koko perheen olympialaiset

Oonkohan mä muistanut jo sanoa, että Minealla on tosi kiva hoitotäti :)? No, näin se joka tapauksessa on, sillä hoitotäti vaikuttaa ihanan innostuneelta työstään ja jaksaa keksiä ties mitä kivaa puuhaa hoitolapsille. Vaikea mun on sanoa kuuluuko puuhastelut, kuten marjaretket, musatuokiot, jumpat, tulevat joululaulelmat ym. joka hoitopaikkaan, mutta me ollaan tykätty Minean hoitopaikasta oikein paljon!

Tärkeintähän on se, että Minea viihtyy onneksi hoidossa hyvin, ja vaikka joinakin aamuina tyttö ilmoittaa ”äiti hoitaa kotona” niin hyvillä mielin hoitoon on kuitenkin jääty. Eilen oli ihan erityinen päivä niin lapsille kuin vanhemmillekin, kun Minean hoitaja yhdessä toisen hoitajan kanssa järjesti lasten ja vanhempien olympialaiset.

Olympialaisissa oli monen monta lajia pallonkuljetuksesta pussihyppelyyn, ja lopuksi kaikki palkittiin herkuilla ja tietenkin asiaankuuluvasti mitaleilla ja pokaaleilla :). Lapsilla oli huisin hauskaa, eikä tylsää ollut meillä vanhemmillakaan, sillä me mieheni kanssa saatiin ainakin nauraa Minean lajikokeiluille ja yleiselle säheltämiselle :). Välillä ihan yllättää se, kuinka taitava 1,5-vuotiaskin voi liikunnallisesti olla ja miten paljon voikaan osata ihan itse, jos lapselle antaa mahdollisuuden yrittää. Tosin useimmiten pääsee helpommalla, jos puolitoistavuotias ei ihan aina saa itse pukea tai osallistua ihan kaikkeen ruoanlaittoon ;)!

Pohdiskelin juurikin toissaviikolla, kuinka olisi kiva käydä Minean kanssa yhdessä jossain lapsijumpassa keväällä, mutta en oikein tiedä millaisia vaihtoehtoja on tarjolla näin pienille..? Onko teillä kokemusta jumpista? Ja jos on niin hyviä vai huonoja?

hulluna papukaijoihin (ja PdL:ään)

Tervehdys!

Kuinka teillä on viikko lähtenyt käyntiin? Omalla kohdallani voisin käyttää lehtien suosimaa ehkä vähän typerääkin lausahdusta talvi yllätti suomalaiset 🙂. Talvesta ei nyt vielä voida puhua, mutta kylmyys tuli niin yhtäkkiä, että olen kulkenut paikasta toiseen koko ajan sormet ja nenänpää palellen! Löytyykö sieltä muita vilukissoja, joilta kestää hetken aikaa tottua tällaisiin kelin muutoksiin?

Viime viikolla Minealla oli hoidossa vähän hankaluuksia päiväunien kanssa, mutta loppuviikosta ja tällä viikolla kaikki on taas onneksi sujunut entiseen tapaan. Pieni uniprotesti johtui varmasti edellisellä viikolla pitämästäni kahden päivän vapaasta, hoitorutiinit vain taisivat päästä unohtumaan. Sama voi hyvinkin olla edessä syysloman jälkeen, sillä Minea on parin viikon päästä viikon kanssani kotona, kun hoitotäti pitää omaa syyslomaansa. Ihan tervetullut irtiotto töistä itsellenikin siis tiedossa!

pipo: NopsuPopsu // liivi: POMPdeLUX //
jumpsuit: POMPdeLUX // tennarit: Converse

Viime päiviin on mahtunut muutakin kuin hoitopäiviä ja leppoisaa perusarkea. Kahtena viikonloppuna peräkkäin huristelimme Minean iloksi Viherlandiaan katsomaan kahta hellyttävää papukaijaa, joista toinen huuteli meille terve, terve ja päivää. Hyvin usein tulee nykyään tehtyä asioita vain ajatellen Mineaa, mutta kyllä niistä omista menoistaan mielellään tinkii, kun näkee miten suurta iloa pienetkin asiat voi Minealle tuottaa! Papukaijoja lähdimme katsomaan Pompin Clarksville little jumpsuitissa ja siihen kauniisti sopivassa Bergen little toppaliivissa, jota meillä onkin alkuepäilyistä huolimatta tullut käytettyä hyvinkin useasti. Myös jumpsuit on osoittautunut niin käteväksi sisävaatteeksi, että viimeistään alennuksista on hankittava sama vaaleansinisenä tai harmaana.

Meidän pienen eläinrakkaan tytön ensimmäisiä sanoja vähän ennen vuoden ikää oli eläinnimet ja eläinten äänet, mutta nyt sanavarasto on karttunut niin huimasti, että kirjojen sivuilta Minea tunnistaa jo suurimman osan eläimistä. Muutenkin puhuminen on kehittynyt ihan uskomatonta vauhtia jo pelkästään parin viime viikon aikana, kun puhutut lauseet on pidentyneet ja sanojen ääntäminen selkiintynyt. Kolmisanaiset lauseet on jokapäiväisessä käytössä, ja on ollut mahtava huomata, kuinka Minean kanssa pystyy jo ihan oikeasti ”keskustella” kun kysymyksiin saa vastauksiakin. Eilen tyttö muun muassa tokaisi kesken puuhiensa ”Minea hakkaa peiliin, kuuluu rummun ääni”, ja voin kertoa, ettei touhut olleet kovin luvallisia ;)! Liekö hoidon aloittaminen ja sieltä saatu isompien tyttöjen esimerkki saanut tämän kehityshyppäyksen aikaan, mutta kovin isolta tytöltä tuo jo vaikuttaa. Missä iässä teillä on alettu puhua sanoja yhdistäen?

Enää pari päivää ja sitten Tampere kutsuu! Kovin montaa shoppailu/aktiviteettivinkkiä en ole vielä saanut, joten niitä otetaan mielellään lisää. Eilen tuli kylläkin vähän jo shoppailtua etukäteen, kun kävimme päivällä Minean kanssa pitkästä aikaa pienellä kaupunkikierroksella. Käynti oli kaiken odottamiseen arvoinen, sillä löysin itselleni jotain mikä on ollut hakusessa jo muutaman vuoden!

huippu-urheilijat kenttätreeneissä

Eilinen lämmin ja aurinkoinen ilma suorastaan vaati ulkoilua vähän joka välissä, ja me aloitimme päivän lähtemällä heti aamusta puiston sijaan urheilukentälle. Urheiluvalmentaja-isäni on aiemminkin vienyt Mineaa kentälle touhuamaan, ja Minean voisi sanoa olevan lievästi haltioissaan päästessään riehumaan ympäri valtavaa kenttäaluetta. Pienestä se on homma aloitettava, jos meinaa pärjätä urheilun maailmassa, eikö ;)!

Mitään sen ihmeempää aktiviteettiä tytölle ei tarvinnut keksiä, vaan viihdykkeeksi riitti loistavasti se, että sai juosta radoilla kilpaa (välillä nopeuskilpailua sai käydä JJK:n palloilijamiesten kanssa :)), hypätä pituutta hiekkalaatikkoon ja pomppia korkeushyppypatjalla. Itse tyydyin lähinnä katsojan rooliin, ja viihdettä tuon pikkutytön touhuissa riittikin! Vai mitä sanotte tästä Minean lähtöasennosta? Tuskin siitä kovin vauhdilla eteenpäin pinkaistaan, mutta kovin totisella ilmeellä ja kovasti keskittyen hän siihen itsensä asetteli ukin mallia seuraten :).

Vaikka kaikki lapset tietysti ovat liikkuvaisia ja tykkäävät touhuta, niin musta tuntuu, että Minea taitaa rakastaa kaikenlaista hyppimistä ja jumppaamista ihan erityisen paljon. Trampoliinilla ja kotona sohvalla Minea jaksaisi pomppia vaikka tuntikausia, ellei sitten tyttö tee matolla kuperkeikkoja (kunnollinen kuperkeikka luonnistuu jo melkein). Ja kyllä, meillä saa pomppia sohvilla ja sängyssä mielin määrin, usein jopa otamme istuintyynyt sohvalta sivuun niin että Minea pääsee kunnolla jousien päälle hyppimään. Onko siellä muita yhtä kaistapäisiä vanhempia ;)?

Usein muuten kuulee vanhempien päivittelevän sitä, kuinka oma lapsi on niin tosi vilkas ja liikkuvainen, mutta samaa tuntuu sanovan lähes jokainen meistä. Taitaa siis vilkkaus ja liikunnanilo olla ihan luontaisia asioita lapselle.. Vielä kun joku keksisi mihin se liikunnanilo ja -helppous katoaa näin vanhemmiten ;)!? Täällä nimittäin motivaatio on taas ollut viimeisen viikon ajan ihan hukassa!

Huomaatteko, että olen jälleen kerran vaihtanut blogissa ulkoasua..? Perfektionistiluonne haluaisi blogin ulkoasun mahdollisimman miellyttäväksi, ja tällä mennään taas siihen asti, että keksin jotain parempaa tilalle :).
 

ensimmäinen hoitopäivä, 1,5v neuvola & haalarit myynnissä

Aivan mahtava fiilis, ensimmäinen hoitopäivä on nyt takanapäin ja siitä selvittiin vieläpä oikein hyvin! Aamulla Minea oli jäänyt hoitoon mieheni viemänä täysin itkuitta, ja minä sain päivän päätteeksi hakea kotiin iloisen pihalla omenaa syövän tytön :). Ainoat kiukut oli tullut päiväuniaikaan, mutta sen jälkeen Minea kuitenkin oli nukkunut tunnin verran ihan kiltisti. Hoitotäti kertoi Minean myös leikkineen kivasti esim. teatteria muita tyttöjä seuraillen ja matkien, ja ruoka oli maistunut erinomaisesti. Olisiko paremmin siis voinut enää päivä sujua?

Ymmärrän kyllä sen, että tilanne voi vielä vaihdella, kun Minea myöhemmin tajuaa ettei hoidossa vain käytykään, vaan sinne jäädään useampana päivänä viikossa, mutta kovin lupaavalta tämä ensimmäinen päivä silti vaikuttaa. Vai onko kyse jostain ekan päivän järkytyksestä, en tiedä? Kotona Minean huomasi selvästi olevan normaalia väsyneempi, mutta silti ei ollut toivoa aikaisemmasta nukkumaanmenosta niin kuin olin ajatellut käyvän..

Tänään meille sattui samalle päivälle myöskin Minean 1,5-vuotisneuvola. Lääkäri on vasta parin viikon päästä, ja koinkin tämän käynnin melko turhaksi meidän osalta. Hoitaja pyysi keskustelemaan mahdollisesta maitoherkkyydestä lääkärin kanssa eikä käynti juurikaan sisältänyt mittausten lisäksi kuin keskustelua. Hyvä asia tässäkin käyntikerrassa oli kuitenkin nuo mitat, jotka nyt vähän alle 1,5-vuotiaana olivat 10,5kg (1-vuotisneuvolassa 9,3kg) ja 81,5cm (76cm).

