luukku 24: meidän joulu

Piparin tuoksua, tonttujen juoksua, siinäkö joulu on?

Kiirettä, huisketta, salaisuuskuisketta,

siinäkö joulu on?

Joulu saapuu jokaiselle,

lapselle ja aikuiselle.

Sydämiimme joulun lahja seimen luona annetaan. Tähti ja kuusi, lyhtykin uusi,

siinäkö joulu on?

Lapsenko juhlaa,

paljon kun tuhlaa,

siinäkö joulu on?

Joulu saapuu jokaiselle,

lapselle ja aikuiselle.

Sydämiimme joulun lahja seimen luona annetaan.

Rauhallista joulua te ihanat Minishown lukijat!

luukku 23: herkkujen joulupöytä

Muutama hetki vielä ja on joulu! En voi väittää etteikö touhua riittäisi vielä huomisellekin, mutta on se joulutunnelma kuitenkin salakavalasti jo hiipinyt meille muutama päivä sitten. Yrityksen ja erehdyksen kautta oon tänään tehnyt vielä viimeiset laatikot, yöllä paistuu kinkku ja huomenna kypsytellään päivän mittaan karjalanpaistia ja punajuuripaistosta. Nälkä kasvaa vähitellen jo ruokia ajatellessa.

Joulupöydän menun suunnittelin jo hyvissä ajoin etukäteen, ja kirjoitin sen ylös sekä itselleni että pöytään laitettavaksi. Suurin osa herkuista on samoja kuin viime vuonna, niistä oma lempparini on bataattilaatikko. Uutuutena kokeilen poronlihaa ja suklaa-tiramisujälkiruokaa. Jälkiruoka valmistuu suklaakermasta, tiramisu-rahkasta, kahvista ja pipareista. Namnam! Toinen kokeiluni oli työkaverin reseptillä valmistunut saaristolaisleipä, josta tuli aivan herkkua. Tää ei ole pelkästään joulun juttu, joten kokeilkaa ihmeessä joku kerta!

Saaristolaisleipä 3kpl
 
1 l piimää
75g hiivaa
3 dl siirappia
1 rkl suolaa
3 dl vehnäleseitä
3 dl ruisjauhoja
3 dl kaljamaltaita
1 l vehnäjauhoja
 
Lämmitä piimä miedolla lämmöllä kattilassa kädenlämpöiseksi.
Liuota piimää joukkoon hiiva.
Mittaa sekaan vehnäleseet, ruisjauhot ja kaljamaltaat.
Lisää vehnäjauhot ja vaivaa taikinaa.
Taikina jää melko löysäksi.
Kohota taikinaa noin tunti.
Voitele kolme leipävuokaa ja täyte vuoat taikinalla noin puolilleen.
Anna kohota noin tunti niin että taikinan tilavuus tuplaantuu.
Paista 175 asteessa noin tunti.
Hieman ennen valmistumista voitele leivät siirappivedellä (1 dl vettä ja 1/2 dl siirappia).

Marimekon Kuusikossa-kuosi on tänä syksynä ihastuttanut niin kovasti, että se pääsee joulupöytämme kattauksen päärooliin. Kokeilin kahta erilaista versiota, liinalla ja ilman, mutta päädyin mahdollisimman yksinkertaiseen ja vähäeleiseen vaihtoehtoon. Askartelin vielä pöydän päälle lamppuun roikkumaan muutaman paperihaitareista tehdyn ympyrän, ja yllätyksekseni niistä tuli tosi hauskat. Inspiraation sain Iittalan ympyröistä ja sydämistä, nämä vaan syntyy itse tehtynä lähes ilmaiseksi pelkästä paperista ja liimasta. Kyllä nyt kelpaa aloittaa herkuttelu!

luukku 22: joulupuuhaa

Kuvat puhukoon puolestaan ja kertokoon, että ihania päiviä on vietetty. Aika on kulunut joulupuuhissa, on koristeltu kuusi, ihailtu Sokoksen jouluikkunaa, ostettu viimeiset lahjat, pakattu jääkaappi täyteen ruokaa (ja pakkanen) ja mieli on jouluinen :). Osa suvustakin on jo saatu tänne Jyväskylään ja loput tulee huomenna. Mitä joulusta enää voisi puuttua?

 

luukku 21: tonttuilua

Kukahan meidän perheessä meni keksimään että joulukorteissa pitäisi olla Minean kuva joka vuosi siitä eteenpäin kun Minea syntyi? Kuten jo vähän ehdin avautuakin ei korttikuvaukset olleet ihan helpoimmasta päästä tällä kertaa, ja yhdessä vaiheessa meinasin jo luovuttaa kokonaan.

Mielessäni olin suunnitellut tunnelmalliset ulkona auringossa otetut korttikuvat, mutta olinkin unohtanut kokonaan sen, että sisävaatteet ja lumimaisema on vähän mahdoton yhdistelmä. Hyvänä kakkosvaihtehtona aioin kuvata Minean ja Pablon yhdessä, huonolla menestyksellä sain kumpaakaan pysymään paikoillaan paria sekuntia pidempää. Lopputuloksena räpsin kuvia samalla kun Minea juoksi paikasta toiseen, teetin kortit viime tipassa ja epähuomiossa tekstistä jäi pienenpieni osa puuttumaan ja kaiken huipuksi kortit vielä saapuvat hyvin todennäköisesti myöhässä. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan eikö?

Virallinen korttikuva jääköön vielä jännitykseksi sukulaisille, mutta ihan hauskoja räpsyjä tuli kaikesta huolimatta useampikin. Minealla on aattona päällä sama asu eli Lindexin hame ja paita. Ihastuin settiin niin kovasti, että huomenna viimeisiä lahjaostoja tehdessä taidan käydä hakemassa samanlaisen sinivalkoisena, ja vinkkinä muillekin että kivoja tyllihameita löytyy Lindexin lisäksi myös Hennesistä parilla eurolla!

luukku 20: lumisadetta

Muutama yö enää jouluaattoon, mahtavaa! En malttaisi millään enää odottaa, mutta samaan aikaan tuntuu, että joulu tulee tänä vuonna ihan liian yllättäen. Koti on koristeltu, leivonnaiset odottaa syöjiään ja kuusi koristelijoitaan, mutta mitään en ole vielä tehnyt ruokien eteen. Edessä on siis melko kiireinen viikonloppu hankkien viimeisiä lahjoja ja kokkaillen laatikoita ja muita jouluruokia. Perinteisten ruokien rinnalle haluaisin jotain vähän erikoisempaa, mutta suunnitelmat on toistaiseksi jääneet vähän puolitiehen. Mitä teillä syödään joulupöydässä, ties vaikka saisin teiltä hyviä vinkkejä?

Äärimmäisen viime tipassa sain tänään jätettyä joulukortitkin postiin, kun ensin olimme etsiskelleet postilaatikkoa, joka tyhjennetään vasta illemmalla. Ehkä tästä voisi jo oppia jotain ensi vuotta ajatellen? Korttikuvien ottaminen ei ollut mikään helpoin homma, mutta muutaman onnistuneenkin otoksen löysin kymmenien epäonnistuneiden joukosta.

