LEIKKITREFFIT

Oltiin tälle aamulle sovittu mammaporukan leikkitreffit, mutta puolet tippui joukosta pois lasten sairastelujen takia. Taitaa vielä jatkua pahimmat flunssakaudet, vaikka päiväkodin aloitukset on jo kaukana takanapäin. Onko kukaan säästynyt sairasteluitta tänä syksynä? Mä kiittelen ainakin sitä, ettei ihan kaikki päiväkotien taudit kulkeudu näille perhepäivähoitolapsille, kauhulla joskus nimittäin kuuntelen mitä kaikkea milloinkin on liikkeellä..

Onneksi Evelina pääsi Lillin ja Linnean kanssa tulemaan, on meinaan ehdottomasti parhaita juttuja kotonaollessa saada joku ystävä lastensa kanssa kyläilemään tai itse lähteä Minean kanssa jonnekin! Ite nautin ystävien näkemisestä, kuulumisten vaihtamisesta ja tytötkin leikkivät tänään onnessaan keskenään ensin puistossa ja sitten meillä. En vielä ookaan kirjoittanut Minean kevään hoitokuvioista, mutta voin sanoa että suunnitelmaan tiiviisti kuuluu monia leikkitreffejä viikossa. Niillä ja järjettömällä määrällä sokeria aiotaan pyörittää tätä huushollia jatkossakin!

Ihan aina ei voi näitä kaveritapaamisia kuvailla niin kovin rentouttaviksi, sillä pienetkin lapset osaa kyllä kinastella, välillä ihan koko ajan. Tai sitten joku lapsista on jatkuvasti vaatimassa äitinsä huomiota, ja rauhallinen kahvihetki jää pelkäksi haaveeksi. Harvemmin sitä saa itse asiassa tehdä oikeastaan mitään rauhassa, mutta tänään tytöt keskittyi ihanasti leikkeihinsä ja mulla akut latautu, siitäkin huolimatta ettei Minea vieraiden lähdettyä suostunut päikkäreille.

Vaikka meillä käy vieraita useamman kerran viikossa, on musta kiva että aina on jotain tarjolla. Ehkä se on jopa enemmänkin hyvä tekosyy saada leipoa ja herkutella paremmalla omatunnolla kuin jos vain itelleen sulattelisi pakkasesta pullaa ja kakkua. Tein jo eilen key lime pien ja kanapiirakkaa ja aamulla väsäsin vielä nopean salaatin, Evelina toi aika koukuttavan hyvää Fazerin Roasted corn -suklaata. Ei siis yhtään överiksi taas mennyt nää herkuttelut 😀

Arvatkaa mihin me lähetään nyt? Minean kanssa leffaan kattomaan Muumit Rivieralla. Minean eka leffa, en tiiä onko vähän uhkarohkeeta olettaa että 2,5vee jaksaisi keskittyä reilu tunnin pituiseen elokuvaan mutta katotaan miten käy!

TYYLIÄ MAMMA-ARKEEN, ALEKOODI & ARVONTA!

Rakenneultran kuulumisia tulossa vielä myöhemmin tällä viikolla, mutta nyt pohdiskellaan vähän mammamuotia. Myönsinkin jo aiemmin teille olevani toivoton noviisi äitiysvaatteiden suhteen, Mineaa odottaessa tuli hankittua vain kahdet äitiyshousut ja muuten koitin parhaani mukaan pärjätä normivaatteilla. Tavallisista housuista jouduin luopua noin puolivälissä, ja vähän myöhemmin alkoi monet paidat muistuttaa enemmänkin napapaitaa kuin hyvin istuvaa, muodikasta puseroa. Lopulta kävi niin että oma tyyli oli aika hukassa suurimman osan raskausaikaa, en ostanut uusia vaatteita juurikaan enkä ajatellut pukeutumistani osana persoonaani.

Muoti on aina ollut mulle aika tärkeä asia, sillä helpoiten ilmaisee itseään ja valitettavasti itsevarmuuskin pohjautuu osittain siihen onko ulkoiset seikat kondiksessa. Huonoissa vaatteissa tai epäonnistuneessa asukokonaisuudessa en vaan ole samalla tavalla oma itseni! Siksi päätin että tässä raskaudessa en missään nimessä piiloudu parin luottovaatteen alle, vaan aion tuoda itseäni esille ihan samalla tavalla kuin ennenkin. Onneksi tähän apua tuo MamaMia – verkkokauppa josta löysin kivan rentoja äitiiysvaatteita moniin tilanteisiin.

Sain valita joitakin vaatteita MamaMiasta, ja selvin valintani oli ulkohousut Niistä kriiseilin jo viime raskaudessa, kun omat ei enää mahtuneet ja urheilukaupasta ostetut jättikokoiset housut oli lahkeista lähes yhtä leveät kuin vyötäröstä! Ulkoilu kuuluu kuitenkin meidän jokaiseen päivään eikä syksy- ja talvikeleissä ulkona voi hillua ihan missä tahansa vaatetuksessa. Kesän odottajille pukeutuminen tuskin tuottaa niin suurta päänvaivaa, mutta talvella varusteet on pakko olla kunnossa.

Näissä Mamaliciouksen ulkohousuissa on kevyt toppavuori, vielä siis pärjää ilman toisia housuja alla ja kovimmilla pakkasillakin näillä ulkoilee hyvin pitkisten kanssa. Vyötärö näyttää alta lähtevää resoriosaa lukuunottamatta ihan tavallisilta kevyttoppiksilta, ja niitä voi varmasti käyttää raskauden jälkeenkin kääntämällä resorin kaksinkerroin. Erityisesti tykkään siitä että housut on lahkeista riittävän pitkät ja ulottuu hyvin ulkokengän päälle, plus että malli on istuva ja tyylikkään kapea, mikä ei tosiaankaan ole mikään itsestäänselvyys ulkohousuissa. Mulla näistä Mamaliciouksen housuista on pienin koko eli koko S, housut pysyy hyvin päällä, mutta tilaa on vielä isommallekin mahakle ja niille pakkaskelien pitkiksille.

Paitapuolelta halusin jotain mikä menisi sekä raskaus- että imetysaikana. Yhtäkään imetysvaatetta en ole aiemmin omistanut, varmaan siksi etten Minean ekoina kuukausina liikkunutkaan juuri mihinkään kotoa. Nyt aion kuitenkin hankkia useammankin paidan, jossa on kätevä imettää, sillä tiedän että uuden tulokkaan kanssa tulee touhuttua ihan eri lailla – enkä haluaisi olla perhekahviloissa ja kerhoissa riisumassa koko paitaa imetyksen ajaksi niin kuin joskus tein Minean kanssa.

Valitsin FunMumin trikoopaidan kietaisuyläosalla ja rypytetyllä mahaosalla, loistava valinta varmasti myös ensiviikoille synnytyksen jälkeen kun maha ei vielä ole palautunut normaaliksi. Ehdottomasti plussaa on se ettei paidan alla välttämättä tarvitse aluspaitaa, joskus nimittäin housujen maharesori, aluspaita ja paita on vähän liian monta kerrosta mahan päälle! Tästä päädyin ottamaan koon S, pienempikin olisi mennyt mutten tykkää liian tiukoista yläosista joten passeli valinta mulle.

Viimeisenä valitsin jo kauan himoitsemani Sobean jazz trikoohousut. Näistä oon kuullut niin paljon hyvää kavereilta, ja mun kaltaiselle kotihousuja rakastavalle ihmiselle nämä on loistovalinta! Pohdin pitkään velouristen ja trikoisten välillä, mutta ajattelin näiden menevän kesäisinkin kävelylenkeillä ja vaunuillessa. Trikoo on superlaadukkaan tuntuista ja kestänyt uskomattoman hyvin polvipusseitta, vaikka oon kirjaimellisesti asunut näissä housuissa viimeiset pari viikkoa. Näissä on käyty Minean jumpassa, Pablon kanssa lenkillä ja pidetty lähes kaikki aika kotona ollessa – nytkin kirjoitan tätä postausta jazz pantseissani!

Kooksi valitsin XS, joka on ehdottomasti napakan tuntuinen maharesorista, mutta päällä silti tosi mukavat, ja mahan kasvaessa resori kivasti tukee alaspäin painavaa vatsaa. Mitkään pelkät äitiyshousut Sobeat ei ole, vaan resorin voi nätisti kääntää kaksinkerroin ja housut toimii ihan tavallisina jumppa/olohousuina. Ostin aiemmin toiset äitiysolohousut Hennesistä (ehkä muistattekin ne?), mutta kyllä nämä Sobeat on vieneet voiton – Hennesin housujen resori lörpsähtää joka käytön jälkeen niin ettei housut pysy jalassa, kun taas Sobeat palautuu malliinsa niin hyvin ettei niitä tiedä käyttäneensä ollenkaan! Tässä tapauksessa panostus laatuun ei siis varmasti petä.

  

Sitten vielä jotain erityisen kivaa teille! Jos äitiys- tai imetysvaatepuoli kaipaa sunkin kaapissa täydennystä, niin 15.-29.10. välisenä aikana saat koodilla minishow14 alennusta 15% kaikista MamaMian normihintaisista tuotteista! Lisäksi kaikkien koodia käyttäneiden kesken arvotaan 30€ arvoinen lahjakortti MamaMian verkkokauppaan.

Arvonta on päättynyt! Eikä siinäkään vielä kaikki! Jos teistä Sobean housut vaikuttaa yhtä kivoilta kuin mustakin, niin yhdellä teistä on mahdollisuus voittaa samanlaiset Sobean Jazz pantsit itselleen omassa koossa! Arvontaan osallistut kommentoimalla tähän postaukseen mikä on raskausajan must-have vaate eli vaate, jossa sä mieluiten viettäisit vaikka kaikki päivät. Arvonta-aika on 15.-22.10. – muistathan jättää myös sähköpostiosoitteesi.

MOPSIRAKKAUS JA ARVONNAN VOITTAJAT

Huomasin kuvatiedostoihini jääneen nämä jo noin kuukausi sitten räpsityt mopsikuvat, mutta varmaan jo arvasittekin että kyllähän meillekin oli näitä Rodinin mopseja tilattava, kun tuossa vieressäkin köllöttää ”melkein mopsi”! Isommat kaupat veti mustapohjaiset mopsit aika nopeasti pois myynnistä, kun värin haalistumisesta oli tullut läjäpäin reklamaatioita – meillä paita on onneksi vielä yhden pesun jälkeen pysynyt hyvänä, ja toivottavasti pysyy jatkossakin.

Koko syksyn Mini Rodinin eristä mun suosikkeja on talviulkoilun lisäksi juurikin nämä mopsit. Värit on helppo yhdistää aika moneen ja Mineakin tykkää paidasta, kun siinä on ”Pablon kuvia”. En tiedä mistä ihmeestä kaikille tytöille tulee ihastus vaaleanpunaiseen ja pinkkiin, mutta meillä ainakin Minealle tuntuu useinkin olevan vaikea saada päälle mustaa, sinistä tai muuta vähän tummempaa väriä. Tänään käytiin ystäväni tytön nimppareilla ja olin valmiiksi laittanut odottamaan mustan tyllihameen ja mustavalkoraidallisen paidan, ja arvatkaa miten kävi?! Tyttö tuli huoneestaan päällään valkoinen mekko ja pinkit sukkikset. Pari kertaa on kotona tullut huuto siitä, että äiti on vahingossa kattanut kaverille pinkin lautasen ja Minealle oranssin tai keltaisen. Tänään mietittiin kavereille my little pony -nimiä eikä lopulta kukaan saanut olla Pinkie Pie. Nimppareilla vieläpä sitten tapeltiin siitä, kumpi tytöistä saa leikkiä pinkillä Lego ukolla. Käsittämätöntä, vaikka kuinka oon yrittänyt tyrkyttää kaikkia värejä tasapuolisesti huutelee Minea kaupoissa tuntemattomillekin, että mä oon kaks vuotta ja mä tykkään pinkistä. Siinä teille sukupuolineutraalia kasvatusta!

Ja sulavasti takaisin niihin mopseihin :).. Kurkkasin että jotain mopsikuosilla on vielä Lilla Companyssakin jäljellä, ja kaksi teistähän pääsee pian tuhlaamaan lahjakorttinsa lastenvaateihanuuksiin! Osallistujia arvontaan oli valtava määrä ja tällä kertaa onni suosi nimimerkkejä Kati ja Mira. Laitoin sähköpostiosoitteenne eteenpäin Lilla Companylle, erityisen kivaa postia on siis tiedossa lähipäivinä! Kiitos vielä ihanalle Lilla Companylle arvonnasta!

P.S. Huomenna starttaa blogissa jo uusi arvonta, tällä kertaa jotain kivaa yhdelle onnekkaalle äidille! Ja tiedättekös mikä päivä huomenna on? Rakenneultra, jaiks!

LEIKKISÄMPI LASTENHUONE

Moneen kertaan ootte jo ehtineet kysellä uudistetun Minean huoneen esittelyn perään, mutta kovin keskeneräisestä huoneesta en halunnut vielä kuvia laittaa. Ensin oli se ongelma seinähyllyjen saatavuuden kanssa ja sitten Niko on ollut niin kiireinen ettei ehtinyt tehdä vanerista työtasoa. Mun luonteiselle kaikki mulle nyt heti ihmiselle tää kulunut pariviikkonen on siis ollut samaan aikaan luonnetta kasvattavaa että hermoja kiristävää aikaa! Oon jatkuvassa stressissä ja kärttyilen vähän väliä, jos joku homma ei valmistu niin nopeasti kun haluisin, musta ei ikinä olisi asumaan keskieurooppalaisessa huomenna sitten kulttuurissa. Jos joku on musta kiinni niin teen sen mieluiten heti pois alta, jos asia on toisen harteilla muistuttelen siitä ärsyttävästi niin kauan että se on tehty. Oikea unelmavaimo siis, varsinkin kun keksin näitä pikkuprojekteja vähän väliä!

Nyt huone on onneksi vihdoin valmis! Vielä tulee varmasti hankittua pienempiä yksityiskohtaisempia juttuja, mutta isommat linjat on mietitty, toteutettu ja toivottavasti ne nyt miellyttää silmää pidemmän aikaa. Tällä hetkellä ainakin lopputulos on musta oikein onnistunut ja huoneesta saatiin pois kaikki vauvamaisuus ja nyt se näyttää selkeästi enemmänkin leikki-ikäisen huoneelta. Eniten entisessä tilassa häiritsi beiget seinät ja vierasvarana toiminut huoneeseen mitoiltaan liian iso vuodesohva, josta haluttiin päästä kokonaan eroon. Seinissä palattiin takaisin alkuperäiseen eli valkoiseen, ja tosi valkoinen saatiinkin! Maaliksi valikoitui Lumi-maalin puhtaanvalkoisin sävy, joka on mun silmään täydellinen. Huonompi juttu onkin että nyt tekisi mieli käydä samalla maalilla läpi koko asunnon pinnat..

Maalauksen lisäksi huoneessa on jonkun verran muutakin itsetehtyä. Työtaso, sänky, kattolamppu ja hyllyllä lopullista paikkaansa toistaiseksi odottava hehkulamppu johtoineen. Hehkulampun tuunauksesta voin kirjoitella vielä tarkemmin kun saadaan se paikoilleen ja kytkettyä, mutta pakko sanoa että noi koivuvaneriset sänky ja työtaso on ehdottomia hittejä! Starkilla palat sahattiin valmiiksi haluttuihin mittoihin, kotona hionta kaikille paloille, työtaso kulmaraudoilla seinään kiinni, sängyn pohjaan muutamat ilmareiät ja osat nauloilla kiinni. Vielä pyörät sängyn alle – ja ainiin mattapintaisella lakalla käsittely niin sängylle kuin tasollekin niin kestää varmasti rajumpaakin käyttöä. Hintaahan koko hommalle tuli yhteensä alle satasen eikä aikaakaan mennyt paria päivää kauempaa! Todellisia diy-projektien helmiä!

Sängyn lisäksi eniten mä tykkään tässä uudessa huoneesta kaikista pienistä yksityiskohdista, joita koitin saada vähän joka puolelle. Muuten meillä kotona on kaikki tavaramäärä niin minimissään kun vaan voi olla, joten lastenhuone on ehdottomasti se paikka jossa sitä krääsää saa olla enemmänkin. Kävin tänään vielä hamstraamassa muutaman Muumi-julisteen ja kortteja Harjun paperista niin kuin eilen sanoinkin, ja viimeisenä asiana hankintalistalla on enää uuden tuolin etsiminen kahden Ikean tuolin tilalle. Työtaso on melko matalalla, joten se määrää aika paljon, mutta alunperin olin katsellut Vitran Panton juniorituolia tai Casalinan vastaavaa. Myöskään Artekin Muumi-tuoli ei olisi hullumpi vaihtoehto, tai miksei tuolinkin voisi nikkaroida itse vanerista. Niin tai näin, loppuun mua tietenkin taas kiinnostaisi kuulla teidän mielipide, onnistuttiinko totaalisen muodonmuutoksen kanssa vaiko noup?

LASTENHUONEEN AARREAITTA

I know, lupasin esitellä teille tänään lastenhuonetta mutta kun… En vaan saanut tänään yhtäkään kuvaa otettua aamupäivästä kaupoilla juoksemisen takia ja iltapäivällä taas noh, kaikki ilman salamaa kuvia ottavat varmaan tietävät että silloin on parempi pitää kamera käden ulottumattomissa. Mutta huomenna murut, ihan varmasti!

Sen sijaan mulla onkin esitellä teille ihastuttava pikkukauppa Jyväskylän keskustasta. Minean nykyiseen huoneeseen halusin paljon aiempaa värikkäämmän ja leikkisämmän tunnelman pienillä hauskoilla esineillä, leluilla ja koristeilla. Yleensä kaiken joutuu tilaamaan netistä näillä leveysasteilla, mutta onneksi erikoisemmat putiikit ei ihan kokonaan ole kadonneet Keski-Suomesta. Ja jos valinnanvaraa on, niin mä ostan paljon mieluummin kaupasta kuin netistä.

   Tämä ihastuttava, mielenkiintoista tavaraa pursuava kauppa on Harjun paperi Yliopistonkadulla. Ohi oon ajanut monestikin, mutta vasta nyt tuli ekaa kertaa astuttua sisään, kun näin upeita värikkäitä julisteita näyteikkunassa. Jotenkin mulla on ollut mielikuva korttikaupasta, josta saa tylsiä perusjulisteita perussuomalaiseen kotiin, mutta kyseessähän onkin oikea aarreaitta! Valikoimassa on bloggaajien suosimia julisteita, kortteja, pieniä paperisia hahmoja, koristeita juhliin, leikkisiä kertsejä, lapsekkaita lahjapapereita, mielenkiintoisia pikkuesineitä sisustuksen viimeistelyyn ja tietenkin niitä korttejakin.    

Ostin paperihahmoja, leijonalautasen hyllyä koristamaan, julisteen, eläinmaatuskan ja mitähän vielä! Vaikka mitä siis lähti mukaani ja siltikin taidan vielä huomenna tehdä uuden reissun kauppaan, vasta kuvista nimittäin bongasin ihanan leijonajulisteen ja muutaman kivan kortin jotka sopisivat lastenhuoneen seinälle loistavasti. Minean ystävällä on ylihuomenna nimpparitkin, joten eiköhän Harjun paperista löydetä joku hauska lahjakin.

