensäkin turhaan, sillä nykyään suoja-aineet ovat niin tehokkaita ja suurin osa kankaista kestää konepesun.

Como-sohvaan on valittavissa joko nämä meidänkin sohvassa näkyvät putkijalat tai kelkkajalat, hopeisena tai mustana. Meille värien valitseminen oli helppoa, mutta paljon pidempään jouduimme miettiä, millaisen sohvakokonaisuuden kasaisimme. Comoa saa eri pituuksilla, valikoimassa on myös vuodesohvaa tai halutessaan paloista voi kasata kulmasohvan. Koska meidän edellinen sohva oli kulmasohva, ja tv-huoneeseen ostimme levitettävän, löhöilyyn hyvin sopivan sohvan, päädyimme olohuoneessa kompaktiin 211cm leveään sohvaan. Nyt seuraavaksi olohuoneeseen etsitään pari nojatuolia ja matto, niin ehkä sitten on aikaa pohtia muitakin huoneita – tai jos vaikka siirtyisi kesän myötä pihan puolelle sisustamaan.

*sohvasta saatu alennusta bloginäkyvyyttä vastaan

Pääsiäiskattausta ja astiavinkki

Miten ihana olla vapaalla jo kolmatta päivää, ja vielä huominen on jäljellä! Meillä on Nikon veli perheineen kylässä, mutta tähän kohtaan sattui pieni vapaahetki niin että ehdin tänne blogin pariin päivittämään päivän fiiliksiä. Aika pitkälti päääsiäinen on kulunut ruoan ympärillä, joko jotain on suunniteltu, valmisteltu tai siivottu – sitähän se useimmiten on lasten kanssa muutenkin, eikös? Pääsiäistä varten halusin panostaa itse ruokaan astetta enemmän mutta myös kattaukseen siinä määrin, että hain uudet servetit ja pari leinikkiä maljakkoon. Tummat sävyt tuntuivat hyvältä myös pääsiäiseen, ja samalla kun kävin Clas Ohlsonilta ostamassa servetit, ihastuin näihin tummanharmaisiin, mattapintaisiin bambuastioihin. Valikoimassa oli mukeja, lautasia ja pienempiä kippoja, kaikki kestävät kuumia ja kylmiä ruokia ja astiat on pestävissä astianpesukoneessa. Ihan arkikäytössä bambuastiat tuskin toimivat kuten posliini, mutta piknikeillä ja kattausastioina ne tulevat meillä varmasti kovaan käyttöön.

Taisin ihastua, tai ehkä rakastua, astioiden mattapintaisuuteen ja tummaan ilmeeseen jopa niin paljon, että nyt haaveilen tummanharmaasta arkiastiastosta kokonaisuudessaan. Käsintehty keramiikka kiinnostaisi kovasti, parasta olisi jos osaisi itse tehdä, mutta en usko että omat taitoni riittäisivät vaikka kuinka harjoittelisin.

Miten teillä on pääsiäinen sujunut? Onko lapset tänään etsineet pupun piilottamis suklaamunia vai virvottiinko teillä vasta tänään?

Seuraavaa remonttia suunnitellessa?

Tämä saattaa kuulostaa vähintäänkin järjettömältä, mutta meidän alakerran pikkuvessa odottelee pientä pintaremonttia. Mieli ei ole ehtinyt muuttua materiaalivalintojen suhteen, mutta rakentamisen aikana ehti pari asiaa mennä aavistuksen pieleen, ja joiltain osin vessan tekeminen jäi tarkoituksellakin kesken. Osa talon viimeistelytöistä, sekä lisätyöt jotka keksimme ihan rakentamisen viime metreillä, kuului meille itsellemme, ja nyt muuton jälkeen moni asia on vain jäänyt hoitamatta ajanpuutteen ja jaksamisen takia. Päätimme edetä huone kerrallaan niin että tilat ehtisivät valmistua ennen kesää ja piharemonttia, mutta kuitenkin riittävän rennosti, ettei rästihommista tule liian iso taakka työpäivien päälle.

Pikkuvessaan emme aluksi olleet suunnitelleet laatoitusta ollenkaan, vain valkoista maalia seiniin ja lattia mikrosementillä. Jossain vaiheessa kuitenkin innostuin tiililadonnasta, ja ystävä kävikin laatoittamassa päätyseinän valkoisella laatalla. Tilasimme tasoksi valkoista marmoria, kaapit teetettiin mittatilauksena ja allas, peili, pönttö sekä hana tilattiin Laatta Leeviltä (josta muuten ostettiin kaikki meidän kosteiden tilojen tarvikkeet). Olimme Nikon kanssa puhuneet harmaasta saumauksesta valkoisiin laattoihin, mutta jonkun ajatuskatkoksen aiheuttamana Niko vahingossa hakikin meille luonnonvalkoista sauma-ainetta, ja saumoista tuli lopulta hieman likaisen näköiset kun laattojen puhdas valkoinen ei oikein käynyt yksiin saumojen kanssa. Niinpä meillä nyt on edessä saumojen värjäys harmaaksi sekä ehkä myöskin yhden seinän laatoittaminen tason värisellä marmorilaatalla. Marmorilaattaa olimme ajatelleet tiililadonnan kaveriksi, mutta rakennusvaiheessa emme enää ehtineet toteuttaa kokonaisuutta valmiiksi.

Jotta asia lähtisi vähitellen etenemään, kävin alkuviikosta hakemassa Laatta Leeviltä ensimmäisen testilaatan malliksi vessaan. Ihastuin niin kovasti Vehoniemen harmaaseen kivilaattaan, että ajattelin ensimmäisenä testata sitä, vaikkei se ollutkaan alkuperäisen suunnitelman mukainen. Harmikseni jouduin kuitenkin toteamaan, ettei harmaa laatta toimisi vain yhdellä seinällä (eikä allasseinää enää pääse laatoittamaan rikkomatta allasta), joten maanantaina saan hakea sovitukseen sen valkoisen laatan, jota alusta saakka tähän vessaan suunnittelimmekin. Ainut asia, joka laatassa mietityttää, on se kuinka hyvin marmorilaatan luonnonvalkoinen pohja sopii tiililadonnan puhtaan valkoisen kanssa yhteen. Toki seinien väliin tulisi silikoni, mutta myyjä varoitteli että eron laattojen välillä tulisi kyllä huomaamaan. Tässä vaiheessa sitä itse lähinnä toivoo, että keskeneräiset hommat saataisi päätöksen eikä asioita tarvitsisi enää pyöritellä, mutta sitten taas toisaalta, kaiken haluaisi tehdä kunnolla loppuun saakka. En tiedä, sanokaa te mitä vessan kanssa tekisitte, marmoria seinään vai listat lattiaan ja tilan toteaminen riittävän valmiiksi?

Tummempia sävyjä sisustuksessa ja vadelma mud cake

Olen aina suosinut vaaleita sävyjä (lue: valkoista, ja ehkä vähän beigeäkin joskus silloin kun perussininen ja unikko-kuosi olivat kovassa huudossa) omassa kodissani, yksinkertaisesti siksi että vaaleat pinnat luovat tilan tuntua ja tuntuvat rauhoittavilta. Vaatekaappiani taas hallitsee aika lailla musta ja harmaa, ja niistä olen molemmista aina tykännytkin pieninä ripauksina myös sisustuksessa. Tässä uudessa kodissa kaikki muut seinät makkarin tummanharmaata lukuun ottamatta on maalattu puhtaan valkoisella eli täysin sävyttämättömällä maalilla. Edellisessä kodissa valitsimme yleismaaliksi Tikkurilan paperin, mutta jossain vaiheessa kirkastin Minean huoneen lumi-maalilla, ja koska ero taitetun ja puhtaan sävyn välillä tuntui virkistävältä, päätimme tänne valita suoraan mahdollisimman puhtaita sävyjä. Olen ollut asian kanssa ehkä jopa aavistuksen neuroottinen, koska varmistelin pitkin rakentamista, ettei meille mihinkään tulisi niin sanottua ”listavalkoista”, joka siis on melko kaukana puhtaasta väristä.

Valkoisen sävyjä vartioidessani huomasin kuitenkin samaan aikaan alkavani haaveilla myös tummemmista seinäpinnoista, ihanista mattamaaleista joita skandisisustajat tuntuvat yhdistelevän mitä kekseliäimmillä tavoilla luoden upeita tunnelmallisia kokonaisuuksia. Valkoisen paljous on omassakin kodissa alkanut mietityttämään, koska tuntuu että kaikki on yhtä ja samaa värilaattaa etenkin alakerrassa. Toivoisin sisustukseen enemmän kerroksellisuutta taitavilla väriyhdistelmillä, mutta omat taidot kun eivät lähellekään riitä, olen aloittanut pienistä yksityiskohdista, kuten tekstiileistä. Ensin ilmestyi tummemmat pellavalakanat makuuhuoneeseen, sitten mustat tuolit ruokapöydän ympärille, tyynyjä ja torkkupeitto olohuoneeseen ja viimeisimpänä tummanharmaa pellavaliina keittiön pöydälle. Ja kun nälkä kasvaa syödessä, olen alkanut etsiä lähes mustaa mattoa meidän makkariin kaiken muun tumman kaveriksi, eikä tummansävyinen taulukaan olisi hullumpi olohuoneen seinällä.

