Viikonloppuvinkki: rahkamurupiirakka

rahkapiirakka IMG002 rahkapiirakka IMG001

Tämä resepti on luokkaa yksi parhaimmista ikinä ja muunneltavissa melko moneen makuun! Rahkapiirakkaa meillä tehdään vähintään joka syksy, kun pakkanen on täynnä mustikoita, puut pursuavat omenoita ja metsästä löytyy puolukoita. Puolukat ei itselleni uppoa missään muussa muodossa, mutta tähän piirakkaan voi piilottaa mitä tahansa ja lopputulos on silti takuuhyvä. Alkuperäisen reseptin ideana on käyttää maustamatonta maitorahkaa ja lisätä joukkoon ripaus sitruunanmehua, mutta meillä piirakka on aina tehty maustettuun rahkaan ja marjoja tai hedelmiä lisänä käyttäen. Toimii varmasti kummin tahansa, tämä ohje on muunneltu omaan makuuni täydelliseksi!

Rahkapiirakka

250g voita tai margariinia

8dl vehnäjauhoja

3,5dl sokeria

2tl soodaa

2tl leivinjauhetta

2tl vaniljasokeria

”Sulata voi ja sekoita joukkoon keskenään sekoitetut kuivat aineet. Ota taikinasta 1/3 sivuun odottamaan.”

2dl piimää tai maustamatonta jugurttia

1 kananmuna

”Lisää loppuun taikinaan piimä ja muna, ja sekoita tasaiseksi. Levitä taikina leivinpaperilla vuoratulle pellille.”

Rahkatäyte:

2prk sitruuna- tai vaniljarahkaa

2 kannamunaa

1dl sokeria

2tl vaniljasokeria

”Sekoita rahkatäytteen ainekset. Levitä rahkatäyte pohjan päälle ja lisää halutessasi omenoita/mustikoita/puolukoita… Lopuksi murustele sivuun laitettu taikinanosa piirakan päälle ja paista 200 asteessa noin 20 minuuttia.”

Vauvoja

essilla IMG007 essilla IMG006 essilla IMG005 essilla IMG004 essilla IMG003 essilla IMG002 essilla IMG001

Viikon sisällä olen sattumoisin ollut erityisen paljon pienten vastasyntyneiden lähettyvillä, ja mikäs siinä, tuskin sitä voikaan ihanampia uusia tuttavuuksia saadakaan. Essin pariviikkoista poikaa oli tarkoitus mennä katsomaan jo aiemminkin, mutta mun ja lasten yskiminen ja köhiminen on estänyt kaikki kyläilyt kuluneilta viikoilta. Eilen kuitenkin uskallettiin ajella Essille, ja olihan tuo pieni poika niin syötävän suloinen tyyppi, että olen aivan ihmeissäni, ettei mussa herännyt sen suurempaa vauvakuumetta. Luulen, että alan viimein Nooan syntymän jälkeen ymmärtää, kuinka ihania vauvat on ajatuksena, mutta kuinka hyvä meidän perheen on juuri tällaisenaan. Jo nykyisellään tunnen itseni enemmänkin ihmisraunioksi kuin elinvoimaiseksi ja pirteäksi, joten kolmas lapsi järkyttäisi tätä pakkaa niin, ettei rakennelmat mitenkään pysyisi enää kasassa, ainakaan näillä nykyisillä suunnitelmilla.