Kaikki ostamistani esineistä ei sovi ihan pienten lasten leikkeihin, mutta sitäkin paremmin ne käy uudelle hyllylle poseeraamaan. Mikä söpö rivi Omm designin pikkuotuksia kaiken muun mustavalkoisuuden keskelle! Onko Harjun paperi muille jyväskyläläisille jo tuttu?

VAATEKAAPIN PERUSVÄRIT

Lauantai-illan moikat! Meikäläinen on kakkuja maha pullollaan raakakakkukurssin jäljiltä ja keittiössä odottaa muutama ihana uusi Marimekon kupponen. Kyllä muuten maistuu huomenna aamuteet erityisen hyvältä! Tulevaisuuden projektina olisi hankkiutua kaikista vanhoista arkiastioista eroon ja saada vähitellen kerättyä tilalle Marimekon Oiva-lautasia ja siirtolapuutarha-sarjan eri osia. Erityisesti mua ihastuttaa se, että esim mukeja voi hyvin yhdistellä pariakin eri kuosia toisiinsa kun sävyt on pääasiassa mustaa ja valkoista, lisäksi ripaus pelkkää valkoista lautasissa ja muutamassa mukissa niin yhdistely kattaukseen kuin kattaukseen on simppeliä.

Kerron raakakakkukurssista ensi viikolla vielä tarkemmin, mutta ensin päivän asua. Mun pukeutuminen on aika kahtiajakoista, voin yhtenä päivänä pukeutua lähes kuin 15-vuotias teini ja toisena on taas kiva näyttää vähän leidimäisemmältä korkkareissa ja siistimmässä takissa. Kuitenkin perusvaatekaapin kulmakivet mulla on sellaisia, joita voi yhdistää moneen tyyliin. Neuleet, paksut huivit, farkut ja collegepaidat voi kuulua kumpaan tyyliin tahansa!

huivi // H&M (miesten puolelta)

takki, neule ja mammahousut // H&M

kengät // Mango

laukku // LV

Raskausaikana oma tyyli on ollut osittain vähän kriisissä, ja monena päivänä ulos tulee lähdettyä sellaisessa asussa, jossa ei ollenkaan tunne oloaan luontevaksi. Kaupungilla kulkee anteeksipyydellen ja kotona farkut vaihtuu lökäreihin nopeammin kuin kissaa ehtii sanoa. Onneksi nyt on alkanut taas vähitellen tuntua että tuokin vaihe alkaa mennä ohi, ja näitäkin päiviä on useammin jolloin olo on rento ja asuun saa yhdisteltyä niitä itselle ominaisimpia vaatteita. Tämän päiväisessä asussa näkyy musta aika loistavasti mun pukeutumisen lempivärit, näitä kaappi on pääasiassa pullollaan ja näillä mennään kesät talvet. Tylsääkö? Ei vaan helppoa yhdisteltävyyden kannalta, yhdelläkin värillisellä vaatteella saa uutta ilmettä ja toisaalta taitamattoman pukeutujan on perusväreissä helpompi näyttää tyylikkäältä. Huivi on muuten tainnut muuttaa Nikon vaatekaapista mun puolelle, sen ostamisen jälkeen mies ei nimittäin oo nähnyt sitä kuin viipottamassa mun kaulassa 😀

AJATUKSET ULTRASSA

Tänään mennään raskausviikolla 19+4. Joka maanantai vaihtuu uusi raskausviikko, ja täytyy myöntää että oon kirjoittanut kalenteriin maanantaiden kohdalle mikä raskausviikko milloinkin on kyseessä, muuten en nimittäin muistaisi yhtään! Mineaa odottaessa tuli luettua neuvolasta saatua raskausviikkokirjaa viikottain, mutta nyt ei ihan samalla innokkuudella jaksa lukea siitä, kuinka monta milliä vauva on viikossa kasvanut tai mitkä sen viikon yleisimmät vaivat on. Kaikki neuvolantädit ei taida tokassa raskaudessa edes enää tarjota tuota vihkosta äideille?

Minealla ja mulla on ensi viikko syyslomailua, ja keskiviikkona on myöskin se kauan odotettu rakenneultra. Sitä on niin hyväuskoinen että ajattelee jo etukäteen kaiken olevan hyvin, ja päällimmäisenä lähinnä jännittää se sukupuoli. Viime kerralla oli ihan sama, ja vasta ultrassa tajusi että voihan tässä tulla vaikka mitä vastaan – koskaan kun ei tiedä onko sitä sittenkään niin onnekas kuin luulee olevansa. Toisaalta se ei kyllä yhtään auta asiaa vaikka kuinka murehtisi ja miettisi asiaa etukäteen, päinvastoin!

  Vasta tällä viikolla on alkanut tuntua hentoja liikkeitä mahassa, ja mahakin on kasvanut ihan kunnon mittoihin. Viime ultrassa kätilö sanoikin että edessä sijaitsevan istukan takia liikkeet tuntuu melko myöhään, joten en yhtään tiennyt milloin niitä voisi alkaa odottamaankaan. Vai onko tää myöhään, ensisynnyttäjillähän ne ei taida välttämättä tuntua vielä tässäkään vaiheessa ja jotkut uudelleensynnyttäjät sanoo tuntevansa liikkeet jo suunnilleen viikolla 10.

Ainakin voin allekirjoittaa sen, että keskiraskaus on alkuraskauteen verrattuna huomattavasti tasaisempaa aikaa. Enää ei okseta, väsymys ei ole niin voimakasta ja iho voi paljon paremmin. Joskus viikoilla 7-8 huomasin kasvojen ihon olevan tosi huonossa kunnossa ja näppylöitä tuli jatkuvasti, mutta onneksi sekin on alkanut nyt tasaantumaan ja iho alkaa taas tuntua omalta hyvinvoivalta itseltään. Mineasta en saanut oikeastaan yhtäkään raskausarpea (muutaman haalean viivan polviin!), vaikka ihoa ei tullutkaan rasvailtua mitenkään normaalista enempää, mutta tällä kertaa ajattelin pelata varmemman päälle ja käydä huomenna ostamassa purkin Bio Oilia. Kideillä on ollut menossa Bio Oilin kamppis ja ainakin Iina ja Helianna on öljyä kehunut tosi hyväksi, mutta olisi kiva kuulla teiltäkin kokemuksia jos olette Bio Oilia kokeilleet raskausaikana tai jo syntyneisiin arpiin. Onhan se iho aika kovilla mahan kasvaessa ja turhamaista tai ei, mutta mielelläni vältän kaikki arvet jos mitenkään mahdollista.

Hyvää viikonloppua, huominen menee mulla terveellisten kakkujen parissa ja muuten tietenkin laiskotellaan!

TAPAHTUI TÄNÄÄN..

Torstai alkoi tänään vähän eri lailla kuin yleensä, kun heti aamusta kävin Minean kanssa Terveystalolla. Tyttö on jollain tasolla köhinyt nyt jo kolmatta viikkoa, eilen yskänpuuskat oli niin rajuja että oksennus meinasi tulla, joten ajateltiin että olisi hyvä käydä kuunteluttamassa keuhkot. Mitään normaalista poikkeavaa ei onneksi löytynyt, vaan diagnoosina oli pitkittynyt yskä – ihan sama juttu taisi olla viimekin vuonna näihin aikoihin, perussyksyä siis.

Raskausaikana jo otettiin Minealle vakuutus sen varalle että tarvittaessa voitaisiin käyttää yksityisen palveluja, mutta onneksi lääkärillä ollaan käyty yhteensä varmaan alle viisi kertaa! Tänäänkin päätin soittaa läheiselle terveysasemalle ettei tarvitsisi ajella kaupunkiin, mutta yllätyinkin kun meidät ohjattiin palvelusetelin turvin Terveystalolle. Täysin samoja lääkärinpalveluja siis näköjään käytetään riippumatta siitä maksanko käynnistä pari euroa vai vakuutuksessa monta sataa vuodessa! Onkohan mitään järkeä ottaa vakuutusta tälle tulevalle lapselle, kahdelta kun maksu lähentelisi jo tonnia vuodessa. Toisaalta taas huono karma varmasti iskee jos vakuutuksen jättää nyt ottamatta, ja sille olisikin tulevaisuudessa käyttöä.. Onko teillä vakuutukset vai onko kaikki toiminut kunnallisella puolella?

Minea oli lääkärissä superreipas, selitti lääkärisedälle omista tulevista synttäreistään, syntyvästä vauvasta ja ite kertoi miksi oli lääkäriin tullut. Lupasin palkkioksi Sokkarilta jonkun pienen lelun ja Minea halusi elämänsä ensimmäisen My Little Ponyn. Tästä se varmaan lähtee ja kohta on meilläkin kämppä täynnä pinkkiä muovihärpäkettä, joulupukin listalle nimittäin meni jo nyt ponilinna ja lisää poneja.

Loppupäivä meni sitten arvatenkin Rainbow Dashilla leikkiessä ja levitellessä leluja pitkin olkkaria, perusmeininkiä. Oon koittanut hankkia leluille kaikenlaisia säilytyslaatikoita, jotta siivoaminen olisi mahdollisimman helppoa, ja pakko sanoa että Ikea on ollut tässä suhteessa pelastus. Sieltä on hommattu kannellisia laatikoita pikkutavaralle ja isoja, kankaisia laatikoita pehmoleluille ja isommille muovitavaroille. Siivotessa ei tarvitse kuin heitellä kamat laatikoihin ja hyllytkin näyttää laatikoiden kanssa siistimmiltä kuin täynnä irtonaista tavaraa.

Minean jälkien siivoamisen lomassa ehdin taas vähän edistää lastenhuoneen valmistumista. Muutamat diy-projektit sain aika lailla valmiiksi ja viikonlopun aikana pitäisi kaikki loput huonekalutkin olla paikoillaan. Viimeistään sunnuntaina pitäisi tulla kuvia valmiista huoneesta tänne blogiinkin ja huomenna kirjoittelen taas raskauskuulumisia. Mutta ennen sitä, muistakaahan osallistua Lilla Companyn lahjakorttien arvontaan, vielä tänään ja huomenna ehtii!

HELPPOA ARKIRUOKAA: KANALASAGNE

Hyviä ja helppoja arkireseptejähän ei koskaan voi olla riittävästi, joten ajattelinpa joskus jakaa niitä täällä bloginkin puolella – jos joku saisi niistä vaikka helpotusta arjen ruokatuskailuihin. Itestä ainakin tuntuu että stressaavinta arjessa on ruokashow, keksiä mitä milloinkin syötäisi, suunnitella kauppakäynnit fiksusti ja yleensäkin jaksaa kokata mitään purkkihernekeittoa ihmeellisempää. Tuttu tunne?

Tää resepti saattaa joskus aikoja sitten ollakin jo näkynyt blogissa, mutta nyt kun satuttiin tänään kanalasagnea syömään niin laitetaanpa vielä uudemman kerran. On nimittäin tosi hyvää ja niin helppo että! Varioimalla voi tehdä kasvisversion, joskus oon kokeillut sipulia, paprikaa ja keaäkurpitsaa. Kaikki toimii ja lapsetkin tykkää!

Kana-pestolasagne

300-450g maustamatonta kanasuikaletta

1 sipuli

3rkl voita

3/4dl vehnäjauhoja

8dl maitoa

1prk aurinkokuivattutomaatti-tuorejuustoa

1prk punaista pestoa

9 lasagnelevyä

Paista kanat ja lisää loppuvaiheessa silputtu sipuli. Mausta mustapippurilla. Sulata toisessa kattilassa voi ja lisää joukkoon vehnäjauhot. Lisää myös maito, yleensä käytän vispilää apuna saadakseni sileän kastikkeen. Lisää tuorejuusto ja pesto ja anna kiehahtaa.

Aloita lasagnen kasaaminen kastikkeella, seuraavaksi 3 levyä, kanaa, kastiketta, 3 levyä jne. Päällimmäiseen kerrokseen levitä vain kastike. Paista 225 asteessa 30-45 minuuttia.

FIKSU MUKSU

Ennen lapsensaantia mietittiin joskus kavereitten kanssa sitä, miten äitit näkee omat lapsensa. Kouluista kuulee niin paljon niitä tarinoita vanhemmista, jotka ei millään voi käsittää että se oma kullanmuru olisi luokan kiusanhenki ja opettajien päänvaiva. Tai sitten ei suostuta uskomaan, että lapsella ehkä olisi tarvetta jonkinlaisille tukitoimille kun eihän meiän lapsessa mitään ”vikaa” voi olla. Sokeutuuko sitä äitinä lapsensa tekemisille, varsinkin jos tuhmasta käytöksestä huomauttaa joku ulkopuolinen? Onko se vähän kuin hyökkäys meiän kasvatustaitoja ja äitiyttä kohtaan, jos oma lapsi ei käyttäydy? Onko mun lapsi aina nätein ja fiksuin?

Mä ainakin myönnän, sorrun monesti ajattelemaan kuinka taitavasti Minea jotain tekeekään ikäisekseen, tai järjettömän käyttäytymisen ottaessa vallan tekisi mieleni ajatella hoidosta se noita oppii niiltä isommilta tytöiltä. Mutta eihän se niin mene, valitettavasti. Isommilta tytöiltä on opittu Robinin fanittaminen, into punailla huulia ihan jatkuvasti, mutta kyllä se kaikki muu on rajojen kokeilua – tai jatkuvasti toistuessaan meiän vanhempien laiskuutta puuttua tilanteisiin tarpeeksi napakasti ja järjestelmällisesti. Sen minkä taakseen jättää, edestään löytää vai mitä?

Vauva-aikana oli jopa kaveriporukalla joskus aika tulenarkaa puhua siitä mitä oma vauva osaa tai ei osaa. Perhekahviloissa joku ehkä pahoitti jo mielensä siitä, jos vahingossa iloitsit kovaan ääneen lapsen kehityksestä, etenkin silloin jos jonkun toisen vähän vanhempi lapsi ei kyseistä taitoa vielä hallinnut. What the hell, tottakai mä saan hehkuttaa ja olla ylpeä mun lapsestani, mielensäpahoittajia löytyy kaikkialta ja heille aihe on ihan sama, päivä on joka tapauksessa pilalla jos toisella menee paremmin kuin itellä! Älkää äitit missään nimessä sortuko vertailemaan, kaikki ne kuitenkin osaa suunnilleen samat taidot muutamaa vuotta myöhemmin.

Todellisuudessa mäkin toimin kuten moni muu, en kauheasti kysellyt vaikka olisi tehnyt mieli – ja vertailin! Tuoreena äitinä kaikki oli niin uutta ja ihmeellistä, että olisin voinut tiedustella jokaiselta vaunujen kanssa vastaantulevalta milloin teillä opittiin kävelemään, entä puhumaan, joko nukutte täysiä öitä jne. Ihan vaan siksi että kiinnosti niin pirusti, ei siksi että olisin päässyt vastaamaan että kyllä meillä jo tossa iässä osattiin laskea ja kirjoittaa. Ja siltikin, oon edelleen sitä mieltä, että meillä asuu aika fiksu muksu. Kymppiin laskeminen sujuu, usein tunnistetaan oikea käsi vasemmasta, kirjaimet kiinnostaa hurjasti, muisti on sata kertaa parempi kuin äitillä ja päättelykyky sitä luokkaa että pienet huijaukset vanhempien osalta ei ole enää onnistuneet ikuisuuteen. Puhumattakaan siitä, että kiinnostus uusien asioiden opetteluun on niin valtava, että jo nyt hirvittää kuinka ehdin mitään sitten kun näitä pyörii täällä meilläkin kaksin kappalein.

Yksi asia on ihan varma, se että vaikka Minea vielä opettelisi ekoja sanojaan ja olisi hiekkalaatikolla se kaikkien äitien kauhistelema kauhukakara, olisi tuo tyttö meille yhäkin kaikkein fiksuin ja hyvin käyttäytyvä, ainakin sille päälle sattuessaan! Ei kai oikeanlaisessa ylpeydessä mitään pahaa ole, mä ainakin aion jatkossakin iloita Minean saavutuksista yhtä suuresti Minean kuin muidenkin kuullen, mutta lupaan myös ymmärtää, ettei se oma lapsi ole aina oikeassa.

Asuuko teillä fiksuja muksuja vai tulevia täystuhoja?

 

P.S. Kuvat löytyi koneen kätköistä ja on otettu jo viime helmikuussa. Ei ihme että Minea näyttää niissä niin miniltä – ja nythän vasta sitten tajusinkin kuinka iso tuo tyttö jo nykyään on!

ILMAINEN TUOTEBOXI!

Ootteko te tilanneet äitiyspakkauksen? Me jätettiin Minean aikaan pakkaus ottamatta, kun sen hetkisessä tuntui olevan niin poikamaista vaatetta eikä tiedetty tulevan lapsen sukupuolta etukäteen. Nyt taas vaatetta on kertynyt Minealta jo sen verran että niillä luulisi pärjäävän aika pitkälle, rahana siis valitaan pakkaus tälläkin kertaa. Onneksi on olemassa muitakin kivoja bokseja, joita odottaa jännittyneenä – tai ainakin mussa asuu pieni tavarahamsteri mitä tulee vauvan tarvikkeisiin. Kummallisesti kaikki vauvoihin liittyvä alkaa kiinnostamaan ja haluaa ennemmin varmistaa että kaikkea on ennemmin vaikka vähän liikaa kuin että jotain jäisi puuttumaan..

Kaikille on varmaan tuttu pieni vihreä Liberon kassi, jonka äidit saa sairaalasta tai neuvolasta mukaansa, mutta tiedättekö että markkinoilla on toinenkin tutustumisen arvoinen ilmaisboksi? Kyse on Babyboxista, tuotelaatikosta jonka kuka tahansa raskaana oleva tai alle vuoden ikäisen lapsen vanhempi voi tilata itselleen odottamaan lähimpään Lastentarvike-liikkeeseen. Muakin pyydettiin tutustumaan tähän kivaan pikkuboxiin ja kuten sanoin, innolla odotin mitähän sisältä löytyisi. Kätevintä olisi jos tämänkin saisi mukaan neuvolakäynnillä tai laatikko kiikutettaisi suoraan postilaatikkoon, mutta onneksi Lastentarvike-myymälät on yleensä sijoitettu fiksusti isompien markettikeskittymien läheisyyteen niin, että mulla nouto onnistui kauppareissun ohessa.

Boxi siis tilataan ensin netistä TÄÄLTÄ jonka jälkeen se on omalla nimellä haettavissa Lastentarvikkeesta. Pyörähdin pikaisesti kassan kautta, myyjä ei alkanut kysellä tarvetta muille vauvatarvikkeille, vaan rennosti sain asioida pelkästään Babyboxin hakureissulla. Tietty käteväähän olisi ollut samalla katsella vähän autokaukaloita, vaunuja, sittereitä jne. mutta kaikki löytyy meillä jo valmiina kotoa. Laatikon sisältö voi hieman vaihdella, mutta nyt sieltä löytyi tarjouskuponkipinon lisäksi suloinen Lindexin body, Me&I:n ruoka/kuolalappu, pari Pampersin näytevaippaa pienimmässä koossa, mySafety turva-avaimenperä, kuolarätti ja opas monipuoliseen ravintoon. Itelle mieluisimmat on body ja miikkareiden ruokalappu, eikä avaimenperäkään yhtään huono ole etenkään niille, joilla on tapana hukata avaimiaan. Ykköskoon vaippoja en vaan pysty käsittämään, kuka noin pientä vauvaa osaa hoitaa!?