Viikonlopun rentoilun kunniaksi pöytä katettiin tänään vähän juhlavammin, ja ystävien kyläillessä leivoin mutakakkua. Mutakakku on siinä mielessä ihana leivonnainen, että sitä voi helposti varioida vaihtamalla suklaan makua tai jäätelöä, jota sen kanssa tarjoilee. Meillä on testattu ainakin appelsiini-, vadelma- ja valkosuklaa, ja kaikki on olleet niin hyviä, että omaa lempparia olisi mahdoton valita.

Vadelmainen mud cake

4 kpl kananmunia

2 dl sokeria

200 g voita

200 g Lidlin tummaa vadelmasuklaata

1 tl leivinjauhetta

2 dl vehnäjauhoja

Sulata voi ja suklaa yhdessä kattilassa miedolla lämmöllä. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi ja sekoita joukkoon suklaa-voiseos. Lisää keskenään sekoitetut jauhot. Paista 200 asteessa noin vartti, ja nautiskele hyvässä seurassa jäätelön kanssa!

Napatkaa itsellenne mutakakun ohje talteen ja varioikaa rohkeasti! Tämän reseptin olen aikoinaan napannut Fazerin leivontasuklaan paketista, ja muutellut sitä oman makuni mukaan. Meikäläinen taitaa tästä seuraavaksi vetäytyä tv-huoneeseen suunnittelemaan tulevan kesän reissuja, taidoimme nimittäin juuri varata lennot lämpöön kesäkuulle!

Koko perhe sohvakaupoilla

Jos rakentamisaikaa pitäisi kuvailla jollain yhdellä ainoalla sanalla, olisi se valintoja. Koko rakentamisen ajan teet erilaisia valintoja, alkaen tontista, jatkuen sillä, että on päätettävä suunnittelija, rakentaja, materiaali, väri, neliöt, kerrosluku, tyyli… Toinen toisensa perään toistuvia valintoja ja hankintoja, usein jopa satojen vaihtoehtojen joukosta olisi löydettävä se itselle sopivin ja omiin tarpeisiin (ja budjettiin) paras vaihtoehto. Aluksi tuntuu kivalta, kun kaiken saa päättää alusta loppuun saakka itse, mutta jossain vaiheessa sitä huomaa väkisinkin väsyvänsä jokailtaiseen googlettamiseen ja toivoo, että joku vain tulisi ja päättäisi loput valinnat puolestasi, tai edes kertoisi erilaisista vaihtoehdoista. Harmi että väsähtäminen yleensä iskee juuri siinä vaiheessa kun pitäisi tehdä viimeisiä päätöksiä eli valita pintamateriaaleja – niitä, jotka ovat ne kaikkein näkyvin osa lopullista kotia.

Kun meillä alkoi raksalla olla viimeiset kuukaudet jäljellä, aloimme jo vähitellen pohtia myös tulevia huonekaluja, koska pakkohan se oli kun tiesi, kuinka pitkiä toimitusajat voivat olla. Alusta saakka oli selvää, että ainakin sohvien osalta katselisimme vain kotimaisia vaihtoehtoja, sillä suomalaisilta brändeiltä löytyy valtavasti osaamista tällä osa-alueella. Ht Collection, Adea, Shapes, Hakola.. Siinä muutama esimerkki yrityksistä, jotka ovat upealla suunnittelutyöllä luoneet skandinaaviseen sisustussilmään vetoavia huonekaluja. Omaan kotiini olisin voinut valita näistä minkä tahansa valmistajan sohvan, mutta lopulta löysimme itsemme loistavan palvelun johdattelemina koeistumasta sohvia paikallisessa Iskussa*.

Meitä palveli rennon asiantuntevasti Iskun myyjä Jarmo, jolla tuntui hermo kestävän siitäkin huolimatta, että olimme liikenteessä koko perhe, ja koeistumisen sijasta lapset koepomppivat sohvilla. Ehkä Minea ja Nooa saattoivat myös juoksennella pitkin pitkiä käytäviä leikkien hippaa ja vähän väliä kysellä omia tarkentavia kysymyksiään, eli toisin sanoen keskeyttivät jokaikisen lauseen, jonka joku muu meistä oli ehtinyt aloittaa. Sohvakaupat venyivät hieman pidemmiksi kuin mitä olimme kuvitelleet, mutta lopulta poistuimme avuliaan ja kärsivällisen asiakaspalvelun innostamina Iskusta mukanamme ei vain yhden, vaan kahden sohvan tilausvahvistus. Satuimme nimittäin olohuoneen sohvan lisäksi löytämään täydellisen kauniin vuodesohvan tv-huoneeseemme. Tilanteeseen oli tartuttava heti, sillä kuinka usein ylipäänsä vastaan tulee katseenkestäviä, siroja levitettäviä sohvia, tai kuinka usein kahden lapsen kanssa shoppaillessa tuntuu siltä, että lapsetkin viihtyvät?

Sohvakaupoilta lähdimme kotiin enemmän kuin tyytyväisinä, sillä oli kiva tietää, että valitsemissamme kotimaisissa sohvissa laatu olisi varmasti vähintään ensiluokkaista, ja olimme kerrankin tehneet valinnan ilman että oli ensin täytynyt tutustua kymmeniin vaihtoehtoihin etukäteen – surkeana päätöksentekijänä minulle on sitä parempi mitä vähemmän vaihtoehtoja on tarjolla. Toisaalta, vaikka tiesimme miltä valmistajalta sohvamme halusimme, meinasi kankaan valitseminen käydä vaikeaksi, kun joka sävystä oli valittavana useampia variaatioita ja laatuja. Olohuoneeseen toivoimme mahdollisimman vaaleaa sohvaa (muttei valkoista lapsi- ja koiraperheeseen!) ja tv-huoneeseen huolettomampaa tummaa, ja niihin myös lopulta päädyimmekin.

Iskussa on parhaillaan menossa Relaa by Isku -kampanja, jossa monista laatusohvista saa todella hyviä alennuksia! Myös molemmat meidän valitsemat sohvat on nyt alennuksessa, olohuoneessa meillä on tämä 3:n istuttavana ja mustilla putkijaloilla, ja tv-huoneesta löytyy tämä tummanharmaana vuodesohvana.

*Sohvista saatu alennusta bloginäkyvyyttä vastaan.

Edullinen ja upea hylly

Meiltä löytyy ainakin kaksi huonekalua, jotka on olleet hävettävän edullisia, ja kuitenkin molemmat lukeutuvat tämänhetkisiin top5 lemppareihini. Toinen niistä on jakkara, josta kirjoitan myöhemmin lisää, ja toinen on tämä musta pieni metallihyllykkö, joka löytyi Ikeasta. Olin katsellut vastaavia, noin tuhat euroa kalliimpia vaihtoehtoja, harmitellen että kaikki maksoivat aivan liikaa meidän budjetille, mutta sitten vastaan tuli tämä Vittsjö-vitriini, ja ongelma ratkesi kertaheitolla. Hieman alle viisikymppiä, ja hylly oli auton takakontissa matkalla meidän olkkariin!

Viikonloppuna asettelin hyllyn yhdelle olohuoneemme tyhjistä seinistä, ja siitä se löysi lopullisen paikkansa. Kokonaisuutena olohuone on vielä melko keskeneräinen, puuttuu ainakin matto, sohvapöytä ja muutama nojatuoli, mutta kummasti se yksikin pieni hylly voi muuttaa ilmettä. Omista jemmoistani ei oikein tahtonut löytyä hyllyyn täytettä, joten kävin vielä Hennesin kotiosastolta hakemassa harmaan huopakorin ja nuo kuvissa näkyvät kaksi pientä harmaan sävyistä maljakkoa. Luulen, että hyllyn täyttäminen kuitenkin vielä vaatii muutaman reissun kukkakauppaan, sillä yksi peikonlehti ei näyttäisi hassummalta sekään tuolla hyllyn päällä, vai mitä sanotte?

