Tulossa lasten synttärit

Sieltä ne jälleen tulevat, molempien lasten synttärit saman kuun aikana ja siinä välissä vielä omanikin. Harvoin tulee enää itselleen kakkuja leivottua, mutta lasten juhliin ollaan panostettu sitäkin enemmän. Yleensä annan molempien lasten itse päättää teeman, jonka ympärille synttärit suunnitellaan, eli lähinnä kakku ja koristeet ovat teeman mukaisissa sävyissä. Rakastan juhlien järjestämistä, eikä teemajuhlat mielestäni tarkoita aina sitä että rahaa palaa tolkuttomasti ja lapset kilpailevat kavereidensa kanssa, kenellä on hienoimmat juhlat. Meidän kohdalla teemaa toteutetaan askartelemalla paljon itse, kierrättämällä vanhoja omia tai ystävien koristeita ja leipomalla omin käsin. Tänä vuonna juhlat järjestetään muutenkin vähän pienemmin, molemmille yhdet kaverisynttärit ja sukulaisille yhteisjuhla.

Nooan teematoive vaihteli viimeisen kuukauden ajan niin että ensin lähdettiin liikkeelle merirosvoista ja dinosaurusten kautta päädyttiin robotteihin. Oikeastaan poika olisi ensin halunnut transformersit, mutta neuvottelemalla päädyttiin ihan tavallisiin robotteihin. Transformerseja meillä ei ole vielä katsottu ollenkaan eikä niitä löydy leluinakaan, joten ehkä se ei tällöin toimi myöskään synttäriteemana.

Nooan juhlia vietetään jo parin viikon päästä, Minean vasta helmikuun lopussa, mutta olemme jo samalla vähän ehtineet miettiä niitäkin. Minean toiveena on Littlest Pet Shopit yhdistettynä meriteemaan, mikä kuulostaa omasta mielestäni suoraan sanottuna lähes mahdottomalta toteuttaa. Kuvittelin voivani kaivaa vanhat pinkit koristeet esiin, vähän höystää niitä lilalla ja turkoosilla, mutta tänään Minea sanoi että mukaan pitäisi saada jotain vihreääkin. Ja olisi kuulema myös todella mahtavaa, jos äiti osaisi tehdä kakun kaksikerroksisena. Nooalle olin ajatellut ihan robotin muotoista kakkua (jos ikinä nyt tulen siinä onnistumaan!), mutta meri-pet shop-kaksikerroskakku ei kyllä herätä ajatuksia mihinkään suuntaan. Olisiko teillä heittää ideoita? Kaipailisin myös vinkkejä hyvistä juhlatarvikekaupoista sekä amatöörinä youtube-videoita siitä, kuinka levittää sokerimassa kakun päälle tasaisesti ja halkeilematta. Ehkä olisi syytä ainakin harjoitella jo etukäteen vai onko parasta vain suoraan ostaa kakut ammattilaiselta?

Kokemuksia Tapwellin mustista hanoista ja suihkuista

Monet teistä varmasti jo tietävätkin, että meiltä löytyy sekä Tapwellin mattamustia hanoja että suihkuja. Ne olivat yksi raksa-ajan viimeisiä päätöksiä, ja mietimmekin pitkään haluammeko panostaa mustiin suihkuihin, joita olimme jo alusta asti suunnitelleet kylpyhuoneisiin, vai säästäisimmekö pari tuhatta ja valitsisimme kromia. Ihan alkuperäinen ajatus oli asennuttaa kaikki hanat ja suihkut seinän sisään piiloon, mutta melko aikaisessa vaiheessa selvisi, että piilosuihkut mustana tulisivat meidän budjetille aivan liian kalliiksi. Vuosi sitten niitä taisi olla ainoastaan Volalla, ja itse suihkun lisäksi olisi pitänyt ostaa tai teettää seinäkotelo sekä maksaa ylimääräisestä työstä, jota piilosuihkun asennus teettää. Toki kokonaan seinän sisään asennettu putkisto tuo sekin omat riskinsä, sillä vesivahingot ei ole tällöin havaittavissa yhtä luotettavasti.

laatat: Betontech white

katto: kuusipaneli

Meidän lopullisesta valinnasta tuli jonkinlainen kompromissiratkaisu, sillä en saanut piilohanoja tai -suihkuja, mutta alakerran kylpyhuoneeseen valitsimme Tapwellin mustat suihkut ja keittiöön, kodariin ja alakerran vessaan mustat hanat. Yläkerrassa päätimme säästää vielä muutaman satasen ja laitoimme kaiken kromilla, ja hyvä niin sillä näin jälkikäteen se toimiikin siinä tilassa huomattavasti paremmin.

Mustissa hanoissa ja suihkuissa monia mietityttää se, kuinka hyvin musta pinnoite kestää aikaa ja kuinka pahasti kalkki näkyy arkisessa käytössä. Tässä ylemmässä kuvassa vessan hana on ollut kunnolla pyyhkimättä pidemmän aikaa, näin ollen voisi sanoa että tilanne on pahimmillaan. Kalkkia kertyy lähinnä vain alaosan kiinnitysrenkaaseen, mutta muuten mattamusta on melkeinpä jopa armollisempi kuin perinteinen kiiltävä kromi, jossa näkyy jokainen sormenjälkikin. Ja tietenkin pyyhkimällä tämäkin ongelma ratkeaa, kalkki kun irtoaa näppärästi sen poistoon tarkoitetuilla aineilla.

Suihkuissa kalkki näkyy vähemmän, ehkä jo siksikin että niitä käytetään harvemmin. Se mikä suihkuissa taas on ollut harmillista, on se kuinka nopeasti pinnoite on lähtenyt kulumaan. Ne kohdat, jotka käytössä osuvat jatkuvasti toisiinsa, ovat saaneet osumaa ja mustan pinnan alta pilkottaa pieniä määriä messinkiä. Pidike, johon käsisuihku asetetaan, on aavistuksen kulunut, niin kuin on käsisuihkun pääkin (tälle en tosin keksi syytä, sillä harvemmin sitä tulee kolisteltua yhtään mihinkään). Molemmista suihkuista on kulunut täsmälleen samat kohdat, ja suunnilleen saman verran, joten luulen että kuluminen yleensäkin keskittyy vain näille alueille. Omaa silmääni näin pienet jäljet eivät häiritse, mutta toki näin kalliiden suihkujen toivoisi toimivan täysin moitteettomasti.

En tiedä, valitsisimmeko samoja suihkuja enää uudelleen, niin monet rakentamisen aikaiset pakko saada asiat ovat muuttamisen jälkeen tuntuneet vähäpätöisemmiltä valinnoilta, joihin ei ehkä enää olisi valmis panostamaan samassa mittakaavassa. Hanat ottaisimme varmasti edelleenkin nämä nykyiset mustat Tapwellit, koska niiden hintaero kromisiin ei ollut merkittävä eivätkä ne pääse samalla tavalla kulumaan käytössä kuin suihkut.

Liian vihreä viherkasvi

Olen nauttinut niin täysillä aurinkoisista päivistä ja valokuvaamisen helppoudesta, siitä että töistä kotiin tullessa vielä saattaa pärjätä ilman valoja sisällä ja koti tuntuu jälleen avaralta ja valoisalta. Tykkään todella paljon kotimme vaaleista pinnoista, ja etenkin nyt kevän lähestyessä huomaan karsivani värejä pois ja tuovani tilalle valkoista, vaaleaa beigeä ja harmaata. Toisaalta rakastan myös kaikkia aistikkaan tummia koteja, joita näkyy sisustuslehtien sivuilla koko ajan enemmän, ja omaksi yllätyksekseni olen tainnut myöskin ihastua tummaan puuhun! Ongelmani onkin aina ollut se, että pidän niin monenlaisista tyyleistä, enkä voi sataprosenttisen varmaksi sanoa, mikä on kaikkein eniten mieleeni.

Yläkerta on vielä jäänyt vähemmälle huomiolle, koska olohuone on se tila, jota itsekin tulee eniten katseltua. Sen tulee olla kunnossa ihan ensimmäisenä, yleensä myös aloitan siivoamisen tästä huoneesta. Muutama talja saa vielä pakkaspäivien ajan olla penkkien lämmittäjinä, mutta muuten yleisilme meillä on jo kevättä kohti. Hain viikonloppuna uuden viherkasvinkin piristämään yksivärisyyttä, mutta nyt olenkin miettinyt, valitsinko kuitenkin liian vihreän yksilön. Naureskelin jo instassakin ajatukselle liian vihreästä viherkasvista, mutta olen ihan varma että teistäkin löytyy niitä, jotka tasan tietävät mitä tarkoitan. Muut kasvit, useimmiten myös leikkokukat, joita meillä on tällä hetkellä ovat sävyltään joko hyvinkin harmahtavia tai tummanvihreitä. Yksi ihan erityisen pirtsakan vihreä kasvi ei oikein meinaa sulautua joukkoon, mutta taidan ratkaista asian hakemalla kaveriksi jonkun toisenkin, ihan yhtä vihreän viherkasvin.

Todellisuudessa valitsin juuri tämän kultapalmun siksi että se oli edullisin näistä vähän korkeammista viherkasveista. Olen tähän saakka saanut kasvit pysymään suht hyvin hengissä, mutta joulun aikaan tapahtui repsahdus, ja kolme lemppariani kuihtuivat. Koska en ole koskaan ollutkaan mikään viherpeukalo, olen ollut suorastaan hämmästynyt, että kasvit pysyivät käsissäni hengissä näinkin pitkään, mutta fakta on se, etten koskaan raaskisi maksaa viherkasveista kovin isoja summia. Pari, kolme kymppiä on maksimi, tällöin harmitus ei ole niin suuri kasvin kuihtuessa.

Ennen kuin ehdin rynnätä kaupoille hakemaan lisävahvistuksia viherkasvikokoelmaani (tuskin sitä voi kummoiseksi kokoelmaksi kutsua, meiltä kun löytyy enää tasan kolme kasvia!), olisi tosi kiva kuulla teidän mielipiteitä. Olohuone kasvin kanssa vai ilman? Ruukku nyt ainakin pitäisi vaihtaa vähän pehmeämmän väriseen, mutta siirränkö samalla koko palmun johonkin muuhun huoneeseen? Ja miten teillä muuten viherkasvit näkyy sisustuksessa?

Talvivaatteita jemmaan

Tämä käsillä oleva talvi pistää ensi viikolla vasta parastaan (tai ennemminkin pahintaan) ja itselläni on mielessä jo seuraava talvi. Ja pakko sitä on tässä vaiheessa jo ajatellakin, mikäli toivoo tekevänsä aleista löytöjä tulevan talven varalle. Nettikauppojen alet alkaa olla suurimmaksi osaksi koluttuja, koot ovat huvenneet ja jäljelle on jääneet vain valikoiman pienimmät koot ja toisaalta myös ne jätti-isot. Useimmat vaatemerkit alkavat tässä vaiheessa jo mainostaa kevätmallistoaan, mikä tietenkin aiheuttaa sen, että kaikki muu alkaa tuntua aavistuksen nuhjuiselta, vanhentuneelta ja liian nähdyltä.

Myönnettäköön, että itse olen todella laiska selaamaan naistenvaatteita nettikaupoista, sillä valikoimat on suosituimmissa kaupoissa niin jättimäiset, että ihmisellä tulisi olla joko tietty tuote mielessä, jota etsiä tai sitten viikko aikaa käydä kaikki vaihtoehdot läpi. Niinpä olen siirtynyt käyttämään pääasiassa HM:n vaatteita, koska Jyväskylän kivijalkaliikkeiden kirjo ei ole mikään suuri. Ja sitten on ne alet. Ja alekoodit. Kivijalasta alennuksia irtoaa hyvällä tuurilla kahdesti vuodessa, toisinsanoen juhannuksena ja joululoman välipäivinä, kun taas nettikaupat tarjoavat alennuskoodejaan jatkuvalla syötöllä. Vaikka kuinka toivoisin kuuluvani siihen periaatteen naisten joukkoon, jotka omalla ostokäyttäytymisellään säilyttävät kaupungit ja kylät eloisina, joudun lopulta kuitenkin äänestämään lompakollani. Kun valittavana on jotain vähän laadukkaampaa ja ekologisempaa nettikaupasta tai samalla hinnalla laaduttomampaa kivijalasta, ei itseni tarvitse kovin kauaa miettiä, kumman vaihtoehdon puoleen kallistun. (plus ne kivijalasta hankitut henkkamaukat)

Lapsille olen useimpina talvina ostanut jemmaan jo seuraavan vuoden vaatteet ihan vain siitä syystä, että kahden lapsen talvikamppeet maksavat niin tolkuttoman paljon. En ole valmis tinkimään hyvä laatu+ulkonäkö -yhdistelmästä, joten lasten toppakamoihin saisi normaalihinnalla helposti menemään tonnin verran per talvi. Kun taas jaksaa nähdä vähän vaivaa tähän aikaan vuodesta ja kyttäilee nettikauppojen aleprosentteja, voi tehdä hyviäkin löytöjä ja säästää satasia. Niin kuin itse tein tälläkin kertaa, kun löysin Nooalle mustan Mini Rodinin parkatakin puoleen hintaan ja ihanaakin ihanamman vihreän pingviinihaalarin -30% alella. Rottahaalarin ostin jo viime vuonna Minealle, mutta kun tyttö ei sitä suostunutkaan ottamaan käyttöön, jätin sen odottelemaan Nooan kasvamista. Vielä toppahousut ja takki tai haalari Mineallekin niin tilanne alkaa täällä olemaan melko hyvä!

Monet teistäkin varmasti tietävät, kuinka vaikeaa voi olla lasten kasvun ja sitä myötä vaatekokojen ennustaminen, mutta itse olen todennut sen helpoksi silloin kun luottaa saman valmistajan vaatteisiin. Enää meidänkään lapset ei kasva niin kovaa vauhtia, että ehtisivät ylittää puolessa vuodessa kahta vaatekokoa, joten joka talvelle olen etukäteen ostanut yhden koon edellistä talvea isomman haalarin tai takin. Toistaiseksi ainakin se on toiminut, vaikkakin osa vanhoista vaatteista voi Minealle sopia vielä vuodenkin jälkeen, jos vaate on alunperin ostettu vähän reilumpana. Tällöin edellisen kauden topan voi jättää kakkosvaatteeksi ja uuden pitää ”parempana” haalarina tai takkina.

Tämän lopputalven kiireellisin hankinta meikäläisellä todellisuudessa olisi löytää itselleni ulkoilutakki. Tai jopa kaksikin. Tarvitsisin pidemmän mallisen parkatakin koville pakkasille sekä urheilullisemman lenkkeilytakin. Huvittavaa asiassa on se, etten itselleni raaski ostaa kahden sadan euron takkia, puhumattakaan kahdesta, vaikka lapsiin olen valmis panostamaan ties kuinka paljon. Tämä talvi on tullut kuljettua HM:n kolmen kympin takissa, ja naulakossa toisena vaihtoehtona on samaisen putiikin 35€ maksanut villakangastakki. Toppahousunikin on äitiyshousut ajalta jolloin odotin Nooaa, koska muita ei yksinkertaisesti kaapistani löydy. Kuinka niin me äitit usein unohdamme itsemme pienlapsiarjen pyörityksessä?

Kotipäivä

Täällä keventyi kertaheitolla arjen pyörittäminen vielä entisestäänkin, sillä tänään on koko päivä mennyt yhtä lyhyttä kauppareissua lukuunottamatta sisätiloissa. Molemmat lapset nukkuivat vähän huonosti viime yönä, ja Nooan kömpiessä meidän viereen huomasin, että poika on tavallista lämpimämpi. Aamu sujui sitten niin nuhaisissa merkeissä, että katsoin parhaaksi jäädä laaten kanssa kotiin. Tuolla kymmenen asteen pakkasessa ja kovassa tuulessa on vaikeuksia itsenikin tareta, joten päiväkodin ulkoilut olisi olleet lähes mahdottomuus kummallekaan lapselle tänään.

Lapset on siinä kyllä erityisen ihmeellisiä, että huonommallakin ololla he jaksavat touhuta lähes samalla energialla kuin normaalistikin. Lähetin jo aamusta Nikollekin töihin videota Nooasta joka tanssii kaivinkoneesta tulevan musiikin tahdissa kuin mitään kuumeilua ei olisi ollutkaan. Yritin saada lapset pysymään rauhallisemmissa hommissa, pelattiin paria peliä, väriteltiin ja piirrettiin ja  katsottiin lastenohjelmia. Minea sai joululahjaksi Hatchimals-kaksoset, joita niitäkin hoidettiin tänään. Minean lahjalistalla oli jo viime vuonna Hatchimals, mutta koska silloin jätin munan ostamatta, päätin hankkia sellaisen täksi jouluksi, kun Minea toistamiseen toivoi sitä. Kovin onnistuneeksi tätä ostosta ei voi kuitenkaan sanoa, koska Hatchimalseilla leikkiminen kiinnosti ainoastaan niin kauan kun otuksilla oli kasvuvaiheita edessä. Nyt kun ne ovat täysikasvuisia, ei Minea ole kaivanut kumpaakaan esiin viimeiseen pariin, kolmeen viikkoon.

Minea nukahti tänään tv-huoneen sohvalle jo kauan ennen nukkumaanmenoaikoja, joten päätettiin että huominenkin on lapsille vielä vapaapäivä. Käymme Nikon kanssa vuorotellen töissä pyörähtämässä puolikkaan päivän, näin kummankaan työt ei ehdi kasaantua kohtuuttomasti. Todella kätevä systeemi, suosittelen jos vain mahdollista.

Toivottavasti te olette säilyneet pahemmilta taudeilta! Niin moni on sanonut, että tavalliset flunssatkin on tällä hetkellä harvinaisen sitkeitä, joten pidän peukkuja että tämä sairastelu menee yhtä nopeasti ohi kuin alkoikin

Rytmiä hakemassa

Jotenkin blogi on nyt vähän päässyt laiskistumaan, mikä johtunee varmastikin siitä että myös allekirjoittanut on täällä voinut edelleen hyvin laiskasti. Tänäänkin istuin Minean jumpan aikana puolitoista tuntia pukuhuoneessa tekemässä työhommia ja samalla mussuttamassa suklaapatukkaa. Toinen, ja ehkä myös parempi, vaihtoehto olisi ollut lenkkeillä tunnin verran ja jättää työt myöhempään iltaan, mutta kummasti viime aikojen teemana on ollut valita se kaikkein iisein reitti, oli kyse sitten siivoamisesta, lenkkeilystä tai ruoanlaitosta.

