Säilytysvinkki

Nämä on niitä todellisia first world problems mutta eipä tässä blogissa ole ennenkään niin kovin syvällisellä, maailmankaikkeutta syleilevällä tasolla liikuttukaan – itselleni blogi on oman arjen kauniimpien asioiden taltioimista, kun realismia kaikkine ahdistuksineen ja epävarmuuksineen löytyy riittävästi siitä tosielämästä. Oikeaa elämää toki blogissanikin on, ja todella toivon sen näkyvän teillekin saakka, että täällä kirjoitetaan ja kuvataan autenttisia asioita, ei sen enempää tai vähempää. Muistan muuten jostain lukeneeni kuinka bloggaajia itsejään on nykyään alkanut ahdistaa blogien korkea, jopa ammattimainen taso jota heidän on ylläpidettävä, mutta minä en tuota lausetta allekirjoita, koska bloggaaminen ei itselleni ole ahdistavaa ollut oikein missään vaiheessa. Onhan se kiva mikäli blogi voi vuodesta toiseen vastata lukijoiden odotuksiin, mutta en osaa kuvitella, että jättäisin jonkun itseäni inspiroivan postauksen siksi julkaisematta, etten ajattelisi sen vastaavan jotain kuvitteellista laatustandardia. Itse minä ne standardini luon ja blogini on juuri sen näköinen kuin olen itsekin – tässä tapauksessa joskus huoliteltu, useimmiten hyvinkin hetkessä elävä ja konstailematon.

Mutta sitten takaisin päivän ajatukseen eli säilytysvinkkiin, jonka halusin teille jakaa. Uudessa kodissa olen koittanut etsiä mahdollisimman tehokkaita tavaransäilytystapoja, jotta kaikella olisi oma tietty paikkansa, ja näin paikat ehkä pysyisivät siistinä pienemmällä vaivalla. Yksi askel siisteyteen oli hankkia kaappeihin mahdollisimman paljon kannellisia laatikoita, sillä kaappien sisukset on yksi pahimmista siivottavista mitä tiedän. Pientä tavaraa kertyy joka paikkaan, etkä koskaan löydä tarvitsemaasi esinettä sillä hetkellä kun sitä etsit. Laitoin laatikoita niin keittiöön kuin kodinhoitohuoneeseenkin, ja myös lasten kaapit ovat kaikki täynnä erikokoisia pienempiä laatikoita, joihin lelut on lajiteltu jonkinlaisella logiikalla. Usein se olen edelleenkin minä, joka lelut iltaisin siivoaa, mutta onpahan ainakin helpompi saada ne siististi ja nopeasti omille paikoilleen.

Makuuhuoneessa yksi yleisimpiä ongelmia on keksiä paikka päiväpeitolle, tyynyille ja vilteille, joita sängyn päällä saattaa päivisin olla. Jotkut tykkäävät sängynpäätyraheista, mutta meille ei sellainen ole edes vaihtoehto kapean tilan vuoksi. Olin jo laittamassa myyntiin Hayn naulakkoa, joka oli lojunut meillä toimettomana pidemmän aikaa, mutta yhtenä päivänä päätin nostaa sen meidän makuuhuoneeseen ja luontevasti satuin siivotessa heittämään kaikki viltit ja peitot naulakon päälle. Siihen ne jäivät, ja niin jäi naulakkokin. Koristetyynyt lojuvat edelleen lattialla naulakon vieressä aina yöaikaan, mutta huoneeseen on tarkoitus vielä joskus hankkia puunvärinen y-tuoli, jonka päälle voisi aina heittää tavaraa väliaikaiseen säilytykseen. 

