Aikaa kahdestaan

7 marraskuun, 2016

Niin, mitä se oikein edes on? Perhehetket, viikonloppusuunnitelmat lasten kanssa ja äititreffit lapsiporukalla on viime aikoina (vuosina!) tulleet aika paljon tutummiksi kuin miehen kanssa kaksin vietetyt romanttiset illat, tai ylipäätään kahdenkeskinen aika kotona ilman lapsia. Taidan olla sitä äitityyppiä, joka ei osaa vaatia aikaa itselleen, vaikka samaan aikaan voi arjessa pää räjähdellä ja hermoja kiristää, koska kaikki aika tuntuu menevän lasten kanssa paikasta toiseen juostessa tai ihan vaan kotona ollessa ja kotitöitä tehdessä. Ihan lähipiirissänikin on niitä äitejä, jotka harrastavat säännöllisesti, tekevät asioita oman hyvinvointinsa eteen ja mikä melkein yhtä suosittua, on niitä aviopareja, jotka järjestävät lapsille hoitopaikan mummolasta, jotta itse pääsisivät syömään, elokuviin tai viikonloppuna bändin keikalle. Yleensä niinä kertoina kun meidän lapset on olleet hoidossa, on meillä ollut ystävän häät tai muut juhlat, joissa lapset eivät ole iltaan saakka olleet mukana. En tiedä, missä mättää, ehkä siinä, että olen tainnut kehittää itselleni ajatusmallin, jonka mukaan sallin itseni viedä lapseni hoitoon vain jos kalenteri näyttää jotain ”pakollista” ennaltasovittua menoa. Se, että lapset olisivat hoidossa parisuhdeajan takia, kuulostaa enemmän kerran vuodessa -jutulta kuin joltain, jonka voisin ottaa tavaksi. Saattaa olla, että kuvittelen hoitoviikonloppujen olevan rajallinen määrä päiviä vuodessa, ja ne päivät jolloin tätä mahdollisuutta haluaa käyttää, on säästettävä niihin ybertärkeisiin menoihin, jolloin hoitopaikalle on ihan todellista tarvetta. Saattaa kuulostaa periaatteessa ihan järkevältäkin, paitsi kun tosiasiassa meidän lapsille olisi hoitopaikka tarjolla vaikka ympäri vuoden.

On niitä poikkeuksiakin tähän sääntöön, sillä viime viikonloppu oli siitä erikoinen, että kahdenkeskistä aikaa oli tarjolla niin Nikon kuin Mineankin kanssa. Olin sopinut lasten hoidosta vanhempieni kanssa, jotta pääsisimme ekaa kertaa molemmat Nikon kanssa raksalle lauantaina. Tietynlaista laatuaikaa ja parisuhteeseen panostamista sekin, että yhteistyöllä hioimme ja lakkasimme kymmenen vanerilevyä valmiiksi odottelemaan tämänviikkoista asennusta – ja minä kun kuvittelin, etten tässä taloprojektissa pääsisi tekemään mitään muuta kuin lastenhoitoa. Ehkä olisimme voineet käyttää päivän tehokkaamminkin, mutta raksapäivä oli poikkeuksellinen verrattuna normaalitilanteeseen, jossa sovimme päivän aikana whattsappissa talolla tapahtuvista asioista ja muista viikon juoksevista aikatauluista, sekä huikkaamme toisillemme oviaukossa moikat ennen töihinlähtöä. Tätä se talon rakentaminen taitaa monilla muillakin jonkin aikaa olla, jostain on tingittävä, jotta johonkin muuhun voi panostaa.

Samaan viikonloppuun mahtui myös Minean kanssa vietettyä laatuaikaa leffateatterissa Tatun ja Patun toilailuja seuratessa. Ehdottelin Minealle Tatua ja Patua jo aiemmin, mutta silloin elokuva ei saanut juurikaan kannatusta, mutta lopulta kun Laura ehdotti yhdessä elokuviin menemistä, vei kaverin seura voiton, ja Mineakin kiinnostui ajatuksesta. Tatun ja Patun seikkailuja pitkin Helsingin katuja seuraili loppujen lopuksi sen verran mielellään, että elokuva sai kehut koko porukalta, niin myös Minealta, ja tänään käytiin kirjastosta vielä lainaamassa yksi Tatu ja Patu -kirjakin iltalukemiseksi. Suurin osa elokuvan vitseistä taisi kuitenkin enemmän naurattaa mua kuin Mineaa, koska ihan kaikki viittaukset joulun perinteisiin tai muuten vain elämän realiteetteihin ei auenneet Minealle. Minean mielestä kuulosti ihan järkevältä paistaa hyasintteja uunissa ja ripustaa kranssi kaulaan, puhumattakaan siitä etteikö Helsingin slangilla voisi kaveria moikata huikkaamalla tsufet yläfemman kanssa. Nykyään se ehkä tuntuukin olevan enemmän poikkeus kuin sääntö, että lastenelokuviin ujutetaan huumoria kaikenikäisille, vai oonko mä vaan nähnyt pelkkiä angry birdsejä ja risto räppääjiä viime aikoina? Joko te muuten olette käyneet leffassa katsomassa Tatua ja Patua, mitä tykkäsitte? Mainoksissa näytti vilahtavan muutama muukin kiva jouluaiheinen lastenelokuva, joten meillä on tiedossa ainakin vielä yksi leffareissu ennen joulua.

