Kotionni syntyy pienistä asioista

Kaupallinen yhteistyö Avalon siivouspalveluiden kanssa

Arki on ihmisen parasta aikaa, sen taisin todeta jo viime postauksessa sanoessani, että käytännössä elän omaa unelmaani ihan joka päivä. Vaikka arki kuluttaa, voi se olla ihan yhtä vapaata ja tapahtumarikasta kuin mikä tahansa päivä, jos vain osaa priorisoida omaa aikaansa. Tykkään että arjen pitää olla rentoa, mikä tarkoittaa sitä, ettei kovin korkeiden vaatimustasojen ylläpitäminen ole mahdollista, tai edes tavoiteltavaa meidän perheessä. En jaksa viikolla stressaantua siitä, olenko joka päivä hoitanut pyykkirumbaa tai suunnitellut ruokalistalle juurikaan mitään kovin ihmeellistä, vaan ennemminkin tingin kaikesta mahdollisesta ja nautin rennon arjen tuomasta vapaudesta tehdä muutakin kuin kotitöitä. Yleensä myös viikonloput kuluu samalla mentaliteetillä, ja siksi onkin hyvin tavallista, että meidän kodinhoitohuoneesta löytyy pyykkikasoja ja eteisen matolta enemmän hiekkaa kuin etupihalta yhteensä.

Vaikka yleisesti ottaen arkemme pyöriikin mielestäni hyvin omalla painollaan, on yksi asia johon olen jo jonkun aikaa toivonut muutosta. Nimittäin siivoaminen. En halua tuhlata viikonloppuani siivoten, mutta toisaalta arki-illatkaan ei oikein tahdo riittää siihen, että ehtisi tehdä kokonaisvaltaisen, koko kodin siivouksen. Tuntuu melkein siltä, että siivoamisesta on tullut jatkuva prosessi, jota tehdään vähän joka välissä, mutta koskaan ei kuitenkaan saada täysin valmista. Olemme yrittäneet pitää torstaita koko perheen siivouspäivänä, mutta käytännössä homma menee kuitenkin niin, että keskiviikkona alkaa tavaroiden järjesteleminen paikoilleen, torstaina imuroidaan ja luututaan ja perjantaina siivous vielä viimeistellään pyyhkimällä viimeiset pinnat. Lopputulos on siis se, että noin kolmena päivänä viikossa käytän aikaani siihen, että saan tavallisen viikkosiivouksen tehtyä.

NIinpä olen alkanut ihan tosissani miettimään, miten meillä toimisi se, että käyttäisinkin ulkopuolista apua siivouksessa kahdesti kuukaudessa. Viime maanantaina lähdin lasten kanssa normaaliin tapaan päiväkotiin ja töihin, mutta päivän aikana jännitti hyvällä tavalla, koska tiesin, että samaan aikaan kotonamme on siivooja, joka tekisi yhdellä kertaa niin kokonaisvaltaisen siivouksen, että itse voisi kerrankin olla kokonaan miettimättä siivoamista. Pidimme Avalon siivouspalveluiden Lotan kanssa etukäteen alkupalaverin, jossa kävimme läpi kaiken, mitä siivoukselta toivoimme. Siivouksen kattavuuden kun voi räätälöidä juuri omiin tarpeisiin ja omalle lompakolle sopivaksi.

Meidän kodin kohdalla päädyimme siihen, että ensimmäinen kerta olisi lähes kaikenkattava – juuri siksi että pääsisimme kerrankin niin sanotusti nollatilanteeseen, jossa koti on kerralla täysin siisti. Siivousta edeltävänä päivänä käytin vajaa tunnin tavaroiden järjestelemiseen (mikä ei ole edellytys siivoukselle, mutta tein sen silti jotta iltapäivällä kotioven avattuani voisin nauttia täysin puhtaasta näkymästä), ja parin edellisen siivouskokeilun pohjalta olin varautunut siihen, että myös jälkikäteen saattaisi mennä hieman aikaa siihen, että vielä viimeistelisin seiniä ja hankalampia pintoja puhtaaksi. Kun iltapäivällä tulin lasten kanssa kotiin ja kiersin kaikki huoneet innoissani läpi, olin rehellisesti sanottuna enemmän kuin yllättynyt. Lattia tuntui jälleen uuden samettiselta, yhdelläkään seinällä tai yhdessäkään listassa ei ollut koiran kuolajälkiä, keittiön alasokkelit oli puhdistettu kaikista roiskeista, saunan lasiseinän kalkkijäljet olivat nekin poissa ensimmäistä kertaa muuton jälkeen ja jopa keittiön altaan takana oleva pikkuikkuna oli pyyhitty!

