Ihana sunnuntai

Ihana laiska sunnuntai. Leikkejä yöpuvussa, porkkanakakkua aamupalalla, sukua kylässä, ulkoilua, makoilua, Nextin kevään vaatevalikoiman selailua. Minean leikeissä näkyy joulupukilta saatu Playmobil-setti. Vielä se ei ole meillä kovimmassa huudossa, mutta leikit sujuu kunhan joku jaksaa leikkiä mukana. Myöhemmin uskon asian muuttuvan ja Minean kiinnostuvan näistä isojen tyttöjen ja poikien leluista enemmänkin, kunhan mielikuvitus ensin vähän kehittyy. Kaupassa taisi kyseiseen settiin olla vaikka minkälaista jatko-osaa ja ihan omia jättimäisiä eläintarhoja ja hevostallejakin.

Itselläni oli ulkoillessa päällä torstaina Lidlistä kahdella kympillä hankittu takki. Ihan lämpimältä se tuntui tässä yli 10 asteen pakkasessa. Hyvin siis kelpaa kotikulmilla ulkoiluun. Ei tosin olisi uskonut että Lidlistä löytyy tällaisiakin eikä olisi uskonut että minä kaikista ihmisistä niitä sieltä kyttäisin. 🙂 Hyvää sunnuntaita kaikille!

Simppeli marjapiirakka

Maanantaina kävimme ystävän synttäreillä maistelemassa ihania herkkuja ja mukaan lähti tämän maistuvan piirakan ohje. Maku on ihanan mehevä ja muistuttaa kardemumman ansiosta hieman marjapullaa. Kaikki marjat sopii täytteeksi, itse kokeilin vadelmaa ja mustaviinimarjaa. Tästä ei enää leipominen helpommaksi muutu, sillä koko homma on valmis reilu puolessa tunnissa.

Simppeli marjapiirakka

 

6 dl vehnäjauhoja
3 dl sokeria
2 tl leivinjauhetta
2 tl soodaa
2 tl vanilliinisokeria
2 tl kardemummaa
200 g voita
3,5 dl rasvatonta jogurttia tai piimää
1 kananmuna
marjoja
Sekoita ensin kuivat aineet keskenään. Lisää joukkoon voi, jogurtti ja muna. Kaada pellille ja ripottele päälle marjoja. Paista 175-200 asteessa noin 25 min.

Synttäreillä Minealla oli päällä LAURAlta joululahjaksi saatu ihana Benettonin villamekko. Tykkään tosi paljon Benettonin vaatteista niiden laadun ja tyylin vuoksi ja varsinkin perusvaatteet hankin Minealle yleensä sieltä. Tänään kävin katsastamassa aletuotteet ja mukaan tarttui muutama kiva juttu, kuten mekko ensi kuun synttäreille.

Loppiainen

Loppiaisen ruuhkautuneet kaupat ei houkutellut meidän perhettä eilen yhtään, vaan minä kätevänä äitinä tilasin kiloittain vaatteita H&M:n postimyynnistä ja me suuntasimme viettämään sunnuntaipäivää pulkkamäkeen Laajavuoreen. Olimme vielä alkumatkasta isompien mäkien toivossa, mutta paikan päällä tajusimme mäen olevan liian iso tai Minean pulkan liian pieni että olisin kehdannut laskea yhdessä Minean kanssa.
Stigan vauvapulkka on ollut muuten tosi kätevä korkean selkänojan ansiosta, mutta se tuntuu olevan älyttömän pieni jo nyt. Ensi talvena Minea ei siihen varmastikaan mahdu, kun jalat meinaa jo melkein tulla reunan yli ja turvavyöksi tarkoitettu vyö on niin lyhyt, ettei se yllä Minean vyötärön ympäri toppavaatteiden kanssa. Usein pulkassa haluaisi vielä käyttää lämmikkeenä karvaa tai muuta pehmustetta. Suosittelen siis suoraan ostamaan kunnon pulkan, jos lapsi osaa itse istua.
 

