Kotona lasten kanssa

Viikonloppu oli jälleen ihana, parasta on nimittäin se ettei kotoa tarvitse lähteä paria kilometriä kauemmas. Taidan olla aika vahvasti koti-ihmisiä. Minulla ei koskaan ole ollut samanlaista kroonista matkustamisen kaipuuta kuin suurimmalla osalla ystävistäni, vaan jo kotimaassakin lomailu on riittävä elämys. Myöskin kiva ilta kotona ystävien tai perheen kesken on jotain odottamisen arvoista ja sekin, ettei ole muita suunnitelmia kuin leffailta lasten kanssa, on yksi parhaista asioista mitä tiedän.

Pelkkä oleminen on ihanaa, mutta toisaalta olen myös ihminen joka usein tekee jatkuvasti jotain. Tekemisellä en niinkään tarkoita sovittuja menoja kodin ulkopuolella, vaan sitä kuinka vaikeaa on olla kotona ilman että samalla vähän laittaa tiskejä, pesee koneellisen pyykkiä, pyyhkii vähän sotkuja, nopeasti imuroi ja äkkiä vain katsoo sähköpostit. Loppujen lopuksi on aika harvoin niitä päiviä ja tunteja, jolloin pystyisi pidemmän hetken keskittyä pelkästään leikkimiseen, makoiluun tai edes aamupalan syömiseen. Ystävänkin kanssa ehkä täysin rauhassa juttelee ainoastaan silloin kun samalla vie lapset lähipuistoon leikkimään. Vaikka sitä kuvittelee olevansa tekemättä mitään, niin päivän päätteeksi huomaa tehneensäkin yllättävän paljon.

Enimmäkseen voin sanoa nauttivani kotona olemisesta, nämä toimettomat viikonloput on ehdottomasti viikon parasta aikaa eikä kesälomakaan tuntunut yhtään liian pitkältä. Joskus kuitenkin lasten kanssa on niitäkin päiviä, jolloin kaikki tuntuu olevan hankalaa eikä kenenkään hermo kestäisi yhtään ylimääräistä kinastelua. Omalta osaltani se aika kuukaudesta varmasti vaikuttaa siihen, kuinka herkästi reagoin lasten hölmöilyihin, mutta kyllä lapsillakin tuntuu olevan omat paremmat ja huonommat päivänsä. Esimerkiksi eilen olin iltapäivällä jo täysin valmis luovuttamaan kaiken suhteen, kun Nooan kanssa koko päivä oli ollut yhtä taistelua – ihan vain jotta se voisi huipentua kimalleliimoilla sohvan sotkemiseen.

Jo äitiysloma-ajoilta muistan ristiriidan sen välillä, kuinka kiva toisaalta olisi olla kotona vaikka joka päivä, mutta kuinka paljon sitä myös tarvitsee sovittuja menoja ja jossain vaiheessa sitä työtäkin. Tasapaino on tässäkin asiassa varmasti se paras ratkaisu, ja onneksi tulevalle viikolle on tiedossa kaikkea tätä – sovittuja menoja, töitä, tavallista arkea, viikonloppu ja paljon aikaa kotona.

Pari sarjavinkkiä

Mihin te yleensä käytätte omaa aikaanne? Perheissä, joissa on pieniä lapsia, ei omaa aikaa useinkaan ole päivisin ollenkaan, ja illallakin siinä vaiheessa kun lapset on saatu yöunille, tulee nukkumatti monille vanhemmillekin melkein samantien. Kuulostaako tutulta?

Meillä lapset nukahtaa sen verran myöhään, että oma aika tarkoittaa tinkimistä omista yöunista. Kirjan lukemista ei enää niihin kellonaikoihin voi ajatella, koska olisi mahdotonta yrittää pysyä hereillä, joten olen jo jonkin aikaa käyttänyt iltoja erilaisten sarjojen katsomiseen. Ensin aloitin Netflixistä, mutta nyt olen huomannut avaavani yhä useammin HBO:n, Netflixistä kun tuntuu jo olevan suurin osa suosikkisarjoista ja -elokuvista katsottuna.

HBO:n tarjonnasta löytyy sellaisia megasuosikkeja kuten Game of thrones ja Handmaid’s tale, mutta itse olen viimeisimpänä katsonut kaksi uudehkoa minisarjaa. Sharp objects oli yllättävä loppuratkaisussaan, vaikka jossain vaiheessa katsoja luulee jo arvaavansa kuinka kaikki tulee päättymään. Sarjassa toimittajanainen palaa lapsuuden kotikaupunkiinsa tekemään juttua nuorten tyttöjen murhista, mutta lopulta toimittaja joutuukin kohtaamaan omia nuoruuden traumojaan. Matkan varrella tietenkin tulee ihastumisia ja sydänsurua, mutta tarina pysyy koko ajan sopivan synkkänä ja uskottavana.

Toinen ehdottomasti katsomisen arvoinen sarja on Big little lies. Sarjassa seurataan pienen kaupungin äitien perhe-elämää kaikkine hyvine ja huonoine puolineen. Jokaisella päähenkilöllä on salaisuuksia, jotka he pitävät kulissin avulla taustalla, mutta loppua kohden kaikki alkaa hajota käsiin ja päättyy huonosti. Sarja koukutti niin että katsoin sen melkein kertaheitolla, onneksi toista kautta on vielä luvassa joskus ensi vuoden puolella.

Onko teillä vinkata hyviä sarjoja katsottavaksi joko Netflixistä tai HBO:lta?

kuvat: HBO

Maapähkinä-kinuskineliöt

Nämä ihanat suolaisen makeat maapähkinä-kinuskipalat jäivät mieleeni kummittelemaan ystävän kahvipöydästä, joten testasin reseptiä myös itse viikonloppuna. Salaisuus piilee siinä, että näihin herkkuihin mahtuu sekä suolaista että makeaa, ja juuri sen vuoksi niihin on aivan liian helppo koukuttua. Kun otat yhden, otat toisenkin – ja loput varmaan arvaattekin!

Alkuperäinen resepti soppa365.fi-sivustolta.

Maapähkinä-kinuskineliöt

150 g voita

3 1/2 dl vehnäjauhoja

1/2 dl muscovadosokeria

2 tl vaniljasokeria

 Väliin:

1 prk (=noin 3 dl) maapähkinävoita (crunchy)

Täyte:

3 dl kuohukermaa

175 g voita

2 dl fariinisokeria

1/2 dl tummaa siirappia

Päälle:

ripaus sormisuolaa

Sekoita pehmeä voi vehnäjauhon, muscovadosokerin ja vaniljasokerin kanssa tasaiseksi. Painele taikina vuokaan (noin 20x30cm) ja paista 175 asteessa 20-25 minuuttia.

Levitä jäähtyneen pohjan päälle maapähkinävoi.

Mittaa kattilaan täytteen eli kinuskin ainekset. Keitä noin keskilämmöllä (niin että kinuski kuplii) noin 20-30 minuuttia. Kinuskin tulee olla niin paksua, että se pysyy levitettäessä hyvin pohjan päällä.

Laita levy vielä lopuksi jääkaappiin noin puoleksi tunniksi jähmettymään ja leikkaa neliöiksi. Ripottele päälle sormisuolaa.

1 2 3 4 5 6 7 462