Olen ehtinyt tällä viikolla jo useampaan otteeseen pyörähtämään kaupungilla, kaikkina kertoina vain toinen lapsi mukanani. Minean ja parin ystävän kanssa yritettiin maanantaina päästä elokuviin, mutta meidät käännytettiin ovelta pois, kun ei oltu varattu lippuja ennakkoon. Olisihan se pitänyt tajuta, että talvilomaviikolla iltaelokuviin on menossa pari muutakin meidän lisäksemme, mutta äitiyslomalaisena sitä ei oikein osaa elää lomien ja työaikojen mukaan – itselle kun joka päivä on aika tavallista arkea, oli viikonloppu, loma tai arkipäivä. Lohdutuksena elokuvapettymyksestä jäimme tyttöjen kanssa kaupungille leikkimään ja herkuttelemaan, ja kyllä, seuraavalle päivälle varasimme liput Risto Räppääjään.

Yleensä mulla ei päivisin ole lasten kanssa autoa käytössä, ja hyvä niin, sillä autolla on vähän liian vaivatonta huristella kaupungille pyörimään kauppoihin, mutta eilen ja tänään me käytiin Nooan kanssa lounastamassa kaupungissa, kun Niko ei tarvinnut töissä autoa. Minea lähti ukkilaan pariksi päiväksi, ja ajatus lounaista ja vaatekaupoista on tuntunut jälleen houkuttelevalta näin väliäikaisena yhden lapsen äitinä. Vaikka Minea on kuinka omatoiminen ja reipas tyttö, on kahden lapsen kanssa liikkuminen aina jonkin verran hankalampaa, huomaa sen helppouden arjessakin kun koko ajan ei ole jompikumpi lapsista kaipaamassa huomiota. Vaatekaupoissa ei edelleenkään ole tarvinnut juurikaan pyöriä, koska Nooa ei jaksa kauaa istuskella rattaissa paikoillaan, mutta lounastreffit eilen Lauran ja tänään Essin kanssa sujui niin kivasti, että huomenna ajattelin vielä päättää tämän ”lomaviikon” lounastamalla Kertun kanssa. Kertun kanssa taidettiin muuten aikoinaan ensimmäistä kertaa lähteä uhkarohkeasti koko porukalla kaupunkiin lounaalle ja kauppakierrokselle. Muutamia itkuja, raivareita ja kymmeniä imetystaukoja lukuunottamatta se taisi kuitenkin sujua aika hyvin, koska mitään suurempia traumoja reissusta ei ole jäänyt.

Nämä kuvat otin jo muutama viikko sitten, kun olin molempien lasten kanssa itsekseni kaupungilla. Ahtauduttiin paikallisliikenteen bussiin ja ajettiin keskustaan pikaisesti käymään. En ole koskaan ollut mikään bussien suurkuluttaja, mutta lapsille se oli ihan oma elämyksensä, ja kaikki kun meni lopulta niin hyvinkin, niin voisin kuvitella tekeväni näitä reissuja jatkossa lisääkin – jos ei nyt ihan kauhean usein, niin joskus ainakin. Jyväskylän liikenne jopa uudisti hinnoitteluaan niin että klo 10-14 bussilla saa matkustaa ilmaiseksi rattaiden tai vaunujen kanssa. Tämä on ehdottomasti hyvä juttu, sillä joskus tuntuu, ettei julkisia kannata mitenkään käyttää, jos perheessä on auto käytössä. Meidän perheeltä esim matkat Helsinkiin maksaisi noin pari sataa euroa, minkä takia en ilman autoa matkustelisi varmaankaan yhtään mihinkään. Eikä loppujen lopuksi ole kyse pelkästään siitä julkisen liikenteen kalliista hinnastakaan, vaan matkustusmukavuudesta. Meidän kaksi malttamatonta, matkoilla kiukuttelevaa lasta on noin tuhat kertaa helpompi saada paikasta A paikkaan B, kun matkustusajan voi minuutilleen suunnitella meille sopivasti ja pysähdyksiä (hermojen rauhoittamiseksi) voi tehdä juuri niin monta kuin on tarpeen. Ehkä olen myös sen verran vieraskorea, että junassa tai bussissa täyttä kurkkua kiljuva vauva meinaa saada omankin naaman punastumaan.

Nooan kanssa matkustaminen on onneksi jo vähän alkanut helpottaa (ja Minean kanssa ongelmaa ei ole enää ollut pitkään aikaan). Kuitenkin yksin koko porukalla liikkuminen on vielä sen verran epävarmaa touhua, että koitan Nooan viihtyvyyden parantamiseksi tehdä kaikesta mahdollisimman vaivatonta itselleni. Yksi pahimmista hermojen menettäjistä on se, jos lapsella on liian kuuma sisällä kaupoissa kun ulkona on vielä pakkaskelit ja päälle täytyy pukea useampi kerros vaatetta. Nooan ollessa vielä vauva kehuin täällä blogissakin Pikku Vaniljasta saatua Baby’s only -kaukalopussia, ja nyt meillä on käytössä saman sarjan vähän isompi vaunupussi*. Pussi on paitsi tosi nätti palmikoitu neulospussi niin myös todellinen hengenpelastaja rattailla liikuttaessa. Kauppoja kierrellessä avasin muhkean pussin ja käänsin etukannen sivuun niin ettei Nooalle tullut kuuma, mutta siirryttäessä ostoskeskuksesta toiseen sujautinkin Nooan vain takaisin pussiin ja poika siirtyi sisävaatteissa kauppojen välit. Voin sanoa, että meininki olisi ollut vähän toisenlainen, jos vaihtoehtona olisi ollut pukea ja riisua Nooaa kauppojen välillä. Hermohan siinä olisi mennyt, meinasi nimittäin mennä jo nytkin kun Minea halusi pukea ja riisua takkiaan edestakaisin. Paitsi käteviä kauppareissulla niin meillä vaunupussi on päivittäisessä käytössä muutenkin rattailla tai pulkalla ulkoillessa, koska puistossa touhuamiseen riittää vähän kevyempikin toppavarustus, mutta matkojen aikana rattaissa tönöttäessä voi liikkumattomalle lapselle helposti tulla kylmä.

Tämän meidän nätin vaunupussin löydätte täältä, ja pienille vauvoille tarkoitetun kaukalopussin täältä. Kaukalopussi oli aikoinaan todellinen arjenpelastaja, enkä tosissaan edes halua ajatella, miten paljon hankalampaa kaikki olisi ollut ilman sitä! Pussi pääsi meiltä jo kiertoon seuraavalle käyttäjälle, ja sielläkin se on kuulema ollut enemmän kuin tarpeellinen – terkut vaan pussissa pötköttelijälle 🙂 Löytyykö teiltä muilta kaukalo- ja vaunupusseja? Yksi ystäväni tilasi Baby’s Onlyn neulepussin siskolleen vauvan synnyttyä, ja onhan se ihan loistava lahjaidea jokaiselle vauvanodottajalle!

Miten te muuten useimmiten liikutte, julkisilla vai omalla autolla? Ja käyttekö usein lasten kanssa kaupungilla vai onko helpointa vain turvautua lähipuiston tarjontaan ja tehdä kauppakierrokset joko yksin tai vain toisen lapsen kanssa?