heppapöksyt

Joulun jälkeisellä viikolla näpyttelin kaikki aletilaukseni netissä enkä sen jälkeen ole nettikauppojen tarjontaa juurikaan edes selaillut, ettei vaan tulisi houkutuksia tilata vielä jotain. Babyshopin alesta löytyi the Brandin mekon lisäksi toistakin merkkiä, jota meillä ei koskaan aikaisemmin ole ollut. Mini Rodinilta tuli nimittäin tilattua heppaleggarit ja kirsikkamekko. Vähän olin kahden vaiheilla tilaanko näitäkään, kun oli niin kiva olla lähes ainoita blogiäiteijä, jotka ei omista Mini Ridinin printtejä. Tiedättekö, kun nykyään kaikki on niin brändättyä että jopa ei-omistamisestakin voi tulla se juttu.

  

Se juna meni kuitenkin jo, joten tässä sitä ollaan, tyytyväisenä heppapöksyt Minean kaapissa viikattuna. Ihan Mini Rodini -lahkoon en vielä ilmoittaudu, mutta nyt sen ensimmäisen kynnyskysymyksen ylitettyäni voisin jopa kuvitella haluavani jotain merkiltä jatkossakin. Aika suolaisilta tosin tuntuu noiden hinnat vai kuvittelenko vain että 150€ on melko paljon lastentakista?! Toisaalta, minä jos kukaan tiedän sen, kuinka jotain on pakko saada jos siihen kovasti ihastuu. Silloin ei tuollainenkaan summa tunnu enää ollenkaan niin pahalta ;).

 

purkkikukka

Pakkanen voitti tänään 1-0, kun luovuin juoksulenkistä ja totesin naapurille, että odotellaan lauhempaa keliä. Säätiedotusten mukaan taidetaan odotella vielä ensi viikollakin. Sen verran oli kuitenkin pakko uskaltautua pakkaseen, että kävin lähipostista hakemassa Pompin ja Hennesin paketit. Ostolakosta innostuneena päätin Pompin vaatteista pitää aika maltillisen määrän, mutta Hennesin pirteät värit täytti meillä joka huoneen heti kun sain paketin revittyä auki! Yhtään en malttaisi odottaa että pääsen näyttämään teillekin, millaisia uudistuksia värimaailmassa sain aikaan. Luvassa on jotain tosi räväkkää mun mittapuulla ;)!

Joulu siivottiin meiltä pois jo aika pian joulun jälkeen, mutta huonekuusi ja kuvan kukka saivat vielä toistaiseksi jäädä. En edes tiedä koko kukan nimeä, sen vain tiedän että meille se sopii täydellisesti, koska se on vielä elossa (siitäkin huolimatta, että kastelu on unohtunut useammin kuin pari kertaa). Viherkasvit ei ole koskaan olleet mun juttu, mutta näin maljakkoon tai lasiin upotettuna ne jopa toimii! Viime pääsiäisenä heitin ruukkunarsissin isoon maljakkoon ja jotain samantyylistä voisin tehdä nytkin, eri kukilla tosin.

Vihertääkö teillä sisällä?

miinusasteilla

Kukkahattutäti täällä koittaa kovasti levitellä suupieliään hymyyn talven tulon kunniaksi. Viikonloppuna sitä kauan odotettua lunta nyt sitten satoi haituvina maan peitoksi, mutta samalla tuli pakkasetkin. Eikä mitkään ihan pikkupakkaset vaan -13 astetta, tuuli ja sitä rataa. Jo ensimmäisenä pakkaspäivänä huomasin ajattelevani, että ei kyllä kivat ole nämäkään kelit, mutta ääneen en sitä viitsinyt sanoa, kun ensin olin kaksi viikkoa putkeen valittanut pimeydestä :). Sitä täydellistä keliä kun tuskin saa mistään tilaamalla?!

Sinnikkäästi eilenkin kuitenkin ulkoiltiin reilu tunti lähipuistossa, ja todellisuudessahan ilmat on vaan pukeutumiskysymys. Mun viikon vanha takki pääsi heti käyttöön (parempia kuvia tulossa pian), ja osasi sitä pihalla seisoskelun jälkeen taas arvostaa Minean jokapäiväistä ulkoiluhetkeä hoidossa. Töiden jälkeen mua ei nimittäin joka päivä saa millään ulkoilemaan, jos asteet pysyy näissä miinuslukemissa.

Vähän kukkahattutätimäinen fiilis mulle tuli säästä valittamisen lisäksi viime viikolla telkkaa katsellessa. Heti Pikku kakkosen jälkeen näytettiin mainos, jossa kovaan ääneen huudeltiin toistensa lyömisestä, ja aloin jo pohdiskella mitä Mineallekin tuollaisesta jää mieleen.. Vähän ehkä pikkujuttuihin takertumista, mutta parempi niin ettei tarvitse tätä isompien huolien kanssa painia :). Paitsi sen, mihin sitä varaisi lennot talvilomalle ;)!