Rinteiden alhaalta löytyi hauska lapsille tarkoitettu harjoitusautomaatti (mikä lie oikea nimi onkaan), jonka idea lienee se, että lapsi saa narun päässä pyörien harjaannuttaa tasapainoaan ennen kunnon mäkiin menemistä. Vielä siihen ei köytetty Minean pulkkaa kiinni, mutta ehkä parin vuoden päästä tytön voisi jo laittaa siihen suksineen harjoittelemaan. Hyvät mahdollisuudet elinikäisille traumoille vai tulevalle huippu-uralle?

Joulun jälkeen

 
Siinä se joulu meni hetkessä ohi, vaikka siihen valmistauduttiin monta viikkoa etukäteen. Niinhän se yleensäkin on juhlien kanssa, että valmistelut kestää kauemmin kuin itse tapahtuma. Meillä homma tuntui vähän lähteneen käsistä, koska herkkuja oli kasoittain ja Minean lahjoja oli kasoittain. Lahjoja oli varmaan lähemmäs 40 ja avaamisoperaatio piti suorittaa monessa erässä, useampana päivänä. Muutama lahja säästettiin odottamaan helmikuun synttäreitä, ettei tyttö olisi ollut aivan pyörryksissä.
Onneksi määrä ei korvannut laatua, vaan kaikki Minean saamat lahjat oli tytöstä kiinnostavia ja äitistäkin ihania. Loppuillasta Mineaa tosin kiinnosti tavaraa enemmän lahjapaperit, joita heilutellen Minea käveli (tämä opittiin pari viikkoa sitten) ympyrää pitkin olohuonetta.


Luukku 20: Joulukortti

Joulukorttikuvaukset ja liikkuvainen lapsi on mahdoton yhtälö. Mutta jotenkin silti mahdottomasta mekin tehtiin mahdollista. Melkein kaikilta tutuilta, joilla on pieni lapsi, tulee joka vuosi suloinen kortti, jossa taapero riemuitsee tonttulakissa, joten pakko siihen touhuun oli itsekin lähteä. Oma asenne hommaan oli sama kuin kuvaajilla muotikuvauksissa: otetaan satoja kuvia niin pakko niistä edes yhden on onnistua.

Satoja kuvia ei tarvinnut kuitenkaan ottaa ja lopputuloksena oli mielestäni moniakin nättejä korttikuvia. Ensi vuonna tosin lupaan paneutua hommaan ajoissa..

Luukku 18: Joulukalenteri

Joulupukin urakka


Onpa joulupukilla paljon työtä.
Kesällä hän parsii punaisen takkinsa.
Syksyllä hän vie porot laitumelle.
Reki pitää korjata.
Joulupukki tarttuu pensseliin ja alkaa maalata.
Hurjasti lahjoja!
Pukilla on monta rullaa iloista lahjapaperia.
Sitten pitää tarkistaa osoitteet. Moni lapsi on muuttanut viime joulun jälkeen.
”Pikkuauto, polkupyörä, leikkijuna, nukke… kaikki on pakattu.”


Minean omasta joulukalenterista tulee joka päivä pieni kirjanen. Kirjasta luemme päivittäisen sadun ja myöhemmin kirjat ripustetaan kuusenkoristeiksi. Tämän kalenterin saimme mummilta, mutta samalla idealla kalenterin voisi tehdä myös itse. Ja mikä parasta kalenteria voi käyttää useampana vuonna.

Luukku 11: Joulukirkko

Aamupäivän muskarin sijasta tänään järjestettiin TAULUMÄEN KIRKOSSA lasten joulukirkko, johon mekin suuntasimme. Esityksessä oli mukana metsäneläimet ja perinteiset joululaulut. Minea oli tapansa mukaan intoa täynnä musiikista ja muiden lasten näkemisestä ja päätti vielä lopuksi ottaa pari askelta tavoitellessaan seimen eteen laitettua lyhtyä (ensimmäiset pari vahinkoaskelta nähtiin viime viikolla). Lapsiperheille järjestetään myös ihan omia kauneimmat joululaulut -konsertteja eri paikkakunnilla. Sinne pitää vielä päästä ennen jouluaattoa.