The crazy plant lady

Moni siellä varmasti nyt naureskelee partaansa kun sanon tämän ääneen, mutta silläkin uhalla: olen totaalisesti hulluna viherkasveihin! Kaikenlaista vihreää on alkanut vähitellen ilmaantua meille, ensin oli tämä Lidlistä hetken mielijohteena ostettu puu, sitten tuli leikkokukat ystäviltä ja lopulta löysin itseni niin Prisman, Cittarin kuin Plantageninkin viherkasviosastoilta pyörimästä ja pohtimasta, kuinka paljon kasveja voi kerralla ostaa. Yhtäkkiä huomasin miettiväni erilaisia kauppoja, joista voisi löytyä kivoja viherkasveja, saatoin tällä viikolla jopa harkita yhtä Ikea-reissua lähinnä edulliset kasviostokset mielessäni. Suorastaan järjetöntä, jo ihan noin muutenkin, mutta vielä se, että minunlaiseni mitään kasvien kasvattamisesta (eli tässä tapauksessa hengissä pitämisestä) tietävä menee ja ostaa kodin täyteen kasveja – jotain aavistuksen pysyvämpääkin olisi sillä rahalla varmasti saanut. Eilen oli jo hyvin lähellä etten kävellyt Plantagenista ulos mukanani jättimäinen kentiapalmu. Onneksi en ihan siltä seisomalta keksinyt lähes parimetriselle puulle meiltä paikkaa, koska olisihan se ehkä ihan hyvä nyt alkuun vähän tutkailla, kuinka meillä yhteiselo lähtee käyntiin näiden jo olemassaolevien yksilöiden kanssa. Kesäkukissa kun periaatteeni on yleensä ollut ostaa edullista, niin kukat voi sitten aina kuihduttuaan vaihtaa uusiin. Satasen palmupuita ei kuitenkaan kotiin ihan kerran viikossa kanneta.

Meillekään ei varmasti olisi koskaan muuttanut tällaista määrää (yhteensä ehkä kuusi kasvia, vielä en taida päästä mihinkään viherklubiin?!) kasveja ellei kaikki vihreä olisi sisustuksessa nyt todella in. Olen ihastellen katsonut muiden kuvia upeista tyrakeista, peikonlehdistä ja palmuista, ja näin kauan siinä kesti huomata, että viherkasveillakin voi sisustaa omannäköisellä otteella. Viherkasvin ei välttämättä tarvitse olla se ysärikasvi valkoisessa muoviruukussa, vaikka sellainenkin kyllä meiltä löytyy. Pääasiassa olen koittanut valita meille sopivia, melko simppeleitä kasveja, jotka selviäisivät myös mahdollisimman vähällä hoidolla. Viherkasveihin tuntuu meikäläiseltäkin löytyvän edes jonkinlainen potentiaali, mutta jokaikinen ruukkukukka, joka on meillä pyörähtänyt, on kuollut viikon sisään. Ennen syytin luonnonvalon puutetta, ilmankosteutta ja ties mitä milloinkin keksin, mutta jälleen kuihdutettuani Minean kukan parissa päivässä täällä uudessakin kodissa, taitaa olla aika myöntää, että kaktukset ja silkkikukat on enemmänkin mun heiniä.

Perjantaikukan sijasta taidan huomenna ostaakin itselleni jälleen yhden viherkasvin, peikonlehti on nimittäin vielä hankkimatta. Tai ehkä kuitenkin haen sen kentiapalmun, ihan vain siksi että alkaa viikonloppu ja meillä jälleen täyttyy talo vieraista.

Muita vihersisustamiseen hurahtaneita?

Siistin vaatekaapin salaisuus

Kaupallisessa yhteistyössä: IKEA

Ekologisuus, karsiminen, konmarittaminen, tavarapaljoudesta luopuminen, vastuullisuus – nämä varmaan kaikki kuuluu tämän aikakauden ilmiöihin, jotka ovat jollain tapaa monelle tavoittelemisen arvoisia? Rakastan itsekin siisteyttä ja selkeyttä sisustuksessa, mutta konmarittaminen, en tiedä olisiko minusta kuitenkaan ihan niin rajuun karsimiseen. Onhan se helppoa pitää pinnat ja kaappien sisäpuolet siistinä, jos tavaraa on vain hyvin vähän ylipäätään, mutta mielestäni todellista organisointikykyä olisi se, jos saisin kaapit pysymään järjestyksessä ihan jo nykyiselläkin tavara- ja vaatemäärällä, ilman että tarvitsisi ensin luopua isosta osasta omaisuuttaan. Muuton myötä olenkin koittanut pitää tämän tavoitteenani: organisoida kaapit, laatikot ja lipastot niin että ne kiireisessäkin arjessa ja kohtuullisella tavaramäärällä pysyvät siisteinä ja järjestelmällisinä.

Reilu vuosi sitten kun aloimme suunnittelemaan nykyistä kotiamme, halusimme yhdeksi pohjapiirroksen lähtökohdaksi sen, että makuuhuoneiden yhteyteen mahtuu vaatehuoneet. Walk-in-closet tyylinen ratkaisu kuulosti enemmän kuin arjen luksukselta, joltain sellaiselta mitä yleensä ihastelee sisustuslehtien kuvissa ja mitä toivoin itsekin joskus omistavani. Niinpä idea täydellisen toimivista vaatehuoneista jäi rakentamisen ajaksi hautumaan, eikä asiaa mietitty ennen loppuvaihetta sen enempää, koska päätettäviä asioita oli matkan varrella jo muutenkin kymmenittäin. Tiesimme jo alusta saakka, että molempiin vaatehuoneisiin haettaisi kaapistot sisuksineen IKEAsta, ja että IKEAssa asioiminen tulisi olemaan yksi helpoimmista vaiheista koko rakentamisessa, kun tavarat saisi heti hakiessa mukaansa ja suunnitelmatkin saisivat vielä elää hakureissuun saakka. Kerrankin jotain mitä ei tarvitse päivätolkulla suunnitella tai tilata viikkoja etukäteen!

Päätöksemme hakea PAX-kaapistot IKEAsta oli helppo, sillä kaksi kriteeriä ratkaisi asian: sisuksien monipuolisuus ja edullinen hinta. Meille valitsimme omaan vaatehuoneeseemme neljä 75cm leveää kaappia valkoisilla liukuovilla sekä vastakkaiselle seinälle kaksi 50cm leveää kaappia saranaovilla. Lastenhuoneiden väliin jäävä tila on niin kapea, että sinne päädyimme vaatekaappien sijasta ostamaan kaksi MALM-lipastoa ja seinille tankoja henkarivaatteille, kuten siistimmille paidoille ja Minean juhlamekoille. Koska meidän vaatehuoneeseen saimme niin reilusti tilaa, olemme sinne laittaneet omien vaatteiden ja kenkien lisäksi myös mm lasten kausivaatteita, tärkeitä papereita ja muistoesineitä, lautapelejä sekä toimistotarvikkeita. Kaikella tällaisella ”pikkusälällä” on helposti vaarana levitä pitkin kaappia niin että silloin kun jotain tarvitsisi, ei sitä kaiken tavaran joukosta löydä mitenkään. Niinpä ostimme IKEAsta kaappien mukaan ison kasan erilaisia pahvisia, kankaisia ja muovisia säilytyslaatikoita, joihin olemme jokaiseen lajitelleet erilaista tavaraa. Ylähyllyjen SKUBB-kangaslaatikoista löytyy yhdestä paketointitarvikkeita, toisessa on tyynynpäällisiä, verhoja ja pöytäliinoja ja kolmanteen laitoin koko perheen kesäsandaalit odottamaan hellepäiviä. Muoviset KUGGIS-laatikot kätkevät sisuksiinsa vanhoja, tärkeitä cd-levyjä, kynttilöitä, lasten ensimmäiset synttärikortit, muita vauva-ajan muistoesineitä sekä paljon muuta. Pieniin mustiin pahvisiin toimistolaatikoihin taittelin kauneimmat pakettinauhat ja -pakettikortit. Jokaisella tavaralla on oma tietty paikkansa, josta sen nopeasti löytää ja johon sen myös helposti palauttaa ilman että hetkessä kaapin sisältö olisi yhtä sekasortoa. Samalla periaatteella järjestelimme kaiken tarvittavan myös lastenhuoneissa sekä kodinhoitohuoneen ja keittiön kaappien sisällä.

Kun pienemmille tavaroille loistavasti toimii avohyllyt ja niiden sisään laitettavat erilaiset säilytyslaatikot, niin vaatteiden kohdalla taas halusimme kokonaan unohtaa hyllytasot. Leveämpiin kaappeihin sijoitimme jokaiseen ensin ylös tankoja ja niiden alapuolelle useampia KOMPLEMENT-vetolaatikoita, joissa säilytämme esim housuja ja suurimman osan paidoista viikattuina niin että jo nopealla vilkaisulla näkee kaapin sisällön. Sukat ja alusvaatteet pysyvät hyvin järjestyksessä huopalaatikoissa, jotka ovat kätevästi yhteensopivia IKEAn PAX-sarjan kaappien kanssa. Siinä oikeastaan näiden IKEAn säilytysjärjestelmien nerous piileekin, että saman katon alta löydät ihan kaiken tarvittavan, ja KOMPLEMENT-sisuksilla saat täydennettyä kaapistoista juuri sellaiset kuin itse haluat. Ja tiedättekö, mikä parasta? IKEAssa on parhaillaan makuuhuoneviikot 16.2.-18.4., jolloin tavarataloissa ja netissä on paljon hyviä tarjouksia, mm KOMPLEMENT- ja SLÄKTNING-sisukset -20% IKEA FAMILY -jäsenille 16.2.-19.3.2017. IKEA FAMILY -jäseneksihän on muuten helppo liittyä vaikka samantien lähettämällä oma sähköpostiosoite tekstarilla numeroon 16162.

