LAPSILLE PARAS

Miten mulla (ja varmaan aika monella muullakin?!) aina tuntuu normaalista poikkeavat asiat kasautuvan kaikki samaan aikaan? Välillä on paljon seesteisempää, ja vaikka pienten lasten kanssa niitä toimettomia hetkiä ei ole juuri koskaan, niin on kuitenkin ajanjaksoja, jolloin arki vaan rullaa iisisti eteenpäin, ja illalla voi itsekin nostaa jalat sohvalle ja olla ajattelematta mitään. Just nyt ei ole sellainen hetki. Raksahommat pitää päivät kiireisenä varmasti koko tämän vuoden, mutta ne ei sillä tavalla stressaa ja pyöri mielessä heti kun aamulla ensimmäisenä herää, tiedätte varmaan mitä tarkoitan?

Se mikä viime viikkoina on tuntunut hankalalta, on tulevan syksyn kuviot. Ärsyttää, että kaikki pitää tietää jo nyt, ja itse asiassa luulinkin, että kaikki olisi sillä tavalla selvää, että elokuussa mä palaan töihin, lapset aloittaa uuden asuinalueen lähettyvillä, kivassa hoitopaikassa päivähoidon ja mä koitan päivätöiden lisäksi löytää aikaa kuvaus- ja blogihommille. Hyvä suunnitelma siihen asti kunnes eteen tuli väliaikaisen asunnon etsiminen – ja ne hoitopaikat. Väliaikaiselta asunnolta emme odota ihmeitä, mutta tietenkin olisi ihan jees löytää jokin suht viihtyisä kolmio, jossa vuokrakin olisi kohtuullinen. Yhtä kivaa aso-asuntoa kävimme jo katsomassa, mutta päätökset sen suhteen on ihan auki, koska syksyn muut kuviot ei ole vielä selkiintyneet. Isoin ongelma on hoitopaikka, sillä hain paikkoja kahteen yksityiseen päiväkotiin, soitin vähän ajan päästä perään ja kuulin, että etenkin pienten ryhmät on sen verran täynnä, ettei Nooalle todennäköisesti löydy aloituspaikkaa. Ajatus kahdesta eri hoitopaikasta, hoitopaikka eri puolella kaupunkia kuin koti ja työpaikka jossain siinä välillä – en vaan tiedä, olenko valmis käyttämään joka aamu noin tuntia pelkästään lasten hoitoon viemiseen, tai jopa pidempää aikaa jos hoitopaikkoja onkin kaksi.

murutpompeissa IMG001 murutpompeissa IMG002

Parin päivän ajan olen jopa miettinyt sitäkin vaihtoehtoa, että jatkaisin hoitovapaalla vielä ensi syksyn, tammikuussa muuttaisimme uuteen kotiin ja kaikki olisi paljon selkeämpää. Mutta saako hoitopaikkoja tammikuussakaan vai onko tilanne silloin entistäkin huonompi? Taloprojekti vie myös budjetin syksyllä niin tiukalle, ettei kahdesta työssäkäyvästä aikuisesta ainakaan haittaa olisi arjen pyörittämisessä. Toisaalta en haluaisi, että raha on ratkaisemassa päätöstä silloin kun on kyse siitä, mikä on lapsille toimivin ja paras ratkaisu, ennemminkin tämä jos mikä on se paikka kun taloudelliset tekijät tulisi jättää pohdinnoista kokonaan sivuun mikäli vain vähänkään mahdollista. Ääh, miten nämä päätökset voikaan olla niin vaikeita, ja pahinta on se, ettei etukäteen edes ole mahdollista ennakoida sitä, miten kaikki tulee sujumaan! Päätit niin tai näin, niin vasta aika näyttää kuinka hyvin tai huonosti lopulta asiat kääntyy, ja silloin on turha miettiä taaksepäin tänään tehtyjä ratkaisuja.murutpompeissa IMG004 murutpompeissa IMG005

