Mitä väriä laittaisin makkarin seinään? Uudet yöpöydätkin ois aika kivat! Harmi kun Pompin keltaiset sukkikset ehti loppua! Onko sunkin lapsella nyt se ärsyttävä uhmavaihe?! Mä en vaan millään keksi mitä tänään syötäisiin..
Me kaikki eletään omaa arkeamme ja painitaan omien ongelmiemme parissa joskus ihmetellen, miksei meillä voi mennä yhtä hyvin kun jollain toisella. Maailmasta löytyy ihan varmasti aina joku, jonka asiat on joko paremmin tai huonommin kuin omamme! Me bloggaajatkin monesti annetaan elämästämme sellainen kuva, että suurin huolenaiheemme olisi se, kuinka asetella aamupuuro lautaselle mahdollisimman nätisti tai mistä löytää sesongin suosituimmat leikkokukat. Eikä siinä mitään, kevyemmät aiheet vastapainona omalle arjelle on enemmän kuin tervetullutta!
Välillä on kuitenkin paikallaan pysähtyä pohtimaan, onko omat ongelmat (vaikkakin kuinka isoja ja vaikeita olisivatkin) maailman mittakaavassa enää sittenkään niin suuria. Tai olisiko minusta auttamaan jotain toista, jolla on vielä vähemmän kuin itselläni? Ihan liian moni elää vielä nykymaailmassakin ilman kotia, koulutusta, vanhempia, terveydenhoitoa tai mahdollisuutta vaikuttaa omaan elämäänsä. Samaan aikaan kun me eletään kulutushysterian ytimessä, huomaten puutteita elämässämme ainoastaan silloin kun markkinoijat niitä meille mainoksillaan luovat.
Mitä sanoisit jos kertoisin, että sulla ja mulla on mahdollisuus tarjota edellytykset parempaan elämään sitä tarvitseville? Ja vieläpä aika pienellä panostuksella. Plan on nimittäin päättänyt kevään kampanjallaan herätellä meitä ajattelemaan vähän omaa napaa pidemmälle, tarkoituksena kerätä kolmessa kuukaudessa 1000 uutta kummia kehitysmaiden lapsille. Kummina lahjoittamasi raha suunnataan kummilapsesi elinolojen parantamiseen koko yhteisössä, jolloin avullasi on kauaskantoiset vaikutukset. Kummilapsi saa koulutusta, puhdasta vettä sekä edellytykset terveempään elämään – sinä saat auttamisen lisäksi mahdollisuuden tutustua vieraaseen kulttuuriin sekä seurata kummilapsesi elämänvaiheita ja yhteisön kehittymistä. Kaiken tämän lisäksi voit käydä kirjeenvaihtoa kummilapsesi kanssa, ja näin päästä konkreettisesti seuraamaan apusi vaikutuksia lapsen elämässä. Turhat selitykset siitä, ettei tukesi lopullisesta määränpäästä ole tietoa on siis perusteettomia Plan-kummina.
Apua siis tarvitaan, ja jokainen meistä voi auttaa omalla tavallaan – ryhtymällä kuukausilahjoittajaksi tai lukemalla tietoutta asiasta täältä ja jakamalla sivun vaikkapa omassa facebookissa. Voihan hyvinkin olla että joku kavereistasikin innostuu asiasta ja antaa tukensa hädässä oleville lapsille. Eiköhän laiteta yhdessä hyvä kiertämään!
Hyvän asian nostit esiin! Itse olen Plan-kummina jo 12. vuotta. Olemme toimineet koko ajan kummina samalle Bangladeshiläiselle tytölle, joka on nyt jo täyttänyt 17 vuotta.
Olemme vuosien varrella lähetelleet toisillemme valokuvia ja piirrustuksia ja minä hänelle päin pieniä paketin rajoihin sopivia lahjoja kuten hammasharjan, pienen nuken, tarroja, palapelin, värikyniä, puhallettavan rantapallon, pienen pyyhkeen, hiuspampuloita jne vähän iän mukaan vuosien varrella. On ollut kiva seurata toisella puolella palloa asuvan tytön kasvua ja nähdä, kuinka omilla ja muiden kyseisen kylän kummina toimivien rahoilla koko kylän toimintaa on parannettu. Tähän lukeutuu paremmat koulutilat ja käymälätilat, neuvolat ja lääkäri/sairaanhoitajapalvelut ja uudet kaivot ja vaikka mitä! Ihan tosi antoisaa ja se summa, alle 30 euroa ei tunnu kuitenkaan meillä missään.
Kuulostaa ihan mahtavalta! Mun mielestä tällainen hyväntekeväisyys on jotenkin paljon mielekkäämpää kuin se että rahaa vaan laittaisi jollekin järjestölle eikä lopulta yhtään tiedä mihin se meni ja mitä sillä tehtiin. Kummilapselle on kiva ihan itekin lähettää justiinsa kaikkea tarpeellista, silloin tietää ettei kukaan vedä välistä!
Itse olen ollut World Visionin kautta kummitätinä perulaiselle tytölle jo yli seitsemän vuoden ajan, enkä ole kyllä katunut kertaakaan. Opiskellessa tuo 25 euroa kuukaudessa oli kieltämättä aika iso summa, mutta käytännössähän se tarkoittaa vaan yhtä uutta paitaa vähemmän kuussa. Parhainta kummiudessa ovat kirjeet ja valokuvat, joista näkee konkreettisesti, miten apu menee perille.
Joo ei enää työssäkäyvälle pitäisi tuollaisen summan olla ratkaiseva, etteikö sen takia voisi liittyä. Musta ois kiva Minean kanssa myöhemminkin kirjoittaa kummilapselle, ja sitä kautta opettaa asioita muustakin maailmasta. Onkohan kukaan koskaan matkustanut tapaamaan kummilastaan..?