On muuten ihme juttu, mutta joululomalta palaamisen jälkeen on töissä väsyttänyt paljon enemmän kuin yhtenäkään syksyn pimeimmistä päivistä. Mistähän sekin johtuu? Olisiko ehkä siitä, että pimeään aikaan kahden viikon loma sekoittaa rytmit jo niin pahasti, että töihinpaluu on vaikeampaa kuin esimerkiksi kesäloman jälkeen, jolloin on täynnä auringon tuomaa energiaa. Tilasin jo ennen joulua ison paketillisen erilaisia vitamiineja itselleni, mutta kappas vaan, siellä ne edelleen odottelee avaamattomina kaapissa. Kertonee jotain meikäläisen saamattomuudesta, vai mitä!

Yksi juttu sentään löytyy, mihin on tullut panostettua ihan arkenakin. Olen nimittäin yrittänyt siirtää viikonloppufiilistä arkiaamuihin tekemällä astetta parempia aamupaloja ja lounaita töihin mukaan. En muista milloin olisin viimeksi vienyt eväitä töihin, sillä jos en käy lounaalla, en yleensä syö työpäivän aikana mitään (keksejä ja suklaata lukuun ottamatta). Siksi onkin suorastaan ihme, että tänäänkin yllätin itseni aamulla seitsemältä keittiöstä paistamasta halloumia ja pinjansiemeniä, ja se jos mikä pelasti koko päivän. Ehkä tästä voisi vielä tulla tapa, auttaisi ainakin vähentämään herkkujen syöntiä kun suklaan tilalla olisi ihan oikeaa ruokaakin.

Uskon vakaasti että kyllä tämä vielä tästä. Kunhan ensin saan miellessä pyörivät pari työjuttua saatettua päätökseen ja mikäli ilmat taas lämpenisivät, niin raahautuisin jälleen lenkillekin. Kiinnostaisiko teitä muuten lukea Minean voimisteluharrastuksesta? Tai toki saa esittää muitakin toiveita, jos jokin postaus olisi erityisen mieluinen (liukuovet on jo asialistalla!).

Laiska alku vuodelle

Enpä tiedä, onko siellä kellään muulla tätä samaa, mutta omalta osaltani tämä vuosi on pyörähtänyt liikkeelle hyvinkin laiskasti. Olihan tässä kaikenlaisia suunnitelmia erilaisten projektien suhteen, mutta mikään niistä ei ole ottanut tuulta alleen, ihan vain koska motivaatio on vielä hukassa.

Myös vuoden ensimmäinen työviikko on ollut hieman takkuinen, mutta siitä saan syyttää ainoastaan itseäni ja liian pitkälle valvottuja iltoja (öitä siis!). Loman kello kahden pintaan nukkumaan rytmin jälkeen on vain niin vaikeaa saada itseään unille siihen aikaan, että jaksaisi vähän ennen seitsemää olla pirteänä ylhäällä. Ja toisaalta, luulen että rytmin muutos jo itsessään ottaa oman aikansa, menin sitten nukkumaan ajoissa tai en.

Lapsilla on heilläkin ollut omat taistelunsa, sillä muutokset hoitopaikan ryhmäjaoissa on saanut aikaan sen, että ne hoitoon menemisen hankaluudet, joiden karkottamiseksi taisteltiin koko pitkä syksy, ovat jälleen palanneet ainakin osittain. Lapset eivät enää näe hoitopäivän aikana toisiaan käytännössä ollenkaan, ja toiveista ja valituksista huolimatta Nooa joutui eri ryhmään myös tärkeän parhaan ystävänsä kanssa. Aiemmin reippaasti hoitoon jäävä poika onkin nyt aamut itkua tihrustava ressukka, joka niin kovasti yrittää pidättää kyyneliä päiväkodin ovella, jotta hoitoon jääminen olisi itselleen edes hitusen helpompaa. Jos olen aikaisemmin ollut päiväkotivastainen mielipiteissäni, niin tämän jälkeen voin varmasti todeta olevani sitä entistäkin enemmän.

Molempien lasten syntymäpäivät lähestyvät hurjaa vauhtia, ja niitä pitäisi jo alkaa suunnittelemaan, mutta luulen juuri nyt tarvitsevani yhden perheviikonlopun, jolloin ei tarvitse tehdä mitään. Tämä viikonloppu se ei taida olla, sillä Nikolla onkin reissu tiedossa, ja me ollaan lasten kanssa kotivahteina, ja lisäksi pari työhommaa odottelee to do listalla. Viikko ei kuitenkaan ole kokonaan epäonnistunut, sillä viikon parhaimpana Nooa aloitti tänään elämänsä ensimmäisen jumpan, ja poika oli siitä niin innostunut, että itsellekin palasi usko parempaan loppukuuhun. Saattaisin viikonloppuna jopa innostua karsimaan kotoa vähän talvea pois ja lisätä tilalle raikkaampia kevätjuttuja. Vai onko vielä liian aikaista hempeille, vaaleille väreille? Olo on ainakin enemmän hempeä kuin räsikyvä, sillä maanantaista saakka olen vain odottanut sitä että vihdoin viikonloppu taas saa unohtaa aikataulut ja lorvia pulkkamäessä puolet päivästä. Suunnitelmiin saattaa myös kuulua Netflix, mutta lupaan nukkua paremmin kuin tällä viikolla tähän mennessä.

Kivaa tekemistä lasten kanssa

Kaupallinen yhteistyö Leikkien kanssa

Sinne se kahden viikon loma meni, töihinpaluu oli eilen aamulla auttamattomasti edessä, ja seuraavan kerran meillä lomaillaan vasta (vai jo?!) joskus helmi-maaliskuun vaihteessa talvilomafiiliksissä. Hoidon aloittaminen pitkän lomailun jälkeen on ollut lapsilla ymmärrettävästi vähän takkuista, mihin varmasti vaikuttaa myös se että lomalla sai olla niin vapaasti ja rennosti, ja silti kivaa tekemistä oli joka päivä. Olemme lasten kanssa samaa mieltä siitä, että lomailun parasta antia oli loistavat säät ja niiden mahdollistamat pulkkailuhetket sekä kotona yhdessä vietetty laiskotteluaika, muun muassa pelaillen.

Meille tupsahti juuri sopivasti parisen viikkoa ennen joulua paketillinen Leikkien leluja ja pelejä, joita sitten hyvin ahkerasti lomalla käytettiinkin. Itse olen ehkä vähän huono leikkimään siinä mielessä, etten millään jaksaisi kauaa istua puhuttamassa barbeja, pet shoppeja tai mitään muitakaan nukkeja ja eläimiä, mutta taas kaikki vähän toiminnallisempi on mieleistä puuhaa. Kasailen tosi mielelläni palapelejä, ajelen autoradalla, rakennan legoilla tai pelaan, ja onneksi meillä myös lapset useimmiten innostuu näistä samoista jutuista.

Leikkien on tuotemerkkinä minulle jo ennestään tuttu, sillä tamperelainen Leikkien ei ainoastaan myy verkkokaupassaan leluja, pelejä ja kirjoja, vaan kuka tahansa voi tilata omaan kotiinsa, perhekahvilaan tai miksei vaikka päiväkotiinkin Leikkien-esittelijän. Ensimmäistä kertaa tutustuin näihin opettavaisiin leluihin perhekahvilassa aikoinaan Minean kanssa, silloin kotiin tuli tilattua muutama peli ja joitakin puisia leluja. Myöhemmin Leikkien on tullut tutuksi myös ystävien lasten lelujen ja pelien kautta, ja jonkun pelin olen meille ostanut käytettynäkin. Hyvää näissä ei ole siis ainoastaan se, että taustalla on kotimainen yritys, joka on voittanut vuoden peli ja vuoden lelu -palkintoja tuotteillaan, vaan myös se että ne kestävät isältä pojalle.

Meille valitsin Leikkien-pelejä, joista olin jo ennakkoon kuullut pelkkää hyvää tai jotka vaikuttivat lasten mielestä mielenkiintoisimmilta. Hyviä vaihtoehtoja olisi ollut vaikka kuinka, mutta lopulta päädyimme niihin, joissa on molemmille lapsille haastetta oman ikätason mukaan. Ja tosiaan, sama peli tai leikki sopii niin 2- kuin 5-vuotiaallekin, eri haastetasoja on mukana nimittäin juuri sopivasti. Esimerkiksi tuo kuvissa näkyvä Match Madness hahmottamispeli on koukuttanut yhtä pahasti Minean kuin meikäläisenkin, sillä kaikkein vaikeimmat kortit (ja ehkä osa vähän helpommistakin!) tarjoaa pohdittavaa ihan kaikille. Pelin ideana on siis viiden palikan avulla saada mahdollisimman nopeasti muodostettua kortissa näkyvä kuvio. Kaikilla pelaajilla on samanlaiset viisi palikkaa, mutta ongelma on se, ettet koskaan tiedä miten päin palikoita tulisi laittaa ja mitkä kaksi kuviota kannattaa laittaa mistäkin palikasta. Tämä on peli, jota suosittelen ihan erityisesti perheen yhteiseksi puuhaksi!

Nooan lemppareiksi on osoittautuneet Smartmax-palikat ja Castle Logix -logiikkalinna, jossa seitsemällä puisella palikalla tulee rakentaa vihon kuvien kaltainen linna. Vihosta löytyy eri taitotasoja helposta experttiin, ja toki palikat toimii leikeissä ihan sellaisenaankin. Ehkäpä vielä näitäkin isompi suosikki molemmille on Mad Mattr taikamassa, jolla meillä on nyt leikitty ihan vähän väliä. Massa on ikään kuin taikahiekan ja muovailuvahan yhdistelmä eli venyväistä, helposti muotoiltavaa massaa, joka ei jätä tahmaisia jälkiä käsiin tai tekstiileihin. Me olemme leiponeet erilaisilla muoteilla kakkuja, leipiä ja muffinsseja, tehneet vaikka millaisia ukkeleita, pyöritelleet massan palloiksi ja pelanneet sillä korista, muotoilleet itsellemme tekoneniä, pitäneet massaa nukkejen ruokana ja melkein mitä tahansa mieleen on juolahtanut. Tässä hommassa ihan oikeasti vain mielikuvitus on rajana!

Eikö kuulostakin aika hauskalta? Uskallan suositella melkeinpä ihan kaikkia Leikkien leluja ja pelejä, sillä itselleni ei ole vielä osunut eteen yhtäkään sellaista, josta lapset ei olisi tykänneet. Muistan perhekerhoon kutsuilta ostetun puisen krokotiili-vetolelun olleen yksi kaikkien aikojen suosituin lelu, johon oli jatkuvasti joku jonottamassa vuoroaan. Myös hauskat matkapelit on olleet suosittuja, samoin kaikki puiset autot ja eläimet. Yllärinä vielä joku teistäkin pääsee testaamaan jotain näistä opettavaisista Leikkien leluista tai peleistä, sillä huomenna instatililläni starttaa arvonta. Käyhän siis samantien klikkaamassa itsesi minishowblogi-tilin seuraajaksi, ja voita lapsellesi hauska palkinto!

Lomahaaveita

Viikonloppu oli melko huikea, eikä vähintään siksi että pääsin näkemään yhden upeimmista kodeista livenä. Ilta venyi ystäväporukalla pitkäksi ja tänään on väsyttänyt ihan kunnolla, mutta kaikki se maha kippurassa nauraminen oli ehdottomasti sen arvoista. Huominen lomanjälkeinen työpäivä tulee varmasti olemaan hieman takkuinen, mutta seuraava viikonloppu otetaan sitten taas pelkän levon ja latautumisen kannalta. Toisaalta tuntuu että kaksi viikkoa on kulunut aivan liian nopeasti, ennen kuin ehdin tehdä juurikaan mitään ihmeellistä, ja toisaalta taas työt ovat unohtuneet niin hyvin, että aloittaminen on jo pelkkänä ajatuksenakin vieras.

Tänään taivaalla näyttäytyi jälleen pitkän ajan jälkeen aurinko, ja yllätin itseni haaveilemasta rantalomasta. Viime kesän viikko Mallorcalla oli lasten ensimmäinen yhteinen aurinkoloma, ja vaikka molemmilla tuntui välillä olevan vähän kotikaipuutakin, niin tuo viikko oli ihanan rentouttava kaiken kaikkiaan. Olen itsekin vähän enemmän koti-ihmisiä kuin mikään maailmanmatkaaja, varmaan suurimmaksi osaksi siksi, ettei meidän perhe äitini lentokammon takia koskaan matkustanut lentäen mihinkään. Olisi kuitenkin ihana voida tarjota omille lapsille mahdollisimman monenlaisia elämyksiä jo pienestä alkaen, matkustella, touhuta paljon arkenakin ja harrastaa. Pienten lasten kanssa tekeminen ja liikkuminen on aina astetta hankalampaa, ja usein voi olla helpompaa jäädä kotiin kuin lähteä mihinkään, mutta silti se ei saisi olla syynä jättää tekemättä kivoja asioita. Sama koskee matkustamista. Vaikka kaupunkiloma aikuisten kesken on huomattavasti stressittömämpi vaihtoehto, on matkustaminen lasten silmin ihan yhtä avartavaa.

Olen lähdössä ystäväni kanssa heti kesäloman alussa Lontooseen pidennetylle viikonlopulle, mutta aloin nyt ihan tosissaan pohtimaan, pitäisikö kesälle etsiä myös edullista perhelomaa. Meillä on kesällä edessä pihan laittamista, joten kaikki ylimääräinen raha on varmasti kiinni siinä projektissa, mutta jos sattuisikin löytämään jonkun edullisen loman näin ”ajoissa” varatessa. Nopeisiin lähtöihin en luota, sillä meillä on jo pidemmän aikaa ollut haaveena Kroatia eikä sinne ole sopivia nopeita lähtöjä ollut koskaan tarjolla. Lapsiystävälliset hotellit ovat muutenkin yleensä täyteen buukattuja jo hyvissä ajoin.

Päätin olla innostumatta ajatuksesta liikaa, sillä todellisuus voi hyvinkin olla se ettei rahat yksinkertaisesti riitä mihinkään ylimääräiseen, mutta ehkä muutamia matkasivustoja voisi silti kurkata? Ehdottomasti kivoin ja aidosti rentouttava tapa matkustaa olisi vuokrata pienehkö talo yhdessä jonkun ystäväperheen kanssa, jolloin lapsilla olisi leikkiseuraa eikä aikuistenkaan tarvitsisi olla kymmeneltä hotellilla nukkumassa. Onko teillä kokemusta talojen vuokraamisesta? Mitä kautta homma hoitui ja tuliko loma perinteistä pakettimatkaa edullisemmaksi? Kokemuksia Kroatiasta otetaan myös ilolla vastaan!

Pari Netflix-vinkkiä

Viimeiset lomapäivät starttasivat meillä vähän yllättäen niin että Niko lähtikin lasten kanssa koko viikonlopuksi Lahden seudulle, ja minä jäin kotiin ihan itsekseni. Tehtävälistalla on pestä lasten ulkovaatteita valmiiksi maanantaita varten, tehdä vähän työhommia ja huomenna ollaan ihastelemassa kaverin vastavalmistunutta upeaa kotia. Tämän illan olen ottanut enimmäkseen nollauksen kannalta, katsonut useamman tunnin putkeen Netflixiä ja ihmetellyt lumen sulamisesta kuuluvaa ropinaa. Itselläni on parhaillaan menossa the Crownin viimeiset jaksot, ja seuraavaksi taidan aloitella Netflix-uutuuden La Manten. Vieläkö olette ehtineet katsoa yhtään jaksoa? Onko ollut mielenkiintoinen? Nythän on muuten myös Sillan uusi ja samalla viimeinen kausi menossa Ylellä, sitä suosittelen!

Dark on futuristinen saksalainen jännäri, joka tupsahti Netflixiin ihan vasta äskettäin. Jossain todettiin osuvasti, että sarjaa on vaikea katsoa, mutta silti sitä on pakko katsoa. Pienessä kylässä katoaa lapsi, jonka myötä tapahtumien ketju, menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden sekoittuminen tuo yhteen neljä perhettä, ja mysteeri alkaa vähitellen avautua. Itse mietin jossain vaiheessa, onko Dark jopa liian scifi omaan makuuni, mutta niin ajattelin myös Stranger Thingsistä ja silti katsoin sen loppuun, ja tykkäsin. Dark on saanut yleisesti todella hyviä arvosteluja, ja kakkoskausi on jo luvattu ensi vuodelle, joten suosittelen antamaan sarjalle mahdollisuuden.

Englannin kuningasperheen vaiheita seuraava the Crown sai toisen kautensa – ja onneksi se on ollut ihan yhtä loistava kuin ensimmäinenkin. Sarjaa seuratessa tulee samalla kerrattua historian tapahtumia, ja ainakin itse olen huomannut useampaan kertaan googlaavani lisätietoa jostakin sarjassa esiin tulleesta asiasta. Jos et siis ole vielä katsonut ensimmäistäkään jaksoa, niin tee se pikimmiten, ihan vaikka jo historiaakin kerrataksesi.

Vielä vinkkinä, että muutama suosikkisarja on saanut uusia kausia joulukuun aikana. Black Mirrorin 4. kausi on nyt katsottavissa, ja vaikka se ei puolessa välissä ainakaan ole vielä luvannut ihan niin suuria kuin aiemmat kaudet, niin ajateltavaa se silti tarjoaa. Jokainen jakso on täysin oma, irrallinen tarinansa, jossa maalaillaan kauhukuvia siitä, kuinka pitkälle teknologia voi meidät viedä. Toinen yleisön suosikki, American Horror Story, sai viimein Netflixiin 6.kautensa nimeltään Roanoke. Maailmalla tämä on nähty jo aikaa sitten, mutta mattimyöhäisenä meikäläinen aloittelee kautta vasta nyt yhdessä Suomen Netflixin kanssa.

Kuvat: Netflix

Edessä uusi vuosi

Uuden vuoden aatto oli todella jees, rento vaikkei ehkä niin kovin rauhallinen, kuitenkin mieleenpainuva ja sopivasti arjesta poikkeava. Lasten kanssa juhliessa aina mukana on tietynlainen rutiini ulkoiluineen ja lounasaikoineen, mutta juuri sen takia onkin huippua saada ystäviä yökylään, jolloin aikuisten yhteinen aika voi alkaa siitä kun lapset on menneet nukkumaan. Jos enää jaksaa valvoa siis.

