RAKSAMESSUILLA

Sain itselleni kokonaisen vuorokauden omaa aikaa, kun tulin eilen etukäteen kotiin bussilla, ja Niko jäi vielä lasten kanssa Lahteen yöksi. Matkustin Lahdesta Jyväskylään noin kolme tuntia, jonka aikana mietin useampaan otteeseen kuinka paljon helpompaa omalla autolla kulkeminen on. Ensin seisoin jäätävässä tuulessa ja liian vähissä vaatteissa odottamassa myöhässä olevaa bussia puoli tuntia, sitten istuin ahtaassa, täpötäydessä bussissa pari tuntia, saavuin Jyväskylään ja hyppäsin vielä yhteen paikallisliikenteen bussiin. Bussin reitti olikin vähän eri kuin olin kuvitellut, joten sain vielä reissun päätteeksi kävellä hyvän matkaa huonoissa kengissä. Toppahousut jalassa ja joillain rumilla, käytännöllisillä kengillä tämäkin olisi ollut huomattavasti helpompaa, mutta ainakaan vielä en ole valmis luopumaan valinnanvapaudesta vaatteiden suhteen, tai maksamaan noin 20 euroa matkasta yhteen suuntaan per henkilö! Ei autokaan halvaksi tule, mutta varmasti edullisemmaksi pitkällä tähtäimellä kuin meidän koko perheen matkustaminen julkisilla.

Tänään päivä onkin ollut sitten vähän kiireisempi, sillä olen aamusta asti juossut minuuttiaikataululla paikasta ja tapaamisesta toiseen. Aamulla heräsin herätyskelloon, kuvasin yhden söppänän pikkumiehen ja lähdin Jyväskylän rakennusmessuille. Rakennusmessuilla meitä oli isompi bloggaajaporukka, jotka oli kaikki kutsuttu kuuntelemaan muutamaa puheenvuoroa ja tutustumaan messutarjontaan. Mulle tämä sopi paremmin kuin hyvin, koska olisin lähtenyt messuille joka tapauksessa katsomaan, millaisia uutuuksia eri firmoilla oli esillä. Erityisesti etsin inspiraatiota keittiöön, kylppäriin ja portaisiin, jotka tulee meillä olemaan talon keskellä melko näyttävä osa alakerran kokonaisuutta.

raksamessut IMG001 raksamessut IMG002 raksamessut IMG004

Messuilla oli mukana myös jonkin verran sisustusta, joihin en niinkään ehtinyt tutustua, kun aika kului jo muutamalla ständillä jutellessa. Tämän muuramelaisen pikkuputiikin takaa löytyi Tähtiportaan osasto, jolta löytyi meidänkin tuleva porrasmalli. Alkuun oltiin ajateltu lasikaidetta, mutta lopulta arkkitehdin suunnittelema parveke saikin valitsemaan pinnakaiteen myös sisäpuolelle. Nyt portaista tulee varmasti upea yksityiskohta, joka kiinnittää katseet alakerrassa.raksamessut IMG005 raksamessut IMG006 raksamessut IMG007 raksamessut IMG008

Kylätimpureiden osastolla on nähtävillä meidän tulevan kodin pohjapiirros, asemakuva ja julkisivu. Julkisivu on vihdoin valmis ja rakennuslupa pian täydennetty, en vain vielä tiedä, julkaisenko koko julkisivua täällä blogissa vai näytänkö vasta sitten valmiista talosta kuvia.raksamessut IMG009 raksamessut IMG010

Jyväskylän monipuolisin laattavalikoima on ehdottomasti Laatta Leevillä. Heidän messuosastollaan oli näytillä upeita, rohkeamman sisustajan laattoja että perinteisempiäkin vaihtoehtoja. Meille on tulossa betonia jäljittelevää laattaa Laatta Leevin valikoimasta, ja nyt aloin myös miettiä, uskaltaisimmeko laatoittaa vaikka pikkuvessan jollain marokko- tai meksikolaistyylisellä kuviolla.raksamessut IMG011

