Lyhyempi hiusmalli

30 marraskuun, 2016

En voi uskoa tätä todeksi, mutta tulin eilen uudelleen kipeäksi! En tiedä, oliko syynä viikonlopun käynti raksalla, jossa hiomapölyn määrä oli valtava, mutta koko toinen puoli naamastani on lähestulkoon käyttökelvoton kovan poskiontelokivun takia. Harvemmin tulee itse käytyä lääkärissä, mutta tänään olisin mennyt, kun kipu ei ole hellittänyt yhtään – ennemminkin vain pahentunut ja levinnyt silmään saakka. Sain kuitenkin jälleen pettyä julkiseen terveydenhuoltoon, ihan niin kuin aiemmin olen pettynyt yrittäessäni saada lapsille lääkäriaikoja, sillä vastaukseksi sain pelkkää ei oota. Taudin tulisi kuulema jatkua vähintään kaksi viikkoa, jotta saisin lääkärille ajan, ja ohjeistukseksi annettiin parannella särkylääkkeillä kotona. Kieltämättä alan ihmetellä, mitä on se Suomen niin toimiva julkinen terveydenhuolto vai onko se saatavilla vain riskiryhmiin kuuluville?

Näissä kuvissa olo oli huomattavasti pirteämpi kuin tänään, ja sitä jaksoi jopa hymyillä kameralle. Pitkän parturointitauon jälkeen sain joku aika sitten jälleen takaisin otsiksen ja tuon ihanan tummemman värin. Hiusvärit pysyvät mulla jostain syystä todella huonosti, ja jo parissa viikossa punertavan oranssi sävy puskee tumman alta näkyviin, mikä on kieltämättä melko raivostuttavaa. Pitäisi ehkä aktivoitua käyttämään hiusmaskeja silloin tällöin pesujen yhteydessä vai auttaisivatkohan ne? Joka tapauksessa, viihdyn niin hyvin nykyään tässä tummassa, aavistuksen lyhyemmässä hiusmallissa, koska olen jopa huomannut pitäväni hiuksia auki edes joskus. Mietin juuri, että on hassua kuinka iän karttuessa ihmisillä usein hiukset lyhenevät, joten onko tämä itsellänikin merkki keski-ikäistymisestä?!

Keski-ikään saattaa täällä olla vielä matkaa, mutta viime aikoina olen huomannut, kuinka rypyt on silmien ympärillä lisääntyneet ja silmäpussit – niistä on turha edes sanoa mitään tällä nukkumisen määrällä! Tapanani ei ole tehdä uuden vuoden lupauksia, mutta tänä vuonna taidan tehdä poikkeuksen, ja lupaan huolehtia paremmin itsestäni. Heti alkuvuodesta aion keskittyä talon asioihin ja pidän kuvaamisesta lomaa lähes kokonaan tammi- ja helmikuussa, lapset saavat olla tunnin pidempiä päiviä hoidossa, jotta ehdin tehdä työasiani päiväaikaan ja koitan jatkossa mennä aikaisemmin nukkumaan. Olisi mahtavaa myös saada lenkkeily jälleen osaksi arkea, ja se mitä eniten odotan on läsnäolo arjessa. Ylikuormittuneena tuntuu olevan mahdoton keskittyä kunnolla mihinkään, ja yöunistakin tulee katkonaisemmat kun mietin töiden aikatauluja ja deadlinet painaa päälle. Viikonloppuisin tuntuu väärältä seisoa lasten kanssa puistossa, kun samaan aikaan tietää kotona odottavan työmäärän olevan ylitsepääsemätön. Ja sitten taas toisaalta, tuntuu pahalta tehdä töitä viikonloppuisin kun sen ajan tulisi olla kokonaan lapsia varten. Teit niin tai näin, mikään vaihtoehto ei ole riittävän hyvä.

Sitähän sanotaan, että lupaukset on tehty rikottaviksi, mutta jospa tällä kertaa saisin otettua edes pieniä askelia kohti oikeaa suuntaa. Onko teillä tapana tehdä uuden vuoden lupauksia, ja mitä aiotte luvata tänä vuonna?