Huomenna aukeaa erityisluukku. Muistakaahan tulla kurkkaamaan.

Luukku 9: Toivolan Vanha Piha

Vaikka kuva siltä ehkä näyttääkin niin se ei ole 1800-luvulta, vaan eiliseltä päivältä keskeltä Jyväskylää. Kuvassa on TOIVOLAN VANHA PIHA, joka muuntautuu joulun aikaan Joulupihaksi. Pihan pienet rakennukset on täynnä käsityöläisten herkkuja ja käden tuotoksia, ja pihapiirissä vierailee joulupukki ja tontut.

Myynnissä olevat tavarat ja herkut on kaikki suunniteltu entisajan tyyliin. Tarjolla on muun muassa loimulohta, suklaaomenia, käsintehtyä toffeeta, posliinitöitä ja puuleluja. Rattaiden kanssa liikkuminen alueella on lähes mahdotonta, koska pienet talot todella on 1800-luvun perua ja täten melko ahtaita.

  

Minealla riitti ihmeteltävää mummin sylissä. Päällä on uusi tuliaisina saatu toppatakki (H&M), jonka muhkea, korkea kaulus lämmitti pakkassäässä.

P.S. Parin päivän päästä kalenterissa aukeaa erityinen luukku. Kannattaa siis pysyä kuulolla!
Blogi näyttää elävän omaa elämäänsä, koska päiväykset ei millään pysy ajan tasalla.

Luukku 5: Muffinipurkki

Ilahduta ystävää joulun alla pienellä itse tehdyllä tuliaisella. Tämä muffinipurkki lähtee tänään tuliaisiksi, kun meidän perhe suuntaa pikkujouluihin. Leivonnaiset yleensäkin on kivoja viemisiä, mutta tämän etu on se, että isäntäväki saa itse päättää, milloin herkut nautiskellaan. Muffinien ohjeen löysin Kotivinkistä.

Kasaa purkkiin (noin 8 dl kokoiseen) seuraavat aineet järjestyksessä ja lisää kylkeen ohje sekä muffinivuoat.

2,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 rkl vaniljasokeria
1 dl fariinisokeria
1 dl sokeria
0,5 dl kaakaojauhetta
1 dl pähkinää rouhittuna (saksanpähkinä, hasselpähkinä)
3 pkt Dajm-suklaata (56g pötköjä)

Päivä kaupungilla

Koko päivä hurahti tänään kaupungilla kierrellen kauppoja (onpa tyhmää tähän aikaan vuodesta, kun kohta kaikki on alennuksessa). Juuri mitään ei ostettu, mutta kaikkialla oli kivan jouluinen tunnelma. Päivät rullaa ohi niin samanlaisina, etten ollut tajunnutkaan, kuinka lähellä joulu todella jo on. Onko teillä jo jouluvalmistelut käynnissä? Viikonlopun aikana otan itseäni niskasta kiinni ja koristelen kodin jouluun. Vielä kun tulisi edes vähän lunta.

Taas nuha

Minea sai elämänsä toisen nuhan + kuumeen, ja samalla meni uskottavuus imetyksen hyvistä vaikutuksista vastustuskyvylle. Kaksi flunssaa yhdeksän kuukauden aikana on mielestäni ihan tarpeeksi. Vai olisiko niitä sitten voinut olla tuplasti tai triplasti ilman imetystä? Vai kostautuko se heti, kun huutelin hallelujaa korvikkeelle? Vai onko kyse flunssasta ollenkaan, kun pari päivää sitten puhkesi kaksi kulmahammasta? Tiedä siitä sitten, mutta lopputulos on joka tapauksessa sama: huonosti nukkuva, mutta täysillä leikeissä mukana oleva tyttö.
 