Joko teilläkin saadaan nauttia pakkasesta ja lumesta?

pipoja NopsuPopsulta

Meilläpä on uudet pipot! Ja kun sanon että ne on superihanat, ehkä Suomen söpöimmät, niin varmaan arvaatte että ne on NopsuPopsulta! Pääsin jälleen tekemään yhteistyötä NopsuPopsun kanssa, ja saimme valita Minealle ja tällä kertaa myöskin mulle haluamamme talvipipot. Ekstrana sain vielä itse päättää kaikkien kankaiden värit niin että ne varmasti sopii täydellisesti molempien talvivarustukseen. Minean kumpaankin Mini A Turen toppasettiin käy vähän tummempi sävy pinkillä rusetilla, ja itselleni halusin vaaleampaa harmaata, joka on helppo yhdistää mihin tahansa. Näihin kuviin pipon kanssa puin Bubbleroomista tilaamani Tommy Hilfigerin kevyttoppiksen, Vero Modan farkut ja Skopunktenin superedulliset maiharit.

     

Oma piponi on kaksinkertaista trikoota, koska se useimmiten riittää autolla kulkiessa, ja ulkona pönöttäessä apuun tulee sitten viime kädessä huppu. Minealle taas otin velourpipon fleecevuorella, ja vielä eiliseen asti (jolloin mittari laski vihdoinkin miinuksen puolelle) sillä on hyvin pärjännyt pidemmätkin ulkoilut. Näillä pakkasasteilla lisäsin alle jo ohuen kypärämyssyn.

Ehdottomasti parasta NopsuPopsun pipoissa mielestäni on käytännöllisyyden ja nätin ulkonäön yhdistelmä. Yleensä meillä on ollut eri pipot kaupungille ja ulkoiluun, mutta sekä syksyllä että nyt talvella on pärjätty pelkästään NopsuPopsuilla, kun korvaläpillä varustettu lämmin pipo käy kivasti myös kaupunkitakin kanssa. Kevääksi tulee varmasti taas hommattua Minealle uusi trikoopipo, ja itselläni tämä harmaa menee ympäri vuoden. Eikä muuten tule näitä pipoja joka päässä vastaan!

Vinkkinä omasta NopsuPopsusta haaveileville, että vielä tänään saa talvipipoista 15% alennuksen koodilla tammikuu. Talvipipoja näet verkkokaupasta täältä ja lisää facebookista täältä. Tämä on harvinaista herkkua, sillä usein nettikaupassa on muut tuotteet alessa paitsi NopsuPopsut.

long time no see: omia asukuvia

Milloinkohan viimeksi olisi tullut blogiin laitettua omaa pärstäänsä asukuvien muodossa?! Asukuvat on tällaiselle perfektionistiluonteelle vähän ristiriitainen juttu, kun vaatteista kyllä tykkään ja asukuvia tasaisin väliajoin toivotaan, mutta itsensä tuijottelu epäonnistuneista kuvista ei oikein innosta. Kaiken kukkuraksi kuvat on netissä, vieläpä ikuisesti! Jos ette oikein ymmärrä mistä on kyse, niin lätkäiskääpä kamera ajastuksella ja huonossa valaistuksessa naaman eteen ja koittakaa olla rennosti :). Get it?

baskeri, paita, housut & kengät: H&M // huivi: Guess // takki: Burberry

No, tosiasiassa tilanne ei ehkä ole ihan noin kaoottinen, vaan kuvia ei ole tullut otettua, koska ilmat on olleet mitä on. Eilen innostuin kuitenkin kuvaamaan Mineaa lyhyen työpäivän jälkeen lähirannalla, ja lopulta siinä kävikin niin, että ei-niin-kovin-yhteistyöhaluisen tytön sain pysymään kameran linssin ulottuvilla vain sillä sopimuksella että myös Minea saisi ottaa kuvia. Tässä siis Minean kädenjälkeä jalustan avustuksella! Mitä tykkäätte? Niin kuvista kuin asustakin.

ihkauusi merkkituttavuus the BRAND

Vaikka aleista tulikin tilattua muutama paketti, on aleprosentit tuntuneet tänä vuonna monien kauppojen kohdalla aika maltillisilta. Ehkä se on se paine aloittaa alennukset niin hirmu aikaisin, mutta eihän ne kauppiaatkaan tahdo ilmaiseksi tavaraa jakaa. Varsinkin nykyaikana, kun itestä ainakin tuntuu, ettei ihmiset osta netistä enää mitään normihinnalla. Aina on joku aleprosentti menossa tai tulossa, vaikka mallisto olisi julkaistu vasta äskettäin. Minean kevätulkoilunkin kanssa aion taktisesti odottaa pahimman innostuneisuuden yli, niin eiköhän ne aleprosentit jo pian sieltä perässä seuraa. Löytyykö teistä kovia alehaukkoja?

