First things first

14 joulukuun, 2016

Kävin tänään illalla pikaisesti raksalla palaverissa, ja nyt on pakko sanoa että malttamattomuus muuttopäivää odotellessa alkaa olla aika valtava! Ensimmäiset laatat oli jo yläkerrassa kylpyhuoneen seinällä, ja yhdessä pohdiskelimme muiden tilojen lattian sävyä ja lattian asennuksen aikatauluja. Hassua, mutta samaan aikaan odotan jo muuttoa kuin kuuta nousevaa ja silti en vieläkään voi millään uskoa, että tässä ihan oikeasti rakennetaan meille tätä taloa. Tiedättekö, kaikki on vähän liian hyvää ollakseen totta.

Muuttopäivän lähestyessä on ollut jo vähän pakkokin alkaa pohtimaan päätöksiä huonekalujen suhteen, jotta tammi-helmikuun vaihteessa meillä olisi asuttavassa kunnossa oleva koti. Luulen, että sohva on saatu päätettyä (siitä lisää myöhemmin!), mutta kaikki muu on melko auki vielä. Keittiön pöydän toimittajaa pitäisi selvitellä, lastenhuoneisiin täytyisi suunnitella vanerikalusteita, keittiön kodinkoneet ja kylpyhuoneiden altaat on päättämättä eikä kumpaankaan vaatehuoneeseen ole vielä minkäänlaisia suunnitelmia. Monet pienemmät päätökset kuten matot ja valaisimet tehdään vasta muuton aikoihin, niin että tavaroita pääsee testailemaan paikan päällä ja yhdessä isojen huonekalujen kanssa. Tässä vaiheessa rakentamista sitä ihan yllättäen huomaa, kuinka monta päätettävää asiaa on vielä edessäpäin, vaikka joku aika sitten kuvittelin lähes kaiken olevan jo selvää talon osalta. Huono juttu siinä mielessä, että nyt kun budjetti alkaa näyttää lähes huolestuttavasti loppuun käytetyltä, päätetään niitä kalusteita ja yksityiskohtia, jotka kaikki jäävät talossa näkyviin ja ovat siksi äärettömän tärkeitä valintoja. Koskaan aiemmin en ole lotonnut, mutta jospa sitä tänä jouluna ostaisi muutaman raaputusarvan, hahha.

Joku voisi ehkä sanoa, että nyt kannattaa keskittyä olennaisimpaan ja ajatella suuria linjoja, mutta mitä tekee tämä rouva, jolle suuret päätökset on usein lähes mahdottomia, mutta pienemmät sitäkin helpompia? Olen selaillut viimeisen parin viikon ajan nettiä etsien inspiraatiota ja ideoita huonekaluvalintoihin, ja samalla olen huomannut tilailevani kaikenlaista pientä ”sälää”, jota ilmankin tulisi toimeen, mutta jotka ihanan helpolla tavalla konkretisoivat koko projektin lähestyvää loppua ja talon valmistumista. Juuri nyt tuntuu siltä, että muutaman oviongelman, kodinkoneiden tilaamisen ja lattian tekemisen jälkeen (pikkujuttuja eikö!) ollaan siinä mielessä voiton puolella, että voin jo huoletta alkaa vähitellen pakkaamaan nykyisen kodin tavaroita ja samalla inventoida ylimääräistä pois. Ehkä selviän jopa tästä joulusta ilman sitä täydellistä joulutunnelmaa, kun tiedän mitä seuraavat kuukaudet tuo tullessaan!

Mistä joulun tunnelmaa?

11 joulukuun, 2016

Parisen viikkoa sitten Minea täysin yllättäen totesi, että ”äiti, meillä ei ole täällä joulua ollenkaan”. Samaan hengenvetoon tyttö marssi olohuoneen kaapille ja alkoi lastata keittiön pöydälle kynttilöitä, vanerikuusen, edellisenä päivänä kauppareissulla ostetun hyasintin ja hoidossa askartelemansa enkelin. Jotain oli kuulema tehtävä, että meilläkin edes vähän näyttäisi joululta.