Huomenna Minea on jo 9 kuukautta, joten nämä on viimeiset kuvat tällä kuukausimäärällä. Jo kohta kahden viikon verran tyttö on opetellut uutta taitoaan. Arvaatteko mikä se on?

paita / Esprit
housut / Lindex

Lelukutsut

Meillä pidettiin tänään LEIKKIEN-lelukutsut. Oletteko aiemmin kuulleet yrityksestä tai jopa olleet kutsuilla? Minulle tämä oli uusi tuttavuus, mutta bongasin esittelijän kesällä lastentapahtuman kautta. Innostuin kuvaston leluista ja peleistä, koska lelut on suurimmaksi osaksi puisia ja turvallisia pienillekin lapsille, ja pelit vaikuttavat inspiroivilta. Tuotteista tulee jotenkin semmoinen vanhanajan fiilis: leluja, jotka jättää tilaa lapsen omalle mielikuvitukselle eikä kaikki ole valmiiksi pureskeltua.

Tosi kivoja oli nämä ”leikattavat” kakut, pizzat ja hedelmät. Idea on siis se, että osat on kiinni toisissaan tarroilla, ja lapsi saa leikata puuveitsellä ruokia osiin.

Illan tarjoilu näytti tänään tältä. Kakku on KINUSKIKISSAn kinuskipipari ja pizzat tein halkaistuihin pitaleipiin. Helppoa ja hyvää!

Se täydellinen nalle

Joulu lähestyy hurrrrjalla vauhdilla, joten joulupukilla, ja meillä vanhemmilla, on kiire miettiä lahjaostoksia. Yleensä minulla on ollut huonona tapana jättää ostosten tekeminen viikolle ennen joulua, mutta tänä jouluna aion olla ajoissa liikenteessä ja orientoitua lahjamietteisiin jo nyt marraskuussa. Tänä jouluna on vain olemassa yksi iso vaara: Minea saa kasoittain lahjoja, joille ei löydy sijoituspaikkaa meidän alle sadan neliön kodista, ja lahjojen tunnearvo minimoituu, kun yksittäiset ihanuudet jäävät massan jalkoihin. Siispä, olen kehitellyt ratkaisun tähän pulmaan. Mummille asetetaan max 15 lahjan raja, ja me ostetaan vain muutama tarkoin harkittu ja valikoitu lahja, joiden toivotaan säilyvän ikuisesti. Tai no jos ei ikuisesti niin ainakin kauemmin kuin jotkut nykyisistä leluista, jotka Pablo on päättänyt ottaa omikseen.
Haaveilin joitakin päiviä sitten DESIGNER PUDSEY -nallesta, mutta palattuani maan pinnalle aloin etsiä nallea, joka oikeasti olisi meidän budjetin rajoissa ja hankittavissa pukin konttiin. Kuten arvata saattaa, löysin ihania vaihtoehtoja useampiakin. Nämä löytyi CHILDRENSALONista, ja minun suosikikseni nousi Ralph Laurenin ruudullinen, ei niin perinteinen versio.

Myös nallenvalmistuksen uranuurtajalta BUKOWSKIlta löytyi monia varteenotettavia vaihtoehtoja perinteisistä nalleista puettuihin malleihin.

Vanhan ajan tyylisistä nalleista pidin eniten mohairkarvaisista käsintehdyistä MOLLAMARIn karhuista. Niissä on jotain hellyyttävää perinteistä suloisuutta, vaikka eivät sovikaan lasten leluiksi, vaan ovat keräilytavaraa.

Viimeisenä, mutta ei mitenkään vähäisimpänä, ehdoton suosikkini ja tuleva hankintani eli ALPACA SOCIETYn muhkea karhu. Karhu on niin muhkean ja pehmoisen näköinen, että se kutsuu halimaan ja pörröttämään itseään. Täyttää siis täydellisesti tehtävänsä. Mikä on sinun suosikkisi vai löytyykö kaapista oma vanha nallesi?

