NOSH vaatekutsut

Eilen meillä tosiaan pidettiin NOSH vaatekutsut ison kaveriporukan kanssa, ja hyvä niin, sillä ystäviä näkee arjen kiireessä aivan liian harvoin. Meillä kun molemmat lapset viettää synttäreitään helmikuussa, niin yleensä syksyisin on ollut kiva järjestää vaatekutsuja – jo pelkästään siitäkin syystä, että pääsee leipomaan ja kutsumaan kerralla enemmän kahvittelijoita kylään. Muistatteko viime syksynä kun olin juuri vannonut, etten varmasti pitäisi mitään kekkereitä väliaikaisasunnossamme, mutta lopulta pidin kuitenkin NOSH kutsut juurikin näihin samoihin aikoihin?

Nyt oli loistava tilaisuus muutenkin pitää kutsut, sillä NOSHilta oli päivää aikaisemmin julkaistu uusi lastenmallisto ja naisten uutuudet olivat olleet myynnissä noin kuukauden verran. Luottoesittelijänäni on jo pidemmän aikaa toiminut kaunis ja positiivinen Reetta, jonka oman NOSH-ryhmän löydät facebookista. NOSHin vaatteita voisi ihan yhtä hyvin tilata itse netistäkin, mutta itselleni nämä kutsut on aina ollut se juttu, kun vaatteita pääsee sovittelemaan ja näkemään livenä. Monet omista suosikeistani eivät välttämättä niinkään säväyttäneet tuotekuvissa, mutta sovittelijoiden päällä niihin ihastui. Lisäksi Reetan kautta tilaamalla tukee Reetan työtä yrittäjänä. 

Tarjoiluja sain tällä kertaa varata reilusti, ja osan tein gluteenittomana ja laktoosittomana sekä kasvisversiona. Suolaisella puolella oli tarjolla kinkku-voileipäkakkua gluteenittomalla vuokaleivällä, lohi-ruisnappeja, salaattia ja italialaista piirakkaa gluteenittomalla pohjalla. Piirakkapohjan tein Mamma rimpuilee -blogin loistavalla ohjeella ja täytteeksi laitoin 3dl ruokakermaa, 2 kananmunaa, 150g emmentalraastetta, pinaatinlehtiä, fetajuustoa, aurinkokuivattua tomaattia, pinjansiemeniä ja suolaa sekä pippuria. Piirakka hupeni hetkessä myös tavallista ruokavaliota noudattavien lautasilta, ja väittäisinkin tämän olevan paras gluteeniton piirakka, jonka olen koskaan tehnyt!

Makeissa tarjottavissa meillä oli cake popseja, sitruunamuffinsseja ja daim-kakkua. Daim-kakun tein kolminkertaisella taikinalla ja gluteenittomana, ja siitä jäikin sen verran syömistä vielä seuraavillekin päiville että viikonloppuna on ehkä tehtävä muutama extralenkki siitä hyvästä. Makeat herkut taisivat nekin maistua vieraille hyvin, vaikka itse tuskastelen joka kerta erityisruokavalioiden kanssa, koska ensin tuntuu siltä, ettei keksi mitään leivottavaa ja lopulta teen kaiken vanhoilla tutuilla ohjeilla, korvaten vain maitotuotteet laktoosittomilla ja jauhot gluteenittomilla. Mietin myös eilen pöytää kattaessani, että olisin jonkinlaisen leivonnaisten koristelukurssin tarpeessa – tai ehkä suurin syy sille, että kaikki kakkuni ja muut leipomukset ovat lähes syömäkelvottoman näköisiä on se, että koristeluvaiheessa yleensä aika loppuu ja jätän homman puolitiehen. Siitäkin huolimatta, että joka kerta lupaan seuraavalla kerralla panostaa myös ulkonäköön – ja ihan joka kerta tilanne on lopulta sama viime hetken paniikki.

