IHANA PASTELLINEN KEVÄT!

Eilen päätin, että nyt akoi virallisesti kevät. Se alkaa siitä, kun aurinko paistaa päivisin, maat on loskassa eikä iltapäivälläkään enää tunnu siltä kuin ulkona liikkuisi keskellä yötä. Valoa on huomattavasti enemmän kuin vielä pari viikkoa sitten, ja ulkoileminen tuntuu jälleen houkuttelevalta ajatukselta muulloinkin kuin keskipäivällä – paitsi että liikkuminen rattailla sohjoisessa maassa tuntuu enemmänkin lihaskuntotreeniltä kuin kepeältä sunnuntaikävelyltä auringonpaisteessa.

Pastellivärit kuuluu takuuvarmana joka vuosi meidän kevääseen. Viimeistään pääsiäisenä täytyy kotoakin löytyä jotain pastellista, koska kirkkaiden värien kirjo ei ole ihan ominta meille, ja onhan pastelleja helpompi yhdistelläkin toisiinsa kuin vaikkapa kirkasta vihreää, keltaista ja punaista. Pastellien rakastajana olin suorastaan haltioissani tämän kevään uusista lastenvaatemallistoista, sillä sekä Gugguulla, Rodinilla että Pompilla on kaikilla valikoimissaan ihania hempeitä, pojille ja tytöille sopivia värejä! Mieleni olisi tehnyt uusia koko lasten vaatevarasto yhdellä kertaa, myydä eteenpäin syksyiset tummemmat värit ja hankkia tilalle Gugguuta kaikissa väreissä ja malleissa, mutta onneksi on hoitovapaa rajoittamassa hulluja hetken mielijohteita.

gugguun uudet IMG001 gugguun uudet IMG003

Jotain uutta oli kuitenkin hankittava, joten tilasin molemmille housut vaaleana minttuna ja myöhemmin vielä Nooalle pipon ja huivin samassa värissä. Tänään julkaistiin taas lisää uutta, ja nyt meille on matkalla vielä yksi jumppis ja hupparikin. Paksut colleget ei meillä toimi talvella haalarien ja toppatakkien alla, mutta nyt kevääksi niitä taas uskaltaa ostaa, kun kohta ulkona liikkumiseen riittää kun heittää hupparin niskaan ja pipon päähän – sitä odotellesa!

gugguun uudet IMG004 gugguun uudet IMG005 gugguun uudet IMG006 gugguun uudet IMG007

Raikkaita, keväisiä sävyjä ei tule päivitettyä vain vaatekaappiin, vaan vähitellen alkaa jokavuotinen sisustusintokin nostaa päätään. Isompien hankintojen suhteen meillä vaan on nyt menossa ei hankita mitään -vaihe niin kauan, että talo on pystyssä ja muutto alkaa lähennellä. Toisaalta tekisi mieli alkaa jo vähitellen uusia huonekaluja, ettei kaikkea tarvitsisi ostaa yhdellä kertaa, mutta mitä vähemmän muutettavaa on, sitä parempi. Joudumme kuitenkin muuttamaan kahdesti noin puolen vuoden sisään, ja ajatuksena on että koitetaan karsia näistä nykyisistäkin tavaroista mahdollisimman paljon. Muutama vaate- ja tavarakassillinen odottaa jo vaatehuoneessa sitä, että ehtisin heittää ne paikalliselle avustusjärjestölle, ja myöhemmin alkaa vielä todellinen rankan käden inventointi koko asunnossa. En tiedä, onko olemassa vapauttavampaa fiilistä kuin se, että tiedät karsineesi kaapeista kaiken ylimääräisen rojun, joka on siellä lojunut käyttämättömänä jo pidemmän aikaa.

Ajattelin kuitenkin sallia itselleni muutaman pienen päivityksen käyttötavaroihin, etenkin keittiön puolella. Tigerin uusimmassa, huhtikuun uutiskirjeessä ihastuin värimaailman lisäksi aika moneen yksittäiseen pikkutavaraan, ja lisäsin heti ostoslistalleni pakko saada -osioon tuon iiiihanan mintunvärisen kakkualustan! Nooan synttäreillä meillä oli paljon ihastusta herättäneet kultaraidalliset Tigerin paperipillit, joten nyt käyn hamstraamassa mukeja, ja samalla päivitän omat leivontakulhoni perinteisen valkoisista ja sinisistä uudelle tasolle noilla kirkkailla kupposilla. Ettei ostoslistani jäisi liian lyhyeksi, niin lasten kesäkemuille on vielä saatava pari settiä hauskoja kannellisia, pastellisia pillilaseja – aika vastustamattomia eikö! Ja miten ihanaa, että kohta se kesä ihan oikeasti on jo täällä!

tiger

NOOA 1V

Nooalle tulee tällä viikolla jo kuukausi taas ikää lisää, joten eiköhän olisi ennen sitä aika kerrata, millainen on meidän 1-vuotias. Tämä taitaa jäädä viimeiseksi ikätsekkaukseksi vähään aikaan, koska yhden ikävuoden jälkeen kasvu tasaantuu ja uuden oppiminenkaan ei ole enää niin vauhdikasta, että siitä tulisi kirjoitettua joka kuukausi. Seuraavan kerran minimiehen kasvua voidaan seurata vaikka syksyllä, puolitoistavuotispäivän aikoihin.

