koko perheen olympialaiset

Oonkohan mä muistanut jo sanoa, että Minealla on tosi kiva hoitotäti :)? No, näin se joka tapauksessa on, sillä hoitotäti vaikuttaa ihanan innostuneelta työstään ja jaksaa keksiä ties mitä kivaa puuhaa hoitolapsille. Vaikea mun on sanoa kuuluuko puuhastelut, kuten marjaretket, musatuokiot, jumpat, tulevat joululaulelmat ym. joka hoitopaikkaan, mutta me ollaan tykätty Minean hoitopaikasta oikein paljon!

Tärkeintähän on se, että Minea viihtyy onneksi hoidossa hyvin, ja vaikka joinakin aamuina tyttö ilmoittaa ”äiti hoitaa kotona” niin hyvillä mielin hoitoon on kuitenkin jääty. Eilen oli ihan erityinen päivä niin lapsille kuin vanhemmillekin, kun Minean hoitaja yhdessä toisen hoitajan kanssa järjesti lasten ja vanhempien olympialaiset.

Olympialaisissa oli monen monta lajia pallonkuljetuksesta pussihyppelyyn, ja lopuksi kaikki palkittiin herkuilla ja tietenkin asiaankuuluvasti mitaleilla ja pokaaleilla :). Lapsilla oli huisin hauskaa, eikä tylsää ollut meillä vanhemmillakaan, sillä me mieheni kanssa saatiin ainakin nauraa Minean lajikokeiluille ja yleiselle säheltämiselle :). Välillä ihan yllättää se, kuinka taitava 1,5-vuotiaskin voi liikunnallisesti olla ja miten paljon voikaan osata ihan itse, jos lapselle antaa mahdollisuuden yrittää. Tosin useimmiten pääsee helpommalla, jos puolitoistavuotias ei ihan aina saa itse pukea tai osallistua ihan kaikkeen ruoanlaittoon ;)!

Pohdiskelin juurikin toissaviikolla, kuinka olisi kiva käydä Minean kanssa yhdessä jossain lapsijumpassa keväällä, mutta en oikein tiedä millaisia vaihtoehtoja on tarjolla näin pienille..? Onko teillä kokemusta jumpista? Ja jos on niin hyviä vai huonoja?

hulluna papukaijoihin (ja PdL:ään)

Tervehdys!

Kuinka teillä on viikko lähtenyt käyntiin? Omalla kohdallani voisin käyttää lehtien suosimaa ehkä vähän typerääkin lausahdusta talvi yllätti suomalaiset 🙂. Talvesta ei nyt vielä voida puhua, mutta kylmyys tuli niin yhtäkkiä, että olen kulkenut paikasta toiseen koko ajan sormet ja nenänpää palellen! Löytyykö sieltä muita vilukissoja, joilta kestää hetken aikaa tottua tällaisiin kelin muutoksiin?

Viime viikolla Minealla oli hoidossa vähän hankaluuksia päiväunien kanssa, mutta loppuviikosta ja tällä viikolla kaikki on taas onneksi sujunut entiseen tapaan. Pieni uniprotesti johtui varmasti edellisellä viikolla pitämästäni kahden päivän vapaasta, hoitorutiinit vain taisivat päästä unohtumaan. Sama voi hyvinkin olla edessä syysloman jälkeen, sillä Minea on parin viikon päästä viikon kanssani kotona, kun hoitotäti pitää omaa syyslomaansa. Ihan tervetullut irtiotto töistä itsellenikin siis tiedossa!

pipo: NopsuPopsu // liivi: POMPdeLUX //
jumpsuit: POMPdeLUX // tennarit: Converse

Viime päiviin on mahtunut muutakin kuin hoitopäiviä ja leppoisaa perusarkea. Kahtena viikonloppuna peräkkäin huristelimme Minean iloksi Viherlandiaan katsomaan kahta hellyttävää papukaijaa, joista toinen huuteli meille terve, terve ja päivää. Hyvin usein tulee nykyään tehtyä asioita vain ajatellen Mineaa, mutta kyllä niistä omista menoistaan mielellään tinkii, kun näkee miten suurta iloa pienetkin asiat voi Minealle tuottaa! Papukaijoja lähdimme katsomaan Pompin Clarksville little jumpsuitissa ja siihen kauniisti sopivassa Bergen little toppaliivissa, jota meillä onkin alkuepäilyistä huolimatta tullut käytettyä hyvinkin useasti. Myös jumpsuit on osoittautunut niin käteväksi sisävaatteeksi, että viimeistään alennuksista on hankittava sama vaaleansinisenä tai harmaana.

