Makuuhuoneen uusi sävy

Olemme asuneet tässä rakennuttamassamme kodissa nyt jo kolme vuotta. Se tuntuu toisaalta niin kovin lyhyeltä ajalta, etenkin kun ajattelee kuinka paljon keskeneräisyyttä kodissamme vielä on, mutta sitten taas kolme vuotta on riittävän pitkä aika, jotta joidenkin päätösten kanssa on ehtinyt mieli muuttua. Monesti ollaan muiden rakentajien kanssa naurettukin että siinä vaiheessa kun kaikki on valmista, saa jo todennäköisesti aloittaa toisesta päästä remontoimaan vanhaa. Joskus kuvittelin, että uuden talon rakentamisen etuna on nimenomaan se, että saa kerralla valmista eikä tarvitse olla aina rakentamassa tai remontoimassa jotain. Taisin olla kuitenkin melko väärässä, sillä ainakaan tässä talossa ei vielä koko kolmen vuoden aikana ole ollut sellaista kuukautta jolloin ei tehtäisi mitään.

Isompiakin projekteja meillä on edessä, mutta viimeisin valmistunut ”remontti” on makuuhuoneen seinien sävyn muutos. Rakentaessamme maalattiin kaksi makuuhuoneen seinää tummanharmaalla ja se tuntui silloin juuri oikealta valinnalta. Nyt myöhemmin koko kodin sävymaailma on kuitenkin aavistuksen pehmentynyt harmaasta ja valkoisesta kohti beigeä, puuta ja valkoista. Niinpä makuuhuone tuntui hieman eripariselta muun kodin kanssa ja päätin maalata harmaat seinät rauhoittavan vaalealla beigellä. Väriksi valitsin ihanan Tikkurilan muskoviitin (X484).

Muskoviitti on osoittautunut täydelliseksi valinnaksi. Lähdin alunperin ostamaan ajopuuta, mutta yhtäkkiä se tuntuikin liian tummalta edellisen intensiivisen tummanharmaan jälkeen ja niin päädyin katselemaan väriviuhkasta muita vaihtoehtoja. Kotona makuuhuoneen valaistuksessa muskoviitti tuntui heti hyvältä ratkaisulta – se oli enemmän lämpöiseen kuin harmaaseen taittava ja tummuusaste oli selkeästi valkoisesta erottuva mutta kuitenkin ihanan lempeä.

Tunnelma makuuhuoneessa muuttui oikeaan suuntaan vielä kun teimme spottivalojen keskelle paikan Ikean isolle pyöreälle paperivalaisimelle. Pehmeät neutraalinsävyiset pikkumatot haettiin myös Ikeasta ja vanhat Louis Poulsenin yövalot saivat jäädä paikoilleen.

Tällä hetkellä huoneessa ei juurikaan ole muuta kuin sänky, vaikka reilu 14m2 kyllä antaisi tilaa muullekin. Yöpöydät ovat hankintalistalla, verhot samoin ja Ikean Stockholm-kaappi oli alunperin suunnitelmissa. Yöpöydäksi olen katsellut mm &traditionin Lato LN8 -sivupöytää, mutta tarvitsisimme pöydät molemmille puolille eikä kyseinen pöytä ehkä sovi siihen tyyliin sommiteltavaksi. Hyviä vinkkejä kauniista yö- tai sivupöydistä otetaan siis ilolla vastaan!

Maalausprojekeilla on usein tapana levitä suunniteltua isommiksi ja niin meinasi käydä tässäkin tapauksessa. Pohdintaan nimittäin jäi se, pitäisikö myös olohuoneessa maalata sekä piristää Nooan huonetta jollakin tehostevärillä. Toistaiseksi olen tyytynyt vain lisäilemään alakertaan verhoja, mutta katsotaan kuinka pitkälle se riittää.

Samaa rataa

Yhtä lailla päivät kuin varmaan meidän perheen kuulumisetkin kulkevat viikosta toiseen samaa rataa. Vaikka olen pitänyt pientä hengähdystaukoa blogin kirjoittamisessa, en voi sanoa ettäkö elämässä mikään olisi sinä aikana mullistunut. Edes korona ei ole ollut meidän perheen mullistaja, sillä olen saanut todeta elämämme olleen aina hyvin kotikeskeistä ja pienelle reviirille levittäytynyttä – sen huomaa nyt jos koskaan, kun eristäytyminen ei ole muuttanut kovinkaan montaa asiaa. Suurin kevään tuoma muutos on ehkäpä ollut se, että auton sijasta vietän paljon enemmän aikaa tietokoneella.

Oikeastaan on ollut ihanaa huomata, kuinka joidenkin kaivatessa menetettyjä päiviä ja tekemättömiä reissuja, voin itse todeta elämän olevan omalla tapaa myös nyt ihan yhtä hyvää kuin koska tahansa. Olemme ehkä keskittyneet tiiviimmin omaan ydinperheeseemme, mutta juuri mitään emme ole menettäneet. Ainakin jos voidaan unohtaa säännöllinen hermojen menetys yrittäessä samaan aikaan tehdä töitä ja katsoa lasten tekemisten perään, mutta sitä ehkä voidaan tänä aikana kutsua pienimmäksi mahdolliseksi menetykseksi.

