Palaan vielä tämän viikon kuulumisiin tarkemmin, kunhan saan kameran kaivettua esiin – ja ehkä otettua jonkun kuvankin blogiin. Meillä kävi pikainen oksennustauti, joka alkoi sillä, että Nooa oksensi vain kerran ja myöhemmin mä yhden yön. Niko säästyi taudilta kokonaan, eikä Mineallakaan ollut yhtä kuumeista iltaa kummempaa, mutta silti tuntuu että kaikki tekeminen lamaantui kotona pariksi päiväksi. Onneksi lapset ei saaneet sen pahempaa, muistan nimittäin kuinka surkeana Minea oli aikoinaan kun sairasti tautia ja heräili pitkin yötä sängyssään oksentaen.

Mulla on vielä kirjoittamatta meidän laivareissusta, joten palataanpa nyt parin viikon päähän. Niko piti silloin talvilomaansa, ja mun teki mieli lähteä johonkin reissuun, kun tässä on jo jonkin aikaa pyöritty vain kotiympyröissä. Ensin katseltiin edullisia nopeita lähtöjä, mutta lennot ja hotellit jossain lämpimässä olisi loppujen lopuksi tullut sen verran kalliiksi, että päädyttiin halvempaan, ja superhelppoon, vaihtoehtoon. Nyt kun lapset on vielä näin pieniä, niin matkakohteen valintaan meillä paljon vaikuttaa se, kuinka kohteessa on lapsille puuhaa. Toki lapset saa viihtymään ostoskeskuksissa ja museoissakin, mutta ennemmin lähdemme lasten kanssa paikkoihin, joista on ihan oikeasti iloa heillekin. Laivalla kaikki on ihanan helppoa kun palvelut ja aktiviteetit löytyy yhdestä paikasta, ruoka on ehkä perushyvää, mutta sitä säästyy ravintolan etsimiseltä ja tekemistä on koko perheelle.

Me oltiin matkassa ystäväperheen kanssa, joilla on 1- ja kohta 3-vuotiaat pojat. Pienempi pojista on mun kummipoikani, ja isompi oli sopivasti siinä iässä että Minealle oli leikkiseuraa. Koko laivalle lähtö keksittiin  niin viime tipassa, että viikkoa ennen matkaa ei paremman luokan hyttejä ollut vapaana enää yhtäkään. Viime kesänä meillä oli de luxe -hytti, jossa tykättiin hytin tavallista isommasta koosta ja parisängystä. Nyt varasimme puolta halvemman family-hytin, ja se osoittautuikin täysin samankokoiseksi ja yksittäiset alasängyt saikin työnnettyä parisängyksi. Vuodesohvasysteemi oli aavistuksen hassu, joten päädyttiin nukkumaan Minean kanssa ”parisängyssä” ja Niko yläsängyssä. Nooalle oli valmiina odottamassa pieni matkasänky, johon ehkä mahtuu nukkumaan maksimissaan parivuotias. Varattiin myös etukäteen buffet molemmille päiville ja aamupalat, ensin luulin Tavolata-ravintolan aamupalaa huomattavsti paremmaksi, mutta eroa buffetin aamupalaan olikin vain jälkiruoissa. En siis suosittele maksamaan yli viittä euroa lisää siitä, että saa enemmän jälkiruokavalikoimaa ja pöytiin tarjoillut juomat.

Meidän laivareissu oli keskiviikosta perjantaihin, jolloin Siljan laivalla ei ollut mitään erityistä ohjelmaa, ei myöskään Muumeja tai Harri hyljettä, joiden kuvittelin kuuluvan peruskalustoon. Kesän muumidiskoakaan ei ollut, ainoastaan kävimme illemmalla kävelykadulla katsomassa akrobaattishown. Onneksi lapsille riitti touhuamista alakannen leikkipaikassa, jossa oli muutama erilainen pallomeri, liukumäkiä, kokkailunurkkaus, legoalue ja jätskibaari. Niko kävi vielä Minean kanssa uimassa Tukholma-päivän jälkeen ennen iltaruokaa.

Viimeksi suuntasimme Tukholmassa päiväksi Junibackeniin, mutta tällä kertaa päädyimmekin keskustaan. Näin jälkikäteen ajateltuna olisin ehkä kuitenkin valinnut sen päivän Junibackenissa, jossa Minea sai rauhassa touhuta useamman tunnin. Aloitimme käymällä pikaisesti kahdessa ostoskeskuksessa, NK:lla ja Galleriassa, söimme lounasta ja loppuajaksi menimme Sergelstorgetilla (eli aivan keskustassa) sijaitsevaan kulttuuritaloon, josta löytyi yläkerrasta Stadsbibliotekin leikkipaikka lapsille. Varmaan tunnin verran hukattiin aikaa vessojen etsimiseen, sillä emme olleet nostaneet ollenkaan kruunuja, ja Tukholmassa vessoihin näyttikin kaikkiin tarvitsevan pääsymaksun. Jonkin aikaa edestakaisin harhailtumme Niko kävi nostamassa rahaa ihan vain todetaksemme, että kahvilalla, jossa käytiin rahat rikkomassa, oli asiakkaille oma vessa.. Tämä ravintolan tai vessan metsästäminen on juurikin sitä, mitä nämä kaupunkilomat tuntuu yleensä lasten kanssa suurimmaksi osaksi olevan – edelleen siis liputan helpoutta ja jopa niitä ”tylsiä” all inclusive -hotelleja.  

Matka oli kaiken kaikkiaan ihanan rentouttava lastenkin kanssa, ja luulen että laivamatkailusta voisi tehdä ihan jokavuotisen tavan. Minea sai NK:n leluosastolta valita mitä tahansa, ja kuvista näette mitä tyttö halusi! Ruususen peruukista tuli niin lemppari, että Minea kulki se päässään pitkin Tukholman katuja aiheuttaen pientä hilpeyttä vastaantulijoissa. Tykkäättekö te käydä laivalla vai mikä tapa matkustaa on se teidän perheen juttu? Vinkkejä matkakohteista otetaan tulevaisuutta ajatellen mielellään vastaan!