Meidän pienen eläinrakkaan tytön ensimmäisiä sanoja vähän ennen vuoden ikää oli eläinnimet ja eläinten äänet, mutta nyt sanavarasto on karttunut niin huimasti, että kirjojen sivuilta Minea tunnistaa jo suurimman osan eläimistä. Muutenkin puhuminen on kehittynyt ihan uskomatonta vauhtia jo pelkästään parin viime viikon aikana, kun puhutut lauseet on pidentyneet ja sanojen ääntäminen selkiintynyt. Kolmisanaiset lauseet on jokapäiväisessä käytössä, ja on ollut mahtava huomata, kuinka Minean kanssa pystyy jo ihan oikeasti ”keskustella” kun kysymyksiin saa vastauksiakin. Eilen tyttö muun muassa tokaisi kesken puuhiensa ”Minea hakkaa peiliin, kuuluu rummun ääni”, ja voin kertoa, ettei touhut olleet kovin luvallisia ;)! Liekö hoidon aloittaminen ja sieltä saatu isompien tyttöjen esimerkki saanut tämän kehityshyppäyksen aikaan, mutta kovin isolta tytöltä tuo jo vaikuttaa. Missä iässä teillä on alettu puhua sanoja yhdistäen?

Enää pari päivää ja sitten Tampere kutsuu! Kovin montaa shoppailu/aktiviteettivinkkiä en ole vielä saanut, joten niitä otetaan mielellään lisää. Eilen tuli kylläkin vähän jo shoppailtua etukäteen, kun kävimme päivällä Minean kanssa pitkästä aikaa pienellä kaupunkikierroksella. Käynti oli kaiken odottamiseen arvoinen, sillä löysin itselleni jotain mikä on ollut hakusessa jo muutaman vuoden!

huippu-urheilijat kenttätreeneissä

Eilinen lämmin ja aurinkoinen ilma suorastaan vaati ulkoilua vähän joka välissä, ja me aloitimme päivän lähtemällä heti aamusta puiston sijaan urheilukentälle. Urheiluvalmentaja-isäni on aiemminkin vienyt Mineaa kentälle touhuamaan, ja Minean voisi sanoa olevan lievästi haltioissaan päästessään riehumaan ympäri valtavaa kenttäaluetta. Pienestä se on homma aloitettava, jos meinaa pärjätä urheilun maailmassa, eikö ;)!

Mitään sen ihmeempää aktiviteettiä tytölle ei tarvinnut keksiä, vaan viihdykkeeksi riitti loistavasti se, että sai juosta radoilla kilpaa (välillä nopeuskilpailua sai käydä JJK:n palloilijamiesten kanssa :)), hypätä pituutta hiekkalaatikkoon ja pomppia korkeushyppypatjalla. Itse tyydyin lähinnä katsojan rooliin, ja viihdettä tuon pikkutytön touhuissa riittikin! Vai mitä sanotte tästä Minean lähtöasennosta? Tuskin siitä kovin vauhdilla eteenpäin pinkaistaan, mutta kovin totisella ilmeellä ja kovasti keskittyen hän siihen itsensä asetteli ukin mallia seuraten :).

Vaikka kaikki lapset tietysti ovat liikkuvaisia ja tykkäävät touhuta, niin musta tuntuu, että Minea taitaa rakastaa kaikenlaista hyppimistä ja jumppaamista ihan erityisen paljon. Trampoliinilla ja kotona sohvalla Minea jaksaisi pomppia vaikka tuntikausia, ellei sitten tyttö tee matolla kuperkeikkoja (kunnollinen kuperkeikka luonnistuu jo melkein). Ja kyllä, meillä saa pomppia sohvilla ja sängyssä mielin määrin, usein jopa otamme istuintyynyt sohvalta sivuun niin että Minea pääsee kunnolla jousien päälle hyppimään. Onko siellä muita yhtä kaistapäisiä vanhempia ;)?