NOSHin syksy (sis arvonnan!)

3 marraskuun, 2016

Syyslomaviikolle halusin keksiä mahdollisimman paljon kivaa tekemistä, kaikkea sellaista mikä olisi mieluisaa niin lapsille kuin mullekin. Niinpä oli se Tampereen reissu ja teatterissa käynti, Hoplop muutaman ihanan ystävän ja heidän lastensa kanssa (okei, tämä ei ehkä ollut itselle mikään THE rentouttaja, ainakaan poislähdön hetkellä..) sekä keskiviikkoiltana meillä NOSH vaatekutsut, nekin erityisen hyvässä ystävien seurassa. Saatoin ehkä vähän naurahtaa sille, kuinka vielä kuukausi sitten kiittelin ettei tässä asunnossa tarvitse järjestää lasten synttäreitä tai mitään muitakaan sen isompia järjestelyitä vaativia kahvitteluja, mutta sitten kuitenkin päädyn pitämään vaatekutsut! Kuvittelin stressaavani ympäriinsä lojuvista pahvilaatikoista tai siitä, miten me kaikki mahdutaan näihin ahtaisiin neliöihin, mutta todellisuudessa nämä viimeviikkoiset kutsut olivat varmasti yhdet rennoimmista, joita olen järjestänyt, koska olisihab se pitänyt muistaa, että ihmiset ne sen tunnelman tekee, ei kutsujen puitteet tai tarjoamiset.

Lasten ja naisten vaatteita suunnitteleva NOSH julkaisee päämallistonsa aina kahdesti vuodessa, ensin lapsille ja heti perään tulee paljon odotettu naisten mallisto. Itse olen useimmiten koittanut ajoittaa omat kutsuni näihin mallistojen lanseerausviikkoihin, mutta verrattuna muihin kotikutsujen vaatemerkkeihin NOSHilla poikkeuksellisen kivaa on se, että uutuustuotteita tulee ripotellen pitkin kautta eikä yhdilläkään kutsuilla myydä pelkkää ei-oota. Meillä viimeviikkoiset kutsut painottuivat juuri julkaistuun NOSH naisten mallistoon, vaikka toki monet äitit samalla ihastelivat lastenvaatteita ja täydensivät talven vaatevarastoja esim tällä graafisen suloisella Kivat-yhteistyöhaalarilla. Luottoesittelijäni aurinkoisen ihana Reetta kertoi kutsuilla lyhyesti ensin lastenmallistosta, jonka jälkeen meille esiteltiin tyylikäs, kauniin ajaton naisten syksy/talvimallisto. Mukana oli paljon hempeää roosaa, mustaa ja harmaata, mutta myös ihanan syksyisiä sävyjä mokkaa ja toffeeta. Kankaiden laatuun ja viimeisteltyyn työnjälkeen on NOSHilla voinut aina luottaa, niin myös totesimme tälläkin kertaa hypistellessämme pehmeää luomupuuvillaa, napakan tuntuista joustotrikoota tai hieman paksumpaa ribbiä. Omaksi suosikikseni taisi tänä syksynä nousta juurikin tuo miellyttävä ribneulos, jota huomasin lisääväni ostoskoriini useammassa eri värissä.

Suosikeista puheenollen tämän kauden NOSH naisten mallistosta eniten huokailuja tuntui aiheuttavan muutama omallekin suosikkilistalleni kuuluva vaate. Alla olevissa sovituskuvissa Miian päällä on hempeä puuteriroosa MOTO collegejakku, jota on myyty varmasti vähintään joka toisilla kutsuilla, eikä ihme että kaikkein pienimmät koot on jo ehtineet loppua. Sovittelin jakkua itsekin ja haaveilin yhdistäväni sen mustaan paitaan ja midi-mittaiseen vekkihameeseen. MOTO jakku, ihan niin kuin raidallinen LINDA collegehuivikin, on juuri niitä vaatekappaleita, jotka yhdistyy asuun kuin asuun, ja joista helposti tulee vaatekaapin uusia luottovaatteita joka tilanteeseen. Hameen ja korkkareiden kanssa MOTO jakusta saa siistin juhlakelpoisen asun, mutta valkoisten tennareiden ja farkkujen kanssa se menisi keväällä vaikka puistonlaidallakin istuessa.