Tankojen, hyllyjen ja vetolaatikoiden (jotka muuten sulkeutuvat ihanan pehmeästi!) lisäksi halusin vaatehuoneeseen pientä luksusta valitsemalla itselleni ulosvedettävän korutason ja useampia kenkähyllyjä niin leveämpiin kuin kapeampiinkin kaappeihin. Osa kengistä laitettiin koriin, johon mahtuu useampi pari, mutta niin sanotut paremmat kengät on tyylikkäästi aseteltuina kenkätasoilla, joihin mahtuu 50cm leveinä noin neljä kenkäparia. Myös housuille löytyy oma kätevä ulosvedettävä telineensä, johon saisi helposti mahtumaan lähes koko meidän perheen kaikki housut! Edellisestä kodista meiltä löytyi tämä sama housuteline, ja se oli ihan ehdoton pitämään suorat housut suorina ja toimi hyvin esim säilyttämään vöitä tai tilapäisenä henkaripaikkana lasten takeille.

Kerroinkin jo aiemmin tässä postauksessa, että kävimme ostamassa PAX-kaapistot paikan päältä Kuopion IKEAsta, ja apunamme käytimme IKEAn loistavaa asiakaspalvelua niin kaappien suunnittelussa kuin tuotteiden keräilyssäkin. Halutessaan IKEAsta saa myös kokonaisvaltaisen IKEA Avaimet käteen -palvelun, joka sisältää kaiken alusta loppuun – suunnittelun, rahoituksen, tuotteiden poiminnan, kuljetuksen ja asennuksen – helpommalla ei siis enää taida olla mahdollista päästäkään. Meillä kaapit on olleet käytössä vasta parisen viikkoa, mutta jo nyt ne tuntuu mitä parhaimmalta ratkaisulta niin sisuksineen kuin ulkonäöltään. Valitsimme simppelin valkoista, mattapintaista pintaa koska ajattelimme jättää vaatehuoneen ja makuuhuoneemme välisen oviaukon ovetta, mikä tarkoittaa sitä, että kaapit ovat näkyvä osa makkaria. Ainakin toistaiseksi vaatteet ja tavarat on pysyneet hyvin järjestyksessä ja siististi omilla paikoillaan, mutta kaaoksen iskiessä ovet voi aina vetäistä kokonaan kiinni, ja näkymä makuuhuoneeseen on silti selkeä ja siisti. Nämä ne on niitä pieniä juttuja, jotka tekee arjesta toimivamman ja astetta kauniimman.

Tervetuloa meille taloesittelyyn

Tulin vinkkaamaan teille, että huomenna laskiaissunnuntaina meillä on Kylätimpureiden järjestämä taloesittely klo 14-17 välillä. Jos siis huomiselle ei ole ihmeempiä suunnitelmia ja ajatuksissa on ehkä rakennuttaa joskus itselle taloa tai paritalon puolikasta, niin käykäähän pyörähtämässä paikan päällä kuuntelemassa, millaisia ratkaisuja Kylätimpureilla on tarjota (ja ei, tämä ei ole maksettu mainos). Meidän talosta ei olisi ollut mahdollista saada tällaista kuin se nyt on, jos olisimme valinneet jonkun talopakettifirmoista, sillä projektin edetessä joustavuus on ollut monessa paikkaa tärkeää – varsinkin niissä tilanteissa kun talon rouva päättää vielä kolmannenkin kerran muuttaa mieltään. Hinta, laatu, joustavuus, aikataulut ja työn jälki – koko pakettiin olemme olleet alusta loppuun oikein tyytyväisiä. Lisää infoa huomisen esittelystä löytyy Kylätimpureiden nettisivuilta ja instasta!

Viherkasvivinkki

Aika keskeneräistä on i know, mutta uskalsinpa silti ottaa muutaman kuvan meidän makkarista, koska jotain lähes historiallista tapahtui. Mun makkarissani on viherkasvi. Ihan oikea kasteltava ja huolenpitoa vaativa viherkasvi. Elävä sellainen. Tai noh, ainakin vielä toistaiseksi elossa oleva, mutta ensi viikosta en voi mennä takuuseen, puhumattakaan että se vielä pidemmän ajan päästä tuossa seisoisi.

Nimenomaan siitä syystä ettei viherpeukalon taitoihini ole juurikaan (ollenkaan!) luottamista, on minulla ollut kesälläkin tapana uusia pihan kukat ehkä jopa kolmesti sen mukaan, miten entiset aina kuihtuvat. Ongelmani on se, etten yhtään muista kastella kukkia tai jaksa lannoittaa, vaihtaa ruukkua, nyppiä lehtiä tai yhtään mitään. Yleensä välttelen muiden kuin leikkokukkien ostamista, mutta nyt törmäsin aika ohittamattomaan tarjoukseen kauppareissulla – tälle kasville, jonka nimeä en todellakaan tiedä, oli Lidlissä lätkäisty hinnaksi hieman alle 20€. Nappasin kasvin kainalooni ja kiikutin sen alkajaisiksi makkarin tummanharmaan seinän kaveriksi, ajatuksena siirtää se vielä alakertaan kun ehdin ostaa uuden ruukun. Mutta se mitä tulin teille tänne sanomaan, on että kannattaa koukata Lidlin kautta, jos yksi nahkealehtinen kumppani voisi sopia teidänkin seinänvieruksia koristamaan.

luukku 19: korttiseinä & arvonnan voittaja

Näyttää suurin osa meidän sukulaisista ja ystävistä osanneen lähettää tänäkin vuonna kortit ajoissa, sillä niitä on alkanut pari päivää sitten ripotella postiluukkuun tasaiseen tahtiin. Vaikka kuinka vannoin, että tänä vuonna minäkin olisin hyvissä ajoin teettämässä joulukortteja niin niinhän siinä lopulta kävi, että kuvat otettiin vasta tänään ja kortit postitetaan huomenna!

Kortteja on tullut joka vuosi sen verran paljon, ettei ne millään mahdu esille pöytätasoille. Olisi kuitenkin kiva saada kaikki kortit näkyville, ja aiempina vuosina olenkin teippaillut niitä jääkaapin oveen. Tällä kertaa kun paketoinnin jäljiltä sattui vielä olemaan noita kivoja bakers twine -naruja, niin tein niistä muutaman ”kiskon” kortteja varten. Lopputuloksesta tuli aika hauska, vai mitä!

Sitten vielä Marimekon lahjakortin arvontaan.. Pyysin teitä samalla kirjoittamaan toiveita sen suhteen, mitä täällä blogissa haluaisitte jatkossa nähdä, ja olin vallan häkeltynyt ja otettu siitä, kuinka kauniisti blogistani puhuitte. Valtavan iso kiitos kaikista kauniista sanoistanne, lupaan jatkossakin tehdä parhaani, jotta saisin ajatukseni ja innokkuuteni siirrettyä myös tänne blogin puolelle. Toivoitte juttuja pääasiassa lastenvaatteista ja sisustuksesta, eli juurikin siitä, mistä useimmiten kirjoitan. Mut yllätti kuitenkin se, kuinka monessa kommentissa haluttiin kuulla meidän peruskuulumisista, sillä ne postaukset saavat yleensä teidän puolelta vähiten kommentointia. Siitä olen tulkinnut, että ne ehkä vähiten kiinnostavat, mutta ehkäpä kuitenkin niitä arjen touhujakin voisi välillä ripotella jatkossakin joukkoon.

Arvonnan suoritti tälläkin kertaa random.org ja voittajaksi valikoitui numero 26 eli nimimerkki JohannaL. Paljon onnea voittajalle, toivottavasti löydät lahjakortilla jotain ihanaa itsellesi! Laitatko osoitetietosi tulemaan sähköpostiini mahdollisimman pian niin saan lahjakortin heti postiin. Kiitos kaikille kommentoineille ja sydämellisesti tervetuloa uudet lukijat <3!

luukku 17: joulu narussa

Jo alkaa meilläkin joulu näkyä ympäri kotia. Kuusen haku on vielä edessä viimeistään viikonloppuna (se siitä ajoissa hakemisesta!), mutta muuten on kaikki koristeet jo löytäneet paikkansa. Mitään pukkien ja tonttujen kansoittamaa joulumaata ei meille siis tänäkään vuonna tullut, vaan enemmänkin luotan hillittyihin, pieniin vihjeisiin joulun lähestymisestä.

Kovin huomaamaton vihje ei ole tämä Hama-huumassa valmistunut jul-teksti, jonka sujautin roikkumaan Minean huoneen ovenkahvaan. Kumma kyllä, on se saanut olla paikallaan koskemattomana ainakin toistaiseksi. Ehkäpä joulun jälkeen tekstin voisi vaihtaa Minean nimeen, ja jälleen saisin hyvän syyn vähän hama-helmeillä ;).