  Babyshop kuuluu niihin kauppoihin, joiden aleja yleensä odotan innolla, koska valikoimasta löytyy monia kivoja merkkejä. Tällä kertaa meille kuitenkin tilauksestani jäi vain muutama vaate kahdelta merkiltä, joita kumpaakaan ei Minean vaatekaapista ole ennen löytynyt. Toinen näistä on mulle ihan uusi tuttavuus the BRAND, jonka puuvillaiset vaatteet vaikuttavat leikkauksiltaan massasta erottuvilta ja niissä on ehkä aavistus enemmän asennetta.

Mua erityisesti ihastutti tämä harmaa flounce dress isoine perhosolkapäineen ja kultaisine logoineen. Hintakaan ei ollut kovin paha, sillä mekosta sai nyt 40% alennuksen. Kivaa tässä on myös se, että mekkoa on tullut käytettyä ihan arkisesti kotona, kangas kun on sopivan arkista ja malli helppo päällä. Pitkäaikaisempaa käyttökokemusta merkistä ei vielä ole, mutta pääasia että Mineakin tykkää liihotella rimpsuhihoissaan ja omatoimisesti pyytää saada pukea prinsessamekkonsa. Taisi äitin myyntipuheet tepsiä!

verkkaisia aamuja ja Hennesin uutukaisia

Miten teillä menee aamut? Ihan oikeesti olisi kiva kuulla, ja muutenkin on ikävä teidän kommentteja :)! Kotiäitiydessä ehkä parasta oli kiireettömyys ja se, ettei mitkään muut aikataulut paitsi Minean unet häirinneet päivärytmiä. Töissä kun taas saa päivittäin juosta aikaa vastaan, ja illalla yhtäkkiä huomaa päivän jo menneen.

   Pientä kotiäitifiilistä päiviini kuitenkin tuo paitsi lyhyet päivät, niin myös hitaat aamut. Ilman herätyskelloa herääminen todennäköisesti siirtyisi myöhäiseen aamuun, joten hoitopaikan rytmien vuoksi herään Minean kanssa hyvissä ajoin. Vain siirtyäksemme sohvalle Minea katselemaan Pikku Kakkosta ja mä selailemaan blogeja :). Pablo ottaa aina yhtä rennosti ja makoilee vieressä mistään (edes Minean päällä roikkumisesta) välittämättä, eikä sitä juurikaan hetkauta muun perheen menot.

Näistä kiireettömistä aamuista en luopuisi, vaikka siksi olenkin usein muutaman minuutin myöhässä kaikkialta. Muutamista kiloista, huonoista hermoista, loputtomasta makeanhimosta ja laiskuudesta liikunnan suhteen yritän luopua joka päivä, ja hanakammin joka uusi vuosi, mutta tänään päätin myös kokeilla pientä shoppailulakkoa. Tai jos ei nyt ihan niin jyrkkiä olla niin ainakin vähentäminen on paikallaan. Viikon sisällä postista kun on tupsahdellut jo viisi alepakettia, ja eilen toteutin sen mainitsemani takkihaaveen. Nyt ei luulisi tarvelistalla olevan enää mitään. Ainakaan tämänpäiväisen Hennesin tilauksen jälkeen ;)!

Kollaasin kuvat H&M

kamerapohdintoja ja parasta pizzaa

Niin se vaan kaksi viikkoa lomailua meni, liian nopeasti mutta siltikin tarpeeksi hitaasti että siihen ehti sopivasti tottua. Vähän verkkaisesti tänään aloittelin työntekoa, mutta lohduttavaa on se, että lopetan työt joka päivä jo kahdelta. Jää kivasti aikaa vielä kaikelle muullekin, kuten rakkaalle kuvaamiselle. Tuli muuten eilen ihmeteltyä kuinka kaikki kuvat on viime aikoina olleet jotenkin niin huonolaatuisia, mutta selvisi samalla syykin eikä niistä varmaan vähäisin ole se, ettei jalusta ole ollut käytössä ja objektiivin koko linssi oli epämääräisessä sotkussa. Pitäisikö niitäkin vai joskus puhdistaa? Ja käyttääkö joku linssin suojia kotonakin vai ;)?

