KEVÄÄN PARAS SHOPPAILUKOKEMUS – MYÖS KOLMELLE TEISTÄ!

25 huhtikuun, 2016

Kaupallinen yhteistyö NOSHin kanssa

Mietin jälleen tässä yhtenä päivänä omaa vaatekaappiani katsellessa, että on se ihme ettei omista vaatevarastoista koskaan tunnu löytyvän mitään päälle puettavaa! Vaatteita on ostettu kymmenittäin, varmaan jopa sadoittain, jo vuosien ajan, mutta silti joka aamu on ihan sama asukriisi, puhumattakaan niistä päivistä kun tiedossa on jotain erikoisempaa ohjelmaa, joissa toivoisi näyttävän tavallista edustavammalta. Miksen saa vaatekaapistani toimivaa, vaikka sävymaailmaltaan se on yhteneväinen, ajaton ja hillitty, ja perusvaatteidenhan pitäisi olla aina muodissa? Viime lauantainakin oli turvauduttava omaan luottomekkoon, joka on viime aikoina eksynyt päälle ehkä turhankin usein, mutta kun muuten ei olisi ollut mitään päälle puettavaa.

Päätin, että asialle on tehtävä jotain ja mikäs sen parempi paikka inventoida nykyinen vaatekaappi kuin tuleva muutto. Uuteen asuntoon en aio kantaa yhtäkään vaatekappaletta, omasta tai lasten kaapista, joka ei ole viime aikoina eksynyt kertaakaan päälle! Säästän vain ne kaikkein rakkaimmat ja toimivimmat vaatteet ja ehkä se tärkein juttu, koitan samalla miettiä, mikä niistä vaatteista tekee erityisen toimivia. En aio kokonaan lopettaa vaatteiden ostamista, vaan keskityn ominaisuuksiin, jotka olen todennut hyviksi. Tällaisia on ainakin istuvuus, kestävyys, laatu, materiaalit ja se maaginen tunne, että vaatteessa viihtyy ja tuntee itsensä nätiksi vaikkei sitä sen tarkemmin osaakaan selittää. Tästä eteenpäin siis kuljen kaupassa pitäen mielessäni nämä ominaisuudet ja etsien vaatetta, joka täyttää jokaisen (tai ainakin melkein, hah!) näistä kriteereistä. Ainut ongelma on vain se, että a) kaupungilla tulee pyörittyä ihan liian harvoin ja b) lähes aina lapset on mukana, mikä tarkoittaa sitä, että sovittaminen on pois laskuista.

Reilu viikko sitten löysin itseni ehkä parhaasta mahdollisesta tilanteesta: Nooa oli Nikon kanssa kaupoilla, Minea viihtyi kavereiden kanssa leikkimässä ja itse istuin kotisohvalla kahvia juoden, kakkua syöden ja vaatteita sovitellen. Tiedän, kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, ja niinhän se vähän olikin! Jos voisin, niin ostaisin kaikki vaatteeni kotisohvalta käsin, ja niin yleensä teenkin etenkin kun kyse on lastenvaatteista, mutta harmi vaan että omien vaatteiden kohdalla sovittaminen on suht tärkeä tekijä. Siksipä päätin järjestää toissaperjantaina NOSH vaatekutsut keskittyen vasta julkaistuun naisten vaatemallistoon. Sovin NOSH edustajan Outin kanssa kutsujen ajankohdasta, kutsuin facebookissa joukon hyviä ystäviä paikalle ja leivoin herkullisia mutta helppoja tarjottavia. En stressannut koristeluista, siisteydestä tai tarjottavistakaan sen enempää, vaan luotin siihen että perjantai-iltapäivänä kaikilla olisi sopivan rento meininki ja pieni hengähdys kahvipöydässä tulisi tarpeeseen työviikon jälkeen. Ja niinhän se tuntui monelle tulevankin, sillä vieraita oli jälleen paikalla lähemmäs viisitoista, ja lyhyen ”virallisen” esittelyn jälkeen oli ihana istua rauhassa juttelemassa.