Päivän asu 007

Päivän asua taas pienen hiljaiselon jälkeen. Harvoin ehtii ottamaan kuvia päivän vaatteista ennen kuin ne on sotkujen takia jo vaihdettu toisiin. Tämän asun erityinen suloisuus on kummitädiltä saatu Ralph Laurenin kietaisupaita.

kaulusbody / Mignolo
liivipaita / Ralph Lauren
neulehousut / H&M
sukkikset / KappAhl
RALPH LAURENin lastenvaatemallisto on kokonaisuudessaan tosi suloinen, mutta Suomessa niitä on aika niukasti myynnissä. Netistä Ralph Laurenia voi tilata ainakin CHILDRENSALONista ja ALEXANDALEXAsta, ja lisäksi löytyy joitakin OUTLET-sivuja, joiden valikoima ei ole kovinkaan laaja. Ralph Laurenin omilta sivuilta ei valitettavasti voi tilata Suomeen, vaikka hinnat olisi varmasti meidän mieleen. Tässä muutamia suosikkejani.

Kuvat löytyi täältä.

Kotona

body / Lindex
jumpsuit / Lindex
pipo / H&M
torkkupeitto / Pentik 

Uusi turvaistuin on nyt testattu rankimmissa olosuhteissa eli kahden tunnin ajomatkalla mummolaan ja takaisin. Viihtyvyyden vertailua aiempaan turvakaukaloon on vaikea tehdä, kun taktisesti ajoitimme ajomatkat Minean päiväuniaikaan ja tyttö nukkui matkat tyytyväisenä. Ainakin tuli todettua, että uudessakin iistuimessa voi hyvin nukkua, vaikka asento on paljon istuvampi.

Joitakin tunteja sitten me siis kotiuduttiin neljän päivän mittaiselta kyläilyreissulta, ja pakko sanoa, että olo on ihan tööt. Minea nukkui yöt vähän huonommin mummolassa kuin kotona viime päivinä, ja päivät juostiin kylästä kylään, kun kaikki halusi välttämättä nähdä Mineaa. Matkan pelastus oli ehdottomasti se, että mummot ja papat ovat äärimmäisen innokkaita viihdyttämään Mineaa, mikä tietää minulle pajon omaa aikaa. Tätä lisää, kiitos!

Mammalan Rambo-koira näyttää mallia, kuinka omaa aikaa vietetään parhaalla mahdollisella tavalla.

Uudet kengät

Meidän poppoo lähti Etelä-Suomeen mummolaan viettämään viikonloppua. Tätä reissua oli odotettu jo siksikin, että päästäisi TEPSUT-kenkämerkin tehtaanmyymälään ostoksille hankkimaan Minean ensimmäisiä oikeita kenkiä. Samoja kenkiä olisi saanut peruskaupoistakin, mutta tehtaanmyymälässä asiointi oli positiivinen kokemus, kun kaupan päälle sai asiantuntevaa palvelua mittauksen ja neuvojen muodossa. Me innostuttiin hankkimaan kenkiä kaksin kappalein: kaupunkikäyttöön ensiaskelkengät ja talveksi haalariin sopivat karvavuorelliset saapikkaat. Saappaista laitan kuvia myöhemmin.
pipo / Fendi
huivi / LV
takki / Benetton
housut / Lindex
kengät / Tepsut

8 kk

Meidän murunen on tänään 8 kuukautta, ja meno senkun kiihtyy. Koko illan Minea touhotti menemään pitkin olohuonetta posket punaisina eikä sukatkaan pysynyt menossa mukana.
Mahtava pikkutyttö!
 Ja sukat on sillä makkaralla
Ja lentää se päivänkakkaralla
Ja kylpee yhdeksän pilven alla
Ja pupuja sillä on pöydän alla
Ja perhonen korvanlehdellä

lappuhaalarit / Benetton
pitkähihainen paita / Guess baby
sukat / Gant

Puuleluja

 kietaisuneule / Benetton
neulehousut / H&M
pikeepaita / Burberry
sukkahousut / KappAhl

 

Toivoin jo raskausaikana, että voisimme valikoida Minean lelut niin, että ne olisivat mahdollisimman vanhempiystävällisiä eli melko äänettömiä, värittömiä ja sisustukseen sopivia. Tämä tietenkin osoittautui melkoiseksi harhaluuloksi, ja kotoamme löytyvät puulelut kiinnostavat enemmän Pabloa kuin Mineaa. Mineaa puolestaan kiinnostaa kaikki, mikä meitäkin eli telkka, tietokone, kaukosäädin, kännykkä ja muut tekniikan ihmeet, tosin vain niin kauan kun ne kuuluvat Minean kiellettyjen tavaroiden listalle.

