Huvipuisto Jyväskylässä

Tai oikeastaan Laukaassa. Mutta siltikin on jotenkin tietyllä tapaa vähän liikuttavaakin, että täältä kotihoodeilta löytyy tällainen pieni huvipuisto kaikenmaailman Särkkien ja Lintsien tyyliin. Ei se ole lähellekään samanlainen kuin isommat serkkunsa, mutta onpahan silti jotain. On nimittäin oikein jees, ettei aina ole pakko ajaa paria sataa kilometriä päästäkseen tekemään kivoja, erityisiä juttuja lasten kanssa, vaan vaihtoehtoisesti voi päivän suunnitelmat tehdä vasta aamupalalla ja kuitenkin olla perillä ennen lounasaikaa. (Tähän tekisi mieli todeta, että on hyvä kun pienistäkin kaupungeista löytyy palveluita, mutta eihän Jyväskylä mikään pieni paikka ole, täällä vain joskus joutuu yllättymään siitä, kuinka suppeasti mitään on tarjolla.)

Alunperin olin lupaillut lapsille Särkän reissua tähän loppukesälle, mutta viikot tuntuvat loppuvan kesken, eikä itsellä ehkä juuri nyt olisi ollutkaan energiaa suunnitella sen isompia matkoja Jyväskylän ulkopuolelle. Niinpä otimme Kertun ja lasten kanssa suunnaksi Nokkakiven puiston ja vietimme siellä nelisen tuntia laitteita kiertäen ja jäätelöä syöden. Meidän lapset ei ehkä olleet ihan niitä puiston hurjapäisimpiä, joten Nokkakiven lapsille sopivat laitteet sopivat loistavasti rauhallisempaan menoon. Pariin laitteeseen olisi aikuinen päässyt ilmaiseksi pienemmän lapsen seurassa, mutta Nooa ja Kertun samanikäinen poika viihtyivät hyvin kaikkein iiseimmissä laitteissa, jopa niin hyvin että karusellissa pojat taisivat istua viisi kertaa putkeen.

Itseltäni jäi kaikki laitteet tällä kertaa kokematta, eikä kameraakaan oikein ehtinyt pitää esillä juostessa kahden lapsen perässä – ehkä sekin kertoo onnistuneesta päivästä? Noin kymmenen kilometrin päästä Nokkakiven puistosta löytyy myös kotieläinpiha Ysitien lemmikki, jossa mekin ollaan yleensä käyty lasten kanssa joka vuosi ja aina tykätty paikan kotikutoisesta tunnelmasta. Muita vierailemisen arvoisia lasten kohteita Keski-Suomesta on ainakin Tarhalehdon kotieläinpiha ja Veijaripuisto Saarijärvellä, ja Jyväskylästä löytyy tietenkin myös perinteiset sisäleikkipaikat HopLop, tramppamaailma ja nyt uutena SuperPark. Ilmaisen tekemisen paras vinkki on mielestäni Mäki-Matin puisto, jossa on näin kesäisin tarjolla myös paljon järjestettyä ohjelmaa pienille puistoilijoille. Vieläköhän unohdin listalta jotain tärkeää? Lisäilkää jos keksitte kivoja vierailemisen arvoisia paikkoja Jyvässeudulta, ja saa jättää myös omia kokemuksia mainituista paikoista kommenttiboksiin!

Suunnitelmia yläkerran aulaan

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, totesin tänään, ja niin siinä melkein taisi sitten lopulta käydäkin, että yksi hyvin keskeneräinen huone eteni vauhdilla kohti valmiimpaa. Yläkerran aula nimittäin.

Joskus yli vuosi sitten kun suunnittelimme tämän kodin pohjapiirrosta, jäi meille kuin pakosta yläkertaan noin parinkymmenen neliön aulatila kaikkien makuuhuoneiden keskelle. Me ei haluttu luopua ikkunapinta-alasta, ei myöskään tarvittu viidettä makkaria eikä uskottu tarvitsevan lisää säilytystilaakaan, joten aika surutta annettiin ”hukkatilan” jäädä sellaisekseen. Muuton jälkeenkin se on ollut se kaikkein vähimmälle huomiolle jäänyt tila, huoneeksi sitä ei edes voi kutsua ja näppärästi se on toimittanut varaston virkaa. Parisen viikkoa sitten sain kuitenkin vihdoin ja viimein myytyä Nooan vanhan pinniksen pois, ja aula tuntui tyhjenevän siinä samalla. Innostus sen sisustamiseen yllättäen kasvoi, ja keskiviikkoisella Ikea-käynnillä satuin lepuuttamaan väsyneitä jalkojani kivankokoisen divaanin päällä makoillen. Siitä se ajatus sitten lähti, kotiin päästyäni kyhäilin kasaan pienen kollaasin inspiraatioksi ja tänään oltiin jo maalikaupassa – ja uudelleen Ikeassa.