Minean huoneeseen askartelin DIY-lumisadepallon Ikean purkista, enkelistä ja hopeahileestä. Ihan sellainen tästä ei tullut kuin olisin toivonut (mikä ehkä oli odotettavissakin kun idea tuli hetken mielijohteesta), mutta ensi kerralla tiedän ainakin hankkia vähän ”höytyväisempää” hilettä. Näistä saisi vaikka kivoja joulumuistamisia lapsikavereille!

 

luukku 19: korttiseinä & arvonnan voittaja

Näyttää suurin osa meidän sukulaisista ja ystävistä osanneen lähettää tänäkin vuonna kortit ajoissa, sillä niitä on alkanut pari päivää sitten ripotella postiluukkuun tasaiseen tahtiin. Vaikka kuinka vannoin, että tänä vuonna minäkin olisin hyvissä ajoin teettämässä joulukortteja niin niinhän siinä lopulta kävi, että kuvat otettiin vasta tänään ja kortit postitetaan huomenna!

Kortteja on tullut joka vuosi sen verran paljon, ettei ne millään mahdu esille pöytätasoille. Olisi kuitenkin kiva saada kaikki kortit näkyville, ja aiempina vuosina olenkin teippaillut niitä jääkaapin oveen. Tällä kertaa kun paketoinnin jäljiltä sattui vielä olemaan noita kivoja bakers twine -naruja, niin tein niistä muutaman ”kiskon” kortteja varten. Lopputuloksesta tuli aika hauska, vai mitä!

Sitten vielä Marimekon lahjakortin arvontaan.. Pyysin teitä samalla kirjoittamaan toiveita sen suhteen, mitä täällä blogissa haluaisitte jatkossa nähdä, ja olin vallan häkeltynyt ja otettu siitä, kuinka kauniisti blogistani puhuitte. Valtavan iso kiitos kaikista kauniista sanoistanne, lupaan jatkossakin tehdä parhaani, jotta saisin ajatukseni ja innokkuuteni siirrettyä myös tänne blogin puolelle. Toivoitte juttuja pääasiassa lastenvaatteista ja sisustuksesta, eli juurikin siitä, mistä useimmiten kirjoitan. Mut yllätti kuitenkin se, kuinka monessa kommentissa haluttiin kuulla meidän peruskuulumisista, sillä ne postaukset saavat yleensä teidän puolelta vähiten kommentointia. Siitä olen tulkinnut, että ne ehkä vähiten kiinnostavat, mutta ehkäpä kuitenkin niitä arjen touhujakin voisi välillä ripotella jatkossakin joukkoon.

Arvonnan suoritti tälläkin kertaa random.org ja voittajaksi valikoitui numero 26 eli nimimerkki JohannaL. Paljon onnea voittajalle, toivottavasti löydät lahjakortilla jotain ihanaa itsellesi! Laitatko osoitetietosi tulemaan sähköpostiini mahdollisimman pian niin saan lahjakortin heti postiin. Kiitos kaikille kommentoineille ja sydämellisesti tervetuloa uudet lukijat <3!

luukku 18: iloa lahjapapereissa

On olleet tontut kovin ahkerina viime päivinä, kun on meillekin jättäneet jo joitain lahjapaketteja aattoa odottelemaan! Onneksi tontut on vieläpä osanneet valita lahjapaperit sisustukseen sopivasti, punaista, ruskeaa ja vähän mustavalkoistakin. Boikotissa on pukit, kuuset, reet ja kaikki muutkin liian värikkäät paperit, ja muutenkin lahjat on paketoitu ajatuksella jokainen. Vieroittaa kummasti lahjakeskeisyydestä, kun lahjoja ei paketoi liukuhihna-tyyliin, vaan ajattelee paketin olevan osa avaamisen iloa.

Lahjapaperit sekä pienet kakkupaperit löytyi askartelukaupasta, ja ihanat bakers twine -narut tilasin Oi Paketista. Kuviin ei ihan kaikki paketit päässeet, mutta käytin joihinkin pakettikorttina liitutaulutarraa, ja muutaman paperin koristelin mustilla palloilla. Pienet pallot tein perunaleimasimella eli leikkasin perunaan pallon ja tuputtelin sen mustesieneen. Koukuttavaa hommaa sekin, sillä nyt tekisi mieli leimata jotain muutakin!

luukku 17: joulu narussa

Jo alkaa meilläkin joulu näkyä ympäri kotia. Kuusen haku on vielä edessä viimeistään viikonloppuna (se siitä ajoissa hakemisesta!), mutta muuten on kaikki koristeet jo löytäneet paikkansa. Mitään pukkien ja tonttujen kansoittamaa joulumaata ei meille siis tänäkään vuonna tullut, vaan enemmänkin luotan hillittyihin, pieniin vihjeisiin joulun lähestymisestä.

Kovin huomaamaton vihje ei ole tämä Hama-huumassa valmistunut jul-teksti, jonka sujautin roikkumaan Minean huoneen ovenkahvaan. Kumma kyllä, on se saanut olla paikallaan koskemattomana ainakin toistaiseksi. Ehkäpä joulun jälkeen tekstin voisi vaihtaa Minean nimeen, ja jälleen saisin hyvän syyn vähän hama-helmeillä ;).

Samalla innokkuudella syntyi inspiroivan Kotipalapelin tyylillä nauha Marimekon Kuusikossa-kuosista. Tämän idean toteuttaminen oli periaatteessa täysin ilmaista, sillä leikkasin kuuset paperikassista, johon ostokseni Marimekolla pakattiin. Kuosi on niin valtavan ihana mustavalkoisena sekä värillisenä että meidän joulu olisi mieluusti voinut olla kauttaaltaan Kuusikossa!

P.S. Vielä ehditte tänään ja huomenna osallistua Marimekon lahjakortin arvontaan täällä!

luukku 16: kynttilänvalossa

Mitä olisi joulu ilman kynttilöitä? Jos minulta kysytään niin nämä kaksi asiaa on niin erottamaton pari, että ihan varmuuden vuoksikin on kerättävä kaapit täyteen kynttilöitä jo hyvissä ajoin. Tai ehkei se tapahtunut ihan niin kovin suunnitellusti, mutta lopputulema on sama: meiltä löytyy muutama kokonainen hyllyllinen kynttilöitä. Jotkut ne hamstraa ruokaa maailmanloppua varten, meiltä löytyy kynttilöitä koko naapurustolle, jos sattuu tulemaan vähän pidempi sähkökatkos ;).

Joskus kynttilöiden polttaminen pääsee unohtumaan toviksi, mutta noin periaatteessa meillä poltetaan niitä pitkin talvea, joskus jopa kesäiltoina ulkoterassilla. Lähes joka tasolta kodistamme löytyy kynttilä tai parikin, ne kun niin kivasti käyvät erilaisiin kattauksiin ja asetelmiin. Yksi varma kynttilätön paikka meiltä tosin löytyy ja se on etupihan ulkolyhdyt. Muutaman vuoden kokemuksella voin todeta, että ensimmäisenä laiskuus näkyy siinä, ettei ulos jaksa lähteä sytyttämään kahta kynttilää silloin kun ulkona tuiskuttaa ja pakkastaa. Onneksi sain pelastajiksi Partyliten vahapintaiset led-pilarikynttilät, jotka voi ajastaa syttymään ja sammumaan päivittäin samaan aikaan. Yksi parhaista keksinnöistä aikoihin!

