VAUVAN EROAHDISTUS

9 joulukuun, 2015

Jatkuvaa lahkeessa roikkumista, sydäntäsärkevää huutamista, takertumista, kiukkuamista ja sylissä kantamista. Ja hermojen menettämistä, useampaan kertaan päivässä. Tätä se on meidän viimeiset pari viikkoa ollut Nooan kanssa enkä tiedä onko helpotusta näköpiirissä vai tuntuuko tämä vain voimistuvan päivä päivältä. Kaikki on hyvin siihen asti kunnes kuvittelen siivoavani paikkoja, käyväni vessassa, syöväni ruokaa tai jotain muuta vastaavaa. Sillä samalla hetkellä kun lasken Nooan sylistäni, alkaa korvia huumaava huuto ja Nooa lähtee konttaamaan perään kuin olisi pahemmassakin hädässä. Eipä ole paljoa tarvinnut lämpimistä kahveista tai rauhallisista aamupaloista haaveilla!

En keksi tälle hermoja raastavalle käytökselle mitään muuta selitystä kuin että kyse on eroahdistuksesta, ja kipeänä oleminen vain vahvisti sitä entisestään. Olen muutenkin tottunut tekemään lähes kaiken Nooa sylissäni, mutta nyt ollaan menty siitäkin vielä pari astetta pidemmälle ja teen k-a-i-k-e-n kantaen samalla tuota pientä kaulaani takertuvaa apinaa. Hermot menee, ja useasti, sillä huomaan väkisinkin stressaantuvani siitä, että välillä (kuten siellä vessassa käydessäni) on annettava Nooan huutaa ja kuunneltava lohdutonta itkua samalla kun itse yrittää saada jonkun asian tehtyä mahdollisimman nopeasti. Tiuskin turhasta Minealle, jos Nooa huutaa vieressä kun autan Mineaa jossain yksinkertaisessa asiassa. Tekisi mieli heitellä Minean nauhallisia kenkiä pitkin eteisen seiniä, tarjota ruoaksi pelkkää Saarioisten maksalaatikkoa (siinä vasta joulufiilistä olisikin!), jättää siivoamatta vaikka eteisestä ei enää mahtuisi sisäänkään ja lähteä itse ulos yöpuvussa. Huomaan muuttuneeni jo melko taitavaksi hiippailemaan äänettömästi huoneesta pois, jos Nooa on uppoutunut leikkimään niin että toiveet parin minuutin keskeytyksettömästä tekemisestä herää. Useimmiten Nooa huomaa katoamiseni alta aikayksikön ja on hetkessä vaatimassa huomiotani kiipeämällä pitkin jalkaani kohti syliä. Jep, se niistä pyykeistä tai toiveista siivota keittiönpöytä.

Parhaiten Nooa viihtyy leikkimässä silloin kun Minea jaksaa touhuta veljensä kanssa. Minealla on kuitenkin omat leikkinsä, joissa on usein mukana niin pieniä leluja ettei niillä voi leikkiä Nooan kanssa, joten en voi koko aikaa olla vaatimassa Minealtakaan Nooan viihdyttämistä. Välillä saan Nooan viihtymään myös sillä, että istutan pojan tyhjentämään jotakin kaappia, laatikkoa tai lokeroa, mutta siitä taas seuraisi vain lisää siivottavaa, siivottavaa jota en kuitenkaan saisi koskaan siivottua. Voisi luulla, että ongelma ratkeaisi sillä, että mä istun päivät pitkät Nooan kanssa leikkimässä, mutta eipä tuota jätkää tunnu sekään niin kiinnostavan, vaan Nooa alkaa kiipeilemään sylissä ja puremaan olkapäästä kuin yrittäisi päästä vieläkin lähemmäs. Muutama päivä ollaan nyt sitten menty mentaliteetilla tarvittaessa antaa sen vaikka purkaa koko keittiö, kunhan hetken viihtyy, ja tuskin tässä muuhun tarvitseekaan pystyä. En muista että Minealla eroahdistus olisi ollut ihan näin voimakkaana, tai sitten se oli vain niin paljon helpompaa kun oli yksi lapsi eikä mitään velvoitteita hoidettavana. Kertokaahan, miten teillä on selvitty eroahdistuksesta vai tuliko sellaista ollenkaan?