Messujen kiinnostavimmat uudet tuttavuudet olivat suihkuhanat, joiden sisältä löytyy kalkkia poistava suodatin sekä Finnish art shopin painotuotteet. Finnish art shopilla voi omista kuvista teettää superlaadukkaita canvas-tauluja, galleriatauluja, kuvaverhoja, seinälevyjä, tapetteja jne jne. Näissä painojälki oli täysin omaa luokkaansa verrattuna esim suosituimpiin netin kuvapalveluihin, ja itse asiassa Finnish art shop toimittaa tauluja muun muassa Kiasmaan! Hinnat ei ole halvimmasta päästä, mutta itseäni kovasti kiinnostaisi tuleviin lastenhuoneisiin valokuvatarrat, joita voi uudelleensijoittaa vetämällä tarran seinästä irti. Tai miten ihana idea olisi mattapintainen alumiininen kuvataulu tai tv-huoneeseen lasten kuvalla varustettu akustiikkataulu.

Messuilta tarttui matkaan joitakin hyviä ideoita, ja innolla odotan myös jo kesän asuntomessuja. Vaikka nykyään kaikki inspiraatio löytyy netistä, niin mä tykkään kyllä nähdä vaihtoehdot livenä ja päästä hypistelemään pintoja ja materiaaleja. Messuilla myös pääsee kätevästi näkemään parissa tunnissa laajasti kaikenlaista eri aihepiireistä, eikä yhtään huono juttu ollut sekään, että törmäsin niin moniin tuttuihin! Tuliko teillä käytyä messuilla ja mitä tykkäsitte?

KEIKAUTETTU KINKKUKAKKU IRTOPOHJAVUOKAAN

Minean synttäreille halusin kokeilla jotain uutta reseptiä, joka ei jo ennestään ole ollut meillä jokatoisissa juhlissa. Ystävä vinkkasi keikautetusta kinkkukakusta, jossa maku on hyvin lähelle voileipäkakkua, mutta aavistuksen kevyempi, kun pintaa ei ole kuorrutettu tuorejuustolla tai majoneesilla. En ole niinkään voileipäkakkujen rakastaja, mutta tästä kyllä tykkäsin! Koristelutkin sai supersimppelisti kivan näköisiksi eikä kakun tekemiseen mennyt kovinkaan kauaa.

Netistä en löytänyt haluamani kaltaista valmista ohjetta, joten sovelsin itse, ja seuraavaan versioon laittaisin vielä tuplamäärän leipää (lisätty ohjeeseen). Laittakaahan resepti talteen, ja kokeilkaa kun seuraavan kerran mietitte helppoa suolaista tarjottavaa.

frozen IMG025 frozen IMG024

KEIKAUTETTU KINKKUKAKKU

noin 400g ruisvuokaleipää (tai melkein mitä tahansa ruisleipää/limppua)

vajaa 1dl maitoa

400g (2prk) ruohosipulituorejuustoa

1 punainen paprika

vajaa 1prk sinappikurkkusalaattia

2,5dl vispikermaa

300g voileipäkinkkua siivutettuna pieniksi

5 liivatetta

koristeluun salaattia, tomaattia ja viinirypäleitä

Vuoraa irtopohjavuoka (24cm) kelmulla. Vatkaa vispikerma ja lisää joukkoon tuorejuusto, kuutioitu paprika, kurkkusalaatti ja kinkku. Liota liivatelehtiä noin 10min kylmässä vedessä. Kiehauta 2-3rkl vettä ja kaada vesi kuivaksi puristettujen liivatteiden joukkoon. Kaada liivate-vesiseos ohuena nauhana tuorejuusto-kermaseokseen.

Kaada puolet täytteestä vuokaan, kasaa päälle leipäkerros (leikkaa leivistä ensin reunat pois) niin että täyte peittyy, ja kostuta leivät maidolla. Kaada vielä loput täytteet leipien päälle, ja laita lopuksi toinen kerros leipää. Taittele kelmut kakun päälle ja anna maustua jääkaapissa yön yli. Kumoa kakku ennen tarjoilua tarjoiluastialle salaatinlehtien päälle ja koristele haluamallasi tavalla.

