Stoppi lastenvaateostoksille

Jossain vaiheessa sitä vaan lopulta kyllästyy asioihin, jotka on aiemmin innostaneet kovastikin. Niin kuin nyt vaikka lastenvaatteet. Tai siis kyllähän meillä edelleen niitä käytetään ja hankitaan, mutta selkeästi vähenevissä määrin, eikä uusien droppien kyttääminen ole enää houkuttanut juuri ollenkaan. Luulen, että kaikki työasiat yhteensä vievät tällä hetkellä siinä määrin huomioni, että ylimääräisille, ei niin pakollisille asioille ei yksinkertaisesti jää aikaa (kuten on nähty kuinka kävi liikunnalle!), enkä enää ehdi huomaamaan kuinka vauhdilla lapseni kasvavat ja tarvitsisivat uutta vaatetta pieneksi jääneiden tilalle. Aamuisin koitan kiireessä roiskia lapsille jotain päälle ja vasta eteisessä huomaan, että Nooalle olen pukenut pari senttiä liian lyhyen teepparin ja Minea on saanut valita kaapista lempparimekkonsa – mekon, joka on kokoa 98cm ja jäänyt hihoista pieneksi aikoja sitten. Muuttolaatikossa odottaa kaksi ulkoilutakkia, jotka sopisivat loistavasti näille ilmoille, mutta toppahousut on jääneet ostamatta, ja siksi koko talvi mennään yhdet ja samat haalarit päällä maanantaista perjantaihin. Toppahanskojenkin tilanne oli pitkään ”hankintalistalla”, joten lopulta mummin piti käydä ja hoitaa tämäkin asia kuntoon (niiden kuomien lisäksi).

molokids-img007 molokids-img006

Onneksi sain sentään yhden asian itsekin hoidettua, ja nyt Nooalla on viimein sopiva talvihaalari. Totesin, ettei Mini Rodinilta löydy pitkäselkäiselle sopivaa talvihaalaria ja tilasin Mololta vaaleanharmaan tuplavetskarillisen haalarin, joka vaikuttaisi kokonsa puolesta täydelliseltä. Olisihan tuo poika varmaan pärjännyt sillä lahkeistaan aivan liian suurella rodinin haalarillakin, mutta tuumin sitten, että ehkä on paikallaan ostaa aivan jotain muuta, kun meiltä kuitenkin löytyy noin yleensäkin jonkun verran lastenvaatetta. Talvihaalari ei ehkä ole siinä tilanteessa se paras paikka lähteä säästämään, ainakaan kun kyse on liikkumisen helppoudesta.

molokids-img005 molokids-img004 molokids-img003

Mineasta on nykyään tullut suhteellisen tarkka vaatevalinnoissaan, ja vaikka olen jo pitkään hyväksyttänyt kaikki hankinnat tytöllä itsellään, jää meillä siltikin kaappiin sellaisia vaatteita, joita Minea ei suostu pukemaan päälleen. Huivit on useimmiten ehdoton ei, kaikki trikoota paksummat vaatteet näyttää kuulema epäsiistiltä, leggareiden lahkeisiin ei saisi jäädä yhtään ryttyä ja ainoat kengät, jotka Minea koskaan haluaisi pukea on Kuomat. Näillä spekseillä on välillä todella hankalaa löytää juuri mitään Minealle kelpaavaa, ja niinpä olen todennutkin etten hanki kaappiin yhtään vaatetta ennen kuin kaikki käyttämättömät on myyty eteenpäin ja nykyiset sopivat vaatteet on jääneet pieneksi. Ja niinhän sen suunnilleen pitäisikin mennä, että uutta ostetaan vain tarpeeseen, mutta tuskin kovin monikaan siihen nykyään pystyy? Varmasti joskus tulee jotain ostettua fiiliksellä, ja vaikka itsekin olen kova laittamaan entisiä kiertoon, jos hankin uutta, niin silti huomaan välillä kirppiskassiin kasaantuvan vaatetta, kun ei ole aikaa kuvata niitä myyntiin. Onneksi Nikon veljellä on Nooaa nuorempi poika, jolle olemme voineet antaa pieneksi jäänyttä vaatetta.