Tänä vuonna meidän uuteen vuoteen kuului paljon ulkoilua, vielä enemmän lautapelejä, helppoa ja hyvää ruokaa, yllättävän vähän jälkiruokaa ja muutama raketti. Aika lailla juuri niitä asioita, joita toivoinkin. Kun kaikki suunnittelu ja ylimääräinen panostaminen jäi pois, pysyi kamerakin melko tiiviisti kaapissa viikonlopun ajan. Ihan kuin kaikki vähänkin erikoisempi tulisi herkemmin ikuistettua kameralle, vaikka vuosien päästä ehkä kaipaakin ihan niiden tavallisten asioiden muistelua. Ehkä sanonta suutarin lapsilla ei ole kenkiä pitää aika hyvin paikkansa, sillä harvemmin sitä jaksaa enää kaivaa kameraa esille ihan huvin vuoksi, jos ensin on kuvannut blogia varten. Onneksi arki ja blogi sekoittuvat edes jollain tapaa omassa blogissani, vaikka toki lasten touhuja voisi ikuistaa vieläkin enemmän. Muistan kuinka oma äitini heilui ihan kaikkialla kamera kaulassa kun me olimme lapsia – isälläni taas oli videokamera, johon vielä varmuudeksi videoitiin samat tilanteet.

Kuvasaldon lisäksi tänä vuonna aika köyhäksi jää myös uuden vuoden lupausten määrä. Sitä varmaan oppii vanhentuessaan koko ajan rennommaksi eikä enää vaadi itseltäänkään mitään yliluonnollisia suorituksia, se riittää jos tekee sen mihin inspiraatio ja jaksaminen antaa periksi. Edellinen vuosi meni osittain raksavuodesta toipuessa, mutta luulen kevään koittaessa energiatasojen nousevan ainakin sen verran, että kaikenlaiset projektit jälleen innostaa, vaikkei niitä olisikaan kirjannut uuden vuoden lupauksiksi. Onko teillä tapana tehdä lupauksia? Ja jos on, niin oletteko koskaan saanut pidettyä niitä?

Kaiken valvomisen jäljiltä omat rytmini on niin sekaisin, että tänäänkin koko aamupäivä meni syödessä ja sohvalla maatessa, ja vasta illalla jaksoin aktivoitua kotihommien kanssa. Lapset on nyt jaksaneet tosi kivasti puuhailla saamiensa joululahjojen kanssa, mikä on ihan erityisen hyvä homma, sillä ulkoilua lukuunottamatta Nooa ei haluaisi juuri muuta tehdä kuin tuijotella lastenohjelmia. Leluja on meillä ripoteltuna vähän ympäriinsä, keittiön penkistä löytyy koristeline, yläkerran aulassa on autorata ja tv-huoneen sohvan alla on aina vähintään viisi pikkuautoa. Uusin suosikki niin lapsilla kuin aikuisillakin on lautapelit, ja niitä tässä onkin pelattu kuukauden sisään paljon enemmän kuin koko aiempana vuotena yhteensä. Aikuisille ostin Rummikubin (suosittelen!) ja lapsilla on pino yhteistyön merkeissä saatuja lauta- ja seurapelejä. Huomenna ajateltiin taas nostaa yksi kortti Aikalaatikosta, saapa nähdä päästäänkö heti aamusta pulkkamäkeen, askartelemaan vai jotain ihan muuta.

Mahtavaa vuotta 2018! Tehdään tästä vuodesta vähintään yhtä hieno kuin edellisestä!

Kuluneen vuoden top5

Tykkään lukea bloggaajien listauksia vuoden suosituimmista postauksista, ihan yhtä kivoja on koosteet joihin on kasattu vuoden jokaiselta kuukaudelta tärkeimmät tapahtumat. Selailin tässä ihan vasta äskettäin omiakin vanhoja koonteja mm vuodelta 2016 sekä vielä vanhempaa vuoden 2015 koostepostausta, ja vaikka tänä vuonna olisi ollut kiva muistella vuotta myös kuukausi kuukaudelta, päädyin kokoamaan kuluneen vuoden top5 -listan. Tässäpä olisi siis viisi kaikkein luetuinta postausta vuodelta 2017, suurin osa ehkä ennalta-arvattavia mutta on siellä yksi yllättäjäkin.

Täydellinen kesäolohuone

Ensimmäisten kesäkelien koittaessa Niko nikkaroi meille vanhoista lankuista harmahtavan sävyisen puuterassin – siitäkin huolimatta, että alunperin suunnitelmissa oli tehdä koko terassi betonista. Pihaa ei tullut muuten laitettua, mutta halusimme terassille jotain viihtyisyyttä, ja kuin tilauksesta tuli yhteistyö Jyskin kanssa ja samalla sohvakalusto terassimme toiseen nurkkaukseen. Postaus terassin sohvaryhmästä nousi koko vuoden luetuimmaksi eikä mikään ihmekään, Levanger-sohvista tuli varmasti useampi kymmenen kyselyä teiltä lukijoilta.

Mansikka-valkosuklaakakku

Tämä ohje herkulliseen mansikka- valkosuklaakakkuun on joka vuosi suosituimpien listalla, mutta silti olin yllättynyt, että se yhä edelleen nousee näin suosituksi. Kakku leivottiin aikoinaan Minean 3-vuotissynttäreille eli silloin, kun Nooa oli ihan vasta juuri syntynyt.

Uutta Minean huoneessa

Kolmossijalta löytyy postaus, jossa esittelen Minean uuden diy-parvisängyn. Sänky on edelleenkin yksi kotimme suosikkihuonekaluista, joten se jos mikä ansaitsee paikkansa listalla. Parvisänky taitaa olla meillä monen muunkin suosikki, sillä yllättävän usein lasten leikit levitellään joko ylä- tai alasänkyyn.

Päivityksiä Nooan huoneessa

Postaukset lastenhuoneista selkeästi kiinnostaa, sillä suosituimpien listalle pääsee myöskin teksti, jossa esittelen muutamia päivityksiä Nooan huoneesta. Olimme vihdoin saaneet työtason porailtua seinälle ja yleisilme huoneessa vaihtui muutenkin takaisin mustavalkoisempaan. Vaikka jotkut olivatkin sitä mieltä, ettei huoneessa näy värit ja lelut riittävästi, niin huoneen omistava pieni mies on ollut omaan tilaansa oikein tyytyväinen.

Mikrosementin asennus itse

Olisin kuvitellut, että mikrosementti pääsee vuoden luetuimmaksi postaukseksi, tai vähintään kakkoseksi, mutta mikrosementin asennus itse on listan numero vitonen. Toivottavasti vinkeistä on ollut mahdollisimman monelle hyötyä, olen yrittänyt parhaani mukaan jakaa vastauksiani aiheesta myös yksityisviesteillä. Jos jollain on lattiamateriaali siellä juuri nyt harkinnassa, niin todettakoon, että mitään muuta lattiaa en voisi meille edelleenkään ajatella – Niko taas sanoo, ettei koskaan enää voisi ajatella uudelleen tekevänsä mikrosementtiä näin isolle pinta-alalle.

Sisustus siis näyttäisi kiinnostavan selkeästi eniten, ja hyvänä kakkosena tulee erilaiset reseptit. Mitä ensi vuonna sitten on tiedossa? Heti ensi viikolla aion vihdoin ja viimein kertoa hieman meidän itse tehdyistä liukuovista, myös lastenhuoneisiin on suunnitteilla pieniä lisäyksiä ja tietenkin kotona sisustellaan pienissä määrin aina. Isompia hankintoja tuskin tehdään (ehkä pari valaisinta ja olohuoneen pöytä), mutta ihan tavallista arkea on tulossa hiukkasen verran tätä vuotta enemmän. Kevään koittaessa otan myös tavoitteen kuvata enemmän asukuvia, ja voisin jotain kirjoittaa Minean harrastuksesta, joukkuevoimistelustakin. Ensi vuonna taas tavataan, nyt on aika toivotella teille kaikille mitä ihaninta uutta vuotta ja kiitos kun olette siellä <3

Pihalla

Kyllä sitä ihminen osaa olla hieman hassu, tai ainakin minä kun kyse on itse itselleni asettamista tavoitteista. Koen monet asiat visuaalisesti, joten suunnitellessani jotain minun on tärkeää nähdä inspiraatiokuvia, ja erilaiset tunnelmat näen valmiina valokuvina mielessäni. Esimerkiksi joulua suunnitellessa loin mieleeni ikään kuin valokuvia kattauksesta, ruoasta, kuusesta, lahjoista ja yleisestä tunnelmasta. Yleensä todellisuus on kuitenkin jotain ihan muuta kuin alkuperäinen ajatus. Lasten synttäreille olen usein suunnitellut vähintään kymmenen asiaa ja vain viisi niistä ehdin toteuttaa, jouluaaton kattaukseen olin kerännyt pinterestistä kuvia inspiroimaan, mutta lopulta kattaus jäi toteuttamatta kun kaikilla oli niin kova nälkä. On kiva suunnitella, mutta tuskin koskaan ehdin tai jaksan toteuttaa suunnitelmiani ja niinhän se vain on, tavallinen elämä ei ole suunniteltuja hetkiä ja pinterest-kuvia.

Näiden kuvien kaltaiset kotiotokset harvoin päätyvät tänne blogiin, sillä niiden taustalla ei ole ollut ajatusta postauksesta tai mistään tietystä aiheesta. Nämä kuvat otin kameralla, joka minulla on ollut viikon verran testissä, eikä kuvien laatu ole aivan sitä mitä blogikuviltani yleensä vaadin (laatu tosin kärsii joka tapauksessa aina pimeinä talvikuukausina). Uuden kameran haltuunottaminen kestää oman aikansa, ja olinkin ajatellut etten julkaisisi sillä otettuja kuvia lainkaan täällä, mutta väliäkös tuolla, meillä oli lasten kanssa niin kivaa omassa pihassa, että se jos mikä ansaitsee oman postauksensa. Ehdottomasti parasta tässä talvessa on ollut se, että on vihdoin ihan oikea talvi, lumineen kaikkineen.

Uuden vuoden juhlintaan en ole tällä kertaa valmistautunut ennakkoon vielä mitenkään. Puhelimestani löytyy tasan yksi inspiraatiokuva, kuva tähtisädetikuista, mutta vaikka kuinka rakastankin järjestää ja suunnitella, niin ensi viikonloppu mennään täysin fiiliksellä. Ei koristeita, suursiivouksia, kattauksia, kukkakimppuja eikä mitään muutakaan, mikä ei juuri nyt jaksa inspiroida. Toivon hyviä pulkkamäkikelejä, aikaa syödä kaikessa rauhassa, lautapelejä ystävien kanssa ja pitkälle yöhön jatkuneita keskusteluja, ehkä muutama taivaalle ammuttu rakettikin. Ja vaikka mitään en halunnutkaan etukäteen suunnitella, niin luulen ettei ole uutta vuotta ilman niitä tähtisädetikkuja.

Alekoodi kaupunkipostereihin

Kaupallinen yhteistyö Mapifulin kanssa

Vinkkasin juuri instagramissa (@minishowblogi) ja laitanpa vielä tännekin, että nyt olisi karttajulisteita tarjolla kera pienen aleprosentin. Koodilla MINISHOW15 saa nimittäin 15%:n alennuksen Mapifulin julisteen hinnasta. Mapifulille on ihan vasta tullut uusia ulkoasuja, joten kannattaa tutustua myös niihin. Meille valittiin tämä perinteinen malli 50x70cm kokoisena ja Lahti-tekstillä. Koti ehkä nykyään on Jyväskylässä, mutta meidän perheen tarina on saanut alkunsa Lahdesta, ja siitä muistuttamassa meillä on nyt juliste olohuoneessa.

Sopivan maltillinen joulu

Tänä jouluna onnistuttiin siinä, mitä monena jouluna on yritetty. Joulu tuli ilman että ehdin stressata aaton valmisteluista, aatto, joulupäivä ja tapaninpäivä on vietetty rennon rauhallisesti ja lahjojenkin määrä oli aika lailla juuri sopiva. Vanhempani viettivät aaton meillä, ja veljeni tuli perheineen joulupäivänä yhdeksi yöksi kylään. Juuri tällaista joulua kaipasinkin tänä  vuonna – kiireetöntä, stressitöntä rauhoittumista, hyvää syömistä, myöhäisiä aamuja, lautapelejä porukalla ja pulkkamäkeä.

Olin valmistautunut etukäteen paitsi leipomalla valmiiksi pakkaseen, niin myös riittävän räikeän punaisella joulupaidalla ja hapsukorviksilla. Heti kun loma alkoi ja pääsin kotiin, vedin villasukat ja joulupaidan päälle, laitoin jouluradion soimaan ja päätin, että tästä se joulu viimeistään alkaa. Lauantaina haettiin vielä mitä täydellisin kukkakimppu Viherlandiasta ja paketoitiin kerralla kaikki lahjat yömyöhällä. Olin suorastaan hämmästynyt kuinka hyvin floristi sai selityksistäni idean kiinni, taisin nimittäin lähinnä höpöttää jotain barokkimaisesta sekakimpusta, jossa oksia saa sojottaa vähän joka suuntaan. Kimppua odotellessani talo tarjosi vielä kahvit ja pullan, joten yksi hyvin tyytyväinen asiakas lähti joulukimppu matkassaan kotiin.

Sunnuntaina aaton koittaessa kaikki palaset tuntui loksahtaneen paikoilleen, ja vaikka päivä olikin itselleni lähes samanlainen kuin mikä tahansa sunnuntai, niin lapset sai sen tuntumaan erityislaatuiselta. Kumpaakaan tuskin jännitti lahjat, joulupukki tai muukaan juuri ollenkaan, sillä kun pukki tuli, molemmat seisoivat siinä edessä niin rohkeina laulaen harjoittelemaansa laulua. Lahjoja avattiin muutamat samantien ja syömisen jälkeen vasta loput, jotta edes vähän ehdittiin ihmetellä paketeista tulleita tavaroita ennen kuin seuraavia papereita jo revittiin auki.

Minealla oli joululahjatoiveita vain viisi, ja olisin melkein halunnut ostaa niistä jokaisen, mutta päädyimme kuitenkin hankkimaan vain pari. Littlest pet shop -talo ja Hatchimals-muna olivat molemmat jo niin isoja hankintoja, että muutama toive saikin jäädä odottamaan helmikuun synttäreitä. Toisaalta olen kyllä aina ollut sitä mieltä, ettei lahjojen yltäkylläisyys tai puuttuminen jouluna opeta lapselle mitään, paljon ratkaisevampaa on se, millaisessa tavarapaljoudessa lapset elävät ympäri vuoden.

Nyt kun aatto on takanapäin, alan vähitellen kääntää ajatuksia kohti uutta vuotta. Kuusi saa olla sisällä vielä vähän aikaa, ja muut koristeet on enemmänkin talvisia kuin jouluisia, joten nekin jääköön paikoilleen ainakin toistaiseksi. Nikolla on huomenna jo edessä paluu töihin, mutta me lomaillaan lasten kanssa tämä ja ensi viikko. Ihmeempiä suunnitelmia ei olla tehty, vaan aamulla katsotaan ilmojen ja fiiliksen mukaan mikä milloinkin huvittaa. Lomailevat ystävät, viestiä saa siis laitella tähän suuntaan, jos kaipaatte päivälle seuraa!

Miten teillä meni joulu? Säästyittekö stressiltä ja löysittekö joulufiiliksen?

Joulukuusi

Huomasin juuri, että ainakin viimeisten kolmen postaukseni otsikot alkavat sanalla joulu ja sitähän se nyt on – jouluvalmisteluita, jouluruokaa, joululahjoja, joulutoivotuksia ja kaikkea muuta mikä ikinä liittyykään jouluun. Otetaan ilo irti tästä kaikesta nyt kun vielä ehditään, sillä se jos mikä on varmaa että kevät puskee päälle melkein heti kun vuosi on vaihtunut. Jos ei muuten niin mielentilana ainakin.

Meillä koristeltiin eilen kuusta, kun vihdoin saatiin kuusi keskiviikkona ostettua. Olin kuvitellut hakevani korkean ja tuuhean yksilön, mutta loppujen lopuksi kävikin niin, että hankimme liian korkean kuusen, joka ei ollut ollenkaan tuuhea. Se taisi kostautua, että yritimme päästä mahdollisimman helpolla ja ajoimme suoraan lähimmän marketin pihaan valikoimaan kuusta, saatiin vielä lainata kuusimyyjän pakettiautoakin, jolla kuskattiin kuusi kotiin. Aika jees palvelua sanoisin, harmi vaan ettei valinta osunut edes sinnepäin kohdalleen, sillä jouduimme lyhentämään kuusta molemmista päistä, ja lopputulemana jäljelle jäi harvaoksainen kuusi, joka oli vielä aika ylihintainen.

Oli kuusi millainen tahansa, se ei pilannut meikäläisen joulutunnelmaa, sillä lapsethan eivät siitä välitä, onko oksia sata vai kaksi sataa. Se että pääsee koristelemaan ja tietää että aattona sinne kuusen alle saattaa tulla muutama lahjakin, on lapsille tärkein juttu, ja sitä kautta myös meille. Minimalistin silmääni miellyttäisi kuusi pelkillä valoilla, mutta en voisi viedä sitä lapsen riemua, joka kuusen koristelemisesta syntyy. Nooakin yritti samalla laulaa joulupuu on rakennettu ja koko urakan päätteeksi tuo pieni mies oli sitä mieltä, että kuusenpallot toimii ihan yhtä hyvin jalkapalloina kuin koristeinakin.

Siinä se nyt on! Ihan ok siitä lopulta tuli, kun laittoi riittävästi koristeita. On muuten aika fiksua koristella kuusi näin vasta joulun alla, sillä kaikkialla on kuusenkoristeet -50% alella. Meillä loppui pallot kesken, joten kävin clasulla hakemassa parit paperiset viuhkakoristeet, ja hommaa jatkettiin seuraavana aamuna. Laitoin jo itselleni nyt muistiin, että joulun jälkeen voisin käydä vielä kertaalleen hamstraamassa vähän hienompiakin palloja ensi vuotta ajatellen. Ehkä uskaltaisin ostaa muutaman lasisenkin koristeen, koska Nooa on antanut tosi hienosti kuusen olla rauhassa.

