sitruunapiiras

Tein viikonloppuna tuhtien grilliruokien jälkkäriksi raikasta sitruunapiirasta, jonka ohjeen nappasin työkaverin ruotsalaisesta naistenlehdestä. Piirakka oli oikein onnistunut kokeilu, välillä on kiva syödä jotain raikkaampaa överimakeiden tai suklaisten herkkujen sijaan. Sitruuna sopii erityisesti kesäleivonnaisiin!

 

Sitruunapiiras

Pohja

4 dl vehnäjauhoja

1 dl tomusokeria

200 g voita

Nypi ainekset keskenään ja laita noin puoleksi tunniksi jääkaappiin lepäämään. Painele taikina piirakkavuokaan (halkaisijaltaan noin 24cm), painele pohjaan reikiä haarukalla ja esipaista 10 minuuttia 200 asteessa. Valmista sillä aikaa täyte.

Täyte

vajaa 2 dl sokeria

8 rkl maizenaa

2 dl vettä

1-2 vaniljatangon siemenet

4 sitruunan kuori ja mehu

6 kananmunan keltuaista

100 g sulatettua voita

Sekoita sokeri, maizena ja pieni osa vedestä tasaiseksi tahnaksi. Halkaise vaniljatanko ja raavi siemenet kattilaan. Lisää joukkoon loput vedet ja raastettu sitruunan kuori. Anna kiehahtaa. Lisää sokeritahna vispaten, sekoita joukkoon myös sitruunan mehu, munankeltuaiset ja sulatettu voi. Anna lämmetä liedellä koko ajan sekoittaen niin, että seos sakenee. Anna jäähtyä hieman, kaada pohjan päälle ja paista 20-25 minuuttia 180 asteessa. Tarjoile kerman tai vanilla cremen kanssa!

kavereitten kaa

Tää viikonloppu oli meillä tosiaan aavistuksen erilainen kun saatiin pitkäaikaiset ystävät kylään pienen 9-kuukautisen poikansa kanssa. Auringon paistaessa, päivät lorvien tuli niin kesälomafiilis, että voi olla enää vaikea saada työnteosta ensi viikollakaan kiinni, puhumattakaan seuraavista viikoista kun Minea jo aloittaa lomailun mun vanhempien kanssa.

 Joku se meillä osaa rennosti ottamisen taidon paremmin kuin muut!

Kun lähes kaikki ystävät asuu yli sadan kilometrin päässä, tulee toisia nykyään nähtyä liian harvoin, onneksi kesä yleensä vähän korjaa tilannetta. Ystäviemme ihastuttava hymypoika tuntui olevan niin ihanan helppo hoidettava, että itelle tuli väkisinkin mieleen kuinka rikki ite olin vielä tuohon aikaan, kun taistelut imetyksen kanssa oli vasta muutama viikko sitten jäänyt taakse ja yöt nukuttiin äärettömän huonosti, vai nukuttiinko me ollenkaan? Silloin taisin sanoa miehellenikin, ettei meidän perheeseen tulisi koskaan lisää vauvoja tai sitten tuttipullo tyrkättäisi heti laitoksella suuhun! Niin se kuitenkin aika kultaa muistot, ja nyt jälkikäteen tuo Minean eka vuosi tuntuu niin lyhyeltä ajalta että sen seisoisi vaikka tarvittaessa päällään. Lopulta kun kaikki kuitenkin tuppaa järjestymään..

Ihmetteleekö kukaan muu tota pikkumiehen ”pottaa”?!? Se on Bumbo, jokaäidin unelmatuoli, johon vauvan voi laittaa nököttämään kun haluaa esim syödä ruokansa rauhassa tai käydä suihkussa. Paras keksintö aikoihin vai turhake?

Hahaa, taitaa olla mulla vielä vähän harjoiteltavaa ranskanletin teossa :DD!

Viikonloppuna jutut taisi enimmäkseen meillä pyöriä erilaisissa lapsiaiheisissa keskusteluissa, vaikka ehdittiinhän me grillailla ja ulkoillakin lähes joka välissä. Ystäviemme pikkuinen on juuri siinä kasvuvaiheessa että perään saa katsoa joka sekunti ja silti pää kolahtelee vähän väliä kaapin kulmiin tai lattiaan. Tästä saatiin hyvät pohdiskelut mm siitä, kuinka erilailla äitit suhtautuvat varovaisuuteen, toiset antaa lasten temmeltää ja toivoo niiden oppivan pienistä muksahduksista kun taas toiset juoksee jatkuvasti perässä nostamassa pikkuista turvallisemmille leikkikentille. Mä olen tainnut aina olla enemmänkin sieltä huolettomasta päästä, sillä Minea on saanut kiipeillä ja juoksennella kaikessa rauhassa jo pienestä asti, ja onhan se pienten ruhjeiden määrässä näkynytkin. Tyttö istui omenaakin haukkaillen rattaissaan jo ensimmäisenä syksynään, kun innostuttiin sormiruokailusta toden teolla! Liian huoletontako? Jälkikäteen täytyy huokaista helpotuksesta, ettei mitään vakavampaa ole sattunut, ja onhan lapset tietenkin kaikki niin erilaisia. Mihin porukkaan te kuulutte, tuplavarmistajiin vai huolettomiin?

Akut on joka tapauksessa ladattu, kiitos Suvi, Jouni ja Joonatan! Rentoa sunnuntaita ihan jokaikiselle!

hellepäivän minihame

Jes, jes, vihdoin ja viimein helteet on täällä! Mittari on kivunnut parina päivänä yli kolmenkymmenen ja kesäfiilis on korkeimmillaan, mites teillä? Me ei olla piiloteltu sisällä, vaan läträtty aurinkorasvat iholle ja ulkoiltu niin paljon kun vaan ehtii. Minea kävi jo kahlailemassa tossa lähijärven hyisessä rantavedessä, ja eilen saatiin viikonloppuvieraita ihanan ystäväperheen huristeltua etelästä tänne Keski-Suomeen. Sanoinko jo että kesä on ihan parasta?

  Pics Evelina

Muutaman päivän takainen helle oli myöskin sitä luokkaa, että lähes ainoa mieluinen asu olisi ollut biksut, mutta jotain muuta oli keksittävä ihmisten ilmoille lähdettäessä. Kesän lemppareita on erilaiset jumpsuitit ja maksimekot, mutta vilpoista asua kaipaavalle on tämäkin loistava vaihtoehto – mahdollisimman mini hame ja löysä sifonkipusero. Kokonaisuus muuntautuu helposti juhlakäyttöönkin, jos loaferit vaihtaisi korkkareihin ja korut näyttävämpiin. Ja ahtaat kaappitilat kiittää monikäyttöisyydestä!

Sininen sifonkipaita on samasta kaupasta kuin aiemmin asukuvissa näkynyt valkoinen collari (joka muuten oli lähes joka toinen päivä mun päällä ennen näitä helteitä). Sain mahtavan tilaisuuden tehdä yhteistyötä SheInside-verkkokaupan kanssa ja valitisin laajasta valikoimasta itelleni tän vaaleansinisen paidan lisäksi kevyen tekonahkasomisteisen takin. Takki nyt on ihan syystäkin jäänyt toistaiseksi vähemmälle käytölle, mutta puseroa on tullut pidettyä senkin edestä. Mitä tykkäätte asusta kokonaisuudessaan?

paita: SheInside (saatu blogin kautta)

hame: Gina Tricot

loaferit: H&M

laukku: Tory Burch

kello: Michael Kors

 

Täytyy vielä sen verran sanoa, että SheInsiden valikoimaa kannattaa ehdottomasti käydä kurkkimassa, jos kauppa on teille uusi tuttavuus. Sieltä löytyy kesän näteimmät maxit ja jumpsuitit, asut tuleviin juhliin ja rentoa perusvaatetta joka tilanteeseen. Mulla on tälläkin hetkellä muutama juttu jo valmiiksi katottuna, tai oikeastaan voisin tilata vaikka puolet koko valikoimasta! Nyt pari kertaa tilanneena voin todeta postituksen sujuneen ongelmitta, mitä nyt vaatteiden perilletulossa kesti melkein pari viikkoa. Suosittelen liittymään SheInsiden postituslistalle, jolloin saat lähes viikottain jonkun hyvän alekoodin vaatteisiin, ja näin muutenkin älyhalvoista vaatteista saa vielä extraprossat pois! Tän hetken kampanjoita on esim ennakkoale ja -25% valituista uutuusmekoista 26.5. asti koodilla summer25.

P.S. Tänään vielä ehtii hyödyntää alekoodin kesän mukavimpiin kenkiin, tarkempi info edellisessä postauksessa!

kesän mukavimmat ballerinat ja ALEKOODI

Ensin työpäivä paikasta toiseen sinkoillen, iltapäivällä puistoilua Minean kanssa ja siinä välissä vähän siivoilua, kokkailua ja asioiden hoitamista – illalla tietää ihan varmasti seisseensä koko päivän, kun jalat on niin poikki ettei enää sohvalta jaksa ylös nousta. Mutta eipä tarviikaan enää jalkojen kärsiä hektisistä päivistä, sillä sain Crocsilta itelleni mun kesän lempparikengät.

Valitsin Ocean minded -mallistosta luonnonvalkoiset Espradilla Crochet Slip-On -pitsiballerinat, jotka vastaavat mun tarpeita täydellisesti: ulkonäkö on enemmän kuin jees, mukavuus on omaa luokkaansa ja yhdisteltävyys asuun kuin asuun on helppoa. Yleensä kenkiä valitessa joutuu valitsemaan mukavuuden ja näyttävyyden välillä, mutta näistä ballerinoista ei todellakaan voi puhua samassa lauseessa kuin perinteisistä Crocsin muovikengistä, ja ne ihan oikeasti istuu jalkaan kuin hansikas. Satavarma valinta kesän lomareissuille!

    Jos vähän uskaltaisi kokeilla varpailla vettä, kait se jo aavistuksen on ehtinyt lämmetä..nooot!

Kesän tärkeimmät asusteet – baltsut, aurinkolasit ja hattu.

Nää baltsut yhdistyy täydellisesti niin rantalookiin kuin vähän siistimpäänkin asuun, vai mitä sanotte? Ite voisin hyvin pukea nämä rentoihin kesäjuhliinkin esim maximekon pariksi.

Mietin pitkään valitsisinko luonnonvalkoiset vaiko tummansiniset, molemmat kun on musta yhtä siistit. Päädyin kuitenkin valkoisiin sillä ajatuksella, että kesällä ne menee kivasti ruskettuneen ihon kanssa, nyt vielä näissä alkukesän säärissä näyttäisi varmastikin se tummansininen paremmalta.

Mun lisäksi melko moni muukin hoksasi samojen kenkien ihanuuden ja valitettavasti valkoinen on päässyt Crocsin verkkokaupasta jo kokonaan loppumaan, ja tummansinisiäkin on enää ihan muutamat jäljellä. Onneksi Crocsilta kuitenkin löytyy kymmeniä nättejä ja taatulla Crocsien mukavuudella varustettuja kenkiä, joista varmasti löytyy jokaiselle oma suosikkipari. Toinen mun lemppari näiden pitsikenkien lisäksi on esim Strech Sole -ballerina (unelmankevyet askeleet niissäkin!) tai Hover Slip-On. Itelleni aion vielä laittaa tilaukseen perinteiset flip flopit helteisiä rantareissuja varten ja jotkut kivat sandaalit täytyy katsoa Mineallekin.

Jos omat Crocsit on kesälle hankkimatta niin saan ilokseni jakaa teillekin alekoodin Crocsille. Saatte koko valikoimasta Crocsin verkkokaupasta täältä 20% alennusta koodilla MINISHOW20 ajalla 22.-24.5.  Älkää missatko omia kesän lempparikenkiänne!

Pyynikin munkit

Sunnuntaina ennen kotiinlähtöä oli ihan pakko vielä päästä Pyynikille syömään munkit – niin lähtemättömän vaikutuksen ne viimeksi meihin teki! Veljeni asuu kivasti suht lähellä Pyynikkiä, joten käppäilimme munkeille ja samalla vähän ihastelemaan maisemia ja nauttimaan hellepäivästä. Aiemmin ei oltu käyty Pyynikin näköalapaikoilla, mutta nyt ehdittiin nähdä ne huikeat maisemat korkeilta kallioilta alas Näsijärvelle (EDIT: Pyhäjärvelle) ehdottomasti käymisen arvoinen paikka!

Pieni marjanpoimija kävi mustikanvarpuja yksitellen läpi koittaen etsiä edes yhtä kypsää marjaa :).. Veljeni veti pienet urheilut kesken maisemalenkkimme.. Kyllä mäkin ihan varmana urheilisin enemmän, jos meillä olisi kodin vieressä tällaiset maastot! Tai ainakin kävisin munkilla useammin!

  Pyynikillä fiilistelemässä tuli sellainen olo, että tännehän voisi vaikka muuttaa! Sinänsä meitä ei pitele mikään Jyväskylässä, kun sitä oikeaa tonttiakaan ei tunnu millään löytyvän, mutta olisi harmi jättää loistavat työpaikat. Eikä taida asunto- tai tonttitilanne olla yhtään sen parempi Tampereellakaan, puhumattakaan siitä, että meillä nyt olisi niin kovin montaa tuttuakaan niillä seuduilla.. Ja pitäähän meillä jatkossakin olla joku mahtava lomailukaupunki, kuten Tampere!