molokids-img002 molokids-img001

Muuton lähestyessä kovaa vauhtia olen ajatellut inventoida isommalla kädellä niin omia kuin lastenkin vaatteita ja leluja. Lelut ja osan vaatteista lahjoitan jollekin järjestölle, mutta olisiko teitä kiinnostanut blogikirppis, jos kuvaisin jotain tännekin myyntiin? Mitään kovin ihmeellistä meiltä tuskin löytyy, mutta sellaista hyvää perusvaatetta ainakin rodinilta ja pompilta. Olisipa muuten aika jees, jos jatkossa osaisin vielä entisestään karsia ostojani ja mikä tärkeämpää, tehdä ajattomia, ekologisia valintoja vaatekaappiini niin että määrä pysyisi pienenä mutta laadukkaana. Jostain syystä se kuitenkin tuntuu astetta hankalammalta kun kyse on itsestä, ja sitä helposti nappaa hennesistä parin kympin neuleen ennemmin kuin panostaa ja saa jotain huomattavasti eettisempää ja kestävämpää. Olisiko tässä kenties potentiaalia yhdeksi uudenvuoden lupaukseksi?

Lyhyempi hiusmalli

asu-img001 asu-img002 asu-img003 asu-img004 asu-img005

En voi uskoa tätä todeksi, mutta tulin eilen uudelleen kipeäksi! En tiedä, oliko syynä viikonlopun käynti raksalla, jossa hiomapölyn määrä oli valtava, mutta koko toinen puoli naamastani on lähestulkoon käyttökelvoton kovan poskiontelokivun takia. Harvemmin tulee itse käytyä lääkärissä, mutta tänään olisin mennyt, kun kipu ei ole hellittänyt yhtään – ennemminkin vain pahentunut ja levinnyt silmään saakka. Sain kuitenkin jälleen pettyä julkiseen terveydenhuoltoon, ihan niin kuin aiemmin olen pettynyt yrittäessäni saada lapsille lääkäriaikoja, sillä vastaukseksi sain pelkkää ei oota. Taudin tulisi kuulema jatkua vähintään kaksi viikkoa, jotta saisin lääkärille ajan, ja ohjeistukseksi annettiin parannella särkylääkkeillä kotona. Kieltämättä alan ihmetellä, mitä on se Suomen niin toimiva julkinen terveydenhuolto vai onko se saatavilla vain riskiryhmiin kuuluville?

Näissä kuvissa olo oli huomattavasti pirteämpi kuin tänään, ja sitä jaksoi jopa hymyillä kameralle. Pitkän parturointitauon jälkeen sain joku aika sitten jälleen takaisin otsiksen ja tuon ihanan tummemman värin. Hiusvärit pysyvät mulla jostain syystä todella huonosti, ja jo parissa viikossa punertavan oranssi sävy puskee tumman alta näkyviin, mikä on kieltämättä melko raivostuttavaa. Pitäisi ehkä aktivoitua käyttämään hiusmaskeja silloin tällöin pesujen yhteydessä vai auttaisivatkohan ne? Joka tapauksessa, viihdyn niin hyvin nykyään tässä tummassa, aavistuksen lyhyemmässä hiusmallissa, koska olen jopa huomannut pitäväni hiuksia auki edes joskus. Mietin juuri, että on hassua kuinka iän karttuessa ihmisillä usein hiukset lyhenevät, joten onko tämä itsellänikin merkki keski-ikäistymisestä?!

Keski-ikään saattaa täällä olla vielä matkaa, mutta viime aikoina olen huomannut, kuinka rypyt on silmien ympärillä lisääntyneet ja silmäpussit – niistä on turha edes sanoa mitään tällä nukkumisen määrällä! Tapanani ei ole tehdä uuden vuoden lupauksia, mutta tänä vuonna taidan tehdä poikkeuksen, ja lupaan huolehtia paremmin itsestäni. Heti alkuvuodesta aion keskittyä talon asioihin ja pidän kuvaamisesta lomaa lähes kokonaan tammi- ja helmikuussa, lapset saavat olla tunnin pidempiä päiviä hoidossa, jotta ehdin tehdä työasiani päiväaikaan ja koitan jatkossa mennä aikaisemmin nukkumaan. Olisi mahtavaa myös saada lenkkeily jälleen osaksi arkea, ja se mitä eniten odotan on läsnäolo arjessa. Ylikuormittuneena tuntuu olevan mahdoton keskittyä kunnolla mihinkään, ja yöunistakin tulee katkonaisemmat kun mietin töiden aikatauluja ja deadlinet painaa päälle. Viikonloppuisin tuntuu väärältä seisoa lasten kanssa puistossa, kun samaan aikaan tietää kotona odottavan työmäärän olevan ylitsepääsemätön. Ja sitten taas toisaalta, tuntuu pahalta tehdä töitä viikonloppuisin kun sen ajan tulisi olla kokonaan lapsia varten. Teit niin tai näin, mikään vaihtoehto ei ole riittävän hyvä.

