Tummempia sävyjä sisustuksessa ja vadelma mud cake

Olen aina suosinut vaaleita sävyjä (lue: valkoista, ja ehkä vähän beigeäkin joskus silloin kun perussininen ja unikko-kuosi olivat kovassa huudossa) omassa kodissani, yksinkertaisesti siksi että vaaleat pinnat luovat tilan tuntua ja tuntuvat rauhoittavilta. Vaatekaappiani taas hallitsee aika lailla musta ja harmaa, ja niistä olen molemmista aina tykännytkin pieninä ripauksina myös sisustuksessa. Tässä uudessa kodissa kaikki muut seinät makkarin tummanharmaata lukuun ottamatta on maalattu puhtaan valkoisella eli täysin sävyttämättömällä maalilla. Edellisessä kodissa valitsimme yleismaaliksi Tikkurilan paperin, mutta jossain vaiheessa kirkastin Minean huoneen lumi-maalilla, ja koska ero taitetun ja puhtaan sävyn välillä tuntui virkistävältä, päätimme tänne valita suoraan mahdollisimman puhtaita sävyjä. Olen ollut asian kanssa ehkä jopa aavistuksen neuroottinen, koska varmistelin pitkin rakentamista, ettei meille mihinkään tulisi niin sanottua ”listavalkoista”, joka siis on melko kaukana puhtaasta väristä.

Valkoisen sävyjä vartioidessani huomasin kuitenkin samaan aikaan alkavani haaveilla myös tummemmista seinäpinnoista, ihanista mattamaaleista joita skandisisustajat tuntuvat yhdistelevän mitä kekseliäimmillä tavoilla luoden upeita tunnelmallisia kokonaisuuksia. Valkoisen paljous on omassakin kodissa alkanut mietityttämään, koska tuntuu että kaikki on yhtä ja samaa värilaattaa etenkin alakerrassa. Toivoisin sisustukseen enemmän kerroksellisuutta taitavilla väriyhdistelmillä, mutta omat taidot kun eivät lähellekään riitä, olen aloittanut pienistä yksityiskohdista, kuten tekstiileistä. Ensin ilmestyi tummemmat pellavalakanat makuuhuoneeseen, sitten mustat tuolit ruokapöydän ympärille, tyynyjä ja torkkupeitto olohuoneeseen ja viimeisimpänä tummanharmaa pellavaliina keittiön pöydälle. Ja kun nälkä kasvaa syödessä, olen alkanut etsiä lähes mustaa mattoa meidän makkariin kaiken muun tumman kaveriksi, eikä tummansävyinen taulukaan olisi hullumpi olohuoneen seinällä.

Viikonlopun rentoilun kunniaksi pöytä katettiin tänään vähän juhlavammin, ja ystävien kyläillessä leivoin mutakakkua. Mutakakku on siinä mielessä ihana leivonnainen, että sitä voi helposti varioida vaihtamalla suklaan makua tai jäätelöä, jota sen kanssa tarjoilee. Meillä on testattu ainakin appelsiini-, vadelma- ja valkosuklaa, ja kaikki on olleet niin hyviä, että omaa lempparia olisi mahdoton valita.

Vadelmainen mud cake

4 kpl kananmunia

2 dl sokeria

200 g voita

200 g Lidlin tummaa vadelmasuklaata

1 tl leivinjauhetta

2 dl vehnäjauhoja

Sulata voi ja suklaa yhdessä kattilassa miedolla lämmöllä. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi ja sekoita joukkoon suklaa-voiseos. Lisää keskenään sekoitetut jauhot. Paista 200 asteessa noin vartti, ja nautiskele hyvässä seurassa jäätelön kanssa!

Napatkaa itsellenne mutakakun ohje talteen ja varioikaa rohkeasti! Tämän reseptin olen aikoinaan napannut Fazerin leivontasuklaan paketista, ja muutellut sitä oman makuni mukaan. Meikäläinen taitaa tästä seuraavaksi vetäytyä tv-huoneeseen suunnittelemaan tulevan kesän reissuja, taidoimme nimittäin juuri varata lennot lämpöön kesäkuulle!