VINKIT HEHKEÄÄN IHOON

8 joulukuun, 2015

Ilmojen kylmeneminen, huonosti nukutut yöt ja liian vähäinen veden juominen ovat kaikki osaltaan vaikuttaneet siihen, että ihoni on tällä hetkellä huonommassa kunnossa kuin yleensä. Ihonhoitorutiineihini kuuluu aamuin ja illoin kasvojen pesu vedellä ja meikinpoistoaineella sekä rasvaus – lähinnä vain ne pakolliset toimenpiteet siis. Ihoni on kaikkialta todella pintakuiva, ja pakollista rasvaamista lukuunottamatta olen varmasti yksi laiskimmista hoitamaan ihoani. Ennen luotin puolivuosittaisiin kosmetologilla käynteihin, ja siihen että niiden avulla kasvojen iho pysyy jonkin aikaa hyvässä kunnossa ilman mitään sen isompia panostuksia kotona. Tämä toimi kohtalaisen hyvin, paitsi että jokunen kuukausi ennen kasvohoitoa ihoni alkoi joka kerta olla siinä pisteessä, että kuorinta, kosteutus ja epäpuhtauksien poisto olisi tullut enemmän kuin tarpeeseen. Vähän sama kuin ripsipidennyksien kanssa, ekat pari viikkoa ne ovat mitä täydellisimmät, mutta viikko ennen huoltoa sitä toivoisi että pääsisi jo pian huollattamaan harottavat ripset.

On/off-tyyli ihonhoidossa sopi mulle oikein hyvin siihen asti kunnes testasin uutta ihonhoitosarjaa. Olen hehkuttanut Biologique Recherchen tuotteita täällä blogissa jo aiemminkin, ja teen sen taas koska mun iholla tuotteet on toimineet joka kehun arvoisesti. Imetyksen lopetettuani ihoon tuli joitakin hormoninäppylöitä, mutta muuten kasvot on pysyneet hyvässä kunnossa jo pelkästään yhden kotihoitotuotteen avulla. Taputtelen iholle vanulapulla vähintään illoin P50W-kuorintanestettä, ja siihen päälle heleyttävää Creme GS 99 -voidetta. Säännöllisesti käytettynä kuorintaneste pitää ihon epäpuhtaudet poissa ja sävyn kirkkaana.

Suomessa Biologique Recherche on vielä melko uusi tuttavuus, ja maahantuoja Heli kertoikin että uusia jälleenmyyjiä etsitään koko ajan. Harmi sinänsä, ettei täältä tuotteita löydy kaikista kaupungeista, kun taas maailmalla etenkin kuorintaneste on saanut jo enemmänkin huomiota. Itse olen ostanut tuotteeni suoraan maahantuojalta, koska lähin kauneushoitola taitaa sijaita Turussa. Jos satut asumaan lähistöllä, niin suosittelen ehdottomasti testaamaan tuotteita ja hoitoja!

Mä pääsin eilen tutun kautta kokeilemaan, miten Biologique Recherchen kosteuttava kasvohoito tepsii, ja toimihan se! Hoitoon kuului ihanan rentouttava kasvojen ja pään hieronta, kuorinta, naamio ja voiteet. Kasvojen ihoa niin sanotusti hipsuteltiin sormilla eli heräteltiin verenkiertoa ja paranneltiin ihon kimmoisuutta. Kuvailin ihoni tänhetkistä tilaa vanhaksi ja väsyneeksi, silmänalusten turvotuksesta puhumattakaan, joten Heli räätälöi hoidon vastaamaan mun tarpeita. Lopuksi poskia ja silmänalusia vielä siveltiin jääpaloilla ja koko kasvot viileällä vedellä – testaamisen arvoinen kikka kotonakin. Alkuun iho hieman punoitti hoidon jäljiltä, mutta iltapäivästä ihon hehku oli ihan omaa luokkaansa enkä meinannut tunnistaa kasvojani samoiksi, jotka vielä aamulla oli elottoman harmaat. Tässä vielä kuva meikittömänä hoidon jälkeen.

Koko idea Biologique Recherchen tuotteissa on se, että tuotteet ovat mahdollisimman lähellä luonnonmukaisia, mutta hoitavien ainesosien valmistuksessa on käytetty laboratorioyhdisteitä. Alkuun tuotteiden haju ja ulkonäkö voi tuntua oudolta, sillä valmistusprosessissa ei ole myöskään valkaistu tai poistettu luonnonaineiden tuoksuja ja värejä. Onko joku teistä ehkä jo testannutkin näitä ja mitä tykkäsit? Täytyy vielä loppuun mainita, että postaus ei ole yhteistyö enkä bloggaajana hyödy kirjoituksesta mitenkään.