Muillekin kynttiläfaneille vielä vinkkinä, että Iittalan myymälöissä on myynnissä näitä kauniita hehkuvanpunaisia Balmuirin pallokynttilöitä. Kynttilöitä oli saatavilla kolmea eri kokoa, meille kotiutui niistä isoin, sillä eri kokoisena palloissa oli pientä värieroa vaihdellen punaisesta aavistuksen oranssimpaan. Paraatipaikalle keittiön pöydälle päästyään kynttilästä tuli kertaheitolla tämän joulun suosikkini.

luukku 15: Toivolan vanha piha

Viikonloppu on ollut ystävien tapaamisaikaa, kun ensin saimme hyvin mieluisia vieraita pidemmän matkan takaa, ja täksi päiväksi olin sopinut treffit Evelinan kanssa Toivolan pihalle. En ole koskaan päässyt joulun aikaan Keski-Euroopan joulutoreille, missä tunnelma on varmasti ihan omaa luokkaansa, mutta ajatus täydellisistä joulumarkkinoista on kuitenkin niin houkutteleva että koto-Suomesta olen yrittänyt koluta läpi kaikki lähiseudun jouluisat tapahtumat. Viikko sitten päästiin käymään ihanassa Porvoossa, jonka vanhassa kaupungissa olisin voinut istuskella ja ihmetellä useammankin tunnin.

Jyväskylän Toivolan vanhasta pihasta oon kirjoittanut jo viime vuonna, mutta kerrottakoon niille, joille paikka ei ole tuttu, että kyse on pienestä pihasta Jyväskylän keskustassa, jonka vanhoihin puurakennuksiin on perustettu pieniä putiikkeja ja kahvila. Näin joulun alla piha muuttuu teeman mukaisesti hyvinkin jouluisaksi ja tarjolla on vanhanajan herkkuja, käsitöitä ja pihapiiristä voi löytää joulupukin, tiernapojat ja lampaita. Me satuimme tänään kuulemaan tiernapoikien lisäksi nuorten opiskelijoiden joulukuoron.

Tänään ei tarkoituksenani ollut ostaa mitään, vaan istuskelimme kahvilla, nautimme musiikista ja kävimme tietenkin myös sanomassa lampaille heipat. Minea asteli aitaukseen tomerasti ja alkoi määkiä niin ettei kellekään jäänyt epäselväksi mitä lammas sanoo :). Joulupukki jäi tällä kertaa näkemättä, mutta parempi näin niin säästyttiin itkuilta! Minean ja joulupukin ensikohtaaminen pari viikkoa sitten oli nimittäin sen verran jännittävä, ettei joulupukki ehdi tänäkään vuonna käydä meillä aattona näyttämässä naamaansa. Piipahtakaa Toivolan pihalla jos liikutte täällä päin!

Mistä löytyy teidän joulun ajan lempipaikat?

luukku 14: piparit

Piparien leipominen kuuluu ehdottomasti jouluun, sillä piparien tuoksu yhdistettynä kuusen tuoksuun, kynttilöihin ja joululauluihin on yhtä kuin joulu! Aiempina jouluina olen luottanut piparien leipomisessa valmistaikinoihin ajatellen, ettei ole mitään mieltä alkaa näpertämään taikinaa itse, kun kaupastakin saa oikein maukasta valmiina. Samalla suunnitelmalla piti mennä tämäkin vuosi, mutta törmäsinkin ihastuttavassa Stella Vanilja -blogissa piparireseptiin, jota päätin kokeilla.

Jo heti taikinan valmistuttua huomasin tehneeni ison virheen. Taikina maistui meinaan niin hyvältä, että söin pari kourallista samantien, muutaman lisää jääkaapista napsien ja vielä pari pipareita leipoessa. Siinä meinasi jäädä piparit kokonaan leipomatta! Muutama saatiin onneksi valmiiksi asti, vaikka leipoessa Minea kyllä vielä teki oman osuutensa taikinan häviämisen eteen, ja maittavia piparit oli paistonkin jälkeen. Ilman taikinan välistävetämistä ohjeen määrällä saa leivottua ihan reilun määrän pipareita tai vaikka piparitalon. Onneksi meille riitti muutama valmis pipari ja talo saatiin mieheni veljen taitavalta tyttöystävältä!

Piparit

250 g voita
 2,5 dl sokeria
1,5 dl tummaa siirappia
1 dl vispikermaa
3 tl kanelia
2 tl kardemummaa
0,5 tl neilikkaa
0,3 tl inkivääriä
2,5 tl soodaa
noin 10 dl vehnäjauhoja

Vaahdota pehmeä voi ja sokeri keskenään.
Lisää siirappi.
Vaahdota kerma ja sekoita joukkoon.
Lisää mausteet oman maun mukaan sekä muut kuivat aineet.
Peitä taikina kelmulla ja anna olla jääkaapissa vähintään yön yli.
Paista 175 asteessa 6-10 minuuttia.

luukku 12: Hama-koukussa

Arvatkaapa mikä uusin innostukseni on? Suunnittelin joululahjojen papereita ja koristuksia, ja mieleeni juolahti kokeilla mitä Hama-helmistä saisi aikaan. Muutaman tähden ja sydämen jälkeen olin melkeinpä valmis korvaamaan meidän huonekalutkin Hama-helmistä tehdyillä, ja tohkeissani pyöräytin ainakin parikymmentä kuviota paketointia ja kuusen koristelua odottamaan. Sukulaisille ja ystäville tiedoksi siis, että tänä vuonna joka lahjassa roikkuu ainakin yksi helmistä tehty sydän, tähti, poro tai kuusi!

Pinterestistä voi löytää jonkin verran kivoja malleja Hama-helmille, mutta myös itse kokeilemalla homma onnistuu. Tässähän on vain tekijän mielikuvitus rajana, ja valmiita kuvioita voi käyttää lähes mihin tahansa. Pakettien lisäksi nämä pääsevät meillä kuusta koristamaan eikä innostus varmasti siihenkään lopu. Inspiraatiokuvissa olen nähnyt muun muassa helmistä tehtyjä tuikkukippoja, tauluja, kortteja, lasinalusia, avaimenperiä ja jopa pieniä koreja. Parasta tässä on se, ettei helmet maksa juuri mitään ja tekeminen on hyvin nopeaa (kuvio alustalle ja silitys leivinpaperin päältä).

Onko teillä askarreltu Hama-helmillä ja millaisia luomuksia saitte aikaan?

luukku 11: piparimuffinssit

Muffinssit näyttäisi kelpaavan tässä perheessä, kun niitä tulee leivottua suht usein! Ja miksipä ei, kun luottoreseptilläni ne valmistuvat käden käänteessä ilman sen kummempaa leipomista, ja lisukkeita vaihtelemalla niistä saa joka kerta eri makuisia.

Jouluun sopii piparit ja niitä laitoin näihinkin muffinsseihin valkosuklaan kaveriksi. Lopputulos oli mielestäni oikein herkullinen ja jouluinen, aika lailla siis sellainen kuin toivoinkin :).

Piparimuffinssit

2,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 rkl vaniljasokeria
1 dl fariinisokeria
1 dl sokeria
pieni ripaus kanelia
1 levy Pandan valkoista suklaata
pipareita
200 g voita
3 kananmunaa
1 dl kuohukermaa
1 prk Valion vaniljarahkaa
Sekoita vehnäjauhot, leivinjauhe, sokerit ja kaneli.
Lisää joukkoon sulatettu voi ja munat.
Paloittele valkosuklaasta reilu puolet ja lisää taikinaan.
Lisää myös murustetut piparit.
Paista muffinssivuoissa uunin keskitasolla 200 asteessa 10-15 minuuttia.
Vispaa kerma ja sekoita rahkan kanssa.
Koristele jäähtyneet muffinssit kermarahkalla.
 