Mittojen myötä muistin viime keväänä Minealle jemmaan ostamani Mini A Turen talvihaalarin koossa 92cm. Kuten ehkä pienellä matematiikalla arvaattekin on tuo haalari Minealle edelleen niin valtavan iso, ettei meillä olekaan sille käyttöä tulevana talvena. Ajattelin laittaa haalarin viikonloppuna myyntiin, mutta jos joku teistä kiinnostui niin viestiä saa laittaa osoitteeseen mineamarissa@gmail.com. Haalari on väriltään hempeän kaunis violet ice pienillä ruskeilla kuvioilla, ja kaupan päälle saa settiin kuuluvat toppahanskat. Myös viime talvinen Ticketin 68cm (vastaa kokoa 74cm) haalari on myytävänä.

Nämä kuvat on muuten otettu Instagramista (haalarikuvia lukuun ottamatta), jossa meitä pystyy myöskin seuraamaan nimellä @minishowblogi. Instagramiin päivitän kuvia useamman kerran viikossa, sieltä siis meidän kuulumisiin pääse käsiksi useimmiten ihan ensimmäisenä. Kipinkapin seurailemaan!

viikonloppu rennosti kotiympyröissä

Ihanaa uutta viikkoa kaikille!

Onko siellä muita jotka on tänään kärsineet kunnon maanantaifiiliksestä? Onnekseni sain hypätä maanantaityöpäivän yli, mutta toisaalta tämä pieni alakulo onkin varmasti johtunut huomenna edessä olevasta Minean ensimmäisestä hoitopäivästä. Kun vielä pari päivää sitten totesin, ettei jännitys ole vielä iskenyt, niin tänään tunteet on myllertänyt oikein kunnolla :). Päivällä teki melkein mieli perua koko juttu ja jatkaa hoitovapaata, eikä tunnelmat vieläkään ole sen paremmat. Ainoastaan asian vääjäämättömyyden olen illan mittaan alkanut hyväksymään.

Huomisen suunnitelmaa muutimme niin että mieheni viekin Minean aamulla, jotta välttyisimme pahimmilta tunteenpurkauksilta niin äiti kuin tyttökin ;). Tänään hoitopaikassa käydessämme Minea tarkisteli vähän väliä, että olin varmasti paikalla, joten äitilleen tyttö varmasti kiukuttelisi huomennakin enemmän. Voi olla että kotiin hakiessa saankin sitten kunnon kiukkuryöpyn päälleni, mutta se on helpompi kestää kuin aamulla pieni perään huutava tyttö.

Sitten niihin viikonlopun touhuihin.. Alunperin suunnitelmana oli mökkeillä Mikkelin suunnalla, mutta sen peruuntuessa vanhempani tulivatkin kyläilemään ja toivat Minealle serkkuni lapsilta pieneksi jääneen pyöränistuimen ja Nalle Puh -kolmipyörän. Myöskin mieheni osti tuttavaltaan Minealle jo alkukesästä kuvissa näkyvän kolmipyörän, ja nyt niitä löytyy meiltä siis kaksin kappalein! Sain jokin aika sitten tädiltäni hänen vanhan pyöränsä, jolla suunnittelin huristelevani kesän aikana Minean kanssa, joten pyöränistuin tuli todelliseen tarpeeseen. Kesä ehkä alkaa jo olla vähitellen ohi, mutta ehdimme varmasti vielä tehdä muutaman pyöräretken ennen huonompia kelejä..

Lauantaina kävimme pyörähtämässä paikallisilla markkinoilla, joiden mieheni kiusoitteli olleen minulle viikon kohokohta. Niin hymyssä suin olin kuulema koko aamun ollut :)! Markkinoilla söimme tähtitieteelliset 4,5 euroa maksaneet muurinpohjaletut, ja äitini osti Minealle hoitoa varten suloisen kangaskassin. Kassin teksti sattui olemaan aika osuva (saatan vaikuttaa itepäiselt mut oikeest oon vaa voimakastahtone)!

 

Markkinahumuun lähdin hyvin perusvaatetuksessa, ja mietinkin pitkään laitanko asukuvia ollenkaan tänne blogin puolelle, mutta eipä asukuvani ole aiemminkaan mitään niin kovin erikoisia olleet, joten menköön tämän kerran. Näettepähän ainakin millaisissa retkuissa sitä täällä yleensä liikutaan ;)! Erilaiset neuleet on aina olleet vaatekaappini kulmakiviä, ja aikomuksena olisi tänä syksynä neuloa itsekin muutama. Päätin myös jättää tulevaisuudessa kaikki tekokuituiset yksilöt ostamatta. Määrän sijasta panostan ennemmin laatuun enkä tahdo enää sijoittaa yhteenkään sähköistyvään vaatekappaleeseen senttiäkään. Tiedätte varmaan tunteen kun paitaa saa nykiä irti reisistä pitkin päivää..?

Samalla markkinareissulla kuvasin vielä kauniissa Naissaaren maisemassa Minean uutta NopsuPopsulta saatua ruusukepipoa. Niitä kuvia tulossa siis lähipäivinä..

viimeistä lomaviikkoa viedään!

Tosiaan, Minealla on menossa toistaiseksi viimeiset lomapäivät, ja ensi viikolla hoidossa pitäisi aloittaa ihan ilman äitiä ja isiä. Hurjaa miten nopeasti tähän on tultu, taaksepäin ajateltuna äitiysloman 1,5 vuotta ei tunnukaan yhtään niin pitkältä ajalta! Ainut mikä tuntuu pitkältä on se aika, jolloin olen viimeksi ollut töissä. Tänään nimittäin kävin pyörähtämässä työpaikalla, ja ajatuskin siitä, että ensi viikolla pitäisi osata olla täysipainoinen, tehokas työntekijä, tuntuu tällä hetkellä aika kaukaiselta. Jotenkin sitä ei osannut ajatella, että työpaikalla kaikki on jatkunut entiseen malliin poissaollessani eikä homma jatkukaan siitä, mihin minä sen jätin. Aika ei pysähtynyt töissä, vaikka oma elämä onkin pyörinyt hetken aikaa vain oman kodin ympärillä.
Tällä viikolla olemme jälleen käyneet päivittäin Minean kanssa tutustumassa (eli leikkimässä, syömässä, uimassa piha-altaassa ja pomppimassa trampoliinilla) tulevaan hoitopaikkaan, ja muutamana päivänä Minea on jopa ollut tunnin verran itsekseen hoitotädin ja muiden tyttöjen kanssa. Kaikki on tähän asti mennyt loistavasti, ilman minkäänlaisia kiukkuja, ja se jos mikä ilahduttaa omaa mieltäni!
Meillä on siitä hyvin onnellinen tilanne, että sain järjestettyä itselleni maanantait vapaiksi, jotta Minea saa viettää pidennettyä viikonloppua kotona. Lisäksi työni lopetan joka päivä kahdelta, jolloin saan Minean haettua hoidosta heti päiväunien ja välipalan jälkeen. Meidän ihana perhepäivähoitajamme pitää torstai-iltapäivisin hoitolapsilleen toisen hoitajan kanssa jumppatunnin läheisen päiväkodin salissa, ja siihen haluamme ehdottomasti Mineankin pääsevän osallistumaan. Näinä päivinä tyttö haetaan kotiin sitten vähän myöhemmin.
On jännittävää nähdä, kuinka arki alkaa meillä rullaamaan, mutta eiköhän se vielä melko helppoa ole yhden pienen lapsen kanssa. Uniasiat minua mietityttävät eniten, jo tällä viikolla yöt on nimittäin nukuttu huonosti. Voisikohan se johtua jo näistä parista hoidossa vietetystä tunnista ja siitä, että hoitoon menosta ja hoitopaikan muista tytöistä on Minealle koitettu puhua jo mahdollisimman paljon..? Yhtenä iltana Minea jopa oli huomaamatta keksinyt nukkumaanmenon jälkeen kiivetä ite pois pinnasängystään ja tepasteli pokkana olohuoneeseen. Pitäisi varmaan alkaa harkita pinniksen laidan poistoa..
Tällä viikolla on muuten tapahtunut erityisen kivoja juttuja, monien ystävien tapaamisen muodossa. Nämäkin mustikkapiirakan syöntikuvat on otettu, kun valloittava Evelina tyttöineen kävi kyläilemässä. En olisi koskaan voinut uskoa, että blogini lukijamäärä olisi jonain päivänä näinkin suuri (arvonta on kyllä vielä tulossa :)..), enkä myöskään osannut kuvitella sen tuovan uusia samanhenkisiä ystäviä. Toisaalta se on hyvinkin järkeenkäypää, kun ajattelee että toisen blogista tykkääminen myös hyvin todennäköisesti tarkoittaa sitä, että kemiat voi myös tosielämässä käydä yksiin. Mustikkapiirakan ohjetta en tosin tällä kertaa täällä jaa, siitä tuli sen verran peruspiirakan makuista :).

vesipuistossa Turkin matkalla & epäonninen sattuma

Lomamme aikana puuhailimme ystäväperheemme kanssa yhdessä viikon aikana kaikenlaista, niin että kaikki matkalaiset saivat jotain itselle erityisen mieluista tekemistä. Isit pääsivät iltaisin istumaan lasillisten äärelle, äidit saivat useita hemmotteluhetkiä, isit hurjastelivat merellä kahdella jet skillä, minä pääsin vierailemaan Kreikan puolella, Minea sai puistoilla ja leikkiä meressä ja vanhin lapsista pääsi vesipuistoon. Kaikille jotain siis!
Kusadasista löytyy kaksi isompaa vesipuistoa, joista Aqua fantasy sijaitsee hotellin yhteydessä ja meidän valitsemamme Adaland on suunnattu hieman isommille ja hurjapäisemmille vesipedoille. Vietimme yhden kokonaisen päivän puistossa, ajan sai kulumaan helposti sillä suureen osaan liukumäistä sai jonottaa useamman minuutin. Alueella oli pienillekin lapsille suunnattu allasalue liukumäkineen, mutta meidän hurjapää jännitti pienimmästäkin mäestä veteen laskemista.. Lähes koko päivän Minea vietti riemuissaan isomman, aaltoaltaan luona juosten aaltoihin ja takaisin rannalle.
Minä en ole koskaan ollut mikään hurjapää yleensäkään huvipuistojen suhteen, mutta innostuin sentään joistakin mäistä laskemaan. Mieheni kanssa vuorottelimme Minean vahtimisessa, tai ehkä mieheni sai oikeutetusti vähän enemmän aikaa laskemiseen, sillä hän taisi käydä läpi kaikki puiston vesiliukumäet.
Vesipuistopäivälle sattui todellinen helle (niin kuin ihan jokaiselle lomapäivällemme), mutta Minean suojaaminen kävi helposti uv-hatulla, aurinkovoiteella ja veljeni Barcelonasta ostamalla uv-paidalla. Itselleni kävikin sitten klassisesti. Minean rasvauksista ja nesteytyksestä huolehtiessani unohdin nimittäin kokonaan rasvata itseni suojakertoimilla, ja vedenjuontikin taisi jäädä melko vähäiseksi. Itseäni sain siis syyttää kun illalla makasin pääkivussa ja aavistuksen huonovointisena hotellilla ja peilistä katsoi väriltään rapua muistuttava puolikuollut raato. Onneksi punoituskin jossain vaiheessa alkaa muistuttaa enemmän rusketusta :).
Muitakin ikävämpiä kommelluksia matkallamme kävi, Minea nimittäin juuri edellisenä päivänä ennen vesipuistoretkeä kompastui hotellipihamme laatoitukseen ja kaatui suoraan naamalleen vieressä olevaan betonimöhkäleeseen. Sieltä täältä löytyvien pienten naarmujen lisäksi raukan hampaat iskeytyivät ylähuuleen sen verran pahasti että molemmat huulet turposivat palloiksi, verta oli vähän joka paikassa niin että omakin silmäkulma kostui säikähdyksestä ja Minean ylähuuli sai lopulta mustan värin. Hotellin sairaanhoitaja ystävällisesti puhdisti haavat, ja kaiken kaikkiaan selvisimme onneksemme mielipahalla ja muutaman päivän turvonneilla ja rupisilla huulilla.
Tämän ikävän sattuman jälkeen Minea sai kummallisen rohkeudenpuuskan ja halusi loppuloman ajan laskea hotellin puistossa isommasta mäestä, josta ei aiemmin suostunut yksin menemään. Vastoinkäymiset taitaa todella kasvattaa.. Siitä asti kaikki on myös täytynyt saada tehdä ite (josta on myös tullut yksi viime päivien käytetyimmistä sanoista yhdessä oman kanssa). Onkohan viikon päästä alkavalla hoidolla vastaava vaikutus..?

