Päivitystä omaan vaatekaappiin

27 syyskuun, 2016

Jos meikäläisen vaatekaappia pitäisi kuvata yhdellä sanalla, se olisi ehdottomasti tumma. Itse en näe sitä kuitenkaan synkkänä, koska useimmiten päälle päätyy tummien sävyjen kaveriksi myös vaaleita vaatteita tai vähintään jotain kirkasta huulipunaa, joka mielestäni kivasti piristää koko asun. Syksyisin ja talven lähestyessä värit vähenevät vaatevalikoimissani vielä entisestään, sillä onhan kaupatkin pullollaan tummempia ja poltetumpia sävyjä kuin mitä kesällä – vuodenaikaan katsomatta kukkakuosit on kuitenkin juttu, joka säilyy vaatetuksessani, pohjavärit vain saattavat vaihdella säätilojen mukaan.

Sama juttu kuin vaatteissa, päivitän yleensä myös meikkejäni sen mukaan kuinka paljon (tai tähän vuodenaikaan vähän) aurinko paistaa tai kuinka kalpea ihoni on. Olen loppujen lopuksi ihan tosi surkea meikkaaja enkä siksi omista mitään överimäärää meikkejä, mutta jotain perusjuttuja kuitenkin. Kesällä olin ihan intona oransseista huulipunista ja persikkaisista poskista, pikkujouluihin kaivan aina saman Lumenen kirkkaanpunaisen luottohuulipunan ja keväällä sävyt on nudea tai muuten vaan hillitympää. Uusimpana juttuna innostuin muutama viikko sitten (kyllä, tämä trendi on kohta jo so last season ja mä vasta olen lämpenemässä sille!) luumunpunaisista huulista ja kävin matkalla ystävien tupareihin ostamassa Kicksistä ihanan syksyisen mattahuulipunan viininpunaisena. Arvoin pitkään kevyemmän, voidemaisen värin ja tämän intensiivisen luumupunan välillä, mutta päädyin lopulta voimakkaampana väriin sillä perusteella, että se toimii myös kevyempänä versiona kun alle laittaa huulirasvan pohjustusvoiteen sijasta. Näin arkena en oikeastaan osaisikaan käyttää kovin dramaattista, täysin mattapintaista huulimeikkiä, vaan mulle paremmin sopii väri, joka varmasti erottuu muttei ole liian shokeeraava.

neule ja paita: Bik bok / hame: H&M / huivi: Vila / laukku: Mango / kengät: Nike

Näissä kuvissa on huulipunan lisäksi muutakin uutta, sillä paita, hame ja neuletakki on kaikki tämän syksyn hankintoja. Lupasin itselleni karsia vaatekaappiani oikein urakalla ennen lauantain blogikirppistä, ja jatkossa yritän kiinnittää enemmän huomiota vaatteen kestävyyteen ja ajattomuuteen. En haluaisi vaatekaappiini enää yhtäkään kertapesussa nyppyyntyvää neuletta, talvella sähköistyvää puseroa tai hetkessä muodikkuutensa menettävää vaatekappaletta. Ehkä turhan kunnianhimoinen ajatus, mutta etenkin tuo uuden kodin valmistuminen saa ajattelemaan tavaroiden turhuutta ja sitä, kuinka paljon stressittömämpää olisi muuttaa pienempää kuormaa. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että meidän tulisi hankkiutua kaikesta sellaisesta eroon, jota emme ole viimeiseen puoleen vuoteen tarvinneet! On ihan turha istua odottamassa sitä päivää, kun jokin esine tulee taas tarpeelliseksi – tuskin sitä nimittäin koskaan edes tulee.

Herkullinen pikaleipä

25 syyskuun, 2016

Tämä leipä on viime aikoina vakiinnuttanut paikkansa meidän perheen viikonloppujen aamu- ja iltapalapöydässä, eikä ihme sillä onhan tämä todella hyvää ja niin helppoa! Kyse ei periaatteessa ole mistään leipäreseptistä, mutta koska niin monet snäpin seuraajat ovat kyselleet valmistusohjetta meidän herkkuleipään, niin laitetaanpas sitä reseptiä tulemaan. Kokeilkaa ja ihastukaa!

