uusi kaveri Etelä-Afrikasta

Kävimme Minean kanssa eilen keskustassa puistoilemassa ja tapaamassa äitikaveriani lapsineen. Ystäväni on oikeastaan aivan tuore äititapaus, sillä hän sai miehensä kanssa noin kuukausi sitten suloisen parivuotiaan pojan Etelä-Afrikasta.

Mäki-Matin puistosta, jossa tapasimme, löytyy niin paljon kivaa tekemistä kaikenikäisille lapsille, että nytkin nämä meidän vahdittavat juoksentelivat paikasta toiseen niin vauhdilla, ettei perässä meinannut pysyä. Vielä kun se yksi leikkipaikka tai härveli kiinnostaa aina sen muutaman minuutin kerrallaan niin meidän äitien kuulumisten vaihtaminen oli kovan työn takana! Minean lemppareita edelleenkin on kaikki erilaiset keinut, mutta löytyi tästä puistosta onneksi muutakin kiinnostavaa, kuten puiset autot, muovimopot, kiviukot ja pallot. Ja mikä parasta, hiekkalelut tulee talon puolesta eikä lähdön hetkellä tarvitse jäädä etsiskelemään niitä omia lapioita ja ämpäreitä kymmenien joukosta!

Minea ei vielä niin kovin osaa varsinkaan ulkona leikkiä yhdessä toisen lapsen kanssa, mutta jotain he ystäväni pojan kanssa koittivat yhteistuuminkin puuhastella. Ystäväni poika tuntuu sopeutuneen Suomen oloihin jopa yllättävän hienosti, ja perusluonteeltaan hän vaikutti ihailtavan myönteiseltä ja avoimelta. Mielestäni juurikin avoimuutta voisimme mekin kaikki oppia muista kulttuureista, ainakin itsestäni ja Mineasta huomaan välillä voimakastakin uuden ja tuntemattoman jännittämistä. Toki se on myös luonnekysymys, mutta Minea ei julkisilla paikoilla monestikaan uskalla lähestyä vieraita lapsia kovin avoimesti, vaan lämpenee pikkuhiljaa leikkeihin mukaan.

Minulla on toinenkin ystäväpariskunta, joka on aina puhunut haluavansa adoptoida lapsen sen lisäksi, että he myös toivovat saavansa biologisia lapsia tulevaisuudessa. Parhaimmillaan adoptio on varmasti juuri sitä, mitä se ystäväni kohdalla on ollut eli maassa adoptio hoidetaan mallikkaasti ja lapsia kohdellaan erinomaisesti. Yllättävää mielestäni kuitenkin on se, kuinka pitkä adoptioprosessi voi todellisuudessa olla, vaikka maailmassa olisi tälläkin hetkellä varmasti satoja lapsia vailla kotia! Ystäväni odottivat omaa poikaansa 4,5 vuotta siitä päivästä, kun prosessi laitettiin liikkeelle, ja joissakin suositummissa maissa odotusaika on tätäkin pidempi. Tottakai on tärkeää, että perheet valikoidaan ja arvioidaan tarkasti, mutta suuri osa ajasta kuluu jähmeään byrokratiaan. Miettikääpä mikä raskausaika ;)!

Lopuksi vielä vähän kevyempiin aiheisiin eli Minean vaatteisiin :). Syksy ja kevät tuntuu aina olevan hankalaa aikaa pukeutumisen kannalta (niin itellä kuin Mineallakin). Koko ajan on joko liian lämmin tai kylmä takille tai haalarille, ja vaikka kuinka etukäteen asiaa miettisi kotona, huomaa ulkona pukeutuneensa ihan väärin. Kerrospukeutuminen taitaa tässä olla se yksi ja ainut ratkaisu.. Eilen oli juuri tällainen hankala ilma, mutta sainpa keksittyä jonkin käyttötarkoituksen Minean karvaliiville! Vaikka kuinka turhuutta, niin liivit on vaan niin söpöjä :)!

0 Comments

  1. Saikku syyskuu 10, 2013

    Oi kun sulosia kuvia taas! 🙂 PikkuMinea niin tyylikkäänä!<3 Täälä eellen ootellaan tuota ihastuttavaa pipoa! 😀 Malttamattomana ootan, että pääsen neitillä käyttään sitä.

    Vastaa
    • Melina / Minishow syyskuu 11, 2013

      Ai se pipo ei oo vielä tullu!? Laita mulle viestiä jos ei vielä ens viikon alussakaan kuulu niin mä muistutan Sofiaa ettei vaan oo unohtunut..

      Vastaa
  2. Anonymous syyskuu 10, 2013

    Et toivottavasti tarkoittanut niin, mutta tuo ”adoptoida lapsen omien lasten lisäksi” kuulostaa vähän kummalliselta 🙂

    Vastaa
    • Melina / Minishow syyskuu 11, 2013

      Heh, totta tosiaan, toi kuulostaa hieman oudolta! Pitää korjata pikimmiten :).

      Vastaa
  3. Marianne syyskuu 11, 2013

    Juurikin mietin noita samoja syksyn pukeutumisongelmia. Haalaria ei olla vielä edes uskallettu kaivaa kaapista ja melkein tuo kerrospikeutuminen on kaikkein helpoin tapa! Ihana liivi onkin! nuo adoptio prosessit on kyllä pitkiä ja pitkää odottelua se todellakin on. Mutta hyvä että arvioinnit tehdään perusteellisesti vaikka aina prosessi ei lapsen lähtömaassa ole helppo. Mukava kuulla että ystävälläsi meni niinkin hyvin, vaikka odotus on varmasti ollut pitkä!

    Vastaa
    • Melina / Minishow syyskuu 11, 2013

      Mä luinkin just sunkin blogista, että oltiin satuttu samaan aikaan pohtimaan syksyn pukeutumista :). Mutta niin hankalaa se tuntuu kyllä olevan! Tuun ite joka päivä töistä takki kainalossa, mutta kun ei aamulla pärjää ilmankaan..

      Vastaa
  4. Lefa syyskuu 12, 2013

    Söpöt leikkikaverit <3

    Vastaa
  5. Anonymous lokakuu 16, 2013

    … ”adoptoida lapsen omien lasten lisäksi”: omiahan ne adoptiolapsetkin ovat.

    Vastaa
    • Melina / Minishow lokakuu 16, 2013

      Minun pitikin korjata tuo kohta jo aiemmin..tuli kirjoitettua niin kummallisesti. Täytyypä muistaa muuttaa se tänään!

      Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.