Flunssan karkotusta

27 marraskuun, 2016

Olihan se varmasti arvattavissa, että vielä se lasten flunssa tarttuu muhun ja Nikoonkin. Nooan kuume jatkui nelisen päivää, ja käynti Terveystalolla näytti keuhkoputkentulehdusta, joten eipä olisi tainneet lapsetkaan olla tällä viikolla hoitokuntoisia edes loppuviikosta. Niinpä mä sairastelin eilisen päivän ”rennosti” lasten kanssa kotona, Nikon tehdessä yhdeksäntuntisen työpäivän buranan voimalla. Nikon poissaolo töistä olisi tarkoittanut viikonloppuna töihin menoa tai järkyttävää määrää ylitöitä ensi viikolla, joten Niko halusi ennemmin tehdä normipäivän perjantaina, kipeästä olosta huolimatta. Nyt voi vain todeta, että onneksi on viikonloppu niin ehdimme toivottavasti koko porukka tervehtyä kunnolla ensi viikoksi.

Monilla tuntuu olevan omat konstinsa flunssan karkoittamiseen, kuten inkiväärit, tehojuomat tai valkosipuli, mutta mä olen aina ollut vähän huono pitämään huolta itsestäni. Flunssan iskiessä mulla parhaiten yleensä toimii se kun jatkan tavallista arkea pienestä huonosta olosta huolimatta, sillä heti jos pysähdyn lepäämään, iskee tauti monesti entistä pahemmin päälle. Tiedän, ei kovin hyvä keino painaa pää kolmantena jalkana, jos kroppa antaa merkkejä taudista, mutta ihme kyllä se useimmiten auttaa flunssan torjumisessa. Ehkä se kertoo vain siitä, että sopivalla stressin määrällä kroppa saa jotenkin blokattua taudin ainakin joksikin aikaa, ja saattaahan se olla, että myöhemmin se kostautuu entistä kauemmin kestävällä flunssalla?

Vietettyäni viikon nenäliinojen ja nivea-purkkien keskellä oli tänään ihan kirjaimellisesti t-o-d-e-l-l-a rentouttavaa lähteä kahdestaan Minean kanssa Prismaan. Leikkipaikan sohvilla kahvia hörppiessä ja kännykkää selaillessa sitä taas muisti kuinka helppoa yhden (todella omatoimisen ja reippaan!) lapsen kanssa kaikki onkaan. Matkustaminen, kaupassa käynti, ravintolassa syöminen – yksi, jo vähän vanhempi lapsi menee siinä missä kuka tahansa aikuinenkin. Olen muutenkin irtisanoutunut kauppareissuista yksin molempien lasten kanssa, ja ennemmin tilaan vaikka pizzaa hoitopäivän jälkeen kuin lähden kiertelemään kaupan hyllyjä lapset mukanani. Viime reissulla Nooa heittäytyi vain kolmesti maahan kiukuttelemaan, ja sitä edellisellä jätettiin kaupan myyjä siivoamaan käytävältä lasinsiruja ja tomaattimurskaa.

Sen lisäksi että kiittelen viikonlopun saapumista, totean, että onneksi on hitaat viikonloppuaamut! Silloin meitä on kaksi vanhempaa vastaamassa lasten tarpeisiin, ja itse saattaa jopa juoda aamukahvinsa tai -teensä selaten lehtiä ja inspiroituen vanhoista ja uudemmista sisustusjutuista. <3

Olohuoneen sisustusta

24 marraskuun, 2016

Rakentamisen edetessä huimaa vauhtia kohti tammikuun muuttopäivää on ajatukset alkaneet kääntyä kohti sisustusta ja huonekaluvalintoja. Siis siitäkin huolimatta, että meillä on edelleen keittiö tilaamatta, kylpyhuonekalusteet päättämättä sekä hanat ja suihkut – noh, niiden kanssa emme ole edenneet yhtään mihinkään, koska budjetti ei tunnu riittävän mihinkään mieluisaan ratkaisuun. Nyt kuitenkin koitan olla huonekalujen kanssa ”ajoissa”, jotta meillä olisi muuton aikoihin suunnilleen kaikki valmiina. Joillain sohvilla ja matoilla kun voi käsittääkseni olla helpostikin jopa kahden, kolmen kuukauden toimitusaika.