Avalonin palveluihin kuuluu erikoisuutena Rainbow-puhdistuslaitteisto, jolla Lotta kävi läpi meidänkin olohuoneen maton. Matto oli vasta käynyt kalliissa pesussa mattopesulassa, mutta silti ehtinyt jo likaantua Pablon suosikkimakoilupaikkana. Rainbown syväpuhdistuksen jälkeen matto oli jälleen kirkas, ja päätin heti että seuraavalla kerralla sama käsittely tehdään myös meidän jenkkisängyn runkopatjalle. Rainbow-imuri sopii hyvin myös allergikoille, sillä kaikki pöly ja lika jäävät vesiastiaan ja vain puhdas ilma palautuu takaisin huoneilmaan.

Viikkosiivouksella ei ehkä yleisesti ottaen ratkaista maailmanluokan ongelmia, mutta omalla kohdallani se ihan oikeasti oli merkittävä asia. Olen jo pidemmän aikaa harmitellut sitä, ettei meillä keskeneräiset hommat oikein etene mihinkään, ja koti tuntuu kuluvan ennen kuin se edes kunnolla on ehtinyt valmistua. Maanantaina kun tulin kotiin, huokailin pitkään itsekseni miettien, että oikeastihan meillä on tosi kiva koti, joka siistinä ja puhtaana pääsee kunnolla oikeuksiinsa. Pinnat, joiden kanssa olin itse jo lähes luovuttanut (kuten mattapintaiset valkoiset eteisen kaapit), olivatkin ammattilaisen tehokkailla aineilla muuttuneet kuin uusiksi ja siivouskohteet, jotka ajattelin tehdä sitten joskus, olikin kaikki hoidettu kuntoon. Tämä tyytyväisyys omaa kotia kohtaan oli tunne, jota en olisi koskaan uskonut saavani ihan vain kokonaisvaltaisen siivouksen avulla, mutta jos näin helpolla päästään, niin luulen meidän hyödyntävän samaa palvelua uudelleenkin. Ja sen vielä haluan todeta, että laatu ei ole itsestäänselvyys – Avalon siivouspalveluilla se oli enemmän kuin osasin odottaa.

Pullatorstai

Ihan vain koska tänään oli kansainvälinen korvapuustipäivä, oli minunkin leivottava pullaa. Leivoin kyllä viime viikollakin, mutta pulla jos mikä on leivonnainen, joita ei kannata laskea. Sitä paitsi kerran eräs hyvinvointivalmentajakin totesi, että leivonnaisista pulla on yksi terveellisin – tosin en usko, että samaan lauseeseen olisi sopinut korvapuusti, jonka sisuksiin kätkeytyy niin paljon voita ja sokeria, ettei ne oikein edes tahdo pysyä uunissa yhtenä kappaleena.

Siinä pöydän ääressä istuessani ja pullaa syödessäni tajusin yhtäkkiä, kuinka onnekas olen kun voin kokea pienen pullahetken perheen kanssa arjen onneksi. Töissä keskustelimme lounastauolla eläkeiästä, osa meistä oli vielä tyytyväisinä jatkamassa työuriaan vuosien ajan, osa oli sitä mieltä että työ rajoittaa kaikkein eniten elämän elämistä haluamallaan tavalla. Tottahan se on, että uhraamme työlle kohtuuttoman ison siivun päivästämme, mutta en silti ole koskaan ajatellut, että oikeastaan yhtään mikään estäisi minua elämästä. Joskus töiden jälkeen väsyttää niin ettei iltapäivästä jaksa muuta kuin odottaa iltaa ja lasten nukkumaanmenoa, mutta suurimmaksi osaksi meidän arki on juuri sellaista elämää kuin olen aina haaveillutkin eläväni. Päivästä toiseen toistuvia, jopa pitkästyttäviäkin rutiineja, värityshetkiä keittiön pöydän ääressä, lenkkejä naapuriporukalla, lasten leikkien seuraamista, puistossa seisomista ja niitä pullahetkiäkin. Samoja tavallisen ihania asioita kuin viikonloppuisinkin enkä mitään muuta juuri nyt haluaisikaan.