Missä te tykkäätte käydä kotimaan viikonloppulomalla?

tohelot Tampereella

Minimuotikirppis osui siinä mielessä kivasti meidän suunnitelmien kanssa yhteen, että oltiin mun veljen kanssa jo aikaa sitten sovittu menevämme Tampereelle. Ensin oltiin ajateltu Särkkistä, puistoilua ja peruskierrokset vaatekaupoilla, mutta suunnitelmat muuttui sen verran, että mä missasin kirppiksen takia Särkänniemen kokonaan. Ja arvatkaa harmittiko, kun kuulin jälkikäteen, että siellä oli esiintynyt Risto Räppääjä ;)! Risto, Venla ym leffan hahmot on Minealle tällä hetkellä heti Robinin jälkeen suosikkeja, joten konsertti oli ollut ihan ykkösjuttu meidän murulle. Jotain kivaa siis kaikille.

Mä ehdin Evelinan kanssa tehdä pikaisen kierroksen muutamassa vaatekaupassa lauantaina ja löysinkin pari juttua. Stokkalle menin toiveissa päivittää makkarin sisustusta, mutta jouduinkin pettymään aika lailla – Tampereen Stokka on kuin mikäkin Sokos verrattuna Helsinkiin! Muista pikkuputiikeista olisi taas löytynytkin vaikka mitä, mutta aika loppui kesken, ja me oltiin muutenkin Evelinan kanssa jo ajeltu ympyrää Tampereen yksisuuntaisilla kaduilla. Landet kaupungissa..

Tyylikkäästi kaikki kamat sullottuna paidan taskuun, puhelin, pankkikortit, linssinsuojus jne. 

Onko muuten kaikkialla ollut tänään lämpöasteet kolmenkympin hujakoilla? Jyväskylä on ainakin pistänyt parastaan, ja iltapäivän ainoa aktiviteetti Minealla oli leikkiä puhallettavassa piha-altaassa samalla kun ite yritin saada vähän väriä pintaan. Mulla ainakin nää kelit saa hymyn huulille, vaikka tuskaista on ajatellakaan tekevänsä mitään järkevää. Tai ehkä just siinä se juju piileekin!

onnistunut päivä!

Ihana, aurinkoinen päivä Minimuotikirppiksellä on ohi, vaatteet sain myytyä lähes kaikki ja mukaan tarttui monta uutta tuttavuutta! Oon tosi iloinen että lähdin mukaan kirppistelemään, vaikka päätökset sen suhteen tuli tehtyä oikeastaan vasta paria päivää ennen itse tapahtumaa.

Jo ennen Pakkahuoneen ovien avautumista oli ulkopuolelle kertynyt valtavan pitkä jono, ja kuhina kävi kirppiksellä ensimmäisen parin tunnin aikana sillä vauhdilla, että pöytä ehti jo melkein tyhjetä. Viereisten pöytien bloggaajien Riikan, Majn, Essin, Katriinan ja tietenkin Kide-äitien Evelinan ja Iinan kanssa tuli myymisen lomassa rupateltua pitkät tovit. En tiedä mikä ihme siinä on, mutta joka kerta samanhenkisiä bloggaajia tavatessani inspiroidun ihan valtavasti, ja nytkin mielessä olisi vaikka mitä oman blogin tuunaamiseksi. En voi siis muuta kuin suositella kaikenlaisia bloggaajien yhteisiä tapaamisia ja yhteistyökuvioita, niistä saa virtaa omaan hommaansa taas tuleviksi kuukausiksi! Öitä!

lenkkimuotia

Moro Tampereelta! Iltapäivällä ajeltiin tänne ja huomenna aamusta mä suuntaan vaatekasoineni (ja muutaman leluhärpäkkeen kanssa) Pakkahuoneen Minimuotikirppikselle. Toiveissa olisi tietenkin, ettei vaatteita tarvitsisi enää juurikaan raahailla takaisin kotiin, joten tulkaahan shoppailemaan!

Kuten arvelinkin oli viime postauksen asu mielipiteitä herättävä, suurin osa taisi kallistua sille kannalle, ettei juoksutrikoita kannata ulkoiluttaa kuin lenkkipoluilla. En mäkään ihan kaikkialle lähtisi trikoissani ja lenkkitossuissa, mutta kyllä taidan edelleen silloin tällöin kipaista kauppaan tai kioskille juoksuhousuissa – siltikin vaikkei päivään muuten olisikaan sisältynyt minkäänlaisia urheilusuorituksia. Juoksutrikoot on uudet kotihousut, sanon mä :)!

Pelkiksi kauppahousuiksi ei munkaan trikoot kuitenkaan jatkossakaan joudu, vaan kyllä niitä tulee käytettyä ihan oikeillakin lenkeillä. Viime aikoina olen kokenut pienen hurahtamisen juoksemiseen, vaikka välillä kyllä tulee viikonkin taukoja lenkkeilystä jos päivät on täynnä ohjelmaa. Mitään maratontavoitetta mulla ei ole, vaan lenkkeily on yksinkertaisesti tehokkain ja helpoin kotiäidin urheilumuoto. Lenkille voi lähteä ihan milloin vaan, juuri silloin kun ehtii ja matka voi olla niin pitkä kuin jalat kantaa. Lenkin jälkeen voi oman motivaation mukaan tehdä muutamat lihaskuntoliikkeet kotona ja tietty ne venyttelyt (arvatkaa kuinka monesti mulla jää kokonaan venyttelemättä!). Voiko olla simppelimpää!?

 

Voiko trikoot enää näistä hienommiksi muuttua? Nämä sähäkät yksilöt löytyi GT:stä ja varmana kulkee muuten lenkki näissä entistä paremmin!

 

Reipasta viikonloppua!

juoksutrikoissa kaupungille?

Mukavuudenhaluisena ihmisenä en voi liikaa hehkuttaa päällä hyvältä tuntuvia vaatteita, joissa silti tuntee itsensä noh, ellei nyt niin kovin viehättäväksi niin ainakin siedettäväksi. Tätä se vanheneminen varmaan on, kun mukavuus menee ulkonäön edelle!

Ensin inspiroiduin lenkkarimuodista ja nyt tuli juoksutrikoot. Varta vasten kaupungille puetut lenkkihousut ei ehkä ole se juttu, mutta ennen treeniä voi hyvinkin kipaista trikoissa kauppaan tai miksei jopa hörppäämään kahvit ystävän kanssa. Mulla tämä asu toimi matkustusasuna pari viikkoa sitten välillä Helsinki-Jyväskylä, ja täytyy sanoa, että farkkujen sijasta nää oli aika nappivalinta! Yhdistettynä rentoon collariin ja joka tilanteen trenssiin kokonaisuus on just eikä melkein mun tyylinen.

takki: E’ny

collari: BikBok

trikoot: Gina Tricot

lenkkarit: Asics

lasit: Ray Ban

kello: Michael KorsCollareita ei voi koskaan olla liikaa! Tämä yksilö lähti mukaan Helsingin Bik Bokista, vaikka ensin menin hakemaan harmaata. On siellä kaapissa vielä tilaa yhdelle harmaallekin, täydellisen etsintä siis vielä jatkukoon..

Juoksutrikoot varmaan jakaa vielä enemmän mielipiteitä kuin lenkkarimuoti, joten antakaahan kuulua: rohkeasti trikoissa vai juoksuhousuissa vain lenkkipoluilla? Vastapainoksi laitetaan huomenna niitä ihan oikeita lenkkivaatekuvia, tiedä vaikka joku innostuisi urheilemaan niiden inspiroimana :D.

minimuotia lauantaina

Noniin, piti jo eilen tulla kertomaan ensi lauantain ohjelmasta, mutta aika hurahtikin monenlaiseen hommaan (kuten kynsien geelilakkaukseen ja tulevaisuuden talohaaveiden kanssa painiskeluun..). Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eikö! Jos teillä ei ole ensi lauantaille vielä suunnitelmia ja asutte Tampereen seudulla, niin jatkakaahan lukemista!

Tampereen pakkahuoneella järjestetään lauantaina klo 11 eteenpäin Minimuotikirppis, jossa Kideblogitkin on mukana. Myyjinä on sekä isoja bloggaajanimiä että ihan tavistyyppejä, mä mukaan lukien, ja mikä parasta, pöytiä on vielä muutamia jäljellä ja ne on alessa täällä! Koodilla kide14 myyntipaikan saa itselleen kympin edullisemmin eli 25€:lla, ja paikallahan kannattaa olla – myyjänä tai ostajana.

 Ihan peruskirppistelystä ei ole kyse, sillä paikalla on myös kiinnostavia yhteistyökumppaneita, kuten Uhana design, Olympus ja MamaMia. Nälkäiset voivat shoppailun lomassa käydä brunssilla ja taisi ensimmäisille paikalle tulijoille olla tarjolla jonkinlaista goodie bagiakin.

Multa tulee myyntiin Minealle pieneksi jäänyttä vaatetta enimmäkseen koossa 80-92cm, ja löytyi tuolta vielä muutama kenkäparikin. Tarjolla on ainakin Pomppia, Zaraa sekä perusvaatetta ja muutaman lelunkin ajattelin kassiin sulloa, jos joku innostuisi niistäkin. Oottehan tekin tulossa kirppistelemään?

koko jengi kasassa

Mitä lähemmäs kesää mennään sitä nopsempaa tuntuu kalenteri täyttyvän erilaisista viikonloppumenoista, ja nytkin tuntuu että kuukaudeksi eteenpäin on kalenteri melkein täyteen buukattu. Siksi onkin ihan kiva saada välillä viettää kotiviikonloppua, jolloin ruoka-ajat ja Minean unet on ainoat pakolliset hommat ja muuten saa vain olla ja keksiä tekemistä fiiliksen mukaan. Viime viikonloppu oli meille just tällainen, mikä sopi äitienpäiväksi paremmin kuin hyvin.

Taitaa se kesäkin sieltä vähitellen tulla.. Yhtäkään valko- tai sinivuokkoa en tosin äitienpäivänä missään nähnyt.

Lauantaina päädyttiin puuhailemaan kaikkea Minean ehdoilla – päivä aloitettiin HopLopilla, välissä ehdittiin katsoa koneelta Risto Räppääjää ja ulkoilla ja koko homma päätettiin jätskiannoksiin Coffee Housessa. Kaupungilta lähti mulle mukaan neonvärinen neule sillä välin kun mies shoppaili Hennesin miesten puolella ja Minea tutkiskeli onnessaan Minni-laukkunsa rahasaldoa (sekä neule että laukku ehtivät jo vilahtaa instassa @minishowblogi). Lupasin jo reilu viikko sitten laittaa mun vanhoja vaatteita facebookin puolelle myyntiin, mutta projekti viivästyikin, kun viime päivät on käyty Minean pieneksi jääneitä vaatteita läpi. Ne matkaa lauantaina Tampereelle myyntiin, mutta siitä lisää infoa huomenna!

Hyvin kestää Crocsit vesilätäköissä! Jopa meidänkin pienen pomppijan!

Itse äitienpäivä sujui leppoisasti herkutellen parhaalla aamupalalla ja myöhemmin iltapäivällä grillaten. Ihan parasta oli Minean innostuneisuus lahjaa antaessa, kun tyttö pomppi ilosta ja hihitteli vieressä malttamattona mun avatessa lahjakassia. Mieheltä tuli hemmottelua ja ravintolailtaa, Minealta hoidossa tekemä kortti ja keittiöpyyhe, josta sain jo pientä vihiä perjantaina tuolta ehkä maailman huonoiten salaisuuksia säilyttävältä pikkutytöltä. Keskustelu meni perjantaina kutakuinkin tähän malliin: (mieheni:) ”Laitetaan tää lahjakassi piiloon eikä saa kertoa äitille mitä siel on.” (Minea:) ”Pitää mun heti kertoa äitille et mä tein pyyhkeen!

Mun puolesta äitienpäivä voisi olla vaikka joka sunnuntai..tai edes kerran kuussa! Huono idea ei olisi sekään, että ottaisi perinteeksi viettää kerran kuussa perhepäivää, jolloin koko päivä tehdään yhdessä jotain vähän spesiaalimpaa verrattuna normiarkeen. Olisi kiva kuulla, mitä perinteitä te ootte keksineet teidän perheelle?

herkullinen mansikka-suklaaraakakakku ja voittaja

Äitienpäivää varten kokeilin jälleen yhtä raakakakun ohjetta, jonka totesin jo viime viikonloppuna kaverin tekemänä oikein toimivaksi. Täytyy sanoa että jos viimekertainen kakkukokeilu oli ihan jees niin tämä oli mitä suussasulavinta ja herkullisinta raakakakkua, suosittelen siis ehdottomasti kokeilemaan! Jos yhtään olet epäillyt (kuten minä) raakakakkuja niin tämä on the resepti, josta kannattaa lähteä liikkeelle.

Leivontavaiheiden määrää ei kannata säikähtää sillä loppujen lopuksi kakku on simppeli ja suht nopea valmistaa. Kunhan hurauttelee blenderillä eri massat ja kasaa niitä vuokaan päällekkäin – lopputulos palkitsee! Miinuksena raaka-aineiden kova hinta, mutta kaikki löytyy helposti ainakin Sokkarilta tai isommista marketeista (itse käytin mm. CocoVi:n tuotteita).

 

Täyteläinen mansikka-suklaaraakakakku

Pohja:

2 dl cashewpähkinöitä

1 dl ruskeita manteleita

1/2 dl kookoshiutaleita (tai -jauhoja)

3 rkl raakakaakaojauhetta

1 dl taateleita

2 rkl agavesiirappia (tai hunajaa)

2 rkl kylmäpuristettua kookosöljyä

1/4 tl suolaa

Mittaa pohjan ainekset kookosöljyä lukuunottamatta blenderiin ja soseuta murumaiseksi seokseksi. Sulata kookosöljy miedolla lämmöllä (sulaneena enemmän kuin 2rkl) ja sekoita lusikalla muruseokseen. Vuoraa irtopohjavuoan (20cm) pohja leivinpaperilla ja painele muruseos vuokaan. Laita kylmään odottamaan.