NOSH-brunssilla

Heti alkuun tähän olisi varmasti paikallaan todeta, että eipä ole ollut yhtään hullumpi lauantai! Aloitin aamuni muutamilla pakollisilla kotihommilla, kuten koiran ulkoilutuksella, imuroimisella ja pyykin pesulla, mutta ainoastaan siksi että Niko oli yön yli reissulla pois kotoa, ja olisi muuten saanut heti oven avattuaan aloittaa päivänsä imurin kahvassa roikkuen, ei ehkä se ideaalein kotiinpaluu. Optimistina kuvittelin aamulla ehtiväni vielä tuplasti enemmänkin, vaikka todellisuudessa heräsimme lasten kanssa melko myöhään, ja olin vasta suihkussa siinä vaiheessa, kun ystäväni tuli ovelle kyselemään joko olisi aika lähteä etenemään. Oltiin nimittäin Miian kanssa sovittu menevämme Minnan luokse NOSH-brunssille eli katsastamaan kauden uudet NOSH mallistot naisille ja lapsille, ja samalla tietenkin herkuttelemaan ihania leivonnaisia.  Onkohan parempia kotikutsuja olemassakaan, yhdistää lempiherkkuni ja lastenvaatteet?!

Suht monet NOSH kutsut on tullut itsenikin pidettyä nyt peräkkäin, mutta tänä keväänä päätin kuitenkin jättää välistä, kun lapsilla oli molemmilla synttärit helmikuussa, ja samaan härdelliin oli vielä muuttokin. Oli siis ehdottomasti kiva päästä Minnan kutsuille, sillä en ollut nähnyt lasten tai naisten mallistoa missään aiemmin, ja täytyy myöntää että ihan niin hyvin en ollut tutkinut kuvastoa netissäkään, että olisin osannut nimetä yhtään lemppariani etukäteen. Mallistossa oli niin aikuisille kuin lapsillekin vanhoja tuttuja klassikkotyylejä uusilla väreillä ja kuoseilla sekä paljon kivoja uutuuksiakin. NOSHilla on aina positiivisen monipuolinen mallisto siinä mielessä, että valikoimassa on vähän kaikille jotain, kuviollista ja yksiväristä, kirkasta ja hillittyä. Suurin osa Minean lempparimekoista on juurikin NOSHin mallistoa, ja erityisesti mekkoja lähdin tälläkin kertaa etsimään.

Mitään pakottavia tarpeita meillä ei oikeastaan ollut, mutta aina kun vaatteita pääsee livenä hypistelemään, ja huomaa kankaiden laadun ja saa sovittaa vaatteita päälleen, huomaa yhtäkkiä taas tarvitsevansa vähän kaikenlaista. Minean tunikamekon lisäksi tilasin itselleni ainakin sovitukseen kivan meleeratun hupparimekon ja lähes ihon värisen t-paidan, joka oli vip-tarjouksissa ja täten ihan perus markettipaidan hintainen. Myöhemmin tänään vielä huomasin NOSHin huhtialen, jossa näytti olevan ainakin lasten puolella useampikin kiva juttu – taidanpa siis vielä huomenna lisäillä tilaukseeni muutaman käyttövaatteen lapsille. Mitä muuten te yleensäkin olette mieltä kaikista tällaisista vaatekutsukahveista? Mä voisin ostaa kaikki vaatteeni pelkästään kiertämällä eri vaatekutsuja, mikä nimittäin sen parempaa kuin sovitella vaatteita kaikessa rauhassa omassa kotona (tai kaverin), ja vielä saada kaupan päälle joukon ystävien rehellisiä mielipiteitä. Jos tuntuu, että omassa vaatekaapissa on tilaa parille arkivaatteelle, niin suosittelen katsastamaan vähintään Linda raitamekon, Sail puseron ja Anna ribbimekon. Muutamia sovituskuvia NOSHeista voit kurkata täältä sekä täältä, tai Reetan facebook-ryhmästä, johon päivittyy aina uusinta infoa julkaisuista.