Samalla innokkuudella syntyi inspiroivan Kotipalapelin tyylillä nauha Marimekon Kuusikossa-kuosista. Tämän idean toteuttaminen oli periaatteessa täysin ilmaista, sillä leikkasin kuuset paperikassista, johon ostokseni Marimekolla pakattiin. Kuosi on niin valtavan ihana mustavalkoisena sekä värillisenä että meidän joulu olisi mieluusti voinut olla kauttaaltaan Kuusikossa!

P.S. Vielä ehditte tänään ja huomenna osallistua Marimekon lahjakortin arvontaan täällä!

luukku 16: kynttilänvalossa

Mitä olisi joulu ilman kynttilöitä? Jos minulta kysytään niin nämä kaksi asiaa on niin erottamaton pari, että ihan varmuuden vuoksikin on kerättävä kaapit täyteen kynttilöitä jo hyvissä ajoin. Tai ehkei se tapahtunut ihan niin kovin suunnitellusti, mutta lopputulema on sama: meiltä löytyy muutama kokonainen hyllyllinen kynttilöitä. Jotkut ne hamstraa ruokaa maailmanloppua varten, meiltä löytyy kynttilöitä koko naapurustolle, jos sattuu tulemaan vähän pidempi sähkökatkos ;).

Joskus kynttilöiden polttaminen pääsee unohtumaan toviksi, mutta noin periaatteessa meillä poltetaan niitä pitkin talvea, joskus jopa kesäiltoina ulkoterassilla. Lähes joka tasolta kodistamme löytyy kynttilä tai parikin, ne kun niin kivasti käyvät erilaisiin kattauksiin ja asetelmiin. Yksi varma kynttilätön paikka meiltä tosin löytyy ja se on etupihan ulkolyhdyt. Muutaman vuoden kokemuksella voin todeta, että ensimmäisenä laiskuus näkyy siinä, ettei ulos jaksa lähteä sytyttämään kahta kynttilää silloin kun ulkona tuiskuttaa ja pakkastaa. Onneksi sain pelastajiksi Partyliten vahapintaiset led-pilarikynttilät, jotka voi ajastaa syttymään ja sammumaan päivittäin samaan aikaan. Yksi parhaista keksinnöistä aikoihin!

Muillekin kynttiläfaneille vielä vinkkinä, että Iittalan myymälöissä on myynnissä näitä kauniita hehkuvanpunaisia Balmuirin pallokynttilöitä. Kynttilöitä oli saatavilla kolmea eri kokoa, meille kotiutui niistä isoin, sillä eri kokoisena palloissa oli pientä värieroa vaihdellen punaisesta aavistuksen oranssimpaan. Paraatipaikalle keittiön pöydälle päästyään kynttilästä tuli kertaheitolla tämän joulun suosikkini.

luukku 7: jääkaapissa sataa lunta!

Moneltako teistä löytyy kotoa jonkinlaista liitutaulua? Vuosi, pari sitten alkoi monessakin kodissa näkyä maalattua liitutaulua tai sähkökaappia koristavaa tarraa, ja näin jälkitoimituksena liitutaulutarra oli hankittava meillekin. Rullan saavuttua postista olen sommitellut sitä vähän sinne sun tänne, alkuperäinen idea oli liimailla tarraa Minean huoneeseen. Nyt siellä kuitenkin komeilee Ikean puu, ja seinillä alkaa olla jo ihan riittävästi tavaraa.



Jouluiseen käyttöön tarrarulla pääsee vielä lähempänäkin joulua, mutta ensin kuusen mallinen pala saa ilahduttaa meitä jääkaapin ovessa. Tarra irtoaa aika helposti taustastaan, mikä tekee leikkaamisesta sen verran haastavaa, että lumisade piti tehdä ihan tavallisesta mustasta kartongista. Eipä noihin pieniin hiutaleisiin olisi mitään mahtunut kirjoittamaankaan, vaan tärkeimmät rakkausviestit rustataan jatkossa tähän kuuseen!
 

luukku 6: tähti

Itsenäisyyspäivän kunniaksi koti on saanut lisää valoa ja koristeita. Vähän myöhässä olen tänä vuonna asian suhteen, sillä vieläkin olisi laitettavaa eikä joulukoristeista taida olla esillä edes puolia. Uutuutena kirjahyllyn päälle asettelin viime viikolla tekemäni tähden, johon haettiin Minean kanssa pulkkaretkellä oksia lähimetsästä. Näitä Daavidin tähtiä syntyy helposti liukuhihnatyönä, joten tein yhden tuliaisiksi siskolleni, jonne suuntaamme huomenna aamuvarhaisella.

Tähteä varten valitsin suht tasapaksuisia oksia ja poistin niistä kaikki silmunkohdat. Asettelin oksat haluamaani tähden muotoon pöydälle ja karhunlangalla sidoin kaikki risteymäkohdat tiukasti. Lopuksi leikkasin ylimääräiset oksanpäät pois, kieputin ympärille valot ja siinäpä se. Tähti sopii vaikka ulko-oveen, takan päälle tai pienempänä versiona paketin koristeeksi. Yksinkertaisen kaunista!

Hyvää itsenäisyyspäivää Suomi!

luukku 4: DIY kuusenpallot

Mustavalkoisen vallattua tilaa kodissamme päätin kokeilla, miltä sama värimaailma tuntuisi joulukoristeissa. Ei sitä missään kait ole määrätty, että joulun pitäisi olla kimaltava tai punainen, ja itselleni parhaiten sopii se, että joulu on joka vuosi vähän erisävyinen. Punainen kulkee pienissä määrin aina rinnalla, mutta päävärinä sitä tuskin tullaan meillä näkemään koskaan.

Mustia joulukoristeita kaupoissa näkee melko vähän, joten näpertelin hyvin yksinkertaiset kuusenpallot itse käyttäen ainoastaan styrox- ja massapalloja, mustaa tussia, lankaa ja nuppineuloja. Massapallot on vähän liian raskaita tähän meidän reppana-huonekuuseen, mutta oikean kuusen oksat kestää aattona niiden painon ihan varmasti. Kokeilin paria erilaista helppoa kuviointia, ja ihan kivoja molemmista tuli. Yhteen palloon vielä dymoilin hyvän joulun toivotukset.

 

Viime vuodelta meillä on säästössä pieniä hopeisia palloja ja tähtiä, jotka taittelin kiiltävästä paperista. Kaikki nämä ja vielä muutama muukin diy-kuusenkoriste pääsee aattona koristamaan meidän kuusta. Tänä vuonna kuusi hankitaan jo hyvissä ajoin varastoon odottamaan, ettei käy niin kuin viime vuonna, jolloin ainoat jäljellä olevat kuuset oli lähes pystyyn kuolleita. Päästiinpähän ainakin siivoamisssa helpolla, kun kuusessa ei juurikaan ollut neulasia, joita varistella pitkin lattioita!

Missä väreissä teidän joulu otetaan vastaan?

luukku 1: ihanimmat joulukoristeet

Joulukuu ja kalenterin ensimmäinen luukku. Seuraavat 24 päivää on tiedossa jouluisia kuvia, diy-ideoita, leipomista, yllätyksiä, puuhailua ja paljon joulumieltä! Toivottavasti pysytte mukana joka päivä!

Tänään luukun takaa paljastuu haaste, joka on odottanut toteutustaan jo hyvän tovin! Haasteen sain Annikalta (ja ehkä joltain muultakin?), ja tarkoituksena oli esitellä oma lempijoulukoriste sekä linkittää postaus Annikan Karkkipurkki-blogiin.

Valitsin yhden sijaan kaksi, toinen niistä itse tehty viimevuotinen ja toinen uusi Putiikkipäivänä ostettu. Pentikillä käydessämme mukaani lähti tämä kaunis lasipallo kuuseen, sillä siinä on jotain niin ihanan herkkää ja tunnelmallista. Useampaa en raaskinut ostaa, mutta yksi erilainen ja vähän näyttävimpi koriste toimii kuusessa varmasti ihan loistavasti! Kaikki muu kun tulee todennäköisesti olemaan tänä vuonna omatekemää :).

