Veikeä Qeeboo kanituoli

Meille on muuttanut uusi lemmikki. Se on onneksi jo valmiiksi sisäsiisti, vähäruokainen, lähes äänetön, loistava leikkikaveri ja vieläpä nätti katsellakin. Siitä on tullut Nooan lempikaveri ja se kutsuukin sitä heeboksi. Tuo heebo, tai oikealta nimeltään Qeeboo kanituoli* on Jollyroomin uusi hauska tuote, sillä se inspiroi niin lapsia kuin aikuisiakin. Qeeboo muistuttaa idealtaan hyvin pitkälti jo vanhoja tuttuja Puppya, Ponia sekä Dodoa eli se on jotain lapselle sopivaa, mutta myös sisustukseen istuvaa.

Qeeboo kanituoleja on saatavilla kahdessa eri koossa ja useammassa pastellinsävyisessä värissä, lisäksi halutessaan voi valita led-lampulla valaistun version joka ei olisi sekään hullumpi esim lastenhuoneen yövalona. Meille valitsin pienemmän koon kanin vaaleanharmaana, joka sattui sopivasti olemaan melkein samaa väriä kuin meidän lattiakin. Olin ajatellut tuolia lapsille yhteiseksi, mutta enpä tiedä täytyykö meille hankkia vielä toinenkin, isomman koon kanituoli, jotta Mineakin saisi omansa. Nooa on nimittäin ottanut tuolin täysin omakseen eikä ole nyt viikkoon juuri muualla halunnut istuakaan. Mikrosementti on lattiana aavistuksen muita lattiamateriaaleja liukkaampi, ja Nooahan keksi samantien kuinka tuolilla on näppärää liukua paikasta toiseen pitkin lattioita, itse kyydissä istuen tietenkin. Välillä kanin kanssa myös pompitaan tai kyytiin yritetään mahtua siskon kanssa yhdessä, mutta ilman haavereita ollaan selvitty, sillä tuoli seisoo tukevasti maassa.

Aluksi olin ajatellut kanituolia Nooan tai Minean huoneeseen, mutta nyt se näyttäisikin jäävän pysyvästi olohuoneeseen, koska Nooa tykkää istuskella siinä etenkin telkkaa katsellessaan. Toisaalta se kyllä sopiikin pelkistettyyn skandinaaviseen tyyliin, joten jääköön ihmettelemään tuohon seinän vierustalle, lähelle tv-huonetta. Kesällä kani saattaa päästä hieman vehreämmillekin laitumille, ulkoterassille seuraamaan lasten menoa.

Jollyroomilta löytyy laaja valikoima kaikenlaisia lasten huonekaluja, kannattaa kurkata sillä aika moni tuote on nyt hyvässä alennuksessa.

*Tuoli saatu bloginäkyvyyttä vastaan

Koko perhe sohvakaupoilla

Jos rakentamisaikaa pitäisi kuvailla jollain yhdellä ainoalla sanalla, olisi se valintoja. Koko rakentamisen ajan teet erilaisia valintoja, alkaen tontista, jatkuen sillä, että on päätettävä suunnittelija, rakentaja, materiaali, väri, neliöt, kerrosluku, tyyli… Toinen toisensa perään toistuvia valintoja ja hankintoja, usein jopa satojen vaihtoehtojen joukosta olisi löydettävä se itselle sopivin ja omiin tarpeisiin (ja budjettiin) paras vaihtoehto. Aluksi tuntuu kivalta, kun kaiken saa päättää alusta loppuun saakka itse, mutta jossain vaiheessa sitä huomaa väkisinkin väsyvänsä jokailtaiseen googlettamiseen ja toivoo, että joku vain tulisi ja päättäisi loput valinnat puolestasi, tai edes kertoisi erilaisista vaihtoehdoista. Harmi että väsähtäminen yleensä iskee juuri siinä vaiheessa kun pitäisi tehdä viimeisiä päätöksiä eli valita pintamateriaaleja – niitä, jotka ovat ne kaikkein näkyvin osa lopullista kotia.