unohtumattomia kesähetkiä

Siivoilin perjantaina kameran muistikorttia ja löysin vielä tunnelmallisia kesäkuvia Mineasta, jotka on otettu jo juhannuksena mieheni enon mökillä. Jotenkin kummasti nämä on unohtuneet laittaa tänne blogin puolelle, mutta mikäs sen parempi kuin muistella lämpimiä kesäpäiviä heinäkuun sadekeleillä (mitä tämä tällainen heinäkuu edes on..?).
 
Kuvia katsellessa mieleeni päällimmäiseksi nousi se ajatus, että tämä kesä Minean kanssa perheenä on ollut mahtavin kesä koskaan ja haikeaa tulee olemaan muutaman viikon päästä, kun yksi kausi (tähän astisen elämäni paras) päättyy ja uudenlainen arki alkaa. Sitähän ei vielä tiedä, tulenko vielä joskus olemaan Minean kanssa kotona, mutta kaikki on varmasti silloin jo toisin.

Tallentaakseni itselleni tämän kesän muistoihini halusin palata kesän alkuun ja miettiä, mitkä asiat Minealle ovat tänä kesänä olleet tärkeitä, ja kuinka tyttö on näiden muutaman kuukauden aikana kehittynyt. Blogi on tähänkin asti säilönyt muistot paremmin kuin yksikään vauvakirja.

Tänä kesänä olemme puistoilleet ja reissanneet huomattavasti enemmän verrattuna vuoden takaiseen kesään. Viime vuonna Minea oli vielä melko pieni ja vasta oppinut konttaamaan loppukesästä, mutta tänä vuonna ehdottomia lenpipuuhia on ollut keinuminen ja hiekkakakkujen tekeminen (tullut varmaan katsottua kuinka minä olen tehnyt oikeita kakkuja keittiössä ;)). Tytöstämme on myös paljastunut ihan mahdoton vesipeto. Lähirannalla, ulkoaltaassa takapihalla ja ammeessa kotona Minea viihtyisi tuntikausia ämpäreillä ja kannuilla leikkien. Oman osansa on saanet takapihanme istutuksetkin, välillä kun omenapuukin saa kunnon vesilammikon ympärilleen vähän liian innokkaan kastelijan toimesta :).

Sisäleikeissä Minea viihtyy nykyään paljon paremmin itsekseenkin kuin vielä joitain kuukausia sitten. Lempileluja on Lego Duplot ja nukkejen hoitaminen. Keinuhevonen on myös ollut vielä viime aikoinakin kova sana, ja useimmiten Minea haluaa kuunnella musiikkia samalla kun keinuu :). Musiikki on muutenkin ollut Minealle jo pienestä asti tärkeää, sitä kuunnellaan ja lauletaan päivittäin (voin jossain postauksessa vielä esitellä meidän lenpparilevyjä jos haluatte vinkkejä hyvistä levyistä..?). Muutamaa laulua Minea osaa itsekin vähän lauleskella, enimmäkseen meillä raikaa Vili Vilperin tunnusmusiikki ja mainoksesta Minealle tarttunut kertosäe ”sul on suljettu sydän”.
 
Puheen kehityksessä Minea on kesän aikana ottanut ihan valtavan harppauksen eteenpäin. Ajatella, jos itse oppisi kieliä lapsen tehokkuudella! Vähän ennen ensimmäistä ikävuottaan alkoi ensimmäiset sanat vakiintua puheessa, mutta nyt sanoja tulee jo valtava määrä. Tällä hetkellä eletään aikamoista apinointivaihetta, kun jokaisen lauseen viimeinen sana Minean on toistettava perässä, ja muutenkin kaikki pitäisi tehdä muiden perässä ja mielellään ite. Mieheni onkin jo pitkään veikannut Minean puhuvan lauseita puolitoistavuotispäivänään.. Saa nähdä kuinka käy, vielä tässä on reilu kuukausi aikaa tytön höpöttää. Valloittavaa sitä puhevirtaa on joka tapauksessa Minean touhuamisen lomassa kuunnella <3.

On vielä mainittava, että tätä tekstiä en kirjoittanut vertaillakseni omaa lastani muiden lapsiin, tahdoin ainoastaan kirjoittaa Minean luonnetta ja taitoja itselleni ylös. Ehkä Minea palaa tänne blogin pariin vielä joskus aikuisena, saatuaan oman lapsen :).. Olisi myös mukava kuulla, millaisia asioita teillä tällä hetkellä puuhataan. Tekeekö kaikki saman ikäiset lapset lähes samoja juttuja, löytyykö sieltä muita innokkaita tulevaisuuden laulaja-tanssija-lupauksia ;)? Ja miten voikin olla nukuttaminen nykyään niin hankalaa (joka ilta noin tunnin projekti :/), kun täytyy ensin ehtiä kerrata koko päivän tapahtumat läpi sängyssä hölisten!

kylässä lauantaina & pohdintaa maitoallergiasta

Lauantaiksi meidät oli kutsuttu ystäviemme luo grillaamaan hieman pohjoisempaan Keski-Suomeen. Aluksi olimme aivan kahden vaiheilla ottaako Minea mukaan ajatellen lähes tunnin ajomatkaa suuntaansa ja viimeaikaista vierastamista, mutta päädyimme lähtemään matkaan koko porukalla. Onneksi teimme niin sillä matkat sujui tällä kertaa erinomaisesti eikä vierastamisesta ollut tietoakaan. Päinvastoin, tyttö touhusi kuin kotonaan juosten pitkin pihoja ja leikkien ties millä tavaralla, jonka pihapiiristä sattui löytymään. Mahtavaa huomata, että Minea on taas oma iloinen ja sosiaalinen itsensä!

Kaiken kaikkiaan vierailumme oli aika pikainen käynti syömässä ja vaihtamassa kuulumiset, mutta mukavaa oli (niin kuin yleensäkin kaikki, mikä katkaisee kivasti arjen rutiinit :)). Kaveripiirissäme hyvin harvoilla vielä on lapsia (niitä kyllä tuntuu tulevan vähitellen enemmän ja enemmän), joten aika useinkin meidän kyläilyt nykyään menee kaavalla käydään moikkaamassa ja jätetään loppukansa jatkamaan iltaa yöhön. Eikä siinä mitään, tällä iällä ei kovin montaa vapaaehtoista yövalvomista vuodessa jaksaisikaan ;). Ja eikö niitä lapsiakin hankita osittain myös siksi, että toivotaan muutosta senhetkiseen elämänrytmiin?
 
Olen pääsääntöisesti tahtonut pitää tämän blogin hyvin positiivisella linjalla ja kirjoitellut melko arkisista asioista (kaikilla kun varmasti niitä huonojakin päiviä löytyy omastakin takaa), mutta tänään on pakko jakaa muutama päänvaivaa aiheuttava ajatus. Tällä hetkellä en nimittäin yhtään tiedä missä meillä mennään Minean maitoherkkyyden suhteen. Kuvittelin kaiken olevan selvää, kun verikoe näytti negatiivista maitoallergialle, mutta muutamana iltana ollaan jälleen otettu takapakkia. Ensin ulos tuli maitoon tehty iltapuuro (aina ennen puuro on tehty veteen), ja tänään kokeilimme pienen määrän laktoositonta maitojuomaa sillä tuloksella, että ensin meni maha sekaisin ja sitten oksennettiin.
Nyt tuntuu siltä, että vaikka testit näyttäisi mitä, on Minealla oltava jonkinlainen yliherkkyys maitoa kohtaan. Jotain lääkäri puhuikin jostain maitoproteiineista ja ties mistä, mutta itse haluaisin varmuuden asiasta ennen kuin tieten tahtoen alamme mitään ainesosaa Minean ruokavaliossa välttämään. Ruoanlaitossa meillä käytetään tälläkin hetkellä maitoa normaalisti eikä Minea reagoi siihen mitenkään, joten mistään kovin vakavasta tuskin on kyse..? Vai voisiko kaikki olla ihan vain normaalia tottumattomuutta ja menisi ohi muutamassa päivässä? Vastaavista kokemuksista en ole lähipiirissäni kuullut, mutta kun lapset ovat niin ykslöllisiä kaiken suhteen.
Hankala asiaa on arvuutella suuntaan tai toiseen eikä kovin montaa kokeiluakaan viitsisi tehdä. Etenkin ennen hoidon aloitusta elokuussa olisi kiva saada selkeyttä asiaan, ja niin toivon tapahtuvankin ensi kuussa neuvolan ja neuvolalääkärin yhteydessä. Jos jollain teistä on jakaa neuvoja tai kertoa omia kokemuksia niin kuulen niitä oikein mielelläni!

konemestari hellemekossaan

Terveiset Etelä-Suomesta!
Tulimme tänään ensin mummoloissa käymään ja huomenna suuntaamme Helsinkiin. Suunnitelmissa oli vielä aamulla, että lähtisimme kahdestaan mieheni kanssa shoppailureissulle ihan päiväseltään ja ajaisimme illaksi jo takaisin mummolaan. Torstaina sitten kävisimme Korkeasaaressa koko perhe ja samalla reissulla jäisimme mieheni veljen luo Espooseen yöksi. Nyt kuitenkin suunnitelmat onkin ihan auki vielä, kun torstaille on luvattu sadekelejä.. Ihana Suomen kesä!
Olen jo aiemmin täällä blogissa maininnut kuinka innoissaan Minea on kaikista isompikokoisista autoista, mopoista ja junista. Mopoa huudetaan joka kerta sellaisen ajaessa ohi, ja sanavarastoa kartutettiin myös trukilla kun tyttö pääsi viime viikolla istumaan trukin ja nosturin kyytiin. Riemu oli silminnähtävää ja kokemus niin mieleenpainuva, että jälkikäteen kaikista kirjoista piti etsiä trukkia.