Mun ribbi-ihastukseni sai mut tilailemaan raitaa vaatekaappiini useammankin vaatteen verran, yhtenä niistä tämä ANNA poolopusero. Sekä musta-muskotti että musta-vanilja ANNA pusero sattuivat vieläpä kuulumaan VIP-tuotteisiin, mikä tarkoittaa sitä, että emäntä (ilman ostorajaa) tai kutsuvieras, joka tilaa yli 100€:lla saa tilata itselleen VIP-tuotteen 15€ ovh-hintaa edullisemmin. Kutsuemäntää muistetaan NOSH vaatekutsuilla siis muillakin eduilla kuin vain alennuksella, jonka saat kutsujen myynnin tai vierasmäärän mukaan. Kumma juttu muuten, miten kovasti ihastuin juurikin tähän muskotti-musta ribbipaitaan, vaikka yleensä käytän vain perusvärejä mustaa, valkoista ja harmaata. Jotenkin syksy, oranssit lehdet ja luonnon tummemman vihreät sävyt saivat kaipaamaan itsellenikin jotain muuta kuin sitä jo tutuksi käynyttä väriskaalaa. Mitäs sanotte, eikö olekin ihan kivaa vaihtelua?

Teille, joille suomalainen NOSH on merkkinä uusi, voin kertoa, että meillä näitä laadukkaita, eettisiä vaatteita on käytetty jo kohta neljän vuoden ajan! Korkealaatuisissa tuotteissa käytetään sertifioitua luomupuuvillaa ja vaatteilla öko tex -sertifiointi, jonka ansiosta kuluttaja voi luottaa tuotteiden olevan turvallisia ja myös ekologisia. NOSH haluaa tarjota kolmelle teistäkin mahdollisuuden päästä testaamaan näitä tyylikkäitä ja niin mukavia naisten- ja lastenvaatteita, ja saan arpoa kolme 30€:n arvoista lahjakorttia. Kommentoi tähän postaukseen syksyn NOSH suosikkisi viimeistään tiistaina 8.11. ja olet mukana arvonnassa. Suosittelen kaikkia jyväskyläläisiä myös seuraamaan facebookissa Reetan NOSH-ystävät ryhmää, johon Reetta aina lisäilee paljon sovituskuvia ja muuta pientä kivaa extraa. Kaikki Suomen NOSH edustajat löydät tästä linkistä.

Kuinka kävi hiuksille? (sis arvonnan!)

31 lokakuun, 2016

Postaus toteutettu yhteistyössä New Nordicin kanssa

Muistatte ehkä vielä tämän postauksen, jossa kerroin, kuinka epätoivoisessa jamassa hiukseni ja ripseni vielä kesän lopussa olivat? Ripset ohenivat pidennyksistä, ja kun pidennykset lähtivät, jäi jäljelle ohuen hennot ripset, joita en tunnistanut omikseni pitkään aikaan. Tiesin kyllä, että tilanne normalisoituisi ajan myötä, ja ripset kasvaisivat takaisin yhtä tuuheina kuin ovat joskus olleet, mutta se mille en uskonut olevan juuri mitään tehtävissä, on hiukset, jotka armottomasti ovat iän karttuessa ohentuneet ja muuttuneet lähes säälittävän hennoiksi ja helposti katkeileviksi. Ikä on varmaankin pahin kaikista, mutta tuskin monen vuoden blondaaminen, imettäminen tai jatkuva hiusten ponnarilla pitäminen ovat nekään kovin hyvää tehneet hiusten elinvoimaisuudelle. Jo valmiiksi hentoihin hiuksiin en uskaltaisi ottaa hiustenpidennyksiä vaikka ne kuinka hyvältä näyttäisivätkin, koska ajattelen niiden olevan liian raskaat ohuiden hiusten kannateltaviksi. Muutaman kerran olen pidennyksiä kokeillut ja ihanathan ne olisivat, mutta entä sitten jos vuosien kuluttua niistä haluaakin päästä eroon? Mitä omista hiuksista enää silloin olisi jäljellä?