Suklaatäyte:

1 dl kylmäpuristettua kookosöljyä

1 kypsä avokado

1/2 banaani

6 rkl raakakaakaojauhetta

4 rkl agavesiirappia

ripaus suolaa

Sulata kookosöljy miedolla lämmöllä ja jätä jäähtymään. Soseuta avokado ja banaani blenderillä ja lisää joukkoon kaakaojauhe ja siirappi. Lisää jäähtynyt kookosöljy ja suola ja hurauta blenderillä vielä sekaisin niin että massa on tasaista ja kuohkeaa. Levitä suklaatäyte pohjan päälle.

Mansikkatäyte:

3 dl mansikoita

1/2 dl kaakaovoita

5 rkl agavesiirappia

1/2 tl vaniljatangon siemeniä tai vaniljaa myllystä

Sulata kaakaovoi ja jätä jäähtymään. Soseuta mansikat. Jos käytät pakastettuja niin sulata ne ensin kunnolla ja valuta ylimääräinen neste pois. Sekoita joukkoon siirappi, vanilja ja huoneenlämpöinen kaakaovoi. Kaada mansikkatäyte suklaatäytteen päälle ja laita jääkaappiin pariksi tunniksi. Koristele mansikoilla ja mustikoilla.

Alkuperäinen resepti: Olivia-lehti

Loppuun vielä L’orealin kynsilakkapaketin voittaja tähän postaukseen kommentoineista. Kevään sävyjä kynsiinsä pääsee kokeilemaan nimimerkki Karro, onnittelut voittajalle! Laittaisitko osoitetiedot spostiin mineamarissa(at)gmail.com.

onnekas äiti!

Äitienpäivänä päällimmäisenä mulla on ajatus omasta parhaasta äitistä mutta myös omasta onnesta ja etuoikeudesta olla äiti. Äitiys ei ole itsestäänselvyys, enkä olisi äiti ilman tuota pientä, maailman suloisinta, hassuinta, nokkelinta, rakkainta, joskus hermojakin koettelevaa tyttöä, josta on tullut tärkeintä maailmassa. Tyttöä, joka tekee mun elämästä merkityksellisemmän, yksinkertaisesti paremman.

Ennen äidiksi tulemista luulin tietäväni kuinka lapsi muuttaa maailmani ja tuo uutena perheenjäsenenä oman toivotun lisänsä arkeemme. Niin vähän osasin odottaa ja niin paljon sain! Oma lapsi on paljon enemmän kuin vastasyntyneen ryppyiset miniatyyrivarpaat, vauvan ihmetystä täynnä oleva katse, ensimmäiset haparoivat askeleet, imetystaistelut, uhmakiukut tai halit, pusut ja rakkaudentunnustukset. Vaikka edelleen olen sama ihminen kuin kaksi vuotta sitten, niin ennen kaikkea olen äiti. Ja believe me, se on samalla kertaa sekä haastavinta että antoisinta, ihaninta ja toivotuinta. Lupaan jatkossakin olla sama erehtyväinen, rakastava ja huolehtiva äiti, jollaiseksi olen näiden kahden vuoden aikana muokkautunut – sopivan huoletonta elämänasennetta unohtamatta.

Kiitos omalle äidilleni siitä, että olet aina siinä, toivottavasti osaan itse olla edes lähelle yhtä hyvä äiti Minealle! Kiitos myös mummoille rakkaudesta meidän pientä prinsessaa kohtaan! Hyvää äitienpäivää kaikille äideille!

P.S. Palaan vielä illemmalla sairaanhyvän raakakakkureseptin ja blogimietepostauksen voittajan kera!

ankkalammella

Plääh tätä säätä! Edes vesisade ei haittaa mitään, mutta kun samalla on niin kylmä, ettei ilmassa ole minkäänlaista lupausta kesäkeleistä, vaan ennemminkin kaapeista saa kaivaa talvivaatteita takaisin käyttöön. Instaa seuraaville (@minishowblogi) valittelinkin jo sitä kuinka mä ihan oikeasti oon tänään pyörinyt mun Fjällrävenin toppiksessa eikä yhtään liikaa ole ollut päällä! Talk about summer, vai mitä?!

Kesäkelejä odotellessa ollaan koitettu pitää mieli pirteänä pienillä arkisilla kivoilla jutuilla. Kuten vaikka käymällä tänään työpäivän jälkeen kaverilla leikkimässä ja herkuttelemassa hyvällä mustikkapiirakalla. Tai kokkaamalla vähän erikoisempaa, niin sanottua viikonloppuruokaa keskellä viikkoa. Yhtenä päivänä päätettiin auringon paistaessa lähteä pyöräilemään Minean kanssa, joten me pakattiin reppuun matkaevästä ja poljettiin päämäärättömästi muutama kilsa. Parasta laatuaikaa yhdessä.

Kovin pitkälle ei pyörillä päästy kunnes törmättiin melkein kotikulmilla pieneen ankkalampeen. Koko tienvarsi ja lammen ympäristö oli täynnä sorsia, nälkäisiä sellaisia, koska koko lauma pyöri meidän jaloissa heti kun tajusivat meiltä löytyvän syötävää. Minea oli yhtä aikaa utelias ja peloissaan eikä oikein tiennyt mitä olisi tehnyt. Välillä tyttö jakoi muumikeksiään sorsien keskellä, välillä koitti kiivetä mun jalkaa pitkin syliin. Mieleenpainuva reissu joka tapauksessa, sillä sorsista on puhuttu monena päivänä vielä jälkikäteenkin, ja into sorsabongailuun herää heti kun nämä kuvat kaivetaan tietsikalta esille.

Mun retkieväät oli niin köyhät, että oli ihan sama syöttää ne kokonaan sorsille. Hah, jotkut sorsat epäilevinä tuijotti mun kuivia riisikakun paloja, mutta kelpas ne lopulta kuitenkin.

Kesän piknikretkiä ajatellen meillä olis käyttöä yhdelle skiphopille! Ruokaostoksilla kyllä kuolasin minikokoisia Kånken-reppujakin, mutta hinta niissä oli aika suolainen..

  

En väitä etteikö uusi pyöräkin olisi tänä kesänä paikallaan.. Nykyinen menopeli on kieltämättä kivan retro, mutta meno on aika huteraa ja vaappuvaa varsinkin kun kyydissä istuu yksi heiluva 2-vuotias. Ja se samainen 2-vuotias tuntuu innostuvan pyöräilystä aika lailla, joten voisin ennustaa tulevalle kesälle kymmeniä pyöräreissuja. Kunhan nyt ensin tulisi se kesä!

Hyvää viikonloppua!

liian mukavat housut

Mä oon niitä tyyppejä, jotka samantien kotiin tultuaan vetäisee kotihousut jalkaan ja vaihtaa kauluspaidan huppariin. Yhtään ei huvita kotona pönöttää farkuissa, hameessa tai missään muussakaan sellaisessa vaatteessa, jonka likaanrumista saisi varoa tai jossa ei raaskisi istuskella polvillaan lattialla leikkimässä. Siksipä kävi paremmin kuin hyvin kun löysin Nellyn valikoimista nämä Selectedin rentoiluhousut, jotka on kuitenkin sen verran stailit, että niillä voi lähteä ihan vaikka kaupungillekin. Vielä vähän aikaa mun täytyy totutella kotihousut korkkareilla -muotiin ennen kuin pukisin näitä avokkaiden kanssa, mutta tennareilla nää kyllä toimii!

takki: Zara

housut: Selected Femme

kengät: Tory Burch

aurinkolasit: Ray Ban

kello: Michael Kors

Pari viikkoa sitten tuli myös tilattua kesälle uudet ballerinat, kenkäkaapissa on nimittäin huutava pula vähän paremmista kesäkengistä.

Vaikka olenkin melkein asunut näissä pöksyissä viime viikot, niin töihin en niissä vielä ole uskaltautunut. Mulla työpukeutuminen on kaikin puolin tylsempää ja mielikuvituksettomampaa kuin arkivaatetus, kuka sitä edes jaksaisi aamuseiskalta miettiä vaatteita sen enempää kuin mikä nyt sattuu ekana käteen osumaan?! Onneksi pian on kesä eikä tarvitse paljoa shortseja pidemmälle kaappeja kaivella, toivottavasti!

Mutta mitä sanotte te kotihousulookille, yes or no?

herkulliset sokerittomat vohvelit

Oltuani kuukauden sokerilakossa olin suorastaan supertyytyväinen ensinnäkin siihen, että mun kaltainen jatkuvasti herkutteleva edes pystyi kokonaiseen kuukauden lakkoon ja myös siihen, että kaikki ylimääräinen vatsan turvotus oli tipotiessään. Pirteydessä tai olotilassa muuten en huomannut eroa, mutta kait kokonaisvaltaisempi muutos vaatisi vähän pidemmän sokerittomuuden. Jotkut sanoo, että sokerinhimosta eroon pääseminen vaatii 3-4 kuukautta lakkoilua, jonka jälkeen ei ihan oikeasti edes tee mieli maistaa mitään sokerista.

Nyt noin kuukausi lakon jälkeen täytyy myöntää, että homma on lipsunut lähestulkoon takaisin lähtötilanteeseen. Makeisiin herkkuihin tottui heti kun ensimmäisen palan laittoi suuhunsa, ja sama vanha joka ruoan jälkeen vähän jotain hyvää mentaliteetti jatkuu, valitettavasti. Taidan kuulua siihen porukkaan, joiden on valittava joko tai. Enkä usko, että kesän ja irtojätskin kulta-ajan lähestyessä pystyn olemaan täysin ilman sokeria. Enkä kyllä taida halutakaan pystyä, ehkä syksyllä sitten taas..

Sen verran on kuitenkin edistystä tapahtunut, että leipominen ihan vaan omaksi iloksi on lähes kokonaan jäänyt. Muutaman kerran olen jopa kokeillut vähän terveellisempiä leivonnaisia, kuten tänään tehdessäni sokerittomia vohveleita ystäväni kyläillessä. Sikahelppoja, hyviä ja aineet löytyy melkein kaikki jo valmiiksi kaapista. Maistuu ilman hilloakin, kun päälle laittaa mustikoita, banaania, mansikoita ja hunajaa!

 

Herkulliset sokerittomat vohvelit

  • 3 kananmunaa
  • 3 dl maitoa
  • 3 dl vehnäjauhoja
  • 1 dl ruisjauhoja
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 3/4 tl suolaa
  • 1/2 dl voisulaa
  • 2 dl vichyä

Vatkaa munien rakenne kulhossa rikki ja lisää maito. Lisää jauhot, leivinjauhe, suola ja voisula. Sekoita tasaiseksi ja jätä taikina turpoamaan noin puoleksi tunniksi. Lisää vielä joukkoon vichy ja paista vohveliraudalla kullanrapeiksi. Nautiskele tuoreina!

viikonlopun asuja

Eilen kuvittelin tämän maanantain olevan jotenkin normaalia helpompi rennon viikonlopun jälkeen, mutta oikeastihan se vaan on fakta, että kaikki reissaaminen väsyttää. Vielä jos tulee valvottua vähän pidempään niin ei siinä auta mikään vaan maanantai on aina maanantai! Kaikessa väsymyksessä jäi omat nimpparitkin noteeraamatta.

Viikonlopun asuja lupasin tänään postata, ja tässähän niitä nyt tulisi. Ensin lauantain rento vaatetus, jossa pyörähdin kaupunkikierroksen niiden täydellisten valkoisten korkkareiden perässä. Sain ystävältäni mustat leggarit, jotka päätin laittaa heti testiin, siitäkin huolimatta, ettei collarini ehkä ollut tarpeeksi pitkä peittämään yläosaa riittävästi, mutta olihan mulla trenssi koko komeuden peittona. Oon joskus aiemminkin pohtinut sitä, onko ihan OK hillua melkein kuin pelkissä kalsareissa, mutta ehkä kesää myöten kaikki on pukeutumisessa sallittua. Vai mitä sanotte?

collari: SheInside

legginsit: Armani Exchange

trenssi: E’ny

kengät: Converse

laukku: DKNY (lainassa kaverilta)

Lauantai-illalle Långvikin eleganttiin tunnelmaan valikoitui harmaa trikoinen perusmekko, joka mulla menee niin arkena kuin vähän parempanakin vaatteena. Hintaa taisi tällä olla alle 15 euroa, joten aika hyvä löytö jälleen! Isoilla koruilla asuun saisi huomattavasti lisää näyttävyyttä, mutta tällä kertaa pyrkimys oli joulukuusen sijaan näyttää hillityn siistiltä. Kaapissani taitaa muutenkin olla huutava pula kivoista asusteista, joten säästyin kriiseilyltä senkin suhteen.

hame: H&M

kengät: Nelly

Kengät ei mustien sukkisten kanssa oikein erotu, mutta ne on malliltaan hieman tavallisia avokkaita kivemmat avoimen keskiosan ansiosta. Veikkaisin näitä tulevan kesän jokajuhlan kengikseni. Ellen sitten satu vielä niitä valkoisia jostain löytämään :).

Mitä tykkäätte asuista? Ja kumpi on lemppari, tennareilla vai korkkareilla?

Jkl-Hki-Jkl

Paras mahdollinen rentoutumisviikonloppu taas takana! Kaksi päivää Helsingissä, toinen niistä Långvikin kylpylähotellissa ja toinen keskustassa ystävän sohvalla punkaten. Akut pitäisi olla ladattu tulevaa viikkoa varten, siitäkin huolimatta että viikonlopun aikana tuli urheiltuakin suhteellisen paljon verrattuna perusviikonloppujen meininkiin.