Pullakin maistui tänään erityisen hyvälle, vaikka edellisestä kerrasta ei ollutkaan niin kovin kauaa. On helppo haaveilla jostain sellaisesta, mikä ei kuulu omaan arkeen, mutta kuinka nopeasti niistä unelmistakin tulisi tavallisia, arkisia, jos ne toteutuisivat tai toistuisivat liian usein? Ehkä silloin palaisimme kaipaamaan sitä, mitä oli ennen.

Jotta myös huominen päivä olisi erityinen, aion aloittaa sen mikron kautta lämmitetyllä korvapuustilla ja päättää lasten kanssa hama-helmillä askarrellen. Nooan kanssa suunnittelimme tekevämme pääkalloja ja Minea halusi askarrella kummitusviirin. Ihan pian on nimittäin halloween, ja silloin rikotaan arjen rutiineja juhlimalla lasten naamiaisia!

Olenko ekologinen?

Törmäsin facebookissa muutaman ystäväni feedissä ympäristötestiin, jonka päätin itsekin lopulta tehdä. Testissä ilmoitettiin keskivertoihmisen hiilijalanjäljen suuruus, ja tähän lukuun verrattiin omaa lukua sen jälkeen, kun ensin oli vastannut joukkoon kysymyksiä eri aihepiireistä. En ole koskaan ajatellut olevani mitenkään erityisen ekologinen, ei sillä etten tahtoisi vaan siksi etten ole juurikaan perehtynyt asiaan.

Yllätyksekseni sain testistä tulokseksi luvun, joka kertoi minun ole an jonkin verran keskivertoihmistä ympäristötietoisempi. Testin mukaan olin nimittäin säästeliäs pesänrakentaja, joka kodin hengettärenä toimii tasapainoisesti vaikkakin voisi harkita eri liikennevälineiden käyttöä. Diesel-autolla ajavana, maalämmöllä lämmittävänä ja harvoin matkustavana ihmisenä olen siis mittarin mukaan jollain tasolla ekologinen, sillä loppujen lopuksi ne ovat juuri ne isot linjat, jotka ovat niitä merkittävimpiä tekijöitä, ei niinkään se ostatko lähituottajien ruokaa tai heitätkö ruokaa kompostiin silloin tällöin. Useimmiten se riittää lähes asiassa kuin asiassa, kun tekee oman parhaansa.

Testistä innostuneena päätin listata viisi asiaa, joissa mielestäni toimin oikein sekä viisi, joita pystyisin melko pienellä vaivalla parantamaan. Tarttukaa muutkin haasteeseen, jos yllä olevan testin tulos yllättää!

5 arkista asiaa ympäristön puolesta:

  • Kierrätän lähes kaikki lasten vaatteet ja ostan suurimmaksi osaksi ekologisesti tuotettuja vaatteita.
  • Syömme lähes aina edelliseltä päivältä jääneet ruoat, ja kompostiin menee ruokaa lähinnä vain lasten lautasilta tai silloin kun viikonloppu on ollut yhtä hulinaa paiksta toiseen.
  • En matkusta juurikaan. Perheemme lentomatkailee noin joka toinen vuosi.
  • En osta tavaraa tai vaatteita, jotka eivät tule käyttöön. Jos huomaan tehneeni virheostoksen, palautan tavaran, mutta juuri koskaan mikään ei ole niin turha tai fiilispohjalta tehty ostos, että se päätyisi kirppikselle tai kaapin pohjalle samantien.
  • Suljen lähes pakonomaisesti muiden perässä turhia valoja ja päälle jääneitä laitteita. En voi sietää yksin huutavaa televisiota enkä myöskään pidä kirkkaista valoista huoneissa, joissa ei ole ketään.

5 asiaa, joissa voisin parantaa:

  • Asun noin neljän kilometrin päässä keskustasta, joten voisin liikkua julkisilla sekä urheillen huomattavasti useammin.
  • Syön liian usein liharuokia.
  • Rakastan pitkiä, kuumia suihkuja, samoin kuin meidän lapsetkin. Suihku on arjen luksusta, josta en ole ollut valmis luopumaan, mutta nyt kun veden vähenemisestä on ollut puhetta, olen yrittänyt parantaa tapani.
  • Haluaisin ostaa vähemmän. Vaikka esineet ja vaatteet aina tulevatkin käyttöön, olisin onnellinen jos pystyisin paremmin pohtimaan ostamisen todellista tarpeellisuutta.
  • Olen aina viluinen, joten kotimme keskilämpötila on melko korkea. Toisaalta, ei kait maalämpö ole ihan sieltä pahimmasta päästä talon lämmittäjänä?
1 2 3 4 5 6 7 8 465