Tosiasiassa en ehkä ihan noin tumpelo yleensä ole, mutta lomalla ei vaan jaksa tsempata minkään suhteen. Tiedätte varmaan? Voisin tehdä vielä yhden uuden vuoden lupauksen ja luvata teille parempia kuvia jatkossa. Ihan joka päivä tai joka tilanteessa ei ehdi niitä täydellisiä säätöjä hakea (enkä täydellisyyteen pystyisikään vaikka panostaisin puoli viikkoa säätämiseen), mutta nyt on ohjekirja kainalossa, jalusta tanassa ja säädin liimattuna manuaaliasetukselle! Tämän uuden rungon hankkimisessa ei varmaan muuten olisi ollutkaan oikein järkeä ellei sitä koskaan opettele kunnolla käyttämään.. Pahitteeksi en laittaisi uutta objektiiviakaan, joten kertokaahan kanssabloggaajat ja kuvauksen harrastajat: millä objektiivilla+rungolla te kuvaatte ja onko panostus kannattanut? Apu tulisi todella tarpeeseen, ettei vaan rahat menisi hukkaan!

Kameroista ja objektiiveista meidän eiliseen päivälliseen.. Ai, miten sulava siirtymä :)! Otsikko on ehkä aavistuksen raflaava, mutta melko herkullista pizzaa meillä tehtiin. Kikka kolmosena pelti kannattaa lämmittää yhdessä uunin kanssa niin pohjasta tulee rapeampi, melkein kuin kiviuunipizza. Omat suosikkitäytteeni oli tällä kertaa feta, vuohenjuusto, kirsikkatomaatti, paprika ja aurinkokuivattu tomaatti. Tomaattikastike pohjan päälle valmistuu helposti tomaattipyreestä, rypsiöljystä, mustapippurista ja yrteistä (monesti käytän kuivattua valmissekoitetta tai ihan vaan pizzamaustetta). Niin simppeliä ja niin paljon parempaa kuin kebabbilassa!

ihastuttava Normann Copenhagen keittiössä

Mikä on piikikäs, valkoinen ja koottava 69:stä osasta? Meidän ihana uusi lamppu tietenkin! Jo jonkin aikaa (viimeiset pari vuotta siis!) on meillä ollut tarkoituksena etsiä uusi lamppu makkariin, ja nyt kun sen löysin ja hommasin niin lamppu pääsikin keittiötä koristamaan. Vähän vain mallailtiin kasattua lamppua olohuoneessa ja todettiin sen yksinkertaisesti olevan niin hieno, ettei sitä mitenkään voi laittaa piilottelemaan makuuhuoneeseen, jossa ei käydä kuin nukkumassa. Nyt se ainakin sai arvoisensa paikan, katseenvangitsijana keittiön pöydän yläpuolella.

  Normann Copenhagenin Norm 69 -lamppu oli pyörinyt mielessäni sekin jo jonkin aikaa, ja siksi siihen oli helppo päätyä, kun ennen joulua Finnish Design Shop antoi varastotuotteistaan pienen alennuksen. Samalla tuli tilattua vähän muutakin pikkutilpehööriä, mutta tästä se uusi ajatusmaailma sisustuksessa lähtee. Jatkossa meille hankitaan vain pitkän ajan designia kertakäyttöisen sijasta, ja huonekalujen tulee olla monikäyttöisiä, joka huoneeseen ja paikkaan sopivia mahdollisten uudistamishalujen iskiessä. Tästä ehkä voidaan poiketa muutaman Bestån kohdalla, mutta ne on sitten seuraavan Ikea-reissun juttuja :)..

Norm 69 toimitetaan lähes pikkuruisessa pahvipaketissa ja lampun joutuu tosiaan kasaamaan itse 69:stä muovisesta läpyskästä. Ensin homma vähän huvitti, mutta lopulta pääsin näpertelyn makuun niin kivasti, että lampun valmistuttua olisin voinut vieraille kehuskella tehneeni lampun lähestulkoon itse. Vähän samaa henkeä tässä onkin kuin itse tekemässäni Minean huoneen lampussa, eikö?

Mitäs sanotte? Uutukaisemme näyttää musta siltä kuin se olisi tuossa riippunut aina. Silmä lepää (jos vaan unohtaa tuon taustalle unohtuneen imurin varren 😉) ja sitä rataa, joten ei kai tässä ihan metsään olla menty!

sunnuntain laiskottelut

Moikka!