Sanoisin että Babyboxi kannattaa ihan ehdottomasti tilata! Mitään et menetä ja saat kivoja tuotelahjoja ihan ilmaiseksi. Hopihopi siis tänne tilaamaan, vinkkaa kaverillekin, ja nouda oma boxisi! Mikäli siellä jo ihastellaan uutta tulokasta, lasketuksi ajaksi voi ilmoittaa vauvan syntymäajan. Oliko Babybox jo tuttu juttu vai lähtikö nyt tilaukseen?

EDIT: Jo syntyneen lapsen tuleekin olla alle 3kk ikäinen!! Pahoittelut sekaannuksesta, olisihan mun pitänyt tajuta ettei isommalle beibille enää ykkösvaippoja tai pikkubodeja pueta :D!

ILOA JA TOTAALISTA TURHAUTUMISTA

Miten meni viikonloppu? Mulla se alkoi loistavasti perjantaina ensin sillä, että veli tuli kylään ja toi pitkään etsityn ja odotetun hyllynkannattimen Ikeasta. Voisi luulla, että Ikea-tavaran ostaminen olisi niinkin helppoa että tarkistaa netistä tuotteen saatavuuden, menee kauppaan ja kotiin lähtee tyytyväisenä kassi täynnä tavaraa. Kahdesta Ikeasta loppuunmyyty-tuomion saaneena (piti sitten saldovirheen sattua just mun kohdalle!) pakotin veljen vielä yhdelle yritykselle ensin parin varmistussoiton jälkeen.

Illasta pääsin vielä kaupungille pitkästä aikaa syömään tyttöporukalla ja juoruamaan taas uusimmat kuulumiset. Mun, Katriinan, Evelinan, Paulan, Lauran ja Essin päivällispaikaksi valikoitui Miriam’s, kiva pikkukahvila Marimekon myymälän alakerrassa. Vuohenjuustosalaatti ja minttusuklaabrownie oli molemmat niin herkullisia että saman setin voin mielelläni syödä uudestaankin! Kiva saada toinenkin vaihtoehto lempparini De Cafen rinnalle. Ootteko te testanneet jo nää molemmat?

Lauantainakin tuli tehtyä jotain poikkeuksellista, kun aamupäivä hurahti koko perheen voimin kaupungilla. Varmaan kolme tuntia saatiin kulumaan vaikka kävin vaan kolmessa kaupassa, sovitettavaa kyllä taisi jokaisessa olla aika läjäpäin. Itelle ei ole tullut osteltua muutamia neuleita ja Tampereen reissua lukuunottamatta nyt syksyllä oikein mitään, mutta eilen mukaan tarttui mammahousut ja parit neuleet. Nyt alkaa tuntua siltä, että housuissakin ehkä on aamuisin mistä valita, vaikkei yhdetkään normifarkuista enää mahdukaan jalkaan. Muutamista mammahousuista tulossa vielä pientä ylistyspuhetta tässä lähiviikkoina..

Aamu alkoi tänään pullan leipomisella ja Lauran luona kahvittelulla ja puistotreffeillä, iltapäivä sisustettiin Minean huonetta. Tai koitettiin parhaamme mukaan sisustaa! Hyllyt on paikoillaan, sänkykin on löytänyt paikkansa ja muutkin tavarat olisi aika lailla valmiina, kunhan joku osaisi päättää tai kertoa mihin ne sijoittaa?! Vanerisen työtason ja leikkikeittiön kanssa on pähkäilty nyt niin paljon että alkaa vähitellen jo kyllästyttää. Vai pitäisikö huoneeseen kuitenkin vielä hommata joku lipasto tai vetolaatikoita tai jotain? Aargh, pullaa olisi tarjolla sisustussilmäisille kavereille, auttaisko joku pliis!

Huomenna vinkkiä ilmaisesta lahjasta kaikille raskaana oleville ja pienten lasten vanhemmille! Jospa munkin sisustusongelmat ratkeaisi nukkuessa?!

LEMPPARITYYNY JA ARVONTA!

 

Mulla on tyynyihastus. Löysin Lilla Companysta jo kuvissa ihastuttaneen tyynynpäällisen, joka kotiuduttuaan olikin niin ihana että pari päivää meni tuijottaen, ihaillen ja huokaillen. Kaikessa yksinkertaisuudessaan Mainion tyyny on niin monikäyttöinen että meillä se on kuljeksinut väliä olohuone, Minean huone, makuuhuone, vaihtaen paikkaa vähän väliä kun en osaa päättää mihin sen raaskisin jättää. Ehkä helpointa olisi tilata muutama lisää niin joka huone saisi omansa, hinnalla kun tämä suomalainen design ei ole pilattu! Kerrankin jotain kaikkien kukkarolle sopivaa ja vieläpä kotimaista. Ja täytyy vielä myöntää, ihastuin sitten Pilkku-tyynyn lisäksi myös tähän graafiseen Tihku-tyynynpäälliseen!

Mainion ihastuttavien tyynynpäällisten ja lastenvaatteiden lisäksi Lilla Companylta löytyy tietenkin kasoittain muutakin ihanaa. Verkkokauppaan on mm juuri tullut Aarrekidin pöllöt, Mini&Maximuksen uutuuksia ja niitä Mini Rodineita, joista jo kirjoittelinkin aiemmin. Kokosin suosikkini pieneksi kollaasiksi, postauksen lopussa on tiedossa nimittäin teitä varmasti ilahduttava arvonta!

Saan yhteistyössä Lilla Companyn kanssa arpoa teille kaksi 30€ arvoista lahjakorttia Lilla Companyn nettikauppaan! Voittajia valitaan siis kaksin kappalein ja yhden arvan saat huikkaamalla kommenttiboksissa joko lempparituotteesi tai -merkkisi nettikaupan valikoimasta viimeistään 10.10. mennessä, lisäarvan ansaitset tykkäämällä Lilla Companysta facebookissa TÄÄLLÄ. Mainitsethan kommentissasi monella arvalla osallsitut ja jätä nimimerkin lisäksi sähköpostiosoite. Kaupalla on muuten myös oma instatili @lillacompany jossa on sielläkin menossa lahjakortin arvonta kuvakisan muodossa 7.10. asti, käykäähän siis tykkäämässä ja osallistumassa niin triplaatte mahiksenne :)!

SOPIVASTI ONNELLINEN

”Kun aamulla herään,

mä tuntee voin sen,

tää on kaunis päivä,

mä oon onnellinen!”

                     Robin

 

Eiliselle postaukselle vastapainoksi tänään onnen hehkutusta :). Ihanaa btw kun jaksatte jakaa omia vauvatarinoitanne, oon lukenut niitä ilolla ja surulla, niin paljon samanlaisia kokemuksia kun meillä mutta myös niitä huomattavasti helpompia vauvakuukausia, onneksi!

Sanokaa näitä raskaushormoneiksi tai miksi vaan, mutta mä oon niin monesta asiasta superonnellinen. Tietenkin onnellisin oon terveydestä, perheestä, elämästä yleensä ja siitä, että kaikki on meille kuitenkin lopulta niin helppoa verrattuna monen muun elämään, mutta näiden lisäksi on monia pieniä arjen asioita jotka hymyilyttää. Sellaisia, joita ajattelemalla alkaa väistämättä tehdä mieli hihkua iloissaan tai edes soittaa kaverille tai miehelle töihin ja kertoa, että tää on huippujuttu. Parasta just nyt, vaikka asia ei juuri siihen hetkeen liittyisikään.

Blogi

Inspiraation kanssa tulee varmasti joskus heikompia kausia, mutta nyt kaikki vaan tuntuu rullaavan täydellisesti! Ajatuksia pursuaa, kivoja yhteistyökuvioita on tarjolla runsaasti, blogi tuntuu kaiken kaikkiaan munnäköiseltäni, tämä paikka on se missä on hyvä olla nyt ja mikä ihaninta, saan teiltä vastakaikua kirjoituksilleni ja lukijamäärät nousevat koko ajan. Kiitos että teette tästä mahdollista <3

Ihmiset ympärilläni

Joskus on jopa vaikea uskoa miten uskomattoman hienoa porukkaa oon elämääni saanut. Ystävien kanssa on helppo olla ja heitä on sopiva joukko jokapäiväisessä elämässäni. Tuntuu että ympärillä on tällä hetkellä läheisiä, jotka oikeasti välittävät ja ovat kiinnostuneita antamaan ystävyydelle yhtä paljon kuin mä ite. Tällä viikolla eteen on tullut lisäksi kaksi ihanan yllättävää tilannetta: hyvä ystävä muisti raskauslahjalla, ihanalla Bola-korulla ja tiistaina töissä sain kokea liikutuksen hetkiä, kun muutaman vuoden takaiset tutut tuli ja yllätti kesken työnteon tuomalla onnentoivotukset kukkien kera. Mahtavuutta mun arjessa!

Tulevaisuus

Oon aina ollut positiivinen tulevaisuuden ja omien mahdollisuuksieni suhteen ja niin ajattelen nytkin. Vaikeuksista pääsee aina lopulta yli, ja nekin on huomattavasti helpompi kestää positiivisin ajatuksin. Pessimisti ei pety, mutta pessimisti tuskin näkee niin paljon vaivaakaan oman onnensa eteen ja ennen kaikkea, pessimismi on melko raskasta kuunneltavaa ja kestettävää muille. Luotan siihen, että kahden vuoden sisällä perheemme arki pyörii nelihenkisenä, olemme työelämässä siinä missä haluammekin ja meillä on raksaprojekti käynnissä tai jopa juuri valmistunut talo.

Valokuvaus

Oon ihan järjettömässä kuvaamisen inspiraatiossa nyt kun viimein sain hankittua uuden objektiivin! Voisin kuvailla kaikki illat jos mahdollista, kuljeskelisin pihalla testailemassa erilaisia juttuja tai ottaisin potretteja eri ihmisistä päivittäin. Onneksi kohta on taas Minean syysloma-aika ja saan olla viikon minin kanssa kotona. Luulisi silloin ehtivän tehdä tuttavuutta kameraankin..

Huomenna laitetaan onni jakoon ihanan arvonnan merkeissä! Ja jos suinkin muut bloggaajat innostutte niin jakakaa omassa blogissanne omat onnen aiheet, lukisin niitä enemmän kuin mielelläni. Linkkiä siis tulemaan ja toki muiltakin olisi kiva kommenttiboksissa kuulla mikä saa teidät hymyilemään!

KOLIIKKI, VAATIVA VAUVA VAI MAITOALLERGIA?

Ajattelin kirjoittaa teille tulevan kevään päivähoitomietteitä, mutta jotenkin ne ajatukset lähtikin seilaamaan Minean vauvavuoteen. Minean ensimmäiset kuukaudet on kuitenkin meillä se pohja, jonka perusteella koitetaan arvailla millaista arki uuden vauvan kanssa voisi parhaimmillaan tai pahimmillaan olla. Ja näiden kokemusten perusteella tulisi tehdä päätöksiä siitä, kuinka isosiskon hoitojärjestelyt hoidetaan vauvan synnyttyä.

Tähän ikään mennessä on oppinut tajuamaan sen, ettei lapsi tule ilmaiseksi, vaan tottakai se muuttaa elämää. On äitejä ja isiä jotka jatkavat samaa rataa kuin ennenkin lasta, omista harrastuksista pidetään edelleen kiinni, työelämässä pyritään toteuttamaan itseään vapaa-ajan kustannuksella, uppoudutaan intohimoisesti omiin mielenkiinnon kohteisiin ja isovanhempia käytetään surutta hyväksi useana päivänä viikossa. Meistä kumpikaan ei ajatellut haluavansa olla tällainen vanhempi, oltiin molemmat valmiita muuttamaan arkea ja viikonlopun menoja jo raskausaikana perhe-elämään sopivammiksi. Kuitenkin Minean synnyttyä kaksi asiaa yllätti totaalisesti: kuinka riippuvainen lapsi voi äidistään olla ja miten vaikeaa normaalin vauva-arjen pyörittäminen on vaativan vauvan kanssa.

Kuka senkin sitten määrittää mikä on normaalia vauva-arkea, oletukset siitä vaihtelee varmasti paljonkin, mutta pääpiirteissään se varmaankin tarkoittaa vaunulenkkejä, sopivasti valvottuja öitä, kahta osallistuvaa vanhempaa ja päiväunia ulkona rattaissa. Meillä se tarkoitti äidin 24h läsnäoloa, puolen tunnin välein heräilyä öisin, yli vartin mittaisia päiväunia lähinnä vain sylissä, iltaseitsemästä eteenpäin huutavan vauvan kanniskelua, imettämistä joskus vartinkin välein ja kiljuvaa huutoitkua automatkoilla. Ensimmäiset kaksi kuukautta voi sanoa olleen tavallista koliikki-itkua eli noin kolmena-viitenä iltana viikossa Minea huusi lohduttomasti neljästä viiteen tuntia. Joskus sattui auttamaan isin syli, useimmiten ei mikään ja välillä askelkyykyt ympäri keittiön saareketta. Kaikkea kokeiltiin, trust me! Työnneltiin vaunuja sisällä, ulkona ja ovikynnyksen yli, heiluteltiin vauvaa lakanassa, nukutettiin mahallaaan, selällään ja kyljellään, kokeiltiin kaikenmaailman tippoja, hierottiin mahaa, jumpattiin jalkoja, maksettiin vyöhyketerapiasta jne. jne. Mikään vaan ei auttanut, ehkä oma mieli oli aavistuksen parempi kun ainakin tiesi tehneensä kaikkensa.

Imettäminen oli jo ennen syntymää tärkeä asia, siihen olisi pyrittävä, oli mikä oli. Sairaalassa kieltäydyin antamasta lisämaitoa tuttipullosta ja hörppyytin maidon Minealle milli milliltä. Tuttia ei uskallettu antaa ettei vaan se pilaa hyvin alkanutta imetystä. Parin kuukauden, tolkuttoman imetyksen ja valvottujen öiden jälkeen aloin lypsää maitoa, jotta Nikokin voisi osallistua enemmän. Ihan niin se ei mennyt kun oltiin ajateltu, sillä vauva ei huolinut tuttipulloa lainkaan – ja edelleen, kaikkea yritettiin. Imetyksellä siis jatkettiin kahdeksan kuukauden ikään asti, kuusi kuukautta kuunneltiin itkuisuutta ja siedettiin huonosti nukuttuja päiväunia ja öitä.

Vierastamisvaiheet tulivat todella voimakkaina ja autossa Minean sai viihtymään vain pieniä hetkiä antamalla naksuja naposteltavaksi. Kaikki pariakymmentä kilometriä pidemmät automatkat ajoitettiin päiväuniaikaan eikä ollut toivettakaan että saman päivän aikana olisi ajettu kahteen suuntaan. Monenmonta matkaa muistan jolloin Minea heräsikin eikä vielä oltu perillä – matka jatkui kymmenen kilometrin välein pysähdellen tien sivuun rauhoittelemaan huutavaa lasta tai hermoja kiristeleviä vanhempia. Minean ollessa puolivuotias päätin lähteä tytön kanssa kaksin ajamaan juhlista vajaan sadan kilometrin matkan. Matka kesti yli kaksi tuntia, pysähdyksiä kertyi kymmeniä ja lapsi itki silti itsensä näännyksiin.

Päivisin elämä hymyili, öisin laskin joko askeliani ympäri huonetta tai heijauksia sängyn reunalla pomppien vauva sylissä. En olisi voinut kuvitellakaan pysyväni kotona kaiken päivää, vaan ihmisten ilmoille oli päästävä – onneksi naapurista löytyi ymmärtävää seuraa ja osittain samanlaisia kokemuksia! Sinnikkäästi vaunulenkkeilin, otin usein jopa koiran mukaan kun en raaskinut jättää toista ovelle uikuttamaan, vaikka lähes kaikki lenkit päättyi siihen, että tulin kiroillen kotiin työntäen yhdellä kädellä rattaita, kantaen toisella huutavaa Mineaa ja taluttaen Pabloa. Älkää kysykö mikä ihme mut sai toistamaan saman virheen uudelleen ja uudelleen, vaikka ystäväkin monesti kysyi oonko ihan varmasti ottamassa vielä Pablonkin mukaan. Ja arvatkaa kuka yleensä sai sen kaiken kiukun niskaansa? Pablo, jolla ei ollut todellisuudessa mitään tekemistä asian kanssa.

Haastavaa ei ollut ainoastaan liikkua oikeastaan yhtään mihinkään Minean kanssa, haastavaa oli myös kotona. Kavereita kävi kylässä ja halusin leipoa tarjottavaa ja pitää kotia siistinä. Tyytyväisen, päiväunilla tuhisevan vauvan kanssa se varmaan oliskin ollut helppoa, mutta vain sylissä nukkuvan lapsen kanssa kaikki tehtiin kantorepun kanssa. Löytyi meiltä sitteri, leikkimatto ja ties mitä muuta, mutta vaativa vauva ei moisissa viihdy muutamaa minuuttia pidempään. Sitterille on ollut enemmän käyttöä nykyään Minean jumppaleikeissä kuin vauva-aikana. Minea vaati jatkuvasti päästä syliin ja oli kaikesta ympärillään tapahtuvasta äärettömän kiinnostunut, ihan niin kuin nykyäänkin.

Puolen vuoden iässä huomattiin kuinka Minean posket oli jatkuvasti tulipunaiset ja karheat niin että joskus ne olivat pienillä haavaumilla. Neuvolassa osattiin neuvoa sivelemään niihin Bepanthenia, mutta se ei meitä yllättänyt, kun yhtään järkevää tai toimivaa ehdotusta emme olleet sieltä aiemminkaan saaneet. Harmiksemme neuvolantäditkin ehtivät vaihtua neljään kertaan ensimmäisen vuoden aikana. Vuoden iässä huomattiin ettei edes hapanmaitotuotteet käyneet Minealle, vaan muutaman kerran tuli oksennus, joskus meni maha sekaisin ja yleensä vain valvottiin koko yö. Juuri kun oltiin vuoden iästä eteenpäin saatu tyttö nukkumaan pääsääntöisesti läpi yön. Neuvolan mukaan allergiatesti olisi turha, mutta käytiin kuitenkin yksityisellä verikokeissa ja saatiin yleisimmille allergeeneille negatiivinen tulos. Lääkäri kyllä totesi että todennäköisesti kyse siltikin on jonkinlaisesta maitoyliherkkyydestä ja suositteli kokeilemaan maitotuotteita varovasti siedättäen parin kuukauden välein. Tavalliseen maitoon lopulta siirryttiin vasta nyt kesän aikana, kun huomattiin ettei se enää aiheuta mitään reaktioita ja saadaan rauhassa nukkua yöt maidonjuonnista huolimatta.

