Lomalla lasten kanssa

Kesälomalla muistuu mieleeni ajat, jolloin olin vielä äitiyslomalla. Aamut venyivät pitkiksi, lähimpään puistoon ehdimme vasta silloin kun muut olivat jo lähdössä pian lounaalle. Sovimme lähes päivittäin treffejä äitiporukalla, lounastimme toistemme luona ja päivän suunnitelmat tehtiin aina lasten ehdoilla – päiväuniaika oli suurimmaksi osaksi se, joka määritti kaiken tekemisen. Vaikka lapset ovatkin kasvaneet noista ajoista, on monia asia säilynyt edelleen.

Edelleen meillä nähdään paljon ystäviä, lapsia ja aikuisia, ja edelleen minä olen lasten kanssa se porukka, joka viimeisenä ilmestyy pihoille. Kesäloman parhaita puolia onkin se, ettei mihinkään ole kiire ja arjesta voi tehdä juuri sellaista kuin itselle sopii. En ole koskaan osannut noudattaa liian tarkkaa rytmiä oikein missään, vaan nytkin lomalla syömme sitten kun on nälkä ja joskus ruokaa laitetaan kahdesti, joskus vain kerran päivässä. Nautin vapauden tunteesta ja hetkessä elämisestä, en myöskään tahdo liikaa suunnitella tekemistä viikkoihin.

Lapsista huomaa että kesä on myös heille parasta aikaa. Molemmat tykkäävät olla ulkona enemmän kuin koskaan, uimassa pitäisi käydä vähintäänkin joka päivä ja jäätelökyselyihin saa vastata puolen tunnin välein ”ei, nyt ei voi ottaa jätskiä”. Vaikka alkukesästä puhuimme huvipuistoista ja laivamatkasta, on lapset tykänneet niin paljon pyöriä ihan tässä omilla pihoilla ettei kumpikaan ole vielä ehtinyt kaivata mitään sen erityisempää. Siitä saamme kiittää tätä eloisaa naapurustoa, jossa lapsilla on aina tarvittaessa leikkiseuraa. Ei tarvitse lähteä naapurin ovea kauemmas etsimään, kun tekemistä on jo keksitty riittävästi.

Tämä kuvissakin näkyvä pieni mies on se, joka eniten täyttää minun päiviäni tekemisellä. Nooa on touhukas ja omatoiminen, joskus ehkä aavistuksen liiankin kekseliäs ja nopea toimissaan, minkä takia saan useimmiten mennä pojan perässä tuhoja selvitellen. Ensimmäisellä kesälomaviikolla alkoi jo tuntua siltä, että voisin palata takaisin töihin ”rentoutumaan”, mutta pienen totuttelun jälkeen arki on alkanut lopulta sujua oikein kivasti. Ja onneksi tässä on vielä monta viikkoa aikaa, ehkä jossain välissä siinä ehtii ottaa myös omaa aikaa.

Miten teillä on kesä vastaanotettu? Rennosti vai ohjelmaa suunnitellen?

Parveke valmistuu

Kesä, ihmisen parasta aikaa! Olen nauttinut viime päivien helteistä niin, että kaikki alkukesän suunnitelmat rästihommien tekemisestä ovat unohtuneet kokonaan. Rehellisesti sanottuna en ole tehnyt viikon aikana mitään mainitsemisen arvoista, vain pyörinyt pihoilla, herkutellut, pomppinut trampalla ja nähnyt ystäviä. Jos ilmat jatkuvat yhtä hyvinä, aion minäkin jatkaa samaa rataa, poislukien herkuttelun (ainakin muutamaksi viikoksi).

