Juhannus kaupungissa

Enpä muista olenko kovinkaan usein viettänyt kaupunkijuhannusta, siitäkään huolimatta etten ole mitään perinteisiä mökki-ihmisiä. Olen saattanut useammallekin ystävälleni ihmetellä, miksi suomalainen haluaa lomalla tehdä koko ajan jotain? Tuntuu melkein kuin meidän olisi liian vaikea vain olla, ottamatta stressiä siitä, kuinka paljon olisi tehtävää ja heittää työhanskat totaalisesti nurkkaan. Mökille lähdetään jotta päästään siivoamaan, kitkemään, kasvattamaan, kantamaan, putsaamaan, lämmittämään, pesemään, kokkaamaan ja mitä näitä  nyt on. Lomalla pitää osata myös lomailla, onhan sekin taito että pystyy totaalisesti tyhjentämään kalenterinsa ihan kaikesta.

Voi olla että kymmenen vuoden päästä olen mökkeilystä jotain ihan muuta mieltä, mutta nyt tekemistä tuntuu olevan kotonakin jo niin paljon sekä sisällä että ulkona, että itselleni paras loma on juuri sellainen, joka muutaman yön päässä häämöttää. Suoralla lennolla takuuvarmoihin lämpöasteisiin, all inclusive ja meri vieressä – jos tällä yhdistelmällä ei saa ajatuksia nollattua, niin tuskin millään. Ja sitä lomalta oikeastaan enimmäkseen odotankin, rentoutumista ja perheen yhteistä aikaa ilman velvollisuuksia.

Koska lomamatka on niin lähellä, päätimme olla lähtemättä tänä juhannuksena mihinkään kotia kauemmas. Saimme ystäväperheen pariksi yöksi meille kylään, itse asiassa saman porukan kanssa vietimme myös viime juhannuksen, silloin vain Turussa ja Naantalissa. Tänä vuonna keskityttiin olennaiseen eli hyvään syötävään ja lenkkeiltiin aina välissä, että jaksettiin taas syödä vähän lisää. Lapset oli selkeästi onnellisia siitä, että saivat vapaasti leikkiä toistensa kanssa pidemmän aikaa tai kuten Eemeli totesi ”kerrankin sai olla ulkona ihan rauhassa”. Kokkoa ei tällä kertaa päästy katsomaan, mutta Niko sytytti lapsille ulkotakan ja sitä siinä sitten tuijoteltiin ikkunan läpi kaikki samassa rivissä istuen. Tuskin kukaan lapsista olisi enempää osannut pyytääkään, lasten yksi parhaimpia piirteitä kun on se, miten aidosti kaikki eteen tuleva otetaan vastaan.

Onneksi juhannusta kesti kokonaiset kaksi päivää, sillä sekin tuntui menevän yllättävän nopeasti. Tuli istuttua leikkipuistossa, ihailtua auringonlaskuja ja ehkä pariin otteeseen myös selviteltyä poikien kinasteluja. Kaikkea sellaista tavallisen ihanaa, mitä tehtäisi ihan tavallisenakin kesäpäivänä, ja niinhän se vain tuntuu olevan, ettei juhlapyhät lapsiperheissä kovinkaan paljoa eroa arjesta. Juhannus kaupungissa oli siis kokonaisuudessaan erittäin jees enkä olisi itsekään osannut enempää odottaa.

Juuttimatto olohuoneeseen

Eilisen saamattomuuden jälkeen haluaisin kovasti pystyä sanomaan, kuinka tehokas päivä tänään on ollut ja miten olen saanut asioita jopa normaalia enemmän aikaan, mutta valitettavasti olen jatkanut samalla laiskottelun hyväksi todetulla linjalla. Aamulla skipattiin ulkoilut ja ajettiin lasten kanssa Prisman leikkipaikalle kuluttamaan aikaa, lounaskin syötiin samassa osoitteessa ja Nooan päiväunien ajan en tehnyt juurikaan muuta kuin tuijottelin olohuonetta pohtien hyvää järjestystä huonekaluille. Mietin, että varmaan niillä ihmisillä täytyy olla sisustus täydellisessä harmoniassa, joilla on paljon vapaa-aikaa. Kokeilemalla, pitkään pohtimalla, tuntikausia pinterestiä selailemalla ja sisustuslehtiin tutustumalla saa aika paljon aikaan, ainakin huomattavasti enemmän kuin omilla resursseillani yleensä. Kesäloma on onneksi siinä mielessä maagista aikaa, että kokonaisen päivän todella voi viettää tekemättä yhtään mitään hyödyllistä.