Tarvitset:

leivän (esim Lidlin ciabatta)

voita

kirsikkatomaatteja

öljyä (esim rypsi)

suolaa

pippuria

valkosipulia

basilikaa

emmental-juustoa (tai juustoa makusi mukaan)

Laita leipä leivinpaperin ja uunipellin päälle ja leikkaa leipään viillot haluamasi paksuisiksi siivuiksi. Tiputa nokare voita jokaiseen viiltoon. Pilko tomaatit ja valkosipuli pieneksi, ja lisää joukkoon loraus öljyä sekä ripaus suolaa ja pippuria. Sekoita ja työntele seos leivän viiltoihin. Työnnä viiltoihin vielä siivu tai kaksi juustoa ja revittyä basilikaa, ja paista 200 asteisessa uunissa 5-10 minuuttia.

Fiiliksiä viikonlopulta

24 syyskuun, 2016

Kyllä sitä kummasti huomaa perjantaisin olevansa tavallista väsyneempi, kun takana on kokonainen työviikko. On varmaan ihan totta, että tämä syksy on se kaikkein vaikein kun lapset on vasta aloittaneet hoidon, rutiinit vielä etsii itseään ja arki etenee vauhdilla ilman että aina edes ehdit huomata, että viikko meni jo. Vaikka viikonloput on niitä perheen yhteisiä hetkiä, ja niitä odottaa jo maanantaista alkaen, niin en halua olla se äiti, joka kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä aamulla herää vain huomatakseen, ettei osannut nauttia tavallisesta arjesta lasten kanssa – lapset kun joka tapauksessa kasvavat aivan liian nopeasti. Niinpä olen koittanut ottaa ilon irti myös arkisista iltapäivistä, ja olemme lasten kanssa treffailleet ystäviä aina silloin tällöin, leiponeet, ulkoilleet, ja ties mitä muuta sen mukaan, mitä milloinkin ollaan jaksettu tehdä.

Joskus voi tuntua yllättävänkin hankalalta löytää ystävien kanssa yhteistä aikaa tapaamisille, kun kaikilla on omat menonsa. Mineallakin on alkanut harrastukset, joten kuskailuihin menee kaksi päivää viikossa, puhumattakaan siitä, että lähes kaikkien ystävienkin lapsilla on omat harrastuspäivänsä tai siitä, että syksyisin perheissä sairastetaan jatkuvasti. Tilannetta hyvin kuvaa se, että Kertun ja Piian kanssa suunnittelimme treffejä useampia viikkoja, ellei jopa kuukausia, ja vasta eilen sattui sellainen päivä, joka sopi meille kaikille eikä kukaan ollut kipeänäkään. Aloittelimme siis viikonloppua Piian luona kahvia juoden ja vaihtaen kuulumisia siinä määrin, mitä parissa tunnissa ehtii. Yleensä totuus on se, että whattsapp toimii silloin paremmin, kun haluaa kunnolla keskustella jonkun kanssa, sillä jokainen äiti varmaan tietää, millaista on rauhassa istua kahvipöydässä seitsemän lapsen leikkiessä vieressä. Jep, juuri kun olet aloittanut jonkun jutun kertomisen, jollekin lapsista tulee huomiota vaativaa asiaa, ja lopulta et enää edes muista mitä olit alunperin sanomassa. Tuttua?

Täytyy muuten sanoa, että Piia on varmasti yksi uskomattomimpia leipureita ystäväpiirissäni! Joka kerta pöytä on täynnä kaikenlaista herkullista itseleivottua (vieläpä gluteenittomasta), ja kaiken tämän tuo nainen nykyään tekee vauva kainalossa. Yleensä lähden Piialta mukanani uusia reseptejä kokeiltavaksi, ja niin kävi tälläkin kertaa, sillä sokerittomat toffeet oli niin käsittämättömän hyviä, että voisin testailla niitä itsekin. Kait nyt saa jo pikkuhiljaa alkaa fiilistelemään joulua? Jostain syystä itsetehty toffee käärittynä nättiin paperiin nimittäin sai mun ajatukset kääntymään joululahjoihin ja jouluun.

previous 1 … 117 118 119 120 121 122 123 … 395 next