Toisena lempparina kuvasin kuusikolmikon, jonka tein viime jouluna pöytäkoristeeksi. Älyttömän helpot, muunneltavat ja katseen kiinnittävät kuuset, jotka kieputtelin valmiiksi hetkessä. Jos innostut itekin askartelemaan niin näihin tarviit styrox-kartion pohjaksi (halutussa koossa), johon liimataan pieniä pisaroita sinne tänne matkan varrelle ja lempilankaa kieputellaan kartion peitoksi alhaalta ylös. Mä käytin Novitan lankoja, joista tuo pörröisin taisi olla viime vuoden sesonkituote, mutta vastaavia löytyy varmasti tänäkin vuonna. Lopuksi viimeistelin kaksi kuusta liimaamalla toiseen Swarovski-kristalleja ja toiseen pieniä valkoisia helmiä. Onnistuu keneltä tahansa :)!

sopivan leikkisää

Pohdiskelin ja pähkäilin Minean huoneen väritystä sen jälkeen kun sinne tuli uusi mustavalkoinen matto. Pitäisikö sen rinnalle ottaa jokin kirkas tehosteväri? Pysytäänkö jo olemassa olevissa vaaleanpunaisissa yksityiskohdissa ja sopiiko beiget seinät muuhun väritykseen enää ollenkaan? Lopputulemana vaaleanpunaiset tyynyt sai lähteä, seinät maalaisin mielellään uudelleen (jos uskaltaisin asiaa edes ehdottaa miehelleni ;)!) ja tehosteväri on edelleen harkinnassa. Värin sijasta liputan tällä hetkellä ennemmin kuvioiden nimeen.

Melkein jo tilasin Marimekon räsymatto-kangasta Marimuksusta, keltainen sopisi nimittäin täydellisesti mustavalkoisen kanssa. Sitten törmäsinkin Elloksella kivoihin tyynynpäällisiin, jotka oli ihan superhalvat ja jatkavat samalla mustavalkoisella teemalla. Näitä löytyy myös värikkäänä versiona täältä, jos joku ihastui yhtä kovasti kuin mä!

Pinkkiä paperipalloa ja pöllötyynyä lukuunottamatta tehosteväri saa nyt odottaa ainakin kevääseen asti.. Tuleehan sitä väriä runsaasti leluistakin, jotka valitettavasti on suurimman osan päivästä levällään pitkin koko kotiamme :). Ja taitaa joku olla joskus todennut niinkin, että liika virikkeellisyys (tässä tulkittuna värikkyys :)) turruttaa aisteja ja mielikuvitusta! Tai sitten vaan myönnän, että tykkään värittömyydestä ja seesteisyydestä sisustuksessa :). Tarkkasilmäiset ehkä bongaavat huoneesta jotain muutakin uutta tyynyjen lisäksi, mutta siitä lisää joulukalenterissa (joka starttaa sunnuntaina!!).

Entä teillä, lastenhuone sateenkaaren väreissä vai muuta sisustusta noudattaen? 

Annoa astiakaappiin

Täällä on täysi tohina päällä leivonnaisten koristelun kanssa, mutta aina löytyy pieni hetki omalle ajalle blogin parissa :)! Viime viikolla suuntasin vielä kerran Kodin1:lle, kun Annon tyynynpäälliset miellyttivät sisustussilmääni niin kovasti. Vieläkin olisi muutama koriste-esine mielessä, ja huomasin kivan lampputarjouksenkin, mutta tällä kertaa mukaan lähti pino astioita.

Tyynynpäällisten kuviolla Annolta löytyy ainakin mukeja, lautasia, erilaisia purnukoita ja tarjotin. Meillä kaapit pursuaa jo ennestäänkin kaikenlaisia eriparisia astioita, mutta siitäkin huolimatta halusin tämän kahvattoman kupin sokeriastiaksi. Samalla ostin purkin ja kupit, jotka vilahtivat kuvissa eilisen tiikerikakun kanssa. Mihinköhän Annon pisarat ja kolmiot meillä vielä voisi levittäytyä, tuntuu nimittäin etten vieläkään oo saanut tarpeekseni!
Ihanaa viikonloppua!

Putiikkipäivä vol 2

Meidän Keski-Suomen bloggaajien Putiikkipäivän ensimmäisessä osiossa vierailtiin De Cafessa, Sisustus Ilossa ja Sisustuskärpäsen kioskissa, mutta matka jatkui vielä näiden jälkeen neljään kiinnostavaan ja käymisen arvoiseen paikkaan.

Kioskin jälkeen vuorossa oli kauppa, jonka voin varmasti sanoa tulevaisuudessa kuuluvan suosikkeihini, suuntasimme nimittäin Marimekolle. Marimekon klassiset kuosit on meille kaikille suomalaisille tuttuja, vai kukapa ei olisi omistanut jotain unikko-kuosista sen kulta-aikana. Unikko saa ensi vuonna juhlavuotensa kunniaksi ainakin mustavalkoisen ulkoasun, ja klassikoiden lisäksi löysin monta ihastuttavaa kuosia tämän hetken uutuuksista. Pienenpienen hankinnan tein jo lauantaina, mutta joulun Kuusikossa-kuosi ihastutti niin valtavasti, etten melkeinpä oo saanut nukutuksikaan ajatellessa mustavalkoisia kuusia meidänkin olohuoneessa ;)!

Aika moni muukin meiän porukasta huokaili Kuusikossa-kuosin edessä, mutta huokaukset ei loppuneet siihen, vaan Pienikamari vain nosti sisustuskuumetta entisestään! Pienikamari on meidän jyväskyläläisten oma ylpeys. Kyllä täältäkin löytyy jotain ihanan omalaatuista ja niin kiinnostavaa, että muuallakin Suomessa mielenkiinto on herännyt tätä putiikkia kohtaan. Onneksemme Pienikamarin nettikauppa avataan pian ja pääsemme tulevaisuudessa kotisohvaltakin selailemaan valikoimaa, joka sisältää lähes kaikkea maan ja taivaan väliltä.

Pienikamari on pikkuruinen lelukauppa, josta voi tehdä löytöjä niin äideille kuin tyttärillekin. Pieneen tilaan on saatu mahtumaan valtavat määrät kiinnostavia esineitä, on nukkekodin kalusteita, pehmoleluja, astioita, koruja, karkkia, pelejä, pikkuautoja, pieniä salkkuja… Pienikamari on kauppa, josta etsivä löytää ja aika pysähtyy, kun yhden hyllyn edessä voi seisoskella ihmettelemässä ties kuinka kauan. Ja krääsää karttaville voin sanoa, ettei täältä löydy niitä halpamuovisia, persoonattomia markettitavaroita, vaan aitoja muistoja.

Pienikamarista hyppäsimme maalaisromantiikan ja joulun tunnelmiin Pentikille. Pentik on kotoisia tuoksuja, muhkeita tekstiilejä, maanläheisiä sävyjä ja kuuluisan tyylikkäitä paketteja. Pentikin myymälässä ihastelin punaiseksi sisustettua joulua, ja mukaani lähti yksi erityisen kaunis joulukoriste, josta postailen vielä myöhemmin ihan erikseen. Pentikin hopeinen joulupuu olisi myös upea joulunajan koriste eikä ihmekään, että siitä on tullut valtava blogihitti. Kuinka monelta teiltä se löytyy kotoa tai haavelistalta?

Mahtavan päivän tunnelmia menimme purkamaan Figaron Winebistroon, jossa omistaja viihdytti meitä tarinoillaan sekä herkullisilla tapaksilla ja viineillä. Jäin ihmettelemään, miksen vielä koskaan aiemmin ollut Winebistrossa käynyt, paikka kun tuntui jo ensinäkemältä niin omalta. Winebistrossa on kivan lämmin ja kotoisa tunnelma eikä yhtään huono ollut viinitarjontakaan ;)!

Viinin kaveriksi Winebistrosta saa purtavaa, ja löytyyhän seinän toiselta puolelta Jyväskylän lempiravintolani Figarokin. Meiän ilta Winebistrossa oli juurikin niin ihana kuin mahdollista, paljon naurua, herkullisia makuja, puheensorinaa, hyviä viinejä ja parasta seuraa! Valtava kiitos teille ihanat naiset! Olen varma, ettei lauantai jää viimeiseksi!

lauantain sisustuskierroksella vol 1

Eilen ja tänään on päässyt useammastakin Keski-Suomalaisesta blogista lukemaan meidän lauantaisesta Putiikkipäivästä, ja nyt on munkin aika hieman raottaa verhoa päivän tapahtumiin. Päivän ideoinnista ja toteutuksesta vastasi Talosanomien Jenni ja Modernisti Kodikas -blogin Kerttu, jotka molemmat olivat justiinsakin niin valloittavan ihania naisia kuin blogien perusteella voisi kuvitellakin! Myös muita mahtavia tuttavuuksia sain päivän aikana solmia, sillä mukana oli lisäksi nämä blogit:

Mihin kaikkialle tämä yli kymmenpäinen naisjoukko päivän aikana sitten oikein ehti? Vastaus voisi hyvin olla ei juuri mihinkään, koska päivä alkoi Jyväskylän Torikeskuksessa sijaitsevasta sisustuskahvila De Cafesta, jossa puheensorina oli heti jo niin innostunutta että pelkästään jutellessakin aika olisi tällä porukalla kulunut hyvinkin nopsasti! Viihtyvyyttä auttoi suuresti myös se, että saimme nautiskella De Cafen lounassalaatit ja jälkkäriksi kakkukahvit. Oma valintani vuohenjuustosalaatti ja Daim-juustokakku oli niin täydellinen että De Caféhen on päästävä mahdollisimman pian uudestaan!