Lapsetkin jo lomailevat, sen huomaa varsinkin siitä että nukkumaanmeno on venynyt luvattoman myöhäiseksi. Emme ole ainakaan vielä tehneet ihmeempiä suunnitelmia kesälle enkä ole kysynyt lastenkaan toiveita lomatekemisistä, mutta yksi asia Minealle oli tärkeää heti ensimmäisellä viikolla – parvekkeella pitää syödä aamupalaa. Olemme kevään mittaan tehneet parveketta valmiiksi ja nyt se alkaa viimein olla käyttökunnossa. Uusia huonekaluja ei parvekkeelle sinänsä hommattu, vaan kaikki muut oli jo valmiina ja Futonnetin sohvan satuin voittamaan arvonnassa. Sohvan puuosat käsiteltiin säänkestoöljyllä, ja kangasosat otamme aina sateen sattuessa sisään suojaan.

Parvekkeen lattian laudoitusta pohdimme pitkään, sillä emme voineet valita samaa lautaa kuin mitä olemme käyttäneet terassillamme. Terassilankku on päätynyt meille niin sanotusti mutkien kautta eikä se varsinaisesti ole tarkoitettu ”pinnoittamismateriaaliksi”. Terassilankku on auringon vaikutuksesta harmaantunut entisestään, joten jotain harmaata halusimme myös tähän parvekkeelle. Yksi vaihtoehto oli organowood, mutta lopulta päädyimme tavalliseen kuusilautaan, jonka käsittelimme rautasulfaatilla. Käsittelyn ansiosta lautojen pitäisi kesän lopussa tai viimeistään ensi kesänä olla juurikin sellaista harmaan sävyä kuin toivoimmekin.

Olen lasten kanssa toteuttanut nyt useana aamuna samaa hyväksi todettua kaavaa. Ensin herätään vasta siinä yhdeksän aikoihin, aamupalaa laitetaan kaikessa rauhassa ja kympin maissa siirrymme parvekkeelle syömään ja tutkailemaan päivän säätä samalla kun katsomme, kuinka naapurit jo ulkoilevat lastensa kanssa. Onneksi ei ole kiire mihinkään, päivän ainoa tavoite on saada lounasta aikaan ennen iltapäivää ja parasta on tietenkin se, että tämän kaiken tietää jatkuvan seuraavat pari kuukautta.

Arkista

Elämässä tapahtuu paljon juuri nyt. Ihan arkisia asioita mutta niin kivoja ja juuri sellaisia, joiden katson olevan panostamisen arvoisia. Kuten nyt vaikka oma hyvinvointi liikunnan muodossa. Vaikka kiire olisi kuinka kova, olen pitänyt kiinni kolmesta urheilupäivästä viikossa, sillä kokonaiskuvassa se lisää hyvää oloa ja katkaisee juuri sopivasti hektisenä päivänä paikasta toiseen juoksemisen. Ihan yhtä tärkeää on myös se, että lähtee lasten kanssa ulos tai rakentelee kotona legoilla, vaikka töitä riittäisi läpi yön tehtäväksi. Olen nimittäin huomannut, että loppujen lopuksi on tärkeää jollain tavalla osata olla kiinni hetkessä eikä aina ajatella sitä, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä.

Kevään antaessa odottaa itseään näin kauan huomasin itselleni heränneen matkakuumeen. Ajattelin, että johonkin on päästävä ja äkkiä, mutta toisaalta kaikki pihahommat olisi aloitettava jo keväällä – ja niihin uppoaisi jokainen ylimääräinen euro. Niinpä ainut mahdollisuus oli suunnitella jotain riittävän edullista, ja koska Nikolla matkakuumetta ei ole juuri koskaan, päätimme lähteä reissuun tyttöporukalla. Juuri se kaipaamani irtiotto tähän Suomen ei-niin-keväiseen kevääseen!

Varaamamme matka ei onneksi ole ainut asia, jota odottaa nyt keväällä, vaan joka viikolle on tiedossa jotain kivaa ohjelmaa. Heti ensi viikolla lasten voimistelun kevätnäytös (jossa Nooakin esiintyy ensimmäistä kertaa elämässään!!) ja keskiviikkona vappu munkkeineen, tivoleineen ja brunsseineen. Millaisia vappuperinteitä teillä on?

1 2 3 4 66