Huomiselle meillä ei ole oikeastaan muita pakollisia hommia jäljellä kuin ruokien viimeistely. Vaikka tänään tiedänkin illan venyvän yömyöhään, niin olen ehkä vähän yllättynyt, miten helpolla joulu tänä vuonna on tullut. Kaikki on sujunut loistavalla tiimityöllä, Niko siivosi, mun vanhemmat ovat auttaneet lasten kanssa ja meikäläisen vastuulla on olleet ruokien valmistaminen. Sain tänään vielä sen haaveilemani kranssinkin ulko-oveen, kun äitini päätti tehdä sen samalla kun lapset ulkoilivat. Asiat alkavat siis olemaan aika hyvällä mallilla, ja uskaltaisinpa melkein sanoa, että huomenna tähän aikaan istun jo glögimuki kädessä sohvalla tehden yhtään mitään ja todeten, että joulu on aika ihanaa aikaa.

Joululomalle

Eipä tässä muuta, mutta näillä kuvien nöpönassuilla alkaa huomenna joululoma! Aika lomaisalla fiiliksellä olen jo itsekin mennyt tämän viikon, ja jo nyt tuntuu siltä, että loma olisi alkanut meikäläiselläkin. Todellisuus tulee tosin olemaan se, että olen työhommissa vielä lauantainakin, mutta on eri asia tehdä töitä työpaikalla kuin kotona samalla kun voi ottaa vähän rennommin.

Joulun osalta valmistelut ei ole oikein edenneet mihinkään, mutta vanhempani tulevat huomenna pelastamaan tilanteen ja ottavat seuraavan kahden päivän ajan lasten viihdyttämisen vastuulleen. On aika luksusta saada kokkailla, leipoa ja siivota ilman että kukaan häiritsee. Näin valmistelut etenevätkin tehokkaammin, ja jää taas enemmän aikaa muuhunkin. Taitaa kuulkaas olla aika laittaa pari joululaulua soimaan, kääriä hihat ja alkaa hommiin!

Joululoman bucket list

Huomaan odottavani perjantaina alkavaa joululomaa melko innokkaana, sillä toistelen jatkuvasti samaa ”sitten välipäivinä” fraasia, kun ystävien tai lasten kanssa suunnitellan jotain kivaa. Melkein kuin elämä alkaisi välipäivistä ja loppuisi uuteen vuoteen, vaikka minulla ja lapsilla jatkuu loma viikon vielä sen jälkeenkin. Pian löydän itseni tilanteesta, jossa olen kasannut välipäiville niin paljon tekemistä, että ainut keino selvitä kaikesta on laatia tarkka excel-taulukko – eikä se tietenkään ole tulevan lomamme tarkoitus ollenkaan. Suunnitelmana on ottaa rennosti, löytää aikaa tylsistymiseen, pelailla lasten kanssa uusia pelejä ja tehdä pihalle lumiukkoja. Pelastaakseni itseni liialliselta ohjelmalta tein joululoman rennon bucket listin muistuttamaan siitä, että nyt on aika laiskotella ja keskittyä hyvään mieleen.

  • Pelatkaa vähintään kolmea eri lautapeliä yhdessä lasten kanssa. Minea on juuri nyt parhaassa lautapeli-iässä ja joku uusi peli saattaa tulla myös joululahjaksi. Tämän hetken ykkössuosikki on Leikkien-lelujen hahmottamispeli Match Madness (saatu yhteistyössä), jota tyttö pelaisi iltaisin non-stoppina.
  • Tehkää lumiukko tai lumilyhtyjä, miksei vaikka molempia jos vain lunta riittää. En muista milloin viimeksi olisin pyöritellyt lumipalloista perinteisen lumilyhdyn, joten eiköhän tänä vuonna ole sen aika. Homma on siitä erityisen kivaa, että siihen voi osallistua perheen pienemmätkin.

  • Käykää elokuvissa. Minean joulukalenterista paljastuu perjantaina liput Heinähattu ja vilttitossu -elokuvaan, joten saattaapa olla että loma aloitetaan sillä. Toinen varteenotettava elokuva olisi Tuntematon sotilas kaksin Nikon kanssa.
  • Herkuttele. Jouluna saa syödä mitä huvittaa, sillä uuden vuoden jälkeen kaipaa kuitenkin keventämistä ja perinteistä ”otan itseäni niskasta kiinni onnistumatta siinä lopulta kuitenkaan” -ajattelua.

  • Neulo, lue kirjaa ja katso Netflixiä. Lomalla on iltaisin aikaa tehdä omia suosikkijuttuja, kun nukkumaanmenoajalla ei ole niin väliä. Aion viimeistellä keskeneräisen pipoprojektini, aloittaa viime viikolla lainaamani kirjan ja katsoa vähintäänkin The Crown -sarjan kakkoskauden.
  • Kutsu ystäviä kylään. Työpäivinä ei tule nähtyä moniakaan ystäviä, sillä kaikilla on omat kiireensä ja menonsa. Myös ystävät pidemmän matkan takaa on lomalla helpompi kutsua yökylään, kun kerrankin on aikaa panostaa eikä maanantain työpäivä paina sunnuntaina mielessä.

Löytyisikö teidän listasta yhtään samoja asioita tai mitä ehdottomasti lisäisitte omaanne? Minä aion kaivella tämän viimeistään tapaninpäivän jälkeen esille ellen muuten ole muistanut keskittyä olennaisimpaan eli siihen rentoiluun ja yhdessäoloon. Paljon glögiä, joulusuklaita, hyvää musiikkia ja ruokaa ja ystävät, siinäpä se onnistuneen loman resepti taitaa olla.

Asiat järjestyy

Joulufiilis taisi juuri hiipiä tähänkin osoitteeseen. Kävin tänään laulamassa kauneimpia joululauluja ja sieltä autolle kävellessäni huomasin jo suuntaavani ajatuksia enemmän aattoon kuin siihen, mitä haluaisin vielä ehtiä ensi viikolla tekemään. Päätin lisätä spotifyihin oman joulubiisien listani, jota voin fiilistellä heti huomisesta eteenpäin, ehkä vähän jopa hyräillä mukana. Samalla reissulla istahdimme ystävän kanssa kaikessa rauhassa alas, söimme Green eggissä superhyvän illallisen ja kuin itsestään joulun menukin selkiintyi ajatuksissani. Siihen varmaan tarvittiin vain hetki omaa aikaa ilman että kukaan keskeyttää tai tarvitsisi itse olla laittamassa tarjottavia pöytään.

Vaikka nyt on todellinen voittajafiilis, ei viikonloppu ollut ihan ongelmaton. Yksi rikkoutunut maljakko, palanut sormenpää, rikkinäinen himmeli ja pahimpana kaikesta, oksentava lapsi. Olin jo ihan varma, että meille rantautui kuukauden sisään toinen oksennustauti, mutta optimistina elättelen toivoa, että kyse oli jostain muusta – ja jos ei ollut, niin päästäänpähän ainakin helpolla joulun kanssa, kun kenellekään ei maistu ruoka. 

Lauantaina käytiin lasten kanssa testaamassa Jyväskylän Leo’s leikkimaa (onko nimi kenenkään muun mielestä ihan hölmö?), ja pakko kyllä sanoa, että toimii! Valinnanvaraa on kaikenikäisille, vanhemmille on paljon istuskelupaikkoja ympäri leikkipaikkaa, ravintolan anti on ihan ok ja teema on hauska niin lasten kuin aikuistenkin mielestä. Vaikka paikka on iso, on erilliset leikkialueet rajattu fiksusti niin ettei lapsi pääse ihan heti livahtamaan karkuun vanhemman katsoessa muualle. Muutama tramppa oli epäkunnossa, ja onhan se 16 euron maksu aika suolainen hinta parin tunnin leikkimisestä, mutta kyllä meikäläinen voisi vielä välipäivinä suunnata lasten kanssa uudelleen Leon leikkimaahan. Kausikorttikin olisi jouluun asti tarjouksessa puoleen hintaan, mutta ihan niin vakkariksi ei ajateltu alkaa. Riittää että huonolla säällä on jotain extrakivaa tekemistä aina silloin tällöin.

Miten teillä on jouluhommat edenneet? Joko on kaikki valmista ja ensi viikko aikaa rauhoittumiselle vai menettekö samalla kaavalla meikäläisen kanssa eli ajatuksella ”ehtiihän tässä”? 

Porkkanakakku

Nooan nimipäivän kunniaksi leivoin tänään porkkanakakkua, hieman jouluisemmalla ulkonäöllä tällä kertaa. Löysin kakun reseptin ruotsalaiselta Allt on mat sivustolta, kuorrutteen tein omasta päästäni ja kuukausi sitten postiluukkuun kolahtaneesta joululehdestä löytyi idea koristeluun. Leivoin kakun muuten ihan normaalisti, mutta päälle tein vielä kakun kokoisen piparin, johon painoin kuusimuotilla kuvion heti piparin tultua uunista. Aika hauska idea vai mitä! Ja toimii minkä tahansa kakun päällä, joten eikun kokeilemaan.

PORKKANAKAKKU

2 dl sokeria

2 kananmunaa

1,75 dl rypsiöljyä

1 tl kanelia

1 tl vaniljasokeria

1 tl leivinjauhetta

1/2 tl soodaa

2,25 dl vehnäjauhoja

3-4 porkkanaa

Sekoita keskenään sokeri, öljy ja kananmunat. Lisää joukkoon keskenään sekoitetut kuivat aineet ja lopuksi raastetut porkkanat. Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun 18cm irtopohjavuokaan. Paista 175 asteessa puolisen tuntia.

täyte:

40 g voita tai margariinia

100 g maustamatonta tuorejuustoa

4-6 dl tomusokeria

1 tl vaniljasokeria

Vatkaa ensin huoneenlämpöinen voi tuorejuuston kanssa. Lisää vaniljasokeri ja makusi mukaan tomusokeria. Levitä täyte jäähtyneen halkaistun kakun väliin ja päälle.

Jouluinspiraatio hukassa

Kun ymmärsin jouluun todella olevan reilu viikon verran aikaa, ja varsinkin sen ettei meillä ole enää yhtäkään perheviikonloppua edessä ennen aattoa, alkoi tuntua siltä, että tämä joulu oli nyt sitten tässä. Ei tullut viikkojen mittaista joulufiilistelyä, hyvissä ajoin aloitettua leipomisurakkaa tai sen enempää tunnelmallista joulukotiakaan. Ei tullut edes joulukortteja lähetettyä tänä vuonna eikä vähitellen hankittuja, vain tarpeeseen ostettuja joululahjoja.

Mitä sitten saimme? Viimeisen viikon (ehkä jopa päivän) lahjapaniikin, yöaikaan väsätyt joululaatikot, viime tipassa haetun kuusen ja kaupan päälle pienen lomaflunssan, joka uhkaavasti meinaa Nooalla kehkeytyä vielä pahemmaksikin. En tiedä, kasasinko tälle joululle liikaa odotuksia ja etenkin tälle joulunodotukselle, koska viime vuosi meni niin huomaamatta ja ihan liian nopeasti ohi. Olin ajatellut, että tänä vuonna on aikaa ja luulin osaavani organisoida niin hyvin, ettei viime hetkillä tarvitsisi muuta kuin nauttia. Aikaahan tässä vieläkin on vähän jäljellä, mutta töissä suorittaminen minuuttiaikataululla ja iltapäivät, jolloin ei jaksaisi enää tehdä mitään, ovat vieneet kaiken inspiraation. Yksinkertaisesti en ole jaksanut ja ehtinyt ideoida mitään, puhumattakaan toteuttamisesta.

Tehtävälistalleni viikonlopuksi olen kasannut ainakin kahden laatikon valmistamisen pakkaseen, taatelikakun leipomisen, yhen himmelin loppuun tekemisen, viimeisten pipareiden koristelun sekä kuusenkoristeiden askartelun ja ostamisen. Tähän lisäksi on yksi Leon leikkimaan reissu ja kauneimmat joululaulut -tapahtuma. Muuten paketti voisi pysyä kasassa, mutta ratkaistavana on vielä se, miten yhtään mikään näistä onnistuu yhden 3-vuotisuhmaa potevan säätäjämiehen kanssa. Olen nimittäin ihan tosissani alkanut epäillä, että joku on vaihtanut hymyilevän, edes joskus tottelevan ja pusuja jakavan poikani johonkin pahimpaan mahdolliseen kiukuttelijaan. Sanokaa, että tämäkin vielä joskus on ohi?

Vaikka siltä saattaa juuri nyt kuulostaa, niin en ole vaipumassa epätoivoon, ehkä ennemminkin luovutan kaikkien tavoitteiden suhteen, yritän parhaani ja katson miten lopulta käy. Jos ei ole tavoitteita ollenkaan, on pienikin aikaansaannos kotiin päin. Sekin on jo plussaa, jos huomenna saisin illalla avattua jouluradion ja glögipurkin. Joulusuklaista ei onneksi tarvitse kantaa huolta, sillä näiden viime päivien perusteella ne on kaikki ostamani kolme pakettia jo syöty viikonlopun aikana – kuinka sitä muutenkaan näistä hommista selviäisi!

Blogitodellisuus on tarua ihmeellisempää

Vaikka itsekin kirjoitan blogia, huomaan välillä sortuvani yleisimpään blogiharhaan eli ajatukseen siitä, että muiden elämä olisi jollain tapaa kauniimpaa ja helpompaa kuin omani. Kuvissa näkee iloisia ihmisiä, jotka heräävät meikattuina ja hiukset kiharrettuina ja joiden sävy sävyyn paketoidut joulupaketit odottavat täydellisen kuusen juurella jo hyvissä ajoin ennen joulua. Ystävien kanssa halaillaan auringonlaskussa ja kuohuvaa kippistellään mitä täydellisimmissä maisemissa ja kauneimpien kattausten ympärillä. Päivittäin tällaisia kuvia katsellessaan voi joskus tuntua vaikealta muistaa, että todellisuus ei useinkaan ole ihan niin ruusuilla kävelemistä kuin blogit ja instagram antavat ymmärtää.

On oikeastaan kolme asiaa, jotka ovat tärkeimmässä asemassa blogi- ja instagramkuvia tehdessä. Aika, omistautuminen ja kuvanmuokkaus. Yhtäkin täydellistä kuvaa varten voidaan käyttää tolkuton määrä aikaa sen valmisteluun. Ensin suunnitellaan, sitten kasataan rekvisiittaa, valmistellaan paikka tai itsemme ja lopulta otetaan useampi otos, jotta joukosta löytyy yksi onnistunut. Kaikki eivät toimi samalla tavalla, mutta yleensä mitä ammattimaisempi bloggaaja on, sitä enemmän kuviin panostetaan. Instagramissa näkyvä huoleton sisustuskuva tai muotibloggaajan kepeä sunnuntaikävely kaupungilla harvoin on ihan niin huoleton tai kepeä kuin miltä kuvan tunnelma vaikuttaa. Bloggaajat sopivat treffejä asukuvien kuvaamiseen, vaihtavat välillä jopa asua ja lokaatiota ja jatkavat kuvaamista, sisustusblogin kuvia varten taas siivotaan ympäristöä, ostetaan kukkia ja joskus jopa asetellaan huonekaluja uusiin paikkoihin, jotta kuva olisi harmonisempi. Lasten aiheuttama kaaos tai naamaan aamulla noussut näppylä eivät kumpikaan näy lopullisessa blogikuvassa, vaan kuvavirran täyttää aikakauslehtien tasoiset otokset.

Omistautuminen puolestaan näkyy usein sisällön ammattimaisuudessa. Harva ammattilainen kuvaa instagramiin lähes pelkästään vanhentuneen kännykän kameralla kuten itse teen, tai laittaa netflixin katselemisen blogin päivittämisen edelle. Jos haluaa menestyä, on sitouduttava ja tuotettava säännöllisesti laadukasta sisältöä, sillä sitä lukijat sinulta odottaa. Nykyään blogeja on niin paljon, ettei kenenkään menestys synny vahingossa, vaan useimmiten taustalla on suunnitelmallisuutta ja panostamista.

Viime kädessä kaiken pelastaa kuvanmuokkaus. Instagramissa tai blogeissa tuskin enää nykyään näkee yhtäkään muokkaamatonta kuvaa ammattimaisemmilla sisällöntuottajilla. Varsinkin nyt pimeän aikaan ja nimenomaan Suomessa on äärettömän hankalaa saada täydellisiä kuvia ellei omista tuhansien eurojen kamerakalustoa. Kuviin täytyy jälkikäteen vähintäänkin lisätä valoa ja kontrastia, ehkäpä myös fixailla kohinan määrää. Jotkut suosivat vsco-filttereitä, koska niillä on helppo saada kuvaan tunnelmaa ja kiinnostavuutta, vaikka kuvanmuokkaustaidot ei olisikaan kovin hyvät noin muuten. Itse olen useaan kertaan todennut senkin, että jopa todella sotkuisen kodin saa näyttämään kutakuinkin hyvältä, kun kuvan sävyt on aavistuksen viileään taittavat ja kirkkautta on lisätty riittävästi. Sama pätee mihin tahansa kuvaan yleensäkin, sillä kovin tylsätkin asiat saa näyttämään mielenkiintoisilta ja kauniilta kun kuvakulma, rajaus ja muokkaus on tehty taitavasti. Usein tämä juuri onkin se suurin ero niin sanottujen blogikuvien ja tavallisten kotiräpsyjen välillä – bloggaajan silmä on tottunut tuottamaan tietynlaista tyyliä, ja hieman järjestelemällä ja muokkaamalla lähes mistä tahansa kodista, asusta, ruoasta tai maisemasta saa upealta vaikuttavan kokonaisuuden.

Mihin sitten itse sijoitun tässä koko ajan ammattimaisemmassa blogimaailmassa? Luulen, että kultainen keskitie on omalla kohdallani avain onneen, sillä panostan kyllä blogiini, mutta arvostan myös omaa ja perheen aikaa. Joskus valokuvaan fiiliksellä kotiamme juuri sellaisenaan, joskus innostun ”stailaamaan” pidemmänkin aikaa ennen kuvan ottamista. Tärkeintä tietenkin tässäkin asiassa on oman tyylin löytäminen, ja valitettavasti pitkä ja pimeä syksy aiheuttaa lisätyötä kuvien osalta. Olisi mielenkiintoista kuulla teidän ajatuksia aiheesta? Kuinka ajattelette blogi- ja instagramkuvien syntyvän, tai jos itse olet someaktiivi, niin millaista on oma panostuksesi?