Näin äitin näkökulmasta kaikki pienen tytön innostuneisuus on hellyyttävää ja vielä näin nuorena on vaikea sanoa, mistä Minea isompana tulee kiinnostumaan. On kuitenkin hauska jo nyt miettiä mahdollisia harrastuksia ja sitä, millainen luonne Minealle myöhemmin vielä muokkautuu. Itse en nuorempanakaan ole ollut mikään poikatyttö, vaan harrastuksiani on olleet melko perinteiset tyttöjen lajit kuten baletti tai show tanssi, joten olisi varmasti hieman totuttelemista, jos Minea kiinnostuisi vaikkapa jääkiekosta.
Kun nyt otin asian puheeksi niin on vielä mainittava, etten myöskään oikein koskaan ole ymmärtänyt nykyään trendinä olevaa sukupuolineutraalia kasvatusta, jossa vauvan sukupuolta ei paljasteta edes lähipiirille ja myöhemminkin lapsi puetaan millaisiin vaatteisiin tahansa riippumatta sukupuolesta. Sukupuoli kun on niin luonnollinen osa meitä ja persoonaamme eikä mielestäni naiseutta tai mieheyttä (onko se edes sana?) tulisi peitellä, vaan päinvastoin!
 

Vaaleanpunaista väriä ja mekkoja Minean kaapista löytyy vaikka millä mitalla, ja näissäkin kuvissa mielestäni hauska yhdistelmä on miehiset koneet ja hempeä kesämekko. 🙂 Kävin pari viikkoa sitten haalimassa muutaman T-paidan Hennesiltä ja loppujen lopuksi löysin itseni kassalta lähtiessä kädessäni iso muovipussi täynnä uutta vaatetta Minealle. Haluaisin noudattaa ajatusta vähemmän laadukkaita vaatteita ennemmin kuin paljon kertakäyttöisiä mutta jotenkin sitä aina sokaistuu juurikin Hennesin valikoiman edessä ja mukaan tulee haalittua ties mitä ihanaa ja edullista. Tiedättekö tunteen?

Toivotaan että huomenna (tai viimeistään ylihuomenna) olen kaupoilla haalimassa jotain ihan muuta kuin Hennesin lastenvaatteita.. 😉 Öitä ihanaiset!

pinkkiä velouria & neulottu kukkapipo

Heipat helteen keskeltä!

Eikö ole ihmeellistä, kuinka hetkessä luonto voikaan alkaa vihertämään kaiken sen harmauden jälkeen? Meidän pihalla kukkii istutuksissa narsissit, unikon nuput odottavat aukeamista ja viime kesänä istuttamani valkoiset pionitkin näyttäisivät tehneen versoja. Vähän jännitin pionien kohtaloa, kun en mikään kova viherpeukalo ole, mutta myyjä lupasi niiden kasvavan lähes kaikenlaisessa maaperässä. Sitä en tiedä, saammeko vielä tänä kesänä nauttia pionien kukkimisesta, mutta jo ajatus niistä saa hymyn huulille.

 
Lähes viikkoon ei ole enää tarvinnut pukea edes välikausihaalaria Minealle ulos lähdettäessä, vaan takilla tai hupparilla on pärjännyt mainiosti. Äidiltäni Minea on saanut tämän suloisen Mini Julian velourasun, joka menee hyvin kesäiltoina takin sijasta. Pitkähihainen sai tänään myös olla päällä, kun kokeilimme ystäväni pyörää. Minea on hieman arka ja varovainen luonteeltaan enkä tiennyt yhtään, kuinka hän pyörän kyytiin reagoisi, mutta alun hiljaisuuden jälkeen takaa alkoi kuulua pärinää. Pienen lenkin jälkeen tyttö jopa pyysi lisää, lisää. Kyllä meidänkin on hankittava kesäksi jonkinlainen pyörä istuimineen niin pääsemme pyöräilemään Jyväsjärven ympäristöön kauniilla säällä.
 
Löysin jokin aika sitten Anttilasta edullisia lankoja ja mukaani tarttui Novitan valkoista ja pinkkiä puuvillaista Miami-lankaa. Piposta piti alkujaan tulla täysin erilainen, mutta ystäväni MIIAN innoittamana lopputuloksena tulikin neliöpipo kukkayksityiskohdalla. Puikkoina käytin 2,5 jotta neuloksesta tulisi tiivistä ja pipo lämmittäisi viileämmillä keleillä ilman kypärämyssyä alla. Tämä pipo on tehyt 120 silmukalla ja sopii noin puolivuotiaalle.

Täytyy vielä kertoa, kuinka Minea on ihan viime päivinä löytänyt oman tahdon. Jo vauvaiässä neuvolantäti varoitteli, että tämä tyttö vaikuttaa melko temperamenttiselta ja tulee varmasti vielä sen myöhemmin näyttämään, mutta tähän asti olemme päässeet melko helpolla. Kärsimätön Minea on ollut aina, mutta kuitenkin todella kiltti ja tottelevainen. Eilen ja tänään kiukkua on kuitenkin riittänyt ihan mahdottomasti ja aivan pienistä asioista. Aamulla hän suuttui siitä, ettei saanut itse puettua sukkia ja kenkiä ja myöhemmin kiukutti kaikki, mihin ei saanut koskea vaikka olisi halunnut. Mistään pienestä kitinästä ei ollut kyse, vaan Minea heittäytyi lattialle huutamaan ja potkimaan, ja syöttötuolissa lensi astiat. Toivottavasti huomenna ollaan jo paremmalla tuulella. 🙂

äitienpäivänä

 
Ihana olla jälleen kotona kahden mummolareissun ja yhden isomummolakyläilyn jälkeen. Ei ole kodin ja oman sängyn voittanutta, vaikka mummolassa saakin aina vähän rentoutua. Oliko teillä kiva päivä eilen? Äitienpäivä sujui meillä ulkoillessa ja kotiin ajaessa, kunhan ensin oli nautiskeltu kakkukahvit heti herättyämme. Tällä kertaa tein itse voileipäkakkua äitini toiveiden mukaan ja kinuskikakku haettiin kaupasta valmiina. Yhtään kukkaa ei vaihdettu puolin eikä toisin, mutta jotain muuta saattoi lahjakassista paljastua. 😉
 Reissun aikana ulkoilimme tavalliseen tapaan ja huomasin, kuinka Converset oli salakavalasti hivuttautuneet jalkaani joka päivä. Ja miksipä ei, niillä kuitenkin kävelee pidempiäkin matkoja, ja ovat ne kaupunkikelpoisemmatkin kuin vaikkapa tavalliset lenkkarit. Ainut miinus on, että malliltaan ne ovat melko kapeat ja pitkät niin, että oma kokoni 37 tuntuu näin parin viikon käytön jälkeen hurjan isolta jalkaani. Tuskailin aluksi, etten osannut yhdistää Converseihin oikein mitään kivaa, mutta nyt tuntuu, että sekin on alkanut sujumaan. Huomenna kuvia yhdestä kivasta lenkkariasusta.
  

 Muuten olemme palanneet arjen rutiineihin (joita minä rakastan!), mutta Minealle nousi eilen kuumetta ja tänään lisänä on ollut pientä kiukkuisuutta. Viimeisetkin hampaat taitaa olla puhkeamassa, sillä tytön käsi on mennyt suuhun vähän väliä ja eilen maistui jäiset mansikat ja vadelmat. Uusia sanojakin tuli viikonlopun aikana vaikka kuinka monta eikä äitikään enää pysy laskuissa perässä. Minea yrittää koko ajan toistaa sanoja meidän vanhempien perässä ja useimmista saa oikein hyvin jo selvänkin. Tuntuu uskomattomalta, että Minean kanssa voi jo piankin pystyä keskustelemaan, vaikka vasta äsken kommunikointi tapahtui itkun ja naurun avulla!
Toivotaan lämpimiä ulkoilukelejä jatkossakin!

ystäviä & juustokakkua

 
 
Eilen saimme Minean kanssa nauttia hyvästä seurasta, kun ystäväni kävi pitkästä aikaa kylässä suloisen 7-kuukautisen Mette-tyttönsä kanssa. Sairastelut ja lomat osui jotenkin juuri niin huonosti, että viime kerrasta oli vierähtänyt jo lähes kaksi kuukautta, vaikka asumme muutaman kilometrin päässä toisistamme. Pablokin on aina niin kovin innoissaan, kun meillä kyläillään ja yleensä se änkee itsensä saman tien vieraan syliin ja alkaa armottoman käsien nuolemisen, jos tarjolla ei ole rapsutuksia. Onneksi Pablo on vähän armollisempi lasten kanssa ja käy vain välillä lipaisemassa poskesta tai korvasta tervehtimisen merkiksi.
 
 Tytöillä leikit sujui hyvin eikä Mineakaan alkanut omimaan lelujaan. Tosin molemmat touhusivat aika lailla omiaan, kun ikäeroa kuitenkin on puoli vuotta, ja välillä Minea kävi ihmettelemässä vauvvvvaa. Kiva oli huomata kuitenkin, ettei Mineaa juurikaan tarvinnut vahtia, vaan suurimmaksi osaksi tyttö osasi olla varovainen ja ihanan tyttömäinen silittäessään ja hoivatessaan Metteä. Varmaan Pablolla on ollut osuutensa tähän, sillä ihan pienestä asti Mineaa on opetettu silittämään ja pussaamaan Pabloa eikä liian kovaa saa taputtaa.
Tarjottavaksi tein amerikkalaistyylistä juustokakkua, mutta en perinteisellä luottoreseptilläni, jossa rahkat joutuisi valuttamaan suodatinpussissa muutaman tunnin ajan. Tästä VALION OHJEELLA valmistetusta versiosta tuli kuitenkin myös tosi hyvää, vähän kevyempää juustokakkua. Muutin ohjetta laittamalla kaksi teelusikallista sitruunamehua ja lisäksi sulatin joukkoon yhden levyn Fazerina-suklaata, joka sopi hyvin sitruunan kaveriksi. Kakun valmistat näin:

Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää muna ja jauhot.
Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla ja painele taikina vuokaan jauhotetuin sormin
niin, että reunaa tulee noin 5cm. Sekoita kaikki täytteen aineet
ja vispaa sähkövatkaimella noin 3 minuuttia kunnes seos on tasaista ja kuohkeaa.
Tässä vaiheessa ota noin kolmasosa sivuun ja sekoita sulatetun suklaan kanssa.
Kaada puolet vaaleasta seoksesta pohjan päälle, väliin suklaaseos ja päälle vaalea.
Nostele haarukalla tai sekoita muutama kerta isolla lusikalla.
Paista kakku 175 asteessa uunin alatasolla noin tunti.
Puolessa välissä paistoa peitä kakku leivinpaperilla, jottei pinta tummu liikaa.
Tarjoile hyvin jäähtyneenä marjasurvoksen kanssa.
 