 

luukku 10: lahjatoiveet

Vaikka joulussa tärkeintä on yhdessäolo ja joulurauhasta nauttiminen (eikä yhtään huonompi juttu ole se syömäpuolikaan), niin silti joka vuosi tulee ostettua ja myös saatua joululahjoja. Joillekin lahjan ostaminen voi olla yllättävänkin helppoa, kun taas joskus on turvauduttava lahjakorttiin, mikä toimii erinomaisesti sekin. Innostuin keräämään Minean ja minun lahjatoiveitani, jos vaikka tekin saisitte niistä vinkkejä omiin pähkäilyihinne.

1. Yksi Minean lempitouhuista on nukkeleikit, ja välillä vauvanukke kulkee mukana joka paikkaan. Vähän toiminnallisempi nukke kuten Baby Born -nukke pysyisi paremmin menossa mukana.
2. Hoidossa isompien tyttöjen leikit erilaisilla hahmoilla kiinnostaa Mineaa sen verran, että yhden My Little Ponyn voi jo hankkia tänä jouluna.
3. Myös Muumi-laiva toimisi varmasti hyvin leikeissä.
4. Dropit-naulakko, mustaa mustavalkoiseen huoneeseen :).
5. Lindexiltä löytyy söpöjä pyjamia ja sellaiselle Minealla onkin tarvetta.
6. Vaatekaappi tuntuu muuten pursuavan vaatetta ihan riittävästi, mutta suurin puutos on lämpimien talvikenkien kohdalla, jotka saisi hoidossa kätevästi itse jalkaan. Hyvä vaihtoehto olisi Rainstepin talvikengät tai vastaavat Kuomalta tai Reimalta.
7. Lisää hahmoleluja Sylvanian kettuperheen  muodossa. Näissä on tunnearvoa äitillekin, kun samoilla leluilla on leikitty jo minun lapsuudessani!
8. Ferm Livingin tyyny voisi tuoda sitä jotain pientä lisää Minean huoneeseen.

1. Me&I:n velourhousujen kevyemmäksi pariksi sopisi Lexingtonin pyjama.
2. Henri Lloydin pipo ja huivi -setti jo kerran kävi ostoskorissani, mutta vielä se odottaa ostajaansa :).
3. Mulberryn huivi on ollut haaveissa jo jonkin aikaa, ja sellaiseksi se varmasti vielä jääkin!
4. Iittalan musta Nappula kynttilänjalka kaipaisi kaveria ja oiva pari olisi Flag-kynttilänjalka.
5. Tällä hetkellä kuvaan äitini vanhalla Canon 550d:llä, mutta syksyn mittaan päätös uuden rungon hankinnasta on vahvistunut mielessä. Malliksi valikoitui Canon EOS 70d josta kuulen mielelläni kokemuksia, mikäli joltain teistä tuo kyseinen runko löytyy.
6. Heima-kynttelikkö on ihastuttanut niin monessa blogissa, että lopulta se pääsi minunkin toivelistalleni.
7. Hay-innostukseni voisin aloittaa vaikka tästä ihastuttavasta tarjottimesta.

Onko teillä kenties samoja toiveita jouluksi? Ja mitä teillä löytyy erityisesti lasten toivelistalta?

luukku 9: taatelikakku

Viime jouluna minulla oli aikaa vaikka kuinka paljon suunnitella ja toteuttaa toiveideni joulu, mutta tänä vuonna työssäkäyvänä äitinä saakin käyttää mielikuvitustaan keksiäkseen helppoja ja nopeita joulukoristeita tai leivonnaisia. Ihan vain omaa kiirettäni helpottaakseni aloin jo hyvissä ajoin leipoa herkkuja pakkaseen (stressin helpottamisesta en voi puhua, sillä jouluihmisenä lähes kaikki jouluun liittyvä on minulle mieluisaa!). Jonkin verran olen myöskin joutunut harrastamaan valikoimista, sillä ihan kaikkeen ei aika vaan yksinkertaisesti riitä. Mitä teillä tehdään hyvissä ajoin ennen joulua?

Joulun herkkupöydässä meillä tulee tänä vuonna olemaan perinteisiä joulusuklaita, rocky roadia, muffinsseja, juustokakkua sekä paria erilaista kuivakakkua. Toisena kuivakakkuna aion leipoa arabialaisen suklaakakun, ja taatelikakku valmistui jo viime viikolla pakkaseen odottelemaan. Sain työkaveriltani toimivan ja helpon reseptin taatelikakkuun, ja täytyy sanoa, että mielikuvani kuivasta ja mauttomasta kakusta muuttui kertaheitolla! Tällä ohjeella nimittäin valmistuu mehevä, maukas ja jouluinen kuivakakku, joka pääsee minun kahvini seuraksi useamminkin.

Taatelikakku

Tarvitset:
250 g kivettömiä taateleita
2 dl vettä
1 dl sokeria
200 g voita
2 kananmunaa
1 dl kermaviiliä
1 tl vaniljasokeria
2 tl soodaa
4 dl vehnäjauhoja
Keitä taateleita ja vettä niin että seos on tasaista.
Kaada taatelit kulhoon ja lisää sokeri.
Sulata voi ja lisää seokseen.
Lisää seokseen myös loput ainekset ja sekoita tasaiseksi.
Paista korppujauhotetussa vuoassa 175 asteessa noin 40 minuuttia.

luukku 8: pikkujoulut

On aika kurkistaa lasten pikkujouluihin, jotka meillä pidettiin muutama viikko sitten. Harmittavan moni kutsutuista joutui tosiaan perumaan tulemisen sairastelujen vuoksi, mutta hyvät bileet me saatiin kahdeksallakin hengellä aikaan. Ohjelman keksimisen jätin kuitenkin tästä syystä viime tipassa kokonaan pois, ja ilta meni ihan vaan herkutellessa, riehuessa ja lapset vaihtoivat pienet paketit keskenään.

Herkkuja olin leiponut jo kuluneella viikolla vähän etukäteen, joten niitä oli ainakin riittävästi. Tiikerikakun ohjeen jaoin jo täällä, ja lisäksi tarjolla oli pizzaa, ruisnachoja, sipsejä, Daim-muffinsseja ja suklaajuustokakkua. Pizzat tein vasta hetkeä ennen vieraiden tuloa ja ne puuttuu näistä kuvista. Kokeilin pohjiin uutta ohjetta netistä (olisikohan ollut Valion ohje) eikä pohjasta tullut oikein mieleiseni, joten jatkossakin aion luottaa pizzajauhopussin kyljestä löytyvään reseptiin. Daim-muffinssit valmistui taas tutulla muffinssiohjeella ja päälle pursotin kerma-tuorejuusto-rahkaseosta Daim-rouheella. Muffinsseista tuli superhyviä!

 

Suklaajuustokakun tein ilman mitään ohjetta, vähän sitä sun tätä lisäillen ja yrittäen helpottaa vaiheita. Kolmen suklaan kakkuihin varmasti löytyy netistä ohjeita vaikka millä mitalla, mutta jos innostutte joskus kokeilemaan tätä niin suurinpiirtein näin minä tein.

