Valaisimet vaihtoon

Tähän uuteen kotiin olemme heti alusta asti yrittäneet valita sellaisia huonekaluja, jotka olisivat niin klassisia, ettei silmä ihan hetkessä kyllästy. En ole suostunut tekemään kovinkaan monia kompromisseja, koska se on varmaa, että kaikki ihan kiva tulee vaihtumaan vuosien saatossa useampaan kertaan kuin mikään sellainen, josta olet saanut haaveilla pitkään.

Vaikka aina voisi valita toisinkin (ja silti olla ihan yhtä tyytyväinen), niin valintamme on onneksi lähes kaikki olleet kovin mieluisia. Paitsi yksi mietityttää.

Ruokapöytämme yläpuolella riippuvat kaksi Tom Dixonin valaisinta olivat olleet haavelistalla jo muutaman vuoden, ja edelleen pidän niistä älyttömän paljon. Ainut ongelma on niiden valaisuteho, joka jättää toivomisen varaa. Kaikki yleisvalaistus kodissamme on 4000K, mikä tarkoittaa melko kylmän valkoista, lähelle päivänvalon sävyistä valoa. Se toimii loistavasti silloin kun haluamme kokonaisvaltaisesti valoa, mutta iltaisin tunnelmavalona kaipaa lämpimämpää ja epäsuorempaa valaistusta. Tähän tarkoitukseen meillä on juurikin kaikki nämä katto-, seinä- ja jalkalamput, eikä spotteja pidetä päällä ollenkaan.

Tom Dixoneissa sisäpinta on kultaisen sävyinen ja itse lamppukin sijoittuu suht syvälle valaisimen sisään. Näin ollen valaisuteho ei ole ehkä ihan niin hyvä kuin tuossa keittiön pöydän yläpuolella tarvitsisimme – valaisimien vaihto olisi siis ihan perusteltua. Olen jo ehtinyt selailla eri vaihtoehtojakin, esimerkiksi Le Klintin valaisinkaksikkoa, &Traditionin paperivalaisimia, Pholcin uutuutta, Louis Poulsenia ja vaikka mitä muita, mutta koska haluan mahdollisen vaihdon olevan lopullinen, täytyy asian antaa vielä hautua. Voi olla että lopulta valaisimet jää kokonaan vaihtamattakin, jos samaan tilaan tulee muita valonlähteitä tilanteen parantamiseksi, tai sitten päätös syntyy nopeasti ja ensi viikolla paistatellaan jo uudessa valossa.

Hei, mitä kuuluu?

Arkivaroitus, tämä postaus sisältää ruusuja ja risuja, arkista jaarittelua ja ehkä vähän juhlahumuakin! Ehkä on hyvä aloittaa toteamalla vielä kerran, etten tykkää talvesta. Joulusta kyllä, kauniista maisemista myöskin, mutta kylmyys ja pimeys on tehty ihan muita ihmisiä varten. Yritin valmistautua etukäteen ostamalla purkin vitamiineja kaappiin, täyttämällä karkkivarastot suklaalla ja suunnittelemalla töitä niin ettei kotona tarvitsisi tehdä paljoakaan iltaisin. Muuten kaikesta on selvitty ihan ok, mutta aamut ei vaan ota sujuakseen ja toiseksi, into lenkkeilemiseen on tippunut tuhannesta aika lähelle nollaa. Kuka haluaa lähteä ulos liukastelemaan lenkkarit jalassa pakkassäähän, varsinkin kun ulkona näyttää siltä että olisit lähtenyt lenkille puolenyön jälkeen? Myönnän, aika paljon helpompaa on viime aikoina ollut turvautua siihen suklaalevyyn (paitsi että Fazerin sininen jostain syystä ei enää maistu samalle kuin ennen?).

Samalla kun itsesi tekee mieli porautua yhä useammin makoilemaan sohvan nurkkaan, ovat lapset yrittäneet huijata koko ajan enemmän tv/padiaikaa. Saimme vihdoin ostettua uuden telkkarin vanhan huonosti toimivan tilalle, sillä seurauksella että nyt noita mustia hirvityksiä löytyy meiltä kaksi. Ennen lapset saivat rauhassa tapella siitä, katsotaanko sillä kertaa Ryhmä Hauta vai My Little Ponya, mutta nyt jompikumpi toteaa kylmänviileästi, että mene katsomaan toisesta telkasta. Tästä lähtien arkena ei siis pelkästään keskustella siitä, kuinka paljon telkkaa saa katsoa vaan myös siitä, miksei molemmat saa olla omilla televisioillaan yhtäaikaa – great!