Tänään kauppareissulla Minea ihan yllättäen alkoi hokemaan k-kirjainta opetellessaan sanomaan kärryt. Kuulostaa tosi hassulta, kun toinen niin tosissaan yrittää lausua ärrää, vaikka se on lähinnä pelkkää korinaa vielä. Iltapalalla hoettiin sanoja kakka ja kakku ja joka onnistumisen jälkeen koko perheen oli taputettava hienolle suoritukselle. 🙂

Huomenna kokkaillaan ruokaa, jonka pääainesosa oli minulle täysin uusi mutta mieluisa tuttavuus!

kuulumiset Tampereelta

 
Me majaillaan vielä tänään Tampereella ja huomenna suuntaamme takaisin kotia kohti. Lähes kaikki Minean hereilläoloaika on pyöritty kaupungilla kaupoissa, ravintoloissa ja pääsi Minea pyörähtämään paikallisen ostoskeskuksen leikkipaikallakin. Shoppailun olen tällä kertaa pyrkinyt pitämään järkilinjalla, ja jätin jopa kaikki ihanuudet Cottonilla odottelemaan seuraavaa kertaa. Mieluusti olisin ottanut mukaani Tory Burchin avokkaat, korvakorut, rannekorun ja nahkalaukun, mutta sain hillittyä itseni sen jälkeen kun ensin olin ostanut Stokkalta kodin säilytysratkaisuja ja kuluttanut Ikeassa sievoisen summan pikkutavaraan.
Burchien sijaan ostin edullisimmat kenkäni ikuisuuksiin. Oletteko jo ehtineet käydä Skopunktenissa? Liikeet on vasta rantautuneet Suomeen ja niitä löytyy Vantaan Myyrmannista, Kuopion Matkuksesta ja täältä Koskikeskuksesta. Muistan liikkeen niiltä ajoilta, kun joskus vuosia sitten majailin Ruotsissa Uumajassa ja Skopunktenissa myytiin jatkuvana tarjouksena kaikki kengät kolme paria kahden hinnalla. Nyt samaa etua ei ollut, mutta silti hinnat tuntuivat superedullisilta ja valikoima on mielestäni hyvin ajan tasalla, ehkä jopa hieman Dinskota muistuttava. Minä ostin korolliset lenkkarit ystävälleni, joka on niitä jo jonkin aikaa etsiskellyt, ja itselleni nämä heti käyttöön päässeet ihanat nilkkurit korkealla platform-pohjalla. Hintaa omalle parilleni jäi 24,90€! Ei mikään iso sijoitus, vai mitä?
P.S. Kuvissa uusi hiusväri näyttää aavistuksen luonnollista vaaleammalta, mutta paljon tummempi se kuitenkin on kuin ennen. Kampaajani laittoi hiuksiini liukuvärin eli alaspäin himmeästi vaalenevan ja täytyy sanoa, että tykkään tästä uudesta ilmeestä tosi tosi paljon!
 
 
Minea on käyttäytynyt koko reissun ajan yllättävän hienosti (jos nyt ei lasketa yhtä hajonnutta puurolautasta, veljeni ala-asteella tekemän karhun katkennutta jalkaa ja muutamia pieniä kiukkuja rattaissa). Tyttö oli aivan innoissaan, kun pääsi Ikeassa ja Ideaparkissa juoksentelemaan pitkin pitkiä käytäviä ja äiti juoksi perässä. Isi myös heltyi ostamaan Ikeasta pehmohauvan, kun Minea halaili ja pussaili sitä sen syliin saatuaan ja huuteli hauvaa ja hau hauta niin, että puoli Ikeaa kuuli. Muutenkin tuntuu, että jo tämän muutamankin päivän aikana sanavarasto on karttunut taas huimasti, ja uusimpina sanoina käyttöön on tullut muun muassa hissi, alkeellinen yritelmä karhusta ja vähän sinnepäin eno.
Veljeni luona olemme saaneet aavistuksen säätää arjen sujumisen suhteen, kun mukanamme ei ole lainkaan matkasänkyä, vaan Minea on nukkunut sängyssä tyynyjen ympäröimänä. Viime yönä eniten varmasti valvoin minä ja Minea tuntui nukkuvan suht levollisesti, eikä päiväunetkaan ole menneet normaalista poiketen. Huvittavinta on ollut se, että käytin tänään ensimmäistä kertaa veljeni uunia, kun veljelläni ei ole tapana tehdä ruokaa kotonaan. Jouduimme ensin käydä ostamassa kaiken sähkövatkaimesta lähtien ja uskomatonta mutta totta, lopulta tein mokkapalojen taikinan kattilassa! Näin meillä, kuinkas teidän viikonloppu on alkanut?


äkäpussi

 
Tämä päivä on mennyt uusiin hiuksiin totutellessa, uusimpia ystäväpiirini vauvauutisia hehkuttaessa (jo neljännet tämän vuoden puolella) ja Minean uuden asenteen kanssa taistellessa. Aika paljon uutta yhteen päivään siis. Ehdin juuri viime viikolla sanoa ääneen, kuinka kiltti Minea mielestäni on ja eiköhän se jo kostautunut tällä viikolla. Ei koskaan pitäisi kiitellä, kuinka tosi hyvin jokin sujuu, koska se on varmasti karman laki, että eipä suju enää siitä eteenpäin. Minea on kiukutellut parina päivänä oikein kunnolla ja tuhmia tehdessään luo minuun vahingoniloisia katseita. Mitä ihmeen esiuhmaa tämä on?! Vaiko tulikohan tämä kiukku siitä, kun äiti on ollut yön poissa viikonloppuna ja vielä sen päälle eilen pari tuntia parturissa..?
Meillä kävi leikkimässä Minean hyvä ystävä Elsa, ja tähän päivään saakka tytöillä on leikit aina sujuneet uskomattoman hyvin. Joko he työntelevät toisiaan taaperokärryllä, puuhastelevat yhdessä jonkin lelun kimpussa tai juoksentelevat päättömästi ilosta hihkuen. Mutta tänään meno oli aivan toista luokkaa. Molemmat kiinnostuivat juuri siitä samasta lelusta ja Minea oli mustasukkainen kaikesta, mihin Elsa koski. Jos Elsa vei Minean nenän edestä jotakin niin Minea alkoi huutamaan kurkku suorana tätä suurta vääryyttä ja juoksi äitin helmoihin kantelemaan. Mitä meidän nätisti leikkivälle lapselle oikein on tapahtunut? Ja miten tähän pitäisi äitinä reagoida? Toruminen varmasti on paikallaan ja se tuntui jollain tasolla tepsivänkin, kun Minea suuttui siitä entistä enemmän. Toivottavasti tämäkin on vain nopea vaihe ja rauha palaa maahan mahdollisimman pian. Muuten tämän äitin rentouttavat teehetket yhdessä ystävien kanssa muuttuu riitojen sovitteluksi. 🙂
Seuraavan kerran kuulumisia Tampereelta! Toivottakaa onnea huomiselle automatkalle, me nimittäin matkustamme Minean hereilläoloaikaan heti aamusta.

uudet vaatteet

 
 
 
Meinasin aluksi laittaa kaikki kuvat tänään värittöminä kuvaamaan tätä tämänhetkistä olotilaa. Suututtaa hieman, kun ilmat on olleet jo useamman päivän kovin huonot eikä Minean kanssa pääse kunnolla ulkoilemaan. Iltapäivästä satoi vettä, joten päätimme olla menemättä ulos lainkaan ja aamulla nökötimme puistossa paleltuen kovassa viimassa ja kylmässä, kosteassa kelissä. Vaunujen valkoinen, nahkainen kantokoppa sai viimeinkin lähtöpassit ja käyttöön pääsi kokonaan musta ratassysteemi, joka sietää huomattavasti paremmin vesilätäkössä lätrännyttä lasta.
 
Säät harmittaa lähinnä Minean puolesta, itse kun olen aina pitänyt sateesta, jolloin voi hyvällä omatunnolla laiskotella kotona kynttilöitä poltellen. Enemmänkin ehkä suututtaa se, että kaikki sisällä otetut kuvat näyttää aivan kamalan suttuisilta valon puutteen vuoksi. Siihen voi vielä lisätä erittäin liikkuvaisen ja kamerasta kiinnostuneen 1-vuotiaan, josta on melkein mahdotonta saada tallennettua vilaustakaan edes videon muodossa. Omalla ostoslistallani on jo pitkään ollut uusi objektiivi ja irrallinen salama, joilla kuvat saisi onnistumaan paljon paremmin, mutta kaupoilla kiertely on nykyään niin harvinaista, ettei aika meinaa riittää minkäänlaiseen etsiskelyyn. Koittakaa siis kestää blogin nykyistä ilmettä, ainakin niihin aurinkoisiin päiviin asti.
 
Nappailin tänään muutaman kuvan äitini uusimmista hankinnoista (tässä siis vain murto-osa!?!), ja Lindexin uudet rennot farkut ja pitsipaita Minealla olikin jo heti päällä. Kuvassa näkyy myös Muumi-tietokone, jonka tuomista meille yritin kovasti vastustella, mutta tuossa se nyt lelulaatikossa kirkuu niin kirkkaanvihreänä ja kovaäänisenä, että migreeni tulee melkein pelkkää kuvaakin katsoessa. Löytyykö muilta leluja, jotka itse olisitte ennemmin jättäneet kaupan hyllylle? Minea on tietokoneestaan melko kiinnostunut ja huutelee meille avaaaa! kun ei itse ole vielä keksinyt, mistä kannen saa auki. Suotakoon siis tytölle mieluisat lelut, vaikka ne ei äidin korvaa tai silmää miellyttäisikään.


Pirteää viikkoa kaikille!

hoitomietteitä ja ne hullarit

 
 
Meillekin rantautui kevättauti, niin kuin tuntuu tapahtuneen vähän joka perheessä. Minea alkoi jo viime torstaina yskiä ja viikonloppuna yskä vain paheni ja sai seurakseen kovan nuhan. Tukkoinen olo on häirinnyt unia sekä päivällä että yöllä, mutta minun pelastus on ollut edes pienet hetket omaa aikaa neuloen ja netissä surffaillen. Osittain ajatus on myös harhaillut ensi syksyyn, jolloin työelämä kutsuu minuakin ja Minea aloittaa hoidossa. Onko muilla sama tilanne edessä? Asia tuntuu vielä hurjan kaukaiselta, mutta viime viikolla oli jätettävä hakemus kunnalliseen perhepäivähoitoon, jos halusi varmistaa ensi syksyn hoitopaikan lapselleen. Millään en haluaisi vielä silloinkaan laittaa Mineaa hoitoon, mutta melkeinpä pakon sanelemana näin on tehtävä.
 
Meille on ollut alusta asti täysin selvää, että Minea menisi ainakin aluksi perhepäivähoitoon, koska on vasta 1,5-vuotias minun aloittaessani työt. Toiveissamme on mahdollisimman lempeä ja huomaamaton siirtymä kodin ja hoidon välillä, ja kovin isossa lapsiryhmässä päivien viettäminen kuulostaa Minean ikäiselle taaperolle stressaavalta. Voi olla, että olen lukenut liikaa Keltikangas-Järvisen kirjoja, jotka käsittelevät lapsen päivähoitoa ja sen vaikutusta lapsen käyttäytymiseen (erityisen hyvä on Pienen lapsen sosiaalisuus), sillä taisin osittain ”aivopestä” myös ystäväni perhepäivähoidon kannalle. 🙂 Olisi tosi kiva kuulla, millaisia kokemuksia teillä on perhepäivähoidon suhteen. Etenkin se mietityttää itseä, mistä ihmeestä, jos mistään, voi tietää hoitajan olevan sopiva omalle lapselle. Ja mikä sitten loppujen lopuksi edes määrittää hoidon laadun, hellyys ja huomio vai hyvin suunnitellut aktiviteetit..
Perhepäivähoidon ongelma on varmaankin se, että koko hoitopäivä kiteytyy ainoastaan siihen yhteen aikuiseen ihmiseen ja hänen jaksamiseensa. Päiväkodissa hoitajat saavat tukea toinen toisiltaan ja on useampi käsi tekemässä yhtä asiaa. Toisaalta on myös todistettu, kuinka ihmisten lisääntyessä työn tuottavuus yhden ihmisen kohdalla laskee. On siis helppo laiskotella, kun tietää paikalla olevan muitakin, jotka voivat homman hoitaa. Noh, tämä nyt lähti vähän sivuraiteille, mutta tiivistettynä ajattelen Suomessa asioiden olevan erityisen hyvin ja hoito kuin hoito on täällä laadukasta ja turvallista. Meille vain tämä vaihtoehto toimii (toivottavasti) parhaiten sillä ajatuksella, että lapsista kasvaa kykeneviä ja sosiaalisia kotihoidossa joten miksei myös perhepäivähoidossa.
 