Kolmen suklaan kakku


Tarvitset:
1 pötkö Domino-keksejä
noin 70 g voita

1 prk vanilla cremeä
1 prk kuohukermaa
1 prk Valion vaniljarahkaa
1 isompi paketti Philadelphia maustamatonta tuorejuustoa
puoli levyä Fazerin sinistä
vajaa levy Pandan valkoista suklaata
puoli levyä Pandan tummaa suklaata
5 liivatelehteä
noin 5 rkl vettä

Murskaa keksit ja sekoita sulatetun voin kanssa.
Painele seos irtopohjavuokaan (käytin 20cm vuokaa kuvan kakussa).

Vatkaa vanilla creme ja kuohukerma eri kulhoissa.
Sekoita kermat keskenään ja sekä toisessa kulhossa rahka ja tuorejuusto.
Tuorejuusto voi jäädä kokkareiseksi, jos sen lisää suoraan kerman joukkoon.
Sekoita seokset keskenään.
Sulata kaikki kolme suklaata eri kulhoissa joko mikrossa tai vesihauteessa.
Jaa kermaseos kolmeen kulhoon ja lisää jokaiseen kulhoon jokin suklaista.
Itse lisään ensin suklaan joukkoon vähän kermaseosta niin suklaa sekoittuu tasaisemmin.
Liota liivatetta ensin noin 10 min kylmässä vedessä ja purista kuivaksi.
Lisää liivatteen joukkoon muutama ruokalusikallinen kiehuvaa vettä niin että seos on tasaista.
Sekoita liivatteesta noin kolmasosa ohuena nauhana tumman suklaan ja kerman seokseen ja levitä kaikupohjan päälle.
Tee sama maitosuklaan ja valkoisen suklaan seoksille ja laita kakku jääkaappiin.
Tarjoile seuraavana päivänä!

Pikkujoulujen koristelut tulivat pääasiassa ihanasta Oi Paketin nettikaupasta. Sieltä tilasin meille mustia ja punaisia raidallisia muffinssivuokia, keltaisia tähtikuvioituja vuokia, mustavalkoisia paperipillejä sekä jo Minean joulukalenterissa näkyneet paperipussit. Oi Paketin valikoimaan suosittelen ehdottomasti tutustumaan, sieltä löytyy kaikkea ihanaa leivontaan ja paketoimiseen. Valikoimassa on myös monta ihanaa ideaa paketin sisäänkin, sillä myynnissä on muun muassa myös julisteita, pehmoja, tyllihameita, Gugguun vaatteita, Fine Little Dayn kuusikuosia jne.. Minua ihastuttaa erityisesti myös Oi Paketin blogi, josta saa ihastuttavan inspiroivia ideoita omiin paketteihin, kodin koristeluihin ja leivontaan. Kurkatkaa ihmeessä ainakin kaupan puolelle, jos se on uusi tuttavuus!

*Yhteistyö. Bloggaaja on saanut alennusta Oi Paketin tuotteista.*

luukku 7: jääkaapissa sataa lunta!

Moneltako teistä löytyy kotoa jonkinlaista liitutaulua? Vuosi, pari sitten alkoi monessakin kodissa näkyä maalattua liitutaulua tai sähkökaappia koristavaa tarraa, ja näin jälkitoimituksena liitutaulutarra oli hankittava meillekin. Rullan saavuttua postista olen sommitellut sitä vähän sinne sun tänne, alkuperäinen idea oli liimailla tarraa Minean huoneeseen. Nyt siellä kuitenkin komeilee Ikean puu, ja seinillä alkaa olla jo ihan riittävästi tavaraa.



Jouluiseen käyttöön tarrarulla pääsee vielä lähempänäkin joulua, mutta ensin kuusen mallinen pala saa ilahduttaa meitä jääkaapin ovessa. Tarra irtoaa aika helposti taustastaan, mikä tekee leikkaamisesta sen verran haastavaa, että lumisade piti tehdä ihan tavallisesta mustasta kartongista. Eipä noihin pieniin hiutaleisiin olisi mitään mahtunut kirjoittamaankaan, vaan tärkeimmät rakkausviestit rustataan jatkossa tähän kuuseen!
 

luukku 6: tähti

Itsenäisyyspäivän kunniaksi koti on saanut lisää valoa ja koristeita. Vähän myöhässä olen tänä vuonna asian suhteen, sillä vieläkin olisi laitettavaa eikä joulukoristeista taida olla esillä edes puolia. Uutuutena kirjahyllyn päälle asettelin viime viikolla tekemäni tähden, johon haettiin Minean kanssa pulkkaretkellä oksia lähimetsästä. Näitä Daavidin tähtiä syntyy helposti liukuhihnatyönä, joten tein yhden tuliaisiksi siskolleni, jonne suuntaamme huomenna aamuvarhaisella.

Tähteä varten valitsin suht tasapaksuisia oksia ja poistin niistä kaikki silmunkohdat. Asettelin oksat haluamaani tähden muotoon pöydälle ja karhunlangalla sidoin kaikki risteymäkohdat tiukasti. Lopuksi leikkasin ylimääräiset oksanpäät pois, kieputin ympärille valot ja siinäpä se. Tähti sopii vaikka ulko-oveen, takan päälle tai pienempänä versiona paketin koristeeksi. Yksinkertaisen kaunista!

Hyvää itsenäisyyspäivää Suomi!

luukku 5: tuikku omenassa

Kappas vaan, siellähän sitä punaista pilkottaa! Tällainen kaunis paahteinen ja vähän tummempi punainen voisi ollakin se meidän juttu, sillä tässä on mielestäni tunnelmaa ja yhdistettynä vihreeseen se toimii ihan erityisen hyvin. Meiltä löytyy jonkin verran puun sävyjä, kun lattia ja keittiön työtaso on vaaleaa tammea ja tämä ruokapöytä on kierrätettyä tiikkiä, ja näihinkin sopii tämä lämmin punainen paremmin kuin se perinteinen kirkkaampi sävy.

 

Hedelmäkorin sijasta omena pääsi tällä kertaa jouluiseen asetelmaan toimittamaan tuikkukupin virkaa. Melko suurpiirteisesti kaiversin keskelle kolon tuikkua varten eikä muita ponnisteluja sitten tarvittukaan! Nämä on juurikin näitä töissä käyvän pienen lapsen äitin jouluvalmisteluja ;).

luukku 4: DIY kuusenpallot

Mustavalkoisen vallattua tilaa kodissamme päätin kokeilla, miltä sama värimaailma tuntuisi joulukoristeissa. Ei sitä missään kait ole määrätty, että joulun pitäisi olla kimaltava tai punainen, ja itselleni parhaiten sopii se, että joulu on joka vuosi vähän erisävyinen. Punainen kulkee pienissä määrin aina rinnalla, mutta päävärinä sitä tuskin tullaan meillä näkemään koskaan.

Mustia joulukoristeita kaupoissa näkee melko vähän, joten näpertelin hyvin yksinkertaiset kuusenpallot itse käyttäen ainoastaan styrox- ja massapalloja, mustaa tussia, lankaa ja nuppineuloja. Massapallot on vähän liian raskaita tähän meidän reppana-huonekuuseen, mutta oikean kuusen oksat kestää aattona niiden painon ihan varmasti. Kokeilin paria erilaista helppoa kuviointia, ja ihan kivoja molemmista tuli. Yhteen palloon vielä dymoilin hyvän joulun toivotukset.