Kahden lapsen kanssa aika kuluu monta kertaa nopeammin kuin mitä aikoinaan Minean vauva-aikana. Nooa ja Minea puuhastelee, tai paremminkin hassuttelee, yhdessä jonkin verran, ja ehdottomasti parasta viimeisen vuoden aikana onkin ollut katsoa, kuinka tiivis suhde noilla kahdella jo on! Minea on alusta asti ottanut Nooan superhyvin vastaan, huolehtinut pikkuveljestä, hoitanut parhaansa mukaan ja aina huomioinut Nooan kaikessa. Loppujen lopuksi en olisi etukäteen osannut kuvitella, että kaikki menee näin hyvin. Luulin, että käymme monia taisteluita Minean kanssa siitä, kuinka Nooa on nyt myös osa meidän perhettä tai kuinka varovainen pienen vauvan kanssa pitää olla. Huoleni osoittautui kuitenkin täysin turhiksi, sillä kolmen vuoden ikäero on ollut siinä mielessä täydellinen, että isosiskon rooli on ollut Minealle helppo ja luonteva, ennemminkin Mineasta huomaa kuinka rakkaus pikkuveljeä kohtaan on ajoittain suurempaa kuin mikään muu. Viime viikolla kahden yön ukkilareissun jälkeen Minea ryntäsi ensimmäisenä halaamaan ja pussaamaan Nooaa, ja totesi että nyt tulee itku, kun on ollut niin kova ikävä Nooaa <3

kollaasi-1v

Koska arki Minean ja Nooan kanssa on sujunut kokonaisuudessaan niin ihanasti on itsenikin ollut enemmän kuin helppoa sopeutua kahden lapsen äidin rooliin. Nooa on äärimmäisen hymyilevä ja iloinen poika, tervehtii iloisena kaikkia ja höpöttää jatkuvasti omalla vauvakielellään. Eroahdistuskaudet ja pahimmat hammaskiukut tuntuu olevan onneksi jo takanapäin, ja nykyään itkut johtuu lähes aina väsymyksestä, nälästä tai turhautumisesta. Muuten poika on aina hymyssä suin, touhuamassa (yleensä sellaista, mikä on kielletty), syömässä reippaana tai ulkoilemassa touhukkaana siskon seurana. Arki on helpottanut vauva-ajoista huomattavasti, ja samalla siitä on tullut paljon menevämpää kun Nooa konttaa tuhatta ja sataa paikasta toiseen tai tyhjentää keittiönkaapin muutamassa hetkessä. Lempihommaa on myös pomppia Minean kanssa sohvalla, olla hippaa, riehua sängyllä tai päristellä autoilla. Nooa on varman päälle pelaaja eikä kokeile uusia asioita huolettomasti, mutta silti touhuaa sata lasissa ympäri asuntoa niin etten millään pysy perässä.

1-vuotisneuvolassa Nooan mitat oli 9,8kg ja 77,5cm joten hoikka poika meillä on, joka kasvaa ennemminkin pituus- kuin leveyssuunnassa. Nooa on jo pidemmän aikaa kävellyt tukevasti tuen kanssa, mutta rohkeus ensiaskeliin on puuttunut. Muutamaan otteeseen Nooa otti askelia huomaamattaan, mutta kunnolla kävelemään poika lähti vasta reilu viikko sitten. Sanoja on tullut ihan muutama, ja tällä hetkellä ainut sana, jota Nooa toistelee on kakka, kuinkas muutenkaan!

On ihanaa huomata, kuinka vauvavuodesta on selvitty kunnialla, ja elämä on jälleen alkanut tasaantua. Nooa nukkuu yöt läpi klo 21-05 ja siitä vielä tunnin verran, kun vähän taputtelee ja silittelee takaisin unille. Päiväunia menee vielä kahdet, aamulla yhdeksän aikaan ja iltapäivällä joskus kahden, kolmen maissa, mutta luulen että siirrytään yhtiin uniin heti kun Nooa edes vähän pidentää aamuheräämistään. Verrattuna Minean vauvavuoteen on tämä vuosi toisen lapsen kanssa mennyt paljon rennommin, jo siksikin ettei Nooa ole ollut niin itkuinen, mutta myös koska itse on osannut ottaa huomattavasti rennommin. Jokaista kasvupyrähdystä tai uuden taidon oppimista ei ole odottanut hengittämättä, vaan ennemminkin kaikki on tapahtunut yllättäen, ja on tuntunut että aika suorastaan juoksee. Ehkä juuri siksi olen huomannut välillä haaveilevani vielä kolmannesta lapsesta, mutta se jääköön vain ohimeneväksi ajatukseksi – meidän on hyvä tässä ja nyt!