Hoitoajatuksista siirryn sulavasti hulluihin päiviin, jotka jo kolkuttelevat ovella ja vaativat vähän ennakkosuunnittelua, jos haluaa varmistaa omien suosikkiensa saannin. Koskaan en ole itse ollut paikan päällä h-hetkellä, mutta olen kuullut menon olevan heti aamusta melkoista selviytymistaistelua niillä, jotka Stokkalle uskaltautuvat. Tänä vuonna minä luotan nettiin ja aion olla ajoissa liikenteessä.
Keskiviikkona jo olisi tarjolla vaikka mitä kivaa äiteille, isille, lapsille ja kotiin. Meillä tyydytään tällä kertaa vain muutamaan juttuun eli Mayoralin takkiin ja Ralph Laurenin teeppariin Minealle ja itselleni klikkailen Michael Korsin balleriinat.
 
 
Torstaina minä jätän shoppailun väliin, vaikka tekisikin mieli hankkia Minealle Stokken Tripp trapp -tuoli nyt kun siihen on lisävarusteena saatavilla kiinteä tarjotinkin. Torstain ehdoton suosikki tulee varmasti olemaan nuo ympyröimäni ”blogikellot” eli Michael Korsin hopeinen ja ruusukultainen metallikello, joista saa nyt melko hyvän alennuksen. Mitäs te ajattelitte hommata?
Koko kuvastoa voi selailla TÄÄLLÄ.

 


nutturapää

Rentoja kotivaatteita ei ole koskaan liikaa, ainakaan tällaisella kotihiirellä kuin minä. Vielä parempi jos ne rennot kotivaatteet on sen verran edustuskelpoiset, että samoilla tamineilla voi liikkua julkisillakin paikoilla. Vuodenvaihteen paikkeilla sain kumman pakkomielteen Peakin takataskullisista kollareista, mutta siinä vaiheessa kaikki kaupat oli jo myyneet kyseisen mallin loppuun ja netistäkin niitä oli turha haaveilla löytävänsä. Kollareiden etsintä vielä jatkuu, mutta hyvänä korvikkeena menee nämäkin kuvan haaremihousut, jotka on tarpeeksi löysät rentoiluun, mutta myös ryhdikkäät yhdistettäviksi korkojen kanssa. Myös hiusdonitsi on yksi lempparituotteitani tällä hetkellä ja sopii monenlaiseen menoon. Näissä kuvissa jalkaan sujahti korot, vaikka naama huokuu väsymystä ja hiukset sojottaa katkeilleina pystyssä. Taattu kotiäiti-look siis!

Minealla on meneillään kovat treenit syömään opettelun kanssa. Ainakin toistaiseksi tyttöä saa vielä syöttää samalla, mutta oma lusikka tai haarukka on pakko saada käteen tai muuten tulee huuto. Totesin haarukan olevan jopa käytännöllisempi, kun sillä ruoasta edes osa päätyy suuhunkin, kun tyttö tökkii sillä ympäri lautasta ja sitten vie haarukan suuhunsa. Ja katsokaa tuota voitonriemuista ilmettä kun tavoite on saavutettu. Kaikki lähistöllä on nykyään tosin syöntien aikaan vaaravyöhykkeellä, minkä totesin viimeksi eilen kun Minea sinkosi lusikkansa kaaressa ilmaan niin että minun vaatteet, olohuoneen nojatuoli ja Minean hiukset oli kaikki sosekeitossa. Jotain hyötyä Pablostakin, kun Pablo ehtii paikalle ennen tiskirättiä. 🙂

puuhailua

Kuopion Ikean reissulla ei millään voinut välttyä ostamasta jotain pientä kivaa sisustukseen ja uskonkin melko ison osan Ikean myynnistä tulevan juuri tällaisten kunhan vain otan muutaman astian ja tyynynpäällisen ja lopulta huomaan kassalla summan olevan kolminumeroinen luku asiakkaiden kautta. Ostin pinon erilaisia kehyksiä suunnittelemaani eteisen valokuvaseinää varten, mutta kotimatkalla muistinkin unohtaneeni valkoiset pyöreät kehykset kokonaan hyllyyn. Täytyy siis todellakin päästä lähiaikoina uudelleen Ikeaan, ja ehkäpä tästä kerrasta ottaa opiksi ja kirjoittaa ostoslista jo kotona valmiiksi.
Huomaatteko muuten kuvissa vilahduksen uudesta tapetistamme? Mitäs pidätte? Onneksi ei päädytty ensimmäiseen vaihtoehtoon, koska tykkään tästä seinällemme päätyneestä ihan hirveästi. Parempia kuvia laitan piakkoin, eli heti kun vielä puuttuvat elementit saadaan hankittua. Vielä pitäisi ostaa ainakin lamppu, verhot, pussilakana ja lakanat ja nyt meni matotkin vaihtoon. 🙂
 
 Eilen vihjaisin pääsiäisherkusta, johon voisi käyttää kaapista löytyviä suklaamunia. Näin vastaavanlaisia eräässä jyväskyläläisessä kahvilassa ja päätin kokeilla niistä omaa versiotani. Valmistaminen aloitetaan leikkaamalla varovasti terävällä veitsellä viileästä suklaamunasta ylin kärki pois. Tämän jälkeen munan voi huoletta jättää huoneenlämpöön tai jopa vähän lämpimämpäänkin, koska suklaa maistuu voimakkaammin hieman pehmeänä. Vispaa seuraavaksi kerma, lisää joukkoon appelsiinituorejuusto sekä oman makusi mukaan mangopilttiä ja halutessasi sokeria. Annostele lusikalla täytettä munan sisään ja lisää päälle keltuainen mangopiltistä. Ei ehkä ihan korvaa aamiaismunia, mutta käy hyvin tuhdin pääsiäisaterian jälkkäriksi.
Viime viikkojen aikana Minea tuntuu kehittyneen huimasti taidoiltaan. Tyttö touhuaa (tai ainakin kovasti yrittää) kuin mikäkin isompi tyttö ja koittaa toistaa sanoja tai laulaa tuttuja lastenlauluja äitin perässä. Mummin kanssa viikonloppuna oli opittu laulamaan ihhahhaa ja äitin kanssa on aiemmin hyräilty Piippolan vaaria ja eläinten äänien opettelu tuntuu olevan kestosuosikki tällä hetkellä. Myös toisten lasten seurasta Minea tuntuu nauttivan entistäkin enemmän ja eilen Peukkulassa käydessämme Minea juoksenteli isojen tyttöjen perässä ja yritti osallistua leikkeihin nauramalla mukana ja pyörimällä jaloissa. Oli jotenkin hellyyttävää katsella kuinka kovasti Minea halusi olla osa muiden lasten porukkaa ja koitti seurailla ja matkia isompiaan. Onkohan tämäkin jokin vaihe ja huimaa matkimalla oppimisen aikaa?

uniasiaa, uutuuksia äiteille & arvonta

Kuten aiemmin jo mainitsin me päätimme kokeilla Minean kahtien päiväunien vaihtamista yhtiin. Ajatus lähti siitä, kun monena iltana Minean nukutus kesti puolisen tuntia ja tytön sai nukahtamaan vasta puoli 10 aikaan ja aamulla hän kuitenkin heräsi jo ennen seitsemää. Eikä päiväunienkaan nukutusprosessi mikään helpoimmasta päästä ollut. Jo ihan vauvana Mineaa oli vaikea saada nukkumaan omassa sängyssään varttia kauempaa, kun taas sylissä uni maittoi pidempäänkin. Opettelimme sängyssä nukkumisen vähitellen, mutta silti parin tunnin mittaiset unet on aina ollut harvinaisuus ja yleensä Minea herää melko kellontarkasti puolentoista tunnin jälkeen.
Yhtien unien taktiikalla homma jatkui edelleen puolentoista tunnin säännöllä, mikä tarkoitti sitä, että Minea oli tooooosi väsynyt illalla ja nukahti parissa minuutissa jo tuntia aiemmin kuin ennen. Tällä jatkettiin lähes viikko kunnes eilen palattiin normaaliin kahdet päikkärit -systeemiin. Yhdet alle kahden tunnin unet ei vain yksinkertaisesti tuntuneet kuitenkaan riittävän Minealle, koska yöt meni mahdottomaksi heräilyksi juuri kun olimme hurranneet, kuinka meillä nykyään nukutaan hienosti läpi yön. Paluu yöheräilyihin kauhistutti niin paljon, että nyt jatketaan siis vanhalla mallilla ja toivotaan sen toimivan vielä vähän aikaa. Viime yö ainakin meillä nukuttiin ihanan rauhallisesti. 🙂
Tiistaina blogissa näkyi paljon sinistä ja valkoista ja sama teema jatkuu nytkin. KappAhlilta nimittäin ilmestyi muutama päivä sitten kevääksi uusi Hampton Republic -mallisto, jonka löydät kokonaisuudessaan TÄÄLTÄ.
Jo hieman aiemmin julkaisi Lindex oman vastaavan Holly & Whyte -malliston uusimman version, joka on hyvin samanhenkinen kuin KappAhlin Hampton Republic. Kummasta te tykkäätte enemmän? Minuun upposi tämä Lindexin valikoima ehdottomasti paremmin ja löysin niistä paljon omalle ostoslistalle menevää vaatetta. Koko Lindexin malliston näet TÄÄLLÄ.
 
Lupasin laittaa sisustustekstin arvontaan, jos ellasta ei kuulu keskiviikkoon mennessä. Näinhän siinä kävi, että nyt arvottavana on Welcome to our home -teksti, jonka saa kiinnitettyä seinään takana olevilla teipeillä. Näppärä voi vaikka maalata tekstin oman näköisekseen ja miksei se sopisi ulko-oveenkin kivasti. Arvonta-aikaa on sunnuntaihin asti ja maanantaina ilmoitan voittajan. Olet arvonnassa mukana yhdellä arvalla kommentoimalla tähän tekstiin, kahdella jos olet lisäksi kirjautunut jäsen (sivun oikeassa laidassa blogin seuraajat -kohta, klik klik) ja neljällä jos kerrot arvonnasta omassa blogissasi. Mainitsethan kommentissasi monella arvalla osallistut ja muista erottuva nimimerkki.
Arpaonnea kaikille!
 

aamuvirkut & hammaslääkärissä

 
 Ainut, joka meidän kotitaloudessa on tänään laiskotellut (ihan niin kuin kaikkina muinakin päivinä) on Pablo. Pablo makaa päivät pitkät selällään jonkun meistä sylissä tai kuorsaa sohvalla nähden makeita unia sillä välin kun me muut touhutaan. Suurimmaksi osaksi tuo musta kuorsaaja ottaa rennosti eikä välitä edes Minean satunnaisista lähentelyistä tai selkään kiipeämisistä. Se onkin Pablossa niin huippua, että meidän vanhempien ei tarvitse ollenkaan pelätä ja vahtia Minean ja Pablon yhteisiä touhuja, vaan voimme huoletta luottaa siihen, että kaikki sujuu.
 Nykyään Pablolla ja Minealla on jopa yhteisiä leikkejä, kuten ’Minea juoksee ympäri kotia vetolelun kanssa ja Pablo yrittää pyydystää lelun itselleen’.
 

