Sopivan rytmin harjoittelua

No morjens taas ikuisuuden jälkeen! Blogi oli tässä hetken kiinnikin, kun olin vahingossa sählännyt jotain domainin jatkon kanssa eikä viikonloppuisin tietenkään mikään selvittelyä vaativa asia etene. Yksi postaus viime viikon loppupuolelta hävisi samalla taivaan tuuliin, eikä asia enää olisikaan ollut niin kovin ajankohtainen – minulle käy välillä useinkin niin, että aiheet ehtivät vanhentua ennen kuin ne pääsevät blogin julkaisuihin saakka.

Lomakin ehti mennä, ja vaikka kuinka vaikealta töiden aloittaminen taas sen jälkeen tuntuikaan, ei siihen kuitenkaan mennyt kuin päivä tai pari ja arkirutiinit oli jälleen vieneet mukanaan. Minealla kun on kolme kertaa viikossa voimistelua, niin kuskaamiset vievät väkisinkin oman osansa iltapäivistä eikä siinä kovin useinkaan ehdi jäädä miettimään viikon kulkua sen ihmeemmin. Olen yrittänyt saada omat salitreenit sopimaan kaiken muun menemisen sekaan ja ainakin toistaiseksi se on onnistunut yllättävänkin hyvin. Kolme puolentoista tunnin treeniä viikossa tuntuu tällä hetkellä juuri sopivalta itselleni.

Treenaamisen aloitettua olen huomannut olevani niin paljon onnellisempi siinä mielessä, että enää en moiti itseäni ajatuksella ”pitäisi”. Se palkitsee, kun vihdoin kaiken jossittelun ja sittenkun-voivottelun jälkeen on saanut otettua itseä kunnolla niskasta kiinni, ja vielä paremmalta tuntuu se, että tämä kuntokuuri ei tunnu väliaikaiselta vaan ennemminkin elämänmuutokselta. Kaikki alkoi ajatuksesta haastaa itseä kuukauden ajaksi sokerilakkoon ja salitreenaamiseen, jotta keväällä olisi helpompi aloittaa juokseminen, mutta vähitellen kun tuloksia on alkanut näkyä, en voisikaan enää palata siihen pisteeseen, josta lähdin liikkeelle.

Enää sokerilakkoni ei ole täysin ehdoton, vaan hyvästä syystä saan syödä herkkujakin. Olen kuitenkin jo useaan otteeseen ehtinyt todeta, että totaalinen sokerilakko oli paljon helpompi säilyttää kuin pohtia joka tilanteessa erikseen, ottaako herkkuja vai ei. Ehkä itselleni sopiva rytmi vielä sieltä löytyy, nyt vain tuntuu erityisen vaikealta rajata syömistä kun selkeää linjaa ei enää ole.

Onko kukaan muu teistä kuntoillut tavoitteellisemmin näin alkuvuodesta? Ja kiinnostaisiko teitä lukea enemmän salitreeneistäni tai jostain muusta aiheeseen liittyvästä?

Hyvä mutta helppo suklaakakku

Tämä on todellinen luottoreseptini nykyään, kun pitää leipoa jotain helppoa mutta hyvää ja näyttävää. Samaa reseptiä on viime aikoina kulutettu hyvin ahkerasti, suklaakakkua on nimittäin syöty niin halloweenina, Nooan synttäreillä kuin pariin otteeseen meillä töissäkin. Koristelua vaihtamalla kakusta on moneksi, tämä kuvissa näkyvä versio sai päälleen paahdettua valkosuklaata.

Kakun ohje on Fazerin ja se menee näin:

SUKLAAKAKKU

Pohja:

4,5 dl vehnäjauhoja

4,5 dl sokeria

1,5 dl tummaa kaakaojauhetta

2 tl leivinjauhetta

1,5 tl soodaa

2 tl vaniljasokeria

1 tl suolaa

2 dl maitoa

1 dl rypsiöljyä

2 dl vahvaa kahvia

2 kananmunaa

Sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita joukkoon maito, öljy, kahvi ja munat ja sekoita taikina tasaiseksi. Kaada voideltuun (18-24cm) vuokaan ja paista 175 asteessa noin 40-50 minuuttia

Täyte:

2 dl kuohukermaa

300 g Fazerin sinistä

400 g maustamatonta tuorejuustoa

1 dl tomusokeria

Sulata suklaa mikrossa tai vesihauteessa. Vatkaa kuohukerma vaahdoksi. Sekoita sähkövatkaimella tomusokeri ja tuorejuusto. Lisää joukkoon sulatettu, aavistuksen jäähtynyt suklaa sekä lopuksi kerma. Leikkaa kakku 3-4 osaan ja täytä. Koristele haluamallasi tavalla.