Jotenkin tuntuu siltä, että nykyään on muodissa boikotoida muovisia, äänekkäitä leluja ja suosia puisia, neutraaleja tavaroita. Onhan se kiva, jos lapsi on aidosti kiinnostunut tällaisista kestävistä ja ekologisista leluista, mutta onko muovi niin huono kuin annetaan ymmärtää. Kasvoihan meistäkin muovitavaran keskellä kykeneviä ja tervejärkisiä aikuisia ja ekologisuuden kannalta uskon esim. kestovaippojen olevan paljon hyödyllisempi vaihtoehto. Niin tai näin, meillä mennään tällä hetkellä kultaista keskitietä: puuleluja tarjotaan mielikuvituksen tueksi, mutta soivaa ja vilkkuvaa muovia ei jätetä leikkien ulkopuolelle. Oletteko te pohtineet valintojanne tietoisesti?

P.S. Kuvien perusteella voitte todeta, kuinka huono idea oli pitää Minealla neule päällä aamupuurolla, kun vuorossa oli mustikkaa.. Toisaalta lopputulos olisi voinut olla vieläkin pahempi.

Hammassärkyä

body / Lindex, 
neulehousut / Benetton

Tänään selvisi, miksi Minea on muutamana menneenä yönä heräillyt alkuyön noin tunnin välein eikä ruoka ole oikein maistunut: oikean puolen ylähammas on puhjennut. Hassua, miten Minean ulkonäkö tulee muuttumaan, kun kohta suusta näkyy jo neljä komeaa hammasta. Saapa muuten nähdä, miten nyt jatkossa käy imetyksen..

Sosemietteitä

  body / Name It

 Minea on ainakin toistaiseksi syönyt enimmäkseen itse tekemiäni soseruokia, koska koen valmisruokien raaka-ainepitoisuudet hyvin mataliksi eikä purkissa myöskään kerrota, mistä raaka-aineet ovat peräisin. Välillä kyllä tuntuu väsyttävältä kokkailla soseita, kun muutakin tekemistä olisi vaikka kuinka paljon, mutta vielä intoa hommaan on kuitenkin riittänyt. Intoa tuntui viime viikolla olevan jopa niinkin paljon, että ehdotin kaverilleni loistavaa bisnesideaa. Perustetaan”täydentavaran” luomusoseruokayritys (mikä yhdyssana!), kun sellaisia vanhempia varmasti löytyy, jotka antaisivat lapselleen itsetehtyä ruokaa, jos jaksaisivat sitä valmistaa. Kaveri ei ollut täysin vakuuttunut, kun samalla katseli Mineaa tekemässä oksennusrefleksiä suussaan bataatti-maissi-lihasosetta. Taisi jäädä siinä miljoonat ansaitsematta.

Nukkumatin metsästys

Tänään vauvakerhossa meillä kävi vieraana unikouluttaja, joka neuvoi pitämään Minealle unikoulun. Unikoulussa vauvaa pitäisi rauhoitella ainoastaan omassa sängyssään eikä syliin saisi nostaa itkevää lasta. Minea heräilee vielä näin puolenkin vuoden jälkeen vähintään kahden tunnin välein syömään ja se on alkanut jonkin verran rasittamaan jaksamista, mutta silti emme ole valmiita pitämään unikoulua. Tuntuu liian rankalta antaa lapsensa huutaa itsensä uneen, joten aiomme vielä jaksaa heräilyjen kanssa ainakin vähän aikaa. Kokeillaan ensin kaikki muut keinot ja vasta viimeisenä turvaudutaan unikouluun.