Alunperin mun oli tarkoitus jäädä perjantaina Minean kanssa Lahteen mummolaan, mutta päätinkin jatkaa suoraan Helsinkiin ystäväni Pauliinan luokse jo etukäteen, lauantaina kun oli joka tapauksessa tarkoitus lähteä Långvikiin juhlimaan Pauliinan synttäreitä. Perjantai meni rennoissa tunnelmissa ensin salilla hikoillen (kiitti parhaalle PT:lle!) ja sitten Lungissa pikaisilla lasillisilla. Lauantaiaamulla juoksin tunnissa Stokkan, Zaran ja BikBokin läpi, ja käteen jäi vain yksi collari itelle, shortsipuku ja pari Mini Rodinia Minealle. Koitin metsästää valkoisia avokkaita, mutta haaveeksi jäi. Eikä muuten ainakaan Zarassa tuntunut muutenkaan olevan tällä hetkellä oikein mitään mielenkiintoista..

Pari naista ja yksi yö hotellissa..tehokkaamminkin varmaan vois pakata..

Kaupunkikierrokselta jatkettiin Pauliinan yllärisynttäreille Långvikiin, joka ei tälläkään kertaa pettänyt täydellisenä get away -paratiisina. Puitteet oli hulppeat, ruoka hyvää (etenkin aamupala) ja kylpylässä olisin voinut viettää päivän jos toisenkin skumppaa hörppien ja vaahtokarkkeja grillaten. Synttärisankarikin tuntui olevan mielissään paikkavalinnasta, seurasta, ohjelmasta, kaikesta – vaikka meidän teinivuosien läpikäyminen pikakelauksella kuvamateriaalin kera ei ehkä säästänyt sankaria pieniltä nolouden hetkiltä. Eipä voinut kyllä itekään muuta kuin nauraa ja ihmetellä mitä mä olen oikein ajatellut?! Seriously!?

Huomenna laitan vielä enemmän kuvia ainakin lauantain asusta, kun vetäisin ekaa kertaa päälleni viime viikkoisen Hennesin ostoksen ja Nellyltä tilaamani kengät. Tänään ei saa yhtään enempää kuvia kaivettua, kun päällimmäisenä ajatuksena on pitkät yöunet. Pirteää uutta viikkoa!

ajatuksia bloggaamisesta

Jonkun verran oon törmännyt muiden blogeissa postauksiin, joissa valotetaan ajatuksia bloggaamisesta ja etenkin kaikesta siitä, mikä ei lukijalle asti näy. Suosittuja äitibloggaajia kyseenalaistetaan ehkä eniten siitä, onko bloggaaminen oikeaa työtä, jolloin lapsi voi olla hoidossa tai onko se harrastuksena oikeutettu viemään aikaa muulta tärkeämmältä, kuten perheen kanssa olemisesta. Toisaalta taas sisustusbloggaajien kotien siisteyttä ihmetellään – eihän kellään voi oikeasti olla niin siistiä, jos ei meilläkään ole! Ja muotibloggaajat ovat jatkuvan tarkkailun alla lihomisistaan, liiallisesta laihuudesta tai muuten vaan mielipiteitä herättävästä ulkonäöstä. Miksi ihmeessä kukaan sitten haluaisi blogata ylipäätään?!

Mä aloitin bloggaamisen niin, etten edes ajatellut sen olevan muuta kuin kuulumisten kertomista sukulaisille. En ollut eläissäni seurannut yhtäkään blogia, vaikka kaverini oli pitänyt omaansa jo useamman kuukauden ajan ja monesti linkitti postauksiaan facebookissa. Blogeja lukemattomana en vaan tajunnut blogien viehätystä lainkaan, ja siksi on nykyäänkin helppo ymmärtää miksei moni omista sukulaisistanikaan lue mun blogia. Vähitellen löysin pari blogia, joita aloin seurata, tajusin että blogeista löytyy kokonaan oma, inspiroiva maailmansa, ja olin ennen kaikkea ihmeissäni, kuinka lahjakasta porukkaa ns. tavallinen kansa voikaan olla! Oma blogini kännykkäkuvineen alkoi hävettää sen verran, että oli hankittava järkkäri (äitiltä lainaan), vaikkei sitä osannutkaan käyttää kuin automaattiasetuksilla. Vasta lähes vuoden blogattuani aloin viime syksynä tutustua kameran säätöihin, rakastuin kuvaamiseen ja päätin etten koskaan lopettaisi bloggaamista. Tai ainakaan pitkään aikaan :).

Huono bloggaaja olen siinä mielessä, etten osaa vetää rajaa sisällön suhteen oikein mihinkään. Bloggaan siitä mikä milloinkin mussa herättää ajatuksia tai inspiraatiota. Olen jättänyt blogin ulkopuolelle kaiken vähänkin henkilökohtaisemman, kuten parisuhteen, työn, ajatukseni äitiydestä tai mieltäni painavat arjen asiat. Blogin ulkopuolella olen ihminen, joka kiinnostuu valtavasti perinteisistä äitiyskeskusteluista – imetys vai korvike, piltti vai luomusoseet, lapsen vai vanhempien ehdoilla… – ja tykkää muutenkin käydä pitkiä keskusteluja aiheesta kuin aiheesta. Blogissa olen nainen, joka sisustaa kotia, seuraa muotia ja antaa elämän rullata omalla painollaan. Mun juttuni ei ole kirjoittaa julkista päiväkirjaa, vaan pitää hauskaa harrastukseni parissa.

Tällä hetkellä olen niin onnekas, että saan bloggaamisesta KIDEissä (mitä parhaimmassa vertaistukiporukassa!) myös tuloja, vaikkei blogini lukeudukaan Suomen kärkiporukkaan. Olen myös iloinen siitä, että olen koko blogiurani aikana tainnut saada vain kaksi negatiivista kommenttia, mikä lienee tarkoittaa sitä, että lukijakuntani ei ole sieltä nuorimmasta päästä. Kommenttiboksin tyypeistä on tullut tuttuja, joiden kuulumisia odotan innolla ja joiden kanssa juttu varmasti luistaisi blogin ulkopuolellakin. Koen olevani jollain tapaa vastuussa teille blogini sisällön laadusta, sillä en tahtoisi tuottaa lukijoilleni pettymystä uuden postauksen ilmestyttyä. En kuitenkaan oikein osaa suodattaa kirjoituksiani, joten joskus tulee toki postattua sellaistakin, josta juuri silloin olin innoissani, mutta kirjoitus ja kuvat ei enää seuraavalla viikolla tunnukaan niin kovin järkeviltä.

Kirjoitan blogiin lähes päivittäin, koska olen aikamoinen ikiliikkuja ja inspiraation janoinen enkä kovinkaan usein harrasta sohvapäiviä. Ajattelen, että on kiva postata aina kun on tapahtunut jotain kertomisen arvoista tai olen löytänyt jonkun uuden jutun, josta voisin uskoa teidänkin kiinnostuvan. KIDEissä mulla ei ole minkäänlaista kuukausittaista postausvaatimusta, vaan omasta ilostani käytän melkein joka päivä aikaa blogin parissa. Ystäväni välillä ihmettelevät, miten voin pienen lapsen äitinä ehtiä kaiken tämän, mutta voin hyvällä omatunnolla sanoa, ettei bloggaaminen ole juuri koskaan pois Minean kanssa vietetystä ajasta. Jos harrastukseni olisi kuntosali tai jumppaaminen, veisi se enemmän yhteistä aikaamme viikossa kuin blogin pitäminen. Tekstit postauksiin syntyy Mineaa nukuttaessa niiden kuvien pohjalta, joita olen päivän mittaan räpsinyt. Kuvia varten en lavasta tilanteita (vain muutaman kerran olen tehnyt niin halutessani Mineasta kuvia tauluiksi teetettäväksi) tai siirtele kotona tavaroita, vaan kuvaan oikeaa arkea, sitä jota meillä koko ajan eletään ja puitteita joissa elämme. En vain satu olemaan ihminen, joka viihtyisi sotkuisessa kodissa tai pukisi tyttöään kameran linssin ulottumattomissa Hello Kittyyn. Kaikki me eletään tavallamme, eikö?

Lukijan silmään bloggaajien elämä voi näyttää melko materialistiselta, jos jatkuvasti hankitaan uutta vaatetta tai maljakkoa tai päivittäin tuunataan vanhasta vähän mielenkiintoisempaa. Olen aina ollut hyvin kiinnostunut muodista, panostanut paljon sekä itseeni että kotiini – tämäkin kaikki liittyy haluuni katsella ympärilläni kauniita asioita ja nauttia elämästä eikä vain säästellä sitä päivää varten, kun nauttiminen ei enää ole mahdollista. Tämänkin suhteen meillä kaikilla voi olla erilaiset näkemykset ja se meille sallittakoon! Vaikka kovasti lukijoitani arvostankin, en silti hankkisi mitään vain tarjotakseni teille hyvää sisältöä. Tästä syystä teen myös vain sellaisia yhteistyöpostauksia, joissa esittelen tuotteita, joita hankkisin ilman omaa blogiakin.

Jaksoitteko lukea loppuun asti :)? Huikatkaahan kommenttiboksissa ajatuksia joita teissä heräsi! Voisin kommentoijien kesken arpoa yhden setin lempparikynsilakkojani kevätuutuuksista! Arvonta starttaa heti ja sulkeutuu tiistaina 6.5.

kikka kolmonen

Yksi kikka kolmonen täytyy jakaa teidänkin kanssa, jos sattuu että joku muukin on joskus pääatänyt muutaman ärräpään paistaessaan vuohenjuustoa. Ravintoloissa ne kun on salaateissa aina täydellisen kullanrapeita pinnasta ja pehmeitä sisältä. Ite en kotona saanut samaa lopputulosta millään, en pannulla, uunissa enkä grillissä. Kunnes googlaamalla löysin hyvän vinkin – juusto kannattaa paistaa kovalla teholla leivinpaperin päällä pannulla. Voila! Tervetuloa ravintolatasoiset vuohenjuustosalaatit meidänkin talouteen.

Tänään saatiin mieheni kanssa yllättäen vapaailta kahdestaan, kun vanhempani veivät Minean mennessään ukkilaan. Ja mitä tehtiin me? Lähdettiin lenkille sulattelemaan munkkeja, joita on kahden päivän aikana tullut syötyä ainakin kymmenen. Se siitä sokerin vähentämisestä.. Huomenna vielä töihin ja sitten nenä kohti Lahtea, hyvät viikonloput kaikille!

vappu!

Halusin tulla vielä toivottamaan teille iloista vappua ennen kuin me siirrytään seinän toiselle puolelle naapuriin kokkailemaan pizzaa ja paistamaan munkkeja. Ehdin jo huolissani mietiskellä riittääköhän tuo 20 munkkia meidän 7-henkiselle porukalle, mutta kait niillä tämä ilta pärjätään :D. Mulle vapussa riittää pelkät munkit, mutta pienin meistä on varmasti eniten innoissaan yleensäkin kaikista näistä erikoispäivistä. Koko iltapäivän Minea on nimittäin käynyt vähän väliä halimassa, pusuttelemassa ja toivottamassa hyvää vappua – tai joulua, pääasia että jotain saa toivottaa :).

   Joulua, vappua, glada tai klara mutta joka tapauksessa: parasta vappua!

työpiste olohuoneessa & DIY roikka-valaisin

Muistatteko vielä kun talvella laitoimme olohuonettamme uusiksi, kun vanha järjestely lukunurkkauksella ja hieman maalaisromanttisilla huonekaluilla ei tuntunut enää toimivalta? Muutoksestahan on jo aikaa pieni ikuisuus, mutta tajusin ettei kunnon kuvia ole tainnut blogissa näkyä yhtäkään. Tässä niitä nyt sitten tulee, läjäpäin!

Kuten jo tiedättekin tehtiin muutos pääosin Ikean huonekaluilla – Beståta laitettiin sekä tv-tasoksi että tähän työnurkkaukseen ja Malm-taso pyörillä toimii loistavasti työskentelytasona. Myöskin Ikeasta on Uppbo-lattiavalaisin, joka meillä harvemmin on käytössä, mutta ulkonäkönsä puolesta se on yksi lemppareistani.

  Normann Copenhagenin Heima-kynttelikön kaveriksi tuunasin pari vanhaa kukkaruukkua mustalla maalilla, jota olohuoneen pikkupöydästä jäi yli. Ruukkuihin laitoin mustikanvarpuja ja pääsiäiseltä kuivahtaneen narsissin, josta leikkasin kuihtuneet osat pois. Kiva siitä tuli noinkin!

Kauan vaatehuoneessa odottanut String pocket -hyllykin pääsi arvoiselleen paikalle, ja se jos mikä on ihana! Vajaan puolen vuoden aikana siinä on ehtinyt olla ties kuinka monta erilaista asettelua ja joka kerta ilme on erilainen. Tulevaisuuden kotiini hankin varmasti sitä isompaa String-hyllykköä olohuoneeseen, eteiseen, keittiöön tai työhuoneeseen. Mihin se ei sopisi?!

Vielä täytyy esitellä teille tämä superhieno roikka-valaisin, joita syksyn mittaan ihailin monessakin blogissa. Kysyinpä sitten mieheltäni löytyisikö vastaavaa tyyliin Starkilta tai Kodin Terrasta, ettei tarvitsisi maksaa lähes kahta sataa Johtoi-merkkisestä. No sehän löytyi, tosin lähempää kuin uskoinkaan. Mies pyörähti varastossa ja johan roikkui roikka meidänkin String-hyllystä. Valaisin oli ollut kolmisen vuotta sitten meillä remppavalona, ja nyt se sai uuden elämän olkkarista, kun eka poistettiin maalitahrainen kupu. Ja oli muuten halpa!

