Milloin muutetaan?

22 lokakuun, 2016

Talon koko ajan valmistuessa on nyt alkanut vähitellen jo tulla malttamaton olo, eikä enää haluaisi odottaa kuukauttakaan ennen kuin koti on valmis ja pääsemme muuttamaan. Kuun vaihtumisen jälkeen projektissamme alkaa viimeinen kolmannes (hah, koko homma tulee meillä itse asiassa kestämään kutakuinkin saman aikaa kuin lapsen odotus!), joka on varmasti seesteisempää aikaa siinä mielessä, että Nikokin on taas enemmän kotona ja vähemmän raksalla, eikä uusia valintoja tarvitse enää juurikaan tehdä. Oikeastaan jo nyt meillä pitäisi olla kiintokalusteet valittuina ja tilattuna, niin kuin laatat, lattiat, hanat, väliovet ja kaikki muukin, mutta asiat on edelleen suunnitteluasteella. Luulin ainakin keittiön ratkeavan tänään, kun lähdimme yhden yön reissulle Tampereelle, mutta suunniteltu Kvikillä piipahtaminen jäi tekemättä kun liike olikin sulkenut ovensa jo puoli tuntia ennen meidän perille pääsemistä. Oliko se ehkä merkki siitä, ettei meidän enää kannata pyöritellä asiaa? Jossain vaiheessa ehdin innostua Valanti-keittiöistäkin, mutta onneksi satuin törmäämään netissä keskusteluun, jossa useampi keittiön tilannut valitti pintamateriaalien olevan laadultaan kutakuinkin ala-arvoisia. Keittiötoimittaja, joka meillä on tällä hetkellä ykkösenä, olisi sopivan moderni ja vieläpä kotimainen, mikä on meille iso plussa. Onko teillä kenelläkään kokemusta Domuksen kalusteista?

Joitain pienempiä kömmähdyksiä on raksalla ehtinyt tässä kuluneen kuukauden sisään tapahtua. Ulko-ovi aukeaa meillä väärään suuntaan, koska emme tajunneet sitä tarkistaa piirustuksista, päämakkariin oli suunniteltu sisäikkuna olohuoneeseen päin, mutta se jätettiinkin pois, koska ikkunaa on muutenkin ihan riittävästi ja kolmantena, meillä on yläkerrassa avautuvia ikkunoita (pakolliset hätäpoistumistiet) muutama ylimääräinen. Heti kun kaikki ikkunat oli asennettu paikoilleen, tajusimme myös, että ikkunoita on yleensäkin suunniteltu taloon kaiken kaikkiaan ehkä jopa liikaa. Olohuoneessa olisi varmasti riittänyt pari ikkunaa vähemmänkin, ja meidän makkarin sekä alakerran tv-huoneen lattiasta-kattoon-ikkunat on mielestäni täysin ylimitoitettuja. Ensin ne taisi kaikki olla aavistuksen pienempiä, mutta arkkitehti suurensi niitä jossain vaiheessa, ja vaikka se silloin tuntui hyvältä idealta, niin nyt voin todeta meidän maksaneen monia tuhansia euroja lisää täysin turhasta. Noh, kaikkea ei voi heti hoksata ensimmäistä kertaa rakentaessaan, ja onneksi kokonaisuus on kuitenkin hyvin lähelle meidän alkuperäistä ideaa. Jos näistä viime kuukausien kokemuksista jotain on oppinut, niin ainakin sen, että kaikki kuvat ja muut lupapaperit olisi pitänyt käydä läpi moneen kertaan (etenkin verrattuna siihen, että itse laitoime paperit menemään eteenpäin suoraan arkkitehdiltä ja rakennepiirtäjältä).