 Mitäs tykkäätte tästä systeemistä? Olin ensin ajatellut nikkaroida peitoille pitkistä puukepeistä sisustustikkaat, mutta onpahan nyt yksi projekti vähemmän toteutettavana. Finnish design shopissa myös törmäsin melko näppärään peiliin (taisi olla Menun tai Muuton?) jonka seinäkiinnike toimii samalla tankona vaatteille tai miksei juurikin peitoille ja vilteille. Vaihtoehtoja siis varmasti löytyy kunhan vain vähän etsiskelee ja käyttää mielikuvitusta. Luulen että aika monilla on ongelmana vaatteet, jotka eivät ole puhtaita muttei vielä pesuakaan vaille, koska on hankala päättää, missä tällaisia voisi oikein säilyttää. Hayn naulakko toimii mielestäni loistavasti tähänkin tarkoitukseen, ja yhtä hyvin menisi ne sisustustikkaatkin. Miten teillä säilytetään näitä, lattialla paras vai ehdottomasti joku oma säilytysratkaisu?

Sunnuntain extempore synttärit

No nyt on kakkua maha täynnä, Niko vuotta vanhempi ja yksi loistava viikonloppu takana. Parasta on varmasti se, että ehtii tehdä asioita, joita ei tarvitsisi mutta haluaa silti. Leivottiin lasten kanssa kakkua, puhallettiin parit ilmapallotkin ja kutsuttiin ihan vain muutama ystävä kylään, jotta kaikkea kakkua ei tulisi syötyä yksin. Tiedän, että monille synttärit on enimmäkseen stressin aiheuttaja, mutta itse olen täysin päinvastaisella linjalla, ja olen useasti harmitellut sitä, kuinka molemmilla lapsilla ja mulla itselläni on kaikilla synttärit helmikuussa – minkä takia niitä ei ihan jokaista viitsi juhlia siinä mittakaavassa kuin ehkä tulisi juhlittua, jos ne olisi eri vuodenaikoina. Sen jälkeen kun Minea syntyi, en ole enää omia synttäreitäni juhlinut ollenkaan, nimpparit sain kalenteriin vasta muutama vuosi sitten, ja nekin sattuu lähes samalle viikonlopulle äitienpäivän ja Nikon synttäreiden kanssa, ja niin ne on muuten Mineankin nimpparit kevättalvella. Varmaan juuri tästä syystä olen usein pitänyt vaatekutsuja syksyisin, että olisi edes joku syy kutsua kerralla enemmän kavereita kylään.

Kakku leivottiin Kinuskikissan ohjeella, ja siihen laitettiin täytteeksi lakkahilloa ja kinuskia. Olihan se suht makeaa, mutta omaan makuuni juuri sopiva, ja hyvää vaihtelua siinä mielessä että en ole koskaan ennen käyttänyt lakkahilloa. Suolaisena tarjottavana tarjosin helppoja tonnikalawrappeja eli tortillalevyn sisään salaattia, tonnikala-tuorejuustotäyte, tomaattia, kurkkua ja avokadoa. Toimii millä täytteillä tahansa ja maistuu yleensä kaikille. Tonnikalawrapit on yksi niitä tarjottavia, joita teen usein jos en ole ehtinyt suunnitella sen kummempaa leivottavaa tai jos aika ei riitä leipomiseen. Toinen vastaava on kanapiirakka tai herkkupuolelta banoffee tai pannari.

Ensi viikolla pääsen taas suunnittelemaan jotain tarjottavaa kun emännöin kutsuja täällä meillä. Tällä kertaa kyseessä ei olekaan vaatekutsut vaan jotain ihan muuta, jotain josta kerron lisää sitten jälkikäteen. Ajattelin tehdä useampaa erilaista suolaista ja makeaa, mutta jotenkin nyt tuntuu että ideat on täysin hukassa! Siispä, jos teillä on vinkata jotain nopeaa mutta hyvää leivottavaa, niin laittakaahan kommenttia tai sähköpostia tähän suuntaan. Ihan jo senkin takia olisi kiva kuulla teidän suosikkeja, jotta aina ei tulisi leivottua samoja herkkuja, ehkä vieraatkin kaipaavat jotain vaihtelua kanapiirakasta, hehe.

Pirteää alkavaa viikkoa! Pidetään peukkuja että lupaukset takatalvesta eivät ainakaan ihan sellaisenaan toteutuisi, en nimittäin taida kestää enää yhtäkään lumisadetta tälle keväälle.