Ihan pikkasen on tänään väsyttänyt! Eilisten kaverin kolmekymppisten kotiintuloaika nimittäin venähti aika pitkälle tän päivän puolelle, ja koko aamupäivä meni nukkuessa. Onneksi vanhempani oli täällä hoitamassa Mineaa niin itse sai keskittyä olennaiseen eli sohvalla makaamiseen ;). Eipä ne omatkaan pyöreät vuodet niin kovin kaukana ole, ja sen ”vanhuuden” huomaa juurikin tällaisina päivinä, kun edellinen ilta on mennyt vähän pitkäksi.

nalle1 nalle2   nalle5

Tampereen reissu oli meillä melko pikainen yhden yön kyläily, mutta senkin aikana sain kehitettyä itselleni pakkomielteen yhtä Partioretken takkia kohtaan. Nyt täällä kuumeisesti surffailen netissä etsiskellen josko takki löytyisi jostain pienellä alella, mutta aika huonosti on haluamaani väriä saatavilla. Arvaatteko mistä takista on kyse? Ja uskoisitteko että tällä kertaa ihastuin erikoisen värikkääseen yksilöön?!

nalle3

Mun laiskotellessa on Minea viihtynyt omien joululahjojen kanssa leikkien, nallen kanssa on pidetty teekutsut, muumilaiva on seilannut pitkin poikin olohuonetta ja uudet kirjat on luettu moneen kertaan. Kirjoista voisinkin tehdä ihan oman postauksen ensi viikolla, noista uutuuksista kun löytyy kivoja piirtely- ja koskettelukirjoja. Äitini toi myös pari kirjaa omilta lapsuusajoiltani, ja niitähän on kiva itekin muistella. Omaan lukemistoon aikoinaan kuului ainakin Pupu Tupunaa, Mikko Mallikasta ja Otto-nallea. Ihan pienet naurut kyllä sain Otto-nalle kirjojen ihmisten hiusmuodista ja vaatteista. Katotaan vaan kuinka paljon meidän tyylille nauretaan parinkymmenen vuoden päästä :).

Mitkä teillä on lapsuuden suosikkikirjoja?

bloggaajan nurkkaus

blogi2

Mainitsinkin jo esittelyssä teille kuinka bloggaan aika usein yömyöhällä. Ei pitäisi, mutta pakon sanelemana näin vaan usein on.. Työpäivinä haluan hakea Minean hoidosta mahdollisimman pian, ja toisaalta koneella roikkuminen Minean hereillä ollessa ei oo mun mittapuulla yhteistä laatuaikaa. Siksipä lähes ainoat hetket bloggaamiselle on siinä kymmenen aikaan, kun Minea on saatu nukkumaan ja muut kotityöt on tehty pois alta.

Räpsäisin yhtenä iltana kuvan bloginurkkauksestani, jossa monesti istuskelen blogia päivittämässä. Sohva on myös yksi lempipaikoistani, ja usein postauksia tulee aloitettua kännykällä tai padilla jo Mineaa nukuttaessa. Tämä keittiön nurkkaus sattui tällä kertaa olemaan kuitenkin kuvauskelpoisin, Granitista ostetut betoniset tuikkukupit ja ystävältä saatu Marimekon kulho vieressä inspiraatiota tuomassa :). Vähän inspiraatiota latistavaa tosin oli syödä koko kulhollinen täytelakuja, mutta kuten sanoin, ehtii ne elintavat laittaa remonttiin huomennakin!

Nurkkaukseni kuvattua satuin vieläpä sopivasti saamaan ihastuttavalta Sandellalta haasteen kuvata oma bloginurkkaus, joten laitetaanpa haaste vielä eteenpäin seuraaville kivoille bloggaajille:

Remonttihiiri

Jenni

Laura

blogi3

hyvin sopeutunut lomalainen

Nyt jo toista lomaviikkoa viettäessäni voin helposti ja sen enempiä miettimättä tunnustaa, että lomailu on ehdottomasti mun juttu. On töissäkin kivaa sitten kun sinne asti on päässyt, mutta nämä kiireettömät aamut, laiskat iltapäivät, oma herkkuhetki Minean nukkuessa, valokuvaaminen valoisan aikaan ja Minean kanssa touhuilu on ihan omaa luokkaansa. Ainut miinuspuoli on se, että yleensä silloin kun on eniten aikaa saan yleensä tuskin mitään hyödyllistä aikaan. Vai onko se hyödyllistä, että sunnuntaina kävin Helsingin Stokkalla shoppailemassa, huomenna lähdemme Tampereelle ihmettelemään ja tänään on kasattu pientä sisustusprojektia (kurkatkaahan instan puolelle @minishowblogi)?