Minea oli ihan oikeassa sanoessaan, ettei tänä vuonna kotona tunnu joululta. Ei tunnu ei, ei kotona eikä muutenkaan, kun tämä joulu eletään välivaihetta, jolloin joulukoristeet saa jäädä varaston pahvilaatikoihin ja kuusi kauppaan. Suunnitelmissa on muutenkin viettää aattoa sukulaisten joulupöydässä, joten leivottuakaan ei tule ja niin jää pois myös ne ihanat viikonloppupäivät, jolloin leivotaan yhdessä Minean kanssa herkkuja pakkaseen, juodaan glögiä ja samalla luodaan tunnelmaa kuuntelemalla jouluradiota. Jouluihmisenä olen huomannut, että jopa aattoakin tärkeämpää on aika ennen joulua ja ne rentouttavat jouluvalmistelut kuten laatikoiden tekeminen tai erilaisten koristeiden askarteleminen. Ehkä juuri siksi joulu ei tänä vuonna tunnu tulevan ollenkaan, kun kaikki se joulukuun kestävä hössöttäminen jää pois. Hassua muuten, että se mikä useimmille tarkoittaa joulustressiä, on itselleni juuri se kaikkein tärkein tunnelmanluoja ja ehdottomasti kaiken vaivan arvoista.

Maanantaina kävimme Kertun luona etsimässä kadotettua joulutunnelmaa, ihanaa että ystävillä pääsee fiilistelemään joulukoristeita ja kynttilänvaloa. Meidän pienet isot pojat olivat jopa leikkivinään toistensa kanssa ja me äitit vieressä huokailimme sitä, miten haikeaa ja samaan aikaan ihanaa on huomata ajan menevän vauhdilla eteenpäin. Viime vuonna joulukin elettiin lähinnä Minean ilon ja onnen kautta, mutta nyt Nooakin on jo siinä iässä, että ymmärtää niin paljon enemmän. Taisin vuosi sitten sanoa samaa, mutta silläkin uhalla että toistan itseäni, totean joulun olevan nykyään itsellenikin jopa aikaisempaa tärkeämpi kun mukana juhlimassa on kaksi maailman tärkeintä, Minea ja Nooa. Jos lasten saaminen muuttaa arkea, niin kyllä se on myös muuttanut ajatukseni juhlankin suhteen eikä joulukaan olisi itselleni enää mitään ilman lapsia.

Kahden viikon päästä joulu varmasti tulee, mutta mietin vain, osaanko silloin nauttia kun nyt ainakin tuntuu enemmänkin siltä, että voisin pikakelata elämämme ensi vuoden jouluun ja siihen, kun jälleen voimme jatkaa omassa kodissa omien jouluperinteiden luomista. Lupasin Minealle (tai ehkä enemmän itselleni) että ensi vuonna joulu aloitetaan jo lokakuussa, ja valojen ja koristeiden määrä tulee olemaan lähemmäs ylitsepursuavaa jenkkityyliä kuin muuten rakastamaani minimalismia. Jossain on otettava kiinni tämän vuoden menetetty joulu, joten jospa ensi vuonna sitten tekisi kaiken liioitellusti, vähintäänkin tuplana?

Keittiö, eteinen ja kodari

4 joulukuun, 2016

Raksalla hommat on edenneet niin vauhdilla, että meidän oli jo pakostakin päätettävä kiintokalusteiden toimittaja ja saatava tilaus jätettyä. Joulunpyhät sekoittaa projektin edistymistä siinä mielessä, että silloin lähes koko Suomi hiljenee hetkeksi eikä mikään tavara liiku, puhumattakaan siitä että tehtailla olisi ketään valmistamassa yhtään mitään. Taisimme nytkin myöhästyä toimituksessa parilla viikolla suunnitellusta, mutta eiköhän se talo ehdi silti tammikuun loppuun mennessä valmistua. Olemme varanneet muutolle joka tapauksessa muutaman viikon, koska emme missään nimessä halua ottaa siitä itsellemme ylimääräistä stressiä muuttamalla kauheassa kiireessä ellei ole ihan pakko.