Mitä tykkäätte mun uudesta työpisteestä aka bloginurkkauksesta?

astetta coolimpi potkupyörä

Jos jotain olen bloggaamisesta oppinut niin ainakin sen, että teidän lukijoiden kommentit, kannustus ja vinkit on bloggaajalle kultaakin kalliimpia! Kyselin teiltä aiemmin mielipidettä Minean pyöräasiassa punniten potkupyörän ja kolmipyörän välillä, ja kaikki suosittelitte potkupyörän hankkimista. Iso kiitos vinkeistänne!

Meille on jo viime kesänä kertynyt pari kolmipyörää varastoon odottelemaan, ja kuvittelin, että niillä mentäisi tämäkin kesä. Muutamien harjoittelukertojen jälkeen aloin kuitenkin vähän epäröidä kolmipyörän suhteen – meno kun oli pyöräilyn sijaan sitä kunhan tässä istuskelen kyydissä, kun joku työntää. Eihän noin pieni tietenkään jaksa vielä itse polkea, joten ehdottomasti potkupyörä tulisi tarpeeseen meilläkin. Samalla kun oppii potkuttelemaan oppii huomaamatta myös tasapainon normipyörällä ajamista varten. Ainakin noin periaatteessa :).

Me käytiin testailemassa muutamaa potkupyörää marketeissa, mutta yksikään niistä ei enää miellyttänyt mun silmää sen jälkeen kun olin törmännyt tähän Early Riderin katu-uskottavaan Alley Runner -pyörään. Siisti ulkonäkö tässä pyörässä tosin tulee vain kaupanpäällisenä, sillä pyörä vetää laadultaan vertoja vähän paremmille aikuistenkin pyörille. Superkevyt täysalumiinirunko, hiilikuituinen, laakeroitu ohjaustanko, tekonahkainen satula ja sitä rataa. Melkoista pyörähifistelyä, mutta onhan se ihan sairaan hieno!!

Monena päivänä ollaan jo ehditty omalla pihalla fillaroida uudella potkupyörällä, mutta kovin tuntuu tekniikka olevan vielä hakusessa. Minea meinaa koko ajan nousta satulasta seisomaan ja kävelisi muina miehinä pyörää taluttaen – tai sitten tyttö huutelee äitiä työntämään. Tasajalkapotkuja ei olla vielä nähty yhtäkään, ja useimmiten pyöräreissut lähipuistoon päätyy siihen, että mä tai mieheni kannetaan pyörää ja Minea kävelee. Onneksi pyörän runko on tooosi kevyt, ja eiköhän se potkiminenkin ala vähitellen sujumaan..

Välillä pyöräily huvittaa, välillä ei..    Ja riittävästi kun äiti koittaa vieressä neuvoa niin se ei huvita enää tippaakaan!

Tämä meidän yksilö hommattiin asiantuntevasta pyöräilyn erikoisliikkeestä Kona Storesta, joka sijaitsee täällä Jyväskylässä Laajavuoressa. Kona Storen verkkokaupassa en potkupyöriä nähnyt, mutta tilaaminenkin varmasti onnistuu, kun ottaa rohkeasti yhteyttä. Paikan päällä tosin kannattaa käydä jo liikkeen toisen omistajan Henrin vitsienkin takia, ja muutenkin pojat tuntuu hommansa osaavan niin, että neuvoja kyllä löytyy tarvittaessa. Vähän tekisi mieli käydä testaamassa uutta menopeliä itellenikin nykyisen hytkyvän vanhuksen tilalle, ihan vaan turvallisuuden vuoksi tietty ;)!

fiiliksissä

Eilen ja tänään on taas ollut kesän tuntua ilmassa, ja mä oon ihan fiiliksissä! Aurinko paistoi tänäänkin niin lämpimästi, että hetken aikaa uskallettiin olla pihalla t-paidoissa ja vetää housujen lahkeet ylös. Mun veli tuli eilen kylään, ja se jos mikä on saanut Minean onnelliseksi – itelle riittää se, kun katselee Minean iloa :).

Enon kanssa on ehdottomasti parhaat leikit! Tai ainakin Minea kulkee 24/7 enon perässä ne päivät, kun mun veli täällä vierailee.

Aamulla skipattiin aamupalat, venytettiin lähtöä sen verran että mentiinkin suoraan lounaalle. Kesällä kaikki on sallittua eikä mistään jaksa olla niin tarkkana. Lounaan jälkeen harjoiteltiin fillarilla etupihalla mehulasien kanssa suunnitellen tulevaa kesää ja mahdollisia reissuja. Tekisi kovasti mieli jälleen lähteä kotimaata pidemmälle, ja jo parin vuoden ajan on mielessä pyörineet sellaiset vaihtoehdot kuin Slovenia ja Kroatia. Löytyykö teiltä matkakokemuksia näistä? Mikään kaupunkilomakaan ei ole poissuljettu, mutta lapsen kanssa reissatessa tiedän rantojen ja löhöilyn olevan sata kertaa parempi vaihtoehto!

Huomenna lisää tuosta Minean superhienosta katu-uskottavasta pyörästä! Leppoisaa lauantai-iltaa!

13 euron neuletakki

Tämänviikkoisella kaupunkireissulla mukaani tarttui uusien värikkäiden kynsilakkojen lisäksi kassillinen vaatetta Hennesiltä. Vastapainoksi (vielä mennään Vähempikin riittää -haasteen periaatteella) vein kassillisen omia vaatteita Uffelle ja inventoin muutaman myytäväksi Minishown facebookiinkin – pysykää skarppina ensi viikolla, jos edulliset, hyväkuntoiset vaatteet kiinnostaa!

  • neuletakki: H&M
  • T-paita: H&M
  • housut: Only
  • kengät: Skopunkten
  • laukku: Vila
  • koru: Gina Tricot

Shoppailureissulla löytyi täydelliset mustavalkoiset juoksutrikoot, joita ehdinkin jo instassa hehkuttaa. Ostin viimeinkin myös juoksushortsit kesää ajatellen ja ekstrana vielä harmaan perusmekon arkeen sekä tämän neuletakin 13 eurolla. Ei paha! Mä oon oikea neuletakkimummo ja tykkään käyttää niitä hyvinkin usein eri mittaisina ja värisinä – tämäkin yksilö käy väriensä puolesta ihan minkä kanssa tahansa.

Tukkakin sai uutta sävyä pintaan Garnierin Olia -kestoväristä, jonka summamutikassa vain nappasin kaupan värihyllyltä. Valitsin sävyn 5.0 ruskea, ja sillä sain juuri sitä haluamaani freesausta eli ei juurikaan tummempaa yleisilmettä, vaan punaiseen taittavan värin muutettua neutraalimman ruskeaksi. Vielä kun jostain saisi pientä rusketusta naamaankin!

ekat unet omassa huoneessa

Viime maanantaina kun oltiin kotiuduttu pääsiäisen vietosta, sain tosiaan jonkun ihme inspiraation ja kaivoin makkarin seinää varten hommatun maalin esille ja pistin pensselit heilumaan. Kuten vihjailinkin ei projekti jäänyt siihen, vaan nyt makkari on uutta mattoa, yöpöytiä, tauluja, lamppuja ja tuolia vailla. Projektia pukkaa siis, toteutettavaksi sitten joskus you know..

Harmaata maalia jäi juuri sen verran yli että sain maalattua Mineankin huoneeseen jotain pientä uutta – pari harmaata kolmiota komeilee nyt yhdellä seinällä. Tarkoitus olisi vielä maalata yksi vähän pienempi kolmio lisää, jollain pastellisella värillä. Tykkäättekö?

 

Vielä olis pari hyllyä kiinnitystä vaille..

Makkarin maalausta varten Minean sänky siirrettiin pois tieltä, ja lopulta sitä ei enää tuotukaan takaisin, vaan päätettiin kokeilla josko Minea suostuisi nukkumaan omassa huoneessaan. Helpostihan se kävi! Ja siirto olisi ehdottomasti pitänyt tehdä aikoja sitten, mutta asiaa on yritetty lykätä, ettei jouduttaisi luopumaan niin sanotusta vierashuoneestamme. Jotain muuta on nyt kuitenkin keksittävä vieraiden majoittamiseksi.. Sekä mun hermojen helpotukseksi, koska nukuttaminen on tällä viikolla joka päivä kestänyt tunnin verran! Kellään ideoita saada sängystään pois ramppaava 2-vuotias pysymään ja nukahtamaan kiltisti sänkyynsä?

Huippua viikonloppua! Mulla peruuntu tän illan meno, mutta viikonlopulle on silti tiedossa kaikenlaista: veljen kyläilyä, Liikuntapeuhula ja ehkä kympin hölkkä..jos uskallan :)!

sneakersit korolla

Kun kyse on muodista, on meikäläinen välillä totaalisesti myöhässä trendeistä – villityksen jo laantuessa mä vasta alan lämpenemään jollekin jutulle. Niin kävi ainakin nyt näiden korollisten lenkkareiden kanssa, sillä ne taisi olla cooleimmillaan jo vuosi sitten, ja mulle ne tuli vasta nyt! Näitä ei meinannut enää edes mistään löytää, mutta onneksi Huuto.netistä sain hommattua yhden parin just mun koossa ja vieläpä käyttämättöminä.

Näissä viime lauantain kuvissa näkyy uusia kenkiä lukuunottamatta yksi mun luottoasuistani – trenssi, pillifarkut ja rento farkkupaita. Farkkupaidassa voisin kulkea 24/7, sävyjä ja alaosia vaihdellen. Taidanpa vetäistäkin sen perjantaina uuden hameen kaveriksi, kun lähden tutustumaan jyväskyläläisen pikkuputiikin kevät/kesä-mallistoon.. Pientä esittelyä keskisuomalaisesta muodin osaamisesta tiedossa siis lähiaikoina teillekin.

Oho, tulikin parit kenkäpostaukset putkeen! Mutta sanokaahan – lenkkarit koroilla, teinikengät vai kiva lisä peruskenkiin?

Suomen kesän tarpeellisimmat

En mä mitään piruja koita seinille maalailla, mutta tulipahan nyt näin kesän lähestyessä mieleen kirjoitella kumppareista. Aika täydellisistä sellaisista! Vai mitä sanotte näistä?

Varsinaisesti mitään huutavaa pulaa ei kenkäkaapissani ollut kumppareiden suhteen, mutta tähän Crocsin uutuusmalliin törmättyäni kengät oli pakko tilata! Onhan noita makeita kumppareita nykyään vaikka kuinka monella muullakin merkillä, mutta Crocseissa yksi asia on aina ylitse muiden – ne tuntuu jalassa ihan oikeasti supermukavilta. Se perinteinen kumppareilla löntystely ei näillä Crocseilla olekaan laisinkaan mahdollista, sillä Jaunt Shorty Boot istuu jalkaan kuin hansikas ja tuntuu joustavan kumin ansiosta tavalliselta kävelykengältä. Mites ulkonäkö sitten? Noh, näettehän itekin että kyllä näillä kelpaa tallustaa vähän lähipuistoa pidemmällekin!

Kesällä tulee harvemmin muuten käytettyä kumppareita kuin ehkä mökkeillessä tai rämpiessä marjametsässä, ja näihin tarkoituksiin lyhyempikin varsi sopii hyvin. Enkä muista kyllä muutenkaan koskaan olleeni polvia myöten lätäkössä, joten taitaa nämä mukavuutensa puolesta kiilata meikäläisen ykköskumppareiksi. Voidaan Mineankin kanssa samistella värikkäissä kumppareissamme hiekkalaatikolla :D.

Vaikka kuinka kivat ovatkin niin toivotaan näille tulevina kuukausina mahdollisimman vähän käyttöä! Löytyy tuolta kaapista nimittäin aika kivat kesäcrocsitkin, jotka jo huutaa päästä kesäkaduille :).

pääsiäisen road tripillä

Ihanat ja niin tarpeelliset lomapäivät taisivat tältä erää nyt olla siinä, mutta onhan vapaata tiedossa taas jo ensi viikolla. Eikä kovin montaa viikkoa ole enää kesälomaankaan, meillä ne aloitetaan noin viikkoa koulujen loppumisen jälkeen ja mä jatkan aina elokuuhun saakka. Piiitkät lomat on siis tiedossa :D.

Meidän pääsiäislomailu aloitettiin ystävien luota Lahdesta, jossa ehdin myös sen verran pyörähtää kaupungilla, että mukaan tarttui farkkutakki. Ihan superihana yhdistää maximekkoihin ja jumpsuitteihin! Kyläpaikassamme kavereillamme on 10-kuukautinen vauva, jota kuvittelin Minean innoissaan hoitavan mutta tyttöhän juoksi vuorotellen kissan perässä tai kuunteli yläkerrassa perheen 12-vuotiaan tytön kanssa Robinia ja Bieberiä. Nyt ei enää meilläkään riitä Boom Kaht vaan Minea huutelee Biiberiä, sitä Amerikan Robinia. Että silleen.. Taitaa kohta meidän 2-vuotiaalla olla idoleita jo kaksin kappalein!

 

Toiseksi yöksi roudattiin kimpsut ja kampsut mieheni vanhemmille, jossa oli myös mieheni veljen perhe. Kahden villin pojan perässä juokseminen oli Mineasta huippujuttu, ja niin muuten mustakin, kun sain ite sillä välin ottaa rennosti. Rentoilusta ei sitten tänään olekaan ollut tietoakaan, kun pistin viimein hihat heilumaan ja kaivoin pari viikkoa varastossa odottaneen maalipurkin esille. Makkarin seinä sai uuden värin pintaan, ja samalla innolla sudin uutta ilmettä Mineankin seinään muutaman kuvion verran. Tsekatkaa väri Minishown instasta @minishowblogi, koitan saada kuvia blogiinkin piakkoin. Mutta kertokaahan nyt, miten te olette lomapäivänne käyttäneet?

pääsiäispihalla

Terkut landelta!