 

Viime vuodelta meillä on säästössä pieniä hopeisia palloja ja tähtiä, jotka taittelin kiiltävästä paperista. Kaikki nämä ja vielä muutama muukin diy-kuusenkoriste pääsee aattona koristamaan meidän kuusta. Tänä vuonna kuusi hankitaan jo hyvissä ajoin varastoon odottamaan, ettei käy niin kuin viime vuonna, jolloin ainoat jäljellä olevat kuuset oli lähes pystyyn kuolleita. Päästiinpähän ainakin siivoamisssa helpolla, kun kuusessa ei juurikaan ollut neulasia, joita varistella pitkin lattioita!

Missä väreissä teidän joulu otetaan vastaan?

luukku 3: joulukalenteri

Näin joulun alla aika monesta meistä tuntuu kuoriutuvan innokas askartelija, ja tee-se-itse ideoita pursuilee jollain lailla vähän joka blogista. Itse näperrellen syntyi myös Minean joulukalenteri, koska en halunnut ainakaan vielä tänä vuonna Minealle suklaakalenteria (kun eihän meillä muutenkaan herkutella yhtään ;)!).

Kalenteria varten tilasin Oi Paketista kahdenlaisia paperipusseja, joihin dymoilin numerot kertomaan mihin pussiin saa kurkata minäkin päivänä. Ikeasta hankittu puutarra saa toimittaa joulupuun virkaa, paitsi että painavimmat pussit ei kovin mielellään tahtoneet pysyä teipillä puun oksilla, ja ne saikin uuden paikan ja pääsivät roikkumaan naruille. Vaikein osuus kalenterin teossa oli tietenkin keksiä täytettä pussien sisään. Meillä niihin sujahti pieniä kivoja asioita, kuten pompulat, triangeli, leikkiruokaa, rusinoita ja tarroja.

Oma kalenteri jäikin tänä vuonna kokonaan hankkimatta, mutta iloa saa siitäkin kun Minea aukoo pussukoita hymy huulillaan. Päättäväisenä tyttönä Minea olisi avannut jokaisen luukun jo ensimmäisenä päivänä, mutta pienten neuvottelujen jälkeen siellä ne pussukat roikkuu edelleen koskemattomina. Voi kun joku tekisi ensi vuonna samanlaisen mullekin :)!

Millaiset kalenterit sieltä löytyy?
 

luukku 2: rocky road

Vaikkei olisikaan mikään suklaaleipuri, onnistuu rocky road ihan jokaiselta! Ensimmäistä kertaa ne valmistui meiänkin keittiössä eikä takuulla jää viimeiseksi kerraksi. Viime jouluna väkertelin erilaisia suklaita ja fudgea, mutta tänä vuonna laitan jääkaappiin levyllisen rocky roadia ja päästän itseni superhelpolla.


Ohjetta ei tähän herkkuun tarvita, vaan sekaan voi heittää vaikka kaikki omat suosikkimakunsa, tai sitä mitä kaapista sattuu löytymään. Joulun makua tuo suklaiden päälle murskatut piparminttukarkit.


Rocky road meidän tapaan:

puoli levyä Pandan tummaa suklaata

puoli levyä Fazerin sinistä
kourallinen suolapähkinöitä
reilu kourallinen Haribon minivaahtokarkkeja
pari rkl rusinoita
pari rkl voita

Sulata suklaat vesihauteessa ja lisää voi.
Sekoita joukkoon loput ainekset.
Levitä seos leivinpaperilla vuorattuun vuokaan ja laita jääkaappiin jähmettymään.
Leikkaa paloiksi ja nautiskele!

Jos joku ihastelee kuvien herkkupussia niin niitä löytyy ihanasta Oi Paketin verkkokaupasta. Myöskin harmaat tarrat ja paljon muuta kivaa jouluista kotiutui meille Oi Paketista, mutta niistä vielä myöhemmin lisää.

Millä maulla teillä valmistuu rocky road?

luukku 1: ihanimmat joulukoristeet

Joulukuu ja kalenterin ensimmäinen luukku. Seuraavat 24 päivää on tiedossa jouluisia kuvia, diy-ideoita, leipomista, yllätyksiä, puuhailua ja paljon joulumieltä! Toivottavasti pysytte mukana joka päivä!

Tänään luukun takaa paljastuu haaste, joka on odottanut toteutustaan jo hyvän tovin! Haasteen sain Annikalta (ja ehkä joltain muultakin?), ja tarkoituksena oli esitellä oma lempijoulukoriste sekä linkittää postaus Annikan Karkkipurkki-blogiin.

Valitsin yhden sijaan kaksi, toinen niistä itse tehty viimevuotinen ja toinen uusi Putiikkipäivänä ostettu. Pentikillä käydessämme mukaani lähti tämä kaunis lasipallo kuuseen, sillä siinä on jotain niin ihanan herkkää ja tunnelmallista. Useampaa en raaskinut ostaa, mutta yksi erilainen ja vähän näyttävimpi koriste toimii kuusessa varmasti ihan loistavasti! Kaikki muu kun tulee todennäköisesti olemaan tänä vuonna omatekemää :).

Toisena lempparina kuvasin kuusikolmikon, jonka tein viime jouluna pöytäkoristeeksi. Älyttömän helpot, muunneltavat ja katseen kiinnittävät kuuset, jotka kieputtelin valmiiksi hetkessä. Jos innostut itekin askartelemaan niin näihin tarviit styrox-kartion pohjaksi (halutussa koossa), johon liimataan pieniä pisaroita sinne tänne matkan varrelle ja lempilankaa kieputellaan kartion peitoksi alhaalta ylös. Mä käytin Novitan lankoja, joista tuo pörröisin taisi olla viime vuoden sesonkituote, mutta vastaavia löytyy varmasti tänäkin vuonna. Lopuksi viimeistelin kaksi kuusta liimaamalla toiseen Swarovski-kristalleja ja toiseen pieniä valkoisia helmiä. Onnistuu keneltä tahansa :)!

ihan ite tein!

Kerrankin ehdin postata jotain lähes reaaliajassa, sillä vasta tänään olin iltapäivän askartelemassa ja jo nyt sain kuvat tänne blogiinkin! Lopetimme työnteon aikaisemmin ja lähes kymmenen naisen voimin askartelimme muutaman tunnin ajan jouluisia koristeita ja kortteja. Touhu oli totaalista rentoutumista oman ajan parissa, keskittyen glögin juomiseen ja herkkujen syömiseen, mutta tuli sivutuotteena jotain ihan valmiiksi asti tehtyäkin.

Muutama meistä oli etukäteen ideoinut ja hankkinut materiaalit, me muut seurasimme näiden idearikkaitten toimeenpanijoiden mallia :). Olisin voinut tehdä jouluisen viirin Minean huoneeseen tai vaikkapa kuusenkoristeita kävyistä ja timanteista, mutta päädyin lopulta askartelemaan erilaisia joulukortteja. Napeista tein kuusia sekä joulupalloja, ja tekstin painoin leimasimella. Näistä tuli sen verran painavia, että taidan jättää kortit meille koristeiksi, mutta pienemmässä koossa ne toimisi kivoina pakettikortteina.