Niille, joille merkki on ihan uusi tuttavuus, voin kertoa että NOSH naistenvaatteet on noin kolmasosaltaan raitaa ja loput pirteitä, raikkaita kuoseja. Tänä keväänä mallisto julkaistaan kahdessa erässä niin että ensimmäinen osa mallistosta on jo nähtävissä täältä ja tilattavissa oman edustajan kautta tai verkkokaupasta. Kaikki NOSH edustajat on listattuna NOSHin sivuilla, heihin voi rohkeasti ottaa yhteyttä mikäli haluaa järjestää omat NOSH vaatekutsut. Tämän viikon keskiviikkona julkaistaan naisten mallistoon uutuuksia, joten tulevat viikot on mitä parhainta aikaa kutsuilla ja hankkia itselleen kevät- ja kesävaatetta. Ja tiedättekö mitä, mä uskon että NOSHin raidat menee mulla juurikin siihen kategoriaan kestävä ja toimiva vaatekaappi, sillä raidat on aina muodissa, NOSHin trikoo ja luomupuuvilla on huippulaatua ja yritys toimii myös vastuullisesti, mikä on aina iso plussa vaatteita valitessa. Vielä kun tähän lisätään suomalaisuus, voisi kuvitella hintojen nousevan pilviin, mutta sanosiin ettei neljä tai viisi kymppiä ole ollenkaan paha hinta mekosta, jota helposti käyttää useamman vuoden.

Koska kutsut pidettiin meillä perjantaina, ja suurin osa vieraista oli jättänyt lapset kotiin, aloitimme rennon illan skoolaamalla kevätfiilikselle – tuolloin kun ilmakin oli vielä sellainen, että oikeasti tuntui jo melkein kesältä. Ihana Henna tuli muutamaa hetkeä ennen kutsujen alkua auttamaan mua tarjoilujen kanssa, teimme Kinuskikissan ohjeella täydellistä tomaatti-mozzarellapiirakkaa, pulled pork ciabattaa ja tonnikala-tuorejuustotäytteisiä rieskakolmioita. Edellisenä päivänä olin leiponut mangojuustokakkua ja sitruunamuffinsseja, ja tarjolla oli myös muutamaa erilaista karkkia. Herkuttelimme pitkän kaavan mukaan ja välillä joku kävi sovittamassa jotain vaatetta, ja muut toimivat mielipideraatina. Todellakin sitä täydellistä shoppailua perheenäideille, jotka muuten juoksisi nopeasti kaupasta toiseen lasten huutaessa rattaissa tylsistymistään.

Mitä sitten itselleni sovittelin ja tilasin? Raidat oli ehdottomasti se mun juttu, ja olisin kolmesta raitamekosta voinut valita kaikki! Sovituskuvassa päälläni on musta raitamekko, joka sopisi mielestäni aika hyvin niin arkeen kuin juhlaankin. Rennomman version mekosta saa yhdistämällä sen ballerinojen tai tennareiden kanssa ja juhlakuntoon sillä pääsee laittamalla korkeammat korot ja näyttävät korut. Itselläni ei ole koskaan ollut tiimalasivartaloa, mutta tässä raitamekossa leikkaukset ja erisuuntaisten raitojen yhdistely antaa aika paljon anteeksi vyötärön seudulla.

Vaikka näillä kutsuilla keskityttiin NOSH naistenvaatteisiin, niin tilasin kuitenkin myös lasten uutuuksista molemmille jotain pientä musta-valkoraidallista. Myöhemmin laitan tänne blogiin vielä nähtäväksi sovituskuvia meidän ostoksista, mutta nyt teilläkin olisi mahdollisuus saada oma rento shoppailuhetki NOSHilla! Kommentoimalla tähän postaukseen oman suosikkisi kevään NOSH vaatteista viimeistään sunnuntaina 1.5. olet mukana kolmen 30€:n arvoisen lahjakortin arvonnassa, jotka voit käyttää NOSH vaatekutsuilla tai verkkokaupassa (yksi lahjakortti per voittaja). Niin, ja kannattaa muuten myös kurkata uudet ihanat NOSH lastentarvikkeet, onko söpömpiä vaunusuojia olemassakaan!