Kunnallisella puolella on hoitotakuu, joka takaa jokaiselle lapselle hoitopaikan, ja meidänkin uuden kodin lähettyviltä löytyisi uudehko päiväkoti, johon lapset hyvinkin voisi saada mahtumaan. Blogia kuitenkin pidempään lukeneet tietää, kuinka päiväkotivastainen olen silloin kun kyse on pienistä lapsista, ja Nooahan olisi syksyllä vasta 1,5-vuotias. Vaihtoehtona oleva kunnallinen päiväkoti on noin 130 lapsen laitos, jossa asiat hoidetaan minuuttiaikataululla, niin että jokaisella ryhmällä on omat tiukat aikaikkunansa esim syödä välipala tai pukea ulkoiluun. Jos Nooa aloittaa syksyllä päiväkodissa, haluan ehdottomasti että päiväkoti on yksilöä huomioiva, pienempi ja jollain tavalla erityinen. Plussaa on sekin, että kahdesta yksityisestä, joihin olemme paikkoja hakeneet, löytyy kokemusta ystäväpiiristäni.

Emme tietenkään ole unohtaneet perhepäivähoitoakaan, vaan olen koittanut kysellä hyvistä hoitajista tuttujen kautta. Viimeksi kun Minealle haettiin hoitopaikkaa, oli sen löytäminen huomattavasti helpompaa kun itse asutaan samalla alueella, josta hoitopaikka oli hakusessa. Puistossa ja perhekahvilassa törmäsi jatkuvasti äiteihin, hoitajiin ja perhepäivähoitajiin, joilta sai loistavia vinkkejä, hyviä kontakteja ja ennen kaikkea, kuuli kokemuksia eri hoitajista. Nyt meillä ei ole mitään mistä lähteä liikkeelle muuta kuin kasvottomat nimilistat puhelinnumeroineen kaupungin sivuilla, ja oma intuitio ja ihmistuntemus, jotka nekin voi pettää. Tiedän, joillekin teistä tämä koko pohdinta kuulostaa ylihysterisoinnilta, mutta hoitopaikan valinta, etenkin pienelle lapselle, on mulle henkilökohtaisesti päätös, jossa en tahdo mennä vikaan ja myöhemmin todeta, ettei olisi kannattanut. Kun on kyse lapsista, tahdon näinkin isojen päätösten olevan tarkkaan harkittuja, ei hätiköityjä ja ”pakon sanelemia” ratkaisuja, joiden kanssa ei tunnu hyvältä jatkaa arkea.murutpompeissa IMG006

Nooan vaatteet: pipo: POMPdeLUX (aiempi kausi) // Ucon college*: POMPdeLUX // hanskat: Kivat (saatu) // farkut: Zara // kengät: Conversemurutpompeissa IMG007 murutpompeissa IMG008

Minean vaatteet: pipo: POMPdeLUX (aiempi kausi) // takki: Lindex // Harmony paita*: POMPdeLUX // Ingalls hame*: POMPdeLUX // Hamina sukkahousut*: POMPdeLUX // kengät: Converse // hanskat: Kivat (saatu)murutpompeissa IMG009

Joka päivä kun katselen näiden kahden touhuja, mietin kuinka ihanaa onkaan vielä olla kotona, ja on myös mahtavaa nähdä, miten läheisiä Nooa ja Minea on toisilleen. Päiväkodissa lapset olisi eri ryhmissä suurimman osan päivää, joten se varmasti näkyisi jollain tavalla meillä arjessa, vai onko teillä hoidonaloitus vaikuttanut sisarussuhteeseen?

Näitä kuvia nappailin aiemmin tällä viikolla, kun olimme lähdössä kaupungille, ja sain nauraa maha kippurassa kun molemmat hassuttelivat vuorotellen toisilleen ja selkeästi ymmärsivät toisiaan ihan eri tasolla kuin mitä mä tulen koskaan ymmärtämään. Aurinko paistoi ja ilma oli ihanan lämmin, niin lämmin että päästiin liikenteeseen pelkällä hupparilla ja tyllihameella, jotka yhtenä päivänä kolahti postilaatikkoon muun POMPdeLUXin tilauksen kanssa. Nooan huppari on sopivan paksua käytettäväksi jo näille keleille, ja veikkaan jo nyt että siitä tulee yksi kevään ja kesän lemppareista. Minealle tilasin jällen kerran aika paljon perustrikoota, ja nimenomaan näissä pastellisävyissä, olen nimittäin saattanut lievästi hullaantua pastelliin – oli kyse sitten vaatteista tai sisustuksesta!