Lumen puuttuminen on aavistuksen alkanut tympiä, kun ulkona on pilkkopimeää lähes ympäri vuorokauden ja pukeutuminenkin tuntuu yhtä hankalalta kun keväisin. Ulkoilun sijaistoimintana kävimme ennen vuodenvaihdetta ekaa kertaa HopLopissa Minean kanssa, ja olihan siellä valtavasti tekemistä. Aikaisemmin me ollaan käyty Peukkulassa, josta sieltäkin löytyy vaikka mitä kivaa, vähän pienemmässä mittakaavassa tosin. HopLopin jälkeen Minea nukahti päikkäreille noin viidessä minuutissa, eikä itelläkään ihan kauheasti ollut energiaa jäljellä kaiken sen perässä juoksemisen jälkeen!

Kivoimmat jutut HopLopissa taisi Minealle olla trampoliini, pallomeri ja liukumäet. Ajanvietettä löytyi kyllä meille vanhemmillekin, kun mieheni kanssa innostuttiin heittelemään koreja ja hakkaamaan hainpäitä ;). Mieheni jopa vitsaili, että HopLopin voisi vuokrata omille kolmekymppisillekin alkuillan peuhapaikaksi, ja saisi samasta paikasta kätevästi ruoatkin. Hampparit ei tosin ainakaan viime kerralla vakuuttaneet, joten jääköön synttärit ihan vaan idean tasolle..

Onko siellä muita innokkaita HopLopin kävijöitä?

Here we go!

Heippa!

Uusi vuosi, uudet kujeet! Uutta on ainakin Minishown koti, tämän bloggaajan ruokavalio sekä liikuntatottumukset (hah, katsotaan kauanko se innostus kestää) ja vuoden mittaan tulee toivottavasti myös nähtyä muutama uusi maa. Paljastettakoon myös se, että kevätpuolella meillä pitäisi alkaa talonrakennushommat, tontti kun tuli jo tässä syksyllä hankittua, ja mullahan ei ole mitään sitä vastaan, että suunnittelun voisi aloittaa vaikka saman tien. Uusien juttujen rinnalla säilyy tietenkin paljon vanhaa ja niistä koitetaan nauttia entistäkin enemmän!

Ehkäpä tässä ensimmäisessä postauksessa olisi paikallaan esitellä itseni, jos vaikka joku uusi lukija löytää blogiini tämän muuton myötä. Täällä taustalla häärää 29-vuotias äiti, jonka perheestä löytyy mies, kohta 2-vuotias tyttö ja tuplasti vanhempi ranskanbulldoggi. Asustelemme Jyväskylässä rivitalokolmiossa, jota innoissani sisustelen uusilla trendeillä aina kun miehen silmä välttää. Muutenkin mieheni on perheemme järjen ääni, kun minä ihastuksissani shoppailisin kaapit täyteen lasten ja naisten muotia tai väkertäisin päivät pitkät ties millaisia DIY-juttuja.

 kuva3

Bloggaamisen aloitin vajaa 1,5 vuotta sitten, ensin siksi että Minean kuulumisten ja kuvien jakaminen muualla asuville sukulaisille oli näin helpompaa, ja lopulta hommaa jatkoin, koska siitä tuli hyvin rakas harrastus. Viime syksyn töihinpaluun jälkeen ajan bloggaamiselle on saanut repiä vähän sieltä sun täältä (moni postaus on kirjoitettu yön pikkutunneillakin), mutta varmaa on, että juttua kyllä riittää jatkossakin!

Pääasiassa kirjoittelen lastenvaatteista, mutta mukaan on viime aikoina eksynyt yhä enemmän sisustamista ja kesällä tuli omiakin asukuvia kuvattua jonkun verran. Mitään filosofista pohdintaa tai mieltä ylentäviä kasvatusneuvoja ei täältä ole tiedossa jatkossakaan, vaikka varsinkin mieheltäni kysyttäessä mulla olisikin mielipide vähän joka asiaan..

kuva2

Tällainen intoilija löytyy siis täältä, sanokaa tekin moi kommenttiboksissa! Bloggerista mukana seuranneille tiedoksi, että kommentoiminen on täälläkin yhtä helppoa ja koneen pitäisi muistaa tietonne, kun kerran olette kommenttia jättäneet. Tervetuloa mukaan kaikki uudetkin, ja mikä tärkeintä, Parasta Uutta Vuotta kaikille!

 

paras vuosi!

Kuluneen vuoden aikana on tapahtunut valtavasti kaikkea, onneksi enimmäkseen positiivista. Ensi vuodesta en usko tulevan yhtään sen rauhallisempaa, sillä toivoisin meillä olevan muutoksia ainakin asumismuodon suhteen. Niin tai näin, katsellaanpa hetki taaksepäin ja ihmetellään blogin tapahtumia vuonna 2013.

Alkuvuonna oli tammikuussa todistettavasti lunta, sillä silloin ulkoiltiin päivittäin Lidlin takissa (!?). Innokkaana kotiäitinä kokkailin Minealle erilaisia välipaloja ja ruokia Luomuruokaa lapselle -kirjan resepteillä. Muutakin toki kokkailtiin, muun muassa tätä superhyvää geishakakkua.