Oman työni siirryttyä väliaikaisti etätyöksi olen saanut opetella täysin uudenlaisia selviytymisen keinoja kotona lasten kanssa. Olen aina ollut todella huono sietämään sotkua ympärilläni, ajatukseni rauhoittuvat vasta sitten kun ympäristö on ensin rauhallinen ja seesteinen. Voinette kuvitella ettei tähän olla lasten touhutessa ympärillä päästy oikeastaan vielä yhtenäkään päivänä, joten olen joutunut toteamaan helpoimman tien olevan sen, että itse opettelen sulkemaan ympäristön ulkopuolelle. Niinpä olen viimeiset kaksi kuukautta työskennellyt tilassa, jossa tavarat ovat hujan hajan, lapset juoksevat kiljuen ovesta sisään ja ulos, etäpalaveri pauhaa taustalla ja pahimmassa tapauksessa yritän yhtäaikaa laittaa lounasta ja vaihtaa itselleni yöpuvusta päivävaatteisiin. Samaa toistettuani riittävän monta kertaa, voin tässä vaiheessa eristäytymistä todeta tilanteen vähitellen alkavan sujumaan kuin itsestään.

Onko teidän kodeissa siirrytty sujuvasti etäkouluun ja etätyöhön? Tuntuu toisaalta niin vapauttavalta, että vihdoin palaamme takaisin normaalimpaan arkeen mutta sitten taas en tiedä, onko hyvä palata takaisin kun juuri olemme ehtineet opetella uuden tavan toimia. Itseäni lohduttaa ajatus siitä, että ihan pian on kesä ja kaikkien lomareissujenkin puuttuessa saa ottaa rennommin. Suunnitelmia ei tänä vuonna tarvitse tehdä yhtäkään, ja se on kaiken kaikkiaan melko ihana ajatus.

Elokuussa

Mitä tapahtui elokuussa, kun blogi hiljeni? Yksinkertaisesti sitä tavallista eli arkea. Ei niinkään erityisen kuormittavaa arkea, mutta töiden alettua on ollut pakko alkaa jälleen kiinnittämään huomiota yöunien pituuteen, mikä yleensä minulle tarkoittaa kaikesta ylimääräisestä luopumista. Liikunnan olen pyrkinyt pitämään elämässä edes jollain tasolla säännöllisenä, mutta vähäksi aikaa sai blogi, kirjat ja Netflix jäädä. Rytmi arkeen on kuitenkin vähitellen alkanut löytymään, niinpä voisin sanoa olevani taas takaisin näppäimistöllä!

Elokuu on meidän perheelle ollut kesän jatkumoa, sillä töistä huolimatta on iltapäivät vietetty hyvinkin rennoissa merkeissä, viikonlopuista puhumattakaan. Lasten nukkumaan saaminen iltaisin (ja herääminen aamuisin!!) on ollut yhtä taistelua enkä itsekään voi kehua olevani yhtään sen innostuneempi aikaisista sänkyyn menoista. Jos itse saisin päättää, aloittaisin kaikki työpäivät aikaisintaan yhdeksältä ja ennemmin jatkaisin vähän pidemmälle iltapäivään.

Minealla alkoi koulu, se on myös osaltaan muuttanut arkea kun päivittäin tulee pysyä kartalla niin koulun rutiineista kuin päiväkodinkin. Olen huomannut, että ainut keino selvitä tästä päiväkoti-koulu-harrastukset-kavereiden syntymäpäivät-omat menot-yhdistelmästä on kirjoittaa jokainen pienikin ajatus ylös kalenteriin. Se, mitä ei lue kalenterissa, ei tule tapahtumaan – parit ystävien kanssa sovitut asiat on jo nimittäin päässyt tässä kuukauden aikana unohtumaan.

Tekemistä on siis elokuussakin riittänyt, mutta kiireestä en silti voi puhua. Suurin osa päivistä kuitenkin kuluu puuhaillen sellaisia asioita, jotka on itselle mieluisia (ja yleensä myös valinnaisia), joten samalla kun touhuaa, saa myös ladattua akkuja. Viime viikonloppuna istuttiin meillä iltaa isommalla naisporukalla, pari viikkoa sitten tehtiin reissu Perhoon sukulaisia tapaamaan ja aiemmin vietettiin läheisten ystävien häitä. Myös Jyväskylän seudulla ollaan ehditty nähdä ja kokea kaikenlaista, unohtamatta kuitenkaan ihania kotona vietettyjä tavallisia kesäpäiviä.

Tuleva syksy tulee olemaan hyvin tavallinen eikä suunnitelmissa ole mitään ihmeempää. Minea aloitti voimistelun lisäksi ratsastamisen sekä luovan toiminnan kerhon, ja Nooa käy parkourissa, joten niissä merkeissä meidän viikot taitaa jatkossakin pyöriä. Toivottavasti teidänkin loppukesä on ollut ihana ja hyvässä mielessä tapahtumarikas, tavataan taas jatkossa useammin kuin kerran kuussa!

1 2 3 4 476