Sitähän sanotaan, että lupaukset on tehty rikottaviksi, mutta jospa tällä kertaa saisin otettua edes pieniä askelia kohti oikeaa suuntaa. Onko teillä tapana tehdä uuden vuoden lupauksia, ja mitä aiotte luvata tänä vuonna?

Kotipäiviä

Viikon kalenteri meni kertaheitolla sunnuntaina uusiksi niin Nikolla kuin allekirjoittaneellakin, kun molemmat lapset tulivat hoidosta kipeinä kotiin. Yskää meillä on ollut jo viikon verran, mutta nyt siihen saatiin vielä kaupan päälle kuume, joka Nooalla on jatkunut tänäänkin. Hoitoon ei siis ole asiaa huomennakaan, joten me ollaan Nikon kanssa otettu useampia läpsystä vaihtoja niin että kumpikin on päässyt olemaan töissä edes jonkin aikaa. Valitettavasti kun meidän töissä hommat ei hoidu pelkästään sijaisilla, vaan poissaolot teettää aina extrahommia tai kasaantuvaa paperipinoa. Onneksi työajoissa on joustoa edes toisella, niin tämä systeemi on toiminut yllättävän jouheasti parin päivän ajan.

noshsyksy-img015

Tässä on samalla tullut pohdittua sellaistakin hankalaa kuviota kuin terveen lapsen hoitoon vieminen sillä välin kun itse olet sairaan sisaruksen kanssa kotona. Noin periaatteessa olen ehdottomasti sillä kannalla, että molempien lasten paikka on tällöin kotona, jos vanhempikin on, mutta toisaalta, laitetaanhan isommat lapset kouluunkin, jos pikkusisarus sairastaa. Tänään myös huomasin, että Minea alkaa hyppiä pitkin seiniä (kirjaimellisesti sohvilla ja tuoleilla), kun on ollut viimeiset kolme päivää sisätiloissa, ja tyttö ihan oikeasti kaipaisi ulkoilua ja erilaista puuhastelua. Miten te muuten yleensä näissä tilanteissa toimitte, oman fiiliksen vai yleisen ymmärryksen mukaan?noshsyksy-img014 noshsyksy-img013

Jos ihmettelette, mitä nämä aavistuksen syksyiset kuvat tässä postauksessa tekevät, niin tarkoitus oli kertoa samalla se, että NOSHin lahjakorttien arvonta on suoritettu ja arpaonni on tällä kertaa suosinut nimimerkkejä Soikku, Minna ja Piia, joiden NOSH-suosikeiksi nousivat muun muassa pehmoinen kylpytakki, Moto jakku ja Linda huivi. Samoja suosikkeja löytyy itseltänikin, samoin tämä kuvissa näkyvä indigonsininen Jenna denimkauluspaita on vaate, jossa voisin viihtyä vaikka joka päivä! Jokaisella varmasti löytyy ne omat turvavaatteensa, jotka on helppo vetäistä päälle myös silloin kun ei keksi mitään päällepuettavaa? Mulla ne on jättimäisiä neuleita ja erivärisiä farkkupaitoja, ja myönnetään, kaapistani taitaa tälläkin hetkellä löytyä farkkupaitoja kolmessa eri sävyssä. Mitä sitä turhaan mennä vaihtamaan kerran hyväksi todettua, koska tärkeintä on kuitenkin se, ettei vaate jää kaapin pohjalle lojumaan. Niitä hutiostojakin nimittäin on vuosien saatossa ostoshistoriaani mahtunut jonkin verran.

P.S. Suuret onnittelut vielä NOSH arvonnassa voittaneille, kurkatkaahan lahjakortit huomenna sähköpostistanne.

1 2 3 4 36