Poden tällä hetkellä sellaista ähkyä mässäilystä, että hyvä jos henki kulkee. En ehkä ole oppinut kokonaan kieltäytymään herkuista, mutta voi sokerilakolla sanoa olleen ainakin jotain vaikutusta, sillä paljon pienempi kakkupala tuntuu nykyään jo ihan riittävän tuhdilta. Ja voisihan sitä ehkä vähän pienentää noita ruoka-annostenkin kokoa.. Mutta toisaalta, pääsiäinen on vain kerran vuodessa!

Viime viikonloppuna otettiin jo pieni varaslähtö pääsiäiseen käymällä jälleen Toivolan vanhalla pihalla. Jostain ihmeen syystä sinne on aina raahauduttuva, kun pihalla järjestetään tapahtumaa jollain erikoisteemalla, vaikka kertaakaan en ole tainnut sieltä mitään edes ostaa. Ehkä se juttu on siinä, että Minea pääsee vähän fiilistelemään ja ihmettelemään pihan eläimiä tai muita esiintyjiä. Nyt siellä pääsi syöttämään lampaiden lisäksi kiliä, ja tassutteli pihalla yksi hauvakin.

Jos ei muuten ole ostoksille tarvetta, niin Toivolan pihapiiristä löytyy myös kahvila Muisto. Tunnelma kahvilassa on mitä parhain, mutta valitettavasti samaa ei voi sanoa pikkusuolaisista ja herkkutarjonnasta – kahden kerran kokemuksella jätän kolmannen mieluusti kokonaan käymättä ja säästän rahat johonkin maistuvampaan ja mieleenpainuvampaan.. Oletteko muut jyväskyläläiset käyneet testaamassa kahvila Muiston? Tykkäsittekö?

Tämä yö vielä menee meillä reissussa, mutta huomenna lähdetään jälleen kotia kohti. Jääpähän vielä yksi kokonainen lomapäivä kotona olemiseenkin, jolloin voi jatkaa samaa linjaa ja syödä suklaata sohvalla maaten! Lomailu rules!

easy like Sunday morning

Erityisenä aamuna on ihana syödä erityinen aamupala. Aina sen ei tarvitse olla niin terveellistä, vaan leivälle voi sipaista vaikka marmeladia ja jälkkärinä syödä superhyvää rahkaa. Sekoita yksi kiwi, yksi appelsiini ja purkillinen vanilja skyr-rahkaa, ripottele päälle kookoshiutaleita. Ehdottomasti paras terveellinen jälkiruoka ja sopii vieläpä pääsiäiseenkin!

Onneksi on vielä kolme päivää aikaa syödä pääsiäisen herkkuja niin että tietää ainakin ensi viikolla mitä varten lenkkeillä :). Tänään maisteltiin muuten ystävien luona ehkä parasta ruokaa mitä possusta voi kotona valmistaa, siitä lisää myöhemmin.. Herkutellaanko teillä jotain erityistä pääsiäisen kunniaksi?

kukonaskelia paidassa

Ajatukset oli jo aamusta lähtien lähestyvässä pääsiäislomassa, joten sallin itelleni tänään vähän erilaisen aamun. Vietyäni Minean hoitoon suuntasin ennen töihinmenoa ensin Evelinan kanssa kahville juoruamaan, ja samalla napattiin muutama asukuva järkyttävässä tuulessa. Että muuten voikin tuntua hölmöltä seisoa keskellä kaupunkia ilman takkia kuvattavana! Vielä pari vuotta eteenpäin niin bloggaajia alkaa varmaan jo olemaan niin paljon, ettei kukaan enää ihmettele kameroita katukuvassa, mutta toistaiseksi vielä saa itsensä tuntea aika idiootiksi..

  • paita: Sheinside
  • koru: Gina Tricot
  • farkut: Vila

Päälle vetäisin upouuden collarin, josta veikkaisin uutta suosikkia tuleville viikoille ennen kesähelteitä. Ihan mikä tahansa collari tämä ei ole, vaan pinta on kuvioitu kukonaskelin (käy loistavasti pääsiäisteemaan ;D) ja sivuilla on pienet kultaiset vetskat. Paita yhdistyy kivasti housuihin kuin housuihin, mutta ajattelin vielä testata sen uuden pohjemittaisen hameeni kanssa.

Huomenna me lähdetään koko konkkaronkka kohti Lahtea! Millaiset suunnitelmat teillä on pääsiäiseksi?

täydellistä tyttöjeniltaa vailla?

Superluksusta, silmiähivelevää designia, täydellinen rauha, tasokasta ruokaa, rentoutumista ja paras porukka. Millaisista palasista sä kokoaisit sun toiveiden lomaviikonlopun ystävien kanssa?

Kerroin teille jo viime kuussa, että pääsimme KIDE-porukalla portaalin synttärien viettoon yhteistyön merkeissä hulppeaan Långvikin kylpylähotelliin. Jos perinteisesti suomalaiset kylpylähotellit on sitä koko perheen Rantasipi -tasoa, niin Långvik yllätti totaalisesti olemalla ihastuttavan elegantti hemmottelukeidas, johon voisi lähteä aina aika ajoin keräämään uutta energiaa arkimeininkiin. Palvelu, kylpyläosasto, meriympäristö, huoneet – kaikki oli niin viimeisen päälle rauhoittavaa, että Långvik sai multa täydet pisteet ja kaipuun lomafiiliksiin uudelleen mahdollisimman pian!

       Uskon, että Långvik on parhaimmillaan pariskunnan romanttisena viikonlopun viettopaikkana, mutta eipä jää yhtään huonommaksi tyttöjeniltakaan. Tyttöporukalla ohjelmassa voisi olla muun muassa erilaiset kauneushoidot hotellin spassa, shampanjatasting Långvikin viinikellarissa, illallinen huipputason ravintolassa ja seuraavana aamuna rentoilua allasosastolla terveellisten hedelmädrinkkien ja pikkunaposteltavien kera. Isommalla porukalla oleskeluun voisi lisätä luksusta vielä entisestään – hotellilta kun löytyy ihan oma elokuvateatteri ja yksityisyökerhokin, joita voi vuokrata omaan käyttöön. Mitkä unelmapolttarit Långvikissä viettäisikään!

Erikoisinta ja ihaninta (upeiden puitteiden lisäksi) Långvikissä oli se, että siellä itsensä tuntee erityiseksi. Arjessa olen äiti, jolla on tuhat rautaa tulessa koko ajan, mutta rentoutuessani arvostan vaivattomuutta sekä sitä, ettei hyvän olon eteen tarvitse ponnistella. Långvikissä meitä odotti pöytä täynnä herkkuja, saunallinen sviitti merinäköalalla, ystävällinen henkilökunta, pehmeä sänky ja hyvä seura. Olisinko voinut enempää toivoakaan! Ruokana tarjoiltiin maistelumenu, jonka jokainen suupala yhdessä viinien kanssa oli vaativillekin makuhermoille täyttä herkullisuutta alusta loppuun, eikä aamupalakaan jättänyt mitään toivomisen varaan.

Arvatkaa mikä on kaikkein parasta? Se, ettei tämä kerta Långvikissä varmasti jäänyt viimeisekseni. Uusi reissu on jo suunnitteilla, ja niin suosittelen teitäkin tekemään mikäli  haaveissa on pieni irtiotto jossain astetta paremmassa paikassa. Tai käykää edes tsekkaamassa paikan ravintola, sekin on yksistään kokemisen arvoinen!

lenkkarimuotia

Mun on jo parin viikon ajan pitänyt postata lenkkareista! Tämän kevään lenkkarimuoti on nimittäin niin mun juttu, ettei ole kahta kertaa tarvinnut harkita laittaisinko lenkkarit jalkaan kun kotoa johonkin lähden. Kavereiden kanssa on tullut joskus jauhettua siitä, etten ole koskaan tuntenut pitkävartisia Converseja niin omannäköisikseni, mutta juoksulenkkarit – oh yes!

takki: Zara

neulemekko: Esprit

lenkkarit: Nike

laukku: Vila

lasit: RayBan

 Viime aikoina lenkkareita on tullut pidettyä lähes kaiken kanssa. Mekko, villakangastakki, farkut, nahkatakki, ulkoiluvaatteet, isot neuleet, kaikki yhdistyy kivasti lenkkareiden kanssa. Tämä asu on viikonlopulta, kun käytiin mullanhaussa rairuohoja varten. Neulemekko on itse asiassa peräisin jo raskausajalta, ja lenkkaritkin melkein yhtä vanhat. Kaapissani olisi siis tilaa uudelle, vähän slimmimmälle neulemekolle sekä kevätmuodin mukaisille uutuuslenkkareille. Pienen tovin olenkin jo muutamista lenkkareista, mutta suurin ongelma on valinnanvaikeus. Vaihtoehtoina olisi Niken Roshe run, Reebokin superperinteiset ja vähän spessummat Niken Air maxit..

Mutta mitä sanotte te tästä asusta ja kevään lenkkaritrendistä? Tykkäättekö?

pikkupupu ja raakakakku

Kyllähän sitä virvottiin ja varvottiin, parille naapurille ja isovanhemmille skypessä. Vaikka Minea oli etukäteen intoa täynnä ja aloitti aamunsakin pukemalla pupuasun päälle, meni pupu vähän pöksyyn tosipaikan tullen. Mun hommaksi jäi melkein kokonaan vuorosanojen toistaminen, ja ekat munat saatuaan oli jo kova kiire niitä kotiin syömään. Herkut vaan mielessä, äitin tyttö :).

Tänään kokeilin ekaa kertaa tehdä raakakakkua (kiitos Pia loistavasta vinkistä!) Minean perjantaisen nimipäivän kunniaksi. Vähän oli eri meininki tässä kakussa kuin sokerittomassa porkkanakakussa, joka saa vieläkin ihon nousemaan kananlihalle. Ilman mokailuja ei meikäläinen selvinnyt kuitenkaan tälläkään kertaa, kun en uskonut ohjeen vuokasuositusta. Aamupäivällä sain sitten vielä juosta kauppaan hakemaan lisää pähkinöitä täytteeseen ja silti kakusta tuli litteä kuin mikä. Ohjeen tähän mansikka-raakakakkuun otin täältä, itse lisäsin vielä vajaa puolikkaan banaanin mansikkatäytteeseen.

Kakku oli maultaan oikein bueno, muttei kuitenkaan vetänyt vertojaan sokeriherkuille, joihin jää aina pakko saada lisää -fiilis. Vähän myös vieläkin mietityttää, voiko oikeasti olla niin kovin terveellistä korvata tavallinen voi kookosöljyllä, jossa on 900 kaloria, sokeri taateleilla, jotka on lähes kokonaan hiilihydraattia ja jauhot ja tuorejuusto pähkinöillä, joissa rasvaa on niin että varmasti näkyy vyötäröllä.. Tiedetään! Paremmassa muodossahan nämä sokerit ja rasvat on, mutta silti! Valistakaa hölmöä!

Ainiin, tipautin muuten sitten kamerani tänään objektiivi edellä lattialle. Objektiivi on entinen ainakin äänestä päätellen, joten kauppaan on kait lähdettävä.. Muutenkin olen pyöritellyt mielessä Sigman 85mm tai 35mm (f1.4) – ensimmäisellä saisi oikein kivasti kuvien taustat blurrattua, tokalla kuvaan mahtuisi jo vähän enemmän tavaraa. Kumpaa suosittelisitte? Lupaan jatkossa aina muistaa pujottaa kameran nauhan kaulaan ennen kuvaamista!!

tervetuloa pääsiäinen!

Koko perhe jälleen terveenä, ja johan on jaksanut puuhata! Aamusta käytiin Toivolan pihalla ja iltapäivä meni koristellessa pajunkissat ja tehden muutamia pääsiäisaskarteluja. Ensi viikonloppu me vietetään Lahden seudulla, joten mitään tipuarmeijaa en ajatellut kotiin pystyttää. Muutama kevätoksa, sulkia ja pari pupua – jotain mistä tietää, että on pääsiäinen.

On puvut ja vitsat valmiina, mutta näinköhän meidän virpoja uskaltaa lähteä virpomaan..? Lorua on kyllä harjoiteltu kovasti: …tuoreeks terveeks, pizza sulle, palkka mulle!…

Virvotaanko teillä?

päivä, jonka olis voinut skipata

Olin ajatellut tänään postata siitä, kuinka kivasti elämä nykyään rullaa 2-vuotiaan tytsyn kanssa, mutta päätinpä kuitenkin siirtää sen kirjoituksen hamaan tulevaisuuteen – pikkuisen on nimittäin tänään hermot olleet äärirajoilla!

Saatiin mieheni kanssa eilen sitten molemmat se Minean oksennustauti, ja juuri kun Minea piristyi omasta taudistaan ollaan me maattu puolikuolleina sohvalla. Eilen illalla tuskasteltiin sitä, ettei meillä asu täällä lähistöllä oikein minkäänlaista tukiverkostoa eli sukulaisia, joille tällaisissa tilanteissa voisi soittaa. Pahin ongelma sillä hetkellä nyt oli niinkin pieni kuin kuka meille hakisi pullon limua tai kumpi lähtisi käyttämään koiraa, mutta ei olisi ollut yhtään pahitteeksi saada Minea illaksi hoitoon tai jonkun kanssa ulkoilemaan. Onneksi on edes padi, joka aika hyvin naulitsee Minean piirrettyjä katsomaan tarpeen tullen :)!

 Minea oli mummin ja ukin kanssa shopannut viime lauantaina uuden kevättakin.. Ihan kuin me nyt enää yhtään vaatetta oltais tähän talouteen tarvittu, mutta onhan tämä Luhdan takki hieno kuin mikä!

