Joulukalenteri

Tällä kertaa hoidan lasten joulukalenterit jo hyvissä ajoin valmiiksi, totesin syksyllä. Sitten tuli poikkeuksellisen kiireinen marraskuu, ja yhtäkkiä huomasin joulukuun olevan alle viikon päässä. Marraskuu sai aikaan sen, että käsite ajoissa muuttui muotoon viime tipassa ja vaikka kuinka kuvittelin jo tässä vaiheessa olevani hyvällä mallilla joulun suhteen, en olekaan vielä edes aloittanut suunnitelmia.

Joululahjoista meillä ei ole stressattu koskaan. Ostamme sukulaisille ja läheisille jotain pientä, jos keksimme, lapsille yleensä hankimme vain pari tärkeintä lahjaa, sillä niitä tulee varmasti aivan riittävästi joka tapauksessa. Lasten synttäritkin on jo heti perään helmikuussa, joten molempien huoneet tulee täyttymään tavarasta ilman meidän vanhemien panostakin. Muutamana edellisenä vuonna olen salaa jättänyt joitakin joululahjoja odottamaan synttäreitä, jos tilanne on näyttänyt siltä, että lahjoja tulee muuten kerralla liikaa.

Viime vuonna Minealla oli itse tehty joulukalenteri ja tänä vuonna Nooakin toivoi samanlaista itselleen. Ensin olin ajatellut neuloa tai ommella jonkinlaiset kierrätettävät versiot, mutta kiireisen äidin pelasti sittenkin Clas Ohlsonin valmis paperipussisetti numeroineen*. Laitan noin viisi pussia kerrallaan kummallekin lapselle huoneen seinälle roikkumaan ja täydennän pusseja päivittäin. Näin pääsen itse vieläkin helpommalla, kun kaikkia tavaroita ei tarvitse hankkia yhdellä kertaa, vaan voin muuttaa suunnitelmia tarpeen mukaan matkan varrella. Ja tietenkin sekin on plussaa, ettei Nooa pääse salaa availemaan kaikkia pusseja jo ennen joulukuun ensimmäistä päivää.

Instassa kyselin hyviä vinkkejä pussien sisältöihin ja ainakin seuraavanlaista olen jo nyt saanut hankittua. Pikkuautoja, Lolin vaatteita, pastilleja, lakuja, slimeä, hamahelmiä, suklaapukit ja askartelutarvikkeet joulukortteja varten. Hyviä aineettomia lahjoja oli piparien tai joulutorttujen leipominen, pulkkamäki, luisteleminen, lautapelit perheen kesken, elokuvailta ja yhteiset legoleikit. Loistavia ideoita oli myös tarrat, korut, kaikenlaiset hiusjutut, kirje joulupukilta sekä pari kuusenkoristetta sille päivälle, kun on tarkoituksena koristella kuusi. Myös uimahallireissua ehdotettiin sekä hoploppia, kaverilla kyläilyä, äiti-lapsi hemmotteluja ja lapsen toivepäivää. Itse sain niin paljon hyviä vinkkejä näistä, että viikonloppujen kalenteripussit täyttyivät kaikki aineettomilla, kivoilla tekemisillä. Etuna myöskin se, ettei lapsille tarvinnut erikseen keksiä kummallekin jotain omaa, vaan molempien pusseista tulee löytymään täsmälleen sama tekeminen.

Millaisiin kalenteriratkaisuihin te olette päätyneet tänä jouluna? Joskus olen kuullut kummien ja isovanhempienkin keksineet täytettä lasten kalentereihin, mikä on tosi hauska idea sekin!

*kalenteri saatu insta-yhteistyön kautta Clas Ohlsonilta

Sopivan maltillinen joulu

Tänä jouluna onnistuttiin siinä, mitä monena jouluna on yritetty. Joulu tuli ilman että ehdin stressata aaton valmisteluista, aatto, joulupäivä ja tapaninpäivä on vietetty rennon rauhallisesti ja lahjojenkin määrä oli aika lailla juuri sopiva. Vanhempani viettivät aaton meillä, ja veljeni tuli perheineen joulupäivänä yhdeksi yöksi kylään. Juuri tällaista joulua kaipasinkin tänä  vuonna – kiireetöntä, stressitöntä rauhoittumista, hyvää syömistä, myöhäisiä aamuja, lautapelejä porukalla ja pulkkamäkeä.

Olin valmistautunut etukäteen paitsi leipomalla valmiiksi pakkaseen, niin myös riittävän räikeän punaisella joulupaidalla ja hapsukorviksilla. Heti kun loma alkoi ja pääsin kotiin, vedin villasukat ja joulupaidan päälle, laitoin jouluradion soimaan ja päätin, että tästä se joulu viimeistään alkaa. Lauantaina haettiin vielä mitä täydellisin kukkakimppu Viherlandiasta ja paketoitiin kerralla kaikki lahjat yömyöhällä. Olin suorastaan hämmästynyt kuinka hyvin floristi sai selityksistäni idean kiinni, taisin nimittäin lähinnä höpöttää jotain barokkimaisesta sekakimpusta, jossa oksia saa sojottaa vähän joka suuntaan. Kimppua odotellessani talo tarjosi vielä kahvit ja pullan, joten yksi hyvin tyytyväinen asiakas lähti joulukimppu matkassaan kotiin.

Sunnuntaina aaton koittaessa kaikki palaset tuntui loksahtaneen paikoilleen, ja vaikka päivä olikin itselleni lähes samanlainen kuin mikä tahansa sunnuntai, niin lapset sai sen tuntumaan erityislaatuiselta. Kumpaakaan tuskin jännitti lahjat, joulupukki tai muukaan juuri ollenkaan, sillä kun pukki tuli, molemmat seisoivat siinä edessä niin rohkeina laulaen harjoittelemaansa laulua. Lahjoja avattiin muutamat samantien ja syömisen jälkeen vasta loput, jotta edes vähän ehdittiin ihmetellä paketeista tulleita tavaroita ennen kuin seuraavia papereita jo revittiin auki.