Kun meillä alkoi raksalla olla viimeiset kuukaudet jäljellä, aloimme jo vähitellen pohtia myös tulevia huonekaluja, koska pakkohan se oli kun tiesi, kuinka pitkiä toimitusajat voivat olla. Alusta saakka oli selvää, että ainakin sohvien osalta katselisimme vain kotimaisia vaihtoehtoja, sillä suomalaisilta brändeiltä löytyy valtavasti osaamista tällä osa-alueella. Ht Collection, Adea, Shapes, Hakola.. Siinä muutama esimerkki yrityksistä, jotka ovat upealla suunnittelutyöllä luoneet skandinaaviseen sisustussilmään vetoavia huonekaluja. Omaan kotiini olisin voinut valita näistä minkä tahansa valmistajan sohvan, mutta lopulta löysimme itsemme loistavan palvelun johdattelemina koeistumasta sohvia paikallisessa Iskussa*.

Meitä palveli rennon asiantuntevasti Iskun myyjä Jarmo, jolla tuntui hermo kestävän siitäkin huolimatta, että olimme liikenteessä koko perhe, ja koeistumisen sijasta lapset koepomppivat sohvilla. Ehkä Minea ja Nooa saattoivat myös juoksennella pitkin pitkiä käytäviä leikkien hippaa ja vähän väliä kysellä omia tarkentavia kysymyksiään, eli toisin sanoen keskeyttivät jokaikisen lauseen, jonka joku muu meistä oli ehtinyt aloittaa. Sohvakaupat venyivät hieman pidemmiksi kuin mitä olimme kuvitelleet, mutta lopulta poistuimme avuliaan ja kärsivällisen asiakaspalvelun innostamina Iskusta mukanamme ei vain yhden, vaan kahden sohvan tilausvahvistus. Satuimme nimittäin olohuoneen sohvan lisäksi löytämään täydellisen kauniin vuodesohvan tv-huoneeseemme. Tilanteeseen oli tartuttava heti, sillä kuinka usein ylipäänsä vastaan tulee katseenkestäviä, siroja levitettäviä sohvia, tai kuinka usein kahden lapsen kanssa shoppaillessa tuntuu siltä, että lapsetkin viihtyvät?

Sohvakaupoilta lähdimme kotiin enemmän kuin tyytyväisinä, sillä oli kiva tietää, että valitsemissamme kotimaisissa sohvissa laatu olisi varmasti vähintään ensiluokkaista, ja olimme kerrankin tehneet valinnan ilman että oli ensin täytynyt tutustua kymmeniin vaihtoehtoihin etukäteen – surkeana päätöksentekijänä minulle on sitä parempi mitä vähemmän vaihtoehtoja on tarjolla. Toisaalta, vaikka tiesimme miltä valmistajalta sohvamme halusimme, meinasi kankaan valitseminen käydä vaikeaksi, kun joka sävystä oli valittavana useampia variaatioita ja laatuja. Olohuoneeseen toivoimme mahdollisimman vaaleaa sohvaa (muttei valkoista lapsi- ja koiraperheeseen!) ja tv-huoneeseen huolettomampaa tummaa, ja niihin myös lopulta päädyimmekin.

Iskussa on parhaillaan menossa Relaa by Isku -kampanja, jossa monista laatusohvista saa todella hyviä alennuksia! Myös molemmat meidän valitsemat sohvat on nyt alennuksessa, olohuoneessa meillä on tämä 3:n istuttavana ja mustilla putkijaloilla, ja tv-huoneesta löytyy tämä tummanharmaana vuodesohvana.

*Sohvista saatu alennusta bloginäkyvyyttä vastaan.

Mielekästä puuhaa lapsille ja aikuisille

Kaupallisessa yhteistyössä: Name It

Me ollaan nyt ehditty asua tässä uudessa naapurustossa suunnilleen kuukauden verran, ei siis kovin kauaa, mutta kuitenkin niin että paikat alkaa tuntua kotoisalta, ja lapsetkin taitavat olla jo aika hyvin tottuneet uusiin kuvioihin. Minea on saanut naapureiden lapsista useammankin uuden kaverin, ja kun viereisissä taloissa asuu vähintään viisi suunnilleen samanikäistä tyttöä (ja lisää muuttaa koko ajan), on sanomattakin selvää, että pihalta löytyy leikkiseuraa melkein milloin vaan. Kerrostalossa asumisen aikana meidän tuli jostain syystä nähtyä harvinaisen vähän kavereita, ja Mineastakin huomasi, että tyttöä kyllästytti olla koko ajan pyytämässä mua tai Nikoa puhuttamaan barbeja, rakentamaan Legoilla tai mitä milloinkin. Vaikka vanhemmat kuinka tärkeitä olisivatkin, syntyy ne parhaimmat leikkimuistot kuitenkin kavereiden kanssa – muistan omastakin lapsuudesta vielä aika elävästi, miten naapurin tytön kanssa leivottiin pannaria, joka tarttui leivinpaperiin kiinni tai millaiset samistelupenaalit käytiin toisen ystävän kanssa ostamassa yhdessä Tiimarista.