Maanläheisiä sävyjä, luonnonvalkoista, beigeä, ruskeaa ja harmaata. Niin sanottuja pakollisia toimintoja kun aulaan ei tarvitse saada, niin suunnittelun suhteen kaikki oli avoinna. Lopulta päädyimme siihen, että aula voisi olla lapsille telkan katselua varten, ehkä leikit voi jatkua omista huoneista aulan puolella ja joskus myöhemmin siihen voisi ajatella hankkivansa pienen työpisteen tai kirjakaapin. Muissa huoneissa meillä ei ole verhoja (sälekaihtimia ja pimentäviä rullaverhoja lukuun ottamatta), mutta tämä tila saa olla aavistuksen hämyisempi, ja ajattelin testata ohuita vaaleita verhoja. Päätyseinä maalataan Tikkurilan sävyllä Mulperi, ja sekä sohva että matto saa uhkarohkeasti olla valkoista. Huomenna kasaillaan huonekaluja ja maalaillaan seiniä, joten jos haluat pysyä menossa mukana, niin seuraa @minishowblogi instastorya!

Entäs loman jälkeen?

Lomaa ollessa jäljellä käytännössä enää viikko sitä alkaa jo miettiä, miten ikinä sopeudun taas työssäkäymiseen? Ajatukset on heitetty täysin nollatilaan heti kesän alussa, mutta silti odotan yhä edelleen kesän alkamista ja sitä että kotona ehtisi tulla tylsää, kun ei ole mitään tekemistä ja on oltu useampi päivä kotona, siis ihan vaan oltu. Tänään totesin, että ehkä on jo aika hyväksyä se, ettei Suomessa nykyään ole kesää siinä mielessä kuin itse toivoisi, koska en muista, milloin viimeksi olisi ollut oikea kesäilta. Kesäillalla tarkoitan iltaa, jolloin on edelleen niin lämmin, että voi helposti istuskella pitkälle yöhön ulkona ilman takkia ja ilmassa tuoksuu ja väreilee kesä. Jos on sattunutkin olemaan pari kuumaa kesäpäivää, niin iltaan mennessä sää on ehtinyt viilentyä niin että vaatekerroksia on saanut lisäillä enemmänkin, ja keskustelut on saanut siirtää terassilta sisätiloihin. Mitä ihmettä, oikeasti! Saanko jatkaa kesälomaa vielä kuukaudella, tiedä vaikka elokuu yllättäisi ja toisi Suomeenkin lämpöaaltoja ja sitä myötä uimakelejä ja lämpimiä iltoja.

Kaikesta huolimatta täytyy yrittää muistaa, että kesällä silti pääsee niin paljon helpommalla, kun ei tarvitse kerrospukeutua niin kuin talvella, vaan ulos lähteminen on lähes yhtä nopeaa kuin oven avaaminen. Me ollaan pyöritty lasten kanssa lähimetsässä jonkun verran nyt aamupäivisin, ja kaikki muu aika on tainnut mennä pyöräillessä pieniä lenkkejä Nooan kanssa – Mineaa tuskin näkyy kotona nykyään, kun tyttö viettää päivät kavereiden kanssa pihoilla. Useimmiten meikäläinen tykkää kävellä perässä Nooan potkupyöräillessä, mutta tiistaina sain fysioterapeutilla käydessäni aika tiukan juoksukiellon, ja kun kävelyäkin tulisi kuulema vältellä, niin kait se on itsekin noustava useammin pyörän satulaan. Jotenkin vain juoksu ja kävely on aina olleet enemmän oma juttuni, joten olen parin päivän ajan yrittänyt pohdiskella, uskaltaisinko uhmata juoksukieltoa ja toivoa että lihastreenin ja hieronnan avulla saan kipeän jalan kuntoon. Toisaalta tilanne voi pian olla se, ettei jalalla enää edes kävele, mutta loistavasti alkanutta lenkkeilyintoa ei haluaisi tappaa heti alkuunsa. Ehtii sitä kotona istuskella sittenkin, kun taivaalta sataa lunta ja räntää.

Kesässä parasta on ollut huolettomuus, se ettei tarvitse tehdä mitään, jos ei huvita. Voi olla yöpaidassa pitkälle aamuun, hakea take awayta lounaaksi ja nukkua päiväunet. Ja arvaatteko, mikä tulee töiden alettua olemaan kaikkein vaikeinta niin mulle kuin lapsillekin? Se että ehditään aamuisin ajoissa yhtään mihinkään, että lapset jaksaa herätä aamulla ja saavat unta aikaisin illalla, että itse osaan mennä nukkumaan ennen puoltayötä ja että pystyn luopumaan aamun kahvihetkistäni. Vaikka lomallakin rauhallinen ja hidas aamupala tarkoittaa vähän väliä pöydästä nousemista ja lasten auttamista omissa toimissaan, niin silti se aamun pieni hetki on yksi tärkeimmistä. Istut kahvikuppi edessäsi selaten suosikkilehteäsi tai katsoen netflixiä, syöt aamupalan vasta pari tuntia heräämisen jälkeen ja annat itsellesi aikaa miettiä täysin turhanpäiväisiä asioita. Hitaat aamut, niiden takia voisin tehdä jatkuvaa iltavuoroa jos se olisi työssäni mahdollista. Aamun aikana yleensä ratkeaa se, millä mielellä päiväni aloitan, ja aamusta riippuen olen joko tehokas tai en saa koko päivänä mitään aikaan. Miten ihmeessä sitä voi taas sopeutua hoitoon viemisiin, kamalaan kiireen tunteeseen ja siihen, että päivästä noin puolet on minuuttiaikataulutettua ja loppuajan lapset on väsyneitä ja kiukkuisia.

1 2 3 4 400