Syksyä kohti

Onko teistäkin alkanut tuntua, että ihan yhtäkkiä iltapäivät on muuttumassa pimeämmiksi ja ajatukset kääntyy syksyyn? Virallisesti lasken vielä elokuun kuuluvan kesään, mutta kesältä ei ole tuntunut enää vähään aikaan, siitäkään huolimatta että vastahan tässä on palailtu kesälomilta töihin ja vielä totutellaan uudenlaiseen arkeen. En yhtään tiedä, miten tulemme selviämään tulevista sysipimeistä aamuista, tai niistä kello neljän iltapäivistä, jolloin kotiin tullessa on ihan yhtä pimeää kuin kotoa lähtiessä – kait siihenkin vielä tottuu?

Samalla kun alkaa koko ajan tuntua enemmän syksyltä, alkaa myös kaivata tummempia sävyjä kotiin. Yläkerran aulaan halusin beigeä ja ruskeaa, tv-huone on täyttynyt tummanharmaalla ja mustalla, ja kesäaikaa tuntuu enää elävän vain meidän keittiö-olohuone-kokonaisuus, joka on melko valkoinen kaiken kaikkiaan. Huomaan tykkääväni tv-huoneen tunnelmasta jopa paljon enemmän kuin muiden tilojen, sillä liian valkoinen pinta ei tunnu tällä hetkellä säväyttävän yhtään – vaikkakin myönnän sen olevan ajaton ja sitä kautta varma ratkaisu. Ehkä ihan niin ajatonta ei ole kokonaisen huoneen vuoraaminen vanerilevyillä, mutta niin ne vaan tällä hetkellä (ja toivottavasti vielä muutaman vuodenkin päästä) miellyttää silmää kovastikin. Vanereista tulee muuten tasaisesti kyselyjä, joten todettakoon nyt vielä tässä yhteisestikin, että meidän kaikki vaneripinnat on kahteen-kolmeen kertaan käsitelty värittömällä täyshimmeällä lakalla. Lakka ei muuta vanerin väriä käytännössä lainkaan ja suojaa kellastumiselta.

Sisätiloissa meillä tuntuu sisustusasiat toistaiseksi pysähtyneen, vaikka Minean huone kaipaisi kovasti laittamista. Uusien hankintojen sijaan olen enemmänkin pyöritellyt samoja huonekaluja ja kukkaruukkuja huoneesta toiseen, sillä jotkut huonekalut (kuten tämä Jyskin musta pikkupöytä) sopisivat kaikkialle ja mihin tahansa. Olen yrittänyt löytää sellaisille esineille sen parhaan mahdollisen paikan, jotta voisin toiseen tilaan keksiä jotain muuta tilalle, mutta joka päivä keksin jonkun uuden idean, ja kaikki alkaa taas alusta. Varmasti eniten kaipaisin tällä hetkellä paria sohvapöytää ja ehkä muutamaa uutta viherkasvia. Jos vielä muistatte, miltä meidän olohuoneessa näyttää, niin saa laittaa vinkkejä sopivista pöydistä! Eikä haittaa vaikka samalla jakaisitte parhaat neuvonne pimeän syksyn selättämiseen, etenkin niiden aamujen.

Energiaa kaikille uuteen viikkoon, perjantai tulee taas sieltä nopeammin kuin uskottekaan!

Sittenkin viherpeukalo?

Enpä olisi vielä vuosi sitten osannut arvata, että tänä kesänä meidän pihalla kasvaa jotain näin kaunista!

Ei sillä etteikö meidän piha olisi voinut jo tässä vaiheessa olla valmis, vaan siksi että olen varmasti vähiten viherpeukalo kaikista tuntemistani ihmisistä. Olen kuitenkin alkanut huomata, kuinka kotimme on täyttynyt erilaisista viherkasveista ja perjantaipuskista, ja mikä ihmeellisintä, ne myös säilyvät hengissä – ainakin suurin osa.

Viime kesän vietimme melkein kokonaan väliaikaiskodissamme, mutta ennen sitä olen testannut ties mitä kukkaistutuksia rivarimme pihalle. En muista selvisikö yksikään niistä hengissä paria viikkoa pidempään, saattoi ehkä selvitäkin jos vanhempani olivat käyneet kylässä ja muistaneet kastella kukat. Muuten jokakesäinen taktiikkani oli keväällä ostaa mahdollisimman edullisia pihakukkia etupihalle ja ostaa joka kuukausi uudet tilalle, kun entiset kuihtuivat. Aina lupasin itselleni panostaa kukkien hoitamiseen, mutta silti se unohtui tai jäi muiden asioiden jalkoihin. Olin kavereideni keskuudessa tunnettu kukkien tappaja. Eikä ihme, muistan kerran ostaneeni oliivipuun, joka taisi kestää makuuhuoneessamme tasan viikon ennen kuin 80% lehdistä oli tipahdellut lattialle.

En tiedä, ehkä se on uuden kotimme ilma tai tähtien suotuisa asento (jotain tekemistä saattaa olla silläkin, että nykyään muistan antaa kasveilleni vettä jopa kerran viikossa..), mutta nykyään kasvit melkein jopa viihtyvät meillä. Kävin tänään leikkaamassa terassin ruukkuneilikasta kaksi vaaleanpunaisena kukkivaa oksaa, ja luulen että ensi viikolla niitä on kokonainen kimppu. Myös yläkerrassa huomasin yhden viherkasvin kukkivan, eikä Minean huoneen Ikeasta saakka raahattu orkideakaan näytä vielä kuihtumisen merkkejä. Eikös viherkasvit vaikuta suotuisasti huoneilmaankin, joten ehkä ne isompana joukkona luovat toinen toisilleen hyvän kasvuympäristön?