TYTTÖJEN KESKEN

24 huhtikuun, 2016

Äääää, oon vieläkin niin fiiliksissä eilisestä, että tällä ajatuksella jatketaan tulevaan viikkoon! Ajelin aamupäivästä Lahteen hyvän ystäväni polttareihin, joiden ohjelmassa oli mm potkunyrkkeilyä, saunomista, syömistä, escape roomia ja tietenkin vähän tanssimistakin. Pääsin lähtemään kotoa vähän myöhässä, joten itseltäni jäi aamun osuudet väliin, ja olin lopulta niin väsyksissä Lahteen päästyäni, että kävin ihan ekana ottamassa pikatorkut hotellilla. Tuntui tylsältä aloittaa polttarit nukkumalla huoneessa, mutta loppuillasta totesin sen olleen ehdottomasti paras ratkaisu, koska takana oli kolme Nooan kanssa valvottua yötä. Ilman päikkäreitä olisin varmasti sammunut jo alkuillasta, mutta nyt jaksoin jopa niinkin hyvin, että hotellihuoneeseen tuli raahauduttua vasta pilkun jälkeen.

Polttarit oli kokonaisuudessaan aivan mahtavat, ja vaikka aluksi tuntui väsyneenä siltä, että helpompaa olisi vain jäädä kotiin viikonlopuksi, niin jälkikäteen on helppo sanoa, että kyllä tämä oli just sitä, mitä nyt tarvitsinkin. Pieni irtiotto hyvässä seurassa, järjetöntä tanssimista baarissa, paljon naurua, parit liikutuksen kyyneleet ja tänään vielä kaiken päälle parin tunnin mittainen, rauhassa syöty huikea aamupala! Kotimatkalla nauroin itselleni ja sille ajatukselle, että vielä aiemmin tällä viikolla mietin, jaksanko lähteä ja kuinka kalliiksi ilta tuleekaan jos vain käyn nukkumassa hotellilla kun en parempaan pysty. Yeah right, taisin olla yksi porukan energisimmistä loppuyön tanssijoista ja mitä muuta voi odottaakaan parin batterydrinksun ja niiden päikkäreitten jälkeen. Ja arvaatteko mikä koukuttu mut täysin? Escape room eli ”peli”, jossa meidät lukittiin huoneeseen tunniksi ja siinä ajassa piti johtolankojen avulla selvittää avaimen sijainti ja päästä huoneesta ulos. Meidän jengi oli juuri avaamassa viimeistä kassakaappia, jossa avain olisi ollut, kun aika loppui. Kilpailuhenkisenä en todellakaan voi jättää suoritusta siihen, vaan lähiaikoina täytyy kerätä porukka ja lähteä testaamaan Jyväskylän vastaava paikka.

Minea oli mulla Lahdessa mukana ja vietti päivän mun porukoiden kanssa. Siinä hyvissä fiiliksissä ja hyvää musaa kuunnellen (suositukset Reino Nordinin uudelle Puhu vaan -biisille!!!) kotiinpäin ajaessani keksin, että Minean kanssa voisi tehdä kesällä jonkun reissun ihan kaksin. Tulee kuitenkin suht vähän nykyään vietettyä aikaa Minean kanssa kahdestaan, ja vaikka Minealle aina tuleekin kova ikävä Nooa, olisi tyttö varmasti aika innoissaan jos lähdettäisi johonkin kylpylään tai vastaavaan. Kaksin ollessa sitä paremmin aina muistaa, kuinka mahtavia tyyppejä meidän lapset molemmat onkaan myös yksilöinä ja omina itsenään, yleensä ne kun höntsäilee täällä kotona kimpassa. Kertokaahan mulle te joilla on useampi lapsi, onko teillä tapana viettää ns laatuaikaa vain yhden lapsen kanssa ja mitä silloin teette?

AAMUKAHVILLA

23 huhtikuun, 2016

Nooan sairaspäivien aikaan olemme luonnollisesti olleet lähes pelkästään sisällä, mikä on selkeästi näkynyt varsinkin Minean turhautumisena. Iltaa kohden meno sen kuin yltyy ja leikkimisestä tulee enemmänkin säheltämistä kuin tarkoituksellista touhuamista, ja toisaalta myös mun pitäisi olla huomattavasti enemmän keksimässä aktiviteetteja kuin tavallisesti. Ymmärtäähän sen, että isommalle lapselle se on ihan oikeastikin tylsää kun ei ole leikkiseuraa, ja joka kerta kun jonkun leikin aloittaa, se keskeytyy siihen että mun on lähdettävä tekemään jotain Nooan kanssa tai on jo ruoanlaiton aika. Kun peruspäivä on näin superintensiivinen kuin nyt sairaspäivinä, huomaan itse olevani aavistuksen stressaantuneempi ja ärsytysherkempi.

