Moikka jälleen! Ette tiedäkään, kuinka ison ponnistelun takana tämä teksti on itselleni ollut, sillä pitkän tauon jälkeen kirjoittaminen tuntuu siltä kuin aloittaisi jonkin uuden harrastuksen. Kuin olisit paikalla ensimmäistä kertaa, ilman tuttuja ja ohjaaja pyytäisi sinua näyttämään kaikkien edessä jonkin ohjeistetun liikkeen – sellaisen jota et ole koskaan ennen kokeillut.
Useammankin kerran olen ladannut blogiin uusia kuvia aikomuksenani jälleen aloittaa, mutta koskaan ei ole ollut mitään kirjoitettavaa. Kaikki sanottava tuntuu ei-niin-tärkeältä että siitä kannattaisi jättää pysyvää jälkeä virtuaalimaailmaan. Instagramin päivässä katoavat tarinat on vieneet mennessään ja luoneet niin erilaisen, matalamman kynnyksen foorumin jakaa omaa arkea ja joskus jopa joitain ajatuksiakin. Mikä sitten muuttui? En vain yksinkertaisesti halua olla se tyyppi, joka luo itselleen ylitsepääsemättömiä kynnyksiä miettimällä asioita liikaa ja joka jättää tekemättä siksi ettei uskalla. Jos joku kysyisi vahvuuksiani, sanoisin yhdeksi tärkeimmistä heittäytymiskykyni ja sen, että melko ennakkoluulottomasti uskallan usein olla oma itseni.
Niinpä olen päättänyt jälleen kirjoittaa ajatuksiani tänne blogiin. Silloin kun itsestä tuntuu hyvältä ja siitä huolimatta, etten ole koskaan ollut hyvä sanojen kanssa. Sinänsä huvittavaa sillä työni liittyy hyvin pitkälti sanoihin ja yleisölle puhumiseen, mutta asiatiedosta puhuminen on itselleni täysin eri asia kuin omien ajatusten kirjoittaminen ylös.
Mitä meidän perheeseen nykyään kuuluu? Olisi toki kiva kertoa teille isoja uutisia menneestä ja tulevasta, mutta todellisuus on se, että arki näyttäytyy täällä edelleen hyvin samanlaisena kuin ennenkin. Töitä, perhettä, harrastuksia, omaa hyvinvointia, aikaa ystävien kanssa ja aika ajoin pieniä kotiprojektejakin. Ihan sitä tavallista siis, ja voisin jopa väittää arjen olevan ihanan tasaista ja ennakoitavaa juuri nyt. Perheessä on kuluneen vuoden aikana ollut liian paljon vakavia sairastumisia, mutta tällä hetkellä kaikki on ihan hyvin juuri tällaisenaan ja voin olla onnellinen siitä tasapainosta, jonka olen löytänyt perheen ja oman ajan välille.
Nyt kun jää on murrettu, tulen varmasti palaamaan tänne pikemmin kuin vasta ensi vuonna. Luulen että aiheet tulee olemaan pitkälti kotiin ja myös arkielämään liittyviä, sopivan kevyitä ja keskittyen kuviin. Toivottavasti tekin vielä löydätte mukaan, vaikka viime tapaamisesta onkin kulunut aikaa!