Minealla oli joululahjatoiveita vain viisi, ja olisin melkein halunnut ostaa niistä jokaisen, mutta päädyimme kuitenkin hankkimaan vain pari. Littlest pet shop -talo ja Hatchimals-muna olivat molemmat jo niin isoja hankintoja, että muutama toive saikin jäädä odottamaan helmikuun synttäreitä. Toisaalta olen kyllä aina ollut sitä mieltä, ettei lahjojen yltäkylläisyys tai puuttuminen jouluna opeta lapselle mitään, paljon ratkaisevampaa on se, millaisessa tavarapaljoudessa lapset elävät ympäri vuoden.

Nyt kun aatto on takanapäin, alan vähitellen kääntää ajatuksia kohti uutta vuotta. Kuusi saa olla sisällä vielä vähän aikaa, ja muut koristeet on enemmänkin talvisia kuin jouluisia, joten nekin jääköön paikoilleen ainakin toistaiseksi. Nikolla on huomenna jo edessä paluu töihin, mutta me lomaillaan lasten kanssa tämä ja ensi viikko. Ihmeempiä suunnitelmia ei olla tehty, vaan aamulla katsotaan ilmojen ja fiiliksen mukaan mikä milloinkin huvittaa. Lomailevat ystävät, viestiä saa siis laitella tähän suuntaan, jos kaipaatte päivälle seuraa!

Miten teillä meni joulu? Säästyittekö stressiltä ja löysittekö joulufiiliksen?

Joulukuusi

Huomasin juuri, että ainakin viimeisten kolmen postaukseni otsikot alkavat sanalla joulu ja sitähän se nyt on – jouluvalmisteluita, jouluruokaa, joululahjoja, joulutoivotuksia ja kaikkea muuta mikä ikinä liittyykään jouluun. Otetaan ilo irti tästä kaikesta nyt kun vielä ehditään, sillä se jos mikä on varmaa että kevät puskee päälle melkein heti kun vuosi on vaihtunut. Jos ei muuten niin mielentilana ainakin.

Meillä koristeltiin eilen kuusta, kun vihdoin saatiin kuusi keskiviikkona ostettua. Olin kuvitellut hakevani korkean ja tuuhean yksilön, mutta loppujen lopuksi kävikin niin, että hankimme liian korkean kuusen, joka ei ollut ollenkaan tuuhea. Se taisi kostautua, että yritimme päästä mahdollisimman helpolla ja ajoimme suoraan lähimmän marketin pihaan valikoimaan kuusta, saatiin vielä lainata kuusimyyjän pakettiautoakin, jolla kuskattiin kuusi kotiin. Aika jees palvelua sanoisin, harmi vaan ettei valinta osunut edes sinnepäin kohdalleen, sillä jouduimme lyhentämään kuusta molemmista päistä, ja lopputulemana jäljelle jäi harvaoksainen kuusi, joka oli vielä aika ylihintainen.

Oli kuusi millainen tahansa, se ei pilannut meikäläisen joulutunnelmaa, sillä lapsethan eivät siitä välitä, onko oksia sata vai kaksi sataa. Se että pääsee koristelemaan ja tietää että aattona sinne kuusen alle saattaa tulla muutama lahjakin, on lapsille tärkein juttu, ja sitä kautta myös meille. Minimalistin silmääni miellyttäisi kuusi pelkillä valoilla, mutta en voisi viedä sitä lapsen riemua, joka kuusen koristelemisesta syntyy. Nooakin yritti samalla laulaa joulupuu on rakennettu ja koko urakan päätteeksi tuo pieni mies oli sitä mieltä, että kuusenpallot toimii ihan yhtä hyvin jalkapalloina kuin koristeinakin.

Siinä se nyt on! Ihan ok siitä lopulta tuli, kun laittoi riittävästi koristeita. On muuten aika fiksua koristella kuusi näin vasta joulun alla, sillä kaikkialla on kuusenkoristeet -50% alella. Meillä loppui pallot kesken, joten kävin clasulla hakemassa parit paperiset viuhkakoristeet, ja hommaa jatkettiin seuraavana aamuna. Laitoin jo itselleni nyt muistiin, että joulun jälkeen voisin käydä vielä kertaalleen hamstraamassa vähän hienompiakin palloja ensi vuotta ajatellen. Ehkä uskaltaisin ostaa muutaman lasisenkin koristeen, koska Nooa on antanut tosi hienosti kuusen olla rauhassa.

Huomiselle meillä ei ole oikeastaan muita pakollisia hommia jäljellä kuin ruokien viimeistely. Vaikka tänään tiedänkin illan venyvän yömyöhään, niin olen ehkä vähän yllättynyt, miten helpolla joulu tänä vuonna on tullut. Kaikki on sujunut loistavalla tiimityöllä, Niko siivosi, mun vanhemmat ovat auttaneet lasten kanssa ja meikäläisen vastuulla on olleet ruokien valmistaminen. Sain tänään vielä sen haaveilemani kranssinkin ulko-oveen, kun äitini päätti tehdä sen samalla kun lapset ulkoilivat. Asiat alkavat siis olemaan aika hyvällä mallilla, ja uskaltaisinpa melkein sanoa, että huomenna tähän aikaan istun jo glögimuki kädessä sohvalla tehden yhtään mitään ja todeten, että joulu on aika ihanaa aikaa.

1 2 3 4 12