Keittiön, eteisen ja kodinhoitohuoneen kalusteet tulevat nyt kaikki Domukselta, johon lopulta päädyimme siksi, että kaappimalli oli meille paras ja hintakin oli kovin kilpailukykyinen. Kriteereinä oli täysin mattavalkoinen vediketön ovi, mutta emme halunneet maalattua vaan pinnoitetun oven. Monilla valmistajilla olisi ollut valittavissa vediketöntä ovea, joka avataan oven omasta urasta, mutta siitäkin olen kuullut jonkun verran huonoja kokemuksia (herkkä menemään rikki ja ura likaantuu helposti), joten hylkäsimme sen vaihtoehdon heti alkumetreillä. Minulle oli myös tärkeää, että kaapinovet olisivat mahdollisimman terävillä reunaviisteillä, ja värin tulisi olla puhtaanvalkoinen kuten seiniemme maalikin on. Kvik olisi muuten voinut olla meidän ratkaisumme, mutta se kaatui lopulta juuri siihen, että puhtain valkoinen heidän valikoimassaan oli melko kermaisen vaalea.

Keittiöstä tuli hyvin simppeli ja kokovalkoinen, vaikka moneen kertaan kyllä pyörittelimme mielessämme kokomustaakin keittiötä. Ovet avautuu rungon metallilistoista, niemekkeen tällä puolella olevat ovet on pomppusaranoilla. Kylmäkoneet ja astianpesukone tulee integroituna, liesituuletin on kattoon upotettava malli ja vesipiste on ikkunan edessä. Kulmat oli erityisen hankala ratkaista, mutta päädyimme ottamaan niihin molempiin kulmakaapit ulosvedettävillä tasoilla, ja keittiöseinän oikeanpuoleinen kaappi on yläosastaan aamiaiskaappia. Koska meidän yläkerrassa katto on vaneria, ja puunsävyä tulee näkymään jonkun verran muuallakin, niin aamiaiskaapin sisus on muusta keittiöstä poiketen puunvärinen. Tasoja emme ole vielä tilanneet, joten niitä harkitaan vielä, mutta sen taisimme jo päättää ettei budjetti enää riitä kivitasoihin.

Kodinhoitohuone tulee samalla mattaovella kuin keittiökin, mutta vetimillä ja tekniset koneet piilotettuna liukuovien taakse. Meillä ei ole erikseen teknistä tilaa, vaan noiden parimetristen ovien taakse on piilotettu kaikki tarvittavat laitteet, kuten ilmanlämpöpuppu ja keskuspölynimuri. Alunperin olin ajatellut täyttäväni koko seinän liukuovilla niin että niiden taakse olisi jäänyt myös vesipiste ja pesukoneet, mutta teknisten laitteiden takia ovien syvyys on normaalia isompi, ja kovin massiivinen liukuovikokonaisuus olisi peittänyt vasemmalla olevan ikkunan ja vienyt kaiken valon kodinhoitohuoneestamme.

Eteisestä tuli hyvin simppeli, kolme kaappia huomaamattomilla valkoisilla vetimillä. Kahden kaapin sisällä on tankoja takeille ja yhdessä kaapissa vielä koreja, joihin saa pipoja ja huiveja. Eteiseen emme enää tässä uudessa kodissa halunneet peilejä tai liukuovikomeroa ollenkaan, vaan ajattelimme että kokonaisuus voisi olla selkeämpi näin. Eniten on koko rakentamisen aikana harmittanut se, ettei suunniteltu meille arkieteistä, jolloin sisääntulon luona ei olisi kaappeja ollenkaan. Yritimme vielä jälkikäteen ratkaista tätä ongelmaa, mutta lopulta lattiakaivot ratkaisivat asian niin, ettemme enää voineet tehdä muutoksia.

Mutta miltäs tilat näyttää? Tuleeko teille mieleen jotain, mitä olisi ehdottomasti kannattanut huomioida tai mikä teillä on toiminut erityisen hyvin?

previous 1 … 109 110 111 112 113 114 115 … 395 next