Tänään meno alkoi olla jo niin levotonta heti aamupäivästä, että jossain vaiheessa oli meikäläisen ihan pakko raahautua Minean kanssa pihalle. Ei mikään elämän huippuhetki seisoa sateessa huonovointisena kiukuttelevan tytön kanssa.. Onneksi olo on nyt koko ajan vaan kohentunut, ja tauti tuntuu olevan koko perheellä jo vähitellen historiaa. Miten ihmeessä te useamman lapsen äidit pärjäätte näissä tilanteissa?

Huomenna aion ottaa parin päivän laiskottelut kiinni ja ihan varmasti hommaan kaikki pääsiäisjutut valmiiksi, askartelen Minean kanssa, leivon jotain nimppariherkkua (Minean oikea päivä olisi ollut tänään), maalaan makkarin seinän, siivoan ja ja ja.. Joko teillä pöydät notkuu munista? 

sokeriton porkkanakakku (don’t try this at home)

Houkutteleva otsikko vai mitä ;)! Jo pelkästään sana sokeriton on aina antanut mulle kuvan joko mauttomasta leivonnaisesta tai keinotekoisia makeutusaineita sisältävästä limpparista. Ajattelin nyt kuitenkin, että annan edes yhden mahdollisuuden jollekin vähän erilaiselle herkulle, siitä kun ei olisi mitään haittaa, jos välillä voisi leipoa jotain terveellistäkin. Vikaan mentiin varmaan jo siinä kohtaa, kun päätin ekana testata porkkanakkua, joka on mulle suklaakakun lisäksi aina ollut yksi lemppareista.

Löysin googlailemalla pari erilaista houkuttelevan oloista porkkanakakun ohjetta – toinen niistä olisi vaatinut raaka-aineiden tilaamista netistä, joten päädyin helpompaan vaihtoehtoon. Tässä käyttämässäni ohjeessa pohja koostuu lähinnä munasta, proteiinijauheesta ja porkkanasta. Ja siltä se lopputulos maistuukin! Jos tykkää porkkanamunakkaasta niin go ahead! mutta ihan erityisesti mua vaivasi jälkimaku, joka proteiinijauheesta jäi. Niin ällöä settiä, että roskiin meni koko piirakka!

Vielä en ole kuitenkaan valmis luovuttamaan, vaan ensi kerralla ajattelin kokeilla jonkinlaista raakakakkua. Onko teillä hyviä toimivia reseptivinkkejä? Teidän avulla voisin välttää vastaavanlaisen katastrofin :).

aamukahvilla

Tähän kotona olemiseen voisi vaikka tottua! Aamulla voi heräillä vieläkin laiskemmin kuin yleensä, lastenohjelmien ajan saa itekin vaan olla ja päiväuniaikana voi surutta surffailla koko parituntisen netissä. Kuulostaa siis juurikin siltä mitä meidän elämä oli ennen mun töihinpaluuta. Kyllä mä taidan olla vähän kateellinen teille äitiyslomalaisille..

Jep, jep! Näin köyhät on eväät vielä sokerilakon jälkeenkin.. Tänään tosin testiin pääsi sokeriton ja gluteeniton porkkanakakku, mutta siitä herkusta lisää huomenna.

Tänään meidän piti alkaa koristelemaan pajunoksia sunnuntaita varten, mutta ei jaksettu edes sitä :). Aloitin päivän pitkästä aikaa kahvilla – sokerilakon aikana kun ei oikein tullut juotua kahvia tai teetä juuri lainkaan. Ihan sitä normikahvia en ole tainnut koskaan keittää itselleni kotona, mutta sitäkin enemmän olen kuluttanut kapselikahvinkeitintämme eli Nescafen Dolce Gustoa. Hommasimme laitteen parisen vuotta sitten miehelleni ihan vaan siksi, ettei hänen tarvitsisi keitellä yhtä kupillista itseään varten, mutta lopulta siinä kävikin niin, että peruskeitin on edelleen mieheni käytössä ja meikäläinen on se kapselikoneen suurkuluttaja. Maistoin yhtä Dolce Guston erikoiskahveista ja jäin totaalisesti koukkuun Cafe Mocca ja Caramel -makuihin!

 

Muutaman kymmenen (sadan!) keittokerran jälkeen olen alkanut vähän haaveilla uudesta, aavistuksen hienommasta kapselikoneesta. Etenkin Nespresson kapselikahvinkeittimet kiinnostaa, niistä kun alkaisi jo löytymään ties mitä lisävarustustakin. Helsinkiläisiä vieläpä hemmotellaan ensi kuussa Nespresson omalla myymälällä, mistä kapselinsa voi hakea trendikkäästi ison maailman tyyliin shoppailun lomassa, ihan kuin karkkikaupasta. Siinäpä vasta kahvikulttuuria! Ja mikä loistava äitienpäivälahjaidea keitin olisikaan ;)!

kotipäiviä

Nyt voisin sanoa että osui vähän kuin pilkka omaan nilkkaan! Kehuskelin vasta eilen kaverilleni puistossa, kuinka me ollaan selvitty tämä kevät ilman mitään tauteja, ja viime yönä herättiin sitten siihen että Minea oksentaa koko vatsansa sisällön meidän sängylle :/. Tänään onkin vietetty himapäivää, ja samalla kaavalla mennään huominenkin kun nyt illalla oksentaminen alkoikin vielä uudelleen ja kaiken lisäksi Minealle nousi pientä lämpöä. Ei kiva ollenkaan, toivottavasti huomenna olisi jo parempi..

Uskomattoman vähällä ollaan kuitenkin loppujen lopuksi tämä eka hoitovuosi selvitty, koska kertaakaan ennen tätä ei Minean ole täytynyt olla pois sairauden takia. Pari päivää vietettiin kotona silloin leukahaaverin aikaan, mutta muutoin mäkin olen ollut töistä pois koko viisivuotisen urani aikana vain kaksi päivää! Jos ei nyt tuollaista pientä 1,5 vuoden hoitovapaata lasketa ;)..

Päivällä Minea tuntui jo olevan tosi pirteänä, joten päätettiin leipoa pitkästä aikaa sämpylät avokadopastan kaveriksi. Tällä samalla ohjeella olen sämpylöitä tehnyt jo useamman vuoden ajan, enkä aio vaihtaa! Mitään terveysversioita nämähän ei ole, mutta niin sairaan hyviä, että jokaisen pitäisi kokeilla edes kerran. Sämppäreistä tulee kivan kuohkeita ja ne maistuu seuraavinakin päivinä, vaikkei tietenkään ihan yhtä hyvin kun tuoreena.

  Maailman parhaat sämpylät

5dl maitoa

50g hiivaa

1tl suolaa

1rkl sokeria

loraus siirappia

8dl sämpyläjauhoja

2-4dl vehnäjauhoja

50g voita

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja liota sekaan hiiva. Lisää suola siirappi ja suurin osa jauhoista. Lisää pehmeä voi, loput jauhot ja anna kohota liinan alla vajaa tunti. Leivo sämpylöiksi ja kohota noin 20 minuuttia. Paista 225 asteessa 10-15 minuuttia.

Avokadopastakin pääsi mun lautaselle pienen tauon jälkeen. Heitin sämpylöiden päälle ja uunipellille muutamia siemeniä Pirkan sekoituspussista, ja lisäsin paahtuneita siemeniä hieman pastankin joukkoon. Niin hyvää, että sanoisin näiden käyvän paahdettuina ihan mihin vaan! Nyt peukut pystyyn, että loppuyö saadaan nukkua ilman lakanoiden vaihtoa!

tallibileet

Tämän maanantain väsymyksen ehdottomasti pahin aiheuttaja oli lauantain bileet, jotka talliympäristöstä huolimatta venähti perusbaari-illan mittaiseksi. Äh, vanha ei jaksa! Ehdoton onni, ettei vastaavaa valvomista tule harrastettua kuin hyvin harvoin, päikkärit kun ei kovin usein ole lapsiperheessä mikään vaihtoehto.

Juhlat oli mitä parhaimmat! Mäkin jopa selvisin paikalle automeikkauksella ajoissa, ja kampauksenahan toimi takuuvarma suoraan suihkusta tukka. Asupaniikki iski tietenkin edellisenä päivänä ja vielä samana aamuna löysin itteni Vero Modasta etsimästä täydellistä, harmaata jumpsuitia – mitään ei luonnollisestikaan löytynyt! Viime kesän perusmusta sai kelvata, ja hyvähän siitä tulikin riittävän punaisilla huulilla. Ihan vaan vinkkinä mustia jumppiksia etsiville, että Vero Modasta löytyy melko samanlaista jumpsuitia pitsiselällä kuin tämä mun päällä näkyvä.

Juhlapaikkana tosiaan toimi synttärisankari Sarekan asunnon yläkerrasta löytyvä hulppea metsästysmajamainen tila Hautjärvellä, ja puitteisiin oli yhdistetty loistavan hyvä ruoka, lähimmät ystävät, DJ:n yömyöhään soittamat teini-iän ikivihreät ja Karibian rytmit sekä tuntitolkulla tanssiva juhlaväki. Sankari ei hempeässä vaaleanpunaisessa mekossaan näyttänyt yhtään yli 20-kymppiseltä, vaan sädehti luontaista iloisuuttaan ja sai meidät muut huokailemaan ihastuksesta :). Mikä ihme se sun salaisuus on Sare?!

Parasta juhlissa oli nähdä itse sankaria sekä toista lapsuudenystävääni jälleen pienen tauon jälkeen, juttu kun aina jatkuu siitä mihin se on viimeksi jäänyt :). Sareka aikoo jatkossa majailla yhä suuremman osan vuodesta Kanadan miesystävänsä luona, joten tapaamiset tulee varmaan harvenemaan vielä entisestäänkin. Tai sitten täytyy ite ottaa useammin (lue: edes kerran elämässään ;)) suunnaksi Kanada, eikä pieni New Yorkin trippikään hullumpi olisi! Mulla on jopa yksi New Yorkin reissu kaasojeni kanssa tekemättä, mutta ehkä kesällä voisi ensin suunnata johonkin perinteiselle koko perheen löhölomalle..

autetaanko yhdessä?

Mitä väriä laittaisin makkarin seinään? Uudet yöpöydätkin ois aika kivat! Harmi kun Pompin keltaiset sukkikset ehti loppua! Onko sunkin lapsella nyt se ärsyttävä uhmavaihe?! Mä en vaan millään keksi mitä tänään syötäisiin.. 

Me kaikki eletään omaa arkeamme ja painitaan omien ongelmiemme parissa joskus ihmetellen, miksei meillä voi mennä yhtä hyvin kun jollain toisella. Maailmasta löytyy ihan varmasti aina joku, jonka asiat on joko paremmin tai huonommin kuin omamme! Me bloggaajatkin monesti annetaan elämästämme sellainen kuva, että suurin huolenaiheemme olisi se, kuinka asetella aamupuuro lautaselle mahdollisimman nätisti tai mistä löytää sesongin suosituimmat leikkokukat. Eikä siinä mitään, kevyemmät aiheet vastapainona omalle arjelle on enemmän kuin tervetullutta!

Välillä on kuitenkin paikallaan pysähtyä pohtimaan, onko omat ongelmat (vaikkakin kuinka isoja ja vaikeita olisivatkin) maailman mittakaavassa enää sittenkään niin suuria. Tai olisiko minusta auttamaan jotain toista, jolla on vielä vähemmän kuin itselläni? Ihan liian moni elää vielä nykymaailmassakin ilman kotia, koulutusta, vanhempia, terveydenhoitoa tai mahdollisuutta vaikuttaa omaan elämäänsä. Samaan aikaan kun me eletään kulutushysterian ytimessä, huomaten puutteita elämässämme ainoastaan silloin kun markkinoijat niitä meille mainoksillaan luovat.

Mitä sanoisit jos kertoisin, että sulla ja mulla on mahdollisuus tarjota edellytykset parempaan elämään sitä tarvitseville? Ja vieläpä aika pienellä panostuksella. Plan on nimittäin päättänyt kevään kampanjallaan herätellä meitä ajattelemaan vähän omaa napaa pidemmälle, tarkoituksena kerätä kolmessa kuukaudessa 1000 uutta kummia kehitysmaiden lapsille. Kummina lahjoittamasi raha suunnataan kummilapsesi elinolojen parantamiseen koko yhteisössä, jolloin avullasi on kauaskantoiset vaikutukset. Kummilapsi saa koulutusta, puhdasta vettä sekä edellytykset terveempään elämään – sinä saat auttamisen lisäksi mahdollisuuden tutustua vieraaseen kulttuuriin sekä seurata kummilapsesi elämänvaiheita ja yhteisön kehittymistä. Kaiken tämän lisäksi voit käydä kirjeenvaihtoa kummilapsesi kanssa, ja näin päästä konkreettisesti seuraamaan apusi vaikutuksia lapsen elämässä. Turhat selitykset siitä, ettei tukesi lopullisesta määränpäästä ole tietoa on siis perusteettomia Plan-kummina.

Apua siis tarvitaan, ja jokainen meistä voi auttaa omalla tavallaan – ryhtymällä kuukausilahjoittajaksi tai lukemalla tietoutta asiasta täältä ja jakamalla sivun vaikkapa omassa facebookissa. Voihan hyvinkin olla että joku kavereistasikin innostuu asiasta ja antaa tukensa hädässä oleville lapsille. Eiköhän laiteta yhdessä hyvä kiertämään!

jälleen viikonloppu!

Vaikkei työviikko ollutkaan mitenkään erityisen raskas, niin enpä voi sanoa että mua haittaisikaan se, että jälleen on viikonloppu ;). Erityisen spesiaalia tästä tekee vielä se, että Minea lähti jo eilen vanhempieni luokse hoitoon, mä ja mieheni päästiin viettämään iltaa kumpikin oman työporukan kanssa. Pistin punat huulille ja lähdin piiiitkästä aikaa teatteriin katsomaan Kauppamatkustajan kuoleman. Ehkä eniten tunteita herättävä esitys koskaan, vaikkakin päähenkilön roolihahmo oli raivostuttava typerys ja välillä olisi tehnyt mieli huudella yleisöstä neuvoja!