Talon ulkopuoli on aika lailla valmis, ja nyt raksalla tehdään viimeisiä sisäseinien levytyksiä. Seuraavana työvaiheena on edessä seinien tasoitus sekä työt, joita listattomuus talon sisäosissa vaatii. Käsittääkseni esim seinien kulmia vahvistetaan jonkinlaisilla kulmaraudoilla, ja muutenkin jokainen levynreuna tasoitetaan melko tarkasti, kun mihinkään ei tule listoja peittämään epätasaisuuksia tai koloja. Meille itsellemme kuuluu lattioiden tekeminen, ja niihin olemme suunnitelleet laittavamme mikrosementin, joka pitäisi sekin saada suht tarkasti laitettua lattian ja seinien kohtaamispaikoissa. Löytyykö sieltä ketään, joka olisi laittanut mikrosementtiä itse? Jotkut sanoo, että homma on superhelppo ja onnistuu keneltä vain kunhan kärsivällisyys riittää, mutta joiltain olen myös kuullut, ettei jäljestä saa millään sopivan siistiä mutta rosoista. Säästö on kuitenkin lähes kymppitonnin jos sementin saa itse laitettua, joten me aiomme ainakin kokeilla.

Ihanaa viikonloppua! Me makoillaan tämä yö hotelli Tornissa, ja huomenna suunnataan yksille synttäreille ja siitä suoraan taas raksalle vähintäänkin suunnitteluhommiin. Niko tilasi ison kasan vanerilevyjä, ja niille olisi keksittävä mahdollisimman monta käyttökohdetta. Tv-huoneen seinät ja katto, eteisen seinä, Nooan huoneen seinä, lastenhuoneiden kalusteet – saa nähdä, mitä me vielä keksitään, mutta joka tapauksessa puuta on talon sisäpuolelle tulossa pehmentämään muuten melko pelkistettyä ilmettä.

Loma tuli tarpeeseen!

19 lokakuun, 2016

Onneksi vielä on kaksi päivää mun ja lasten syyslomasta edessäpäin, koska tänään meinasi jo alkaa ahdistamaan se, miten nopeasti nämä lomat aina menevät. Vasta iloittiin loman alkua, ja nyt jo tuntuu jälleen viikonlopulta. Tänään aloin myös miettiä, olikohan nyt kovin järkevää keksiä tälle viikolle mitään ohjelmaa, koska viikon tarkoitus oli ladata akkuja ja nollata alkusyksyn ajan takaraivossa jyskyttänyt tunne siitä, että pian tämä koko korttitalo kaatuu, kun kaikki langat ei meinaa pysyä käsissä. Taitaa olla munkin aika jo myöntää, että en todella tiedä, miten kuvittelin handlaavani koko tämän paketin (kolme eri työtä!) näillä resursseilla, mitä meikäläisellä tällä hetkellä on. Tai ehkä en ajatellutkaan sen pidemmälle, halusin tehdä kaiken ja halusin pystyä kaikkeen, mutta nyt huomaan joka viikko odottavani entistä enemmän viikonloppuja, jotka mulle yleensä tarkoittavat edes jossain määrin lisää aikaa omille projekteille. Haluanko mä jatkuvasti juosta kilpaa kellon kanssa? En, ja siksi loppusyksy tuleekin olemaan pelkkää downshiftaamista ja taloprojektista nauttimista.

No mutta. Tämä viikko on ollut ihana! Me ollaan treffailtu kavereita, Nooalla oli 1,5v neuvola ja maanantaina en aamupäivästä tehnyt y-h-t-ä-ä-n mitään. Nikokin kysyi kotona pyörähtäessään, että enkö todella ole saanut lapsia edes pihalla käymään, mutta ihan hyvällä omatunnolla vastasin tarkoituksenmukaisesti laiskotelleeni koko päivän. Tavaraa hujan hajan, liian monta koneellista pyykkiä pesemättä, pöydät pyyhkimättä ja lattiat täynnä hiekkaa. Siltä meillä ihan oikeasti näytti iltapäivästä, ja mua hymyilytti, koska elämä on silti niin ihanaa juuri tällaisenaan. Tänään kutsuin ison joukon ystäviä lapsineen meille NOSH-kutsuille, vaikka ihan vasta olin vannonut, etten tässä asunnossa pitäisi mitään isomman porukan kekkereitä ahtaiden neliöiden ja siivoamattomien sotkujen takia. Hyvin me kuitenkin pärjättiin muuttolaatikoiden seassa (okei, saatoin piilottaa yhden vaatekasan jo valmiiksi rojua täynnä olevaan saunaan..), ja illalla ajattelin, että olisi ollut todella harmi jättää kutsut pitämättä ja ystävät kutsumatta. Sainpa hyvän syyn ostaa muutaman euron kukkakimpun itselleni, ja tuli kokeiltua muutama loistava uusi reseptikin. Niitä ja naisten NOSH-mallistoa ensi viikolla blogissa, kunhan saan muutaman asun vielä kuvattua.