NOSHilta tilasin vaatteita sekä itselleni että lapsille. Minea ihastui lilaan joutsenmekkoon, ja itse tykkäsin pupukuosista leggareissa ja yksivärisistä taskumekoista. Nooalle otin peruskäyttövaatetta pitkähihaisten paitojen puolelta, ja molemmilla lapsilla oli tarvetta tuubihuiveille. Naisten puolella suosikkejani oli ainakin Hippu tunika sekä valkoinen ja musta poolo. NOSHin toimitus on aina ollut supernopea, joten jo ensi viikolla minulla on varmasti näyttää teille sovituskuvia meidän hankinnoista.

Joko te olette ehtineet katsoa NOSHin uutuudet ja löytää omat suosikkinne? Vinkkinä jyväskyläläisille, että Reetalta kannattaa kysellä avoimia ovia, jos tahtoo päästä näkemään malliston livenä. Aina voi tietenkin myös varata omat kutsut, jos syksyn aikataulut antaa periksi!

Uusia rodineita

P-e-r-j-a-n-t-a-i-!! Ja samalla kun huomasin olevan jälleen viikonloppu, huomasin myös että kesäloman alkuun on enää kaksi viikkoa töitä. Miten tämä vuosi menikin näin nopeasti ja nyt ollaan jo kesälomassa?! En tiedä meneekö kesäkin samalla tavalla huomaamatta, mutta aion kyllä ottaa kaiken niistä parista kuukaudesta irti, jotka vietän lasten kanssa kotona. Minean ja Nooan hoito loppuu tämän kuun viimeinen päivä ja uudessa hoitopaikassa aloitetaan vasta elokuun ensimmäinen, joten siihen väliin toivottavasti mahtuu läjäpäin kivoja kesämuistoja ja rentoa meininkiä kotikulmilla. Luulen, että muutama päivä vietetään pihaakin laittaessa, mutta suurimmaksi osaksi tavoitteena on olla asettamatta tavoitteita – ihan vaan olla siis, saada aikaan tylsistymistä jos ei muuta.

Yksi asia saattaa kesälläkin vaatia jonkun verran huomiota, nimittäin meidän kodin sisätilojen keskeneräiset hommat. Kyse on melkein pelkästään pienistä viimeistelytöistä sekä sisustuksesta, joka ei millään meinaa asettua meidän näköiseksi. Tänäänkin tuskastelin olohuonetta ja sitä kuinka autiolta se toistaiseksi näyttää, raahasin Minean uuden maton testiin alakertaan ja sommittelin sitä muiden huonekalujen kanssa olohuoneessa. Matto näytti sopivan loistavasti, mutta silti en voinut sille mitään, että kokonaisuudesta mieleeni tuli enemmänkin 70-luvun mummola kuin skandinaavinen, hillitty koti. Rakentamisvaiheessa olin jo turvautumassa erään todella taitavan suunnittelijan apuun sisustuksen kanssa, mutta koska aikataulumme ei osuneet yksiin, asia vain pääsi jäämään. Nyt olen alkanut pohtia asiaa jälleen mielessäni, sillä huomaan kaipaavani ammattilaisen viimeisteltyä ilmettä. Ainut ongelma asiassa on se, että jyväskyläläisenä joutuisin maksamaan suunnittelusta melko paljon extraa matkakulujen ja päivärahojen muodossa, joten ellei meidän osoitteeseen ole tulossa lottovoittoa, niin ei varmaan tule suunnittelijaakaan.

Pitkästä aikaa tein tällä viikolla muitakin kuin sisustushankintoja. Eilen julkaistiin Mini Rodinin uutuuksia ja tällä kertaa pre-mallisto oli hullaantumisen arvoinen. Viime julkaisusta en hankkinut mitään, koska kuosit on tuntuneet menevän merkittävästi alaspäin, mutta pastelliset tasselit ja mintut pantterit olivat molemmat saatava meillekin. Ja kuten kuvasta näkyy, toimitus oli MiniQ:ssa huikean nopea, eilen tilasin ja tänään sain paketin postiin! Miten teillä, iskeekö lastenvaatteet enää vai onko huuma laskenut, tai koskaan alkanutkaan?

Kevättennarit check!

