Voisin tämän syksyn osalta antaa itselleni palautetta harvinaisen huonosti hoidetuista lastenvaatehankinnoista, tai ennemminkin niiden puutteesta, sillä huomaan jo toistamiseen ihmetteleväni, miten meiltä ei kaapista löydy asianmukaisia varusteita lapsille näille(kään) keleille. Olen toki parhaani mukaan tilaillut toppatakkeja ja uggeja, ostanut ystävän pieneksi jääneitä haalareita, klikkaillut ostoskoriin merinovillaisia pipoja ja hankkinut lämmintä sisävaatetta enemmän kuin kaksi lasta todellisuudessa tarvitsisi, mutta nyt, miinusasteiden näyttäessä jopa yli kymmentäkin,ja pohjoistuulen kylmentäessä ilmaa entisestään, huomaan aamuisin paniikissa kaivelevani lasten vaatekaappia samalla ihmetellen, miten kummassa en ole tullut ajatelleeksi, että marraskuussa voisi tarvita niinkin itsestäänselvää asiaa kuin toppahanskat tai vuorelliset kengät. Jo viime viikolla jouduin nolona soittamaan vanhemmilleni perään ja kysymään, voisivatko he tehdä yhden ylimääräisen kauppapysähdyksen hakiessaan lapsia hoitoon, jotta Nooa saisi ulkoiluun kunnon kengät. En tiedä kertooko se enemmän siitä, etten ihan täysin ole ehtinyt vielä sisäistää eläväni jo marraskuuta vai onko tämä väliaikaisasunnon aikaansaama hälläväliä-fiilis levinnyt käsittämään kaikki elämän osa-alueet? Taidan olla ainut, joka vasta tähän aikaan vuodesta herää tajuamaan, että talvi on todella saapunut näillekin leveysasteille?

Onneksi edes jotain on kuitenkin tehty oikeinkin, koska joka päivä lapset on päässeet hoidossa ulkoilemaan, oli varusteet sitten vähän sinne päin tai ei. Kivatin villapuvut viime vuodelta mahtuu molemmille edelleen, Minealla on yksi sopiva toppahaalari ja takki, yhdet lämpimät hanskatkin löytyy ja kaulurit plus huivit on molempien osalta kunnossa. Niin, ja Nooalla on ne kuomat, kiitos vaan äitille ja iskälle! Takkeja olen jemmannut lapsille useammatkin, mutta Nooalta puuttuu toppahousut kokonaan, Minean edellisvuotiset nilkkamittaiset toppahousut eivät täysin vakuuttaneet ja toisaalta, tyttö tänään ilmoitti muutenkin vihaavansa kaikkia kolmea takkiaan, joten saattaa olla, ettei edes uudet, sopivammat housut pelasta tilannetta. Tänään takkien alle olisi pitänyt pukea uudet merinovillaiset paidat, joten eiköhän Minea kylmän viileästi ilmoittanut, ettei aio edes sovittaa hankkimaani rumaa ja kutittavaa paitaa. Se siis siitäkin, ihan niin kuin niistä paksummista housuistakin, joita koitin varovasti ehdottaa leggareiden tilalle. Jos jotain olen tullut oppineeksi, niin sen, että on fiksuinta huomaamatta vaihtaa puheenaihetta, silloin kun vaatekeskustelut Minean kanssa alkaa kärjistyä siihen pisteeseen, että seuraavana vuorossa on huutoitkukiukuttelut – sekä äitin että tytön toimesta. Uudella zen-asenteellani koitan ajatella, että on ihan ok pukea pelkkä mekko ja sukkikset villahaalarin alle tai jättää huivit kokonaan laittamatta, jos tyttö itse vakuuttaa pysyvänsä lämpimänä.

Isoimman ongelman tällä hetkellä tuntuu aiheuttavan Nooan haalari. Yleensä ostan suurimman osan talvivaatteista jo edellisen kevään alennusmyynneistä, mutta tänä vuonna kokoarvio oli mennyt sen verran pieleen, että jouduin samantien etsimään Nooalle kokoa isomman tilalle. Tuplakokokojen takia uusikin haalari on kuitenkin väärän kokoinen, sillä selän mitta on juuri sopiva, mutta lahkeisiin jää metreittäin liikaa pituutta. En millään haluaisi lähteä taas etsimään Nooalle uutta haalaria, mutta enpä tiedä, onko liian isossakaan haalarissa kovin näppärä liikkua. Ratkaisu voisi olla sekin, että Nooa käyttää takki+housut -yhdistelmää siihen saakka kunnes haalari sopii joskus kevättalvella, mutta hankaloittaako se pukemista päiväkodissa? Äh, voisiko joku vain tiputtaa meidän postiluukusta yhden haalarin (ja hanskat, kengät, pipot, kypärämyssyt…), niin hoitoon lähtemisestä tulisi jälleen edes astetta helpompaa? Tai voisitteko vaan vinkata mistä löytäisin kivan haalarin suht järkevään hintaan, ja vielä mielellään aika lailla nyt heti?!

Miten teillä, oletteko varautuneet talveen fiksummin vai löytyykö tästä universumista muita yhtä toheloita kuin meikäläinen?