Toisin kuin Pablo ollaan me Minean kanssa ahkeroitu jo heti aamusta. Imuri kaivettiin esiin aamupuuron jälkeen ja koko koti oli puhtaana ennen kuin kello ehti edes kahdeksaan. (Suosittelen muuten ehdottomasti tuota Dysonin imuria, koska sen myötä ainakin meillä imuroinnin mielekkyys lisääntyi huomattavasti.) Muuten en missään nimessä olisi näin ahkerana näin aikaisin, mutta Minea on päättänyt vaihtaa unirytmiään ja herää nykyään aamuisin vähän ennen puolta seitsemää. Ei mikään kiva aika näin äitin näkökulmasta.

Aamusta suuntasimme hammaslääkärille ja jätimme muskarin tällä kertaa väliin. Suuhygienisti tarkisti Minean hampaat, neuvoi lapsen hampaiden hoidossa ja antoi hammasharjan ja -tahnaa mukaan. Sinänsä aika turha käynti, mutta ihan mielenkiintoisia keskusteluja kävimme tuttipulloista, tuteista ja imetyksestä. Päällimmäiseksi mieleeni jäi se, että yösyötöt on pahasta ja tutti ja pullo kohtuudella on ok tai jopa hyväksi leukojen vahvistumiselle. Meillä yösyötöt jäi heti 10-kuukautisena, tuttia ei ole koskaan ollutkaan ja pulloa syödään kolme kertaa päivässä. Ainakin jossain ollaan onnistuttu. 🙂

neuvola & Lindexin uutta

 
 
 
Heti alkuun pieni varoituksen sana, että tästä tuli melkoisen pitkä postaus kuvien suhteen, kun yritin mahduttaa kaksi asiaa samaan pakettiin. No mutta, tänään nämä kuvassa näkyvät tekstiilikaksoset ottivat suunnakseen 1-vuotisneuvolan jännityksellä odottaen rokotteita ja mittausta. Viime aikoina monet vaatteista on jääneet Minealle pituudestaan pieniksi ja sen perusteella osasin odottaa jonkinlaista kasvupyrähdystä. Vertailukohtana oli vähän ennen joulua ollut 10-kuukautiskäynti (joka meillä oli Minean huonosti nousseen painon vuoksi) ja siihen nähden pituutta oli tullut huimat 3,5cm lisää. Mitat oli tänään 76cm ja 9,3kg.
Minea selvisi kolmesta rokotteesta hienosti pienillä itkuilla ja muutamalla kiukkuisella kiljumisella. Paino kuulema vieläkin laahaa vähän pituuden perässä, mutta Minea kuitenkin syö reippaasti ja on melkoinen ikiliikkuja, joten syytä huoleen ei ole. Hapanmaitotuotteet on aiheuttaneet Minealle yöheräämistä ja muutaman kerran pulauttelua, joten terkkari pohti olisiko syytä käydä allergiatestissä. Lopulta kuitenkin päädyttiin kokeilemaan maitoa puurossa seuraavan parin viikon ajan, jonka jälkeen tilanne arvioidaan uudelleen. Kyseessä voi olla vain pientä herkkyyttä tottumattomuuden vuoksi ja vakavassa allergiassa lapsi ei kestäisi maitoa edes pienissä määrin ruoan yhteydessä.
 
Rokotteista ja allergioista vähän kevyempiin aiheisiin, nimittäin LINDEXIN vaatteisiin. Kerroin jo käyneeni hypistelemässä näitä viikonloppuna ja mukaan tarttui kuvan raidallinen neule, statement-koru ja pari huivia. Huivit maksoi vain alle 4€ kappaleelta, kun kaikki talven asusteet olivat -50% ja sen lisäksi niistä sai vielä tarjouksen ota 2 maksa 1. Oletteko te käyneet kurkkaamassa mitä kaikkea kivaa Lindexiltä löytyykään? Minä olisin voinut ostaa itselleni paljon muutakin jos lompakko olisi antanut periksi, mutta ainakin tällä erää ostokset jäi näihin. Tein vielä suosikeistani muutaman kollaasin teille.
 
Myös lastenvaatteissa oli paljon ihania uutuuksia sekä tytöille että pojille. Etenkin tuo Chanel-tyylinen jakkutakki tytöille jäi kaivelemaan sen verran, että sen varmaan vielä haen Minealle kevääksi. Samalla voisi ottaa muutaman bodyn, kun basic-mallistosta saa tarjouksen ota 3 maksa 2.
 

Vähän haikeana tajusin, että pian Mineallekaan ei enää mahdu baby-malliston vaatteet ja on siirryttävä isojen tyttöjen puolelle. Valikoimaa selaillessani tosin huomasin ihan liian paljon Bamse-nalleja, Minni-hiiriä tai glitteriä joten jää nähtäväksi, kuinka usein tulevaisuudessa enää ostetaan Lindexiltä. Onko muut huomanneet saman vai onko tämä kevät poikkeus tässä suhteessa?

 Vaatekuvat LINDEX.

minä ite & PO.P alevinkki

 
1-vuotispäivän lähestyessä kovaa vauhtia Minealla on alkanut minä ite -kausi. Pukiessa ulkovaatteita täytyy päästä osallistumaan ensin hakemalla vaatteet kaapeista ja sitten yrittämällä tunkea hanskoja käsiin. Vaipanvaihdon jälkeen on tärkeää saada itse viedä vaippa roskiin. Syödessä tökitään ruokaa suuhun haarukalla tai lusikalla sohitaan pitkin poikin. Rattaissa ei jaksa koko aikaa istua vaan ulkona pitää päästä kävelemään. Vaatteet yritetään riisua äidin avustuksella. Syömään ja unille lähdetään kävelemään jo pienestä vihjeestä. Ja lista jatkuu ja jatkuu ja uusia juttuja tulee lähes päivittäin.
 
Omatoimisuuden lisäksi on ollut ihana huomata kuinka paljon Minean puhe on kehittynyt todella pienessä ajassa. Tytöllä on selkeä kiinnostus eri äänteisiin joten äitin ja isin perässä yritetään toista melkeinpä sanaa kuin sanaa. Jotkut sanat tulee jo aivan selvästi (nenä, äiti, ei..) ja useimmat sinne päin (papo, isshh..). Sanojen merkityksiä Minea tuntuu ymmärtävän ihan valtavasti.
Melkoinen showtyttö Minea myös on. Jos meillä käy vähän harvinaisempia vieraita niin kaikki taidot pistetään kerralla peliin ettei vaan mikään ”ison tytön” taidoista jää vierailta huomaamatta. Välillä kotona käydään muutenkin peilin edessä tekemässä erilaisia äänteitä ja ilmeitä tai muuten vain temppuillaan niin että huomio on taattu. Toisaalta myös lelut kiinnostaa enemmän ja niiden kanssa Minea voi viihtyä itsekseenkin jonkin aikaa. Yksi suosikki on Jukka-tuotteen lajittelulaatikko.
 
tunika / Next
legginsit / Next
kaulusbody / Name It 
Vinkkinä vielä mainittakoon että POLARN O. PYRET myy myymälöissä ja verkkokaupassa kaikki toppavaatteet ja talviasusteet jopa -40% ja villaiset alus- ja välikerrastot jopa -30% vain ajalla 22.-24.2. Muistakaa myös STOCKMANNin helmikuun kanta-asiakasetu koodilla 02LOYAL2013, jolla saa -20% kaikista kodin ja muodin tuotteista. Kävin kurkkaamassa valikoimaa ja kodin tuotteista olisin löytänyt monia ihanuuksia varsinkin Gantilta ja Lexingtonilta.
Onpa muuten kiva kun olette käyneet ahkerana kommentoimassa välikausivaatteista!

Elektroniikkalelut

neuletakki / Lego wear (kummienon Saksan tuliainen)
collarit / H&M
sukkikset / NoaNoa 

”Haloo, haloo, kuka siellä?” Minea huutelee omalla kielellään jokaiseen puhelimeen, jonka käsiinsä saa. Tämänhetkiset ehdottomat ykköslelut tytöllä on kännykät, kaukosäätimet, johdot, tietokone, kamera ja telkka, jota on kiva paukuttaa kaukosäätimellä. Kaikki elektroniikka kiinnostaa niin paljon, että me päätettiin luovuttaa kieltämisen suhteen ja kaivettiin vanhojen kännyköiden kätköstä Minealle oma puhelin. Tietokoneen kanssa yritettiin samaa, mutta vanha läppäri ei pysy päällä ilman laturin johtoa ja Minean kiinnostus elottomaan vempaimeen on tasan nolla.

Muuten meillä asuu superkiltti tyttö, mutta varmat huudot saa, kun kameran tai tietokoneen vie käsien ulottumattomiin. Nämä listattiin kiellettyihin tavaroihin, koska lähes joka kerta tietokone on Minean käsittelyn jälkeen ollut niin sekaisin, että asetusten palauttaminen on vaatinut viisaampien neuvoja. Järkkäri taas..no..ymmärrätte varmaan. Löytyykö sieltä muita elektroniikkahirmuja? Ja onko teillä kokemuksia lasten omista lelutietsikoista ja -kännyköistä? Itseä epäilyttää, jaksaako lapsi kiinnostua niistä, kun aikuiset ei anna niille omaa huomiotaan samassa suhteessa kuin oikealle elektroniikalle.

Luukku 11: Joulukirkko

Aamupäivän muskarin sijasta tänään järjestettiin TAULUMÄEN KIRKOSSA lasten joulukirkko, johon mekin suuntasimme. Esityksessä oli mukana metsäneläimet ja perinteiset joululaulut. Minea oli tapansa mukaan intoa täynnä musiikista ja muiden lasten näkemisestä ja päätti vielä lopuksi ottaa pari askelta tavoitellessaan seimen eteen laitettua lyhtyä (ensimmäiset pari vahinkoaskelta nähtiin viime viikolla). Lapsiperheille järjestetään myös ihan omia kauneimmat joululaulut -konsertteja eri paikkakunnilla. Sinne pitää vielä päästä ennen jouluaattoa.

Huomenna aukeaa erityisluukku. Muistakaahan tulla kurkkaamaan.

Päivän asu 008

Minea 9 kuukautta. Ajatella. Nyt voi sanoa, että aika on kulunut nopeasti viimeisinä kuukausina. Joka päivä Minea on ihanampi ja rakastettavampi, jos se vain on mahdollista. Mistään turhasta tyttö ei itke, vaan päivät on täynnä iloa ja naurua.