Keskeneräisin huone

Niin se vaan on tämäkin viikonloppu vietetty perusasioiden äärellä, ja kuitenkin niin ihanan rennosti ja tekemättä mitään kovin erityistä. Toisaalta kun miettii niin onhan nämä päivät olleet kaikkea muuta kuin tavallista, eilen pyörähdin Miian kanssa terassilla, tänään käytiin Minean kanssa syömässä ja tivolissa ja huomenna olisi Nikon synttärit. Sain perjantaina pari rästihommaa pois jaloista, ja vaikka tekemistä vieläkin on, niin olo on silti kumman lungi, ehkä jopa voisi sanoa että olen toinen jalka kesälomalla. Kaikki on nyt tuntunut niinkin hyvältä, että tein ratkaisevia päätöksiä syksyä ajatellen – haluan nimittäin useammin tuntea, että tehtävälista on omassa hallinnassani enkä kanna takaraivossa kaikkia niitä asioita, jotka olisi jo pitänyt tehdä aikoja sitten. Kuten nyt vaikka se, että sain vihdoin tilattua uuden verokortin vanhan tilalle, ja maanantaina ollaan Minean kanssa menossa 5-vuotisneuvolaan. Oh my, olen ihan varma että täsmällisempi ihminen ei kestäisi edes vierestä katsoa sitä, kuinka boheemisti elämääni hoidan! Ehkä voisin jopa tehdä paljastuspostauksen tyyliin ”top viisi pahimmat saamattomuudenhetkeni”.

Saamattomuudesta ei johdu se, että meillä tuntuu täällä kotona olevan projektit kesken vähän joka huoneessa. Olisi enemmän kuin hienoa voida kertaheitolla tilata kuorma-autollinen huonekaluja, mattoja ja muuta sisustustavaraa pihaan, mutta eihän se tietenkään onnistu ihan sormia napsauttamalla, eikä ole kovin järkevääkään. Eniten tällä hetkellä kaipaisin mattoja lastenhuoneisiin, koska pehmeä alusta olisi kiva lattialla istuessa ja leikkiessä. Nooan huoneeseen itse asiassa jo yhden vaihtoehdon jo tilasinkin, ja Minealle olen pyöritellyt mielessäni Beni Ourain mattoa. En vain yhtään tiedä, kuinka hyvin sellainen pidempikarvainen matto toimii lastenhuoneessa? Mitään väliaikaistakaan ratkaisua en tahdo ostaa, koska olen vakaasti päättänyt ostaa huonekaluja vain rakkaudesta. Kaikki ihan kivat saa jäädä kauppaan, ja enemmin säästän ja odotan vähän pidempään kuin hankin ajan saatossa useamman väliaikaisratkaisun.

Minean huoneessa pysyvää taitaa olla ainoastaan lamppu, tuoli ja pöydän jalat. Minea on toivonut parvisänkyä, mutta sen hankkiminen on viivästynyt juurikin siksi että se vielä odottelee budjetin kasvamista. Lisäksi huoneeseen oli ajatus ostaa puolapuut, kasvattaa työpöytä kulmapöydäksi ja vähitellen kerätä Ikean bestån tilalle Muuton säilytysjärjestelmää. Lastenhuoneiden välissä on pieni vaatehuone, johon onneksi mahtuu muutamat lelutkin eikä säilytystilan tarve ole huoneen puolella ihan niin toivoton, vaikka ei sitä kait koskaan voi liikaakaan olla.

Näistä kuvista huoneen kokonaiskuvaa on varmasti hankala hahmottaa (koska objektiiveillani ei saa riittävän laajaa kuvaa), mutta tuleeko teille ehkä jotain ideoita mieleen, mikä huoneessa voisi toimia? Jos hankimme sen parvisängyn, mitä sen alle? Entä mihin maalia, kun Minea toivoisi turkooseja seiniä huoneeseensa? Kysymyksiä tuntuu olevan enemmän kuin vastauksia, joten kaikki vinkit toimivaan lastenhuoneeseen otetaan ilolla vastaan!