Se, mikä on ehkä eniten muuttunut omasta lapsuudestani, on ettei meidän aikana ollut teknisiä laitteita, jotka olisi toimineet ohjelmatoimistoina lapsille silloin kun ei ollut mitään tekemistä. Siihen aikaan ei ollut tapana laittaa videolta pyörimään lastenohjelmia tekemisen puutteessa, vaan ennemminkin rohkeasti lähdettiin pihoilta etsimään kavereita – tai ehkä satunnaisesti pelattiin Nintendoa jos sellainen sattui olemaan. Hauskimmat leikit ala-asteiässä oli koko pihapiirin poliisi&rosvo, kirkkis ja erilaiset hyppynaruloruttelut koulun pihalla. Siihen aikaan olin aika innoissani kaikesta kouluun liittyvästä ja tuhersin läksyvihkoja koristellen kotona monenmonta tuntia, tai joskus innostuin jopa tekemään tehtäviä kolme vuotta vanhemman veljeni kirjoista. Slämy, kaverikirjat, värikkäiden käsikorujen solmiminen tai Hugon seuraaminen telkasta ovat myös varmaan aika tuttuja ainakin 80-luvulla syntyneille?

Nyt kun Minealla on paljon kavereita ihan tässä kävelymatkan päässä, on ongelmaksi ennemminkin tullut se, että Minea olisi jatkuvasti menossa johonkin tai kutsumassa kavereita meille. Tylsistymisen sietämisestä on tullut entistäkin hankalampaa, ja jos kaverit ei olekaan aina saatavilla, on meidän Nikon kanssa keksittävä jotain mielekästä puuhaa. Aina ei itsekään jaksaisi istua puhuttamassa barbeja tai pikkaraisia, joten meille oli oikein tervetullutta vaihtelua kuvien ihanat värikkäät puuhakortit, jotka saimme Name Itiltä. Kortteihin on kerätty erilaisia leikki-, askartelu- ja leivontaideoita ajatuksella unplug & play eli elektroniikka sivuun ja luovien leikkien pariin! Usein tuntuu hankalalta keksiä kovinkaan kummoisia juttuja ihan tuosta noin vaan, mutta viimeisen kuukauden ajan olen antanut Nooan tai Minean silloin tällöin vetää pakasta yhden kortin, ja yhdessä olemme toteuttaneet siinä ehdotetun idean, jos kaikki tarvittava on löytynyt kotoa. Tähän mennessä olemme esim leiponeet muffinsseja, maalanneet vesiväreillä, tehneet mehujääpuikkoja, askarrelleet paperilaivoja ja leikkineet kimin peliä. Paperilaivoja yritimme uittaa Nooan kanssa ulkona sillä välin kun Minea oli leikkimässä naapurin tytön kanssa, mutta asfaltilla soljuvien pienten vesivanojen virtaukset oli vielä niin heikkoja, että lopulta laivat vietiin uimaan isoihin kuralätäköihin.

Näitä samoja ideakortteja voi käydä kuka tahansa hakemassa Name Itin omista myymälöistä (sinua lähimmän myymälän löydät täältä) vielä muutamien viikkojen ajan, ja vieläpä täysin ilmaiseksi. Kortteja on kaiken kaikkiaan 36 erilaista, ja niitä on ripotellen ilmestynyt myymälöihin 2.2. alkaen. Kolmena kampanjaviikkona mukaan tulee pieni lelu, meidän setissä lapset saivat suurennuslasin, jota on ahkerasti käytetty mm ruoan tutkimiseen ja ihmisten naamojen ihmettelyyn. Korteissa ehdotetut puuhat on juuri sopivan ”vaativia” niin että ne ei ole parissa minuutissa ohi, vaan saavat lapsen, ja aikuisen, innostumaan puolituntisenkin ajaksi. Ja kuten jo edellisessäkin postauksessa totesin, aika kuluu yllättävän nopeasti silloin kun on hauskaa!

1 2 3 4 19