No mutta, onneksi arki on pääasiassa ihanaa. Ja välillä sen katkaisee viikonloppu ja juhlat. Juhlia sun muita tapahtumia meillä onkin viime aikoina ollut aika paljon, jopa niin paljon, että Minea ihmetteli onko koko ajan pakko juhlia. Ensin oli meillä kahdet kutsut ja baby showerit, sitten halloween, siihen perään naapuruston pikkujoulut, toiset vauvakutsut ja välissä parit lastensynttärit. Ennen joulua on vielä ainakin parit synttärit, yhdet pikkujoulut ja Minean jumpan joulunäytös. Että onhan noita kerääntynyt melko paljon parille kuukaudelle. Viime lauantain pikkujouluihin kävin jopa ostamassa uuden mustan samettimekon ja aika monet meikit. Arkisin olen huono meikkaamaan poskipunaa ja aurinkopuuteria enempää, mutta nyt tuli Kicksistä ostettua vähän kaikenlaista. Eniten ihastuin kosteuttavaan kasvosuihkeeseen, jota olen suihkinut meikin päälle silloin tällöin. Oman ihoni ongelma on nimittäin juuri pintakuivuus ja sameus, joten suihke antaa sitä kaivattua hehkua ja kosteutta. Toinen suosikkini on Kicksin nestemäiset mattahuulipunat, joita ilman en taida enää haluta pärjätä. Ostin varuilta kaksi väriä, ihan vain siksi että nämä ovat vähän kuin maalia – levittyy peittävästi ja kestää superhyvin.

Mitäs teidän arkeen? 

Lasten tyylikkäät talvikamppeet

Kaupallinen yhteistyö Jollyroomin kanssa

Lumiset maisemat hävisivät ihan yhtä nopeasti kuin tulivatkin, mikä ei kyllä itseäni ihan niin kauheasti haittaa, koska se tietää vähemmän pakkasta. Toisaalta, tällä viikolla oli ulkona parina päivänä niin uskomattoman kaunista, että aloin jo haaveilla joulusta – saatoinpa jopa antaa itselleni luvan alkaa suunnittelemaan koristeita, ruokia, leipomisia, kuusta ja ennen kaikkea juomaan glögiä.

Yleensä olen talven tultua alkanut paniikissa haalia lapsille sopivia varusteita, sillä joka vuosi asia on jäänyt viime tippaan. Nyt tilanne on täysin toinen, molempien talvivaatteet on odottaneet jo pitkään kaapissa valmiina, ihan kaikki hanskoista villapukuihin, ja se on kyllä ollut huomattava helpotus arjen kiireissä.

Molemmat lapset saivat Jollyroomilta tyylikkäät Nordbjørnin talvisetit. Minealla on Avalanche parkatakki, karvavuorelliset Frosty talvisaappaat, fleecekauluri, Snowcap haska+pipo -setti ja merinovillainen Icicle alusasusetti harmaana. Nooalle valitsin muuten täsmälleen saman setin kuin Minealle, mutta eri väreillä. Takit on sellaista mukavan notkeaa kangasta, jotta niissä on helppo touhuta, ja sepä se varmaan on ollut meilläkin suurin syy, että lapset on valinneet ennemmin nämä takit päälleen kuin vaihtoehtoiset, paljon jämäkämmät viimevuotiset takit. Yllätyksekseni Minea ihastui myös tuohon ihanaan karvalakkiin, koska se on kuulema ainut hattu, joka tytön mielestä lämmittää riittävästi poskia ja leukaa. Tottahan se varmasti onkin, Minea kun ei enää käytä kypärämyssyjä niin tämä överisuloinen karvahattu on ihan paras korvaava vaihtoehto!

Ihan sattumalta takista löytyy vielä Minean lempparia viininpunaista, joten helppo sitä on hymyillä mukavantuntuisissa ja näköisissä kamppeissa. Fleecekaulureissa on kätevä tarrakiinnitys takana, mikä helpottaa pukemista toden teolla. Etenkin kaikki pitkähiuksiset tietää miten inhottavalta tuntuu sähköisenä rätisevät hiukset, kun vedät poolokaulusta pään yli. Kengätkin osaa pienempikin lapsi itse vetäistä jalkaan, ja tarvittaessa kiristää vetolenkistä. Se on ehdoton plussa, että Nordbjørnin vaatteissa on ajateltu myös käyttömukavuutta eli sitä että lapsen on helppo itse pukea ja riisua.

Joko teillä on kaikki viimeisetkin talvikamat hankittuna? Kannattaa käydä Jollyroomin sivuilta kurkkimassa näitä Nordbjørnin vaatteita, sillä lähes kaikki on ihan hyvässä alennuksessa, jo valmiiksi edullisen lähtöhinnan päälle. Jos oma vastaava setti kiinnostaa, niin suosittelen myöskin katsomaan @minishowblogi instagramin pikimmiten. Siellä nimittäin olisi tarjolla yhdelle onnekkaalle vastaava setti!