Toisena korttimallina tein pitsikoristeisia kortteja, jotka valmistui supernopeasti käyttämällä kakkupaperia ja kultaista spraymaalia. Kakkupaperista leikkasin sopivan pätkän kuviota, kiinnitin sen alustaan kortin päälle teipillä ja maalasin päälle. Paperi pois, teksti leimaten ja helppo joulukortti on valmis! Onnistuisi ihan varmasti niiltäkin, jotka ei yleensä askartelusta niin kovin innostu.

Työkaverini oli laittanut esille myös muutaman muunkin kivan jouluisen idean. Heillä joulukalenterina toimii kuuseen ripustetut neulotut pikkusukat ja lahjaksi viedään itse tehtyjä kerrostarjoilulautasia. Tähän hommaan tarvitaan lautasten lisäksi myös oikeanlaista poraa ja metallitankoa, mutta päätin aloittaa samanlaisen valmistamisen itekin :).

Askarteluiltapäivän tarjoiluista täytyy sanoa sen verran, että maistoin tosi hyvää super food -kakkua, jonka ohje näyttäisi löytyvän ainakin täältä. Kakku näytti ihan tavalliselta suklaakakulta, mutta maku oli mieto ja kevyt (ja kevyt on muuten tämä kakku kalorienkin osalta!). Mä päästin itteni tällä kertaa helpolla ja tein valmiista lehtitaikinasta rullia, joiden väliin laitoin punaista pestoa ja parmesan-juustoa. Hyviä nämäkin, mutta se keveys onkin ihan toinen juttu :)..

Mistä teiän joulukortit yleensä tulee, kaupan hyllyltä vai oman käden tuotoksena?

Joulun jälkeen

 
Siinä se joulu meni hetkessä ohi, vaikka siihen valmistauduttiin monta viikkoa etukäteen. Niinhän se yleensäkin on juhlien kanssa, että valmistelut kestää kauemmin kuin itse tapahtuma. Meillä homma tuntui vähän lähteneen käsistä, koska herkkuja oli kasoittain ja Minean lahjoja oli kasoittain. Lahjoja oli varmaan lähemmäs 40 ja avaamisoperaatio piti suorittaa monessa erässä, useampana päivänä. Muutama lahja säästettiin odottamaan helmikuun synttäreitä, ettei tyttö olisi ollut aivan pyörryksissä.
Onneksi määrä ei korvannut laatua, vaan kaikki Minean saamat lahjat oli tytöstä kiinnostavia ja äitistäkin ihania. Loppuillasta Mineaa tosin kiinnosti tavaraa enemmän lahjapaperit, joita heilutellen Minea käveli (tämä opittiin pari viikkoa sitten) ympyrää pitkin olohuonetta.


Luukku 21: Suklaa ja tryffelit

Kaupan suklaatarjonnan lisäksi maistuu jouluna itsetehty suklaa ja tryffelit. Niitä on kiva viedä myös lahjaksi ystäville, kun ne pakkaa kauniisti pieniin laatikoihin ja yhdistää mukaan pullollisen glögiä. Tryffelit tein MAKU-sivuston ohjetta hieman mukaillen ja suklaita kokeilin kahta eri makua.

Appelsiinisuklaa

tummaa suklaata
voita
appelsiinin raastettu kuori 
appelsiinin mehua



Pistaasisuklaa

maitosuklaata
voita
loraus kermaa
pistaasipähkinöitä murskattuna

Luukku 20: Joulukortti

Joulukorttikuvaukset ja liikkuvainen lapsi on mahdoton yhtälö. Mutta jotenkin silti mahdottomasta mekin tehtiin mahdollista. Melkein kaikilta tutuilta, joilla on pieni lapsi, tulee joka vuosi suloinen kortti, jossa taapero riemuitsee tonttulakissa, joten pakko siihen touhuun oli itsekin lähteä. Oma asenne hommaan oli sama kuin kuvaajilla muotikuvauksissa: otetaan satoja kuvia niin pakko niistä edes yhden on onnistua.

Satoja kuvia ei tarvinnut kuitenkaan ottaa ja lopputuloksena oli mielestäni moniakin nättejä korttikuvia. Ensi vuonna tosin lupaan paneutua hommaan ajoissa..

Luukku 19: Paperikuviot

Siellä sun täällä on vilahdellut ohjeita erilaisten paperikuvioiden tekemiseen. Tämän tietotulvan ahdingossa minäkin päätin kokeilla, kuinka taittelu ja liimailu onnistuu ja josko lopputulokselle keksisi jonkin järkevän käyttötarkoituksen. Ihastuin erityisesti paperitimantteihin ANN MEERin blogista. Taittelin näitä minikoossa valkoisesta hohtavasta paperista ja aion ripustella ne viikonloppuna kuuseen. Helmikuussa näitä voisi tehdä vaaleanpunaisesta paperista Minean synttäreiden koristukseksi ja näinpä jossain vilahduksen näistä tehdystä himmelistäkin.

Toisena kuviona kokeilin CRAFT IDEAS -sivuston tähtiä, myös ajatuksena ripustaa ne kuuseen. Tähdet oli tosi nopeita tehdä, vaikka eipä timantteihinkaan ensimmäisen kokeilun jälkeen kauaa tuhrautunut. Löysin muitakin taitteluohjeita, kuten suositut MINIECOn timantit, mutta niiden tekemiseen ainakin minulta kului luvattoman paljon aikaa. Kivointa näissä kaikissa on, että kuviot on kauniita, itsetehtyjä ja lähes ilmaisia.

Luukku 18: Joulukalenteri

Joulupukin urakka


Onpa joulupukilla paljon työtä.
Kesällä hän parsii punaisen takkinsa.
Syksyllä hän vie porot laitumelle.
Reki pitää korjata.
Joulupukki tarttuu pensseliin ja alkaa maalata.
Hurjasti lahjoja!
Pukilla on monta rullaa iloista lahjapaperia.
Sitten pitää tarkistaa osoitteet. Moni lapsi on muuttanut viime joulun jälkeen.
”Pikkuauto, polkupyörä, leikkijuna, nukke… kaikki on pakattu.”


Minean omasta joulukalenterista tulee joka päivä pieni kirjanen. Kirjasta luemme päivittäisen sadun ja myöhemmin kirjat ripustetaan kuusenkoristeiksi. Tämän kalenterin saimme mummilta, mutta samalla idealla kalenterin voisi tehdä myös itse. Ja mikä parasta kalenteria voi käyttää useampana vuonna.

Luukku 17: Lankakuuset

Vielä ehtii pukea kotia joulua varten, jos sitä ei vielä ole aloittanut. Itsellä se tuntuu olevan tänä vuonna loputon prosessi. Joka päivä innostun jostain uudesta asiasta, jonka haluan toteuttaa aattoon mennessä ja keskeneräistä tehdessäni ideoin jo uutta.

Tänä vuonna kun tekee niin onhan ne ainakin valmiina jo ensi vuotta varten. Kaikki ”projektini” on olleet myös aika nopeita toteuttaa, jos kotoa vain löytyy materiaaleja askarteluun. Eilen pyörittelin näitä lumisia lankakuusia. Ostin Tiimarista kolme valmista styrox-kartiota ja kieputin niiden ympärille lankaa peitoksi. Kahdessa kuusessa käytin Novitan ROSE-lankaa ja yhdessä pörröistä Rumba-lankaa, joka on myynnissä vain rajoitetun ajan. Aloitin pyörittämisen liimaamalla langanpään kartion alareunaan kiinni.