Ihan erityinen kuukausi oli helmikuu, kun Minea täytti 1 vuotta, ja menihän ne omatkin synttärit siinä sivussa. Minean synttäreitä varten tein kivoja pompomeja serveteistä, samoja voisin askarrella ensi kesänäkin vaikka puutarhajuhliin. Yhtä nopeasti valmistui myös tuubihuivi ja pipo itselleni pakkaskeleille.

Maaliskuussa Pablo odotti jo kovasti kesää nauttien auringon ensisäteistä, ja mä sain kevään ensimmäisen sisustusinspiraation. Soviteltiin myöskin MyCinnamonGirlin ihanuuksia ja pääsiäisenä meillä juoksenteli pieni pupu.

Huhtikuussa kokkasin ensimmäistä kertaa soijarouheesta ruokaa. Lopputuloksena syntyi herkullinen lasagne, jota meillä on syöty tämän jälkeenkin. Samaan kuuhun mahtui myös paljon välikausivaatepohdintaa, yksi Himoksen reissu eikä ollenkaan laskettelua sekä helppo DIY-lamppu.

Ensimmäiset uimakelit oli jo toukokuussa, voitteko uskoa kun ajattelee ettei nyt talvi ole vielä edes ehtinyt kunnolla alkaa. Leivoin kesäistä raparperipiirakkaa, vierailimme lapsisynttäreillä ja rento fiilis oli kuukauden teema. Myös aurinkolasit oli toukokuussa jo kovassa käytössä, ja pitihän se terassikin puunata kesäkuntoon vappuna.

Kesällä sai tuoksutella kukkia, ihmetellä eläimiä ja polttaa risuja metsässä. Veneillen ja uiden pääsi etenemään jalkoja nopeammin, ja housujenkin väri vaihtui itselläni kesäisen keltaiseksi. Vuoden parhaana yllätyksenä juhlimme kesäkuussa ystäviemme häitä.

Heinäkuussa lomailimme koko perhe helteisessä Turkissa ja ehdimmepä vielä viettää rennon viikonlopun Helsingissäkin. Kesään kuuluu tietenkin myös mökkeily. Itseni palkitsin kotiäitikuukausistani uudella laukulla (aika hyvä selitys, eikö?), ja löysin vielä aikaa kynsien lakkaamiseenkin. Parasta leipää tulee tällä reseptillä ja herkullisinta kakkua tällä!

Loppukesästä tuli syötyä ulkona ihan liian usein ja usein postasin omia asukuvianikin. Ensimmäistä mutten varmastikaan viimeistä kertaa tein elokuussa tuttavuutta Bisgaardin kenkiin ja arvoin ihastuttavaa NopsuPopsua.

Viime syksyn käytetyimmät kenkäni on olleet OISin nahkasaappaat, jotka hankin syyskuussa. Ei-niin-terveellisten herkkujen lisäksi kokkailin banaanilettuja, joita syön ensi vuonna todennäköisesti kyllästymiseen asti, kun uusi terveellisempi elämäni starttaa. Vinkkinä tämä herkullinen resepti muillekin kesäksi kuntoon tsemppaajille! MiniMintin yhteistyön kautta sain valita Minealle suosikkihaalari Mini A Turelta, kävimme sululaisissa Mikkelissä ja hullaannuin monen muun äitin lailla Pompin vaatteista.

Lokakuussa saimme juhlia ystäväpariskuntamme häitä sekä ihanan ystäväni vauvajuhlia. Tuhlasin Minean uusiin talvikenkiin (jotka muuten kärsivät syksyn ilmoilla aikamoisesti..) ja vastapainoksi saimme koko perhe valita yhteistyön merkeissä popot Crocsilta. Pitkästä aikaa sain myös yhden neulontaprojektin valmiiksi, sen jälkeen taas mikään ei olekaan edennyt mihinkään suuntaan.

Sisustuskärpänen on pörrännyt meillä jo vähän liiankin pitkään, ja marraskuussakin sisustettiin Minean huonetta ja kierrettiin Jyväskylän kauppoja Putiikkipäivänä. Ihastuksen huokauksia herätti erityisesti Annon tekstiilit ja astiat, lempparina uudet olohuoneen tyynyt. Sain myöskin haasteen, jossa kerroin muutamia faktoja itsestäni.

Jouluna blogissa pyöri joulukalenteri, jossa muun muassa paketoitiin, vietettiin aikaa perheen kanssa, herkuteltiin joulupöydässä ja innostuin tekemään monia DIY-juttujakin. Uusimpana innostuksenani jäin täysin koukkuun Hama-helmiin, jotka tuli meille jäädäkseen ;)!