Usein muuten kuulee vanhempien päivittelevän sitä, kuinka oma lapsi on niin tosi vilkas ja liikkuvainen, mutta samaa tuntuu sanovan lähes jokainen meistä. Taitaa siis vilkkaus ja liikunnanilo olla ihan luontaisia asioita lapselle.. Vielä kun joku keksisi mihin se liikunnanilo ja -helppous katoaa näin vanhemmiten ;)!? Täällä nimittäin motivaatio on taas ollut viimeisen viikon ajan ihan hukassa!

Huomaatteko, että olen jälleen kerran vaihtanut blogissa ulkoasua..? Perfektionistiluonne haluaisi blogin ulkoasun mahdollisimman miellyttäväksi, ja tällä mennään taas siihen asti, että keksin jotain parempaa tilalle :).
 

ensimmäinen hoitopäivä, 1,5v neuvola & haalarit myynnissä

Aivan mahtava fiilis, ensimmäinen hoitopäivä on nyt takanapäin ja siitä selvittiin vieläpä oikein hyvin! Aamulla Minea oli jäänyt hoitoon mieheni viemänä täysin itkuitta, ja minä sain päivän päätteeksi hakea kotiin iloisen pihalla omenaa syövän tytön :). Ainoat kiukut oli tullut päiväuniaikaan, mutta sen jälkeen Minea kuitenkin oli nukkunut tunnin verran ihan kiltisti. Hoitotäti kertoi Minean myös leikkineen kivasti esim. teatteria muita tyttöjä seuraillen ja matkien, ja ruoka oli maistunut erinomaisesti. Olisiko paremmin siis voinut enää päivä sujua?

Ymmärrän kyllä sen, että tilanne voi vielä vaihdella, kun Minea myöhemmin tajuaa ettei hoidossa vain käytykään, vaan sinne jäädään useampana päivänä viikossa, mutta kovin lupaavalta tämä ensimmäinen päivä silti vaikuttaa. Vai onko kyse jostain ekan päivän järkytyksestä, en tiedä? Kotona Minean huomasi selvästi olevan normaalia väsyneempi, mutta silti ei ollut toivoa aikaisemmasta nukkumaanmenosta niin kuin olin ajatellut käyvän..

Tänään meille sattui samalle päivälle myöskin Minean 1,5-vuotisneuvola. Lääkäri on vasta parin viikon päästä, ja koinkin tämän käynnin melko turhaksi meidän osalta. Hoitaja pyysi keskustelemaan mahdollisesta maitoherkkyydestä lääkärin kanssa eikä käynti juurikaan sisältänyt mittausten lisäksi kuin keskustelua. Hyvä asia tässäkin käyntikerrassa oli kuitenkin nuo mitat, jotka nyt vähän alle 1,5-vuotiaana olivat 10,5kg (1-vuotisneuvolassa 9,3kg) ja 81,5cm (76cm).

Mittojen myötä muistin viime keväänä Minealle jemmaan ostamani Mini A Turen talvihaalarin koossa 92cm. Kuten ehkä pienellä matematiikalla arvaattekin on tuo haalari Minealle edelleen niin valtavan iso, ettei meillä olekaan sille käyttöä tulevana talvena. Ajattelin laittaa haalarin viikonloppuna myyntiin, mutta jos joku teistä kiinnostui niin viestiä saa laittaa osoitteeseen mineamarissa@gmail.com. Haalari on väriltään hempeän kaunis violet ice pienillä ruskeilla kuvioilla, ja kaupan päälle saa settiin kuuluvat toppahanskat. Myös viime talvinen Ticketin 68cm (vastaa kokoa 74cm) haalari on myytävänä.

Nämä kuvat on muuten otettu Instagramista (haalarikuvia lukuun ottamatta), jossa meitä pystyy myöskin seuraamaan nimellä @minishowblogi. Instagramiin päivitän kuvia useamman kerran viikossa, sieltä siis meidän kuulumisiin pääse käsiksi useimmiten ihan ensimmäisenä. Kipinkapin seurailemaan!