Vinkkinä vielä muillekin, että POMPdeLUXilla on nyt keskiviikosta sunnuntaihin eli 13.-17.4. menossa kamppis, jossa kaikkiin vähintään 50€:n arvoisiin shopping advisorin kautta tehtyihin tilauksiin saa ilmaiset postarit. Vaihtaminen ja palauttaminen on myös maksutonta, joten riskiä kokovalintojen kanssa ei ole. Meille otin Minealle kaikki koossa 110-116cm ja Nooalle 86-92cm, esim tämä sininen hupparikin on jo 92cm. Joko meidän pikkujätkästä on oikeasti tullut noin iso <3 Saattaa olla, että hoitomietteetkin on tällä kertaa ihan erityisen vaikeita, kun hoitoon menijöitä onkin yhden sijaan kaksi, ja kaiken lisäksi Nooa tulee varmaan ikuisesti olemaan mun ajatuksissani se ylisöpö pikkumies, joka koittaa pärjätä siskolleen tekemällä kaiken mahdollisen perässä!

*postaus sisältää mainoslinkkejä

KEVÄÄN INKKARIMUOTIA

Pääsiäisen Tampereen reissulla teimme pikaisen Ideaparkin läpikävelyn, lähinnä siksi että aina niillä suunnilla käydessäni haluan piipahtaa Mangossa ja lastenvaateliike Ballotissa. Isoin aukko Jyväskylän kauppavalikoimassa on nimittäin juurikin Mango ja Zara (no okei, sitä ei ole missään muuallakaan jos Helsinkiä ei lasketa) ja lastenvaatteet. Täällä myydään esim Mini Rodinia tai Gugguuta vain Kimperissä, joka on minikokoinen kauppa paikallisen cittarin yhteydessä, ja Kimperin valikoima koostuu pääasiassa retrommista merkeistä. Hyvällä säkällä sieltä saa muutamaa rodinin uutuutta, mutta mitään tiettyä on turha lähteä etsiskelemään.

Ballotista tein joitakin viime kauden -40% löytöjä, mutta parhaat ostokset tein jälleen odotetusti Mangossa. Snäppäilijät jo tietääkin, että tällä kertaa mukaan lähti pari takkia keväälle ja muutama mekko alehinnoilla. Toinen on perusmusta jokapaikan mekko, mutta hyvin basicia on tämäkin inkkarityylinen löytö. Uppooko teihin tämänhetkinen muoti vai vieläkö pitää sulatella ajatusta 70-luvun levenevistä lahkeista ja isoista, värikkäistä kukkakuvioista? Aikakaudesta inspiraationsa hakeneet vaatteet on enemmänkin mun juttuni, mutta itse taidan suosiolla jättää poltetun oranssin ja metsänvihreän kauppoihin odottelemaan trendin vaihtumista. En yleensäkään päivitä vaatekaappiani niin usein, että voisin juosta jokaisen uuden innostuksen perässä, vain huomatakseni että tyyli ei enää seuraavana kautena iskekään.inkkarina IMG001

tekonahkatakki: Zara // mekko: Mango // kengät: H&M // laukku: Mulberryinkkarina IMG002 inkkarina IMG003

Mitä tykkäätte tästä asusta? Sopivasti kevättrendeistä inspiraatiota hakeva vai liian perustylsä? Sanoisin että asu kertoo paljon mun tyylistä, sillä olen kokonaisuudessaan pukeutumisessa suht mielikuvitukseton ja ”tavallisiin” vaatteisiin luottava. Hyvänä puolena tosin siinä on se, että niitä huteja tulee tehtyä harvemmin kun tietää mitkä vaatteet takuuvarmasti löytävät tiensä kaapista päälle, kerta toisensa jälkeen. Ihailen niitä, jotka uskaltaa rohkeammin testata rajojaan pukeutumisessa, ja sellaisilta ihmisiltä monesti haen itsekin inspiraatiota, mutta valitettava tosiseikka on myös se, että pienten lasten äitinä käytäntö sanelee pukeutumista jonkin verran. En halua kuulostaa tylsältä, mutta näin se vaan menee silloin kun saa juosta yhden menevän 1-vuotiaan perässä – puhumattakaan siitä että aamuisin ehtisin kovin montaa minuuttia seisoskella vaatehuoneessa pohtimassa vaatevalintojani. Noin 90% asuistani valikoituu periaatteella mikä ensimmäisenä käteen osuu, joten mistään high fashionista ei tämän äidin asuissa tule koskaan olemaan kyse! Ehkä vähitellen saan taas siitä ajatuksesta kiinni, että itsensäkin voi pukea muodikkaasti, vuodesta toiseen samanlaiset neuleet ja mustat farkut ei ehkä ole sitä kuuminta hottia kaudesta toiseen. Mitenkäs teillä muilla mammoilla? Niin mikä muoti vai vaatteet harkitusti niin itselle kuin lapsillekin?