Nykyisenä kasvikuiskaajana aion ottaa seuraavan askeleen ja ajattelin huomenna hankkia kukilleni lannoitteita. Voisin jopa selvittää nykyisten kasviemme nimiä, ehkä käydä ostamassa yhden jättimäisen lyyraviikunan tai oliivipuun (!) yläkerran aulaan. Jos ennen suhteeni kasveihin oli vähintäänkin tragikoominen, niin luulen että tältä osin olen kääntänyt uuden sivun elämässäni.

Yläkerran aulassa

Tiedättekös, että hoitokuviot on lähteneet sujumaan jo ihan aavistuksen paremmin! Se on ehdottomasti ollut eilisen ja tämän päivän paras juttu, ja olen täysin vakuuttunut, että parin viikon päästä näitä alun hankaluuksia ei enää edes muisteta. Niin se vaan arki vie mukanaan, hyvässä ja pahassa.

Kuka vielä muistaa (instatarinoiden seuraajat nyt ainakin?), kun suunnittelin yläkerran aulaan hankintoja pienellä budjetilla? Hurautettiin melkein samantien maalikauppaan ja Ikeaan ja laitettiin sinä viikonloppuna aula täysin uuteen kuosiin, koska olin niin kyllästynyt siihen, että se oli kodin virallinen varastohuone. Kaikki ylimääräinen oli liian helppo jättää tyhjään tilaan lojumaan, vaikka toisaalta taas aula on se, mitä ensimmäisenä katsoo kun saapuu yläkertaan. Ihmiset varmaan jo ehtivät luulla, että meille on tulossa perheenlisäystä, kun Nooan vanha pinnasänky majaili aulassa useamman kuukauden!

Aulasta tehtiin löhöilytila, joten divaani, sävyihin sopivat kukat ja kannettava kaiutin sopivat kaikki hyvin teemaan. Käden ulottuville kaapinovien taakse piilotin erilaisia pelejä ja kirjoja, ja taisi sinne sujahtaa pari kynttiläpakettiakin syksyn pimeiden iltojen varalle. Ennestään meiltä löytyi kaikki ruukut ja kynttelikkö, sekä peili ja Normann Copenhagenin pyörillä kulkeva kärry siirtyivät muista huoneista tähän aulaan. Ikeasta ostettiin valkoinen puuvillamatto, Söderhamn divaani valkoisella kankaalla ja kolme tammikuvioitua Bestå kaappia. Beståt asennettiin pystyyn niin että ovet aukeavat ylöspäin, minkä vuoksi sisähyllyjen kanssa joutui aavistuksen nikkaroida ylimääräistä – valmiina Beståta ei kuitenkaan olisi saanut näin kapeana, emmekä olleet valmiita sijoittamaan mittatilauskaappeihin. Myöskin jossain vaiheessa ajatuksissa pyörinyt daybed vaihtui Söderhamn sohvaan, koska niin hinta, käyttömukavuus kuin ulkonäkökin kaikki puhuivat järkevän ratkaisun puolesta.

Musiikkia rakastavana ihmisenä aulan erikoisuutena on uusi Jollyroomista saatu IOluxin PIC.Sound valaisin*, joka samalla toimii myös kaiuttimena. Tai oikeastaan en osaa vielä sanoa, kumpi tuo enemmän on, valaisin vai kaiutin, sillä meillä se on toiminut yhtä ahkerasti molemmissa tehtävissä. Maanantaina syötiin terassilla suklaakakkua samalla kun kaiuttimesta soi Bruno Mars, ja tänään illalla sytytin valaisimen tunnelmavaloksi lasten iltapuuhien aikaan. IOluxin PIC.Sound on erityisen kätevä, sillä ladattu akku kestää 8h käyttöä, ja mikäli valkoinen valo kyllästyttää, voi kaukosäätimestä vaihtaa muita värejä tai musiikin mukana vaihtuvan ”discovalon”. Musiikin saa soimaan yhdistämällä PIC.Soundin esimerkiksi kännykän bluetoothiin.

Meidän oli tarkoitus laittaa PIC.Sound valaisin (vai kaiutin) Minean huoneeseen, mutta lopulta taisinkin omia sen itselleni! PIC.Sound on seilannut meillä huoneesta toiseen, käyttäjältä toiselle, välillä siinä huudatetaan musiikkia lapsille ja joskus se taas toimii arkitouhujeni taustamusiikkina. Kumma juttu, mutta niin se vaan ruoanlaittokin tuntuu paljon helpommalta kun taustalla soi oma lempimusiikki – ja kun kaiuttimen voi tuoda pöydälle viereen, niin koko talon ei tarvitse kuunnella samaa musiikkia. Taidankin tietää, millä aloitan tänä perjantaina viikonloppuni. Perinteisellä Minna bakesin kuppikakulla yhdistettynä tuohon yläkerran divaaniin ja omaan tämän hetken lempimusiikkiin.

*toteutettu yhteistyössä Jollyroomin kanssa

1 2 3 4 404