P.S. Kuvassa Minea on vain muutaman viikon vanha, niin pieni ja äärettömän suloinen.

Liikkumisen uudet tuulet

housut / H&M, 
paita / Tommy Hilfiger

Viime aikoina päässä on pyörinyt vain ja ainoastaan yöheräilyt, unikoulut ja imetys tai ei-imetys. Tähän ajatusmaailmaan oli kiva saada jotain vaihtelua, joten Minea päätti viime perjantaina lähteä oikein kunnolla konttaamaan. Jo pitkään Minea on ryömimiseen kyllästyneenä heijannut itseään edestakaisin konttausasennossa ja ottanutkin muutaman konttausaskeleen, mutta kunnon konttaamiseksi sitä ei ole voinut sanoa. Nyt meno on kuitenkin melkoista eikä tyttö pysy hetkeäkään paikoillaan. Yritin kuvata Minean konttausta, mutta tottakai kamera kiinnosti enemmän kuin houkuttimeksi laitettu kännykkä.

Toinen viikonlopun aikana tapahtunut harppaus liikkumisessa oli pystyyn nouseminen. Päiväunilta heräsi tyttö, joka oli puolimatkassa kipuamassa sänkynsä laitaa pitkin. Lopputulos oli polviseisonnassa sängystä tukea ottava naurava tyttö. Taitaa olla opetellut näitäkin taitoja yöllä nukkumisen sijaan.

Pablon elämää

neulepaita / Benetton
Paljon ennen kuin Minea oli edes ajatus mielissämme, tuli meille ensimmäinen lapsi, Pablo. Pablon kolmen ensimmäisen vuoden aikana se sai kaiken huomion itselleen: Pablo sai tulla sohvalle ja joskus aamuisin jopa sänkyyn, Pablo pääsi syliin lähes aina kun sitä huvitti, Pablon kanssa käytiin koirapuistossa ja autoilemassa viikonloppuisin, Pablo sai uusia leluja, Pabloa rapsutettiin paljon, Pablo sai huomiota kylässä käyneiltä vierailta, Pablon terveyttä hoidettiin säännöllisesti lääkärillä, Pablon kanssa juteltiin lähes joka hetki kotona oltaessa ja Pablolle suunniteltiin uraa tryffelikoirana. Nykyään Pablon elämä on jotain muuta: Pablo saa nukkua sohvalla, sänkyyn Pablolla ei ole mitään asiaa, Pablo pääsee Nikon syliin aina välillä, Pablo saa leikkiä naapurien koirien kanssa, Pablo pääsee autoilemaan lähinnä silloin, kun lähdemme kaikki kohti Hollolaa, Pablo rikkoo kaikki uudet lelunsa, Pabloa rapsutetaan silloin kun ehditään ja muistetaan, Pablo saa huomiota kylässä käyviltä vierailta, kun se alkaa hyppiä tajuttuaan, että kaikki huomaavat vain Minean, Pablon terveyttä hoidetaan kotikonstein ja joskus lääkärillä, Pablon kanssa joutuu käydä puolihuutaen läpi asioita, joita saa ja joita ei saa tehdä ja Pablosta on hyötyä Minean viihdyttäjänä. On rankkaa olla esikoinen, kun perheeseen tulee uusi vauva.

Elämää, ei sen enempää

paita / Esprit, 
puolipotkarit / Tutta
Lauantai-ilta meidän perheessämme on nykyään kuin mikä tahansa muukin ilta, ja päiviä rytmittää Minean ruoka- ja nukkumisajat. Viikonloppuisin päivän kohokohta on monesti se, kun pääsee Prismaan tai Citymarkettiin pyörimään hyllyjen väliin ja kaupan kahvioon syömään pullaa seuranaan eläkeläiset. Arkena elämään jännitystä tuo sen pohtiminen, vaunuillaanko naapurin kanssa Valintataloon vai Siwalle. Myöskään Jyskän varastomyymälä ei ole huono vaihtoehto, varsinkaan jos haluaa ostaa ”jotain hieman erikoisempaa”. Tiistaipäivät rikkoo rutiinin, kun heti aamusta starttaa muskari ja iltapäivällä meno jatkuu vauvakerhossa. Keskiviikkoisin lähiostarilla kokoontuu perhekahvila, mutta sen vakituiseksi jäseneksi en vielä itseäni halua sanoa. Tätä on kotiäidin arki, ja viikonloppu, mutta hetkeäkään en vaihtaisi pois.