KESÄKUNTO 2016?

kesaprojekti IMG001 kesaprojekti IMG002 kesaprojekti IMG003

En tiedä, olisinko uskonut, jos vielä pari vuotta sitten mulle olisi sanottu, että pian mäkin kuulun siihen ihmisjoukkoon, jotka jojoilevat painonsa kanssa, puhuvat siitä kuinka vaikeaa on karistaa raskauskilot ja aloittavat joka uusi vuosi ja joka kevät uuden kuntoiluprojektin nimikkeellä ’kesäksi kuntoon’. Suoranaisesti en vielä allekirjoita näistä mitään, mutta kovin kaukana ei olla. Nyt ollaan jo siinä pisteessä, että painoa on kertynyt noin 5kg sitten karistettujen raskauskilojen, ja olen päättänyt hankkiutua kesäksi kuntoon 2016.

Valitettavasti hoikistuminen tai pulskistuminen ei koskaan tapahdu niistä oikeista paikoista, lisäkilot ei ole tuoneet lisää muotoja kroppaan, vaan ennemminkin peittäneet niitä entisestään kertymällä jo muutenkin olemattoman vyötärön ympärille. Sanon uudelleen samaa kuin viime syksynäkin eli en koe olevani millään tavalla ylipainoinen, tahtoisin vain saada vartalon muodot jälleen paremmin näkyviin – ja ehkä palauttaa jalkoihin niitä pieniä lihaksiakin, jotka niistä joskus on löytyneet. Haluan, että oloni omassa kropassani on se, mikä se noin 90% elämästäni on ollut, ja voin pukea valitsemani vaatteet ajattelematta sitä, mitä haluan peittää tai korostaa. En halua kesällä jättää yhtäkään uintireissua sen takia väliin, etten ole saanut otettua itseäni niskasta kiinni ja muokattua ulkomuotoani vastaamaan sisäistä näkemystäni itsestäni. Koska itsestänihän se pelkästään on kiinni. Voin joko haikailla jotain mitä ei ole tai tehdä asialle jotain.

Ylös kirjoitettuna tämä kaikki kuulostaa niin yksinkertaiselta ja helpolta, mutta tiedän, ettei projektin toteuttaminen tapahdu hetkessä. Arki on parhaillaan meillä muutenkin melko kiireistä, siihen kun lisätään salikäynnit ja juoksulenkit, niin voin sanoa että sovittelemista se tulee olemaan. Ajanpuute on ehkä kuitenkin se huonoin tekosyy olla aloittamatta kuntoprojektia, ja vaikka nyt aluksi aionkin treenata tulevat kaksi kuukautta kovemmalla tahdilla, toivon että juoksulenkeistä tulee taas osa arkea myös pidemmällä tähtäimellä. Kaikki on vielä aika auki, mutta suunnitelmani on lyhykäisyydessään tämä: kaksi salikertaa ja kaksi juoksulenkkiä (5km ja 10km) viikossa ja herkkuja vain kerran päivässä. Herkuttelun osuus voi kuulostaa paljolta, mutta uskokaa pois, että se on aika vähän verrattuna nykyiseen. Liian kovat tavoitteet ja rajut muutokset ei tule minulla toimimaan, joten ennemmin asetan itselleni sellaiset säännöt, joista tiedän pystyväni varmasti pitämään kiinni. Aina voi tehdä enemmänkin, jos huomaa energian riittävän, mutta pakkofiiliksellä ei synny tulosta.

Ketkä on messissä?

1 … 142 143 144 145 146 147 148 … 395