Paluu

Moikka jälleen! Ette tiedäkään, kuinka ison ponnistelun takana tämä teksti on itselleni ollut, sillä pitkän tauon jälkeen kirjoittaminen tuntuu siltä kuin aloittaisi jonkin uuden harrastuksen. Kuin olisit paikalla ensimmäistä kertaa, ilman tuttuja ja ohjaaja pyytäisi sinua näyttämään kaikkien edessä jonkin ohjeistetun liikkeen – sellaisen jota et ole koskaan ennen kokeillut.

Useammankin kerran olen ladannut blogiin uusia kuvia aikomuksenani jälleen aloittaa, mutta koskaan ei ole ollut mitään kirjoitettavaa. Kaikki sanottava tuntuu ei-niin-tärkeältä että siitä kannattaisi jättää pysyvää jälkeä virtuaalimaailmaan. Instagramin päivässä katoavat tarinat on vieneet mennessään ja luoneet niin erilaisen, matalamman kynnyksen foorumin jakaa omaa arkea ja joskus jopa joitain ajatuksiakin. Mikä sitten muuttui? En vain yksinkertaisesti halua olla se tyyppi, joka luo itselleen ylitsepääsemättömiä kynnyksiä miettimällä asioita liikaa ja joka jättää tekemättä siksi ettei uskalla. Jos joku kysyisi vahvuuksiani, sanoisin yhdeksi tärkeimmistä heittäytymiskykyni ja sen, että melko ennakkoluulottomasti uskallan usein olla oma itseni.

Niinpä olen päättänyt jälleen kirjoittaa ajatuksiani tänne blogiin. Silloin kun itsestä tuntuu hyvältä ja siitä huolimatta, etten ole koskaan ollut hyvä sanojen kanssa. Sinänsä huvittavaa sillä työni liittyy hyvin pitkälti sanoihin ja yleisölle puhumiseen, mutta asiatiedosta puhuminen on itselleni täysin eri asia kuin omien ajatusten kirjoittaminen ylös.

Mitä meidän perheeseen nykyään kuuluu? Olisi toki kiva kertoa teille isoja uutisia menneestä ja tulevasta, mutta todellisuus on se, että arki näyttäytyy täällä edelleen hyvin samanlaisena kuin ennenkin. Töitä, perhettä, harrastuksia, omaa hyvinvointia, aikaa ystävien kanssa ja aika ajoin pieniä kotiprojektejakin. Ihan sitä tavallista siis, ja voisin jopa väittää arjen olevan ihanan tasaista ja ennakoitavaa juuri nyt. Perheessä on kuluneen vuoden aikana ollut liian paljon vakavia sairastumisia, mutta tällä hetkellä kaikki on ihan hyvin juuri tällaisenaan ja voin olla onnellinen siitä tasapainosta, jonka olen löytänyt perheen ja oman ajan välille.

Nyt kun jää on murrettu, tulen varmasti palaamaan tänne pikemmin kuin vasta ensi vuonna. Luulen että aiheet tulee olemaan pitkälti kotiin ja myös arkielämään liittyviä, sopivan kevyitä ja keskittyen kuviin. Toivottavasti tekin vielä löydätte mukaan, vaikka viime tapaamisesta onkin kulunut aikaa!

Philips Hue älyvalot

kaupallinen yhteistyö Signifyn kanssa

Syksyn pimenevissä päivissä korostuu yksi asia yli muiden – valo. Aamulla herätessä on pimeää, töistä kotiin tullessa on pimeää, joskus taivas ei kirkastu edes keskipäivällä eikä illalla huvittaisi lähteä lenkillekään kun jo kuuden aikaan laskeutuu ympärille täysi pimeys! Vaikka valon tärkeyden onkin aina tiedostanut, on meillä ehtinyt jo parin vuoden ajan olla omassa pihassa valaistus vähän sinne päin. Niinpä päätimme tänä vuonna suunnitella kokonaisuuden toimivammaksi ja lisätä julkisivun valoisuutta käyttömukavuuden parantamiseksi. Musta talo syö valoa itseensä melko lailla, joten erilaisia valonlähteitä on tarpeen olla useampia. Nyt meiltä löytyykin spottia katosta, kohdevaloja istutuksille, liiketunnistimella toimivia yleisvaloja sekä talon ääriviivoja osoittavia kohdevaloja.

Se, mikä meille on mahdollistanut vaivattoman ja tarkoituksenmukaisen ulkovalaistuksen, on Philips Hue älyvalojärjestelmä. Kuulun itse siihen naisten vähemmistöön, joita tekniikka kiinnostaa jopa enemmän kuin useita miehiä, ja olen lähes aina valmis panostamaan teknisten laitteiden kyseessä ollessa laatuun, helppouteen ja viimeisimpään teknologiaan. Ulkovaloja valitessa hyvin tärkeäksi kriteeriksi toki nousi myös ulkonäkö, sillä valot ovat osa talon kokonaisilmettä.

Kaikki ei vielä ole läheskään valmista, joitain ylimääräisiä johtoja on piilottamatta, lasten pihalelujen säilytysongelmat on ratkaisematta ja istutuksissa on viimeisteltävää, mutta uusien valojen myötä tuntuu koti enemmän kodilta ja pimeälläkin on kiva tulla kotiin. Kuvissa näkyy meidän valitsemamme Philips Hue Lily -kohdevalot, joihin sisältyy enemmän tekniikkaa kuin voisi kuvitella. Valot yhdistetään wifin avulla niin sanottuun siltaan eli erilliseen pieneen laitteeseen, jonka avulla kodin Philips Hue valoja voi säätää. Itse säätäminen tapahtuu puhelimeen ladattavan sovelluksen avulla, tästä eteenpäin käyttö onkin sitten mahdollisimman helppoa!