Nyt jälkiviisaana voisi kysyä johtuiko kaikki sittenkin vain siitä maidosta vai saatiinko me yksinkertaisesti hieman tavallista vaativampi vauva, ja tietenkin se perinteinen: miksi sitä vaatii itseltään niin paljon ja niin täydellistä. Aikaa vauvavuodesta on kulunut jo niin paljon, ettei ne kuukaudet enää edes tunnu kovin vaikeilta. Siitäkään huolimatta, että muistan soittaneeni neuvolaan ja sanoneeni käyvän öisin kaikki maailman kirosanat läpi astellessa pitkin makuuhuonettamme ja koittaen saada Mineaa nukahtamaan. Nyt sen kuitenkin tietää, että ihan kaikesta selviää, kuukaudetkin on lyhyitä aikoja ja myöhemmin asian näkee niin paljon kevyemmin, toisen lapsen kohdalla todennäköisesti osaa jo ottaa superrennosti. Aluksi haaveilimme lapsista kahden vuoden ikäerolla, mutta sen Minean vauvavuosi aiheutti, ettei toista lasta olisi voinut kuvitellakaan, ennen kuin nyt. Koskaanhan ei tiedä joudummeko käymään kaiken uudelleen läpi tämän toisenkin kanssa, sujuuko kaikki huomattavasti helpommin tai kääntäisikö tuttipullo tai maitotestit heti alussa kaiken parempaan päin. Millaista teillä on ensimmäinen vauvavuosi ollut, rentoa vai työn ja tuskan takana? Ja onko muuten edes olemassakaan hankalia korvikeruokittuja lapsia vai onko tää joku imetysjuttu?!

MIESTEN MUOTIA

Tykkään ite olla ennemmin kuvaaja kuin kuvattava, ja samalla linjalla on ehdottomasti miehenikin, mutta tällä kertaa sain Nikon suostuteltua pariin kenkäposeeraukseen! Tai hommahan meni niin, että oltiin ulkoilemassa ja pyysin Nikoa seisomaan hetken paikoillaan että ehtisin ottaa kuvat uusista cooleista kumppareista samalla kun yritin suostutella Mineaa edes hetkeksi pois kameran linssin edestä. Meiän perheessä asuu siis ainakin yksi kunnon linssilude, joka on ihan ihmeissään ne kerrat kun kamera ei osoitakaan omaa naamaa kohti. Keneen lie tullut?!

 

Supertyytyväisinä Crocsien käyttäjinä ollaan koko perhe saatu jo pidemmän aikaa testailla erilaisia Crocseja, ja syksyn ja talvenkin keleille saatiin taas kivoja kenkäpareja. Etenkin mulla ja Minealla on ehdottomasti käytetyimpinä kenkinä Crocseja ympäri vuoden, mutta kiva on aina välillä kuulla Nikonkin käyttökokemuksia. Syksyyn passelisti käy tietenkin kumpparit, ja Niko valitsi perinteisesti helppoa mustaa. Nämä Reny II Bootit on niin paljon paremman näköiset kuin ihan normikumpparit, jotka on myös jalassa huomattavasti raskaammat ja kömpelömmät, eikä kauempaa kenkiä osaisi edes arvata kumppareiksi. Crocsilta löytyy toinenkin melko citykelpoinen lyhyempivartinen kumpparimalli Wellie Rain Boot, mutta Nikon silmää miellytti enemmän tämä vähän klassisempi malli.

Vielä tänään eli noin tunnin verran Crocsilla on muuten menossa kamppis ja ostaessa kahdet kengät saa toiset puoleen hintaan! Jos siis jotain tiettyä on pyörinyt mielessä niin kiireesti ostoskoria täyttämään, ja suosittelen samalla kurkkaamaan lasten valikoimaa, sieltä löytyy mahtavia uutuuksia niin malleissa kuin väreissäkin. Vielä onkin tulossa esittelyä mun ja Minean kengistä (ihan huiput nekin molemmat!), mutta kertokaapa ensin oliko miesmuoti hyvää vaihtelua blogin tyttöpainotteiseen sisältöön?

 

SÖPÖIN PIKKUPANDA!

Joka ikinen vuosi tuottaa Minean talvivaatteiden hankinta mulle päänvaivaa – pitäisi olla nättiä, kestävää, lämmintä ja sitten vielä se kokoasia! Miten voikaan olla niin mahdotonta arvioida lapsen kasvua ja valita riittävän reilu haalari, jossa kuitenkin olisi helppo liikkua?! Kahta haalaria tai toppasettiä ei raaskisi yhden talven aikana hommata, mutta meinasi viime vuonnakin jäädä sekä haalari että toppahousut kevättalvella lyhyiksi, onneksi kengät auttoi tilannetta sen verran että lopulta pärjättiin koko talvi.   Tänä vuonna valinta oli superhelppo, Mini Rodinia sekä takkina että haalarina. Myös Reimalta olisi löytynyt pari kivaa vaihtoehtoa, Ticketiltä testivoittaja-haalaria ja Mololta värikkäitä neonvärejä, mutta mielessä pyöri vain unisex-värit, jotta topat saisi varmana kiertoon seuraavallekin lapselle. Alkusyksynä sitten menin ja rakastuin Rodinin pandahaalariin ja koitin metsästää viime vuoden mallia ihan kaikkialta! Facen kirppiksillä haalarit meni tunneissa ja hinnat nousi välillä ihan järjettömyyksiin, kuka oikeesti maksaa käytetystä haalarista 180€?! Päätin luovuttaa ja tilata ihan uuden, vaikka jouduinkin tinkimään pandan valkoisen mahalaikun ja yhden tuplavetskarin verran.

Uusissa haalareissa on onneksi luovuttu tuplakooista ja tämä Minean 98cm vaikuttaisi olevan täydellisen sopiva! Lahjemitassa on sopivasti kasvuvaraa, mutta haalari ei ole leveä tai kömpelö ja söpömpää haalari on tuskin mahdollista löytää, ainakaan mun silmää miellyttävää. Tuntuu myös tekniset ominaisuudet olevan kohdillaan tässä puvussa, sillä vedenpitävyys on 10000 ja hengittävyys 8000. Isointa kokoa haalarista en huomannut enää missään olevan jäljellä, mutta 92cm alaspäin löytyy ainakin Lilla Companylta ja kohta näitäkin varmaan alkaa jo tipahdella nettikirppiksille. Järkyttävän kovilla hinnoilla tottakai..

En tiedä onko musta teistä liian synkkä pikkutaaperolle, ite ajattelen sen olevan juuri passeli etenkin pirtsakoiden asusteiden kanssa. Haaveissa olisi Fredrikssonin tupsupipo ja ehkä NopsuPopsulta jotain kivan tyttömäistä. Mitä teillä puetaan tänä talvena?

 

MUSTAA JA HARMAATA

Vaikka syksy tuntuu sadepäivinä muutenkin aika harmaalta, on mulla tapana alkaa käyttämään ilmojen viiletessä enemmän ja enemmän mustaa ja harmaata. Ne muutamatkin värikkäämmät vaatekappaleet jää kaappiin odottamaan kevättä, ja yksivärisyys valtaa alaa lähes huomaamatta. Melko synkissä väreissä liikkui meikäläinen eilenkin kaupungilla Lahdessa, muistinko muuten edes sanoa että oltiin viikonloppu Etelä-Suomessa moikkaamassa ystäviä ja Minean isovanhempia?

 Tällä viikolla oon tainnut suorastaan asua tässä uudessa neuleessa, joka kolahti postista alkuviikosta. Pehmeä, simppeli neule ja helppo yhdistää mihin vaan alaosaan ja mikä parasta, näyttää hyvältä pienen pömppömahan kanssa.

Takki // Sheinside (saatu blogin kautta)

neule // H&M

housut // Vila

nilkkurit // Mango

Toinen varma syksyn suosikki neuleen lisäksi tulee olemaan nämä viime viikolla Tampereelta ostetut nahkanilkkurit. Tampereella käydessä tulee itelle katottua vaatteita oikeastaan vain Ideaparkin Mangosta ja Stokkalta, enkä muista olisinko koskaan lähtenyt Mangosta ostamatta yhtään mitään. Tälläkin kertaa kipittelin autolle mukanani jättiläiskassi, ja ainakin kengät oli sellainen ostos, joita olin jo muutaman viikon metsästänyt nettikaupoista. Multa puuttui kokonaan nahkaiset nilkkurit, joissa olisi riittävän paksu korko arkikäyttöön, plus että ne olisi hyvät jalkaan. Onneksi on Mango!

Huomenna muuten vaihtuu jo 19. raskausviikko! Enää pari viikkoa ja ollaan ylitetty puoliväli, eikä ole enää kuin se muutama viikko rakenneultraankaan. Tekisi jo hullusti mieli ostaa joku ihana babyvaate, mutta päätin että odotan siihen, kunnes tiedetään sukupuoli. Mineaa odottaessahan sitä emme saaneet tietää, kun tyttö oli pistänyt itsensä niin kippuraksi ettei kätilö yksinkertaisesti päässyt näkemään mitään vihjeitä sukupuolesta, ja loppujen lopuksi esikoisen kohdalla se oli ihan kivakin jättää yllätykseksi.

Ensimmäinen ultra oli tämänkin vauvan kohdalla aika hankala, koska niin oli tämäkin yhtä kippurassa kohdun nurkassa eikä suostunut vaihtamaan asentoaan edes 40min ultraamisen aikana. Hommaa vielä hankaloittaa taaksepäin kallistunut kohtu ja edessä oleva istukka, joten mahan painelullakaan ei ollut juuri mitään vaikutusta. Joillain äideillä tulee jo alussa tuntemuksia sukupuolen suhteen, mutta mulla ei suoraan sanottuna ole minkäänlaista aavistusta! Ainut ero Minean odotusaikaan on tähän mennessä ollut huomattavasti pahempi pahoinvointi, mutta tuskinpa siitä nyt voi vielä yhtään mitään päätellä.. Onko teillä veikkauksia sukupuolen suhteen, osa on jo ehtinyt arvailla meille toista tyttöä!

BLACK SWAN FASHION

Ihanat, kauniit naiset, aikaa ilman lapsia, mahtavat herkut (taas!) ja kauniita vaatteita mielenkiintoiselta uudelta merkiltä – näistä oli mun Evelinan, Essin, Lauran ja Paulan eilinen ilta tehty! Päästiin tutustumaan tanskalaiseen naisten vaatteita valmistavaan Black Swan -merkkiin, hypisteltiin vaatteita, soviteltiin ja räpsittiin sovituskuvia.

blackswan1 blackswan2 blackswan3 Asiantunteva ja ihastuttavan iloinen Henna esitteli lyhyesti Black Swan -merkin taustoja samalla kun me jännittyneinä istuttiin odottamassa millaisia ihanuuksia meille esiteltäisiin. Vain Evelinalle merkki oli ennestään tuttu, mutta jokainen meistä ihastui illan aikana vaatteisiin ja olisi ollut valmis siirtämään koko vaaterekin suoraan omaan vaatekaappiinsa. Eikä ihme, ollaanhan me suunnilleen Black Swanin kohdejoukkoa koko porukka – vaatteet nimittäin suunnitellaan 25+ ikäisille naisille. Värien puolesta ainakin mallisto sopii ihan jokaisen vaatekaappiin!blackswan4 blackswan7 Tytöt tiimivaatteissaan 😀 Arvatkaa mikä oli illan suosituin kuosi?! blackswan13Mun suosikiksi valikoitui tämä sininen löysä Elisha mekko, josta sovittelin kokoa S, mutta ehdottomasti valitsisin itelleni koon XS. Koot oli kokonaisuudessaankin melko reiluja, ei siis mitään Hennesin mitoitusta vaan ennemminkin sellaista Lindexin tai Vilan kokoluokkaa. Aika monikäyttöinen muuten tää mekko, laatikkomalli on kiva kaikille vartalotyypeille ja raskausajankin se mahtuisi varmaan viimeisille viikoille asti.blackswan14 blackswan15Erityisesti tummien hiusten kanssa sopii hyvin sinisen eri sävyt, ja toinen sovittelemani mekko oli sekin samaa sinisen sävyä – sekä yhtä hyvä raskausaikana kuin sen jälkeenkin. Emmy knit mekko on melkoinen makkarankuori henkarissa, mutta päällä loistava sivuilla olevien rypytysten ansiosta. Vaikka raskauden myötä mulle onkin tullut muutama lisäkilo ja maha näyttää muutenkin enemmän pömppikseltä kuin raskausmahalta, tuntui olo oikein kotoisalta näinkin tiukassa mekossa. Sovittamani koko taisi tästäkin olla S ja ainakin yläosan kannalta menisi XS.

blackswan16

Viimeisenä asuna kokeilin neule ja housut yhdistelmää. Elcin knit neule on puoliksi villaa ja etuosa kivaa ruutuneulosta. Efeu sweat pantsit olisin varmaan itsellenikin hankkinut ellen tietäisi niiden kohta jäävän käyttökelvottomiksi mulle. Fiilis niissä oli kuin verkkareissa, mutta vaan paljon siistimmissä sellaisissa, verkkareissa joissa voisi hyvin lähteä kaupungille lasilliselle.

Milltä Black Swan vaikuttaa? Voisitteko pukea näitä itellenne ja löytyykö joku oma suosikki? Mä sain valita kolme suosikkiani ja Black Swanin väki valikoi niistä kaksi vaatetta mulle, kuulette näistä siis vielä myöhemmin lisää!

HARLEKIINIT IHASTUTTAA!

Tiedättekö jos joku kauppa voi tuntua ihan omalta, sellaiselta että ajattelee ”joo, just noita mäkin myisin jos saisin päättää valikoimasta!”. Mulle juurikin tällainen ihastus tuli Lilla Companyn lastenvaatteista, sieltä kun löytyy niin monia niitä merkkejä, jotka tällä hetkellä pyörii mun ostoslistoilla jatkuvasti – on Mini Rodinia, Beau Lovesia, Bobo Chosesia, Vimmaa, Moloa jne. Ihan uudenkin tuttavuuden löysin, mutta siitä vielä vähän enemmän ensi viikolla Minean huoneen esittelyn yhteydessä. Kyse on nimittäin aika vaatimattomasti meiän kodin ihanimmasta tyynystä!

Ilokseni sain Lilla Companylta valita vaatteen Minealle, ja sanottakoon että olisin voinut ottaa parikymmentä eri juttua, jos vaan kokoja olisi ollut jäljellä! Tietenkin ne suosituimmat koot ja kivoimmat vaatteet myydään hetkessä loppuun kaikkialta, niin kävi ainakin Bobo Chosesin mallistolle parisen viikkoa sitten ja sama juttu lähes joka kerta Mini Rodinien kanssa. Onneksi koko ajan kaupat täyttyy uutuuksista, ja ehdin napata tänään myyntiin tulevasta Mini Rodinin drop 3:sta harlekiinipaidan Minealle. Mitäs tykkäätte harlekiineista, sinisenä vai persikkana, tytölle vai kummalle vaan ja ihastuttaako vaiko vihastuttaa?

Mainoskuvien perusteella en olisi osannut arvata, että siniset harlekiinit iskisi muhun näin kovasti! Äitinä varmaan mun silmissä kaikki vaatteet näyttää Minealla täydellisiltä, mutta kyllä tämä kuosi vaan toimii, varsinkin kun sininen on aavistuksen lilaan vivahtava ja yhdistyy kivasti myös mustan alaosan kanssa. Kokeilin paitaa Pompin tyllihameen kanssa, ja täytyy sanoa, että yhdistelmä nähdään Minean päällä seuraavilla synttärijuhlilla tai muissa kemuissa, niin kivasti ne käy yksiin! Kaikista uusista rodineista oon tilannut kokoa 104/110cm ja tässäkin paidassa se oli nappivalinta – kasvuvaraa on riittävästi ja hihat kääntämällä paita menee hyvin käytössä jo nyt. Ja pituutta Mineallahan on nyt 95cm. Matsku on vähän ohuempaa ja joustavampaa trikoota, mutta kestävän ja laadukkaan oloinen.

Drop 3 on melko pieni erä, myynnissä on harlekiinia ja mopsia collariasuna, yksivärisiä fancy-leggareita ja syötävän suloisia rusetteja pojille. Collariasukin on supersöpö ja varmaan loistava päiväkotiin ja kerhoiluun haalarin alla, saattaa olla että senkin joudun vielä tilaamaan :). Jos kuosit miellyttää niin nyt niitä siis saisi täältä ja kuten aina, nopeat syö hitaat!

KURKISTUKSIA LASTENHUONEESEEN

Muutaman sneak peek kuvan uskaltauduin kanssanne jakamaan Minean vielä tooosi keskeneräisestä huoneesta. Toivottavasti jo tasan viikon päästä huone olisi valmis eli Ekby-hylly olisi paikoillaan, vanerinen työtaso kiinnitetty, matto lattialla, sohva uudella omistajallaan ja päiväpeitto ommeltu. Paljon on siis vielä hommaa, mutta toiveena olisi tällä kertaa vähän pidemmäksi aikaa toimiva huone.

Minean huoneessa on ehditty tehdä muutostöitä tätä ennen jo kahteen kertaan, ensin vierashuone muutettiin lastenhuoneeksi ja sitten lastenhuonetta sisustettiin sopivammaksi sekä Minealle että viikonloppuvieraille. Päädyttiin kuitenkin siihen että vauvan synnyttyä ei Minean sänkyä enää aleta siirtelemään meidän makkariin, vaan vuodesohva saa lähteä ja vieraat nukkukoon jatkossa olohuoneessa. Sorry kaverit, toivotaan että pian saataisi lisää neliöitä! Samalla Stokken pinnis siirtyi varastoon odottelemaan uutta nukkujaa, ja Niko nikkaroi sikahienon vanerisängyn Minealle.

Kuten kuvista näette on huoneessa mustaa, valkoista ja koivua. Vaalea puu on mulle syksyn uus innostus, etenkin tuollaisena käsittelemättömänä vanerilevynä se näyttää niin hienolta. Suunnitteilla on vielä tehdä meidän makkariin kaapinovi samasta matskusta kunhan saadaan mietittyä kiinnitysasiat loppuun.

 

Kaikenlaista pikkusälää pitää vielä hankkia hyllyn täydeltä, mielellään mahdollisimman värikästä. Pari muutakin juttua olisi haavelistalla, kuten Miffy-lamppu ja tiipii, mutta kaikkeahan ei ole pakko saada heti – tai ainakaan tällä viikolla 😀

MINILOMALLA

Viikonloppu oli meillä aika erilainen kuin aikoihin, saatiin nimittäin miehen kanssa lomailla Tampereella perjantaista sunnuntaihin kahden kesken! Minea ja Pablo jäi kotiin mummin ja ukin hoiviin ja meillä oli tiedossa pientä shoppailua perjantaina ja lauantaina ystäväpariskunnan häät.

Perjantai-iltana käytiin The Grillissä syömässä (perusjees ruoat, suosittelen!) ja sunnuntaina oli vielä käytävä pakollisilla Pyynikin näkötornin munkeilla. Shoppailut lähti tunnetusti taas vähän käsistä, kun ensin Ikeasta oli loppunut Minean huoneeseen ajateltu Ekby-hylly ja Hektar-valaisin, jollainhan sitä ärsytystä oli paikattava.. Löysin DomDomista ja Stokkalta kivoja säilytyslaatikoita ja lopulta eksyin Rajala Pro Shoppiin valkkailemaan uutta objektiivia, jonka osto on pyörinyt mielessä jo viimeisen puoli vuotta. Vähän parempi versio lähti mukaan kuin mitä menin hakemaan, mutta luulisi tämän nyt sitten olevan riittävä ties kuinka pitkäksi aikaa – kunhan ensin pääsen sinuiksi uuden polttovälin ja parempien ominaisuuksien kanssa. Tässä pari instasta (@minishowblogi) napattua kuvaa viikonlopun meiningistä!