Vajaa kaksi viikkoa sitten Minea keksi uuden taidon, ilman tukea seisomisen. Sitä harjoitellaan ihan joka paikassa, jopa sohvalla, ja seisomaan nouseminenkin alkaa jo sujua ilman tukea.

Minean mielestä erityisen kivaa on kontata karkuun, kun joku jahtaa, läiskytellä käsiä Pablon vesikupissa, taputtaa Pabloa ja kiljahdella samalla, kuunnella musiikkia ja tanssia, kaataa jonkun muun rakentamia torneja ja läiskiä tietokoneen näppäimistöä.

takki / Baby Boom
hame / Benetton
kauluspaita / Benetton
sukkikset / Seppälä
kengät / UGG Australia 

Tampereelle

We’re off. Tampereelle nääs. Noloa sanoa edes ääneen, mutta veljeni on asunut uusimmassa kodissaan jo melkein vuoden eikä me olla ehditty käydä kylässä. Tai ehtimisestä ei ole kyse vaan siitä, ettei kyläily yhtään missään ole huvittanut kahdesta syystä: Minean huonosti nukutut yöt ja täydellinen viihtymättömyys auton turvakaukalossa. Tänään asiaan tulee kuitenkin muutos, ja kaikkia kohtaloita uhmaten me ollaan matkalla Tampereelle.

takki / Benetton
pipo / Missoni Lindex
lappuhaalarit / Benetton

Viime aikoina Minea on alkanut viihtyä aavistuksen verran paremmin uudessa turvaistuimessaan. Joitain vartin matkoja ollaan kotikulmilla päästy jopa täydessä hiljaisuudessa (wau mikä saavutus!), mutta tänään matkustetaan taas unien aikaan.

Päivän asu 007

Päivän asua taas pienen hiljaiselon jälkeen. Harvoin ehtii ottamaan kuvia päivän vaatteista ennen kuin ne on sotkujen takia jo vaihdettu toisiin. Tämän asun erityinen suloisuus on kummitädiltä saatu Ralph Laurenin kietaisupaita.

kaulusbody / Mignolo
liivipaita / Ralph Lauren
neulehousut / H&M
sukkikset / KappAhl
RALPH LAURENin lastenvaatemallisto on kokonaisuudessaan tosi suloinen, mutta Suomessa niitä on aika niukasti myynnissä. Netistä Ralph Laurenia voi tilata ainakin CHILDRENSALONista ja ALEXANDALEXAsta, ja lisäksi löytyy joitakin OUTLET-sivuja, joiden valikoima ei ole kovinkaan laaja. Ralph Laurenin omilta sivuilta ei valitettavasti voi tilata Suomeen, vaikka hinnat olisi varmasti meidän mieleen. Tässä muutamia suosikkejani.

Kuvat löytyi täältä.

Peukkula

Puolet meidän päivästä hurahti tänään Peukkulassa riehuen. Peukkula on vähän kuin HopLop tai Huimala, mutta paljon pienemmässä mittakaavassa, ja siksi myös soveltuvampi näin nuorten pirpanoiden menoon. Kaiken lisäksi se myös sattuu sijaitsemaan kävelymatkan päässä meistä, ja alle 2-vuotiaille ja aikuisille koko lysti on ilmaista. En ollut aiemmin osannut edes ajatella tällaisia puuhapaikkoja vielä Minealle sopiviksi, mutta ystäväni oli testannut paikan tyttönsä Elsan kanssa ja pyysi nyt meidätkin mukaan.

Minea ja Elsa viihtyivät molemmat Peukkulassa tosi hyvin, kun puuhaa tuntui olevan vähän kaikenlaista. Tänne tullaan ehdottomasti vielä uudelleenkin!

body / Racoon
T-paita / Benetton
housut / H&M
sukkahousut / Gant

Uudet kengät

Meidän poppoo lähti Etelä-Suomeen mummolaan viettämään viikonloppua. Tätä reissua oli odotettu jo siksikin, että päästäisi TEPSUT-kenkämerkin tehtaanmyymälään ostoksille hankkimaan Minean ensimmäisiä oikeita kenkiä. Samoja kenkiä olisi saanut peruskaupoistakin, mutta tehtaanmyymälässä asiointi oli positiivinen kokemus, kun kaupan päälle sai asiantuntevaa palvelua mittauksen ja neuvojen muodossa. Me innostuttiin hankkimaan kenkiä kaksin kappalein: kaupunkikäyttöön ensiaskelkengät ja talveksi haalariin sopivat karvavuorelliset saapikkaat. Saappaista laitan kuvia myöhemmin.
pipo / Fendi
huivi / LV
takki / Benetton
housut / Lindex
kengät / Tepsut

Parempia yöunia

pikeepaita / Burberry
Vaikka kuva antaa olettaa muuta niin ei, meillä ei ole alettu syömään tuttia. Minea vain sattui löytämään tutin lelujensa joukosta ja osasi heti laittaa sen suuhunsa ihan oikein. Mutta jotain muuta meillä on alettu tekemään. Nimittäin nukkumaan paremmin. Viime yö oli suorastaan ihme, ja Minea heräsi vain kerran iltayhdeksän ja aamukuuden välillä. Tähän lopputulokseen ollaan päästy sillä, että viikon verran Minea on syönyt vain korviketta, ja imetys on nyt lopullisesti ohi. Hurraa korvikkeiden ihmemaailma!

8 kk

Meidän murunen on tänään 8 kuukautta, ja meno senkun kiihtyy. Koko illan Minea touhotti menemään pitkin olohuonetta posket punaisina eikä sukatkaan pysynyt menossa mukana.
Mahtava pikkutyttö!
 Ja sukat on sillä makkaralla
Ja lentää se päivänkakkaralla
Ja kylpee yhdeksän pilven alla
Ja pupuja sillä on pöydän alla
Ja perhonen korvanlehdellä

lappuhaalarit / Benetton
pitkähihainen paita / Guess baby
sukat / Gant

Pesumoka

body / Lindex
neulehousut / KappAhl
villapaita / Racoon
sukat / Gant
Näissä kuvissa Minealla on päällään uusi ihana Racoonin villamekko. Ai mikä mekko?! Se siis oli mekko kunnes menin laittamaan sen hieman liian kuumaan ensipesuun ja tadaa, nyt se onkin tiiviskankainen paita.
Minea on muuten saanut viime päivinä uuden ulottuvuuden äänimaailmaansa, nimittäin kiljumisen. Hauskin leikki tällä hetkellä on kontata isiä karkuun ja kiljua samalla innostuksesta. Vaikka muilla korvissa soikin, ei sitä silti pysty katsomaan ilman että saa nauraa vedet silmissä. Huipputyttö!
P.S. Kaikki te blogin lukijat. Aktivoitukaa ja lisätkää itsenne blogin lukijoiden joukkoon, thank you!

Hammassärkyä

body / Lindex, 
neulehousut / Benetton

Tänään selvisi, miksi Minea on muutamana menneenä yönä heräillyt alkuyön noin tunnin välein eikä ruoka ole oikein maistunut: oikean puolen ylähammas on puhjennut. Hassua, miten Minean ulkonäkö tulee muuttumaan, kun kohta suusta näkyy jo neljä komeaa hammasta. Saapa muuten nähdä, miten nyt jatkossa käy imetyksen..

Sosemietteitä

  body / Name It

 Minea on ainakin toistaiseksi syönyt enimmäkseen itse tekemiäni soseruokia, koska koen valmisruokien raaka-ainepitoisuudet hyvin mataliksi eikä purkissa myöskään kerrota, mistä raaka-aineet ovat peräisin. Välillä kyllä tuntuu väsyttävältä kokkailla soseita, kun muutakin tekemistä olisi vaikka kuinka paljon, mutta vielä intoa hommaan on kuitenkin riittänyt. Intoa tuntui viime viikolla olevan jopa niinkin paljon, että ehdotin kaverilleni loistavaa bisnesideaa. Perustetaan”täydentavaran” luomusoseruokayritys (mikä yhdyssana!), kun sellaisia vanhempia varmasti löytyy, jotka antaisivat lapselleen itsetehtyä ruokaa, jos jaksaisivat sitä valmistaa. Kaveri ei ollut täysin vakuuttunut, kun samalla katseli Mineaa tekemässä oksennusrefleksiä suussaan bataatti-maissi-lihasosetta. Taisi jäädä siinä miljoonat ansaitsematta.

Kypärämyssy ja kaulaliina

Kävin tänään Minean kanssa katsomassa entisen työkaverini supersuloista 1,5kk vanhaa poikavauvaa. Oli kiva vaihtaa kuulumisia ja toisaalta tajuta, kuinka samoilla raiteilla elämä sielläkin kulki kuin meillä siihen aikaan. Taitaa rintaruokituilla lapsilla olla mahavaivat ja uniongelmat enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Harmi sinänsä, kun miettii, kuinka tärkeää imetys vauvalle on ja toisaalta kuinka tärkeää on, että äiti jaksaa olla läsnä täyspainoisesti. 

Vein vauvalle tuliaisina neulomani pipon ja kaulahuivin. Ohjeen pipoon löysin Novitan sivuilta ja kaulahuiviin Garnstudion kattavasta valikoimasta.

Novita: vauvan kypärämyssy
Drops design: vauvan kaulaliina

Nukkumatin metsästys

Tänään vauvakerhossa meillä kävi vieraana unikouluttaja, joka neuvoi pitämään Minealle unikoulun. Unikoulussa vauvaa pitäisi rauhoitella ainoastaan omassa sängyssään eikä syliin saisi nostaa itkevää lasta. Minea heräilee vielä näin puolenkin vuoden jälkeen vähintään kahden tunnin välein syömään ja se on alkanut jonkin verran rasittamaan jaksamista, mutta silti emme ole valmiita pitämään unikoulua. Tuntuu liian rankalta antaa lapsensa huutaa itsensä uneen, joten aiomme vielä jaksaa heräilyjen kanssa ainakin vähän aikaa. Kokeillaan ensin kaikki muut keinot ja vasta viimeisenä turvaudutaan unikouluun.

P.S. Kuvassa Minea on vain muutaman viikon vanha, niin pieni ja äärettömän suloinen.

Liikkumisen uudet tuulet

housut / H&M, 
paita / Tommy Hilfiger

Viime aikoina päässä on pyörinyt vain ja ainoastaan yöheräilyt, unikoulut ja imetys tai ei-imetys. Tähän ajatusmaailmaan oli kiva saada jotain vaihtelua, joten Minea päätti viime perjantaina lähteä oikein kunnolla konttaamaan. Jo pitkään Minea on ryömimiseen kyllästyneenä heijannut itseään edestakaisin konttausasennossa ja ottanutkin muutaman konttausaskeleen, mutta kunnon konttaamiseksi sitä ei ole voinut sanoa. Nyt meno on kuitenkin melkoista eikä tyttö pysy hetkeäkään paikoillaan. Yritin kuvata Minean konttausta, mutta tottakai kamera kiinnosti enemmän kuin houkuttimeksi laitettu kännykkä.

Toinen viikonlopun aikana tapahtunut harppaus liikkumisessa oli pystyyn nouseminen. Päiväunilta heräsi tyttö, joka oli puolimatkassa kipuamassa sänkynsä laitaa pitkin. Lopputulos oli polviseisonnassa sängystä tukea ottava naurava tyttö. Taitaa olla opetellut näitäkin taitoja yöllä nukkumisen sijaan.