Robottisynttärit

Uskomatonta mutta silti totta, meidän niin kovin rakas pieni kuopuksemme on nyt 3-vuotias. Tuo reipas työkoneita, paloautoja, ninjoja ja robotteja rakastava tyyppi, joka omien sanojensa mukaan on jo tosi iso poika. Ehkä se onkin jo aika iso, sillä tänään juhlittiin tuon samaisen pojan ensimmäisiä kaverisynttäreitä, jonne se oli ihan itse luetellut kaverit, jotka haluaa kutsua. Teemakin oli itse päätetty. Tai no ainakin melkein, alkuperäisestä transformers-toiveesta pääsimme neuvottelujen kautta robottisynttäreihin.

Tänä vuonna juhlat järjestettiin pienellä budjetilla tarkoittaen sitä, että koristeet askarreltiin pitkälti itse ja kakkukin jätettiin tällä kertaa tilaamatta. Koska vieraitakaan ei ollut valtavaa määrää, oli tarjoilutkin hyvin maltilliset. Tarjolla oli kinkkupiirakkaa, poppareita, hedelmäkippoja, vaahtokarkkeja, cookieseja ja kakkua. Yleensä olen leiponut montaa erilaista suolaista ja makeaa, mutta nyt tuntui ettei juhlien järjestäminen ollut homma eikä mikään, kun tarjottavaa oli vähemmän. Aloitimme lasten kanssa koristeiden askartelemisen jo hyvissä ajoin, Nooan kanssa tehtiin hamahelmistä robotteja ja kattoon palloviirit, ja lapset värittelivät yhdessä robottikuvia tarjottavien koristeiksi. Minea kasasi viime viikonloppuna vieraiden kiitospussit, ja minä olin ostanut servetit ja mukit talteen jo aikoja sitten, joten suurin osa hommista oli valmiina jo ennen synttäreiden lähestymistä. Lapsille valmistelut ovat olleet mieluista hommaa, kun on saanut askarrella, leipoa, piirrellä ja suunnitella.

Kakun kanssa meinasi tulla isompia ongelmia, koska en ole muistaakseni koskaan tehnyt kakkua pelkästään sokerimassalla kuorruttaen. Osasin jo etukäteen odottaa jotain vähintäänkin katastrofaalista tapahtuvan, ja niinhän siinä melkein kävikin. Kakun alaosan kuorrute repesi heti nostettuani sen kakun päälle (kaulitsin massasta todennäköisesti liian ohutta), mutta lopulta päädyin vain lisäilemään hieman muttereita sun muita koristeita, ja näin lopputuloksesta tuli ihan jees. Repeämät ja paksut taitokset jäivät aavistuksen näkyviin sieltä täältä, mutta Nooan mielestä kakku oli niin upea, ja sehän se oli tärkeintä!

Yhden asian unohdin juhlista kokonaan, nimittäin yhteiset leikit, mutta loppujen lopuksi lapset touhusivat ihan itsekseenkin niin kivasti, etten usko kenenkään jääneen kaipaamaan mitään järjestettyä. Juhlinta jatkuu meillä vielä tämän viikonlopun ajan ja seuraavaksi aletaan suunnitella jo Minean juhlia. Luulen että yksien onnistuneiden synttäreiden jälkeen seuraavatkin mennään samalla kaavalla eli lasten kanssa yhdessä tehden, hyvissä ajoin aloittaen ja tärkeimpiin juttuihin keskittyen.

7 Comments

  1. Vivi helmikuu 11, 2018

    Ihan mahtavan näköiset juhlat ja upea kakku👌 Onnea 3-vuotiaalle!!

    Vastaa
    • Melina helmikuu 28, 2018

      Kiitos tuhannesti!!

      Vastaa
  2. Essi helmikuu 11, 2018

    AI KAUHEE, TULIPA PASKAMUTSI FIILIS KUN JUURI MÄNNÄ VIIKOLLA SANOIN OMALLE PIAN 3vlle, ettei todellakaan saa vielä päiväkotikavereita kaverisynttäreille :p pisteet sulle siis!

    Vastaa
    • Essi helmikuu 11, 2018

      tulipa jännittäviä kirjainkokoja 😀

      Vastaa
      • Melina helmikuu 28, 2018

        Täällä kommenttiboksissa ei näy isot kirjaimet, joten monille tulee siksi kaikenlaisia kirjainkokoja 😀
        En usko, että meilläkään pidettäisi kaverisynttäreitä Nooalle muuten, mutta kun isosiskokin saa ja vielä samassa kuussa, niin ajattelin että samapa tuo! Kutsuttiin vain kolme läheisintä kaveria päiväkodista.

        Vastaa
  3. eeka helmikuu 11, 2018

    Kivan näköiset synttärit ja tosi hieno kakku 😊👍 Onnea 3-vuotiaalle! Uskomatonta, miten aika kuluu. Olen tainnut blogiasi lukea aika monta vuotta, kun en muista oliko Nooa edes syntynyt, kun ekan kerran luin 😄

    Vastaa
    • Melina helmikuu 28, 2018

      Kiitos! Onpa aika mahtavaa kuulla, että täällä on vielä mukana vanhempiakin lukijoita! Toivottavasti hengailet mukana jatkossakin <3

      Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.