Lauantain häät oli mitä rennoimmat noin 60-hengen juhlat, ruoka maistui ja taisin biisin verran tanssittaa pömppömahaanikin yön pikkutunneilla. Häävieraista tuntui yksi jos toinenkin olevan raskaana, joten kait nyt on menossa joku vauvabuumi viileän kesän jäljiltä tai sitten sitä vaan itse kiinnittää enemmän huomiota raskausmahoihin.. Jouduin luovuttamaan juhlimisen omalta kohdaltani jo puolenyön paikkeilla, sillä sanokaa mitä sanotte mutta ei juhliminen vaan ole ihan sama juttu raskaana. Meikäläinen ainakin aloittaa haukottelun jo siinä yhdeksän aikoihin ja siitä eteenpäin tulee vain mietittyä milloin sitä kehtaisi hiippailla kotia kohti.

 

Sulhanen lapsuudenystäviensä kanssa virallisessa hääpotretissa..

Ja lisää juhlavieraita ei niin virallisessa poseerauksessa.

Perinteisesti sain paria tuntia ennen juhlia järjettömän asukriisin, mikään mekko ei tuntunut eikä näyttänyt hyvältä tän vasta kasvussa olevan mahan kanssa. Tiedättekö sen en todellakaan voisi näyttäytyä bikineissä tunteen, kun maha on vasta kasvunsa alussa, ei kuitenkaan ihan oma litteä itsensä mutta ei myöskään vielä näkyvä raskausmaha? Kaiken lisäksi parin viime viikon aikana oon huomannut niiden parin raskauskilon kertyneen vähän muuallekin kuin mahaan, joten oma kroppa tuntuu tällä hetkellä hyvin vieraalta. Kaverit vakuuttelevat ettei muutosta näe, mutta oma silmä on tottakai se tarkin arvioimaan, ja pakkohan sen on johonkin vaikuttaa jos kolme kertaa viikossa käydyt juoksulenkit on oksentelun jälkeen vaihtuneet pullan mässäämiseen ja satunnaisiin kävelylenkkeihin! Taidan kaivaa jostain itsekurin rippeet ja sallia herkuttelun tästä eteenpäin vain ystävien seurassa ja hyvällä syyllä. Tulkitkaa tämä siis niin, että tästä päivästä eteenpäin kyläilykutsuja satelee ystäville päivittäin!

Tiedättekö muuten mikä tuntuu pelastavan asun kuin asun? Kirkkaanpunaiset huulet! Yves Rocherin huulipunasta on tullut mun juhlien luottotuote, ja siihen yhdistettynä tummat hiuksetkin alkoi tuntua koko ajan paremmilta. Pitäisi arkenakin muistaa useammin käyttää eri sävyisiä punia piristämään muuten minimaalista meikkiä tai väsyneitä kasvoja, tuo nimittäin ihan uutta hehkua kokonaisuuteen niin sisäisesti kuin ulkoisestikin!

Mitäs teidän viikonloppuun ja viikkoon kuuluu?

NOSH-KUTSUT

Torstaina kävin ystävän luona herkuttelemassa ja tutustumassa mulle uuteen lastenvaatemerkkiin, Nosh organicsiin. Taisi olla jo viides kunnon herkkuhetki tähän viikkoon, mutta tarjottavat oli taas niin viimeisen päälle etten millään pystynyt olla maistamatta jokaista lajia! Erityinen ihastus jäi Kinuskikissan ohjeella tehtyihin kinkku-ananasrulliin, täytyy pyytää vielä ohje ja kokeilla itekin..

Noshin vaatteeita en ole ennen nähnyt livenä, blogeissa oon törmännyt joihinkin sovituskuviin, mutta mitään erityistä ihastusta en ainakaan vielä ole kokenut. Vähän mietityttää onko kuosit liian retroja mun makuun, vaikka oli joukossa ihan perusraitaakin. Uudesta mallistosta voisin pojalle pukea kamerapaitaa, ja collarihupparin leikkaus oli hurjan kiva – harmi että tyttöjen värissä löytyi vastaavaa vain velourisena. Esittelijä kehui raidallisen ribbisetin maasta taivaisiin ja sen olisin varmasti meillekin ottanut ellei Minealta jo löytyisi vastaavia Popin settejä. Materiaaliltaan Noshin raidat oli vähän paksumpaa, kulutusta kestävämmän tuntuista ja superjoustavaa, setti menisi kevyenä lämpökerrastonakin näin alkusyksynä.

Myynnissä oli myös edellisen kauden mallistoa, ja sieltä mäkin tilasin muutaman vaatteen. Pitäydyin aika perinteisissä väreissä ja otin mustavalkoraidallisen trikoopaidan ja vähän värikkäämmät leggarit pallokuosilla. Mulle käy tosi usein niin että meinaan kutsuilla innostua tilaamaan vähän sitä sun tätä kun kaikki tuntuu kivalta sillä hetkellä, loppujen lopuksi vaate tai tavara jääkin vähälle käytölle kun tarvetta sille ei oikeasti olisi ollut tai tuote ei ehkä olekaan niin mun tyylinen. Koen melkeinpä velvollisuudeksi tilata ainakin jotain, jos kerran emäntä on viitsinyt kutsut järkätä ja esittelijäkin on paikalla, tiiättekö mitä mä tarkoitan?

Minealla oli kutsuilla päällä Pompin uutta mallistoa mustan tyllihameen muodossa. Oon ihan järjettömän ihastunut hameeseen ja otinkin koon 110cm että hame menisi mahdollisimman pitkään. Vyötäröresorit näissä on tosi tiukkaa eikä kovin paljon pienempi koko olisi lopulta kyllä Minealle mahtunutkaan. Otin myös tyllihameen munakoison värisenä koossa 98cm ja sekin osoittautui sen verran sopivaksi että vaihtoon olisi mennyt jos isompaa kokoa olisi ollut jäljellä. Jos joku haluaa tehdä vaihtarit niin postia mulle päin :)!

Onko Nosh teille ennestään tuttu merkki? Paljon tuntuu Noshin kankaat kiinnostavan kotiompelijoita eikä sinänsä ihme kun kuosit on kivan lapsellisia ja leikkisiä, ja plussaa merkille tietenkin kotimaisuudesta. Palataan vielä käyttökokemuksiin myöhemmin kun ollaan ehdotty muutama viikko Noshin vaatteita testailla.

NEUVOLASSA

Pitkästä aikaa tänään oli neuvola. En muista miten nämä Minean kohdalla meni, mutta tuntuu joka tapauksessa että aika paljon harvemmin neuvolakäyntejä on nyt toisessa raskaudessa, seuraava on taas joskus 1,5 kuukauden päästä. Melko turhalta käynti kyllä tuntuikin, kun koko puolituntinen oli aavistuksen vaivaantunutta ”keskustelua” siitä miten kaikki on tähän asti mennyt, ja mun vastaus kaikkeen oli hyvin tai ei mitään erityistä. Ainut kiinnostava asia oli vauvan sydänäänien kuuntelu, jotka nekin hakkasi melko täsmälleen samaa tahtia kuin Minealla aikoinaan. Enteileeköhän se toista tyttöä meille? Vai onko se kenenkään kohdalla pitänyt paikkansa että tytöillä syke olisi hieman korkeampi ja pojilla matalampi?

Nopea keskustelu käytiin myös siitä, tarvitseeko Minean ennenaikaisuutta huomioida tässä raskaudessa. Lääkäriltä oli tullut lausunto, ettei seurattavaa näillä näkymin ole, vaikka toisaalta terkkari sanoi monesti toisenkin syntyvän etuajassa mikäli ensimmäisenkin kohdalla on niin käynyt. Täytyy siis varmaan lähempänä äitiyslomaa varautua siihen, ettei tälläkään kertaa mitään lomaa tule olemaan, ehkä nyt kuitenkin osataan valmistautua vähän paremmin kuin viimeksi, jolloin mies lähti synnytyssairaalasta Prismaan ostamaan riittävän pieniä vauvanvaatteita ja -tarvikkeita..

Tällä hetkellä raskaus tuntuu ihanan helpolta, kun pahoinvointi on lähes kokonaan poissa eikä mahakaan ole vielä ehtinyt kasvaa. Painoa oli tullut raskausviikon 8 käynnistä 1,8kg, mikä varmaan johtuu lähes pelkästään siitä, että juokseminen on ollut tauolla aika lailla heinäkuusta saakka. Nyt viikkoja on kasassa 16+3 ja oikeastaan ainut ero Minean odotukseen on maltillisempi painonnousu ja se, että iho on yhtäkkiä mennyt aika huonoon kuntoon. Eniten tällä hetkellä mielessä pyörii jännitys lapsen sukupuolen suhteen, jopa niin paljon että joinain päivinä tekisi mieli varata aika yksityiselle extraultraan! Onneksi viikonlopuksi saa kaikki ajatukset ihan muualle, kun huomenna suunnataan koko viikonlopuksi miehen kanssa Tampereelle ystävien häihin ja Minea jää kotiin mummin ja ukin hoiviin. Arvatkaa onko huomiselle pari juttua ostoslistalla mm. Ikeasta..?

TAAPERO PADILLA

Lapset ja elektroniikka, hyvä vai huono yhdistelmä? Tää kysymys on viime aikoina pyörinyt mulla jonkin verran mielessä, kun ihan yllättäen huomasin kuinka yhtäkkiä Minea tuntui koukuttuvan meidän puhelimiin ja padiin. Vielä kuukausi sitten olisin naureskellen sanonut, ettei meillä todellakaan tuijoteta piirrettyjä tai näplätä puhelinta kovinkaan paljoa, vain ”hätätapauksissa” eli silloin kun jotain on ihan oikeasti saatava tehtyä eikä Minea suostu yhteistyöhön millään muulla keinoin. Toisinpa on tilanne nyt, ainakin sen suhteen kuinka paljon tuo pieni tyttö näitä laitteita tuijottaisi jos vain saisi. Mistä ihmeestä se viehätys tulee jo noin nuorena? Milloin tavallisista leluista tuli tylsiä?

On aika käsittämätöntä kuinka nopeasti tuollainen 2-vuotiaskin oppii erilaisia älylaitteita käyttämään ja vielä niin taitavasti – Minea taitaa jo osata käyttää padia etevämmin kuin esim. mun äitini! Mitenkään kehityksenvastainen en missään nimessä ole, ymmärrän että ajat muuttuvat eikä samat puupalikat omasta lapsuudesta enää kiehdo 2010-luvun lasta. Tulevaisuudessa kukaan meistä ei pärjää ilman atk-taitoja, mutta tuskin lapsi jää kehityksessään jälkeen ellei hän vielä 3-vuotiaanakaan osaa näpytellä jotain aivotonta peliä padilla, ennemminkin päinvastoin! Kuinka paljon sitä nykyäänkin korostetaan, että parhaiten oppii itse tekemällä. Kumpi sitten on sitä itse tekemistä, värityskirjan värittäminen ihan oikeilla tusseilla vai palapelin palojen siirtely tietokoneen ruudulla?! Ja entäs lapsenomainen luovuus?

Ärsyttävintä tästä tekee se, että meilläkin pelataan ja katsotaan videopätkiä YouTubesta enkä keksi sille yhtäkään hyvää perustelua. Oon täysin sitä mieltä, että me vanhemmat istutetaan lapset elektroniikan ääreen pelkkää laiskuuttamme, legoilla rakentaessa lapsi todennäköisesti jossain vaiheessa pyytäisi vanhempansa mukaan leikkiin kun taas elektroniikan parissa jo taaperoikäisen saa viihtymään pitkänkin tovin ihan itsekseen. Meillä ainakin Kaapoa, Doraa tai Milliä ja Mollia katsotaan silloin kun äiti tekee ruokaa, haluaa hetken aikaa maata sohvalla, siivoaa tai pukee uhmakiukkuavaa lasta sovittuun menoon. Helppo ratkaisu sillä hetkellä.

Tällä viikolla näistä tilanteista on meillä koitettu selvitä ihan ilman apukeinoja pelkällä suostuttelulla ja omien hermojen rajojen koettelulla. Helppoa se ei oo yhtäkkiä kieltää jotain, mitä aiemmin on saanut tehdä, mutta oman laiskuuteni takia en tahtoisi ihan vielä viedä tuon pikkunaperon omaa kekseliäisyyttä ja mielikuvitusta. Puhumattakaan siitä, että meilläkin alkoi välillä kuulua Kaaposta tuttuja ei niin kivoja ilmaisuja ja YouTubesta alkoi niiden vähän järkevämpien lastenohjelmien joukosta löytyä jotain mielenkiintoisempaa, kuten suklaamunien avaamisvideot. Ihan järjetöntä miten lapsi voi koukuttua tuijottamaan sitä, kun joku avaa pääsiäismunan tai tekee muovailuvahasta erilaisia hahmoja! Nää ”opetusvideot” on meillä täyskiellossa!

Tästä lähtien turvaudun niissä hätätilanteissa telkan nettiyhteyteen, näin voin paremmin kontrolloida sitä mitä Minea katselee eikä ne munavideot pyöri jo ekan minuutin jälkeen padin näytöllä. Ihanteellistahan olisi pitäytyä vielä toistaiseksi vain Pikku Kakkosen ohjelmissa ja ohjelma-ajoissa, mutta aina se ei vaan ole mahdollista.. Eikä muuten tekisi pieni some-lakko mullekaan yhtään huonoa, kaipa se lapsi aika nopeasti poimii tavat vanhemmiltaan ja sen avulla tulkitsee mikä on hyväksyttävää ja mikä ei.

Olisi hurjan kiinnostavaa kuulla, onko teillä samoja taisteluita, ajatuksia tai toimintamalleja? Tai miten ylipäänsä suhtaudutte lasten elektroniikan käyttöön?

TUKKAMUUTOS, HITTI VAI HUTI?

Ennen kuin mennään tuohon hiusprojektiin täytyy mainostaa kuinka äärettömän hyvissä herkuissa (taas!) tänään on oltu! Kokoonnuttiin eilen meiän mammabloggaajaporukalla aamusta meille puhumaan valokuvauksesta, mutta juttua riitti muutenkin niin paljon, ettei ehditty itse aiheeseen. Päätettiin tänään tavata heti uudelleen, ihan varmuudeksi ettei uutta kerrottavaa ehtisi välissä kertyä niin paljoa, mutta kuinkas taas kävikään, yhtään kuvausvinkkiä ei jaettu, kun istuttiin Evelinan kahvipöydässä herkuttelemassa. Uudet treffit on jo sovittu ens viikolle, tällä kertaa ilman lapsia ja kaupungille, jotta kaikki mahdolliset häiriötekijät saataisi minimoitua. Kiinnostaisiko muuten teitäkin lukea ensi viikolla, millaisia oivalluksia saadaan valokuvaukseen liittyen? Jos saadaan 😉

Paula, Katriina ja Essi bloggaajan perushommassa 😀

Sitten niihin hiuksiin.. Mietin jo että voinko vaan sivuuttaa aiheen huomaamatta täällä blogissa, mutta sain tänään sen verran rohkaisevaa palautetta että uskallanpa kuitenkin pistää pari kuvaa teillekin :). Eilen pääsin pitkästä aikaa parturoitavaksi ja toiveena oli latvoista reilusti pois ja sellainen väri joka ei varmasti taita punaiseen. No, latvoistahan lähti pituutta ja väristä tuli aika supertumma!

Eilen ja tänään itseäni peilistä tuijoteltua täytyy sanoa, etten tunne oloani yhtään kotoisaksi tässä pituudessa ja tämänhetkisessä tummuudessa. Väri sopisi kivasti entiseen pituuteen, mutta puolipitkä (vai lyhyt) yhdistettynä melkein mustaan ei vaan sovi mun päähän. Mietin jo että pitäisikö leikkauttaa otsis vai auttaisiko vielä lyhyempi malli? Toisaalta pidän hiuksia lähes aina kiinni, jolloin pituudella on vähät väliä. Mutta tiedätte varmaan tunteen, kun ei vaan tunnu kotoisalta just tällaisenaan! Huomenna voi jo tuntua, mutta nyt masentaa..

Onneksi ilmat kylmeni tänään sen verran paljon, että pipoaika on taas täällä! Seuraavien viikkojen asu/raskauskuvat tuleekin sitten pipo päässä tai pää pois leikattuna :D. Sanokaahan tekin nyt rehellisesti, tykkäättekö uudistuksesta vai ette?

KOTOISAT ÄITIYSHOUSUT JA KEY LIME PIE

Perjantaina ehdin töiden jälkeen pikaisesti pyörähtää Hennesin mamaosastolla, suurin osa omista housuista alkaa nimittäin tuntua vähän ahdistavilta päällä vaikkei maha nyt vielä mikään selkeä pömppis olekaan. Mammahousuissa tuntuu vaan olevan se ongelma, että koot on aika reiluja – jos yleensä voisin rennommissa housuissa valita kokoa 36, on jotkut äitiyshousut tosi löysiä jopa koossa 34. Eipä siis mikään ihmekään että kaikki 34 on lähes aina kaupoista loppu.

Lopulta jouduin housuetsinnöissä turvautua nettikauppaan, mutta jotain tarttui silti mukaan, kivat löysät kotihousut mamaosastolta. Näistä löysin vielä viimeisen parin pientä kokoa, ja hyvä niin, koska tällä mahankoolla nämäkään ei vielä meinaa pysyä ylhäällä. Veikkaisin kuitenkin että näissä mua nähdään seuraavat kuukaudet kotiympyröissä suhteellisen usein, housut on nimittäin yhdet mukavimmista joita omistan! Mistä te hankitte yleensä mammavaatteet, etenkin hyviä housuvinkkejä otetaan ilolla vastaan.

   Viikonloppuna meillä kävi paritkin kaverit kyläilemässä, ensin eilen tuli lapsuudenystäväni perheensä kanssa yökylään ja tänään piipahti Minean Australian kummit. Leivoin ensimmäistä kertaa key lime pieta ja ihan niin kuin olin kuullutkin, se oli sairaan hyvää! Kakku pääsee ihan varmasti uudemmankin kerran meiän kahvipöytään!

Reseptin bongasin ihanalta kide-Miialta KutiKuti-blogista.

Key lime pie

Pohja:

13 Digestive keksiä

reilu 100g sulatettua voita

Täyte:

150g maustamatonta tuorejuustoa

4 kananmunan keltuaista

1 tlk (noin 400g) makeutettua kondensoitua maitoa

2 limen raastettu kuori

1 dl limen mehua (noin 5 limeä)

Päälle:

1 prk kuohukermaa

vaniljasokeria

lime koristeluun

Murskaa keksit ja sekoita sulatetun voin kanssa. Painele seos 20cm vuokaan pohjalle ja reunoille. Paista 175 asteessa 10 minuuttia ja ota pohja jäähtymään.

Vatkaa tuorejuusto notkeaksi ja lisää kananmunan keltuaiset. Lisää kondensoitu maito, limen kuori ja mehu ja vatkaa sekaisin. Kaada täyte hieman jäähtyneen pohjan päälle ja tasoita pinta. Paista vielä noin 20 minuuttia.