De Cafe oli lähes täydellinen uusi kahvilatuttavuus, paitsi että herkuttelun lomassa voi lompakko joutua koville, jos sisustuksesta löytää jotain omaankin kotiin sopivaa. Sisustuskahvila nimittäin on nimensä veroinen ja myy myöskin sisustustuotteita, joita on kivasti ripoteltu pitkin poikin kahvilaa. Eikä yhtään huonolta kuulosta livemusiikkikaan, jota De Cafessa voi jatkossa kuulla viikonloppuiltaisin!

Paitsi ne ihanat herkut jäi De Cafesta mieleeni myös upeat betonipenkit, jotka lisäsin oman metrimittaisen pakko saada -listani jatkoksi ennen kuin jatkoimme seuraavaan tutustumisen arvoiseen putiikkiin, Yliopistonkadun Sisustus Iloon. Tätä kauppaa ei turhaan Iloksi kutsuta, vaan omistaja ja sisustussuunnittelija Margit otti meidät bloggaajat avosylin ja hymysuin vastaan. Sisustus Ilo oli mulle jo vanha tuttavuus, sillä meille sieltä on aiemmin kotiutunut Gantin tekstiilejä ja Linumin raitakangasta metrikaupalla. Ilo erottuu isommista sisustuskaupoista sillä, että sieltä olen kokenut saavani aidosti avuliasta palvelua, kun myyjä jaksoi lähes tuntitolkulla pohdiskella kanssani, minkä sävyinen kangas meidän tuolinpäällisiksi sopisi, ja sainpa vielä kaikki kankaat ja tyynyt kotisovitukseenkin. Voiko asiakaspalvelulta enempää toivoa!?

Sisustus Ilon merkkejä Gantin ja Linumin lisäksi on mm. Kartell, Alessi ja Woodnotes. Gant on ollut yksi lemppareistani jo pidemmän aikaa, mutta tällä vierailulla jäin vähän liiankin pitkäksi aikaa ihastelemaan Kartellin Masters-tuolia. Kahden vaiheilla olen myös erään upean valaisimen suhteen, jonka hyvin todennäköisesti joudun käydä tilaamassa itselleni joululahjaksi (monestikohan tämä veruke menee vielä miehelleni selitykseksi..?).

Ettei postaus venyisi yhtä pitkäksi kuin hankintalistani, vieraillaan vielä yhdessä pikkuputiikissa Sisustus Iloa vastapäätä. Uutena ihastuttavana tuttavuutena pääsin piipahtamaan Sisustuskärpäsen vanhasta uutta -idealla toimivaan kioskiin. Kioskin puikoissa häärää idearikas bloggaaja, jonka kädentuotteita voisi tutkiskella ja ihailla pidemmänkin aikaa. Tämä on ehdottomasti kauppa, josta löytää lahjan ystävälle, joka arvostaa ekologisuutta ja itse tehtyä, ja kioskissa vieraillessa saa itsekin pienen diy-inspiraation.

Jos jaksoit lukea loppuun asti, niin iloksesi tulossa on vielä toinenkin postaus Putiikkipäivästä! Huomenna kuitenkin ensin suoritetaan Marimekon arvonta, ja voi tällä viikolla blogissa vilahtaa vähän lisää Annoakin :). Mikäli inspiroiduit vain kuvista ja hyppäsit suoraan postauksen loppuun, niin laita putiikit itsellesi ylös ja piipahda ainakin näissä, kun seuraavan kerran Jyväskylä kutsuu!

lähes rakastettavat tyynynpäälliset

Ennen kuin menen eilisen Putiikkipäivän tunnelmiin (joka muuten oli ihan mahtavan onnistunut!) laitan muutaman kuvan olohuoneen uutukaisista. Kerrottehan jos tän huoneen tuijotteleminen alkaa teitä jo tympiä, mä kun en osaa lopettaa keskeneräisen projektin kanssa. Jos vielä tv-tason, vitriinikaapin, sohvapöydän ja tyhjyyttään ammottavan seinäpinnan saamme jonain päivänä vaihdettua/sisustettua, niin sitten alkaisi olla lähellä valmista, mutta toistaiseksi vain suunnitellaan ja haaveillaan.

Tällä kertaa tieltä sai väistyä harmaat pyöreät tyynyt, jotka oli omaan makuuni vähän liian glamour-tyyliset. Rakastan koteja, joista löytyy paljon kiiltävää, bling blingiä, timantteja ja läpinäkyvää Kartellia yhdistettynä runsaaseen silkkiin ja tekoturkikseen, mutta kun nyt tälle pelkistetyn skandinaavisen linjalle pyritään, niin mikäs muukaan kun mustavalkoinen koristetyyny tuli tilalle :). Tyynynpäälliset oli loistava löytö Kodin1:sen Anno-shopista, sillä hintaa näillä oli noin 5€ kappaleelta! Eipä harmita, jos mieli myöhemmin muuttuu, ja näiden rinnalle voi halutessaan hankkia toiset, vähän monivuotisemmat tyynynpäälliset.

Myyjän mukaan saman kuosin mustat pyöreät tyynyt oli syksyn myyntimenestys, eikä montaa kappaletta näitäkään enää Suomen Kodin1:stä löydy. Nälkä kun kasvaa syödessä, niin nyt haluaisin vielä hieman lisää mustaa tyynyjen pariksi.. Mutta mitä ja minne?

Annon raitamatto olohuoneessa

Muistatte varmaan tämän mattoprojektin ja sen kaiken jahkailun ja epävarmuuden, mitä yksi olohuoneen mattohankinta voikaan saada aikaan!? Oon aina sanonut olevani uskomattoman surkea tekemään mitään sisustukseen ja omiin vaatevalintoihini liittyviä päätöksiä, ja se varmaan näkyykin täällä blogissa. Jos ei muuten, niin ainakin siinä että mieleni muuttuu lähes yhtä usein kuin sukat!

Yksi asia on tällä hetkellä varmaa, se että haluan sisustuksessa mennä selkeästi pelkistetympään ja raikkaampaan tyyliin kuin mitä kotimme nykyisellään on. Toiveissa olisi sisustaa tulevaisuuden omakotitaloa sisustuksen klassikoilla, kaikella kauniin ilmavalla, pelkistetyllä ja tietenkin valkoisella. Harmaa on jo pitkään kulkenut meillä valkoisen kaverina, ja nyt uutena innostuksena mukaan on tullut musta. Aika värikästä, eikö ;)?

Harmaa Pandora-matto olisi ollut tosi kaunis meidänkin olkkariin (ja on muuten tällä hetkellä Kodin1:ssä alennuksessa), mutta mieheni sai sanoa viimeisen sanan, ja niin matto lähti samaa kyytiä takaisin kauppaan :). Seuraavalla kerralla raahasin miehenkin mukaan ostoksille, ja matkaan lähti tämä kaunis ja ajaton Annon Korsi-villamatto sen Minean huoneen mustavalkoisen Sirun lisäksi. Parempaa lopputulosta ei kait olisi voinut toivoakaan, kun molemmat oli tyytyväisiä ja matot saatiin viimein uusittua.

Raidat toimii aina, ja niin tämänkin kanssa ajateltiin, että ehkä matto voisi olla pitkäaikainen hankinta, kun se käy aika kivasti lähes mihin huoneeseen tahansa. Yksi ainoa miinus tässä ja Minean huoneen uudessa matossa on verrattuna entisiin karvamattoihin: imurin saa kaivaa huomattavasti useammin esille! Karvamattoihin koirankarvat ja roska upposi kivasti, mutta hyvä jos nämä uudet pysyvät siistinä paria tuntia pidempää. En siis suosittele laiskoille siivoojille!

Kuinkas siellä, sisustetaanko teillä klassikoilla? Ja miltä Annon uusi matto näyttää teidän silmään?

ihana uutuus Marimuksu ja alekoodi

Tulihan sekin aika elämässäni kun hurahdan täysillä suomalaiseen designiin, vaikka vielä vuosi sitten hurrasin niin kovasti mannermaisen, Lexington-henkisen sisustuksen puolesta. Vaatteissa tyylini on jo pitkään pysynyt melko muuttumattomana, oma vaatekaappini pursuaa valkoista, beigeä, mustaa, harmaata ja tummansinistä eikä Minealtakaan niin kovin värikkäitä vaatteita löydy. Tähänkin on vähitellen ollut muutosta ilmassa, ja oonkin hankkinut joitain värikkäämpiä vaatekappaleita etenkin Minean kaappiin. Yksittäisinä väripilkkuina ne onkin parhaita, kun yhdisteltävyys perusväreihin on helppoa!

Viimeisimmän pirteän hankinnan syksyn synkkyyteen tein Minealle Marimuksusta, joka myy Marimekkoa, Aarikkaa sekä lapsille lisäksi Ruskovillaa, Geggamojaa ja Molo kidsiä. Valikoimassa on niin paljon kaikkea kivaa, että ostoskoriin tahtoisi klikkailla vähän sitä sun tätä ja shoppaillessa lista sen kuin kasvaa.