Muutaman ystävän kanssa olen joskus miettinyt sitä, kuinka erilaisia me ihmiset voidaankaan olla sen suhteen, kuinka hyvin kestämme esim melua tai kuinka paljon kaipaamme toisten ihmisten läheisyyttä. Itse olen aina kuulunut siihen porukkaan, joille kova melutaso voi olla stressitekijä ja kainalokkain sohvalla istuminen tai käsikkäin kaupungilla käveleminen ei ole mikään välttämättömyys. En tykkää nukkua liian kiinni toisessa ihmisessä, kaipaan rauhallisia hetkiä, jolloin toisen kanssa voi olla luonnollisesti vaikkei puhuisikaan mitään enkä tarvitse pieniä huomionosoituksia joka välissä muistaakseni, että toinen on tärkeä. Äitinä olen ehkä hieman erilainen kuin ystävänä tai puolisona, halaan ja pussaan jatkuvasti, nappaan lapsia syliin joka välissä ja parasta on vain istua sohvalla ja silittää Mineaa ja Nooaa. Mutta siltikin olen nyt varsinkin tällä viikolla huomannut, kuinka kaipaan niitä pieniä oman tilan hetkiä kuten nyt vaikka se, että saisi käydä rauhassa vessassa tai voisi joskus istua syömään aamupalaa ilman että samalla ramppaat vähintäänkin kymmeneen kertaan keittiössä hakemassa lapsille jotain. Joinain aamuina tekisi mieli kysyä ääneen, onko se todella niin paljon vaadittu, että antaisitte äitin olla kymmenen minuuttia omassa rauhassaan, mutta toisaalta olen roolissani onnellisempi kuin koskaan, joten en koe olevani ”oikeutettu” valittamaan.

Jostain syystä nimenomaan aamupalasta on muodostunut mulle se kynnyskysymys. Muistan elävästi ihan ensimmäisen äitienpäiväni ja sen kuinka ehkä vähän hölmistyneenä mietin, näinkö sen todella kuuluu mennä että syön koko vuoden ”tärkeimmän” aamupalani samalla lasta imettäen. Ehkä olin silloin vielä muutenkin tietämätön siitä, miten vanhemmuuden myötä suurin muutos elämään tulee juurikin arjen ja pyhän sekoittumisessa – lasten kanssa kaikki päivät on jollain tasolla toistensa toisintoja, kun tietystä rytmistä on aina pidettävä kiinni.

Mediassa on puhuttu paljon äitien putoamisesta äitiroolin mustaan kuoppaan ja äitien uhrautuvasta vanhemmuudesta, jossa oma minä unohtuu perhearjen alle, ja olen tätä keskustelua seurannut huvittuneena miettien, että itse olen todellakin hurahtanut äitiyteen ja nautin siitä roolista, mutta se oma tila silloin tällöin – se on se, ehkä ainut asia, jota kaipaan ajalta ennen lapsia. En haluaisi olla joka päivä koko ajan jonkun käytettävissä niin että viisi minuuttiakin on liian paljon vaadittu. Silti samaan aikaan nauran itselleni ja omille turhamaisen pienille vaatimuksilleni, joita en periaatteessa edes kehtaa ääneen sanoa, mutta ehkä se päivän viisi- tai kymmenminuuttinen on mulle se keino pitää oma minuuteni kasassa? On ihanaa olla halutuin tyyppi omille lapsilleen juuri sillä hetkellä, mutta on myös lähes huvittavaa, kuinka sitä voikin ihminen nauttia esim rauhassa siivoamisesta tai myöhäisillan suihkusta, jolloin kukaan ei ole oven takana pyytämässä huomiotasi. Tiedän jo nyt kaipaavani niitäkin hetkiä vielä jonain päivänä, mutta just nyt ymmärrän, miksi jotkut äidit on kateellisia miehilleen työpäivän aikana vietetyistä lounashetkistä. Huomaan sen itsekin, kuinka virkistävää on silloin tällöin lähteä ystävän kanssa kaupungille tai pitkälle lounaalle ilman lapsia, ja pienikin virkistyshetki tuo paljon jaksamista arkeen. Onko teillä koskaan samoja ajatuksia? Tai mikä on se teidän juttu silloin kun kaipaatte omaa aikaa?

previous 1 … 139 140 141 142 143 144 145 … 395 next