Paras pulla

Suurimmalle osalle meistä pitkä ja pimeä syksy on varmaankin rankinta aikaa vuodesta, ja olihan se kieltämättä masentavaa kun koko päivänä ei nähnyt valoisaa hetkeä muuten kuin työpaikan ikkunasta. Vaikka aamuisin oli vaikea herätä, niin ihme kyllä vielä iltapäivällä jaksoi melko hyvin, toisin kuin nyt tammikuussa. Tammikuu on omalta osaltani ollut ehkä vaikein kuukausi, en meinaa jaksaa pysyä hereillä muuten kuin touhuamalla pysähtymättä ja siltikin tuntuu, etten saa kotona mitään aikaiseksi. Monena päivänä olen tuonut työni kotiin ihan vain kuljettaakseni samat tekemättömät tehtävät seuraavana päivänä takaisin töihin. Kahvia ja pullaa on kulunut enemmän kuin kaupasta jaksaa kantaa eikä urheileminen ole ollut päällimmäisin ajatus pitkään aikaan.

Ihan tarkalleen en osaa sanoa, mikä energiani on vienyt, mutta tiedän että viimeistään kuukauden päästä olo on jo paljon keväisempi, ja sitä kautta myös kevyempi. Juuri nyt sisustamisen inspiraationi on täysin hukassa, vaikka viime viikonloppunakin yritin pyöritellä lastenhuoneiden kalusteita mielessäni ja saada aikaan ratkaisua Minean huoneen säilytysongelmaan. Koko koti tuntuu aavistuksen tylsältä, kun mikään ei etene ja se tylsin kaikista, jatkuva sotku kaikkialla! Minä vastaan meillä tavaroiden pysymisestä omilla paikoillaan, ja aika usein tuntuukin siltä että sama filmi jatkuu päivästä toiseen muuttumattomana. Illalla kerään kaikki tavarat pois lattioilta ja pöydiltä, seuraavana päivänä tilanne on jälleen räjähtänyt käsiin iltaan mennessä. Ehkä meillä loppujen lopuksi onkin liian vähän säilytystilaa (tai liikaa tavaraa?), sillä uskon asioiden löytävän helpommin oman paikkansa, jos se määrätty paikka on helposti saatavilla. Liian täyteen kaappiin ei ole kiva sulloa yhtään mitään, ja pahimmassa tapauksessa tavara jää vaeltelemaan, koska sillä ei ole selkeää omaa säilytyspaikkaansa. Etenkin leluilla tulisi jokaisella olla oma korinsa, lokeronsa tai laatikkonsa jonne se on helppo ja nopea palauttaa.

Jos joku asia toimii tässä talossa kuin junan vessa, niin se on pullavarastojen täydentyminen. Väsyneenä ja nuutuneena on helppo turvautua pullaan, jonka ykkössijaa tällä hetkellä pitää runebergin torttu. Nyt kun ei oikein jaksaisi, on ihan ok parantaa maailmaa kahvin ja pullan äärellä, kyllä sieltä vielä se innostus ja inspiraatiokin joskus tulee.

6 Comments

  1. eeka helmikuu 1, 2018

    Säilytysratkaisua pikkukoululaisten huoneeseen olen kans yrittänyt miettiä. Kahden tytön suht tilava huone kyseessä ja leikit pyörii yleensä lattialla. Tasoja pitäis saada, ettei lattiat olisi aina täynnä, kun monet leikit jatkuu päivästä toiseen. Oon huomannut, että lipastot eivät ole parhaita säilytyskalusteita tämän ikäisten leikkitavaroille.😄 Kahviherkut maistuis täälläkin, nyt olen usein jättänyt herkut kauppaan, ja vältän leipomista huvin vuoksi. Vaikka pelkkä kahvin juonti onkin vähän tylsää!

    Vastaa
    • Melina helmikuu 1, 2018

      Voi olispa itselläkin itsehillintää niin ettei joka päivä tulisi syötyä herkkuja! En tiedä mistä sitä kaivaisi, ehkä tilanne helpottuu kevään lähestyessä..
      Meiltä löytyy Minean huoneesta noita beståita, mutta niihin tulee kaikki tavara vain sullottua, ainakin sellaiset jotka ei mahdu bestån sisällä oleviin laatikoihin. Olen ajatellut että toimivampaa olisi erikokoiset vetolaatikot, ja paljon niitä, jotta jokaiselle lelulle tai leluryhmälle olisi oma laatikkonsa, jonne ne voisi ”heitellä” yhden laatikon avauksella. Olisivat ainakin helposti siivottavissa. Ja sitten erikseen muutamia hyllyjä esim legorakennelmille.

      Vastaa
  2. Vivi helmikuu 1, 2018

    Pakko taas tulla kommentoimaan kun teksti On kuin omasta suustani. Siis Ihan samat fiilikset täällä! Koko tammikuu mennyt ihan sumussa, mistään ei oikein saa otetta eikä mikään oikein innosta/kiinnosta etenkään kodin ja siivouksen suhteen. Onkohan D- vitamiinvarannot lopussa vai mistä lie kyse? Onneksi pian on hiihtoloma ja pohjoisen matka tiedossa. Sitä odotellen.

    Vastaa
    • Melina helmikuu 1, 2018

      Hiihtoloma pelastaa kaiken, myös tässä osoitteessa! 😀 Mutta ihmettelen kyllä itsekin, mistä tämä yhtäkkinen väsähdys johtuu. Olisikohan juurikin vitamiinien puutetta ja sitä, että jouluun panostamisen jälkeen ei energiaa riitäkään nyt mihinkään kun kevätkin on vielä vähän ajan päässä? Jotain helpotusta oon ite saanut siitä, että panostaa kivoihin juttuihin myös arkena eikä elä vain viikonloppuja varten.

      Vastaa
  3. Santtu helmikuu 2, 2018

    Tää harmaus,kylmyys ja talvi ainakin mua lannistaa, samalla pitäis miettiä mitä tehdä työkseen ja jopa jaksaa etsiä töitä. Painonpudotus junnannut joulukuun eikä helpota asiaa että just nyt tekis mieli syödä kaikkea ei niin kevyttä-iltapalaks käy hyvin iso pala mustikkapiirakkaa kermavaahdolla(eilen). Päälle uhmakas ekaluokkalainen ja esiteini niin ei naurata useinkaan.

    Vastaa
    • Melina helmikuu 2, 2018

      Oh my, ei kyllä kuulosta helpolta! Väsymys ja taistelut lasten kanssa on ehdottomasti pahin herkkujen vähentämisen este. Vaikka toisaalta silloin just sitä liikuntaakin tarttisi jotta pääsisi tuulettumaan pois kotoa, mutta jaksaminen on usein silloin nollissa ja siitähän se kierre sitten lähteekin. Tsempit sinne, pian se kevät onneksi tulee <3

      Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.