Marimuksun vaatepuolella etenkin Marimekko on hyvin edustettuna, ja perheen pienimmille on tarjolla selkeälinjaista Suomi-designia kivoilla kuoseilla. Vai mitä sanotte noista mustavalkoisista leggareista tai söpöstä autohaalarista? Meidän pieneen omenoita rakastavaan tyttöön uppoisi täydellisesti omenakuviot, tai oikeastaan kaikki kuvioilla varustetut vaatteet on tällä hetkellä kovassa huudossa!

Koska sisustusmakuni on tällä hetkellä täysin kallistunut selkeälinjaisiin skandinaavisiin linjoihin, hullaannuin totaalisesti Marimuksun kodintuotteista! Voisin kertaheitolla tilata tyynyt, uuden astiaston, tekstiilejä sekä teekannun, puhumattakaan pussukasta! Kaikki nämä olisi myös loistavia joululahjavinkkejä, ja muutaman taidan tilatakin sukulaisille (sekä itelle ;)) jemmaan. Tuleeko teille pakko saada -fiilistä näistä?

Erityisen kiva juttu on, että saan tarjota teille lukijoilleni alekoodin Marimuksun nettikauppaan, jolla saatte -15% normaalihinnoista pois (ei koske Ruskovillaa, voimassa 10.11. asti). Kampanjakoodi minishow tulee syöttää sivun yläkulmaan jo sivuille mennessä, ja sivusto näyttää alehinnat valmiiksi. Koodi koskee myös Marimekon uutuuksia, joten nyt kannattaa hankkia joululahjat, ja huomenna ehtii varmaan tilata vielä isällekin jotain kivaa :)!

mustavalkoinen muutos lastenhuoneessa

Kuten eilen vihjasinkin on Minean huoneessa jälleen puhaltanut uusia tuulia. Niin sanotun ekan version hempeys ja vauvamaisuus vähän häiritsi, ja olinhan muutenkin suunnitellut epäkäytännöllisen karvamaton vaihtamista. Niinpä yhdellä sunnuntaiajelulla hurautimmekin Kodin1:een vähän sillä ajatuksella, että jos se Pandora-matto kuitenkin hommattaisiin (viimeksi palautin sen, mutta heti viikon päästä kaduin tekoani ja jäin haaveilemaan sen ostamisesta uudelleen).

Toisin kuitenkin loppujen lopuksi kävi, sillä Annolta löytyi vaikka mitä muitakin kivoja mattoja kun vähän tarkemmin alkoi penkomaan. Poistuttiin sitten kaupasta kahden Annon maton kanssa, raitaa Minean huoneeseen ja kolmiota olohuoneeseen. Mattoja tovin kotona tuijoteltuamme vaihdoimme niiden paikkoja ja voila! johan silmä lepäsi! Olohuoneen kaksi vanhantyylistä huonekalua (joiden vaihtoprojekti lähtee heti mieheni myöntymisestä rullaamaan vauhdilla :)) ei käynytkään mustaan värimaailmaan, kun taas mustalla puuvillaisella Siru-matolla Minean huoneeseen saatiin juurikin sitä oikeanlaista leikkimielisyyttä ja päästiin eroon vauvamaisuudesta.

Matosta lähtikin oikea lumipalloefekti liikkeelle, ja nyt on tilattu myös uutta tyynyä ja ties mitä sovitukseen! Laskosverho sai lähteä, kun sekään ei enää tyylillisesti sopinut uuteen stailaukseen. Aikamoisen tuuliviirin kuvan tässä itestäni nyt annan, mutta ei siinä auta kun laittaa hihat heilumaan inspiraation iskiessä! Olishan se hienoa jos osaisi nähdä valmiin lopputuloksen jo suunnitelman tasolla, mutta kyllä täällä meillä ainakin mennään yrityksen ja erehdyksen kautta..

Jälleen kerran olis kiva kuulla mitä te ootte muutoksesta mieltä! Mentiinkö onnistuneesti parempaan suuntaan?

Air Wick Black edition kynttiläpurkit

Lähdin jälleen pitkästä aikaa Buzzadorina kampanjaan mukaan, kun tarjolla oli testata uusia tuoksukynttilöitä. Oon jo pienen ikuisuuden verran ollut Partylite-kynttilöiden suurkuluttaja, ja nytkin yhden koko hyllyn kaapissani täyttää aikamoinen kynttiläarsenaali :)! Varmaan jo noistakin riittäisi poltettavaa lähes loppuelämäksi, mutta silti nättejä kynttilöitä tulee talviaikaan hommattua laatikkotolkulla lisääkin.

Ihan erityisesti tykkään kynttilöistä, joissa on joku aidonoloinen tuoksu, ja vaikka kärsin migreenistä, pystyn aika monia tuoksukynttilöitä polttamaan. Näissä uusissa Air Wickin Black Edition kynttilöissä, joita nyt pääsin buzzaamaan, on tuoksuina omena-kaneli ja viinimarja-viikuna, ja molemmat on meillä palaneet ahkeraan tahtiin. Joulufiilistä kotiin tuo omena-kaneli, sen tuoksu nimittäin tuo mieleen glögin ja vastapaistetut piparit ja muut jouluherkut. Viinimarja-viikuna taas on vähän raikkaampi ja käy kaikkiin vuodenaikoihin.

Air Wickin Black Edition -kynttilöissä on erikoista se, että ne vaihtavat palaessaan väriä. Purkin sisään on rakennettu mekanismi, joka aktivoituu kun kynttilän sytyttää, ja paloaikana purkin kuvio loistaa kaikissa sateenkaaren väreissä. Mulle riittäisi vähän hillitympikin sävytys, ja oiskin kiva jos värin voisi vaikka pysäyttää haluamaansa kohtaan. Tai sitten kuvio vaan loistaisi koko ajan kirkkaana niin ei menisi sisustuksen sävyt sekaisin :).

Mietin myös sitä, kuinka ekologisia kynttilät ovat, jos purkki heitetään roskiin joka käyttökerran jälkeen.. Vielä en oo yhtäkään ehtinyt polttaa loppuun asti, mutta täytyy tutkiskella saisiko purkkia käytettyä myöhemmin tuikuille.. Ainakin tuo jouluinen tuoksu on niin valloittava, että sitä voisin ostaa meille lisääkin.

Oliko joku kuullut näistä jo aiemmin? Ja tuleeko teillä poltettua kynttilöitä, eritoten niitä tuoksullisia?

pellavalakanat by H&M

Älkää huoliko, jutunaiheet ei ole loppuneet kesken kun kirjoitan lakanoista (!), vaan ihan rehellisesti halusin jakaa tämän vinkin teillekin ;)!

Ihan ensimmäisillä lakanaostoksillani noin 10 vuotta sitten (hui kauheaa, voiko siitä olla jo niin kauan, kun olen muuttanut omilleni!), suosin Luhdan puuvillasatiinia sekä pussi- että aluslakanoissa, ja sillä tiellä pysyttiin aika pitkään. Kunnes sitten muutamat aluslakanat nyppyyntyivät jo parin käyttökerran jälkeen, ja päädyin lakanaosastolle Ikeaan. Noh, eipä onnistunut paremmin sekään, sillä Ikean lakanat tuntuivat aika kovilta koppuroilta ainakin ensimmäiset kolme käyttökertaa.

Rahalla varmasti saa laatua, mutta ainakaan vielä en ole raaskinut sijoittaa useampaa satasta lakanoihin, eikä niitä ole pukinkontistakaan tippunut ;). Perustyytyväisenä ollaan sitten käytetty Elloksen puuvillasatiinisia lakanoita, kunnes jokunen kuukausi sitten uskaltauduin tilaamaan pellavalakanat Hennesiltä. Heti ensimmäisestä kerrasta asti täyttä pehmeyttä, eikä tarvitse stressata silittämisestäkään! Ystävältäni löytyy Hennesin puuvillasatiinia, ja myös hän on ollut kovin tyytyväinen.

Kukapa olisi uskonut, että Hennesiltä saa edulliset ja vieläpä hyvät lakanat?! Pelkkää valkoista en halunnut lakanakaappiimme, joten kokeilin näitä vaaleanharmaita, ja eikö toimi ihan hyvin nämäkin! Nyt meillä olisi jälleen lakananostoaika, ja pohdiskelen samanlaisten valkoisten tilaamista. Vai onko teillä vinkkejä hyvistä vaihtoehdoista? Jos innostuit näistä pellavaisista, niin ne löydät täältä. Vielä lakanoista puheenollen, täytyy vinkata, että huomenna tulee ainakin täällä myyntiin Mini Rodinin kodintuotteet. Nyt siis vannoutuneet fanit pääsee oman pikkuisensa lisäksi pukemaan lastenhuoneensakin Rodiniin :)!