Laita kakku pariksi tunniksi jääkaappiin. Vatkaa kerma vaniljasokerin kanssa ja lisää kakun päälle ennen tarjoilua. Koristele limen siivuilla.

Eikö näytäkin herkulliselta! Kakku syötiin parissa päivässä loppuun ja tekisi jo nyt mieli leipoa lisää :). Taidan kuitenkin malttaa odottaa seuraaviin vieraisiin asti..

GUGGUUN IHANIMMAT

Gugguu-huuman valloittaessa Suomea uuden malliston ensikuvien julkaisusta lähtien sorruin mäkin totaaliseen hurahtamiseen. Olin valmis tilaamaan puolet mallistosta, mekon, leggarit, hupparin, baggyt, takin, pipon, kunnes nettisivut jumittivat, suositut värit myytiin loppuun, tilasin väärää kokoa ja homma oli peruuttamattomasti menetetty. Sain kuin sainkin lopulta vaihdettua acer-mekon ja leggarit isompaan, mutta loput lähti palautukseen ja samassa aallossa tajusin myös sen, että hei kysehän on kuitenkin vaan vaatteista! Ei mitään arkea ihmeempää, uusia mallistoja tulee ja menee eikä lapset palellu talvellakaan vaatteitta ulkona. Siltikin, on mun myönnettävä että beige acer-mekko yhdistettynä kaksivärisiin leggareihin on mulle sulaa rakkautta.

Yllätyksenä tuli Gugguun vaatteiden aika naftit koot. Tai pieniä nämä ei sinänsä ole, tosi kapeita vain ja sain tosiaan vaihtaa 98 senttiset 104 senttisiin. Leggareihin jää reilusti lahkeisiin pituutta ja mekon hihat menee käännettyinä, mutta 98cm mekkoa en melkein saanut puettua Minealle juurikin sen kapean mallin takia. Nyt jälkikäteen ajateltuna isompi koko ei tunnu muutenkaan yhtään hullummalta vaihtoehdolta, etenkään sen jälkeen kun mitattiin Minean tämänhetkiseksi pituudeksi huimat 95cm! Mihin se mun minikokoinen pikkutyttö on hävinnyt?!

Tällä asulla mini oli liikkeellä eilen, kun käytiin koko perhe kaupungilla syömässä mieheni ja mun keskiviikkoisen vuosipäivän kunniaksi. Mulle voi surutta myöntää jonkun huono vaimo -tittelin, unohdin meinaan ensin heinäkuussa meidän hääpäivän ja nyt seurustelun vuosipäivän. Kuka niitä enää tässä vaiheessa laskee?

Piti muuten vielä sanoa, että eikö oo aika söpöt mokkasiinit?! Oon aina ihaillut Minimocks-merkin kenkiä ja nyt löysin nämä korvaavat popot Hennesiltä, ja tiedätte varmaan sanomattakin ettei tämä pari ollut hinnalla pilattu! Näillä mennään niin pitkälle syksyyn kunnes lumet tulee, ja toivotaan että kengät mahtuisi vielä keväälläkin! Mistähän löytäisi itelle samanlaiset?! Ihanaa viikonloppua!

RASKAUDEN ENSIMMÄINEN KOLMANNES

Valtavan iso kiitos kaikille onnitteluista, ne ihan oikeasti lämmittää sydäntä vaikka kommentin olisikin jättänyt joku mulle täysin tuntematon. Tiedän, että sielläkin iloitaan asiasta, ja mun on helpompi jatkossa jakaa raskauteen liittyviä ajatuksia teidänkin kanssa <3<3

Suunnilleen viikolla 4-5 tein positiivisen raskaustestin (yhden vain, mä en oo sitä tyyppiä joka ryntäisi apteekkiin hakemaan vielä viisi tikkua lisää varmuuden vuoksi), ja jo heti ensi viikoista alkaen mun olisi tehnyt mieli kirjoittaa asiasta blogissa. En tuntenut niinkään tarvetta puhua läheisimmille kavereille, vaan ennemminkin jakaa ihmetystä ja mietteitäni puolituntemattomien kanssa tietäen, että joku olisi varmasti samassa onnen kuplassa ja voisi vertailla kokemuksiaan omiini. Harkitsin jopa anonyymin sivublogin perustamista, jossa avautuisin kaikesta, mutta lopulta järki puuttui peliin ja kehotti miettimään jo nyt vähissä olevaa vapaa-aikaani. Thank god for that, jäisi muuten se yksikin telkankatseluilta viikossa väliin tai vaihtoehtoisesti yöunista saisi luopua kokonaan.

 

Alkuraskauteen kuuluu ehdottomasti ne kaikkein jännittävimmät vaiheet, kamalimmat olot ja sekavimmat ajatukset. Siksi ehkä se kirjoittamisen tarvekin oli silloin niin suuri. Toisaalta en edes tiedä, mitä olisin sanonut, raskaus on mielestäni edennyt kokonaisuudessaan helposti ja yhtä vaivattomasti kuin Mineankin kanssa. Mineaa odottaessani säästyin pahalta ololta lähes kokonaan, mutta tällä kertaa sain oksentaa koko heinäkuun, aamusta iltaan, mikä oli mieltä raastavaa siksi, ettei asiasta voinut vielä puhua, vaikka puistossa istuin naama valkoisena odottaen että pääsisi jälleen kotiin jatkamaan oksentamista. Voin vaan kuvitella kuinka hyvää seuraa olin ystävilleni pitäessäni itseni kasassa vain vaivoin, mutta minkäs teet, ei siihen oloon auttanut yhtään mikään!

Koska olen onnellisessa asemassa sen suhteen, etten ole kokenut keskenmenoja tai joutunut odottamaan raskaaksi tulemista pitkään, en myöskään ole osannut pelätä tämänkään raskauden puolesta. Koko ajan oon luottanut siihen, että kaikki menee hyvin, vain ennenaikaisen synnytyksen riski käy välillä mielessä, kun ensimmäisellä neuvolakäynnilläkin terkkari otti puheeksi Minean viikolla 36 käynnistyneen synnytyksen. Asian murehtiminen etukäteen ei kuitenkaan hyödytä mitään, ja onhan siihen synnytykseen joka tapauksessa vielä kuukausia aikaa – ehtii niitä kauhukuvia maalailla vielä myöhemminkin..

Nyt mennään 16. raskausviikolla, pahoinvointi on onneksi lähes kokonaan poissa ja kaikki näytti olevan hyvin ensimmäisessä ultrassa. Jännityksellä odotan jo seuraavaa, kuukauden päästä olevaa rakenneultraa, jossa toivottavasti saadaan tietää sukupuoli. Helpottaisihan se kummasti hankintojen tekemistä, vaikka olen jo nyt alkanut ostamaan mahdollisimman paljon unisex-vaatetta Minealle, jotta ne myöhemmin sopisivat tarvittaessa myös pojalle. Mutta hurjalta joka tapauksessa ajatus vielä tuntuu, meitä on pian ihan oikeasti neljä plus yksi karvainen kaveri! Miten sitä pärjää kahden lapsen arjessa, palaako jo ekoina kuukausina puhki, mitä jos vauva ei nuku, entä jos Minea alkaa supermustasukkaiseksi, jos vauvalla onkin koliikki tai jotain vielä pahempaa, pitäisikö Minean jatkaa päivähoidossa jne. jne. Tuhat kysymystä on mielessä ja niihin varmasti vielä palaan täällä bloginkin puolella kunhan ensin saan omiin ajatuksiin jotain selvyyttä :). Löytyykö sieltä ruudun takaa muita raskaana olevia, tai kuinka innoissaan yleensäkään haluatte näitä raskauskuulumisia lukea? Tää on ihan uutta maaperää mullekin, joten vielä on vaikea sanoa millä tavoin ja kuinka paljon raskaus tulee täällä näkymään, mutta yksi osa blogia se joka tapauksessa jatkossa on – onhan se läsnä meiän arjessakin joka päivä.

3+1

Jännittää, mahassa on perhosia, en tiedä miten sen teille kertoisin! Jo jonkin aikaa on pitänyt kertoa, mutta sitten on tullut jotain muuta ja päivien kuluessa siitä on tullut yhä vaan vaikeampaa. Mutta sitten, kysehän on maailman iloisimmasta uutisesta, en tiedä mitään muuta ihanampaa kerrottavaa teille!

Ensi vuoden alkupuolella musta tulee jälleen äiti, miehestäni isi ja Mineasta ensi kertaa isosisko! Joko osasitte arvata?

ELÄINSYNTTÄREITÄ JA PUISTOTREFFEJÄ

Uusi viikko jälleen edessä, maanantaifiilis on kyllä tänään sekä tuntunut olossa että varmasti näkynyt naamassa. Itepähän kehittelin viikonlopulle taas niin paljon ohjelmaa ettei lepäämisestä ollut tietoakaan – perjantaina kävi kaverit kyläilemässä, lauantaina oli pienen 2vee neidin synttärit ja sunnuntai sudittiin maalia Minean huoneeseen ja puistoiltiin kaveriporukalla. Onneksi viikonloppu tulee yhtä nopeasti kuin menikin, josko sitä tällä kertaa ehtisi vähän chillatakin.

Lauantain synttäreillä oli eläinteema, joka muuten olisi tuottanut pientä päänvaivaa ellei Hennesistä olisi juuri sopivasti löytynyt näitä söpöjä kissankorvia. Pientä suostuttelua se kyllä vaati että sain piirtää kissanviikset Minealle eikä pantakaan kovin kauaa päässä pysynyt, mutta äiti oli onnellinen saatuaan edes muutaman kuvan räpsäistyä päivän asusta. Ja se tärkein, Minea oli onnellinen päästessään leikkimään monen uuden lapsituttavuuden kanssa.

Sunnuntai kului suurimmaksi osaksi maalatessa, valkoisen sävy johon päädyin on valehtelematta täydellinen. Ihana puhdas valkoinen, ilman että sävy taittaisi oikeastaan yhtään mihinkään väriin! Kuvia tulossa vielä myöhemmin tällä viikolla kun saadaan vielä huonekalut paikoilleen ja uuteen sänkyyn pyörät alle.

Minean huoneprojektin lomassa ehdin treffata puistossa mammakavereitakin – Essi, Katriina, Paula ja Laura hurauttivat lapsineen meidän lähistön puistoon ja äitit sai kaipaamansa juoruhetken, lapset leikkiseuraa. Remontoinnin jälkeinen renttutyyli! Viimeksi Katriina tuli treffeille pyyhkien viimeisiä hiontapölyjä naamastaan, nyt mä meinasin lähteä ulos housut maalissa. Tekeväistä porukkaa, jolla on vähintään se sata rautaa tulessa koko ajan!

Seuraavat päivät mulla menee etsiskellen netistä vielä viimeisiä juttuja Minean huoneeseen, ja reilu viikon päässä häämöttää pakollinen Ikean reissu. Huomenna kuitenkin tiedossa jotain ihan spesiaalia, joten pysykäähän kuulolla!

INSTAKISA!

Miltäs kuulostaisi voittaa Crocsin hemmottelupaketti? Musta se ainakin oli sen verran houkutteleva ajatus, että napattiin musta ja Mineasta muutama sadepäivän kuva Crocsin kumppareissa ja lisättiin yksi niistä instaan. Suomen Crocs sai pari päivää sitten oman instatilin @crocssuomi johon jatkossa päivittyy kenkäinspiraatiota, uutuustuotteita ja ehkäpä seuraajien oivaltavia kuviakin, kannattaa siis käydä klikkaamassa itsensäkin seuraajaksi niin pysyy ajan hermoilla juurikin esim. meneillään olevista kisoista ja arvonnoista!

Jos tuo hemmottelupaketti herätti mielenkiinnon niin nappaahan sun sadepäivästä kuva, lisää se instaan tagilla #crocsrainydays ja sitten vain odottele josko onni potkaisisi! Joka viikko syyskuun loppuun saakka arvotaan hemmottelupaketteja kuvansa lisänneiden kesken. Niin, ja saa meiänkin kuvasta käydä tykkäämässä @minishowblogi :)!

LAPSELLE RYMYVAATTEET ERIKSEEN

Ihan mahtavaa miten paljon kommentteja jaksoitte kirjoittaa viime postaukseen!! Kiitos niistä! Ja uskokaa tai älkää yksi kommentti erityisesti oli se viimeinen tarvittava vahvistus mun päätöksenteossa, siitä lisää kun ensi viikolla kuvaan Minean talvisetin kokonaisuudessaan.

     Eilinen aamupäivä vietettiin ystävän takapihalla leikkien ja kahvitellen, mä rakastan myöhäisiä työaamuja!!!

Huomenna olisi tarkoitus lastenhuoneprojektin ja kaverin lapsen synttäreiden lisäksi lähteä Sokkarin naperopäiville alennuskupongin kanssa metsästämään vielä talvihaalaria. Ajattelin että olisi hyvä olla kaksi settiä, jotta toisen likaantuessa ei tarvitse aamulla jännittää onko puku ehtinyt kuivua, ja hoidossa haalari olisi varmaan muutenkin kätevämpi vaihtoehto. Luotan siihen että Molo Kidsiltä löytyy joku kiva vaihtoehto, ellei niin tilaan vielä Rodinin mustan pandahaalarin. Molo Kidsiä meillä on viime keväänä hankittu välikausisetti ja se on kuin uusi vieläkin – luulisi talvivaatteiden olevan ihan yhtä laadukkaita.

Syksyn välikausikelit ajateltiin pärjätä Molon setillä ja yhdellä sadeasulla – mitään rymyvaatteita en ole koskaan hankkinut erikseen, vaan ulkoasut on hommattu sillä ajatuksella että laadukas kestää kovemmankin käytön. Tällä kertaa kuitenkin äitini oli halunnut ostaa Lassien haalarin, jossa alaosa on vedenpitävää kurakangasta. Haalari on ollut nyt melko paljon etenkin hoidossa päällä, mutta siltikään en oikein ymmärrä mikä tällaisen todellinen käyttötarkoitus on. Sateella haalarin kanssa joutuu pukemaan sadetakin vielä lisäksi, kuivalla kelillä ei yleensä maa ole niin mutainen että se sotkisi pahemmin tavallisiakaan tuulihousuja, käyttöpäivät rajaantuu siis aika lailla sateen jälkeisiin leikkihetkiin, jolloin maa on vielä kostea. Saman asian ajaisi ihan normikurikset.. Ja mitä varten ne muut ulkovaatteet sitten on hankittu ellei kunnon rymyämiseen? Oon huomannut että aika paljon voi pelastaa jo pelkällä vaatteen kevyellä huuhtomisella heti ulkoleikkien jälkeen ja toisaalta, kun ulkovaatteissa alkaa löytyä enemmän valinnanvaraa, osa jää väkisinkin lähes käyttämättä.

Harrastetaanko teillä rymyvaatteita?

KUMPI TAKKI?

Talvesta ei nyt vielä (toivottavasti) ole tietoakaan, mutta Minean talvivaatetusta on jo alettava miettimään näin hyvissä ajoin, kun lähes kaikki lastenvaatemerkit on julkaisseet talvimallistonsa. Rodinit tuli myyntiin viime viikolla, ja meiltä lähti heti samana päivänä jättimäinen tilaus Babyshoppiin. Jättimäinen siksi etten osannut päättää minkä takeista Minealle valitsisin, tilasin lopulta sekä keltaisen, pinkin että leon sovitukseen. Ja nyt meillä on sitten ongelma, oikea first world problem! En osaa vieläKÄÄN päättää mikä takeista o paras!!

Sen verran on jo edistytty että pinkki on karsittu pois vaihtoehdoista – perinteiset tyttövärit ei tällä hetkellä sytytä tätä äitiä, vaikka pingviinitakki olikin hurjan söpö myös pinkkinä. Instassakin ehdin jo kysellä kumpaa näistä kannatatte, ja vastaukset oli aika yksiselitteisiä: ota molemmat tai leo! Leokuosi miellyttää omaakin silmääni tosi paljon, mutta siltikin pohdiskelen olisiko lapsekas pingviinitakki kuitenkin parempi valinta..

Näissä kuvissa Minealla on päällä leotakista koko 104/110 ja pingviinistä 92/98. Myös koko on aiheuttanut pientä päänvaivaa, mutta lopulta otetaan tuo isompi sillä se menee jo nyt kiristämällä vyötärön ja helman nauhat. Pienempi koko on vähän liian sopiva, vielä ottaen huomioon että takin tulisi mahtua suunnilleen maaliskuuhun asti. Edellisinä talvina on saatu huomata, että mulla on ollut tapana valita liian sopivaa Minealle ja kevättalvella on toivottu pikaista lumien sulamista ettei lahkeet ja hihat jää lyhyiksi.

Vielä kaipailisin teiltä mielipiteet, leo vai keltaiset pingviinit? 

LASTENHUONE UUSIKSI

Meillä olisi TAAS pientä muutosta ilmassa sisustusrintamalla, tällä kertaa Minean huoneessa. Siitä ei ole kauaakaan kun lähes kaikki laitettiin siinäkin huoneessa uusiksi, mutta käytännön syyt on osoittaneet pienen fiksauksen olevan paikallaan.

Minea nukkuu Stokken pinniksessä, josta yksi laita on otettu pois – tilaa kyllä on ja sitä saisi vielä lisääkin pituussuunnassa laitoja siirtelemällä. Ongelmana on että tyttö tipahtelee sängystään pitkin yötä ilman tyynyvuorausta pinniksen edessä, eikä Stokkeen käsittääkseni saa suojalaitaakaan hankittua? Ajateltiin ratkaista ongelma hankkimalla uusi, kunnon juniorisänky, tai paremminkin tekemällä. Inspiraatiota haettiin Luona In vanerisängyistä, ja mies innostui nikkaroimaan vastaavan nyt tulevana viikonloppuna. Uuden sängyn myötä vuodesohvasta on pakko luopua tässä pienessä huoneessa, joten koko ilme uudistuu samalla kertaa! Kaivelin muutamia inspiraatiokuvia avukseni suunnitteluun.

Yhtenä ideana olisi toteuttaa yhdelle seinustalle kuvan kaltainen pitkä laatikkopenkki. Joko penkki tai pitkä taso, jonka toinen pääty toimisi puuhastelupöytänä ja toisen puolen alaosaan voisi laittaa jotain laatikostoja. Suunnitelma varmasti selkiytyy kunhan ensin saadaan sommiteltua uusi sänky huoneeseen.

Inspiraatiokuvat: Pinterest

 

Se on ainakin varmaa että melko mustavalkoisella mennään. Seinät maalaan jälleen valkoiseksi ja vanha mustavalkoinen matto saa jäädä, väriä tuodaan pienillä mustilla ja pastellisilla yksityiskohdilla. Hahmottelin jo ostoslistan valmiiksi, ja sinnehän valikoitui monia pitkän ajan haaveita.

Kuvat ja tuottet löydät: Alexandalexa, Room21, Marimekko, Vepsäläinen, Pikkulinnun kauppa

Miltä näyttää? Löytyykö teiltä samoja haavejuttuja tai ootteko jo ehtineet näitä hankkia? Ideoitakin huoneen suhteen otetaan riemunkiljahduksin vastaan! Päivitetään tän huoneen tilannetta jälleen viikonlopun jälkeen, öitä!