Ratkaisua hiusongelmiini lähdin tällä kertaa etsimään ravintolisien puolelta, ja sain testiini noin kolme kuukautta sitten luontaistuote Hair Volumen. Lähdin testaamaan tätä uuden sukupolven ravintolisää avoimin mielin enkä missään vaiheessa odottanut ihmeparantumista, vaikka toivoinkin kuurin jollain tapaa näkyvän hiusten tuuheudessa ja ehkä myös ripsien kasvussa. Toivoin, että vähitellen hiukseni vahvistuisivat ja alkaisivat pikkuhiljaa näyttää enemmän siltä, mitä ne olivat vielä noin kymmenen vuotta sitten kun vielä sain kehuja hiusteni elinvoimaisuudesta ja kiillosta. Epäilin kuitenkin, osaisinko kertoa kovinkaan kummoisia käyttökokemuksia testijakson päätyttyä, koska muutosta on itse kovin vaikea havaita tottumisen vuoksi, ja toisaalta vuodenajatkin voi joskus itselläni vaikuttaa hiusten kuntoon.

Olin ehkä hieman jopa yllättynyt nyt kolmen kuukauden Hair Volumen käytön jälkeen vertaillessani elokuun puolessa välissä otettuja kuvia tähän päivään, sillä ainakin itse huomaan volyymin lisääntyneen, ja tuntuu muutenkin kuin yksittäinen hius olisi saanut lisää paksuutta. Kaikkein selkeintä muutos on siinä, miltä hiukset omaan käteen tuntuvat. Puristeltaessa ja haroessa hiukset ovat vahvemmat, ne laskeutuvat kauniimmin ja mikä ehdottomasti parasta, hiukset sähköistyvät huomattavasti vähemmän kuin ennen Hair Volumen käyttöä! Sähköisyys on mulle aina ollut kiusa, jonka kanssa olen joutunut opetella elämään, koska kuvittelin useiden kokeilujen jälkeen, ettei asialle yksinkertaisesti ole tehtävissä mitään. Vasta nyt alan ymmärtää, että ehkä olenkin etsinyt ratkaisua väärillä keinoilla – avain sähköisyyden poistamiseen kun tuntuukin olevan siinä, että hoitaa hiukset ravitsemalla niitä sisältä päin ja näin ennaltaehkäisee sähköisyyden syntymistä. Ainakaan minun hiuksissani ei ole tuntunut auttavan mitkään ulkoiset hiustenhoitotuotteet, mutta Hair Volume on nyt syksyn viilenevillä keleillä ollut suorastaan pelastus tähän ongelmaan. Vaikka olen oman kolmen kuukauden kuurini syönyt, en taida ihan vielä uskaltaa lopettaa Hair Volumen käyttöä tähän, vaan jatkan ainakin talven yli ja katson miten hiukset reagoi koviin pakkasiin ravintolisän kanssa.

Kun kerroin blogissa aloittavani Hair Volumen käytön, soitti äitini minulle ja sanoi itsekin käyttäneensä tuotetta jo pidemmän aikaa. Äitini hiukset ovat varmasti yhdet paksuimmista, joita olen koskaan nähnyt, ja olen aina kuvitellut niiden pysyvän sellaisina luonnostaan (ja ihmetellyt, miksei hiusgeeni ole periytynyt tänne saakka!) mutta äiti kertoi testanneensa useampaakin erilaista hiustenkasvua tukevaa ravintolisää, ja todenneensa Hair Volumen parhaaksi mitä tulee hiustenlähdön ehkäisemiseen ja kasvun tukemiseen. Hänellä se on auttanut myös vahvistamaan kynsiä, mikä ei kyllä olisi itsellenikään yhtään huono juttu, kun en tässä kiireisessä arjessa niitä ehdi koskaan juurikaan hoitamaankaan.

Jälleen yhdellä teistäkin on mahdollisuus päästä testaamaan tätä New Nordicin Hair Volume -ravintolisää, sillä sain arvottavaksi kolmen kuukauden mittaisen kuurin, jonka aikana hiusten sanotaan saavan elinvoimaisuutta, ja kasvua edistävät ainesosat ehtivät alkaa vaikuttamaan. Jos sinustakin siis tuntuu, että hiukset voisivat olla terveemmät ja vahvemmat ja voisit testata, mitä Hair Volumr voi hiuksissasi saada aikaan, niin kommentoi tähän postaukseen viimeistään tämän viikon torstaina 3.10. Mikäli tuote on sinulle jo ennestään tuttu, niin mielelläni kuulisin teidänkin käyttökokemuksia, joten myös niitä saa käydä jättämässä kommenttiboksin puolelle!

previous 1 … 113 114 115 116 117 118 119 … 395 next