Tänään se oli, vika lomapäivä mulla ja Minealla ja huomenna puskee arki armottomasti päälle. Jos viime vuotiseen vertaa niin ihmeen iisisti oon suhtautunut tähän tämän vuotiseen hoidonaloitukseen, siitäkin huolimatta että Minea on kesälomaillut reilu kaksi kuukautta. Voisi kuvitella, että huominen on lähes yhtä hankala aamu kuin vuodentakainen, mutta toisaalta taas paikka on tuttu, hoitaja ja kaverit on samat ja Minea on vuoden vanhempi ja reippaampi. No worries siis, ainakin noin periaatteessa!
Minea jatkaa samalla hyväksitodetulla yksityisellä perhepäivähoitajalla. Päiväkotimietteitäkin meillä on ollut, mutta ehdottomasti korkeintaan vasta ensi syksynä, kun Minea olisi 3,5 vuotta. Parinkin vuoden päästä vielä ehtii, mikäli nyt päiväkotiin halutaan ollenkaan. Mitään perinteisiä virikkeellisyysperusteluja päiväkodin puolesta ette tule mun suusta kuulemaan – ellei sitten enemmällä virikkeellisyydellä tarkoiteta sitä extrahälyä joka päiväkodeissa yleensä on..? Tietty löytyy niitä huonoja perhepäivähoitajiakin, mutta jos on löytänyt yhtä hyvän kuin me, en keksi yhtäkään puolustusta päiväkodille! Okei yhden keksin, joidenkin päikkyjen kielikylvyn, joka on juurikin se ainut syy miksi me ollaan harkittu siirtoa sitten myöhemmin.

Aikamoinen paasaus tuli perhepäivähoidon puolesta, mutta uskon että erilaiset vaihtoehdot mietityttää äitejä. Ja senkin oon huomannut, että ne herättää tunteita – tottakai jokainen tahtoo lapsilleen parhaan mahdollisen hoidon eikä kaikki vaihtoehdot edes ole kaikille mahdollisia. Meidän valinta tarkoittaa esim sitä, että hoitajan ollessa kipeänä meistä jompikumpi on Minean kanssa palkattomasti kotona. Tai kuten nytkin, kesälomat sun muut on pidettävä silloin kun hoitaja pitää omiaan. Joustavuutta kuitenkin saa kumpaankin suuntaan, kerran meikäläinen myöhästyi melkein tunnin hoitoajan päättymisestä, mutta siellä Minea leikki hoitotädin tyttöjen kanssa kuin kuka tahansa kaveri konsanaan. Parempaa hoitoa en voisi meidän minille toivoa!
Mutta miten me sitten vietettiin tää viimeinen lomapäivä? Leikittiin puistossa, lounastettiin Naissaaressa (taas sitä superhyvää porkkana-vuohenjuustokeittoa), käytiin lähisatamassa heittelemässä kiviä, pyöräiltiin pillimehuille, katottiin YouTubesta Kaapoa ja syötiin jätskiä kahteen otteeseen. Just niin kun pitääkin, vai mitä sanotte?






































































































































































Koristelut ja kaikki oli niin viimeisen päälle tyttömäistä, täytyy sanoa että Evelina jos joku tietää mikä pikkutyttöjä miellyttää.










Muuten sanoisin että näistä tulee takuuvarmana mun tän kesän lempparit, mutta housujen one size -koko ei osunut ihan niin kohdilleen, että shortsit istuisi vyötäröltä täydellisesti. Vyön kanssa siis mennään, tai sitten vyötärö saa jäädä paidan alle piiloon niin kuin tässä asussa.













Metsänpoikanen vetoaa muhun yksinkertaisella, hillityllä kuviollaan, jossa seikkailee pienet oravat ja erilaiset geometriset kuviot. Jatkossa aion ostaa kaapin täydeltä näitä vaatteita, joissa on jotain mielenkiintoista lapselle ja äitikin kiittää kaiken sen Muumi ja Hello Kitty krääsän jälkeen. Vielä jopa parempaa on se, että Papun vaatteet on niin laadukkaan tuntuista materiaalia, että ne kestää varmana isältä pojalle – tai jos ne raaskii jossain vaiheessa laittaa myyntiin, niin käytettykin vaate pitää hyvin arvonsa.
Hupparit on pidempää mallia, hupusta löytyy Metsänpoikanen-kuosia ja mukana tulee punainen vaihtonappi pääntiehen, mikäli tahtoo piristystä mustavalkoisen tilalle. Minealta löytyy monet kuviolliset tai värikkäät leggarit, joiden kanssa musta huppari sopii loistavasti, ehkä monikäyttöisyyden takia se onkin ollut vähintään joka toinen päivä päällä. Minealla on koko 98-104cm ja tytöllä pituutta reilut 90cm, reilumpi koko takaa sen että alle mahtuu lämmikettä ja huppari menee kevyen takin asemasta näillä ”kesäpakkasilla”.


















































Oh my, noille hiuksille on tehtävä jotain ja äkkiä! Mutta mitä, tummaa väriä, otsis, tuuhennus, lyhentäminen? Auttakaa, omat ideat on ihan loppu, vaikka jotain uudistusta olisi kiva saada! Nykyisellään väri on jossain valossa ihan liian punertava eikä ruskeat värit oikein tahdo pysyä blondatuissa latvaosissa. Onko kellään kokemusta hyvästä ruskeasta kestoväristä – tai ylipäätään vinkkejä hyvännäköisistä hiusmalleista :)?

































