PARIN MUTKAN KAUTTA KOTONA TAAS!

7 joulukuun, 2015

Maanantai, kaksi kipeänä ollutta lasta sekä takana viiden päivän reissu ja yli 500km. Nyt ei voi sanoa muuta kuin että onneksi on kahvia ja suklaata (saatoin avata pari ylimääräistä joulukalenterin luukkua..) – ja kasvohoito! Tämä ei ole mikään ihan perusmaanantai, koska ihan kohta mä vien molemmat lapset tunniksi kerhoon ja hyppään itse taitavan kosmetologin käsittelyyn. Se on superharvinaista herkkua se, ja kuten olen joskus sanonutkin, ei ihoni nykyään tarvitsisi kosmetologin käsittelyjä, mutta kerran vuodessa menee enemmänkin hemmottelun puolelle. Sen mä olen varmasti ansainnut!

Silloin kun me juostaan pää kolmantena jalkana kylästä toiseen Etelä-Suomen reissuilla, jää blogi vähän vähemmälle huomiolle, mutta nykyään tulee päivitettyä snäppiä (@minishowblogi) ahkerammin. Torstain Allerin bileiden jälkeen nukuin perjantaina pitkään, kävin pyörimässä kaupungilla ja illemmalla treffasin kummityttöäni. Lauantaina lähdettiin jo ajoissa ajelemaan kohti Espoota ja Nikon papan yllätyssynttäreitä. Synttärit meni muuten hienosti, mutta Nooa tuntui jotenkin yliväsyneeltä ja kiukkuiselta koko ajan, ja iltapuuron jälkeen Nooa oksensi kaaressa mun päälle. Onneksi oltiin pakattu vaihtovaatetta, vaikka ei se tilannetta täysin pelastanut, kun oksennusta oli mun hiuksia myöten.. Kuviteltiin ajavamme siitä näppärästi nukkuvan Nooan kanssa takaisin Lahteen, mutta jo parin kilsan jälkeen poika oksensi uudelleen, ja me ajettiinkin Nikon veljelle odottelemaan tilanteen rauhoittumista. Siinä siivoiltiin vielä parit oksennukset, ja viimein päästiin jatkamaan matkaa joskus kympin jälkeen – höystettynä parilla huoltsikkapysähdyksellä, kun Nooa ei meinannut millään rauhoittua unille.

Lauantai-sunnuntai välinen yö ei ollut mikään paras sellainen, varsinkaan verrattuna edelliseen kun Nooa nukkui itekseen omassa huoneessa ja heräsi vain kerran koko yönä! Pitkin lauantaita Nooa yski hinkuen ja haukkuen, ja yöllä haukkuminen ja kuume vain yltyi. Päätettiin aamulla käydä kuunteluttamassa Nooan keuhkot päivystyksessä, mutta onneksi korvat ja keuhkot oli pientä rohinaa lukuunottamatta täysin kunnossa. Ei ehkä saisi sanoa ääneen, mutta meillä taitaa olla superterveet lapset, Nooakin on jo melkein 10 kuukautta ja vasta nyt ekaa kertaa kunnolla kipeänä!

Kumma kyllä nämä reissut väsyttää ihan extrapaljon, vaikka toisaalta ne on just sitä arkeen kaivattua vaihtelua. Nyt on sellainen olo, ettei jaksaisi lähteä yhtään mihinkään pitkään aikaan, mutta jo perjantaina pitäisi ajella kohti Tamperetta. Lauantaina on Elsan synttärit, ja ne on Minealle niin tärkeä juttu, ettei niitä voi jättää väliin. Lauantain synttäreillä Minea selitti Nikon veljelle, että paras kaveri on Elsa, mutta usein ei pääse leikkimään, kun Elsa muutti Tampereelle. Sydän suli siinä määrin, että jos yhtään kuvittelin skippaavani ensi viikonlopun, niin luulen, että Tampereelle raahaudutaan, vaikka pää kainalossa.

Miten teillä meni viikonloppu? Seurasitteko linnanjuhlia?

previous 1 … 167 168 169 170 171 172 173 … 395 next