KUVAUKSIA, KOULUTUSTA JA PIKKUJOULUJA

5 joulukuun, 2015

Meidän poppoo on majaillut täällä Etelä-Suomessa keskiviikosta saakka, siksi että tänään juhlittiin Nikon 75-vuotiasta pappaa ja torstaina meikäläinen pääsi pikkujouluhommiin. Allerilla järjestettiin koulutuspäivä, joka jatkui illalla pikkujoulutunnelmissa vähän isommalla porukalla. Olin heti aamusta mukana, koska toimistolla hääräili silloin kuvaaja räpsimässä meistä uusia banneri- ja profiilikuvia blogiin, uutta ilmettä olisi siis tiedossa lähiaikoina.. Hyppäsin kameran eteen reilu tunnin autossa istumisen ja matkan aikana hoidetun pikameikkauksen jäljiltä, ja voin sanoa ettei olo ollut lainkaan hehkeä tai luonnollinen, mutta luotan siihen, että ammattilainen sai siltikin ihan kivoja kuvia edes muutaman. Ennen mua kuvattavana oli pitkän linjan muotibloggaaja, jolta poseeraaminen, asennot ja luonnolliset hymyt tuli niin itsestään, että päätin siltä seisomalta panostaa tulevina viikkoina edes jonkinlaisiin asukuviin. Oma tyyli on vielä raskauden ja imetyksen jäljiltä hieman hukassa, mutta niinä päivinä kun oikeasti tuntuu viihtyvän valitsemassaan asussa, olisi kiva räpsiä asukuvia blogiin. Niin mikä mua sitten estää? No se ettei valoisan aikaan ole kukaan ottamassa niitä kuvia, eikä lapset jaloissa pyörien se muutenkaan ole ihan mieluisinta puuhaa.

Koulutuksessa puhuttiin eri somekanavista ja omasta someimagosta. Hassua sinänsä, mutta en ole koskaan tullut ajatelleeksi sitä kokonaiskuvaa, jonka itsestäni annan somessa, vaikka olen blogannut jo kolmisen vuotta, ja blogilla on tuhansia seuraajia joka viikko. Olen aina kirjoittanut blogia fiilispohjalta, asioista jotka sillä hetkellä sattuu pyörimään mielessä ja yksityisyyttä sopivasti rajaten. Suoraan sanottuna mulla ei ole hajuakaan, kuinka realistinen kuva teillä lukijoilla on musta ihmisenä, tai vastaako blogi, insta ja snäppi kuinka hyvin toisiaan. Sen ystäväni ovat joskus sanoneet, että blogiteksteissäni olen jonkin verran arempi persoona kun taas tosielämässä olen aika puhelias, yltiösosiaalinen ja suorapuheinen. Toisaalta, parempi näin päin. Todellisuudessa arka, mutta somessa mielipiteitään laukova bloggaaja voi olla itsetunnon kannalta melko huono yhdistelmä kun ajatellaan nettikommentoinnin ja palstakeskustelujen armottomuutta.

Vielä alkuviikosta pelkäsin, että oloni olisi torstaina niin flunssainen että pikkujoulut jäisi väliin, mutta jälkikäteen voin todeta, että onneksi pääsin mukaan! Loppuilta sujui rennoissa merkeissä maistellen viiniä ja Street gastron herkullisia pitaleipiä ja vaihtaen kuulumisia hyvien tyyppien kanssa. Loistava idea bileisiin tehdä täytetyt leivät täytteenä valmista ylikypsää lihaa ja kasvikset. Aika simppeli idea, helppo valmistaa ja takuuhyvää! Mä lähdin Nikon kyydillä kotiin joskus kympin aikoihin, mutta olisihan se ollut ihan jees jatkaa iltaa yöhön asti tällä porukalla. Harmittaa, että Jyväskylästä on ihan turhan pitkä matka Helsinkiin eikä tule useammin käytyä, koska uusien inspiroivien ihmisten tapaamisesta saa aina takuuvarmaa intoa bloggaamiseen. Ensi viikolla meitä kutsuu Tampere, vaikka hirvittää jälleen jo pelkkä ajatuskin siitä, mikä stressi matkoista ja entistäkin huonommin nukutuista öistä tulee.. Milloin tämä automatkustaminen helpottaa?!?!

JOULUTUNNELMAA

4 joulukuun, 2015

”Ei yhtään tunnu joululta, kun meillä ei oo mitään joulukoristeita!!” huudahti Minea alkuviikosta. Sehän johti sitten siihen, että kaivettiin kaikki joulukoristeet esiin, valittiin parhaimmat, käytiin vielä tekemässä täydennystä lähimarketista ja Minea sai päättää, mitä laitetaan esille. Räikeimmän punaisia, vihreitä tai joulunkultaisia koristeita meiltä ei juurikaan löydy, mutta ihan samaan tapaan joulu voi olla hopeaa, valkoista, mustaa ja ruusukultaa. Onhan se muutenkin käytännöllisempää, että kaikki koristeet on talvikoristeita eikä niinkään joulukoristeita, joita ei jaksa katsella yhtään tapaninpäivää pidemmälle.