SOKERIA 1-VUOTIAALLE?

sokeriako IMG001

”Mun lemppari, smoothiepussi! Hei thänx äiti!”

sokeriako IMG002

”Slurps, oho sehän loppu jo alle minuutissa!” sokeriako IMG003

Tarjoilijaaaa! Ottaisin vielä toisen! Eikun, ootas..sokeriako IMG004

Hahahhahah, näähän näyttää hyvältä! Unohda se äskeinen, mä otankin tän.sokeriako IMG005

Jos mä tästä tän yhen vaan – tolleen noin huomaamattomasti..sokeriako IMG006

”My preciousssssshh!sokeriako IMG007

Parempi pitää kiinni kahdella kädellä, kohta se tulee ja vie tän muuten pois.

Meillä kotona kuluu viikottain sokeria ihan kiitettävä määrä, ja sen on varmasti moni blogin (ja etenkin) snäpin seuraaja saanut huomatakin! Mä leivon useasti, kaapissa on oltava aina jotain hyvää ja pakkasestakin useimmiten löytyy herkkuja valmiina sulatettavaksi ja syötäväksi, ja niitä herkkuja ei tule vain leivottua vaan myös kaksin käsin syötyä. Voin myöntää olevani herkuttelija pahimmasta päästä, enkä missään nimessä ole ylpeä siitä, vaan toivoisin voivani ottaa itseä niskasta kiinni niin, ettei joka ruoalla tai joka päivä olisi pakko saada jotain sokerisen makeaa. Valitettavasti se kuitenkin usein on niin, että väsymyksen nopein parantaja on muutama pala suklaata tai joku muu herkku kahvin kanssa.

Jos mä leivon ja herkuttelen paljon, niin muu perhe menee tietenkin samassa tahdissa – vai meneekö? En osaa tarkkaan sanoa, mikä yleensäkin on keskiverto tässä tapauksessa, mutta ystäviini verrattaessa, syö meidän lapset ihan normaalin verran herkkuja. Niillä ei mässäillä joka päivä, ja määrät on niin maltillisia, että mistään överimässäilystä ei missään nimessä voi lasten kohdalla puhua. Mineakin ymmärtää sen, että vaikka aikuiset söisivät enemmän herkkuja, riittää Minealle joku pieni makupala jälkkäriksi, silloin kun jälkkäriä nyt yleensäkään on tarjolla. Minealle pitkään jälkiruokana kelpasi pelkkä pastilli tai purkka, mutta harmikseni niistä alkaa hohto olla melko loppuunkulutettua.

Kuinkas Nooa sitten? Onko ylipäätään ok antaa 1-vuotiaalle herkkuja? Nooa sai ensimmäistä kertaa maistaa sokeriherkkuja joskus ihan vähän ennen syntymäpäivää, ja mielestäni se toimi ihan hyvin, koska sitä ennen poika ei oikein edes tajunnut ruoan ja herkun eroa. Nykyään Nooa kyllä osaa jo pyytää (vaatia!) omalle lautaselleen täsmälleen samoja asioita kuin kaikilla muillakin. Porkkanat, kurkut tai leivät lentää sillö samalla sekunnilla Pablon ruoaksi, kun Nooa näkee että pöytään kannetaan jotain normaalista poikkeavaa.

Nooa siis saa kyllä maistella kaikkea, sokeria hyvin pienissä määrin, karkkia ei vielä pariin vuoteen ollenkaan ja herkkujen maistelun sijasta kokeilen aina ensin antaa esim talk muruja, banaania, kuivahedelmiä tai muuta vaataavaa. Ihanteellistahan se olisi, että Nooa olisi ilman keinotekoista, valkoista sokeria vaikkapa vielä vuoden, mutta toisaalta, maalaisjärjellä ajateltuna muutama herkku silloin tällöin ei tuota poikaa varmasti pilaa, vai mitä sanotte! Kertokaa omia kokemuksianne ja periaatteitanne, milloin olette ensimmäistä kertaa antaneet lapselle herkkuja tai löytyykö sieltä ketään, kenen lapsi on saatu taas pysymään poissa herkuista!?