SYNTTÄRIKEMUT SIRKUSTEEMALLA

Seitsemän lasta vetää ensin mahan täydeltä kakkua, poppareita, muffinssia ja karkkia, sitten ne lapset päästetään keskenään leikkimään huoneeseen, jossa on muun muassa trampoliini ja muovailuvahat. Hetken kaikki sujuu hyvin, kukaan ei riitele ja huonekin näyttää suht siistiltä. No, leikityltä kyllä mutta isommilta katastrofeilta on vältytty. Vähitellen muovailuvahaa alkaa löytyä sukanpohjista, jotenkin sitä on hiipinyt olkkarin lattialle ja vähän sohvallekin. Muovailuvahat saa luvan lähteä, ihan tylsää! Uutena leikkinä keksitään ota kiinni jos saat. Kukaan vaan ei jahtaa, juostaan siis kaikki päättömästi ympäri asuntoa – lisäpisteet sille joka kiljuu kovimpaa! Juostaan, kaatuillaan, törmätään, itkut, juostaan, itkut, ei haittaa, äiti koittaa rajoittaa, itkupotkuraivarit, juostaan. Maanantai, koko viikon pisin hoitopäivä, aikainen herätys ja äitillä jo mitta täynnä kiukutteluista ennen synttäreitä. Koko homma päättyy siihen että paikalta poistutaan kiitellen – ja pahoitellen..

    

Mitähän tähän sanoisi, muuta kuin että nyt väsyttää! Meiän mammablogiporukka kokoontui jälleen tänään, kun ihana Katriina uskaltautui vuorostaan kutsumaan porukan kasaan. Suloisella Nea-tytöllä oli viikonloppuna 2-vuotissynttärit ja Katriinahan oli pistänyt parastaan sekä koristeluiden että herkkujen osalta. Kaikki oli suunniteltu hauskasti sirkusteeman mukaan, ihan mahtavia oli nuo Decora Housesta saadut karkkimaailmanpyörä ja popcorn-teatteri! Mun kielen vei mennessään Katriinan miehen leipomat porkkanamuffinssit, joiden ohjeen nappasin heti viikonloppua odottamaan – vaikka tän sokeriähkyn jälkeen mielessä kyllä käväisi jonkinlainen sokerilakko syksylle..

Ihana ilopilleri Mila <3

On ihan mahtavaa että meillä viidellä äitillä tänäänkin jutut meni niin yksiin, vaikka ikäeroa nuorimman ja vanhimman välillä onkin jonkin verran! Uudet treffit, jotain yhteistyökuvioita ja kirpparia on jo suunnitteilla, tiedä mitä muuta me vielä keksitään jonain sokerihuuruisena iltapäivänä. Ehkä se yhteinen sokerilakko!? Kiitos vielä Katriina, Essi, Evelina ja Paula!

PAKKO VINKATA!!

Löytyykö sieltä ruudun takaa ketään raskaana olevia? Ja vieläpä bloggaamisesta innostuneita? Tarjolla olisi ihan huipputilaisuus päästä meidän Kidebloggaajien joukkoon pitämään suosittua Paksuna-blogia, josta ihana Korinnakin viime vuonna ponnisti blogimaailman tähdeksi! Mä en epäröisi hetkeäkään, vaan rustailisin jo hakemusta (tänään viimeinen hakupäivä), lisätietoa täältä.

Toiseksi pitää vielä vinkata meidän uudesta musalaitteesta. Miehellä meni vanha iPhone vaihtoon, ja vähän kuin tilauksesta on Soneralla parhaillaan menossa tarjous, jossa 5s:n mukaan annetaan Marshallin bluetooth kaiutin! En tiiä onko toi nyt ihan yksistään tarpeeksi hyvä syy vaihtaa puhelinta, mutta aika yberhieno se on, vai mitä sanotte?!

Kaksi päivää on täällä luukutettu naapurien iloksi Robinia, eikä ihan sillä hiljaisimmalla volyymilla.

Nyt ei oo mitään hätää

hauskaa pitää pitää tänään

meil on nii paljon sitä swägää,

ettei oo mitään lisättävää,

huomisest ei kukaan mindaa,

kovemmalle kun saa musaa laittaa,

täysille se vielä tullaan painaa,

ja säkin vielä lähdet mukaan haippaa.

Tää on parasta just nyt!

P.S. Ettei vinkit tähän loppuisi, niin tänään on tulossa paljon mun ja Minean vaatteita Minishown facebookiin myyntiin! Lisäilen tavaraa vielä huomennakin, mutta olkaa nopeina, yleensä kaikki on mennyt hetkessä. Sovitaan että kauppoja saa tehdä vain sivusta tykänneet ja tykätä saa tietenkin vaikkei ostaisikaan :)!

EI ENÄÄ LEGGAREITA MEILLE, KIITOS!

Ööö, iskiköhän joku hulluuskohtaus kun pitkästä aikaa selasin Hennesin kuvastoa ihmetellen, että kuinkas täältä nyt löytyikään niin monet kivat leggarit – samalla tehden oivalluksen siitä, ettei näteistä trikoopöksyistä aina tarviikaan maksaa sitä totuttua kolmeakymppiä!? Ainakin tuli siinä huumassa ostettua lähes samalla kertaa neljät leggarit, kaikki eläinkuosilla. Yhdet jo näitte näissä kuvissa, ja toiset tulisi tässä.

  Kumpparit ehkä vähän pilaa näkyvyyttä, mutta pupun pää sieltä pilkistää. Myöhemmin alkoi hieman mietityttämään onko näissä liikaa samaa Molon vastaavien printtien kanssa, mitään kopioita kun en mielelläni hankkisi.. Laitetaan tietämättömyyden piikkiin ja toisaalta, ihan kuin eläinprinttiä ei koskaan olisi aiemmin ollut muilla merkeillä! Leggarit Minean vaatekaappiin viikatessani huomasin, että erilaisia versioita löytyy meiltä yli viidettoista! En tiedä monilla teillä mennään, mutta musta se tuntuu aika paljolta, kun muitakin housuja tuolta kaapista kuitenkin löytyy! Onhan leggarit pienten tyttöjen ykkösasuste nykyään, mutta varmaan vähemmälläkin pärjäisi, etenkin jos ajattelee että itellä taitaa olla kaiken kaikkiaan niin monet housut yhteensä.

Yhtiäkään leggareita en siis aio vähään aikaan ostaa (ellei sitten eteen tule jokin ihan erityisen nätti pari!). Nyt keskitytään sukkiin ja t-paitoihin. Mistähän niitä löytäisi yhtä kivoissa kuoseissa?

Uskaltaako teistä joku laskea millaisia leggarivarastoja sieltä löytyy? Varmasti joku pistää muakin paremmaksi :)!

KUTSUILLA

Kulunut viikko on vienyt tästä mammasta mehut niin täysin, että ajatus tälläkin hetkellä kulkee just ja just. Tein viime viikonloppuna extraduunia, huomenna on sama edessä, viikolla on ollut ylimääräistä kokoustelua, parit kotona tehtävät työjutut laahaa perässä, oma olo on aika nuhainen ja kaiken kukkuraksi eilen oli ne Pompin kutsut. Maanantai on vielä normaalia työläämpi, mutta sen jälkeen huokaisen helpotuksesta – enkä suostu yhteenkään lisähommaan ellei siitä saa triplapalkkaa! Myönnän että olen moniin tuttuihini verrattuna aikamoinen hommienhamstraaja, ja yleensä se onkin ihan fine, mutta nyt pieni breikki siitä totutusta sata rautaa tulessa tunteesta on enemmän kuin paikallaan.

Mutta nyt vähän iloisempiin ajatuksiin.. Eilen oli tupa täynnä ystäviä ja ystävien lapsia lastenvaatekutsuilla ihastelemassa POMPdeLUXin syksytalvimallistoa. Väreinä tälle kaudelle on tyttöjen vaatteissa musta, munakoiso, harmaa ja roosa, plus joitain ripauksia sinappis ja persikkaa. Mä tilasin Minealle pääosin mustaa, tyllimekon otin munakoison värisenä ja yhdet sukkikset ja neuletakin sinappia. Olin vähän pettynyt ettei sinappia löytynyt mallistosta enempää, tykkäsin nimittäin ainakin viime vuoden currysta tosi paljon.

Ite keskityin kutsujen aikana emännöimiseen, joten kuvasaldo jäi valitettavan vähäiseksi. Muutamista herkuista tuli kuitenkin räpsittyä pari otosta, ja vieraiden toiveesta laitan parit reseptit jakoon. Tarjolla oli suolaisella puolella tonnikala-rieskarullia, salamipannaria, kalkkunavoileipiä ja tomaatti-mozzarellapiirakkaa. Herkkuina tarjosin minimuffinsseja, daim-kakkua, raakasuklaakakkua ja wilhelmiina-keksejä.

Salamipannari

3 dl vehnäjauhoja

vajaa 1 tl suolaa

6 dl maitoa

2 kananmunaa

2 rkl sulatettua voita

täytteeksi esim. salamia, fetaa, kirsikkatomaattia, punasipulia ja paiston jälkeen päälle tuoretta rucolaa

Paista ensin pohjaa 5-10 minuuttia 200 asteessa. Lisää täytteet ja paista vielä noin 30 minuuttia.

Tomaatti-mozzarellapiirakkaa on tullut tehtyä jo vuosien ajan, ja se uppoaa vieraisiin joka kerta yhtä hyvin. Jos et vielä oo kokeillut niin suosittelen todella kokeilemaan! Resepti löytyy Kinuskikissalta täältä. Myös tonnikalarullat on kaikessa yksinkertaisuudessaan kokeilemisen arvoisia. Maustettu tuorejuusto ja tonnikalapurkki sekaisin ja Fazerin rieskarullien väliin, herkullista!

Nyt rojahdan suoraan sänkyyn enkä muuten varmasti tee sunnuntaina yhtään mitään järkevää! Rentoa viikonloppua!

VALMISTELUJA

Arvatkaahan mitä täällä on tehty lähes koko päivä? Siis muutakin kuin herkuteltu yksin ja yhdessä kaverin kanssa. Huomenna meillä on Pompin kutsut, heti julkaisupäivänä, ja tänään on leivottu urakalla ja laitettu koti kuntoon. Valmiina odottaa jo wilhelmiinat, raakasuklaakakku ja minimuffinssit, huomenna homma jatkuu daim-kakulla ja suolaisilla tarjottavilla. Homma saattoi karata käsistä mutta toisaalta, onhan meitä näillä näkymin tulossa 11 aikuista lapsineen! Ja mun kun ei aluksi edes pitänyt järkätä tällä kertaa kutsuja ollenkaan..

Selailin kuvastoa jo etukäteen läpi ja löytyihän sieltä taas vaikka mitä ostettavaa. Tilaukseen lähtee ainakin huivi+pipo setti, musta tyllihame, mustaa perustrikoota, fleeceasu, tyllimekko, sukkia, sukkiksia ja yökkäri. Plus sitten ne heräteostokset. Eikä huomisen ostokset jää pelkästään Pomppeihin, sillä aamulla on näpyteltävä muutamia Rodineita ostoskoriin. En vaan millään osaa päättää keltaisen ja pinkin pingviinitakin välillä, auttakaa!

Entäs teille, Rodinia, Pomppia, kumpaakin vai ei kumpaakaan?

HENNESIN SÖPÖT ELÄINKUOSIT

Koitan Minean vaateostoksissa nykyään panostaa määrän sijasta laatuun, mutta tietty meidänkin tulee ostettua jonkin verran Lindexiä ja Hennesiä. Etenkin näiltä ketjuilta löytyy välillä superkivoja kuoseja eikä laatu välttämättä ole yhtään sen huonompaa kuin ns merkkivaatteissakaan – iso miinus vaan on huono jälleenmyyntiarvo, joka lähes poikkeuksetta tekee näistä vaatteista yhden lapsen vaatteita. Sekin on ihan varmaa että eettisyys, suomalainen yrittäjyys ja hyvät materiaalit maksaa, plus siihen vielä päälle brändin tuoma lisäarvo, joka voi monesti olla aika isokin siivu vaatteen hinnasta. Se on kuitenkin juuri se osuua, josta ne pienyrittäjät saavat tienestinsä, eikä ainakaan Suomessa yrittäjän tie ole se kaikkein helpoin.

Kalliita lastenvaatehankintoja tuskin kuitenkaan voi itselleen ihan pelkällä yrittäjyyden kannattamisella perustella, ja omalla kohdallani paras on kultainen keskitie. Perusvaatteeksi valitsen ostarien ketjumerkkejä, spesiaalimmat yksilöt hankitaan laatumerkeiltä. Näiden kuvien setti on päästä varpaisiin Hennesiä ja mielestäni hurjan söpö, leggarit varmasti yhdet viime viikkojen käytetyimmistä. Hoitoon en uskalla Minealle pukea niitä kaikkein parhaimpia ja kalleimpia vaatteita, mutta näissä voi jo remutakin välittämättä siitä onko kaikki kisun korvat vielä päivän päätteeksikin tallella.

Millä perusteilla teillä shoppaillaan? Ratkaiseeko hinta, laatu vai ulkonäkö? 

PARI VINKKIÄ TÄYDELLISEEN IHOON!

Tiedän ettei samat kauneudenhoidon vinkit toimi kaikilla ihmisillä, onhan ihotyyppejä jo niin monenlaisia ja samanlaiset ihotyypit voi reagoida kosmetiikkaan täysin eri tavoin. Oon kuitenkin itse kokenut niin totaalisen hurahtamisen Biologique Recherche -tuotesarjaan, että koen lähes velvollisuudekseni paasata sen puolesta täällä blogissakin – kaverit on jo saaneet oman osansa ylistyspuheista, moneen kertaan :D.

Ekaa kertaa pääsin testaamaan BR:ää blogin kautta suunnilleen viime vuodenvaihteessa. Otin kasvoille tarkoitetut tuotteet mielenkiinnolla vastaan, mutta tottakai mielessä oli epäilys siitä, ettei mikään yksi rasva voi mun ihoa pelastaa – eihän ne ole niin tehneet ennenkään! Ihossani ei mitään erityistä pelastettavaa ole koskaan ollutkaan, mutta säännöllisesti olen saanut käydä kosmetologilla puhdistuttamassa t-alueen epäpuhtauksia, joka onkin ollut se häiritsevin ”ongelmani” kasvojen iholla. Pari viikkoa BR:n P50W kuorintanestettä käytettyäni tilanne oli ihan toinen: uusia mustapäitä ei enää kertynytkään nenäalueelle, iho oli aamuisin herätessä huomattavasti tasapainoisempi (ei kuivuutta eikä rasvaisuutta) ja sävy kirkkaampi ja ihme kyllä, otsan juonteetkin alkoivat tasoittua! Olin niin ällistynyt ja iloinen, kosmetologikäynnit on jääneet kokonaan ja kasvovoiteita tulee nykyään vain sipaistua kasvoille entisen uittamisen sijasta!

Jos mun pitäisi pärjätä vain yhdellä kauneudenhoidon tuotteella, olisi se ehdottomasti BR:n P50W kuorintaneste. Meikittömänä olo on paljon helpompaa, kun iho ei kiillä rasvaisena, vaan hehkuu elinvoimaisena ja näyttää levänneeltä. Kuitenkin BR-tuotevalikoimani on koko ajan laajentunut kun oon innolla testannut mitä muut tuotteet voisivat iholleni antaa. Pikakaunistava VIPO2 seerumi on ollut loistoapu ennen juhliin meikkaamista, eikä tuosta silottavasta ja virkistävästä Creme Amnios kasvovoiteestakaan ole yhtään haittaa ollut mun 30-vuotiaalle iholleni. Nyt viimeisimpänä sain testattavaksi vartalon ihon tuotteet Gommage P50 Corps kuorinnan sekä silottavan, selluliittiä ja turvotusta vastaan taistelevan Creme Amincissante Oxygenante MC 110 voiteen.

Yleensä vartalon ihoa tulee hoidettua ahkerasti alkukesästä, mutta ainakin mulla homma pikkuhiljaa unohtuu kesän mittaan, kun saa vähän väriä pintaan ja iho alkaa näyttää suht hyvältä ilman sen kummempaa huolenpitoa. Aurinko ei kuitenkaan tee pelkästään hyvää iholle, vaan kesän jälkeen huomaa ruskettumisen, ihonhoidon laiminlyönnin ja järvivedessä lillumisen aikaansaamat tuhot, kun iho tuntuu karheammalta – ja tuohan se yllättävä ilmojen viileneminenkin omat haasteensa etenkin mun kuivalle vartalon iholle. Siksipä nyt alkusyksystä onkin parasta aikaa taas tsekata tuotteet kuntoon, se nimittäin huomattavasti helpottaa pakkaskelien ihokriisiä.

Oon nyt kuukauden verran testaillut vartalon kuorintageeliä ja silottavaa voidetta, ja tulokset näkyy! Jo tässä vaiheessa on joka syksy vartaloni iho alkanut kuivua ja vaatinut järjettömiä rasvausoperaatioita, mutta arvatkaapa mitä? Kuorintageelillä oon saanut tilanteen rauhoitettua niin, että normaali rasvaus silloin tällöin riittää, eikä kuivista iholäikistä ole tietoakaan! Joskus oon käyttänyt kuorinnan apuna kuorintahanskaa, mutta lopputuloksena on aika lailla yhtä pehmeä iho kummin vain. Itselleni on riittänyt kuorinta kerran, kaksi viikossa ja sillä iho on pysynyt hyvänä. Silottavaa voidetta on tullut käytettyä myös melko säännöllisesti, ja tuntuu että etenkin pakaroiden iho olisi tasaisempi. Asiaan voi tietenkin myös vaikuttaa kesän aikana hankitut pari lisäkiloa, niin tai näin tyytyväisiä ollaan!

Vartalon kuorinta-aineen lisään varmasti omalle suosikkilistalleni kasvojen kuorintanesteen lisäksi! Silottavaa ”selluliittivoidetta” voisin jatkossa käyttää kuuriluontoisesti purkin kerrallaan ainakin aina ennen kesää, ennemmin kuitenkin nykyään panostan näihin kotihoitotuotteisiin, joilla saan kauniin, hyväkuntoisen ihon joka päivä sen sijaan että kävisin hoidattamassa ihoani kosmetologilla puolivuosittain ihmetellen kuinka pärjään sen väliin jäävän ajan. Muutenkin pidän siitä ajatusmaailmasta, jota Biologique Recherche tukee: tuotteisiin ei lisätä mitään ylimääräistä kuten hajusteita eikä niistä myöskään kemiallisesti koiteta tehdä tuoksuttomia. Puhtaat, luonnonmukaiset aktiiviainesosat ilman keinotekoisia aineita – juuri sitä mitä iholleni toivonkin.

Mikäli kiinnostuit tuotteista, voit kysellä hintoja ja toimitustietoja suoraan Biologique Rechercheä maahantuovalta Procosmeticalta (heli.uusitalo@procosmetica.fi) tai jos asut Turun seudulla, löytyy merkkiä kauneushoitola Frescasta. Maailmalla valtava joukko julkkiksia ja tavallisia ihmisiä on hurahtanut (ihan kuten mäkin :D) tuotesarjaan, vaikka sen saatavuus ei ole helpoin mahdollinen – ehkäpä osa merkin viehättävyydestä piileekin siinä, ettei sitä saa joka marketista. Joka tapauksessa, täältä löytyy ainakin yksi innokas tuotteiden suosittelija, lisääkin saa kysellä sähköpostitse!