Joitain tiettyjä vaatekappaleita tuntuu olevan älyttömän vaikea, ellei jopa mahdoton, löytää kun taas esim tennarit ja takit on molemmat meikäläisen heikko kohta. Lähes joka kauppareissulla ihastelen jotain takkia, ja mikäli edes avaan minkä tahansa nettikaupan etusivun, olen klikkaillut ostoskoriini parit kengät. Muuten ostan itselleni melko vähän vaatteita (en edes muista milloin olisin ostanut uudet housut?!), mutta jostain syystä järkevä kuluttaminen unohtuu täysin sovittaessani takkeja ja kenkiä, ja tänäänkin häpeäkseni löysin varastosta yhden bomberin, jossa oli vielä hintalaput jäljellä. Olin ostanut sen puoleen hintaan joskus vähän ennen muuttoa, pakannut sen muiden tavaroiden joukkoon ja unohtanut muuttolaatikkopinoon. Takkia sovitellessa se ei enää tuntunutkaan ihan niin hyvältä kuin silloin ostaessa – aika tyypillinen aleostos siis.

Entäs ne kengät sitten? Kenkien suhteen olen sen verran suunnitelmallisempi, että jokaista ostamaani paria olen myös käyttänyt ahkerasti. Tietenkin joistain tulee mieluisampia kuin toisista, mutta kaikki on kuitenkin päässeet käyttöön, eikä pareja todellisuudessa ole sen enempää kuin vaatehuoneeseemme mahtuu. Kengät on ainut kuluva ”vaate”, joten niitä on uusittava jo siitäkin syystä, että vanhat menevät huonoon kuntoon, tai lapsilla jää pieneksi. Usein ostan useamman parin kerralla kun bongaan jostain hyvän aleprosentin, ja vanhat laitan joko kiertoon tai otan käyttöön pihakenkinä. Nooalle joutuu vielä toistaiseksi ostamaan joka kausi uudet kengät ja ulkoilupuvut, kun poika kasvaa niin huimaa vauhtia, ja Minealla taas kenkien kulutus on melko kovaa, joten jo yhdessä kaudessa kenkäpari voi mennä käyttökelvottomiksi. Niin kävi juuri viime syksyn välikausikengille ja Adidaksen tennareille. Luulin säästäväni ostaessani ulkoilukengät marketista, mutta jo muutaman viikon puistotestailun jälkeen sain todeta, että todellista säästöä olisi ostaa laadukkaat ulkokengät, jotka kestäisivät käyttöä ihan eri tavalla. Siitä syystä tänä keväänä tilattiin Lekmeriltä molemmille vedenpitävät Reimat.

Tennaripuoli alkaa sekin olla hoidossa ainakin meidän tyttöjen osalta, sillä tilasin sekä Minealle että itselleni parit lenkkarit odottelemaan kuivia katuja. Minea halusi hopeiset Niket kaupunkikäyttöön, ja ulkoiluun otettiin Adidakset ja Vansit. Itselleni ostin kauan himoitsemani klassiset Reebokit ja vähän kesäisemmät Adidaksen kangaskengät, joilla ajattelin korvata ei-niin-mieluisat valkoiset conssini. En tiedä, miten niin moni tykkää Converseista, mutta omaan jalkaani ne ei tunnu istuvan millään!

Olen luvannut itselleni olla jatkossa järkevämpi etenkin takkiostosten kanssa, sillä olen harmittavan usein ostanut jonkun parin kympin aletakin ja todennut jälkikäteen, että laatu on ollut todella huonoa. Villakangastakki nyppyyntyy, kangastakista sojottaa lankoja tai takin vuori repeilee – jos takki on parissa kuukaudessa epäsiistin näköinen, tulee se lopulta paljon kalliimmaksi kuin pari laadukkaampaa takkia. Sama on tullut huomattua muissakin vaatteissa etenkin nyt kun meillä on kuivausrumpu, ja vaatteen tulisi kestää kuivattamista. Yhdessä pesussa reikääntyvä paita ei saa aikaan muuta kuin turhaa kuormitusta ympäristölle, kun se ei kelpaa kierrätykseenkään käyttäjältä toiselle.