Viikonlopulta

Enää kaksi viikkoa jouluaattoon, tuntuuko teistä siltä? Monet varmaan potevat parhaimmillaankin alkavaa joulustressiä ja ihmettelevät, kuinka ehtiä tehdä kaikki mitä pitää saada tehtyä? Mutta eihän joulu, niin kuin mikään muukaan tässä elämässä, ole suoritus, joka on aloitettava ja saatava valmiiksi tiettyyn päivään mennessä. Enemmänkin se on mielentila, joka syntyy niistä kaikista mieluisista pienistä joulunvalmisteluista ja lopulta aaton rauhoittumisesta. Vaikka tekemistä on paljon, niin itse olen päättänyt olla voivottelemasta kiirettä läheisilleni ja teen vain ne asiat, jotka itsestä tuntuu hyvältä ja mielekkäältä. Lahjoja ostan vain antamisen ilosta, ruokia valmistelen mielessäni aaton herkkupöytä ja kotia laitan joululauluja kuunnellen, konvehteja maistellen ja glögiä lämmittäen. Kirjoitan kalenteriin ylös kauneimmat joululaulut oikean päivän kohdalle ja päätän, että siitä alkaa meidän perheen joulurauha, jolloin kiire on viimeistään unohdettu.

Aina asiat ei mene niin kuin on suunnitellut, tuskin tälläkään kertaa, mutta suunnitelma on hyvä olla olemassa. Tänä viikonloppuna emme saaneet joulun valmisteluja etenemään oikeastaan ollenkaan, koska reissasimme Tampereella ja tänään palauduimme kotona siivoillen ja laiskotellen. Ensi viikonlopun Niko on poissa, joten saa nähdä miten saan itsekseni mitään tehtyä silloinkaan – Nooalla kun tuntuu olevan täysin uusi vaihde päällä kaikenlaisen säätämisen ja riehumisen suhteen. Työkaverini kertoi, että hänen äitillään oli tapana sanoa, ettei vanhempi tiedä lapsen kasvattamisesta mitään ellei ole saanut poikaa. Jotenkin kummasti olen alkanut viime aikoina ymmärtämään mitä hän tarkoitti niin sanoessaan.. Ihanaa uutta viikkoa itse kullekin!

Halvalla saa kaunista

Yleensä sanotaan ettei halvalla saa hyvää, mutta kaunista sillä ainakin voi saada. Olen ollut jo pidemmän aikaa suorastaan tympääntynyt meidän arkiastioihin, toisin sanoen perinteisen tylsiin ja lähes joka kodista löytyviin Iittalan valkoisiin teemoihin. Jonkun verran meiltä löytyy myös Marimekon räsymattoa ja joitakin sekalaisia merkittömiä astioita. Murokulhoina on toimineet Ikean kulahtaneet valkoiset kipot sekä joskus myös kastehelmi-kulhot, mutta valitettavasti kastehelmiä on kaapissamme jäljellä enää muutama hassu, kun useampikin kipponen on Nooan käsissä tipahdellut lattialle.

Todellinen tarve uusille kulhoille siis oli, ja kun satuin Jyskissä käydessäni huomaamaan nämä kolme euroa maksavat keraamiset kipposet, niin olihan ne otettava mukaan. Ostin samantien kahdeksan, sillä jos joku on ärsyttävää niin se, että kaapit on täynnä eriparisia astioita, joista yhdestäkään ei saa tehtyä kokonaista kattausta. Harvemmin meillä syö yli neljää henkeä, mutta onpahan nyt kulhoja rikkoutumisenkin varalle.

Vielä kesällä kuvittelin itse tekeväni savesta vastaavat kipot ja ehkä lautasetkin, mutta nyt kun niitä ei ole alkanut kuulumaan, on ihan paikallaan turvautua suunnitelma b:hen ja ostaa kaupasta valmista. Itse asiassa ihastuin näiden kulhojen ja ikean beigejen lautasten yhdistelmään niin kovasti, että sain muutaman idean Minean huoneen uudistamiseen. Vähän maalia, uutta mattoa ja ehkä kaappiakin, hyllyt paikoilleen ja naulakko seinään. Enää puuttuu tytön suostumus ja niin, se täydellinen sinisen harmaa maali. Mutta mitäs sanotte, oliko nämä kolmen euron kipot hintansa arvoiset?

Kuinka paljon mietit sitä, mitä muut sinusta ajattelevat?

Kaikkihan sitä jossain määrin varmasti ajattelee, mutta kuinka paljon muiden mielipiteet vaikuttavat valintoihisi ja tekemisiisi? Jätätkö joskus jotain tekemättä siksi, ettet kehtaa tai jääkö jokin mieluinen vaate kauppaan, koska epäilet ihmisten kummastelevan valintaasi? Tiedätte varmaan myös sen tunteen, kun huomaat erottuvasi joukosta joko hyvässä tai pahassa – pyritkö silloin piiloutumaan muilta vai tuletko entistä rohkeammin esille?

Blogini oli suljettuna viimeiset kolme päivää, ja tänä aikana mielessäni pyörähti ajatus, josko jättäisikin koko blogin sille tielleen. Olen viime aikoina vähän tuskissani yrittänyt tasapainoilla eri aihepiirien välillä, sillä en oikein osaa sijoittaa itseäni mihinkään blogikategoriaan – paitsi siihen perinteisen tylsään lifestyle-porukkaan, joka tarkoittaa juurikin sitä, että kirjoitat vähän siitä sun tästä. Toisaalta tiedän, että tämä jokavuotinen kriisi tulee yleensä tähän samaan vuodenaikaan, eli silloin kun töiden jälkeen on jo ihan liian pimeä kuvata yhtään mitään, ja viikonloput mielellään käyttäisi perheen yhteiseen tekemiseen valokuvaamisen sijasta. Postausaiheita kyllä olisi, mutta kuvat puuttuu.

Vaikka ajatus blogin hautaamisesta kävikin tässä epätoivon hetkessä pikaisesti mielessä, ymmärsin kuitenkin että en olisi valmis luopumaan rakkaasta harrastuksestani. Olen blogiurani aikana saanut useampaankin otteeseen perustella bloggaamista, sitä kuinka paljon se voi viedä vapaa-aikaani ja myöskin sitä, miksi olen valinnut esitellä perhettäni ja kotiani kaikelle maailmalle, täysin tuntemattomille ihmisille. Työni kautta saan osakseni ihmettelyä, vielä silloin kun olin aktiivinen snäppääjä pystyin joidenkin ilmeistä suoraan lukea heidän mielipiteensä siitä, että aikuinen nainen snäppää melko avoimesti elämästään. Toisinaan sama piiloarvostelu jatkuu nykyäänkin, koskien vain muita kanavia, ja ymmärrän kyllä senkin, että monet ihmiset ajattelevat koristetyynyistä ja syksyn sävyistä bloggaamisen olevan pinnallista, epäaitoa ja itsensä korostamista. Tietyllä tapaahan bloggaaminen on aina itsensä korostamista, jos asian haluaa siltä kantilta nähdä. Onhan se vähän absurdia ajatella, että tuntematonta ihmistä voisi kiinnostaa juuri sinun ajatuksesi, vaatteesi, kotisi tai elämäsi ylipäänsä, sillä tuskin kukaan meistä niin kovin erikoinen on?

Sitten kuitenkin olen tehnyt tietoisen päätöksen olla välittämättä siitä, millaisena joku minulle tuntemattomampi ihminen haluaa minut blogini kautta nähdä. Olen myöskin jo aikaa sitten päättänyt, etten välitä niistä työkavereiden huvittuneista katseista, kun yhteisessä tilaisuudessa päivitän instagramia, olen nimittäin aina ollut muutenkin aavistuksen avoimempi, suoraviivaisempi ja rönsyilevämpi kuin minun ehkä odotetaan olevan. Ja vaikka arvostelu ei koskaan tunnukaan hyvältä, niin on myös jossain vaiheessa elämää pystyttävä toteamaan, ettei kaikkia voi miellyttää kuitenkaan, joten miksi ei panostaisi niihin asioihin, joista todella nauttii – olivat ne muiden mielestä kuinka hölmöjä tahansa.

Ehkä se, mitä tässä nyt yritän sanoa, on että haluan jatkossa panostaa blogiini entistäkin enemmän. Päivittää useammin, löytää arjesta aikaa kirjoittamiselle, suunnitella kuvaamiset ja kirjoittaa ylös ideat. Niin kauan kun se ei ketään loukkaa, aion edelleen olla aavistuksen hölmö oma itseni instagramin stooreissa, puhua siitä mistä huvittaa vaikka se olisi kuinka höttöä ja merkityksetöntä. En missään nimessä ole muiden arvostelusta vapaa, mutta en anna sen päättää puolestani, mitä saan tai en saa elämässäni tehdä.

Tehdäänkö kaikki itsellemme pieni palvelus tänä viikonloppuna? Päätetään tehdä jotakin sellaista, mikä on aiemmin jäänyt tekemättä siksi ettemme ole kehdanneet tai uskaltaneet muiden mielipiteiden vuoksi. Ihan vasta ymmärsin, että minulle itselleni sisustaminen on eniten sellainen asia, jota teen itseäni ja perhettäni varten välittämättä yleisestä mielipiteestä. Kunpa samaa itsenäisyyttä saisi sovellettua enemmän muillakin elämän osa-alueilla. Ehkä se on asia, jota tulee vähitellen opetella ja johon on tietoisesti pyrittävä?

Piparihommia

Minea toivoi tänä vuonna joulukalenteriksi Littlest Pet Shop -kalenteria, mutta tietenkään valmista ei ollut kaupoissa ollenkaan saatavilla. Ajattelin, että ehkä olisi loppujen lopuksi järkevämpää tehdä kokonaan oma kalenteri kuin tyytyä johonkin kakkosvaihtoehtoon ja maksaa monta kymppiä siitä. Vähänpä ymmärsin, sillä itse tehdystä kalenterista tuli lopulta huomattavasti kalliimpi ja se vaiva, ei ollut ihan pikkuhomma keksiä kaikkiin kahteenkymmeneenneljään pussiin jotain kivaa sisältöä!

Tänään joulukalenterista löytyi tekemistä, piparien leipomista. Aamulla lähdimme kauppaan valitsemaan muotteja, karkkeja ja strösseleitä ja illalla meidän keittiössä olikin kolme innokasta leipojaa. Strösselilumihiutaleita lenteli pitkin lattioita ja karkkia meni enemmän suuhun kuin pipareihin, taikinasta puhumattakaan. Nooalle sai pariin kertaan sanoa, ettei enää laittaisi enempää sokerikuorrutetta ja tytöt ei olisi malttaneet lopettaa koristelemista. Lopputuloksena saatiin kuitenkin aikaan ihan melkoisen upeita pipareita, ja koristeluhommia päästään jatkamaan vielä huomennakin.

Nooankin piparit onnistui aika upesti vai mitä sanotte! Samalla tehtiin myös pino pillillä reiitettyjä pipareita kuusen koristelua varten, vaikka vähän kyllä epäilen ettei ne enää siinä vaiheessa ole tallessa kun kuusta kannetaan sisään. Milloinhan sen aika muuten olisi? Ehkä viikkoa ennen joulua? Niin tai näin, huomenna olisi ehkä aika askarrella muutama muukin koriste kuusta varten. Löytyykö teiltä hyviä ideoita?

Green Egg

Loistava ravintolavinkki kaikille jyväskyläläisille, Kauppakadulla sijaitseva uutuus Green Egg. Pääsimme tänään pienellä bloggaajaporukalla maistelemaan menun läpi*, ja nyt vatsa täynnä ja onnellisena voin lämpimästi suositella ravintolan ruokaa ja mutkattoman rentoa tunnelmaa. Green Egg on täysin omanlaisensa ravintola, jossa yhdistyy Aasian ja Amerikan katukeittiöiden makuja valmistettuna jättimäisissä vihreissä savustuspöntöissä. Meille tarjoiltiin lohta, rapuja, possua, härkää, wingsejä, bataattiranskalaisia, parmesanperunoita, kimchiä, nuudelia ja vaikka mitä muuta, ja rehellisesti sanottuna kaikki oli niin takuuhyvää, että suosikkia on vaikea valita. Jälkiruokana banaania jäätelöllä ja raakakakkua, oheen lasillinen hyvää valkkaria ja ruokataivas oli saavutettu! Käykää siis ihmeessä antamassa Green Eggille mahdollisuus, toimii kuulemani mukaan erinomaisesti myös lounaspaikkana.

*ruokailu saatu ilmaiseksi

Joulu muutaman vuoden takaa

Mikäli elämä menisi niin kuin suunniteltu, olisin tällä viikolla aloittanut laskeutumisen kohti joulua. Olisin askarrellut, suunnitellut, kirjoittanut ylös, leiponut, koristellut, kuunnellut, tunnelmoinut ja vaikka mitä. Olisin nyt postannut meidän joulukranssista ja tänään olisin hakenut kaappiin useamman purkin mustikkaglögiä valmiiksi jemmaan odottamaan viikonloppua ja tulevia iltoja, jolloin istun uudella nojatuolilla hörppien kuumaa glögiä lempimukistani. Olisin jopa käynyt viikonloppuna hakemassa lasten kanssa tonttulakit ja ainiin piparkakkutalo, pitäisiköhän siihenkin alkaa googlettamaan inspiraatiota! Joulu on ihmisen parasta aikaa, niin sen täytyy olla.

Paitsi että nyt postaankin vanhoja jouluisia kuvia kahden ja kolmen vuoden takaa. Ei ole glögiä (ja pelkään että kohta mustikkaglögi on kaupoista jo loppu!), ei ole sitä kranssiakaan vielä ja varsinkaan joulukalenteria ei ole Minealle, vaikka sellaisen lupasin askarrella. Pihakukat odottaa pystyyn kuolleina kodinhoitohuoneen altaassa ja jouluvalotkin on unohtuneet ostaa. Kotona ei tunnu yhtään jouluiselta, vaikka mieli on sitä joka päivä enemmän ja enemmän. Ensi viikon itsenäisyyspäivä tulee olemaan todellinen vedenjakaja, eikä sen jälkeen minua pidättele enää mikään. Tänään vain heräsin huomaamaan, että viime viikon neljän päivän mittainen sairastelu on ruuhkauttanut kaiken töissä niin, että nyt kaikki aika on mennyt sen purkamiseen. Onneksi helpotusta on tiedossa kunhan tästä selviän, ja kovin kaukana ei ole joululomakaan, jolloin aion olla todellakin lomalla.

Usein vanhoja kuvia katsellessa ihmettelen näin jälkeenpäin, olenko todella ollut noin idearikas ja aikaansaava. Eksyin selailemaan hyvin vanhoja joulukuvia ajalta, jolloin väkersin ihan kaiken joulukoristeista lähtien itse. Olin varmaan jo kuukautta etukäteen kirjoittanut menun ylös, leiponut pakkaseen kakkuja ja saaristolaisleipää ja pitänyt Minealle ainakin parit leipomisiltamat kavereiden kanssa. Ja jos totta puhutaan, niin valitsisin tuon vaihtoehdon tähänkin päivään, mutta tänä vuonna on vain hyväksyttävä, että oma rima on asetettava alemmas, jos mitään rimaa on olemassakaan. Tärkeintä on kuitenkin se, että lapset saavat kokea joulun kaikilla mahdollisilla tavoilla, ehdimme istua yhdessä alas ilman kiireen tunnetta ja aattona on tarjolla paljon hyvää ruokaa ja tunnelma on rento. Ehkä siihen voisi vielä lisätä välipäivien ystävien ja sukulaisten näkemisen sekä suklaan, sillä ei ole joulua ilman suklaata!

Kuinka tehdä himmeli?

Muutama viikko sitten meillä istuttiin iltaa kahdeksan naapurin rouvan kanssa, istuimme olohuoneen matolla, pätkimme pillejä ja pujottelimme pilleihin lankoja yhä uudelleen ja uudelleen. Tavoitteenamme oli saada jokaiselle illan aikana askarreltua himmeli, osa teki oljista, osa mustista askartelupilleistä ja jotkut meistä ensin aloittivat oljilla, mutta siirtyivät pian helpommin käsiteltäviin pilleihin. Vaikka illan päätteeksi ei kovin montaa valmista himmeliä saatukaan, niin jo muutaman timantin tai kuution tehtyään kaikilla tuntui olevan homma hallussa – uskallan siis jopa väittää, että himmelin teko onnistuu melkeinpä keneltä tahansa.

Kokosin yksinkertaiset kuvalliset ohjeet, joihin olen vaihe vaiheelta kirjoittanut toimintaohjeen. Vielä ehtii askarrella parit himmelit jouluksi, joten eiköhän aloiteta!

Tarvitset sakset, pussillisen ohuita askartelupillejä, lankaa (esim. karhunlankaa), mittanauhan ja rautalankaa. Aloita leikkaamalla rautalangasta pätkä, jonka pään taivutat pieneksi litteäksi silmukaksi. Leikkaa langasta noin 1,5m pätkä, pujota se silmukkaan ja solmi hyvin. Pätki pilleistä neljä 5cm pätkää ja kahdeksan 3cm pätkää. Mitä tarkemmin pätkät ovat saman mittaisia, sitä suorempia timanteista tulee.

Pujota kaksi pidempää ja yksi lyhyt pilli lankaan metallilangasta tehdyn ”neulan” avulla. Solmi langanpäät parilla solmulla, näin pillit muodostavat kolmion. Pujota edelleen neulan läpi kaksi lyhyttä pillinpätkää ja kiepauta ne pienemmäksi kolmioksi isomman kolmion alapuolelle. Lankaa ei tarvitse tässä vaiheessa välttämättä solmia, vaan riittää kun langan pyöräyttää pari kertaa toisen kolmion ympäri.

Pujota edelleen kaksi lyhyttä pätkää neulan läpi, muodosta jälleen uusi kolmio kiepauttamalla lanka paristi edellisen kolmion taitteesta. Toista sama vielä kerran, jolloin sinulle on muodostunut yksi isompi ja kolme pienempää kolmiota. Seuraavaksi pujota kaksi pidempää pätkää neulan läpi ja tee niistä jälleen uusi kolmio. Viimeisenä pujota jäljelle jäänyt lyhyt pillinpätkä, ja solmi langanpäät muutamalla solmulla. Näin sinulle alkaa muodostua kolmiulotteinen kuvio. Pujota vielä lanka neulan avulla läpi pidemmän pillin, jotta saat tuotua langan timantin kärkeen. Nyt saat timantin kärkipalat yhdistettyä tekemällä kärkien läpi muutaman solmun.