Tällä hetkellä elän selkeästi jonkinlaista välivaihetta, enkä oikein ole tyytyväinen mihinkään tekemisiini. Riittämättömyyden tunne on alkanut tuntua harmittavan tutulta, ja koko ajan huomaan odottavani seesteisempää aikaa, jolloin voisin edes yhtenä iltana viikossa istua koko illan telkan ääressä tai jolloin voisin viikon ajan kokeilla aikaisempaa nukkumaanmenorytmiä ja ehkä huomata olevani pirteämpi ja energisempi, enemmän oma itseni siis. Tämä sama tilanne on jatkunut jo ikuisuuden, ja on hassua huomata, miten optimistina silti joka päivä kuvittelen tilanteen huomenna olevan jo selkeästi parempi. Ja mistä sen tietää, ehkä huomenna saankin kaikki deadlinet kiinni, löydän blogille enemmän aikaa ja huomaan olevani sängyssä arkisin jo ennen yhtätoista. Ehkä huomenna Nooa alkaa nukkua täysiä öitä, ja aamuisin herätessäni ihan oikeasti olen pirteämpi ja jaksan taas innostua lenkkeilystäkin. Tai sitten käy niin, että opin näkemään tilanteet realistisemmin, sanon useammin ei ja ymmärrän, ettei aika yksinkertaisesti voi riittää ihan kaikkeen. Oma ongelmansa on varmasti sekin, että haluan keinolla millä hyvänsä pitää ainakin näin aluksi lasten hoitopäivät mahdollisimman lyhyinä, mikä väistämättä tarkoittaa lisää yötöitä mulle.

Jottei koko postaus kuulostaisi niin alavireiseltä, voin myös kertoa, että raksalla meillä on hommat edenneet ihanasti eteenpäin, ja autokatoksen seinien noustua alkaa kokonaisuus jo hahmottua melko hyvin. Ensi viikolla on päätettävä keittiö, kodinhoitohuone ja kylppärit, joten tiedänpähän mihin käyttää tuleva viikonloppu sillä aikaa kun Niko on raksalla. Onneksi nämä on pelkästään kivoja juttuja, niin sitä jaksaa vaikka kokonaan ilman niitä yöunia! Ja kiitos muuten keittiövinkeistä, huomenna menen vielä tsekkaamaan yhden firman tarjonnan ja sen jälkeen homma alkaa suunnilleen olemaan paketissa.

Uutta vimmaa

Onpa ihana huomata taudin vähitellen jäävän taka-alalle, ja olo tuntuu joka päivä normaalimmalta. Yskä on huomattavasti helpottanut, ja vaikka nuha tuli tilalle, niin parasta on ettei lämpöä ole ollut enää ikuisuuksiin. Huonoin juttu tässä kuitenkin on se, että viikonlopusta asti Nooa ja Minea on jonkun verran yskineet molemmat, joten nyt tässä odotellaan sormet ristissä, miten käy noiden kahden murun kanssa. Onneksi kuume nousee yleensä heti ensimmäisenä, joten ehkä näin neljän päivän yskimisen jäljeen voi jo vähitellen huokaista helpotuksesta?

vimma IMG006

Meillä on viime viikon aikana alettu ihan tosissaan siirtymään syksyvaatteiden puolelle. Lauantaina oli niin kauhea myrsky, että juoksin lasten kanssa aika nopeasti takaisin kotiin, kun ensin olimme tarponeet läheiseen metsikköön kuluttamaan aikaa luontoa ihmetellen. Puut huojuivat vieressä, ja Niko laittoi tontilta viestiä, kuinka vieressä oli kaadunnut useita puita, joten alkoi rehellisesti sanottuna itseäkin jännittämään, saadaanko lasten kanssa joku puunrunko päälle. Ei ehkä muutenkaan mikään paras idea lähteä metsäretkellä yhtenä vuoden tuulisimmista päivistä..

