Niin kuin eilen jo kerroinkin, löysin itseni jostain ihmeen syystä eilisaamuna seisomasta paikallisen Budget sportin ovelta juuri ovien avautumisen aikaan. Alkuviikosta postiin kolahti mainoslehtinen, jossa ilmoitettiin edullisista Niken lenkkareista – vain 39€ kivoista kengistä, jotka menisi hyvin niin salilla kuin kaupungillakin, vastustamaton tarjous meikäläiselle. Ajattelin, ettei tässä kuitenkaan ole kyse msitään stokkan hulluista päivistä, joten ihan hyvin voisin lähteä lasten kanssa katsastamaan kengät ja samalla napata yhden parin naapurillekin. Nooa kauppakärryihin, Minea viereen kävelemään ja Budget sportin jonon jatkeeksi. Napataan pino kenkiä ja jatketaan pikaisen kauppakäynnin kautta takaisin kotiin, kuinka vaikeaa se nyt voisi olla?
Pari muutakin oli meidän lisäksi päättänyt lähteä heti kympiltä tavoittelemaan niitä samoja nikejä, ja suunnitelmallisesta kokojen ja värien etsimisestä ja valikoimisesta oli paikan päällä turha haaveilla. Vihdoin kun pääsin kärryjeni kanssa edes näköetäisyydelle kenkäpinosta, yli puolet kengistä oli jo mennyt ja aloin paniikissa kahmia kenkiä kärryyni. Alkukantainen selviytymisviettini heräsi, ajattelin että kengät on pakko saada hinnalla millä hyvänsä ja olin melkein valmis rynnimään kyynärpäitä käyttäen päästäkseni kenkien luokse. (Jotkut oli jopa delegoineet kenkien haun miehilleen, kuinka älyttömän fiksua hörppiä itse kotona kahvia ja odotella rennon tyynesti että kenkäboksi tipahtaa syliin!) Pinosin neljä paria kenkiä itselleni ja voitonriemuisena sovittamaan lähtiessäni mietin, että taidan kuitenkin olla ensimmäistä ja viimeistä kertaa samanlaisessa ihmistungoksessa. Lapset kiukkusi kyllästyneinä vieressä, ihmiset odotteli josko joku palauttaisikin sovittamansa lenkkarit ja kassalle päin vilkaistessani huomasin, että tiedossa oli vielä jonottamista lähtiessäkin. Ei riittänyt se, että ensin olit silmät kiiluen juoksennellut ympäri kauppaa, tiuskinut kiireessä ja hermostuksissa lapsille täysin olemattomasta ja siinä samalla ehkä jopa aavistuksen nolannut itsesi, vielä oli selvittävä kaupasta ulos ilman että paineet nousisi niin kovaksi, että lopulta viskaat kaikki kenkäparit raivopäissäsi takaisin pinoon ja marssit suoraa päätä autole. Että miten meni noin niinkuin omasta mielestä vai?
takki: Michael Kors // laukku: H&M // mekko: Mango // kengät: NE Niket
Nythän voi ihan vaan itseltään kysyä, että mitenhän olisi hermo kestänyt Lapsimessuilla, kun kuulemani mukaan Gugguun osasto on ollut kaksi päivää aivan tukossa?! Ja niitä pirun lippiksiähän olisi ollut pakko saada! Mietin myös sitä, että miten nykyään niin monesta jutusta ollaan valmiita kirjaimellisesti taistelemaan (niin livenä kuin netissäkin), koska se on pakko saada. En muista, että kymmenen vuotta sitten ihmiset olisi jonottaneet yhtään mitään muuta kuin ilmaista makkaraa lähimarketin pihassa vai onko se vain oma ostokäyttäytymiseni mikä on muuttunut?
Tästä päivän asusta ei tällä kertaa ole mitään mainitsemisen arvoista sanottavaa, koska kokonaisuus tökkii, ja takkikin on itse asiassa käytetyin puistotakkini eikä mitään päivän asu -matskua. Lähdettiin Minean kanssa katsomaan naapurin tytön voimisteluesitystä enkä saanut muutakaan vedettyä päälleni, mutta lupaan että laitan kevään mittaan vähän inspiroivampiakin asuja teille nähtäväksi. Kunhan ensin keksin edes yhden sellaisen asun vaatekaapistani.