Kun olet saanut ensimmäisen timanttisi tehtyä, voit jatkaa tehden kaikki timantit ja kuutiot samalla tekniikalla. Timantteihin tarvitset aina kahden mittaisia pillinpätkiä, kuutioihin kaikki pätkät tulee saman mittaisina. Yläkuvasta näet senttimetreissä, minkä mittaisia pillinpätkiä olen itse käyttänyt kuhunkin timanttiin ja kuutioon. Ne, joiden vieressä ei lue mittoja, ovat samoilla mitoilla kuin jo kuvaan merkityt mitat. Huomaa myös viisi 2cm pätkää, jotka olen lisännyt ennen osien yhdistämistä toisiinsa!

Ei niin kovin onnistunut viikko

Tästä viikonlopusta oli tarkoitus tulla ihan toisenlainen kuin millaiseksi se lopulta sitten osoittautui. Ja kukapa sitä koskaan olisikaan ennakkoon suunnitellut tulevansa kipeäksi ja makaavansa kokonaista päivää sängyssä. Lauantaina piti olla pikkujouluissa, sunnuntaina olin ajatellut istuttaa pihalle ruukkuihin kukat ja vihdoin saada valmiiksi kranssin, jota olen suunnitellut viimeiset kaksi viikkoa.

Loppujen lopuksi en saanut oikeastaan mitään tehtyä – tai sain kyllä noin kymmenen koneellista pyykkiä pestyä, mutta kaikki suunnittelemani jäi tekemättä. Lasten hoidosta oli saman päivän aikana tarttunut noin kymmenelle oksennustauti, Nooa mukaanlukien, ja lauantaihin mennessä olimme koko perhe sairastuneet, myöskin Pablo. Lohduttavin asia koko hommassa oli se, että useimmiten vatsataudit ovat nopeasti ohi, vaikka itse olin kylläkin vielä kuumeessa yhden päivän kaiken muun päälle. Ehkä se on vain ajateltava niin että vatsatauti tulee lapsiperheeseen joka tapauksessa kerran vuodessa (jos lapset ovat hoidossa), joten onneksi ennemmin nyt kuin jouluna. Kahden päivän lähes totaalinen syömättömyys voisi omalla kohdallani myös toimia aika hyvänä lähtötilanteena herkuttelun vähentämiseksi, mutta saapa nähdä katoaako itsekuri samaa rataa kuin ruokahalu palaa.

Onhan teidän viikonloppu ollut onnistuneempi? Avasin tänään kalenterin ensi viikon ohjelmaa katsoakseni ja huomasin, että jouluun on enää aikaa todella vähän. Lupasin itselleni alkaa rauhoittumaan joulun fiilistelyyn hyvissä ajoin tänä vuonna, mutta viikonloput tuntuvat käyvän aika vähiin. Ehkä perjantaina voisi jo leipoakin jotain jouluista tai suunnitella aaton menun ja kattauksen. Millaisia jouluun valmistautumisen perinteitä teillä on, jos vaikka niistä saisi itsekin jotain vinkkiä.

Kaikesta huolimatta

Kävin keskiviikkona kuuntelemassa luentoa, jonka aiheena oli positiivisuus, ihmisen hyviin ominaisuuksiin keskittyminen, ratkaisujen löytäminen ja tavoitteiden asettaminen. Meitä pyydettiin nimeämään viisi omaa vahvuuttamme, mikä voi kuulostaa melko yksinkertaiselta asialta tehdä, mutta osoittautuikin lopulta yllättävän vaikeaksi. Sadan ominaisuuden listalta saimme ensin ympyröidä kaikki itseemme sopivat ominaisuudet, ja huomasin siinä miettiväni, kuinka erilaisia painoarvoja mielessäni annoin erilaisille luonteenpiirteille. Ympyröin esimerkiksi piirteet järjestelmällinen ja vahva, mutta kumpaakaan en halunnut listata viiden vahvuuteni joukkoon, koska tuntui ikään kuin siltä, että omien vahvuuksien tulisi olla jotain hyödyllisempää tai yleisesti ihailtavampaa. On paljon kivempi olla empaattinen kuin innostuva tai auttavainen ennemmin kuin idearikas. Jonkun toisen mielestä taas herkkä oli jotain sellaista, josta tulisi pyrkiä eroon ja pohdiskeleva kertoi liiallisesta introverttiydestä. Onko meidän liian vaikea arvostaa hyviä piirteitä itsessämme vai onko meidät opetettu olemaan ylpistymättä, jos joskus olisikin aihetta korostaa itseämme?

Omista ystävistäni löytyy niin optimisteja kuin elämän realistejakin, mutta kaikille yhteistä on se, että lopulta asioista ollaan kiitollisia ja jokainen uskoo tulevaisuuden kantavan eteenpäin. Luennolla painotettiin sitä, kuinka omissa ongelmissa vellominen ei vie ketään eteenpäin, ja pelkkien epäkohtien listaamisen sijaan tulisi koittaa nähdä ratkaisuja ongelmiin. Negatiivisia tunteita ei saa piilottaa, mutta kaikki varmaan tietää sen ihmistyypin, joka on sitä mieltä että aina kaikki huono tapahtuu vain hänelle. Väittäisin, että Suomen kaltaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa epäonnen määrä on lähes jokaisella vakio, toiset vain korostavat enemmän hyviä kuin huonoja asioita. Toki on myös totta, että me kaikki tarvitsemme positiivista ajattelua ja kannustusta ympärillemme voidaksemme hyvin, ja vasta sitten kun itse voimme aidosti hyvin, on meidän mahdollista levittää sitä myös muihin. Pessimistiset ihmiset ovat usein kovin raskaita seuralaisia, mutta toisaalta juuri he tarvitsevat hyvän mielen ystäviä tartuttamaan positiivisen ajattelun myös itseensä.

Se, mitä itselleni luennosta jäi käteen, oli oivallus siitä kuinka suuri vaikutus omalla asenteellani ja suhtautumisellani on ympärilläni oleviin ihmisiin. Jo kuudessa sekunnissa alkaa keskustelukumppaneiden sydämen lyönnit tasoittua samaan tahtiin, meidän fyysinenkin keho siis mukautuu siihen tunnelmaan, jonka kulloinkin kohtaamme. Kaikilla on huonoja päiviä, toisilla koettelemukset sattuvat kaikki kasautumaan yhteen elämänvaiheeseen ja se mikä itseltä meinaa liian usein unohtua, kaikilla meillä ei ole samanlaisia eväitä käsitellä elämän kolhuja. Kaikilla meillä on omat heikkoutemme, toiset ovat vain paremmin oppineet piilottamaan ne ja toiset suhtautuvat avoimemmin ihan kaikkeen mitä eteen tuleekaan. Oli meillä helppoa tai vaikeaa, yritetään keskittyä elämässä niihin asioihin, joihin meidän on mahdollista vaikuttaa ja muistetaan, että omalla mielialallamme on suuri vaikutus myös muihin läheisiimme.

P.S. Positiivisuuteen on täällä viime päivät yritettykin keskittyä, molemmat lapset on nimittäin oksennustaudissa..

Jouluinen puoloffee

Yksi lemppariherkuistani, banoffee, sopii hyvin myös joulupöytään kun siitä varioi hieman jouluisemman version. Vaihtamalla banaanin puolukoihin piirakkaan saa tuotua joulun värejä, ja lisäämällä päälle ripauksen kanelia tuoksuu ja maistuukin piirakka joululta. Suosittelen kokeilemaan, siitäkin huolimatta ettei puolukka olisi lempimarjojanne, sillä yhdistettynä makeaan kinuskiin se todella toimii! Ja parasta on ehkä kuitenkin se, että tämä leivonnainen onnistuu idioottivarmasti ja nopeasti.

PUOLOFFEE

pohja:

50 g voita

noin 12 Lidlin Spiced biscuits -keksiä (Favorina)

täyte:

1 prk valmiiksi kinuskiksi keitettyä maitotiivistettä

puolukoita

2 dl kuohukerma

hyppysellinen kanelia

Murskaa keksit ja sekoita sulatettuun voihin. Painele seos leivinpaperilla vuoratun vuoan (noin 20cm) pohjalle. Laita hetkeksi pakkaseen. Levitä pohjan päälle kinuski, puolukoita ja vaahdoksi vatkattu kuohukerma. Koristele keksimurulla, puolukoilla ja ripauksella kanelia.

 

By Lassen Saxe

Tässä vaiheessa vuotta alan yleensä jo puhua vähitellen joulusta, haaveilla lähestyvästä joululomasta ja huomaan jopa töissä ajattelevani vuoden olevan melkein paketissa – aika kun kuitenkin menee niin nopeasti, että lomat ja aatto ovat edessä nopeammin kuin lopulta huomaankaan. Kun alkaa ajatella joulua, voi myös alkaa suunnitella joululahjoja (joita itse yleensä hankimme minimaalisen vähän ja vasta päivää, paria ennen aattoa). Tänä vuonna sattui nimittäin käymään niin, että suurimman lahjan ostin itse itselleni, tai oikeastaan koko meidän perheelle, sillä olohuoneeseemme on ilmestynyt jotain uutta ja erityisen ihanaa.

By Lassenin Saxe-tuoli, pitkäaikainen haaveeni jonka hankkiminen mahdollistui juuri sopivasti tässä ennen joulua pienten onnenkantamoisten kautta! Ensin ajattelin olenko suorastaan ajattelematon, kun hommaan vaaleanahkaisen tuolin pienlapsiperheeseen, mutta meillä on kaikki huonekalut aina ostettu elämistä ja varten, ja niin saa elämä näkyä tässä nojatuolissakin. Nahka patinoituu ajan saatossa ja iän tuoma tummempi sävy peittää varmasti myös mahdolliset tahmatassujen jäljet alleen, joten luulen ettei vaalea väri tai materiaalin arkuus saa meissä minkäänlaisia sydämentykytyksiä aikaan jatkossakaan. Tai jos sydämentykytyksiä on tiedossa, niin ainoastaan siksi että tuoli on käsittämättömän kaunis ja tuntuu istuvan loistavasti meidän muuten niin harmaaseen olohuoneeseen.

Kuten huomaatte olen lisäillyt olohuoneeseen joitakin jouluisia koristeita, ja vaikkei kokonaisuuden kanssa olekaan tehty ylilyöntejä (ainakaan vielä!), niin kyllä näistäkin muutamista tähdistä ja havuista jo tuli vähän jouluisempi fiilis. Vielä valoja pihalle, kuusi olohuoneeseen, vähän kullan kimalletta koriste-esineisiin, piparit uuniin ja joululaulut soimaan niin ensi kuussa jouluinen tunnelma on taattu. Tällä viikolla pitäisi myös saada viimeisteltyä seinälle diy-joulukalenteri ja askarreltua ulko-oveen havukranssi, ehkä samalla tulee juotua muutama kupillinen glögiäkin. Yksi tämän joulun hitti taitaa kuitenkin olla, jota meillä ei tulla näkemään, ja se on tonttuovi. Entäs teillä, joko joulu hiipii kotiin vai odotellaanko vielä?

Tulossa..

*mainos*

Avaruus… tuo viimeinen rajaseutu. Kaksi tarjoustenmetsästäjää on jättänyt maapallon taakseen tutkiakseen uusia vieraita maailmoja, etsiäkseen tuotteita äärimmäisen edullisiin hintoihin ja matkustaakseen rohkeasti sinne, minne yksikään ihminen ei ole aiemmin mennyt. Lähtölaskenta vuoden Blackweekiin on alkanut. Uusia Black Friday – hintoja, joka päivä, koko viikon ajan. Matka alkaa 20. marraskuuta klo 00.01 osoitteessa www.jollyroom.fi/blackweek

Hennesin pellavalakanat

Reilu viikko sitten pyörähdin paikallisessa Hennesissä tarkoituksenani ostaa meille toiset pellavalakanat, entisten vaaleanharmaiden kaveriksi beiget. Lopputuloksena kävelin liikkeestä ulos aavistuksen yllättyneenä, kassissani nimittäin oli parivuoteen lakanapaketti, mutta lompakkoa ei tarvinnut kaivaa kassalla esille ollenkaan.

Jokunen aika sitten Hennesissä nimittäin otettiin käyttöön bonusjärjestelmä, jolla asiakas kerää puhelinta näyttämällä pisteitä ostoksistaan. Tarpeeksi pisteitä kerättyään järjestelmään alkaa tupsahdella erilaisia alennuksia, joita en itse ollut aiemmin osannut kovinkaan tarkasti selailla, puhumattakaan hyödyntämisestä. Kaikki pisteeni odottivat siis järjestelmässä sitä oikeaa hetkeä, ja yhteensä niitä oli kertynyt sen verran kivasti, että sain kävellä liikkeeseen sisään, valita jotain mieleistä ja kävellä puhelinta vilauttamalla ulos. Kätevää!

Toki olen ajan saatossa joutunut jokusen pennin Hennesillä kuluttamaan saadakseni tuon hymyn huulilleni nostattaneen alennuksen, mutta sama raha sinne olisi mennyt joka tapauksessa – pistesysteemillä tai ilman. Ja entäs ne lakanat sitten? Yhdet Hennesin pellavalakanat meillä on ollut jo muutaman vuoden, ja niistä on tykätty niin että uskallettiin ottaa toisetkin. Ensimmäisessä ja toisessakin pesussa pellavasta irtoaa melko paljon haituvaa, mutta sen jälkeen tilanne tasoittuu, lakanat pehmenee ja pian huomaat ettet enää muita tahtoisi käyttääkään. Kuivausrummun kautta käyneenä pellavalakanat on parata mitä tiedän, ja Henkkamaukalla hinta-laatusuhde on kohdillaan. Ei vain ilmaiseksi saatuna, vaan ihan rahallakin ostettuna.

Ruokapainotteinen isänpäivä

Isänpäivä on meidän perheessä ollut tänään yhtä kuin mässäilypäivä, ei hullumpaa sanoisin!

Sen lisäksi että olen noin puolet päivästä touhunnut tänään keittiössä, on täällä ehtinyt tapahtua myös seuraavaa.

Yritin lisäillä kotiin joulua, jossain onnistuen mutta enimmäkseen turhautuen. Vaikka yleisesti tykkäänkin melko pelkistetystä sisustuksesta, on pelkistetystä aika vaikea saada luotua jouluista tunnelmaa. Taidan tulevana viikonloppuna suostutella naapurin rouvan kanssani pieneen askartelusessioon, terkut vaan Katjalle!

Myös 6-vuotiaana lapset taitavat elää jotain niistä kuuluisista vaiheista? Ainakin tuo meidän kohta 6-vuotias on tuntunut olevan niin kiukkuisella tuulella vähän väliä, että ihan normaalia tämä ei ole. Tänään kiukuttelut ehkä selittynevät sillä, että koko eilinen ja aamu odotettiin sitä hetkeä kun isille saa käydä antamassa lahjan, ja loppupäivä oltiinkin niin väsyneinä, ettei silmät meinanneet pysyä auki.

Pöytää kattaessa mietin, ottaisinko kuviin mukaan Nooan pöytään useasti raahaaman räikeän pinkin Minni-nokkamukin. En tiedä, mistä se on yhtäkkiä pompannut esiin muutaman vuoden piilottelun jälkeen? Päätin kuitenkin rajata sen kuvien ulkopuolelle.

Olen ihmetellyt, miksi isänpäivä ei enää saisi olla isänpäivä. Lähimmäinen-päivä nimettäköön vaikka erikseen, mutta pidetään kiinni iseistä ja äiteistä, myös tytöistä ja pojista jos yksilö niin itse tahtoo. Älkää viekö karaokelaulajilta Aikuista naista, puhutaan ja kohdataan asiat niin kuin ne ovat.

Hyvää isänpäivää!

Anno saapui Iskuun!

Tiedättekö, mikä on paras sisustusuutinen vähään aikaan? No tietenkin se, että Kodin 1:sen mukana kuopattu Anno on palannut, eikä enää tarvitse täällä Jyväskylässäkään luottaa pelkkään nettikauppaan, vaan Annon tuotteita saa nyt myös paikallisesta Iskusta!

Mielestäni tämä on huippujuttu, sillä Annon tuotteet etenkin piensisustuksen puolelta ovat hyvin lähelle omaa mieltymystäni. Myös Iskun kannalta tämä on aika mahtavaa, sillä ainakin itse olen tähän asti mieltänyt Iskun enemmän isojen huonekalujen ja mattojen ostopaikkana – nyt siellä tulee varmasti pyörittyä vähän tiheämmällä tahdilla, kun valikoimasta tietää löytyvän pienempääkin tilpehööriä. Iskun Anno-kokoelmaa pääset tutkiskelemaan näillä sivuilla.

Luulen, että kaikki me jyväskyläläiset sisustajat olemme Annon saapumisesta erityisen iloisia, koska näillä kulmilla ei kovin montaa edullisia sisustustavaroita myyvää liikkettä ole. Eilen Iskussa järjestettiin sisustusilta, josta itsekin nappasin jotain Annolta mukaani, tämän Susanna Vennon suunnitteleman villamaton. Se vielä hieman etsii paikkaansa meillä kotona, mutta uskon, ettei meidän Annon hankinnat jääneet yhteen mattoon. Päiväpeitot, taljat ja tyynyt houkuttelivat pehmeällä olemuksellaan ja ihanilla luonnonmateriaaleillaan!

Vinkkinä sekin, että suosittelen lämpimästi tilaamaan Iskun uutiskirjeen täältä (allekirjoittanut ei hyödy tästä mainostamisesta mitään), sillä joka vuosi sähköpostiin kilahtaa myös kutsu Iskun sisustusiltaan. Sisustusilloissa inspiroidutaan trendeistä, shoppaillaan hyvällä alennuksella ja nautitaan ruoasta ja juomasta. Eilisen illan yhtenä päätähtenä loisti mm tämä ihana rouva!

Valaisimet vaihtoon

Tähän uuteen kotiin olemme heti alusta asti yrittäneet valita sellaisia huonekaluja, jotka olisivat niin klassisia, ettei silmä ihan hetkessä kyllästy. En ole suostunut tekemään kovinkaan monia kompromisseja, koska se on varmaa, että kaikki ihan kiva tulee vaihtumaan vuosien saatossa useampaan kertaan kuin mikään sellainen, josta olet saanut haaveilla pitkään.

Vaikka aina voisi valita toisinkin (ja silti olla ihan yhtä tyytyväinen), niin valintamme on onneksi lähes kaikki olleet kovin mieluisia. Paitsi yksi mietityttää.