Näillä kuvien kahdella lomalaisella meinaa välillä yltyä meno liian villiksi, mutta toisaalta olen niin onnellinen siitä, että kolmenkin vuoden ikäerolla voi sisaruksista tulla näin ihanan läheiset. Neuvolassakin käydessämme terkkari kehui Minean suhtautumista Nooaan ja toisaalta myös sitä, miten Nooa leikki Minean kanssa upean sopusointuisasti. Nooa oli käsittämättömät 87cm pitkä ja painoi jo 12kg, joten ihan mikään pikkuvauva tuo poika ei ole. Sanoja tulee valtavat määrät, joskus kahden sanan yhdistelmiäkin, ja kaikki vähintään yritetään toistaa perässä. Vähitellen on kyllä alkanut näkyä pienen uhmankin piirteitä, sillä esim tänään Nooa makasi kaupan lattialla huutaen täyttä kurkkua, kun ei saanut juoksennella äitiä karkuun pitkin kaupan käytäviä. Minea on ollut näissä tilanteissa (ja niin monissa muissakin) ihana apulainen, joten annoin tytön valita itselleen kiilusilmä-avaimenperän kiitokseksi. Onhan se aika ihanaa, että noi kaksi ovat toisilleen niin äärettömän rakkaita ja tärkeitä, yhtään enempää en olisi voinut toivoa <3

Onko siellä muita lomailijoita, ja millaista puuhaa olette keksineet? Vai onko joku teistä ehkä osannut ottaa koko loman rennosti?

Vielä yhdet Frozenit

16 lokakuun, 2016

Ehdin jo vähän aikaa sitten kuvitella, että Frozen-innostus ja Frozen-juhlat on meidän osalta ohi, mutta tänään päästiinkin vielä viettämään yhdet bileet tällä teemalla. Lauran tyttö täytti neljä, ja Minean toiveena oli ollut juhlia Frozen-synttäreitä, joten Laura oli koristellut kotia sinisellä ja hopeisella, ja tilannut jäälinnakakun ja muita ihania sinisiä herkkuja. Pitkästä aikaa mekin nähtiin Lauran, Even, Katriinan ja Essin kanssa, sillä nykyään ihan oikeasti tuntuu olevan lähes mahdotonta järjestää yhteistä aikaa. Yksi meistä tekee reissutöitä, toinen ajelee Jyväskylä-Porvoo-väliä vähän väliä ja kolmas on ihailtavan aktiivinen arjessaan järkkäilemään kaikenlaista pientä kivaa sukulaisilleen ja naapurustolle. Ehkä hieman väljemmät aikataulut on mulla ja Essillä, mutta arkitreffejä hankaloittaa omalla osallani ainakin se, että kaksi päivää viikossa menee Minean harrastuksiin, eikä lapsetkaan aina hoidon jälkeen jaksa mitään niin kovin ihmeellistä ohjelmaa. Onneksi tämä päivä saatiin järjestettyä, ja ehkä seuraavaksi nähdään jo halloweenin aikaan!