Syy olohuoneen järjestyksen pohtimiseen tänään oli se, että viikonlopun jälkeen sain kotiin juuttimaton, joka oli jo jokusen viikon odotellut Helsingissä. Instan stooreja (@minishowblogi) seuraavat jo näkivätkin matosta muutaman vilahduksen, ja osa ehti kysellä maton perään ja tosiaan, Ikeastahan tämäkin ihanuus löytyi. Lohals-juuttimatto on omalla ostoslistallani ollut jo hyvän aikaa, mutta matto on ollut koko ajan loppuunmyyty suomenlaajuisesti. Tutun kautta sain vinkkiä siitä, että muutama matto oli ilmestynyt Vantaan muymälään, joten onneksi ihana ystävä kävi sen sieltä nopeasti nappaamassa samalla kun osti itselleen kaksi samanlaista. Matto sai nyt joksikin aikaa jäädä olohuoneeseen, mutta viimeistään syksyllä se siirtyy tv-huoneeseen ja olohuoneeseen palaa Elloksen ryijymatto.

Sohvapöytäähän tuo meidän olohuone melko kipeästi kaipailee, sekä kahta kunnon nojatuolia. Uusi lamppukin olisi ihan jees, takan kohtalo tulisi päättää ennen lopputarkastusta ja valkoinen tyhjä seinä näyttää autiolta ilman isokokoista taideteosta. Eikä tämä tietenkään ole ainut huone, joka kaipaisi sitä sun tätä, vaan lähes joka huoneesta puuttuu olellisia huonekaluja. Ainut este on tietenkin vain raha. Lupaan että heti lotossa voitettuani (en ole koskaan elämässäni lotonnut!) pistän kaiken kertaheitolla kuntoon, mutta nyt on pärjättävä näillä ja muistettava, että noin niinkuin kokonaisuudessaan meillä on asuinpuitteet kutakuinkin enemmän kuin kunnossa.

Tuplasuklaa-mukikakkua maanantaitunnelmiin

Oli tänään mikä päivä tahansa, se on tuntunut niin maanantailta, että aloin iltapäivästä jo uskoa päivien todella menneen sekaisin. Kun on viettänyt edelliset päivät reissussa syöden muiden tekemää ruokaa, istunut muiden kattamissa pöydissä ja nukkunut muiden siivoamissa kodeissa, niin paluu arkeen on aina raadollinen – siinä ei katsota kalenterista sen tarkemmin, missä kohtaa viikkoa mennään, vaan yleinen mieliala ja väsymys on se, mikä sanelee päivän onnistumisen. Kirjattakoon itselleni siis muistiin, että tästä eteenpäin, aina reissun jälkeiselle päivälle, varaan joko kaapin täyteen suklaata tai keksin koko päiväksi jotain erityisen kivaa tekemistä. Lounastreffit ystävän kanssa, se on vähintä mitä kotiäiti voi lomailun jälkeen vaatia.

Aloin heti aamusta luonnostelemaan postausta otsikolla näitä vihaan, sillä mitä muutakaan olisin itsestäni saanut irti kuin pari riviä ärsyyntymisen aiheita. Yksi inhoamistani asioista on muuten suomen kielen yhdyssanat! Ei siksi että ne olisi niin hankalia, vaan siksi etten voi sietää ylipitkiä sanoja kuten tuplasuklaamukikakku. Siksi usein sovellankin omia sääntöjäni yhdyssanoihin, lisäilen väliviivoja tai puhelimella viestittäessä kirjoitan sanat erikseen, vaikka ne kuuluisi yhteen. Joku saa kirjoituksistani varmasti enemmänkin kuin harmaita hiuksia, mutta onneksi elämä ei ole muutamasta yhdyssanasta kiinni, eikä myöskään näistä kymmenistä pilkuista, joita teksteihini lisäilen. Ei se taida myöskään olla kiinni siitä, kuinka paljon suklaata yhdessä päivässä voi syödä tai siitä, onko järkevää mennä pizzalle keskellä viikkoa.

Valittamisesta on aina luontevaa siirtyä suklaaseen eli siihen, mikä helpoiten muuttaa huonommankin päivän aurinkoiseksi. Aamukahvilla mieleni teki jotain hyvää, joten turvauduin mikrossa paistettavaan mukikakkuun, joka valmistuu muutamassa minuutissa. Ainekset yleensä löytyy jo valmiiksi kaapista, joten laittakaa ohje itsellennekin talteen, eihän sitä tiedä vaikka tulisi tarve leipoa jotain pikaista juhannusvieraille.

Suklaamukikakku

2 rkl voita tai margariinia

3 rkl vehnäjauhoja

3 rkl sokeria

1,5 rkl kaakaojauhetta

1/4 tl leivinjauhetta

1/2 muna

1 1/2 rkl maitoa tai vettä

6 palaa suklaata

Sulata voi mukissa ja lisää muut ainekset (suklaa paloiteltuna). Sekoita tasaiseksi ja paista mikron täydellä teholla (600-800) minuutti-puolitoista. Koristele ja nauti!

Onneksi allekirjoittaneellakin päivä parani iltaa kohden, ja sain jopa käytyä lenkillä. Suunnittelimme hyvää vauhtia valmistuvaa terassia, ensi viikon Mallorcan matkaa ja ihmettelimme, mihin puolet kesästä on kohta jo mennyt. Nyt katson vielä loppuun yhden ihanimmista elokuvista, Meet Joe Black, ja huomenna aion herätä huomattavasti pirteämpänä ja hyväntuulisempana.

1 2 3 4 396