SYKSYN KELTAISTA RODINILTA

Ostin sitä, tilasin tätä tyylisiä postauksia näkyy tässä blogissa lähiaikoina varmaan normaalia enemmän, kun fakta nyt vaan on se, että syksy saa mun shoppailuhormonit hyrräämään ihan uudella tasolla. Kevät ei meinaa mitään, eikä ne talven tai kesän aletkaan, mutta auta armias, kun kaupat täyttyy kaikista syksyisistä väreistä, muhkeista neuleista ja ennen kaikkea, pään täyttää ajatus vuoden tunnelmallisimmista illoista ja päivistä jolloin ei vesisateen takia tarvitse edes ajatella tekevänsä mitään järkevää! En tiedä, miten teillä muilla mutta meillä on kuluneella viikolla ravattu postin ja kodin väliä ihan ennätyksellinen määrä – etenkin sen jälkeen kun inventoin Minean vaatekaapista pois kaikki pieneksi jääneet kamppeet. Tarvettakin uudelle siis oikeasti on!

Vaatehullutuksista pääsin tänään jauhamaan muutenkin (ja samalla sain parit Minean vanhat vaatteet myytyä) kun treffattiin jo kolmatta kertaa meidän mahtavalla mammabloggaajaporukalla. Essi-kaunokainen kutsui meidät tällä kertaa luokseen, ja jo ensi viikolla nähdään taas kun Evelina tulee meille pitämään Pompin kutsut. Ensin ajattelin etten pitäisi kutsuja ollenkaan, Pompit kun ei enää tunnu ihan niin meiän tyylisiltä kuin ennen, mutta bongattuani kuvastosta parit mustat ihanuudet päätinkin, että kutsut on loistava syy kutsua kaverit pitkästä aikaa koolle. Oletteko te jo löytäneet suosikkinne syksyn Pompeista?   pipo // NopsuPopsu (saatu blogin kautta)

huppari // Papu (saatu blogin kautta)

housut // Mini Rodini

kengät // Kavat

Nää kuvat napsittiin nopeasti ennen Essille menoa tänään aamulla, Minealla on upouudet Mini Rodinin Santiago Slim sammarit, jotka bongasin Babyshopin alevaatteista. Ihana väri mustan kaveriksi, taidan hamstrata lisää sinapinkeltaista niistä Pompin vaatteista!

Ja sitten nää kuvat! Minishown facebookkia seuraavat ehtivät kollaasin jo nähdäkin, en voi muuta sanoa kuin: 10 sekuntia, vähintään 20 eri ilmettä tai asentoa. Ja ei, ei ole tyttö tullut äitiinsä, äiti osaa vaan sen blogeille tyypillisen kenkiin tai sivulle tuijottamisen ;)!

TAAPERO HARRASTAA

Tarviiko taaperoikäinen harrastuksia? Mun vastaus tähän on varmaan kyllä, koska muutama viikko sitten ilmoitin Minean taaperojumppaan. Varmasti jo perustouhuaminen puistossa ja kotona kuluttaa riittävästi tuollaisen kohta 2,5veen energiaa, mutta eipä siitä varmaan mitään haittaakaan ole, jos lapsi jo pienestä pitäen pääsee jumppaamaan ohjatussa ryhmässä, oppii uudenlaisia motorisia taitoja ja ehkä jopa saa pari kaveriakin matkan varrella! Yksi asia on ihan varma, Minea on hommasta niin innoissaan että uuden jumppa-asun valittuaan sitä on pidetty kotona päivittäin. Ja jumppaamista on harjoiteltu armottomalla tahdilla, koko perheen voimin!

 

Syksyn ajan Minealla tulee olemaan kaksi jumppapäivää viikossa, sillä meidän ihana hoitotäti vie hoitolapset kerran viikossa läheisen päiväkodin tiloihin jumppaamaan. Yhtään ei huoleta, että toimintaa tulisi viikossa liikaa, koska jumpat on tuon ikäisille vielä lähinnä leikkimistä ja peuhaamista, ei tässä siis vielä mitään stressaavaa pakko harrastaa sitä ja tätä mentaliteettiä luoda. Vaikka en voi sitäkään kieltää etteikö takaraivossa olisi toive siitä, että Minea haluaisi omasta tahdostaan myöhemminkin harrastaa jotain – se kun tuntuu pelastavan monen nuoren turhanpäiväiseltä kaduilla hengaamiselta.. Kaikki aikanaan, nyt vielä nautitaan siitä ettei mihinkään ole pakkoa ja kaikki on lähempänä höntsäämistä kuin ohjattua tekemistä.

Entä teillä, harrastetaan vai no way?

PIPOJEN MUST-HAVE

Kun viileät kelit nyt näyttävät tulleen jäädäkseen, voi kesäcrocsit laittaa talvitelakalle ja siirtyä vielä vähäksi aikaa (toivottavasti pariksi kuukaudeksi) tennareihin ja kumppareihin ennen talven tuloa. Päivisin ehkä vielä aurinko paistelee, mutta kaikkina muina aikoina alkaa olla jo ihan kunnon pipokelit – ainakin sateisina päivinä ja silloin, kun ulkona tulee möyryttyä tuntitolkulla. Tänä syksynä, ihan niin kuin aiempinakin pipokausina, on meiän pipovalinta jälleen NopsuPopsua, näitä katseenkerääjiä on vaan pakko olla piristämässä niitä synkempiäkin puistopäiviä!       Me saatiin yhteistyön kautta valita muutamia vaatteita NopsuPopsun uudesta syysmallistosta, ja päädyin ottamaan Minean fleeceen mätsäävän pinkin ruusukepipon, mustan rusettipipon sekä rennot trikoocollarit. Kaikki nämä käy sävyiltään kivasti Minean syysvaatteiden kanssa niin että asukokonaisuuksia voi hauskasti yhdistellä ristiin rastiin, tai jo pelkästään pipoa vaihtamalla saa asun freesattua uudenlaiseksi. Ruusukepipo on mulle jo pitkään ollut se joka kauden must-have-juttu, väreissä löytyy valtavasti valinnanvaraa ja pipoa saa sekä velourisena että trikoisena. Ruusukkeesta on tullut nykyään jo niin suosittu, että vastaavia pipoja tekee myös monet kotiompelijat ja muut pienyritykset, mutta rehellisesti sanottuna, NopsuPopsulta löytyy se kaikkein nätein :).

Mikäli NopsuPopsu ei vielä jollekin ole ennestään tuttu niin kerrottakoon, että kaiken takana on savonlinnalainen äiti, joka itse suunnittelee ja ompelee NopsuPopsu-malliston vaatteita tilauksesta muille lastenvaatteita rakastaville äideille. Tuotteet on siis varmasti suomalaisia, ja jo tilatessa voi luottaa saavansa hyvää laatua. Meidän pipot on käyneet läpi monia konepesuja, ja yhä siltikin ne on kuin uusia.

Pipojen lisäksi saatiin settiin sopivat trikoohousut. Valitsin mustat, koska meiltä tuntuu löytyvän jos jonkinlaista ja väristä ylä- ja alaosaa, joita ei ole kovin helppo yhdistellä toisiinsa. Minean kaappiin tarvitaan syksyksi siis täydennystä yksivärisistä perusvaatteista, joiden rinnalla printtihousut ja -paidat erottuvat edukseen. NopsuPopsun housuissa tykkään pienistä viimeistellyistä yksityiskohdista, kuten taskun pinkistä kanttauksesta ja lahkeiden pitkistä resoreista. Eikä taida olla vaikea arvata, kuka muu meillä on ihastunut rentoihin housuihinsa!? Äiti tykkää, tyttö tykkää ja todennäköisesti hoitotätikin tykkää kun housun lahkeet sujahtaa kuin itsestään saappaiden alle.

Eiköhän me aleta näillä kamppeilla olemaan valmiita syksyyn! Myös multa löytyy NopsuPopsun rusettipipo (kuvia viime keväältä täällä), ja myös ruusukepipoa saa aikuisten koossa. Käykäähän kurkkimassa valikoimaa NopsuPopsun sivuilla, monia tuotteita on saatavilla heti varastosta!

TAHDON!

Viikonloppu vierähti jälleen juhlahumussa, miehen serkun häissä Hyvinkäällä. Morsian oli uskomattoman kaunis, juhlat mitä parhaimmat ja mikä tärkeintä, tuoreesta avioparista huokui rakkaus ja täydellinen yhteisymmärrys kilometrien päähän. Ah, miten häät onkaan juhlista ihan ykköset!

Omista häistä onkin jo reilu kolme vuotta, mutta silti muistan päällimmäisenä sen onnen, ja toisaalta myös kiireen, kun päivä tuntui olevan hetkessä jo ohi. Alunperin oma haaveeni oli pitää pienet, intiimit häät vain lähimmille sukulaisille ja ystäville, mutta arvatkaa mikä oli lopputulos? 120 henkeä, karsiminen olis vaan ollut liian vaikeaa! Nykyään huomaa kuinka oma häähumukin jää arjen jalkoihin, sillä meillä on tainnut parina vuonna peräkkäin jäädä hääpäivät kokonaan juhlimatta.. Tänä vuonna molemmat lahjakkaasti unohdettiin koko päivä, ehkä ens kuussa voisi paikata tilannetta ja juhlistaa seurustelun 15-vuotispäivää. Käsittämätöntä, että siitäkin on jo niin pitkä aika, ja mitä teinejä mekin silloin vielä oltiin :D!  Minean juhla-asu, mun äitin ostama Hennesin mekko. Ja mitäs sanotte poseerauksesta, magee niin kun Minea sanois!      

Meikäläinen koki perinteisen asukriisin vielä pakatessa kamoja perjantaina, kun tajusin ettei ole tullut hankittua yhtäkään uutta juhlamekkoa koko kesänä! Onneksi kelit oli jo vähän syksyisemmät, joten kaivoin viime vuotisen Hennesin kokopitkän mekon kaapista. Eikä se lopulta niin huono vaihtoehto ollutkaan, väri on musta täydellinen ja pitkä malli on aina varma valinta häihin. Lähdön kanssa tuli sen verran kiire, että tukka oli vedettävä siistille ponnarille, vähän huonosti näissä kuvissa näkyy, mutta kampasin muutamia hiusosioita sivuilta ristiin päällihiusten kanssa ja ponnarin ympärille kiepautin vielä hiussuortuvan. Pysyipähän tukka kondiksessa pienestä sadekuurosta huolimatta, ja musta punaiset huulet pelastaa bad hair dayn!

Energistä viikkoa!

SYKSYN KENKÄHANKINNAT

Syksy tuntuu painavan nyt oikein kunnolla päälle, kun vettä on ripotellut melkein joka päivä tällä viikolla, ja mäkin sitten ihan oikeasti siirryin niistä shortseista ja hameista pitkiin housuihin. Päivät on ihan selkeästi pimentyneet, mikä tuo aika syksyistä fiilistä, vai onko teistä keleissä tapahtunut hurja muutos kuluneen viikon aikana?! 

Kaapista on saanut jo valmiiksi kaivella syksyn kamppeita, sitä kun ei tiedä minä aamuna kurikset ja kumpparit onkin se päivän asu hoitoon lähdettäessä. Onneksi suurin osa Minean viime kevään välikausivaatteista menee vielä nyt syksylläkin, ja meinasin että me pärjätään yhdellä kaksiosaisella Molon puvulla plus Pompin kura-asulla, mutta jotain uuttakin oli silti hankittava. Kesän aleista hain Popilta pinkin wind fleecen, joka menee vedenpitävyytensäkin ansiosta loistavasti näillä alkusyksyn keleillä takkina, eikä takeista taida tulla meillä muutenkaan pulaa, kun kolme muutakin vk-takkia odottaa kaapissa käyttöpäiviä.

Kenkien kanssa tilanne oli selkeesti kaikkein huonoin, kun kumpparit alkaa olla aika naftit eikä pelkillä lenkkareilla voi tallustella huonommilla keleillä. Halusin Minealle mustat kumpparit, ja päädyin lopulta Hunterien sijasta tilaamaan puolet halvemmat Bisgaardit, joihin sitten ihastuinkin täysin, kun näin ihanat nahkaiset yksityiskohdat! Näiden lisäksi hankin kaupunkikengiksi Kavatin mustat nilkkurit, aika mustanpuhuvalla kokonaisuudella siis mennään tää syksy!

Mitä meiltä vielä puuttuu? Hoitoon tarvittaisi vielä jotkut kengät, jotka kestää menoa ja meininkiä, ja taitaa olla ettei kahta kertaa tartte miettiä mitkä kannattaisi valita – uudet Gust Bootit olisi Crocsilta tilattava tällekin vuodelle eikä yhtään hullummalta näytä näistäkään tuo musta väri! Mites teillä, millaisia syksyhankintoja olette jo ehtineet tehdä?

KESÄN VIKAT SHORTSIKELIT?

Tänään oli aika mahtipäivä, saatiin Minean kanssa talon täydeltä porukkaa, kun meidän mammablogijengi tuli meille jälkikasvu mukanaan. Tunnelma oli suorastaan vallaton Evelinan, Katriinan, Essin ja Paulan lasten juoksennellessa ympäriinsä ja äitien koittaessa saada edes muutama sana vaihdettua kaiken sen kaaoksen keskellä. Ja arvatkaa millainen oli sotku kaiken tän jäljiltä? Kaikki lelut levitelty Minean huoneesta olohuoneeseen, muovailuvahat silputtu pitkin pöytiä ja mattoja, Minean vaatekaappi tyhjennetty kokonaisuudessaan.. 1,5h siivosin vieraitten lähdettyä, ja kuitenkin oon ehdottomasti sitä mieltä että lisää näitä!

Jo neljänä päivänä on ehditty totutella hoitorumbaankin ja uskomatonta mutta totta, kaikki on sujunut ihan älyttömän hyvin! Hoitotätikin sanoi ettei uskoisi että välissä on ollut minkäänlaista taukoa, kun Minea on rutiineissa niin hyvin jo kiinni, itkuilta ja kiukuiltakin on ainakin toistaiseksi säästytty. Helpottaa paljon muuten meikäläisenkin elämää kun voi iloisin mielin jättää tytön hoitoon.. Tuli myös ekaa kertaa fiilis että kesä tais nyt olla tässä. Hoito ja työt on aloitettu, ilmat viilenee koko ajan ja tänään tuli aamulla jo ihan kunnolla vettäkin. Nää taitaa siis jäädä mun viimeisiksi shortsipäiviksi, harmi vaan sillä mä oon niin nauttinut näistä rytkyvaatepäivistä! Ei ole yhtään tarvinnut miettiä mitä päälleen pukisi, pitkien housujen kanssa homma jostain syystä aina monimutkaistuu kumminkin.

Jos äiti on kulkenut (ja kulkee varmaan talvellakin) viime kuukaudet rytkyissä, niin tyttärellä on asiat ihan toisin! Tänään tipahteli postista uusia syyskenkiä, Gugguuta ja viime viikolla NopsuPopsua, joten vaatetta pitäisi syksylle kyllä löytyä. Seuratkaahan instaa (@minishowblogi), koitan sinne klikata huomenna ainakin yhden kuvan noista sikahienoista kengistä!

KEITTOPÄIVÄ

Superlaiskoina päivinä, kuten näin ekoina työpäivinä loman jälkeen, arkeen tuo helpotusta helpot ruoat ja einekset. Meillä einesruokaa syödään lähinnä vain hernekeiton, pinaattikeiton ja joskus mummonmuusin muodossa, joskus on tullut kokeiltua muutamia pastaruokiakin, mutta maku niissä tökkii sen verran ettei uusintakierrokselle tarvitse lähteä.. Ja hyvä näin, ei ne valmisruoat ole mikään tavoiteltava ateriankorvike!

Muutama päivä sitten meillä kuitenkin siis oli hernekeittopäivä, perus Jalostajaa suoraan purkista kattilaan ja kattilasta lautaselle :). Helppoa ja hyvää, jäisi hernekeitot meillä syömättä ilman purkkikeittoa. Jotain pientä päätin joka tapauksessa tuunata keiton kaveriksi ja teemaan sopi paremmin kuin hyvin helppoakin helpompi siemennäkkäri. Ei vaadi muuta kuin ainesten sekoittamisen, paistamisen ja leipä on valmis. Hyvääkin se oli kuin mikä!

Siemennäkkäri

3 kananmunaa

3 dl erilaisia siemeniä (käytin kaupan valmissekoitetta)

1 dl kaurahiutaleita

2 rkl perunajauhoja

suolaa

Sekoita ainekset tasaiseksi. Levitä seos ohuelti leivinpaperilla vuoratulle pellille ja paista 175 asteessa vajaa puoli tuntia. Nautiskele runsaan voin kanssa!

Reseptin taisin alunperin bongata Pirkka-lehdestä jo joskus viime vuoden puolella. Ootteko te kokeilleet näkkäriä? Pistäkää linkkiä kommenttiboksiin, jos löytyy hyviä, kokeilemisen arvoisia reseptejä!

P.S. Huomenna lupaan palata kuulumisten kera, kunhan ensin kestitsen neljää ihanaa bloggarityttöä lapsineen!

MINI RODININ PAINONNOSTAJAT

Blogin Facebook-sivuilla sanoin että jättäisin tällä kertaa kokonaan tilaamatta Mini Rodinin drop 1:stä vaatteita ja odottelisin Gugguun collareita ja Rodinin mopseja. Noooh, julkistuspäivänä laitoin muutaman tuotteen kuitenkin ostoskoriin, ja kun ne vielä seuraavanakin päivänä siellä odotteli, tuli ne sitten lopulta tilattua, vähän kuin vahingossa.

    Eniten mua ihastutti nämä supersöpöt painonnostajat, joista taitaakin koot olla aika hyvin loppuunmyytyjä – muualta paitsi Babyshopista. Tilasin raitaleggarit koossa 92/98cm, paidan 104/110cm ja vielä mekonkin, mutta se ei yllätyksekseni ollutkaan niin kiva Minean päällä vaan lähtee paluupostilla takaisin. Vähän kummastelin sitä, että raitahousut on ihan erilaista, paljon jämäkämpää kangasta kun taas paita on sitä perinteistä Mini Rodinin venähtävää, ohuempaa trikoota. Miksei kaikkia vaatteita voi tehdä tuosta housujen laadukkaamman tuntuisesta puuvillaelastaanista?

Myös Gugguulle laitoin tilauksen, vasta julkistamista seuraavana päivänä, jolloin suosikkivärit oli jo kaikki loppuneet Minean koossa. Melkein jätin koko tilauksen tekemättä, kun alkoi niin mietityttämään mikä ihme meihin äiteihin menee kun on kyse lastenvaatteista!? Kenenkään en ole kuullut jonottavan paitaa itelleen keskellä yötä, mutta lastenvaatteiden kohdalla tuntuu kyse olevan nykyään aika useinkin nopeustaistelusta. Eikä tässäkään tapauksessa vaatteet ole mitään halpoja, vaan collarisetistä saa maksaa kolmasosan hoitorahastaan! Toki iso plussa on se, että näillä merkeillä jälleenmyyntiarvo on huippuluokkaa, mutta tuskin me pelkästään sillä perustellaan ostoksiamme.. Kertokaa mulle, milloin lastenvaatteista tuli elämää suurempi juttu? Niin, ja tuliko teille Mini Rodinia tai Gugguuta?