Syksyn myötä kauppoihin tipahtelee lähes joka viikko uusia droppeja, ja se on näkynyt nyt viime viikkoina meilläkin siinä, että postilaatikosta tulee vähän väliä jotain uutuusvaatteita. Tein itselleni lupauksen panostaa jatkossa enemmän vaatteiden laatuun määrän sijasta, koska olen huomannut sen, kuinka nopeasti ketjuvaatteilla saa täytettyä kaappinsa. Vaatteiden halpa hinta saa välillä ostamaan enemmän kuin olisi tarvetta, ja kaiken lisäksi niiden epäeettisyys ja haitalliset kemikaalit on jo pidemmän aikaa ahdistaneet – en enää osaa perustella halpaketjujen vaatteiden hankkimista itselleni millään kriteereillä. Yhtenä päivänä mietinkin, että vaatteet on itse asiassa ainut kulutustuote, jonka kohdalla edullinen ei koskaan tarkoita hyvää. Kalliimpi hintalappu ei ole tae paremmasta laadusta, mutta valitettavasti halvalla ei saa eettisesti tuotettua tai ekologista, ihan sama koskee elintarvikkeitakin!

vimma IMG005 vimma IMG004

Ihan pelkällä eettisyydellä ja ekologisuudella en voi meidän vaatemääriä perustella, mutta se on kyllä totta, että lapsilleni valitsen kaikesta sen kemikaalittomamman vaihtoehdon, jos valinnanvaraa on. Niinpä meillä on vaatekaappi kummasti alkanut yhä enemmän täyttyä mini rodineilla, noshilla, papulla ja muilla hyvän mielen merkeillä. Uusimpana tuttavuutena lasten kaappiin on ilmestynyt muutamat topit ja legsut kotimaiselta Vimmalta, joka juuri avasi ensimmäisen kivijalkaliikkeensä Helsinkiin. Vielä on tietenkin mahdotonta ennustaa liikkeen menestystä, mutta jo ajatuksena on mielestäni hienoa huomata, kuinka kotimaisuus on nykyään arvossaan, ja pienet yritykset ovat voineet kasvaa vahvoiksi brändeiksi. Vimman uusimmat lettivärit, koralli ja ihana kirkas vihreä, olivat niin kova hitti, että kauppa myytiin näistä kuoseista tyhjäksi hetkessä. Ei auttanut sekään, että lettiuutuudet ilmestyivät nettikaupan valikoimiin aamuyöstä – skarpit lettifanit olivat kärkkymässä legsuja lapsilleen ja itselleen silloinkin, ja muutamassa minuutissa koot huusivat eioota. Miksei tässä tilanteessa kannattaisi kasvattaa volyymia huomattavasti suuremmaksi? Ehkä se vimman, gugguun ja papun kaltaisten yritysten salaisuus piileekin siinä, ettei vaatteet ole ihan jokaisen marketin hyllyllä kaikkien saatavilla.

vimma IMG003 vimma IMG002 vimma IMG001

Ensin tuli rodinia, sitten gugguuta ja nyt viimeisimpänä vimmaa ja papua, ja kaikki merkit on myyneet suosikkinsa hetkessä loppuun. Itse kun olen päivätöissä, on mahdollisuuteni kyttäillä droppeja netissä käytännössä olemattomat, ja monet vaatteet onkin jääneet ostamatta ihan siksi, ettei niitä ole ehtinyt hankkia ennen kuin kaikki on jo loppu. Kyse ei onneksi ole elämää suuremmista asioista, mutta huomasin monen vaateharrastajan olevan jo hieman kyllästynyt siihen, että kaikkea pitäisi jatkuvasti kytätä netissä, ja siltikin mahdollisuudet saada haluamiaan vaatteita on olemattoman pienet. Sama asia on alkanut aavistuksen tympiä itseänikin, kun kyttäämiseen saat helposti kulutettua tunninkin kännykän tai koneen äärellä. Toisaalta en haluaisi siirtyä niihin henkkamaukkoihinkaan, joten kysynkin nyt teiltä, onko teillä vinkata kivannäköisiä, eettisiä ja kemikaalittomia lastenvaatteita, joista itsellänne olisi käyttökokemuksia? Mielelläni tutustuisin uusiinkin merkkeihin, mutta sokkona en viitsisi lähteä niitä etsimään. Nyt siis hyvät vinkit kehiin, ehkä niistä löytyy muillekin jotain mielenkiintoista.