Mietin tänään synttäreiden jälkeen, kuinka kivan rennosti meillä parituntinen lasten kanssa meni. On hassua, kun viime päivinä mediassa on kovaan ääneen puhuttu siitä, miten vanhempien tulisi järjestää vaatimattomampia synttäreitä lapsilleen, koska muuten se aiheuttaa epätasa-arvoa ja voi olla loukkaavaa. Onhan se hienoa, että lasten tasa-arvo on puheenaiheena, mutta kun samaan lauseeseen yhdistetään lasten juhlat ja valtion puuttuminen, niin se kieltämättä aavistuksen huvittaa. Vanhemmille on annettu ohjeistuksia siitä, ketä olisi hyvä synttäreille kutsua (esim koko päiväkodin ryhmä tai tyttöjen synttäreille tytöt jne) ja miten kutsuminen tulisi tehdä ja itse asiassa, meitäkin ohjeistettiin lasten ryhmiksessä samasta asiasta. Se on kieltämättä silkkaa kiusaamista, jos vain yksi ryhmästä jätetään kutsumatta juhliin, mutta ihmettelen suuresti, milloin meistä vanhemmista on tullut niin uusavuttomia, että tällaiseen asiaan pitää valtion ja päiväkotien ohjeistaa?! Eikö jokainen äiti tai isä omaa sen verran pelisilmää, että reiluuden nimissä kutsuu kaikki mukaan juhlimaan (kenellä siihen on varaa?!) tai vaihtoehtoisesti hoitaa kutsumisen jossain muualla kuin päiväkodissa. Nyt vallitsevassa keskustelussa on myös puhuttu siitä, että nykyään lahjat on koko ajan kalliimpia eikä köyhemmillä perheillä ole varaa osallistua syntymäpäiville, jos niitä on vuodessa kovin monet. Kuka senkin muka on määrittänyt, että lahjan tulee olla kallis? Kyllä kaikissa lastenjuhlissa, joissa mä olen käynyt, on ollut täysin ok tuoda vaikka värityskirja ja värikynät, tai miksei vaikka leffalippu, joka varmasti tuo saajalleen iloa. Yksikään tuntemani äiti (puhumattakaan lapsesta!) ei katso pahalla sitä, ettei paketista kuoriudu se uusin ja hienoin poni tai barbi, ennemmin päinvastoin.

Joskus tuntuu, että ihmisiltä unohtuu maalaisjärki ja arkisista asioista tehdään itselle liian vaikeita. Ihana 4-vuotias Minea oli viikonloppuna superonnekas lapsi, kun sai juhlia syntymäpäiväänsä useammassa osassa, monella eri kokoonpanolla ja vielä noin upeilla Emily’s cakesin leipomilla tarjottavilla. Olen ihan varma, että tyttö osasi olla kiitollinen kaikesta tästä äitilleen, joka juhlat oli järjestänyt, mutta olisi ollut ihan yhtä onnellinen ystäviensä ja sukulaistensa kanssa ilman mitään sen ihmeempiä järjestelyitä. Ja ne lahjat, kaikki toimme tavallisia, edullisia pieniä muistamisia, joista on iloa saajalle mutta jotka eivät olleet kilpavarustelua äitien tai lasten kesken – jotain oli kuitenkin kiva antaa, koska se nyt yleensäkin kuuluu synttäriperinteeseen. Kiitoslahjoina lapset saivat lähtiessään tikkarit ja tatskat, ei nekään millään tavalla pröystäilevää mutta silti ilahduttivat kivasti mieltä. Kertokaa mulle, onko tämä nykyinen synttäriongelma enemmän meidän vanhempien kuin lasten keksimä vai jääkö multa vain jokin olennainen pointti tajuamatta, koska tällaisenaan koko keskustelu tuntuu hieman nurinkuriselta.

P.S. Yksi toinenkin asia, jota en millään halua tajuta, on se että Nooa oikeasti on jo noin iso poika! Siinä se tänäänkin päättäväisenä seisoi yrittämässä laittaa omaa vetoketjuaan kiinni, ihan vaan koska tahto tehdä itse on niin kova. <3

previous 1 … 115 116 117 118 119 120 121 … 395 next