Huom! Jos haluat täytettä riittävän myös kakun päälle kauttaaltaan, valmista täytettä 1,5-2-kertainen määrä.

Kiddow’n uutuudet

Yhteistyö – postaus sisältää saatuja tuotteita.

Olen jo pidemmän aikaa ollut aavistuksen kyllästynyt meidän lasten vaatteisiin – myös uusien hankkiminen on ollut jokseenkin tauolla, kun mitään mielenkiintoista ei ole tullut vastaan. Vielä joku aika sitten vaatteiden etsiminen pieneksi jääneiden tilalle oli jopa kivaa puuhaa, mutta nyt uusia julkaisuja ja vanhojen mallistojen alennusmyyntejä tulee niin tiuhaan tahtiin, että mistään on enää vaikea innostua. Niinpä tilanne on jo jonkin aikaa ollut se, että aamulla huomaan löytäväni Nooan vaatekaapista enimmäkseen lyhyeksi jääneitä paidanhihoja ja puhki kuluneita housuja. Viime viikolla kotoa ei löytynyt Minealle sopivia kurahousuja, tällä viikolla taas on yritetty tuloksetta penkoa jemmoista edes yhtä paria tähän säähän sopivia hanskoja.

Onneksi heräsin tilanteeseen nyt kun lomaviikkoa ja aikaa on vielä jäljellä ennen kuin lasten jälleen pitäisi olla joka aamu hoidossa hyvin varusteltuina päivän ulkoiluja varten. Ja mikä onni myöskin se, että samalla kun vaatekriiseilin ja olin jo luopunut ajatuksesta löytää mitään innostavaa lapsille, törmäsinkin moniin kivoihin uutuusjuttuihin – ja jopa menin ja tilasin kasan käyttövaatetta molemmille. Tällä kertaa ostin ainoastaan todelliseen tarpeeseen, mutta silti lupasin myös laittaa vähintään kaksinkertaisen määrän vaatetta myyntiin, jotta ne pieneksi jääneet eivät kasaantuisi pinoiksi varaston nurkkaan.

Etsiessäni uusia innostuksen kohteita törmäsin ihanan suomalaisen Kiddow’n (kuvien vaatteet saatu) vasta julkaistuun mallistoon. Merkki oli kyllä jo ennestään tuttu, mutta kokemusta itse vaatteista ei vielä ollut – ihme kyllä, vaikka jo syksynkin mallisto oli juuri niin meidän tyylinen, että olisin voinut niistä kotiuttaa useammankin vaatteen. Kiddow’n vaatteet edustavat niitä asioita, jotka yleensäkin on minulle tärkeitä lastenvaatteita valitessa: kotimaisuus, mukavuus, trendikkyys, laatu ja materiaalit. Vaikka omissa vaatevalinnoissani olenkin valmis tinkimään monessakin suhteen, haluan lapsilleni pukea vain parasta mahdollista.

Kiddow’n asut taisivat kelvata lapsillekin paremmin kuin hyvin, sillä kaikki vaatteet meni samantien molemmilla käyttöön. Nooan huppari ja housut on kokoa 104/110 ja Minealla vastaavasti 128/134. Pipot kummallakin on M-kokoa, mikä on riittävän napakka lapsen päähän, mutta sopisi tarvittaessa myös aikuiselle. Nooa sanoi omaksi lempparikseen tuon bandanan, koska se on kuulema vähän sama kuin huivit joita ninjat käyttää.

Niitä puuttuvia kurahousuja en tietenkään ole vieläkään saanut aikaan hankkia, mutta onpahan ainakin sisävaatepuoli ottanut askeleen parempaan suuntaan. Jos teilläkin olisi tarvetta parille uudelle vaatteelle, niin kannattaa nyt viikonlopun aikana käydä osallistumassa instatililläni @minishowblogi arvontaan, jossa yksi onnekas voittaa 50€:n lahjakortin Kiddow’n verkkokauppaan!