Vuosi on siis ollut täynnä ihania hetkiä, suurin osa niistä Minean kanssa koettuja. Tärkeässä roolissa on mulle ollut myös tämä blogi ja ihan erityisesti kommentit, joita olette jättäneet! Miten sitä muuten voisi uskoa kenenkään olevan siellä toisella puolella lukemassa höpinöitäni?! Kiitos kaikesta, sydämestäni toivon iloisia jälleennäkemisiä Kideblogien puolella! Tämä jääköön viimeisekseni täällä bloggerissa (en voi sanoa että tulisi ikävä), huomenna valmistellaan uutta kotia Minishowlle ja juhlitaan mennyttä ja tulevaa. Palaan vielä kertomaan lukuohjeita, mutta muuten kuullaan Kideissä tammikuussa! Iloista Uutta Vuotta!

pieniä uutuuksia keittiössä & kalenterikysymys

Älkää ihan vielä luovuttako tän blogin suhteen, vaikka jälleen kerran ilostutan muutamalla Anno-uutuudella! On siellä joukossa nimittäin jotain muutakin valtavan ihanaa uutta, jotain Putiikkipäivästä mukaan tarttunutta.
Annon mukit ja kahvaton (oikea sanaa taitaa olla korvaton) kippo jo täällä näkyikin aiemmin, mutta samalla kertaa kokoelma kasvoi myös tällä ihastuttavalla purkilla. Purkki puukansineen sopii kuin nakutettu meiän keittiön tammitasoon, eikä yhtään haittaa sekään että kuvio on sama kuin olkkarin tyynyissä. Jos muistatte niin ostin Minean huoneeseen Annon raidallisen purkin vähän isompana, joten näistä saa halutessaan kivan parin!

Ne muut tässä kuvassa näkyvät uutuudet on Marimekon posliinilusikka ja Pienikamarista saatu Ferm Livingin tiskirätti siksak-kuviolla. Siksak on yksi tämän hetken kuumimmista trendeistä yhdessä muiden kuvioiden kuten salmiakkiruutujen kanssa, joten otin tiskirätin enemmän kuin innoissani meiänkin keittiöön. Pienikamarihan on nykyään myös nettikauppa, joten näitä ja monen monta muuta kiinnostavaa tavaraa löydät täältä. Ongelma tässä tietenkin on se, ettei tätä rättiä raaski liata.

Marimekon söpöä lusikkaa en yksinkertaisesti voinut jättää ostamatta! Eikö ookin täydellinen joulun glögikauteen, kahvipöydän sokerikulhoon tai sirottelemaan kanelia jouluaamun puuroon? Ihan varmasti kaikki maistuu paremmalta, kun tää lusikka on sopassa mukana!

Loppuun täytyy vielä kysyä teiltä mielipidettä, kun olen viime päivinä ideoinut ja pohdiskellut blogikalenterin pitämistä tänäkin vuonna.

Mitä sanotte, saako idea kannatusta ja onko teillä toiveita sen suhteen, mitä luukuista olisi kiva löytää?

kukkuu, ketä siellä on?

On ihan uskomatonta ja upeaa nähdä, kuinka teitä Minishown lukijoita kirjautuu bloggerin kautta jatkuvasti lisää, ja kävijätilastot nousevat joka viikko! Blogin pitäminen ei olisi mitään ilman teitä ja teidän kommenttejanne, joita odotan joka päivä intoa täynnä :). Kirjautuneita lukijoita on jo nyt paljon enemmän kuin koskaan osasin haaveillakaan, ja siksi täytyykin myöntää, etten ole kovin hyvin enää pysynyt kärryillä siitä, ketä te lukijat siellä ruudun toisella puolella olette. Osan kanssa on tullut jo kivasti tutuiksi kommenttiboksin kautta, ja välillä tuntuu melkein kuin olisi saanut uusia ystäviä, mutta myös teihin muihin ja mahdollisesti pitämiinne blogeihin olisi kiva tutustua :).

Kuva Pinterest

Siispä ajattelin, että voisitte linkittää tämän postauksen kommenttiboksiin oman bloginne, ja niin minä ja muut lukijat pääsisimme sinne kurkkimaan. Jättäkää linkki vaikka olisinkin jo lukijana blogissanne, ja tottakai saa moikata vaikka ei omaa blogia kirjoittaisikaan :)! Itse lueskelen blogeja päivittäin, ja postauksia odotan malttamattomana, vaikka en aina ehtisikään jättämään kommenttia, ja uudet blogit on aina tervetulleita lukulistalleni!
 

1 3 4 5 6