Tänään meillä on tiedossa jotain vieläkin kivempaa, kun hyvä ystäväni Sareka viettää 30-vuotissynttäreitään. Juhlat pidetään Mäntsälässä tunnelmallisessa tallirakennuksessa, joka on remontoitu täydelliseksi bilemestaksi. Kaverini sanoin herrasmiesklubiksi :). Vaikkei Minea ollut tällä kertaa jaloissa sähläämässä, niin silti sain aikaiseksi niin kiireisen lähdön, että nyt koitan saada meikattua automatkalla ja samalla viimeisteltyä illan puhettani. Puhetta varten kaivoin esiin ikivanhoja valokuvia muun muassa teiniajoilta, ja voi luoja mitkä naurut niistä sai! Ylikorostetut huultenrajaukset, isot tupeeraukset, korokepohjakengät, valkoiset housut ja Leonardo DiCaprio-julisteet. Onneksi ollaan tyylin suhteen päästy edes vähän eteenpäin!

P.S. Kurkatkaahan uusimmasta Gloriasta mielenkiintoinen juttu ystävästäni Sarekasta! Kuvissa ainakin vilahtaa tämänkin illan bilepaikka.

pikkupöytä tuunattuna

Onhan se oikein mukavaa, että tällä blogilla on pelkästään fiksuja lukijoita, joilla on antaa loistavia neuvoja! Toinen juttu on sitten se, miten tällä blogilla onkaan niin hölmö kirjoittaja, ettei se osaa uskoa niitä lukijoiden hyviä neuvoja. Kyselin teiltä pitäisikö mintunvärinen pikkupöytä maalata valkoisella vaiko mustalla, ja taisitte lähes kaikki ehdottaa valkoista. Noh, tämän värinen siitä nyt tuli :).

Miltäs Minean huoneen matto näyttäisi olkkarissa? Hmm..ehkä jo vähän liian levotonta, vai mitä sanotte?

Meillä ainakin on ihan vakio se, että kysyn mieheltäni mielipidettä johonkin asiaan ja lopulta päädyn tekemään ihan päinvastoin. Joskus päätöksiä on vaan niin ylitsepääsemättömän vaikea tehdä :)! Pöytäasiassa olin vakaasti päättänyt uskoa teitä, kunnes päivää ennen maalikaupoille lähtöä vanhempani ilmoittivat ostaneensa meille yhden mustan huonekalun. Äkkiä oli saatava samaan tilaan jotain muutakin mustaa – pöytä ei riittänyt, vaan Kodin1:stä piti vielä hakea mustavalkoinen viltti ja muutaman euron musta tyyny. Takaisin kohti lempivärejäni siis mennään, ja lupaan jatkossa unohtaa syrjähypyt värien kanssa!

pajunkissoja ja minin uudet saappaat

Pajunkissoja on nyt pullollaan jokainen kadunvarsi – ja bloggaajan koti :). Töitten jälkeen lähdettiin Minean kanssa viemään Pabloa pihalle, ja matkalla jäätiinkin katkomaan pajuja meidänkin kotiin. Pablolla on niin kevättä rinnassa, ettei se tykännyt meidän tyttöjen keksimästä liian pitkästä pysähdyksestä ollenkaan, mutta Minea oli yhtä intona kuin meikäläinenkin. ”Äiti kato mä silitän näitä hajukissoja!” Pari oksaa saatiin ihan ehjänä kotiinkin asti :D.

Vaikka teidän silmiin saattaa tuntua siltä, että meillä lähes uidaan lastenvaatteissa, niin todellisuus on aavistuksen harkitumpi. Ainakin noin yleensä :). Nyt kevätkelit tuli niin ryminällä, että en ollut ehtinyt hommata Minealle lenkkareita tai muitakaan kevyempiä kenkiä, ja lähes ainoat sopivat kengät on molemmat karvavuorellisia. Ensin suunnittelin jonkinlaisia välikausikenkiä, mutta ongelma taitaakin olla lenkkarikeleihin asti ratkaistu! Minea sai mieheni sukulaisilta synttärilahjaksi Crocsin kumpparit, joten niillähän me mennään nämä seuraavat viikot. Miten osasivatkin arvata mistä me tykätään!

Ihan mitä tahansa kumppareita en Minealle päivittäin jalkaan laittaisi, mutta nyt puhutaankin Crocseista. Kevyimmät kengät ikinä, peruskumppareita tiukempi varsi, joka estää lömpsymisen, tarpeeksi taipuisa jalkaosa ja pirtsakka väri! Ei ihmekään, että nämä on testivoittajat, ja niin monen pikkunaperon jalassa tänäkin keväänä. Arvatenkin mun oli tilattava itellenikin samanlaiset :).

enää viikko!

Viimeinen viikko sokerilakkoa menossa, jonka jälkeen kuukausi on jo lakkoiltu. Välillä on tuntunut vähän toivottomalta, ehkä jopa turhalta vältellä valkoista sokeria, kun kuitenkin samaan aikaan sallii itselleen banaanit, päärynät sun muut sokeriset hedelmät. Vieroittuuko tässä nyt ihan oikeasti sokerista, vaikka sitä tulee jossain muodossa nautiskeltua lakon aikanakin? Herkuista ei ole ollut vaikea kieltäytyä, mutta loppua kohden on tullut pientä kyllästymistä – olisi niin kiva syödä mitä huvittaa.

Kyllä! Aamupalapöydässäni näyttää useinkin näin ruuhkaiselta :). Lempparini numero yksi on tällä hetkellä Valion pehmeä rahka, marjat, kauraleseet ja kaneli.

Tuntuuko musta vaan siltä vai onko erilaiset lakot nykyään aika kovassa huudossa? Viljat, maitotuotteet ja sokeri on monella kiellettyjen listalla, joko vatsan hyvinvoinnin vuoksi tai ihan muuten vaan. Musta jo pelkän sokerin karsiminen ruokavaliosta on saanut arjen pyörimään yllättävän paljon (turhan paljon..?) ruoan ympärillä. Ihan kuin hyvästä tarkoituksesta olisi mulle tullut melkein kuin syömishäiriö, ja jokainen suupala on tarkkaan harkittu.

Jatkossa kultainen keskitie lienee se kaikkein paras vaihtoehto mulle eli runsaalla kädellä aion karsia sokerinkäyttöäni jatkossakin ja rahkat, marjat ja hedelmät tulivat jäädäkseen. Ehdottomasti tämä lakko on kuitenkin ollut hyvä juttu näin väliaikaisena ratkaisuna, uskon nimittäin päässeeni kovimmasta sokerihimosta eroon. Tai senhän näkee vasta ensi maanantaina, olenko kaksin käsin tunkemassa kakkua ja karkkia nassuun :).

toimintapäivä

Ilmat on olleet mitä parhaimmat, auringonpaistetta aamusta iltapäivään ja asteet reilusti plussalla! Ei paljoa huvita kotona löhöillä, vaan lähes koko ajan ollaan oltu jossain menossa – pyörällä, autolla tai kävellen. Kyllä tätä energiaa nyt on vaikka muille jakaa, kun eka on synkistellyt taas yhden pitkän pimeän syksyn.

Kaveri pyysi eilen mua ja Mineaa mukaan pienimuotoiseen lastentapahtumaan, eikä tarvinnut kahta kertaa miettiä kun oltiin jo lykkimässä rattaita kohti makkaranpaistoa, poniratsastusta ja kasvomaalauksia. Parilla eurolla sai hypätä joko ponin tai hevosen selkään, ja kopotella pienen lenkin taluttajan kanssa. Mun suureksi hämmästykseksi Mineakin uskalsi ilman mitään epäröintiä hypätä ratsaille ja istui ja höpötti kyydissä koko kierroksen ajan. Uudestaankin olisi tyttö mennyt samantien, joten taidetaan suunnata joku kesäpäivä talleille poneja ihmettelemään.

Vähän haasteellisempaa hommaa oli kasvomaalauksen ajan paikoillaan istuminen, mutta lopputuloksesta tuli olosuhteisiin nähden ihan loistava! Minealla oli tarkat speksit kuvan suhteen: ”punainen kissanpää”.. Muutenkin alkaa tuo kaikkien tyttöjen lempiväri olla kaiken suhteen Minean suosikki, jos ite saa valita. Punainen ilmapallo, punainen jugurtti, punaista mehua, punaiset kengät, punainen mekko.. Mä kun luulin että kovalla yrityksellä säästytään siltä kaikki vaaleanpunaista -vaiheelta :).

Nyt ylös, ulos ja pyörälenkille! Menkäähän tekin, vai mitä teillä on viikonloppuna touhuttu?

samistelut kaupungilla

Ollaan Evelinan kanssa otettu vähän kuin tavaksi käydä kerran viikossa kaupungilla ilman lapsia, omasta ajasta nauttien. Kaava menee kutakuinkin niin, että ensin vaihdetaan kuulumiset ruoan äärellä ja sitten pyörähdetään parissa kaupassa. Kuinkas muutenkaan :).. Sanoisin että kuulumisten vaihtaminen tarkoittaa meidän kohdalla noin 80 prosenttisesti puhumista bloggaamisesta ja kiukuttelevista lapsista. Vertaistuki on parasta tukea!

Meillä on Evelinan kanssa toooosi samanlainen tyyli pukeutua, ja aika usein naureskellaan kuinka ollaan onnistuttu pukemaan ihan samoja juttuja päälle meidän treffeille. Eilen käytiin jälleen katsastamassa kevätmuotia ja kas kummaa, molemmilla Converset jalassa ja Vuittonin huivit kaulassa. Paluu teini-ikään ;). Mun huivi onkin muuten jäänyt vielä esittelemättä, mutta tässäpä se – pitkän ajan haave lähti mukaan Pariisin liikkeestä.

   

Vaikkei se kuvista ehkä niin selkeästi näykään, niin tämä asu on aika tyypillistä mua ja viihdyn siinä paremmin kuin hyvin. Eniten tykkään yhdistää arkipukeutumisessa jotain tosi rentoa vähän siistimpään vaatteeseen niin että kokonaisuus säilyy riittävän arkisena. Uusi hiusvärikään ei muuten ole vielä täällä blogissa näkynyt, joten mitäs sanotte?

Kaupunkireissulta en eilen hommannut itselleni mitään, mutta Minealle löysin tulevan kesän varman suosikkiasun. Etsiskelin inkkarilaukkua Hennesin lastenosastolta, kun bongasin tämän pitsisen paitaihanuuden. Vielä farkkushortsit ja sandaalit niin kesä saa jo tulla!

minttua olkkarissa

Tehdessäni tilausta Ellokselle pari kuukautta sitten selailin innoissani läpi valikoimaa vähän laajemmin, ja silmiini sattui muutama kiinnostava huonekalu. Kovasti ne kiinnostivat, vaikkei olleetkaan ihan sitä ominta tyyliäni, mutta halpaan hintaan yhdistettynä tilaisuutta ei vaan voinut ohittaa. Tilaukseni on tullut ripotellen osissa, ja viimeinen osa eli hexagon-hyllyt on arvioitu toimitettaviksi vasta ensi kuun loppupuolella. Kuka niin kauan jaksaa odottaa?!

Olohuoneessamme on kuitenkin jo hyvän tovin nököttänyt pieni mintunvihreä (vai turkoosiko se on..) sivupöytä, jolle jäi hintaa vain parisen kymppiä. Pöydän tilaushetkellä meillä vielä oli olkkarissa keltaraidalliset tyynyt, ja jotenkin kuvittelin tykkääväni väreistä, mutta nyt tyynyt sai lähteä mahdollisimman kauas ja sivupöydälle pitäisi saada uusi väri. Palaan takaisin tuttuun ja turvalliseen valkoinen-harmaa-musta-yhdistelmään, joten kertokaahan kumpaa maalia haen viikonloppuna: mustaa vai valkoista?

keijutyttö

Viime aikoina on tullut ylitettyä itsensä hyvinkin yllättävillä tavoilla, tänäänkin hyppäsin pyörän satulaan ja hain Minean fillarilla hoidosta! Terveellisemmät ruokailutottumukset on selvästikin saaneet aikaan vähän kokonaisvaltaisemman elämäntaparemontin, sillä huomaan etsiväni arjesta keinoja hyötyliikkumiseen. Reilu viikko sitten aloitin lankutushaasteen, joka alkaa olla jo puolivälissä, ja tänään alkoi uusi haaste, jolla absit pitäisi saada kesäkuntoon. Tähän vielä yhdistettynä juoksulenkit – takuuvarma kesäkunto 2014!

Minean ensimmäinen selfie-poseeraus ;)?

Kuvissa näkyvä keijukaisprinsessa lähti tällä varustuksella hoitopaikan synttärikemuihin. Yhdellä tytöistä oli synttärit, joita juhlittiin pukeutumalla mihin tahansa asuun. Luulin ettei meillä olisi minkäänlaista naamiaisasua Minealle, kunnes muistin kaappiin unohtuneen avaamattoman joululahjan! Keijutamineet niskaan ja kaveriksi Pompin uuden malliston mekko, joka osoittautui hittiostokseksi eikä varmasti jää kesäkeleillä käyttämättä. Pompilta tilasin Minealle itse asiassa taas aikamoisen setin vaatetta ja laitan tänne blogiinkin kasan kuvia, kunhan toinenkin tilaukseni ehtii perille. Huomasitteko muuten, että aika moni suosikkivaate on jo ehtinyt valikoimista loppua? Tietääpähän taas ensi syksynä olla ajoissa liikkeellä..