Sadekamppeet esiin!

Kaupallinen yhteistyö Jollyroomin kanssa

Ehdinpäs juuri hehkuttaa sitä kuinka mahtava ja odottamattoman lämmin tämä kesä on ollut, niin eilen jo tuli vettä oikein kunnolla ja saatiinkin saapastella sadetakeissa pihalla. Luonto kiittää, samoin monet ystävät jotka ovat istuttaneet nurmikoita pihoilleen ja tuskastelleet sitä kuinka kastelemisesta aiheutuneet vesilaskut tuntuu kohtuuttoman suurilta. Yllättäen kyllä lapsetkin sanoivat olevansa iloisia kun pääsivät pitkästä aikaa leikkimään lätäköihin.

Meillä on jälleen ollut aika päivittää sadeasuja syksyä varten, kun edelliset puvut on kaikki jääneet pieniksi. Päiväkotiaikana käytössä on oltava kahdet sadesetit molemmilla lapsilla, sillä yhdet roikkuu arkisin päiväkodin naulakossa ja toiset on löydyttävä kotoa. Viime vuonna testasimme ensimmäistä kertaa Jollyroomista saatuja Nordbjörnin sadeasuja, ja ne hyväksi todettuamme otin tänä vuonna Nooalle täysin saman setin isommassa koossa. Minea halusi itselleen tuon malliltaan tyttömäisemmän mustapallollisen puvun, joka on Petite Cherie -merkiltä. Varmasti ihan yhtä laadukas sekin, sillä ominaisuudet on kunnossa ja ystäviltä olen kuullut pelkästään hyviä käyttökokemuksia kyseisen merkin tuotteista.

Aika söpöjä nämä molemmat asut (ja tyypit!) vai mitä? Sadevaatteet on siitä hassuja, että itse tykkään niitä kyllä käyttää vaikka usein ulkopuvuissakin ominaisuudet riittäisivät myös vesileikkeihin. Ne kuitenkin suojaavat pahimmilta kuraroiskeilta niin ettei välikausi- ja toppapukuja tarvitse ihan koko aikaa olla pesemässä tai huuhtelemassa. Sadetakkeja taas voi käyttää mielestäni ihan muutenkin kuin pelkästään ulkoleikeissä, varsinkin jos ne on tyyliltään jotain vähän siistimpää kuten tämä Minean valitsema Petite Cherien takki.

Tällä kertaa osasin poikkeuksellisesti olla ajoissa sadevaatteiden kanssa, vaikka yleensä meillä tilanne on ulkovaatteiden kanssa se, että ne käydään ostamassa sillä viikolla, kun niitä jo tarvitsisi. Jos teiltä vielä puuttuu jotain olennaista hoidon tai koulun aloitukseen liittyvää, niin suosittelen ensi viikon ajan (23.-29.7.) seuraamaan Jollyroomissa pyörivää back to school -kampanjaa. Sieltä voit tehdä hyviä löytöjä, esim alennetuista sadevaatteista tai miksei pyöristä ja koulupöydistäkin!

On pitänyt kiirettä

Taidan jälleen olla tutun tilanteen edessä, blogi on yllättäen pitänyt omaa taukoaan ja tuntuu siltä, että pitäisi selitellä jotain. En vain oikein tiedä mitä sanoa. Tiedän ainoastaan sen, ettei tämä ole lopun alkua eikä jututkaan ole kaikki niin läpikoluttuja ettei olisi yhtään mitään sanottavaa. On vain yksinkertaisesti pitänyt niin kiirettä.

Kiireellä tarkoitan kaikkia niitä ihania lomajuttuja, joita yleensä on tapana tehdä. Nukkua pitkään, käydä ulkona syömässä, herkutella, istua iltaa ystävien kanssa, nauttia kesäilloista terassilla, uida ja valvoa myöhään – tiedätte varmasti mistä puhun. Olen antanut itselleni luvan olla laiska, ensin olla tekemättä mitään ja sen jälkeen levätä. Suoraan sanottuna olen nauttinut kesästä tänä vuonna älyttömän paljon jo senkin takia että ilmat on olleet näin huikeat, mutta myös siksi että meidän naapurusto on yksi parhaimmista. Aina on seuraa niin lenkille, kahville kuin viinillekin ja parasta kaikista, myös lapsilla on ystäviä joiden kanssa olla ja touhuta. Mitä enempää voisin edes toivoa?

Ensi viikolle meillä on tiedossa vähän enemmän ohjelmaa, sillä starttaamme ensin kohti Viroa ja siitä sitten ystävien tupareihin, ralleihin ja naapurin terassin avajaisiin. Alkuviikosta ehdimme jo käydä Puuhamaassakin, mikä yllätti positiivisesti koko porukan. Olen viimeksi käynyt siellä joskus pienenä koululaisena, mutta nyt viime aikoina kuullut paljon huhua paikan rähjäisistä laitteista ja elähtäneistä liukumäistä. Olihan siellä paljon remontin tarvetta ja ruoka hyvinkin kehnoa, mutta loppujen lopuksi vain lasten viihtyminen on se mikä ratkaisee. Vesiliukumäet oli huippujuttu Minean mielestä, ja Nooakin keksi vaikka kuinka monta paikkaa, joihin oli päästävä – Puuhamaa siis toimii etenkin vähän pienempien lasten kanssa.

Toivotaan että helteet vielä jatkuu, sillä en ole vielä valmis luopumaan tästä kesästä. Vaikka haikeus meinaa jo ajoittain iskeä, niin aion keskittyä panikoimisen sijasta nauttimiseen ja todeta, että onneksi kesä on joka vuosi.

Turha stressata

Nyt on kyllä koetuksella meikäläisen sietokyky, sillä meillä on tämän kuukauden tokat sairastelut menossa. Esikoisella näyttäisi olevan oksennustauti, joka taitaa koko vuodelle olla perheessämme kolmas tai neljäs. Verrattuna edellisen vuoden yhteen oksennustautiin ja kahteen flunssaan, tämä kerran tai kaksi kuussa sairastaminen tuntuu suht paljolta. Itsekin olen jatkuvasti ollut joko tulossa kipeäksi tai toipumassa edellisestä, joten kuukausiin on sisältynyt melkein enemmän niitä päiviä, jolloin olo on jollain tapaa voimaton kuin niitä, jolloin voisin sanoa olevani täysissä voimissani.

Toisaalta, huonomminkin voisi mennä ja vakavampia tautejakin on olemassa kuin parin päivän mittaiset flunssat ja vatsataudit. Eikä lasten kanssa sairastaminen ihan niin kauheaa ole kuin mitä sanotaan. Tässä vaiheessa näihin alkaa olla jo melko tottunut ja sitä huomaa vanhalla rutiinilla sopivansa Nikon kanssa päivän hoitokuvioita samalla kun koittaa viihdyttää kipeitä lapsia piirretyillä, peleillä ja muulla rauhallisella tekemisellä. Turha sitä on stressata sellaisista pienemmistä asioista, joihin itse ei voi millään vaikuttaa, sillä ihan vasta luin Hesarista artikkelin, jossa tutkijapsykologi totesi harvojen asioiden olevan niin vakavia etteikö niiden kääntöpuolella olisi valoa. Niin totta joka sana!

1 2 3 4 62