Philips Hue valojen nerokkuus piilee mielestäni siinä, että ne sisältävät kaikki ominaisuudet joita kotisi valaistukselta toivot – sekä siihen päälle paljon sellaista jota et koskaan osannut edes odottaa. Yhdellä puhelimen näpäytyksella voit kytkeä valitsemasi valot päälle, vaikka itse olisit pois kotoa. Voit määrittää automaattisia asetuksia, jolloin valot syttyvät haluamaasi aikaan haluamallasi kirkkaudella. Voit myös säätää kirkkautta ja valon väriä ja halutessasi voit kytkeä päälle äänitunnistuksen, jolloin kaikki yllä mainittu hoituu pelkän äänikomennon avulla.

Vaikka olen aiemmin kuvitellut tyytyväni kodin valaistuksessa tavanomaiseen, muutti Philips Hue älyvalojärjestelmä ajatusmaailmani. Sisätiloista meiltä toistaiseksi löytyy ainoastaan sarjan yövalo lapsilta, mutta päätimme että jatkossa korvaamme kodin kaikki valot Philips Hue -valoilla sitä mukaa kun nykyiset tulee tiensä päähän. Kuvitelkaa kuinka hienoa olisi voida herätä siihen että makuuhuoneen valo syttyy herätyksen aikaan lempeän pehmeällä valolla herätellen. Tai miten kätevää olisi voida säätää kodin sisätilojen yleisvaloa kylmästä pehmeämpään lämpötilaan vuorokaudenajan mukaan. Ja sekin, että reissussa ollessa tiedät valojen syttyvän kotona joka ilta tiettyyn aikaan, jotta koti näyttäisi silloinkin asutulta. Itselleni Philips Hue avasi kokonaan uuden valaistuksen maailman kymmenine mahdollisuuksineen. Tänä viikonloppuna valot säädetään halloweenin teemaan sopivalla punaisella!

Leivonmäen kansallispuistossa

Onko teille jo ennestään tuttu Leivonmäen kansallispuisto? Meidän syysloma on jo takanapäin, mutta monia kivoja muistoja jäi lomasta talteen – siitäkin huolimatta ettemme tehneet mitään kovin erityistä. Emme etukäteen suunnitelleet päiviämme, vaan itse kaipasin myös paljon kotona olemista jokapäiväisen ulkoilun ja ystävien näkemisen lisäksi. Loppuviikosta ajelimme ystävien kanssa Leivonmäen kansallispuistoon noin 40km päähän Jyväskylästä. Valitsimme jo ennestään tutun reilun 2 km mittaisen Luupään lenkin, sillä tavoitteena oli urheilun sijaan viettää aurinkoinen päivä ulkoillen ja pihalla evästäen.


Luupään lenkki on siinä mielessä tosi kiva, että sen aikana maisemat ehtii vaihtua useaan kertaan. Matkalla tulee vastaan kauniita metsämaisemia, sammalta ja jäkälää silmänkantamattomiin saakka, pitkospuita, järveä, lampea, suppia sekä isoja kiviä. Lenkki päättyy järven rannalla olevalle laavulle, jonne meidänkin porukka pystytti oman eväsleirinsä. Vaikka lenkin varrella näimmekin joitakin ihmisiä, ei ruuhkia kuitenkaan syntynyt ja laavullakin kävi tuuri kun samaan aikaan paikalla oli vain yksi retkiporukka meidän lisäksemme.

On aina ihana huomata, miten lapset keksivät tekemistä missä tahansa. Lenkin edetessä ja maisemien vaihtuessa lapsilla oli koko ajan jokin uusi juttu johon keskittyä ja josta keksiä leikkejä. Ja mikäs siinä oli kävellessä auringon välillä paistaessa ja eväät repussa odottaen – silloin kun osaa pukeutua säähän sopivasti, on kaikki ulkoilu mieluista niin lapsille kuin aikuisillekin.

Grillipaikalla paistoimme perinteisesti makkaraa ja nakkeja, ja onneksemme teekin oli pysynyt koko matkan ajan termarissa kuumana. Leivoin aamulla korvapuusteja mukaan ja ystäväni repusta löytyi pussillinen vaahtokarkkeja, joita lapset tykkäsi grillata tikun päässä. Joillain meistä vaahtokarkit paloivat tikkuun kiinni, syttyivät kunnolla liekkeihin tai sulivat mustina grilliin, mutta itsestäni löysin todellisen vaahtokarkkien grillaajan! Taidan lisätä tämän tärkeän taidon ansioluettelooni, tiedä vaikka sille tulee myöhemmin todellista tarvetta.

Meillä oli ihana retkipäivä, joka toteutetaan varmasti vielä monta kertaa uudelleenkin. Suosittelen lämpimästi ajelemaan Leivonmäelle joku aurinkoinen viikonloppu. Vaikka meillä on kokemusta vain Luupään lenkistä, olen kuullut muidenkin kierrosten olevan melko lailla yhtä vaihtelevia maisemiltaan ja monen lenkin varrelta löytyy myös laavu. Luontoon-sivustolta löytyy selkeät reittikuvaukset ja -kartat sekä ohjeet, kuinka päästä perille autolla.

1 2 3 4 433