Millaisia kuluttajia te olette, panostatteko laatuun vai valitsetteko vaatteet hinnan perusteella (toki aina nämä ei ole vastakohtia!)?

NOSH-brunssilla

Heti alkuun tähän olisi varmasti paikallaan todeta, että eipä ole ollut yhtään hullumpi lauantai! Aloitin aamuni muutamilla pakollisilla kotihommilla, kuten koiran ulkoilutuksella, imuroimisella ja pyykin pesulla, mutta ainoastaan siksi että Niko oli yön yli reissulla pois kotoa, ja olisi muuten saanut heti oven avattuaan aloittaa päivänsä imurin kahvassa roikkuen, ei ehkä se ideaalein kotiinpaluu. Optimistina kuvittelin aamulla ehtiväni vielä tuplasti enemmänkin, vaikka todellisuudessa heräsimme lasten kanssa melko myöhään, ja olin vasta suihkussa siinä vaiheessa, kun ystäväni tuli ovelle kyselemään joko olisi aika lähteä etenemään. Oltiin nimittäin Miian kanssa sovittu menevämme Minnan luokse NOSH-brunssille eli katsastamaan kauden uudet NOSH mallistot naisille ja lapsille, ja samalla tietenkin herkuttelemaan ihania leivonnaisia.  Onkohan parempia kotikutsuja olemassakaan, yhdistää lempiherkkuni ja lastenvaatteet?!

Suht monet NOSH kutsut on tullut itsenikin pidettyä nyt peräkkäin, mutta tänä keväänä päätin kuitenkin jättää välistä, kun lapsilla oli molemmilla synttärit helmikuussa, ja samaan härdelliin oli vielä muuttokin. Oli siis ehdottomasti kiva päästä Minnan kutsuille, sillä en ollut nähnyt lasten tai naisten mallistoa missään aiemmin, ja täytyy myöntää että ihan niin hyvin en ollut tutkinut kuvastoa netissäkään, että olisin osannut nimetä yhtään lemppariani etukäteen. Mallistossa oli niin aikuisille kuin lapsillekin vanhoja tuttuja klassikkotyylejä uusilla väreillä ja kuoseilla sekä paljon kivoja uutuuksiakin. NOSHilla on aina positiivisen monipuolinen mallisto siinä mielessä, että valikoimassa on vähän kaikille jotain, kuviollista ja yksiväristä, kirkasta ja hillittyä. Suurin osa Minean lempparimekoista on juurikin NOSHin mallistoa, ja erityisesti mekkoja lähdin tälläkin kertaa etsimään.

Mitään pakottavia tarpeita meillä ei oikeastaan ollut, mutta aina kun vaatteita pääsee livenä hypistelemään, ja huomaa kankaiden laadun ja saa sovittaa vaatteita päälleen, huomaa yhtäkkiä taas tarvitsevansa vähän kaikenlaista. Minean tunikamekon lisäksi tilasin itselleni ainakin sovitukseen kivan meleeratun hupparimekon ja lähes ihon värisen t-paidan, joka oli vip-tarjouksissa ja täten ihan perus markettipaidan hintainen. Myöhemmin tänään vielä huomasin NOSHin huhtialen, jossa näytti olevan ainakin lasten puolella useampikin kiva juttu – taidanpa siis vielä huomenna lisäillä tilaukseeni muutaman käyttövaatteen lapsille. Mitä muuten te yleensäkin olette mieltä kaikista tällaisista vaatekutsukahveista? Mä voisin ostaa kaikki vaatteeni pelkästään kiertämällä eri vaatekutsuja, mikä nimittäin sen parempaa kuin sovitella vaatteita kaikessa rauhassa omassa kotona (tai kaverin), ja vielä saada kaupan päälle joukon ystävien rehellisiä mielipiteitä. Jos tuntuu, että omassa vaatekaapissa on tilaa parille arkivaatteelle, niin suosittelen katsastamaan vähintään Linda raitamekon, Sail puseron ja Anna ribbimekon. Muutamia sovituskuvia NOSHeista voit kurkata täältä sekä täältä, tai Reetan facebook-ryhmästä, johon päivittyy aina uusinta infoa julkaisuista.