Jotenkin kuvittelin, että tänä vuonna säästytään koko joulukiireeltä ja hössötykseltä (vaikka itse asiassa rakastan juuri sitä kaikkea jouluhössötystä!), mutta nyt olen kuitenkin huomannut joulun lähestyessä, että aika loppuu kesken – hyvä jos saan ihan näitä päivittäisiä perusarkisiakaan asioita tehtyä niin kuin yleensä. Otin yhdestä hurmaavasta pikkupojasta jouluisia kuvia maanantaina, ja niiden muokkaamiseen ja läpikäymiseen olen käyttänyt jokaisen ylimääräisen hetken. Lisäksi oli Minean temppujumpan joulunäytös, tänään olisi pitänyt olla Nooan muskarikirkossa ja eilen juhlittiin meidän pikkumiehen nimppareita. Nooan nimpparit ne oikeastaan saikin tän viikon suunnitelmat vähän sekaisin, koska tuli leivottua pariin kertaan ja saatiin vieraitakin kahteen otteeseen.

On ollut niin monta asiaa hoidettavana ja muistettavana, etten enää pysy kartalla siitä, mitä olen kenellekin sanonut tai mistä olen ystävien kanssa viime päivinä puhunut! Sanoinko jo teille, että me lähdetään jouluksi Espooseen Nikon perheen luokse? Ollaan pari joulua oltu kotona, ja mä olen tykännytkin tehdä jouluruoat ja herkut itse, mutta tämä joulu mennään näin ja ensi vuonna ollaan sitten toivottavasti jo uudessa kodissa. Pääsee sitä ainakin sata kertaa helpommalla tällä tavalla, kun ei aiota hommata edes joulukuusta meille kotiin. Miinuspuolena tosin se, etten vieläkään ole päässyt minkäänlaiseen joulutunnelmaan. Käydään Minean kanssa viikonloppuna kuuntelemassa kauneimmat joululaulut, ja ensi viikolla unohdan kaikki to-do-listat, joten eiköhän se joulun rauhoittuminenkin ala sieltä vähitellen löytyä. Vielä kun saisi korttikuvat teetettyä ja kortit lähetettyä, niin olisi ihan oikeasti kaikki pakko tehdä -hommat pois alta.

Missä muuten kaikki lumi on? Tänään satoi aamulla pieni kerros valkoista maahan, mutta myöhemmin taisi tulla vettä perään niin että pulkkailusta on varmaan turha haaveilla huomennakaan. Asteet on siirtyneet kuitenkin sen verran miinuksen puolella, että kaivoin talvivarusteita esiin, ja siirryin käyttämään haalareita molemmilla lapsilla. Minealla on viime kevään aleista ostettu pingviinihaalari ja Nooalle sain valita Lekmeriltä talvivarusteita. Hyviä vaihtoehtoja oli esim Didriksonssilla, Mini A Turella ja Ticketillä, mutta päädyin värien puolesta lopulta tähän ruotsalaisen Lindbergin simppeliin toppahaalariin. Lindberg valmistaa laadukkaita, toiminnallisia vaatteita hyvillä teknisillä ominaisuuksilla ja edullisella hinnalla. Onko merkki teille jo tuttu ennestään?

Lindbergin ulkovaatteet on meillä Suomessa ehkä vähän tuntemattomampi juttu, mutta suosittelen tutustumaan merkkiin. Yllätyin vähän, ettei tämä haalari ollutkaan mikään överipaksu paukkupakkasten haalari, vaan ennemminkin kevyttoppis, jonka alle saa laittaa villakerrastoa kylmimmillä ilmoilla. Yleensä meiltä on löytynyt vain niitä niin sanottuja topatuimpia haalariversioita enkä ole osannut ajatella kerrospukeutumista vaihtoehtona, mutta näihin nykyisiin lämpimiin talviin se onkin aika passeli ratkaisu. Ulkovaatteet menee käytössä paljon pidempään kun ensin ne puetaan sellaisenaan, ja ilmojen kylmetessä alle lisätään kerroksia. Huomasin myös, että Nooa liikkuu tässä haalarissa ihan huomattavasti ketterämmin kuin esim Popin haalarissaan, joka on yhdessä alusfleecen ja yksöisvetskarin kanssa kanssa melko tönkkö konttaavalla lapsella. Nooa taitaa nyt olla noin 73-75cm pitkä ja haalari on 80cm. Koko osui täysin oikeaan, ja varaakin on vielä sen verran että pystytään halutessamme käyttää kenkien ja hanskojen sijasta haalarin käännettäviä käsi- ja jalkaosia.

Huomasin, että Lekmerillä on alkanut jo lelujen ale, ja osa tavaroista oli 70%:n alessa! Meillä joululahjat pidetään aina ihan minimissään, eikä olla oikeastaan koskaan stressattu niistä sen kummemmin. Siinä missä kaverit aloittaa lahjojen miettimisen jo marraskuussa, mennään me fiiliksellä ja ostetaan jos jotain tiettyä sattuu osumaan kohdalle. Omille lapsille ei ole tapana ostaa juurikaan mitään, ja sukulaisillekin vain ne niin sanotut pakolliset. Toisillemme ei olla yleensä hankittu mitään, ja monet lahjat ostetaan vasta joulun jälkeenkin sitä mukaan kun kierretään kylästä toiseen. Sukulaisiin, ja varsinkin mun vanhempiin voi aina luottaa siinä, että ne lasten toivotuimmat lahjat tulee kuitenkin niistä paketeista, ja jos vuodessa ostetaan ehkä yhteensä kymmenen lelua lapsillemme, on se meille melkeinpä sama, milloin ne annetaan. Viime vuonna joululahjojen paljous ahdisti siinä määrin, että säästin osan synttärilahjoiksi niin ei tarvinnut silloin enää hankkia mitään lisää. Tänä vuonna toivottavasti tavaraa tulee vähän maltillisemmin, eikä Minean toivomuslista kyllä olekaan kuin neljän lelun mittainen!

Mitenkäs teillä, stressitön joulu vai lahjaostoksilla juoksemista useampana päivänä?