Viimevuotinen paperitähti, poro ja tuikkukipot, uudet joulupallot, itse askarreltuja pieniä paperitähtiä, yksi valkoinen joulutonttu, Pentikin perinteinen hopeaporo – niistä, kynttilänvalosta ja glögistä on meidän joulutunnelma tehty. Pari viimeistä joulua ollaan oltu kotona oman perheen kesken ja molempien vanhemmat on käyneet kyläilemässä, mutta tänä vuonna kaikki on vielä ihan auki. Olisi kiva olla viimeistä kertaa tässä kodissa, mutta toisaalta pääsisi niin paljon helpommalla jos lähdettäisi koko sakki Nikon veljen luokse. Eniten mietityttää se, kuinka hyvin sitä itse pääsee joulutunnelmaan, ellei tarvitse aloittaa laatikoiden tekemistä ja herkkujen leipomista pakkaseen. Eniten joululta nimittäin tuntuu juurikin se valmistelutouhu jouluradiota kuunnellen, ja aaton jälkeen ajatukset suuntautuu jo kohti kevättä ja kesää. Totaalisena jouluihmisenä mulle joulua on koko joulukuu, ei pelkästään aatto, tärkeää on myös se, että joulupöydästä löytyy kaikki perinteinen ja vähän jotain ei-niin-perinteistäkin, erilaiset herkut, suklaat, viini ja glögi. Rakastan kauneimpia joululauluja ja sitä vähän haikeaakin tunnelmaa kirkossa. Itse asiassa, onkohan joulussa mitään mistä en tykkäisi!

Mistä teidän joulutunnelma syntyy? Vai oletteko jouluihmisiä ollenkaan?

LASTEN PIKKUJOULUT

2 joulukuun, 2015

Meillä oli maanantaina Essin luona lasten pikkujoulut, jotka järkättiin tällä porukalla jo toista kertaa. Saatiin jopa sovittua sellainen päivä, että kaikki pääsivät osallistumaan, mikä on nykyään ihan yllättävän vaikeaa varsinkin jos koittaa löytää sopivan ajankohdan viikonlopulle. Harvinaista oli myös se, että meno oli näissä bileissä normaalia rauhallisempi. Yleensä lapset villiintyvät jossain vaiheessa niin että me äidit ollaan vuorotellen komentamassa omia ja muiden lapsia, mutta maanantaina leikit pysyi aika hillittyinä. Ei oikein lähtenyt meillä äiteilläkään juttu luistamaan ihan normaaliin tapaan, sillä Eve ja mä ollaan vähän puolikuntoisia ja muut oli touhunneet koko päivän koulu-, työ- tai muita hommia. Ei arki-iltoina vaan jaksa ihan samalla energialla kuin viikonloppuisin, plus että maanantait on aina astetta väsyneempiä päiviä.

Kiireisestä arjesta huolimatta Essi oli ehtinyt loihtia meille ihanat herkut! Monet tuntuu stressaavan kaikenlaisesta järkkäämisestä, mutta toisaalta se on lähinnä asennekysymys ja valintoja sen suhteen, millaisia tarjoamisia laittaa. Essi oli suunnitellut kaiken niin ettei laittamista kasaannu liikaa siihen muutamaan tuntiin, mitä ennen bileitä oli aikaa. Suolaiset valmistui ilman uunia, muffinssien koristelu hoitui ennen juhlia ja näyttävä kakku oli nopea kasata valmispohjista. Leipomista ja laittamista oli ehkä normaalia vähemmän, mutta tarjoilu ja esillepano oli ihan yhtä vaikuttavaa kuin aina. Aion varmasti joskus testata itsekin Essin kakkuideaa, kaupan valmiiden mutakakkupohjien väliin ja päälle kermavaahtoa ja koristelut, voiko enää yksinkertaisempaa ja herkullisempaa olla!

Sovittiin etukäteen, että kaikki tuo noin viiden euron pikkujoulupaketit, jotka sitten vaihdetaan juhlissa. Pakettihomma meinasi mennä pieneksi säädöksi kun etukäteen piti kuitenkin sopia, kuka tuo pojan paketin ja mitä paketeissa ei voi olla niin että ne sopii kaikille lapsille ja aikuisille, puhumattakaan siitä että viidellä eurolla keksisi oikein mitään järkevää. Ensi vuonna ehdottomasti arvotaan pakettiparit jo etukäteen, vai mitä tytöt! 😀

Kaikesta pikkusäädöstä, puolikuntoisuudesta ja muusta huolimatta oli niin ihana taas saada vaihtelua arkeen, herkutella Essin upeilla kakuilla ja nähdä näitä naisia, jotka on niin monessa suhteessa mulle supertärkeitä. Miten tylsä ja harmaa tääkin alku”talvi” olisi ellei piristystä löytyisi ystävistä ja arjen irtiotoista!? Meille on tainnut nyt vieläpä rantautua tän vuoden ensimmäinen kokoperheen flunssa. Minea on yskinyt jo useamman päivän, Nooa on vähintään viikon ollut nuhassa ja nyt omakin olo on ollut puolikuntoinen. Viime yönä yöunet jäi noin kolmeen tuntiin kun molemmat lapset valvotti, eikä ensi yönä varmaan ole tiedossa helpotusta tähän väsymykseen, sillä me lähdetään iltapäivällä kohti mummoloita. En tiedä mikä siinä on, mutta joka kerta Nooa on nukkunut yönsä entistä huonommin, kun ollaan oltu reissussa.. Huomenna mun olisi tarkoitus olla pirteänä kuvauksissa ja blogipikkujouluissa, mutta nyt tuntuu siltä, että satoja vuosia vanha joulupukkikin näyttää elinvoimaisemmalta kuin mä!

previous 1 … 168 169 170 171 172 173 174 … 395 next