P.S. Jos viime kerralla missasitte, niin olen tosiaan aloittanut kuvaajan hommat ja uusi sivuni löytyy täältä. Saa käydä tykkäämässä!!

RAKENNUSLUPAA JA RAKSAMESSUJA

 

raksaupdate 01

Pitkästä aikaa jälleen kuulumisia meidän raksaprojektin tiimoilta.. Hommat ei ole konkreettisesti edenneet juuri mihinkään, mutta suunnittelun tasolla ollaan toivottavasti aivan loppusuoralla. Pohjakuva ja julkisivu piti olla jo lähestulkoon selvät, mutta aloin viime metreillä miettiä, josko sittenkin pitäisi vielä pyytää arkkitehti apuun. Tähän asti olemme itse suunnitelleet pohjaa niin että talorakentajamme Kylätimpurit on ollut isona apuna mukana suunnittelussa. Heidän kanssaan olemme vääntäneet yli kymmenen erilaista pohjaa, virallisia kuvia on piirtänyt rakennusinsinööri useampaan otteseen, ja siltikin halusin arkkitehdin kanssa vielä varmistaa, että etenkin julkisivusta tulee sellainen kuin toivomme. Paperilta on niin vaikea hahmottaa sitä lopullista ulkonäköä, arkkitehti taas osaa piirtää juuri oikeaa tyyliä, kunhan asiakkaan toiveet on tiedossa.

Tällä hetkellä tilanne on siis se, että talo on viimeisen kuukauden ajan ollut piirrettävänä arkkitehti Antti Heikkilällä, suunnittelijalla jota olimme ajatelleet taloprojektiimme mukaan jo ennen tontinkaan hankkimista. Talon kokonaispiirrokset olisi tulleet meidän budjettiin melko kalliiksi, joten siksi menemme nyt tällaisella niin sanotulla kevytversiolla. Toisaalta uskon, että tämä onkin se meille paras ratkaisu kaikenkaikkiaan, koska sisätilojen suhteen meillä oli toiveet jo alusta saakka niin selkeät, ja ne olemme nyt saaneet hyvälle mallille eikä arkkitehti olisi välttämättä tuonut suurempaa lisäarvoa. On enemmän kuin jännittävää nähdä, miltä kokonaisuus tulee lopulta näyttämään.raksaupdate 02

Paineita projektille luo aikataulukiireet, sillä arkkitehdiltä piirrokset tulevat ensi viikon alussa, ja kuun puolessa välissä pitäisi olla kaikki tarvittavat paperit lupahakemusta varten toimitettuna. Julkisivuun voi vielä tulla pieniä muutoksia, rakennekuvat sun muut tulee vielä laittaa insinöörin piirrettäviksi, naapurien kuulemiset on kokonaan tekemättä ja maaperätutkimuskin täytyisi siihen mennessä teettää. Monta asiaa on siis jäänyt viime tippaan, mikä ei meille ole todellakaan mitään uutta, mutta se johtuu suurelta osin julkisivukuvien puuttumisesta. Aavistuksen taas naurattaa, kun tajusin kaiken jälleen kasaantuvan tähän tulevaan kahteen viikkoon – rakennuslupa kondikseen, lapsille hoitopaikan hakeminen ja oma asunto v-i-h-d-o-i-n myyntiin. En tiedä, opinko koskaan ennakoimaan aikataulujen kanssa, vai miten itsestä tuntuu, että lasten myötä tilanne on vain huonontunut entisestään? Aina myöhässä tai tekemässä asiat viime hetkellä.

messut

Rakennusluvat, pankkilainat ja papereiden pyörittäminen edestakaisin on se projektin vaihe, joka ei herätä innostusta suuntaan tai toiseen, mutta onneksi täällä Jyväskylässä tapahtuu samaan aikaan jotain piristävääkin. Alle kahden viikon päästä, perjantaina 18.3., starttaa nimittäin Jyväskylän paviljongilla rakennusmessut! Messuille on ilmoittautunut huikea liuta näytteilleasettajia, ja katseltavaa riittää niin rakentajille, kodin remontoijille, sisustajille kuin pihan laittajille. Mukana on mm meidänkin raksaajat Kylätimpurit, ja itseäni kiinnostaa myös tsekata ainakin mitä inspiroivaa uuttaa on Laatta Leevillä, Idolla, Keittiömaailmalla ja monella monella muulla näytteilleasettajalla. Jos messut innostaa suakin, niin kurkkaa huomenna maanantaina insta @minishowblogi ja sieltä arvonta, jossa muutamalle onnekkaalle lähtee messulippupaketti!