Koko perhe sohvakaupoilla

Jos rakentamisaikaa pitäisi kuvailla jollain yhdellä ainoalla sanalla, olisi se valintoja. Koko rakentamisen ajan teet erilaisia valintoja, alkaen tontista, jatkuen sillä, että on päätettävä suunnittelija, rakentaja, materiaali, väri, neliöt, kerrosluku, tyyli… Toinen toisensa perään toistuvia valintoja ja hankintoja, usein jopa satojen vaihtoehtojen joukosta olisi löydettävä se itselle sopivin ja omiin tarpeisiin (ja budjettiin) paras vaihtoehto. Aluksi tuntuu kivalta, kun kaiken saa päättää alusta loppuun saakka itse, mutta jossain vaiheessa sitä huomaa väkisinkin väsyvänsä jokailtaiseen googlettamiseen ja toivoo, että joku vain tulisi ja päättäisi loput valinnat puolestasi, tai edes kertoisi erilaisista vaihtoehdoista. Harmi että väsähtäminen yleensä iskee juuri siinä vaiheessa kun pitäisi tehdä viimeisiä päätöksiä eli valita pintamateriaaleja – niitä, jotka ovat ne kaikkein näkyvin osa lopullista kotia.

Kun meillä alkoi raksalla olla viimeiset kuukaudet jäljellä, aloimme jo vähitellen pohtia myös tulevia huonekaluja, koska pakkohan se oli kun tiesi, kuinka pitkiä toimitusajat voivat olla. Alusta saakka oli selvää, että ainakin sohvien osalta katselisimme vain kotimaisia vaihtoehtoja, sillä suomalaisilta brändeiltä löytyy valtavasti osaamista tällä osa-alueella. Ht Collection, Adea, Shapes, Hakola.. Siinä muutama esimerkki yrityksistä, jotka ovat upealla suunnittelutyöllä luoneet skandinaaviseen sisustussilmään vetoavia huonekaluja. Omaan kotiini olisin voinut valita näistä minkä tahansa valmistajan sohvan, mutta lopulta löysimme itsemme loistavan palvelun johdattelemina koeistumasta sohvia paikallisessa Iskussa*.

Meitä palveli rennon asiantuntevasti Iskun myyjä Jarmo, jolla tuntui hermo kestävän siitäkin huolimatta, että olimme liikenteessä koko perhe, ja koeistumisen sijasta lapset koepomppivat sohvilla. Ehkä Minea ja Nooa saattoivat myös juoksennella pitkin pitkiä käytäviä leikkien hippaa ja vähän väliä kysellä omia tarkentavia kysymyksiään, eli toisin sanoen keskeyttivät jokaikisen lauseen, jonka joku muu meistä oli ehtinyt aloittaa. Sohvakaupat venyivät hieman pidemmiksi kuin mitä olimme kuvitelleet, mutta lopulta poistuimme avuliaan ja kärsivällisen asiakaspalvelun innostamina Iskusta mukanamme ei vain yhden, vaan kahden sohvan tilausvahvistus. Satuimme nimittäin olohuoneen sohvan lisäksi löytämään täydellisen kauniin vuodesohvan tv-huoneeseemme. Tilanteeseen oli tartuttava heti, sillä kuinka usein ylipäänsä vastaan tulee katseenkestäviä, siroja levitettäviä sohvia, tai kuinka usein kahden lapsen kanssa shoppaillessa tuntuu siltä, että lapsetkin viihtyvät?

Sohvakaupoilta lähdimme kotiin enemmän kuin tyytyväisinä, sillä oli kiva tietää, että valitsemissamme kotimaisissa sohvissa laatu olisi varmasti vähintään ensiluokkaista, ja olimme kerrankin tehneet valinnan ilman että oli ensin täytynyt tutustua kymmeniin vaihtoehtoihin etukäteen – surkeana päätöksentekijänä minulle on sitä parempi mitä vähemmän vaihtoehtoja on tarjolla. Toisaalta, vaikka tiesimme miltä valmistajalta sohvamme halusimme, meinasi kankaan valitseminen käydä vaikeaksi, kun joka sävystä oli valittavana useampia variaatioita ja laatuja. Olohuoneeseen toivoimme mahdollisimman vaaleaa sohvaa (muttei valkoista lapsi- ja koiraperheeseen!) ja tv-huoneeseen huolettomampaa tummaa, ja niihin myös lopulta päädyimmekin.

Iskussa on parhaillaan menossa Relaa by Isku -kampanja, jossa monista laatusohvista saa todella hyviä alennuksia! Myös molemmat meidän valitsemat sohvat on nyt alennuksessa, olohuoneessa meillä on tämä 3:n istuttavana ja mustilla putkijaloilla, ja tv-huoneesta löytyy tämä tummanharmaana vuodesohvana.

*Sohvista saatu alennusta bloginäkyvyyttä vastaan.

1 2 3 4 5 6 7 388