Erityisen vaikeaa huonekalujen valitsemisesta tekee kaksi asiaa. Budjetti on ehdottomasti se pahin unelmien maanpinnalle palauttaja, sillä sen rajoissa on mentävä, eikä auta vaikka kaupat tarjoaisivat jos millaista osamaksusysteemiä, ilmaisia kun ne huonekalut ei ole edes osamaksulla. Toisaalta voisimme hankkia uusia huonekaluja vähitellen, mutta näillä nykyisillä emme pärjää joka tapauksessa, ja tällä kertaa haluaisin olla järkevä ostaja ja hankkia ajattomia klassikoita, joita mielellään ihastelee vielä useammankin vuoden päästä. En tiedä, onko se edes teoriassa mahdollista kaltaiselleni mielensämuuttajalle, mutta koitan ainakin uskoa pystyväni luomaan katseenkestävän, ajattoman sisustuksen.

Toinen päätöstentekoa hankaloittava asia on se, etten omista niin pettämätöntä sisustussilmää, että osaisin tehdä takuuvarmoja valintoja näkemättä niitä livenä. En osaa nähdä kokonaisuutta sillä tavalla kuin taitavat sisustussuunnittelijat, vaan ennemminkin ihastun yksityiskohtiin ja yksittäisiin huonekaluihin ilman että näen kokonaisuutta mielessäni. Tuntuu hirvittävältä ajatukselta tilata mattoa ennen kuin sitä pääsee sovittelemaan itse tilassa tai että hankkisin valaisimet kaikkiin huoneisiin tietämättä, miten huonekalut tulevat lopulta sijoittumaan. Tähän olen ajatellut avuksi suunnittelijaa, mutta saa nähdä, miten meillä budjetti tulee kestämään sitäkään. Sen ainakin olen tässä matkan varrella oppinut, että panostaminen johonkin yksityiskohtaan tarkoittaa aina pihistämistä jossakin toisessa.

Ensimmäisenä askeleena kohti valmiimpaa sisustusta päätin luoda teille (ja itselleni!) viikottaiset huonekollaasit, joissa esittelen alustavia suunnitelmiani yksi huone kerrallaan. Koska tiedän teidän joukossa olevan hyvällä maulla varustettuja naisia, niin kuulisin mielipiteitänne ja ideoitanne enemmän kuin mielelläni. Olohuone on varmasti yksi tärkeimmistä tiloista, joten aloitetaan siitä ja näistä kahdesta upeasta sohvakaunottaresta! Vaihtoehtoina olen pyöritellyt Adean Bon-sohvaa sekä HT collectionin Comoa. Mikä seuraavista kollaaseista miellyttää silmääsi eniten?

Lattiamateriaalina meille tulee harmaa mikrosementti, keittiö on valkoinen ja seinäpinnat lähes kaikki kirkkaanvalkoisia, mutta yläkerran vanerikatto tuo tilaan hieman lämpöä. Liian mustavalkoista sisustusta en toivo, vaan mustaa ja valkoista höystettynä harmaalla, puulla ja ehkä jopa lämpimän nahan sävyillä.

Näiden kahden sohvan lisäksi olen pahemman kerran ihastunut Adean Plateau-marmoripöytään, joka löytyi myös talo Koskelan olohuoneesta Asuntomessuilta.

Viimeinen kollaasi on selkeästi lämpimin sävyiltään, mikä aavistuksen itseäni mietityttää – onko yleisilme jo liian pehmeä? Lundian classic-kaappiin saa halutessaan valita mieleisensä väriset ovet, joten tuomalla niihin grafiitinharmaata voisi fiilistä aavistuksen kylmentää, ja toisaalta samaan tilaan tulee myös mustat pinnakaideportaat.

previous 1 … 110 111 112 113 114 115 116 … 395 next