Ruokapöytämme yläpuolella riippuvat kaksi Tom Dixonin valaisinta olivat olleet haavelistalla jo muutaman vuoden, ja edelleen pidän niistä älyttömän paljon. Ainut ongelma on niiden valaisuteho, joka jättää toivomisen varaa. Kaikki yleisvalaistus kodissamme on 4000K, mikä tarkoittaa melko kylmän valkoista, lähelle päivänvalon sävyistä valoa. Se toimii loistavasti silloin kun haluamme kokonaisvaltaisesti valoa, mutta iltaisin tunnelmavalona kaipaa lämpimämpää ja epäsuorempaa valaistusta. Tähän tarkoitukseen meillä on juurikin kaikki nämä katto-, seinä- ja jalkalamput, eikä spotteja pidetä päällä ollenkaan.

Tom Dixoneissa sisäpinta on kultaisen sävyinen ja itse lamppukin sijoittuu suht syvälle valaisimen sisään. Näin ollen valaisuteho ei ole ehkä ihan niin hyvä kuin tuossa keittiön pöydän yläpuolella tarvitsisimme – valaisimien vaihto olisi siis ihan perusteltua. Olen jo ehtinyt selailla eri vaihtoehtojakin, esimerkiksi Le Klintin valaisinkaksikkoa, &Traditionin paperivalaisimia, Pholcin uutuutta, Louis Poulsenia ja vaikka mitä muita, mutta koska haluan mahdollisen vaihdon olevan lopullinen, täytyy asian antaa vielä hautua. Voi olla että lopulta valaisimet jää kokonaan vaihtamattakin, jos samaan tilaan tulee muita valonlähteitä tilanteen parantamiseksi, tai sitten päätös syntyy nopeasti ja ensi viikolla paistatellaan jo uudessa valossa.

Hei, mitä kuuluu?

Arkivaroitus, tämä postaus sisältää ruusuja ja risuja, arkista jaarittelua ja ehkä vähän juhlahumuakin! Ehkä on hyvä aloittaa toteamalla vielä kerran, etten tykkää talvesta. Joulusta kyllä, kauniista maisemista myöskin, mutta kylmyys ja pimeys on tehty ihan muita ihmisiä varten. Yritin valmistautua etukäteen ostamalla purkin vitamiineja kaappiin, täyttämällä karkkivarastot suklaalla ja suunnittelemalla töitä niin ettei kotona tarvitsisi tehdä paljoakaan iltaisin. Muuten kaikesta on selvitty ihan ok, mutta aamut ei vaan ota sujuakseen ja toiseksi, into lenkkeilemiseen on tippunut tuhannesta aika lähelle nollaa. Kuka haluaa lähteä ulos liukastelemaan lenkkarit jalassa pakkassäähän, varsinkin kun ulkona näyttää siltä että olisit lähtenyt lenkille puolenyön jälkeen? Myönnän, aika paljon helpompaa on viime aikoina ollut turvautua siihen suklaalevyyn (paitsi että Fazerin sininen jostain syystä ei enää maistu samalle kuin ennen?).

Samalla kun itsesi tekee mieli porautua yhä useammin makoilemaan sohvan nurkkaan, ovat lapset yrittäneet huijata koko ajan enemmän tv/padiaikaa. Saimme vihdoin ostettua uuden telkkarin vanhan huonosti toimivan tilalle, sillä seurauksella että nyt noita mustia hirvityksiä löytyy meiltä kaksi. Ennen lapset saivat rauhassa tapella siitä, katsotaanko sillä kertaa Ryhmä Hauta vai My Little Ponya, mutta nyt jompikumpi toteaa kylmänviileästi, että mene katsomaan toisesta telkasta. Tästä lähtien arkena ei siis pelkästään keskustella siitä, kuinka paljon telkkaa saa katsoa vaan myös siitä, miksei molemmat saa olla omilla televisioillaan yhtäaikaa – great!

No mutta, onneksi arki on pääasiassa ihanaa. Ja välillä sen katkaisee viikonloppu ja juhlat. Juhlia sun muita tapahtumia meillä onkin viime aikoina ollut aika paljon, jopa niin paljon, että Minea ihmetteli onko koko ajan pakko juhlia. Ensin oli meillä kahdet kutsut ja baby showerit, sitten halloween, siihen perään naapuruston pikkujoulut, toiset vauvakutsut ja välissä parit lastensynttärit. Ennen joulua on vielä ainakin parit synttärit, yhdet pikkujoulut ja Minean jumpan joulunäytös. Että onhan noita kerääntynyt melko paljon parille kuukaudelle. Viime lauantain pikkujouluihin kävin jopa ostamassa uuden mustan samettimekon ja aika monet meikit. Arkisin olen huono meikkaamaan poskipunaa ja aurinkopuuteria enempää, mutta nyt tuli Kicksistä ostettua vähän kaikenlaista. Eniten ihastuin kosteuttavaan kasvosuihkeeseen, jota olen suihkinut meikin päälle silloin tällöin. Oman ihoni ongelma on nimittäin juuri pintakuivuus ja sameus, joten suihke antaa sitä kaivattua hehkua ja kosteutta. Toinen suosikkini on Kicksin nestemäiset mattahuulipunat, joita ilman en taida enää haluta pärjätä. Ostin varuilta kaksi väriä, ihan vain siksi että nämä ovat vähän kuin maalia – levittyy peittävästi ja kestää superhyvin.

Mitäs teidän arkeen? 

Asenne kunnossa

Se taitaa olla aika pitkälti asenteesta kiinni, miten elämäänsä ja asioihin yleensäkin suhtautuu? Että onko liikaa tekemistä vai paljon kivoja harrastuksia, hirveästi siivottavaa vai ihana oma koti laitettavana, työstressiä vai itsensä haastamista uusilla ajattelutavoilla ja niin edelleen. Ihan omanlaista asennetta vaati sekin, että syyslomalla lähdimme Kertun kanssa neljän lapsen kanssa kolmeksi päiväksi reissuun, mutta rohkeasti otimme haasteen vastaan haha. Kun molemmat lähdimme matkaan sillä ajatuksella, että aikatauluja ei ole, kiirettä ei ole ja kaikki tulee varmasti menemään lopulta hyvin, niin kokonaisuus olikin yllättävän onnistunut, ja hyvä niin, sillä muuten kynnys uuden reissun järjestämiseen olisi saattanut kasvaa. Positiivisella asenteella pääsee aika pitkälle!

Lapset on aina niin ihanan välittömiä ja aitoja itsejään. Silloin kun kiukuttaa, niin on ihan ok heittäytyä levynä maahan tai jos tekee mieli riehua, laitetaan koko homma ranttaliksi, oli paikkana sitten hienompi ravintola tai hoplop. Kaikkein ihmeellisin juttu on se, ettei lapsia tunnu koskaan haittaavan sää. Oli kylmä, märkää tai tuli taivaalta vaikka jääpuikkoja niin lapset on ulkona ihan yhtä mielellään. Toista se on allekirjoittaneella. Asennekysymys kyllä, mutta en vaan  ihan aina keksi, millä saisin tsempattua itseni sietämään kylmää ja pimeää. Naurettiin tällä viikolla naapurin kanssa, kun yhtenä iltana seisottiin lähipuistossa lasten kanssa, ja kello kuudelta oli jo niin pimeää, ettei eteensä nähnyt. Jos joku tulisi tekemään dokkaria Suomesta, voisi ulkomaalaiset huvittuneina ihmetellä sitä, kuinka hullut suomalaiset vie lapsensa ulos leikkimään keskellä yötä!

Onko teillä hyviä keinoja, joilla tsemppaatte itsenne tekemään ei-niin-mieluisat jutut? Itse ajattelen, että eat the frog on yleensä aika toimiva periaate eli tee ensin ne asiat, jotka tuntuu tylsimmiltä – sen jälkeen jäljellä on vain kivoja juttuja. Kylmyys ja pimeys ei taida tällä taktiikalla hävitä mihinkään, mutta onneksi on joulu, kynttilät, lämpöiset neuleet, viltit ja glögi. Yritetään keskittyä niihin, siitäkin huolimatta että meillä on ollut havaittavissa pientä 3-vuotis uhmailua ja sen mukana tuomaa haastetta.

Tauko somesta?

Yllätin itseni viikonloppuna ajattelemasta, että tauko sosiaalisesta mediasta, ja kännykkäriippuvuudesta yleensäkin, tekisi tosi hyvää! Olisi varmaankin aika tyhjää ja outoa niinä hetkinä, kun ei ole mitään tekemistä etkä voisi turvautua selailemaan instagramin kuvavirtaa – esimerkiksi jonottaessasi pitkän kassajonon häntäpäässä tai istuessasi yksin työpaikan kahvipöydässä. Aivan varmasti kaipaisin ystävieni lyhyitä videopäivityksiä, sisustuskuvia jotka saa huokailemaan ihastuksesta ja facebookin tilapäivityksiä, jotka ihan oikeasti herättää ajattelemisen arvoista keskustelua. Ilman kännykkää en tietäisi uutisistakaan mitään, sillä luen nykyään etenkin Hesarista mielenkiintoisimmat artikkelit päivän luppohetkinä puhelimen näytöltä, muunlaiseen uutisten seuraamiseen ei oikein tunnu olevan aikaa. Oma aika tarkoittaa nykyään useimmiten Netflixiä tai Yle areenaa, ja uskonkin että tv:n aika on seuraavien sukupolvien myötä mennyttä. Siirtyisinkö puhelimesta takaisin kirjojen pariin vai tarkoittaisiko mediatauko pidempiä yöunia? Tulisiko ilman blogia urheiltua enemmän tai keksisinkö somen tilalle jonkun muun aikaa vievän harrastuksen, ja olisiko se yhtään sen parempi?

Se, mikä sai minut ajattelemaan koko asiaa, oli hetki jolloin huomasin koko ajan haaveilevani jostakin uudesta hankinnasta, koska olin ensin selannut instagramia ja heti sen jälkeen saanut vähintään kymmenen uutta ideaa, kuinka ratkaista sisustuksemme ongelmakohdat tai kuinka piristää tylsää vaatekaappiani. Aloin ärsyyntyä kun huomasin, että raha todella ratkaisee, ja lähes kaikki ihailemani inspiraation lähteet ovat panostaneet omaan ympäristöönsä niin suuria summia, ettei tavallisella ihmisellä tule koskaan olemaan mahdollisuutta tavoitella samaa – oli kyse sitten tuolin tai käsilaukun ostamisesta. Kauneimmat sisustukset ovat joko täynnä designia (ja onhan se vaan aika paljon helpompaa sisustaa tyylikkäästi ajattomilla klassikoilla kuin kertakäyttötavaralla) tai toisessa ääripäässä, oivaltavasti rakennettuja kierrätyskoteja, jollaiseen lopputulokseen pääsee käytännössä vain kuluttamalla puolet elämästään tekemällä löytöjä ympäri nettiä ja kirpputoreja. Harva kaunis koti tai inspiroiva tyyli on ihan vahingossa syntynyt, vaan oli tuotteet sitten hankittu mistä tahansa, tyyligurut ovat käyttäneet ison osan ajastaan tyylin pohtimiseen ja luomiseen. Somessa kaikki näyttää niin helpolta ja tavoiteltavissa olevalta, mikä aiheuttaa juuri sen, etten itsekään enää tiedä, mikä lopulta on mahdollista ja mikä ei, mikä on tavallista ja mikä sosiaalisen median luomaa harhaa tavallisesta.

Oletteko te koskaan löytäneet itseänne haaveilemasta jostakin sellaisesta, joka ei välttämättä ole edes kovin realistinen tavoite? En tiedä, tulenko koskaan lopulta pitämään pidempää taukoa somesta, ihan jo siksikin että yleensä olen sopinut parin kuukauden yhteistyöt yritysten kanssa etukäteen, mutta someajan vähentäminen olisi varmasti vähintä, mitä voisin tehdä. Onnistuisikohan sekään? Ahdistumisesta en voi puhua, mutta myönnän kyllä että ajatukset somen herättämästä haluan sitä ja tätä ajatusmaailmasta tuntuu juuri nyt ärsyttävän, toivoisin itse olevani kaiken sen yläpuolella. Olen helposti innostuva luonne, ja minkä tahansa kivan diy-ohjeen tai ihanan uuden kaulahuivin nähtyäni ajattelen helposti, että miksipäs ei. Ja siinä se ongelma piileekin, aika ja raha on rajallista, mielikuvitus ei vain aina sitä tahdo ymmärtää.

Halloween 2017

Onhan tuo halloween aivan mahtava juhla, ja yleensä koko vuoden ainoa päivä kun saa pukeutua naamiaisasuun. Minealle halloween tuntuu olevan erityisen mieluinen eikä ihme, sillä siitä on jo neljän peräkkäisen vuoden jälkeen tullut meille jonkinmoinen perinne. Tänä vuonna olin vähän kahden vaiheilla juhlien järjestämisen suhteen, kun olin ihan vasta pitänyt meillä NOSHit ja sisustuskutsut, mutta kun naapureiden kanssa sovimme nyyttäreistä, ajattelin ettei järjestämisen vaiva olisi liian iso. Eikä se ollutkaan, vaikka ainahan jälkien siivoamisessa ja koristeluiden järjestämisessä oma aikansa menee. Tärkeintä on kuitenkin se, että kaikilla oli hauskaa, niin lapsilla kuin äiteilläkin, ja juhlien jälkeen kaikki tuntuu vaivannäön arvoiselta.

Pablokin siellä järjestelyissä mukana! Yhteensä meitä oli yhdeksän aikuista ja päälle viisitoista lasta, joten menoa kyllä riitti. Nooa oli loppuviikosta kipeänä, ja töissä oli pari muuttuvaa tekijää, joten vasta lauantaiaamuna heräsin siihen, että meillä tosiaan oli illalla tulossa halloweenit emmekä olleet tehneet asian eteen vielä yhtään mitään. Minean kanssa juoksenneltiin sitten aamu kaupoilla etsien hämähäkinseittiä, kertakäyttöisiä astioita sun muuta halloween-rekvisiittaa. Kaikki toissavuoden koristeet oli hukkuneet muuttojen aikana, joten tänä vuonna niiden hamstraaminen aloitettiin alusta. Päätin jo eilen, että ensi vuonna haluan välttää viime hetken paniikin (ja sen ettei isoa hämähäkin verkkoa enää löytynytkään mistään!), joten siksipä me suunnataan kaupoille vielä ensi viikolla uudelleen. Siinä voi nimittäin helposti säästää jokusen pennin, jos käy jo nyt aleista hakemassa tavaraa seuraavaa vuotta odottamaan. Oli juhlat sitten meillä tai jonkun muun luona, koristeille tulee varmasti vielä käyttöä.

Herkkupöytä täytettiin jokaisen tuomilla herkuilla eli tällä kertaa tarjolla oli jauhelihapiirakkaa, suklaakakkua, vuohenjuustotorttuja, muffinsseja, dippikasviksia, muumionakkeja ja vaikka mitä muuta. Lasten mielestä koko pöydän paras juttu oli karkkikulho, jota vartioi kärttyisä luuranko. Emme alkaneet suunnittelemaan mitään ihmeempiä ohjelmanumeroita, mutta yksi äiti piti tatuointipistettä ja toinen rintamerkkipistettä. Lapset sai myös porukalla etsiä piilotetun karkkikulhon, ja loppuillasta Minean huone muuttui diskoksi pyörivän värivalon ja bluetooth-kaiuttimen avulla. Pienellä vaivalla tosi kivoja juttuja, ja lapsille ihan takuuvarmasti mieleenpainuvia.

Juhlitteko te halloweenia ollenkaan vai onko juhla vielä sen verran uusi, ettei ole löytänyt teidän perinteisiin? Onko kukaan ollut aikuisten halloween-juhlissa? Nekin olisi varmasti kokeilemisen arvoiset!

 

Helppo syksy

Tänään ymmärsin että niinpä niin, tämä kulunut syksy on mennyt omalta osaltani aika tosi kivasti. Optimistina en osannut edes pelätä sairastelukierteitä, pitkäksi venyneitä öitä, jolloin töiden deadlinet painavat rankasti päälle tai läpsystä vaihtoja ovenraossa, kun molemmat Nikon kanssa juoksemme eri suuntiin. Kaikki tämä ehdittiin jo kokea viime vuonna, suurimmaksi osaksi vain sen takia, että oli raksaprojekti ja oli ensimmäinen hoitosyksy kahden lapsen äitinä. Nyt ei ole kuin tavallinen arki, arki jota on ehditty harjoitella jo vuoden ajan, ja jossa onneksi on kaksi läsnäolevaa vanhempaa. On aikaa lapsille, aikaa itselle ja aikaa perheelle. Olen myös saanut panostaa töissä, ja näiden osa-alueiden tasapainosta se helppous ja arjen onni onkin löytynyt.

Vaikka juuri nyt asiat sujuvatkin hyvin omalla painollaan, muistan viime vuodelta sen kamalan riittämättömyyden tunteen, joka sai hermot kiristymään aivan liian usein. Jälkikäteen on helppo todeta, että olisin palannut töihin vasta Nooan ollessa reilu 2-vuotias, jos olisin tiennyt, millainen selviytymisen vuosi viime työvuodesta lopulta tuli. Oikeastaan nyt tuntuu siltä kuin olisin palannut hoitovapaalta vasta tänä syksynä, koska edellinen vuosi ei ole pysynyt muistissa kovin selkeänä enkä kokenut olevani niin kauhean hyödyllinen tai tehokas töissäkään. Tein vain pakolliset asiat töissä, sairastelimme jonkun verran ja aina kotiin päästyäni olin niin väsyksissä, että turvauduin herkkuihin lasten katsoessa Pikku kakkosta keittiön seinän toisella puolella. Iltatyöt venyi aina liian pitkäksi, kun yritin tasapainotella päivätyön, blogin ja valokuvaamisen välillä.

Kesän aikana alkoi tummat silmänaluset vähitellen vaalentua, kun sain pidennettyä yöunia ja rästitehtävien lista lyheni lyhenemistään. Vaikka useinkin mietin, kuinka upeaa olisi osallistua valokuvauskursseille, hankkia jälleen studiotila ja alkaa valokuvaamaan lapsia ja perheitä, niin tiedän, että tämä on tähän elämäntilanteeseen paras ratkaisu – keskittyä niihin muutamaan asiaan täysillä, jotka ovat ykkösprioriteettejä heti terveyden ja perheen jälkeen. Kaikilla meillä on myös omat murheemme eikä kenenkään elämä ole pelkkästään sitä, mitä ulospäin näkyy, mutta piru vie, kuinka onnellinen olen siitä, että elämässäni tuntuisi juuri tällä hetkellä olevan edes jonkinlainen balanssi monenkin asian suhteen. Huomenna tilanne voi taas olla ihan toinen, joten parempi ottaa tästä tunteesta kaikki ilo irti nyt!