Ekoäiti, luomulapsi

Vielä raskaana ollessani vannoin, ettei minusta koskaan tulisi yhtä niistä niin sanotuista kantoliina-kestovaippa-äiteistä. Ihan sille linjalle en vielä ole lähtenytkään, mutta aika luomua meidän elämä tällä hetkellä on. Kokkailen soseita Minealle päiväunien aikaan, etsiskelen luomumessuja ja -kauppoja, ostan ruokaa lähiruokapiirin kautta, kantelen lastani naapurin kanssa vierekkäin rintarepussa eikä lapseni ole oikein koskaan syönyt tuttia tai tuttipulloa. Jotain entisestä mukavuudenhaluisesta minusta on kuitenkin jäljellä, koska en ole päässyt samalle aaltopituudelle kestovaippailijoiden kanssa ja siihen hommaan tuskin koskaan ryhdynkään.

Roope, 1

Minean ehkä tuleva poikaystävä Roope täytti tänään vuoden. Bileissä meno oli niin kova, että loppujen lopuksi Roope kompuroi sokkona ympäri olohuonetta, ja Minea kolautteli päätänsä lattiaan ja hieroi maissinaksua silmäänsä. Kaiken lisäksi juhlinta kesti kaksi päivää, ja vieraita kävi enemmän kuin reiluun sataan neliöön mahtuu.

Puolivuotias muru

mekko / KappAhl, 
body / H&M

Tänään meidän elämämme valo ja suurin rakkaus täytti puoli vuotta. Monet ihanat ystävät ja sukulaiset olivat mukana tätä juhlistamassa, ja mahtavat Australian kummit lähettivät kaksi lahjaa (avasimme toisen ”vahingossa” etukäteen) ja soittivat laulaakseen Minea-murulle dueton! Kuinka niitä kahta kaivataankin täällä Suomessa! Aluksi tuntui hieman liioitellulta leipoa lapsen puolivuotispäivän vuoksi, mutta eikö elämää, sen kestävyyttä ja ihanuutta voi juhlia aina silloin, kun siltä tuntuu.

Moni mietti tänään, miten aika onkaan mennyt niin nopeasti, kun Minea on piristänyt päiviämme jo puolikkaan vuoden verran. Minusta kuitenkin tuntuu, että viime puolivuotinen on ollut juuri sen pituinen kun puolillaan olevan vuoden kuuluukin olla. Onhan tähän aikaan kuulunut kaikenlaista: ensimmäiset kaksi viikkoa syödään ja nukutaan, seuraavat kuusi viikkoa kävellään ja jumpataan ympäri asuntoa iltaisin, kahden kuukauden jälkeen ihmetellään kääntymisen ihmettä, viisikuukautisena aletaan totutella aivan uudenlaiseen makujen maailmaan ja liikkumisen monipuolisuuteen, viisikuukautisena myös ihmetellään, miten yöheräämiset yhtäkkiä alkavatkin verottaa jaksamista päivisin. Tänään kaikki tuntui hyvältä, kun sai seurata pienen ihmisen suurta iloa. Aivan kuin Minea olisi ymmärtänyt tänään olevan hänen päivänsä.

Kakkuun tein kaksi eri täytettä: valkosuklaa ja mansikka. Lisäksi pohjat sivelin lemon curdilla ja päälle tein kinuskin. Helpot ja äärettömän herkulliset sämpylät valmistuu tällä reseptillä: Pomminvarmat sämpylät