Lopuksi liimasin kahteen kuuseen koristeita, isompaan helmiä ja pienempään arvokkaampia Swarovski-kristalleja. Pienin kuusista sai myös kimaltavan tähden latvaansa.

Luukku 16: Banaanikakku

Glögi kuuluu suuriin heikkouksiini. Sellainen perus mehuglögi. Glögiä aletaan juoda heti kun kuukausi vaihtuu joulukuuksi ja juomista jatketaan niin pitkään, että alkaa joskus tammikuun puolivälissä kyllästyttää. Glögin seurana kelpaa herkut, kuten tämä helppo jouluinen banaanikakku.

Banaanikakku

2 kananmunaa
vajaa 3 dl sokeria
2 kypsää banaania
2 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
2 tl vaniljasokeria
8 rkl kermaa tai maitoa
175 g voisulaa
3 dl vehnäjauhoja
2-3 tl kanelia

Sekoita ainekset listan järjestyksessä, banaanit muussattuna haarukalla. Kaada voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan ja paista 200 asteessa uunista riippuen 35-50 minuuttia.

Luukku 14: Piparkakkutalo

Jostain syystä päätin, että jo heti Minean ensimmäisestä joulusta saakka haluan luoda meidän perheelle omia jouluperinteitä. Nämä perinteet tulevat suurimmaksi osaksi oman lapsuuden joulusta ja ovat sellaisia, joiden toteuttaminen ei tunnu taakalta, vaan vievät lähemmäs sitä odotettua h-hetkeä eli aattoa.

Pipareiden leipominen ja piparkakkutalon kokoaminen on ollut yksi näistä ihanista perinteistä, joista lapsena nautin suuresti. Vielä tänä vuonna ja ehkä seuraavanakin Minea pääsee osallistumaan lähinnä taikinan syömiseen, mutta tein talosta Minean näköisen eli tyttömäisen hempeän.

Talon pihaa valaisee lumilyhdyt, jotka tein Marianne-rakeista ja sisään laitoin led-nauhaa. Sydämet on valmiita koristekuvioita.

Vielä tänään voi osallistua pipoarvontaan!

Luukku 13: Tonttu

Humpsahtihan taas muutama minuutti askarrellessa, kun tärkeämpääkään tekemistä ei ole?! Toisaalta sitä kyllä saisi viettää kaiken aikansa tekemässä niitä hyödyllisiä hommia, jos vaan jaksaisi, mutta pitää aikaa olla johonkin muuhunkin. Minulle tämä pikkunäpertely on omaa aikaa, joka yleensä alkaa siitä, kun Minean saa päivä- tai yöunille. Joskus kun joku projekti on kesken sitä ihan odottaa uniaikaa, että pääsee taas jatkamaan kivaa puuhastelua. Ehkä Minean vähän kasvaessa tällaiset askartelut voi tehdä yhdessä.

Tämän tonttusen tekemiseen ei mennnyt montaa hetkeä. Materiaalit saa askartelukaupasta ja lisäksi tarvitsee vain liimaa, sakset ja neulan. Neulalla pistelin villaa, jotta se aavistuksen huovuttuisi tontun lakin tupsua varten.

Lopputulos on mielestäni söpö pikkutonttu, joita voisi tehdä useamman riviin seisomaan. Tontun lakkiin voisi myös kirjailla nimen ja näin ne toimisi hyvin joulukattauksessa paikkakortteina. Kaupasta saa kaikkia osia pienemmässäkin koossa, jolloin tontuista voi halutessaan tehdä kuusenkoristeita.

P.S. Muistakaahan osallistua tupsupipon arvontaan!

Luukku 11: Joulukirkko

Aamupäivän muskarin sijasta tänään järjestettiin TAULUMÄEN KIRKOSSA lasten joulukirkko, johon mekin suuntasimme. Esityksessä oli mukana metsäneläimet ja perinteiset joululaulut. Minea oli tapansa mukaan intoa täynnä musiikista ja muiden lasten näkemisestä ja päätti vielä lopuksi ottaa pari askelta tavoitellessaan seimen eteen laitettua lyhtyä (ensimmäiset pari vahinkoaskelta nähtiin viime viikolla). Lapsiperheille järjestetään myös ihan omia kauneimmat joululaulut -konsertteja eri paikkakunnilla. Sinne pitää vielä päästä ennen jouluaattoa.

Huomenna aukeaa erityisluukku. Muistakaahan tulla kurkkaamaan.

Luukku 10: Lahjat

Lahjojen antaminen voi olla lähes yhtä kivaa kuin saaminenkin. On mukava tietää, että lahja on toiselle tarpeellinen tai että se tuo toivotun hemmottelun arjen keskelle. Hyödylliset lahjat on tottakai järkeviä, mutta parasta on saada jotakin sellaista turhuutta, mitä itse ei raaskisi ostaa vaikka mieli tekisikin.

Lähes kaikista kaupoista saa paketoinnin halutessaan valmiina (jos sietää jonotuksen), mutta myös itse on kiva tehdä paketeista saajansa näköisiä. Se vaatii hieman vaivaa ja aikaa, mutta toisaalta lahjojen määrä tulee myös jotenkin konkreettisemmaksi ja näin välttyy helpommin ylilyönneiltä määrän suhteen. Päätin, että tänä vuonna meiltä ei lähde yhtäkään lahjaa, joka olisi kääritty joulupukki-Mikki Hiiri-kategorian paperiin, vaan lahjapaperit ja koristeet on huolella harkittuja. Pienikin lahja on kivempi saada, kun se on nätisti paketoitu.

Minea lisäsi lahjatoivelistaansa vielä muutaman tarpeellisen toiveen. Näiden jälkeen (plus kaikki ne muut lahjat, joita tulee ystäviltä ja sukulaisilta) lahjoja on varmasti hankittu riittävä ellei jo liiankin suuri määrä.

1. Autolelu
Meillä ei ole vielä yhtään autolelua, mutta tyttö tuntuu kiinnostuvan niistä aina siellä, missä niitä lelukorissa näkyy. PLASTOn kauhakuormaaja on sopivan iso ja siitä löytyy mielenkiintoisia liikkuvia osia.

2. Pehmolelu
Pehmoleluilla Minea ei kovinkaan leiki, mutta niitä on kiva hankkia tulevaan huoneeseen koristeeksi. Voihan ne myöhemmin vielä alkaa kiinnostamaankin. Hauska idea on PAA PII DESIGNin pehmot, joista saa tilata Tee-Se-Itse-pakkauksen.

3. ja 4. CD-levyt
Muskari on ollut Minealle erityisen mieluinen. VAUVAN VAAKA -cd on meillä jokapäiväisessä käytössä, ja tyttö pomppii ja tanssii aina, kun lempibiisit tärähtää soimaan. Ihan ykkönen on jo jonkin aikaa ollut ’Hiiri mittaa maailmaa’. Meitä vanhempia alkaa hieman jo tökkiä kuunnella samoja kappaleita päivästä toiseen, joten jouluksi hankitaan kaksi uutta levyä: NUKKEARKKU-musiikkikuunnelma ja KARVAKORVAN LAULUPURKKI.

P.S. Muistakaahan seurailla pian aukeavaa erityisluukkua!