Sisustusta kotisohvalta

Jotkut teistä saattaa muistaa kun pidin puolisen vuotta sitten sisustuskutsut täällä meillä? Tykkäsin ideasta ja naisesta kutsujen takana niin kovasti, että halusin pitää heti uudet kutsut jo nyt syksyllä, joten niinpä me istuttiin iltaa naapureiden ja ystävien kanssa tämän viikon tiistaina hypistellen Sisustus Hattaran valikoimaa. Kivasti nämä tällaiset illanistujaiset piristävät koko viikkoa, kun pääsee vaihtamaan kuulumisia muuten niin hektisen arjen keskellä.

Meillä on nyt tänä syksynä ollut niin NOSHit kuin nämä sisustuskutsut, ja ensi lauantaina vielä juhlitaan halloweenia. Joulu aiotaan viettää kotona ainakin oman perheen ja vanhempieni kanssa, ja siihen melkein heti perään tuleekin molempien lasten syntymäpäivät juhlineen. On siis ehkä sanomattakin selvää, että tykkään tosi paljon kaikenlaisten kutsujen ja iltamien järjestämisestä, etenkin sellaisten, joissa kaikki voivat vain olla rennosti, ilman mitään erikoisempaa ohjelmaa. Itse asiassa, jos olisin rikkaampi, järjestäisin varmasti vieläkin useammin ystäville illanistujaisia ja juhlia, ihan vain siksi että saisin suunnitella, leipoa ja se tärkein, viettää aikaa ystävien kanssa. 

Sisustus Hattaran, jonka löydät instagramista nimimerkillä @sisustushattara, valikoimasta löytyy monia juuri omaan makuuni sopivia tuotteita. On paljon tämän hetken suosikkeja, kuten betonijäljitelmästä valmistettuja kulhoja ja kippoja, puisia tiskiharjoja, katseenkestäviä puhdistusaineita, lastenhuoneen kaunistajia, pellavapyyhkeitä ja keraamisia astioita. Valehtelematta suurin osa tuotteista oli sellaisia, jotka olisin hyvin mielelläni ottanut omaankin kotiini.

Yritin kuitenkin pitää ostoslistani maltillisena, ja päädyin lopulta ostamaan tarpeellisimmat. Minea valitsi itselleen kaulakorun ja päiväkirjan, Nooan huoneeseen ostin pienen julisteen ja itselleni hankin muutaman sisustusta kaunistavan esineen. Viime kerralla ostin kaksi keraamista, käsin tehtyä kahvikuppia, joille jään vielä odottamaan seuraajia Sisustus Hattaran seuraavasta kuppierästä. Jäin myös pohtimaan omilla kutsuillani hitiksi noussutta isoa betonisen näköistä tarjoilukulhoa, jonka mukaansa pakkasi lähes joka toinen kutsuilleni osallistunut.

Oletteko te järjestäneet jotain kutsuja tänä syksynä? Tykkäättekö itse leipoa ja järjestää vai osallistutteko ennemmin muiden järjestämiin tapahtumiin ja jätätte leipomisen niille, jotka siitä enemmän tykkäävät? Ja mitäs muuten tykkäätte Sisustus Hattaran tämänhetkisestä mallistosta?

Kissakahvila

Ennen Tampereelle lähtemistä kysyimme vinkkiä kivoista kahviloista ja ravintoloista Visit Tampereelta, koska ajattelimme saavamme uutta näkökulmaa jo ennestään tuttuun kaupunkiin. Tiedätte kaikki varmaan sen, kuinka sitä usein tulee käytyä samoissa hyväksi todetuissa paikoissa niin reissussa kuin omassa kotikaupungissaan, joten joskus voi olla ihan virkistävää ajatella vaikkapa asuinkaupunkiaankin turistin näkökulmasta. Koskaan ei tiedä vaikka löytäisi uusia suosikkeja rohkeasti kokeilemalla.

Meille suositeltiin useampaakin kahvilaa Tampereelta, näiden joukossa yksi pupu- ja yksi kissakahvila. Jätimme asian hautumaan ja vasta aamun edetessä torstaina päätimme, että varaamme pöydän ja käymme lounastamassa jotain pientä kissakahvila Purnauskiksen listalta. Syysloma-aikaan kahvilaan tulijoita oli enemmän kuin kahvilalla pöytiä, joten ilman etukäteisvarausta ei meidänkään 6-henkisellä ryhmällä olisi ollut toivoa päästä kahvittelemaan. Kahvilaan odotetaan sisäänpääsyä oven ulkopuolella, ja sisään hipsitään ovenraosta varovasti niin ettei kahvilan asukkaat eli kissat pääse karkaamaan.

Kahvila Purnauskis on kauttaaltaan sisustettu kissaystävälliseksi, joten pöytien lomassa näkyi kiipeilypuita ja seinillä oli kiinnitettynä erilaisia tasoja kissojen huilimiselle ja kiipeilemiselle. Osa kahvilan kissoista viihtyi enemmän omissa oloissaan koko vierailumme ajan, mutta muutama tuli jo ovella vastaan kiinnostuneena katsomaan, ketä kahvilaan tällä kertaa saapui.

Lapset rakastivat kissojen silittelyä, ja varsinkin pienille pojille oli lähes mahdottomuus malttaa lounastaa kaikkien niiden pehmeiden kissojen ympäröimänä. Pojat taisivat muutenkin olla jo aika väsyksissä, eikä myöhäinen lounas ollut ehkä paras idea, mutta jälkkärikahvien skippaamisella tilanne saatiin pysymään hyvin kasassa, ja kahvilassa lapset huomioitiin kaiken kaikkiaan mielestäni tosi kivasti. Tarjoilija toi kissakirjoja luettavaksi ja pari kissalelua leikittäväksi, ja kokki valmisti lapsille ihan omat leivät listan ulkopuolelta. Suositukset siis kissakahvila Purnauskikselle, muistakaa varata käynnille riittävästi aikaa, jotta ehditte silitellä kaikki kissat läpi!

Lohtuvaate

Koska ihan joka paikassa ei kehtaa kulkea kotitrikoissa ja miehen kulahtaneessa hupparissa, olen nykyään alkanut hankkimaan kaappiini niin sanottuja lohtuvaatteita. Nämä ovat vaatteita, jotka eivät tunnu päällä miltään, ovat vähintään kokoa M (vaikka muuten menisi pienempikin koko), kelpaavat tilanteeseen kuin tilanteeseen ja peittävät kaikki mahdolliset ongelmakohdat. Uusin lohtuvaatteeni on H&M:n merinovillaa sisältävä vaaleanharmaa neule, joka on niin paksu ettei sovi oikein minkään takin alle näyttämättä vähän kömpelöltä. Ja silti samainen neule eksyi päälleni muutamana päivänä peräkkäin. Tiedättekö miksi?

Lohtuvaatteen kaivaa kaapistaan niinä päivinä kun tuntuu, ettei mikään istu päälle eikä mikään näytä riittävän kivalta. Lohtuvaatteiden lisääntymisen vaatekaapissa huomaa aina silloin, kun useampana viikkona peräkkäin on tullut panostettua enemmän syömiseen kuin urheiluun – valitettavan usein siis viime aikoina. Ehkä siitä johtuu myöskin pieni hermostunut paidanhelman hipelöiminen samalla kun ensimmäistä kertaa hyvin pitkään aikaan astuin kameran toiselle puolelle asukuvien merkeissä. En lupaa ottaa tavaksi, mutta koska itseään ei tule missään nimessä ottaa liian vakavasti, voi jopa olla että esittelen syksyn aikana pari muutakin lohtuvaatettani.

Särkänniemen Karmiva Karnevaali

Ihana, ihana Tampere!

Kaksi yötä ja kolme päivää takana Tampereella Kertun porukan kanssa – en tiedä voiko puhua rentouttavista päivistä kun mukana on neljä lasta, mutta ainakin superhauskoista ja muistorikkaista! Tänään ajaessani poispäin Tampereelta ja lasten nukkuessa takapenkillä mietin, kuinka paljon ehdimmekään tehdä parin päivän aikana, ja miten älyttömän ihanaa ja antoisaa kotimaan matkailukin voi olla. Juju on vain siinä, että keksii riittävästi mieluisaa tekemistä.

Meidän porukan ykkösjuttu taisi tällä kertaa olla Särkänniemen Karmiva Karnevaalieli uutuustapahtuma, jossa yhdistyy eksoottinen karnevaalikulttuuri, halloween sekä huvittelu huvipuistolaitteissa ilta-aikaan. Mikäli lomaohjelma on siis vielä auki, niin voin oikein mielelläni suositella iltaa Karmivassa Karnevaalissa. Tapahtuma on auki vielä huomenna lauantaina klo 13-21.

Heti sisääntulon tuntumassa, Särkänniemen alaportilla, tulijoita on tervehtimässä joukko sirkustaiteilijoita. Lapset kävivät useampaan otteeseen ihmettelemässä, miten joku voi pysyä pystyssä niin pitkillä jaloilla, kauan pitää harjoitella että tangon ympärillä voi kieppua niin hurjasti ja voiko olla mahdollista ajaa vain yhdellä renkaalla. Tulella jonglööraaminen oli sekin oma ihmetyksen aiheensa, josta tytöillä riitti puhuttavaa. Joka puolella oli jotain uutta ja mielenkiintoista, jotain mitä huvipuistoissa ei yleensä näe ja koe. Erilaisten esitysten ja halloweentyylisten koristeluiden lisäksi alueella soi tunnelmaan sopiva aavistuksen melankolinen tivolimusiikki, joka itselleni loi sen viimeisen silauksen yhdessä hämärtyvän illan ja popcornin tuoksun kanssa. 

Lapset juoksivat laitteesta toiseen, käytiin possujunassa, Pikku Hinaajassa, Crazy Busissa, Vauhtimadossa ja ties missä vielä! Välillä tanssittiin laulavan puun tahdissa ja illemmalla poikettiin Pizzeria Pellessä syömässä buffetista pizzaa. Kaikkien yllätykseksi tarjolla oli suolaisten pizzamakujen lisäksi jälkkäripizzaa, jonka täytteenä oli nutellaa, kirpeitä vaahtokarkkeja, kinuskikastiketta ja strösseleitä. Se oli erikoinen makuelämys jopa itseni kaltaiselle herkuttelijalle, mutta lapset innostuivat siitä niin että strösselipizzasta kerrotaan juttua varmasti vielä viikkojenkin päästä.

Yksi kivoimpia asioita illan aikana oli myös Karkki tai Kepponen -kierros, jossa kierrettiin neljässä eri pisteessä keräämässä karkkipussiin karkkia. Me Kertun kanssa oltiin Ankkalammella onkimisesta ihan yhtä haltioissamme kuin lapsetkin, etenkin kun palkinnoksi sattui tulemaan molemmille samanlaiset leit kaulaan. Onneksi meitä yhdistää samanlainen huumorintaju ja itselleen nauramisen taito, sillä reissun aikana sai useampaan otteeseen luopua kaikista odotuksista ja koittaa elää tilanteen parhaalla sallimalla tavalla. Lasten kanssa liikkuessa kun on tottunut siihen, että aina sattuu ja tapahtuu, ja jo kotoa lähtiessä on hyvä unohtaa hermoilu ja aikataulut.

Karmivan Karnevaalin jännittävin osuus jäi meiltä kokematta, sillä ympäriinsä haahuilevat zombit olisivat todennäköisesti vieneet koko porukan yöunet ja päätimme vältellä Zombie Zonea. Erikseen rajatulta alueelta olisi löytynyt eläviä kuolleita kävelemässä ihmisten joukossa, ja muutaman kerran illassa alueella alkaa zombien hyökkäys, jolloin halukkaat voivat osallistua zombien pakoiluun ja kirstun etsintään. Kuulostaa kieltämättä jopa houkuttelevalta kokemukselta, mutta jo yksi pieni vilkaisu alueen suuntaan riitti saamaan ajatukset hetkellisesti hattaransyönnistä verestäviin silmiin. Meidän ilta jatkui turvallisemmilla vesillä takaisin possujunan kyydissä ja hyvä niin, sillä kahdeksan jälkeen oli hyvä hipsiä hotellin suuntaan pimeässä syysillassa. Kiitos Särkänniemi, ja kiitos mitä parhain seura!

*liput ja aktiviteetit saatu Visit Tampereelta

Neuletyöt jotka ei koskaan valmistu

Tykkäättekö te neuloa, virkata tai ommella? Muistan, kuinka innoissani olin pienenä tyttönä koulun käsityön tunneilla, kun osasin ihan itse tehdä itselleni vaatteita, tai noh villasukat ja lapaset nyt ainakin. Ompelukonetta minulla ei koskaan ole ollut, ja neulominenkin unohtui moneksi vuodeksi ennen kuin innostuin jälleen uudelleen Minean raskausaikana. Aloitin varmaan kymmeniä melko kunnianhimoisiakin projekteja, mutta niistä valmistui korkeintaan kolmasosa.

Joskus olen tainnutkin mainita, kuinka helposti innostun uusista projekteista ja ideoista, mutta jos niitä ei ole pakko viedä loppuun, jäävät ne helposti roikkumaan. Joka syksy huomaan kaupassa hipelöiväni uusia, pehmeitä lankakeriä, pian niitä alkaa ilmestymään myös kotiini ja heti illalla olen jo aloittanut neulomaan vähintäänkin pipoa tai tyynynpäällistä. Simppelit ja nopeat neulontatyöt on parhaita, sillä valmistumisen näkee konkreettisesti hyvin pian eikä ohjeiden kanssa tarvitse pähkäillä ja menettää hermojaan. Tälläkin hetkellä kaapissa odottaa kassillinen uusia lankoja – ja niin myös kopallinen keskeneräisiä töitä.

Omalla kohdallani neulomisessa on enemmänkin kyse tunnelmasta ja siitä, että Netflixiä katsoessa on jotain hyödyllistä tekemistä. Varmaan siksi kaikki projektini jäävätkin kesken, että usein ihastun johonkin lankaan ja vasta myöhemmin yritän keksiä sille käyttötarkoituksen. Todellisesta tarpeesta neulomisvimmani tuskin koskaan kumpuaa.

Viime viikonloppuna tuli jälleen ostettua muutama uusi kerällinen pehmeää tunnelmaa, koska en voinut vastustaa syksyisiä murtettuja sävyjä. Suosikkilankojani ovat Drops designin langat jo pelkästään siksi, että valikoima on todella laaja ja hinta hyvinkin kohtuullinen. En nimittäin taida olla valmis maksamaan kymppiä yhdestä kerästä, kun jo pelkkään pipoon tarvitaan niitä yleensä kaksi. Muutenkin luulen, että edullisemmat langat sopivat kaltaiselleni neulojalle, joka ei ehkä koskaan pääse nauttimaan työnsä lopputuloksesta. 

Ja mitä meikäläisellä tällä hetkellä sitten on puikoilla? Yksi vauvan myssy, kaksi tyynynpäällistä, kaksi lasten pipoa ja pipon Nooalle ehdin jo aloittaa kunnes muutin mieleni ja purin koko työn. Lupasin itselleni, että tyynynpäälliset valmistuu tänä syksynä, joten voisin ehkä jo alkaa suunnittelemaan jotain näistä Drops Designin Nepal-langoista. Ostin valkoista, harmaata, murrettua sinistä ja violettia, joten ehkä niistä saisi lapsille pipot vai keksittekö parempia ideoita?

Kynttilänvalossa

Villasukat jalkaan, hyvä lehti luettavaksi ja kynttilät palamaan – muuta ei tänä iltana tarvitakaan. Huomenna ei ole herätyskelloja eikä mitään suunnitelmia päivän varalle muutenkaan, joten voisin pyhittää ensimmäisen lomapäivän pääasiassa kotoilulle. Hoidan heti aamusta kaikki ikävät hommat pois alta, kuten pyykinpesun, muutaman työviestin lähettämisen ja hammaslääkäriaikojen varaamisen, sillä sen jälkeen jäljelle jää vain mukavia asioita ja toimettomuutta. Minean kanssa olemme jo pidemmän aikaa yrittäneet kasailla Lego friends rakennelmia uudelleen kasaan, ja se jos mikä on sopivaa puuhaa lomapäiville, etenkin jos ulkona koko ajan vain sataa vettä. Nooa sai viikonloppuna muutaman lisäpalan Brion junarataansa, joten silläkin tulee varmasti leikittyä, puhumattakaan autoista ja pienelle pojalle tärkeistä leikkityökaluista. Itse taidan kuitenkin eniten odottaa keskiviikon Tampereelle lähtöä ja kaikkea sitä, mitä lasten kanssa ollaan suunniteltu tekevämme. Onnea on loma, perhe, ystävät, reissaaminen, hitaat aamut ja tylsistyminen!

Kolmen euron kakku

L-o-m-a! Eipä tässä paljon muita ajatuksia tällä hetkellä mielessä pyöri, ja oikein hyvä niin, sillä en aikonutkaan viettää viikon lomaani ajattelemalla töitä tai voivottelemalla sitä, kuinka pitäisi tehdä sitä ja tätä. Lomalla keskitytään perheeseen, ystäviin ja kivaan tekemiseen, aloittaen heti huomenna perheestä. Suuntaamme nimittäin aamupäivästä Lahteen, Nikon vanhempien luona meitä odottaa pihatalkoot. Haravoiminen ja mullan kuokkiminen on aika tehokas tapa nollata kulunut työviikko vai mitä sanotte?

Vaikka tänään onkin perjantai 13.päivä, on lomanaloitus ollut suunnilleen sellainen kun olin toivonutkin. En ehkä saanut imuroitua suunnitellusti, mutta ystävä kävi leikkaamassa melkein koko perheen hiukset, ja samalla juotiin kahvit mutakakulla. Itse asiassa tuosta mutakakusta tulinkin vinkkaamaan, sillä se on käytännössä pelastanut elämäni äärimmäisen herkkuhimon hetkellä. Pakkasesta kaksi minuuttia mikrossa ja kakku on valmis syötäväksi. Vähän liiankin helppoa sanoisin.

Monillakin valmistajilla taitaa olla vastaavia mutakakkuja, mutta tämä Pirkan gluteeniton kakku on suosikkini, siksi että se on järjettömän halpa (3€!!) ja vieläpä gluteeniton. Pakko ehkä tunnustaa, että tänään hullaannuin kaupassa ostamaan näitä kolme, kun huomasin kakkujen olevan tarjouksessa 2,2€, mutta hei, onko olemassa helpompaa hätävaraa?

1 2 3 4 5 6 15