Minishown porukka toivottaa vielä ihanaa joulunaikaa kaikille <3 Sukulaisia, ruokaövereitä, lasten iloa, herkkuja, joululauluja ja yhdessäoloa – sitähän se joulu on, vai mitä!
Huh, vihdoin on kamat pakattuna ja istutaan autossa matkalla kohti Lahtea! Joka ikinen kerta meidän lähtö muodostuu kaaosmaiseksi tilanteeksi, jossa viimeisiä tavaroita koitetaan viskoa kasseihin ja kasseja pakata autoon samalla kun Nooa huutaa yliväsymystään mun sylissä. Näköjään sitä ei ikinä opi pakkaamaan tavaroita jo edellisenä iltana niin että lähdön hetkellä kaikki olisi ei-niin-kaoottista. Niko lähti aamulla vielä töihin, ja tuli sieltä siinä vaiheessa kun Nooan uniaika alkoi jo painaa päälle, eikä meillä siis matkusteta autossa kuin päikkäriaikana. Loppu hyvin kaikki hyvin, onneksi ihan pian ollaan jo perillä Lahdessa!
Pakatessani kasaan lastenvaatteet yleensä valmiiksi asuiksi, niiden joukossa tänään oli nämä lasten jouluasut. Ensin ajattelin pärjääväni jollain jo kaapista löytyvällä juhlavaatetuksella, mutta pyörähdys Lindexillä oli sen verran kohtalokas, että mukaan tarttui muun muassa nämä poropaidat. Nämä yhdistettynä Minealla punaiseen hameeseen ja Nooalla mustiin siistimpiin kollareihin on loistava jouluaaton asu, koska fiilis ei ole liian juhlava etteikö vaatteilla voisi puuhailla koko aattopäivän. Itsellenikin pakkasin punaista mukaan, ja Nooallekin olisi ollut punaiset farkut, mutta ostin vahingossa vähän liian reilun koon.
Tänään on edessä vielä jonkun verran leipomista ja kokkailua enkä ihan kokonaan voi pysyä poissa kauppojen jouluruuhkastakaan. Ensin vakuuttelin itselleni etten osta lahjoja kenellekään ystävien lasten lahjoja lukuunottamatta, mutta niin se vaan hiipii paniikki aikuisten lahjoista ja siitä, että jokaiselle pitäisi kuitenkin ostaa edes jotain pientä. Niinpä niin, ajatus on tärkein mutta pakko se on jotain keksiä, vaikkei mitään tarvitsisikaan 😀
Nyt keksin mikä on joulun tunnelman ja rauhoittumisen salaisuus! Se, että ensin vetää tukka putkella vähintään useamman viikon haalien lahjoja, leipoen, tehden laatikoita, hankkien joulukrääsää, siivoten ja koristellen kotia, ja sen jälkeen voi parin päivän ajan huokaista helpotuksesta pienen burn outin partaalla. Ihmiset ensin kasaavat itselleen kamalan stressin joulukiireistä, ja myöhemmin istuvat joulupöydässä ihastuksissaan siitä, kuinka rauhallista ympärillä on. Ja niinhän se varmastikin on, paljon rauhallisempaa ja seesteisempää verrattuna siihen edellisten viikkojen kilpajuoksuun.
Huomenna me pakataan kimpsut ja kampsut ja suunnataan kohti Etelä-Suomea, ja vaikka kuinka kuvittelin tänä vuonna välttäväni jouluhässäkän, niin huomaan silti olevani keskellä mitä pahinta vielä täytyy ehtiä -stressiä. Onneksi osaan silti rennosti ottamisen taidon ja istun nytkin kahvikuppi kädessä suklaata syöden, vaikka tiedän Nooan unien olevan tasan tarkkaan se ainut hetki päivästä kun olisi edes hypoteettinen mahdollisuus saada pyykit viikattua tai keittiö siivottua. Ehtii sitä myöhemminkin, tai ellei ehdi niin aina voi tinkiä yöunista, heh! Ystävät on usein naureskelleet, että ehdottomasti ristiriitaisinta mussa on se, että olen aina joka paikasta myöhässä enkä osaa stressata juuri mistään, vaikka muuten kaiken pitää olla aina just eikä melkein.
To do -listat voi tuntua juurikin niiltä stressin aiheuttajilta, mutta musta ne toimii erinomaisesti silloin kun alkaa tuntua, että tekemistä on liikaa käytettävissä olevaan aikaan nähden. Monesti listaan asiat sekä päivät, jolloin mikäkin pitää tehdä. Rocky road tänään, juustokakku ja punajuurilaatikko huomenna, auton pakkaaminen tänään, kuusien ja ruokien vienti tänään, alkupalat keskiviikkona, lahjojen paketointi tänään yöllä.. Homma alkaa tuntua huomattavasti helpommalta handlata kuin pelkkä liian pitkältä tuntuva lista ajatuksen tasolla.
Mutta listoista itse jouluun! Minealla tosiaan oli yhteensä vain se neljä lahjatoivetta, jotka sanottiin sukulaisille heidän kysyessään vinkkiä lahjoihin. Olin ostanut Legon Frozen-linnan Lekmeriltä jo tooosi hyvissä ajoin, koska olin satavarma, että se on joulun suosituimpia lahjoja tänä vuonna. Minean kaverilla Elsalla oli sama toive, ja vietiinkin sitten se jemmalinna Elsalle synttärilahjaksi, koska olin sanonut Minean toiveen kummisedälle. Noh, enpä tajunnut samalla sanoa, että linna kannattaa käydä hankkimassa h-e-t-i, ja arvaatteko miten nyt kävi? Kyllä, linna on loppuunmyyty ihan koko Suomesta, KAIKKIALTA! Ja mistä tiedän sen? Siitä, että eilinen päivä meni linnaa metsästäessä, soitin kauppoihin, kaivoin nettiä ja kyselin ystäviltä. Siinä vaiheessa kun olin kuullut jo muutamaan kertaan ”taidat olla kymmenes soittaja tänään” vastauksen, oli ihan pakko antaa periksi. Tiedän, ettei se Minean joulua pilaa, mutta kieltämättä harmittaa jonkun verran kun linna oli tytön ykköstoive..
Noh, eiköhän se joulu sieltä joka tapauksessa tule ja lahjoista tuskin on aattona puutetta! Nyt me aletaan ”leipoa” Minean kanssa keksitikkareita muistamisena Minean hoitotädille. Joko teillä on kiire helpottanut ja hommat hanskassa?